GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S MAAPERÄOSA5T0, raportti P13,4/81/6 0 Helmer Tuittil a LAITILAN TURVEVARA T Osaraportti Varsinais-Suomen turvevaroista
LIITE 7 b IV NÄYTTEENOTTO A. Irtoturve Näytteen on mandollisimman hyvin edustettava koko tutkit - tavaa erää. Milloin mandollista, se otetaan jatkuvast a tavaravirrasta. Muussa tapauksessa se otetaan kuormast a tai kasasta lapiolla sattumanvaraisesti, ei kuitenkaa n kasan pinnasta tai juuresta. Näytteen koko on 10 d m3. Edustava näyte koostetaan vähin - tään 5 :stä noin 2 dm3 :n suuruisesta osanäytteestä. Yksi näyte voi edustaa korkeintaan 100 m3. Näyte pakataan muovipussiin ja varustetaan tarvittavill a merkinnöillä (erän tunnus, näytteenottaja, päiväys). B. Pakatut tuotteet Enintään 10 dm3 :n suuruiset pakkaukset lähetetään tutkit - taviksi sellaisinaan. Yli 10 dm3 :n suuruisista pakkauksista otetaan sattumanva - raisesti 5, noin 2 m 3 :n suuruista osanäytettä. Pakkau s ja merkintä kuten edellä. Yksi näyte voi edustaa korkeintaan 100 m3 turvetta vilj e- lyolosuhteissa. V NÄYTTEIDEN ESIKÄSITTELY LABORATORIOSS A VI Kasvilajimääritystä varten otetaan 1 d m3 turvetta, jok a kuivatetaan alle 20 % :n kosteuteen kokonaispainosta. Jäljelle jäävä turve säilytetään asianmukaisesti muit a mandollisia mittauksia ja määrityksiä varten. KASVILAJIMÄÄRITY S A. Varpu- ja t pasvillamääritys Kuivatetusta turpeesta erotetaan varpu- ja puuaines sek ä tupasvilla, joiden osuus ilmoitetaan prosentteina painos - ta. B. Rahkasammalmäärity s Rahkasammaljäänteiden osuus sekä acutifolia-ryhmään kuuluvien rahkasammallajien osuus näistä määritetään mikroskooppisesti.
Helmer Tuittila LAITILAN TURVEVARAT Osaraportti Varsinais-Suomen turvevaroist a Espoo 1981
SISALLYSLUETTELO 1. JOHDANTO 1 2. TUTKIMUSMENETELMIT 3 2.1. Maastotutkimukset 3 2.2. Laboratoriotutkimukset 4 2.3. Kartat ja profii1it 6 3. SOISTUNEISUUS JA TURVEKERROSTUMAT 8 3.1. Laitilan kunnan suot 8 3.1.1. Pinta-ala- ja tutkimustarkkuustiedo t sekä soiden laskusuhteet 1 0 3.1.2. Suotyypit ja ojitustilanne 1 1 3.1.3. Turvelajit, turpeen maatuneisuus j a pohjamaalajit 12 3.1.4. Turvekerrostumat ja liekoisuus 12 3.2. Suokohtainen tarkastelu 1 3 4. SOIDEN K ;YTTOMAHDOLLISUUDET 13 9 4.1. Soveltuvuus polttoturpeeksi 14 0 4.1.2. Poittoturpeeksi soveltuvat suot 14 2 4.2. Soveltuvuus kasvuturpeeksi 14 3 4.2.1. Kasvuturpeeksi soveltuvat suot. 14 4 4.3. Soveltuvuus muuhun käyttöön 14 7 4.3.1. Soiden perättäiskäyttö 14 7 4.3.2. Soiden suojelu- ja virkistyskäyttö.. 14 8 5. YHTEENVETO 14 9 KIRJALLISUUTTA 15 0 LIITTEET Tekijän osoite : Helmer Tuittil a Geologinen tutkimuslaito s 02150 Espoo 15
- 1-1. JOHDANTO Geologinen tutkimuslaitos on tutkinut maamme turve - varoja lähes 40 vuoden ajan. Tutkimukset on tehty joko maaperäkartoitukseen liittyvinä perustutkimuksina ta i suoranaisesti turveteollisuuden tarpeita palvelevin a turvevarojen inventointeina. Turvevarojen hyväksikäytön esteenä olivat tuolloi n kuitenkin niukat tiedot Suomen turvevaroista ja niide n ominaisuuksista. Tämän johdosta kauppa- ja teollisuusmi - nisteriö määräsi v. 1942 Geologisen tutkimuslaitokse n inventoimaan maamme turvevarat. Tehtävän toteuttamisee n ryhdyttiin käytettävissä olevin tutkijavoimin. 1950-luvun lopulla ja sitä seuranneen vuosikymmenen aikana taloudellisesti kilpailukykyisempi tuontienergia syrjäytt i turpeen energian lähteenä, kuitenkin tehtiin erittäin pal - jon soveltavia töitä kunnille ja kuntainliitoille. Kun öljyn hinta v. 1973 kohosi, julkisen vallan mielenkiinto turpeen käyttöön energian lähteenä heräsi uudestaan j a kauppa- ja teollisuusministeriö velvoitti Geologisen tutkimuslaitoksen uudestaan jatkamaan valtakunnan turvevarojen inventointia. Inventdintityöt keskitettiin Pohjan - maalle ja Itä-Suomen alueille, missä tiedettiin aiempie n tutkimusten perusteella olevan hyvälaatuista polttoturpee n raaka-aineeksi soveltuvaa turvetta. Jatkuva energian hinnan kohoaminen on johtanut siihen, että polttoturpee n raaka-aineeksi kelpaavat laadullisesti yhä heikommat j a pienemmät turve-esiintymät. Siten myös Etelä-Suomen rahkasoitten sisältämät turvevarat ovat tulleet talouselämä n mielenkiinnon kohteeksi. Kesällä 1978 suoritettiin Geologisen tutkimuslaitokse n toimesta maaperäkartoitusta ja turvetutkimuksia Ylänee n karttalehden alueella. Aiemmin v. 1968-69 on alueella teh - ty alustavia turvetutkimuksia Lounais-Suomen seutukaavaliiton esityksestä. Tulokset näistä tutkimuksista on jul - kaistu Lounais-Suomen seutukaavaliiton julkaisussa 1969/3. Kun kesän 1978 tutkimusten aikana ilmeni Yläneen kartta - lehden alueella olevan turveteollisuuden raaka-aineeks i soveltuvia soita siinä määrin, että osa paikallisten
- 2 - keskusten energiantarpeesta voitaisiin vastaisuudessa tyy - dyttää hyväksikäyttämällä näitä turvevaroja, muutettii n tutkimukset paremmin palvelemaan energian käytön suunnittelua. Vuodesta 1980 lähtien Laitilan turvetutkimukset kuu - luvat osana kauppa- ja teollisuusministeriön rahoittamaa n Varsinais-Suomen turvevarojen kokonaisinventointiohjel - maan. Tässä kokonaisselvityksessä on Laitilassa kaikki yl i 20 ha :n suuruiset suot inventoitu.
- 3-2. TUTKIMUSMENETELMÄ T 2.1. Maastotutkimukse t Maastotutkimuksissa on noudatettu Geologisen tutkimus - laitoksen turvetutkimuksissa yleisesti käyttämiä menetelmiä (Lappalainen et al. 1978), jotka osittain perustuva t Salmen (1952) kehittämiin menetelmiin. Suuret ja turve - tuotannon kannalta tärkeät suot on tutkittu linjaverkosto a hyväksi käyttäen ja pienet tai muuten vähäm.erkitykselliset suot hajapistein. Tutkimuspistetiheydeksi on pyritty saamaan 1 piste/10 ha. Linjaverkosto on laadittu peruskartalle (1 : 20 000 ) siten, että sillä olevat tutkimuspisteet kattaisivat suo - alueen edustavasti. Tämän vuoksi tärkein linja, josta jäl - jempänä käytetään nimitystä selkälinja, on suon pituus - akselin kautta kulkeva linja. Selkälinjaa vastaan kohti - suoraan on sijoitettu riittävä määrä (200-500 m välein ) poikkilinjoja. Mikäli suokuvio on rikkonainen, selkälinjo - ja voi olla useita. Tutkimuslinjastoon on merkitty paalui n tutkittavat pisteet, jotka suon keskiosassa sijaitseva t 100 metrin etäisyydellä toisistaan. Suon reunan läheisyydessä tutkimuspisteiden välimatka on lyhyempi. Tutkimuslinjastosta on yleensä vaaittu pisteet 50 metrin välein, mutta tarpeen vaatiessa vaaituspisteitä voi olla tihemämässäkin. Vaaittu linjasto on sidottu valtakunnallisee n kiintopisteverkostoon. Kullakin tutkimuspisteellä on määritetty suon se n hetkinen kehitysvaihe : suotyyppi (joko luonnontilaisen a tai muuntuneena), suon vetisyys 5-asteikolla (kuiva, nor - maali, vetinen, hyllyvä, rimpinen), mättäisyys (% :ina), mättäiden keskimääräinen korkeus (dm :inä), puuston määrä ja puulajisuhteet (% :ina), puiden kehitysluokka ja hak - kuut. Kairaukset on suoritettu 50 cm :n kannulla varustetul - la Hiller-kairalla. Tutkimusyksikkönä on käytetty 1 dm : ä turvemäärityksiä tehtäessä. Turpeen alla olevien eloperäisten ja kivennäismaalajien määrityksessä on käytett y 1 cm :n tarkkuutta.
