ISONKYRÖN ORISMALA- VALTAALAN OSAYLEISKAAVA-ALUEEN LUONTOSELVITYS

1 ISONKYRÖN ORISMALA- VALTAALAN OSAYLEISKAAVA-ALUEEN LUONTOSELVITYS JOHDANTO Isonkyrön Orismala-Valtaalan osayleiskaava-alueen luontoarvoja selvitettiin kesän 2002 aikana. Isonkyrön kunnan toimeksiannosta laadittavaan kaava-alueeseen sisältyvät kunnan itäosan kylät Kyrönjoen eteläpuolella. Luontoselvityshanke käynnistyi 14.5. 2002 linnustoselvityksellä. Aikaisin pesivien lintujen kannalta varhaisempi aloitus (huhtikuun puolella) olisi epäilemättä parantanut selvitysastetta, mutta aamuvarhaisella aloitetut maastotyöt kompensoivat tilannetta jonkin verran. Maastotöiden aikana ei ilmennyt kuitenkaan mitään viitteitä, jotka antaisivat aihetta uskoa alueelta löytyvän sellaisia linnusto- tai muita arvoja, jotka oleellisesti vaikuttaisivat kaavan laadintaan. Selvitystyössä keskityttiin linnuston, kasvillisuuden sekä metsä- ja luontotyyppien tarkasteluun. Myös muinaismuistoista kertovia merkkejä tarkkailtiin. Samalla arvioitiin tarpeita virkistys- ja matkailupalvelujen kehittämisen suhteen. Havaintoja muusta luonnosta kertyi jonkin verran tämän työn ohessa. Kartoitusalue käytiin läpi kaikki metsäalueet, joenrannat ja kaava-alueen rajat kulkien. Pelto- ja asutusalueilla havainnointi oli ylimalkaisempaa. Kaikki kartalla mielenkiintoisilta vaikuttavat paikat pyrittiin tarkastamaan useamman kerran. Luontoselvitysten tekoon käytetty aika on suhteessa kustannuksiin ja luonnollisesti usea käyntikerta samoilla paikoilla kesän mittaan olisi tuonut lisää lajeja ja tarkentanut selvitystä, mutta kustannussyistä siihen ei ollut mahdollisuuksia. Selvitystyötä tehtäessä oli käytössä peruskartan värisuurennos 1:10 000 sekä Rapakkojenkallion suunnistuskartta ja Ylipään Nuorisoseurantalon Marjamäen alueen latureittikartta. Maastossa liikuttaessa kartoille tehtiin tarpeelliselta osin merkintöjä muistiinpanojen tueksi. Luontoselvitystyön toimeksiantajana oli kaavan laadinnasta vastaava Isonkyrön kunta ja luontoselvityksen tekijänä luontoalan monitoimiyritys Luontokartoitus ja opastus Keijo T. Seppälä T :mi Kauhajoelta. Työn suorittamisesta vastasi luontokartoittaja EAT Keijo T. Seppälä Kauhajoelta. Kauhajoella 20.12. 2002 Keijo T. Seppälä

2 1. ALUEEN SIJAINTI JA YLEISKUVAUS Kartoitusalue sijaitsee Pohjanmaan maakunnassa, Isonkyrön kunnan itäosassa. Alue rajoittuu pohjoisessa Kyrönjokeen (kuva 1.), idässä Etelä-Pohjanmaan maakuntaan kuuluvan Ylistaron kunnan rajaan, etelässä länsiosaltaan rautatiehen ja itäosaltaan Ylistaron rajan tuntumassa noin kilometrin rautatien eteläpuolella oleviin Haapa- ja Nevasalonnevan pohjoisreunoihin sekä lännessä Napuen Larvakylän seutuun. Pinta-alaa kartoitusalueella on noin 900 ha. Orismalan- Valtaalan alue on vankkaa maanviljelysseutua, jossa peltoala on tehokkaasti viljelty. Peltojen keskellä on vaihtelevankokoisia asumattomia metsäalueita. Alueesta yli puolet on peltomaata. Suurimmat yhtenäiset peltoalueet sijoittuvat alueen itäosaan. Metsäalueet ovat osin hyvin kallioisia ja kivisiä ja jääneet siitä syystä aikoinaan raivaamatta pelloksi. Isoja siirtolohkareita (kuva 2.)on niin metsissä kuin peltojen keskelläkin. Metsät ovat suhteellisen karuja puolukka- ja mustikkatyypin kankaita, soita alueella ei ole muuta kuin kallioalueiden painanteissa. Suojeluohjelmissa olevia kohteita ei alueella ole museokohteita lukuun ottamatta Vesialueita on niukasti, vain pieni ja hidasvirtainen Orismalanjoki sekä kaivettuja lammikoita ja vanhoja louhoksia Annalanmäki Sotamiehenkallio Roijonmäki-alueella. Asutusta on runsaasti, varsinkin Orismalan- ja Kyrönjoen varrella sekä useiden metsäsaarekkeiden reunaosissa. Kaava-alueella on asuttuja taloja yli 200, mutta myös autiotupia on muutamia. Kouluja alueella on kaksi ja lisäksi muutamia liikerakennuksia. Alueella sijaitsee myös tunnettu Kalliojärven tanssipaikka ja Luukkuhaan virkistys- ja karavaanialue. Ylipään Nuorisoseurantalon tuntumassa sijaitsee kunnan hiihtokeskus rakennettuine ja valaistuine pururatoineen. Marjamäen huipulle, hiihtoreitin varrelle, on rakennettu näkötorni ja laavu retkeilijöiden käyttöön (kuva 3.). Valtatie 16 kulkee alueen halki luode-kaakko suuntaisesti lähellä Kyrönjokea, samoin useita pienempiä maanteitä risteilee alueella. Ylistaron rajan tuntumassa on kuuluisa Leväluhdan uhrilähde, josta on löytynyt lähteeseen satoja vuosia sitten haudattuja vainajia. Marjamäessä on muutamia karttaan merkittyjä muinaishautoja. Lähellä valtatie 16 Orismalanjoen ylittävä vanha kivisilta on Tielaitoksen nimeämä museosilta. Napuen taistelun muistomerkki jää niukasti kartoitusalueen ulkopuolelle. Alue on tasaista, laajat peltoaukeat ja vaihtelevankokoiset metsäsaarekkeet vuorottelevat koko alueella. Korkeus vaihtelee peltoalueen noin 20 metristä kallioalueiden noin 45 metriin. Luonnonpiirteiltään kartoitusalueen maisema poikkeaa kallioisten metsäsaarekkeiden osalta tyypillisestä Pohjanmaan lakeudesta, antaen viitteitä jo läheisestä rannikkoseudusta. Luonnonarvoiltaa se on silti varsin tavanomaista pohjalaista pelto- ja metsäluontoa ilman poikkeuksellisia piirteitä. Alueen kylänraiteilta huokuvat vuosisataisen asutuksen tuulahdukset nykyaikaan sekoittuen (kuva 4.).

