P136/80/7 Erkki Raikamo KOSKEN (HL) TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S OSARAPORTTI PÄIJÄT-HÄMEE N TURVEVAROJEN KOKONAISSELVITYKSEST Ä Espoo 1980
- 1 - SISÄLLYSLUETTELO 1. JOHDANTO 2 2. TUTKIMUSMENETELMÄT 3 2.1 Maastotutkimukset, 3 2.2 Näytteiden käsittely 4 2.3 Kartat ja profiilia 4 3. SOISTUNEISUUS JA TURVEKE RROSTUMAT 7 3.1 Kosken kunnan suot 7 3,1.1 Pinta-ala- ja tutkimustarkkuus - tiedot sekä soiden laskusuhteet 7 3.1.2 Suotyypit ja ojitustilanne 9 3.1.3 Turvelajit ja turpeen maatuneisuu s ja pohjamaalajit 9 3.1.4 Turvekerrostumat ja liekoisuus 1 0 3.2 Suokohtainen tarkastelu..... 1 1 4. SOIDEN KÄYTTÖMAHDOLLISUUDET 3 1 4.1 Soveltuvuus kasvuturpeeksi 3 2 4.2 Polttoturve 3 3 4.2.1 Edellytykset 3 3 4.2.2 Polttoturpeeksi soveltuvat suot 3 4 5. YHTEENVETO 3 9 KIRJALLISUUTTA 4 0 Tekijän osoite : Erkki Raikamo Geologinen tutkimuslaito s 02150 Espoo 15
- 2 1. JOHDANTO Kosken (HL) kunnan alueella olevia soita tutkittii n geologisen tutkimuslaitoksen toimesta kesällä 1979. Aikaisemmin kunnan alueelta on tutkittu v. 196 3 Laaviosuo ja v. 1971 Järvilähteensuo. Alueen turvetutkimukset liittyivät osana Päijät-Hämee n seutukaavaliiton alueella suoritettavaan turvevarojen kokonaisinventointiin, mikä tehtiin kauppa- ja teoll i- suusministeriön myöntämän määrärahan turvin. Turveinventointien tarkoituksena on palvella lähinnä turpeen teollista hyväksikäyttöä. Erityisesti on tarka s - teltu soiden soveltuvuutta polttoturvetuotantoon. Tämän lisäksi selviävät kuitenkin myös turpeen ja soiden muu t käyttömuodot, kuten k.asvuturve sekä soiden soveltuvuu s suojelutarkoituksiin. Päijät-Hämeen alueelta on aikaisemmin v. 197 2.- tehty alustava turvevaroja selvittelevä tutkimus (Päijät - Hämeen turvevarat ja niiden käyttöä koskeva yleisselv i- tys. P-H :n seutukaavaliitto julkaisu 4172L. Kyseinen selvitys perustuu pääpiirteissään vuoteen 1972 menness ä tutkittuihin soihin, joita on kaikkiaan 108.kpl eli 1/ 3 kaikista Päijät-Hämeen peruskartoissa esiintyvistä yl i 10 ha :n suuruisista soista (yhteensä 329 kpll.. Tässä kokonaisselvityk.sessä on inventoitu kaikki ne suot, jotka ovat peruskax'tan (1 : 20 0001_ suokuvioituksen mukaan vähintään 15 ha :n suuruisia.
- 3-2. TUTKIMUSMENETELNX T 2.1 Maastotutkimukset Maastotutkimuksissa on noudateltu geologisen tutkimuslaitoksen "Turvetutkimusten maasto-oppaan (Lappalainen, Stan, Häikiö 19781 menetelmiä.. Näin ollen merkittävimmät suot on tutkittu linjaverkostomenetelmällä ja pinta-- alaltaan pienet suot hajapiatein, jolloin on pyritt y pistetiheyteen 2 tutkiinuspistettä/lo ha. Linjaverkosto on laadittu peruskartan (1 : 20 QUaI. avulla siten, että selkälin.ja kattaa suon hallitsevan osan. Sitä täydennetään tarpeen mukaan kohttisuoraan olevilla poikkilinjoill a 300-60.0 metrin välein. Tutkimuslinjat vaa"ittiin ja ko r- keudet sidottiin valtakunnalliseen kiintopisteverkkoon. Tutkimuspistei.11ä määritettiin suon nykyistä tilaa ilmentävät : suotyyppi (luonnontilaisena ja/tai ojituksen myöt ä muuttuneenai, suon pinnan vetisyys. 5-asteikolla (kuiva, normaali, vetinen,- hyllyvä, ri'mpinenl, mättäisyys (% : ina L sekä mättäiden keskimääräinen korkeus (dm :ssä), puusto n puulaj isuhteet (% r inal., puiden "tiheysluokat ja_ mandolliset hakkuut.. Kairauksin t urvekerrostumista määritettiin desimetrin tark - kuudella pääturvelaj is ltsätekijöineen sekä niiden suhteelli - set osuudet (6-asteikollai turpeen maatuneisuus (10.-astei - kollal, kosteus (5--asteikolla :L ja kuituisuus (6- asteikollal. Lisäksi huomioitiin suon. polj amaalaj i. Turvelaj it ja pohj a- maalajit sekä niiden symbolit on lueteltu kuvassa 1. Suossa olevan lahoamattoman puuaineksen osuus (=liekoisuus ) määritettiin siten, etta tutk muspisteen ympäristö pliktattiin kanden metrin syvyyteen asti kymmenessä eri kohda4s - sa. Todetut lieko-osumat ilmoitettiin erikseen QTl metrin ja 1-2 metrin välisissä vybhykkeåssä kantopitoisuusprosent - teina turvemäärästä. Prosenttiluvut on laskettu ns. Pavlovin menetelmää modifioiden. Kantoipitoisuus on jaettu viiteen
- 4 - ryhmään seuraavasti : liekoja esiintyy hyvin vähän (all e 1 %), vähän (1-2 %), kohtalaisesti (2-3 %), runsaasti (3-4 %) ja erittäin runsaasti (yli 4 %). Vuonna 1963 tutki - tuista neljästä suosta liekoisuutta ei ole tähystetty. 2.2 Näytteiden käsittel y Soista, jotka kenttätutkimusten perusteella näyttivät soveltuvan polttoturvetuotantoon, otettiin näytteet labora - gorioanalyysejä varten. Näytteenottopaikka valittiin siten, että se edustaisi mandollisimman hyvin suon turpeide n keskimääräisiä arvoja. Näytteistä määritettiin laboratoriossa happamuus (ph-aste), vesipitoisuus (105 C ;ssa kuivattuna), tuhkapitoisuu s (775 ± 25 0C :ssa poltettuna) sekä lämpöarvo (pommikalori - metrillä). Viime mainittu on laskettu sekä tehollisena lä m- pöarvona vedettömille turpeille että lämpöarvoina, jotk a vastaavat turpeen 50 % :n käyttökosteutta. 2.3 Kartat ja profiili t Tutkittaessa merkittävimmiksi osoittautuneista soista o n tulosten tulkintaa helpottamaan laadittu suokartat. Niistä ilmenee kairauspisteiden sijainnit. Niiden yläpuolell a oleva luku ilmoittaa pisteen keskimaatuneisuuden ja ala - puolella olevan luvun osoittaja heikosti maatuneen pinta - kerroksen ja nimittäjä koko turvekerroksen paksuude n dm :issä. Karttoihin on piirretty myös korkeuskäyrät j a turpeen paksuutta osoittavat syvyyskäyrät 1 m :n välein. Suokartoissa käytettyjen symbolien selitys on kuvassa 1. Kerrostumien rakennetta havainnollistetaan poikkileikkaus - profiilien avulla. Näistä maatuneisuutta kuvaavissa pro - fiileissa 10-asteikko on jaettu kolmeen eri luokkaan : heikosti maatunut (H 1_3 ), vähän - kohtalaisesti maatunut
- 5 - (H 4_5 ) ja kohtalaisesti hyvin maatunut turve (H 6_10 ). Turvelajiprofiileissa on kairauspisteen yläpuolella esi - tetty suotyyppi (luonnontilaisena tai muuttuneena) j a liekoisuus (osoittajassa ovat 0-1 m :n syvyysvyöhykkee n osumat, ja nimittäjässä 1-2 metrin syvyysvyöhykkeen osu - mat).. Kairauspisteen paikka on turvelajiprofiilien pin - taan merkitty pienellä pystyviivalla. Turvelajit ja pohjamaalajit on esitetty symbolein. Linjaverkoston suunt a ja suon absoluuttiset korkeudet ovat profiilikehyksie n yläreunoissa. Suokartoissa ja profiileissa käytetyt lyhentee t Suotyypit : 1. Avosuo t saraneva lyhytkortinerz neva rahkaneva silmäkeneva kalvakkaneva luhtaneva SN LKN RN SIN KN LUN 2. Rämeet kangasräme sararäme korpiräme isovarpuinen räme tupasvillaräme rahkaräme keidasräme pal losararäme KGK SR KR IR TR RR KER PSR 3.e Korve t lehtokorpi LHK ruoho- ja heinäkorpi RHK nevakorpi NK varsinainen korpi VK kangaskorpi KGK 4. Muuttuneet suotyypi t ojikot o j muuttumat mu turvekankaat tk -- ruohoturvekangas Rhtk - mustikkaturvekangas Mtk - puolukkaturvekangas Pt k - varputurvekangas Vtk - jäkäläturvekangas Jät k Kytöheitto Kh Pelto P e Turpeennostoalueet ta - palaturpeennostoalue Pta
- 6 - SUO KARTTA : Kuva 1. Käytetyt symbolit ja lyhenteet
- 7-3. SOISTUNEISUUS JA TURVEKERROSTUMA,T 3.1 Kosken kunnan suo t Kosken kunnan alueella suoritetussa turvevarojen kokonai s - inventoinnissa on tutkittu kaikki yli 15 ha :n suuruise t suot, jotka on peruskartalla varustettu suokuviolla sek ä kaksi pienempääkin. Täten tutkittuja soita on kunna n alueella yhteensä 12 kpl. Lisäksi Kosken alueelle ulottu u osia Merrasjoenkorvesta ja Kaukalamminsuosta. Näiden soide n tutkimustulokset on esitetty edellisen osalta Kärkölän j a jälkimmäisen Hollolan osaraporteissa. Kosken soiden pinta - alan mukainen luokittelu on seuraava : yli 50 ha 2 kp l 31-50 ha 2 kp l 21-30 ha 5 kp l 15-20 ha 1 kp l alle 15 ha 2 kpl Tutkittujen soiden sijoittuminen on esitetty kuvassa 2. 3.1.1 Pinta-ala- ja tutkimustarkkuustiedot sek ä soiden laskusuhtee t Tutkittujen soiden yhteispinta-ala on 363 ha, josta yl i 1 m :n syvyistä aluetta on 242 ha eli 67 % ja yli 2 m : n 151 ha eli 42 %. Linjaverkostomenetelmällä tutkittuja soita on 4 ja lopu t on tutkittu hajapistemenetelmällä. Tutkimuslinjaa on kaik - kiaan 6 430 m ja tutkimuspisteitä 120 kpl, joista 110 o n yli 0,3 m :n, 93 yli 1 m :n ja 74 yli 2 metrin syvyisiä. Tutkimuspistetiheys on 3,3/10 ha. Kosken suot sijoittuvat korkeustasojen 94-145 m mp y (metriä merenpinnan yläpuolella) väliin. Kosken soist a vedet laskevat Mommilanjärven kautta Kokemäenjoe n vesistöön.
