GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 295 Hannu Pajunen MUHOKSELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVE VARAT OSA 3 Abstract : The mires and peat reserves of Muhos, Central Finland. Part 3 Kuopio 1996
SISÄLLYSLUETTELO JOHDANTO 7 TUTKIMUSMENETELMÄT 7 Kenttätutkimukset 7 Laboratoriomääritykset 11 ARVIOINTIPERUSTEET 11 TULOSTEN TARKASTELU 11 Suot ja niiden turvekerrokset 11 Soveltuvuus turvetuotantoon 13 TUTKITUT SUOT 14 1. "Ahvensuo" 14 2. Haaposuo 14 3. Hirsiräme 16 4. Kettusuo 17 5. Kortesuo 18 6. Kourinsuo 19 7. Kylmäsuo 20 8. Löytösuo 21 9. Matinsuo 22 10. "Rausansuo" 23 11. Riekkosuo 24 12. Saapukkasuo 24 13. Varpuräme 26 14. Ylitalonsuo 28
. Pajunen, Hannu 1996. Muhoksella tutkitut suot ja niiden turvevarat, osa 3. Geologian tutkimuskeskus, Turvetutkimukset, Turvetutkimusraportti 295, 28 sivua, 18 kuvaa, 2 taulukkoa ja 2 liitettä. Muhoksen kunnan alueelta tutkittiin kenttätyökauden 1994 aikana 14 suota. Aineisto koottiin käyttäen tutkimuslinjastoa, jossa tutkimuspisteet sijaitsevat 50 metrin välein. Maastossa määritettiin pinnan korkeus, suotyyppi, turvelaji, turpeen maatuneisuus, liekoisuus ja pohjamaalaji. Laboratorionäytteitä otettiin 349 kpl. Niistä määritettiin ph-arvo, vesipitoisuus, tiheys ja tuhkapitoisuus. Lämpöarvo ja rikkipitoisuus määritettiin 113 näytteestä. Tutkittujen soiden yhteenlaskettu pinta-ala on 2 730 ha Muuttumavaiheessa olevat rämeet muodostavat vallitsevan suotyyppiryhmän. Soiden keskisyvyys on 1,2 m ja turvemäärä 33,26 milj. suo-m3. Turpeesta on rahkavaltaista 48 %, saravaltaista 47 % ja ruskosammalvaltaista 5 %. Keskimääräinen maatumisaste on 4,8. Turpeen keskimääräinen ph-arvo on 4,5, vesipitoisuus 89,6 %, tiheys 101 kg/m 3, tuhkapitoisuus 4,4 %, rikkipitoisuus 0,34 % ja lämpöarvo 20,9 MJ/kg. Tuotantokelpoista suota löydettiin yhteensä 752 ha, mikä on noin 28 tutkitusta suoalasta. Turvetuotantoon soveltuvia alueita on 12 suolla. Tuotantokelpoista turvetta on yhteensä 11,74 milj. suo-m 3. Siitä on ympäristöturvetta 1,57 milj. m 3 jaenergiaturvetta 10,17 milj. m3. Energiakäyttöön soveltuvien turvekerrosten energiasisältö on yhteensä 22,1 milj. GJ eli 6,1 milj. MWh. Asiasanat : suo, turve, energia, Muhos Hannu Pajunen Geologian tutkimuskeskus PL 1237 70211 KUOPIO
Geologian tutkimuskeskus, Turvetutkimusraportti - Geological Survey of Finland, Report of Peat Investigation 295, 1995 Muhoksella tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa 3. JOHDANTO Hiekkakankaat ja muinaisen Itämeren muodostamat rantavallit ovat tyypillisiä Muhoksen eteläosalle. Kunnan pohjoisosassa taas vallitsevat moreeniselänteet, jotka ovat suuntautuneet mannerjäätikön virtaussuunnan mukaisesti luoteesta kaakkoon. Suot ovat muodostuneet jääkauden ja sen jälkeisten merivaiheiden muodostamiin altaisiin. Eteläosan suot sijaitsevat yleensä kaartojen välisissä painanteissa ja ovat siksi kapeita ja pitkiä ja kaartuvat muinaisen rannan suuntaan. Oulujoen pohjoispuolella suot sijaitsevat yleensä moreeniselänteiden välisissä painanteissa ja noudattavat niiden suuntausta. Kahtakymmentä hehtaaria suurempien soiden pinta-alaksi on mitattu 31 230 ha (Lappalainen et al. 1980) eli lähes puolet kunnan maapinta-alasta. Erityisen soistuneita alueita on Oisavanjärven ja Hirsijärven ympäristössä. Tähän mennessä on tutkittu 62 suota, yhteensä 17 440 ha. Luettelo kaikista tähän mennessä tutkituista soista on liitteenä (liite 1). Tietoja osittain Muhoksen puolelle ulottuvista soista on myös naapurikuntien raporteissa. Muhokselta on aiemmin ilmestynyt kaksi turveraporttia (Häikiö et al. 1983 ja Pajunen 1994). Tässä kolmannessa raportissa käsitellään kesällä 1994 tutkittuja soita, joista kahdeksan sijaitsee Hirsijärvellä ja kuusi Sanginjoella. Osa Sanginjoelta tutkituista soista sijaitsee Oulunsalon kunnan puolella. Niiden raportoiminen muiden Sanginjoelta tutkittujen soiden yhteydessä katsottiin tarkoituksenmukaiseksi. Tutkittujen soiden nimet ja sijainti ilmenevät kuvasta 1. Maastomäärityksiä ovat tehneet kirjoittajan ohella työnjohtaja Hannu Kinnunen ja kausiapulainen Rauno Malinen. Tässä raportissa julkaistaan lyhyt yhteenveto kunkin suon soveltuvuudesta turvetuotantoon. Arviot soiden käyttökelpoisuudesta perustuvat maasto-ja laboratoriotutkimuksiin. Kaikkea arvioinnin perustana olevaa aineistoa ei julkaista. Geologian tutkimuskeskuksesta voi tilata täydentävää materiaalia kuten suokarttoja, poikkileikkauskuvia, laboratoriotuloksia ja yksityiskohtaisia tutkimusselostuksia. Tiedot saa tarvittaessa tilakohtaisesti. Esimerkki suokartasta on kuvassa 2 ja poikkileikkauskuvasta kuvassa 3. TUTKIMUSMENETELMÄT Kenttätutkimukset Tutkittavalle suolle tehtiin linjaverkosto, jossa selkälinja kulkee pitkin suon hallitsevaa osaa ja poikkilinjat sitä vastaan kohtisuoraan 200 m :n välein. Kairauspisteet sijaitsevat selkälinjalla 100 m :n välein ja poikkilinjoilla 200 m :n välein. Kairauspisteverkostoa täydennettiin syvyysmittauspisteillä, jotka sijaitsevat linjastossa 50 m :n välein. Jokaisella kairauspisteellä määritettiin suotyyppi, suon pinnan vetisyys, mättäisyys ja mättäiden korkeus ; metsäisillä alueilla lisäksi puulajisuhteet, tiheys- ja kehitysluokka sekä mahdolliset hakkuut. Maatumattoman puuaineksen määrä eli liekoisuus selvitettiin pliktaamalla turvekerros kai- ran varsilla kahden metrin syvyyteen saakka. Maastossa määritettiin turvekerroksen turvelaji, maatuneisuus (H1-10), kosteus (B1-5) jatupasvillan kuitujen suhteellinen osuus (F0-6) sekä pohjamaalaji ja liejukerrokset. Syvyysmittauspisteillä määritettiin turvekerroksen paksuuden lisäksi suotyyppi japohjamaalaji. Kairauspisteet ja syvyysmittauspisteet vaaittiin ja vaaitukset kiinnitettiin valtakunnalliseen kiintopisteverkkoon. Laboratoriomäärityksiä varten otettiin tilavuustarkkoj a näytteitä. Tutkimusmenetelmät on kuvattu yksityiskohtaisesti Geologian tutkimuskeskuksen oppaassa (Lappalainen et al. 1984). 7
Geologian tutkimuskeskus, Turvetutkimusraportti - Geological Survey of Finland, Report of Peat Investigation 295, 1996 Hannu Pajunen 1. "Ahvensuo" 2. Haaposuo 3. Hirsiräme 4. Kettusuo 5. Kortesuo 6. Kourinsuo 7. Kylmäsuo 8. Löytösuo 9. Matinsuo 10. "Rausansuo" 11. Riekkosuo 12. Saapukkasuo 13. Varpuräme 14. Ylitalonsuo Kuva 1. Muhoksella vuonna 1994 tutkitut suot. Fig. 1. Map showing the location of mires surveyed in the commune of Muhos in 1994. 8
