GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. Maaperäosasto, raportti P 13.4/84/16 5

Transkriptio

1 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto, raportti P 13.4/84/16 5 Jukka Häikiö ja Heimo Porkka KAJAANISSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARA T OSA I Kuopio 1984

2 Tekijöiden osoite : Geologian tutkimuskesku s PL KUOPIO 10

3 SISÄLLYSLUETTELO JOHDANTO 3 TUTKIMUSM.ENETELMÄT JA TULOSTEN ESITYS 4 Kenttätutkimukset 4 Laboratoriotutkimukset 4 Tutkimusaineiston käsittely 5 TUTKITUT SUOT 8 1. Ruostesuo 8 2. Päiväniemensuo Välisuo Purojärvensuo Kokamonsuo Suurisuo Hautalansuo Maunuksensuo Hanhilammensuo Katvansuo Kortesuo Ahveroissuo Hoikansuo Niskansuo Mustasuo Kivisuo Suurisuo Säynäjäsuo Käpäläsuo Alussuo Hevossuo Marjosuo Siiransuo Kurkisuo Niittysuo Päälamminsuo Kortesuo Koukosuo 78

4 29. Koljosensuo Lintusuo Sopensuo Ristisuo Haukisuo Ruostesuo Hyyrönsuo Kotasuo Kuohunsuo 10 2 TULOSTEN TARKASTELUA 10 6 KIRJALLISUUS 10 9 LIITTEET

5 - 3 - JOHDANT O Geologian tutkimuskeskuksen (entinen Geologinen tutkimuslaitos) eräänä tehtävänä on vastata teollisesti käyttökelpois - ten turvevarojen ja suoalueiden tutkimuksesta maassamme. Inventointia tehdään kuntakohtaisina selvityksinä turpeen käytö n kannalta ajankohtaisilla alueilla. Erityistä huomiota on kiin - nitetty polttoturpeen raaka-aineeksi soveltuvien turvevaroje n etsimiseen. Turvetutkimukset käynnistyivät Kajaanissa vuonna 1980 Ii - salmen kaupungin toivomuksesta sen Murtomäen ympäristössä omis - tamilla suoalueilla. Myös Kajaanin kaupunki oli alusta ast i kiinnostunut alueellaan olevien soiden tutkimuksista. Molemma t kaupungit osallistuivat tutkimuksiin palkkaamalla kenttätöiss ä tarvittavan aputyövoiman. Sittemmin tutkimuksia on jatkett u vuosina 1982 ja 1983, yhteistyössä Kajaanin kaupungin ja Kainuun seutukaavaliiton kanssa, joista viimeksi mainittu on KTM : n erillisrahoituksella voinut palkata yhden tutkijan kenttätöihi n ja aineiston käsittelyyn. Tutkimukset on tehty tutkija Jukka Häikiön johdolla ja nii - hin ovat osallistuneet vuonna 1980 kesäapulaiset Reijo Haapalahti, yo Satu Piirainen sekä vuosina tutkimusassistentti Heim o Porkka, yo Elmo Heikkinen ja yo Maija Pennanen sekä Kainuun seu - tukaavaliitosta FK Pirjo Löytynoja. Kajaanin kaupungin alueella on peruskartoilta tehdyn mittauksen mukaan vähintään 20 ha :n suuruisia soita 277 kpl yhteis - alaltaan ha. Tähän mennessä on tutkittu 99 suota, joide n yhteenlaskettu pinta-ala on ha. Vuoden 1980 tutkimuksista on julkaistu väliraportti (Häikiö 1981). Tässä raportiss a käsitellään samoja soita yksityiskohtaisemmin. Soiden keskiarvo - tiedot on laskettu uutta vyöhykelaskutapaa käyttäen (Tuittil a 1982). Tämän johdosta erityisesti koko suota koskevissa keskiarvotiedoissa on tapahtunut muutoksia. Myöskin sopivuus tuotantoon on jouduttu arvioimaan uudelleen, koska viime vuosina tuotantoteknologiassa on tapahtunut merkittävää kehitystä. Vuosin a 1982 ja 1983 tutkittuja soita käsitellään omissa raporteissaan.

6 - 4 - TUTKIMUSMENETELMÄT JA TULOSTEN ESITY S Kenttätutkimukse t Kenttätutkimuksessa noudatettiin Geologian tutkimuskeskuk - sen turvetutkimuksissa yleisesti käyttämiä menetelmiä (Lappalainen, Sten ja Häikiö 1978). Tutkittaville soille laadittiin lin - jastot, jotka koostuvat suon hallitsevan osan poikki vedetyst ä selkälinjasta ja sitä vastaan kohtisuoraan olevista poikkilin - joista, jotka ovat tavallisesti 400 m :n välein. Tutkimuspistee t sijaitsevat linjastolla 100 m :n välein, suon reunoilla usei n myös tiheämmässä syvyyssuhteiden selvittämiseksi. Syvyysmittauk - sia tehtiin myös poikkilinjojen välisillä linjoilla. Tutkimuslinjastot on vaaittu ja vaaitukset pyritty kiinnit - tämään valtakunnalliseen kiintopisteverkkoon. Jokaisella tutki - muspisteellä määritettiin suotyyppi, suon pinnan vetisyys, mät - täisyys (peittävyys-%) ja mättäiden korkeus sekä puustoisill a suotyypeillä puulajisuhteet, tiheys- ja kehitysluokka ja mahdol - liset hakkuut. Kairalla otetuista turvenäytteistä määritettii n turvelaji lisätekijöineen, maatuneisuus (H1-10), kosteus ja kui - tuisuus. Kairaushavaintoja tehtiin myös turpeen alla olevist a maalajeista. Maatumattoman puuaineksen, ns. liekoisuuden, selvittämiseksi pliktattiin turvekerrostuma tutkimuspisteiden ympä - rillä kymmenen kertaa 2 m :n syvyyteen saakka. Mäntäkairall a otettiin turvenäytteitä laboratoriotutkimuksia varten. Näytteen - ottopisteet valittiin siten, että ne edustavat mahdollisimma n hyvin ko. suon turvekerrostumaa. Laboratoriotutkimukse t Laboratoriossa määritettiin turvenäytteiden ph märästä näyt - teestä ja vesipitoisuus kuivaamalla turve 105 C :ssa vakiopainoon. Ns. tilavuustarkoista näytteistä laskettiin kuiva-ainemäärä el i suo-m3 :n irtotiheys. Kuivatuista turvenäytteistä määritettii n C :ssa hehkuttamalla tuhkapitoisuus ja osasta näytteit ä lämpöarvo Leco AC-200 kalorimetrillä (ASTM D 3286). Joistakin

7 - 5 - näytteistä määritettiin tuhkan sulamispiste Leitz Wetzlar-kuu - mennusmikroskoopilla (DIN 51731). Tutkimusaineiston käsittel y Jokaisesta suosta piirrettiin kartta, josta selviää suon turvekerrostuman paksuus, keskimaatuneisuus ja heikosti maatuneen pintakerroksen paksuus eri puolilla suota. Joistakin soista on laadittu peruskarttapohjalle tutkimuspisteiden sijainti a kuvaavat kartat. Soiden turvekerrostumia on havainnollistett u tutkimuslinjoilta piirretyillä turvelaji- ja maatuneisuusprofiileilla. Selitykset käytetyistä merkinnöistä ovat liitteessä 1. Turpeen käyttösuunnitelmien laatimisen kannalta välttämättömiä keskiarvoja on koottu taulukkoon (liite 2). Siinä oleva t turvekerrostumien keskisyvyydet ja turvemäärät laskettiin hei - kosti maatuneen pintakerroksen (Hl-4), hyvin maatuneen pohja - kerroksen (H5-10) ja koko turvekerrostuman (Hl-10) osalta erikseen koko suolle sekä yli 1 m :n, yli 1,5 m :n ja yli 2 m :n syvyi - sille osille. Keskimaatuneisuuksien erot suon eri syvyysalueill a ovat niin pieniä, ettei niiden laskeminen erikseen ole tarpeellista. Pinta-alat määritettiin suokartoilta planimetrillä. Turvemäärät on laskettu käyttäen vyöhykkeistä laskutapaa (Tuittila 1982, Lummaa 1982). Syvyysvyöhyke on syvyyskäyrien väline n alue. Vyöhykkeen turvemäärä on saatu kertomalla pinta-ala vyöhykkeellä olevien tutkimuspisteiden keskisyvyydellä. Syvyysalueiden turvemäärät on saatu laskemalla vyöhykkeiden turvemäärät yhteen. Syvyysalueiden keskisyvyydet on saatu jakamalla turve - määrät pinta-aloilla. Turvelajien prosenttijakauma esitetään liitteessä 3. Siinä turvelajit on jaettu rahka-, sara- ja ruskosammalvaltaisiin. Rahkavaltaiset on jaettu rahka- ja sararahkaturpeisiin, saraval - taiset sara-, rahka- ja ruskosammalsaraturpeisiin sekä ruskosam - malvaltaiset vastaavasti ruskosammal-, rahka- ja sararuskosammalturpeisiin. Erillisistä turvelajeista on otettu mukaan vai n yleisimmin tavatut. Tutkimuspistetiheys ja syvyysmittauspisteiden suotyyppimää - ritysten perusteella laskettiin suotyyppien prosenttijakauma