3 2. KARTOITUSALUEEN LINNUSTO 2.1 Laskentamenetelmät Linnustokartoitus käynnistyi 14.5. 2002 klo 20.00 ja sitä jatkettiin 15.5. klo 3.30 alkaen. Aamuvarhaisella liikkumisella pyrittiin kompensoimaan suhteellisen myöhäinen aloitusajankohta, koska osa jo pesintänsä aloittaneistakin lajeista on hetken aamusta äänessä ja siten havaittavissa. Menetelmänä käytettiin yksinkertaistettua kartoitusmenetelmää. Siinä kaikkien havaittujen yksilöiden tapaamispaikat merkitään kartalle ja laskenta toistetaan mahdollisuuksien mukaan kaksi kolme kertaa. Koska kartoitettava alue oli melko suuri, eri osien laskentatehokkuus vaihteli. Joillakin alueilla havaintoja kertyi useina aamuina, joillakin vain kerran kaksi. Kartoituksen alussa liikuttiin lähinnä alueen itäosassa sekä myös osin läntisessä kulmassa. Yli puolella alueesta tehtiin havaintoja, metsäsaarekkeissa liikuttiin vain reunaosissa. Röijerinmäen Kalliojärven alueella liikuttiin koko alueella. Kartoitustyö tehtiin pääasiassa polkupyörällä teitä ajellen. Samalla kuunneltiin ja katseltiin koko ajan lintujen ääniä ja liikkeitä. Säännöllisin välein pysähtymällä kuunneltiin ja katseltiin tarkemmin alueita. Metsäalueilla kuljettiin jalkaisin huomioiden kaikki kuullut ja nähdyt yksilöt. Laajemmilla peltoaukeilla maastoa tarkkailtiin kaukoputkea apuna käyttäen. Havaittujen lajien tapaamispaikat merkittiin työkartalle. Kartoitusta jatkettiin samoilla menetelmillä 28.5. ja 4. 5.6. tarkastellen uusia alueita ja täydentäen jo tutkitun alueen havaintoja. Myös myöhemmin kasvillisuuskartoituksen yhteydessä lintuhavainnot kirjattiin ylös jos niillä tuntui olevan jotain erityistä mielenkiintoa. 2.2 Huomioita linnustosta Kartoitusalueen linnusto osoittautui varsin tavanomaiseksi. Lähinnä huomiota kiinnitti muutamien lajien niukkuus ja jopa puuttuminenkin. Helposta havaittavuudestaan huolimatta esimerkiksi kottaraista ei havaittu yhdelläkään käynnillä, sen paikan tuntuu vieneen naakka. Vesilintuja esiintyi lähinnä Orismalanjoen varrella ja Kalliojärven seutuvilla olevissa pikku lammikoissa. Isokoskelo lensi Kyrönjoen tuntumassa 28.5 (kuva 5.). Petolinnuista havaintoja tuli vasta syyskesällä varpus-, tuuli- ja sinisuohaukoista saalistelemassa Ylistaron rajan tuntumassa. Ne on tulkittu pesimättömiksi. Kanalinnuista fasaania lukuunottamatta tuli vain havainto ylilentävästä teeriparvesta ja yhdestä itäosassa huutelevasta peltopyystä. Fasaani oli huomattavan runsas, koiraiden huutoa kuuli yhtenään joka puolelta ja naaraitakin näkyi usein. Yhtäkään ruisrääkkää tai ruokailevaakaan kurkea alueella ei havaittu! Kahlaajia oli luonnollisesti niukahkosti, laajat salaojitetut pellot eivät miellytä edes isokuovia ja töyhtöhyyppää. Jokivarsilla ja lammilla tavattiin rantasipejä ja pikkutyllejä. Muutamia lehtokurppia havaittiin pienissä metsäsaarekkeissa.

4 Naurulokkeja ruokaili pelloilla jonkun verran, mutta pesivänä tavattiin vain kalalokki. Pesät sijaitsivat ison kiven päällä ja peltoalueen keskelle kasatussa kivikossa. Sepelkyyhkyjä alueella näkyi runsaasti niin pelloilla kuin metsissäkin, samoin kesykyyhkyjä liikkui viljankuivaamojen lähettyvillä. Käki tavattiin Kalliojärven ja Marjamäen kalliomänniköissä (kuva 6.). Pöllöistä ei tullut ainuttakaan havaintoa. Tervapääskyjen niukkuus alueella kiinnitti myös huomiota, vain erään autiotalon seutuvilla oli pieni yhdyskunta.. Tikoista tavattiin vain käenpiika, jota esiintyikin mukavasti 6 paria. Laji on silmälläpidettävien listalla Suomessa. Toisaalta lahopuiden osuus metsissä oli melko vähäinen. Varpuslinnuista keltävästäräkin ja kottaraisen puuttuminen ja kivitaskun sekä pääskyjen niukkuus kielivät yksipuolisesta ja karjattomasta maataloudesta. Karjaa varsinaisesti laitumella alueella ei juuri näkynytkään. Myös pensastaskun, punavarpusen ja peltosirkun vähälukuisuus kertovat tehokkaasta viljelystä. Pellot olivat suurimmaksi osaksi viljalla, mikä näkyi selvästi linnuston lajikoostumuksessa. Variksia, harakkoja ja varsinkin naakkoja alueella liikkui runsaasti, ne eivät ole tehomaataloudesta ainakaan kärsineet Kartoitusalueella tavattiin yhteensä 76 lintulaji, joista pesiviksi on tulkittu 64 lajia. Lukua voidaan pitää seudulle tavanomaisena. Yölaulajista vain ruoko- ja viitakerttunen esiintyivät alueella ja tilanne vaikuttaa todelliselta koska alueella liikuttiin nimenomaan yöaikaan. Koska lajiluettelo kertoo aina jotakin alueen luonnosta, liitteestä 1. taulukosta 1. löytyvät kartoitusalueella tavatut lintulajit tulkintoineen runsaudesta. Vähälukuisista lajeista on esitetty pariarvio, yleisistä vain luonnehdinta esiintymisestä. 3. KARTOITUSALUEEN KASVILLISUUS 3.1 Kartoitusmenetelmät Kasvillisuushavaintoja alettiin kerätä lintukartoituksen yhteydessä jo 14.5. alkaen, mutta varsinaisesti kasvillisuuskartoitukseen keskityttiin vasta heinäkuun lopulta lähtien. Peltoalueilla kasvillisuuden havainnointi oli laajojen salaojitettujen peltojen takia ennen puintiaikaa hankalaa. Joillekin alueille alkuvaiheessa ei päässyt ollenkaan, koska viljelyksiä ei voinut tallata. Kartoitusalueen kasvillisuutta tarkasteltiin keskikesällä kulkien peltoalueella mahdollisuuksien mukaan ojanpientareita sekä peltoteitä. Syksyllä viljanpuinnin jälkeen kulku helpottui ja pellonreunojen ja pikku saarekkeiden kasvillisuutta päästiin tarkastelemaan kunnolla.

5 Metsäsaarekkeet kuljettiin luontotyyppejä huomioiden läpi tarpeellisen tiheästi. Mikäli kasvilajisto osoitti merkkejä rehevyydestä, kulkuvälit olivat pienemmät kuin karuilla kallioalueilla. Joenvarsien ja lampien kasvillisuutta havainnoitiin rantoja kulkien. Asutusalueilta ei häirinnän välttämiseksi havaintoja kerätty yleisiä tienvarsia lukuun ottamatta. Näin ollen läheskään kaikkia alueella esiintyviä kasvilajeja ei havaittu, mutta tällä ei liene kaavoitustyön kannalta oleellista merkitystä. Havaitut kasvilajit merkittiin muistiin ja pääasia oli eri luontotyyppien huomioiminen. Kovin tarkkoihin rajauksiin ei ole menty alueen laajuudesta ja toimeksiannon luonteesta johtuen. 3.2 Huomioita kasvillisuudesta Kartoitusalueelta merkittiin muistiin 162 kasvilajia, mitä voinee pitää melko vaatimattomana määränä metsien yleisen karuuden ja tehoviljelyn huomioidenkin. Kartoitusmenetelmistä johtuen ilmeisesti muutama kymmenen lajia jäi todellisuudesta puuttumaan. Koristekasveja ei ole otettu huomioon lajistoa tarkasteltaessa. Kasvilajistossa ei havaittu uhanalaisia tai rauhoitettuja lajeja, eikä muutenkaan lajisto vaikuttanut mitenkään seudulla poikkeukselliselta. Mitään varsinaisia yllätyksiä kohdalle ei sattunut. Ehkä mielenkiintoisin havainto oli vanhan kulttuurikasvin, illakon, esiintyminen rautatien varrella lähellä Orismalan koulua. Joidenkin lajien puuttuminen kokonaan kiinnitti jälkikäteen huomiota. Eräs tällainen laji on lehtovirmajuuri, josta merkintöjä muistiinpanoissa ei ole. Koska merkittäviä kasvilajeja tai kasvustoja ei alueella tavattu, ei myöskään erillistä karttaa kasvilajien esiintymisestä ole laadittu. Kasvilajisto kertoo aina kuitenkin jotakin seudun luonto-oloista, joten havaitut kasvilajit karkealla runsausluokituksella löytyvät liitteestä 2. taulukosta 2. Lajit systemaattisessa järjestyksessä (Hämet-Ahti el. al. Retkeilykasvio 1998). 4. MUUT ELÄINHAVAINNOT Maastotöiden aikana tehtiin havaintoja myös muista eläinlajeista. Nisäkkäistä rusakkoja näkyi aamuyön tunteina pelloilla runsaasti, yhteensä noin 20 yksilöä. Metsäjäniksestä tuli pari havaintoa Marjamäen laajalla metsäalueella. Hirvenjälkiä näkyi jonkun verran koko alueella. Näköhavainto tuli kolmesta yksilöstä Valtatien varrelta Ylipään Nuorisoseurantalon läheisyydessä aamuyöllä. Oravista näkyi merkkejä useissa kuusivaltaisissa metsäsaarekkeessa. Orismalanjoen ja suurempien valtaojien varsilla olivat vesimyyrät kaivelleet käytäviään ja runsastuvasta myyräkannasta kertovia merkkejä näkyi loppukesällä eri puolilla aluetta, niin pellonreunoilla kuin metsissäkin.