- 4 - Turpeesta on määritetty muunnettua v. Postin kaava a käyttäen pääturvelaji lisätekijöineen sekä niiden suhteel - liset osuudet (6-asteikolla), turpeen maatuneisuu s (10-asteikolla), kosteus (5-asteikolla) ja turpeessa ole - vien tupasvillan (L 2-i oi horum vaginatum) kuitujen määr ä (6-asteikolla). Myös turpeen alla olevista maalajeista o n tehty havaintoja ja linjojen leikkauspisteissä kairaus o n pyritty ulottamaan saven ja siltin läpi karkeaan mineraalimaahan saakka. Turve- ja pohjamaalajien merkit on esitetty kuvassa 1. Suossa olevan lahoamattoman puuaineksen osuus määritettii n siten, että tutkimuspisteen ympäristössä noin 100 m 2 : n suuruisella alueella luodattiin turvekerrosto 2 m :n syvyy - teen kymmenessä pisteessä. Todetut lieko-osumat ilmoitettiin 0-1 m :n ja 1-2 m :n välisissä vyöhykkeissä. Vuosi - na 1968-69 tutkituista soista ei ole tehty liekoluotauksi a (vrt. liite 2). Maastossa tehdyt pistekohtaiset havainnot merkittii n lomakkeisiin (liite 1), samoinkuin koko suota koskeva t havainnot. 2.2. Laboratoriotutkimukse t Soista, joista kenttähavaintojen perusteella on mahdollista saada raaka-ainetta turveteoilisuudelle, otettii n mäntäkairalla näytteitä laboratorioanalyysejä varten. Näytteenottopaikka valittiin siten, että se edustaisi mah - dollisimman hyvin suon turvekerroston keskimääräisiä ar - voja. Näytteistä määritettiin happamuus (ph-aste), vesipi - toisuus (105 C :ssa kuivattuna), tuhkapitoisuus (815 'I' 25 C :ssa poltettuna) sekä lämpöarvo (Gallenkampin ballis - tisella pommikalorimetrillä). Lämpöarvo on laskettu sek ä tehollisena lämpöarvona vedettömille turpeille että lämpö - arvona 50 % :n käyttökosteuden omaaville turpeille. Ilmoitettu lämpöarvo on kolmen määrityksen keskiarvo.
- 5 - SUOKARTTA : Kuva 1. Turve- ja pohjamaalajien merkit.
- 6-2. 3. Kartat ja profiili t Jokaisesta tutkitusta suosta on laadittu 1 : 10 00 0 -mittakaavainen kartta, jossa suokuvioon on merkitty tutkimuspisteiden sijainti. Pisteen yläpuolella oleva luk u ilmoittaa kairauspisteessä olevan turvekerroston keskimaatuneisuuden ja alapuolella olevan luvun osoittaja hei - kosti maatuneen turpeen paksuuden desimetreissä ja nimittä - jässä oleva luku koko turvekerroston paksuuden. Karttoihin on piirretty myös turvekerroston paksuutta kuvaava t syvyyskäyrät 1 metrin välein. Lisäksi - tavallisesti suo - kuvion ulkopuolelle - on piirretty korkeuskäyrä osoittamaan suon korkeussijaintia. Joistakin soista on piirretty suotyyppejä ja lieko - osumia esittävä kartta. Kartassa on tutkimuspisteiden ylä - puolelle merkitty suotyyppiä kuvaava kirjainlyhenne ja pis - teen alapuolisen luvun osoittaja ilmaisee 0-1 m :n syvyys - vyöhykkeessä lieko-osumat ja nimittäjä 1-2 m :n syvyys - vyöhykkeen lieko-osumat. Liitteessä 2 on ilmoitettu liekoi - suusprosentti, joka on laskettu lieko-osumista Pavlovi n menetelmää modifioiden. Turvekerrostumien rakennetta on kuvattu poikkileikkaus - profiilein. Maatuneisuusprofiilissa on v. Postin 10-asteik - ko (liite 1) jaettu kolmeen luokkaan : heikosti maatunu t (H 1_3 ), heikohkosti maatunut (H 4 ) ja kohtalaisesti ja hy - vin maatunut (H 5_10 ). Jako perustuu turpeen käyttömandollisuuksien huomioo n ottamiseen : Heikosti maatunut turve (H 1_3 ) soveltuu - turve - lajista riippuen - erittäin hyvin kasvuturpeeksi. Heikohkosti (H 4 ) maatunut rahkaturve soveltuu välttävästi sek ä kasvu- ja polttoturpeeksiriippuen siitä onko kysymyksess ä rahka- vai saravaltainen turve. Keskinkertaisesti ja hyvi n maatunut turve on kelvollista polttoturpeen raaka-aineeksi. Turvelajiprofiilissa on kairauspisteen yläpuolella esi - tetty suotyyppi ja lieko-osumat (osoittajassa ovat 0-1 m : n syvyysvyöhykkeen osumat, nimittäjässä 1-2 m :n syvyysvyö - hykkeen osumat). Kairauspisteen paikka profiilissa on mer - kitty pienellä pystyviivalla prof iiliin yläpintaan. Turve - lajit ja pohjamaalajit on esitetty symbolein. Linja-
- 7 - verkoston suunta ja suon absoluuttiset korkeudet ovat profiilikehyksien sivureunoissa. Suokartoissa ja -profiileissa käytetyt lyhenteet j a symbolit. Suotyypit : 1. Neva t saraneva SN lyhytkortinen neva LK N r ahkan eva RN silmäkeneva SIN kalvakkaneva KN luhtaneva LUN 3. Korve t lehtokorpi LHK ruoho- ja heinäkorpi RH K nevakorpi NK varsinainen korpi V K kangaskorpi KGK `2. Rämee t kangasräme KGK sararäme S R korpiräme KR isovarpuinen räme I R tupasvillaräme TR rahkaräme RR keidasräme KE R pallosararäme PSR 4. Muuntuma t ojikot o j muuttumat mu turvekankaat tk - ruohoturvekankaat RHtk - mustikkaturvekankaat Mt k - puolukkaturvekankaat Ptk - varputurvekankaat VAtk pelto pe - turpeennostoalueet ta - palaturpeennostoalue Pta - jyrsinturpeennostoalue Jt a
- 8-3. SOISTUNEISUUS JA TURVEKERROSTUMA T 3.1. Laitilan kunnan suo t Laitilan kunnan alueella on tutkittu kaikki yl i 20 hain suuruiset suot. Tutkittuja soita on yhteensä 44, joista 6 on tutkittu v. 1968 Geologisen tutkimuslaitok - sen toimesta ja muut v. 1978 ja 1979. Soiden sijaint i käy ilmi kuvasta 2. Soiden pinta-alaan perustuva luokittelu on seuraava : Taulukkol. Laitilan suot suuruusluokittain. Suuruusluokka Lukumäärä Yht. pinta - ala ha Osuus tutkitust a suoalasta yli 200 ha 8 2 520 59 % 100-199 ha 5 720 17 % 50-99 ha 7 494 11 % 20-49 ha 21 542 12 % alle 20 ha 3 50 1 % Yhteensä 44 4 326 100 %
- 9 - - 1. Kaihsuo 2. Isorahka - Hankerasu o 3. Hankerasu o 4. Koukkelanrahka 5. Piikarahk a 6. Salatissu o 7. Hangassu o 8. S imunsuo 9. Kylmässu o 10. Isosuo 11. Verenheitt.ämänsuo 12. Kuloistensuo 13. Varsanummensu o 14. Haarosuo 15. Luodessuo 16. Kakonlamminsuo 17. Houkonsuo 18. Vähänjärvensuo 19. Lamssinsu o 20. Härjänkontt i 21. Ridanalustansu o 22. Kuljunsuo 23. Kuljunsuo S 24. Korssuonrahk a 25. 011insu o 26. Valkkisjärvenrahk a 27. Kohnassu o Kulhassu o 29. Lillonrahka 30. Pietarrahka 31. Raumajärvensuo 32. Kukonharjansuo 33. Nukinrahk a 34. Nukinrahka E 35. Vähäjärvensuo 36. Iso Hölö 37. Oromaansu o 38. Välisuo 39. Lehdonsaarensu o 40. Hirvilamminsuo 41. Kortesuo 42. Kirvessuo 43. Liesrahk a 44. Laukonrahk a Kuva 2. Laitilan kunnassa tutkitut suot.