- 8 - KOSKELLA (HL) TUTKITTUJEN SOIDEN SIJAINT I Kuva 2. Koskella tutkitut suo t 1. Pihkasalmensuo 7. Vesisuo 2. Marjasuo 8. Vaarnesuo 3. Kehäsuo 9. Pitkäsuo 4. Huornulansuo 10. Muurahaissuo 5. Ristilähteensuo 11. Järvilähteensuo 6. Laaviosuo 12. Korpivaaransuo
3.1.2 Suotyypit ja ojitustilann e Miltei kaikki Kosken suot kuuluvat suoyhdistymätyyppii n "Rannikko-Suomen kermikeitaat" ja edelleen osa-alueesee n "Etelä-Suomen tasangon kermikeitaat" (Eurola 1962). Näil - lä on seuraavia tunnusomaisia piirteitä : suo on muodoltaa n kilpimäinen, jolloin keskusta kohoaa loivasti reunoj a korkeammalle. Suon erottaa ympäristön mineraalimaista ka - pea osa, ns. laide, joka vaatii kivennäispitoisia vesiä. Yllä kuvatun tapainen suon muoto ja laideosa on nähtäviss ä heikosti kehittyneenä mm. Vesisuon profiileissa (kuva 8). Erityyppiset rämeet ovat selvästi yleisimpinä suotyyppeinä. Soiden keskialueilla ne ovat yleensä karuja (pääasiass a rahka-, keidas- ja isovarpuista rämettä) ja muuttuvat osit - tain suon reunoille päin siirryttäessä ravinnerikkaammiks i (korpi- ja sararäme). Reuna-alueilla vallitsevat yleisest i korvet (varsinainen sekä ruoho- ja heinäkorpi). Avosuotyyp - pejä esiintyy hyvin vähän luonnontilaisina. Valtaosa Kosken soista on osittain tai kokonaan ojitettu. Ojitetuilla suoalueilla on nähtävissä usein eri-ikäist ä ojitusta ; vanhaa ojitusta, jota on paikoin perattu ja syven - netty tai vanhojen ojien väleihin on useasti kaivettu tiheämpi ojaverkosto. Näin ollen lähes kaikki suotyypit ova t joko ojikko- tai muuttuma-asteella. Yleistä on myös se, että alkuperäiset suotyypit ovat jo täysin muuttuneina kan - gaskasvillisuutta kasvaviksi turvekankaiksi. 3.1.3 Turvelajit, turpeen maatuneisuus ja pohjamaalaji t Turvelajisuhteet Kosken soilla ovat sara- ja rahkaturpeide n osalta miltei yhtäsuuret. Rahkavaltaisia turpeita on 50 % ja saravaltaisia 49 %. Ruskosammalvaltaisia on 1 %. Yll ä olevat turvelajisuhteet kuvastavat samantyyppisesti soide n ei äärimmäisen karua kehitystä kuin edempänä mainittu suo - tyyppijakautuma. Saravaltaisissa turpeissa tavataan lisä - tekijöinä runsaimmin puunjäännöksiä (30 %) ja kortetta (3 %)
- 10 - sekä rahkavaltaisissa tupasvillaa (22 %) ja suoleväkkö ä (5 %). Puunjäännöksiä sisältävien turpeiden kokonaisosuu s on 39 % (vrt. taulukko 6, liitteessä 2). Kosken soiden turvekerroston keskimääräinen maatuneisuu s (H1_10) on 6,1, josta heikosti maatuneen (H 1_4 ) osan o n 3,3 ja paremmin maatuneen (H5_10) 6,7. Topografisesti suot sijaitsevat pääasiassa moreenipeit - teisten kallioiden painanteissa. Niiden pohjamaalajein a on yleisimmin siltti ja savi sekä paikoin hiekka. Allas - maisten soiden pohjalla, saven päällä on toisinaan lieju - kerros osoittamassa suon syntyneen vesistön umpeenkasvu.n seurauksena. Osa Kosken soista on syntynyt mineraalimaan soistumisena, usein metsäpalojen seurauksena. Metsäpaloja on saattanu t suon kehityksen aikana olla useitakin. Näistä muistoin a on nykyisin nähtävissä turvekerrostumissa olevat hiiliker - rokset. Monilla soilla ovat niiden kehityksen ajan vallin - neet erilaiset puita kasvavat suotyypit, mistä osoituksen a on edellä mainittu puunjäännöksiä sisältävien turpeide n suuri kokonaisosuus ja kohtalaisen runsas liekoisuus. 3.1.4 Turvekerrostumat ja liekoisuu s Kosken soiden turvekerrostumien keskipaksuus on 2,7 metri ä Tästä heikosti maatuneen turpeen osuus on 0,5 m ja parem - min maatuneen 2,2 m. Yli yhden metrin syvyisen alueen kes - kisyvyys on 3,1 m ja yli 2 m :n 3,8 m. Suurin havaittu turpeen paksuus on 6,9 m (Laaviosuossa). Tutkituissa soissa on turvetta yhteensä noin 10 milj. m3, josta heikosti maatunutta on noin 20 % (n. 2 milj. m3 ) j a paremmin maatunutta 80. % (8 milj. m3 ). Koko turvemääräst ä on yli yhden metrin syvyisellä alueella noin 77 % (7, 7 milj. m3 ) ja yli kanden metrin 57 % (5,7 milj. m3 ).