8 - 6 - (liite 4). Suotyypit on ryhmitelty avosoihin, rämeisiin, korpiin, turvekankaisiin ja peltoihin. Ojitustilanteen mukaan on suotyypit jaettu luonnontilaisiin, ojikkoihin ja muuttumiin. Liekojen määrää, eli soidenliekoisuutta on selvitetty soveltamalla Pavlovin menetelmää. Liekojen prosentuaalinen osuu s tilavuudesta on laskettu turvekerrostuman 0-0,5, ,0, 1,0-1,5 ja 1,5-2,0 m :n syvyysväleille soiden > 1 m :n syvyis - ten alueiden osalta (liite 5). Soista on kirjoitettu selostukset, joista selviää suon sijainti, ympäristön topografia, suon koko ja kuivatusmandollisuus. Niissä kuvataan suotyyppien jakauma, puustoisuus ja ojitustilann e tutkimusajankohtana. Turvekerrostumaa koskevista keskiarvotiedoista käsitellään turpeen käytön kannalta merkityksellisimpiä. Pintakerroksella tarkoitetaan näissä selostuksissa suon pinta - osan käsittävää, yleensä yhtenäistä turvekerrosta, missä maatuneisuus on korkeintaan H4. Pohjaosalla tarkoitetaan tämän all e jäävää kerrostuman osaa, jonka maatumisaste on tavallisesti koh - talaisesta (H5-6) hyvään (H7-10). Siinä voi esiintyä myös heikostikin maatuneita kerroksia. Suon keskustan turvekerrostuma n rakenteesta on lyhyt kuvaus. Liekoisuutta tarkastellaan suo n yli metrin syvyisillä alueilla. Turvenäytteistä tehdyistä laboratoriomäärityksistä esitetään ph, tuhkapitoisuus (% :eina kuiva - painosta), vesipitoisuus (% :eina märkäpainosta), kuiva-ainemäär ä (kg/suo-m 3 ) ja kuivan turpeen tehollinen lämpöarvo sekä näide n keskiarvot. Keskiarvoja laskettaessa on näytesarjan alin cm :n pituinen näyte jätetty huomioimatta. Alimpaan näytteeseen vaikuttaa suon pohjan mineraalimaa, toisaalta tämä osa jä ä turvetuotannossa käyttämättä. Suon aivan pinnimmainen kerro s on jätetty huomioimatta, jos se on katsottu tulevan poistetuks i ennen polttoturvetuotantoa. Turvemäärätietojen jälkeen on annettu arvio ko. suon turvekerrostuman käyttömandollisuudesta j a siihen vaikuttavista eri tekijöistä. Turvetuotantoon soveltuvista soista on esitetty arvio tuotantokelpoisesta alasta j a sen sisältämästä tuotantokelpoisesta luonnontilaisesta turvemää - rästä. Tätä turvemäärää laskettaessa on huomioitu suon pohjall e jäävä turvekerros (0,5 m) ja mahdollisesti pinnasta poistettava kerros.

9 Ruostesuo 14. Niskansuo 27. Kortesuo 2. Päiväniemensuo 15. Mustasuo 28. Koukosu o 3. Välisuo 16. Kivisuo 29. Koljosensu o 4. Purojärvensuo 17. Suurisuo 30. Lintusu o 5. Kokamonsuo 18. Säynäjäsuo 31. Sopensu o 6. Suurisuo 19. Käpä1äsuo 32. Ristisu o 7. Hautalansuo 20. Alussuo 33. Haukisuo 8. Maunuksensuo 21. Hevossuo 34. Ruostesuo 9. Hanhilammensuo 22. Marjosuo 35. Hyyrönsu o 10. Katvansuo 23. Siiransuo 36. Kotasu o 11. Kortesuo 24. Kurkisuo 37. Kuohunsu o 12. Ahveroissuo 25. Niittysuo 13. Hoikansuo 26. Päälamminsuo Kuva 1. Kajaanissa tutkitut suot. Tähän raporttiin sisältyvä t suot 1-37.

10 - 8 - TUTKITUT SUOT 1. Ruostesuo (kl , x=7123, y=528) sijaitsee noi n 8 km Kajaanista länteen. Suo on hyvin sokkeloinen. Ruostesuo rajoittuu itäosastaan kalliokohoumiin ja Nuottipuroon, muilt a sivuilta vaihtelevan korkuisiin moreenikohoumiin. Kajaanist a Vuoreslahteen johtava maantie kulkee suon pohjoispuolella (kuva 2). Ruostesuon pinta-ala on noin 95 ha, mistä yli metrin sy - vyistä aluetta on 25 ha, yli 1,5 m :n syvyistä 20 ha ja yli 2 m : n syvyistä 11 ha. Suo on kokonaan ojitettu ja metsittynyt. Vallitsevan a suotyyppinä on isovarpurämeojikko suon pohjoisosassa ja isovarpurämemuuttuma muualla. Aivan reunamilla on kangasrämettä. Puusto on valtaosaltaan harvaa tai keskitiheää riukuastee n metsää. Suon pinta viettää koilliseen. Itäreunalla virtaa Nuotti - puro, jota myöten vedet laskevat Oulujärveen. Kuivatusmahdollisuudet ovat hyvät. Koko suon keskisyvyys on 0,9 m. Yli metrin syvyisen alu - een keskisyvyys on 1,9 m ja yli 2 m :n syvyisen alueen 2,4 m. Pintaturpeen paksuus on 0,2 m. Syvin alue sijaitsee suon ete - läosassa, pohjoisosa on matalaa. Suon pohja on epätasainen. Pohjamaalaji on pääasiassa hiekkamoreenia. Syvimmällä alueel - la on hiesua. Ruostesuon turpeet ovat saravaltaisiå. Saravaltaiste n turpeiden osuus on 80 %, rahkavaltaisten 20 %. Yleisimmä t turvelajit ovat ErSC (57 %), ErCS (17 %) ja C (11 %). Puun - jäänteitä sisältävien turpeiden osuus on 5 %. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,8, pintaturpee n 3,7 ja pohjaturpeen 6,7. Maatuneisuus on ohutta pintakerrost a lukuunottamatta hyvä. Liekoisuus on 0-1 m :n syvyydessä keskimääräinen (3,1 % ) ja 1-2 m :n syvyydessä erittäin alhainen (0,1 %). Laboratorionäytesarja on otettu suon keskiosasta. Tur - peen vesipitoisuus on varsin pieni, keskimäärin 83,9 %. ph on keskimäärin 5,0. Tuhkapitoisuus on koko kerrostumassa kor - kea, keskiarvo 9,1 %. Pintaturpeessa on tuhkaa jopa 14,5 %.

11 Lämpöarvoa ei ole määritetty (taulukko 1). Ruostesuossa on turvetta noin 0,86 milj. m 3 mistä yl i metrin syvyisellä alueella on noin 0,48 milj, m3 ja yli kande n metrin syvyisellä alueella noin 0,26 milj. m 3. Turpeitten ja syvyyden puolesta tuotantoon sopivalla yl i 1,5 m syvällä alueella suon eteläpuoliskossa on turvetta 0,4 3 milj, m 3 Tuotannon kannalta haitallisia tekijötä ovat aluee n pienuus, tuotantokelpoisen alueen etäisyys tiestä, runsas puusto sekä korkea tuhkapitoisuus. Suo jäänee metsätalouskäyttöön. 2. Päiväniemensuo (kl , x=7124, y=528) sijaitse e Ruostesuon länsipuolella ja on osittain siihen yhteydessä. Etäisyys Kajaanista on noin 8 km. Suo rajoittuu lännessä suhteellisen korkeaan Isokankaaseen, muilta reunoilta matalii n moreenimaihin. Kulkuyhteydet ovat hyvät. Kajaani-Vuoreslahtimaantie kulkee suon pohjoisreunalla (kuva 2). Suo on ojitettu lähes kokonaan. Sen pinta viettää kaakkoiskulmaa kohti, mistä vedet laskevat Ruostesuon läpi Nuottipuroon. Pinta-ala on noin 43 ha. Yli metrin syvyistä aluetta o n 23 ha, yli 1,5 m :n syvyistä 14 ha ja yli 2 m syvää 9 ha. Valtaosa suotyypeistä on muuttuma-asteella. Pohjoisosass a vallitsevat lyhytkorsineva- ja isovarpurämemuuttuma, keskiosassa saranevamuuttuma ja eteläosassa sararämemuuttuma. Suon pohjoispäässä on pieni ojittamaton lyhytkorsinevalaikku. Puusto on taimi- ja ainespuuasteella.