6 Aamuyöllä ja loppukesällä tapahtunut maastossa liikkuminen ei suosinut päiväperhoshavaintojen tekoa. Havaintoja kertyi lähinnä suokelta-, lanttu-, ja nokkosperhosista. Myös loistokultasiipi, juolukka-, hopea-, niitty- ja ketosinisiipiä sekä hopeatäpliä tavattiin jonkun verran. 5. KARTOITUSALUEEEN LUONTOTYYPIT Koska kartoitusalue on laaja, ei kovin tarkkoihin rajauksiin ole menty. Alueet on jaoteltu lähinnä maankäyttötapojen mukaisesti ja vain metsätyypeistä kerrotaan tarkemmin. 5.1 Peltoalueet Valtaosa kartoitusalueesta on peltoviljelyksessä. Suuria salaojitettuja alueita on varsinkin alueen itäosassa ja eri viljalajien viljely oli päätuotantosuunta (kuva 7.). Nurmiviljelyksessä peltoja oli hyvin vähän, samoin laidunala oli hyvin pieni. Joutomaa- tai kesantopeltoja oli erittäin vähän, alkuvuodesta pieni kesantoalue Kyrönjoen tuntumassa oli loppukesällä otettu myös taas tehoviljelyyn. Tehokas viljely näkyi niin lintu- kuin kasvilajistonkin yksipuolisuutena. Pienet kivikot, yksittäiset puut ja rikkonaisten metsäsaarekkeiden reunaosat kompensoivat jonkin verran tätä seikkaa. 5.2 Kulttuurialueet Alueella on paljon asutusta ja siten kulttuurivaikutus on suuri. Asutusalueita tarkasteltiin vain lähinnä ohi polkupyörällä ajettaessa, mutta sen rikastava vaikutus luontoon tuli hyvin esille. Viehättäviä alueita ovat muun muassa Annalanmäki rautatien lähellä, Orismalan kylän keskusta jokivarsineen, Valtaalan Museosillan seutu, Kunelinkallion Roijonmäen Rautatien välisen tien varret, Sepänmäki ja Katilan seutu. 5.3 Metsäalueet Kartoitusalueen metsämaat ovat suhteellisen karuja, viljavimmat alueet on otettu jo aikaa sitten luonnollisesti viljelykseen. Itäosan metsäsaarekkeet ovat kallioisempia, paikoin reunalla on vain kapea kaista tasaista maata. Länsiosan laajemmat metsäkuviot ovat loivapiirteisempiä. Muutamia metsäsaarekkeita on hakattu lähiaikoina paljaaksi (kuva 8.), kuten kuvatun lisäksi Aittomäen itäpuolella Valtatien varrella oleva saareke. Korkeimmat kalliot ovat osin CLT-tyypin jäkäläkankaita (kuva 9.), osin CT-tyypin kanervakankaita. Kallioiden notkelmissa on yleisesti pieniä, soistuneita painanteita, jotka ovat lähinnä isovarpurämeitä. Pensaita on vähän, kallioilla katajaa, soistuneissa painanteissa virpapajua, kenttäkerrosta vallitsevat variksenmarja, kanerva, puolukka ja painanteissa suopursu, juolukka, valokki ja paikoin tupasvilla. Pohjakerrosta vallitsevat kallioilla erilaiset poronjäkälät ja soistuneissa painanteissa rahkasammalet. Laajempia soistuneita alueita on lähinnä Rapakkojenkallion-Marjamäen alueella. Varsinaisia soita kartoitusalueella ei ole.

7 Metsäsaarekkeiden laitaosissa on VT-puolukkatyypin (kuva 10.) ja MT-mustikkatyypin kankaita. Vallitsevia puulajeja ovat mänty ja kuusi, sekapuuna on hies- ja rauduskoivua sekä vähäisessä määrin haapaa. Paikoin nuori haavikko saattaa muodostaa tiheitäkin kasvustoja hakkuiden jäljiltä. Pellonlaidoissa kasvaa jonkun verran pihlajaa. pensaskerroksessa on katajaa ja lehtipuun taimia, kenttäkerrosta vallitsevapuolukka, mustikka, oravanmarja, kevätpiippo ja metsämaitikka. Vähäisessä määrin löytyy OMT-tyypin lehtomaisia alueita, joissa kasvilajisto on jo luonnollisesti runsaampaa. Kuusi on valtapuu, pensaskerroksessa on paikoin runsaasti taikinamarjaa ja katajaa, kenttäkerroksessa mustikkaa, käenkaalta, oravanmarjaa, kevätpiippoa ja metsämaitikkaa. Varsinaisia lehtoja alueelta ei löytynyt, rehevimmät alueet jokivarrellakin on ilmeisesti otettu asutuskäyttöön jo ajat sitten. 5.4 Vesialueet Kartoitusalueella vesialueita on pienehkössä ja kesällä hidasvirtaisessa Orismalanjoessa (kuva 11.) sekä vanhoissa louhoksissa Kalliojärven Sotamiehenkallion alueella. Roijonmäen pohjois- (kuva 12.) ja itäosaan on lisäksi kaivettu pari pientä lampea. Rautatien tuntumassa on lisäksi umpeenkasvanut pieni allikko ilmeisesti vanhan teollisuuslaitoksen tarpeisiin aikoinaan tehty. Lisäksi on pieni kaivettu allas Marjamäen luoteispuolella (kuva 13.). Orismalanjoki on rehevöitynyt jonkin verran asutuksen ja viljelyn johdosta, mutta ei tarjoa mitään kasvierikoisuuksia. Kelluslehtisistä uistinvitaa ja ulpukkaa kasvaa paikoin runsaastikin, rannoilla myös keltakurjenmiekka, ranta-alpi, viitakastikka ja mesiangervo. Jokea reunustaa peltoalueella kapea harmaaleppä- kiiltopaju-hieskoivuvyöhyke. Terttuseljaa ja tuomea kasvaa jokivarren pusikossa siellä täällä. Ylempänä Myllymäen kohdalla kuusta kasvaa joen törmällä. Kalliojärven-Luukkuhaan-Sotamiehenkallion lammet (kuva 14.) ovat karuja, vain jonkun verran uistinvitaa, ojasorsimoa, rantapuntarpäätä, viiltosaraa ja pikkuvesitähteä esiintyy. Samoin Roijonmäen lammet ovat karuja, soistuneisiin painanteisiin kaivettuja. Vanhempi, itäisempi, on jo kasvillisuudeltaan lähempänä luonnontilaa. Kuitenkaan kasvillisuudesta ei löytynyt mitään mainittavia piirteitä. 6. LUONNON MONIMUOTOISUUDEN KANNALTA MERKITTÄVÄT ALUEET Vaikka alueen luonto ei mitään valtavia erikoisuuksia tarjoakaan, löytyy silti alueita ja paikkoja, jotka ansaitsevat lähempää tarkastelua ja huomiota kun kaavaa alueelle laaditaan. Mitenkään paremmuusjärjestykseen asettamatta näitä paikkoja tarkastellaan lähemmin. Muutamien alueiden luonnonarvot syntyvät vanhasta puustosta, joten tulevien metsänhakkuiden yhteydessä arvot tullaan menettämään. Luonnonarvoiltaan merkittävimmät alueet kuvioitu kartalle liitteessä 3.

