LOUNAISSUUNNAN OSAYLEISKAAVAN LIITO-ORAVASELVITYS

Transkriptio

1 FCG Planeko Oy VALKEAKOSKEN KAUPUNKI LOUNAISSUUNNAN OSAYLEISKAAVAN LIITO-ORAVASELVITYS Raportti 161-C

2 FCG Planeko Oy Raportti I Lounaissuunnan osayleiskaavan liito-oravaselvitys161-c9768 SISÄLLYSLUETTELO 1 JOHDANTO LIITO-ORAVA LÄHTÖTIEDOT SELVITYSALUEEN KUVAUS MENETELMÄT TULOKSET JOHTOPÄÄTÖKSET JA SUOSITUKSET... 8 LÄHTEET...10 LIITTEET: Liite 1. Liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikat sekä kulkuyhteydet Kansikuva (Marja Nuottajärvi): Näkymä Pikkuvuolteen sillalta koilliseen, oikealla Säkkisaaren pohjoisrannan liito-oravametsää

3 FCG Planeko Oy Raportti 1 ( ) VALKEAKOSKEN KAUPUNKI LOUNAISSUUNNAN OSAYLEISKAAVAN LIITO-ORAVASELVITYS 1 JOHDANTO 2 LIITO-ORAVA Tässä työssä on inventoitu liito-oravan (Pteromys volans) esiintyminen Valkeakosken kaupungin lounaissuunnan osayleiskaavan alueella. Selvityksessä on esitetty maastoinventointien perusteella liito-oravan esiintyminen eli lajin lisääntymis- ja levähdyspaikat alueella sekä ekologiset yhteydet. Selvityksen avulla voidaan suunnitella maankäyttöä niin, että liito-oravan säilyminen suunnittelualueella ei vaarannu. Selvityksen on laatinut Valkeakosken kaupungin toimeksiannosta FM, biologi Marja Nuottajärvi FCG Planeko Oy:stä. Liito-orava on EU:n luontodirektiivin liitteen IV(a) laji, jonka lisääntymis- ja levähdyspaikan hävittäminen ja heikentäminen on luonnonsuojelulain 49 :ssä kielletty. Suomessa laji on uhanalainen, uusimmassa uhanalaisluokituksessa vaarantuneeksi luokiteltu laji (Rassi ym. 2001). Liito-oravan luontaisia elinympäristöjä ovat vanhat kuusivaltaiset sekametsät, joissa on kolopuita (Etelä-Suomessa yleensä haapoja) pesäpaikoiksi ja lehtipuita eli haapaa, leppää ja koivua ravinnoksi. Lehtipuusto voi olla kuusimetsässä pieninä ryhminä tai hajallaan. Liito-oravametsissä on tyypillisesti monenikäistä metsää ja useita eri latvuskerroksia. Lisääntymis- ja levähdysalueet sijaitsevat usein kallioiden juurilla, rinteissä ja pienvesistöjen varsilla. Myös rauhalliset suuripuiset puistot ja puutarhat kelpaavat liito-oraville, mikäli kolopuita on tarjolla. Liito-oravat käyttävät päivänviettoon myös tavallisen oravan rakentamia risupesiä, jotka voivat sijaita metsäalueen puhtaassa kuusikossa. Liito-oravalle tärkeitä metsän osia voivat siis olla myös ruokailu- ja pesälaikkujen väliset kuusimetsän osat. (Hanski 2003) Aikuiset liito-oravat elävät koko ikänsä samalla alueella, ovat jonne ne nuoruusvaiheen levittäytymisen jälkeen ovat asettuneet eli ne ovat paikkauskollisia. Nuoret naaraat siirtyvät syntymäkesänsä loppupuolella pois emonsa elinpiiriltä ja asettuvat seuraavaksi syksyksi ja talveksi löytämälleen uudelle alueelle. Jotta uusi alue kelpaisi liito-oravalle, siellä täytyy olla liito-oravalle tärkeät metsän elementit. Tällä alueella naaras lisääntyy seuraavana keväänä, olettaen että liito-oravauroksia on paikalla. Liito-oravan lisääntymispaikka on se alue, jolla naaras pystyy viettämään talven ja saamaan poikasia keväällä. Liito-oravanaaraan ei ole radiolähetintutkimuksissa havaittu lisääntyvän alle 4 hehtaarin kokoisissa, eristyneissä (avoalueiden ja taimikoiden ympäröimissä) metsälaikuissa. Liito-oravan lisääntymispaikka ei siis ole pienialainen laikku pesäpuun ympärillä. Terminä lisääntymispaikka eroaa selkeästi termistä pesäpuu tai pesäpaikka. Pesäpaikka on liito-oravan kulloinkin käyttämä pesäpuu, joka voi olla kolopuu tai puu jossa on tavallisen oravan rakentama risupesä. Jokaisella liito-oravayksilöllä on vuoden aikana käytössä useita pesäpaikkoja. (Hanski 2003) Liito-orava pesii palokärjen tai muiden tikkojen tekemässä kolossa yleensä haavassa, joskus kuusessa tavallisen oravan tekemässä risupesässä. Laji pesii myös pöntössä. Pesiä on yleensä 3 8 kappaletta. Vuodessa syntyy 1 2 poikuetta. Ensimmäinen poikue syntyy huhti toukokuun vaihteessa. Loppukesällä pennut ovat jo emonsa näköisiä ja lähes samankokoisia. Toinen poikue syntyy kesäkuulla. Yleensä pesueessa on kaksi tai kolme poikasta, harvoin neljä tai vain yksi. Liito-orava elää noin 3 5 vuotiaaksi. (Hanski ym. 2001)