12 Koko suon keskisyvyys on 1,3 m. Yli metrin syvyisen aluee n keskisyvyys on 2,0 m, mistä pintakerrosta on 0,5 m. Yli 2 m syvällä osalla koko turvekerroksen paksuus on 3,0 m ja pinta - kerroksen 0,7 m. Syvin alue sijaitsee suon keskellä oleva n saarekkeen itäpuolella. Suon lounais- ja luoteisosat ovat matalia. Pohja on erittäin epätasainen, maalajina on silttimoreeni. Päiväniemensuossa on rahkavaltaisia turpeita 42 % ja sara - valtaisia 58 %. Turvelajeja on useita, yleisimmät ovat ErS C (26 %), ErCS (20 %), SC (14 %) sekä LCS ja ErS (molempien osuu s 10 %). Puunjäännöksiä sisältäviä turpeita on yhteensä 20 %. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,7, pintaturpee n 3,6 ja pohjaturpeen 6,7. Heikosti maatunut pintakerros ulottuu 0,3-1 m :n syvyyteen. Turpeet ovat sararahka- ja rahkasaraturpeita, joiden maatuneisuus on pinnassa lähellä neljää ja pohjal - la lähellä seitsemää (kuva 3). Liekojen määrä on 0,1 m :n syvyydessä suuri (3,4 %), 1-2 m : n syvyydessä pieni (1,1 %). Laboratorionäytteitä on otettu suon pohjois- ja itäosasta. Turpeen vesipitoisuus on pieni, keskimäärin 88,8 % suon pohjois - osassa ja 87,9 % itäosassa. ph on suon pohjoisosassa keskimäärin 4,5 ja itäosassa 5,0. Tuhkapitoisuudet pysyttelevät all e 6 % :n lukuunottamatta pohjoisosassa pohjalla olevaa turvetta. Kun tämä jätetään pois, tuhkapitoisuuden keskiarvoksi tulee 4,5 %. Pohjoisosassa keskimääräinen tuhkapitoisuus on 3,9 % ja itäosassa 4,9 %. Tehollinen lämpöarvo vaihtelee välill ä 21,9-25,7 MJ/kg. Keskimäärin se on suon pohjoisosassa 22, 4 MJ/kg ja itäosassa 24,6 MJ/kg (taulukko 2). Päiväniemensuossa on turvetta noin 0,56 milj. m 3, mistä yli metrin syvyisellä alueella 0,47 milj. m3 ja yli kahden met - rin syvyisellä alueella 0,27 milj. m3. Turvetuotantoon sopivalla yli 1,5 m :n syvyisellä alueella on turvetta 0,36 milj. suo-m3. Alueen pienuuden vuoksi sopivin tuotantotapa on palaturvetuotanto. Tuotanto-ongelmia aiheuttavat paikoin paksuhk o heikosti maatunut pintakerros ja liekopuun suuri määrä.

13 Välisuo (kl , x=7125, y=526) sijaitsee noin 10 k m Kajaanista länteen. Suo rajoittuu vaihtelevan korkuisiin moreenimaihin. Kajaani-Vuoreslahti-maantie kulkee suon pohjoispuolitse. Pinta-ala on noin 40 ha, mistä yli metrin syvyistä aluett a on vain 2 ha. Turvekerroksen ohuuden vuoksi suolla ei ole turveteollist a merkitystä. 4. Purojärvensuo (kl , x=7125, y=526) sijaitse e noin 12 km Kajaanista länteen. Suo rajoittuu kallion ja moreenin muodostamiin kohoumiin ja selänteisiin. Etäisyys suon eteläreunalta Kajaani-Vuoreslahti-maantiehen on noin 0,5 km (kuva 4).

14 Suon pinta-ala on noin 135 ha. Yli metrin syvyistä aluetta on 80 ha, yli 1,5 m :n syvyistä 60 ha ja yli 2 m :n syvyistä 45 ha. Avosuota on noin 50 ha. Keskustan laaja avosuoalue on luonnontilassa. Kaakkois - osassa on pienellä alueella vanhaa ja länsipäässä uutta ojikkoa. Suon keskiosat ovat tyypiltään vetistä lyhytkorsinevaa, jossa paikoin on saraneva-alueita. Suon luoteispäässä ja toisaalta kaakkoisosassa Purojärven ympäristössä on vallitsevan a tyyppinä saraneva. Eteläreunalla on tupasvillarämevyöhyke j a kaakkoisosassa tupasvillaräme-, isovarpuräme- ja sararämeojikkoa. Metsää kasvavilla reuna-alueilla puusto on enimmäkseen harva a ja riukuasteella.

15 Pinta viettää loivasti kohti kaakkois- ja luoteispäätä. Suo on kuivattavissa molempien päiden kautta. Koko suon keskisyvyys on 1,4 m, yli metrin syvyisen aluee n 1,9 m ja yli 2 m syvän alueen 2,4 m. Suoallas on jyrkkäreunai - nen, mutta pohjaltaan melko tasainen. Pohjamaalajina on pää - asiassa siltti. Laiteilla on hiekkaista moreenia. Purojärvensuossa on rahkavaltaisia turpeita 74 % ja sara - valtaisia 26 %. Yleisimmät turvelajit ovat ErCS (36 %), ErS (28 %) ja SC (12 %). Puunjäänteitä sisältäviä turpeita on 7 %. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,7, pintakerrokse n 2,8 ja pohjakerroksen 7,3. Suon pinnassa on noin 0,6 m :n paksuinen heikosti maatunut tupasvillarahkaturvekerros. Syvemmäll ä turpeet ovat kohtalaisesti tai hyvin maatuneita tupasvillarahka - tai rahkasaraturpeita. Purojärven ympäristössä on pohjalla paksuhko kerros liejua (kuva 5). Liekoja on 0-1 m :n syvyydessä kohtalaisesti (2,9 %), 1-2 m :n syvyydessä erittäin vähän (0,3 %).

16 Laboratorionäytteitä on otettu suon itä- ja länsiosasta. ph on koko suossa keskimäärin 4,6, itäosassa 4,7 ja länsiosass a 4,4. Vesipitoisuuden keskiarvo on 89,7 %. Suon itäpäässä tur - ve on kuivempaa kuin länsiosassa. Tuhkapitoisuudet ovat varsi n pieniä. Koko suon osalta keskiarvo on 4,2 %, suon itäosan osalta 3,9 % ja länsipään osalta 4,7 %. Keskimääräinen tehollinen lämpöarvo (22,8 MJ/kg) on suhteellisen hyvä (taulukko 3). Purojärvensuossa on turvetta noin 1,91 milj. m 3. Yli metrin syvyisellä alueella turvetta on 1,55 milj. m 3 ja yli 2 m : n syvyisellä alueella 1,07 milj. m 3 Jyrsinturvetuotantoon sopi - valla yli 1,5 m syvällä alueella on turvetta noin 1,32 milj. m.