8 6.1 Rengonkallion länsiosa (kuvio 1.) Rengonkallion katkaisevan tien länsipuoli on varsinkin kärjestään komeaa kuusivaltaista metsää. Lähempänä valtatietä kallioalue on hyvin vaihtelevaa ja hankalakulkuista. Luonnonarvot ovat lähinnä maisemalliset, mitään merkittävää eliölajia alueelta ei löytynyt. Rengonkallion itäosa oli hakattu melko rumaan kuntoon osin kallioiden päällystöjä myöden (kuva 15.). Ainoastaa Rengon tilalle menevän tien varrella olon pieni kallio jätetty hakkuun ulkopuolelle (kuva 16.). 6.2 Komiatkalliot (kuvio 2.) Vastapäätä edellistä, Valtatien eteläpuolella sijaitsevat Komiatkalliot ovat varsinkin keskiosan karujen jäkäläkallioiden osalta silmää miellyttävää maastoa. Laidoilla kasvaa rehevämpää puolukka- ja mustikkatyypin kuusivaltaista metsää. Tuoreita hakkuita alueella ei ole tehty. 6.3 Aittomäki (kuvio 3.) Kokonaisuutena mielenkiintoista kalliomännikköä jota soistuneet suopursuvaltaiset painanteet pilkkovat. Metsä jonkun verran nuorempaa kuin edellisissä kohteissa. Lounaiskärjessä on hieno, nuorehko haapa-hieskoivuviidakko (kuva 17.). 6.4 Leväluhdan uhrilähde (kuvio 4.) Alueen ainoa havaittu lähde. Alue on aidattu ja lähteen äärellä kasvaa kolme hieskoivua, raita ja kuusi. Kasvillisuus rehevää, kuitenkin ilman merkittäviä lajeja. Lähteen partaalla ja lähdeojan varrella kasvaa muun muassa rentukka, ukonputki, koiranputki, mesiangervo, huopaohdake, nokkonen, nurmipuntarpää, voikukka ja vadelma. 6.5 Myllärin kalliolaidun (kuvio 5.) Aluetta käytetty ainakin hevoslaitumena, hieno mänty-haapa-hieskoivu-pihlaja-kalliolaidun kuitenkin vailla merkittäviä kasvilajeja (kuva 18.). Kasvillisuudesta löytyivät muun muassa siankärsämö, ahomansikka, lampaannata, nurmitädyke, hiirenvirna ja pikkulaukku. Lintulajeista alueella viihtyivät käenpiika, peltosirkku, västäräkki, kivitasku, pajulintu, varis, tali- ja sinitiainen sekä keltasirkku. 6.6 Myllymäen lounaisosa (kuvio 6.) Komeaa, kuusivaltaista, luonnontilaisen kaltaista mustikkatyypin metsää. Puusto kookasta mäntyä ja kuusta, laidassa jonkun verran pihlajia. Kenttäkerroksesta löytyivät muun muassa metsäkorte, kallioimarre, vanamo ja lampaannata. Paljon isoja kivenlohkareita. 6.7 Annalanmäki (kuvio 7.) Vanhan vesitornin seutuvilla rehevähkö mustikkatyypin laikku, jossa kasvavat muun muassa vanamo, metsämaitikka, lillukka ja metsäkorte. Pohjoisosassa olevassa vanhassa lammessa kasvavat muun muassa raate, vehka, järvikorte ja rannalla isotuomipihlajia.

9 Suuri räkättirastasyhdyskunta, puna-, laulu- ja mustarastas pesivät myös alueella. Tiltaltti, vihervarpunen, viherpeippo ja hemppo lauloivat alueella. 6.8 Marjamäen eteläkärki (kuviot 8.) Metsänavetalle johtavan tien varrella ja varsinkin tiestä etelään oleva niemi lehtomaista kuusikangasta, jossa myrskyn kaatamia puita (kuva 19.). Taikinamarjaa kasvaa runsaasti (kuva 20.), samoin kivillä kallioimarretta (kuva 21.). Kaakoon suuntautuvassa niemen kärjessä kasvaa haapaa runsaasti. Rautatien läheisyydessä oleva erillinen pieni saareke rehevähköä sekametsää, samoin lännenpuolella oleva alueen eteläkärki. Molemmissa taikinamarja valtapensas. 6.9 Roijonmäki - Kalliojärvi Sotamiehenkallio (kuvio 9.) Laajahkolla metsäalueella on luonnonarvoja tehokkaasti toimivasta virkistysalueesta huolimatta. Alueen merkittävimmät vesikohteet sijoittuvat tänne ja niillä on merkitystä vesilintujen kuten sinisorsan, tavin ja telkän esiintymisen kannalta. Myös rantasipi ja pikkutylli pesivät alueella. Käki, käenpiika, leppälintu ja töyhtötiainen viihtyvät erityisesti tällä alueella. Korkeimpien alueiden kalliomänniköt omaavat maisemallisia arvoja, eikä niille tule laajentaa virkistysalueen toimintaa. 6.10 Kurunmäen kaakkoiskärki (kuvio 10.) Mustikkatyypin komeaa männikköä. Aluspuuna runsaasti nuorta kuusta, pohjoisosassa kuusi tulee valtapuuksi. Kenttäkerroksessa mustikka, kevätpiippo, lillukka ja kivillä kallioimarre. Linnuista tällä alueella esiintyivät tiltaltti, urpiainen, musta- ja laulurastas, kuusi- ja töyhtötiainen, hippiäinen ja puukiipijä. 6.11 Siirtolohkareet, ladot ja katajikot (kuviot 11.) Peltoalueella könöttää useita valtavia siirtolohkareita, joiden lähiympäristöön usein on jäänyt pieni viljelemätön laikku (kuva 22.). Tällaiset paikat ovat kuin saari meren ulapalla ja monien pieneliöiden kannalta hyvin merkittäviä. Rengonkallion levähdysalueen kohdalla, valtatie 16 eteläpuolella kalalokki pesi tällaisen lohkareen huipulla (kuva 23.). Alueelta löytyy vielä muutamia latoja (kuva 24.), jotka eliöiden kannalta vastaavat edellä mainittuja lohkareita tarjoten monille eliölajeille sopivan lepo- ja ruokailupaikan. Rapakkojenkallion eteläpuolella on hieno kookkaita pystykatajia (kuva 25.), pihlajia (kuva 26.) ja oksaisia männynturreja kasvava, osin kyllä jo heinittynyt saareke, joka on varsinkin pensaikkolinnuille mieleen. Alueella on ilmeisesti aikoinaan laidunnettu karjaa, mutta se on muuttumassa vähitellen metsäksi.

10 7. KAAVALLINEN HUOMIOIMINEN Osayleiskaavaa laadittaessa tulee riittävästi huomioida alueiden luontoarvot. Koska kartoitusalueilta ei löytynyt varsinaisesti uhanalaisia eläinlajeja, tai rauhoitettuja kasvilajeja, eikä metsä- ja luonnonsuojelulain tarkoittamia erityiskohteita, kaavan laadinnalle ei näin ollen erityisiä rajoituksia liene. Uhanalaisluettelossa taantumisen johdosta silmällä pidettävät lintulajit, käenpiika, tiltaltti ja peltosirkku, vaihtavat pesimäalueitaan vuosittain, eikä niiden suojeluun voida kaavalla todennäköisesti vaikuttaa. Alueella vähälukuisen viitakerttusen esiintyminen on hyvin oikullista, eikä sen elinaluetta voi ennakoida. Alueelle on rakentunut melkoisesti virkistys- ja liikuntatarpeita tyydyttämään erilaisia toimintoja, joten tarvetta lisärakentamiseen ei tällä hetkellä näyttäisi olevan. Mikäli tarvetta ja kiinnostusta ilmenee, tulisi lisärakentaminen osoittaa jo nyt rakennetuille alueille, Luukkuhaka Kalliojärvi Roijonkallio- ja Ylipään Nuorisoseurantalon Rapakkojenkallion Marjamäen-alueelle. Marjamäen alueella tulee huomioida muinaishaudat, nyt on polkuverkostoa rakennettaessa hautoja vaurioitettu (kuva 27.). Muinaishaudat ovat aina automaattisesti rauhoitettuja kaikilta toimenpiteiltä. Leväluhdan uhrilähteen opastaulun kunto on päässyt rapistumaan, joten alueen matkailukäytön kannalta sen tilan korjaamiseksi tulisi ryhtyä toimenpiteisiin. Myös polun merkintää voisi selventää. Uudisrakennusta alueelle kaavoituksella ohjatessa tulisi nyt rakentamattomana säilyneet kallioiset metsäsaarekkeet jättää rakennustoiminnan ulkopuolelle, tai ainakin ohjata rakentaminen alueen tasaisille laidoille, eikä ylös kallioille. Maisemassa tulisi suosia lehtipuita, kuten metsänlaidoissa kasvavia pihlajia, koivuja ja haapoja (kuva 28.)