4 FCG Planeko Oy Raportti 2 ( ) 3 LÄHTÖTIEDOT Naarailla elinpiirin (alueen, jolla eläinyksilö elää esim. vuosikierron tai koko elämänsä ajan) suuruus on muutamia hehtaareja. Koirailla elinpiiri on suurempi; yhden uroksen liikkuma-alue voi olla yli 100 ha. Koiraat liikkuvat melko vapaasti naaraan valtaamalla alueella sekä naaraiden alueiden välissä. Jokaisella liito-oravayksilöllä on elinpiirillään yleensä useita laikkuja, joilla ne useimmiten oleskelevat ja ruokailevat. (Hanski 2003, Hanski ym. 2001) Liito-oravan biologiaan liittyy oleellisesti liikkuminen pesä- ja ruokailupaikkojen välillä sekä asuinmetsiköstä (dispersoivat nuoret, laajalla alueella liikkuvat urokset) toiseen. Liito-oravalle sopivalta lisääntymispaikalta vaaditaan myös että se on yhteydessä muihin sopiviin lisääntymispaikkoihin latvusyhteyksien kautta. Yhdistävinä alueina voi olla paitsi täysikasvuinen metsä, myös nuoret, yli 10 m korkeat metsät (Hanski 2003). Liito-orava liikkuu pääasiassa liitämällä puusta toiseen. Liidot ovat tavallisesti 40 metrin pituisia. Maassa se liikkuu kömpelösti ja yleensä vain muutamia metrejä, jos liito jää lyhyeksi. Pääravintona (noin %) liito-oravalla ovat talvisin lepän ja koivun norkot, joita se kerää ja varastoi talveksi koloihin, pönttöihin ja isojen kuusten oksille. Norkkojen puutteessa se syö myös silmuja. Kesäisin ravintona ovat lepän ja haavan lehdet sekä kukat ja marjat. Kesällä liito-oravalle kelpaavat myös koivun kypsyvät siemenet ja vihreät kuusenkävyt sekä männyn silmut ja kukinnot. (Hanski ym. 2001) Selvityksen lähtötietoina käytettiin liito-orava Valkeakosken alueella julkaisua (Ahola & Alanko) sekä Pirkanmaan ympäristökeskuksen liitooravahavaintotietoja, joiden mukaan selvitysalueelle sijoittuu liitooravahavaintoja Kalatonlahden luoteisrannalle, Rauhaniemeen ja Säkkisaareen. 4 SELVITYSALUEEN KUVAUS Selvitysalue eli yleiskaavoituksen kohteena oleva alue on noin 400 hehtaarin laajuinen ja sijoittuu Valkeakosken kaupungin taajaman lounaispuolelle. Alue sisältää Rauhaniemen, Säkkisaaren ja Haapasaaren alueet sekä Vallon Heikkilän alueita Vallonjärven ympäristössä (kuva 1). Selvitysalueen luonnonympäristö on rantojen tuntumassa lehtomaista kangasta ja paikoin lehtoa, joissa kasvaa kuusi-lehtipuusekametsää ja lehtipuuvaltaisia kuvioita. Rantametsät ovat pääasiassa iältään varttuneita - vanhoja ja niissä kasvaa järeitä kuusia ja haapoja. Puusto on monin paikoin luonnontilaltaan hyvää, monilatvuksista ja suojaisaa. Erityisesti Rauhaniemen Säkkisaaren alueet ovat puustoltaan monipuolisia ja alueilla kasvaa runsaasti vanhaa järeää lehtipuuta. Vallonjärven itäpuolella sijaitsee Heikkilänmetsän luonnonsuojelu- ja Natura-alue (FI ), joka on vanhaa kuusi - mäntymetsää sekä lehtomaista kuusivaltaista kangasmetsää. Natura-alueen liepeillä pellonreunuksilla kasvaa niin ikään vanhaa kuusivaltaista lehtomaisen kankaan metsää. Vallonjärven länsirannalla, Isovuolteen itärannalla sekä Yrjölänlahdella rannoilla kasvaa vaihtelevan ikäistä lehtipuustoa kuten koivua sekä tervaja harmaaleppää. Rantametsien harvennushakkuita on suoritettu Rauhaniemessä, Säkkisaaressa tien 130 itäpuolella sekä Tavaksenlahden Vuohilahden välillä. Selvitysalueen eteläosissa Harjunkallion alueella maasto on karumpaa ja metsät ovat mäntyvaltaisia. Metsäkasvillisuustyyppi vaihtelee alarinteiden tuoreesta mustikkatyypin havupuukankaasta lakialueiden kuivaan puolukkatyypin