308 - -F 4 A3400m 7u -450m.5 4 53,5 N, Ä /4 214 - -700m 6J -O4 12 ä II / 2/17,9 5 3119 91e 3 149 // 3/IS./- i l sn6 55 5/70 / 914 i7-820m /1 6 tn 6 G2 16 m 672 6 6n2 7 i7 7111 s.0 ö /283 14 3717-57 4/17. 9 Sll3.5 20 46 / 4511 M6 26 i / 2/10,6 3 I9 slle sns v I 5 611 Ä Ä 7/: Is6 /- A3200.5-70m 5I 52 56 u s - -1112 i 3ne /0 17 sn6 52 /i -%12 49 // 10 :i/ 49 3n5/ J6 23 3/IB 62./ s 621m 1m 3/1 61 / n.5 sn/ 3ns 47 ie / :. / -11s / -n1 i 4123 fi1 i9 / A2800.550m /, 714 se I 12 1.5m s;/ st / Ä ä / )/16 /9. )i 57 l2 6.0 / 24 3123O:5 20/ 720./0 26 5%1759.114 61i %.//.1 5.1/ 7/2753 7 61 j 1195/// i 55.1) 3464 19 5n8 6 / i c, 2b n4 5 -n0 3115 5 2m A 3 1s s5 ; A2400 Ä 620m vn i 2 13 -n3 13-711-,6. 7/14/ 600m -1111 12 52 0 -/3 I1-90/ -23 2s / 5 I 52 42 /. 9 3/17. 9 -/13 b7 %15 /244 24 5 2, s114 Ä /./, i0 13 /// 720 v -M t5 R2 51 20 // A2000.71m y..14 1 16/ 46-124.9 25 - / 6.5 20 i1 i50 23 57 21,23-120 56 i7 3/24 41.517/ d -725m // 1... 20 40 2/22 3123 26 -/175 / 2, 0 56 3-475m e 53 4120 / tm ii. ;p 0.3 I /2s 6 3/s i2 v1s 52 ie,;/./ II im 3/4. 3 ä I G/25 4 2/2s 23 15 49 c ts / 4 54 52 / A1600.835m A Ä /6 4/14 0 15 5.2 3114 6124 51 24 3/2656 IO / / 4 1,5m 21 67/5 7123 22 6/21 1 s7 47 1 -,114-5 ;s 57 16 6/18 / / U7, 02 9//9,90/l6 00 sll9 SL // si34, 1s j19 7no 74-1s 1247 520 t1 17 i/i Ä A1200.845m 0 SOOm / 23 3,17 1,8 7/110 617 " 17 2120 sä3 - I. 3 / k7 2 56. 51118 5114 1 1s 2m 51 7 7-51 72 2/1951ƒn9 IS 5715 I 19 / 6i 4 1m-- IS 9--i7 s 6 e% A800.735m ii l W AO % n GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS ;2m A400.520m Turvetutkimus
Geologian tutkimuskeskus, Turvetutkimusraportti - Geological Survey of Finland, Report of Peat Investigation 295, 1996 Hannu Pajunen M MPY MRRTUNEISUUS 91 M MPY 91 90-89 - 88 87-86 1111NO/0 II r 111-46 khk.ä,ii 10-ON.-Mm - / I 1II,.- Iil) ipiuiiiii1 ""- iiipii" IIIM I 90 89 88 87 86 66 - M MPY SUOTYYPIT.LIEKO-OSUMRT.TURVELRJIT JR POHJRMRRLRJIT IR 0/0 85 M MPY 91 - RR 91 90 90 89-89 88 88 87 87 86-86 85-85 -610m -400-200 A1200 :0.200.400.600.845m GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS TURYETUTKIMUKSET Kuva 3. Esimerkki poikkileikkauskuvasta. Ylemmästä kuvasta ilmenee turvekerroksen maatuneisuus ja alemmasta turvelajit ja pohj amaalajit. Merkit on selitetty liitteessä 2. Fig. 3. A cross-section indicating the decomposition degree of peat (above) and peat types (below). 10
Geologian tutkimuskeskus, Turvetutkimusraportti - Geological Survey of Finland, Report of Peat Investigation 295, 1995 Muhoksella tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa 3. Laboratoriomääritykset Laboratoriomäärityksiä varten otettiin 349 turvenäytettä. Niistä kaikista määritettiin ph-arvo, vesipitoisuus jatuhkapitoisuus. Vesipitoisuus määritettiin kuivattamalla turve 105öC :ssa vakiopainoon. Tilavuustarkoista näytteistä laskettiin tiheys (kuiva-ainemäärä kiloina suokuutiota kohti). Kuivatuista turvenäytteistä määritettiin tuhkapitoisuus hehkuttamallane 815 ƒ25öc :ssa. Lämp arvo ja rikkipitoisuus määritettiin 113 näytteestä. Lämp arvomääritykset tehtiin LECO AC-300 kalorimetrillä ja rikkipitoisuusmääritykset LECO SC- 132 -analysaattorilla. ARVIOINTIPERUSTEET Tuotantokelpoisena alueena pidettiin yleensä yli 1,5 m syvää aluetta. Kapeat lahdekkeet, saarekkeiset alueet ja kymmentä hehtaaria pienemmät erilliset altaat rajattiin pois. Koska turvekerrosta ei voida käyttää mineraalimaata my ten, vähennettiin tuotantokelpoista turvemäärää laskettaessa keskisyvyydestä 0,5 m. Energiaturpeeksi soveltuvan rahkavaltaisen turpeen maatuneisuuden tulee olla vähintään 5. Saravaltainen turve soveltuu energiaturpeeksi my s heikommin maatuneena. Jos heikosti maatuneen rahkavaltaisen pintakerroksen paksuus on yli 0,6 m, on sitä pidetty energiaturvetuotantoa haittaavana tekijänä. Heikosti maatuneen pintakerroksen alla olevan energiaturpeen laatu ja määrä määräävät turvekerroksen käytt kelpoisuuden energiaturvetuotannossa. Mikäli heikosti maatuneen rahkavaltaisen pintakerroksen paksuus ylittää 0,6 m 10 hain alueella, on sitä suositeltu käytettäväksi ympärist turpeena. Ympärist turpeella ymmärretään tässä raportissa kaikkea heikosti maatunutta (H1-4) rahkavaltaista turvetta. Jos siihen sisältyy ensimmäisen luokan kasvuturvetta, on siitä mainittu erikseen. Kuivatusmahdollisuudet arvioitiin tavanomaisen, painovoimalla tapahtuvan, kuivatuksen perusteella. TULOSTEN TARKASTELU Suot ja niiden turvekerrokset Tutkittujen soiden keskikoko on noin 200 ha. Hirsijärveltä tutkitut suot ovat maaston topografiasta johtuen laajempia kuin Sanginjoelta tutkitut (taulukko 1). Hirsijärven suot ovat osa laajaa, rantavallien rikkomaa suoaluetta. Yksittäisten soiden rajaus ja tutkimuspisteiden sijainti käyvät ilmi suoselostusten yhteydessä olevista kartoista. Sanginjoen suoaltaat sijaitsevat 50-70 m :n korkeudessa merenpinnasta ja Hirsijärven suoaltaat 70-100 m :n korkeudessa. Muinaisen Itämeren Litorinavaiheen ylimmät rannat sijaitsevat nykyään noin 100 m :n korkeudessa, joten tutkitut suoaltaat ovat paljastuneet kyseisen merivaiheen aikana. Soistuminen on alkanut edullisimmissa paikoissa heti merestä vapautumisen jälkeen. My hemmin suot ovat laajentuneet vesist jen umpeenkasvun ja metsämaan soistumisen seurauksena. Tutkittujen soiden keskisyvyys on 1,2 m, mikä vastaa kaikkien Oulunläänistä tutkittujen soiden keskisyvyyttä (Lappalainen ja Hänninen 1993). Yli 1,5 m syvien alueiden keskisyvyys on 2,1 m. Heikosti maatuneen rahkavaltaisen pintakerroksen paksuus on yli 1,5 m syvillä alueilla keskimäärin 0,4 m. Suoalasta on avosuota 11 %, rämettä 56 %, korpea 6 %, turvekangasta 26 % ja peltoa 1 %. Avosuot ovat enimmäkseen luonnontilaisia ja rämeet oj itettuja. Luonnontilaisten alueiden osuus on 25 ja ojitettujen 75 %. Ojitettujen alueiden suotyypit ovat enimmäkseen muuttuma-asteella. Ojitetun alueen osuus vaihtelee soittain. Ahvensuo ja Rausansuo ovat lähes kokonaan luonnontilaisia, kun taas Haaposuo, Kylmäsuo ja Ylitalonsuo ovat kokonaan ojitettuja. 1 1