11 SISÄLLYSLUETTELO 1. JOHDANTO 2. 1. ALUEEN SIJAINTI JA YLEISKUVAUS 3. 2. KARTOITUSALUEEN LINNUSTO 2.1 Laskentamenetelmät 2.2 Huomioita linnustosta 4. 3.KARTOITUSALUEEN KASVILLISUUS 3.1 Kartoitusmenetelmät 5. 3.2 Huomioita kasvillisuudesta 4. MUUT ELÄINHAVAINNOT 6. 5. KARTOITUSALUEEN LUONTOTYYPIT 5.1 Peltoalueet 5.2 Kulttuurialueet 5.3 Metsäalueet 7. 5.4 Vesialueet 6. LUONNON MONIMUOTOISUUDEN KANNALTA MERKITTÄVÄT ALUEET 8. 6.1 Rengonkallion länsiosa (kuvio 1.) 6.2 Komiatkalliot (kuvio 2.) 6.3 Aittomäki (kuvio 3.) 6.4 Leväluhdan uhrilähde (kuvio 4.) 6.5 Myllärin kalliolaidun (kuvio 5.) 6.6 Myllymäen lounaisosa (kuvio 6.) 6.7 Annalanmäki (kuvio 7.) 9. 6.8 Marjamäen eteläkärki (kuviot 8.) 6.9 Roijonmäki - Kalliojärvi Sotamiehenkallio (kuvio 9.) 6.10 Kurunmäen kaakkoiskärki (kuvio 10.) 6.11 Siirtolohkareet, ladot ja katajikot (kuviot 11.) 10.7. KAAVALLINEN HUOMIOIMINEN 11. SISÄLLYSLUETTELO

12 LUONTOSELVITYS MYLLYKOSKEN KAAVA-ALUE ISONKYRÖN PALHOJAINEN Johdanto Isonkyrön Palhojaisten Myllykosken kaava-alueen luontoselvitys on tehty 27.5. 2002. Kartoitus suoritettiin kulkemalla alue läpi ja huomioimalla kaikki alueella havaitut lintu- ja putkilokasvilajit. Luontokartoituksen suoritti luontoalan monitoimiyritys Luontokartoitus ja opastus Keijo T. Seppälä Kauhajoelta. Alueen kuvaus Pääosa maantiehen ja Kyrönjokeen rajoittuvasta alueesta on viljelyksessä olevaa peltoa. Lounaiskulmassa on pieni kivisaareke. Jokeen viettävä jyrkkä rinne ja osin kostea rantatasanne kasvavat paikoin läpipääsemätöntä lehtipuustoa ja pensaikkoa. Itäpuolelta alue rajoittuu asutukseen ja länsipuolelta viljeltyyn peltoon. Rinteen itäosassa laskee likaviemäri jokeen ja alueen keskellä toinen ilmeisesti pellolta tuleva salaojaviemäri. Kartoitusalueen pinta-ala on noin 3,2 ha. Luontoarvot Linnut Joenrannan lehtipuuvyöhykkeellä lauloi kaksi ruokokerttusta, pajulintu ja pajusirkku. Harakkaparilla oli pesä länsiosan ainoan männyn latvassa. Muita lintuja alueella ei havaittu. Putkilokasvit Ojanvarsien kasvillisuus on tyypillistä niitty/kulttuurikasvillisuutta. Runsaina kasvoivat mm. nurmirölli, punanata, nurmipuntarpää, timotei, pietaryrtti, ukonputki, nokkonen ja voikukka. Rinnettä ja rantatasannetta hallitsevat 4 7 metriset tuomet ja pihlajat. Seassa kasvaa hieskoivua ja harmaaleppää. Joenrannassa kiiltopajut hallitsevat. Useita isoja terttuseljapensaita kasvaa siellä täällä. Pensaskerroksessa kasvavat myös musta- ja pohjanpunaherukka. Rinteen länsiosassa on muutamia katajia ja itäpäässä rinnettä iso karviaismarjapensas. Länsiosassa kasvaa yksi kookkaampi mänty. Kasvillisuus on hyvin rehevää, osin läpipääsemätöntä. Aluskasvillisuutena aukkopaikoissa ja osin puiden alla kasvaa tyypillisesti tulviville rannoille ominaisia kookkaita ruohokasveja: ruokohelpi, viitakastikka, pietaryrtti, mesiangervo, nokkonen, viiltosara, lehtovirmajuuri, ranta- ja terttualpi, sekä karhunputki. Itäosassa ranta-aluetta kasvaa harvinaisen paljon puissa ja pensaissa köynnöstelevää aitoelämänlankaa. Rinteen kuivassa yläosassa aukkopaikkoja vallitsevat mm. ukonja koiranputki, juolavehnä ja voikukka. Valtakunnallisesti merkittäviä tai rauhoitettuja kasvilajeja ei selvityksen yhteydessä havaittu. Alueellisesti merkittävin havainto oli elämänlangan löytyminen runsaana. Alkuperältään se on ilmeisesti koristekarkulainen ja tullut karviaismarjapensaan siirrännäisen mukana. Kasvi tuntuu viihtyvän alueella hyvin.

13 Kaavallinen huomioiminen Viljapelto ja ojanvarret eivät omaa mitään luontoarvoja, eikä rinteestä ja rantatasanteelta löytynyt mitään sellaista joka vaikuttaisi alueen rakennuskäyttöön. Tulvaherkälle rantatasanteelle ei pitäisi osoittaa mitään rakennustoimintaa. Mikäli ranta-aluetta halutaan hyödyntää esim. omakotialueen viheralueena, tulisi rinteen rehevinä kasvavia tuomia ja pihlajia, sekä terttuseljoja säästää mahdollisimman paljon luonnon monimuotoisuuden säilyttämiseksi. Pieni harvennus auttaisi puita kasvamaan kookkaammiksi ja näin ollen lisäisi ehkä valosta hyötyvien kasvien viihtyisyyttä, sekä mahdollista virkistyskäyttöä. Rinteen ja rantatasanteen keinotekoinen rakentaminen esim. täytemaan avulla ei ole suositeltavaa alueen luonnonolot huomioiden. Tulva ja jäät nousevat tasanteelle ja tuovat lietettä ja roskia, eikä tätä luonnonilmiötä voi minkäänlaisella rakentamisella estää. Luontokartoittaja Keijo T. Seppälä

14 LUONTOSELVITYS TERVAJOEN KAAVA-ALUE, KORTTELI 804 ISONKYRÖN TERVAJOKI Johdanto Isonkyrön Tervajoen kaava-alueen kortteli 804 luontoselvitys on tehty 27.5. 2002. Kartoitus suoritettiin kulkemalla alue läpi ja huomioimalla kaikki alueella havaitut lintu- ja putkilokasvilajit. Luontokartoituksen suoritti luontoalan monitoimiyritys Luontokartoitus ja opastus Keijo T. Seppälä Kauhajoelta. Alueen kuvaus Etelässä Valtatie 16 varrella olevaan pyörätiehen ja pohjoisessa Kykkälänraitiin rajoittuva alue on laidunkäytössä (2001) ollutta peltoa. Lännessä ja idässä alue rajoittuu peltoihin. Kolme pientä koivuryhmää kasvaa laidunalueella. Kartoitusalueen pinta-ala on noin 2,7 ha. Luontoarvot Linnut ja nisäkkäät Itäisimmän koivuryhmän seutuvilla oleskeli kaksi fasaanikoirasta, sekä kaksi räkättirastasta. Kaksi rusakkoa oleskeli myös pellolla, niillä oli läntisimmän ja itäisimmän koivuryhmän alla päivälepopaikka. Putkilokasvit Ojanvarsilla kasvaa tyypillistä kulttuuri- ja niittylajistoa. Pujo, koiran- ja ukonputki, mesiangervo, huopaohdake, nokkonen, maitohorsma, pietaryrtti, niittyleinikki, niittysuolaheinä, timotei ja nurmipuntarpää olivat jo hyvin tunnistettavissa ja paikoin runsaita. Paikoin kasvaa paimenmataraa tuomia, niittynätkelmää mustaherukan taimia, siankärsämöä, sekä vähän niittyaitovirnaa ja punaailakkia. Koivuryhmissä on yhteensä noin 35 5 7 metrin hieskoivua, muutamia pihlajia ja tuomia. Aluskasvillisuus on muun laitumen kaltaista ruohoa, mutta myös ns. rikkakasveja kuten pihatatar, jauhosavikka, hevonhierakka, peltosaunio, piharatamo, lutukka, taskuruoho, kylänurmikka, rönsyleinikki, ojakellukka ja hiirenvirna. Nokkonen rehottaa runsaana paikoin koivuryhmien alla. Kaavallinen huomioiminen Laidunpelto ja ojanvarret eivät omaa mitään luontoarvoja joka vaikuttaisi alueen rakennuskäyttöön. Myöskään koivuryhmät eivät muodosta mitään sellaista arvoa, varsinkin kun karja on niitä runnellut, että ne tulisi huomioida maankäytössä. Linnuston ja muiden eläinten kannalta alueella ei myöskään ole erityistä merkitystä Luontokartoittaja Keijo T. Seppälä