17 Tuotannon kannalta haitallisena tekijänä on paksuhko heikost i maatunut rahkainen pintakerros. Suolla on myös suojelullisi a arvoja, sillä se on ainut lähes luonnontilainen suo Kajaani n läheisyydessä. 5. Kokamonsuo ( , x=7124, y=524) sijaitsee noi n 13 km Kajaanista länteen. Itäreunalta suo rajoittuu Hetevaa - roihin, muilla suunnilla on matalia moreenimaita. Kajaani- Vuoreslahti-tie kulkee suon pohjoispuolelta parinsadan metri n päästä. Pinta-ala on noin 65 ha, mistä yli metrin syvyistä aluet - ta on 7 ha. Vallitsevana suotyyppinä on isovarpurämeojikko. Puusto on harvaa tai keskitiheää riukuasteen metsää. Koko su o on ojitettu lukuunottamatta pientä keskellä suota olevaa avo - suolaikkua. Suon pinta viettää luoteeseen. Luoteiskulmast a vedet virtaavat Kokamonpuroa myöten Vuoreslahteen. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 1,3 m. Tästä on pintakerrosta 0,2 m. Pohjamaalajina on hiekkainen moreeni. Rahkavaltaisten turpeiden osuus on 97 % ja saravaltaisten 3 %. Puunjäännöksiä sisältävien turpeiden osuus on 4 %. Yleisimmä t turvelajit ovat ErS (67 %) ja ErCS (25 %). Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,5, pintaturpeen 2,6 ja pohjaturpeen 7,0. Kokamonsuossa on turvetta noin 0,34 milj. m3, mistä yl i metrin syvyisellä alueella on 0,09 milj. m3. Turvekerrostuma n ohuuden vuoksi suolla ei ole turveteollista merkitystä. 6. Suurisuo (k , x=7125, y=521) sijaitsee noi n 15 km Kajaanista länteen. Suurisuo ja siihen pohjoisessa liit - tyvä Kukkosuo muodostavat yhtenäisen suoalueen. Suo on rikkonainen, lahdekkeinen ja saarekkeinen. Matalat moreenimaat rajaavat sitä. Pohjoispuolella sijaitsevat korkeammat Käärmeniemenkalliot. Kulkuyhteydet ovat hyvät. Kajaani-Vuoreslahtimaantie kaartaa suon pohjoisreunaa ja siitä erkanee pari suoll e johtavaa tilustietä (kuva 6). Pinta-ala on noin 125 ha, mistä yli metrin syvyistä aluett a on 30 ha, yli 1,5 m syvää 15 ha ja yli 2 m syvää 8 ha. Peltoa on Kukkosuon puolella noin 8 ha. Vallitsevana suotyyppinä on isovarpurämemuuttuma. Keskell ä suota vallitsevat kuitenkin isovarpurämeojikko ja isovarpuräme.

18 Pohjoisosassa on peltoalue. Suo on lähes kokonaan metsittynyt, puusto on harvaa riukuasteen männikköä. Keskiosan pientä avosuolaikkua lukuunottamatta suo on ojitettu. Pintavedet virtaavat useaan eri suuntaan : suon kaakkois - osasta ne laskevat itäpuolella virtaavaan Myllypuroon ja koillisosasta Tervapuroa myöten Vuoresjokeen. Suon keski- ja länsi - osasta vedet virtaavat luoteeseen Kyrönpuroa myöten ja pohjoisesta ojia myöten Vuoreslahteen. Kuivatusmandollisuudet ovat hyvät.

19 Keskisyvyys on koko suolla 0,9 m, yli metrin syvyisell ä alueella 1,6 m ja yli 2 m :n syvyisellä alueella 2,2 m. Pinta - kerroksen paksuus on 0,1 m. Suurin osa suosta on hyvin mata - laa, vain keskellä on pienialainen syvänne. Pohja kumpuile e loivasti. Pohjamaalajeina ovat pohjoisosassa hiekka ja siltti, muualla hiekkamoreeni. Saravaltaisten turpeiden osuus Suurisuossa on 70 % ja rahkavaltaisten 30 %. Yleisimmät turvelajit ovat ErSC (41 %), SC (29 %), ErCS (17 %) ja CS (10 %). Puunjäännöksiä sisältävi ä turpeita ei ole. Pohjan tuntumassa on laaja ja paksuhko linss i sararahkaturvetta, mutta muuten vallitsee tupasvillarahkaturv e (kuvat 7 ja 8).

20 Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,0, pintaturpee n 3,8 ja pohjaturpeen 6,3. Maatuneisuus on pinnasta alkaen koh - talainen tai hyvä (kuva 6). Liekoja on 0-1 m :n syvyydessä runsaasti (3,6 %), mutta 1-2 m :n syvyydessä erittäin vähän (0,2 %). Laboratorionäytteet on otettu suon keskeltä. Turpeen kosteus on keskimäärin 86,7 % ja ph 4,5. Tuhkapitoisuus on turvekerrostuman pintaosassa pieni, mutta syvemmällä melko korkea. Keskiarvo on 6,4 %. Tehollinen lämpöarvo on keskimääri n 21,5 MJ/kg (taulukko 4).

21 Suurisuossa on turvetta noin 1,06 milj. m 3. Yli metri n syvyisellä alueella turvetta on 0,46 milj. m 3, yli 1,5 m :n syvyisellä alueella 0,30 milj. m3 ja yli 2 m :n syvyisellä alueel - la 0,18 milj. m3. Yli 1,5 m :n syvyinen alue sopii palaturvetuotantoon. Haittaavana tekijänä on jo metrin syvyydellä alkava korkeahko tuhkapitoisuus. Korkeasta liekoisuudesta sen sijaan ei ole välttämättä haittaa, jos lieot kunnostusvaiheessa hienonnetaa n turpeen sekaan. 7. Hautalansuo (kl , x=7125, y=518) sijaitsee noi n 20 km Kajaanista länteen. Suo rajoittuu kallioperän ja moreenin muodostamiin suuntautumattomiin kumpareisiin. Paikoin suo ulottuu Oulujärveen saakka. Suon eteläosassa virtaa Myllyjoki. Kajaanista Vuoreslanden kautta Vuottolahteen johtava tie kaarta a suon pohjois- ja länsireunaa myöten (kuva 9). Pinta-ala on noin 220 ha, mistä yli metrin syvyistä aluett a on noin 22 ha. Avosuota on noin 25 ha. Vallitsevana suotyyppinä suon itä- ja keskiosan ojittamattomilla alueilla ovat tupasvillaräme ja lyhytkorsineva. Muualla yleisin on tupasvillarämeojikko, mutta myös isovarpurämeojikko ja pallosararämeojikk o ovat melko yleisiä. Aivan eteläosassa on tupasvillaräme- j a pallosararämemuuttumaa. Puusto on ojitetuilla alueilla harvaa riukuasteen taimikkoa, muualla tuottamatonta. Noin puolet suoalasta on ojitettu. Ojitus keskittyy suon länsiosaan. Suon pinta viettää loivasti länteen. Vedet laske - vat pohjoisosasta Liejupuroa myöten ja eteläosasta Myllyjoke a myöten Oulujärveen. Keskisyvyys on koko suolla 0,6 m ja yli metrin syvyisell ä alueella 1,1 m. Pintakerrosta on 0,4 m. Suo on kauttaaltaa n matala ja sen pohja kumpuilee loivasti. Pohjamaalajina on hiek - kamoreeni. Hautalansuossa on rahkavaltaisia turpeita 73 % ja saravaltaisia 27 %. Turvelajeja on useita, yleisimmät ovat ErCS (25 %), ErS (24 %), ErSC (15 %), NErS (15 %) ja SC (12 %). Puunjäännöksiä sisältäviä turpeita on 1 %. Keskimaatuneisuus koko turvekerrostumassa on 5,7, pintaturpeessa 2,3 ja pohjaturpeess a 7,3. Suon pinnassa on ohut kerros hyvin heikosti maatunutt a turvetta, mutta heti sen alta alkaa hyvin maatuneen turpeen

22 kerros, joka ulottuu pohjaan saakka. Liekoisuus on 0-1 m : n syvyydessä keskimääräinen (2,7 %), 1-2 m :n syvyydessä liekoj a ei ole lainkaan. Hautalansuossa on turvetta noin 1,29 milj. m 3, mistä yl i metrin syvyisellä alueella on noin 0,25 milj. m 3. Hautalansuon turvekerrostuma on niin ohut, ettei suoll a ole merkitystä turvetuotannon kannalta.

23 Maunuksensuo (kl , x=7122, y=512) sijaitse e noin 20 km Kajaanista länteen. Suo rajoittuu ohuen moreenipeitteen verhoamiin mäkiin ja selänteisiin. Kulkuyhteyde t ovat kohtalaiset, lähin metsäautotie kulkee sadan metrin etäisyydeltä suon länsireunasta (kuva 10). Suon pinta viettää kohti luoteispäätä. Kuivatusmandollisuudet ovat hyvät.

24 Suon pinta-ala on noin 160 ha. Yli metrin syvyistä aluetta on 75 ha, yli 1,5 m :n syvyistä 40 ha ja yli 2 m :n syvyistä 13 ha. Suon itäosassa on uutta ojitusta, mutta valtaosa suost a on luonnontilassa. Avosuota on noin 80 ha. Laajan avosuoalueen keskiosan tyyppinä on rimpineva ja sitä reunustaa lyhytkorsinevavyöhyke, joka idässä ja etelässä on melko leveä. Reunamie n tyyppinä on isovarpuinen räme. Keskisyvyys on koko suolla 1,0 m, yli metrin syvyisell ä alueella 1,5 m ja yli 2 m :n syvyisellä alueella 2,3 m. Pinta - kerroksen paksuus on 0,4 m. Suon pohja kumpuilee loivasti j a viettää luoteeseen. Pohjan maalajina on hiekkamoreeni. Maunuksensuossa on rahkavaltaisia turpeita 53 % ja sara - valtaisia 47 %. Puunjäännöksiä sisältävien turpeiden osuus o n 2 %. Tärkeimmät turvelajit ovat ErSC (40 %) ja ErS (11 %). Turpeen laatu vaihtelee suossa siten, että itä- ja eteläosass a vallitsevana on sararahkaturve, muualla rahkasaraturve (kuva 11).

