P 13.6/80 /17. Erkki Raikamo. Osaraportti Päijät-Hämee n turvevarojen kokonaisselvityksest ä PADASJOEN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S

P 13.6/80 /17 Erkki Raikamo PADASJOEN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S Osaraportti Päijät-Hämee n turvevarojen kokonaisselvityksest ä Espoo 1980

- 1 - SISÄLLYS LUETTE LO 1. JOHDANTO 2 2, TUTKIMUSMENETEZMÄT 3 2.1 Maastotutkimukset 3 2.2 Näytteiden käsittely 4 2.3 Kartat ja profiilit 4 3. SOISTUNEISUUS JA TURVEKERROSTUMAT 7 3.1 Padasjoen kunnan suot 7 3.1.1 Pinta-ala- ja tutkimustarkkuus - tiedot sekä soiden laskusuhteet 9 3.1.2 Suotyypit ja ojitustilanne 9 3,1.3 Turvelajit, turpeen maatuneisuu s ja pohjamaalajit 1 0 3.1.4 Turvekerrostumat ja liekoisuus 1 1 3.2 Suokohtainen tarkastelu 1 2 4. SOIDEN KÄYTTOMAHDOLLISUUDET 6 8 4.1 Soveltuvuus kasvuturpeeksi 6 1 4.2 Polttoturve 7 0 4.2.1 Edellytykset,,,,,,,,,,7 0 4.2.2 Polttoturpeeksi soveltuvat suot 7 2 5. YHTEENVETO 7 5 KIRJALLISUUTTA 7 6 Tekijän osoite : Erkki Raikamo Geologinen tutkimuslaito s 02150 Espoo 15

- 2-1. JOHDANTO Padasjoen kunnan alueella olevia soita tutkittii n geologisen tutkimuslaitoksen toimesta kesällä 1979. Aikaisemmin kunnan alueella on turvetutkimuksi a suoritettu v. 1974. Alueen turvetutkimukset liittyivät: osanatt Päijät-Hämee n seutukaavwtiiton alueella suoritettava= turvevaroje n kokonaisinventointiin,,ratkl tehtiin kauppa- ja teolli - suusministeriön myöntämän määrärahan turvin. TtrrveinventointteIL tarkoituksena onr palvella: lähinnä: turpeen tealiista hyväksikäyttöä. Erityisesti on tarkasteltu soiden soveltuvuutta polttoturvetuotantoon. Tämän lisäksi. selviävät kuitenkin : myös turpeen. ja soiden muut kä;yttömuodot,. kuten kasvuuturve serä soiden soveltuvuus suojelutarkoituksiin.. Päijät-E meern alueelta on. aika ts n _ - v. I4:?Z - tehtyalustavat turvevaro'ja seivittelev* tutkimus (Päijät- - Eämeen tunvevarat te niiden käyttöä koskeva yleisselvitys:, p`-e:n seutukaav tttc j aisti«41721, Kyseinen selvitys perustuu pää.ptirteissään. vuoteen 1972 mennessä' : tutkittuihin. soihin, joita on kaikkiaan. 108 kpl eli 1/ 3 kaikista Päijät-Hämeen.peruskartoissa esiintyvistä yl i 10 ha :n suuruisista soista (yhteensä 324 kpll.. Tässä kokonaisselvityksessä on inventoitu kaikki ne suot,- jotka ovat peruskartan (1 ; 2Q OOQI suokuvioituksen mukaan vähintään 15 ha :n suuruisia.

- 3-2. TUTKIMUSMENETELMÄ T 2.1 Maastotutkimukse t Maastotutkimuksissa on noudateltu geologisen tutkimus - laitoksen "Turvetutkimusten maasto-oppaan" (Lappalainen, Sten, Häikiö 19781 menetelmiä. Näin ollen merkittävimmät suot on tutkittu linjaverkostomenetelmällä ja pinta - alaltaan pienet suot hajapistein, jolloin on pyritt y pistetiheyteen 2 tutkimuspistettä/l0 ha. Linjaverkosto on laadittu peruskartan (1 : 20 000) avulla siten, ett ä selkälinja kattaa suon hallitsevan osan. Sitä täydennetään tarpeen mukaan kohtisuoraan olevilla poikkilinjoill a 300-600 metrin välein. Tutkimuslinjat vaa'ittiin ja kor - keudet sidottiin valtakunnalliseen kiintopisteverkkoon. Tutkimuspisteillä määritettiin suon nykyistä tilaa ilmen - tävät : suotyyppi (luonnontilaisena ja/tai ojituksen myöt ä muuttuneena), suon pinnan vetisyys 5-asteikolla (kuiva, normaali, vetinen, hyllyvä, rimpinen)_, mättäisyys (% :ina ) sekä mättäiden keskimääräinen korkeus (dm :issä), puusto n puulajisuhteet (% :ina), puiden tiheysluokat ja mandollise t hakkuut. Kairauksin turvekerrostumista määritettiin desimetrin tarkkuudella pääturvelaji lisätekijöineen sekä niiden suhteelli - set osuudet (6-asteikolla), turpeen maatuneisuus (10-astei - kolla), kosteus (5-asteikolla) ja kuituisuus (6 - asteikolla)-lisäksi huomioitiin suon pohjamaalaji. Turvelajit ja pohja - maalajit sekä niiden symbolit on lueteltu kuvassa 1. Suossa olevan lahoamattoman puuaineksen osuus (=liekoisuus ) määritettiin siten, että tutkimuspisteen ympäristö pliktattiin kanden metrin syvyyteen asti kymmenessä eri kohdas - sa. Todetut lieko-osumat ilmoitettiin erikseen 0-1 metri n ja 1-2 metrin välisissä vyöhykkeissä kantopitoisuusprosent - teina turvemäärästä. Prosenttiluvut on laskettu ns. Pavlovin menetelmää modifioiden. Kantoipitoisuus on jaettu viiteen

- 4 - ryhmään seuraavasti : :liekoja esiintyy hyvin vähän (all e 1 %), vähän (1-2 %), kohtalaisesti (2-3 %), runsaast i (3-4 %) ja erittäin runsaasti (yli 4 %). 2.2 Näytteiden käsittel y Soista, jotka kenttätutkimusten perusteella näyttivä t soveltuvan polttoturvetuotantoon, otettiin näytteet labo - ratorioanalyysejä varten. Näytteenottopaikka valittii n siten, että se edustaisi mandollisimman hyvin suon turpeiden keskimääräistä arvoja. Näytteistä määritettiin laboratoriossa happamuus (ph - aste), vesipitoisuus (105 C ;ssa kuivattuna)_, tuhkapitoi - suus (775 ± 25 C ;ssa poltettuna) sekä lämpöarvo (pommikalorimetrillä). Viime mainittu on laskettu sekä teholli - sena lämpöarvona vedettömille turpeille että lämpöarvoi - na, jotka vastaavat turpeen 50 % :n käyttökosteutta. 2.3 Kartat ja profiili t Tutkittaessa merkittävimmiksi osoittautuneista soista o n tulosten tulkintaa helpottamaan laadittu suokartat. Niis - tä ilmenee kairauspistei.den sijainnit. Niiden yläpuolell a oleva luku ilmoittaa pisteen keskimaatuneisuuden ja ala - puolella olevan luvun osoittaja heikosti maatuneen pinta - kerroksen ja nimittäjä koko turvekerroksen paksuude n dm :issä. Karttoihin on piirretty myös korkeuskäyrät j a turpeen paksuutta osoittavat syvyyskäyrät 1 m :n välein. Suokartoissa käytettyjen symbolien selitys on kuvass a 1. Kerrostumien rakennetta havainnollistetaan poikkileikkaus - profiilien avulla Näistä maatuneisuutta kuvaavissa profiileissa 10.-asteikko on jaettu kolmeen eri luokkaan : heikosti maatunut (H1_3), vähän - kohtalaisesti maatunut

- 5 - (H 4_5 ) ja kohtalaisesti - hyvin maatunut turve (H 6_10 ). Turvelajiprofiileissa on kairauspisteen yläpuolella esi - tetty suotyyppi (luonnontilaisena tai muuttuneena) j a liekoisuus (osoittajassa ovat 0-1 m :n syvyysvyöhykkee n osumat, ja nimittäjässä 1-2 metrin syvyysvyöhykkeen osu - mat). Kairauspisteen paikka on turvelajiprofiilien pin - taan merkitty pienellä pystyviivalla. Turvelajit ja poh - jamaalajit on esitetty symbolein. Linjaverkoston suunt a ja suon absoluuttiset korkeudet ovat profiilikehyksie n yläreunoissa. Suokartoissa ja profiileissa käytetyt lyhentee t Suotyypit : 1. Avosuo t saraneva S N lyhytkortinen neva LK N rahkaneva RN silmäkeneva SI N kalvakkaneva KN luhtaneva LUN 2. Rämee t kangasräme sararäme korpiräme isovarpuinen räme tupasvillaräme rahkaräme keidasräme pallosararäme KGK S R KR I R TR RR KER PS R 3. Korve t lehtokorpi LHK ruoho- ja heinäkorpi RH K nevakorpi NK varsinainen korpi VK kangaskorpi KGK 4. Muuttuneet suotyypi t ojikot o j muuttumat mu turvekankaat tk - ruohoturvekangas Rhtk - mustikkaturvekangas Mt k - puolukkaturvekangas Ptk - varputurvekangas Vt k - jäkäläturvekangas Jät k Kytöheitto Kh Pelto P e Turpeennostoalueet ta - palaturpeennostoalue Pta

- 6 - SUOKARTTA : Kuva 1. Käytetyt symbolit ja lyhenteet

- 7-3. SOISTUNEISUUS JA TURVEKERROSTUNIA T 3.1 Padasjoen kunnnan suo t Padasjoen kunnan alueella suoritetussa turvevarojen koko - naisinventoinnissa on tutkittu kaikki yli 15 ha :n suurui - set suot, jotka on peruskartalla varustettu suokuvioill a sekä joitakin pienempiäkin. Täten tutkittuja soita o n kunnan alueella yhteensä 48 kpl. Padasjoen soiden pinta - alan mukainen luokittelu on seuraava : yli - 100 ha 1 kp l 51-100 ha 4 kpl 31-50 ha 10 kp l 21-30 ha 9 kp l 15-20. ha 14 kp l alle - 15 ha 10 kp l Tutkittujen soiden sijoittumunen on esitetty kuvassa 2.

8-1. Suurisuo. 24. Isoniittu 2. Isosuo ja Mölö- 25. Parlamminsuo Matinkorpi 26. Pamparinsuo 3. Poraskorpi 27. Salmentaustanjärvensu o 4. Ylinen Rokansuo 28. Romonkulmansu o 5. Alinen Rokansuo 29. Nehtolammensuo 6. Keitinsuo 30. Valtionpuistonsu o 7. Pyssyjärvensuo S 31. Joentaustansuo 8. Lakiassuo 32. Siltalansuo 9. Kalatonlammensuo 33. Alasenkorp i 10. Pyssyjärvensuo N 34. Koivukannonsuo 11. Saarikonpellonsuo 35. Joutsenkorp i 12. rakeisjärvensuo 36. Lakiasu o 13. Kallio-Hanskuusiston- 37. Partakorp i suo 38. Laitumenkorp i 14. Pehkukorpi 39. Ristonmaankorp i 15. Valerinsuo 40. Kiiassuo 16. Rahkasuo 41. Hepojärvensuo 17. Kurkisuo 42. Roninsu o 18. Sepänsuo 43. Lakeissu o 19. Rantakorpi - Terva- 44. Tihjärvensuo järvenranta 45. Nahkasuo 20. Tervasuo 46. Hirsijärvensuo 21. Kusettimenkorpi 47. Kinttumäensuo 22. Ahvenissuo 48. Äinäjärvensuo 23. Laihansuo Kuva 2. Padasjoella tutkitut suot

- 9 -- 3.1.1 Pinta-ala- ja tutkimustarkkuustiedot sek ä soiden laskusuhtee t Tutkittujen soiden yhteispinta-ala on 1 369 ha, josta yl i 1 m :n syvyistä aluetta on 947 ha eli 69 % ja yli 2 metrin 629 ha eli 46 ö. Linjaverkostomenetelmällä tutkittuja soita on 13 ja lopu t on tutkittu hajapistemenetelmällä. Tutkimuslinjaa o n kaikkiaan 25 700 m ja tutkimuspisteitä 486 kpl, joist a 411 on yli 1 m :n ja 290 yli 2 metrin syvyisiä. Tutkimus- _ pistetiheys on 3,5/10 ha. Padasjoen suot sijoittuvat korkeustasojen 98-170 m mp y (metriä merenpinnan yläpuolella) väliin. Suot kuuluva t pääasiassa Kymijoen vesistön alueeseen.. Kunnan länsi- j a luoteisosan suot laskevat Kokemäenjoen vesistöön. 3.1.2 Suotyypit ja ojitustilann e Padasjoen suot kuuluvat suoyhdistymätyyppiin " Sisä-Suome n keidassuot" ja edelleen osa-alueeseen " Järvi-Suomen kei - dassuot" (Eurola 1962). Näille tunnusomaisena piirteen ä on se, että suon keskusta kohoaa vain loivasti tai ei lain - kaan laitaosia korkeammalle. Tällainen suon muoto o n nähtävissä mm. Suurisuon profiileissa (kuva 4). Keidas - soiden tyypilliset suurmuoto-osat - laide, reunaluisu j a keskusta - ovatkin yleensä erotettavissa vain kasvillisuu - den perusteella. Suuri osa Padasjoen soista on niin pienialaisia, että kerrostumat ovat usein lähes kauttaaltaa n ravinnepitoisten valuvesien saavutettavissa. Täten soiss a luontaisesti tapahtuvaa ns. progressiivista kehitystä, jonka tuloksena on tyypillinen, niukkaravineteinen keida s suo, ei pääse tapahtumaan. Erityyppiset rämeet ovat selvä s - ti yleisimpinä suotyyppeinä. Soiden keskialueilla ne ova t yleensä karuja (pääasiassa rahka-, keidas- ja isovapuist a rämettä) ja muuttuvat asteittain suon reunoille päi n siirryttäessä ravinnerikkaammiksi (korpi- ja sararäme).

- 1 0 - Reuna-alueilla vallitsevat yleisesti korvet (varsinaine n sekä ruoho- ja hienäkorpi). Avosuotyyppejä esiintyy hyvi n vähän luonnontilaisina. Merkittävimmät ovat Kurkisuo n keskialueella. Valtaosa Padasjoen soista on osittain tai kokonaan oji - tettu. Ojitetuilla suoalueilla on nähtävissä usein eri - ikäistä ojitusta ; vanhaa ojitusta, jota on paikoin pera t- tu ja syvennetty tai vanhojen ojien väleihin on useast i kaivettu tiheämpi ojaverkosto. Näin ollen lähes kaikk i suotyypit ovat joko ojikko- tai muuttuma-asteeella. Yleistä on myös se, että alkuperäiset suotyypit ovat j o täysin muuttuneina kangaskasvillisuutta kasvaviksi turv e- kankaiksi. 3.1.3 Turvelajit, turpeen maatuneisuus ja pohjamaalaji t Turvelajisuhteiltaan Padasjoen soilla vallitsevat sara - valtaiset turpeet, noin 59 Rahkavaltaisten turpei - den osuus on 41 %. Yllä olevat turvelajisuhteet - ravinn e- pitoisten, minerotrofiaa ilmentävien lajien vallitessa - kuvastavat samantyypoisesti soiden ei äärimmäisen karu a kehitystä kuin edempänä mainittu suotyyppijakautuma. Sara - valtaisissa turpeissa tavataan lisätekijöinä runsaimmi n Puunjäännöksiä, järviruokoa ja kortetta sekä rahkavalta i- sissa tupasvillaa. Puunjäännöksiä sisältävien turpeide n kokonaisosuus on 34 % (vrt. taulukko 4, liitteessä 2). Padasjoen soiden turvekerroston keskimääräinen maatunei - suus (H1_10) on 6,3, josta heikosti maatuneen (H 1_4 ) osan on 2,9 ja paremmin maatuneen (H5-10) 7,2. Useimmat tutkituista soista sijaitsevat kallioperän pai - nanteissa. Niiden pohjamaalajeina on yleisimmin hiekka, hiekkamoreeni tai siltti. Allasmaisten soiden pohjall a on toisinaan savea (tai muita vettä läpäisemättömiä ta i huonosti läpäiseviä maalajikerroksia), jonka päällä o n liejukerros osoittamassa suon syntyneen vesistön umpeen-

- 1 1 - kasvun seurauksena. Valtaosa Padasjoen soista on kuiten - kin syntynyt mineraalimaan soistumisena metsäpaloje n seurauksena. Metsäpaloja on saattanut suon kehitykse n aikana olla useitakin. Näistä muistoina on nykyisin näh - tävissä turvekerrostumissa olevat hiilikerrokset. Monill a soilla ovat niiden kehityksen ajan vallinneet erilaise t puita kasvavat suotyypit, niistä osoituksena on edell ä mainittu puunjäännöksiä sisältävien turpeiden suuri kok o - naisosuus ja kohtalaisen runsas liekoisuus. 3.1.4 Turvekerrostumat ja liekoisuu s Padasjoen soiden turvekerrostumien keskipaksuus on 2,3 m. Tästä heikosti maatuneen turpeen osuus on 0,4 m ja pare m- min maatuneen 1,9 m. Yli yhden metrin syvyisen aluee n keskisyvyys on 2,5 m ja yli 2 m :n 2,8 m. Suurin havaitt u turpeen paksuus on 5,8 m. Tutkituissa soista on turvetta yhteensä noin 3''1 milj. m3, 3 josta heikosti maatunutta on noin 18 % (6 milj. m ) j a paremmin maatunutta 82 % (25 milj. m3 ). Koko turvemääräst ä on yli yhden metrin syvyisellä alueella noin 77 % (24 milj. m3 ) ja yli kanden metrin 56 % (17 milj. m3 ). Soissa esiintyy liekoja 0-1 metrin syvyysvyöhykkeess ä erittäin runsaasti (4,2 %) ja 1-2 metrin syvyysvyöhykkee s - sä taas kohtalaisesti (2,0 %). Kyseiset prosenttiluvu t tarkoittavat lahoamattoman puuaineksen osuutta a.o. syvyysvyöhykkeen sisältämästä turvemäärästä. Niinpä Pada s - joen soiden pintaosassa on puuta yhteensä 600 000 m 3 ja pohjaosassa 200 000 m 3.