15 LUONTOSELVITYS KESKUSTAN RIIHIMÄEN KORTTELIT 710 715 JA 720 ISONKYRÖN KESKUSTA Johdanto Isonkyrön Keskustan Riihimäen kaava-alueen korttelien 710 715 ja 720 luontoselvitys on tehty 27.- 28.5. 2002. Kartoitus suoritettiin kulkemalla alue läpi ja huomioimalla kaikki alueella havaitut lintu- ja putkilokasvilajit. Luontokartoituksen suoritti luontoalan monitoimiyritys Luontokartoitus ja opastus Keijo T. Seppälä Kauhajoelta. Alueen kuvaus Pohjoisessa Valtatie 16 varrella olevaan pyörätiehen ja idässä Pysäkkitiehen rajoittuvan alueen halkaisee Naarajoen tielle yhtyvä Venteläntie. Lännessä alue rajoittuu epämääräisesti metsäalueeseen ja etelässä peltoalueeseen. Luonnollista rajaa ei ole. Alueella on kuusi asuinrakennusta Pysäkki- ja Venteläntien tuntumassa. Osa asunnoista on uusia. Teiden välinen pohjoisosa (kaksi asuinrakennusta) on osin kallioiden, osin pienten peltojen vallitsemaa aluetta. Eteläosa on MT (mustikkatyypin) ja VT (puolukkatyypin) kalliometsikköä jota on harvennettu talvella ja näin ollen maisemallinen haitta on syntynyt. Pohjoisosa on harventamatonta kivistä MT-tyypin kuusikkoa. Valtatien varren pelto on joutomaata. Eteläosan (neljä asuntoa) länsipään metsä on varttunutta MT-tyypin kuusikkoa. Etelärajan pelto on viljelykäytössä, Riihimäentien ja Venteläntien välinen pelto on ollut viljelemättä jo vuosia ja pensoittumassa. Kartoitusalueen pinta-ala on noin 10 ha. Luontoarvot Linnut Pohjoisosan kallio- ja asuinalueella tavattiin laulavana, varoittelevana tai poikasia ruokkivana punakylki- ja räkättirastas, punarinta, pajulintu, peippo, keltasirkku, tali- ja sinitiainen, leppälintu, kirjosieppo, metsäkirvinen, varis, vihervarpunen, varpunen, viherpeippo ja pikkukäpylintu. Eteläosan pellonreunoissa, asuinalueella ja varttuneessa kuusikossa lauloivat ja varoittelivat punatulkku, pajulintu, viherpeippo, tiltaltti, peippo, fasaani, kirjosieppo, talitiainen, keltasirkku, vihervarpunen, räkättirastas ja töyhtötiainen. Linnustoa voi luonnehtia tavanomaiseksi alueella, punatulkun tapaaminen pesinnän alettua on harvinaista. Putkilokasvit Pohjoisosan Valtatien tuntumassa olevalla joutopellolla kasvavat mm. pelto-ohdake, mesiangervo, hevonhierakka, pietaryrtti, rönsyleinikki, koiranputki, pelto-orvokki, peltosaunio, niittysuolaheinä, nurmipuntarpää, nokkonen, piharatamo, timotei ja peltotaskuruoho.

16 Kalliometsikön harvennetussa osassa VT-tyypin alueella kasvaa tyypillisesti valtavarpuna puolukka, vähän kanervaa, jonkin verran haavantaimia, pieniä pihlajia, kuusia ja männyntaimia. MT-tyypin kallionkoloissa kasvaa mustikan ohella runsaasti kevätpiippoa, oravanmarjaa, metsätähteä, pihlajaa, metsälauhaa, kivillä kallioimarretta, vadelmaa ja muutamia terttuseljan taimia. Kivinen pohjoisosa kasvaa vähän harvennettua kuusivaltaista nuorehkoa MT-tyypin metsää. Kaava-alueen eteläosan metsä on osin kookasta ja tiheää MT-tyypin kuusikkoa, sekapuuna rauduskoivua, mäntyjä ja nuoria haapoja. Kenttäkerroksessa kasvavat tyypillisesti metsäkorte, mustikka, kevätpiippo, käenkaali, oravanmarja, sekä kivien päällä aukkopaikoissa puolukka. Riihimäen tienvarrella kasvaa muutamia metsäruusupensaita. Ventelän tienvarrella kasvaa runsaammin rauduskoivuja, jonkun verran haapoja ja kiiltopajukkoa. Vanhat pellot ovat joutumassa kiiltopajun ja haavanvesaikon valtaan. Etelärajan tuntumassa oleva pelto on viljelykäytössä. Kaavallinen huomioiminen Kaava-alue ei omaa mitään sellaisia luontoarvoja joka vaikuttaisi alueen rakennuskäyttöön. Kallioalueen harvennus on aiheuttanut maisemallisen haitan joka tullee ajan kanssa vähitellen korjaantumaan. Puuston vaaliminen vastaisuudessa on tarpeen, että alueen luonnon monimuotoisuus säilyy. Lintulajisto on alueella tyypillistä, eikä alueen käyttö rakentamiseen vaikuta juuri niiden pesimäkantaan. Leppälintu valtakunnallisesti taantuneena lajina saattaa jopa hyötyä aukkoisuudesta. Muut lajit yleisinä ja osin runsaina pystyvät löytämään muualta mahdollisesti menettämänsä pesimäalueen. Alueen kasvistosta ei löydetty valtakunnallisesti tai alueellisesti uhanalaisia tai harvinaisia lajeja. Merkittävin laji on metsäruusu, mutta muuta lehtomaisuuteen viittaavaa ei havaittu. Terttuseljan esiintyminen kielii verraten hyvästä kasvualustasta. Muuten kasvilajisto on mitä tyypillisintä ja kestää ilmeisesti muutokset tulevan rakennustoiminnan aikana. Luontokartoittaja Keijo T. Seppälä