5 FCG Planeko Oy Raportti 3 ( ) mäntykankaaseen, missä on myös pieniä kalliopaljastumia. Alueella on tehty hakkuita ja puusto on pääasiassa nuorta nuorehkoa. 5 MENETELMÄT Kuva 1.Selvitysalueen sijainti ja rajaus Maastoinventoinnissa selvitysalueen kaikki puustoiset osat käytiin läpi lukuun ottamatta pihapiirien puustoa sekä selvästi liito-oravan elinympäristöiksi soveltumattomia metsiä kuten mäntytaimikoita. Maastotyöskentelyyn käytettiin aikaa yhteensä noin 32 tuntia, inventointipäivät olivat 23., 24. ja 25. huhtikuuta sekä 2. toukokuuta Liito-oravan elinympäristöksi soveltuvilta metsäkuvioilta etsittiin ulostepapanoita, joita kertyy liito-oravan pesimiseen, ruokailuun, liikkumiseen ja oleskeluun talven aikana käyttämien puiden tyville (kuva 2). Tällaisia puita ovat erityisesti kookkaat kuuset ja haavat. Olosuhteet papanoiden havainnointiin olivat hyvät, maastosta oli inventointiajankohtaan mennessä sulanut lumipeite eikä kenttäkerroksen kasvillisuus ei ollut vielä lähtenyt kasvuun. Papanat olivat säilyneet hyvin puiden tyvillä ja olivat helposti nähtävissä edeltäneestä hyvin leudosta ja sateisesta talvesta huolimatta. Maastotyöpäivät olivat poutaisia.

6 FCG Planeko Oy Raportti 4 ( ) Kuva 2. Liito-oravan papanoita haavan tyvellä (Kuva: M. Nuottajärvi) Maastoinventoinneissa pesäpuiksi tulkittiin sellaiset papanapuut, joissa oli maasta käsin havaittavissa kolo tai soveltuva pesäpönttö. Risupesäpuita ei inventoinneissa havaittu, tosin niitä on usein hankala havaita tuuheaoksaisista kuusista maasta käsin tarkastellen. Liito-oravaesiintymien alueilla myös papanoimattomat pönttö- ja kolopuut on tulkittava pesäpuiksi, koska radiolähetinseurannoissa on havaittu, että liito-orava voi viettää viikkoja pesässä jättämättä yhtään papanoita kyseisen puun juurelle. Tällainen pesä voi olla liitooravan vaihtopesä ja siten tulkittava lisääntymis- ja levähdyspaikaksi, joka on säästettävä lähiympäristöineen. Löydetyt pesäpuut ja muut papanapuut merkittiin silmämääräisesti paikantaen 1: karttapohjalle. Papanapuiden sekä metsän rakenteen mukaan arvioitiin liito-oravan esiintymän rajaus ja latvusyhteydet muille liito-oravalle sopiville metsäalueille. Esiintymän rajaukseen sisällytettiin liito-oravalle tärkeät metsän osat eli pesäpuut ja muut papanapuut, niitä ympäröivät kuusikot sekä lehtipuuta, erityisesti haapaa, kasvavat metsiköt. Tässä raportissa on käytetty luonnonsuojelulain 49 :n tarkoittaman liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikan synonyyminä termiä esiintymä, joka kuvaa sitä esiintymän ydinaluetta, jonka liito-orava vähintään tarvitsee pystyäkseen säilymään alueella.