Geologian tutkimuskeskus, Turvetutkimusraportti - Geological Survey of Finland, Report of Peat Investigation 295, 1996 Hannu Pajunen Taulukko 1. Soiden pinta-ala, keskisyvyys, turvemäärä ja turpeen keskimääräinen maatuneisuus. Table 1. Area, average depth, uantity ofpeat and average decomposition degree ofpeat. Suon nimi) Pinta-alat) (ha) Keskisyvyys 3 (m) Ympärist - Energiaturve 6) turve 7) Yht. 8 Tu rvemäärä 4 (milj. M3) Ympärist - Energiaturve 6) turve 7) Yht. 8 Maa tunei- SUUS S (H) "Ahvensuo" 255 0,4 1,3 1,7 1,10 3,30 4,40 5,0 Haaposuo 125 0,4 1,1 1,5 0,47 1,36 1,83 5,3 Hirsiräme 330 0,1 1,0 1,1 0,35 3,36 3,71 4,6 Kettusuo 415 0,2 0,8 1,0 0,65 3,50 4,15 4,4 Kortesuo 240 0,1 0,8 0,9 0,21 1,89 2,10 4,5 Kourinsuo 315 0,3 1,1 1,4 0,84 3,45 4,29 4,5 Kylmäsuo 100 0,4 1,1 1,5 0,44 1,08 1,52 5,4 L yt suo 40 0,5 1,1 1,6 0,22 0,43 0,65 4,9 Matinsuo 125 0,7 1,1 1,8 0,82 1,37 2,19 5,0 "Rausansuo" 45 0,3 0,6 0,9 0,12 0,27 0,39 4,2 Riekkosuo 200 0,1 0,9 1,0 0,21 1,85 2,06 5,0 Saapukkasuo 330 0,4 0,7 1,1 1,38 2,39 3,77 5,1 Varpuräme 130 0,3 0,6 0,9 0,38 0,83 1,21 4,6 Ylitalonsuo 80 0,5 0,7 1,2 0,40 0,59 0,99 4,7 Yhteensä"/ Keskim. 9 2730 0,3 0,9 1,2 7,59 25,67 33,26 4,7 1) Mire, 2) Area, 3) Average depth 4) Peat uantity in situ, 5) Decomposition degree, 6) Horticultural peat, 7) Fuel peat, 8) Total, 6) Average Ympärist6turve - heikosti maatunut (H1-4) rahkavaltainen pintakerros Energiaturve - saraturve, ruskosammalturve ja hyvin maatunut (H5-10) rahkaturve Horticultural peat Fuel peat - slightly decomposed (H1-4) Sphagnum predominant surface layer - sedge peat, Bryales peat and well decomposed (H5-10) Sphagnum peat Turpeesta on rahkavaltaista 48 %, saravaltaista 47 % ja ruskosammalvaltaista 5 %. Rahkavaltainen turve on selvästi vallitsevana (yli 70 %) Kylmäsuossa, L yt suossa, Saapukkasuossa ja Ylitalonsuossa ja saravaltainen turve Hirsirämeessä ja Kortesuossa. Tupasvillan ja puun jäänteet ovat yleisimmät lisätekijät. Tupasvillan jäänteitä sisältävän turpeen osuus on lähes kolmasosa Matinsuossa ja Ahvensuossa. Puunjäänteitä sisältävän turpeen osuus on samaa suuruusluokkaa Kylmäsuossa ja L yt suossa. Turpeen keskimääräinen maatuneisuus on 4,8. Suokohtaiset keskiarvot vaihtelevat 4,2-5,4. Maatuneisuuserot voivat olla suuria sekä alueittain että kerroksittain. Maatuneisuuden vaihtelu on yleensä voimakkainta rahkavaltaisissa turvekerroksissa. Laboratoriomääritysten perusteella saatiin turpeen keskimääräisiksi ominaisuuksiksi : - ph-arvo 4,5 - vesipitoisuus 89,6 - tiheys 101 kg/m 3 - tuhkapitoisuus 4,4 - rikkipitoisuus 0,34 - lämp arvo 20,9 MJ/kg Keskimääräinen ph-arvo vaihtelee 4,1-5,4. Happamimpia soita ovat Saapukkasuo ja Ylitalonsuo ja vähiten happamia Kortesuo ja Hirsiräme. Turpeen keskimääräinen tiheys vaihtelee huomattavasti soittain. Tiiveimmät turvekerrokset ovat Hirsijärven alueella, missä neljässä suossaturpeen keskimääräinen tiheys ylittää 110 kg/m 3. Rikkipitoisuudet ovat korkeita muutamien turvekerrosten pohjaosissa. Pohjaosan korkeat rikkipitoisuudet kohottavat keskiarvoja, niin että viiden suon osalta keskimääräinen rikkipitoisuus ylittää 0,3 %. 1 2
Geologian tutkimuskeskus, Turvetutkimusraportti - Geological Survey of Finland, Report of Peat Investigation 295, 1995 Muhoksella tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa 3. Soveltuvuus turvetuotantoon Tutkituista 14 suosta 12 soveltuu turvetuotantoon (taulukko 2). Tuotantokelpoista aluetta on yhteensä 752 ha, mikä on noin 28 % tutkitusta suoalasta. Alueiden koko vaihtelee soittain 24-130 ha. Tuotantokelpoisesta alasta on Hirsijärvellä 456 haja Sanginjoella 296 ha. Tuotantokelpoisten soiden jakautuminen eri valuma-alueille ilmenee taulukossa 2 (Ekholm 1993). Hirsijärven suot sijaitsevat tiiviinä ryppäänä, mikä mahdollistaa useista soista koostuvan tuotantokokonaisuuden muodostamisen. Vanhojen ojitusalueiden turvekerrokset ovat yleensä tiivistyneitä. Turpeen laatu rajoittaa kuitenkin paikoin niiden käytt ä. Ennen laajamittaisen turvetuotannon aloittamista on syytä selvittää soiden kuivattamisen vaikutus Torakankaan ja sen poh- joispuolisten, suojeltavaksi suunniteltujen soiden hydrologiaan. Sanginjoen suot sijaitsevat pienissä yksittäisissä altaissa ja niiden sijainti tieverkostoon ja turpeen käytt kohteisiin nähden on hyvä. Soista saadaan sekä ympärist - että energiaturvetta. Korkeat rikkipitoisuudet rajoittavat paikoin turpeen energiakäytt ä. Tuotantokelpoista turvetta on yhteensä 11,74 milj. suo-m 3. Siitä on ympärist turvetta 1,57 milj. m3 ja energiaturvetta 10,17 milj. m 3. Energiaturpeeksi soveltuvien kerrostumien energiasisält on kuivana 22,1 milj. GJ eli 6,1 milj. MWh. Muutamassa suossa energiaturvevarat ovat paksun heikosti maatuneen rahkavaltaisen turvekerroksen alla. Niiden hy dyntäminen edellyttää, että molemmille kerrostuman osille on taloudellista käytt ä. Taulukko 2. Käytt kelpoiset turvevarat. Table 2. Peat reserves suitable for peat production. Suon nimi valuma-alue 2) n :o Pinta-ala 3) (ha) Ympärist - turvetta 4 (milj. m3) Energiaturvetta 5) (milj. m3) Energiaa6 (milj. GJ) "Ahvensuo" 59.17 100 1,80 3,65 Haaposuo 59.14 56 0,90 1,93 Hirsiräme 59.17 66 1,14 2,41 Kettusuo 59.17/16 90 1,08 2,59 Kortesuo 59.17 25 0,30 0,80 Kourinsuo 59.17 130 1,95 4,22 Kylmäsuo 59.14 50 0,80 1,79 L yt suo 59.14 27 0,18 Matinsuo 59.14 67 0,64 0,70 1,30 Riekkosuo 59.16/17 45 0,54 1,35 Saapukkasuo 59.14 72 0,54 0,76 1,55 Ylitalonsuo 59.14 24 0,21 0,20 0,46 Yhteen Sä7) 752 1,57 10,17 22,05 1) Mire, 2) Drainage basin, 3) Area, 4) uantity of horticultural peat in situ, 5) uantity of fuel peat in situ, 6) Energy content, 7) Total 1 3