25 Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,7, pintaturpee n 3,1 ja pohjaturpeen 7,2. Ohutta pintakerrosta lukuunottamatt a turve on keskinkertaisesti tai hyvin maatunutta (kuva 11). Liekoja on 0-1 m :n syvyydessä kohtalaisesti (2,7 %), syvemmäll ä ei liekoja ole. Näytteet laboratoriomäärityksiä varten on otettu suon keskiosasta. Vesipitoisuus on keskimäärin 90,4 % ja ph 4,5. Tuhkapitoisuuden keskiarvo on 4,8. Pinnassa pitoisuus on korkea, 8,6 %. Tehollinen lämpöarvo on 22,1 MJ/kq (taulukko 5). Maunuksensuossa on turvetta noin 1,60 milj. m 3. Yli metrin syvyisellä alueella turvetta on 1,14 milj. m 3 ja yli 2 m : n syvyisellä alueella 0,30 milj. m 3. Ottaen huomioon suon vetisyyden ja rimpisyyden turvetuotantoon sopivana on pidettävä yli 2 m :n syvyistä aluetta. Tuotantokelpoisen alueen koon ja suon syrjäisen sijainnin vuoks i sitä ei kannata ottaa turvetuotantoon. 9. Hanhilamminsuo (kl , x=7119, y=525) sijaitse e noin 13 km Kajaanista lounaaseen. Suo rajoittuu hiekkamoreenikumpareisiin. Moreenissa on runsaasti lohkareita. Kajaani - Iisalmi-maantieltä on suon itäreunaan matkaa noin 300 m (kuva 12). Pinta-ala on noin 115 ha. Yli metrin syvyistä aluetta o n 55 ha, yli 1,5 m :n syvyistä 30 ha ja yli 2 m :n syvyistä 20 ha.

26 Avosuota on jäljellä noin 20 ha. Hanhilammen ympäristöss ä on luonnontilaista lyhytkorsinevaa, muutoin keskiosat ovat ojik - ko- ja muuttuma-asteella. Keskiosan pohjois- ja eteläpuolell a yleisimpänä tyyppinä on tupasvillarämemuuttuma. Laiteilla esiin - tyy pallosararämemuuttumaa. Suo on lähes kokonaan metsittynyt. Puusto on riukuasteella, tiheysluokka vaihtelee harvasta keski - tiheään. Suo on ojitettu 50 m :n välein lukuunottamatta pientä alu - etta Hanhilammen ympäristössä. Pääasiallinen viettosuunta o n lounaaseen. Lounaiskulmasta on kaivettu laskuoja Katvanpuroo. Pohjoispään vedet laskevat ojaa myöten Nuottijärveen. Laskun puolesta kuivattaminen on mahdollista, mutta hyvin epätasaine n pohja saattaa tuottaa vaikeuksia. Keskisyvyys on koko suossa 1,2 m ja yli metrin syvyise n alueen 2,1 m, josta pintakerroksen osuus on 0,5 m. Yli 2 m sy - vällä alueella koko kerrostuman paksuus on 2,8 m ja pintakerrok - sen 1,0 m. Suon laiteilla on laajat matalikot ja syväkin alu e on Hanhilammen kahteen osaan jakama. Pohjamaalajina on pääasiassa hiekkamoreeni. Syvimmällä alueella on hieman silttimoreenia. Hanhilamminsuossa on saravaltaisia turpeita 70 % ja rahka - valtaisia 30 %. Yleisimmät turvelajit ovat SC (20 %), ErS C (18 %), ErMnSC (10 %). Turpeet ovat pinnan ohutta rahkakerros - ta lukuunottamatta saravaltaisia. Runsaasti puuta sisältävä t turpeet sijaitsevat suon pohjoispuoliskossa (kuva 13). Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,1, pintakerrokse n 3,4 ja pohjakerroksen 7,2. Liekoja on 0-1 m :n syvyydessä runsaasti (3,9 %) ja 1-2 m : n syvyydessä erittäin vähän (0,6 %). Hanhilamminsuossa on turvetta noin 1,38 milj. m 3, mist ä yli metrin syvyisellä alueella on noin 1,02 milj. m3, yli 1,5 m : n syvyisellä alueella 0,73 milj. m 3 ja yli 2 m :n syvyisellä alueella 0,56 milj. m3. Paksun heikosti maatuneen pintakerroksen vuoksi suo soveltuu vain jyrsinturvetuotantoon, johon taas tuotantokelpoinen pinta-ala on liian pieni.

27 Katvansuo (kl , x=7118, y=524) sijaitsee noi n 15 km Kajaanista lounaaseen. Suon raja on epämääräinen. Paikoin suo rajoittuu mataliin moreenimaihin, paikoin liittyy ympäröivien suoalueisiin. Kajaani-Iisalmi-valtatie kulkee suo n itäpuolelta parinsadan metrin päästä (kuva 14).

28 Tutkitun alueen pinta-ala on noin 160 ha, mistä yli metri n syvyistä aluetta on 100 ha ja yli 2 m :n syvyistä 65 ha. Vallitsevina suotyyppeinä ovat suon itäosassa isovarpurämeojikko j a muualla tupasvillarämeojikko. Itäosassa on peltoa noin 6 ha. Puusto on harvaa ja riukuasteen taimikkoa. Keskisyvyys on koko suossa 1,6 m ja yli metrin syvyisell ä alueella 2,3 m, josta pintakerroksen osuus on 0,5 m. Yli 2 m syvällä alueella keskisyvyys on 2,8 m ja pintakerroksen paksuu s 0,6 m. Suon syvä alue on jyrkkäreunainen, muutoin pohja on melko tasainen. Pohjamaalajina on pääasiassa siltti suon syväll ä osalla ja hiekkamoreeni matalalla. Katvansuon turpeet ovat pääasiassa saravaltaisia. Rahkavaltaisten turpeiden osuus on 11% ja saravaltaisten 89 %. Puunjäännöksiä sisältävien turpeiden kokonaisosuus on 4 %. Yleisimmät turvelajit ovat ErSC (27 %), ErC ja SC (molemmat 15 % ) (kuva 15).

29 pitoisuudet ovat pieniä ojituksen vuoksi. Keskiarvot ovat 84,4 % ja 86,3 %. Tehollinen lämpöarvo on 22,0 MJ/kg.

30 Kortesuossa on turvetta noin 1,56 milj. m 3. mistä on yl i metrin syvyisellä alueella 1,05 milj. m 3 ja yli kanden metrin syvyisellä alueella 0,32 milj. m 3. Turvetuotantoon sopivalla yli 1,5 m :n syvällä osalla on turvetta 0,47 milj. m 3. Pitkään vaikuttaneen ojituksen vaikutuksesta turvekerrostuma on painunutta, joten tuotanto saattaisi olla mandollista laajemmallakin alueella. Saraturpeide n vuoksi suo soveltuu lähinnä jyrsinturvetuotantoon. 12. Ahveroissuo ja siihen liittyvä Roninsuo (kl , x=7116, y=522) sijaitsevat noin 18 km :n päässä Kajaanista. Suolle on 5-tieltä matkaa noin 2 km. Suo rajoittuu matalie n moreenisaarekkeiden ja kalliopaljastumien rikkomaan maastoon. Se kuuluu samaan suokokonaisuuteen Kortesuon kanssa (kuva 16). Pinta-ala on noin 180 ha, mistä on yli metrin syvyist ä aluetta noin 105 ha, yli 1,5 metrin syvyistä 72 ha ja yli kahden metrin 46 ha (kuva 19).

