VUOHIMÄEN MAA-AINESTENOTTOALUEET, KIRKKONUMMI LIITO-ORAVASELVITYS

Transkriptio

1 Destia Oy Lemminkäinen Infra Oy VUOHIMÄEN MAA-AINESTENOTTOALUEET, KIRKKONUMMI LIITO-ORAVASELVITYS

2 Päivämäärä Laatijat Tarkistanut FM biologi Emilia Saarivuo FM Oscar Lindfors Kuvaus Liito-oravaselvitys Kirkkonummen Vuohimäen maaainestenottoalueille Ramboll Säterinkatu 6 PL ESPOO P F

3 Sisältö 1. Johdanto 1 2. Yleistä Liito-Oravasta Liito-oravan uhanalaisuus ja suojelu Liito-oravan elinvaatimukset 2 3. Liito-oravaselvitys Liito-oravakartoituksessa käytetyt menetelmät Selvitysalueen kuvaus ja soveltuvuus liito-oravalle Liito-oravan esiintyminen selvitysalueella Mahdolliset kulkuyhteydet 7 4. Liito-oravaan kohdistuvat vaikutukset Melu Tärinä Pöly Ympäristön pysyvä muutos Yhteenveto 10 LIITTEET LIITE 1 Maastossa havaitut liito-oravan elinalueet ja mahdolliset kulkuyhteydet

4 1 1. JOHDANTO Destia Oy on hakenut maa-ainesten ottolupaa ja ympäristölupaa Kirkkonummen Vuohimäen alueella sijaitsevan maa-ainestenottoalueen laajentamiselle. Lisäksi Destian ottoalueen pohjoispuolella olevalle kiinteistölle on Lemminkäinen Infra Oy hakenut maa-ainesten ottolupaa sekä ympäristölupaa. Ottoalueet sijoittuvat kantatien 51 (Jorvaksentie) ja junaradan väliselle alueelle. Hakemusten mukaiset ottoalueet ovat laajuudeltaan yhteensä noin 10,5 hehtaaria. Suunniteltu toiminta käsittää louhintaa, murskausta sekä asfaltin ja uusioasfaltin valmistusta. Destian vanhan ottoalueen itäpuolelle on lisäksi suunnitteilla ampumarata. Alueet on esitetty kuvassa 1. Kirkkonummen ympäristölautakunta myönsi Destialle ja Lemminkäiselle ympäristöluvat ( ja ). Lupapäätöksistä valitettiin ja Vaasan hallinto-oikeus kumosi päätöksillään Nro 12/0610/3 ja Nro 12/0611/3 ympäristölautakunnan lupapäätökset ja palautti asiat ympäristölautakunnalle uudelleen käsiteltäväksi. Hallinto-oikeuden päätöksessä todetaan, että luvanhakijoille on varattava tilaisuus hakemusten täydentämiselle mm. liito-oravaselvityksellä toiminnan vaikutusalueella, sekä tarvittaessa arviolla liito-oravaan kohdistuvista vaikutuksista. Vaasan hallinto-oikeuden päätöksen johdosta päätettiin alueella tehdä liito-oravaselvitys. Maastotyöt suoritettiin maaliskuun 2014 lopussa ja sen tulokset on esitetty tässä raportissa. Työ on tehty Destia Oy:n ja Lemminkäinen Infra Oy:n toimeksiannosta. Yksiraiteinen rata Kantatie ja kevyen liikenteenväylä Kuva 1. Suunniteltujen louhinta-alueiden ja ampumaradan sijainnit