7 FCG Planeko Oy Raportti 5 ( ) 6 TULOKSET Havaitut liito-oravaesiintymät eli luonnonsuojelulain 49 :n tarkoittamat liitooravan lisääntymis- ja levähdyspaikat on numeroitu yhteneväisesti tekstissä ja karttaliitteessä 1, jossa on esitetty esiintymien rajaukset, papanapuiden paikat sekä tärkeimmiksi tulkitut kulkuyhteydet. 1. Kalatonlahden liito-oravaesiintymä Kalatonlahden lounais länsirannalle sijoittuva liito-oravaesiintymä mainitaan aiemmassa selvityksessä (Ahola & Alanko 2003, Pirkanmaan ympäristökeskus) ja alue on vakituinen liito-oravan lisääntymispaikka. Esiintymä koostuu kahdesta osa-alueesta (1 A ja 1 B), joiden väliin jää liito-oravan kulkuyhteytenä ja ruokailualueena toimivaa lehtipuumetsää. Esiintymän pohjoisemman osa-alueen keskelle jää vanha pelto sekä hylättyjä rakennuksia. Esiintymältä on latvusyhteydet tien 130 yli Veijonlahden suuntaan sekä Rauhaniemen eteläkärkeen päin. Veijonlahden länsi - luoteispuolella on liito-orava-alue (Pirkanmaan ympäristökeskus), jota ei tämän selvityksen yhteydessä inventoitu. Puuston rakenne on esiintymän pohjoisella osa-alueella (1 A) monipuolinen ja metsä on luonnontilaltaan hyvää. Metsä on vanhaa järeää lehtomaisen kankaan kuusikkoa, jossa sekapuuna kasvaa vaihtelevan ikäistä lehtipuustoa: haapaa, koivua, terva- ja harmaaleppää, tuomea ja raitaa. Vaihtelevan ikäisen puuston latvuskerrokset muodostavat liito-oravalle ihanteellisen suojaisen elinympäristön. Alueella on runsaasti vanhaa kookasta haapaa, koivua ja tervaleppää, etenkin rantaviivalla sekä esiintymän eteläosassa. Vanhan pellon koilliskulmalle tuodussa pöntössä (kuva 3) oli inventointiajankohtana ilmeinen pesintä, pönttöpuun tyvellä oli erittäin runsaasti (useita satoja) papanoita ja viereisten puiden tyvillä oli myös papanoita. Alueelta havaittiin yhteensä 23 papanapuuta, joista 10 oli kuusia, 12 haapaa ja yksi tervaleppä. Papanamäärät olivat runsaita muidenkin kuin pesäpuun ja sitä ympäröivien puiden tyvillä. Papanoita oli silmämääräisesti arvioiden muutamasta kymmenestä useaan sataan ja ne olivat pääosin tuoreita. Runsaimmin papanoitujen puiden tyvillä oli havaittavissa paljon myös vanhoja papanoita karikkeen sekaan painuneina. Esiintymän eteläinen osa-alue (1 B) on lehtipuuvaltaisen rantametsän keskelle jäävä vanhaa järeää kuusikkoa kasvava kumpare. Kuusikosta havaittiin yhdeksän papanapuuta, joista kuusia oli viisi ja haapoja neljä kappaletta. Papanmäärät olivat kohtuullisia, noin muutamia kymmeniä papanoita per puu. Kuusikkoon on ripustettu yksi pönttö, tämän kuusen juurella ei havaittu papanoita. Kuusikko toimii todennäköisesti levähdyspaikkana ruokailualueen reunalla ja kulkureitillä Rauhaniemen esiintymälle. Pönttö voi olla vaihtopesänä.