- 11 - Soissa esiintyy liekoja 0-1 metrin syvyysvyöhykkeess ä runsaasti (3,5 %) ja 1-2 metrin syvyysvyöhykkeessä taa s vähän (1,3 %). Kyseiset prosenttiluvut tarkoittavat lahoamattoman puuaineksen osuutta a.o. syvyysvyöhykkee n sisältämästä turvemäärästä. Niinpä Kosken soiden pinta - osassa on puuta yhteensä 130 000 m 3 ja pohjaosass a 30 000 m 3. 3.2 Suokohtainen tarkastel u Seuraavassa tarkastellaan jokaista suota erikseen. Turve - teollisuuden kannalta merkittävimmistä soista on ohess a suokartta sekä linjaverkostomenetelmällä tutkituista maa - tuneisuus- ja turvelajiporfiilit. Käytetty suonumeroint i noudattelee aikaisemmassa Päijät-Hämeen turvevaroja käsit - telleessä selvityksessä (P-H :n seutukaavaliitto, julkais u 4/72) käytettyä numerointia. Suokohtaista informaatiota, jota ei ole ykistyiskohtaisest i tekstissä esitetty, on lisää taulukossa 5 (mm. keskisyvyys - ja kuutiomäärätietoja) ja taulukossa 6 (liitteet 1 ja 2). Viime mainitussa on eriteltynä turvelajien suhteelline n (= prosenttinen) jakautuminen eri lisätekijöiden osalta suo - kohtaisesti esitettynä. Suokohtaisten selvitysten lopussa on arvio suon käyttökelpoisuudesta. Niiden soiden käyttökelpoisuutta, joiden turv e on ilmoitettu soveltuvan polttoturpeeksi, on tarkastelt u erikseen kenttä- ja laboratorioanalyysien perusteella kappa - leessa : "Poittoturpeeksi soveltuvat suot". 1. Pihkasalmensuo (x = 67608, y = 5577) sijaitsee noin 10 km Kosken kirkolta lounaaseen. Topografisesti suo sijaitse e moreenipeitteisten kalliomäkeen, välisessä painanteessa. Suo koostuu kandesta erillisestä a,ltaåsta. Suon pinnan korkeu s vaihtelee 94-100 m mpy. Pihkasalmensuon pinta-ala on 54 ha, josta yli yhden metrin
- 12 - syvyistä aluetta on 38 ha ja yli 2 m :n 30 ha. Tutkimus - linjaa on 2 380 m ja tutkimuspisteitä 31 kpl, joist a 19 kpl on yli 2 metrin syvyisiä. Tutkimuspistetiheys o n 5,7/10 ha (kuva 3). Suo kallistuu kaakkoon. Vedet laskevat Pätilänjokea myöten Mommilanjärveen. Vallitsevina suotyyppeinä ovat kor - piräme ja rahkaräme sekä reuna-alueilla varsinainen kor - pi. Suotyypit ovat uudehkon ojituksen ansiosta ojikkoasteella.
- 13 - Pihkasalmensuon turvekerrostumien keskipaksuus on 2,4 m. Tästä on heikosti maatuneen turpeen osuus 0,5 m ja pare m- min maatuneen osuus 1,9 m. Yli metrin syvyisen aluee n keskisyvyys on 2,9 m ja yli 2 metrin 3,2 m. Suurin havait - tu turpeen paksuus on 4,1 metriä. Suon pohjamaalaji o n pääasiassa savea, jonka päällä on melko paksut liejukerrokset (kuva 4).. Pihkasalmensuossa on saravaltaisia turpeita noin 80 %. Rahkavaltaisia 20 %. Turpeen lisätekijöinä tavataan sara - valtaisissa runsaimmin puunjäännöksiä, joita sisältävie n turpeiden kokonaisosuus on 51 Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,8, josta heikosti maatuneen osan 3,6 j a paremmin maatuneen osan 6,4. Liekoja on 0-1 metrin syvyysvyöhykkeessä runsaasti (3,8 % ) ja 1-2 metrin vyöhykkeessä kohtalaisesti (2,7 %). Pihkasalmensuossa on turvetta 1,294 milj. m3, josta hei - kosti maatunutta on 23 % (0,292 milj. m3 ) ja paremmin maa - tunutta 77 % (1,004 milj. m 3 ). Koko turvemäärästä yli yh - den metrin syvyisellä suon osalla on 85 % (1,102 milj. m3 ) ja yli 2 m :n 74 % (0,960 milj, m3 ). Pihkasalmensuon turve soveltuu käytettäväksi polttoturpee n 2. Marjasuo (x = 67656, y = 5587) sijaitsee noin 5 km Kos - ken kirkolta lounaaseen. Topografisesti suo sijaitsee mo - reenimäkien välisessä painanteessa.suon pinnan korkeu s vaihtelee 117-122 m mpy. Marjasuon pinta-ala on 29 ha, josta yli yhden metrin syvyi s tä aluetta on 24 ha ja yli 2 m :n 17 ha. Hajatutkimuspisteitä on 5 kpl, jotka kaikki ovat yli 2 metrin syvyisiä. Tutkimuspistetiheys on 1,7/10 ha (kuva 5). Suo kallistuu koilliseen. Vedet laskevat Vehkahlonojaan.
- 15 - Vallitsevana suotyyppinä on tupasvillaräme, joka on ti - heän ojituksen seurauksena muuttuma-asteella. Marjasuon turvekerrostumien keskipaksuus on 3,3 m. Tästä on heikosti maatuneen turpeen osuus 0,3 m ja paremmi n maatuneen osuus 3,0 m. Suurin havaittu turpeen paksuus o n 3,8 metriä. Suon pohjamaalaji on pääasiassa savea. Marjasuossa on rahkavaltaisia turpeita noin 54 %. Saravaltaisia on 44 % ja loput 2 % on ruskosammalvaltaisia. Turpeen lisätekijöinä tavataan rahkavaltaisissa runsaimmi n tupasvillaa ja saravaltaisissa varpujen ja puunjäännöksiä.
- 16 - Puunjäännöksiä sisältävien turpeiden kokonaisosuus o n 17 %. Turvekerrostuman kesk.imaatuneisuus on 5,6, josta heikosti maatuneen osan 3,8 ja paremmin maatuneen osa n 5,8. Liekoja on 0-1 metrin syvyysvyöhykkeessä runsaasti (3,2 % ) ja 1-2 metrin vyöhykkeessä erittäin vähän (0,6 %). Marjasuossa on turvetta 0,939 milj. m3, josta heikost i maatunutta on 8 % (0,075 milj. m3 ) ja paremmin maatunutt a 92 % (0,864 milj. m3 ). Koko turvemäärästä yli yhden metrin syvyisellä suon osalla on 84 Q (0,792 milj. m3 ) ja yl i 2 m :n 60 % (0,561 milj. m 3 ). Marjasuon turve soveltuu käytettäväksi polttoturpeena. 3. Kehäsuo (x = 67670, y = 5563) sijaitsee noin 6 k m Kosken kirkolta lounaaseen, Kosken ja Lammin rajalla. Topografisesti suo sijaitsee moreenimäkien välisessä painan - teessa. Suon pinnan korkeus on n. 143 m mpy. Kehäsuon pinta-ala on 17 ha, josta yli yhden metrin syvyis - tä aluetta on 14 ha ja yli 2 m :n 8 ha. Hajatutkimuspisteitä on 4 kpl, joista kaksi kpl on yli 2 metrin syvyisiä. Tutkimuspistetiheys on 24/10 ha. Suo kallistuu pohjoiseen. Vedet laskevat Pitkänsillanojaan. Vallitsevina suotyyppeinä ovat pohjoisosassa melko rehevät korpityypit, keskiosassa lyhytkortinen neva ja sara - neva sekä eteläosassa isovarpuinen ja tupasvillaräme. Suotyypit ovat tiheähkön, uudehkon ojituksen ansiosta ojikko - muuttuma-asteella. Kehäsuon turvekerrostumien keskipaksuus on 2,3 m. Tästä o n heikosti maatuneen turpeen osuus 0,4 m ja paremmin maatu - neen osuus 1,9 m. Yli 2 metrin syvyisen alueen keskisyvyy s on 2,8 m. Suurin havaittu turpeen paksuus on 2,9 metriä. Suon pohjamaalaji on pääasiassa silttiä.