5 2 2. YLEISTÄ LIITO-ORAVASTA 2.1 Liito-oravan uhanalaisuus ja suojelu Liito-orava (Pteromys volans) on EU:n luontodirektiivin liitteen IV (a) ja luonnonsuojelulain 49 :n tarkoittama laji, jonka lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on kielletty. Lisääntymis- ja levähdyspaikkoihin lukeutuvat pesäpuut ja niiden läheisyydessä sijaitsevat suojaa ja ravintoa tarjoavat puut. Myös riittävät kulkuyhteydet (latvusyhteydet) liito-oravien lisääntymis- ja levähdyspaikkoihin tulee säästää. Uusimman Suomen lajien uhanalaisuusluokituksen mukaan liito-orava on luokiteltu vaarantuneeksi lajiksi (VU) (Rassi ym. 2010). Syynä luokitteluun ovat elinympäristöjen väheneminen ja kannan pieneneminen. EU:n alueella liito-oravaa tavataan ainoastaan Suomessa ja Virossa. 2.2 Liito-oravan elinvaatimukset Liito-orava on taigalaji, joka elää Suomessa esiintymisalueensa länsireunalla. Laji esiintyy varttuneissa kuusivaltaisissa sekametsissä, jossa on mielellään vaihtelevan ikäistä puustoa, lehtipuista järeitä haapoja sekä leppää ja koivua. Tärkeimmät elinympäristövaatimukset ovat riittävä lehtipuusto, jossa on ravintokohteiksi soveltuvia lehtipuita ja pesintään sopivia kolopuita. Liito-orava saattaa pesiä myös oravan risupesässä, pöntössä tai rakennuksessa. Liito-oravien reviirien koot ovat naarailla keskimäärin 8 ja koirailla 60 hehtaaria. Reviirillä on usein useampi ydinalue, joilla liito-orava ruokailee ja oleilee. Liito-oravalla on elinpiirillään tyypillisesti useita pesiä, jotka voivat sijaita myös tärkeimpien ruokailualueiden ulkopuolella. Myös yksittäisessä metsän laidalla olevalla aukealla kasvavassa kolohaavassa voi olla käytössä oleva pesä. Liito-orava käyttää reviirinsä sisällä aina useampia pesiä, joissa se viettää päivät. Yksittäinen pesä ei siis välttämättä ole lisääntymispaikka. Liito-oravan poikaset syntyvät huhti-toukokuussa ja toinen poikue voi syntyä kesäkuussa. Poikaset siirtyvät loppukesästä tai alkusyksystä uusille reviireille. Vaeltaakseen ne tarvitsevat alueiden välisiä puustoyhteyksiä. Aikuiset liito-oravat ovat paikkauskollisia. Ne viettävät aikuisikänsä alueella, jonne ne ovat poikasvaiheessa tehdyn vaelluksen päätteeksi asettuneet. Naaraiden reviirit sijaitsevat tyypillisesti toisistaan erillään, mutta urosten reviirit voivat mennä päällekkäin ja ne voivat yltää useiden naaraiden reviirien alueelle. 3. LIITO-ORAVASELVITYS 3.1 Liito-oravakartoituksessa käytetyt menetelmät Liito-orava on vaikeasti havaittava, hämärän aikaan liikkuva eläin. Helpoimmin havaittava merkki liito-oravan läsnäolosta ovat kellertävät papanat, joita kertyy sen suosimien puiden juurille. Papanat on helpointa havaita keväällä heti lumien sulettua, ennen kuin kasvipeite ehtii kehittyä. Talvella ja alkukevään viileässä säässä papanat säilyvät pitempään ja ehtivät kasaantua etenkin kolopuiden alle. Papanoita löytyy myös ruokailupaikoilta ja kulkureiteiltä. Papanalöydöksistä ei voida päätellä yksilömääriä, mutta ne varmistavat lajin esiintymisen alueella. Liito-oravalle mahdollisesti soveltuvat alueet arvioidaan alustavasti ilmakuvien perusteella. Maastossa tarkkaillaan metsäalueiden soveltuvuutta liito-oravan elinympäristöksi puuston rakennetta tarkastelemalla. Liito-oravalle soveltuvilta metsäalueilta etsitään kookkaiden haapojen ja kuusten juurelta papanoita. Sopivalta alueelta rinnankorkeusläpimitaltaan yli 10 cm paksuisten haapojen alustat tarkastetaan. Papanahavaintojen ja kolopuiden tai risupesien sijainnit merkitään GPS-paikantimella (GarmininOregon 450t). Papanapuiden laji ja läpimitta, arvio puiden alla havaittujen papanoiden määrästä sekä havaitut kolopuut kirjataan. Kolot ja mahdolliset kuusissa