- 10-3.1.1. Pinta-ala ja tutkimustarkkuustiedot sek ä soiden laskusuhtee t Tutkittujen soiden yhteispinta-alasta - 4 326 ha - on yli 1 metrin syvyistä aluetta 3 300 ha (76 % tutkitus - ta suoalasta) ja yli 2 metrin syvyistä aluetta 2 270 h a (52 %). Linjaverkostomenetelmää käyttäen tutkittuja ja site n myös vaaittuja soita on 26 ja niiden yhteispinta-ala o n 3 984 ha (90 %). Muut suot, joista 2 on yli 50 ha :n suuruista, on tutkittu hajapistein. Tutkimuslinjaston yhteis - pituus on 107 km ja tutkimuspisteitä 1 369 kpl, joist a 1 241 on yli 0,3 metrin syvyisellä alueella, yli 1 metri n syvyisellä alueella on 1 164 ja yli 2 metrin syvyisell ä alueella 797 pistettä (liite 2). Laitilan suot sijoittuvat korkeustasojen 12-52 m mpy väliin siten että 33 suota - 3 681 ha (83 %) - sijait - see yli 30 m mpy. Soitten sijoittuminen eri korkeustasoil - le käy selville kuvasta 3. Kuva 3. Laitilan soiden korkeussijainti. Laitilan kunnan alue kuuluu suorunsasta kunnan kaak - koisosaa lukuunottamatta lähes kokonaan Sirppujoen vesis - töalueeseen. Laitilan kaakkoisosasta soiden vedet virtaa - vat Laajokeen ja eräiltä Euran rajalla olevilta soilt a Lapinjoen vesistöön.
- 11-3.1.2. Suotyypit ja ojitustilanne Laitilan suot kuuluvat osittain suoyhdistelmätyyppiin "Saaristo-Suomen keidassuot", osittain "Rannikko- Suomen kermikeitaisiin" (Eurola 1962). Useimmat suot ova t kuitenkin välimuotoja "Saaristo-Suomen" ja "Rannikko - Suomen" suoyhdistelmätyypin välillä. Saaristo-Suomen keidassoille on tyypillistä lähe s tasainen keskiosa ja jyrkkä reunaluisu sekä hyvin kehit - tynyt laide. Tällainen suon muoto on nähtävissä mm. Isorahkan profiilissa (kuva 7). Rannikko-Suomen keidassoil - le tyypillinen profiili on mm. Kuljunsuon poikkileikkauk - sessa (kuva 43). Pieniltä soilta keidassoille tyypilliset suurmuoto - osat - laide, reunaluisu ja keskusta - usein puuttuva t tai ovat erotettavissa yksinomaan kasvillisuuden perus - teella. Yleisimpinä suotyyppeinä ovat rämeet (53 % tutkitust a suoalasta). Runsaimmin rämeitä on alle 100 ha :n suuruus - luokassa (liite 3). Karut rahkarämeet (18 %) ja isovarpui - set rämeet (16 %) sekä keidasrämeet (7 %) ovat yleisimmä t rämetyypit keidassoiden paksuturpeisilla osilla. Ohutturpeisilla soilla tupasvillaräme on yleisin rämetyypi i (9 %). Runsasta ravinteisuutta vaativat rämetyypit ova t harvinaisia. Avosoista (36 t), rahkanevat (13 %) ja lyhytkortise t nevat (12 %) ovat yleisimmät. Korpia tutkituilla soilla on niukasti (5 %). Suoalas - ta 5 % on ojituksen johdosta muuttunut metsäkasvillisuu - den luonnehtimaksi turvekankaaksi ja vähäinen osa on tur - peennostoalueina (1 %). Täysin ojittamattomia soita ei Laitilassa ole. Luonnontilaisina ovat säilyneet eräiden paksuturpeisten soi - den keskiosat ja eräät harvatiestöisellä alueella sijait - sevat suot, jotka ovat säilyneet luonnontilaisina osittai n myös reunaosiltaan. Ojituksen ikä vaihtelee. Vanhimma t ojitukset ovat peräisin tämän vuosisadan vaihteen ajalta, jolloin matalaturpeisia korpijuotteja ojitettiin metsän - tuotannon lisäämiseksi ja kohosoiden laiteita niiden
12 - viljelyyn ottamiseksi. Lisäksi eräiltä soilta ryhdyttii n jo tuolloin ottamaan turvetta kuivikkeeksi. Uusin ja samalla tihein ojitus on peräisin 1960- ja 1970-luvuilta, jolloin lähes kaikki metsäntuotantoon soveltuvat suot j a suonosat ojitettiin. Siten nykyään tutkitusta suoalast a noin puolet on ojikkoina tai muuttumina (vrt. liite 3). 3.1.3. Turvelajit, turpeen maatuneisuus ja pohjamaalaji t Laitilan soiden turvekerrostossa vallitsevat rahkavaltaiset turpeet noin 78 % :lla, loput turpeesta on saravaltaista. Yleisin lisätekijä rahkaturpeissa on tupasvilla (18 %), saraturpeissa puunjäänteet (6 %). Yhteens ä puunjäännepitoisia turpeita on noin 10 % (vrt. liite 4). Laitilan soiden turvekerroston keskimääräinen maatu - neisuus (H1-10) on 4,4, josta heikosti maatuneen turpee n (H 1-4 ) 3,1 ja hyvin maatuneen osan (H5-10) 6,6. Yleisimmät pohjamaalajit ovat liejusavi ja savi. Soi - den reunaosissa ja etenkin jokilaaksojen välisillä, ympäristöään korkeammilla vedenjakaja-alueilla, mistä hieno - jakoiset maalajit ovat huuhtoutuneet pois matalamerivaiheen aikana, on moreeni yleinen pohjamaalaji. Useiden joki - laaksoissa olevien soiden pohjalla on niukasti lehtipuu n jäänteitä sisältävän saraturpeen alla saviliejukerros, mikä osoittaa suon syntyneen välittömästi maan kohotess a merestä (mm. Isorahka). Allasmaisten soiden pohjalla liejusaven päällä oleva liejukerros osoittaa suon syntynee n vesistön umpeenkasvun kautta (mm. Varsanummensuo). 3.1.4. Turvekerrostumat ja liekoisuu s Laitilan soiden turvekerrostumien keskimääräinen pak - suus on 2,69 m. Tästä on heikosti maatuneen turpeen osuu s 1,77 m ja hyvin maatuneen 0,92 m. Yli yhden metrin syvyi - sellä alueella turpeen keskipaksuus on 3,0 m ja yli kah - den metrin syvyisellä alueella 3,4 m. Paksuin turvekerro s - 6,8 m - on havaittu Iso-Hölössä. Tutkituissa soissa on turvetta yhteensä noin 118 milj. m3, josta heikosti maatunutta turvetta on 78 milj. m3
- 13 - (66 %). Yli yhden metrin syvyisellä alueella turvetta o n 100 milj. m 3 (84 %) ja yli kanden metrin syvyisell ä alueella 80 milj. m3 (68 %). Turvekerrostossa on liekoja vähän sekä 0-1 metri n syvyysvyöhykkeessä (0,5 %) että 1-2 metrin syvyysvyö - hykkeessä (0,3 %). 3.2. Suokohtainen tarkastelu Suokohtaisessa tarkastelussa on jokaisesta suost a esitetty syvyys- ja maatuneisuuskartta, useista suotyyppi - ja lieko-osumakartta sekä linjaverkostomenetelmällä tutki - tuista soista maatuneisuus- ja turvelajiprofiili. Suokohtaisia tietoja, joita ei ole yksityiskohtaises - ti tekstiosassa esitetty, on taulukoissa (liitteet 2-5), joista mm. ilmenevät syvyyssuhteet, turvemäärät, turvelajisuhteet, suotyypit ja soiden käyttösoveltuvuus. Soiden käyttöä on tarkasteltu lähemmin kappaleess a Soiden käyttömandollisuudet. 1. Kaihsuo (kl. 1131 09, = 6760,0, y = 528,8) sijai t- see noin 2 km Laitilan keskustasta luoteeseen Ropan kylä n eteläpuolella. Suota ympäröi kalliomaasto Laitilan harjuun rajoittuvaa koillislaitaa lukuunottamatta. Suon pinnan korkeus on 27 m mpy. Suon pinta kallistuu länteen j a vedet virtaavat suolta Ihodenjoen vesistöön. Kaihsuon pinta-ala on 30 ha, josta yli yhden metri n syvyistä aluetta on 23 ha ja yli 2 metrin 15 ha. Kaihsuolla on tutkimuspisteitä 5 kpl, joista 4 on yli 1 metri n ja 3 yli 2 metrin syvyisiä. Tutkimuspistetiheys on 1,7 kpl/ 10 ha. Vallitsevina suotyyppeinä ovat suon keskiosassa rahka - ja kermikeidasräme, reunoilla isovarpu- ja sararäme. Su o on ojikkoasteella. Kaihsuon turvekerroston keskipaksuus on 2,30 m. Täst ä heikosti maatuneen turpeen osuus on 1,6 m ja hyvin maatuneen turpeen 0,7 m. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyy s on 2,7 m ja yli 2 metrin 3,1 m. Suurin havaittu turpeen pak - suus on 3,7 m. Suon pohjamaalajeista yleisin on moreeni.