- 1 2-3.2 Suokohtainen tarkastel u Seuraavassa tarkastellaan jokaista suota erikseen. Turve - teollisuuden kannalta merkittävimmistä soista on ohess a suokartta sekä linjaverkostomenetelmällä tutkituista ma a - tuneisuus- ja turvelajiprofiilit. Käytetty suonumeroint i noudattelee aikaisemmassa Päijät-Hämeen turvevaroj a käsitelleessä selvityksessä (P-H :n seutukaavaliitto, ju l - kaisu 4/72) käytettyä numerointia. Suokohtaista informaatiota, jota ei ole yksityiskohtaise s - ti tekstissä esitetty, on lisää taulukossa 3 (mm. keskisyvyys- ja kuutiomäärätietoja) ja taulukossa 4 (liittee t 1 ja 2). Viime mainitussa on esiteltynä turvelajien suhteellinen (= prosenttinen) jakautuminen eri lisätekijöide n osalta suokohtaisesti esitettynä. Suokohtaisten selvitysten lopussa on arvio suon käyttö - kelpoisuudesta. Niiden soiden käyttökelpoisuutta, joide n turve on ilmoitettu soveltuvan polttoturpeeksi, on ta r - kasteltu erikseen kenttä- ja laboratorioanalyysien peru s - teella kappaleessa : "Polttoturpeeksi soveltuvat suot". 1. Suurisuo (x = 67978, y = 5580) sijaitsee noin 13 k m Padasjoen kirkolta lounaaseen. Topografisesti suo sijaitse e harjun ja moreenimäkien välisessä painanteessa. Suon pinnan korkeus on noin 124 m mpy. Suo on tutkittu v. 1974. Suurisuon pinta-ala on 52 ha, josta yli yhden metrin sy - vyistä aluetta on 45 ha ja yli 2 m :n 40 ha. Tutkimuslinjaa on 3 630 m ja tutkimuspisteitä 23 kpl, joista 20 kpl o n yli 2 metrin syvyisiä. Tutkimuspistetiheys on 4,4/10 ha (kuva 3). Suo kallistuu pohjoiseen. Vedet laskevat Kylänjokeen. Vallitsevina suotyyppeinä ovat rahka- ja tupasvillaräme, jotka ovat muuttuma-asteella.

- 13 - Suurisuon turvekerrostumien keskipaksuus on 3,1 m. Tästä on heikosti maatuneen turpeen osuus 0,5 m ja paremmin maatuneen osuus 2,6 m. Yli 2 metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 3,3 m. Suurin havaittu turpeen paksuus on 4,3 m. Suon pohjamaalaji on pääasiassa silttiä (kuva 4). Suurisuossa on rahkavaltaisia turpeita noin 75 % ja sara-

- 14 - valtaisia on loput. Turpeen lisätekijöinä tavataan rahkavaltaisissa runsaimmin tupasvillaa. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,6, josta heikosti maatuneen osan 2,2 j a paremmin maatuneen osan 6,5. Liekoja ei ole tahystetty.

- 1 5 - Suurisuossa on turvetta 1,674 milj. m3, josta heikost i maatunutta on 18 % (0,296 milj. m3 ) ja paremmin maatunutt a 82 % (1,378 milj. m3 ). Koko turvemäärästä yli yhden metrin syvyisellä suon osalla on 83 % (1,395 milj. m3 ) ja yl i 2 m :n 79 % (1,320 milj. m3 ). Suurisuon turve soveltuu käytettäväksi polttoturpeena. 2. Isosuo ja Mölö-Matin korpi (x = 67990, y = 5534) sijai t- see noin 17 km Padasjoen kirkolta lounaaseen. Topografisesti suo sijaitsee moreenipainanteessa. Suon pinnan kor - keus on noin 108 m mpy. Suo on tutkittu v. 1974. Isosuon pinta-ala on 40 ha, josta yli yhden metrin syvyist ä aluetta on 25 ha ja yli 2 m :n 20 ha. Tutkimuslinjaa o n 2 100 m ja tutkimuspisteitä 19 kpl, joista 11 kpl on yl i 2 metrin syvyisiä. Tutkimuspistetiheys on 4,8/10 ha. Suo kallistuu lounaaseen. Vedet laskevat Nerosj'.rveen. Vallitsevana suotyypinä on korpiräme. Isosuon turvekerrostumien keskipaksuus on 2,2 m. Tästä o n heikosti maatuneen turpeen osuus 0,3 m ja paremmin maatuneen osuus 1,9 m. Yli 2 metrin syvyisen alueen keskisyvyys o n 2,5 m. Suurin havaittu turpeen paksuus on 3,8 metriä. Suo n pohjamaalaji on pääasiassa hiekkaa. Isosuossa on rahkavaltaisia turpeita noin 60 % ja sarava l - taisia on loput. Turpeen lisätekijöistä tavataan rahkavaltaisissa runsaimmin tupasvillaa. Turvekerrostuman keski - maatuneisuus on 6,7, josta heikosti maatuneen osan 2,9 j a paremmin maatuneen osan 7,3, Iiekoja ei ole tähystetty. Isosuossa on turvetta 0,880 milj. m 3, josta heikosti maa - tunutta on 14 % (0,120 milj. m3 ) ja paremmin maatunutt a 86 % (0,760 milj. m3 ). Koko turvemäärästä yli yhden metri n syvyisellä suon osalla on 65 % (0,575 milj. m3 ) ja yli 2 m ; n 57 % (0,500 milj. m3 ).

- 1 6 - Isosuon turve soveltuu käytettäväksi polttoturpeena. 3. Poraskorpi (x = 67996, y = 5525) sijaitsee noin 18 k m Padasjoen kirkolta lounaaseen. Topografisesti suo sijaitse e moreenipainanteessa. Suon pinnan korkeus on noin 107 m mpy. Poraskorvenpinta-ala on 20 ha, josta yli yhden metrin syvyistä aluetta on 10 ha ja yli 2 m :n 8 ha. Hajatutkimuspisteitä on 3 kpl, jotka kaikki ovat yli 2 metrin syvyisiä. Tutkimuspistetiheys on 1,6/10 ha. Suo kallistuu pohjoiseen. Vedet laskevat Tervajärveen. Vallitsevana suotyyppinä on varsinainen korpi, joka o n ojikkoasteella. Poraskorven turvekerrostumien keskipaksuus on 2,1 m. Tästä on heikosti maatuneen turpeen osuus 0,2 m ja paremmin ma a- tuneen osuus 0,9 m. Suon pohjamaalaji on pääasiassa savea. Poraskoevessa on saravaltaisia turpeita noin 84 % ja rahka - valtaisia on loput. Turpeen lisätekijöinä tavataan sarava l- taisissa runsaimmin puunjäännöksiä. Turvekerrostuman keski - maatuneisuus on 6,9, josta heikosti maatuneen osan 4,0 j a parenutlin maatuneen osan 7,3, Liekoja on 0-1 metrin syvyysvyöhykkeessä erittäin runsaast i (7,0 %) ja 1-2 metrin vyöhykkeessä vähän (1,4 %). Poraskorvessa on turvetta 0,420 milj. m3, josta heikost i maatunutta on 11 % (0,047 milj. m3 ) ja paremmin maatunutt a 89 % (0,373 milj. m3 ). Koko turvemäärästä yli yhden metri n syvyisellä suon osalla on 50 % (0,210 milj. m3 ) ja yl i 2 m :n 40 % (0,168 milj. m3 ). Poraskorpi soveltuu parhaiten maa- tai metsätalouden käy t- töön. 4. Ylinen Rokansuo (x = 67943, y = 5612) sijaitsee noi n 14 km Padasjoen kirkolta etelälounaaseen. Topografisesti

- 1 7 - suo sijaitsee harjumaaston painanteessa. Suon pinnan korkeu s on noin 170 m mpy. Ylinen Rokansuon pinta-ala on 23 ha, josta yli yhden metri n syvyistä aluetta on 15 ha ja yli 2 m :n 10 ha. Hajatutkimuspisteitä on 5 kpl, joista 3 kpl on yli 2 metrin syvyisiä. Tutkimuspistetiheys on 2,2/10 ha. Suo kallistuu kaakon suuntaan. Vedet laskevat Rahtijärveen. Vallitsevina suotyyppeinä ovat rahkaräme, tupasvillaräme ja saraneva. Suotyypit ovat tiheähkön ojituksen seurauksen a muuttuma-asteella. Ylinen Rokansuon turvekerrostumien keskipaksuus on 2,2 m, Tästä on heikosti maatuneen turpeen osuus 0,4 m ja paremmi n maatuneen osuus 1,8 m. Yli, 2 metrin syvyisen alueen keski - syvyys on 2,7 m. Suurin havaittu turpeen paksuus on 3,4 m. Suon pohjalla on pääasiassa hiekkaa ja lohkareita. Ylinen Rokansuossa on rahkavaltaisia turpeita noin 80 % j a saravaltaisia on loput. Turpeen lisätekijöinä tavataan rah - kavaltaisissa runsaimmin tupasvillaa. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,1, josta heikosti maatuneen osa n 3,7 ja paremmin maatuneen osan 6,7. Liekoja on 0-1 metrin syvyysvyöhykkeessä erittäin runsaast i (5,0 %) ja 1-2 metrin vyöhykkeessä ei lainkaan. Ylinen Rokansuossa on turvetta 0,511 milj, m3, josta hei - kosti maatunutta on 19 % (0,097 milj. m3 ) ja paremmin maatunutta 81 % (0,414 milj. m3 ). Koko turvemäärästä yli yhde n metrin syvyisellä suon osalla on 65 % (0,330 iilj. m3 ) j a yli 2 m :n 53 % (0,270 milj. m3 ). Ylinen Rokansuo soveltuu parhaiten metsänkasvatukseen. 5. Alinen Rokansuo (x = 67939, y = 5616) sijaitsee noi n 14 km Padasjoen kirkolta etelälounaaseen, Padasjoen ja

- 1 8 - Lammin rajalla. Topografisesti suo sijaitsee harjumaasto n painanteessa. Suon pinnan korkeus on noin 160 m mpy. Alinen Rokansuon pintapala on 18 ha, josta yli yhden metri n syvyistä aluetta on 15 ha ja yli 2 m :n 10 ha. Hajatutkimu s- pisteitä on 4 kpl, jotka kaikki ovat yli 2 metrin syvyisiä. Tutkimuspistetiheys on 2,2/10 ha. Suo kallistuu etelään. Vedet laskevat Rahtijärveen. Vallitsevina suotyyppeinä ovat isovarpuinen räme ja tupas - villaräme, jotka ovat tiheähkön ojituksen seurauksen a muuttuma-asteella. Alinen Rokansuon turvekerrostumien keskipaksuus on 2,9 m. Tästä on heikosti maatuneen turpeen osuus 0,1 m ja paremmi n maatuneen osuus 2,8 m. Suurin havaittu turpeen paksuus o n 3,5 metriä. Suon pohjalla on pääasiassa hiekkaa ja lohkareita. Alinen Rokansuossa on saravaltaisia turpeita noin 71 % j a rahkavaltaisia on loput, 29 %. Turpeen lisätekijöinä tavataa n saravaltaisissa runsaimmin puunjäännöksiä, joita sisältävie n turpeiden kokonaisosuus on 54 %. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 7,1, josta heikosti maatuneen osan 4,0 j a paremmin maatuneen osan 7,0. Liekoja on 0-1 metrin syvyysvyöhykkeessä erittäin runsaast i (7,0 %) ja 1-2 metrin vyöhykkeessä kohtalaisesti (2,2 %). Alinen Rokansuossa on turvetta 0,530 milj. m3, josta heikos - ti maatunutta on 4 % (0,022 milj. m3 ) ja paremmin maatunutt a 96 % (0,508 milj. m3 ). Koko turvemäärästä yli yhden metri n syvyisellä suon osalla on 82 % (0,435 milj. m3 ) ja yli 2 m : n 55 % (0,290 milj. m 3 ). Alinen Rokansuo ei sovellu etäisen sijaintinsa ja haitalli - sen runsaan liekoisuutensa takia polttoturpeen tuottamisee n vaan parhaiten metsänkasvatukseen. 6. Keitinsuo (x = 67951, y = 5617) sijaitsee noin 13 km

- 19 - Padasjoen kirkolta etelälounaaseen. Topografisesti suo sijaitsee harjumaaston painanteessa. Suon pinnan korkeu s on noin 164 m mpy. Keitinsuon pinta-ala on 10 ha, josta yli yhden metrin s y - vyistä aluetta on 8 ha ja yli 2 m :n 6 ha. Hajatutkimuspi s - teitä on 3 kpl, jotka kaikki ovat yli 2 metrin syvyisiä. Suo kallistuu kaakkoon. Vedet laskevat Möllijärveen. Vallitsevina suotyyppeinä ovat isovarpuinen räme ja varsi - nainen korpi, jotka ovat muuttuma-asteella. Keitinsuon turvekerrostumien keskipaksuus on 2,6 m. Tästä on heikosti maatuneenturpeen osuus 0,3 m ja paremmin maatuneen 2,3 m. Suurin havaittu turpeen paksuus on 2,9 metriä. Suon pohjamaalaji on pääasiassa hiekkaa. Keitinsuossa on saravaltaisia turpeita noin 75 %. Rahkava l- taisia on 25 %. Turpeen lisätekijöinä tavataan saravalta i- sissa runsaimmin puunjäännöksiä, joita sisältävien turpei - den kokonaisosuus on 45 %. Turvekerrostuman keskimaatune i - suus on 6,1, josta hiekosti maatuneen osan 3,9 ja paremmi n maatuneen osan 6,4. Liekoja on 0-1 metrin syvyysvyöhykkeessä kohtalaisest i (2,2 %) ja 1-2 metrin vyöhykkeessä runsaasti (3,2 %). Keitinsuossa on turvetta 0,263 milj. m3, josta heikost i maatunutta on 12 % (0,030 milj. m 3 ) ja paremmin maatunutt a 88 % (0,283 milj. m3 ). Koko turvemäärästä yli yhden metri n syvyisellä suon osalla on 79 % (0,208 milj. m3 ) ja yl i 2 m :n 59 % (0,156 milj. m3 ). Keitinsuo soveltuu parhaiten metsänkasvatukseen. 7. Pyssyjärvensuo S (x = 67955, y = 5633) sijaitsee noi n 12 km Padasjoen kirkolta etelälounaaseen. Topografisest i suo sijaitsee kalliopainenteessa. Suon pinnan korkeus o n noin 163 m mpy. Suo on tutkittu v. 1974.

- 2 0 - Pyssyjärvensuo S :n pinta-ala on 20 ha, josta yli yhden met - rin syvyistä aluetta on 15 ha ja yli 2 m :n 10 ha. Tutkimus - linjaa on 800 m ja tutkimuspisteitä 9 kpl, joista 6 kp l on yli 2 metrin syvyisiä. Tutkimuspistetiheys on 4,5/10 ha. Suo kallistuu etelään. Vedet laskevat Hakojärveen. Vallitsevina suotyyppeinä ovat tupasvillaräme ja isovarpui - nen räme, jotka ovat muuttuma-asteella. Pyssyjärvensuo $ :n turvekerr,ostumien keskpaksuus on 2,9 m. Tästä on heikosti maatuneen turpeen osuus 1,3 m ja paremmi n maatuneen osuus 1,6 m. Yli 2 metrin syvyisen alueen keski - syvyys on 3,1 m. Suurin havaittu turpeen paksuus on 5,3 m. Suon pohjamaalaji on pääasiassa hiekkaa. Pyssyjärvensuo S :ssa on rahkavaltaisia turpeita noin 60 % ja saravaltaisia loput. Turpeen lisätekijöinä tavataan rahka - valtaisissa runsaimmin tupasvillaa ja suoleväkköä. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,7, josta heikosti maatuneen osan 2,8 ja paremmin maatuneen osan 8,0. ' Liekoja ei ole tähystetty. Pyssyjärvensuo S :ssa on turvetta 0,580 milj. m3, josta heikostu maatunutta on 45 % (0,260 milj. m3 ) ja paremmin maatu - nutta 55 % (0,320 milj. m3 ). Koko turvemäärästä yli yhde n metrin syvyisellä suon osalla on 75 % (0,435 milj. m3 ) ja yli 2 m :n 53 % (0,310 milj. m3 ). Pyssyjärvensuo S soveltuu parhaiten metsänkasvatukseen. 8. zakiassuo (x = 67954, y = 5688) sijaitsee noin 10 k m Padasjoen kirkolta etelään. Topografisesti suo sijaitse e harjumaaston painanteessa. Suon pinnan korkeus on noi n 146 m mpy. Lakiassuon pinta-ala on 25 ha, josta yli yhden metrin sy - vyistä aluetta on 20 ha ja yli 2 m :n 15 ha. Hajatutkimus - pisteitä on 3 kpl, jotka kaikki ovat yli 2 metrin syvyisiä.

- 2 1 - Tutkimuspistetiheys on 1,2/10 ha. Suo kallistuu etelään. Vedet laskevat inäjärveen. Vallitsevina suotyyppeinä ovat isovarpuinen räme ja korp i räme, jotka ovat tiheän ojituksen seurauksena ojikkoas - teella. Lakiassuon turvekerrostumien keskipaksuus on 3,4 m. Tästä on heikosti maatuneen turpeen osuus 1,4 m ja paremmin maatuneen osuus 2,0 m. Suurin havaittu turpeen paksuus o n 4,9 metriä. Suon pohjamaalaji on pääasiassa hiekkaa. ' Lakiassuossa on rahkavaltaisia turpeita noin 64 % ja sara - valtaisia loput. Turpeen lisätekijöinä tavataan rahkavalta i - sissa runsaimmin tupasvillaa ja puunjäännöksiä. Puunjään - nöksiä sisältävienturpeiden kokonaisosuus on 34 %. Turve - kerrostuman keskimaatuneisuus on 5,5, josta heikosti maatu - neen osan 3,0 ja paremmin maatuneen osan 7,2. Liekoja on 0-1 metrin syvyysvyöhykkeessä erittäin runsaast i (4,4 %) ja 1-2 metrin vyöhykke-ssä erittäin vähän (0,4 %). Lakiassuossa on turvetta 0,866 milj. m3, josta heikost i maatunutta on 41 % (0,358 milj. m3 ) ja paremmin maatunutt a 59 % (0,508 milj. m3. Koko turvemäärästä yli yhden metri n syvyisellä suon osalla on 78 % (0,680 milj. m3 ) ja yl i 2 m :n 59 % (0,510 milj. m3 ). Lakiassuo soveltuu parhaiten metsänkasvatukseen. 9. Kalatonlammensuo (x = 67965, y = 56181 sijaitsee noi n 12 km Padasjoen kirkolta etelälounaaseen. Topografisest i suo sijaitsee harjumaaston painanteessa. Suon pinnan korkeu s on noin 165 m mpy. Suo on tutkittu v. 1973. Kalatonlammensuon pinta-ala on 31 ha, josta yli yhden metri n syvyistä aluetta on 25 ha ja yli 2 m :n 15 ha. Tutkimusli n - jaa on 700 m ja tutkimuspisteitä 7 kpl, joista 5 kpl o n yli 2 metrin syvyisiä. Tutkimuspistetiheys on 2,2/10 ha.