- 17 - Kehäsuossa on saravaltaisia turpeita noin 60 %. Rahkava l- taisia on 40 %. Turpeen lisätekijöinä tavataan saraval - taisissa runsaimmin suoleväkköä ja puunjäännöksiä ja rah - kavaltaisissa tupasvillaa. Puunjäännöksiä sisältävie n turpeiden kokonaisosuus on 27 Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,5, josta heikosti maatuneen osan 2,3 j a paremmin maatuneen osan 7,4. Liekoja on 0-1 metrin syvyysvyöhykkeessä kohtalaisesti (2,6 %) ja 1-2 metrin vyöhykkeessä erittäin vähän (0,4 %). Kehäsuossa on turvetta 0,387 milj. m3, josta heikosti maa - tunutta on 16 % (0,064 milj. m3 ) ja paremmin maatunutt a 84 % (0,323 milj. m3 ). Koko turvemäärästä yli yhden metri n syvyisellä suon osalla on 83 % (0,322 milj. m3 ) ja yl i 2 m :n 58 % (0,224 milj. m3 ). Kehäsuo soveltuu parhaiten metsänkasvatukseen. 4. Huornulansuo (x = 67676, y = 5575) sijaitsee noin 5 k m Kosken kirkolta länteen. Topografisesti suo sijaitsee mo - reenimäkien välisessä painanteessa. Suon pinnan korkeu s on noin 126 m mpy. Huornulansuon pinta-ala on 23 ha, josta yli yhden metri n syvyistä aluetta on 15 ha ja yli 2 m :n ei lainkaan. Hajatut - kimuspisteitä on 4 kpl, jotka kaikki ovat yli 1 metrin syvyisiä. Tutkimuspistetiheys on 1,7/10 ha. Suo kallistuu etelään. Vedet laskevat Pitkänsillanojaan. Vallitsevina suotyyppeinä ovat laidoilla varsinainen korp i ja keskustassa korpiräme ja isovarpuinen räme. Suotyypi t ovat uudehkon, tiheän ojituksen ansiosta ojikko- ja muuttu - ma-asteella. Huornulansuon turvekerrostumien keskipaksuus on 1,7 m. Tästä on heikosti maatuneen turpeen osuus 0,1 m ja parem - min maatuneen osuus 1,6 m. Suurin havaittu turpeen
- 18 - paksuus on 1,9 metriä. Suon pohjamaalaji on pääasiass a silttiä ja hiekkaa. Huornulansuossa on saravaltaisi.a turpeita noin 90 % j a loput rahkavaltaisia. Turpeen lisätekijöinä tavataa n saravaltaisissa runsaimmin puunjäännöksiä, joita sisältä - vien turpeiden kokonaisosuus on 79 %. Turvekerrostuma n keskimaatuneisuus on 7,0, josta heikosti maatuneen osan 4,0 ja paremmin maatuneen osan 7,2. Liekoja on 0-1 metrin syvyysvyöhykkeessä erittäin runsaas - ti (n. 6 %) ja 1-2 metrin vyöhykkeessä vähän (1,5 %). Huornulansuossa on turvetta 0,391 milj. m3, josta heikos - ti maatunutta on 6 % (0,023 milj. m3 ) ja paremmin maatu - nutta 94 % (0,368 milj. m3 ). Koko turvemäärästä yli yhde n metrin syvyisellä suon osalla on 65 % (0,255 milj. m3 ). Huornulansuo soveltuu parhaiten metsänkasvatukseen. 5. Ristilähteensuo (x = 67684, y = 5571) sijaitsee noi n 5 km Kosken kirkolta länteen. Topografisesti suo sijait - see moreenimäkien välisessä painanteessa. Suon pinnan korkeus on noin 128 m mpy. Ristilähteensuon pinta-ala on 30 ha, josta yli yhden met - rin syvyistä aluetta on noin 20 ha ja yli 2 m :n 5 ha. Hajatutkimuspisteitä on 8 kpl, joista kaksi kpl on yl i 2 metrin syvyisiä. Tutkimuspistetiheys on 2,7/10 ha. Suo kallistuu etelään. Vedet laskevat Pitkänsillanojaan. Vallitsevina suotyyppeinä ovat isovarpuinen ja tupasvilla - räme, jotka ovat tiheän ojituksen ansiosta muuttumaasteella. Ristilähteensuon turvekerrostumien keskipaksuus on 1,7 m. Tästä on heikosti maatuneen turpeen osuus 0,1 m ja parem - min maatuneen osuus 1,6 m. Yli metrin syvyisen alueen
- 19 - keskisyvyys on 1,8 m ja yli 2 metrin. 2,4 m. Suurin havaittu turpeen paksuus on 2,5 metriä. Suon pohjamaalaj i on pääasiassa silttiä ja hiekkaa. Ristilähteensuossa on saravaltaisia turpeita noin 73 % j a loput rahkavaltaisia. Turpeen lisätekijöinä tavataan saravaltaisissa runsaimmin puunjäännöksiä, joita sisältävie n turpeiden kokonaisosuus on 62 %. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,3, josta heikosti maatuneen osan 4,0 j a paremmin maatuneen osan 6,4. Liekoja on 0-1 metrin syvyysvyöhykkeessä erittäin runsaast i (n. 6,5 %) ja 1-2 m :n vyöhykkeessä erittäin vähän (0,7 %), Ristilähteensuossa on turvetta 0,513 milj, m3, josta heikos - ti maatunutta on 2 % (0,011 milj. m3 ) ja paremmin maatunut - ta 98 % (0,502 milj. m3 ). Koko turvemäärästä yli yhden met - rin syvyisellä suon osalla on 70 % (0,360 milj. m3 ) ja yl i 2 m :n 23 % (0,120 milj. m3 ). Ristilähteensuo soveltuu parhaiten metsänkasvatukseen. 6. Laaviosuo (x = 67695, y = 5575) sijaitsee noin 6 km Kosken kirkolta länsiluoteeseen Tampere - Lahti -valtatie n varressa. Topografisesti suo sijaitsee harjujen ja moreeni - mäkien välisessä painanteessa. Suon pinnan korkeus on noi n 144 m mpy. Suo on tutkittu v. 1963. Laaviosuon pinta-ala on 57 ha, josta yli yhden metrin syvyistä aluetta on 40 ha ja yli 2 m :n 35 ha. Tutkimuslinjaa on 1 350 m ja tutkimuspisteitä 17 kpl, joista 12 kpl on yl i 2 metrin syvyisiä. Tutkimuspistetiheys on 3,0/10 ha (kuva 6). Suo kallistuu koillisen suuntaan. Vedet laskevat Pääjärveen. Vallitsevina suotyyppeinä ovat rahka- ja isovarpuinen räme. Suotyypit ovat nykyisin muuttuma-asteella tiheän ojitukse n ansiosta.
- 21 - Laaviosuon turvekerrostumien.ke.skipaksuus on 4,6 m. Tästä on heikosti maatuneen turpeen osuus 1,3 m ja paremmi n maatuneen osuus 3,3 m. Yli metrin syvyisen alueen keski - syvyys on 5,2 m ja yli 2 metrin 5,6 m. Suurin havaitt u turpeen paksuus on 6,9 metriä. Suon pohjamaalaji on pää - asiassa silttiä. Laaviosuossa on rahkavaltaisia turpeita noin 92 % ja loput saravaltaisia. Turpeen lisätekijöinä tavataan rahkavaltai - sissa runsaimmin tupasvillaa, suoleväkköä ja puunjäännöksiä. Puunjäännöksiä sisältävien turpeiden kokonaisosuus on 26 %. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,1, josta heikost i maatuneen osan 3,4 ja paremmin maatuneen osan 5,7. Liekoja ei ole tähystetty v. 196 3 Laaviosuossa on turvetta 2,616 milj. m3, josta heikosti maa - tunutta on 28 % (0,735 milj. m 3 ) ja paremmin maatunutt a 72 % (1,881 milj. m 3 ). Koko turvemäärästä yli yhden metri n syvyisellä suon osalla on 80 % (2,080 milj. m3 ) ja yli 2 m : n 75 % (1,960 milj. m 3 ). Osa Laaviosuon turpeesta soveltuu käytettäväksi polttotur - peena, osa kasvuturpeena. 7. Vesisuo (x = 67557, y = 5614) sijaitsee noin 11 km Kos - ken kirkolta etelään. Topografisesti suo sijaitsee kalliois - ten moreenimäkien välisessä painanteessa. Suon pinnan korkeus vaihtelee 111-114 m mpy. Vesisuon pinta-ala on 43 ha, josta yli yhden metrin syvyi s - tä aluetta on 30 ha ja yli 2 m :n 25 ha. Tutkimuslinjaa on 1 350 m ja tutkimuspisteitä 17 kpl, joista 12 kpl on yl i 2 metrin syvyisiä. Tutkimuspistetiheys on 4,0/10 ha (kuva 7). Suo kallistuu etelälounaaseen. Vedet laskevat Oriharon jär - veen. Vallitseva suotyyppi on lyhytkortinen neva, jok a on tiheän ojituksen seurauksena muuttuma-asteella. Vesisuon turvekerrostumien keskipaksuus on 3,5 m. Tästä on
- 22 - heikosti maatuneen turpeen osuus 0,9 m ja paremmin maatuneen osuus 2,6 m. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyy s on 3,9 m. Suurin havaittu turpeen paksuus on 6,0 metriä. Suon pohjamaalaji on pääasiassa silttiä ja hiekka a (kuva 8). Vesisuossa on saravaltaisia turpeita noin 60 %. Rahkavaltaisia on 39 % ja 1 % on ruskosammalvaltaisia. Turpeen
- 23 - Lisätekijöinä tavataan saravaltaisissa runsaimmin puun - jäännöksiä ja rahkavaltaisissa tupasvillaa. Puunjäännöksiä sisältävien turpeiden kokonaisosuus on 21 Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,7, josta heikosti maatuneen osan 3,6 ja paremmin maatuneen osan 6,4. Liekoja on molemmissa syvyysvyöhykkeissä vähän (1,2 %). Vesisuossa on turvetta 1,495 milj. m 3, josta heikosti
- 24 - maatunutta on 25 % {0,368 milj. m3. ja paremmin maatunut - ta 75 % {1,127 milj. m3 ). Koko turvemäärästä yli yhde n metrin syvyisellä suon osalla on 78 % (1,170 milj. m3 ) ja yli 2 m :n 65 % (0,975 milj. m3 ). Osa Vesisuon turpeesta soveltuu käytettäväksi polttotur - peena. 8. Vaarnesuo (x = 67614, y = 5633) sijaitsee noin 8 k m Kosken kirkolta eteläkaakkoon. Topografisesti suo sijait - see kallioiden ja harjun välisessä painanteessa. Suon pinnan korkeus on noin 120 m mpy. Vaarnesuon pinta-ala on 13 ha, josta yli yhden metrin sy - vyistä aluetta on 8 ha ja yli 2 m :n 6 ha. Hajatutkimuspis - teitä on 4 kpl, joista kolme kpl on yli 2 metrin syvyisiä. Tutkimuspistetiheys on 3,0/10 ha. Suo kallistuu etelään. Vedet laskevat Virasojaan. Vallitsevina suotyyppeinä ovat eteläosassa ruoho- ja heinäkorpi sekä muualla tupasvilla- ja isovarpuinen räme. Suotyypit ovat osittain ojikko-, osittain muuttuma-asteella. Vaarnesuon turvekerrostumien keskipaksuus on 1,8 m. Tästä on heikosti maatuneen turpeen osuus 0,3 m ja paremmin ma a- tuneen osuus 1,5 m. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyy s on 2,2 m. Suon pohjamaalaji on pääasiassa savea. Vaarnesuossa on rahkavaltaisia turpeita noin 56 %. Sava - valtaisia on 44 %. Turpeen lisätekijöinä tavataan rahkaval - taisissa runsaimmin tupasvillaa ja varpujen jäännöksi ä ja saravaltaisissa puunjäännöksiä. Puunjäännöksiä sisältä - vien turpeiden kokonaisosuus on 35 %. Turvekerrostuma n keskimaatuneisuus on 6,6, josta heikosti maatuneen osan 2,5 ja paremmin maatuneen osan 7,6. Liekoja on 0-1 metrin syvyysvyöhykkeessä erittäin runsaas - ti (n. 5,5 %) ja 1-2 metrin vyöhykkeessä erittäin vähä n (0,4 %).