- 14 - Kaihsuossa on rahkavaltaisia turpeita noin 72 % j a saravaltaisia 28 Turpeen lisätekijäinä tavataan rahka - valtaisissa runsaimmin tupasvillaa (n. 18 %) ja saravaltaisissa puun jäänteitä (4 %). Puunjäänteitä sisältävie n turpeiden kokonaisosuus on 14 Turvekerroston keskimaa - tuneisuus on 3,7, josta heikosti maatuneen osan 2,6 j a hyvin maatuneen osan 6,8. Liekoja ei ole luodattu. Kaihsuossa on turvetta 0,670 milj. m 3, josta heikost i maatunutta on 70 % (0,480 milj. m 3 ) ja hyvin maatunutt a 30 % (2,10 milj. m 3 ). Koko turvemäärästä yli yhden metri n syvyisellä suon osalla on 90 % (0,621 milj. m 3 ) ja yl i 2 metrin syvyisellä osalla 67 % (0,465 milj. m 3 ).
15-1 1 2. Isorahka N - Hankeransuo (kl. 1131 `Q, = 6754, 5, y = 533,3) sijaitsee noin 5 km Laitilan keskustasta Untama - lan kylässä Niissalonmäen pohjoispuolella. Suota ympäröi - vät savikkopellot lukuunottamatta moreenimaastoon rajoittu - vaa lounaisosaa. Suon pinnan korkeus on 12-14 m mpy. Ve - det virtaavat suolta ojia pitkin Sirppujoen vesistöön. Isorahkan pinta-ala on 339 ha, josta yli yhden metri n syvyistä aluetta on 275 ha ja yli 2 metrin 200 ha. Isorahkalla on tutkimuspisteitä 60 kpl, joista 59 on yli 1 m : n syvyisiä ja 51 yli 2 m :n syvyisiä. Tutkimuspistetiheys o n 1,5 kpl/10 ha. Vallitsevina suotyyppeinä ovat suon keskiosassa kermi - keidasräme ja rahkaneva, reunoilla on isovarpurämettä. Suo on ojikkoasteella. Isorahkan turvekerroston keskipaksuus on 2,4 m. Tästä heikosti maatuneen turpeen osuus on 2,2 m ja hyvin maatuneen turpeen 0,2 m. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyy s on 2,4 m ja yli 2 metrin 2,7 m. Suurin havaittu turpeen pak - suus on 3 ;2 m. Suon pohjamaalajina on pääasiassa liejusavi. Isorahkassa on rahkavaltaisia turpeita noin 96 %, sara - valtaisia on 2 %. Turpeen lisätekijöinä tavataan rahkavaltaisissa turpeissa runsaimmin tupasvillaa (35 %) ja sara - valtaisissa kortetta (1,5 %). Puunjäänteitä sisältävie n turpeiden kokonaisosuus on 10 %. Turvekerroston keskimaatu - neisuus on 2,9, josta heikosti maatuneen osan 2,5 ja hyvi n maatuneen osan 5,0. Liekoja ei ole luodattu. Isorahkassa on turvetta 8,305 milj. m3, josta heikost i maatunutta on 89 % (7,458 milj. m 3 ) ja hyvin maatunutt a il % (0,847 milj. m3 ). Koko turvemäärästä yli yhden metri n syvyisellä suon osalla on 81 % (6,737 milj. m3 ) ja yli 2 metrin syvyisellä osalla 65 % (5,460 milj. m3 ). Suon matalat reunaosat on raivattu viljelyyn. 3. Hankerasuo S (kl. 1131 11, = 6752,5, y = 533,4) sijaitsee noin 5 km Laitilan keskustasta länteen Salon kylässä. Suo rajoittuu savikkopeltoihin, paikoin tur rekerroste n yläpuolelle kohoavat moreenikumpareet. Suon pinnan korkeu s on 12-14 m mpy. Vedet virtaavat suolta Sirppujoen vesistöön.
- 19 - Hankerasuon pinta-ala on 80 ha, josta yli yhden metri n syvyistä aluetta on 70 ha ja yli 2 metrin 60 ha. Hankerasuolla on tutkimuspisteitä 9 kpl, jotka kaikki ovat yli 2 metrin syvyisiä. Tutkimuspistetiheys on 1,3 kpl/10 ha. Vallitsevina suotyyppeinä ovat keskellä suota keidas - räme ja rahkaneva, reunoilla on isovarpu- ja tupasvilla - rämeitä. Hankerasuon turvekerroston keskipaksuus on 2,60 m. Tästä heikosti maatuneen turpeen osuus on 2,20 m ja hyvin maa - tuneen turpeen 0,40 m. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 2,6 m ja yli 2 metrin 2,6 m. Suon pohjamaalaji o n pääasiassa liejusavea. Hankerasuossa on rahkavaltaisia turpeita noin 94 %, saravaltaisia on 6 %. Turpeen lisätekijöinä tavataan rahkaval - taisissa runsaimmin tupasvillaa (n. 20 %). Turvekerrosto n keskimaatuneisuus on 2,9, josta heikosti maatuneen osan 2, 6 ja hyvin maatuneen osan 5,0. Liekoja ei ole luodattu. Hankerasuossa on turvetta 1,820 milj. m3, josta heikos - ti maatunutta on 84 % (1,540 milj. m3 ) ja hyvin maatunutt a 16 % (0,280 milj. m3 ). Koko turvemäärästä yli yhden metri n syvyisellä suon osalla on 10,0 % (1,820 milj. m3 ) ja yli 2 metrin syvyisellä osalla 85 % (1,560 milj. m3). Suon reunaosia on raivattu viljelyyn. 4. Koukkelanrahka (kl.1131 10, = 6747,5, y = 539,5 ) sijaitsee noin 5 km Laitilan keskustasta etelään Koukkela n kylässä. Suota ympäröivät viljelyyn raivatut savikot. Suon pinnan korkeus on 14-15 m mpy. Vedet virtaavat suolt a Sirppujoen vesistöön. Koukkelanrahkan pinta-ala on 38 ha, josta yli yhden met - rin ryvyistä aluetta on 35 ha ja yli 2 metrin 30 ha. Koukkelanrahkalla on tutkimuspisteitä 6 kpl, jotka kaikki ova t yli 2 m:n syvyisiä. Tutkimuspistetiheys on 1,6 kpl/10 ha. Vallitsevina suotyyppeinä ovat rahkaneva- ja rämeojikot. Suon keskiosassa ja reunoilla isovarpurämeojikot. Koukkelanrahkan turvekerroston keskipaksuus on 2,4 m. Tästä heikosti maatuneen turpeen osuus on 1,68 m ja hyvi n maatuneen turpeen 0,80 m. Yli metrin syvyisen alueen kesk i syvyys on 2,4 m ja yli 2 metrin 2,4 m. Suurin havaittu tur - peen paksuus on 2,6 m. Suon pohjamaalaji on liejusavi.
- 20 - Koukkelanrahkassa on rahkavaltaisia turpeita noin 90 %, saravaltaisia on 10 Turpeen lisätekijöinä tavataan rahkavaltaisissa runsaimmin tupasvillaa (40 %) ja saravaltaisissa puunjäänteitä (5 %). Puunjäänteitä sisältävien tur - peiden kokonaisosuus on 21 Turvekerroston keskimaatuneisuus on 3,6, josta heikosti maatuneen osan 2,9 ja hyvi n maatuneen osan 6,0. Liekoja ei ole luodattu. Koukkelanrahkassa on turvetta 0,912 mil). m 3, josta heikosti maatunutta on 67 % (0,608 milj. m ) ja hyvin maatunutta 23 % (0,304 milj. m 3 ). Koko turvemäärästä yli yhden metrin syvyisellä suon osalla on 96 % (0,875 milj. 3 m 3 ) ja yli 2 metrin syvyisellä osalla 85 % (0,780 milj. m ) Suon matalat reunaosat on raivattu viljelykseen.