- 2 2 Suo kallistuu luoteeseen. Vedet laskevat Höyheniseen. Vallitsevana suotyyppinä on isovarpuinen räme. Suon turvekerrostumien keskipaksuus on 2,0 m. Tästä o n heikosti maatuneen turpeen osuus 0,4 m ja paremmin maatu - neen osuus 1,6 m. Yli 2 metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 2,2 m. Suon pohjalla on pääasiassa hiekkaa j a lohkareita. Kalatonlammensuossa on rahkavaltaisia turpeita noin 65 % j a saravaltaisia loput. Turpeen lisätekijöinä tavataan rahka - valtaisissa runsaimmin tupasvillaa ja suoleväkköä. Turveke r - rostuman keskimaatuneisuus on 6,5, josta heikosti maatunee n osan 2,9 ja paremmin maatuneen osan 7,9. Liekoja ei ole tähystetty. Kalatonlammensuossa on turvetta 0,691 milj, m3, josta heikosti maatunutta on 21 % (0,146 milj. m3 ) ja paremmin maatunutta 75 % (0,515 milj. m3 )_, Koko turvemäärästä yli yhde n metrin syvyisellä suon osalla on 80 % (0,550 milj. m3 ) j a yli 2 m :n 48 % (0,330 milj. m3 ), Kalatonlammensuo soveltuu parhaiten metsänkasvatukseen. 10. Pyssyjärvensuo N (x = 67962, y = 5633 ). sijaitsee noi n 11 km Padasjoen kirkolta etelälounaaseen. Topografisest i suo sijaitsee harjumaaston painanteessa. Suon pinnan ko r - keus on noin 162 m mpy. Suo on tutkittu v. 1974. Pyssyjärvensuo N :n pintapala on 15 ha, josta yli yhden met - rin syvyistä aluetta on 10 ha ja yli 2 m :n 8 ha. Tutkimus - linjaa on 990 m ja tutkimuspisteitä 10 kpl, joista 8 kp l on yli 2 metrin syvyisiä. Tutkimuspistetiheys on 6,7/10 ha. Suo kallistuu koilliseen. Vedet laskevat Kortejärviin. Vallitsevina suotyyppeinä ovat isovarpuinen räme ja korpi - räme, jotka ovat muuttuma-asteella.

- 2 3 - Suon turvekerrostumien keskipaksuus on 1,9 m. Tästä o n heikosti maatuneen turpeen osuus 0,2 m ja paremmin maatuneen osuus 1,7 m. Suurin havaittu turpeen paksuus on 3,3 m. Suon pohjalla on pääasiassa hiekkaa ja kiviä. Pyssyjärvensuo N :ssa on rahkavaltaisia turpeita noin 60 % ja saravaltaisia loput. Turpeen lisätekijöinä tavataan rahka - valtaisissa runsaimmin tupasvillaa. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 7,7, josta heikosti maatuneen osan 3,4 j a paremmin maatuneen osan 8,3. Liekoja ei ole tähystetty. Pyssyjärvensuo N :ssa on turvetta 0,293 milj. m3, josta hei - kosti maatunutta on 10 % (0,030 milj, m3 ) ja paremmin ma a- tunutta 90 % (0,263 milj. m3 ). Koko turvemäärästä yli yhde n metrin syvyisellä suon osalla on 68 % (0,200 milj. m3 ) j a yli 2 m :n 53 % (0,154 milj. m3 ). Pyssyjärvensuo N soveltuu parhaiten metsän kasvatukseen. 11. Saarikonpellonsuo (x. = 67967, y = 5682) sijaitsee noi n 9 km Padasjoen kirkolta etelään. Topografisesti suo sijait - see harjumaaston painanteessa. Suon pinnan korkeus on noi n 139 m mpy. Saarikonpellonsuon pinta-ala on 15 ha, josta yli yhden metri n syvyistä aluetta on 10 ha ja yli 2 m :n 5 ha. Hajatutkimuspisteitä on 4 kpl, joista 2 kpl on yli 2 metrin syvyisiä. Tutkimuspistetiheys on 2,7/10 ha. Suo kallistuu koilliseen. Vedet laskevat Telhojokeen. Vallitsevina suotyyppeinä ovat korpiräme ja varsinainen korpi, jotka ovat muuttuma-asteella. Saarikonpellonsuon turvekerrostumien keskipaksuus on 2,6 m, joka on kokonaan paremmin maatunutta. Yli metrin syvyine n alueen keskisyvyys on 3,2 m ja yli 2 metrin 3,9 m. Suuri n havaittu turpeen paksuus on 4,2 metriä. Suon pohjalla o n pääasiassa hiekkaa ja kiviä.

- 2 4 - Saarikonpellonsuossa on rahkavaltaisia turpeita noin 53 %, Saravaltaisia on 47 %. Turpeen lisätekijöinä tavataan rah - kavaltaisissa runsaimmin tupasvillaa ja suoleväkköä j a saravaltaisissa järviruokoa. Puunjäännöksiä sisältävie n turpeiden kokonaisosuus on 14 %, Turvekerrostuman keski - maatuneisuus on 6,6. Liekoja on 0-1 metrin syvyysvyöhykkeessä erittäin runsaa s- ti (6,0 %) ja 1-2 m :n vyöhykkeessä kohtalaisesti (2,6 %). Saarikonpellonsuossa on turvetta 0,397 milj. m3, joka on kokonaan paremmin maatunutta, Koko turvemäärästä yli yhde n metrin syvyisellä suon osalla on 80 % (0,320 milj, m3 ) j a yli 2 m :n 50 % (0,195 milj, m3 ).. Saarikonpellonsuo soveltuu parhaiten maa- tai metsätaloude n käyttöön. 12. Lakeisjärvensuo (x = 67991, y = 5628) sijaitsee noin 9 km Padasjoen kirkolta lounaaseen. Topografisesti suo s i - jaitsee harjumaaston painanteessa. Suon pinnan korkeus o n noin 152 m mpy. Lakeisjärvensuon pinta-ala on 15 ha, josta yli yhden metri n syvyistä aluetta on 10 ha ja yli 2 m :n 8 ha. Hajatutkimus - pisteitä on 3 kpl, joista 2 kpl on yli 2 metrin syvyisiä. Tutkimuspistetiheys on 2,0/10 ha, Suo kallistuu sekä etelään että pohjoiseen. Vedet laskeva t pääasiassa Höyheniseen. Vallitsevina suotyyppeinä ovat korpiräme ja tupasvillaräme, jotka ovat muuttuma-asteella. Lakeisjärvensuon turvekerrostumien keskipaksuus on 3,0 m. Tästä on heikosti maatuneen turpeen osuus 0,4 m ja pare m- min maatuneen osuus 2,6 m, Yli 2 metrin syvyinen aluee n keskisyvyys on 3,6 m. Suon pohjalla on pääasiassa kiviä. Lakeisjärvensuossa on saravaltaisia turpeita noin 66 % ja

- 2 5 - rahkavaltaisia loput. Turpeen lisätekijöinä tavataan sara - valtaisissa runsaimmin järviruokoa ja kortetta. Puunjäännöksiä sisältävien turpeiden kokonaisosuus on 12 %. Turve - kerrostuman keskimaatuneisuus on 6,2, josta heikosti maa - tuneen osan 3,5 ja paremmin maatuneen osan 6,6. Liekoja on 0-1 metrin syvyysvyöhykkeessä runsaasti (3,2 % ) ja 1-2 metrin vyöhykkeessä erittäin vähän (0,8 %). Lakeisjärvensuossa on :.turvetta 0,445 milj. m3, josta hieko s - ti maatunutta on 12 % (0,055 milj. m3 ) ja paremmin maatu - nutta 88 % (0,390 milj. m3 ). Koko turvemäärästä yli yhde n metrin syvyisellä suon osalla on 67 % (0,300 milj. m3 ) j a yli 2 m :n 65 % (0,288 milj. m3 ). Lakeisjärvensuo soveltuu parhaiten metsänkasvatukseen. 13. Kallio-Hanskuusistonsuo (x = 67989, y 5667) sijaitse e noin 7 km Padasjoen kirkolta etelälounaaseen. Topografises - ti suo sijaitsee harjumaaston painanteessa, pienen järve n ympärillä. Suon pinnan korkeus on noin 144 m mpy. Suon pinta-ala on 20 ha, josta yli yhden metrin syvyist ä aluetta on 15 ha ja yli 2 m :n 10. ha. Hajatutkimuspisteitä o n 3 kpl, jotka kaikki ovat yli 2 metrin syvyisiä. Tutkimus - pistetiheys on 1,5/10 ha. Suo kallistuu pohjoiseen. Vedet laskevat Iso Palittajärveen. Vallitsevina suotyyppeinä ovat isovarpuinen räme ja korpi - räme, jotka ovat muuttuma-asteella tiheän ojituksen seurauksena. Kallio-Hanskuusistonsuon turvekerrostumien keskipaksuus o n 2,5 m, joka on kokonaan paremmin maatunutta. Suurin havait - tu turpeen paksuus on 3,0 metriä. Suon pohjamaalaji on pää - asiassa silttiä. Suossa on saravaltaisia turpeita noin 77 %. Rahkavaltaisi a on 23 %. Turpeen lisätekijöinä tavataan saravaltaisissa

26 - runsaimmin puunjäännöksiä, joita sisälvätien turpeiden kokonaisosuus on 67 %. Turvekerrostuman keskimaatuenisuus o n 7,4. Liekoja on 0-1 metrin syvyysvyöhykkeessä erittäin runsaast i (5,3 %) ja 1-2 metrin vyöhykkeessä runsaasti (3,2 %). Kallio-Hanskuusistonsuossa on turvetta 0,500 milj. m3, jok a on kokonaan paremmin maatunutta. Koko turvemäärästä yli yh - den metrin syvyisellä suon osalla on 75 % (0,375 milj. m3 ) ja yli 2 metrin 50 % (0,250 milj. m3 ). Kallio-Hanskuusistonsuo soveltuu parhaiten metsänkasvatu k- seen. 14. Pehkukorpi (x = 68008, y = 5493) sijaitsee noin 20 k m Padasjoen kirkolta länsilounaaseen, Lammin ja Ridasjoe n rajalla. Topografisesti suo sijaitsee moreenimaastossa, jo - kinotkossa. Suon pinnan korkeus on noin 98 m mpy. Suo on tutkittu v. 1974. Pehkukorven pinta-ala on 34 ha, josta yli yhden metrin sy - vyistä aluetta on 25 ha ja yli 2 m :n ei lainkaan. Hajatu t- kimuspisteitä on 7 kpl, joista 5 kpl on yli 1 metrin syvy i - siä. Tutkimuspistetiheys on 2,1/10 ha. Suo kallistuu pohjoiseen. Vedet laskevat Suomenojaan. Vallitsevina suotyyppeinä ovat korpiräme ja isovarpuine n räme. Suotyypit ovat muuttuma-asteella. Pehkukorven turvekerrostumien keskipaksuus on 1,3 m. Tästä on heikosti maatuneen turpeen osuus 0,2 m ja paremmin ma a- tuneen osuus 1,1 m. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyy s on 1,5 m. Suon pohjamaalaji on pääasiassa ohuen lieju n peittämää savea. Pehkukorvessa on saravaltaisia turpeita noin 80 %. Rahka - valtaisia on loput. Turpeen lisätekijöinä tavataan sara - valtaisissa runsaimmin kortetta ja puunjäännöksiä. Turve-

- 27 - kerrostuman keskimaatuneisuus on 5,7, josta hiekosti maatuneen osan 2,3 ja paremmin maatuneen osan 6,4. Liekoja ei ole tähystetty. Pehkukorvessa on turvetta 0,442 milj. m3, josta hiekosti maa - tunutta on 15 % (0,068 milj. m3 ) ja paremmin maatunutt a 85 % (0,374 milj. m3 ). Koko turvemäärästä yli yhden metrin syvyisellä suon osalla on 85 % (0,375 milj. m3 ). Pehkukorpi soveltuu parhaiten maa- tai metsätalouden käy t- töön. 15. Valerinsuo (x = 68038, y = 5483) sijaitseeroin 20 k m Padasjoen kirkolta länteen. Padasjoen ja Luopioisten raja l- la. Topografisesti suo sijaitsee moreenipainanteessa. Suon pinnan korkeus on noin 107 m mpy. Suo on tutkittu v. 1974. Valerinsuon pinta-ala on 14 ha, josta yli yhden metrin sy - vyistä aluetta on 10 ha ja yli 2 m :n 5 ha. Hajatutkimuspi s - teitä on 8 kpl, joista 4 kpl on yli 2 metrin syvyisiä. Tutkimuspistetiheys on 5,7/10 ha. Suo kallistuu etelään. Vedet laskevat Ahvenis-Lampeen. Vallitsevina suotyyppeinä ovat korpiräme ja kangaskorpi, jotka ovat muuttuma-asteella. Valerinsuon turvekerrostumien keskipaksuus on 2,5 m. Tästä on heikosti maatuneen turpeen osuus 0,2 m ja paremmin maatuneen osuus 2,3 m. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys o n 2,6 m ja yli 2 metrin 3,4 m. Suon pohjamaalaji on pääasiass a hiekkaa. Valerinsuossa on saravaltaisia turpeita noin 85 % ja rahkavaltaisia loput. Turpeen lisätekijöinä tavataan saravalta i - sissa runsaimmin puunjäännöksiä ja kortetta. Turvekerrostu - man keskimaatuneisuus on 7,4, josta heikosti maatunee n osan 2,6 ja paremmin maatuneen osan 7,7. Liekoja ei ole tähystetty.

-'28 - Valerinsuossa on turvetta 0,350 milj. m3, josta heikost i maatunutta on 6 % (0,021 milj. m 3 ) ja paremmin maatunutta 94 % (0,329 milj. m3 ). Koko turvemäärästä yli yhden metrin syvyisellä suon osalla on 75 % (0,260 milj. m 3 ). ja yli 2 m : n 49 % (0,170 milj. m3 ). Valerinsuo soveltuu maa- tai metsätalouden käyttöön. 16. Rahkasuo (x = 68053, y = 5844) sijaitsee noin 21 k m Pudasjoen kirkolta länteen. Topografisesti suo sijaitse e moreenimaaston painanteessa. Suon pinnan korkeus on noi n 113 m mpy. Suo on tutkittu v. 1974. Rahkasuon pinta-ala on 13 ha, josta yli yhden metrin syvyi s - tä aluetta on 10 ha ja yli 2 m ;n 5 ha. Hajatutkimuspisteit ä on 8 kpl, joista 5 kpl on yli 2 metrin syvyisiä. Tutkimus - pistetiheys on 6,1/10 ha. Suo kallistuu etelään. Vedet laskevat Suomenjokeen. Vallitsevina suotyyppeinä ovat isovarpuinen räme ja rahkaräme. Rahkasuon turvekerrostumien keskipaksuus on 1,8 m. Tästä on heikosti maatuneen turpeen osuus 0,6 m ja premmin maatuneen osuus 1,2 m. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 2,1 m ja yli 2 metrin 2,6 m. Suon pohjamaalaji on pääasiass a silttiä. Rahkasuossa on rahkavaltaisia turpeita noin 75 % ja saraval - taisia on loput. Turpeen lisätekijöinä tavataan rahkaval - taisissa runsaimmin tupasvillaa. Turvekerrostuman keskimaa - tuneisuus on 5,4, josta heikosti maatuneen osan 2,5 j a paremmin maatuneen osan 6,8. Liekoja ei ole tähystetty. Rahkasuossa on turvetta 0,247 milj. m3, josta heikosti maa - tunutta on 34 % (0,085 milj. m3 ) ja paremmin maatunutt a 66 % (0,163 milj. m3 ). Koko turvemäärästä yli yhden metri n syvyisellä suon osalla on 85 % (0,210 milj. m3 ) ja yli 2 m : n 53 % (0,130 milj. m 3 ).

- 29 - Rahkasuo soveltuu parhaiten maa- tai metsätalouden käyttöön. 17. Kurkisuo (x = 68098, y = 5475) sijaitsee noin 20 k m Padasjoen kirkolta länsiluoteeseen, Padasjoen ja Luopioi s - ten rajalla. Topografisesti suo sijaitsee moreenimaasto n painantessa, Kurkijärven ympärillä. Suon pinnan korkeus o n noin 115 m mpy. Suo on tutkittu v. 1974. Kurkisuon pinta-ala on 180 ha, josta Padasjoen puolella o n 40 ha. Tutkimuslinjaa on 4 950 m ja tutkimuspisteitä 46 kpl, joista 36 kpl on yli 2 metrin syvyisiä. Tutkimuspistetihey s on 2,6/10 ha (kuva 5). Suo kallistuu loivasti lounaaseen. Vedet laskevat Härkiojaan. Suo on keidassuo. Sen keskialueella vallitsevat keidasräme, rahkaneva ja lyhytkortinen neva sekä reunalandekkeissa sara - neva. Kurkisuon turvekerrostumien keskipaksuus on 2,6 m. Tästä o n heikosti maatuneen turpeen osuus 1,7 m ja paremmin maatuneen osuus 0,9 m. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys o n 2,9 m ja yli 2 metrin 3,1 m. Suurin havaittu turpeen pak - suus on 4,4 metriä. Suon pohjamaalaji on pääasiassa lieju n peittämää savea (kuva 6). Kurkisuossa on rahkavaltaisia turpeita noin 60 Saraval - taisia on loput. Turpeen lisätekijöinä tavataan rahkavalta i- sissa runsaimmin tupasvillaa ja suoleväkköä ja saravalta i - sissa kortetta ja jräviruokoa. Turvekerrostuman keskimaat u- neisuus on 3,8, josta heikosti maatuneen osan 2,2 ja pare m- min maatuneen osan 6,7. Liekoja ei ole tähystetty. Kurkisuossa on turvetta 4,7 milj. m3, josta Padasjoen puo - lella on % (1,1 milj. m3 ). Kurkisuo on varattu seutukaavassa luonnonsuojelualueeksi.