- 25 - Vaarnesuossa on turvetta 0,234 milj. zn3, josta heikost i maatunutta on 20 % (0,045 milj. m3 ja paremmin maatunutta 80 % (0,189 milj. m3 ). Koko turvemäärästä yli yhde n metrin syvyisellä suon osalla on 75 % (0,176 milj. m3 ) j a yli 2 m :n 56 % (0,132 milj. m3 Vaarnesuo soveltuu parhaiten metsänkasvatukseen. 9. Pitkäsuo (x = 67645, y = 5613) sijaitsee noin 4 k m Kosken kirkolta etelään. Topografisesti suo sijaitsee mo - reenimäkien välisessä painanteessa. Suon pinnan korkeu s on noin 135 m mpy. Pitkäsuon pinta-ala on 22 ha, josta yli yhden metrin syvyistä aluetta on 18 ha ja yli 2 m :n 15 ha. Tutkimuslinja a on 1 350 m ja tutkimuspisteitä 16 kpl, joista 12 kpl o n yli 2 metrin syvyisiä. Tutkimuspistetiheys on 7,3/10 ha (kuva 9). Suo kallistuu pohjoiseen. Vedet laskevat Teuronjokeen. Vallitsevina suotyyppeinä ovat pääasiassa tupasvilla- j a isovarpuinen räme. Paikoitellen tavataan pienialaisia sara - neva-, lynytkortinen neva- ja nevakorpilaikkuja. Suotyypi t ovat tiheän ojituksen seurauksena ojikkoasteella. Pitkäsuon turvekerrostumien keskipaksuus on 3,3 m. Täst ä on heikosti maatuneen turpeen osuus 0,6 m ja paremmin maa - tuneen osuus 2,7 m. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyy s on 3,6 m ja yli 2 metrin 3,7 m. Suurin havaittu turpee n paksuus on 5,8 metriä. Suon pohjamaalaji on pääasiass a silttiä ja savea. Pitkäsuossa on saravaltaisia turpeita noin 59 %. Rahkaval - taisia on 41 %. Turpeen lisätekijöinä tavataan saravaltai - sissa runsaimmin puunjäännöksiä ja rahkavaltaisissa tupas - villaa. Puunjäännöksiä sisältävien turpeiden kokonaisosuu s on 42 %. Turvekerrostuman keskim,aatuneisuus on 6,0, jost a heikosti maatuneen osan 2,9 ja paremmin maatuneen osan 6,7.
26 - Liekoja on 0-1 metrin syvyysvyöhykkeessä vähän (1,6 %) j a 1-2 metrin vyöhykkeessä erittäin vähän (0,3 %). Pitkäsuossa on turvetta 0,734 milj. m 3, josta heikosti maatunutta on 19 % (0,138 milj. m 3 ) ja paremmin maatunutt a 81 % (0,596 milj. m 3 ). Koko turvemäärästä yli yhden metri n syvyisellä suon osalla on 88 % (0,648 milj. m 3 ) ja yli 2 3 m :n 76 % (0,555 milj. m )
- 27 - Osa Pitkäsuon turpeesta soveltuu käytettäväksi polttoturpeena. 10. Muurahaissuo (x = 67652, y = 5606) sijaitsee noin 4 km Kosken kirkolta etelään. Topografisesti suo sijaitsee moreenimäkien välisessä painanteessa. Suon pinnan korkeu s on noin 140 m mpy. Muurahaissuon pinta-ala on 8 ha, josta yli yhden metri n syvyistä aluetta on 5 ha ja yli 2 m :n 4 ha. Hajatutkimuspisteitä on 4 kpl, joista kolme on yli 2 metrin syvyisi ä (kuva 10). Suo kallistuu koilliseen. Vedet laskevat Teuronjokeen. Vallitsevina suotyyppeinä ovat suon keskisoissa tupasvillaja isovarpuinen räme. Suotyypit ovat tiheän ojituksen seurauksena ojikkoasteella.
- 28 - Muurahaissuon turvekerrostumien keskipaksuus on 3,1 m. Tästä on heikosti maatuneen turpeen osuus 0,5 m ja paremmin maatuneen osuus 2,6 m. Yli 2 m :n syvyisen alueen keski - syvyys on 3,7 m. Suurin havaittu turpeen paksuus on 4,6 m. Suon pohjamaalaji on pääasiassa silttiä ja savea. Muurahaissuossa on saravaltaisia turpeita noin 69 %. Rahkavaltaisia on 35 %. Turpeen lisätekijöinä tavataan sara - valtaisissa runsaimmin puunjäännöksiä ja rahkavaltaisiss a tupasvillaa. Puunjäännöksiä sisältävien turpeiden kokonais - osuus on 58 %. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 7,0, josta heikosti maatuneen osan 3,0 ja paremmin maatunee n osan 7,8. Liekoja on 0-1 metrin syvyysvyöhykkeessä runsaasti (3,8 % ) ja 1-2 metrin vyöhykkeessä vähän (1,0 %). Muurahaissuossa on turvetta 0,248 milj. m3, josta heikost i maatunutta on 17 % (0,042 milj. m3 ) ja paremmin maatunutt a 83 % (0,206 milj. m3 ). Koko turvemäärästä yli yhden metrin syvyisellä suon osalla on 63 % (0,155 milj. m3 ) ja yl i 2 m :n 60 % (0,148 milj. m3 ). Muurahaissuon turve soveltuu käytettäväksi polttoturpeena. 11. Järvilähteensuo (x = 6755, y = 5675) sijaitsee noi n 9 km Kosken kirkolta koilliseen. Topografisesti suo sijait - see harjulta viettävän rinteen painanteessa. Suon pinnan korkeus on noin 104 m mpy. Suo on tutkittu v. 1971. Järvilähteensuon pinta-ala on 44 ha, josta yli yhden met - rin syvyistä aluetta on 30 ha ja yli 2 m :n 6 ha. Hajatutkimuspisteitä on 6 kpl, joista 4 kpl on yli 2 metrin sy - vyisiä. Tutkimuspistetiheys on 1,4/10 ha (kuva 11). Suo kallistuu lounaaseen. Vedet laskevat Mustajokea pitki n Pääjärveen. Vallitsevina suotyyppeinä ovat isovarpuinen räme ja koillis-
- 29 - osassa rahkanevaa. Suotyypit ovat osaksi ojikko-, osaks i muuttuma-asteella. Järvilähteensuon turvekerrostumien keskipaksuus on 2,1 m. Tästä on heikosti maatuneen turpeen osuus 0,5 m ja paremmin maatuneen osuus 1,6 m. Yli 2 metrin syvyisen aluee n keskisyvyys on 2,2 m. Suurin havaittu turpeen paksuus on 2,9 metriä. Suon pohjamaalaji on pääasiassa savea, jonk a päällä on liejukerros. Järvilähteensuossa on saravaltaisia turpeita noin 57 %. Rahkavaltaisia on 42 % ja ruskosammalvaltaisia 1 %.