8 FCG Planeko Oy Raportti 6 ( ) Kuva 3. Liito-orava pesii pöntössä Kalatonlahden esiintymän pohjoisella osa-alueella. (Kuva: M. Nuottajärvi) 2. Rauhaniemen liito-oravaesiintymä Rauhaniemen eteläkärkeen sijoittuva liito-oravaesiintymä mainitaan aiemmassa selvityksessä (Ahola & Alanko 2003, Pirkanmaan ympäristökeskus) ja alue on vakituinen liito-oravan lisääntymispaikka. Alueella on tehty harvennushakkuita ja nyt liito-oravaesiintymän alue kasvaa nuorehkoa kuusikkoa sekä sekapuuna vaihtelevan ikäistä haapaa ja koivua (kuva 4.). Hakkuissa on etenkin Pikkuvuolteeseen laskevaan rinteeseen jätetty kasvuun vanhaa järeää haapaa. Liito-oravat ovat hakkuista huolimatta pysyneet alueella ja aiempien selvitysten tapaan havaittiin todennäköinen pesintä vanhassa kolohaavassa. Myös esiintymän pohjoisosassa on kolohaapa, jonka tyvellä ei ollut papanoita. Tämä haapa voi toimia vaihtopesänä. Papanoita havaittiin esiintymällä yhteensä kahdeksan haavan tyvellä ja papanamäärät olivat runsaita (muutamia satoja per puu). Alueen nuori kuusikko tarjoaa ilmeisesti riittävää suojaa liitooraville ja kuusikon kasvaessa korkeammaksi puuston rakenne muuttuu edelleen liito-oravan kannalta paremmaksi. Liito-oravat pystyvät todennäköisesti ylittämään Pikkuvuolteen, jonka leveys Rauhaniemen ja Säkkisaaren välillä on noin 25 metriä.

9 FCG Planeko Oy Raportti 7 ( ) Kuva 4. Vanhoja haapoja ja nuorta kuusikkoa Rauhaniemen liito-oravaesiintymällä (Kuva: M. Nuottajärvi) 3. Säkkisaaren liito-oravaesiintymä Säkkisaaressa sijaitsee liito-oravaesiintymä (kuva 5), joka on mainittu aiemmassa selvityksessä (Ahola & Alanko 2003, Pirkanmaan ympäristökeskus). Esiintymä koostuu kolmesta osa-alueesta (3 A, 3 B ja 3 C), joista merkittävimmät (A ja B) sijoittuvat tien 130 länsipuolelle. Tien itäpuoliset alueet on vastikään hakattu lukuun ottamatta saaren pohjoisosaa sekä Karhunkallion jalopuumetsikköä. Esiintymän Pikkuvuolteen viereinen osa-alue (3 A), jolta on aiemminkin havaittu merkkejä liito-oravasta, on ominaisuuksiltaan ihanteellista liitooravametsää: Puusto on luonnontilaltaan hyvää, vanhaa ja järeää kuusi lehtipuusekametsää, jossa kasvaa nuorempaa kuusta ja lehtipuuta suojaavana alispuustona. Erityisesti lähellä rantaa kasvaa vanhoja järeitä haapoja ja tervaleppiä, muuta lehtipuustoa ovat koivu, harmaaleppä ja tuomi. Alueella on myös kääpäisiä lahopuita sekä pökkelöitä. Metsäkasvillisuustyyppi on lehtomaista kangasta lehtometsää. Alueella havaittiin 36 papanapuuta, joista 18 on haapoja, 17 kuusia ja yksi koivu. Papanamäärät vaihtelivat muutamasta kymmenestä useaan sataan papanaa per puu. Alueen pohjoisreunalla lähellä tietä havaittiin erityisen runsaasti papanoita vanhan haavan tyvellä. Haavassa ei maasta käsin tarkastellen nähty koloa, mutta runsaasta papanamäärästä päätellen puussa saattaa sellainen olla. Esiintymän osa-alue 3 B Kärjenmaan alueella on yleispiirteiltään kuten osaalue 3 A, puusto on hieman väljempää ja paikoin on puhtaita haavikkolaikkuja. Alueelta havaittiin yhteensä 14 papanapuuta, joista puolet on haapoja ja puolet kuusia. Rannan tuntumassa havaittiin erityisen runsaasti papanoita vanhan haavan tyvellä. Haavassa ei maasta käsin tarkastellen nähty koloa, mutta runsaasta papanamäärästä päätellen puussa saattaa sellainen olla.