Geologian tutkimuskeskus, Turvetutkimusraportti - Geological Survey of Finland, Report of Peat Investigation 295, 1996 Hannu Pajunen TUTKITUT SUOT 1. "Ahvensuo" Ahvensuo (kl. 3423 02) sijaitsee Hirsijärvellä noin 22 km kunnan keskustasta kaakkoon. Tutkittu alue käsittää Ahvenjärven itä- ja eteläpuolen suot (kuva 4). Vesiaron kankaat jakavat suoalueen kolmeen erilliseen altaaseen. Kulkuyhteydet ovat hyvät. Suon pinta-ala on noin 255 ha. Siitä on yli metrin syvyistä 206 ha ja yli 1,5 m :n syvyistä 146 ha. Pinta on 93-97 m mpy ja viettää lounaaseen. Vedet laskevat ojaverkostoa pitkin Leppijokeen ja sieltä edelleen Muhosjokeen. Suon kuivatusmahdollisuudet ovat kohtalaiset. Tutkimuspisteistä on 26 % avosuolla, 70 % rämeellä, 2 % korvessa ja 2 % turvekankaalla. Yleisimpiä rämeitä ovat tupasvillaräme, isovarpuräme ja varsinainen sararäme. Suoalasta noin 90 % on luonnontilaista. Turpeesta on 56 % rahka-, 41 % sara- ja 3 ruskosammalvaltaista. Kalhujärven luoteispuolella on rahkavaltaista turvetta ja kaakkoispuolella pääasiassa saravaltaista turvetta. Koillisosan altaan pohjalla on sara- ja ruskosammalturvetta ja sen päällä rahkaturvetta. Puun jäänn ksiä sisältävien turpeiden osuus on 11 %, tupasvillan jäänn ksiä sisältävien 30 % ja varpuainesta sisältävien 3 %. Yleisimmät turvelajit ovat sararahka-, rahka- ja rahkasaraturve. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,0. Heikosti maatuneen pintakerroksen paksuus vaihtelee voimakkaasti. Liekoja on erittäin vähän. Yleisin pohjamaalaji on hiekka. Liejua on lounaisosan altaan pohjalla. Ahvensuossa on energiaturvetuotantoon soveltuvaa, yli 1,5 m syvää aluetta noin 100 ha. Se koostuu kolmesta erillisestä altaasta. Tuotantokelpoista turvetta on noin 1,80 milj m 3. Heikosti maatunut rahkavaltainen pintakerros on paikoin paksu, joten osa turvemäärästä on syytä hy dyntää ympärist turpeena. Suon eteläosasta on mitattu korkeita rikkipitoisuuksia eikä kyseinen alue sovellu energiaturvetuotantoon. Runsasrikkisen kerroksen laajuus on syytä selvittää tarkan suotutkimuksen yhteydessä. Turvekerros sijaitsee hyvin vettä läpäisevällä alustalla, joten sen kuivattaminen pohjaan saakka voi alentaa suohon rajoittuvien vesist jen vedenpintaa. 2. Haaposuo Haaposuo (kl. 3422 11) sijaitsee Sanginjoella Oulunsalon kunnan puolella. Suo rajoittuu moreenisaariin ja luoteispuolella olevaan Kylmäsuohon. Kulkuyhteydet ovat hyvät (kuva 5). Suon pinta-ala on noin 125 ha. Siitä on yli metrin syvyistä 94 haja yli 1,5 m :n syvyistä 56 ha. Pinta on 54-60 m mpy ja viettää pohjoiseen. Vedet laskevat ojaverkostoa pitkin Sanginjokeen. Kuivatusmahdollisuudet ovat hyvät. Tutkimuspisteistä on 6 % avosuolla, 63 % rämeellä, 1 % korvessa, 22 % turvekankaalla ja 8 pellolla. Yleisimmät suotyypit ovat tupasvillarämemuuttuma ja varsinainen sararämemuuttuma. Turvekankaat ovat pääasiassa karhunsammalmuuttumaa. Suo on kokonaan ojitettu. Turpeesta on 50 % rahka-, 48 % sara- ja 2 ruskosammalvaltaista. Rahkavaltaista turvetta on heikosti maatuneena kerrostuman pintaosassa ja hyvin maatuneena pohjaosassa. Puun jäänn ksiä sisältävien turpeiden osuus on 17 %, tupasvillan jäänn ksiä sisältävien 26 % ja varpuainesta sisältävien 18 %. Yleisimmät turvelaj it ovat sararahkaja rahkasaraturve. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,3. Heikosti maatunut pintakerros on ohut. Liekoja on erittäin vähän. Yleisimmät pohjamaalajit ovat hiesu ja hieta syvänteissä ja moreeni reunamilla. Haaposuossa on energiaturvetuotantoon soveltuvaa yli 1,5 m syvää aluetta 56 haja tuotantokelpoista turvetta noin 0,90 milj. m 3. Suon sijainti on hyvä, suoallas tasapohjainenjaturvekerros ojituksen vaikutuksesta tiivistynyt. Pohjaosan rikkipitoisuudet ovat paikoin korkeita. 1 4
Geologian tutkimuskeskus, Turvetutkimusraportti - Geological Survey of Finland, Report of Peat Investigation 295, 1995 Muhoksella tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa 3. Pohjakartta C Maanmittauslaitos n l Iti. - C : 1.- - -- J n j 100 21 :14 uoseu3 I -.- es a r. n A.-- n-- -- - --- - a 8 s n n r n Ah crica lng. A 201 11-, ;.,t, v, - W. ;ƒ rn ", - n a. 103 :1.... t.i - - 1,1 dt131 115 - ig 24 :15 F 0400 41 i44/8 r7kang, 11. 1115 s k-- Kuva 4. Tutkimuspisteiden sijainti Ahvensuolla. Fig. 4. The location of survey sites in Ahvensuo. Kuva 5. Tutkimuspisteiden sijainti Haaposuolla. Fig. 5. The location of survey sites in Haaposuo. 1 5
Geologian tutkimuskeskus, Turvetutkimusraportti - Geological Survey of Finland, Report of Peat Investigation 295, 1996 Hannu Pajunen 3. Hirsiräme Hirsiräme (kl. 3423 02) sijaitsee Hirsijärvellä noin 20 km kunnan keskustasta kaakkoon. Suo rajoittuu rantavalleihin ja hiekkakankaisiin (kuva 6). Suon pohjoispäästä on Hirsijärven tielle matkaanoin2 km. Suon pinta-ala onnoin330 ha. Siitä on yli metrin syvyistä 145 haja yli 1,5 m :n syvyistä 80 ha. Pinta on 78-87 m mpy ja viettää lounaaseen. Vedet laskevat Leppijoen kautta Muhosjokeen. Kuivatusmahdollisuudet ovat hyvät. Tutkimuspisteistä on 4 % avosuolla, 37 % rä meellä, 18 % korvessa, 41 % turvekankaalla ja 1 % pellolla. Yleisimmät suotyypit ovat ruohoturvekangas, koivulettokorpimuuttuma ja varsinainen sararämemuuttuma. Ruohoturvekangasta on suon eteläosassa ja muuttuma-asteella olevaa koivulettokorpea keskiosassa. Pohjoisosassa on varsinaista sararämettä ja muita karuja rämetyyppejä. Turpeesta on 18 % rahka-, 75 % sara- ja 7 ruskosammalvaltaista. Rahkavaltaista turvetta on Kuva 6. Tutkimuspisteiden sijainti Hirsirämeellä. Fig. 6. The location of survey sites in Hirsiräme. 1 6
I Geologian tutkimuskeskus, Turvetutkimusraportti - Geological Survey of Finland, Report of Peat Investigation 295, 1995 Muhoksella tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa 3. ohuena pintakerroksena pohjoisosassa ja ruskosammalvaltaistapohjakerroksenaeteläosassa. Puun jäänn ksiä sisältävien turpeiden osuus on 11 %, tupasvillan jäänn ksiä sisältävien 15 % ja varpuainesta sisältävien 5 %. Yleisimmätturvelajit ovat ruskosammalsara-, rahkasara- ja saraturve. Ruskosammalen osuus lisääntyy syvyyden lisääntyessä. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,6. Liekoja on erittäin vähän. Pohjamaa on hiekkaa. Hirsirämeellä on energiaturvetuotantoon soveltuvaa yli 1,5 m syvää aluetta noin 67 ha ja sillä tuotantokelpoista turvetta noin 1,14 milj. m 3. Koska turvekerros on pintaosasta tiivistynyt, voidaan tarvittaessa hy dyntää my s 1,0-1,5 m syviä alueita. Hautautuneiden kaartojen takia suo on syytä pliktata tiheällä pistevälillä tarkan suotutkimuksen yhteydessä. 