- 32-18. Sepänsuo (x = 68100, y = 5495) sijaitsee noin 20 k m Padasjoen kirkolta länsiluoteeseen. Topografisesti suo si - jaitsee moreenimaaston painanteessa. Suon pinnan korkeu s on noin 117 m mpy. Sepänsuon pinta-ala on 55 ha, josta yli yhden metrin syvyistä aluetta on 45 ha ja yli 2 m:n 20 ha. Hajatutkimuspi s - teitä on 6 kpl, joista 2 kpl on yli 2 metrin syvyisiä. Tutkimuspistetiheys on 1,1/10 ha. Suo kallistuu etelään. Vedet laskevat Kurkisuon läpi Härki - ojaan. Vallitsevina suotyyppeinä ovat länsiosassa isovarpuinen rä - me ja muualla korpiräme, jotka ovat melko tiheän ojituksen seurauksena ojikkoasteella. Sepänsuon turvekerrostumien keskipaksuus on 1,8 m, joka o n kokonaan paremmin maatunutta. Yli 2 metrin syvyinen aluee n keskisyvyys on 2,1 m. Suon pohjamaalaji on pääasiassa savea. Sepänsuossa on saravaltaisia turpeita noin 63 %. Rahkaval - taisia on loput, 37 %. Turpeen lisätekijöinä tavataan sara - valtaisissa runsaimmin puunjäännöksiä rahkavaltaisiss a tupasvillaa. Puunjäännöksiä sisältävienturpeiden kokonaisosuus on 74 %. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 7,5. Liekoja on 0-1 metrin syvyysvyöhykkeessä erittäin runsaast i (4,2 %) ja 1-2 metrin vyöhykkeessä runsaasti (3,0 % ) Sepänsuossa on turvetta 0,980 milj. m3, joka on kokonaa n paremmin maatunutta. Koko turvemäärästä yli yhden metri n syvyisellä suon osalla on 92 % (0,900 milj. m3 ) ja yli 2 m : n 45 % (0,440 milj. m3 ). Sepänsuo soveltuu parhaiten maa- tai metsätalouden käyttöön. 19. Rantakorpi - Ter.xajärvenranta (x = 68000, y = 5520 ) sijaitsee noin 18 km Padasjoen kirkolta lounaaseen.

- 33 - Topografisesti suo sijaitsee moreenialustalla, Tervajärve n rannalla. Suon pinnan korkeus on noin 103 m mpy. Suo on tutkittu v. 1974. Suon pinta-ala on 38 ha, josta yli yhden metrin syvyist ä aluetta on 30 ha ja yli 2 m :n 20 ha. Tutkimuslinjaa o n 1 300 m ja tutkimuspisteitä 21 kpl, joista 10 kpl on yl i 2 metrin syvyisiä. Tutkimuspistetiheys on 5,5/10 ha (kuva 7).

- 34 - Suo kallistuu pohjoiseen. Vedet laskevat Suomenjokeen. Vallitsevina suotyyppeinä ovat isovarpuinen räme, korpi - räme ja varsinainen korpi, jotka ovat tiheän ojituksen seu - rauksena ojikko- ja muuttuma-asteella. Rantakorven turvekerrostumien keskipaksuus on 2,4 m. Tästä on heikosti maatuneen turpeen osuus 0,5 m ja paremmin maa - tuneen osuus k,9 m. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyy s on 2,6 m ja yli 2 metrin 2,8 m. Suon pohjamaalaji on pää - asiassa savea. Rantakorvessa on saravaltaisia turpeita noin 73 % ja rahka - valtaisia loput. Turpeen lisätekijöinä tavataan saravaltai - sissa runsaimmin järviruokoa ja puunjäännöksiä ja rahkava l - taisissa tupasvillaa. Turvekerrostuman keskimaatuneisuu s on 5,9, josta hiekosti maatuneen osan 3,1 ja paremmin ma a - tuneen osan 6,7. Liekoja ei ole tähystetty. Rantakorvessa on turvetta 0,912 milj. m3, josta hiekost i maatunutta on 20 % (0,190 milj. M 3 ) ja paremmin maatunutt a 80 % (0,772 milj. m3 ). Koko turvemäärästä yli yhden metrin syvyidellä suon osalla on 85 % (0,780 milj. m 3 ) ja yli 2 m : n 61 % (0,560 milj. m 3 ). Rantakorven turve soveltuu osittain käytettäväksi poltto - turpeena. 20. Tervasuo (x = 68020, y = 5507) sijaitsee noin 19 km Padasjoen kirkolta länsilounaaseen. Topografisesti suo s i - jaitsee moreenipainanteessa. Suon pinnan korkeus on noi n 101 m mpy. Suo on tutkittu v. 1974. Tervasuon pinta-ala on 29 ha, josta yli yhden metrin syvyis - tä aluetta on 20 ha ja yli 2 m ;n 15 ha. Hajatutkimuspistei - tä on 22 kpl, joista 10 kpl on yli 2 metrin syvyisiä. Tutkimuspistetiheys on 7,6/10 ha. Suo kallistuu länteen. Vedet laskevat Suomenjokeen.

- 35 - Vallitsevina suotyyppeinä ovat korpiräme ja varsinainen kor - pi, jotka ovat muuttuma-asteella. Tervasuon turvekerrostumien keskipaksuus on 1,8 m. Tästä o n heikosti maatuneen turpeen osuus 0,1 m ja paremmin maatuneen osuus 1,7 m. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys o n 1,9 m ja yli 2 metrin 2,4 m. Suurin havaittu turpeen paksuu s on 2,6 metriä. Suon pohjamaalaji on pääasiassa ohuen lieju n peittämää savea. Tervasuossa on saravaltaisia turpeita noin 60 % ja rahkava l - taisia on loput. Turpeen lisätekijöinä tavataan saravaltaisissa runsaimmin puunjäännöksiä. Turvekerrostuman keskimaa - tuneisuus on 7,4, josta heikosti maatuneen osan 2,0 ja paremmin maatuneen osan 7,5. Liekoja ei ole tähystetty. Tervasuossa on turvetta 0,522 milj. m3, josta kosti maa - tunutta on 5 % (0,029 milj. m3 ) ja paremmin maatunutta 95 % (0,492 milj. m3 ). Koko turvemaarästa yli yhden metrin syvyisellä suon osalla on 73 % (0,380 milj. m3 ) ja yli 2 m : n 69 % (0,360 milj. m 3 ). Tervasuo soveltuu maa- tai metsätalouden käyttöön.. 21. Kusettimenkorpi (x = 68020, y = 5517) sijaitsee noi n 17 km Padasjoen kirkolta länsilounaaseen. Topografisest i suo sijaitsee moreenipainanteessa. Suon pinnan korkeus o n noin 114 m mpy. Suo on tutkittu v. 1974. Kusettimenkorven pinta-ala on 12 ha, josta yli yhden metri n syvyistä aluetta on 8 ha ja yli 2 m :n 5 ha. Hajatutkimus - pisteitä on 7,5/10 ha. Suo kallistuu länteen. Vedet laskevat Suomenjokeen. Vallitsevina suotyyppeinä ovat korpiräme sekä ruoho- j a heinäkorpi, jotka ovat osaksi muuttuma-asteella. Kusettimenkorven turvekerrostumien keskipaksuus on 1,7 m.

- 36 - Tästä on heikosti maatuneen turpeen osuus 0,1 m ja paremmi n maatuneen osuus 1,6 metriä. Yli metrin syvyisen alueen ke s- kisyvyys on 2,0 in ja yli 2 metrin 2,6 m. Suurin havaitt u turpeen paksuus on 4,0 metriä. Suon pohjamaalaji on pää - asiassa silttiä. Kusettimenkorvessa on saravaltaisia turpeita noin 70 % j a rahkavaltaisia on loput. Turpeen listäekijöinä tavataa n saravaltaisissa runsaimmin puunjäännöksiä. Turvekerrostuma n keskimaatuneisuus on 6,4, josta heikosti maatuneen osa n 2,5 ja paremmin maatuneen osan 6,8. Liekoja ei ole tähystetty. Kusettimenkorvessa on turvetta 0,216 milj. m3, josta hei - kosti maatunutta on 8 % (0,018 milj. m3 ) ja paremmin maatunutta 92 % (0,198 milj. m 3 ). Koko turvemäärästä yli yhde n metrin syvyisellä suon osalla on 74 % (0,160 milj. m 3 ) j a yli 2 m :n 60 % (0,130 milj. m3 ). Kusettimenkorpi soveltuu maa- tai metsätalouden käyttöön. 22. Ahvenissuo (x = 68023, y = 5540 sijaitsee noin 15 k m Padasjoen kirkolta länsilounaaseen. Topografisesti suo si - jaitsee moreenipainanteessa. Suon pinnan korkeus on noi n 126 m mpy. Suo on tutkittu v. 1974. Ahvenissuon pinta-ala on 13 ha, josta yli yhden metrin sy - vyistä aluetta on 10 ha ja yli 2 m :n 8 ha. Hajatutkimuspi s - teitä on 11 )(pl, joista 8 kpl on yli 2 metrin syvyisiä. Tutkimuspistetiheys on 8,4/10 ha. Suo kallistuu sekä lounaaseen että koilliseen. Vedet laske - vat Jakamakoskenojaan. Vallitsevana suotyyppinä on isovarpuinen räme, joka o n osaksi ojikko-, osaksi muuttuma-asteella. Ahvenissuon turvekerrostumien keskipaksuus on 2,4 m. Tästä on heikosti maatuneen turpeen osuus 0,2 m ja paremmin

-- 37 - maatuneen osuus 2,2 m. Yli 2 metrin syvyisen alueen keski - syvyys on 2,6 m. Suurin havaittu turpeen paksuus on 4,0 met - riä. Suon pohjamaalaji on pääasiassa hiekkaa. Ahvenissuossa on rahkavaltaisia turpeita noin 65 %. Sarava l - taisia on loput. Turpeen lisätekijöinä tavataan rahkavaltai - sissa runsaimmin tupasvillaa. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,6, josta hiekosti maatuneen osan 2,1 ja pare m- min maatuneen osan 7,2. Liekoja ei ole tähystetty. Ahvenissuossa on turvetta 0,326 milj. m3, josta heikosti maatunutta on 10 % (0,073 milj. m 3 ) ja paremmin maatunutta 90 % (0,293 milj. m3 ). Koko turvemäärästä yli yhden metrin syvyisellä suon osalla on 80 % (0,260 milj. m 3 )_ ja yli 2 m : n 64 % (0,208 milj. m3 ). Ahvenissuo soveltuu parhaiten metsä- tai maatalousmaaksi. 23. Laihansuo (x = 68032, y = 5586) sijaitsee noin 10 k m Padasjoen kirkolta länsilounaaseen. Topografisesti suo s i- jaitsee moreeni- ja harjumaaston painanteessa. Suon pinnan korkeus on noin 136 m mpy. Laihansuon pinta-ala on 50 ha, josta yli yhden metrin syvyi s - tä aluetta on 30 ha ja yli 2 m :n 10 ha. Hajatutkimuspisteit ä on 5 kpl, joista 2 kpl on yli 2 metrin syvyisiä. Tutkimuspistetiheys on 1,0/10 ha. Suo kallistuu kaakkoon. Vedet laskevat Lehmijärveen. Vallitsevina suotyyppeinä ovat rahkaräme ja isovarpuine n räme, jotka ovat tiheän ojituksen seurauksena muuttuma - asteella. Laihansuon turvekerrostumien keskipaksuus on 2,3 m. Tästä on heikosti maatuneen turpeen osuus 0,2 m ja paremmin maatu - neen turpeen osuus 2,1 m. Yli 2 metrin syvyisen alueen kes - kisyvyys on 3,3 m. Suurin havaittu turpeen paksuus on

-. 38-3,5 metriä. Suon pohjalla on pääasiassa lohkareita ja pa i - koin liejun piettämää savea. Laihansuossa on saravaltaisia turpeita noin 84 % ja rahka - valtaisia loput. Turpeen lisätekijöinä tavataan saravalta i- sissa runsaimmin järviruokoa ja puunjäännöksiä. Puunjäännöksiä sisältävien turpeiden kokonaisosuus on 17 %, Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,8, josta heikosti maatuneen osan 3,8 ja paremmin maatuneen osan 7,1. Liekoja on 0-1 metrin syvyysvyöhykkeessä erittäin runsaast i (4,2 %) ja 1-2 metrin vyöhykkeessä erittäin vähän (0,3 %). Laihansuossa on turvetta 1,150 milj. m 3, josta heikost i maatunutta on 9 % (0,100 milj. m 3 ) ja paremmin maatunutt a 91 % (1,050 milj. m3 ). Koko turvemäärästä yli yhden metri n syvyisellä suon osalla on 60 % (0,690 milj. m 3 ) ja yli 2 m : n 29 % (0,330 milj. m3 ). Laihansuo soveltuu parhaiten metsdnkasvatukseen. 24. Isoniittu(x = 68047, y = 5515) sijaitsee noin 17 k m Padasjoen kirkolta länteen. Topografisesti suo sijaitse e moreenipainanteessa. Suon pinnan korkeus on noin 103 m mpy. Isoniitun pinta-ala on 24 ha, josta yli 1 metrin syvyist ä aluetta on 20 ha ja yli 2 m :n 15 ha. Iiajatutkimsupisteitä on 4 kpl, jotka kaikki ovat yli 2 metrin syvyisiä. Tutkimu s - pistetiheys on 1,7/10 ha (kuva 8). Suo kallistuu luoteeseen. Vedet laskevat Parlammiin. Vallitsevina suotyyppeinä ovat varsinainen korpi sekä ruoho - ja hienäkorpi, jotka ovat osittain muuttuma-asteella. Isoniitun turvekerrostumien keskipaksuus on 2,2 m, joka o n kokonaan paremmin maatunutta. Suurin havaittu turpeen pak - suus on 2,5 metriä. Suon pohjamaalaji on pääasiassa lieju n peittämää silttiä ja savea.

- 39 - Isoniitussa on saravaltaisia turpeita noin 93 % ja rahkavaltaisia loput. Turpeen lisätekijöinä tavataan saravaltaisissa runsaimmin puunjäännöksiä, joita sisältävien turpeiden kokonaisosuus on 63 Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6, 9. Liekoja on 0-1 metrin syvyysvyöhykkeessä runsaasti (3,6 % ) mutta 1-2 metrin vyöhykkeessä ei yhtään.

- 40 - Isoniitussa on turvetta 0,540 milj. m3, joka on kokonaan paremmin maatunutta. Koko turvemäärästä yli yhden metrin syvyisellä suon osalla on 81 % (0,440 milj. m3 ) ja yl i 2 m :n 61 % (0,330 milj. m3 ). Isoniitun turve soveltuu käytettäväksi polttoturpeena. 25. Parlamminsuo (x = 68065, y = 5500) sijaitsee noin 18 k m Padasjoen kirkolta länteen. Topografisesti suo sijaitse e moreenipainanteessa. Suon pinnan korkeus on noin 103 m mpy. Suo on tutkittu v. 1974. Parlamminsuon pinta-ala on 127 ha, josta yli yhden metri n syvyistä aluetta on 90 ha ja yli 2 m :n 30 ha. Tutkimuslinja a on 4 000 m ja tutkimuspisteitä 37 kpl, joista 12 kpl o n yli 2 metrin syvyisiä. Tutkimuspistetiheys on 2,9/10 ha (kuva 9). Suo kallistuu itään. Vedet laskevat Parlammiin. Vallitsevina suotyyppeinä ovat korpiräme ja isovarpuine n räme, jotka ovat muuttuma-asteella. Parlamminsuon turvekerrostumien keskipaksuus on 1,5 m. Täs - tä on heikosti maatuneen trpeen osuus 0,2 m ja paremmi n maatuneen osuus 1,3 m. Yli metrin syvyisen alueen keskisy - vyys on 1,8 m ja yli 2 metrin 2,2 metriä. Suurin havaitt u turpeen paksuus on 2,5 metriä. Suon pohjamaalaji on pää - asiassa liejun peittämää silttiä ja savea. Parlamminsuossa on rahkavaltaisia tzrpeita noin 55 %. Sara - valtaisia on 45 %. Turpeen lisätekijöinä tavataan rahkaval - taisissa runsaimmin tupasvillaa. Turvekerrostuman keskima a- tuneisuus on 6,4, josta heikosti maatuneen osan 3,2 ja pa - remmin maatuneen osan 7,0. Liekoja ei ole tähystetty. Parlamminsuossa on turvetta 1,969 milj. m3, josta heikost i maatunutta on 16 % (0,318 milj. m3 ) ja paremmin maatunutta 84 % (1,651 milj. m3 ). Koko turvemäärästä yli yhden metrin

- 41 - syvyisellä suon osalla on 82 % (1,620 milj. m 3 ja yl i 2 m : n 33 % (0,660 milj. m 3 ) Parlamminsuo soveltuu parhaiten maa- tai metsätalousmaaksi. 26. Pamparinsuo (x = 68083, y = 5564) sijaitsee noin 13 km Padasjoen kirkolta länteen. Topografisesti suo sijaitsee

- 42 - moreenipainanteessa, Vesijaon rannalla. Suon pinnan korkeu s on noin 109 m mpy. Suo on tutkittu v. 1974. Pamparinsuon pinta-ala on 18 ha, josta yli yhden metrin syvyistä aluetta on 15 ha ja yli 2 m :n 10 ha. Tutkimuspisteitä on 17 kpl, joista 11 kpl on yli 2 metri n syvyisiä. Tutkimuspistetiheys on 9,4/10 ha (kuva 10).

- 43 - Suo kallistuu kaakkoon. Vedet laskevat Vesijakoon. Vallitsevina suotyyppeinä ovat isovarpuinen räme ja tupasvillaräme. Pamparinsuon turvekerrostumien keskipaksuus on 2,1 m. Tästä on heikosti maatuneen turpeen osuus 0,2 m ja paremmin maatuneen osuus 1,9 m. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyy s on 2,3 m ja yli 2 metrin 2,4 m. Suurin havaittu turpee n paksuus on 3,1 metriä. Suon pohjamaalaji on pääasiassa silttiä (kuva 11).