6 3 olevat risupesät pyritään paikantamaan kiikaria apuna käyttäen. Puuston rakenteen ja ilmakuvien perusteella rajataan liito-oravalle soveltuva metsäalue ja papanahavaintojen avulla rajataan mahdollinen liito-oravareviirin ydinalue, jolla eläin viettää aikaansa. Maastokäynnit hankealueella ja sen lähiympäristössä tehtiin ja Maastotyöt suoritti FM biologi Emilia Saarivuo. 3.2 Selvitysalueen kuvaus ja soveltuvuus liito-oravalle Selvityksen kohteena olevat maa-ainesten ottoalueet ja suunniteltu ampumarata-alue sijoittuvat kantatien 51 pohjoispuolelle ja junaradan eteläpuolelle. Idässä selvitysalue rajautuu Isonsuontiehen ja lännessä voimalinjaan. Maastoselvityksen yhteydessä käytiin myös radan pohjoispuolella ja Kantatien 51 eteläpuolella selvittämässä mahdollisia vaikutusalueelle sijoittuvia liitooravakohteita sekä niiden kulkuyhteyksiä radan ja tien yli. Selvitysalueen keski- ja itäosissa on Destian avoinna oleva maa-ainesten ottoalue, jossa louhintatoimintaa on ollut 1980 luvun loppupuolelta lähtien. Ampumarata on suunniteltu rakennettavaksi olemassa olevan maaainesalueen ja Isonsuontien väliselle metsäkaistaleelle. Alueella on aiemmin tehty Lemminkäinen Oy:n toimesta liito-orava- ja luontoselvitys (2010). Alueet joille nyt suunniteltu ottotoiminta sijoittuu, ovat suurelta osin mäntyvaltaista kallioaluetta. Kalliot ovat paikoin vähäpuustoisia tai avokalliota (Kuva 2). Kallioalueiden matalammissa osissa kasvaa varttunutta mäntyä. Nykyisen maa-ainesalueen etelä ja länsipuolella mäntyjen joukossa on myös runsaasti rauduskoivua. Nämä alueet eivät edusta liito-oravalle soveltuvaa metsätyyppiä. Ampumarata-alueeksi suunnitellulla alueella puusto käsittää männikköä ja osin pienikokoista varttunutta kuusta. Joukossa on kapearunkoista koivua ja haapaa. Eteläosan rinne on koivikkoa. Ampuma-alueen eteläpuolella on tien ja maa-ainesalueen välillä hakkuuaukea, jossa on harvassa nuorta rauduskoivua sekä kuusen taimia. Nämä alueet eivät sovellu liito-oravan elinympäristöksi. Kuva 2. Kallioaluetta maa-ainesalueen eteläosassa

7 4 Suunniteltujen maa-ainesalueiden ja niiden länsipuolella olevan voimalinjan välisellä alueella olevassa notkossa puusto on vaihtelevaa. Notkon halki kulkee pohjois-eteläsuuntainen oja. Notkon eteläosassa kantatien pohjoispuolella on koivuvaltainen alue, jolla on alikasvoksena kuusta. Notkon eteläosassa on myös haapaa ja kuusta ojan ympäristössä ja tien läheisyydessä. Kuuset ja haavat ovat pääosin nuoria, mutta joukossa on myös rinnankorkeusläpimitaltaan cm haapoja ja varttuneita kuusia. Alueella kulkee ajoura ja puustoa on paikoin hakattu. Notkon itäpuolen rinteellä maa-ainesalueen länsilaidalla puusto on mäntyvaltaista. Seassa on myös koivua. Pohjoisempana rinteellä on mäntyvaltaista sekametsää. Männyn joukossa on runsaasti koivua. Edettäessä notkon eteläosasta kohti pohjoista ojan ympäristössä on kostea luhtainen alue, jonka pohjois-osassa kasvaa kookkaita tervaleppiä. Luhta-alueella on myös koivua, harmaaleppää ja kuusta. Puustossa ei näy selviä hakkuiden jälkiä. Kosteimman alueen itä- ja pohjoispuolella puusto on vaihtelevaa. Se on pääosin koivuvaltaista, joukossa kasvaa kuusta ja mäntyä. Alueella on tehty hakkuita ja puuston tiheys on vaihtelevaa. Avoimilla paikoilla on säästöpuina järeitä haapoja, joiden ympärillä on nuorta haapavesaa ja osan ympärillä nuoria kuusia (Kuva 3). Kuva 3. Aukeilla kasvaa paikoin haapavesaikon ja nuorten kuusten ympäröimiä järeitä haapoja Notkon keskiosissa ojanmutkan itäpuolella on pienialainen hakkuukypsä kuusikko. Kuusikossa kasvaa sekapuuna kookkaita ja järeitä haapoja sekä koivuja. Notkon keskiosassa oleva hakkuukypsä kuusikko muodostaa liito-oravalle soveltuvan elinympäristön (Kuva 4). Myös sitä ympäröivät vaihtelevapuustoiset alueet, joilla on järeitä haapoja, paikoin kuusikkoa, koivua ja muutamia kookkaita tervaleppiä luetaan liito-oravalle sopivaan elinympäristöön kuuluvaksi. Espoon kaupunkialueella tehdyssä liito-ravien radiopantaseurannassa (Yrjölä, 2013) on havaittu, että liito-oravan elinpiirin riittävyydessä kriittistä on sopivien pesäpaikkojen määrä, sekä ruoan riittävä määrä, jotta yksilö voi selvitä samalla alueella ympäri vuoden. Kuusivaltaiset metsät ovat kuitenkin niiden pääasiallinen elinympäristö.