4. Kettusuo Kettusuo (kl. 3423 02) sijaitsee Hirsijärvellä 15-20 km kunnan keskustasta kaakkoon. Tutkittu alue ulottuu Hirsijärventieltä Leppijoelle. Suo rajoittuu rantavalleihin ja hiekkakankaisiin (kuvat 7 ja 8). Aittokangas ja Salmiahonkaarto ovat suon itäpuolella ja Kettuselkä ja Kissakaarto länsipuolella. Kulkuyhteydet suon pohjoispäähän ovat hyvät. Eteläpäästä on matkaa Muhos - Kylmälä -tielle noin 2 km. Suon pinta-ala on noin 415 ha. Siitä on yli metrin syvyistä 193 haja yli 1,5 m :n syvyistä 95 ha. Pinta on 72-82 m mpy ja viettää länteen. Vedet laskevat ojaverkostoa pitkin Muhosjokeen. Kuivatusmahdollisuudet ovat hyvät. Tutkimuspisteistä on 7 % avosuolla, 48 % rämeellä, 7 % korvessa ja 37 % turvekankaalla. Avosuot, rämeet ja korvet ovat enimmäkseen muuttuma-asteella. Yleisimmät suotyypit ovat karhunsammalmuuttuma ja ruohoturvekangas. Turpeesta on 32 % rahka-, 63 % sara- ja 6 ruskosammalvaltaista. Puun jäänn ksiä sisältävien turpeiden osuus on 9 %, tupasvillan jäänn ksiä sisältävien 9 % ja varpuainesta sisältävien 9 %. Yleisimmät turvelajit ovat rahkasara- ja ruskosammalsaraturve. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,4. Liekoja on erittäin vähän. Rautasaostumaa esiintyy varsinkin suon pohjois- ja keskiosassa. Yleisin pohjamaalaji on hiekka. Kettusuossa on energiaturvetuotantoon soveltuvaa yli 1,5 m syvää aluetta noin 90 haja tuotantokelpoista turvetta noin 1,08 milj. m 3. Rautasaostumat huonontavat paikoin suon käytt kelpoisuutta. Pisteillä, joilla saostumaa ei esiinny, turve on hyvälaatuista j a turvekerros oj ituksen vaikutuksesta tiivistynyt. I Pohjakartta Maanmittauslaitos. / i, -.y,, o - -, I W.,, I( C y 7Sj 1 a n A r.. i A,. IM, -:AIL -A Ai 80, i l r 17 :33 I 5 - n a /I j --A - - iffi n ve r, 1,n :. - - utka n R ourinkoi1i, Iso :37 Aittosu Kuva 7. Tutkimuspisteiden sijainti Kettusuon pohjoisosassa. Fig. 7. The location of survey sites in the northern part of Kettusuo. U L 1 7
Geologian tutkimuskeskus, Turvetutkimusraportti - Geological Survey of Finland, Report of Peat Investigation 295, 1996 Hannu Pajunen Kuva 8. Tutkimuspisteiden sijainti Kettusuon eteläosassa. Fig. 8. The location of survey sites in the southern part of Kettusuo. 5. Kortesuo Kortesuo (kl. 3423 02) sijaitsee noin 21 km kunnan keskustasta kaakkoon ja rajoittuu rantavalleihin ja hiekkakankaisiin (kuva 9). Suolle ei ole tieyhteyttä. Keskiosasta on matkaa Hirsijärventielle noin 4 km ja Muhos - Kylmälä -tielle noin 3,5 km. Suon pinta-ala on noin 240 ha. Siitä on yli metrin syvyistä 80 haja yli 1,5 m :n syvyistä 25 ha. Pinta on 74-81 m mpy ja viettää lounaaseen. Vedet laskevat ojaverkostoa pitkin Leppijokeen ja edelleen Muhosjokeen. Turvekerroksen kuivatusmahdollisuudet ovat hyvät. Tutkimuspisteistä on 14 % avosuolla, 28 % rämeellä, 18 % korvessa, 38 % turvekankaalla ja 2 % pellolla. Yleisimpiä suotyyppejä ovat ruohoturvekangas, koivulettokorpimuuttuma ja varsinainen sararämemuuttuma. Rehevimmät suotyypit ovat eteläosassa. Suo on lähes kauttaaltaan ojitettu. Turpeesta on 25 % rahka-, 73 % sara- ja 2 ruskosammalvaltaista. Rahkavaltaista turvetta on lähinnä pohjoisosassa. Puun jäänn ksiä sisältävien turpeiden osuus on 17 %, tupasvillan jäänn ksiä sisältävien 1 % ja varpuainesta sisältävien 9 %. Yleisimmät turvelaj it ovat rahkasara- ja ruskosammalsaraturve. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,5. Liekoja on erittäin vähän. Pohjamaa on hiekkaa ja hietaa. Kortesuon keskiosassa on energiaturvetuotantoon soveltuvaa yli 1,5 m syvää aluetta 25 ha ja tuotantokelpoista turvetta noin 0,30 milj. m3. Turvekerros on hyvin tiivistynyt, joten tuotantoaluetta voidaan tarvittaessa laajentaa 1,0-1,5 m syvälle alueelle. Turpeessa on paikoin ohuita saostumakerroksia, jotka huonontavat turpeen laatua. 1 8
Geologian tutkimuskeskus, Turvetutkimusraportti - Geological Survey of Finland, Report of Peat Investigation 295, 1995 Muhoksella tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa 3. 1 4 46iˆ2 rtesu ohlk rp 1, c) 7:18-1 2 : 2 n Kuva 9. Tutkimuspisteiden sijainti Kortesuolla. Fig. 9. The location of survey sites in Kortesuo. 6. Kourinsuo Kourinsuo (kl. 3423 02) sijaitsee Hirsijärvellä noin 18 km kunnan keskustasta kaakkoon. Suo rajoittuu rantavalleihin ja hiekkakankaisiin (kuva 10). Aittokangas on suon länsipuolella ja Järventakakangas itäpuolella. Tutkittu alue käsittää my s Pikku Aittokaarron ja Salmiahonkaarron väliin jäävän Aittosuon. Kulkuyhteydet suon pohjoispäähän ovat hyvät. Suon pinta-ala on noin 315 ha. Siitä on yli metrin syvyistä 221 haja yli 1,5 m :n syvyistä 132 ha. Pinta on 78-83 m mpy ja viettää lounaaseen. Vedet laskevat ojaverkostoa pitkin Leppijokeen ja sieltä edelleen Muhosjokeen. Kuivatusmahdollisuudet ovat hyvät. Tutkimuspisteistä on 6 % avosuolla, 69 % rämeellä, 1 % korvessa ja 25 % turvekankaalla. Yleisimmät suotyypit ovat tupasvillarämemuuttuma ja varsinainen sararämemuuttuma. Suo on lähes kokonaan ojitettu. Vanhojen ojitusalueiden kuten muuttumien ja turvekankaiden osuus on 82 %. Turpeesta on 33 % rahka-, 59 % sara- ja 8 ruskosammalvaltaista. Rahkavaltaista turvetta on lähinnä suon pohjoisosassa ja saravaltaista eteläosassa. Ruskosammalvaltaista turvetta on pohjaosassa paikoin vajaan metrin paksuinen kerros. Puun jäänn ksiä sisältävien turpeiden osuus on 7 %, tupasvillan jäänn ksiä sisältävien 19 % ja varpuainesta sisältävien 9 %. Yleisimmät turvelaj it ovat ruskosammalsara- ja rahkasaraturve. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,5. Liekoja on erittäin vähän. Pohjamaa on hiekkaa. Kourinsuossa on energiaturvetuotantoon soveltuvaa yli 1,5 m syvää aluetta noin 130 ha, josta Aittosuolla noin 30 ha. Tuotantokelpoista turvetta on noin 1,95 milj. m 3. Lammet voivat vaikeuttaa keski- ja pohjoisosan hy dyntämistä. Toisaalta turvekerroksen pintaosa on hyvin tiivistynyt, joten mahdollista tuotantoaluetta voidaan tarvittaessa laajentaa 1,0-1,5 m syville alueille. 1 9