31 Vallitsevina suotyyppeinä ovat suon keskiosissa rimpineva, kalvakkaneva ja saraneva. Laitaosissa on tupasvillarämettä, rahkarämettä ja isovarpuista rämettä. Suoalasta on ojitettu vajaa puolet. Länsipää on ojitettu kokonaan poikkilinjast a A 1600 lähtien. Kuivatusmandollisuudet ovat hyvät. Suon pin - ta viettää 2 m/km länteen. Koko suon keskisyvyys on 1,4 m, yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 2,0 m ja yli 2 m :n alueen 2,7 m. Suon pohja o n melko epätasainen. Yli 2 m syvä alue on kandessa osassa. Pohjamaalaji on pääasiassa moreenia. Turpeista on rahkavaltaisia noin 24 % ja saravaltaisi a 76 %. Yleisimmät turvelajit ovat ErSC- (31 %), SC- (22 %) j a ErCS-t (16 %) (kuva 20). Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,6, pintakerrokse n 3,4 ja pohjakerroksen 7,6. Heikosti maatunut kerros on paksuim - millaan toista metriä suon itäosissa. Länsipäässä se on ohu t (kuva 20). Liekoja on runsaasti (3,2 %) alle metrin syvyydessä. Sy - vemmällä liekoja on erittäin vähän (0,4 %). Ahveroisensuossa on turvetta noin 2,44 milj. m3, mistä o n yli metrin syvyisellä alueella noin 2,06 milj. m 3 ja yli kanden metrin syvyisellä alueella noin 1,22 milj. m3. Ahveroissuon turpeet soveltuvat turvelajiensa ja maatunei - suutensa puolesta hyvin turvetuotantoon lukuunottamatta keski - määrin 0,4 m paksua heikosti maatunutta pintakerrosta. Liekoi - suus on rämealueilla myös melko suuri. Turvetuotantoon sopi - valla yli 1,5 m syvällä osalla on turvetta 1,65 milj. m3. Rahkaa ja tupasvillaa sisältävinä saraturpeet sopivat myö s palaturvetuotantoon. 13. Hoikansuo (kl , x=7114, y=522) sijaitsee noi n 19 km Kajaanista lounaaseen viitostien länsipuolella. Suoalla s on moreenisaarekkeiden pirstoma. Kulkuyhteydet ovat hyvä t (kuva 16). Pinta-ala on noin 200 ha, mistä on yli metrin syvyist ä aluetta noin 120 ha, yli 1,5 m :n syvyistä 60 ha ja yli kanden metrin 40 ha (kuva 21). Vallitsevina suotyyppeinä ovat tupasvillarämemuuttuma, karhunsammalmuuttuma, saranevamuuttuma ja ruohoturvekangas.

32 Lisäksi suon keskiosia on raivattu pelloksi. Suo on ojitett u miltei kokonaan. B-linjaston alueella on joitakin kohtia ojittamatta. Kuivatusmandollisuudet ovat hyvät. Vedet purkautuvat Hoikanpuron kautta luoteeseen. Koko suon keskisyvyys on 1,3 m, yli metrin syvyisen aluee n 1,8 m ja yli 2 metrin syvyisen 2,9 m. Suon pohja on kokonaisuudessaan vaihteleva, mutta A-linjaston keskeisillä alueill a on kaksi jyrkkäreunaista melko syvää allasta. Pohjamaalaji o n A-linjaston syvänteissä hiesu, muualla hiekkamoreeni. Hoikansuossa on rahkavaltaisia turpeita noin 18 % ja sara - valtaisia noin 82 Suon eteläosissa vallitsevat rahkavaltaiset suoleväkön sekaiset turpeet (kuva 22). Yleisimmät turve - lajit ovat SC- (21 %). C- (17 %) ja MnC-t (15 %).

33 Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,9, pintakerrokse n 3,4 ja pohjakerroksen 6,7. Heikosti maatuneen pintakerrokse n paksuus vaihtelee paljon suon eri osissa (kuva 22). Liekoja on runsaasti (3,4 %) alle metrin syvyydessä. Yl i metrin syvyydessä liekoja on erittäin vähän (0,1 %). Laboratorionäytteet on otettu kolmelta pisteeltä (taulukko 7). Tuhkapitoisuudet ovat pellolla pintakerroksessa hyvi n korkeat (jopa 46 %). Keskimäärin ne ovat vain 2-5 %. Happamuus on keskimäärin 4,0, 4,8 ja 5,1 eli ph on pienin eteläpään rahkaturpeissa. Vesipitoisuudet ovat alle 90 % ojituksen vaikutuksesta. Teholliset lämpöarvot ovat keskimäärin 21,2, 21,5 ja 21,0 MJ/kg. Hoikansuossa on turvetta noin 2,65 milj. m 3. mistä on yl i metrin syvyisellä alueella noin 2,20 milj. m 3 ja yli kande n metrin syvyisellä alueella noin 1,18 milj. m 3. Turvetuotantoon sopivalla yli 1,5 m :ä syvällä 60 ha : n alueella on turvetta 1,51 milj. m 3. Suon eteläosan hyvin maatuneet tupasvillarahkaturpeet soveltuvat hyvin palaturvetuotan -

34 toon. Muut osat, joissa vallitsevat puhtaat sara- tai rahkasaraturpeet, soveltuvat jyrsinturvetuotantoon. Pelloilta o n poistettava ensin 0,3-0,5 m paksu runsastuhkainen kerros. Suon länsiosat on tutkimuksen jälkeen otettu turvetuotantoon.

35 Niskansuo (kl , x=7113, y=521) sijaitsee noi n 20 km Kajaanista lounaaseen Kokkolaan menevän tien pohjoispuolella. Suo rajoittuu eteläpäässä peltoihin ja tiehen, muuall a moreenimaastoon. Kulkuyhteydet ovat hyvät etelä- ja itäpuole n teiden kautta (kuva 16). Pinta-ala on noin 90 ha, mistä on yli metrin syvyistä aluetta noin 30 ha, yli 1,5 metrin syvyistä 10 ha ja yli kande n metrin vain 1 ha (kuva 23).

36 Vallitsevina suotyyppeinä ovat tupasvillarämemuuttum a suon keskiosissa ja isovarpuinen räme laitaosissa. Eteläpäässä on osa suosta raivattu pelloksi. Suo on ojitettu kokonaan. Kuivatusmandollisuudet ovat hyvät. Suon pinta viettää 4 m/k m kaakkoon. Koko suon keskisyvyys on 0,8 m ja yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on vain 1,2 m, josta on pintakerrosta 0,3 m. Suon pohja on muodoltaan melko loivapiirteinen ja sen maalaj i on pääasiassa hieta ja hietamoreeni. Niskansuossa on rahkavaltaisia turpeita noin 41 % ja sara - valtaisia noin 59 %. Rahkavaltaiset turpeet sijoittuvat turvekerrostuman pintaosiin suon keski- ja pohjoisalueilla (kuva 24). Yleisimmät turvelajit ovat ErSC (32 %), ErCS (23 %), SC (20 % ) ja ErS (10 %). Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,1, pintakerrokse n 3,7 ja pohjakerroksen 7,3. Pintakerros on ohut ja tasasyvyinen eri puolilla suota (kuva 24).

37 Liekoja on alle metrin syvyydessä runsaasti (3,4 %) j a 1-2 m syvyydessä erittäin vähän (0,1 %). Laboratorionäytteitä on yhdeltä pisteeltä (taulukko 8). Tuhkapitoisuus on pienehkö, vain 3,7 % keskiarvoltaan. Happamuus kohoaa 3,0 :sta 4,6 :een turvepatjassa pohjaa kohti. Vesi - pitoisuus on keskimäärin vain 86,6 %. Tehollinen lämpöarv o on keskimäärin 21,8 MJ/kg. Niskansuossa on turvetta noin 0,70 milj. m 3. mistä on yl i metrin syvyisellä alueella noin 0,36 milj. m 3. Pientuotantoo n soveltuvaa yli 1,5 m syvää aluetta on suon eteläpäässä noin 1 0 ha ja sillä turvetta 0,16 milj. m 3. Turpeet sopivat hyvin palaturve tuotantoon. 15. Mustasuo (kl , x=7113, y=525) sijaitsee noi n 20 km Kajaanista Mainuanjärven koillispuolella. Suo rajoittuu moreeniselänteisiin ja -saarekkeisiin. Kulkuyhteydet ovat hyvät, sillä suon länsipuolelle tulee tie (kuva 16). Pinta-ala on noin 65 ha, mistä on yli metrin syvyistä aluetta noin 20 ha, yli 1,5 metrin syvyistä 13 ha ja yli kande n metrin 10 ha (kuva 25). Vallitsevina suotyyppeinä ovat tupasvillaräme-, isovarpuinen räme- ja rahkarämeojikko. Koillisosan vanha ojikko o n jo muuttuma-asteella. Suo on ojitettu kokonaan. Kuivatusmah - dollisuudet ovat hyvät. Pinta viettää 3 m/km länteen ja vede t purkautuvat Mustapuroa pitkin Mainuanjärveen.