17 LUONTOSELVITYS TOLKIN ALUE ISONKYRÖN KESKUSTA Johdanto Isonkyrön Keskustan Tolkin kaava-alueen luontoselvitys on tehty 28.5. 2002. Kartoitus suoritettiin kulkemalla alue läpi ja huomioimalla kaikki alueella havaitut lintu- ja putkilokasvilajit. Luontokartoituksen suoritti luontoalan monitoimiyritys Luontokartoitus ja opastus Keijo T. Seppälä Kauhajoelta. Alueen kuvaus Kartoitusalue rajoittuu lounaassa Valtatie 16 varrella olevaan pyörätiehen, luoteessa asuinkortteleihin ja koillisessa koulun viheralueeseen, sekä idässä/kaakossa epämääräisesti peltoihin. Alueen poikki kulkevat Marttilantie ja Vainiotie, sekä Vainiotieltä suunniteltu Nurkantien pisto etelään. Marttilantien varrella on yksi, sekä koillisosassa muutama asuintalo. Valtatien ja Marttilantien välissä on kallioisia hakattuja metsäalueita, muuten kartoitusalue on suurimmaksi osaksi vilja- ja nurmipeltoa. Valtaoja katkaisee alueen Marttilan- ja Vainiotien välissä. Pinta-ala on noin 12 ha. Luontoarvot Linnut Lounaisosan hakatulla kallioalueella tavattiin laulavana tai varoittelevana punakylki- ja räkättirastas, västäräkki, pajulintu, peippo, keltasirkku, metsäkirvinen, varis ja pensaskerttu. Marttilantien varrella, nurmipellolla ruokaili fasaanikukko kolmen naaraan kanssa. Koillisosan pelloilla ja asuinalueella lauloivat ja ruokailivat harakka, haarapääsky, viherpeippo, kiuru, naakka, räkättirastas ja pensastasku. Linnustoa voi luonnehtia tavanomaiseksi, mitään odottamatonta alueelta ei löytynyt. Putkilokasvit Kartoitusalueen eteläosa Valtatie 16 ja Marttilantien on ollut aukkoista MT-tyypin kallioista ja kivistä kangasta, joka on hakattu muutama vuosi sitten hyvin harvaksi. Kaikki kuuset ja männyt on poistettu ja jäljellä on vain jonkun verran nuorehkoja raudus- ja hieskoivuja, sekä muutamia haapoja ja pihlajia. Kenttäkerroksessa rehottavat hakkuutähteiden lannoittamana mm. maitohorsma, vadelma ja paikoin nokkonen. Alkuperäisestä kasvillisuudesta jäljellä ovat mm. oravanmarja, käenkaali, mustikka, puolukka ja kevätpiippo. Myös katajia on runneltuina jäljellä, samoin lehtipuuvesaikkoa. Suurien kivilohkareiden päällä sinnittelee paikoin paahteessa vielä kallioimarre. Valtatien varrella oleva pelto on ollut heinällä jo vuosia. Pellonreunassa kasvaa mm. pietaryrtti, kiiltopaju, timotei, nurmilauha, nurmirölli ja siankärsämö. Marttilantien pohjoispuoliset pellot ovat nurmi- ja viljapeltoja. Ojanpientareilla kasvaa alueelle tyypillisiä kasveja. mm. voikukka, nurmitädyke, pietaryrtti, nurmipuntarpää ja peltosaunio.

18 Pieni haaparyhmä kasvaa tien läheisyydessä, vailla sen kummempia seuralaisia. Kaavallinen huomioiminen Kaava-alue ei omaa mitään sellaisia luontoarvoja joka vaikuttaisi alueen rakennuskäyttöön. Eteläosan kallioalueen harvennus on aiheuttanut ruman maisemallisen haitan joka tullee ajan kanssa jonkun verran korjaantumaan. Tulevassa kaavassa tulisi huomioida maisemallisesti näyttävät kivenlohkareet ja kalliot ja sijoittaa rakenteet maastoon ne säilyttäen. Alueelle hakkuissa jätetyt lehtipuut tulisi säästää rakennustoimintojen yhteydessä mahdollisuuksien mukaan. Näin alueen luonnon monimuotoisuutta saadaan lisättyä. Peltoalueella rakentaminen ei aiheuta luontoarvojen menetyksiä. Lintulajisto on alueella tyypillistä, eikä alueen käyttö rakentamiseen vaikuta juuri niiden pesimäkantaan. Kaikki tavatut lajit seudulla yleisiä ja osin runsaina löytävät muualta mahdollisesti menettämänsä pesimäalueen. Alueen kasvistosta ei löytynyt valtakunnallisesti tai alueellisesti uhanalaisia tai harvinaisia lajeja. Kasvilajisto on mitä tyypillisintä ja kestää ilmeisesti muutokset tulevan rakennustoiminnan aikana. Luontokartoittaja Keijo T. Seppälä

19 LUONTOSELVITYS VANHAN KOULUKESKUKSEN ALUE ISONKYRÖN KESKUSTA Johdanto Isonkyrön Keskustan Vanhan koulukeskuksen kaava-alueen luontoselvitys on tehty 4.6. 2002. Kartoitus suoritettiin kulkemalla alue läpi ja huomioimalla kaikki alueella havaitut lintu- ja putkilokasvilajit. Luontokartoituksen suoritti luontoalan monitoimiyritys Luontokartoitus ja opastus Keijo T. Seppälä Kauhajoelta. Alueen kuvaus Kartoitusalue rajoittuu luoteessa omakotitonttiin, koillisessa Perttiläntiehen, kaakossa Pappilaan ja lounaassa Kyrönjokeen. Alueelta on purettu vanha koulukeskus ja Perttiläntiehen rajoittuva osa on asfaltti- ja nurmipintainen. Kartoitushetkellä alueella oli valtavat purkujätemassat. Jokirannan tuntumassa on puuistutuksia ja jokivarrella on vallalla rehevä, osin lehtomainen rantakasvillisuus. Pinta-ala on noin 2 ha. Luontoarvot Linnut Alueen luonteesta huolimatta linnusto oli yllättävän monipuolinen. Purkujätekasoissa pesivät ilmeisesti haarapääsky, varpunen ja västäräkki. Joutomaakentällä fasaaniemo lämmitti vastakuoriutuneita poikasiaan, hemppopari ruokaili, räkättirastaat ruokkivat poikasiaan ja viherpeippo esitti soidinlentoaan. Ranta-alueella lauloivat ja varoittelivat lehtokerttu, ruokokerttunen, kirjosieppo, sinitiainen, peippo ja räkättirastas. Sembramännyssä oli harakanpesä ja sinisorsaemo johdatteli poikasiaan joen haarassa. Alueen linnusto on tyypillisesti joen ja asutuksen tuntumassa rikasta ja monilajista, eikä Vanhan koulun alue tee poikkeusta. Fasaanin pesinnän onnistuminen ko. kaltaisella purkualueella on pienoinen ihme. Putkilokasvit Joutomaa- ja purkukentän alueella kasvavat mm. hieskoivu, kiiltopaju, haapa, voikukka, maitohorsma, pihatatar, pietaryrtti, koiranputki, nurmilauha, peltokorte, niittynätkelmä ja peltosaunio. Luoteisreunassa kasvaa muutamia vaahteran taimia ja kolme puistolehmusta. Istutettuina rantarinteen päällä kasvaa hopeapaju, kaksi jalokuusta, kolme sembramäntyä, tuija, pylväshaapa, terijoensalavia, sekä ilmeisesti pihlajia ja terttuseljoja. Istutusalueen kenttäkerros on rehevää: runsaina kasvavat vuohenputki, ukonputki, nokkonen, mesiangervo ja voikukka. Jokeen kallistuvassa rinteessä kasvavat paikoitellen runsaana mm. tuomi, harmaaleppä, vadelma, lehtovirmajuuri, mesiangervo, pelto-ohdake, karhunputki, lehtotähtimö, niittysuolaheinä, niittyaitovirna, rönsyleinikki, nokkonen, huopa-ohdake ja mustaherukka. Alueella kasvaa myös koiranvehnä, jättipalsami, maahumala, pujo, koiranheinä, niittyleinikki, kyläkarhiainen, sarjakeltano, kurttulehtiruusu ja jättiukonputki.