- 21-5. Piikarahka (kl. 1131 11, = 6751,5, y = 529,7) sijaitsee noin 2 km Laitilan keskustasta kaakkoon Turkuun johtavan tien varrella. Suota ympäröi moreenimaasto. Suon pinnan korkeus on 22 m mpy. Suon pinta kallistuu pohjoiseen j a vedet virtaavat suolta Huovinojaa pitkin Sirppujokeen. Piikarahkan pinta-ala on 20 ha, josta yli yhden metrin syvyistä aluetta on 18 ha ja yli 2 metrin 15 ha. Piikarahkalla o n tutkimuspisteitä 5 kpl, jotka ovat kaikki yli 2 metrin sy - vyisiä. Tutkimuspistetiheys on 2,5 kpl/10 ha. Vallitsevin a suotyyppeinä ovat rahkarämeojikko ja isovarpuräme, osa suosta on pehkuturvekenttänä. Piikarahkan turvekerroston keskipaksuus on 3,00 m. Tästä heikosti maatuneen turpeen osuus on 2,60 m ja hyvin maatuneen turpeen 0,40 m. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 3,0 m ja yli 2 metrin 2,0 m. Suurin havaittu turpee n paksuus on 3,3 m. Suon pohjamaalajina on pääasiassa lieju - savi.
- 22 - Piikarahkassa on rahkavaltaisia turpeita noin 85 %, saravaltaisia on 15 Turpeen lisätekijöinä tavataan rahkavaltaisissa runsaimmin tupasvillaa (16 %) ja saravaltaisissa järviruokoa (7 %). Turvekerroston keskimaatuneisuus o n 3,1, josta heikosti maatuneen osan 2,8 ja hyvin maatunee n osan 4,9. Liekoja ei ole luodattu. Piikarahkassa on turvetta 0,600 milj. m 3, josta heikosti maatunutta on 87 % (0,520 milj. m 3 ) ja hyvin maatunutt a 13 % (0,080 milj. m 3 ). Koko turvemäärästä yli yhden metri n syvyisellä suon osalla on 84 % (0,486 milj. m 3 ) ja yl i 2 metrin syvyisellä osalla 68 % (0,405 milj. m 3 ). 6. Salatissuo (kl. 1133 01, = 6746,8, y = 540,5) sijaitsee noin 6 km Laitilan keskustasta etelään Koukkela n kylässä. Suota ympäröivät pellot lukuunottamatta suon
- 23 - kaakkoisosaa, joka rajoittuu kalliomaastoon. Suon pinnan korkeus on 16 m mpy. Suon pinta kallistuu etelään ja vede t virtaavat suolta Sirppujokeen. Salatissuon pinta-ala on 48 ha, josta yli yhden metri n syvyistä aluetta on 38 ha ja yli 2 metrin 23 ha. Suolla on tutkimuspisteitä 17 kpl, joista 17 yli 1 metrin ja 14 yl i 2 metrin syvyisiä. Tutkimuspistetiheys on 3,5 kpl/10 ha. Vallitsevina suotyyppeinä ovat isovarpuinen räme reunoill a ja keskellä tupasvilla- ja rahkaräme. Osa suotyypeistä on
- 24 - ojikkoasteella. Suon pohjoisosassa on vanhoja turpeennostopaikkoja. Salatissuon turvekerroston keskipaksuus on 2,2 m. Tästä heikosti maatuneen turpeen osuus on 1,2 m ja hyvin maatuneen turpeen 1,0 m. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyy s on 2,2 m ja yli 2 metrin 2,3 m. Suurin havaittu turpeen paksuus on 2,8 m pisteessä A 900. Suon pohjamaalajina on pää - asiassa liejusavi. Salatissuossa on rahkavaltaisia turpeita noin 77 %, saravaltaisia on 23 Turpeen lisätekijöinä tavataan rahkavaltaisissa runsaimmin tupasvillaa (35 %) ja saravaltaisissa kortetta (6 %) ja ruokoa (6 %). Puunjäänteitä
- 25 - sisältävien turpeiden kokonaisosuus on 12 Turvekerroston keskimaatuneisuus on 4,4, josta heikosti maatuneen osa n ja hyvin maatuneen osan 3,4. Liekoja on 0-1 metrin syvyysvyöhykkeessä 1,0 % ja 1-2 metrin vyöhykkeessä 0, 2 Salatissuossa on turvetta 1,089 milj.m 3, josta heikosti maatunutta on 54 % (0,588 milj. m 3 ) ja hyvin maatunutt a 46 % (0,501 milj. m 3 ).Koko turvemäärästä yli yhden metri n syvyisellä suon osalla on 79 % (0,858 milj. m 3 ) ja yli 2 metrin syvyisellä osalla 49 % (0,538 milj. m 3 ). Suon reunaosat on otettu viljelyyn. 7. Hangassuo (kl. 1133 01, = 6746,4, y = 543,8) sijaitsee noin 9 km Laitilan keskustasta kaakkoon Haukan- j a Näsin kylän välisessä harju- ja moreenimaastossa. Suon
- 26 - pinta kallistuu luoteeseen ja vedet virtaavat suolta oji a myöten Viikinjoen kautta Sirppujoen vesistöön. Hangassuon pinta-ala on 20 ha, josta yli yhden metri n syvyistä aluetta on 11 ha ja yli 2 metrin 2 ha. Hangalsuolla on tutkimuspisteitä 3 kpl, joista 3 on yli 1 ja 1 yl i 2 metrin syvyisiä. Tutkimuspistetiheys on 1,5 kpl/10 ha. Vallitsevina suotyyppeinä ovat isovarpuräme suon keskell ä ja reunoilla on ruohoheinäkorpea. Suon keskiosa on ojikkoasteella ja reunoilla on muuttumia ja turvekankaita. Hangassuon turvekerroston keskipaksuus on 1,93 m. Tästä heikosti maatuneen turpeen osuus on 0,23 m ja hyvin maatuneen turpeen 1,70 m. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 1,93 m ja yli 2 metrin 2,60 m. Suurin havaittu tur - peen paksuus on 2,6 m (piste 2). Suon pohjamaalajina on pää - asiassa sora ja hiekka. Hangassuossa on rahkavaltaisia turpeita noin 93 %, sara - valtaisia on 7 Turpeen lisätekijöinä tavataan rahkavaltaisissa runsaimmin tupasvillaa (19 %) ja puunjäänteit ä (24 %) ja saravaltaisissa puunjäänteitä (7 %). Puunjäänteitä
- 27 - sisältävien turpeiden kokonaisosuus on 31 Turvekerroston keskimaatuneisuus on 5,1, josta heikosti maatuneen osa n 3,7 ja hyvin maatuneen osan 5,3. Liekoja on 0-1 metri n syvyysvyöhykkeessä 3,0 % ja 1-2 metrin vyöhykkeessä 0, 8 Hangassuossa on turvetta 0,386 milj. m 3, josta heikost i maatunutta on 12 % (0,046 milj. m 3 ) ja hyvin maatunutt a 88 % (0,340 milj. m 3 ). Koko turvemäärästä yli yhden metri n syvyisellä suon osalla on 54 % (0,212 milj. m 3 ) ja yl i 2 metrin syvyisellä osalla 13 % (0,052 milj. m 3 ). 8. Simunsuo (kl. 1133 01, = 6740,4, y = 545,7) sijaitsee noin 14 km Laitilan keskustasta eteläkaakkoon Koliseva n kylässä. Suon ympäristö on moreenimaastoa. Suon pinnan korkeus on 35 m mpy. Suon pinta kallistuu lounaaseen ja vede t virtaavat suolta ojia pitkin Sirppujoen vesistöön.
- 28 - Simunsuon pinta-ala on 40 ha, josta yli yhden metrin syvyistä aluetta on 27 ha ja yli 2 metrin 21 ha. Simunsuoss a on tutkimuspisteitä 3 kpl, joista kaikki ovat yli 2 metri n syvyisiä. Tutkimuspistetiheys on 0,8 kpl/10 ha. Vallitsevina suotyyppeinä ovat rahkaneva- ja isovarpurämeojikko, reunoilla on kangas- ja varsinaista korpea. Simunsuon turvekerroston keskipaksuus on 2,83 m. Tästä heikosti maatuneen turpeen osuus on 1,70 m ja hyvin maatuneen turpeen 1,13 m. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyy s on 2,83 m ja yli 2 metrin 2,83 m. Suurin havaittu turpee n paksuus on 3,7 m (piste 2). Suon pohjamaalajina on pääasiassa liejusavi ja savi. Simunsuossa on rahkavaltaisia turpeita noin 98 %, sara - valtaisia on 2 Turpeen lisätekijöinä tavataan rahkavaltaisissa runsaimmin tupasvillaa (30 %) ja puunjäänteit ä (20 %). Puunjäänteitä sisältävien turpeiden kokonaisosuu s on 22 Turvekerroston keskimaatuneisuus on 4,6, josta hei - kosti maatuneen osan 3,3 ja hyvin maatuneen osan 6,4.
