Ahvenkosken asemakaava / Volttila

PYHTÄÄN KUNTA Ahvenkosken asemakaava / Volttila Kaavaselostus nähtävillä MRL 65, MRA 27 15.2. - 15.3.2016 nähtävillä MRL 62, MRA 30 14.12.2015 30.12.2015 nähtävillä MRL 62, MRA 30 11.11.2015 25.11.2015 OAS nähtävillä 16.9.2015 2.10.2015 vireilletulo: kunnanhallitus 31.8.2015 163 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY P27529

1 PERUS- JA TUNNISTETIEDOT Kunta: Kunnanosa/kylä: Kaavan nimi: Kaavan laatija: Pyhtää Suurahvenkoski Ahvenkosken asemakaava / Volttila FCG Suunnittelu ja tekniikka Oy 1.1 Kaava-alueen sijainti ja koko 1.2 Kaavan tarkoitus Vireilletulosta ilmoitettu: 15.9.2015 Petri Tuormala, arkkitehti SAFA, YKS 415 Teija Patrikka, arkkitehti SAFA, YKS 253 Kaavaselostus liittyy päivättyyn kaavakarttaan. Kaava-alue sijaitsee noin viisi kilometriä Pyhtään kirkonkylältä länteen. Kaava-alue rajoittuu Loviisan kaupungin rajaan. Alueen eteläpuolella kulkee syksyllä 2014 valmistunut Moottoritie E18 ja mt 170, vanha valtatie 7. Kaava koskee osaa voimajohtokäytävästä. Kaava-alueen pinta-ala on 31,7 ha. Volttilan asemakaavan päätarkoituksena on mahdollistaa ympäristöhäiriötä aiheuttamattoman teollisuuden sijoittaminen Ahvenkosken voimalaitosalueelle. Alueelle on kaavailtu tietoliikenteen palvelinkeskusta (datacenter). Tarkoituksena on myös turvata valtakunnallisesti arvokkaan kulttuuriympäristön ja luonnon arvot. Kaavassa on esitetty alueelle yhteensä 55 880 k-m 2 rakennusoikeutta.

Kaavaselostus 1 (86) Patrikka Teija Sisällysluettelo 1 PERUS- JA TUNNISTETIEDOT... 2 1.1 Kaava-alueen sijainti ja koko... 2 1.2 Kaavan tarkoitus... 2 1.3 Luettelo muista kaavaa koskevista asiakirjoista, taustaselvityksistä ja lähdemateriaalista. 3 2 TIIVISTELMÄ... 4 2.1 Kaavaprosessin vaiheet... 4 2.2 Asemakaava... 4 2.3 Asemakaavan toteuttaminen... 5 3 LÄHTÖKOHDAT... 7 3.1 Selvitys suunnittelualueen oloista... 7 3.1.1 Alueen yleiskuvaus... 7 3.1.2 Luonnonympäristö... 8 3.1.3 Rakennettu ympäristö... 25 3.1.4 Maanomistus... 32 3.2 Suunnittelutilanne... 32 3.2.1 Kaava-aluetta koskevat suunnitelmat, päätökset ja selvitykset... 32 4 ASEMAKAAVAN SUUNNITTELUN VAIHEET... 43 4.1 Asemakaavan suunnittelun tarve... 43 4.2 Suunnittelun käynnistäminen ja sitä koskevat päätökset... 43 4.3 Osallistuminen ja yhteistyö... 43 4.3.1 Osallisia ovat ne, joiden asumiseen, työhön tai muihin oloihin valmisteilla oleva kaava saattaa huomattavasti vaikuttaa:... 43 4.3.2 Vireilletulo... 44 4.3.3 Osallistuminen ja vuorovaikutusmenettelyt... 44 4.3.4 Viranomaisyhteistyö... 44 4.4 Asemakaavan tavoitteet... 45 4.4.1 Lähtökohta-aineiston antamat tavoitteet... 45 4.4.2 Prosessin aikana syntyneet tavoitteet, tavoitteiden tarkentuminen... 46 4.5 Asemakaavaratkaisun vaihtoehdot ja niistä tehdyt ratkaisut... 46 4.5.1 Alustavat osaratkaisuvaihtoehdot... 46 4.5.2 Asemakaavaratkaisun valinta ja perusteet... 51 4.6 Mielipiteet ja niiden huomioonottaminen... 52 4.7 Suunnitteluvaiheiden käsittelyt ja päätökset... 53 5 ASEMAKAAVAN KUVAUS... 54 5.1 Kaavan rakenne... 54 5.1.1 Mitoitus... 54 5.1.2 Palvelut... 55 FCG Suunnittelu ja tekniikka Oy Osmontie 34, PL 950, 00601 Helsinki Puh. 010 4090, fax 010 409 5001, www.fcg.fi Y-tunnus 2474031-0 Kotipaikka Helsinki

Kaavaselostus 2 (86) Patrikka Teija 5.2 Ympäristön laatua koskevien tavoitteiden toteutuminen... 55 5.3 Kaavamerkinnät ja -määräykset... 56 5.3.1 Korttelialueet... 56 5.3.2 Muut alueet... 57 5.4 Kaavan vaikutukset... 59 5.5 Vaikutusten lievennyskeinot ja jatkosuunnitteluohjeet... 63 5.6 Ympäristön häiriötekijät... 63 5.7 Nimistö... 64 5.8 Kaavan suhde yleiskaavaan... 64 6 ASEMAKAAVAN TOTEUTUS... 64 FCG Suunnittelu ja tekniikka Oy Osmontie 34, PL 950, 00601 Helsinki Puh. 010 4090, fax 010 409 5001, www.fcg.fi Y-tunnus 2474031-0 Kotipaikka Helsinki

Kaavaselostus 3 (86) Patrikka Teija Liitteet Liite 1: Pienennös kaavakartasta... 1 Liite 2: Asemakaavamääräykset ja merkintöjen selitykset.. Liite 3: Pienennös havainnekuvasta... 1 Liite 4: Osallistumis- ja arviointisuunnitelma Liite 5: Seurantalomake 1.3 Luettelo muista kaavaa koskevista asiakirjoista, taustaselvityksistä ja lähdemateriaalista Natura-arvioinnin tarveharkinta, Ahvenkosken osayleiskaavan muutos, FCG Suunnittelu ja tekniikka Oy, 6.3.2015 Arkeologinen inventointi 2013, Ahvenkosken osayleiskaavan muutos, 19.12.2013, Kulttuuriympäristöpalvelut Heiskanen & Luoto Oy, Pyhtään kunta Ahvenkosken voimalan rakennushistoriallinen selvitys, Kulttuuriympäristöpalvelut Heiskanen 6 Luoto Oy, FCG, 26.2.2015 Maisemaselvitys, Ahvenkosken osayleiskaava, Suunnittelukeskus, 2004 Suunnittelukeskus Oy. Luontoselvitys, Pyhtään ja Ruotsinpyhtään kuntien yhteinen osayleiskaava. 2005. Suunnittelukeskus Oy. Selvitys Ahvenkosken osayleiskaavaluonnoksen vaikutuksista Natura 2000 verkostoon. 9.3.2007. Ympäristösuunnittelu Enviro Oy. Liito-oravaselvitys, Valtatien 7 (E18) parantaminen moottoritieksi välillä Koskenkylä-Kotka-Loviisa: Tiesuunnitelma ja tiesuunnitelman täydentäminen, 2009. Ympäristösuunnittelu Enviro Oy. Luontoselvitys, Valtatien 7 yleissuunnittelu moottoritienä välinä Loviisa-Kotka. 2006. Ympäristösuunnittelu Enviro Oy. Luontoselvitysten täydennys, Valtatien 7 yleissuunnittelu moottoritienä välinä Loviisa-Kotka. 2006. Bathouse Oy. Ahvenkosken alueen lepakkoselvitys. 2006. Ympäristösuunnittelu Enviro Oy. Luontoselvitykset, Valtatien 7 yleissuunnittelu moottoritienä välillä Loviisa Kotka, 2005. Kaakkois-Suomen tiepiiri. Ympäristöinventointikartta. Valtatie 7 yleissuunnittelu moottoritienä välillä Loviisa-Kotka, ympäristövaikutusten arviointiselostus. Liite 7. 1997. Vt 7 (E18) parantaminen moottoritieksi välillä Loviisa-Kotka, yleissuunnitelma 2007 Vaelluskalat Kymijoen voimavaraksi, Kymijoen kalataloudellinen kehittämissuunnitelma, Toimitus: Jarmo Pautamo ja Vesa Vanninen) Vastineet kaavaluonnoksesta saatuihin lausuntoihin ja mielipiteisiin, 15.1.2016 FCG Suunnittelu ja tekniikka Oy Osmontie 34, PL 950, 00601 Helsinki Puh. 010 4090, fax 010 409 5001, www.fcg.fi Y-tunnus 2474031-0 Kotipaikka Helsinki