20 Rannan tuntumassa reheviä kasvustoja muodostavat mm. ruokohelpi, kiiltopaju, karhunköynnös, pohjanpunaherukka, terttu- ja ranta-alpi, lehtovirmajuuri, rentukka, nokkonen ja rantamatara. Myös suoputki, suo-orvokki, ojakellukka ja etelänruttojuuri löytyvät tältä alueelta. Vedessä esiintyy runsaana isoulpukka ja viiltosara. Kaavallinen huomioiminen Kaava-alue ei omaa mitään sellaisia luontoarvoja joka vaikuttaisi alueen rakennuskäyttöön. Huomioimalla vanhat istutukset ja rantarinteen rehevän puuston olemassaolon, voi tulevat rakennuspaikat sovittaa hyvin luontoon. Varsinaista rakennustoimintaa ei tule ohjata ranta-alueen tuntumaan. Ranta-alueen runsas aluskasvillisuus ja hankalasti ilman myrkkyjä hävitettävät kasvilajit (mm. pujo, nokkonen, pelto-ohdake, vuohenputki, etelänruttojuuri ja rönsyleinikki) vaativat alueen suunnittelussa huomiota. Linnusto on tyypillistä rantalehdon ja kulttuurialueen lajistoa, eikä oleellisesti muutu tai kärsi alueen muuttumisesta rakennustonteiksi. Alueen kasvistosta ei löytynyt valtakunnallisesti tai alueellisesti uhanalaisia tai harvinaisia lajeja, mutta ranta-alueen rehevyys on luonnon monimuotoisuutta lisäävä tekijä, eikä sitä ole syytä pyrkiä turhaan poistamaan. Luontokartoittaja Keijo T. Seppälä

21 LUONTOSELVITYS VANHAN KOULUKESKUKSEN EDUSTAN KYRÖNJOEN SAARET ISONKYRÖN KESKUSTA Johdanto Isonkyrön Keskustan Vanhan koulukeskuksen edustalla Kyrönjoessa sijaitsevien pienten saarten luontoselvitys on tehty 4.6. 2002. Kartoitus suoritettiin kulkemalla suurimmat saaret läpi ja huomioimalla kaikki alueella havaitut lintu- ja putkilokasvilajit. Pikkusaaria tarkasteltiin kiikarilla lähisaarilta. Lähinnä rantaa sijaitsevat kaksi suurinta saarta ovat osaksi yksityistä luonnonsuojelualuetta. Tilan 11: 90 (Nuujan perikunta) saarilla olevista neljästä alueesta on muodostettu yksityisomistuksessa oleva luonnonsuojelualue. Maastossa näitä alueita oli mahdotonta huomioida, siksi kartoitus tehtiin saarilla koko alueelta samalla tapaa. Varhaisesta kesästä huolimatta, kasvillisuuskartoituksen kannalta ajankohta oli joidenkin kasvilajien tunnistamisen kannalta turhan varhainen, siksi muutama laji jäi tunnistamatta. Luontokartoituksen suoritti luontoalan monitoimiyritys Luontokartoitus ja opastus Keijo T. Seppälä Kauhajoelta. Alueen kuvaus Saaret ovat tyypillisiä koskialueelle muodostuneita, maa-aineksen kerääntymissaaria, jotka kasvavat jatkuvasti pinta-alaltaan ja korkeudeltaan. Lähinnä rantaa sijaitsevat saaret kasvavat suhteellisen kookasta lehtipuustoa ja osin läpipääsemätöntä pensaikkoa. Korkeimmat kohdat ovat jo parisen metriä vedenpinnan yläpuolella. Uloimmat pikku saaret ovat lähinnä suurruohojen vallitsemia, mättäikkösaaria, vain metrin verran vedenpinnan yläpuolella. Suurimmatkin saaret peittyvät vielä keväisin tulvaveden alle ja jäät ruhjovat reunan puita ja pensaita. Pienet ruohosaaret peittyvät matalina todennäköisesti myös muulloin korkean veden aikana. Tulvavesien kuljettama kiintoainesta laskeutuu saarille johtaen niiden korkeus- ja pinta-alakasvuun. Tulvavesi syö myös kiintoainetta joltain kohdin muuttaen niiden muotoa vuosittain. Ruohosaarien kehitys puustoisiksi on jo alkamassa, kiiltopaju pioneerilajina on saanut jalansijaa muutamin paikoin. Luontoarvot Linnut Saarten rehevyydestä huolimatta linnusto oli yllättävän niukka. Läpitunkematon pöheikkö ei kylläkään antanut mahdollisuutta huomata ääntelemättömiä lintuja, näkyvyys oli paikoin vain metrin parin luokkaa. Ruohosaarilla pajuissa lauloi kaksi ruokokerttusta, suurimmassa saaressa huhuili sepelkyyhky ja varoitteli räkättirastaspari. Rannan läheisessä saaressa lauloivat lehtokerttu, sinitiainen, pajulintu ja peippo. Pesästä lähtenyt naakkapoikue oli asettunut myös harmaaleppien latvoihin ruokaa kerjäämään. Alueen linnusto on tyypillistä joen ja asutuksen tuntumassa. Kuusivaltaisissa metsissä viihtyvän sepelkyyhkyn reviiri täysin lehtipuuvaltaisessa ympäristössä ei ole kovin tavanomaista.

22 Putkilokasvit Pienten ruohosaarien valtakasveina ovat ruokohelpi, viiltosara ja viitakastikka. Myös mesiangervo, lehtovirmajuuri, ranta-alpi, rantakukka, suo-orvokki, karhunputki ja niittyaitovirna löytyvät näiltä saarilta. Mustaherukka, kiiltopaju ja harmaaleppä ovat myös saaneet jalansijan näillä saarilla. Kahta suurinta puustoista saarta verhoaa sankka ja monilajinen kasvillisuus. Ulompi saari on paikoin läpipääsemättömän 3 4 metrisen tuomi- ja kiiltopajuviidakon vallassa. Pensaikkoa verhoavat kookkaat tuomet, harmaalepät, hieskoivut ja pihlajat. Iso vaahtera kasvaa myös saarella, sekä useita vaahteran taimia. Maassa lojuu runsaasti lahopuita, varsinkin luoteispäässä, ja osa harmaalepistä on lahoamassa pystyyn, tarjoten näin kolopesijöille tulevaisuudessa hyviä pesäpaikkoja. Rantoja ja aukkopaikkoja vallitsevat kiiltopajut, joukossa musta- ja pohjanpunaherukkapensaita, punakoisoa ja luoteispäässä muutama taikinamarjapensas isojen kivenlohkareiden vierellä. Saarelta löytyvät myös mm. viitakastikka, ranta- ja terttualpi, ruokohelpi, viiltosara, pujo, koiran- ja karhunputki, rentukka, karhunköynnös, mesiangervo, lehtotähtimö, lehto/rikkapalsami, nokkonen, jättipalsami, maitohorsma, hupa-ohdake, lehtovirmajuuri, lehtonurmikka, peltokorte ja rönsyleinikki. Luoteispään kivikossa kasvaa myös kultapiisku. Koulun/omakotitontin rannan tuntumassa olevalla edellistä pienemmällä saarella kasvillisuus on hyvin saman kaltaista. Puusto on kookasta, isoja tuomia ja harmaaleppiä, sekä vaahteran ja terijoen salavan taimia. Uusina lajeina löytyi mm. myrkkykeiso, rantakanankaali, suo-orvokki, ratamosarpio, ukontatar, sekä eräs tunnistamattomaksi jäänyt ruohokasvi. Kasvillisuus on tyypillisen rehevää joenvarsikasvustoa, johon tulva tuo runsaasti ravinteita. Luonnonvaraisten kasvien lisäksi mm. koristekarkulainen jättipalsami on levinnyt runsaana saarille. Läheisiltä asuinalueilta ovat saaneet alkunsa myös vaahteran ja terijoen salavan taimet. Kaavallinen huomioiminen Alueen kasvistosta ei löydetty valtakunnallisesti tai alueellisesti uhanalaisia tai harvinaisia lajeja. Saarien rehevä kasvillisuus on jokimaisemaan oleellisesti kuuluva elementti, jota ei ole syytä pyrkiä poistamaan. Linnusto on alueella tyypillistä rantalehdon ja kulttuurialueen lajistoa, joka kärsii esim. mahdollisista harvennustoimista, mutta pystyy todennäköisesti löytämään korvaavia pesäpaikkoja muualta. Saarille ei tule luonnollisestikaan osoittaa varsinaista rakennustoimintaa, ja mikäli puustoa ja pensastoa halutaan harventaa maiseman tai virkistyskäytön näkökulmasta, tulee saarille laatia erillinen käyttö- ja hoitosuunnitelma. Hoitosuunnitelmassa tulee huomioida mm. luonnonsuojelualueet, päättää jätettävät puut ja pensaat, sekä tapa, jolla rehevää aluskasvillisuutta hoidetaan vastaisuudessa. Myös nyt ilman puu- ja pensaskasvillisuutta olevien ruohosaarien tulevaisuutta tulee miettiä. Ennen hoitosuunnitelman laadintaan ryhtymistä on selvitettävä lisäksi luonnonsuojelualueiden rajat yhdessä suojelualueiden maanomistajan kanssa, sekä mahdolliset vaikutukset suojelualueiden luontoon. Luontokartoittaja Keijo T. Seppälä

23