GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS TURVETUTKIMUSRAPORTTI 290 Hannu Pajunen UTAJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa IX Abstract : The mires and peat reserves of Utajärvi, Part IX Central Finland Kuopio 1995
Pajunen, Hannu 1995. Utajärvellä tutkitut suot ja niiden turvevarat, osa IX. Geologian tutkimuskeskus, Turvetutkimukset, Turvetutkimusraportti 290, 28 sivua, 15 kuvaa, 2 taulukkoa, 3 liitettä. Utajärven kunnan alueelta tutkittiin kenttätyökauden 1993 aikana 12 suota. Aineisto koottiin käyttäen tutkimuslinjastoa, jossa tutkimuspisteet sijaitsevat 50 metrin välein. Maastossa määritettiin pinnan korkeus, suotyyppi, turvelaji, turpeen maatuneisuus, liekoisuusja pohjamaalaji. Laboratorionäytteitä otettiin 321 kpl. Niistä määritettiin p11-aste, vesipitoisuus, tiheys ja tuhkapitoisuus. Lämpöarvo ja rikkipitoisuus määritettiin 101 näytteestä. Tutkittujen soiden yhteenlaskettu pinta-ala on 2 690 ha. Muuttuma-asteella olevat rämeet muodostavat vallitsevan suotyyppiryhmän. Soiden keskisyvyys on 1,1 m ja turvemäärä 29,14 milj. suo-m3. Turpeesta on saravaltaista 59 %, rahkavaltaista 40 % ja ruskosammalvaltaista 1 %. Keskimääräinen maatumisaste on 4,7. Turpeen keskimääräinen p11-aste on 4,4, vesipitoisuus 89,9 %, tiheys 101 kg/m 3, tuhkapitoisuus 4,0 %, rikkipitoisuus 0,21 % ja lämpöarvo 21,7 MJ/kg. Tutkitusta suoalasta arvioitiin tuotantokelpoiseksi noin 20 %. Energiaturvetuotantoon soveltuvia alueita on 11 suolla yhteensä 544 ha. Tuotantokelpoista turvetta on yhteensä 8,44 milj. suo-m3. Sen kuiva-aineen energiasisältö on 18,30 milj. GJ eli 5,09 milj. MWh. Asiasanat : suo, turve, energia, Utajärvi Hannu Pajunen Geologian tutkimuskeskus PL 1237 FIN-70211 KUOPIO FINLAND
Pajunen, Hannu 1995. Utajärvellä tutkitut suot ja niiden turvevarat, osa IX - The mires and peat reserves of Utajärvi, Central Finland, part IX. Geologian tutkimuskeskus, Turvetutkimukset - Geological Survey offinland, Peat Researches, Turvetutkimusraportti - Report of peat investigation 290, 28 pages, 15 figures, 2 tables, 3 appendices. In the commune of Utajärvi 12 mires were surveyed in 1993. The data was collected using survey grids with study sites at the intervals of 50 m. Elevation, site type, peat type, the decomposition degree of peat, snag content and the type of subsoil was determined and recorded in the field. Altogether 321 samples were taken to the laboratory. All of them were analyzed for ph-value, water content, dry bulk density and ash content. 101 samples were analyzed for net calorific value and sulphur content. The mires cover altogether 2 690 hectares. Pine bogs transformed by ditching are the most common cover types. The average depth of the peat deposit is 1.1 m and the peat quantity totals 29.14 million m3 in situ. The portion of Carex predominant peat is 59 %, Sphagnum predominant peat 40 % and Bryales predominant peat 1 %. The average decomposition degree of peat is 4.7. ph-value is 4.4, water content 89.9 %, dry bulk density 101 kg/m3, ash content 4.0 %, sulphur content 0.21 % and net calorific value 21.7 MJ/kg on an average. About 20 % of the surveyed area was considered suitable for peat production. Areas suitable for fuel peat production were found in 11 mires covering an area of 544 ha. The quantity of useful peat is 8.44 mi1j. m3 in situ. The energy content of useful peat is 18.30 mi1j. GJ or 5.09 mi1j. MWh as calculated for dry peat. Key words : mire, peat, energy, Utajärvi Hannu Pajunen Geological Survey of Finland P.O. Box 1237 FIN-70211 KUOPIO FINLAND