- 44 - Pamparinsuossa on rahkavaltaisia turpeita noin 55 % ja saravaltaisia on 45 %. Turpeen lisätekijöinä tavataan rahkavaltaisissa runsaimmin tupasvillaa ja saravaltaisissa järvi - ruokoa. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 7,0, jost a heikosti maatuneen osan 2,4 ja paremmin maatuneen osan 7,5. Liekoja ei ole tähystetty. Pamparinsuossa on turvetta 0,378 milj. m3, josta heikost i maatunutta on 10 % (0,036 milj. m3 ) ja paremmin maatunutt a 90 % (0,342 milj. m3 ). Koko turvemäärästä yli yhden metrin syvyisellä suon osalla on 91 % (0,345 milj. m3 ) ja yl i 2 m :n 53 % (0,240 milj. m3 ). Pamparinsuon turve soveltuu käytettäväksi polttoturpeena. 27. Salmentaustanjärvensuo (x = 68098, y = 5546) sijaitse e noin 15 km Padasjoen kirkolta länsiluoteeseen. Suo sijaitse e Vesijako-järven rannassa. Suon pinnan korkeus on noi n 109 m mpy. Suon pinta-ala on 20 ha, josta yli yhden metrin syvyist ä aluetta on 17 ha ja yli 2 m :n 15 ha. Hajatutkimuspisteit ä on 4 kpl, joista 3 kpl on yli 2 metrin syvyisiä. Tutkimus - pistetiheys on 2,0/10 ha (kuva 12). Suo kallistuu itään. Vedet laskevat Vesijakoon. Vallitsevina suotyyppeinä ovat isovarpuinen räme ja korpi - räme, jotka ovat tiheähkön ojituksen seurauksena ojikkoasteella.. Salmentaustanjärvensuon turvekerrostumien keskipaksuus o n 2,4 m, joka on kokonaan paremmin maatunutta. Yli 2 metri n syvyisen alueen keskisyvyys on 2,7 m. Suurin havaittu tur - peen paksuus on 2,8 metriä, Suon pohjamaalaji on pääasiass a hiekkaa. Salmentaustanjärvensuossa on rahkavaltaisia turpeita noi n 86 % ja saravaltaisia loput. Turpeen lisätekijöinä tavataa n rahkavaltaisissa runsaimmin varpuja ja tupasvillaa.

- 45 - Puunjäännöksiä sisältävien turpeiden kokonaisosuus on 1 7 Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 7,3. Liekoja on 0-1 metrin syvyysvyöhykkeessä kohtalaisest i (2,6 %) ja 1-2 metrin vyöhykkeessä vähän (1,2 %). Salmentaustanjarvensuossa on turvetta 0,480 milj. m 3, jok a on kokonaan paremmin maatunutta. Koko turvemäärästä yl i yhden metrin syvyisellä suon osalla on 85 % (0,408 milj, m 3 ) ja yli 2 m :n 84 % (0,405 milj. m 3 ).

- 46 - Salmentaustanjärvensuon turve soveltuu polttoturpeeksi. 28. Romonkulmansuo (x = 68110, y = 5544) sijaitsee noi n 15 km Padasjoen kirkolta luoteeseen. Topografisesti suo si - jaitsee harjun reuna-alueella. Suon pinnan korkeus on noi n 110 m mpy. Suo on tutkittu v. 1974. Romonkulmansuon pinta-ala on 21 ha, josta yli yhden metri n syvyistä aluetta on 15 ha ja yli 2 m :n 10 ha. Hajatutkimus - pisteitä on 17 kpl, joista 8 kpl on yli 2 metrin syvyisiä. Tutkimuspistetiheys on 8,0/10 ha (kuva 13).

- 47 - Suo kallistuu etelään. Vedet laskevat Vesijakoon. Vallitsevina suotyyppeinä ovat varsinainen korpi sekä ruo - ho- ja heinäkorpi, jotka ovat muuttuma-asteella. Romonkulmansuon turvekerrostumien keskipaksuus on 2,2 m. Tästä on heikosti maatuneen turpeen osuus 0,1 m ja paremmi n maatuneen osuus 2,1 m. Yli metrin syvyisen alueen keski - syvyys on 2,3 m ja yli 2 metrin 2,5 m. Suurin havaittu tur - peen paksuus on 4,3 metriä. Suon pohjamaalaji on pääasiass a silttiä ja hiekkaa. Romonkulmansuossa on saravaltaisia turpeita noin 80 % j a rahkavaltaisia on loput. Turpeen lisätekijöinä tavataan sa - ravaltaisissa runsaimmin puunjäännöksiä. Turvekerrostuma n keskimaatuneisuus on 6,7, josta heikosti maatuneen osa n 3,8 ja paremmin maatuneen osan 6,8. Liekoja ei ole tähystetty. Romonkulmansuossa on turvetta 0,473 milj. m3, josta heikost i maatunutta on 4 % (0,021 milj. m 3 ) ja paremmin maatunutta 96 % (0,452 milj. m 3 ). Koko turvemäärästä yli yhden metri n syvyisellä suon osalla on 73 % (0,345 milj. m3 ) ja yli 2 m : n 53 % (0,250 milj. m3 ). Romonkulmansuon turve soveltuu käytettäväksi polttoturpeena. 29. Nehtolammensuo (x = 68103, y = 5555) sijaitsee noi n 14 km Padasjoen kirkolta luoteeseen.. Topografisesti suo si - jaitsee harjun reuna-alueella. Suon pinnan korkeus on noi n 108 m mpy. Suo on tutkittu v. 1974. Nehtolammensuon pinta-ala on 14 ha, josta yli yhden metri n syvyistä aluetta on 10 ha ja yli 2 m :n 5 ha. Hajatutkimus - pisteitä on 9 kpl, joista 4 kpl on yli 2 metrin syvyisiä. Tutkimuspistetiheys on 6,4/10 ha. Suo kallistuu etelän - kaakon suuntaan. Vedet laskeva t Vesijakoon.

- 48 - Vallitsevina suotyyppeinä ovat isovarpuinen räme ja korpi - räme, jotka ovat muuttuma-asteella. Nehtolammensuon turvekerrostumien keskipaksuus on 1,8 m. Tästä on heikosti maatuneen turpeen osuus 0,3 m ja paremmin maatuneen osuus 1,5 m. Yli metrin syvyisen alueen keski - syvyys on 1,9 m ja yli 2 metrin 2,5 m. Suurin havaittu tur - peen paksuus on 3,1 metriä. Suon pohjamaalaji on pääasiass a liejun peittämää hiekkaa. Nehtolammensuossa on saravaltaisia turpeita noin 75 % j a rahkavaltaisia on loput. Turpeen lisätekijöinä tavataa n saravaltaisissa runsaimmin puunjäännöksiä ja järviruokoa. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,6, josta heikost i maatuneen osan 3,6 ja paremmin maatuneen osan 6,8. Liekoja ei ole tähystetty. Nehtolammensuossa on turvetta 0,266 milj. m3, josta heikost i maatunutta on 18 % (0,049 milj. m3 ) ja paremmin maatunutt a 82 % (0,217 milj. m3 ). Koko turvemäärästä yli yhden metri n syvyisellä suon osalla on 71 % (0,190 milj, m3 ) ja yli 2 m : n 47 % (0,125 milj. m3 ). Nehtolammensuo soveltuu maa- tai metsätalouden käyttöön. 30. Valtionpuistonsuo (x = 68112, y = 5555) sijaitsee noi n 14 km Padasjoen kirkolta luoteeseen. Topografisesti suo sijaitsee harju- ja moreenimaastossa. Suon pinnan korkeu s on noin 120 m mpy. Valtionpuistonsuon pinta-ala on 21 ha, josta yli yhden met - rin syvyistä aluetta on 15 ha ja yli 2 m :n 10 ha. Hajatutk i - muspisteitä on 9 kpl, joista 4 kpl on yli 2 metrin syvyi - siä. Tutkimuspistetiheys on 4,3/10 ha. Suo kallistuu luoteeseen. Vedet laskevat Vesijakoon. Valltisevina suotyyppeinä ovat korpiräme ja varsinaine n korpi, jotka ovat muuttuma-asteella.

- 49 - Valtionpuistonsuon turvekerrostumien keskipaksuus on 1,5 m. Tästä on heikosti maatuneen turpeen osuus 0,1 m ja paremmi n maatuneen osuus 1,4 m. Yli metrin syvyisen alueen keski - syvyys on 2,0 m ja yli 2 metrin 2,5 m. Suurin havaittu tur - peen paksuus on 3,4 metriä. Suon pohjamaalaji on pääasiass a hiekkaa. Valtionpuistonsuossa on saravaltaisia turpeita noin 80 % j a rahkavaltaisia loput. Turpeen lisätekijöinä tavataan sara - valtaisissa runsaimmin puunjäännöksiä ja järviruokoa. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 7,5, josta heikost i maatuneen osan 2,9 ja paremmin maatuneen osan 7,9. Liekoja ei ole tähystetty. Valtionpuistonsuossa on turvetta 0,337 milj. m3, josta hei - kosti maatunutta on 10 % (0,032 milj. m3 ) ja paremmin maatunutta 90 % (0,305 milj. m3 ). Koko turvemäärästä yli yhde n metrin syvyisellä suon osalla on 89 % (0,300 milj. m3 ) j a yli 2 m :n 74 % (0,250 milj. m3 ). Valtionpuistonsuo soveltuu parhaiten maa- tai metsätalouden käyttöön. 31. Joentaustansuo (x 68130, y.= 5593) sijaitsee noi n 12 km Padasjoen kirkolta luoteeseen. Topografisesti suo si - jaitsee harjun reuna-alueella. Suon pinnan korkeus on noin 113 m mpy. Joentaustansuo on laskettu järvi, joka on nykyisin ohue n (n. 0,2 m) turvekerroksen peittämä liejuallas. Pohjalla on savea. 32. Siltalansuo (x = 68136, y 5532) sijaitsee noin 17 k m Padasjoen kirkolta luoteeseen. Topografisesti suo sijai t - see moreenipainanteessa. Suon pinnan korkeus on noi n 127 m mpy. Suo on tutkittu v. 1974. Siltalansuon pinta-ala on 20 ha, josta yli yhden metrin s y- vyistä aluetta on 15 ha ja yli 2 m :n 5 ha.

- 50 - Hajatutkimuspisteitä on 14 kpl, joista 2 kpl on yli 2 metri n syvyisiä. Tutkimuspistetiheys on 7,0/10 ha. Suo kallistuu etelään. Vedet laskevat Vesijakoon. Vallitsevina suotyyppeinä ovat isovarpuinen- ja rahkarämp, jotka ovat muuttuma-asteella. Siltalansuon turvekerrostumien keskipaksuus on 1,3 m. Tästä on heikosti maatuneen turpeen osuus 0,1 m ja paremmi n maatuneen osuus 1,2 m. Yli metrin syvyisen alueen keskis y- vyys on 1,5 m ja yli 2 metrin 2,4 m. Suon pohjamaalaji o n pääasiassa hiekkaa. Siltalansuossa on saravaltaisia turpeita noin 80 % ja rahka - valtaisia on loput. Turpeen lisätekijöinä tavataan sarava l - taisissa runsaimmin puunjäännöksiä. Turvekerrostuman keski - maatuneisuus on 7,0, josta heikosti maatuneen osan 3,2 j a paremmin maatuneen osan 7,4. Liekoja ei ole tähystetty. Siltalansuossa on turvetta 0,280 milj. m3, josta heikost i maatunutta on 10 % (0,030 milj. m3 ) ja paremmin maatunutt a 89 % (0,250 milj. m3 ). Koko turvemäärästä yli yhden metri n syvyisellä suon osalla on 80 % (0,225 milj.. m3 ) ja yli 2 m : n 43 % (0,120 milj. m3 ). Siltalansuo soveltuu parhaiten metsä- tai maatalousmaaksi. 33. Alasenkorpi (x = 68135, y = 5554) sijaitsee noin 15 km Padasjoen kirkolta luoteeseen. Topografisesti suo sijaitse e moreenimäkien välissä. Suon pinnan korkeus on noin 130 m mpy. Alasenkorven pinta-ala on 35 ha, josta yli yhden metri n syvyistä aluetta on 25 ha ja yli 2 m :n 20 ha. Hajatutkimu s - pisteitä on 6 kpl, joista 5 kpl on yli 2 metrin syvyisiä. Tutkimuspistetiheys on 1,7/10 ha. Suo kallistuu pohjoiseen. Vedet laskevat Kivijärveen.

- 51 - vallitsevina suotyyppeinä ovat isovarpuinen räme ja rahk a - räme, jotka ovat tiheän ojituksen seurauksena ojikkoasteella. Alasenkorven turvekerrostumien keskipaksuus on 3,2 m, jok a on kokonaan paremmin maatunutta. Yli 2 metrin syvyise n alueen keskisyvyys on 3,5 metriä. Suurin havaittu turpee n paksuus on 4,3 metriä. Suon pohjamaalaji on pääasiass a savea, jonka pääosa on paikoin ohut liejukerros. Alasenkorvessa on saravaltaisia turpeita noin 69 % ja ra h- kavaltaisia on 31 Turpeen lisätekijöinä tavataan sara - valtaisissa runsaimmin puunjäännöksiä, joita sisältävie n turpeiden kokonaisosuus on 6,2 %. Turvekerrostuman keski - maatuneisuus on 6,9. Liekoja on molemmissa syvyysvyöhykkeissä erittäin runsaast i (4,8 %). Alasenkorvessa on turvetta 1,120 milj. m3, joka on kokonaa n paremmin maatunutta. Koko turvemäärästä yli yhden metrin syvyisellä suon osalla on 71 % (0,800 milj. m3 ) ja yl i 2 m :n 62 % (0,700 milj. m3 ). Alasenkorven turve ei sovellu polttoturpeeksi haitallise n runsaan liekoisuutensa takia. 34. Koivukannonsuo (x = 68147, y = 5526) sijaitsee noi n 18 km Padasjoen kirkolta luoteeseen. Topografisesti suo sijaitsee moreenipainanteessa. Suo on kauttaaltaan matalaturpeista tai vailla turvekerros - toa olevaa silttipohjaista sointuvaa kangasta. 35. Joutsenkorpi (x = 68158, y = 55541 sijaitsee noin 17 k m Padasjoen kirkolta luoteeseen. Topografisesti suo sijaitsee moreenipainanteessa. Suon pinnan korkeus on noin 129 m mpy. Suo on tutkittu v. 1974.

- 52 - Joutsenkorven pinta-ala on 47 ha, josta yli yhden metri n syvyistä aluetta on 25 ha ja yli 2 m :n 15 ha. Tutkimuslinja a on 2 300 m ja tutkimuspisteitä 20 kpl, joista 12 kpl o n yli 2 metrin syvyisiä. Tutkimuspistetiheys on 4,2/10 ha (kuva 14). Suo kallistuu sekä koillisen että lounaan suuntiin. Vede t laskevat Kivijärveen ja Pajujärveen.

- 53 - Vallitsevana suotyyppinä on isovarpuinen räme, joka o n muuttuma-asteella. Joutsenkorven turvekerrostumien keskipaksuus on 1,9 m, Tästä on heikosti maatuneen turpeen osuus 0,2 m ja paremmin maatuneen osuus 1,7 m. Yli metrin syvyisen alueen keski - syvyys on 2,1 m ja yli 2 metrin 2,3 m, Suurin havaittu turpeen paksuus on 3,4 m. Suon pohjamaalaji on pääasiass a ohuen liejukerroksen peittämää savea ja hiekkaa. Joutsenkorvessa on saravaltaisia turpeita noin 65 % ja rahkavaltaisia on loput. Turpeen lisätekijöinä tavataan sara - valtaisissa runsaimmin puunjäännöksiä ja järviruokoa. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,2, josta heikost i maatuneen osan 2,0 ja paremmin maatuneen osan 7,6. Liekoja ei ole tähystetty. Joutsenkorvessa on turvetta 0,916 milj, m 3, josta heikost i maatunutta on 12 % (0,117 milj. m 3 ) ja paremmin maatunutta 88 % (0,799 milj. m 3 ). Koko turvemäärästä yli yhden metrin syvyisellä suon osalla on 57 % (0,525 milj. m 3 ) ja yli 2 m ; n 38 % (0,345 milj. m3 ). soveltuu käytettäväksi poltto- Osa Joutsenkorven turpeesta turpeena. 36. Lakiasuo (x = 68160, y = 5582) sijaitsee noin 14 k m Padasjoen kirkolta luoteeseen. Topografisesti suo sijaitse e harjun reuna-alueella. Suon pinnan korkeus on noin 117 m mpy. Suo on tutkittu v. 1974, Lakiasuon pinta-ala on 68 ha, josta yli yhden metrin syvyistä aluetta on 50 ha ja yli 2 m :n 40 ha, Tutkimuslinja a on 1 700 m ja tutkimuspisteitä 16 kpl, joista 12 kpl on yl i 2 m :n syvyisiä. Tutkimuspistetiheys on 2,4/10 ha (kuva 15). Suo kallistuu koilliseen. Vedet laskevat Lummenejärveen. Vallitsevina suotyyppeinä ovat isovarpuinen räme ja korpi - räme, jotka ovat muuttuma-asteella.