8 5 Kuva 4. Liito-oravan elinpiiriksi soveltuvaa elinympäristöä alueella. Kuusikossa on paikoin järeää haapaa ja koivuja Notkon pohjoisosassa on kasvatusmännikköä. Radan eteläpuolella männikön seassa on myös koivua. Aivan radan eteläreunalla on haapaa. Radan varressa on myös yksittäisiä järeitä haapoja. Männikön länsipuolella on avokallio, jonka ylitse kulkee voimalinja. Destian nykyisen avoinna olevan maa-ainesalueen pohjoispuolella on mäntyvaltaista metsää. Radan varressa kasvaa haapaa ja paikoin myös järeitä yksilöitä. Alueella olevien vanhojen ojien varressa kasvaa tiheästi nuorta haapaa. Ojan ja radan välissä on runsas nuori haapavesaikko. Maa-ainesalueen laidassa on pienialainen pienikokoisen kuusen muodostama tiheikkö, jonka seassa on haapaa. Puusto ei muodosta liito-oravalle soveltuvaa elinympäristöä.

9 6 3.3 Liito-oravan esiintyminen selvitysalueella Selvitysalueella havaittiin liito-oravan elinpiiriin kuuluva alue ottoalueiden länsipuolelle sijoittuvassa notkossa. Papanahavainnot sijoittuvat pääosin notkossa pohjois-eteläsuunnassa kulkevan ojan läheisyyteen, notkon keskivaiheilla olevan kuusikon ympäristöön. Notkossa havaittiin liitooravan elinalue myös 2010, jolloin Lemminkäinen Oy teetti alueella liito-oravaselvityksen. Kuusikossa havaittiin useita järeitä haapoja, joiden juurella oli satoja papanoita. Ainakin yksi tällaisista haavoista oli kolopuu (Kuvat 5a ja 5b). Suurta osaa haaparunkojen yläosista oli vaikeaa tarkastaa edes kiikarin avulla, sillä kuusien oksat peittivät näkyvyyttä. Kuva 5a. Kuusikossa oleva liito-oravan pesäpuu (vasen) Kuva 5b. Kolopuun juurella oli sadoittain liito-oravan papanoita (oikea) Myös kuusikon lähiympäristöstä löytyi useita järeitä kolohaapoja, joiden juurella oli papanoita. Lähin tällainen kolohaapa, sijaitsi noin 10 metrin etäisyydellä Destian suunnitellun maaainesalueen rajasta. Sen vieressä oli toinen järeä haapa, jonka alla oli satoja papanoita. Liitooravan eniten käyttämä alue on papanoiden perusteella kuusikko, jossa niitä oli runsaasti ympäriinsä. Kuusikon ympäristössä papanat löytyivät järeiden haapojen alta, ruokailupuina käytettyjen kookkaiden tervaleppien alta sekä ojan varressa myös kuusikon läheisyydessä olevien nuorempien haapojen alta. Maa- ja metsätalousministeriön sekä Ympäristöministeriön ohje liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikkojen turvaamiseksi, määrittelee lisääntymis- ja levähdyspaikan (MMM ja YM, 2004). Lisääntymis- ja levähdyspaikka käsittää pesäpuut ja paikalla olevat muut puut, joissa liito-orava viettää päivänsä. Myös paikan välittömässä läheisyydessä olevat suojaa ja ravintoa tarjoavat puut luetaan alueeseen kuuluvaksi. Tällainen liito-oravan elinpiirin eniten käytetty alue, niin sanottu ydinalue, on rajattu kartalle (Liite 1). Alueeseen sisältyy kuusikon ympäristöstä taimikoita, vesakoita ja aukeita, joilla on yksittäisiä järeitä haapoja ja kolohaapoja. Aluerajaukseen on sisällytetty alueet joilla on selvästi käytössä olevia sopivia kolo- ja ruokailupuita. Havaitut kolopuut, joiden alla oli runsaasti papanoita, ovat todennäköisiä liito-oravan pesäpuita. Selvitysalueella havaitulla liito-orava-alueella on varttunutta kuusikkoa yhteensä alle hehtaari. Suurin osa papanahavainnoista sijoittui noin 3,4 hehtaarin alueelle. Muutama papana löytyi myös notkon eteläosassa säilyneiden kahden järeän haavan alta sekä yksittäinen papana radan pohjoispuolelta. Näillä paikoilla tai lähiympäristön puun juurilla ei kui-