38 Koko suon keskisyvyys on 1,1 m, yli metrin syvyise n alueen keskisyvyys on 2,0 m, yli 1,5 m syvän alueen 2,5 m j a yli 2 m syvän 2,8 m. Suon keskiosassa on jyrkkäreunainen noi n 3 m syvä allas, muualla turvetta on vähän (kuva 25). Pohjamaalaji on pääasiassa moreenia. Suoaltaan syvimmässä painanteess a on hieman liejua. Mustasuossa on rahkavaltaisia turpeita noin 42 % ja sara - valtaisia noin 58 %. Rahkavaltaiset turpeet sijaitsevat turve - patjan pintaosissa (kuva 26). Yleisimmät turvelajit ovat ErS C (42 %) ja ErCS (27 %). Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,2, pintakerrokse n 3,2 ja pohjakerroksen 7,3. Pintakerros muodostuu heikosti maa-

39 tuneista rahkamättäistä (kuva 26). Liekoja on runsaasti (3,6 % ) alle metrin syvyydellä, mutta erittän vähän (0,9 %) 1-2 m syvyydellä. Laboratorionäytteitä on yhdeltä pisteeltä (taulukko 9). Tuhkapitoisuus on hyvin alhainen, keskiarvoltaan 2,1 Happamuusaste vähenee pinnasta pohjaan 3,1-4,2. Vesipitoisuus o n keskimäärin 89,2 % ja tehollinen lämpöarvo 21,3 MJ/kg. Mustasuossa on turvetta noin 0,73 milj. m 3, mistä on yl i metrin syvyisellä alueella noin 0,41 milj. m 3 ja yli kande n metrin syvyisellä alueella noin 0,28 milj. m 3. Palaturvetuotantoon soveltuvaa yli 1,5 m syvää aluetta o n 13 ha ja sillä turvetta 0,29 milj. m 3. Alkuvaiheessa tuotanto a haittaa 0,5 m :n paksuinen rahkainen pintakerros.

40 Kivisuo (kl , x=7117, y=526) sijaitsee noi n 15 km Kajaanista etelään 5-tien itäpuolella. Pohjoispäästää n suo rajoittuu Nuottijärveen. Suoalue on huuhtoutuneiden moreenisaarekkeiden rikkoma ja Kivilampi jakaa sen kahteen osaa n (kuva 27). Pinta-ala on noin 105 ha, mistä on yli metrin syvyist ä aluetta 40 ha ja yli kanden metrin 16 ha. Suo on ojitettu kokonaan. Vallitsevina suotyyppeinä ova t isovarpuisen- tupasvillarämeen sekä lyhytkortisen nevan ojiko t ja muuttumat. Suon kaakkoisosat ovat varputurvekangasta. Kuivatusmandollisuudet ovat hyvät. Pinta viettää voimakkaast i kohti Leväjokea. Koko suon keskisyvyys on 1,0 m, yli metrin syvyisen aluee n 2,0 ja yli 2 m syvän 2,9 m. Pintakerrosta on 0,2 m. Suon pohja on muodoltaan melko epätasainen ja rikkonainen. Syvänteiss ä on paikoin liejua. Pohjamaalaji on enimmäkseen lohkareista moreenia. Kivisuossa on rahkavaltaisia turpeita noin 17 % ja saravaltaisia noin 83 %. Rahkavaltaiset turpeet sijaitsevat suon pintakerroksessa sekä paikoin turvepatjan keskiosissa (kuva 28). Puunjäännöksiä sisältävien turpeiden osuus on 23 %. Yleisimmä t turvelajit ovat ErSC, ErCS (12 %) ja SC (11 %).

41 Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,5, pintakerrokse n 3,6 ja pohjakerroksen 7,5. Heikosti maatunut pintakerros o n ohut ja suhteellisen tasapaksu (kuvat 28 ja 29). Liekoja o n alle metrin syvyydessä kohtalaisesti (2,5 %) ja syvemmällä erittäin vähän (0,5 %).

42 Kivisuossa on turvetta noin 1,08 milj. m 3, mistä on yl i metrin syvyisellä alueella noin 0,79 milj. m 3 ja yli kande n metrin alueella noin 0,47 milj. m 3. Turvetuotantoon soveltuvaa yli 1,5 m syvää aluetta on Kivilammen ympäristössä 24 ha ja sil - lä turvetta 0,60 milj. m Suurisuo (kl , x=7116, y=526) sijaitsee noi n 16 km :n päässä Kajaanista edellä kuvatun Kivisuon eteläpuolella. Matkaa tielle on noin 1,5 km. Pinta-ala on noin 100 ha, mistä on yli metrin syvistä aluetta noin 38 ha ja yli kanden metrin 23 ha (kuva 30). Vallitsevina suotyyppeinä ovat suon keskiosissa rimpi- j a saranevamuuttuma, paikoin karhunsammalmuuttuma. Rämealueill a on suon keskiosassa tupasvillarämemuuttumaa ja laitaosissa kangasrämemuuttumaa. Puusto on pääasiassa riukuasteella. Suo on

43 ojitettu kokonaan. Kuivatusmandollisuudet ovat hyvät. Pinta viettää länteen kohti Leväjokea yli 4 m/km. Koko suon keskisyvyys on 1,3 m, yli metrin syvyisen aluee n 2,6 m ja yli 2 metrin 3,4 m. Suon keskiosassa on jyrkkäreunainen ja syvä allas, laitaosat ovat matalia ja saarekkeiden rikkomia. Suurin tavattu syvyys on 5,4 m. Pohjamaalaji on pääasiassa moreenia, syvimmässä painanteessa on liejua metrin verra n ja sen alla hiesua. Suurisuossa on rahkavaltaisia turpeita noin 9 % ja sara - valtaisia noin 91 %. Rahkaturpeita tavataan paikoin suon pinta - osissa. Puunjäännöksiä sisältävien turpeiden kokonaisosuus o n 26 %. Yleisimmät turvelajit ovat ErSC (16 %), SC (13 %), MnC (12 %) ja LC (11 %) (kuva 31).

44 Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,9, pintakerrokse n 3,6 ja pohjakerroksen 7,1. Heikosti maatuneen pintakerrokse n paksuus vaihtelee melko paljon (kuva 31). Liekoja on vähä n (2,0 %) alle metrin syvyydessä ja erittäin vähän (0,8 %) syvemmällä. Suurisuossa on turvetta noin 1,29 milj. m 3, mistä on yl i metrin syvyisellä alueella noin 0,98 milj. m 3 ja yli kanden

45 metrin syvyisellä alueella noin 0,77 milj. m3. Turvetuotantoo n sopivaa, yli 1,5 m syvää aluetta on 27 ha ja sillä turvetta 0,8 4 milj. m3. Turvelajin ja paksun, heikosti maatuneen pintakerrok - sen (0,7 m) vuoksi sopivin tuotantomuoto on jyrsinturvetuotanto. 18. Säynäjäsuo (kl , x=7113, y=537) sijaitsee noi n 15 km Kajaanista etelään Kyntölän kylän luoteispuolella. Suoallas on moreenikumpareiden välisessä painanteessa ja liitty sa - maan suokokonaisuuteen Marjosuon ja Alussuon kanssa. Kulkuyhteydet ovat hyvät. Pinta-ala on noin 55 ha, mistä on yli metrin syvyistä alu - etta noin 36 ha ja yli kahden metrin 23 ha (kuva 32). Vallitsevina suotyyppeinä ovat lyhytkortisen nevan- ja tu - pasvillarämeen muuttumat. Laidoilla on isovarpuista rämettä j a kangasrämettä ojikkoineen ja muuttumineen. Suo on ojitettu ko - konaan. Kuivatusmandollisuudet ovat hyvät. Koko suon keskisyvyys on 1,5 m, yli metrin syvyisen alueen 2,0 ja yli 2 m syvän 2,5 m. Suon pohja on muodoltaan loivapiirteinen altaan keskiosassa. Pohjamaalaji on pääasiassa moreenia. Altaan syvimmissä painanteissa on jonkin verran liejua. Säynäjäsuossa on rahkavaltaisia turpeita noin 20 %, sara - valtaisia noin 78 % ja ruskosammalvaltaisia noin 2 %. Rahkaturpeita on suon pintaosissa ja ruskosammalturpeet ovat aivan pohjalla. Yleisimmät turvelajit ovat ErSC (33 %), C (12 %), SC (11 %) ja ErCS (10 %) (kuva 33). Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,2, pintakerrokse n 3,9 ja pohjakerroksen 6,7. Heikosti maatuneen pintakerroksen vahvuus vaihtelee 0,1 m :stä 1,5 m :iin (kuva 33). Liekoja on kohtalaisesti (2,2 %) alle metrin syvyydessä ja erittäin vähän (0,2 %) syvemmällä. Laboratorionäytteitä on kolmelta tutkimuspisteeltä (tauluk - ko 10). Tuhkapitoisuudet ovat pieniä, keskiarvoiltaan 2,1 %, 2,5 % ja 2,3 %. ph-arvot ovat 3,1-4,8. Vesipitoisuudet ovat keskimäärin 89,7, 89,6 ja 91,7 %. Tuhkansulamiskäyttäytymistiedot ovat liitetaulukossa. Tehollinen lämpöarvo on 21,1 MJ/kg. Säynäjäsuossa on turvetta noin 0,82 milj. m3, mistä on yl i metrin syvyisellä alueella noin 0,73 milj. m3 ja yli kanden metrin syvyisellä alueella noin 0,57 milj. m 3. Turvetuotantoo n sopivalla yli 1,5 m syvällä osalla on turvetta 0,64 milj. m3.