-- 5 4 - Lakiasuon turvekerrostumien keskipaksuus on 2,5 m. Tästä on heikosti maatuneen turpeen osuus 0,8 m ja paremmin maatunee n osuus 1,7 m. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys o n 2,6 m ja yli 2 metrin 2,8 m. Suurin havaittu turpeen pak - suus on 4,5 metriä. Suon pohjamaalaji on pääasiassa savi, jonka päällä on ohut liejukerros. Lakiasuossa on saravaltaisia turpeita noin 85 % ja rahka-

- 55 - valtaisia on loput. Turpeeen lisätekijöinä tavataan sara - valtaisissa runsaimmin puunjäännöksiä, joita sisältävie n turpeiden kokonaisosuus on 55 %. Turvekerrostuman keskima a- tuneisuus on 5,6, josta heikosti maatuneen osan 2,9 ja pa - remmin maatuneen osan 6,8. Liekoja ei ole tähystetty. Lakiasuossa on turvetta 1,700 milj. m3, josta heikosti maatunutta on 32 % (0,544 milj. m3 ) ja paremmin maatunutt a 68 % (1,156 milj, m3 ). Koko turvemäärästä yli yhden metri n syvyisellä suon osalla on 76 % (1,300 milj. m3 ) ja yli 2 m : n 66 % (1,120 milj. m3 ). soveltuu käytettäväksi polttotur- Osa Lakiasuon turpeesta peena. 37. Partakorpi (x = 68166, y = 5563) sijaitsee noin 16 km Padasjoen kirkolta luoteeseen. Topografisesti suo sijaitse e moreenipainanteessa. Suon pinnan korkeus on noin 122 m mpy. Suo on tutkittu v. 1974, Partakorven pinta-ala on 12 ha, josta yli yhden metrin sy - vyistä aluetta on 10 ha ja yli 2 m :n 8 ha. Hajatutkimuspi s - teitä on 6 kpl, jotka kaikki ovat yli 2 metrin syvyisiä. Tutkimuspistetiheys on 5,0/10 ha. Suo kallistuu koilliseen. Vedet laskevat Lummeneeseen. Vallitsevina suotyyppeinä ovat isovarpuinen räme ja korpi - räme. Partakorven turvekerrostumien keskipaksuus on 3,6 m. Täst ä on heikosti maatuneen turpeen osuus 2,0 m ja paremmin ma a - tuneen osuus 1,6 m. Suurin havaittu turpeen paksuus o n 4,5 metriä. Suon pohjamaalaji on pääasiassa savea. Partakorvessa on rahkavaltaisia turpeita noin 70 % ja sara - valtaisia on loput. Turpeen lisätekijöinä tavataan rahkavaltaisissa runsaimmin varpuja ja tupasvillaa. Turvekerros - tuman keskimaatuneisuus on 4,8, josta heikosti maatuneen

56 - osan 3,1 ja paremmin maatuneen osan 7,0. Liekoja ei ole tähystetty. Partakorvessa on turvetta 0,432 milj. m3, josta heikost i maatunutta on 56 % (0,240 milj, m 3 ) ja paremmin maatunutt a 44 % (0,192 milj. m3 ). Koko turvemäärästä yli yhden metri n syvyisellä suon osalla on 83 % (0,360 milj. m 3 ) ja yl i 2 m :n 67 % (0,288 milj. m 3 ). Partakorpi soveltuu parhaiten metsänkasvatukseen. 38. Laitumenkorpi (x = 68166, y = 5570) sijaitsee noi n 16 km Padasjoen kirkolta luoteeseen. Topografisesti suo si - jaitsee moreenipainanteessa. Suon pinnan korkeus on noi n 124 m mpy. Suo on tutkittu v. 1974. Laitumenkorven pinta-ala on 11 ha, josta yli yhden metri n syvyistä aluetta on 10 ha ja yli 2 m :n 8 ha. Hajatutkimu s- pisteitä on 10 kpl, joista 7 kpl on yli 2 metrin syvyisiä. Tutkimuspistetiheys on 9/10 ha. Suo kallistuu koilliseen. Vedet laskevat Lummeneeseen. Vallitsevana suotyyppinä on isovarpuinen räme. Laitumenkorven turvekerrostumien keskipaksuus on 2,2 m. Tästä on heikosti maatuneen turpeen osuus 0,3 m ja paremmi n maatuneen osuus 1,9 m. Suurin havaittu turpeen paksuus o n 3,8 metriä. Suon pohjamaalaji on pääasiassa savea. Laitumenkorvessa on saravaltaisia turpeita noin 70 % j a rahkavaltaisia on loput. Turpeen lisätekijöinä tavataa n saravaltaisissa runsaimmin puunjäännöksiä ja varpuja. Tur - vekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,8, josta heikosti maatuneen osan 2,7 ja paremmin maatuneen osan 7,4. Liekoja ei ole tähystetty. Laitumenkorvessa on turvetta 0,248 milj. m3, josta heikosti maatunutta on 13 % (0,033 milj. m3 ) ja paremmin maatunutta 87 % (0,215 milj. m3 ). Koko turvemäärästä yli yhden metrin

- 57 - syvyisellä suon osalla on 93 % (0,230 milj. m3 ) ja 2 m :n 77 % (0,192 milj. m 3 ). yl i Laitumenkorven turve soveltuu käytettäväksi polttoturpeena. 39. Ristonmaankorpi (x = 68178, y = 5570) sijaitsee noi n 17 km Padasjoen kirkolta luoteeseen. Topografisesti su o sijaitsee harjun reuna-alueella. Suon pinnan korkeus o n noin 117 m mpy. Suo on tutkittu v. 1974, Ristonmaankorven pinta-ala on 87 ha, josta yli yhden metri n syvyistä aluetta on 60 ha ja yli 2 m :n 40 ha. Tutkimuslin - jaa on 3 500 m ja tutkimuspisteitä 31 kpl, joista 18 kp l on yli 2 metrin syvyisiä. Tutkimuspistetiheys on 3,6/10 ha (kuva 16). Suo kallistuu koilliseen. Vedet laskevat Lummeneeseen. Vallitsevina suotyyppeinä ovat rahkaräme, isovarpuinen räme ja rämekorpi. Ristonmaankorven turvekerrostumien keskipaksuus on 2,2 m. Tästä on heikosti maatuneen turpeen osuus o,3 m ja paremmi n maatuneen osuus 1,9 m. Yli metrin syvyisen alueen keski - syvyys on 2,3 m ja yli 2 metrin 2,5 metriä, Suurin havaitt u turpeen paksuus on 4,6 metriä. Suon pohjamaalaji on pää - asiassa savea (kuva 17). Ristonmaankorvessa on rahkavaltaisia turpeita noin 60 % j a saravaltaisia on loput. Turpeen lisätekijöinä tavataa n rahkavaltaisissa runsaimmin tupasvillaa ja varpuja. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 7,2, josta heikost i maatuneen osan 2,1 ja paremmin maatuneen osan 8,1. Liekoja ei ole tähystetty. Ristonmaankorvessa on turvetta 2,002 milj. m3, josta hei - kosti maatunutta on 15 % (0,305 milj. m 3 ) ja paremmin

58 - maatunutta 85 % (1,697 milj. m 3 ). Koko turvemäärästä yl i yhden metrin syvyisellä suon osalla on 69 % (1,380 milj. m 3 ) ja yli 2 m : n 50 % (1,000 milj. m 3 ). Osa Ristonmaankorven turpeesta polttoturpeena. soveltuu käytettäväks i

- 59-40. Kiiassuo (x = 68003, y = 5658) sijaitsee noin 6 km Padasjoen kirkolta etelälounaaseen. Topografisesta su o sijaitsee kalliopainanteessa harjun reunustamana. Suo n pinnan korkeus on noin 134 m mpy. Suo on tutkittu v. 1974. Kiiassuon pinta-ala on 28 ha, josta yli yhden metrin syvyistä aluetta on 20 ha ja yli 2 m :n 15 ha.. Hajatutkimu s pisteitä on 6 kpl, jotka kaikki ovat yli 2 metrin syvyisiä.

- 60 - Tutkimuspistetiheys on 2,1/10 ha. Suo kallistuu sekä etelän että pohjoisen suuntiin. Vedet laskevat Iso-Pallittajärveen. Vallitsevina suotyyppeinä ovat lyhytkortinen neva ja iso - varpuinen räme, jotka ovat,muuttuma-asteella. Kiiassuon turvekerrostumien keskipaksuus on 3,0 m. Tästä on heikosti maatuneen turpeen osuus 1, 1 m ja paremmi n maatuneen osuus 1,9 m. Suurin havaittu turpeen paksuus o n 4,0 metriä. Suon pohjamaalaji on pääasiassa hiekkaa. Kiiassuossa on rahkavaltaisia turpeita noin 70 % ja sarava l - taisia on loput. Turpeen lisätekijöinä tavataan rahkavalta i - sissa runsaimmin tupasvillaa ja suoleväkköä. Turvekerrost u- man keskimaatuneisuus on 5,9, josta heikosti maatuneen osan 2,3 ja paremmin maatuneen osan 7,8. Liekoja ei ole tähystetty. Kiiassuossa on turvetta 0,840 milj. m3, josta heikosti maa - tunutta on 37 % (0,308 milj. m3 ) ja paremmin maatunutt a 63 % (0,532 milj. m3 ). Koko turvemäärästä yli yhden metri n syvyisellä suon osalla on 71 % (0,600 milj. m3 ) ja yl i 2 m :n 54 % (0,450 milj. m3 ). Kiiassuo soveltuu parhaiten metsänkasvatukseen. 41. Hepojärvensuo (x = 68005, y = 5676) sijaitsee noi n 15 km Padasjoen kirkolta etelään. Topografisesti suo sijait - see harjumaastossa. Suon pinnan korkeus on noin 131 m mpy. Suo on tutkittu v. 1974. Hepojärvensuon pinta-ala on 47 ha, josta yli yhden metri n syvyistä aluetta on 35 ha ja yli 2 m :n 25 ha. Hajatutkimus - pisteitä on 13 kpl, joista 11 kpl on yli 2 metrin syvyisiä. Tutkimuspistetiheys on 2,8/10 ha, Suo kallistuu länteen ja pohjoiseen. Vedet laskevat Koso - jokeen.

- 61 - Vallitsevana suotyyppinä on korpiräme, joka on muuttuma - asteella. Hepojärvensuon turvekerrostumien keskipaksuus on 2,7 m. Tästä on heikosti maatuneen turpeen osuus 0,1 m ja paremmin maatuneen osuus 2,6 m. Yli metrin syvyisen alueen keski - syvyys on 2,8 m ja yli 2 m :n 2,9 m. Suurin havaittu turepee n paksuus on 4,2 metriä. Suon pohjamaalaji on pääasiassa hiek - kaa ja soraa. Hepojärvensuossa on saravaltaisia turpeita noin 65 % j a rahkavaltaisia on loput. Turpeen lisätekijöinä tavataan s a- ravaltaisissa runsaimmin puunjä,ännöksiä, joita sisältävie n turpeiden kokonaisosuus on noin 40 %. Turvekerrostuman kes - kimaatuneisuus on 6,1, josta heikosti maatuneen osa n 2,2 ja parejmin maatuneen osan 6,3. Liekoja ei ole tähystetty. Hepojärvensuossa on turvetta 1,317 milj. m3 ) ja paremmin maatunutta 95 % (1,246 milj, m 3 ). Koko turvemäärästä yli yhde n metrin syvyisellä suon osalla on 75 % (0,980 milj. m3 ) j a yli 2 m :n 55 % (0,725 milj. m3 ). Hepojärvensuon turve soveltuu käytettäväksi polttoturpeena. 42. Roninsuo (x = 68118, y = 5610) sijaitsee noin 10 km Padasjoen kirkolta luoteeseen. Topografisesti suo sijait - see harjumaaston reuna-alueella. Suon pinnan korkeus o n noin 116 m mpy. Suo on tutkittu v. 1974. Roninsuon pinta-ala on 21 ha, josta yli yhden metrin syvyis - tä aluetta on 18 ha ja yli 2 m :n 15 ha. Hajatutkimuspisteit ä on 13 kpl, joista 12 kpl on yli 2 metrin syvyisiä. Tutkimus - pistetiheys on 6,2/10 ha. Suo kallistuu etelään. Vedet laskevat Miestämäjärveen. Vallitsevana suotyyppinä on korpiräme, Roninsuon turvekerrostumien keskipaksuus on 2,3 m. Tästä

- 62 - on heikosti maatuneen turpeen osuus 0,3 m ja paremmin ma a - tuneen osuus 2,0 m.. Yli 2 metrin syvyisen alueen keskisy - vyys on 2,4 m. Suurin havaittu turpeen paksuus on 3,5 met - riä. Suon pohjamaalaji on pääasiassa savea ja silttiä. Roninsuossa on saravaltaisia turpeita noin 60 % ja rahka - valtaisia loput. Turpeen lisätekijöinä tavataan saravalta i- sissa runsaimmin puunjäännöksiä ja tupasvillaa. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,8, josta heikosti maatunee n osan 2,8 ja paremmin maatuneen osan 7,4. Liekoja ei ole tähystetty. Roninsuossa on turvetta 0,483 milj. m3, josta heikost i maatunutta on 13 % (0,063 milj. m3 ) ja paremmin maatunutt a 87 % (0,420 milj. m3 ). Koko turvemäärästä yli yhden metri n syvyisellä suon osalla on 86 % (0,414 milj. m 3 ) ja yli 2 m : n 75 % (0,360 milj. m3 ). Roninsuon turve soveltuu käytettäväksi polttoturpeena. 43. Lakeissuo (x = 68137, y = 5625) sijaitsee noin 10 k m Padasjoen kirkolta luoteeseen. Topografisesti suo sijaitse e harjun reuna-alueella. Suon pinnan, korkeus on noin 128 m mpy. Lakeissuon pinta-ala on 33 ha, josta yli yhden metrin syvyistä aluetta on 30 ha ja yli 2 m :n 25 ha. Tutkimuslinja a on 1 700 m ja tutkimuspisteitä 15 kpl, joista 14 kpl on yl i 2 metrin syvyisiä. Tutkimuspistetiheys on 4,5/10 ha. Suo kallistuu lounaaseen. Vedet laskevat Tymäntöjärveen. Vallitsevina suotyyppeinä ovat lyhytkortinen neva ja isovarpuinen räme. Lakeissuon turvekerrostumien keskipaksuus on 3,5 m. Tästä on heikosti maatuneen turpeen osuus 1,6 m ja paremmin maatuneen osuus 1,9 m. Yli 2 metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 3,7 m. Suurin havaittu turpeen paksuus on 5,8 metriä. Suon pohjamaalaji on pääasiassa silttiä ja hiekkaa. Lakeissuossa on rahkavaltaisia turpeita noin 68 % ja

- 63- - saravaltaisia on loput. Turpeen lisätekijöinä tavataan rah - kavaltaisissa runsaimmin tupasvillaa ja suoleväkköä. Turve - kerrostuman keskimaatuneisuus on 4,9, josta heikosti maatu - neen osan 2,9 ja paremmin maatuneen osan 6,7. Liekoja ei ole tähystetty. rakeissuossa on turvetta 1,155 milj. m3, josta heikost i maatunutta on 46 % (0,528 milj. m3 ) ja paremmin maatunutt a 54 % (0,627 milj. m 3 ). Koko turvemäärästä yli yhden metri n syvyisellä suon osalla on 90 % (1,050 milj. m 3 ) ja yli 2 m ; n 80 % (0,925 milj.. 3 ). Lakeissuo soveltuu parhaiten maa- tai metsätalouden käyt - töön tai pintaosaltaan kasvuturpeen tuottamiseen. 44. Tihjärvensuo (x = 68149, y = 5610) sijaitsee noin 12 km Padasjoen kirkolta luoteeseen. Topografisesti suo sijaitsee moreenimaaston painanteessa Tihjärven rannalla. Suo n pinnan korkeus on noin 119 m mpy. Tihjärvensuon pinta-ala on 10 ha, josta yli yhden metri n syvyistä aluetta on 7 ha ja yli 2 m :n ei lainkaan. Hajatu t - kimuspisteitä on 4 kpl. Suo kallistuu länteen. Vedet laskevat Tihjärveen. Vallitsevana suotyyppinä on korpiräme, joka on harvahko n ojituksen seurauksena ojikkoasteella. Tihjärvensuon turvekerrostumien keskipaksuus on 1,2 m, joka on kokonaan paremmin maatunutta. Suurin havaittu turpee n paksuus on 1,7 metriä. Suon pohjalla on pääasiassa siltti - moreenia ja kallio. Tihjvensuossa on saravaltaisia turpeita noin 70 % ja rahkavaltaisia on loput. Turpeen lisätekijöinä tavataan sara - valtaisissa runsaimmin puunjäännöksiä. Turvekerrostuma n keskimaatuneisuus on 7,7. Liekoja on 0-1 metrin syvyysvyöhykkeessä vähän (1-2 %) ja

- 64-1-2 metrin vyöhykkeessä ei lainkaan. Tihjärvensuossa on turvetta 0,125 milj. m3, joka on koko - naan paremmin maatunutta. Koko turvemäärästä yli yhden metri n syvyisellä suon osalla on 78 % (0,098 milj. m 3 ). Tihjärvensuo soveltuu parhaiten metsänkasvatukseen. 45. Nahkasuo (x = 68171, y = 5538) sijaitsee noin 18 k m Padasjoen kirkolta luoteeseen, Padasjoen ja Kuhmoisten ra - jalla. Topografisesti suo sijaitsee moreenimaaston painanteessa. Suon pinnan korkeus on noin 149 m mpy. Suo on tutkitt u v. 1974. Nahkasuon pinta-ala on 18 ha, josta yli yhden metrin syvyi s - tä aluetta on 10 ha ja yli 2 m :n 8 ha. Hajatutkimuspisteit ä on 9 kpl, joista 4 kpl on yli 2 metrin syvyisiä. Tutkimu s- pistetiheys on 5,0/10 ha. Koko suoalasta noin 15 ha kuuluu Kuhmoisten puolelle. Suo kallistuu pääasiassa pohjoiseen. Vedet laskevat Lummene - järveen. Vallitsevina suotyyppeinä ovat isovarpuinen räme ja korpi - räme, jotka ovat muuttuma-asteella. Nahkasuon turvekerrostumien keskipaksuus on 1,8 m. Täst ä on heikosti maatuneen turpeen osuus 0,1 m ja paremmin maa - tuneen osuus 1,7 m. Yli 2 metrin syvyisen alueen keskisyvyy s on 2,3 m. Suurin havaittu turpeen paksuus on 3,4 metriä. Suon pohjamaalaji on pääasiassa savea. Nahkasuossa on saravaltaisia turpeita noin 58 % ja rahka - valtaisia on loput, 42 %. Turpeen lisätekijöinä tavataa n saravaltaisissa runsaimmin puunjäännöksiä. Turvekerrostuma n keskimaatuneisuus on 6,7, josta heikosti maatuneen osa n 2,3 ja paremmin maatuneen osan 7,1, Liekoja ei ole tähystetty.