10 7 tenkaan havaittu merkkejä liito-oravan aktiivisesta oleskelusta, eikä niitä otettu mukaan ydinaluerajaukseen. Varsinaisilla suunnitelluilla ottoalueilla tai ampumarata-alueella ei puuston perusteella ole liito-oravan elinympäristöksi soveltuvia alueita. Maastokäynneillä tehtyjen havaintojen perusteella rajattu liito-oravan elinalue sekä kolopuu- ja papanahavainnot on esitetty liitteenä olevassa kartassa (ks. Liite 1) Mahdolliset kulkuyhteydet Liito-oravan mahdollisia kulkuyhteyksiä on selvitetty maastokäynneillä tarkastelemalla puuston rakennetta myös radan pohjoispuolella ja kantatien 51 eteläpuolella. Oletuksena on että liitoorava liikkuu alueella todennäköisimmin notkon ja ojanvarren suuntaisesti pohjoista tai etelää kohti. Idässä maasto nousee ja puusto muuttuu mäntyvaltaiseksi. Ylempänä rinteellä on vähäpuustoisia ja avokallioalueita. Radiopantaseurannoissa on havaittu, että liito-orava voi käyttää kalliomänniköitä kulkuyhteytenä, mutta se ei vietä niissä aikaa. Lännessä alue rajautuu voimalinjaan. Liito-oravan on mahdollista riittävän korkean puuston kohdalla ylittää johtoaukea. Radan varressa on voimalinjan ja Isonsuontien välisellä osuudella molemmin puolin varttunutta puustoa. Liito-oravan esiintymisalueen pohjoispuolella ennen rataa on tasaikäistä mäntymetsää, jossa on sekapuuna koivua. Radan etelälaidalla on myös kookasta haapaa. Radan pohjoispuolella on varttunutta kuusikkoa ja haapoja. Tämä voi olla mahdollinen ylityspaikka (kuva 6). Liitooravan täytyy kuitenkin kyetä väistämään radan sähköjohdot. Radan pohjoispuolelta kookkaan haavan juurelta löytyi yksittäinen papana. Ei kuitenkaan voida olla varmoja, onko sen jättänyt yksilö tullut radan yli etelästä vai jostakin radan pohjoispuolelta. Kuva 6. Mahdollinen liito-oravan radanylityspaikka Viimeaikaisissa liito-oravatutkimuksissa on radiopantaseurannoissa havaittu liito-oravan varmuudella voivan ylittää moottoriteitä. Ratkaisevaa on aukon leveyden lisäksi puuston korkeus. Liito päättyy lähtökorkeutta alemmas, joten puuston on oltava riittävän korkeaa. Kantatien 51 notkon länsipuolelle ja voimalinjan itäisen haaran läheisyydessä on mahdollinen ylityspaikka, jossa tien