Kaavaselostus 4 (86) Patrikka Teija 2 TIIVISTELMÄ 2.1 Kaavaprosessin vaiheet 2.2 Asemakaava Asemakaavoitus on käynnistetty kunnan aloitteesta. Asemakaava pohjaa Pyhtään kunnanvaltuuston 7.9.2015 hyväksymään Ahvenkosken Volttilan osayleiskaavamuutokseen. Kunnanhallitus on päättänyt käynnistää Volttilan asemakaavoituksen 31.8.2015 163. Vireilletulosta on ilmoitettu 15.9.2015. Osallistumis- ja arviointisuunnitelma on ollut nähtävillä 16.9. 2.10.2015. Ensimmäinen asemakaavaluonnos oli nähtävillä 11. 25.11.2015. Luonnoksesta saatiin kolme kirjallista mielipidettä ja kahdeksan lausuntoa. Samanaikaisesti vireillä olevassa Kartanonportin osayleiskaavamuutoksessa osoitetaan Ahvenkosken Volttilaan energiahuollon alue (=kytkinkenttä). Kartanonportin osayleiskaavaluonnoksen valmistuttua päätettiin Volttilan asemakaavan aluetta laajentaa siten, että mahdolliselle datakeskukselle tarpeellinen kytkinkenttäalue osoitetaan myös Volttilan asemakaavassa. Volttilan asemakaava-aluetta laajennettiin kytkinkenttää varten ja asemakaavaluonnos asetettiin uudelleen nähtäville 14.12. 30.12.2015. Toisesta asemakaavaluonnoksesta saatiin viisi lausuntoa ja yksi puhelinyhteydenotto. Luonnoksista saatuihin mielipiteisiin ja lausuntoihin on laadittu vastineet ja kaavaan on tehty niiden perusteella muutoksia. Kaava mahdollistaa Ahvenkosken voimalaitosalueelle ympäristöhäiriötä aiheuttamatonta tietoteollisuutta ja turvaa valtakunnallisesti arvokkaan kulttuuriympäristön ja luonnon arvot. Asemakaavassa on osoitettu voimajohtolinjojen läheisyyteen teollisuuskorttelialue, jolla ympäristö asettaa toiminnan laadulle erityisiä vaatimuksia (TY-1). Kaavamääräyksen mukaan kortteliin voidaan sijoittaa tietoliikenteen palvelinkeskus tai vastaava laitos. Korttelille on esitetty rakennusoikeutta 50 000 k-m 2. Rantavyöhyke on osoitettu maa- ja metsätalousalueena, jolla on erityistä ulkoilun ohjaamistarvetta ja erityisiä ympäristöarvoja (MUY). Osalle metsäaluetta on merkitty suojeluvelvoite (s-1), jolla aluetta on hoidettava niin, ettei maiseman luonne olennaisesti muutu. Ahvenkosken voimalaitos on osoitettu ympäristöltään säilytettävänä energiahuollon alueena (EN/s-1) ja voimalarakennus on merkitty suojeltavaksi. Voimalaitoksen historiaan liittyvä asuinkiinteistö on samoin osoitettu ympäristöltään säilytettävänä korttelialueena (AO/s-1), jolla oleva asuinrakennus on myös erikseen rakennusalakohtaisella sr-kaavamerkinnällä suojeltu. Maantien 170 välittömään läheisyyteen on osoitettu matkailua palvelevien rakennusten korttelialue (RM-1). Korttelialueelle voidaan sijoittaa matkailua, ulkoilua, vapaa-ajan kalastusta ja veneharrastusta palvelevia rakennuksia. Tontin rakennetusta kerrosalasta saa enintään 500 k-m 2 käyttää tontin pääkäyttötarkoitukseen liittyviä myymälätiloja varten. Korttelialueelle ei FCG Suunnittelu ja tekniikka Oy Osmontie 34, PL 950, 00601 Helsinki Puh. 010 4090, fax 010 409 5001, www.fcg.fi Y-tunnus 2474031-0 Kotipaikka Helsinki

Kaavaselostus 5 (86) Patrikka Teija 2.3 Asemakaavan toteuttaminen saa sijoittaa asuntoja, päivittäistavarakaupan myymälätiloja eikä majoitusrakennuksia. RM-1 korttelialueelle on osoitettu 3100 k-m 2 rakennusoikeutta. Kaava-alueen kaakkoiskulmaan Vanhan Viipurintien itäpuolelle on osoitettu Energiahuollon alue (EN-1), jolle voidaan sijoittaa avotai sisäkytkinlaitos, ja jonka läpi on johdettu voimajohtoalue. Kaavassa on esitetty alueelle yhteensä 55 880 k-m 2 rakennusoikeutta. Maantielle 170 on osoitettu neljä ajoneuvoliittymää nykyisille paikoille. Vanha Viipurintie on merkitty kaduksi. Se palvelee muun muassa uuden teollisuuskorttelin liikennöintiä. Vanha Viipurintie jatkuu Savukosken sillalle pelkästään jalankululle ja pyöräilylle varattuna katuna. Nykyinen voimajohtokäytävä on esitetty maa- ja metsätalous- sekä EN-1 alueille sijoittuvana voimajohtoalueena. Osa kaava-alueesta on viivamerkinnällä osoitettu kuuluvan valtakunnallisesti arvokkaaseen rakennettuun kulttuuriympäristöön (RKY), jolla tulee aluetta koskevista toimenpiteistä ja suunnitelmista neuvotella museoviranomaisten kanssa. Kaavan toteuttamista koskevat päätökset tehdään myöhemmin. Kaavatyön yhteydessä kunta voi neuvotella mahdollisesta maankäyttösopimuksesta. FCG Suunnittelu ja tekniikka Oy Osmontie 34, PL 950, 00601 Helsinki Puh. 010 4090, fax 010 409 5001, www.fcg.fi Y-tunnus 2474031-0 Kotipaikka Helsinki

FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Kaavaselostus 7 (86) Ahvenkosken asemakaava / Volttila 3 LÄHTÖKOHDAT 3.1 Selvitys suunnittelualueen oloista 3.1.1 Alueen yleiskuvaus Kaava-alue sijaitsee Ahvenkosken alueella noin viisi kilometriä Pyhtään kirkonkylästä länteen. Länsiosaltaan alue rajautuu Loviisan kaupungin rajaan. Alueen eteläpuolella kulkee maantie 170 (vanha valtatie 7), jonka eteläpuolelle on syksyllä 2014 valmistunut Moottoritie E18. Kaava-alueen itäosalla kulkee Vanha Viipurintie. Eteläosan lävistää voimajohtokäytävä. Kaava-alueeseen kuuluu osa Savukosken ja Ahvenkosken välisestä Kymijoen laajentuneesta järvialtaasta. Suuri osa kaava-alueesta on rakentamatonta mäntyvaltaista metsäaluetta. Suunnittelualueen länsireunassa toimii Helen Oy:n tytäryhtiön Oy Mankala Ab:n Ahvenkosken voimala. Alueella ja sen välittömässä läheisyydessä on tärkeitä siltoja: Savukosken museosilta, Ahvenkosken silta sekä uusin E18 moottoritien silta. Alueella on yksityisiä teitä ja muutamia asuinrakennuksia, jotka aikaisemmin ovat muodostaneet voimalaitoksen asuinalueen. Kuva 1. Ilmakuva alueelta, kaava-alue punaisella rajattuna. Selostus.docx

FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Kaavaselostus 8 (86) 3.1.2 Luonnonympäristö Maisemarakenne, maisemakuva Alueesta on tehty maisemaselvitys Ahvenkosken osayleiskaavatyön yhteydessä v. 2004. Kuva 2. Ote Ahvenkosken osayleiskaavan maisemaselvityksestä. (FCG Suunnittelukeskus, 2004). Maisemamaakuntajaossa Pyhtää kuuluu Suomenlahden rannikkoseudun maisemamaakuntaan, jossa tyypillisiä piirteitä ovat saaristoalueet ja metsäiset kalliomaat. Kymijoen alajuoksulla maisemaan kuuluvat pienipiirteiset viljelysalueet. Seudun maisemaa hallitsee jokisuisto voimakkaana elementtinä. Valtakunnallisesti arvokas maisema-alue Kaava-alueen itäosaan ulottuu valtakunnallisesti arvokas Kymijoen laakson maisema-alue, jolle leimaa antavat kosket sekä vielä paikoin laidunnuksella hoidetut perinnemaisemat. Kymijoen kulttuurimaisemat edustavat eteläisen viljelyseudun ja kaakkoisen viljelyseudun vaihettumisvyöhykkeen poikkeuksellisen laajapiirteistä ja samalla vaihtelevaa viljelymaisemaa, jonka ydin on Kymijoki. Kokonaisuudessaan alueesta kuvastuu moni-ilmeisyys ja kulttuurihistoriallinen kerrostuneisuus. Paikoin Kymijoen laakson maisemaa rikkovat taajamien läheisyyteen rakennetut maisemaan sopimattomat

FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Kaavaselostus 9 (86) rakennukset, voimalinjat sekä uudet tielinjaukset. (Ympäristöministeriön maisema-aluetyöryhmän mietintö II, 1992). Merkittävä osa kaava-aluetta kuuluu Ahvenkosken kulttuurimaisemaan, jolla on valtakunnallista merkitystä rakennettuna kulttuuriympäristönä (RKY 2009). Valtakunnallisesti merkittävä rakennettu kulttuuriympäristö, Ahvenkosken kulttuurimaisema sijoittuu Ruotsinpyhtään ja Pyhtään rajalle Kymijoen laajentuneen järvialtaan ympäristöön (Ks. jäljempänä myös kohta Rakennettu kulttuuriympäristö ja muinaismuistot ). Maisemalliset arvot perustuvat silloilta avautuviin merellisiin maisemiin ja koskiympäristön monipuolisuuteen. Koskimaisemaa hallitsee Ahvenkosken voimalaitos vuodelta 1933, joka yhdessä patorakennelmien ja jokivarren ympäristön kanssa luo edustavan näytteen 1930-luvun rakentamisesta. Ahvenkosken maamerkkinä on voimalaitoksen vierellä sijaitseva Ahvenkosken silta. Kuva 3. Maisema- ja kulttuuriperinnön inventoinnit ja arvot. Selostus.docx

FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Kaavaselostus 10 (86) Luonnonolot Luontoselvitykset ja aineistot Asemakaavatyössä on käytetty aiempia luontoselvityksiä. Seuraava osa koostuu pääasiassa v. 2015 laaditun Ahvenkosken Volttilan alueen osayleiskaavan kaavaselostuksen tiedoista. Lähtötietoja luonnonympäristön nykytilasta on kerätty alueelta aiemmin laadituista luontoselvityksistä, OIVA -ympäristö- ja paikkatietokannasta sekä muista avoimista tietolähteistä. Alueen luonnonpiirteitä on tarkasteltu myös ilmakuvilta ja kartoista. Alueelle suoritettiin maastokäynti 14.2.2015, jonka aikana tarkasteltiin alueen ominaispiirteitä kuten puuston ikä- ja lajisuhteita, metsien rakennetta, topografiaa, lahopuuston määrää sekä kolopuiden esiintymistä. Alueelta on laadittu seuraavia selvityksiä: Ympäristösuunnittelu Enviro Oy. Liito-oravaselvitys, Valtatien 7 (E18) parantaminen moottoritieksi välillä Koskenkylä-Kotka-Loviisa: Tiesuunnitelma ja tiesuunnitelman täydentäminen, 2009. Suunnittelukeskus Oy. Selvitys Ahvenkosken osayleiskaavaluonnoksen vaikutuksista Natura 2000 verkostoon. 9.3.2007. Ympäristösuunnittelu Enviro Oy. Luontoselvitys, Valtatien 7 yleissuunnittelu moottoritienä välinä Loviisa-Kotka. 2006. Ympäristösuunnittelu Enviro Oy. Luontoselvitysten täydennys, Valtatien 7 yleissuunnittelu moottoritienä välinä Loviisa-Kotka. 2006. Bathouse Oy. Ahvenkosken alueen lepakkoselvitys. 2006. Suunnittelukeskus Oy. Luontoselvitys, Pyhtään ja Ruotsinpyhtään kuntien yhteinen osayleiskaava. 2005. Ympäristösuunnittelu Enviro Oy. Luontoselvitykset, Valtatien 7 yleissuunnittelu moottoritienä välillä Loviisa Kotka, 2005. Kaakkois-Suomen tiepiiri. Ympäristöinventointikartta. Valtatie 7 yleissuunnittelu moottoritienä välillä Loviisa-Kotka, ympäristövaikutusten arviointiselostus. Liite 7. 1997. Pinnanmuodostus Korkeusvaihtelut seudulla ovat suhteellisen pieniä ja maasto muodostuu pienipiirteisistä kallioperän muotoja myötäilevistä kumpareista, joiden moreenikerros on ohut. Ahvenkosken alueella kalliopaljastumat lisääntyvät. Kaava-alueen maaston matalimmat kohdat sijoittuvat voimalaitoksen alueelle, jossa jokiuoma on padottu. Maaston korkeusasemat alueella vaihtelevat padon alapuolisesta alle metrin korosta asutun kiinteistön kaakkoispuolisen kumpareen noin 25 metrin korkoasemaan. Alueen itäosat ovat topografialtaan hieman alavampaa.

FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Kaavaselostus 11 (86) Maaperä Kallioiset mäet, kivikot sekä mereinen ilmasto tekevät seudun maaperästä karun ja kulutukselle alttiin. Alueen kallioperä on rapakivigraniittia ja maaperä pääasiassa moreenia, joka on paikoittain hyvin kivikkoista ja louhikkoista. Alueella on myös laajoja avokallioita ja muutamia siirtolohkareita. Savea ja hiesua on Ahvenkosken ympäristössä. Vähänlaiset hiekka- ja hietakerrostumat sijoittuvat maantien 1792 varteen. Suurin osa hiekkakerrostumista on hyödynnetty aiemmissa tieyms. rakentamistöissä. Kuva 4: Kaava-alue on paikoin hyvin kivikkoista ja alueella on myös siirtolohkareita. Kasvillisuus Alue sijoittuu eteläboreaaliselle kasvillisuusvyöhykkeelle. Vesialueen ja Valtatie 7:n väliin jäävän alueen pääkasvillisuustyyppi on tuore havupuukangas. Kosteammissa painanteissa myös lehtomaisen kankaan kasvillisuutta ja lähellä rantaa hieman lehtokasvillisuutta (Metla 2015, Enviro 2005)(Kuva). Rantojen läheisyydessä olevia kosteita painanteita on ojitettu eivätkä ne ole luonnontilassa (Enviro 2005). Selostus.docx

FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Kaavaselostus 12 (86) Kuva 5. Vanhan Viipurintien ja Mt 170 välisen osa-alueen pääkasvillisuustyypit (Metla 2015). Kuvan kaavamuutosalueen rajaus tarkoittaa v. 2015 hyväksyttyä Ahvenkosken osayleiskaavamuutosta Volttilan alueella. Alueen metsiä on käsitelty hyvin voimakkaasti ja puusto on harvaa ja iältään melko nuorta. Vallitseva puulaji on mänty. Sekapuuna kasvaa koivua ja lähempänä rantaa myös kuusta ja haapaa. Muutamista kookkaista rannan läheisyydessä kasvavissa haapapuissa havaittiin maastokäynnillä tikankoloja. Lähellä rantaa kasvaa myös hieman tervaleppää. Aluskasvillisuus on vähäistä ja muodostuu lähinnä edellä mainituiden puiden taimista. Pienelle alueelle suunnittelualueen pohjoisosaan on istutettu myös lehtikuusta. Rannan tuntumassa puusto on hieman tiheämpää ja monilajisempaa, mutta myös rantametsiä on harvennushakattu eivätkä ne ole luonnontilaisia. Voimalinjaaukean eteläpuolella kasvaa sekapuutaimikkoa. Vanhan Viipurintien itäpuolisella osa-alueella kasvaa sekapuuna alueen länsiosassa vähän kuusta, koivua ja muutama kookas haapa. Kenttäkerrosta osa-alueella hallitsevat varvut; mustikka ja puolukka. Muita kasvilajeja tällä metsäalueella ovat mm. kevätpiippo, sananjalka, kielo (tienpientareilla), oravanmarja, metsälauha, kanerva ja siirtolohkareiden päällä paikon kasvava kallioimarre. Suunnittelualueen rannat ovat melko karuja ja kivikkoisia eikä niillä ole kasvillisuudeltaan reheviä luhta-alueita. Lähtötietojen perusteella seudun edustavin ranta- ja vesikasvillisuus keskittyy Ahvenkosken ja Ahvenkoskenlahden rantamille. Ahvenkosken alapuolisissa kovapohjaisissa uomissa on edustavaa kivikkorantojen kasvillisuutta. Ahvenkosken ranta- ja vesikasvistoon kuuluvat mm. punalatva, piuru, isohierakka, rantatyräkki ja hentonäkinruoho (Suunnittelukeskus 2005). Savukosken sillan ja Ahvenkosken voimalan välisillä rannoilla ei lähtötietojen perusteella esiinny huomionarvoista kasvilajistoa tai luontotyyppejä (mm. Suunnittelukeskus 2005, Enviro 2005, OIVA 2015).

FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Kaavaselostus 13 (86) Kaava-alueen itäosassa, voimajohtokäytävän tuntumassa on myös harvapuustoista jäkälävaltaista karukkoa. Kuva 6. Pääkasvillisuustyypit alueen itäosalla (Luke 2015). Arvokkaat kasvillisuuskohteet Kaava-alueen arvokas kasvillisuuskohde on voimalinjan eteläpuolelle sijoittuva Savulahden korpisuo. Savulahden korpisuo rajautuu nykyisellään taimettuneeseen avohakkuualueeseen ja kohteen luonnontilaisuus on heikentynyt. Lähialueen arvokkaat kasvillisuuskohteet ovat Savulahden tervaleppäkorpi ja Fruholmenin länsipuolelle sijoittuva Markkinamäen purovarsilehto (Enviro 2005). Suojelullisesti arvokkaista kasvilajeista Ahvenkoskenlahdella on tavattu hukkariisiä, joka on Suomessa erittäin uhanalaiseksi (CR)(Rassi ym. 2010) luokiteltu heinäkasvi. Lajia tavataan muutamin paikoin Kymijoen suistossa ja sen lähialueilla. Hukkariisi on luonnonsuojelulain 47 :n mukainen erityisesti suojeltava laji. Vuonna 2005 hukkariisiä tavattiin Ahvenkoskenlahdelta Alholmenin ja Nätholmenin rannoilta sekä Vähä-Ahvenkosken uoman länsirannalta (Kuva 7,Enviro 2005). Samoilla alueilla havaittiin myös lietetatarta (Enviro 2005), joka on luokiteltu erittäin uhanalaiseksi (EN)(Rassi ym. 2010). Lietetatar on myös EU:n luontodirektiivin liitteiden II ja IV(b) laji. Suunnittelualueen rannoilta em. lajeja ei ole aiempien selvitysten perusteella tavattu. Selostus.docx

FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Kaavaselostus 14 (86) Kuva 7. Hukkariisin (punaisella) ja lietetatteren (vihreällä) esiintymät v. 2005. (Ympäristösuunnittelu Enviro Oy) Kuva 8. Luontokohteet ja pohjavesialueet Ahvenkoskella (Lähde: Vt 7 parantaminen välillä Loviisa Kotka, yleissuunnitelma) Kaava-alue rajattu punaisella, merkintöjen selitykset seuraavalla sivulla.

FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Kaavaselostus 15 (86) Eläimistö Alueen eläimistöstä on olemassa vain melko hajanaista tietoa. Havumetsien tyypillisiä lajeja ovat mm. jänis ja hirvi, jotka esiintyvät alueella melko yleisinä. Linnusto Valtatie 7 parantaminen moottoritieksi -hankkeen yhteydessä laaditussa selvityksessä suunnittelualueella ei havaittu huomionarvoista pesimälajistoa (Enviro 2005). Suunnittelualueen talouskäytössä olevat ja voimakkaasti harvennushakatut metsät eivät todennäköisesti ylläpidä erityistä linnustollista monimuotoisuutta. Pesimälinnusto edustanee havu- ja sekametsien yleislajistoa. Lähtötietojen ja maastokäynnin perusteella alueella ei esiinny linnustollisesti arvokkaita pesimäympäristöjä. Alueen eteläpuolella, Merikosken kohdalla on vuonna 2005 tehty havainnot pyystä (lintudirektiivin liite I) sekä tiltaltista ja pikkutikasta (Enviro 2005). Tiltalttia ja pikkutikkaa ei uusimman uhanalaisarvioinnin (Rassi ym. 2010) perusteella enää luokitella silmälläpidettäväksi/uhanalaiseksi. Ahvenkoskenlahdella pesivät tai lepäilevät muuttoaikaan mm. isokoskelo (NT, silmälläpidettävä), merilokki, harmaalokki, kalalokki, pikkulokki (lintudirektiivi I), isokuovi, lehtokurppa, taivaanvuohi, nokikana, käpytikka, nuolihaukka, naurulokki (NT, silmälläpidettävä), tukkakoskelo (NT, silmälläpidettävä), telkkä ja tukkasotka (VU, vaarantunut) (Suunnittelukeskus 2005). Lepakot Kaikki Suomessa esiintyvät lepakkolajit ovat luonnonsuojelulailla rauhoitettuja ja kuuluvat EU:n luontodirektiivin liitteen IV(a) lajeihin. Niiden lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on kielletty (luonnonsuojelulaki 49 ). EUROBAT -sopimus velvoittaa Suomea suojelemaan myös lepakoille tärkeitä ruokailualueita. Tärkeiksi luokitellaan alueet, joilla esiintyy useita lepakkolajeja ja yksilöitä läpi kesän. Valtatie 7:n alueelle on laadittu vuonna 2005 lepakkoselvitys (Bathouse 2005), jonka mukaan suunnittelualueen ympäristössä on kolme lepakoille tärkeää ruokailualuetta. Näillä alueilla esiintyy sekä vesisiippaa että pikkulepakkoa (VU, vaarantunut). Selostus.docx

FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Kaavaselostus 16 (86) Kuva 9. Lepakoiden tärkeimmät saalistusalueet tielinjalla ja sen läheisyydessä on merkitty punaisella. (Lähde: Valtatie 7 parantaminen moottoritieksi välillä Loviisa-Kotka, luontoselvitys, Enviro Oy, 2006) Suunnittelualueelta ei ole tiedossa lepakkohavaintoja tai lepakoille arvokkaita alueita. Alueen mäntyvaltaiset kangasmetsät eivät ole lepakoille erityisen potentiaalista saalistusympäristöä, koska niillä esiintyy vähän hyönteisravintoa. Harvahkot metsät eivät myöskään tarjoa ravinnonhaussa kierteleville lepakoille riittävästi suojaa petoja vastaan, jonka vuoksi lepakoita esiintyy alueella todennäköisesti vain satunnaisesti. Suunnittelualueen hieman tiheämpipuustoiset ranta-alueet tarjoavat runsaammin hyönteisravintoa ja suojaa ja niillä lepakoiden (mm. vesisiipan) esiintyminen kesäaikaan on mahdollista. Suunnittelualueella sijaitsevat rakennukset sijaitsevat niin avoimella paikalla, ettei niiden arvioida olevan lepakoiden lisääntymis- ja levähdyspaikkoja. Tyypillisesti lepakoiden lisääntymisyhdyskunnat sijoittuvat vanhoihin rakennuksiin, joille johtaa tiheäpuustoinen ja suojaisa lentoreitti. Liito-orava Liito-orava on luonnonsuojelulailla rauhoitettu ja kuuluu EU:n luontodirektiivin liitteen IV(a) lajeihin. Liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on kielletty (luonnonsuojelulaki 49 ). Aiempien selvitysten perusteella suunnittelualueella tai sen läheisyydessä ei ole havaittu liito-oravaa. Alueella ei myöskään ole lajille potentiaalista elinympäristöä, sillä laji suosii vanhoja ja varttuvia kuusisekametsiä, joissa kasvaa myös haapaa. Suunnittelualueen länsiosassa kasvaa yksittäisiä kookkaampia haapoja, mutta muu puusto on liito-oravan elinympäristöksi liian nuorta. Suunnittelualueen ranta-alueet voivat toimia lajin kulkureittinä.

FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Kaavaselostus 17 (86) Kalasto Ahvenkoskenlahden kalataloudellinen arvo on suuri. Ruotsinpyhtään-Pyhtään alueella vapaa-ajan kalastus keskittyy Ahvenkoskelle ja merialueelle. Ahvenkoskella ja sen alapuolella esiintyvät siika, nahkiainen, toutain, lohi, taimen, ahven, kiiski, lahna, meritaimen, pasuri, salakka, särki ja säyne (Suunnittelukeskus 2005). Nahkiainen nousee voimalapadon alle. Ahvenkoskeen on myös istutettu lohta, meritaimenta, vaellussiikaa ja kirjolohta. Itä-Suomen vesioikeus muutti 2003 Ahvenkosken voimalaitoksen kalatievelvoitteen kalatalousmaksuksi, joka käytetään kalatalouden haittojen vähentämiseen voimalan vaikutusalueella. Ahvenkosken alapuolella (Markkinamäki) kalaistutukset ovat huomattavat. Istutettuja kaloja kalastetaan Ahvenkoskella ja Ahvenkoskenlahdelta. Alueelta pyydetään vaellussiikaemokaloja mädin lypsämiseksi. Ahvenkosken alueella on tehty kalaväylätoimitus ja Ahvenkosken voimalaan mahdollisesti tullaan rakentamaan vaelluskaloille kalatie. Kansallisessa kalatiestrategissa 2012 Kymijoki on kärkikohteita. Selostus.docx

FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Kaavaselostus 18 (86) Luonnonsuojelu Kymijoki ja Ahvenkoskenlahti kuuluvat Natura 2000 -verkostoon. Kuva 10. Ahvenkosken seudun Natura 2000 -alueet. Kymijoen Natura 2000 alue (FI0401001) Kaava-alueeseen kuuluu myös Kymijoen vesialuetta. Kymijoki on kansainvälisesti arvokasta Natura 2000-aluetta, jonka suojelun perusteena on luontodirektiivi. Kymijoen Natura alue (FI041001) sijoittuu Anjalankosken, Elimäen, Kotkan, Pyhtään ja Ruotsinpyhtään alueille ja sen pinta-ala on 4 250 ha. Alue on suojeltu luontodirektiivin perusteella (SCI alue) ja se sisältää SPA alueita. Nämä SPA- kohteet ovat Muhjärvi, Laajakoskenjärvi, Ahvenkoskenlahti ja Santaniemenselkä-Tyyslahti. Vesieliöstön kannalta Kymijoki on hyvin monipuolinen: joessa on elinympäristöjä matalikoista yli kymmenen metrin syvänteisiin ja nopeavirtaisista koskista järvimäisiin laajentumiin. Laajojen koskijaksojen ja niiden alapuolisten suvantojen muodostamat monimuotoiset, mosaiikkimaiset elinympäristöt sekä luonnontilaiset, rakenteeltaan vaihtelevat ranta- ja vesikasvillisuusvyöhykkeet ovat Kymijoen alajuoksulle.

FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Kaavaselostus 19 (86) Kymijoki sekä Ahvenkoskenlahti kuuluvat VPD:lle. Vesipuitedirektitiivin (Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2000/60/EY,23.10.2000) mukaisella pintavesimuodostumalla tarkoitetaan pintavesien erillistä ja merkittävää osaa, kuten järveä, tekoallasta, puroa, jokea tai kanavaa, puron, joen tai kanavan osaa, jokisuun vaihettumisaluetta tai rannikkovesien osaa. Pintavedet voidaan nimetä tietyin edellytyksin keinotekoisiksi tai voimakkaasti muutetuiksi. Kymijoen Natura-alueen suojeltavat luontotyypit Kymijoen Natura 2000 alueen suojelun perustana olevat luontotyypit ja niiden pinta-ala ilmenevät taulukosta alla. Taulukko 1: Suojeltavat luontotyypit ja niiden pinta-alat Naturatietolomakkeen mukaan. Luontotyyppi Koodi pinta-ala (ha) Jokisuistot 1130 640 Laajat, matalat lahdet 1160 210 Harjusaaret 1610 2 Humusjärvet 3160 33 Fennoskandian luonnontilaiset jokireitit 3210 3020 Keidassuot 7110 40 Vaihettumissuot ja rantasuot 7140 40 Silikaattikalliot 8220 0,07 Boreaaliset luonnonmetsät 9010 1 Lehdot 9050 40 Harjumetsät 9060 40 Hakamaat ja kaskilaitumet 9070 3 Metsäluhdat 9080 0,65 Puustoiset suot 91D0 130 Tulvametsät 910E 90 Kymijoen Natura-alueen luontodirektiivin liitteen II ja IV lajit Kymijoen Natura-alueen suojelu perustuu seuraaviin lajeihin: liito-orava (Pteromys volans), saukko (Lutra lutra), lietetatar (Persicaria foliosa) ja hentonäkinruoho (Najas tenuissima). Natura-alueella olevat liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikat eivät sijoitu Ahvenkosken läheisyyteen. Saukon esiintymisestä Kymijoella ei ole yksityiskohtaisia tietoja. Saukosta ei tehty havaintoja Ahvenkosken lähellä vuosien 2005 ja 2006 luontoselvitysten yhteydessä (Kaakkois-Suomen tiepiiri 2007). Lietetatar on uhanalainen, luontodirektiivin liitteiden II ja IV mukainen laji. Se on yksivuotinen kasvi, joka kasvaa matalassa vedessä tai märällä maalla tulvaisilla ja maatuvilla vesistöjen liejurannoilla. Lietetatar on heikko kilpailija, joka kärsii umpeenkasvusta ja veden virtauksen muuttumisesta sellaiseksi, että liejua ei enää kerry rannoille. Selostus.docx

FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Kaavaselostus 20 (86) Lietetatar kasvaa Vähä-Ahvenkosken uoman ja sen eteläpuolen rannoilla. Lietetattaren kasvupaikat sijaitsevat uuden moottoritien lähellä matalassa vedessä ja rantaviivassa. Yksivuotiaana kasvina lajin kasvupaikat voivat vaihdella vuosittain. Natura-tietolomakkeessa mainitaan hentonäkinruoho. Hentonäkinruoho on suhteellisen ravinteikkaissa, mutta silti kirkasvetisissä järvissä ja murtovedessä kasvava uposkasvi. Se on yksi maailman harvinaisimmista putkilokasveista. Ahvenkoskenlahden alueelta laji löydettiin vuonna 1982. Kasvupaikka löydettiin uudestaan 2008 (Koistinen 2009). Paikka on Ahvenkosken voimalaitokselta noin 1,5 km kaakkoon, Reiskarinpohjan alueella (Issakainen, ym. 2011). Kasvupaikka ei sijaitse Natura-alueella. Kasvupaikka on rantaan tulevan, kumpareen edessä noin 500 m valtatiestä etelään. Lajia kasvaa harvakseltaan niemen edustalla, rannan suunnassa noin 100 metrin pituisena vyöhykkeenä. Pohja on savisilttiä. Hentonäkinruoho on mainittu myös Ahvenkoskenlahden SPA-alueen Natura-tietolomakkeella. Lisäksi alueella elää vuollejokisimpukka (Unio crassus), jonka esiintymä on Ahvenkosken alapuolella (Virtanen 2012 ja Mattila 2011). Uhanalainen vuollejokisimpukka on EU:n luontodirektiivin liitteen II ja IV laji. Ahvenkosken esiintymä on merkittävä, koska alueella elää noin 65 000 yksilöä. Naturatietolomakkeessa ei lajia mainita. Vuollejokisimpukkaa esiintyy pääasiassa Kotka-Kaskinen -linjan lounaispuolella. Laji elää virtaavissa vesissä sora-, hiekka- ja savipohjilla. Vuollejokisimpukan esiintymisen kannalta merkittäviä tekijöitä ovat joen historia, pohjanlaatu, syvyys, valonmäärä ja vedenlaatu ja virtaus (Ljungberg 2007). Lajille rajoittavia tekijöitä ovat erityisen korkeat nitraattipitoisuudet ja joen vähähappisuus (Ljungberg 2007). Lisääntymiseen kuuluu loisvaihe jonkin kalalajin kiduksissa, mikä on tärkeää lajin leviämiselle. Soveliaita kalalajeja ovat mm. ahven, useat särkikalat, simput ja piikkikalat: turpa, seipi, sorva, mutu kolmipiikki, kymmenpiikki sekä kivisimppu (Valovirta 2007). Lajia esiintyy Itä-, Keski- ja Pohjois-Euroopassa. Elinvoimaisimmat populaatiot tavataan Pohjois-Euroopassa ja Venäjällä. Ahvenkoskenlahden Natura 2000 alue (FI0416005) Ahvenkoskenlahti kuulu Lintuvesien suojeluohjelmaan (Valtioneuvoston periaatepäätös 3.6.1981). Myös Ahvenkoskenlahti on Natura 200 verkoston alue (FI0416005). Ahvenkoskenlahden Natura-alue on lintudirektiiviperusteinen SPA-alue, joka on luontodirektiiviperusteisen Kymijoen Natura-alueen sisällä. Alueen pinta-ala on 446 ha. Ahvenkoskenlahti on ainoita eteläisen Suomen laajoja luonnontilaisia jokisuistoja. Alueella olevilla useilla saarilla ja luodoilla esiintyy lokkilinnuston lisäksi monipuolinen maalinnusto. Linnuston runsain ja edustavin ryhmä on vesilinnut. Harvinaisimmat lajit puolestaan kuuluvat ruovikkoa suosiviin lintulajeihin. Ahvenkoskenlahti on tärkeä muutonaikainen levähdysalue. Ahvenkoskenlahden Natura alueen suojeltavat luontotyypit Natura-tietolomakkeen mukaiset alueen suojelun perustana olevat luontotyypit on esitetty taulukossa 2.

FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Kaavaselostus 21 (86) Taulukko 2. Luontotyyppi Koodi pinta-ala (ha) Jokisuistot 1130 178 Laajat, matalat lahdet 1160 201 Tulvametsät 910E 67 Ahvenkosken alueella jokiuoman luonnontila on hävinnyt uuden tien ylityskohdassa voimalaitosrakentamisen ja muun ihmistoiminnan seurauksena (Itä-Suomen aluehallintovirasto 2010). Jokisuistot luontotyyppi alkaa valtatien 7 (E18) uuden tiekäytävän eteläpuolella ja ulompana on laajat matalat lahdet -luontotyyppiä. Ahvenkoskenlahden ranta-alueet ovat alavat, maanpinnan korkeusvaihtelu jää alle viiden metrin. Lahden länsirantaa reunustaa poikkeuksellisen leveä, luonnontilainen ruovikko ja suursaravaltainen rantaniittyvyöhyke, joka vaihettuu rannassa lehtomaiseksi, kauaksi rantaviivasta levittäytyneeksi tervaleppärantametsäksi. Jokisuussa on useiden uomien ja saarten muodostama deltamainen suisto. Ahvenkoskenlahden länsirannalla ja saarissa on luontotyyppejä Alnus glutinosa (tervaleppä) ja Fraxinus excelsior (saarni) -tulvametsät, metsäluhdat, boreaaliset lehdot sekä vaihettumissuot ja rantasuot. Ahvenkoskenlahden Natura-alueen luontodirektiivin liitteen II ja IV lajit Natura-tietolomakkeessa ilmoitetaan, että alueella esiintyy hentonäkinruoho (Najas tenuissima). Lajin tiedossa oleva kasvupaikka sijoittuu Loviisan kaupungin puolelle Sandholmenin alueelle. Alueelta löydettiin heinäkuussa 2012 tehdyissä inventoinneissa kymmenen yksilöä (Uudenmaan ELY-keskus 2015). Alueella esiintyy myös luontodirektiivin liitteen IV lajeista pikkulepakkoa (Pipistrellus nathusii), jonka saalistusalueena on Fruholmenin saari, sekä vesisiippaa (Myotis daubentonii) ja ajoittain myös pohjanlepakkoa (Eptesicus nilssonii). Lajeja ei ole mainittu Natura-tietolomakkeessa. E18:n moottoritien rakentamisen yhteydessä pikkulepakoiden saalistusalue heikentyi ja vuoden 2013 kartoituksissa todettiin, ettei pikkulepakoita enää säännöllisesti esiinny alueella (Karlsson ja Hagner-Wahlsten 2013). Vuonna 2012 Fruholmenin rannoilla saalisti edelleen sekä vesisiippoja että pohjanlepakoita (Karlsson ja Hagner-Wahlsten 2013). Pikkulepakoiden lisääntymispaikka on Markkinamäellä Natura-alueen ulkopuolella. Vuonna 2014 laaditun jatkoseurannan perusteella pikkulepakot ovat kuitenkin ainakin osittain palanneet Furuholmenin alueelle (Karlsson & Hagner-Wahlsten 2014). Ahvenkoskenlahden Natura-alueen lintudirektiivin liitteen I lajit Alueella pesivät seuraavat lintudirektiivin liitteen I lintulajit: kalatiira, kaulushaikara, kurki, pikkusieppo ja ruskosuohaukka sekä luhtahuitti sekä yksi ennen vuotta 2010 uhanalaiseksi luokiteltu laji (nyk. silmälläpidettäväksi luokiteltu). Muuttoaikana alueella levähtävät harmaapäätikka, laulujoutsen, pikkujoutsen ja uivelo sekä kolme (3) ennen vuotta 2010 uhanalaisiksi luokiteltua lajia, joista yksi on uusimman uhanalaisuusluokituksen mukaan (Rassi ym. 2010) luokiteltu silmälläpidettäväksi. Lisäksi kuningaskalastaja on Selostus.docx

FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Kaavaselostus 22 (86) tavattu talvehtimassa. Taulukossa 3 on esitetty Natura-tietolomakkeen neuvoston direktiivin 2009/147/EY liitteen I lajitiedot. Taulukko 3. Natura 2000 -lomakkeessa mainitut neuvoston direktiivin 2009/147/EY liitteen I lajit Ahvenkosken Natura-alueella, tiedot perustuvat vuoden 1996 lintulaskentoihin. Lyhenteet: Populaatio: c= yleinen, r= harvinainen ja w = hyvin harvinainen. Yksikkö: p = paria, i = yksilöä. Populaation koko, joka ilmentää lajin kannan koko ja tiheys suhteessa lajin koko maan populaatioihin: C = alle 2 % ja D = ei merkittävä populaatio. Yleisarvio, joka on alueen merkityksestä kyseisen lajin suojelulle: B: hyvin tärkeä, C: merkittävä. (Natura-tietolomakkeella mainitut uhanalaiset lajit on suojleusyistä salattu *) Laji Koodi Populaatio Yksikkö Populaa tion koko Harmaapäätikka Picus canus A234 c 0 1 i D uhanalainen laji* r 1 p C C Kalatiira Sterna hirundo A193 r 11 50 p D Kaulushaikara Botaurus stellaris A021 r 2 2 p C B Kuningaskalastaja Alcedo atthis A229 w 0 1 i D Kurki Grus grus A127 r 1 1 p C C Laulujoutsen Cygnus cygnus A038 c 11 50 i D Luhtahitti Porzana porzana A119 r 0 1 p C C uhanalainen laji* r 0 1 D uhanalainen laji* w 0 1 i D Pikkujoutsen Cygnus columbianus A037 c 5 10 i D bewickii Pikkusieppo Ficedula parva A320 r 0 1 p C C Ruskosuohaukka Circus aeruginosus A081 r 2 2 p C B Räyskä Sterna caspia A190 c 1 5 i D Uivelo Mergus albellus A068 c 11 50 i D Kannan koko (minimimaksimi) Yleisarvio Lisäksi alueelta on tavattu (Vauhkonen 2006) seuraavat lintudirektiivin liitteen I lajit, joita ei ole mainittu Natura-tietolomakkeessa: kuikka (muuttoaikainen lepäilijä), lapintiira (muuttoaikainen lepäilijä), liro (muuttoaikainen lepäilijä), pikkulepinkäinen (muuttoaikainen lepäilijä) ja palokärki (ruokailee alueella) ja pyy (pesii alueella). Lintudirektiivin liitteessä I mainitsemattomat säännöllisesti esiintyvät muuttolinnut Ahvenkoskenlahden Natura-alueella Taulukossa 4 on esitetty Natura 2000 -lomakkeessa mainitut lintudirektiivin liitteessä I mainitsemattomat säännöllisesti esiintyvät muuttolinnut.

FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Kaavaselostus 23 (86) Taulukko 4. Natura -tietolomakkeessa mainitut lintudirektiivin liitteessä I mainitsemattomat säännöllisesti esiintyvät muuttolinnut Ahvenkosken Natura-alueella, tiedot perustuvat vuoden 1996 lintulaskentoihin. Laji Pesivä Muuttava Populaation koko haapana 15 p 100 500 i D harmaalokki 11 50 p D harmaasieppo 2 p D isokoskelo 7 p 101 500 i D isokuovi 2 p D kalalokki 11 50 p D kanadanhanhi 1 p 11 50 i C kirjosieppo 5 p D kyhmyjoutsen 0-5 i D käpytikka 1 p D lapasorsa 7 p C lehtokerttu 4 p D lehtokurppa p D luhtakana 0-1 p C merilokki 1-5 p C naurulokki 11-50 p D nokikana 7 p 11 50 i C nokkavarpunen 0-1 i D nuolihaukka 3 p C pajusirkku 12 p D peippo 12 p D pensaskerttu 5 p D pikkulokki 51 100 p 51 100 i C punasotka 8 p 51 100 i C punavarpunen 8 p D rantasipi 5 p D rastaskerttunen 1 p C ruokokerttunen 24 p D rytikerttunen p D silkkiuikku 15 p D sinisorsa 13 p D sinitiainen 5 p D taivaanvuohi p D talitiainen 5 p D tavi 4 p 51 100 i D telkkä 12 p 101 500 i D tukkakoskelo 1 p D tukkasotka p D västäräkki 3 p D Selostus.docx

FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Kaavaselostus 24 (86) Vesistöolosuhteet, pinta- ja pohjavedet Suunnittelualueen pintavesien luontainen purkureitti johtaa Kymijokeen. Valtaosa alueelle satavasta vedestä ohjautuu pintavetenä kohti Ahvenkoskenlahtea. Suomenlahteen laskeva Kymijoki on Suomen neljänneksi suurin joki, jonka vesistön valuma-alue on 37 107 km 2. Joen alkulähteiltä Asikkalan Kalkkisesta on matkaa merelle Ahvenkoskenlahteen on noin 203 km ja putouskorkeutta noin 79 m. Pernoon yläpuolella joki haarautuu kahteen päähaaraan, joista itäinen Pernoonhaara laskee mereen Kotkassa ja läntinen Hirvikoskenhaara Pyhtään ja Loviisan rajalla Ahvenkoskenlahteen. Ahvenkoskenlahden suulla uoma on jakaantunut kahteen lähekkäiseen haaraan, joiden välissä on matala Fruholmenin saari. Itäisessä haarassa toimii Ahvenkosken vesivoimalaitos, jonka padoilla säännellään molempien haarojen vesimääriä. Voimalaitoksen ohijuoksutuskanavana toimiva läntinen uoma on rannoiltaan ja pohjamuodoiltaan luonnonmukainen ja itäinen voimalaitoskanava on rakennettu ja reunoiltaan jyrkin kivimuurein verhoiltu. Vedenkorkeudet valtatien 7 (E18) siltapaikalla (N60-järjestelmässä): - HW +1,98 m - MHW +1,10 m - MW +0,00 m - NW -1,10 m Ahvenkosken virtaamat ovat: - HQ 480,0 m 3 /s - MHQ 264,0 m 3 /s - MQ 154,0 m 3 /s - NQ 10,0 m 3 /s Ahvenkosken kalannousuajan 1.5. 31.10. keskivirtaama on 145 m 3 /s ja MQ50 % on 138 m 3 /s. Minimi- ja maksimivuorokausivirtaamat ovat olleet 43 ja 351 m 3 /s (Maveplan 2011). Virtaavien vesien ekologisessa luokittelussa Kymijoen alaosan haarat on luokiteltu voimakkaasti muutetuksi joeksi, jonka veden laatu on tyydyttävässä tilassa. Ahvenkoskenlahti on matala merenlahti, jonka ekologinen luokka on välttävä. Muun muassa lahdelta mitatut korkeat typpi- ja fosforipitoisuudet sekä levämäärät luonnehtivat rehevää vedenlaatua (Åkerberg ja Raunio 2014). Ahvenkoskenlahden pohjukassa pohjaeläimistö ilmentää lievästi rehevää pohjaa, mutta syvänteissä tilanne on toinen. Syvännealueen pohjalla esiintyy ajoittain haisevaa sulfidiliejua (Anttila-Huhtinen 2005). Ahvenkoskenlahden keskeinen kuormittaja on Kymijoki. Kuormitukseen vaikuttavat mm. useat Kymijoen pistekuormittajat ja Ahvenkoskenhaaraan laskevat valumaalueiltaan peltovaltaiset Tallus- ja Teutjoki. Lähin pohjavesialue on Vähä-Ahvenkoskella Loviisan (Ruotsinpyhtään) puolella.

FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Kaavaselostus 25 (86) 3.1.3 Rakennettu ympäristö Yhdyskuntarakenne Pyhtään tärkeimmät asutustaajamat kirkonkylä ja Siltakylä sijoittuvat rannikon suuntaisen maantieyhteyden (E18) varrelle. Myös kaavoitettava alue liittyy E18 varren kehityskäytävään. Kaavoitettava alue on luonteeltaan maaseutualuetta, jolla on pitkät perinteet rajaseutuna sekä energian tuotannon ja liikenteen paikkana. Kuva 11. Kaava-alue, Kirkonkylä, Purola ja Siltakylä sijoittuvat rannikon suuntaisen maantien äärelle. Alueet korostettuina punaisella. Karttapohja Etelä-Kymenlaakson karttapalvelu. Väestö ja asutus kaava-alueella ja lähiympäristössä Pyhtään asukasluku 2014 oli 5354 (Tilastokeskus). Kunnan väestö on pääosin sijoittunut Pyhtään kirkonkylän ja Siltakylän-Huutjärven alueelle. Asutusta on myös Kangasmäen, Purolan, Länsikylän, Hirvikosken ja Heinlahden alueilta. Vapaa-ajan asuntoja Pyhtään alueella on noin 1800. Kaava-alueesta noin viiden kilometrin päässä idässä sijaitseva Pyhtään kirkonkylä on asutukseltaan Pyhtään toiseksi suurin alue. Kaava-alueen lähin asutusalue sijaitsee lounaispuolella noin kilometrin etäisyydellä Loviisan puolella. Selostus.docx

FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Kaavaselostus 26 (86) Kaava-alueella on yksi asuttu kiinteistö. Muu osa entisestä voimalaitoksen käyttöhenkilökunnan asuntoalueesta on tyhjillään. Pyhtään väestöstä noin 57 % oli 18 64 -vuotiaita ja noin 18 % 0 15- vuotiaita. 75 % 15 64-vuotiaista pyhtääläisistä on suorittanut peruskoulun jälkeisen tutkinnon. (Tilastokeskus) Pyhtään työttömyys prosentti v. 2015 alussa oli 14,1 %. Tilastokeskuksen väestöennusteen mukaan Pyhtään asukasluku v. 2040 olisi 5614. Kuva 12. Kaava-alueen ja lähialueen asutus Palvelut Kaava-alueella ei ole palveluja. Pyhtääntien varrella on maantien levähdysalue, jolla on toiminut kioski. Pyhtään keskeiset, sekä julkiset että yksityiset, palvelut sijaitsevat Siltakylässä noin 16 km kaava-alueen itäpuolella. Pyhtään kirkonkylällä noin viiden kilometrin päässä sijaitsee mm. majoitustilaa ja liikenneasemamyymälä. Työpaikat, elinkeinotoiminta Kaava-alueella toimii Ahvenkosken voimalaitos, jolla on merkitystä elinkeinotoiminnalle energian tuottajana. Helen Oy:n omistaman laitoksen teho on 26 MW ja vuosituotanto 130 GWh. Paikan päällä kunnossapidosta huolehtii yksi laitosmies, jonka vastuulla on kolme Kymijoen voimalaa. Parhaimmillaan 1950-60-luvuilla, voimalaitoksessa oli noin 20 työntekijää. (Helen, lehti Helsingin Energian sidosryhmille. 1/2013) Ahvenkosken ympäristöllä on myös merkitystä matkailuelinkeinolle.

FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Kaavaselostus 27 (86) Virkistys Kaava-alueella ei ole varsinaisia virkistyskäyttörakenteita, -palveluja tai reittejä. Ahvenkoski on kuitenkin mm. huomionarvoinen virkistyskalastuspaikka. Kalastuksessa käytettäviä veneitä säilytetään siltapaikan kaakkoispuolella. Maakuntakaavassa on esitetty Kymijoelle maakunnallinen melontareitti. Kaava-alueen metsissä myös marjastetaan ja sienestetään. Kaava-alueella ei ole erillisiä ulkoilureittejä, vaan nykyiset pääasiassa asuinkiinteistöjä palvelleet tiet palvelevat myös alueella ulkoilevia. Vanha Viipurintie palvelee Savukosken sillan ja Elimäentien suuntaan kulkevaa kevyttä liikennettä. Liikenne Kaava-alueen eteläpuolitse johtaa valtakunnallisesti tärkeä rannikon suuntainen valtatie 7 (Helsinki Vaalimaa). Tiestä osuus Helsinki Hamina on moottoritietä ja kaava-alueen ohittava uusin osuus on otettu käyttöön syksyllä 2014. Valtatie 7 on myös osa E18 eurooppatietä (Craigavon Oslo- Turku-Pietari). Kaava-alueen eteläpuolella kulkee maantie 170 (Helsinki- Koskenkylä-Loviisa-Hamina). Ahvenkosken kohdalle ennustettu E18-väylän liikennemäärä v. 2040 on 11 700 ajon/vrk (Valtatien 7 (E18) rakentaminen moottoritieksi välillä Koskenkylä Kotka, Liikennevirasto, ELY-keskus). Kaava-alue liittyy maantiehen 170 neljästä kohtaa. Alueen kiinteistöille liikennöidään näiden liittymien kautta. Vanha Viipurintie johtaa Kymijoen ylittävälle Savukosken museosillalle, josta pääsee Elimäentietä pitkin pohjoiseen Strömforsin ruukki alueelle (Ruotsinpyhtää). Vesiliikenne Voimalaitoksen rakenteiden takia Ahvenkoskenlahdelta ei pääse veneellä voimalaitoksen yläjuoksun puolelle. Pienvenereitti kulkee Nätholmeniin, jossa on pieni venevalkama. Suomenlahdelta tuleva 1,8 m:n väylä päättyy Ahvenkoskenlahdelle. Rakennettu kulttuuriympäristö ja muinaismuistot Alueen historiaa Ahvenkoskella kulttuuriperinnön kerroksellisuus on hyvin runsasta. Ahvenkoski tunnetaan Turun piispoille 1300-luvulla kuuluneena lohenkalastamona. Johtuen Kaakkois-Suomen keskeisestä asemasta sotaväen kulkureittinä ja taistelutantereena, alueen tilat ovat vuoroin autioituneet ja otettu uudelleen käyttöön. Vuonna 1743 Turun rauhassa Ruotsin ja Venäjän raja vedettiin Kymijoen läntisintä päähaaraa pitkin ja vanha Pyhtään pitäjä jakautui kahtia Ruotsinpyhtääksi ja Pyhtääksi. Vanha Ruotsin ja Venäjän välisen raja ylitys tapahtui Kirnusaaren ja Tirikan kautta. Selostus.docx

FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Kaavaselostus 28 (86) Kuninkaantie Alueen läheisyyteen Loviisan puolelle sijoittuu tärkeä keskiaikainen kauppapaikka Markkinamäki. Markkinamäen kupeesta alueen pohjoispuolitse kulki Turusta Viipuriin Suuri Rantatie eli Kuninkaantie. Suuri Rantatie eli muilta nimiltään mm. Kuninkaantie ja Vanha Turun-Viipurin tie kulkee mutkitellen ja muodostaa keskeisen historiallisen elementin alueen maisemassa. Tie on toiminut tärkeänä kauppareittinä sekä hallinnollisena yhteytenä Turun ja Viipurin välillä jo keskiajalta lähtien. Tiestä on säilynyt useita osuuksia ja mm. kiviaitoja. Paikoin se toimii nykyisen tielinjan pohjana. Suuri Rantatie on valtakunnallisesti arvokas kohde ja sen säilyttäminen perustuu muinaismuistolakiin. Ahvenkosken historiallinen ympäristö (RKY 2009) Osa kaava-alueesta kuuluu valtakunnallisesti merkittävään rakennettu kulttuuriympäristö kohteeseen: Ahvenkosken historiallinen ympäristö (Valtakunnallisiin alueidenkäyttötavoitteisiin sisältyvät RKY-alueet, RKY 2009). Kuva 13. Ahvenkosken RKY-alue; karttaote Museoviraston valtakunnallisesti merkittävien rakennettujen kulttuuriympäristöjen (RKY) sivustolta. Kymijoen läntisimmän haaran ja historiallisen Suuren Rantatien leikkauskohtaan sijoittuvan Ahvenkosken liikenne- ja sotahistoriallisesti merkittävän ympäristön muodostavat 1700-luvun rajanylityspaikka linnoitteineen, Ruotsin posti- ja tulliaseman paikka sekä markkinapaikka ja Ahvenkosken kartano. 1900-luvun lisän historialliseen ympäristöön on tuonut Savukosken 1920-luvun betonikaarisilta, 1930-luvulla valmistunut Ahvenkosken vesivoimalaitos patoaltaineen sekä voimalaitoksen eteläpuolitse

FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Kaavaselostus 29 (86) kulkeva 1960-luvulla rakennettu uusi maantiesilta, joka on rakenteeltaan teräksinen Langer -palkkisilta. Maisemallisesti vaikuttavaan voimalakokonaisuuteen kuuluvat alajuoksun penkereet, joenuoma, teräskaarisilta ja istutukset. 49 metrin pituinen Savukosken teräsbetoninen museosilta 1920-luvulta on tyypiltään yksinivelinen yläkaarisilta ja lajissaan maamme ensimmäisiä. Silta jäi pois käytöstä, kun seuraava uusi maantie ja silta valmistuivat Ahvenkosken voimalan alapuolelle 1967. Savukosken silta korjattiin museosillaksi 1980-luvulla. Voimalaitos rakennettiin Merikoskeen 1933 arkkitehti Karl Lindahlin suunnitelmien mukaan. Voimalaitoksen rakentamisen yhteydessä koski padottiin ja sen pohjoispuolelle muodostui laaja patoallas. Veden pinnan nousu jätti osia vanhasta Rantatiestä alleen ja johti Vähä-Ahvenkosken kylän hajoamiseen ja rakennusten siirtämiseen. Betonisessa padossa on kaksi tulva-aukkoa, joissa toisessa sektoriluukku ja toisessa valssiluukku. Lisäpadossa on ollut kalahissi ja uittoluukku ruuhinen, joitten rakenteista on osa jäljellä. Ylävesi menee suoraan padolta välppien ja sulkuluukkujen kautta turbiineihin. Alavesi purkautuu 400 m pitkään kaivettuun alakanavaan, joka laskee mereen. Kaivettua kanavaa reunustaa säännölliseksi lohkotut harmaagraniittikivet. Kaava-alueen lähiympäristössä ja maisemassa on lisäksi seuraavat valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt: Suuri Rantatie (RKY 2009) ja Kymijoen rajalinnakkeet (RKY 2009). Suuri Rantatie on Hämeen Härkätien ohella Suomen tärkein historiallinen maantieyhteys. Kymijoen rajalinnakkeet ovat merkittäviä 1700-luvun puolustushistoriaan kuuluvia Ruotsin ja Venäjän välisen rajan muistomerkkejä. Kymijoen molemmilla rannoilla sijaitsevat linnakkeet on rakennettu turvaamaan valtakuntien välistä rajaa Turun rauhan 1743 jälkeen, jolloin raja on kulkenut pitkin Kymijokea ja sen läntistä suuhaaraa. Ks. myös kartta s. 9. Muut kohteet Alueella sijaitsee voimalaitoksen entinen käyttöhenkilökunnan asuntoalue, johon kuuluu kolme tyhjillään olevaa asuinrakennusta, autokatos ja pumppuhuone, sekä rannan läheisyydessä oleva sauna-mankelihuonerakennus. 1962 suunniteltu sauna-mankelihuone sijaitsee lähellä patoallasta ja siihen liittyy laituri, jolta on komeat näkymät voimalaitokselle. Tiiliverhoiltu paritalo on suunniteltu v. 1946, punatiilinen yksikerroksinen kolmen asunnon rivitalo vuonna 1959 ja toinen paritalo vuonna 1967. Nämä asuinrakennukset ovat olleet tyhjillään pari vuotta. Kuva 14. Entistä asuinaluetta Selostus.docx

FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Kaavaselostus 30 (86) Entinen isännöitsijän/käyttöpäällikön talo on suunniteltu v. 1937. Funktionalistinen rakennus on edelleen asuinkäytössä; se on merkitty Ahvenkosken osayleiskaavamuutoksessa suojelumerkinnällä sr. Kuva 15. Funktionalistinen asuinrakennus 1930-luvulta. Voimalaitoksen portin pielessä on sen varasto, joka on suunniteltu vuonna 1964. Uusi moottoritien silta on rakenteeltaan myös Langer-palkkisilta. Muinaismuistot Alueella ei ole tehtyjen selvitysten perusteella tiedossa muinaisjäännöskohteita. Tekninen huolto Vesihuolto Alueella ei ole kunnallista vesihuoltoa. Kaavoitettava alue sijaitsee Kymen Vesi Oy:n toiminta-alueen ulkopuolella. Alue on liitettävissä Loviisan vesiliikelaitoksen vesihuoltoverkostoon maantien 170 varrella olevasta kohdasta. Ahvenkosken sillan jälkeiselle levähdysalueelle on rakennettu valmiiksi 90 mm vesijohto ja 90 mm paineviemäri.