- 65 - Nahkasuossa on turvetta 0,324 milj. m3, josta heikosti maa - tunutta on 5 % (0,018 milj. m 3 ) ja paremmin maatunutt a 95 % (0,306 milj. m3 ). Koko turvemäärästä yli yhden metri n syvyisellä suon osalla on 70 % (0,230 milj. m3 ) ja yl i 2 m :n 57 % (0,184 milj. m3 ). Nahkasuo soveltuu parhaiten maa- tai metsätalouden käyttöön. 46. Hirsijärvensuo (x = 68043, y = 56013) sijaitsee noi n 9 km Padasjoen kirkolta länteen. Topografisesti suo sijait - see moreeni- ja harjumaaston painanteessa. Suon pinnan kor - keus on noin 147 m mpy. Suo on tutkittu v. 1974. Hirsijärvensuon pinta ala on 16 ha, josta yli yhden metri n syvyistä aluetta on 14 ha ja yli 2 m :n 10 ha. Hajatutkimu s - pisteitä on 7 kpl, joista 6 kpl on yli 2 metrin syvyisiä. Tutkimuspistetiheys on 4,4/10 ha. Suo kallistuu etelään. Vedet laskevat Ruotepuoliseen. Vallitsevina suotyyppeinä ovat isovarpuinen räme ja korpi - räme, jotka ovat muuttuma-asteella. Hirsijärvensuon turvekerrostumien keskipaksuus on 3,0 m. Tästä on heikosti maatuneenturpeen osuus 1,2 m ja paremmi n maatuneen osuus 1,8 m. Yli 2 metrin syvyisen alueen keski - syvyys on 3,2 m. Suurin havaittu turpeen paksuus o n 4,5 metriä. Suon pohjalla on pääasiassa kallio. Hirsijärvensuossa on saravaltaisia turpeita noin 62 % j a rahkavaltaisia on loput. Turpeen lisätekijöinä tavataan sa - ravaltaisissa runsaimmin puunjäännöksiä. Turvekerrostuma n keskimaatuneisuus on 5,6, josta heikosti maatuneen osa n 3,2 ja paremmin maatuneen osan 8,3. Liekoja ei ole tähystetty. Hirsijärvensuossa on turvetta 0,480 milj. m3, josta heikosti maatunutta on 40 % (0,192 milj. m3 ) ja paremmin maatunut - ta 60 % (0,288 milj. m3 ). Koko turvemäärästä yli yhden metri n syvyisellä suon osalla on 93 % (0,448 milj. m3 ) ja yli 2 m : n 67 % (0,320 milj. m3 ).

- 66 - Hirsijärvensuo soveltuu parhaiten metsänkasvatukseen. 47. Kinttumåensuo (x = 67944, y = 5651) sijaitsee noi n 11 km Padasjoen kirkolta etelälounaaseen. Topografisest i suo sijaitsee moreenimaaston painanteessa. Suon pinnan kor - keus on noin 163 m mpy. Kinttumäensuon pinta-ala on 15 ha, josta yli yhden metri n syvyistä aluetta on 13 ha ja yli 2 m :n 10 ha. Hajatutkiznus - pisteitä on 3 kpl, joista 2 kpl on yli 2 metrin syvyisiä. Tutkimuspistetiheys on 2,0/10 ha. Suo kallistuu kaakkoon. Vedet laskevat Koverojärveen. Vallitsevana suotyyppinä on korpiräme, joka on muuttuma - asteella. Kinttumäensuon turvekerrostumien keskipaksuus on 2,4 m, jok a on kokonaan paremmin maatunutta. Yli 2 metrin syvyisen aluee n keskisyvyys on 2,8 m. Suon pohjamaalaji on pääasiassa lieju n p ttämää silttiä ja savea. Kinttumäensuossa on saravalta,isia turpeita noin 52 %. Rahka - valtaisia on 48 %. Turpeen lisätekijöinä tavataan sarava l - taisissa runsaimmin järviruokoa ja puunjäännöksiä ja rahka - valtaisissa tupasvillaa ja puunjäännöksiä. Puunjäännöksi ä sisältävien turpeiden kokonaisosuus on 56 %. Turvekerrostu - man keskimaatuneisuus on 7,5. Liekoja on 0-1 metrin syvyysvyöhykkeessä erittäin runsaast i (7,0 %) ja 1-2 metrin vyöhykkeessä kohtalaisesti (2,7 %). Kinttumäensuossa on turvetta 0,365 milj. m3, joka on kokonaa n paremmin maatunutta. Koko turvemäärästä yli yhden metri n syvyisellä suon osalla on 85 % (0,312 milj. m3 1 ja yl i 2 m :n 77 % (0,280 milj. m3 ). Kinttumeänsuo soveltuu parhaiten metsänkasvatukseen.

- 67-48. Äinäjärvensuo (x = 67947, y = 5684) sijaitsee noi n 11 km Padasjoen kirkolta etelään. Topografisesti suo si - jaitsee moreenipainanteessa, Äinäjärven päässä. Suon pinnan korkeus on noin 143 m mpy. Ainäjärvensuon pinta-ala on 14 ha, josta yli yhden metri n syvyistä aluetta on 12 ha ja yli 2 m :n 10 ha. Hajatutkimu s - pisteitä on 4 kpl, jotka kaikki ovat yli 2 metrin syvyisiä. Tutkimuspistetiheys on 2,8/10 ha. Suo kallistuu etelään. Vedet laskevat )inäjärveen. Vallitsevana suotyyppitä on korpiräme, joka on tiheän ojituk - sen seurauksena ojikkoasteella. Äinäjärvensuon turvekerrostumien keskipaksuus on 3,6 m, joka on kokonaan paremmin maatunutta. Suurin havaittu tur - peen paksuus on 4,2 metriä. Suon pohjamaalaji on pääasiass a ohuen liejukerroksen peittämää savea. Ainäjärvensuossa on saravaltaisia turpeita noin 87 % j a rahkavaltaisia loput. Turpeen lisätekijöinä tavataan sara - valtaisissa runsaimmin puunjäännöksiä, joita sisältävie n turpeiden kokonaisosuus on 58 %. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,8. Liekoja on molemmissa syvyysvyöhykkeissä erittäin runsaast i (6,0 ja 4,4 %). Ainäjärvensuossa on turvetta 0,507 milj. m3 ) joka on kokonaan paremmin maatunutta. Koko turvemäärästä yli yhden metri n syvyisellä suon osalla on 85 % (0,432 milj. m 3 ) ja yl i 2 m :n 71 % (0,360 milj. m3 ). Äinäjärvensuo soveltuu parhaiten metsänkasvatukseen.

- 68-4. SOIDEN KÄYTTÖMAHDOLLISUUDE T Soiden hyödyntämismandollisuuksia on useita. Rehevimmät, matalaturpeiset suot lienevät Etelä-Suomessa nykyisin j o miltei kaikki raivattu viljelysmaaksi. Ravinteikas su o on kuivattuna myös otollinen pohja metsänkasvatukselle.. Padasjoella tutkituista soista on ohutturpeiset tai korkean tuhkapitoisuuden omaavat suot sekä ne suot, joide n kuivattaminen on ongelmallista, tai suokuvioitus rikkonaista, ilmoitettu soveltuvan metsänkasvatukselle. Tällaisia soit a on Padasjoen 48 :sta tutkitusta suosta yhteensä 35 kpl, Lisäksi niiden soiden, joiden turve vain osittain soveltu u polttoturpeeksi, reuna-alueet ovat yleensä otollisimpia, metsämaina. Turvetta on aikaisemmin käytetty yleisesti jo sinänsä maanparannusaineena. Toisaalta kun turvepehkua on käytett y kuivikkeena karjasuojissa, on sitä kautta saatu valmiiks i lannoitettua maanparannusainetta. Tänä päivänäkään ei lien e syytä väheksyä varsinkaan turvepehkun merkitystä, sill ä suuren vedenimemiskykynsä (imee ilmakuivana vähintää n 12-kertaisen painomääränsä vettä) ansiosta se on varsi n käyttökelpoinen kuivikemateriaali karjankasvatusta harjoitta - vissa talouksissa. Toisaalta myös on huomattava, että turve - pehkun käytöllä voidaan pelastaa merkittävät määrät karjan - lannan typestä, joka nykyisin menee vielä suurelta osalt a hukkaan. Padasjoella olevien useiden pienialaisten soide n turpeen pintakerroksista osa soveltuu parhaiten juuri turve - pehkuksi tyydyttämään tilakohtaisia tarpeita. Joillakin soil - la tämäntapaisesta käytöstä ovat muistoina vanhat, umpeen - kasvavat turpeennostohaudat. Nykyisin tunnetuimmat ja kansantaloudellisesti merkittävim - mät käyttömuodot turpeelle ovat kasvu- ja polttoturve. Turpeesta voidaan lisäksi valmistaa metallurgista koksia, aktiivihiiltä ja useita muita kemiallisia tuotteita. Soiden välittömien hyödyntämistapojen rinnalla on mainittava niiden tärkeä merkitys luonnonsuojelullisesti arvokkaina

- 69 - luonnon säästiöinä. Padasjoella miltei kaikki suot ova t enemmän tai vähemmän tehokkaasti ojitettuja. Luonnontilaise - na suona on Kurkisuo (joka sijaitsee pääasiassa Luopioiste n puolella) sisällytetty Päijät-Hämeen seutukaavan suojelualueisiin. 4.1 Soveltuvuus kasvuturpeeks i Kasvuturpeella tarkoitetaan kasvualustaksi ja maanparannu s - käyttöön soveltuvaa heikosti maatunutta rahkaturvetta, Paras laatu saadaan Sphagnum fuscum -turpeesta. Rahkatur - peessa esiintyy kuitenkin usein lisätekijöitä - mm, tupas - villaa, suoleväkköä ja varpuja - jotka heikentävät se n kasvuturveominaisuuksia. Kasvuturpeen teollisen tuotannon kannattavuutta silmällä - pitäen tulisi suossa olla vähintään 1 metrin paksuinen kerros raaka-aineeksi kelpaavaa turvetta. Tuotantoon soveltuvan alueen tulisi olla riittävän suuri tuotantokenttie n sijoittelua silmäooäpitäen sekä mieluiten avosuota tai aina - kin mandollisimman vähäpuustoista. Nämä ehdot täyttäviä soita on Padasjoen kunnassa vain yksi, Lakeissuo (n :o 43). Lakeissuon turvekerrostumista heikost i maatunut pintakerros soveltuu kasvuturpeeksi ja sen alapu o- lella oleva paremmin maatunut kerros polttoturpeeksi. Kasvuturpeeksi soveltuvan alueen yli 2 m :n syvyinen osa on 25 ha. Sen heikosti maatuneen kerroksen paksuus on 1,7 m, jote n kasvuturpeeksi soveltuvaa luonnontilaista turvetta täll ä alueella on noin 0,4 milj, m 3. Lakeissuon kasvuturpee n raaka-aine on laadultaan kohtalaisen hyvää, tosin laatu a heikentävän tupasvillan osuus on varsinkin suon reuna - alueilla melko korkea.

- 70-4.2 Polttoturv e 4.2.1 Edellytykset Polttoturpeeksi soveltuvat kaikki vähintään keskinkertai - sesti maatuneet turpeet. Heikosti maatuneiden tarpeide n poltto ei ole yleensä taloudellisesti kannattavaa. Myös turpeen kasvikoostumus vaikuttaa sen palamisominaisuuksiin ; saravaltaisilla, kohtalaisesti maatuneilla turpeilla lämpö - arvo on korkeampi kuin rahkavaltaisilla. Tosin edelliste n tuhkapitoisuus on selvästi suurempi kuin jälkimmäisten. Soiden turvekerrostumissa on yleensä päällimmäisenä kerroksena heikosti maatunutta turvetta, mikä vaikeuttaa poltto - turpeen tuotantoa. Ko. kerros on joko positettava tai se - koitettava alla olevaan paremmin maatuneeseen kerrokseen. Padasjoen polttoturpeeksi soveltuvilla soilla tämä kerro s on yleensä melko ohut tai sitä ei ole lainkaan. Suossa olevan lahoamattoman puuaineksen (= liekojen) poisto aiheuttaa tunutvia lisäkustannuksia. Suurimmalla osall a Padasjoen soista ovat niiden kehityksen aikana vallannee t erilaiset metsäiset suotyypit. Näin myös turvekerrostumiss a tavataan yleensä kohtalaisen runsaasti liekoja. Polttoturvesuon tulee sijaita lähellä kulutuspistettä - autokuljetuksessa yleensä alle 100 km, mutta rautateits e sen kuljettaminen kannattaa yli kaksikin kertaa pitelnuå n matkan. Suon pinta-alan tulisi olla laajempaa tuotanto a ajatellen yli 100 ha, mutta pienyrittäjälle ja tilakohta i- siin tarpeisiin riittää jopa alle 20 ha :n suo. Muita tek i - jöitä, jotka edullisesti vaikuttavat suon hyödyntämiseen, ovat suon yhtenäinen muoto, riittävä syvyys (keskimääri n vähintään 1,5 m), aikaisempi ojitus ja hyvät tieyhteydet. Haittaa aiheuttavana tekijänä on suon pohjan epätasaisuu s ja kivisyys. Polttoturve voidaan jakaa tuotantomenetelmien mukaisest i kahteen ryhmään, nimittäin jyrsinturpeeseen ja pala -

- 71 - turpeeseen. Edellinen on suon pinnalta jauhettuna koottav a raaka-aine, joka on tällä hetkellä yleisempää, etenki n suurkulutuksessa. Palaturvemenetelmällä saadaan kappal e maista polttoainetta. Palaturpeen tuottaminen on yksinker - taista ja halpaa. Se soveltuu arinapolttoon eli pääasiass a pienkattiloihin. Täten palaturpeen käyttökohteina ova t lähinnä yksittäiset kiinteistöt ja pienet kuntakohtaise t aluelämpökeskukset. Palaturvemenetelmän edullisuus nimen - omaan pienimuotoisessa tuotannossa on siinä, että pala - turpeen poltto ei vaadi erikoispolttolaitteita (kute n jyrsinturpeen) ja lisäksi nykyisin on kehitetty tuotanto - koneita, jotka saavat käyttövoimansa maataloustraktoreista. Turveteollisuusliiton polttoturpeen laadunmääritysohjeest a (Turveteollisuusliitto r.y. :n julkaisu 3/1976) keskimääräi - set laatuvaatimukset ovat seuraavat : Kosteus Tehollinen Tuhka- % lämpöarvo pitoisuu s 50 % ;n % kosteudelt a MJ/kg Jyrsinturve (J 11) 40...55 11 ± 2 8 Palaturve (P 15) 20...35 15 -!' 3 6 Tässä selvityksessä on polttoturpeeksi soveltuvien soide n käyttökelpoinen turvemäärä laskettu suoalojen niilt ä osilta, joilla turvepaksuus on suurempi kuin 2 metriä. Yli 1 m :n syvyisten alueiden turvemäärät ilmenevä t taulukosta 3 (liite 1).

- 72-4.2.2 Polttoturpeeksi soveltuvat suo t 1. Suurisuossa on polttoturpeeksi soveltuvaa luonnontilaista turvetta yli 2 m :n syvyisellä alueella (n. 40 ha) noi n 1,1 milj. m3. Turve on kohtalaisesti maatunutta rahkaturvetta. Heikosti maatuneen pintakerroksen paksuus o n 0,5 m. Suo on säännöllisen muotoinen ja hyvien tieyhteyksien varrella. Todellista turvemäärää lisännevät ympäristön turvepohjaise t pellot. 2. Isosuo ja Mölö-Matin korvessa on polttoturpeeksi soveltuvaa luonnontilaista turvetta yli 2 m :n syvyisellä alueell a (n. 20 ha) noin 0,4 milj. m3. Turve on hyvin maatunutt a rahkaturvetta. Suo on melko säännöllisen muotoinen, mutt a kohtalaisen huonojen tieyhteyksien varrella. Todellista turvemäärää lisännee kaakkoisosan turvepohjaine n pelto. 19. Rantakorvessa on polttoturpeeksi soveltuvaa luonnontilaista turvetta yli 2 m :n syvyisellä alueella (n. 20 ha ) noin 0,4 milj. m 3. Turve on kohtalaisesti - hyvin maatunutta saraturvetta. Heikosti maatuneen pintakerroksen pak - suus on keskimäärin 0,5 m :n paksuinen. Suo on säännöllise n muotoinen ja melko hyvien tieyhteyksien varrella. 24. Isoniitussa on polttoturpeeksi soveltuvaa luonnontilaista turvetta yli 2 m :n syvyisellä alueella (n. 15 ha ) noin 0,3 milj. m3. Turve on hyvin maatunutta saraturvetta. Liekoja esiintyy suon pintaosassa runsaasti (n. 5 000 m3 ), mutta syvemmällä ei lainkaan. Suo on kohtalaisen säännölli - sen muotoinen, mutta melko huonojen tieyhteyksien varrella. 26. Pamparinsuossa on polttoturpeeksi soveltuvaa luonnon - tilaista turvetta yli 2 m :n syvyisellä alueella (n. 10 ha ) noin 0,2 milj. m3. Turve on hyvin maatunutta rahkaturvetta. Suo on säännöllisen muotoinen, ja kohtalaisten tieyhteyk - sien varrella.

- 73-27. Salmentaustanjärvensuossa on polttoturpeeksi soveltuvaa luonnontilaista turvetta yli 2 m :n syvyisellä alueell a (n. 15 ha) noin 0,4 milj. m 3, Turve on hyvin maatunutt a rahkaturvetta. Liekoja esiintyy suon pintaosassa kohtalaisesti (n. 4 000 m 3 ja syvemmällä vähän. Suo on säännöllisen muotoinen ja melko hyvien tieyhteyksien varrella. 28. Romonkulmansuossa on polttoturpeeksi soveltuvaa luonnontilaista turvetta yli 2 m :n syvyisellä alueella (n. 10 ha ) noin 0,2 milj. m 3, Turve on hyvin maatunutta saraturvetta. Suo on säännöllisen muotoinen ja hyvien tieyhteyksien var rella. Todellista turvemäärää lisännevät suon reuna-alueide n turvepohjaiset pellot. 35. Joutsennenkorvessa on polttoturpeeksi soveltuvaa luonnontilaista turvetta yli 2 m :n syvyisellä alueella (n. 15 ha ) noin 0,3 milj. m 3. Turve on hyvin maatunutta saraturvetta. Suo on säännöllisen muotoinen, tosin useiden saarekkeide n pirstoma. Se sijaitsee hyvien tieyhteyksien varrella. 36. Lakiasuossa on polttoturpeeksi soveltuvaa luonnontilaista turvetta yli 2 m :n syvyisellä alueella (n. 40 ha) noi n 0,8 milj. m 3. Turve on kohtalaisesti - hyvin maatunutt a saraturvetta. Heikosti maatuneen pintakerroksen keskipaksuu s on 0,8 m. Suo on säännöllisen muotoinen ja hyvien tieyhteyksien varrella. Lakiasuon turpeen keskimääräinen tuhkapitoisuus on 5,7 % ja lämpöarvo 50 % :n käyttökosteudella 9,6 MJ/kg. Suon yl i 2 m :n syvyisen osan energiasisältö on 1,1 milj. GJ.