30 - Turpeen lisätekijöinä tavataan runsaimmin puunjäännöksiä, joita sisältävien turpeiden kokonaisosuus on 62 %. Turve - kerrostuman keskimaatuneisuus on 5,4, josta heikosti maa - tuneen osan 3,2 ja paremmin maatuneen osan 6,1. Liekoja ei tähystetty v. 1971. Järvilähteensuossa on turvetta 0,932 milj. m 3, josta hei - kosti maatunutta on 25 % (0,233 milj. m3 ) ja paremmin maa - tunutta 75 % (0,699 milj. m3 ). Koko turvemäärästä yli yhden metrin syvyisellä suon osalla on 68 % (0,630 milj. m3 ) ja yli 2 m :n 15 % (0,138 milj. m3 ). Osa Järvilähteensuon turpeesta soveltuu käytettäväksi polttoturpeena. 12. Korpivaaransuo (x = 67595, y = 5637) sijaitsee noi n 9 km Kosken kirkolta eteläkaakkoon. Topografisesti suo si - jaitsee kallioperän painanteessa. Suon pinnan korkeus o n noin 102 m mpy. Korpivaaransuon pinta-ala on 23 ha, joka on kokonaan hyvi n matalaa, alle 0,5 m :n syvyistä. Hajatutkimuspisteitä o n 4 kpl. Suo kallistuu etelälounaaseen. Vedet laskevat Teuronjokeen. Vallitsevina suotyyppeinä ovat pääasiassa muuttuneet kor - pityypit ja ruohoturvekankaat. Korpivaaransuon turvekerrostumien keskipaksuus on 0,4 m. Suurin havaittu turpeen paksuus on 0,5 metriä. Suon pohja - maalaji on pääasiassa silttiä. Korpivaaransuossa on saravaltaisia turpeita noin 86 %, joissa lisätekijöinä tavataan runsaimmin puunjäännöksiä. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,5. Korpivaaransuossa on turvetta noin 0,080 milj. m 3. Suo soveltuu parhaiten metsänkasvatukseen.
- 31-4. SOIDEN KÄYTTÖMAHDOLLISUUDE T Soiden hyödyntämismandollisuuksia on useita. Rehevimmät, matalaturpeiset suot lienevät Etelä-Suomessa nykyisin j o miltei kaikki raivattu viljelysmaaksi. Ravinteikas suo o n kuivattuna myös otollinen pohja metsänkasvatukselle. Ko s- kella tutkituista soista on ohutturpeiset tai korkean tuh - kapitoisuuden omaavat suot ilmoitettu soveltuvan metsän - kasvatukselle. Tällaisia soita on Kosken 12 :sta tutkitust a suosta yhteensä 5 kpl. Lisäksi niiden soiden, joiden turv e vain osittain soveltuu polttoturpeeksi, reuna-alueet ova t yleensä otollisimpia metsämaina. Turvetta on aikaisemmin käytetty yleisesti jo sinänsä maanparannusaineena. Toisaalta kun turvepehkua on käytett y kuivikkeena karjasuojissa, on sitä kautta saatu valmiiks i lannoitettua maanparannusainetta. Tänä päivänäkään ei lien e syytä väheksyä varsinkaan turvepehkun merkitystä, sill ä suuren vedenimemiskykynsä (imee ilmakuivana vähintään 12-ker - taisen painomääränsä vettä) ansiosta se on varsin käyttökelpoinen kuivikemateriaali karjankasvatusta harjoittaviss a talouksissa. Toisaalta myös on huomattava, että turvepehku n käytöllä voidaan pelastaa merkittävät määrät karjanlanna n typestä, joka nykyisin menee vielä suurelta osalta hukkaan. Koskella olevien useiden pienialaisten soiden turpeen pinta - kerroksista osa soveltuu parhaiten juuri turvepehkuksi tyydyttämään tilakohtaisia tarpeita. Joillakin soilla tämäntapai - sesta käytöstö ovat muistoina vanhat, umpeenkasvat turpeennostohaudat. Nykyisin tunnetuimmat ja kansantaloudellisesti merkittävi m- mät käyttömuodot turpeelle ovat kasvu- ja polttoturve. Tur - peesta voidaan lisäksi valmistaa metallurgista koksia, aktiivihiiltä ja useita muita kemiallisia tuotteita. Soiden välittömien hyödyntämistapojen rinnalla on mainittav a niiden tärkeä merkitys luonnonsuojelullisesti arvokkain a luonnon säästiöinä. Koskella kaikki suot ovat enemmän tai
32 - vähemmän tehokkaasti ojitettuja. Täysin luonnontilaisi a soita ei näin ollen ole lainkaan, joten tutkituilla soill a ei ole tässä mielessä luonnonsuojelullista merkitystä. 4.1 Soveltuvuus kasvuturpeeks i Kasvuturpeella tarkoitetaan kasvualustaksi ja maanparannuskäyttöön soveltuvaa heikosti maatunutta rahkaturvetta. Paras laatu saadaan Sphagnum fuscum -turpeesta. Rahkaturpeessa esiintyy kuitenkin usein lisätekijöitä - mm. tupas - villaa, suoleväkköä ja varpuja - jotka heikentävät se n kasvuturveominaisuuksia. Kastuturpeen teollisen tuotannon kannattavuutta silmällä - pitäen tulisi suossa olla vähintään 1 metrin paksuine n kerros raaka-aineeksi kelpaavaa turvetta. Tuotantoon sovel - tuvan alueen tulisi olla riittävän suuri tuotantokenttie n sijoittelua silmälläpitäen sekä mieluiten avosuota tai ai - nakin mandollisimman vähäpuustoista. Nämä ehdot täyttäviä soita on Kosken kunnassa vain yksi, Laaviosuo. Laaviosuon turvekerrostumista heikosti maatunu t pintakerros soveltuu kasvuturpeeksi ja sen alapuolella ole - va paremmin matunut kerros polttoturpeeksi. Kasvuturpeeks i soveltuvan alueen yli 2 m :n syvyinen osa on noin 35 ha. Sen heikosti maatuneen kerroksen paksuus on 1,3 m, jote n kasvuturpeeksi soveltuvaa luonnontilaista turvetta täll ä alueella on noin 0,45 milj. m3. Laaviosuon kasvuturpee n raaka-aine on laadultaan kohtalaisen hyvää, tosin laatu a heikentävän tupasvillan osuus on varsinkin suon reuna - alueilla melko korkea.