11 8 molemmin puolin on varttunutta kuusikkoa. Notkosta itään maasto nousee avokallioksi ja notkon kohdalla kantatie on notkon maan tasosta korkealla ja puiden latvat tien tasoon nähden matalalla. Notkossa kantatien eteläpuolella puita on harvassa. Heti voimalinjan itähaaran länsipuolelle mentäessä on tien eteläpuolella varttunut kuusimetsä, jossa on sekapuuna järeää haapaa (Kuva 7). Kuva 7. Voimalinjan ympäristössä kantatien molemmin puolin on kookasta puustoa, joka voi mahdollistaa liito-oravan tienylityksen Karttaan (Liite 1) merkittyjen oletettujen ylityspaikkojen kohdalla radan tai tien molemmilla puolilla on varttunutta kuusta ja joukossa myös haapaa. Liito-orava voi kuitenkin käyttää myös muita puustoisia siirtymäreittejä. 4. LIITO-ORAVAAN KOHDISTUVAT VAIKUTUKSET Ottoalueiden toiminnanaikaisista vaikutuksista merkittävin on melu. Muita ympäristöön ajoittain leviäviä vaikutuksia ovat pöly ja tärinä. 4.1 Melu Ottotoiminnan meluvaikutuksista on tehty meluselvitys, jossa on mallinnettu ottoalueiden toiminnan aikaiset meluvaikutukset ns. pahimmissa tilanteissa. Melumallit on tehty kolmesta eri toimintatilanteessa, mahdollisimman suuren melun tuottavassa vaiheessa. Myös alueiden yhtäaikaisen toiminnan yhteisvaikutuksista on tehty vastaavat melumallit. Melumallit kuvaavat keskiäänitasoa 2 metrin korkeudella maanpinnasta. Vertailukohdaksi on tehty melumalli tien ja radan alueelle tuottamasta melusta. Ottotoiminnan aikaiset melunlähteet ovat porausvaunu, rikotus, murskauslaitos sekä kuormaajat ja dumpperit. Näiden melunlähteiden toiminta ei ole jatkuvaa, joten melutaso vaihtelee ja siinä on myös taukoja. Muutoinkin toiminta alueella on urakkaluontoista. Melumalleissa on huomioitu