- 74-38. Laitumenkorvessa on polttoturpeeksi soveltuvaa luonnontilaista turvetta yli 2 m :n syvyisellä alueella (n. 8 ha ) noin 0,2 milj. m 3. Turve on hyvin maatunutta saraturvetta. Suo on säännöllisen muotoinen ja hyvien tieyhteyksien varrella. 39. Ristonmaankorvessa on polttoturpeeksi soveltuvaa luonnontilaista turvetta yli 2 m :n syvyisellä alueella (n. 40 ha ) noin 0,9 milj. m 3. Turve on hyvin maatunutta rahkaturvetta. Suo on melko säännöllisen muotoinen ja kohtalaisten tieyhteyksien varrella. Ristonmaankorven turpeen keskimääräinen tuhkapitoisuus o n korkea, 7,2 % ja lämpöarvo 50 % :n käyttökosteudella näin ollen melko alhainen, 9,0 MJlkg. Suon yli 2 m :n syvyinen osan energiasisältö on 1,2 milj. GJ. 41. Hepojärvensuossa on polttoturpeeksi soveltuvaa luonnontilaista turvetta yli 2 m :n syvyisellä alueella (n. 25 ha ) noin 0,7 milj. m 3. Turve on hyvin maatunutta saraturvetta. Suo on lukuisten saarien pirstoma, mutta melko hyvien tie - yhteyksien varrella. 42. Roninsuossa on polttoturpeeksi soveltuvaa luonnontilaista turvetta yli 2 m :n syvyisellä alueella (n. 15 ha) noi n 0,3 milj. m 3. Turve on hyvin maatunutta saraturvetta. Suo on melko säännöllisen muotoinen ja kohtalaisten tieyhteyksie n varrella.

- 75-5. YHTEENVET O Padasjoella tutkituista 48 :sta suosta todettiin 13 :n sovel - tuvan joko osaksi tai kokonaan polttoturpeen tuottamiseen. Maa- tai metsätalouden käyttöön otol,lisimpia soita on 35 kpl. Varsinaisia kasvuturpeeksi soveltuvia soita ei Padasjoe n alueella ole. Pienimuotoista kasvuturpeen tuottamista voidaan toteuttaa yhdellä suolla. Luonnonsuojelutarkoituksii n säästettävän arvoinen suo on pääasiassa Luopioisten puolella sijaitseva Kurkisuo, Padasjoen polttoturpeeksi soveltuvien soiden turve on keskimäärin turvelajinsa ja maatuneisuutensa puolesta hyvälaa - tuista. Turvekerrostot ovat yleensä riittävän paksuja. Useilla soilla todellista turvemäärää lisää suon ympäristö n turvepohjaiset viljelt}smaat. Polttoturvetuotantoa haittaavina tekijöinä ovat koko kunna n alueella metsäiset suotyypit (osaksi taimikkoina, osaks i aines- ja tukkipuina) ja runsas liekoisuus, varsinki n 0-1 metrin syvyysvyöhykkeessä. Lisäksi paikallisesti hai t - taa aiheuttavat joidenkin soiden rikkonainen suokuvioitus. Polttoturpeeksi soveltuvien soiden yli 2 metrin syvyise n alueen yhteenlaskettu pinta-ala on 273 ha, Ko, alue sisä l- tää noin 6,2 milj. m3 paremmin maatunutta turvetta. Labora,- toriotulosten perusteella lasketut aritmeettisen keskiarvo t ovat : tuhkapitoisuus 6,4 kuivapainosta ja tehollinen lämpö - arvo 50 % :n käyttökosteudelle laskettuna 9,3 MJ/kg. Padas - joen polttoturpeeksi soveltuvien soiden yli 2 metrin syvy i- sen alueen kokonaisenergiasisältö on (laskettuna sen sisäl - tämän turvemäärän tuotantokuutioina ja keskimääräise n lämpöarvon avulla) noin 8,3 miljoonaa GJ. Jyrsinturpeen tuotantoon ei sovellu varsinaisesti yhtää n suota. Padasjoen 13 :n polttoturpeen tuottamiseen soveltuva n suon turve on nostettavissa tämän selvityksen perusteell a lähinnä pieneen tilakohtaiseen käyttöön tähtäävänä pala - turpeena. Kunnan alueella monet pienet suot sijaitsevat

- 76 - rykelminä, jolloin tehokkaan tuotannon on mandollist a hyödyttää suurempiakin lämmitysyksiköitä kuin tilakohta i- sia. Selvin ja yhtenäisen tällainen suokasauma on Toritussa, siihen kuuluvat suot n :ot 35, 36, 38 ja 39. KIRJALLISUUTTA Eurola, S., 1962. Uber die regionale Einteilung de r sudfinnischen Moore. Ann. Botanici Soc. Zool. Botan. Fenniae "Vanamo" 33 (2), 1-243. Lappalainen, E., Sten, C-G., Häikiö, J., 1978. Turve - tutkimusten maasto-opas. Geologinen tutkimuslaitos, Opas n :o 6. 463. Turveteollisuusliitto, 1976, Turveteollisuusliito n polttoturpeen laadunmäärittelyohje. Turveteollisuu s 1976 (3), 29-37.

Taulukko 3 0solog3550 tutkimualaitokesn Padasjoebl kunnassa tutkimat suot Koko suo (yli 1 n :o syvyine5 alue) Ili 1 mu syvyinen alue Yli 2 s :n syvyioea slue Kunta- Suon nisi Kartta- Pinta- Keskisastuneisba (K) Keskisyvyys (s) Turvesilrl (ailj. o) Pinta- Keskisyvyys (s) Tuo 1Ar& (silj.. 3 ) Pinta- Keskisyvyys (n l SLrvaeilrI (silj, i ) kohl. nee lehasa n :o sla ha 1_ 4 R5_10 5 1-1 5-10 1-10 Pinta Pahja Koko, Plots Pobj. Koko cis ha Pinta Pohjs Koko Pinta Pohja Koko al s ha Pinta Pohja Koko Pinta Pohja Koko Suu,isuo 213k 06 52 2,2 6,5 3,6 0,5 2,6 3,1 0,296 1,378 1,674 45 0,5 2,6 3,1 0,225 1,170 1,395 40 0,5 2,8 3,3 0,200 1,120 1,32 0 1. 2. Isosuo ja H818-Katio- 2134 06 b 2,9 7,3 6,7 0,3 1,9 2,2 0,120 0,760 0,880 25 0,3 2,0 2,3 0,075 0,500 0,575 20 0,3 2,2 2,5 0,060 0,440 0,500 korpi 2,1 0,016 0,152 0,168 7,0 1,14 2134 06 20 1,0 7,3 6,9 0,2 1,9 2,1 0,047 0,373 0,420 10 0,2-1,9 2,1 0,020 0,190 0,210 8 _ 0,2 1, 9 3. Porsskorpi 2131' 09 23 3,7 6,7 6,1 0,h 1,8 2,2 0,097 0,414 0,511 15 0.k 1,8 2,2 0,060 0,270 0,330 10 0,5 2,2 2,7 0,050 0,220 0,270 5, 0 Ylinen Roksesuo 18 4,0 7,1 7,0 0,1 2,8 2,9 0,022 0,508 0,530 15 0,1 2,8 2,9 0,015 0,420 0,435 10 0,1 2,8 2,9 0,010 0,280 0,290 7,0 2, 2 5. Aline Rokansuo 213k 09 6. Keitiosuo 213k 09 10 3,9 6,4 6,1 0,3 2,3 2,6 0,030 0,233 0,263 8 0,3 2,3 2,6 0,024 0,184 0,208 6 0,3 2,3 2,6 0,018 0,138 0,156 2,2 3,2 2134 09 20 2,8 8,0 5,7 1,3 1,6 2,9 0,260 0,320 0,580 15 1,3 1,6 2,9 0,195 0,240 0,435 10 1,4 1,7 3,1 0,140 0,170 0,310 7. Pysojirveosuo 8 8. iakiassuo 213k 09 25 3,0 7,2 5,5 1,4 2,0 3,4 0,358 0,508 0,866 20 1,4 2,0 3,4 0,280 0,400 0,680 15 1,4 2,0 3,4 0,210 0,300 0,510 4,4 0,k Kslatonlssmensuo 213k 09 31 2,9 7,9 6,8 0,4 1,6 2,0 0,146 0,515 0,691 25 0,5 1,7 2,2 0,125 0,425 0,550 15 0,5 1,7 2,2 0,075 0,255 0,330 9. 2134 09 15 3,k 8,3 7,7 0,2 1,7 1,9 0,030 0,263 0,293 10 0,2 1,8 2,0 0,020 0,180 0,200 7 0,2 2,0 2,2 0,014 0,140 0,151' 10. Pyssyjirvessuo 5 213k 09 15-6,6 6,6-2,6 2,6-0,397 0,397 10-3,2 3,2-0,320 0,320 5-3,9 3,9-0,195 0,195 6,0 2,6 11. Ssarikoopellousuo. Lakeisjkrrensuo 2134 09 15 3,5 6,6 6,2 0,4 2,6 3,0 0,055 0,390 0,445 10 0,4 2,6 3,0 0,040 0,260,0,300 8 0,5 3,1 3,6 0,040 0,248 0,288 3,2 0, 8 12. 13. Ksljlohanskuusistonsuc 2131,09 20 7,k - 2,5 2,5-0,500 0,500 15-2,5 2,5 0,375 0,375 10-2,5 2,3 0,250 0,250 5,3 3,2 14. Pehkukorpi 213k 01 3k 2,3 6,4 5,7 0,2 1,1 1,3 0,068 0,374 0,442 25 0,2 1,3 1,5 0,050 0,325 0,375 - - - - - 15. Valarinsuo 2131 01 14 2,6 7,7 7,k 0,2 2,3 2,5 0,021 0,329 0,350 10-2,6 2,6-0,260 0,260 5-3,4 3,4-0,170 0,170 16. 2143 01 13 2,5 6,8 5,4 0,6 1,2 1,8 0,085 0,162 0,247 10 0,7 1,4 2,1 0,070 0,140 0,210 5 0,7 1,9 2,6 0,035 0,095 0,130 Rahkasuo Kurkisuo 2143 01 b 2,2 6,7 3,8 1,7 0,9 2,6 0,700 0,380 1,080 35 1,8 0,9 2.T 0,613 0,333 0,946 28 1,8 1,2 3,0 0,521 0,325 0,846 17. 18. 2143 01, 02 55-7,5 7,5-1,8 1,8-0,980 0,980 k5-2,0 2,0-0,900 0,900 20-2,2 2,2-0,16 0,440 4,2 3, 0 Sepiosuo 19. 080ntakorpi-Tern- 2134 06 38 3,1 6.T 5,9 0,5 1,9 2,4 0,190 0,722 0,912 30 0,5 2,1 2,6 0,150 0,630 0,780 20 0,6 2,2 2,8 0,120 0,440 0,560 jirveoranta 2143 04 2,k 0,015 0,345 0,360 Terrasuo 2143 04 2) 2,0 7,5 7,4 0,1 1,7 1,8 0,029 0,493 0,522 20 0,1 1,8 1,9 0,020 0,360 0,380 15 0,1 2,3 20. 2143 Oh 12. 2,5 6,8 6,k 0,1 1,6 1,7 0,018 0,198 0,216 8 0,1 1,9 2,0 0,008 0,152 0,160 5 0,2 2,4 2,6 0,005 0,125 0,130 21. Kusettineokorpi Ahvenissuo 2143 04 13 2,1 7,2 6,6 0,2 2,2 2,4 0,033 0,293 0,326 10 0,2 2,k 2,6 0,020 0,240 0,260 8 0,2 2,4 2,6 0,016 0,192 0,208 22. Lsibso.eo 2143 04 50 3,8 7,1 6,8 0,2 2,1 2,3 0,100 1,050 1,150 30 0,2 2,1 2,3 0,060 0,630 0,690 10 0,5 2,8 3,3 0,050 0,280 0,330 4,2 0, 3 23. 21. Isooiittu 2143 o4 24-6,9 6,9-2,2 2,2-0,540 0,540 20-2, 2 2,2-0,1110 0,440 15-2,2 2,2-0,330 0,330 3,6 Parlsssiosuo 2143 01, O4 127 3,2 7,0 6,4 0,2 1,3 1,5, 0,318 1,651 1,969 90 0,3, 1,5 1,8 6,270 1,350 1,620 30 0,3 1,9 2,2 0,090 0,570 0,660 25. 26. 2143 04 18 2,4 T.5 7,0 0,2 1,9 2,1 0,036 0,342 0,378 15 0,2 2,1 2,3 0,030 0,315 0,345 10 0,2 2,2 2,11 0,020 0,220 0,240 P.npariosuo, 27. 8alme0tsusta4krven- 2143 04,05 20-7,3 7,3-2,4 2,k - 0,180 0,480 17-2,h 2,4-0,408 0,408 15 2,7 2,7 0,405 0,405 2,6 1, 2 suo 2,4 2,5 0,010 0,240 0,250 28. Rosoakulasnsuo 2143 05 21 3,8 6,8 6,7 0,1 2,1 2,2 0,021 0,452 0,473 15 0,1 2,2 2,3 0,015 0,330 0,345 10 0, 1 80hto12anensuo 2143 05. 14 3,6 6,8 6,6 0,3 1,5 1,8 0,049 0,217 0,266 10 0,3 1,6 1,9 0,030 0,160 0,190 4 0,3 2,2 2,5 0,015 0,110 0,125 29. 30. Valtioopuistonsuo 2143 05 21 2,9 7,9 T.5 0,1 1,4 1,5 0,032 0,305 0,337 15 0,1 1,9 2,0 0,015 0,285 0,300 10 0,1 2,4 2,5 0,010 0,240 0,250 31. Joeotnustsnsuo 2143 05 15 Ri aelloaioso suo 2143 20 7,0 0,1 1,2 1,3 0,030 0,250 0,280 15 0,1. 1,4 1,5 0,015 0,210 0,225 S 0,1 2,3 2,k 0,005 0,115 0,120 32. Siltalansuo 05 3,2 T, k 33. Alsaeokorpi 2143 05 35-6,9 6,9-3,2 3,2-1,120 1,120 25-3,2 3,2-0,800 0,800 20-3,5 3,5-0,Too 0,700 k,8 4,8 3h. Koivukamoosuo 2143 05 25 Ri 50010610,5 suo 0,34 5 Joutsenkorpi 21k3 05 47 6,2 0,2 1,7 1,9 0,117 0,799 0,916 25 0,2 1,9 2,1 0,050 0,475 0,525 15 0,2 2,1 2,3 0,030 0,315 35. 2,0 7,6 2143 05 68 2,9 6,8 5,6 0,8 1,7 2,5 0,3kk 1,156 1,700 50 0,7 1,9 2,6 0,350 0,950 1,300 ho 0,7 2,1 2,8 0,280 0,840 1,120 36. Lakissuo 37. -Partakorpi 2143 05 12 3,1 7,0 4,8 2,0 1,6 3,6 0,26 0,192 0,432 10 2,0 1,6 3,6 0,200 0,160 0,360 8 2,0 1,6 3,6 0,160 0,128 0,28 8 38. Laituseokorpi 2143 05 11 2,7 7,k 6,8 0,3 1,9 2,2 0,033 0,213 0,248 10 0,3 2,0 2,3 0,030 0,200 0,230 8 0,3 2,1 2,4 0,024 0,168 0,192 39. Ristosasokorpi 2143 05 87 2,1 8,1 7,2 0,3 1,9 2,2 0,305 1,697 2,002 60 0,3 2,0 2,3 0,180 1,200 1,380 b 0,3 2,2 2,5 0,120 0,880 1,000 40. Kiisssuo 2143 07 28 2,3 7,8 5,9 1,1 1,9 3,0 0,308 0,532 0,840 20 1,1 1,9 3,0 0,220 0,380 0,600 15 1,1 1,9 3,0 0,165 0,285 0,450 41. Mpojirvensuo 2134 03 47 2,2 6,3 6,1 0,1 2,6 2,7 0,071 1,246 1,317 35 0,1 2,T 2,8 0,035 0,945 0,980 25 0,1 2,8 2,9 0,025 0,700 0,725 42. Rooinsuo 2143 08 21 2,8 7,4 6,8 0,3 2,0 2,3 0,063 0,420 0,483 18 0,3 2,0 2,3 0,05k 0,360 0,41k 15 0,3 2,1 2,1 0,045 0,315 0,360 113. Lskeissuo 2143 08 33 2 49 6,7 4,9 1,6 1,9 3,5 0,528 0,627 1,155 30 1,6 1,9 3,5 0,480 0,570 1,050 25 1,7 2,0 3,7 0,425 0,500 0,925 kk. 2143 08 10-7,7 7,7-1,2 1,2-0,125 0,125 7-1,4 1,4-0,098 0,098 - - - Tihjirvsosuo 45. Rahkasuo 2143 05 18 2,3 7,1 6,7 0,1 1,7 1,8 0,018 0,306 0,321 10 0,1 2,2 2,3 0,010 0,220 0,230 8 0,1 2,2 2,3 0,008 0,176 0,18 4 46. Kirsijlrreosuo 2143 Ok, 07 16 3,2 8,3 5,6 1,2 1,8 3,0 0,192 0,288 0,480 lk 1,3 1,9 3,2 0,182 0,266 0,448 10 1,3 1,9 3,2 0,130 0,190 0,320 47. 48, 2134 0 9 15-7,5 7,5-2,k 2,4 -. 0,365 0,365 13-2,4 2,4-0,312 0,312 10-2,8 2,8-0,280 0,280 7,0 2,7 Kiottusieen w Iioij4ransuo 2134 09 14-6,8 6,8-3,6 3,6-0,507 0,507 12-3,6 3,6-0,432 0,432 lo - 3,6 3,6-0,360 0,360 6,o 4, 4 Yhteend 1 369 2,9 7,2 6,3 0,4 1,9 2,3 5,6 40 25,372 31,012 Lrekoisuus % 01 1 2 n n 947 0,4 2,1 2,5 1,236 19,770 24,006 629 0,5 2,3 2,8 3,157 14,387 17,544 11,2 2 A 1,2 -