- 29 - Liekoja on 0-1 metrin syvyysvyöhykkeessä 0,8 % ja 1-2 metrin vyöhykkeessä 1,7 %. Simunsuossa on turvett a 1,133 milj. m3, josta heikosti maatunutta on 60 % (0,68 0 milj. m3 ) ja hyvin maatunutta 40 % (0,453 milj. m3 ). Koko turvemäärästä yli yhden metrin syvyisellä suon osalla o n 67 % (0,764 milj. m 3 ) ja yli 2 metrin syvyisellä osall a 48 % (0,549 milj. m3 ). 9. Kylmässuo (kl. 1133 01, = 6754,8, y = 545,9) sijaitsee noin 19 km Laitilan keskustasta kaakkoon. Turkuun johtavan tien itäpuolella. Suon ympäristössä on louhikkois - ta moreenimaastoa idässä ja lännessä suo rajoittuu Laitila n harjuun. Suon pinnan korkeus on 28 m mpy. Suon pinta kallistuu koilliseen ja vedet virtaavat suolta Mäyränoja a Sirppujoen lisäjokeen - Viikinjokeen. Kylmässuon pinta-al a on 58 ha, josta yli yhden metrin syvyistä aluetta on 20 h a ja yli 2 metrin 2 ha. Kylmässuossa on tutkimuspisteitä 6 kpl, joista 4 on yl i 1 metrin ja 2 yli 2 metrin syvyisiä. Tutkimuspistetihey s on 1,0 kpl/10 ha. Vallitsevina suotyyppeinä ovat sara- j a lyhytkortinen nevamuuttuma, reunoilla on isovarpu- ja tupas - villarämeojikkoja sekä kangaskorpia. Suon luoteisosa on rai - vattu pelloksi. Kylmässuon turvekerroston keskipaksuus on 1,41 m. Täst ä heikosti maatuneen turpeen osuus on 0,40 m ja hyvin maatuneen turpeen 1,01 m. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyy s on 1,80 m ja yli 2 metrin 2,20 m. Suurin havaittu turpee n paksuus on 2,2 m (piste 3). Suon pohjamaalajina on pääasias - sa hiekkamoreeni, keskiosassa on liejusavi. Kylmässuossa on rahkavaltaisia turpeita noin 88 %, sara - valtaisia on 12 %. Turpeen lisätekijöinä tavataan rahkaval - taisissa runsaimmin puunjäänteitä (42 %), tupasvillaa'(25 % ) ja saravaltatsissa puunjäänteitä (3 %). Puunjäänteitä sisäl - tävien turpeiden kokonaisosuus on 45 %. Turvekerroston kes - kimaatuneisuus on 5,6, josta heikosti maatuneen osan 4, 6 ja hyvin maatuneen osan 6,2. Liekoja on 0-1 metrin syvyys - vyöhykkeessä 0,8 % ja 1-2 metrin vyöhykkeessä 1,7 %. Kylmässuossa on turvetta 0,821 milj. m3, josta heikost i maatunutta on 28 % (0,232 milj. m3 ) ja hyvin maatunutta
- 30-72 % (0,589 milj. m 3 ). Koko turvemäärästä yli yhden metri n syvyisellä suon osalla on 43 % (0,360 milj. m 3 ) ja yl i 2 metrin syvyisellä osalla 19 % (0,154 milj. m 3 ). 10. Isosuo (kl. 1133 01, = 6747,8, y = 547,8) sijaitsee noin 11 km Laitilan keskustasta kaakkoon. Suon ympäristö on moreeni- ja kalliomaastoa. Suon pinnan korkeus on 23 m mpy. Suon pinta kallistuu lounaaseen ja vedet virtaavat suol - ta ojia pitkin Viikinjokeen, joka on Sirppujoen sivujoki. Isosuon pinta-ala on 26 ha, josta yli yhden metrin
- 31 - syvyistä aluetta on 10 ha ja yli 2 metrin 5 ha. Isosuoss a on tutkimuspisteitä 4 kpl, joista 2 on yli 1 metrin syvyisiä ja 2 yli 2 metrin syvyisiä. Tutkimuspistetiheys o n 1 kpl/10 ha. Vallitsevina suotyyppeinä ovat tupasvillarämeojikko suon itäosassa, länsiosassa ruohoheinäkorpiojikko, paikoi n isovarpurämeojikko. Isosuon turvekerroston keskipaksuus on 1,52 m. Tästä heikosti maatuneen turpeen osuus on 1,02 m ja hyvin maatuneen turpeen 0,50 m. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyy s on 2,40 m ja yli 2 metrin 2,40 m. Suurin havaittu turpee n paksuus on 2,6 m (piste 2). Suon pohjamaalajina on pääasiassa savi, reunoilla on moreeni ja hiekka. Isosuossa on rahkavaltaisia turpeita noin 84 %, sara - valtaisia on 16 Turpeen lisätekijöinä tavataan rahka-
- 32 - valtaisissa runsaimmin tupasvillaa (15 %) ja saravaltaisis - sa varpujen jäänteitä (8 %). Puunjäänteitä sisältävien turpeiden kokonaisosuus on 17 %. Turvekerroston keskimaatuneisuus on 4,3, josta heikosti maatuneen osan 3,2 ja hyvi n maatuneen osan 6,5. Liekoja on 0-1 metrin syvyysvyöhyk - keessä 2,5 % ja 1-2 metrin vyöhykkeessä 0,4 %. Isosuossa on turvetta 0,396 milj, m3, josta heikost i maatunutta on 67 % (0,266 milj. m3 ) ja hyvin maatunutt a 33 % (0,130 milj. m3 ). Koko turvemäärästä yli yhden metri n syvyisellä suon osalla on 61 % (0,240 milj. m3 ) ja yli 2 metrin syvyisellä osalla 30 % (0,120 milj. m 3 ). 11. Verenheittämänsuo (kl. 1133 01, = 6745,3, y = 549,1) sijaitsee noin 12 km Laitilan keskustasta kaakkoo n Nästinkylän koillispuolella. Suota ympäröi moreenimaasto, suon koillislaidalla on Niinijärven vesijättö. Suon pinnan korkeus on 33 m mpy. Suon pinta kallistuu koilliseen ja ve - det virtaavat suolta Niinijärven kautta Laajoen vesistöön. Verenheittämänsuon pinta-ala on 30 ha, josta yli yhden metrin syvyistä aluetta on 20 ha ja yli 2 metrin 5 ha. Suolla on tutkimuspisteitä 5 kpl, joista 4 on yli 1 metrin ja 1 yli 2 metrin syvyisiä. Tutkimuspistetiheys on 1,7 kpl/10 ha. Vallitsevina suotyyppei.nä ovat luhtanevat Niinijärvee n rajoittuvalla suon osalla, suon eteläosa on rahkarämettä, länsiosa isovarpurämettä, joka on ojikkoasteella. Verenheittämänsuon turvekerroston keskipaksuus on 1,70 m. Tästä heikosti maatuneen turpeen osuus on 0,60 m ja hyvi n maatuneen turpeen 110 m. Yli metrin syvyisen alueen keski - syvyys on 1,95 m ja yli 2 metrin 3,20 m. Suurin havaitt u turpeen paksuus on_3,2 m (piste 1). Suon pohjamaalajina o n pääasiassa liejusavi, reunoilla on moreeni. Verenheittämänsuossa on rahkavaltaisia turpeita noi n 71 %, saravaltaisia on 29 %. Turpeen lisätekijöinä tavataa n rahkavaltaisissa runsaimmin tupasvillaa (22 %) ja puunjään - teitä (21 %) ja saravaltaisissa järviruokoa (19 %). Puunjäänteitä sisältävien turpeiden kokonaisosuus on 21 %. Turvekerroston keskimaatuneisuus on 5,72, josta heikost i maatuneen osan 3,6 ja hyvin maatuneen osan 6,8. Liekoja on 0-1 metrin syvyysvyöhykkeessä 2,1 % ja 1-2 metrin
- 33 - vyöhykkeessä 0, 2 Verenheittämänsuossa on turvetta 0,510 milj. m 3, josta heikosti maatunutta on 35 % (0,180 milj. m 3 ) ja hyvi n maatunutta 65 % (0,330 milj. m 3 ). Koko turvemäärästä yl i yhden metrin syvyisellä suon osalla on 63 % (0,390 milj. 3 jm) a yli 2 metrin syvyisellä osalla 31 % (0,160 milj. m 3 ).