12 9 eri toimijoiden yhtäaikaisen toiminnan korkeimmat melutasot. Räjäytyksiä ei ole huomioitu melumalleissa, niiden aiheuttaman melun hetkellisyyden vuoksi. Päivällä luonnonsuojelualueilla melutason ylärajana on 45 desibeliä (db) (Valtioneuvoston päätöksen 993/92 mukainen ohjearvo). Tätä raja-arvoa käytetään tässä myös liito-oravaan kohdistuvan meluvaikutuksen arvioimiseksi, koska lajikohtaisia suosituksia tai varmaa tietoa melun siedosta ei ole saatavilla. Liito-orava lepää päivät pesässään ja liikkuu yöaikaan, eli meluhäiriö keskittyy sen lepoaikaan. Taajamien viheralueille ja asumiseen käytettäville alueilla kohdistuvan päiväaikaisen (klo 7-22) melun voimakkuuden ylärajaksi asetettu ohjearvo on 55 db. Melumallien mukaan liito-oravan tiedossa olevalle elinalueelle kohdistuu ottoalueiden toiminnan aikana vaihtelevan tasoista meluvaikutusta. Murskauksen ja rikotuksen aikana melutaso on alhaisempi kuin kallioporauksen aikana. Toiminnan alkuvaiheessa mallinnuksen mukaisessa tilanteessa rikotuksen ja murskauksen aikana melutaso nousee liito-oravahavaintoalueen eteläosassa 45db ylittävälle tasolle. Kallioporauksen aikana melutaso nousee välille db. Louhinnan edetessä louhittavan kallion korkeimmalle kohdalle, mallin mukaisessa tilanteessa Destian alueella tapahtuvasta rikotuksesta ja murskauksesta aiheutuu liito-oravan ydinalueen eteläosaan 45dB ylittävää melua, pienellä alalla melutaso ylittää 50 db. Kaikkien toimijoiden yhtäaikainen toiminta nostaa melutason yli 45 db:n koko notkon alueella ja liito-oravan ydinalueen eteläosassa välillä db. Kallioporauksen aikana melutaso voi tässä tilanteessa Destian alueen ollessa toiminnassa nousta ydinalueella db:n välille. Kaikkien ottoalueiden ollessa toiminnassa, mikäli kallioporausta suoritetaan yhtä aikaa, melutaso voi notkossa nousta db:n tasolle. Tällaisen tilanteen toteutumisen todennäköisyyttä ei ole arvioitu. Tämä voimakkaimman mahdollisen melun tuottama tilanne voidaan kuitenkin välttää ajoittamalle eri alueiden toiminta siten, ettei korkeimmilla kohdilla porata yhtäaikaisesti. Radan ja tien aiheuttamasta melusta tehdyn mallin mukaan liito-oravan elinalueella on nykytilanteessa db:n melutaso. Lisäksi selvitysalueen keski- ja itäosassa on ollut ottotoimintaa yli 20 vuotta. Olemassa olevan ottoalueen reuna on alle 100 metrin etäisyydellä ydinalueen lähimmistä papanapuista. Liito-orava-alueen ja otto-alueen välillä on kuitenkin nykytilanteessa kalliorinne, joka vaikuttaa vaikutusten leviämiseen. Suunniteltu louhinta etenee kyseiselle kallioalueelle, lähemmäs notkoa ja liito-oravan ydinaluetta. Toisaalta esimerkiksi kantatien ja radan läheisyydessä melu nousee tie- ja junaliikenteen johdosta hyvinkin desibelin tasolle, paikoin desibeliin. Kaupunkiympäristössä elävien liito-oravien radiopantaseuranta on osoittanut että liito-oravia elää myös meluisissa ympäristöissä suurten teiden varsilla. Ne ovat mahdollisesti tottuneet kaupunkiympäristön meluisuuteen, koska eivät paikkauskollisina jätä elinpiirejään, mikäli pesiä ja ravintoa on saatavilla. Liito-oravat voivat elää 5-6 vuotta, minkä jälkeen niiden käyttämät ydinalueet vapautuvat seuraavan vaeltavan nuoren yksilön käyttöön, edellyttäen että elinalueiden välillä on toimivia puustoisia yhteyksiä. 4.2 Tärinä Louhinta ja räjäytykset voivat hetkellistä aiheuttaa maaperän tärinää. Tärinän vaikutuksista liitooravaan ei ole tutkimustietoa mutta oletettavasti liito-orava ei herkästi häiriinny lyhytkestoisesta tärinästä (käytännössä räjäytystärinä kestää 1-2 sekuntia). Lajin elinpiiri on kuitenkin säilynyt alueella aiemman ottotoiminnan aikana. Esim. Espoosta tunnetaan jatkuvassa käytössä oleva liito-oravan elinpiiri, jossa yksi pesäpuu sijoittuu metrotyömaan välittömään läheisyyteen. Ilmeisesti ainakin kyseisellä elinpiirillä oleva yksilö on sietänyt räjäytysten aiheuttamaa tärinää.