i Geologian tutkimuskeskus, Turvetutkimusraportti - Geological Survey of Finland, Report of Peat Investigation 295, 1996 Hannu Pajunen 3L ourinkoi i o ;P4/k T - en J la -20 :21 rkt c1 A lso A 7912 i aio 1 :LC i 1-. A n - 01 2, on N a L: O ove - - A - Š n 48.5 O WCocDel.. A.-. Pohjakartta Maanmittauslaitos Kuva 10. Tutkimuspisteiden sijainti Kourinsuolla. Fig. 10. The location of survey sites in Kourinsuo. 7. Kylmäsuo Kylmäsuo (kl. 3422 11) sijaitsee Sanginjoella noin 17 km kunnan keskustasta pohjoiseen. Suon länsiosat ovat Oulunsalon puolella. Suo rajoittuu moreenisaariin ja on yhteydessä kaakkoispuolella olevaan Haaposuohon (kuva 11). Kulkuyhteydet ovat hyvät. Suon pinta-ala on noin 100 ha. Siitä on yli metrin syvyistä 74 haja yli 1,5 m :n syvyistä 53 ha. Pinta on 55-69 m mpy ja viettää pohjoiseen. Vedet laskevat ojaverkostoa pitkin Sanginjokeen. Pohjoisosan turvekerroksen kuivatusmahdollisuuksien selvittäminen edellyttää tarkempia tutkimuksia. Tutkimuspisteistä on 50 % rämeellä, 2 % korvessa, 41 % turvekankaalla ja 7 % pellolla. Yleisimmät suotyypit ovat tupasvillarämemuuttuma, puolukkaturvekangas ja varputurvekangas. Muuttuma-asteella olevia rämeitä on lähinnä eteläosassa ja turvekankaita keski- ja pohjoisosassa. Suo on kauttaaltaan ojitettu. 2 0
Geologian tutkimuskeskus, Turvetutkimusraportti - Geological Survey of Finland, Report of Peat Investigation 295, 1995 Muhoksella tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa 3. Turpeesta on 76 % rahka-, 23 % sara- ja 1 ruskosammalvaltaista. Puun jäännäksiä sisältävien turpeiden osuus on 30 %, tupasvillan jäännäksiä sisältävien 14 % ja varpuainesta sisältävien 15 %. YleisimmÄt turvelaj it ovat sararahka- ja rahkasaraturve. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,4. Liekoja on vähän (1,6 %), vaikka puun jäännäkset ovatkin turpeessa yleisiä. Pohjamaa on keski- ja pohjoisosan altaassa hiesua, eteläosan altaassa hietaa ja reunamilla moreenia. KylmÄsuon eteläosassa on energiaturvetuotantoon soveltuvaa yli 1,5 m syvää aluetta noin 50 ha ja tuotantokelpoista turvetta noin 0,80 milj. m 3. Pohjoisosan käyttäkelpoisuutta rajoittaa turpeen korkea rikkipitoisuus. Runsasrikkisen alueen laajuus on syytä selvittää tarkan suotutkimuksen yhteydessä. Kuva 11. Tutkimuspisteiden sijainti Kylmasuolla. Fig. 11. The location of survey sites in KylmÄsuo. 8. Läytäsuo Läytäsuo (kl. 3422 11) sijaitsee Sanginjoella Oulunsalon kunnan puolella noin 19 km Muhoksen keskustasta pohjoiseen. Suo rajoittuu moreenimäkiin (kuva 12). Kulkuyhteydet ovat hyvät. Suon pinta-ala on noin 40 ha. SiitÄ on yli metrin syvyistä 32 haja yli 1,5 m :n syvyistä 27 ha. Pinta on 58-62 m mpy ja viettää lounaaseen. Vedet laskevat ojaverkostoa pitkin Sanginjokeen. Kuivatusmahdollisuudet ovat hyvät. TutkimuspisteistÄ on 57 % rämeellä, 5 % korvessa ja 38 % turvekankaalla. YleisimmÄt suotyypit ovat tupasvillarämemuuttuma, isovarpurämemuuttuma ja puolukkaturvekangas. Turpeesta on 78 % rahka-, 7 % sara- ja 15 ruskosammalvaltaista. Puun jäännäksiä sisältävien turpeiden osuus on 29 %, tupasvillan jäännäksiä sisältävien 13 % ja varpuainesta sisältävien 12 %. YleisimmÄt turvelajit ovat sararahka- ja 21
Geologian tutkimuskeskus, Turvetutkimusraportti - Geological Survey of Finland, Report of Peat Investigation 295, 1996 Hannu Pajunen rahkaturve. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,9. Liekoja on erittäin vähän. Pohjamaa on reunamilla moreenia. SyvÄnteissÄ moreenia peittää ympäräiviltä rinteiltä huuhtoutunut hiekka, hieta tai hiesu. Läytäsuo ei sovellu energiaturvetuotantoon. Pintaosan käyttää haittaa rahkaturpeen heikko maatuneisuus ja pohjaosan käyttää melko korkeat rikkipitoisuudet. Yli 1,5 m syvältä alueelta (27 ha) on mahdollista tuotta ympäristäturvetta 0,18 milj. m 3. Kuva 12. Tutkimuspisteiden sijainti Läytäsuolla. Fig. 12. The location of survey sites in Läytäsuo. 9. Matinsuo Matinsuo (kl. 3422 11) sijaitsee Sanginjoen pohjoispuolella noin 19 km Muhoksen keskustasta pohjoiseen. Suurin osa suosta on Oulunsalon kunnan puolella. Suo rajoittuu moreenimäkiin, ja Ylikiimingintie sivuaa sen itäreunaa (kuval3). Suon pinta-ala on noin 125 ha. SiitÄ on yli metrin syvyistä 99 haja yli 1,5 m :n syvyistä 67 ha. Pinta on 61-70 m mpy ja viettää lounaaseen. Vedet laskevat Murhiojan kautta Sanginjokeen. Turvekerros on mahdollista kuivattaa ojittamalla. TutkimuspisteistÄ on 28 % avosuolla, 58 % rämeellä, 6 % korvessa ja 9 % turvekankaalla. Yleisin suotyyppi on tupasvillarämemuuttuma. Suurin osa, noin 60 %, tutkimuspisteistä sijaitsee ojitetulla alueella. Keskiosa on luonnontilainen. Turpeesta on 67 % rahka-, 32 % sara- ja 1 ruskosammalvaltaista. Saravaltaista turvetta on lähinnä kerrostuman pohjaosassa. Puun jäännäksiä sisältävien turpeiden osuus on 18 %, tupasvillan jäännäksiä sisältävien 31 % ja varpuainesta sisältävien 10 %. YleisimmÄt turvelajit ovat sararahkaja rahkasaraturve. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,0. Liekoja on erittäin vähän. YleisimmÄt pohjamaalajit ovat moreeni ja hiesu. Matinsuossa on turvetuotantoon soveltuvaa yli 1,5 m syvää aluetta 67 haja tuotantokelpoista turvetta noin 1,34 milj. m 3. Heikosti maatunut pintakerros on noin metrin paksuinen, joten suota ei voida suositella pelkästään energiaturvetuotantoon. Jos pintaosa (noin 0,64 milj. m 3 ) käytetään ympäristäturpeeksi, voidaan pohjaosan energiaturvevarat (noin 0,70 milj. m 3 ) hyädyntää. 2 2
Geologian tutkimuskeskus, Turvetutkimusraportti - Geological Survey of Finland, Report of Peat Investigation 295, 1995 Muhoksella tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa 3. Kuva 13. Tutkimuspisteiden sijainti Matinsuolla. Fig. 13. The location of survey sites in Matinsuo. 10. "Rausansuo" Rausansuo (kl. 3423 02) sijaitsee 22 km kunnan keskustasta kaakkoon. Suo rajoittuu pohjoisessa RausanselkÄÄn ja etelässä Ahmaskankaaseen (kuva 14). Suon luoteisosassa on noin 13 ha :n laajuinen RausanjÄrvi. Suon pinta-ala on noin 45 ha. SiitÄ on yli metrin syvyistä 16 ha. Kulkuyhteydet ovat hyvät. Suon pinta on lähes RausanjÄrven vedenpinnan tasossa, noin 99 m mpy. JÄrvellÄ ja sitä ympäräivällä suolla ei ole laskuuomaa, vaan vedet suotautuvat suota ympäräivien hiekkakerrosten läpi. TutkimuspisteistÄ on 71 % avosuolla ja 29 rämeellä. YleisimmÄt suotyypit ovat kalvakkaneva, varsinainen saraneva ja silmäkeneva. Reunamat ovat pääasiassa isovarpurämettä. Suo on kokonaan luonnontilainen. Turpeesta on 32 % rahka- ja 68 % saravaltaista. Puun jäännäksiä sisältävien turpeiden osuus on 2 %, tupasvillan jäännäksiä sisältävien 3 % ja varpuainesta sisältävien 2 %. Yleisin turvelaji on rahkasaraturve. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,2. Liekoj.a on erittäin vähän. Pohjamaa on hiekkaa. Rausansuo ei sovellu turvetuotantoon. Suota ei voida kuivattaa ojittamalla. Suo rajoittuu hyvin vettä johtaviin kerrostumiin, joten sitä ei voida kuivattaa myäskään pumppaamalla alentamatta lähialueiden pohjaveden pintaa. Rm anba :l, 96.E O n n 6 :22 A; h Kuva 14. Tutkimuspisteiden sijainti Rausansuolla. Fig. 14. The location of survey sites in Rausansuo. 2 3