- 34-12. Kuloistensuo (kl. 1133 01, = 6748, 7, y = 546,8 ) sijaitsee noin 10 km Laitilan keskustasta kaakkoon Kusni n ja Katinhännän kylien välisessä moreenimaastossa. Suon pinnan korkeus on 43 m mpy. Suon pinta kallistuu pohjoiseen j a vedet virtaavat suolta Luhdanojan kautta Malvojokeen, jok a on Sirppujoen lisäjoki. Kuloistensuon pinta-ala on 40 ha, josta yli yhden metrin syvyistä aluetta on 25 ha ja yli 2 metrin 9 ha. Kuloistensuolla on tutkimuspisteitä 5 kpl, joista 4 on yli 1 metrin ja 3 yli 2 metrin syvyisiä. Tutkimuspistetiheys o n 1,3 kpl/10 ha. Vallitsevina suotyyppeinä ovat pohjois- j a länsiosassa rahkaräme ja rahkarämeojikko, kaakkoisosa o n lyhytkorsinevamuuttumaa, reunoilla on kangasrämettä ja varsinaista korpea.
- 35 - Kuloistensuon turvekerroston keskipaksuus on 2,08 m. Tästä heikosti maatuneen turpeen osuus on 1,28 m ja hyvi n maatuneen turpeen 0,80 m. Yli metrin syvyisen alueen keski - syvyys on 2,47 m ja yli 2 metrin 2,76 m. Suurin havaittu turpeen paksuus on 3,2 m (piste 2). Suon pohjamaalajina o n pääasiassa moreeni, paikoin on liejusavi. Kuloistensuossa on rahkavaltaisia turpeita.noin 97 %, saravaltaisia on 3 %. Turpeen lisätekijöinä tavataan rahka - valtaisissa runsaimmin tupasvillaa (25 %). Puunjäänteit ä sisältävien turpeiden kokonaisosuus on 8 %. Turvekerrosto n keskimaatuneisuus on 4,7, josta heikosti maatuneen osa n 3,5 ja hyvin maatuneen osan 6,6. Liekoja on 0-1 metrin syvyysvyöhykkeessä 0,5 % ja 1-2 metrin vyöhykkeessä 0,2 %. Kuloistensuossa on turvetta 0,832 milj. m3, josta heikosti maatunutta on 61 % (0,521 milj. m3 ) ja hyvin maatunutta 39 % (0,320 milj. m3 ). Koko turvemäärästä yli yhden metrin syvyisellä suon osalla on 74 % (0,618 milj-. m3 ) j a yli 2 metrin syvyisellä osalla 30 % (0,248 milj. m3 ). 13. Varsanummensuo (kl. 1133 02, = 6747,0, y = 550,2 ) sijaitsee noin 17 km Laitilan keskustasta kaakkoon Katinhännän kylän eteläpuolella. Suon reunoilla on moreenimaas - toa, keskellä järvikuivio. Suon pinnan korkeus on 32-35 m mpy. Suon pinta kallistuu itään ja vedet virtaava t suolta Laajokeen. Varsanummensuon pinta-ala on 160 ha, josta yli yhde n metrin syvyistä aluetta on 100 ha ja yli 2 metrin 60 ha. Varsanummensuolla on tutkimuspisteitä 65 kpl, joista 37 o n yli 1 metrin syvyisiä ja yli 2 metrin 25 kpl. Tutkimuspis - tetiheys on 3,1 kpl/10 ha. Vallitsevina suotyyppeinä ovat keskustassa rahkanev a (13 %) ja rahkaräme (9 %), reunaosan ojitetulla alueell a rahkarämeojikot ja -muuttumat (25 %) ja isovarpurämeojiko t ja -muuttumat (21 %). ovat yleisiä. Varsanummensuon turvekerroston keskipaksuus on 1,98 m. Tästä heikosti maatuneen turpeen osuus on 1,39 m ja hyvi n maatuneen turpeen 0,63 m. Yli metrin syvyisen alueen keski - syvyys on 2,38 m ja yli 2 metrin 2,70 m. Suurin havaittu
- 38 - turpeen paksuus on 3,50 m (piste A 400-300). Suon pohjamaalajina on pääasiassa liejusavi, reunoilla on moreeni. Varsanummensuossa on rahkavaltaisia turpeita noin 83 %, saravaltaisia on loput. Turpeen lisätekijöinä tavataan rahkavaltaisissa runsaimmin tupasvillaa (15 %) ja saravaltaisissa järviruokoa (7 %). Puunjäänteitä sisältävien turpeiden kokonaisosuus on 8 Turvekerroston keskimaatuneisuu s on 4,0, josta heikosti maatuneen osan 2,3 ja hyvin maatunee n osan 6,4. Liekoja ei suosta ole luodattu.
- 39 - Varsanummensuossa on turvetta 3,233 milj. m 3, josta heikosti maatunutta on 69 % (2,224 milj. m 3 ) ja hyvin maatunutta 39 % (1,008 milj. m 3 ). Koko turvemäärästä yl i yhden metrin syvyisellä suon osalla on 74 % (2,380 milj. m 3 ) ja yli 2 metrin syvyisellä osalla 50 % (1,620 milj. m 3 ). Turpeiden keskimääräinen ph-arvo on 4,0, tuhkapitoisuus 1,9 % kuiva-ainepainosta ja lämpöarvo laskettuna 50 % : n kosteudelle 9,11 MJ/kg (taulukko 2). 14. Haaronsuo (kl. 1133 02, = 6753,6, y = 545,0) sijaitsee noin 7 km Laitilan keskustasta itään Haaron kylä n etelälaidalla. Suo on syntynyt jokilaaksoon. Suon pinnan korkeus on 24-25 m mpy. Suon pinta kallistuu pohjoisee n ja vedet virtaavat suolta Malvonjokeen. Haaronsuon pinta-ala on 40 ha, josta yli yhden metri n syvyistä aluetta on 37 ha ja yli 2 metrin 28 ha. Haaronsuossa on tutkimuspisteitä 4 kpl, jotka kaikki ovat yl i 2 metrin syvyisiä. Tutkimuspistetiheys on 1,0 kpl/10 ha. Alunperin suo on ollut rahkarämettä, mutta runsaan turvepehkun noston takia suo on menettänyt alkuperäisen luonteensa. Suon keskiosa on turpeennostoaluetta, reunoilla o n isovarpuräme- ja kangaskorpiojikkoa. Haaronsuon turvekerroston keskipaksuus on 2,77 m. Tästä heikosti maatuneen turpeen osuus on 1,60 m ja hyvin maatuneen turpeen 1,17 m. Yli metrin syvyisen alueen keski - syvyys on 2,77 m ja yli 2 metrin 2,77 m. Suurin havaitt u turpeen paksuus on 3,1 m (piste 2). Suon pohjamaalajina o n pääasiassa liejusavi, etelä- ja länsireunalla moreeni.
- 40 - Haaronsuossa on rahkavaltaisia turpeita noin 73 %, saravaltaisia on 27 Turpeen lisätekijöinä tavataan rahkavaltaisissa runsaimmin tupasvillaa (41 %) ja saravaltaisissa puunjäänteitä (19 %). Puunjäänteitä sisältävien tur - peiden kokonaisosuus on 21 Turvekerroston keskimaatuneisuus on 4,5, josta heikosti maatuneen osan 3,2 ja hyvi n maatuneen osan 6,2. Liekoja on 0-1 metrin syvyysvyöhykkeessä 2,1 % ja 1-2 metrin vyöhykkeessä 3, 8 Haaronsuossa on turvetta 1,110 milj. m 3, josta heikosti maatunutta on 58 % (0,640 milj. m 3 ) ja hyvin maatunutt a 42 % (0,470 milj. m 3 ). Koko turvemäärästä yli yhden metri n syvyisellä suon osalla on 92 % (1,026 milj. m 3) ja yl i 3 2 metrin syvyisellä osalla 70 % (0,777 milj. m ) Suon matala itälaita on raivattu pelloksi.