13 Pöly Mahdollinen pölyvaikutus ilmenee ottotoiminnan aikana, jolloin liito-orava on suojassa pesässään. Pöly voi lähinnä kertyä ravintokasvillisuuden pinnalle, mutta se ei todennäköisesti merkittävästi heikennä liito-oravan elinympäristöä. Lähtökohtaisestikin ottotoiminta tulee suorittaa niin, että pölyäminen on mahdollisimman vähäistä. 4.4 Ympäristön pysyvä muutos Louhinnan jälkeen notkosta itäsuuntaan maasto tasoittuu. Mikäli sille ei tehdä ennallistamista tai muita hoitotoimia, alue on pitkään puuton ja paljas kasvillisuudesta. Alueen ympärillä säilyvät puustoiset kaistaleet. Liito-oravan elinpiiriin mahdollisesti kohdistuvat pysyvät vaikutukset ovat alueen muuttuminen avoimemmaksi, jolloin valaistus-, lämpö- ja kosteus- ja tuuliolojen muutos voi vaikuttaa kasvillisuuteen. Kirkkonummen lainvoimaisessa yleiskaavassa selvitysalue on osoitettu pienteollisuusalueiksi (PT) joten siltä osin ympäristön tilan muuttaminen on kaavan mukaista. Ympäristöhallinnon oivatietokannan mukaan valuma-alueraja kulkee liito-oravan ydinalueen pohjoispuolella itä-länsisuunnassa, siten että Destian alue on ydinalueen valuma-alueella. Notkoon virtaa vettä sen halki kulkevan ojan kautta ja myös lännen suunnassa maasto nousee. Louhittavaksi suunniteltujen, notkon itäpuolisten rinteiden lisäksi vettä tulee notkoon myös näiltä suunnilta. Vesitasapaino ei siis oletettavasti radikaalisti muutu. 5. YHTEENVETO Destian ja Lemminkäisen suunniteltujen ottoalueiden länsipuolella olevassa notkelmassa on liitooravan elinalue. Varsinaisilla ottoalueilla (louhittavilla alueilla) ei ole tehty liito-oravahavaintoja eikä niillä myös esiinny liito-oravalle soveltuvaa puustoa. Merkittävin liito-oravan elinalueelle ulottuva ottotoiminnan vaikutus on melu. Melutaso ottotoiminnan johdosta ylittää 45 db:n ainakin osalla ydinalueesta. Tämä taso tosin ylittyy jo nykyisen tie- ja rataliikenteen vaikutuksesta. Viimeaikaisten tutkimusten perusteella liito-oravan tiedetään sopeutuneen elämään myös meluisissa kaupunkiympäristöissä ja liikkuvan toistuvasti teiden melualueilla. Liito-oravan elinpiirille kohdistuvaa ottotoiminnasta aiheutuvaa luonnonsuojelualueille käytetyn ohjearvon ylittävää meluhäiriötä ei voida kokonaan välttää, mikäli suunniteltu maa-ainestenotto toteutetaan. Ottotoiminnan tuottaman melun vaikutuksia voidaan lieventää ajoittamalla louhinnan työvaiheita eri toimijoiden kesken. Suurimman meluvaikutuksen aiheuttaa poraus, joten poraustoiminnan ajoittamisella on suurin merkitys. Töitä voidaan ajoittaa siten että melutaso pysyy mahdollisimman alhaisena kriittisimpinä ajankohtina, esim. liito-oravan lisääntymisaikaan keväällä. Koska mahdollisia toimijoita on useampi, työvaiheiden toteutus ja ajallinen jakautuminen tulisi mahdollisuuksien mukaan suunnitella yhteistyössä siten, että yhteisvaikutukset jäävät mahdollisimman lieviksi. Koska suunniteltu ottotoiminta on urakkaluonteista, liito-oravalle ei kohdistu jatkuvia haittavaikutuksia. Varsinainen ottotoiminta ei myöskään kohdistu liito-oravan elinpiirialueelle. Ramboll Finland Oy Emilia Saarivuo Ympäristöasiantuntija FM, biologi Oscar Lindfors Projektipäällikkö FM, geologi

14 11 Viitteet Ramboll Finland Oy, Pikkalan maa-ainesottoalueen liito-oravaselvitys Ramboll Finland Oy, Meluselvitys, Vuohimäki-Överby kiviaineksenottohankkeet, Kirkkonummi Ympäristöministeriö, Sierla, Liisa; Lammi, Esa; Mannila, Jari ja Nironen, Markku: Direktiivilajien huomioon ottaminen suunnittelussa, Suomen ympäristö 742, 2004 Ympäristöministeriö: Liito-oravan (Pteromys volans) biologia ja suojelu Suomessa, Suomen ympäristö 459, 2001 Ympäristötutkimus Yrjölä: Virtanen, Teemu; Salomäki, Paula; Tanskanen, Sakari ja Yrjölä, Rauno, 2014: Liito-oravien radioseuranta Espoonlahden ja Matinkylän suuralueilla Mäkeläinen Sanna, Liito-oravan liikkeet kaupunkimetsissä Esimerkkejä Kuopion tutkimuksesta, Helsingin yliopisto, LUOMUS luonnontieteellinen museo, Ympärsitöhallinnon OIVA-ympäristö ja paikkatietopalvelun HERTTA-tietokanta,

15 12 LIITE 1