- 33-4.2 Polttoturv e 4.2.1 Edellytykse t Polttoturpeeksi soveltuvat kaikki vähintään keskinkertai - sesti maatuneet turpeet. Heikosti maatuneiden turpeide n poltto ei ole yleensä taloudellisesti kannattavaa. Myö s turpeen kasvikoostumus vaikuttaa sen palamisominaisuuksiin ; saravaltaisilla, kohtalaisesti maatuneilla turpeill a lämpöarvo on korkeampi kuin rahkavaltaisilla. Tosin edel - listen tuhkapitoisuus on selvästi suurempi kuin jälkimmäisten. Soiden turvekerrostumissa on yleensä päällimmäisenä kerrok - sena heikosti maatunutta turvetta, mikä vaikeuttaa poltto - turpeen tuotantoa. Ko. kerros on joko poistettava tai sekoitettava alla olevaan paremmin maatuneeseen kerrokseen. Kosken polttoturpeeksi soveltuvilla soilla tämä kerros o n yleensä melko ohut tai sitä ei ole lainkaan. Suossa olevan lahoamattoman puuaineksen (= liekojen) pois - to aiheuttaa tuntuvia lisäkustannuksia. Suurimmalla osall a Kosken soista ovat niiden kehityksen aikana vallinnee t erilaiset metsäiset suotyypit. Näin myös turvekerrostumiss a tavataan yleensä kohtalaisen runsaasti liekoja. Polttoturvesuon tulee sijaita lähellä kulutuspistettä - autokuljetuksessa yleensä alle 100 km, mutta rautateits e sen kuljettaminen kannattaa yli kaksikin kertaa pitemmä n matkan. Suon pinta-alan tulisi olla laajempaa tuotanto a ajatellen yli 100 ha, mutta pienyrittäjälle ja tilakohtai - siin tarpeisiin riittää jopa alle 20 hain suo. Muita teki - jöitä, jotka edullisesti vaikuttavat suon hyödyntämiseen, ovat suon yhtenäinen muoto, riittävä syvyys (keskimääri n vähintään 1,5 m), aikaisempi ojitus ja hyvät tieyhteydet. Haittaa aiheuttavana tekijänä on suon pohjan epätasaisuu s ja kivisyys. Polttoturve voidaan jakaa tuotantomenetelmien mukaisesti
34 - kahteen ryhmään, nimittäin jyrsinturpeeseen ja palaturpee - seen. Edellinen on suon pinnalta jauhettuna koottava raaka - aine, joka on tällä hetkellä yleisempää, etenkin suurkulu - tuksessa. Palaturvemenetelmällä saadaan kappalemaista polt - toainetta. Palaturpeen tuottaminen on yksinkertaista j a halpaa. Se soveltuu arinapolttoon eli pääasiassa pienkatti - loihin. Täten palaturpeen käyttökohteina ovat lähinnä yksittäiset kiinteistöt ja pienet kuntakohtaiset aluelämpökeskukset. Palaturvemenetelmän edullisuus nimenomaan pieni - muotoisessa tuotannossa on siinä, että palaturpeen poltt o ei vaadi erikoispolttolaitteita (kuten jyrsinturpeen) j a lisäksi nykyisin on kehitetty tuotantokoneita, jotka saava t käyttövoimansa maataloustraktoreista. Turveteollisuusliiton polttoturpeen laadunmääritysohjeest a (Turveteollisuusliitto r.y. :n julkaisu 3/1976) keskimääräi - set laatuvaatimukset ovat seuraavat : Kosteus % Tehollinen Tuhkapitoisuu s lämpöarv o 50 % :n % kosteudell e MJ/kg Jyrsinturve (J 11) 40...55 11 ± 2 8 Palaturve (P 15) 20...35 15 ± 3 6 Tässä selvityksessä on polttoturpeeksi soveltuvien soide n käyttökelpoinen turvemäärä laskettu suoalojen niiltä osilta, joilla turvepaksuus on suurempi kuin 2 metriä. Yli 1 m : n syvyisten alueiden turvemäärät ilmenevät taulukosta 5 (liite 1). 4.2.2 Polttoturpeeksi soveltuvat suo t Pihkasalmensuossa on polttoturpeeksi soveltuvaa luonnonti - laista turvetta yli 2 m :n syvyisellä alueella (30 ha) noi n 0,500 milj. m3. Turve on kohtalaisesti maatunutta saratur - vetta. Liekoja tavataan 0-1 metrin syvyysvyöhykkeessä hai - tallisen runsaasti noin 10 000 m 3 ja syvemmällä
- 35 - kohtalaisesti, noin 800.0 m 3, Heikosti maatunut pintakerro s on 0,5 m :n paksuinen. Suo on säännöllisen muotoinen ja hy - vien tieyhteyksien varrella. Pihkasalmensuon turve soveltuu ainakin tilakohtaiseen polttoturpeen käyttöön. Pihkasalmensuon turpeen keskimääräinen tuhkapitoisuus o n melko korkea, 10,7 % ja tehollinen lämpöarvo 50 % :n käyttökosteudelle laskettuna alhainen, 7,8 MJ/kg. Suon yli 2 m : n syvyisen osan energiasisältö on 0,6 milj. GJ. Näissä laskuissa ei ole huomioitu pohjaosan 1,5 m :n paksuista runsastuhkaista kerrosta. Marjasuossa on polttoturpeeksi soveltuvaa luonnontilaist a turvetta yli 2 m :n syvyisellä alueella (17 ha) noin 0,500 milj. m 3. Turve on kohtalaisesti maatunutta rahkaturvetta. Liekoja esiintyy suon pintaosassa haitallisen runsaasti (n. 5 000 m3 ) mutta syvemmällä erittäin vähän. Suo sijaitsee hyvien tieyhteyksien varrella. Marjasuon turve soveltu u lähinnä tilakohtaiseen polttoturpeen käyttöön. Laaviosuossa on polttoturpeeksi soveltuvaa luonnontilaist a turvetta yli 2 m :n syvyisellä alueella (35 ha) noin 1,400 milj. m 3. Turve on kohtalaisesti maatunutta rahkaturvetta. Heikosti maatuneen, kasvuturpeeksi soveltuvan
- 36 - pintakerroksen paksuus on 1,3 m. Suon hyödyntämiskelpoine n osa on säännöllisen muotoinen ja hyvien tieyhteyksien varrella. Laaviosuon kohtalaisen suuri koko mandollista a jyrsinturvekenttien muodostamisen. Laaviosuon turpeen keskimääräinen vesipitoisuus on 89 % märkäpainosta, tuhkapitoisuus 2,6 % ja tehollinen Lämpö - arvo 50 % :n käyttökosteudelle laskettuna 10,5 MJ/k g Suon yli 2 m :n syvyisen osan energiasisältö on 2,2 milj. GJ. Vesisuossa on polttoturpeeksi soveltuvaa luonnontilaist a turvetta yli 2 m :n syvyisellä alueella (25 ha) noi n 0,750 milj. m 3, Turve on kohtalaisesti - hyvin maatunutt a saraturvetta. Liekoja esiintyy molemmissa syvyysvyöhykkeis - sä vähän (n. 3 000 m 3 ). Heikosti maatuneen pintakerrokse n paksuus saattaa olla haitallisen suuri (0,9 m). Suo on pitkänomainen, säännöllisen muotoinen ja kohtalaisten tieyhteyksien varrella. Vesisuon turve soveltuu ainakin tilakohtaiseen polttoturpeen käyttöön. Vesisuon turpeen keskimääräinen vesipitoisuus on 89 % märkäpainosta, tuhkapitoisuus 2,9 % ja tehollinen Lämpöarv o 50 % :n käyttökosteudelle laskettuna 9,7 MJ/kg. Suon yl i 2 m :n syvyisen osan energiasisältö on 1,1 milj. GJ.
- 37 - Pitkäsuossa on polttoturpeeksi soveltuvaa luonnontilaist a turvetta yli 2 m :n syvyisellä alueella (15 ha) noin 0,450 milj. m 3, Turve on hyvin maatunutta saraturvetta. Liekoja esiintyy 0-1 m :n syvyysvyöhykkeessä vähä n (n. 2 000 m3) ja syvemmällä erittäin vähän. Heikosti maatunut pintakerros on 0,6 m :n paksuinen. Suo on pitkän - omainen ja säännöllisen muotoinen sekä sijaitsee melk o hyvien tieyhteyksien varrella. Pitkäsuon turve soveltu u tyydyttämään tilakohtaisia polttoturpeen tarpeita. Muurahaissuossa on polttoturpeeksi,soveltuvaa luonnontilaista turvetta yli 2 m :n syvyisellä alueella (4 ha) noin 0,150 milj. m 3, Turve on hyvin maatunutta saraturvetta. Liekoja esiintyy pintaosassa haitallisen runsaast i (n. 1 500 m3 ) mutta syvemmällä vähän. Heikosti maatunu t pintakerros on 0,5 m :n paksuinen. Suo on säännöllisen muotoinen mutta sijaitsee melko huonojen tieyhteyksien ta - kana. Muurahaissuon polttoturve soveltuu tilakohtaisee n käyttöön. Järvilähteensuossa on polttoturpeeksi soveltuvaa luonnontilaista turvetta yli 2 m :n syvyisellä alueella (6 ha ) noin 0,150 milj. m 3. Turve on kohtalaisesti maatunutta saratur - vetta. Heikosti maatunut pintakerros on 0,5 m :n paksuinen. Suo on säännöllisen muotoinen ja melko hyvien tieyhteyksien
- 38 - varrella, Suon polttoturve soveltuu tilakohtaiseen käy t - töön. Järvilähteensuon turpeen keskimääräinen vesipitoisuus on 90 % märkäpainosta, tuhkapitoisuus 2,3 % ja teholline n lämpöarvo 50 % :n kosteudella 9,5 MJ/kg. Suon yli 2 m : n syvyisen osan energiasisältö on 0,2 milj. GJ.
- 39-5. YHTEENVET O Koski HL :ssä tutkituista 12 :sta suosta todettiin 7 : n soveltuvan joko osaksi tai kokonaan polttoturpee n tuottamiseen. Metsänkasvatukseen otollisimpina on pidet - tävä loppuja viittä suota. Kasvuturpeeksi käyttökelpois - ta turvetta saadaan vain yhden suon pintaosasta. Saman suon turvekerrostuman alaosa soveltuu polttoturpeeksi. Luonnonsuojelutarkoituksiin säästettäviä soita ei Koske n tutkituissa soissa ollut lainkaan. Kosken polttoturpeeksi soveltuvien soiden turve on keski - määrin turvelajinsa ja maatuneisuutensa puolesta hyvälaatuista. Turvekerrostot ovat yleensä riittävän paksuja. Useilla soilla todellista turvemäärää lisää suon ympäristön turvepohjaiset viljelysmaat. Polttoturvetuotantoa haittaavina tekijöinä ovat koko kunnan alueella metsäiset suotyypit (osaksi taimikkoina, osaksi aines- ja tukkipuina) ja runsas liekoisuus, var - sinkin 0-1 metrin syvyysvyöhykkesssä. Lisäksi paikallisest i haittaa aiheuttavat joidenkin soiden rikkonainen suokuvioi - tus. Polttoturpeeksi soveltuvien soiden yli 2 metrin syvyise n alueen yhteenlaskettu pinta-ala on noin 130 ha. Ko. alue sisältää noin 3,900 milj. m3 paremmin maatunutta, luonnontilaista turvetta, joka soveltuu käytettäväksi polttotur - peena. Laboratoriotulosten perusteella lasketut aritmee t - tiset keskiarvot ovat : vesipitoisuus 89 % märkäpainosta, tuhkapitoisuus 4,6 % kuivapainosta ja tehollinen lämpö - arvo 50 % :n käyttökosteudelle laskettuna 9,4 NJ/kg. Kosken polttoturpeeksi soveltuvien soiden yli 2 m ;n syvyi - sen alueen kokonaisenergiasisältö on (laskettuna sen sisä l - tämän paremmin maatuneen turvemäärän ja keskimääräisen lämpöarvon avulla) noin 5,4 milj. GJ.