10 FCG Planeko Oy Raportti 8 ( ) Esiintymän osa-alue 3C sijoittuu Säkkisaaren pohjoisrannalle, jyrkästi vesirajaan laskevaan rinteeseen. Rinteen päällys on hakattu ja osa-alue sisältääkin vain kapean kaistaleen hakkaamatonta rantaviivaa. Papanoita löydettiin yhden kuusen ja kahden haavan tyviltä; papanamäärät olivat vähäisiä. Osa-alue 3 C toimii todennäköisesti levähdyspaikkana. Kuva 5. Säkkisaaren liito-oravaesiintymän rantametsää (Kuva: M. Nuottajärvi) 7 JOHTOPÄÄTÖKSET JA SUOSITUKSET Selvitysalueelta rajatut liito-oravaesiintymät on tulkittava luonnonsuojelulain 49 tarkoittamiksi lisääntymis- ja levähdyspaikoiksi, koska esiintymillä sijaitsee pesäpaikkoina toimivia vanhoja kolohaapoja sekä pönttöjä, ja esiintymillä aiemmin sekä tämän selvityksen yhteydessä tehdyt papanahavainnot osoittavat liito-oravien käyttäneen alueita vakituisesti useiden vuosien ajan. Esiintymän rajaaminen on kuitenkin aina arvio, sillä papanat eivät osoita kaikkia liito-oravien käyttämiä ruokailu- ja pesäpaikkoja (Hanski 2003). On myös muistettava, että keväällä löydettävät ulostepapanat kuvastavat liito-oravien asuttamista ja osittain niiden liikkeitä talvikauden aikana (syyskuun puolesta välistä toukokuun alkupuolelle). Papanoita kertyy yleensä eniten talven aikana käytettyjen kolopuiden alle, mutta niitä voi löytyä myös kulkureitteinä ja ruokailuun käytettyjen puiden alta. Talviset papanat eivät välttämättä aina kerro siitä missä liito-oravan poikaspesä keväällä ja kesällä on, eivätkä mitään elinpiirin rajoista tai alueella asuvien yksilöiden lukumäärästä. Poikaspesä ja kesänaikaiset ruokailualueet voivat olla muualla, joskin samalla metsäalueella, kuin talviset papanapaikat näyttäisivät osoittavan. (Hanski 2003) Luonnonsuojelulain 49 :ssä kielletään EU:n luontodirektiivin liitteen IV (a) lajien kuten liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikan hävittäminen ja heikentäminen. Hävittämisellä tarkoitetaan toimenpiteitä, joiden jälkeen esiintymän liito-oravat häviävät, eikä alue enää ole liito-oravalle asumiskelpoinen. Hävittämisessä suurin osa sopivan lisääntymis- ja ruokailumetsikön pinta-alasta sekä suurin osa pesäpuista häviää. Käytännössä liito-oravan lisääntymispaikka hävitetään, jos kaikki latvusyhteydet sinne hävitetään. Liito-oravan lisään-