Geologian tutkimuskeskus, Turvetutkimusraportti - Geological Survey of Finland, Report of Peat Investigation 295, 1996 Hannu Pajunen 11. Riekkosuo Riekkosuo (kl. 3423 02) sijaitsee noin 15 km kunnan keskustasta kaakkoon. Suo rajoittuu rantavalleihin, idässä KettuselkÄÄn ja lännessä Riekkokaartoon (kuva 15). Tutkittu alue ulottuu pohjoisessa HirsijÄrven tielle. Kulkuyhteydet suon pohjoisosaan ovat hyvät. Suon pinta-ala on noin 200 ha. SiitÄ on yli metrin syvyistä 93 haja yli 1,5 m :n syvyistä 45 ha. Pinta on 76-79 m mpy. Vedet laskevat ojaverkostoa pitkin Muhosjokeen. Suon kuivatusmahdollisuudet ovat hyvät. TutkimuspisteistÄ on 16 % avosuolla, 47 % rämeellä, 1 % korvessa ja 36 % turvekankaalla. Suosta on vajaa kolmasosa luonnontilaista. Luonnontilaista saranevaa on RiekkojÄrven ympäristässä ja lettorämettä ja lettoa suon eteläosassa. Yleisin suotyyppi on karhunsammalmuuttuma, jota tava- taan laajalla alueella pohjois- ja keskiosassa. Turpeesta on 18 % rahka-, 59 % sara- ja 23 ruskosammalvaltaista. Puun jäännäksiä sisältävien turpeiden osuus on 8 %, tupasvillan jäännäksiä sisältävien 2 % ja varpuainesta sisältävien 5 %. YleisimmÄt turvelajit ovat ruskosammalsara- ja sararuskosammalturve. Rautasaostumaa esiintyy paikoin. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,0. Liekoja on erittäin vähän. Pohjamaa on hiekkaa. Riekkosuossa on energiaturvetuotantoon soveltuvaa yli 1,5 m syvää aluetta noin 45 haja tuotantokelpoista turvetta noin 0,54 milj. m3. Turvekerros on tiivistynyt ojituksen vaikutuksesta, joten tuotantoaluetta on mahdollista laajentaa 1,0-1,5 m syville alueille. Rautasaostumakerrokset alentavat paikoin turpeen laatua. 12. Saapukkasuo Saapukkasuo (kl. 3422 11) sijaitsee Sanginjoen varressa, noin 17 km kunnan keskustasta pohjoiseen. Joen pohjoispuolinen osa kuuluu Oulunsalon kuntaan ja eteläpuolinen osa Muhoksen kuntaan (kuva 16). Suo rajoittuu moreenimäkiin. YlikiimingintieltÄ erkanevat metsätiet sivuavat suota sekä etelä- että pohjoispuolelta. Suon pinta-ala on noin 330 ha. SiitÄ on yli metrin syvyistä 148 haja yli 1,5 m :n syvyistä 75 ha. Pinta on 67-73 m mpy ja viettää kohti Sanginjokea, johon myäs suon vedet laskevat ojaverkostoa pitkin. Turvekerros on mahdollista kuivattaa ojittamalla lähes kokonaan. TutkimuspisteistÄ on 6 % avosuolla, 73 % rämeellä, 1 % korvessa, 19 % turvekankaalla ja 1 pellolla. Suo on lähes kokonaan ojitettu. Vallitsevia suotyyppejä ovat karut muuttuma-asteella olevat rämeet kuten rahkaräme-, isovarpuräme- ja tupasvillarämemuuttuma. Ruohoisia suotyyppejä tavataan kapealla vyähykkeellä Sanginjoen varressa. Turpeesta on 89 % rahka- ja 11 % saravaltaista. Puun jäännäksiä sisältävien turpeiden osuus on 22 %, tupasvillan jäännäksiä sisältävien 19 % ja varpuainesta sisältävien 13 %. YleisimmÄt turvelajit ovat sararahkaturve jarahkaturve. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,1. Liekoja on vähän. Yleisin pohjamaalaji on altaiden reunamilla moreeni. SyvÄnteissÄ ja jokivarressa on hiekkaa, hietaa tai hiesua. Saapukkasuossa on turvetuotantoon soveltuvaa yli 1,5 m syvää aluetta noin 72 haja tuotantokelpoista turvetta noin 1,30 milj. m 3. Suurin osa (noin 0,76 milj. m 3 ) turvekerroksesta soveltuu energiaturpeeksi. Heikosti maatunutta rahkavaltaista pintakerrosta on noin 0,54 milj. m 3. Se on syytä hyädyntää ympäristäturpeena ennen energiaturvetuotannon aloittamista. Pohjaosan rikkipitoisuudet ovat paikoin melko korkeita. 2 4
n -,C.-)A T n.11.f- - ro - Geologian tutkimuskeskus, Turvetutkimusraportti - Geological Survey of Finland, Report of Peat Investigation 295, 1995 Muhoksella tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa 3., Itekkäji 85: -- - C 8., - -.1.: a - - Kt U 17:33 I h I hi Rovan AI 80;9 - I t6.- -t- ok n a f24,1 V.. M1 c k W--- bso o..ig9 1 li a a 1 4 f "- Lo : I2 I t 1 G3 a I -- I - a - - Kuva 15. Tutkimuspisteiden sijainti Riekkosuolla. Fig. 15. The location of survey sites in Riekkosuo. r22:3, n, I l 25 26lin : 1 v 1 S - - % T P 22:40 1,,1 n- - ro 44 o. 2 5
Geologian tutkimuskeskus, Turvetutkimusraportti - Geological Survey of Finland, Report of Peat Investigation 295, 1996 Hannu Pajunen.- Kalsbpaho miyöho Pohjakartta ƒ Maanmittauslaitos Kuva 16. Tutkimuspisteiden sijainti Saapukkasuolla. Fig. 16. The location of survey sites in Saapukkasuo. 13. VarpurÄme VarpurÄme (kl. 3423 02) sijaitsee noin 13 km kunnan keskustasta kaakkoon. Tutkittu alue käsittää Lamunkankaan j a Turrikkokaarron välisen suoalueen (kuva 17). Kulkuyhteydet ovat hyvät, sillä HirsijÄrvelle menevä tie kulkee suon koillisosan poikki. Suon pinta-ala on noin 130 ha. SiitÄ on yli metrin syvyistä 48 haja yli 1,5 m :n syvyistä 14 ha. Pinta on 71-74 m mpy. Vedet laskevat ojaverkostoa pitkin Muhosjokeen. Kuivatusmahdollisuudet ovat hyvät. TutkimuspisteistÄ on 10 % avosuolla, 78 % rämeellä ja 12 % turvekankaalla. Suo on suurimmaksi osaksi luonnontilainen. Yleisin suotyyppi on tupasvillaräme. Turpeesta on 52 % rahka-, 45 % sara- ja 3 ruskosammalvaltaista. ItÄosan turvekerros on saravaltainen. Muualla saraturvetta on kerrostuman pohjaosassa. Puun jäännäksiä sisältävien turpeiden osuus on 10 %, tupasvillan jäännäksiä sisältävien 14 % ja varpuainesta sisältävien 9 %. YleisimmÄt turvelaj it ovat rahkasaraturve j a rahkaturve. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,6. Liekoja on erittäin vähän. Pohjamaa on hiekkaa. VarpurÄme ei sovellu teolliseen turvetuotantoon. Yli 1,5 m syvää aluetta on vain 14 ha ja se muodostuu kuudesta erillisestä altaasta. Kauimmaiset altaat sijaitsevat kuuden kilometrin päässä toisistaan, joten niiden hyädyntäminen yhtenä kokonaisuutena on hankalaa. LisÄksi turpeen laatu rajoittaa energiakäyttää. Keski- ja länsiosassa on melko paksu, heikosti maatunut, rahkavaltainen pintakerros, ja turvekerroksen pohjaosan rikkipitoisuudet ovat korkeita. 2 6