- 41-15. Luodessuo (kl. 1133 02, = 6755,5, y = 540,1) sijaitsee noin 3 km Laitilan keskustasta pohjoiskoillisee n Malvonjoen ja sen lisähaaran Kettujoen välissä. Suota ympäröivät viljelyyn raivatut savikot ja metsäiset moreenipeitteiset kalliot. Suon pinnan korkeus on 12-14 m mpy. Suo n pinta kallistuu reunoille ja vedet virtaavat suolta 1,5-2 m suon pintaa alempana oleviin Kettu- ja Malvonjokee n Luodessuon pinta-ala on 160 ha, josta yli yhden metri n syvyistä aluetta on 120 ha ja yli 2 metrin 15 ha. Vallitsevina suotyyppeinä ovat pohjoisosassa turvekankaat ja muuttumat, eteläosassa isovarpuinen rämeojikko. Luodessuon turvekerroston keskipaksuus on 1,51 m. Tästä heikosti maatuneen turpeen osuus on 0,56 m ja hyvin maatuneen turpeen 0,95 m. Yli metrin syvyisen alueen keski - syvyys on 1,68 m ja yli 2 metrin 2,08 m. Suurin havaitt u turpeen paksuus on 2,2 m (piste A 400-100). Suon pohjamaalajina on pääasiassa liejusavi. Luodessuossa on saravaltaisia turpeita noin 83,8
- 42 - rahkavaltaisia on loput. Turpeen lisätekijöinä tavataa n rahkavaltaisissa runsaimmin tupasvillan jäänteitä (3 %). Puunjäänteitä sisältävien turpeiden kokonaisosuus on 2 4 Turvekerroston keskimaatuneisuus on 5,2, josta heikost i maatuneen osan 3,6 ja hyvin maatuneen osan 6,2. Liekoj a on 0-1 metrin syvyysvyöhykkeessä 2,5 % ja 1-2 metrin
- 43 - vyöhykkeessä 1, 3 Luodessuossa on turvetta 2,424 milj. m 3, josta heikosti maatunutta on 35 % (0,901 milj. m 3 ) ja hyvin maatunutt a 65 % (1,523 milj. m3 ). Koko turvemäärästä yli yhden metri n syvyisellä suon osalla on 83 % (2,016 milj. m 3 ) ja yli
- 45-2 metrin syvyisellä osalla 13 % (0,312 milj. m 3 ). Turvekerroston keskimääräinen ph-aste on 3,9, tuhka - pitoisuus 4,2 % kuiva-ainepainosta ja lämpöarvo laskettun a 50 % :n kosteudelle 9,39 MJ/kg (taulukko 3). 16. Kakonlamminsuo (kl. 1133 02, = 6756,9, y = 542,6 ) sijaitsee noin 6 km Laitilan keskustasta koilliseen Euraa n johtavan tien pohjoispuolella. Suota ympäröi moreenimaasto, suon keskellä on lampi. Suon pinnan korkeus on 40,5 m mpy. Suon pinta kallistuu itään ja vedet virtaavat suolta oji a myöten Malvonjoen kautta Sirppujokeen. Kakonlamminsuon pinta-ala on 16 ha, josta yli yhde n metrin syvyistä aluetta on 11 ha ja yli 2 metrin 5 ha. Kakonlamminsuossa on tutkimuspisteitä 3 kpl, jotka kaikk i ovat yli 2 metrin syvyisiä. Tutkimuspistetiheys on 1,9 kpl / 10 ha. Vallitsevina suotyyppeinä ovat rahka- ja isovarpurämeojikko. Kakonlamminsuon turvekerroston keskipaksuus on 3,00 m. Tästä heikosti maatuneen turpeen osuus on 1,06 m ja hyvin
- 46 - maatuneen turpeen 1,93 m. Yli metrin syvyisen alueen keski - syvyys on 3,00 m ja yli 2 metrin 3,00 m. Suurin havaitt u turpeen paksuus on 3,6 m (piste 3). Suon pohjamaalajina o n pääasiassa liejusavi, reunoilla moreeni. Kakonlamminsuossa on rahkavaltaisia turpeita noin 81 %, Saravaltaisia on 19 Turpeen lisätekijöinä tavataan rahkavaltaisissa runsaimmin tupasvillaa (53 %) ja sara-
- 47 - valtaisissa puunjäänteitä (9 %). Puunjäänteitä sisältä - vien turpeiden kokonaisosuus on 15 %. Turvekerroston kes - kimaatuneisuus on 5,7, josta heikosti maatuneen osan 3, 3 ja hyvin maatuneen osan 7,1. Liekoja on 0-1 metrin syvyysvyöhykkeessä 2,5 % ja 1-2 metrin vyöhykkeessä 3,3 %. Kakonlamminsuossa on turvetta 0,480 milj. m3, josta hei - kosti maatunutta on 35 % (0,170 milj. m3 ) ja hyvin maatu - nutta 65 % (0,309 milj. m3 ). Koko turvemäärästä yli yhde n metrin syvyisellä suon osalla on 68 % (0,330 milj. m3 ) j a yli 2 metrin syvyisellä osalla 31 % (0,150 milj. m3 ). Suon itälaidalta on nostettu turvepehkua. 17. Houkonsuo (k.l. 1133 02, = 6754,7, y = 547,2) sijaitsee noin 2 km Laitilan keskustasta itäkoilliseen. Houkon- ja Pahkajärven välillä. Suo rajoittuu Houkon- ja Pahk a- järveen, länsi- ja kaakkoislaidalla on moreenimaastoa. Suon pinnan korkeus on 30-31 m mpy ja vedet virtaavat suolt a Pahka- ja Houkonjärven kautta Sirppujoen vesistöön. Houkonsuon pinta-ala on 32 ha, josta yli yhden metri n syvyistä aluetta on 11 ha ja yli 2 metrin 3 ha. Houkonsuossa on tutkimuspisteitä 4 kpl, joista 2 on yli 1 metri n syvyisiä ja 1 yli 2 metrin syvyisiä. Tutkimuspistetihey s on 1,3 kpl/10 ha. Vallitsevina suotyyppeinä ovat eteläosassa isovarpurä - raeojikko, suon kapeassa keskiosassa on ruohoturvekangast a ja varsinaista korpiojikkoa, pohjoispäässä isovarpurämeojikkoa, reunoilla on varsinaista korpea. Houkonsuon turvekerroston keskipaksuus on 1,40 m. Täs - tä heikosti maatuneen turpeen osuus on 0,45 m ja hyvin maa - tuneen turpeen 0,95 m. Yli metrin syvyisen alueen keski - syvyys on 2,05 m ja yli 2 metrin 2,30 m. Suurin havaittu turpeen paksuus on 2,3 m (piste 1). Suon pohjamaalajina o n pääasiassa keskiosassa hiekkamoreeni ja järvien lähell ä liejusavi. Houkonsuossa on rahkavaltaisia turpeita noin 39 % j a saravaltaisia 61 %. Turpeen lisätekijöinä tavataan rahkavaltaisissa runsaimmin tupasvillaa (7 %) ja saravaltaisiss a puunjäänteitä (14 %) ja kortetta (14 %). Puunjäänteitä sisältävien turpeiden kokonaisosuus on 18 %. Turvekerroston
- 48 - keskimaatuneisuus on 5,3, josta heikosti maatuneen osa n 3,8 ja hyvin maatuneen osan 6,0. Liekoja on 0-1 metri n syvyysvyöhykkeessä 2,5 % ja 1-2 metrin vyöhykkeessä 1, 3 Houkonsuossa on turvetta 0,488 milj. m 3, josta heikosti maatunutta on 32 % (0,144 milj. m 3 ) ja hyvin maatunutt a 68 % (0,304 milj. m 3 ). Koko turvemäärästä yli 1 metrin syvyisellä suon osalla on 68 % (0,225 milj. m 3 ) ja yli 2 met - rin syvyisellä osalla 15 % (0,069 milj. m 3 ). 18. Vähänjärvensuo (kl. 1133 12, = 6753,2, y = 549,8 ) sijaitsee noin 12 km Laitilan keskustasta itään Kaivola n kylän pohjoislaidalla. Suota ympäröi moreenimaasto, suon keskellä on lampi. Suon pinnan korkeus on 41 m mpy. Suon
- 49 - pinta kallistuu pohjoiseen ja vedet virtaavat suolta oji a myöten Kertunjokeen, joka laskee Sirppujoen vesistöön kuuluvaan Malvonjokeen. Vähänjärvensuossa on tutkimuspisteitä 4 kpl, joist a 4 kpl on yli 1 metrin syvyisiä ja 3 yli 2 metrin syvyisiä. Tutkimuspistetiheys on 2,0 kpl/10 ha. Vallitsevina suotyyppeinä ovat rahka- ja tupasvillarämeojikko suon keskiosassa, reunoilla on lyhytkortistaja saranevaojikkoa. Vähänjärvensuon turvekerroston keskipaksuus on 2,67 m. Tästä heikosti maatuneen turpeen osuus on 1,32 m ja hyvi n maatuneen turpeen 1,35 m. Yli metrin syvyisen alueen keski - syvyys on 2,67 m ja yli 2 metrin 3,16 m. Suurin havaitt u turpeen paksuus on 4,4 m (piste 1). Suon pohjamaalajina o n pääasiassa liejusavi ja moreeni. Vähänjärvensuossa on rahkavaltaisia turpeita noin 78 %, saravaltaisia on 22 Turpeen lisätekijöinä tavataan rahkavaltaisissa runsaimmin tupasvillaa (29 %). Puunjäänteit ä sisältävien turpeiden kokonaisosuus on 7 Turvekerrosto n keskimaatuneisuus on 5,1, josta heikosti maatuneen osa n 3,7 ja hyvin maatuneen osan 6,4. Liekoja on 0-1 metri n syvyysvyöhykkeessä 1,7 % ja 1-2 metrin vyöhykkeessä 0, 2 Vähänjärvensuossa on turvetta 0,535 milj. m 3, josta heikosti maatunutta on 49 % (0,265 milj. m 3 ) ja hyvin