46 Turvelajit ja maatuneisuus sekä tuhkapitoisuus huomioiden su o soveltuu hyvin palaturvetuotantoon. Kajaani Oy on jo valmis - telemassa suota tuotantoon.

47 Käpäläsuo (kl , x=7112, y=536) sijaitsee noi n 15 km Kajaanista etelään Autiomäen kylän kaakkoispuolella. Suo rajoittuu moreenimaastoon ja on samassa altaassa eteläpuoleise n Kurkisuon kanssa. Kulkuyhteydet ovat hyvät. Pinta-ala on noin 45 ha, mistä on yli metrin syvyistä aluetta noin 30 ha ja yli kanden metrin 12 ha (kuva 34). Vallitsevina suotyyppeinä ovat suon keskiosissa lyhytkortisen nevan, tupasvillarämeen sekä isovarpuisen rämeen ojikot j a muuttumat. Laitaosissa on pallosararämettä ja erilaisia korpi - tyyppejä. Suo on ojitettu kokonaan. Kuivatusmandollisuude t ovat hyvät. Suon pinta viettää 5 m/km etelään. Koko suon keskisyvyys on 1,5 m, yli metrin syvyisen aluee n 2,0 m ja yli 2 metrin alueen 3,0 m. Suon pohja on muodoltaa n melko tasainen, vain pari saareketta rikkoo altaan. Pohjamaalaji on pääasiassa moreenia. Syvimmässä painanteessa Käpälälammen ympäristössä on turpeen alla hieman liejua.

48 Käpäläsuossa on rahkavaltaisia turpeita noin 28 %, saravaltaisia noin 70 % ja ruskosammalvaltaisia noin 2 %. Rahkavaltaiset turpeet ovat suon pintaosissa. Yleisimmät turvelajit ova t MnC 23 %) ja ErMnC 22 %) (kuva 35). Turvekerrostuman keskimaatuneisuuson 6,2, pintakerrokse n 4,0 ja pohjakerroksen 6,7. Heikosti maatuneen pintakerrokse n paksuus vaihtelee (kuva 35).

49 Liekoja on 0-1 m :n syvyydessä runsaasti (3,5 %) ja 1-2 m : n syvyydessä erittäin vähän (0,6 å). Laboratorionäytteitä on kandelta pisteeltä (taulukko 11). Tuhkapitoisuudet ovat keskimäärin 2,8 % ja 2,2 % eli alhaiset. Happamuus vaihtelee 3,1-4,8. Vesipitoisuudet ovat keskimääri n 90,1 % ja 91,7 Tehollinen lämpöarvo on 21,4 MJ/kg. Käpäläsuossa on turvetta noin 0,68 milj. m 3, mistä yl i metrin syvyisellä alueella 0,61 milj. m 3 ja yli kanden metrin syvyisellä alueella noin 0,36 milj. m 3.

50 Turvetuotantoon soveltuvalla yli 1,5 m syvällä 20 ha :n alueella on palaturpeen valmistukseen sopivaa turvetta 0,50 milj. m 3. Heikosti maatunutta pintakerrosta on keskimäärin 0,4 m. Paksuimmillaan se on Käpälälammen länsipuolella ja alentaa sielt ä nostettavan palaturpeen laatua. 20. Alussuo (kl , x=7112, y=537) sijaitsee noi n 15 km Kajaanista etelään Kyntölän kylän lounaispuolella. Suo rajoittuu matalahkoon moreenimaastoon ja on samassa altaass a pohjoispuolisen Säynäjäsuon kanssa. Kulkuyhteydet ovat hyvät, sillä kylätie menee suon pohjoispään poikki (kuva 32). Pinta-ala on noin 55 ha, mistä on yli metrin syvyistä aluetta noin 37 ha ja yli kanden metrin 14 ha. Vallitsevina suotyyppeinä ovat suon keskiosassa lyhytkortisen nevan- ja tupasvillarämeen muuttumat. Laitaosissa on turve -

51 kankaita ja pallosararämettä. Suon koillis- ja kaakkoislaitoj a on raivattu pelloiksi. Suo on ojitettu kokonaan m : n ojavälillä. Kuivatusmandollisuudet ovat hyvät. Suon pint a viettää voimakkaasti lounaaseen. Koko suon keskisyvyys on 1,4 m, yli metrin syvyisen aluee n 1,8 m ja yli 2 metrin 2,4m. Suon pohja on muodoltaan melko vaihteleva ja altaan rikkoo itäosissa pari saareketta. Pohjamaalaj i on pääasiassa moreenia. Alussuossa on rahkavaltaisia turpeita noin 17 % ja saravaltaisia noin 83 %. Rahkaturpeet sijaitsevat suon pintaosiss a (kuva 36). Yleisimmät turvelajit ovat SC (23 %), MnSC (11 %), ErSC (10 %) ja ErMnC (10 %).

52 Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,4, pintakerrokse n 3,4 ja pohjakerroksen 6,8. Heikosti maatunut pintakerros puuttuu paikoin kokonaan, paikoin sitä on metrin verran (kuva 36). Liekoja on 0-1 m :n syvyydessä runsaasti (3,1 %), yli metrin syvyydellä liekoja ei ole. Laboratorionäytteitä on kandelta pisteeltä (taulukko 12). Tuhkapitoisuudet ovat keskimäärin 3,3 % ja 2,6 % eli verrate n pienet. Happamuus on saravaltaisissa turpeissa selvästi pienempi kuin rahkavaltaisissa. Vesipitoisuus on keskimäärin 89,3 % ja 89,6 % eli ojitus on kuivattanut turpeita jonkin verran. Teholliset lämpöarvot ovat hyvät, keskiarvoiltaan 23,7 ja 21, 4 MJ/ kg. Alussuossa on turvetta noin 0,79 milj. m 3, mistä yli metri n syvyisellä alueella on noin 0,34 milj. m 3. Turvetuotantoon sopivalla yli 1,5 m syvällä 27 hain alueella on palaturpeen raaka-aineeksi sopivaa turvetta 0,55 milj. m 3.

53 Hevossuo (kl , x=7112, y=539) sijaitsee noi n 16 km Kajaanista etelään Kyntölän kylän itäpuolella. Suo rajoittuu moreenikankaisiin ja matalien salmekkeiden kautta muihin suoalueisiin. Kulkuyhteydet ovat hyvät (kuva 37). Pinta-ala on noin 180 ha, mistä yli metrin syvyistä aluetta on noin 120 ha ja yli kanden metrin 60 ha. Vallitsevina suotyyppeinä ovat lyhytkortisen nevan ja tupasvillarämeen ojikot ja muuttumat etenkin suon eteläpäässä. Pohjoisosissa on myös saranevaa ja sararämettä. Laidoilla o n pallosararämettä ja kangasrämettä. Suo on ojitettu muualta

54 paitsi pohjoispään keskiosista. Kuivatusmandollisuudet ova t hyvät, sillä suon pinta viettää pohjoiseen ja koilliseen voimakkaasti. Koko suon keskisyvyys on 1,6 m, yli metrin syvyisen aluee n 2,1 m ja yli 2 metrin 2,8 m. Heikosti maatunutta pintaa on kahdella viimeksi mainitulla alueella 0,8 ja 1,2 m. Suon pohja on muodoltaan vaihteleva ja epätasainen. Suoallas on paikoin saarekkeiden rikkoma. Pohjamaalaji on pääasiassa moreenia. Hevossuossa on rahkavaltaisia turpeita noin 13 %, saravaltaisia noin 83 % ja ruskosammalvaltaisia noin 4 %. Rahkaturpee t sijoittuvat suon pintaosiin ja ruskosammalturpeet aivan pohjalle (kuva 38). Yleisimmät turvelajit ovat MnC (29 %), C (16 % ) ja SC (15 %).