- 40 - Suurialaisi.mmat ja yhtenäisimmät suot soveltuvat par - haiten jyrsinturpeen tuotantoon. Tämäntasoisia soit a on Koskella yksi, Laavio.suo. Kosken muut suot ova t pienialaisia, joten turve on nostettavissa tämän selvityksen perusteella lähinnä pieneen tilakohtaisee n käyttöön tähtäävänä palaturpeena. KIRJALLISUUTTA Eurola, S., 1962. fiber die regionale Einteilung der sudfinnischen Moore. Ann.. Botanici Soc. Zool. Botan. Fenniae. "Vanamo" 33 (21, 1-243.. Lappalainen, E., St n, C-G.., Häikiö, J., 1978. Turvetutkimusten maasto-opas. Geologinen tutkimuslaitos, Opas n :o 6. 463. Turveteollisuusliitto, 1976. Turveteollisuusliito n polttoturpeen laadunmäärittelyohje. Turveteollisuu s 1976 (3), 29-37.
GEOLOGISEN TUTKIMUSLAITOKSEN KOSKEN (HL) KUNNASSA TUTKINUT SUOT Koko suo (yli 0,3 m :n syvyinen alue) Y11 1 n :n syvyinen alue Y11 2 m :n syvyinen alue Suon n :o Suon nimi Karttalehde n n :o Tutki - mua - linjaa m Tutkimuspieteitta - nelsuus (II) (s) (alla. Pin- Keskiaaatu- Kesklayvyy s Turvem88ra Tutki - Pintaal a (a) (m11j. y3) al a (m) (milj. m 3) suus t KesklsyVyy s Turvea88r8 Tutki- Pinta- Kesklsyvyy a Turvencåär ä Liekoi - 0) muspis - 2 0, 3 al a totta ha 'pisteho 0-1 1-2 ha yht. m ha H 1-4 H S-10 H1-10 Pinta Pohja Kdco pinta Pohja Koko kil Pinta Pohja Koko Plata Pohja Koko Pinta kpl Pohja Koko Pinta Pohja Koko m m 1 Pihkasalmensuo S, N 2133 05, 06 2 380 31 30 54 3,6 6,4 5,8 0,5 1,9 2,4 0,292 1,002 1,294 23 38 0,6 2,3 2,9 0,228 0,874 1,102 19 30 0,7 2,5 3,2 0,210 0,750 0,960 3,8 2, 7 2 Marjasuo 2133 06-5 5 29 3,8 5,8 5,6 0,3 3,0 3,3 0,075 0,864 0,939 5 24 0,3 3,3 3,3 0,072 0,720 0,792 5 17 0,3 3,0 3,3 0,051 0,510 0,561 3,2 0, 6 3 Kehasuo 2133 06-4 4 17 2,3 7,4 6,5 0,4 1,9 2,3 0,064 0,323 0,387 4 14 0,4 1,9 2,3 0,056 0,266 0,322 2 8 0,6 2,2 2,8 0,048 0,176 0,224 2,6 0, 4 4 Huornulansuo 2133 06-4 4 23 4,0 7,2 7,0 0,1 1,6 1,7 0,023 0,368 0,391 4 15 0,1 1,6 1,7 0,015 0,240 0,255 - - - - - - - - 6,0 1, 5 5 Histilahteensuo 2133 06-8 8 30 4,0 6,4 6,3 0,1 1,6 1,7 0,011 0,502 0,513 7 20 0,1 1,7 1,8 4,020 0,340 0,360 2 5 0,1 2,3 2,4 0,005 0,115 0,120 5,0 0, 7 6 Laaviosuo 2133 06 1 350 17 13 57 3,4 5,7 5,1 1,3 3,3 4,6 0,735 1,801 2,616 12 40 1,3 3,9 5,2 0,520 1,560 2,080 12 35 1,5 4,1 5,6 0,525 1,435 1,960 7 Vesisuo 2133 08 1350 17 14 43 3,6 6,4 5,7 0,9 2,6 3,5 0,368 1,127 1,495 12 30 0,9 3,0 3,9 0,270 8,900 1,110 12 25 0,9 3,0 3,9 0,225 0,750 0,975 1,3 1, 2 8 Vsarnesuo 2133 09-4 4 13 2,5 7,6 6,6 0,3 1,5 1,8 0,045 0,189 0,234 3 8 8,5 1,7 2,2 0,040 0,136 0,176 3 6 0,5 1,7 2,2 0,030 0,102 0,132 5,5 0, 4 9 Pitkäsuo 2133 09 1350 16 14 22 2,9 6,7 6,0 0,6 2,7 3,3 0,138 0,596 0,734 13 18 0,7 2,9 3,6 0,126 0,522 0,648 12 15 0,7 3,0 3,7 0,105 0,450 0,555 1,6 0, 3 10 Nuurahaissuo 2133 09-4 4 8 3,0 7,8 7,0 0,5 2,6 3,1 0,042 0,206 0,248 4 5 0,5 2,6 3,1 0,025 0,130 0,155 3 4 0,6 3,1 3,7 0,024 0,124 0,148 3,8 1, 0 11 Järvi lähteensuo 2134 07-6 6 44 3,2 6,1 5,4 0,5 1,6 2,1 0,233 0,699 0,932 6 30 0,5 I,6 2,1 0,150 0,480 0,630 4 6 0,6 1,7 2,3 0,036 0,102 0,138 12 Korpivaaransuo 2133 08-4 4 23 3,5 6,5 6,1 0,1 0,3 0,4 0,011 0,069 0,080 - - - - - - - - - - - - - - - - - - Yhteensä 6 430 120 110 363 3,3 6,7 6,1 0,5 2,2 2,7 2,037 7,826 9,863 93 242 0,6 2,5 3,1 1,522 6,168 7,690 74 151 0,8 3,0 3,8 1,259 4,514 5,773 3,5 1,3
KOSKEN SOIDEN TURVELAJISINITEPT Suon n :o Suon nimi Rmcko - Rahkavaltaiset (S-tl Saravaltalset (C-t) saoinm1 ' - C valtaiset Rahka (8) Sararahka (CS) Sara (C) Rahkasara (SC) (e-t) TOT +~ I S ErS Sh8 S CS +CS C sc TOT SC NS LS TOT CS ErCB ShCS NCS LCS TOT TOT C ~ ShC EqC PrC NC LC TOT ErSCShSC EgSC PrSC NSC LSC TOT BC + BC,ro,1, LPZC 1 2 Pihkasalmensuo Narjasuo 3 7 9 27 2 1 2 1 5 37 9 2 8 2 1 5-17 20 54 7 KehAsuo 23 13 - - 36 4 - - 40 11 3-6 4 24 5 7 3 - - 21 36-6 0 4 Nuornulansuo 1 3-4. - 4 2 6 10 6-72 - 78 - - - - - 7 5 12-90 5 RistilAhteensuo - - 3 4 9 7 7 23 27 5 4-45 61 4 - - - - 6 2 12-7 3 6 Laavioeuo 6 37 15-58 18 2 22 34 92 2 1 3 6 1 - - - - - 1 2-8 1 l 7 Vesisun 22 2 3 33-2 1 2 1 6 39 16 2 3 15 4 51 1 - - - 3 1 9-60 1 Vaarnesuo - 18-14 32-17 3 24 56 - - - - - 7 l 10-6 - 6 22 34-4 4 9 PltkBsuo 5 27 2 2 37-3 1 - - 4 41 3 6 2 2 8 27 48. 1-1 2 1 6 11-59 10 Nuurahaiaeuo 7 15-2 2 26 5 2 2 9 35 - - - - 5 18 8 31-3 2 2-26 34-65 11 JArvilAhteensuo 16 7 - - 12 35 ' 2 - - - 5 7 42 10 - - 2-18 - 30 - - - - - - 27 27-57 1 12 Korpivaaransuo - - - - - - - - - - 14 14 14-72 - 72 - - - - - - 14 14-86 - _ YhteensA 7 20 4 2 2 35 4 2 1 1 715 50 5 1 32 3 16 8 T 38 2-0.5 0,5-2 6 11-49 1 i.. 1 i...... 2 6 8 8-6 10 26 8 20 9 6 9 38-3 1-1 - 3-1 - 1 3-1 1 6-8 0 44 2 N