Geologian tutkimuskeskus, Turvetutkimusraportti - Geological Survey of Finland, Report of Peat Investigation 295, 1995 Muhoksella tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa 3. 27
Geologian tutkimuskeskus, Turvetutkimusraportti - Geological Survey of Finland, Report of Peat Investigation 295, 1996 Hannu Pajunen 14. Ylitalonsuo Ylitalonsuo (kl. 3422 11) sijaitsee Sanginjoella noin 15 km kunnan keskustasta pohjoiseen. Suo rajoittuu moreenimäkiin. Sanginjoki - Tuppela -tie sivuaa suon pohjoisreunaa (kuva 18). Suon pintaala on noin 80 ha. SiitÄ on yli metrin syvyistä noin 43 haja yli 1,5 m :n syvyistä 24 ha. Pinta on 67-72 m mpy ja viettää luoteeseen. Vedet laskevat ojia pitkin Sanginjokeen. Suon kuivatusmahdollisuudet ovat hyvät. TutkimuspisteistÄ on 4 % avosuolla, 91 % rämeellä, 3 % korvessa ja 3 % turvekankaalla. Suo on kokonaan ojitettu. YleisimmÄt suotyypit ovat tupasvillarämeojikko ja isovarpurämemuuttuma. Turpeesta on 91 % rahka-, 4 % sara- ja 5 ruskosammalvaltaista. Puun jäännäksiä sisältävien turpeiden osuus on 12 %, tupasvillan jäännäk- siä sisältävien 26 % ja varpuainesta sisältävien 4 %. YleisimmÄt turvelajit ovat rahkaturve ja sararahkaturve. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,7. Heikosti maatunut pintakerros on syvimmillä alueilla noin metrin paksuinen. Liekoja on erittäin vähän. Yleisin pohjamaalaj i on moreeni. Ylitalonsuossa on turvetuotantoon soveltuvaa yli 1,5 m syvää aluetta 24 haja tuotantokelpoista turvetta noin 0,41 milj. m 3. Turvekerroksen pintaosa (noin 0,21 milj. M3) soveltuu ympäristäturpeeksi ja pohjaosa (noin 0,20 milj. m 3 ) energiaturpeeksi. Suon turveteollinen käyttä edellyttää kerrostuman molempien osien hyädyntämistä. Kuva 18. Tutkimuspisteiden sijainti Ylitalonsuolla. Fig. 18. The location of survey sites in Ylitalonsuo. KIRJALLISUUS Ekholm, M. 1993. Suomen vesistäalueet. Vesi- ja ympäristähallinnon julkaisuja-sarja A, 126. HÄikiä, J., Pajunen, H. ja Virtanen, K. 1983. Muhoksella tutkitut suot janiiden turvevarat. Geologian tutkimuskeskus, MaaperÄosasto, raportti P 13.4/83/137. Lappalainen, E., HÄikiä, J. ja Heiskanen, P. 1980. Oulun läänin suoinventointi. YhdistelmÄpinta-alamittausten tuloksista. Geologinen tutkimuslaitos, maaperäosasto, raportti P13.6/80/24. Lappalainen, E., Sten, C-G. ja HÄikiä, J. 1984. Turvetutkimusten maasto-opas. Geologian tutkimuskeskus, opas n :o 12, Espoo. Lappalainen, E. ja HÄnninen, P. 1993. Suomen turvevarat. Geologian tutkimuskeskus, tutkimusraportti 117. Pajunen, H. 1994. Muhoksella tutkitut suot ja niiden turvevarat, osa 2. Geologian tutkimuskeskus, turvetutkimusraportti 280. 2 8
Liite 1 MUHOKSELLA TUTKITUT SUOT Suo Karttalehti Turve- Suo Karttalehti Turveraportti raportti "Ahvensuo" 3423 02 295 Matinsuo 3422 11 295 Haaposuo 3422 11 295 MatkajÄrvensuo 3422 10 137 Haarasuo 3424 02 137 Muuraissuo 3422 11 280 Hanhineva 3423 01 137 Niittypelso 3423 01 137 Hetepelso 3423 01 137 Paskalamminsuo 3421 12 137 Hietasuo 3422 11 280 Peurasuo 3421 12 137 Hillasuo 3423 02 280 Pikku Matinsuo 3422 11 137 HirsirÄme 3423 02 295 Porrassuo 3422 11 280 HonkarÄme 3422 10 280 PÄijÄnne 3421 11 137 Iso Matinsuo 3422 11 137 Päkkelikänsuo 3421 12 137 Iso NÄÄtÄsuo 3423 01 137 Rahkasuo 3422 10 280 Isosuo 3421 11 137 "Rausansuo" 3423 02 295 Isosuo 3422 11 137 ReikÄsuo 3423 02 280 Itkusuo 3422 10 137 Rekisuo 3422 11 137 Joutensuo 3422 11 137 Riekkosuo 3423 02 295 Joutensuo 3423 02 280 Ruostesuo 3421 12 280 Kapustasuo 3423 03 280 RÄkÄsuo 3424 01 137 Karpassuo 3423 02 280 Saapukkasuo 3422 11 295 Kestinsuo 3421 12 137 Sarvisuo 3424 01 137 Kettusuo 3423 02 295 Sikiäsuo 3423 02 280 Kivisuo 3421 11 137 Susikaarronsuo 3421 12 137 Koivusuo 3421 12 280 Susisuo 3424 02 137 Kortesuo 3423 02 295 Tensikkasuo 3421 12 137 Kourinsuo 3423 02 295 Tervasuo 3422 11 137 Tuppisuo 3422 11 137 KylmÄsuo 3422 11 295 Kyrvänkorpi 3421 12 137 VarpurÄme 3423 02 295 Likisuo 3421 11 137 Vehkasuo 3422 11 137 "Lummelamminsuo" 3421 12 137 Vesisuo 3421 12 137 LÄÄvÄsuo 3424 01 137 Viitasuo 3422 11 137 VÄlisuo 3421 11 280 Läytäsuo 3423 02 280 Ylitalonsuo 3422 11 295 Läytäsuo 3422 11 295
Liite 2 SUO KARTTA /g 0 Suon ja mineraalimaan raja Pelto Lohkare 5.1 KeskimÄÄrÄinen maatuneisuus Heikosti maatuneen (H1-4)rahkavaltaisen pintakerroksen/ 7/23 koko turvekerrostuman paksuus dm JÄrvi tai lampi / Oja ja veden virtaussuunta Puro tai joki Turvekerrostuman paksuus Suon syvyyskäyrät dm Tie PROFIILIT Turvelajit PohjamaaCajit Turpeen maatuneisuus : II I ii Rahko ( Sphagnum 1 04 Karkeadetritus- KdLj lieju H 1 3 Sara l Care ) C Hienodetritus - Hdlj H 4 lieju ö. Ruskosammal ( Bryales ) B JÄrvimuta JaMu - - - Sararahka (Care-Sphagnum ) CS Savilieju SaLj d- 5 b d d Rahkasara ( Sphagnum-Care.) SC Liejusavi LjSa H 5-6 H 7-10 Ruskosammal-(Bryales-Care ) BC Savi Sa Muita symboleja : sara Tupasvilla (Eriophorum 1 Er Hiesu k Tupasluikka (Trichophorum ) Tr Hieta Ht SiniheinÄ ( M olinia ) Ml Hiekka Hk Hs IAAA ss Hiilikerros Saotuma SuolevÄkkä ( Scheucheria 1 Sh Sora Sr Liekoisuus : 3/2 Lieko-osumat syvyydessä 1 1 1 Korte ( Euisetum ) E A 8 Moreeni Mr 1 1 0-1m / 1-2m JÄrviruoko ( Phragmites ) Pr Kallio Ka 1 Raate ( Menyanthes 1 Mn Lohkareita Lo ///1 Varpuaines ( Nanolignidi 1 N A A A, A Puuaines ( Lignidi ) L Luonnontilaiset Avosuot. suotyypit : RÄmeet Korvet VL RIL VSN RHSN RIN KN LKN SIN RN LUN Suotyyppi- ja IRMU. Varsinainen letto LR Rimpiletto RHSR Varsinainen saraneva VSR Ruohoinen saraneva LKNR Rimpineva TR Kalvakkaneva PSR Lyhytkortinen neva KGR SilmÄkeneva IR Rahkaneva RR Luhtaneva KER KR Muuttuneet suotyypit : Suotyyppi liekoisuuskartta 1230 Lieko-osumat tkpl) syvyysväleilla 0-0,5.0,5-1,0,1.0-1,5 ja 1,5-2.Om LettorÄme Ruohoinen sararäme Varsinainen sararäme LyhytkorsinevarÄme TupasvillarÄme PallosararÄme KangasrÄme Isovarpuinen räme RohkarÄme KeidasrÄme Korpiräme Suon syvyyskayro VLK Varsinainen lettokorpi KOLK Koivulettokorpi LHK Lehtokorpi RHK Ruoho-ja heinäkorpi KGK Kangaskorpi VK Varsinainenkorpi NK Nevakorpi RAK RÄÄseikkä 0.1 ojikko KSMU Karhunsammalmuuttuma KH Kytäheitto MU muuttuma RHTK Ruohoturvekangas PE Pelto TK turvekongas MTK Mustikkaturvekangas TA Turpeennostoalue PTK Puolukkaturvekangas PTA Palaturpeen nostoalue VATK Varputurvekongas JTA Jyrsinturpeen nostoalue JATK JÄkÄlÄkanervaturvekangas