11 FCG Planeko Oy Raportti 9 ( ) tymis- ja levähdyspaikan heikentämisellä tarkoitetaan tilannetta, jossa osa esiintymän ydinalueesta, osia ruokailu- ja lisääntymisalueista hakataan, tai esiintymää pilkkomalla ja osa-alueita eristämällä vaikeutetaan tai estetään liito-oravien liikkuminen alueella. Heikentämistä ei tapahdu mikäli toimenpiteet ovat niin vähäisiä, että niiden jälkeenkin alueen voidaan olettaa pitkällä aikavälillä pysyvän liito-oravalle elinkelpoisena. Alue ei välttämättä heikenny, jos joitain papanapuita (joissa ei ole koloja), esim. kuusia, jää hakkuun tai rakentamisen alle. (Hanski 2003) Maankäytön suunnittelussa on huolehdittava, että liitteessä 1 esitetyt liitooravan esiintymät eli luonnonsuojelulain 49 :n mukaiset lisääntymis- ja levähdyspaikat säilyvät rakentamisen ulkopuolella. On huomattava, että pelkkä pesäpuun säästäminen alueella ei liito-oravan kannalta riitä; tutkimusten mukaan liito-orava tarvitsee lisääntymispaikakseen vähintään neljän hehtaarin laajuisen metsäalueen (Hanski 2003). Liito-oravan lisääntymispaikka ei siis ole pienialainen laikku pesäpuun ympärillä; varovaisuusperiaatteen mukaisesti liito-oravan asuttamat metsiköt tulee jättää riittävän suuriksi (Sierla ym. 2004). Liito-oravaesiintymät suositellaan siten säästettäväksi vähintään siinä laajuudessa kuin ne on liitteessä 1 esitetty. Myös liitteessä 1 esitetyt liito-oravan kulkuyhteydet on turvattava jättämällä esiintymien välille ja esiintymiltä laajemmille metsäalueille johtavia ekologisia käytäviä. Liitteessä 1 esitetyt kulkuyhteydet ovat maastossa pääasiallisiksi tulkittuja latvusyhteyksiä, joiden lisäksi liito-oravat voivat käyttää myös muita kulkureittejä kuten esimerkiksi pihapiirien puustoa. Ekologisten käytävien alue voi olla tavanomaista talousmetsää, iältään nuorta, yli 10 m korkeaa metsää tai vanhempaa metsää. Rakentamisen ulkopuolelle rajattavan ekologisen käytävän leveys tulisi olla noin metriä, tosin liito-oravan on havaittu pystyvän käyttämään huomattavasti kapeampiakin, jopa viiden metrin levyisiä käytäviä (Selonen & Hanski 2003). Liito-orava voi hyödyntää liikkumisessa myös nuorta puustoa käsittäviä taimikoita. Tutkimuksissa liito-oravien onkin havaittu käyttävän nuorta puustoa käsittäviä taimikoita ja puustoisia soita mieluummin kuin esimerkiksi kuivia mäntymetsiä (Selonen ym. 2001). Selvitysalueen liito-oravaesiintymät sijoittuvat Rauhaniemen Säkkisaaren alueelle missä on liito-oravan kannalta ihanteellisia metsiä. Liki vastaavaa metsää on myös Säkkisaaren kaakkois- ja itäpuolilla Haapasaaren Vallonjärven ympäristöissä, mutta ilmeisesti Isovuolle, joka on kapeimmillaan 75 metriä, estää sillasta huolimatta liito-oravien levittäytymisen näille alueille. Liito-oravien pääasiallinen kulkusuunta Rauhaniemen Säkkisaaren esiintymiltä onkin todennäköisesti luoteeseen kohti Veijonlahtea, jonka länsipuolella on laaja liito-oravaesiintymä (Pirkanmaan ympäristökeskus) sekä pohjoiseen kohti Lotilanjärveä, jonka rantametsissä on useita liito-oravaesiintymiä (Ahola & Alanko 2003).

12 FCG Planeko Oy Raportti 10 ( ) FCG Planeko Oy Hyväksynyt: [nimen_selvennys] [asema_koulutus] Tarkastanut: [nimen_selvennys] [asema_koulutus] Laatinut: Marja Nuottajärvi Biologi, FM LÄHTEET Ahola Jorma & Alanko Markku 2003: Liito-orava Valkeakosken alueella Valkeakosken lintuharrastajat ry, Valkeakosken kaupungin ympäristötoimi. Hanski,I. K. 2003: Voimalinjojen rakentamisen vaikutukset liito-oravan (Pteromys volans) esiintymiseen ja suotuisaan suojelutasoon. Lausunto Hanski, I. K., Henttonen, H., Liukko, U-M., Meriluoto, M. & Mäkelä, A. 2001: Liito-oravan (Pteromys volans) biologia ja suojelu Suomessa. 130 s. Suomen ympäristö 459. Ympäristöministeriö. Pirkanmaan ympäristökeskus : Liito-oravahavaintoaineisto selvitysalueelta paikkatietona. Rassi, P., Alanen, A., Kanerva, T. & Mannerkoski, I. (toim.) 2001: Suomen lajien uhanalaisuus Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus, Helsinki, 432 s. Selonen, V., Hanski, I. K. & Stevens, P. C. 2001: Space use of the Siberian flying squirrel Pteromys volans in fragmented forest landscapes. Ecography 24: Selonen, V. & Hanski, I. K. 2003: Movements of the flying squirrel Pteromys volans in corridors and in matrix habitat. Ecography 26: Sierla, L., Lammi, E., Mannila, J & Nironen, M. 2004: Direktiivilajien huomioon ottaminen suunnittelussa. Suomen ympäristö 742, Ympäristöministeriö, Helsinki.

13

14

15