SISÄLLYSLUETTELO JOHDANTO 7 TUTKIMUSMENETELMÄT 7 Kenttätutkimukset 7 Laboratoriomääritykset 11 ARVIOINTIPERUSTEET 11 TULOSTEN TARKASTELU 11 Suot ja niiden turvekerrokset 11 Soveltuvuus turvetuotantoon 13 TUTKITUT SUOT 15 1. Järvenpäänsuo 15 2. Kalasuo 16 3. Kankisuo 17 4. Kokkosuo 18 5. Kypärinsuo 19 6. Käppyräsuo 20 7. Lamminsuo 21 8. Peurasuo 22 9. Pikku Peurasuo 23 10. Pyöriäsuo 24 11. Saarisuo 25 12. "Viljasensuo" 26 KIRJALLISUUS 28 LIITTEET
7 JOHDANTO Suot peittävät suunnilleen puolet Utajärven maapinta-alasta. Soita käytetään maa- ja metsätalouden ohella energian tuotantoon, virkistykseen ja alkuperäisen suoluonnon suojeluun. Käyttömuodon valinnan tulee perustua tietoihin soiden ja niiden turvekerrosten ominaisuuksista. Teollisesti käyttökelpoisten turvevarojen arviointi edellyttää tietoa riittävän syvien ja laajojen turvekerrosten sijainnista ja turpeen laadusta. Tutkittavien soiden minimikokona on pidetty 20 ha. Sitä suurempia soita on luetteloitu Utajärven kunnan alueelta 209 kpl, ja ne peittävät noin 72 000 ha :n aluetta (Lappalainen ym. 1980). Tähän mennessä on tutkittu 56 090 ha. Raportin liitteenä on aakkosellinen luettelo kaikista Utajärvellä tutkituista soista. Aiempien tutkimusten tulokset on julkaistu kahdeksana raporttina (Pajunen 1986a, 1986b, 1987, 1989, 1990, 1993, Pajunen ja Sutinen 1994, 1995). Tässä osassa käsitellään pääasiassa kesällä 1993 koottua aineistoa. Tutkittuja soita on 12. Niiden nimet ja sijainti ilmenevät kuvasta 1. Maastomäärityksiä ovat tehneet kirjoittajan ohella työnjohtaja Hannu Kinnunen ja kausiapulainen Terttu Härkönen. Tässä raportissa julkaistaan lyhyt yhteenveto kunkin suon soveltuvuudesta turvetuotantoon. Arviot soiden käyttökelpoisuudesta perustuvat maasto- ja laboratoriotutkimuksiin. Kaikkea arvioinnin perustana olevaa aineistoa ei julkaista. Geologian tutkimuskeskuksesta voi tilata suokarttoja, poikkileikkauskuvia, laboratoriotuloksia ja yksityiskohtaisia tutkimusselostuksia. Tiedot saa tarvittaessa tilakohtaisesti. Esimerkki suokartasta on kuvassa 2 ja poikkileikkauskuvasta kuvassa 3. TUTKIMUSMENETELMÄT Kenttätutkimukset Tutkittavalle suolle tehtiin linjaverkosto, jossa selkälinja kulkee pitkin suon hallitsevaa osaa ja poikkilinjat sitä vastaan kohtisuoraan 200 m:n välein. Kairauspisteet sijaitsevat selkälinjalla 100 m :n välein ja poikkilinjoilla 200 m :n välein. Kairauspisteverkostoa täydennettiin syvyysmittauspisteillä, jotka sijaitsevat linjastossa 50 m :n välein. Jokaisella kairauspisteellä määritettiin suotyyppi, suon pinnan vetisyys, mättäisyys ja mättäiden korkeus ; metsäisillä alueilla lisäksi puulajisuhteet, tiheys- ja kehitysluokka sekä mahdolliset hakkuut. Maatumattoman puuaineksen määrä eli liekoisuus selvitettiin plik- taamalla turvekerros kairan varsilla kahden metrin syvyyteen saakka. Maastossa määritettiin turvekerroksen turvelaji, maatuneisuus (H1-10), kosteus (B1-5) ja tupasvillan kuitujen suhteellinen osuus (F0-6) sekä pohjamaalaji ja liejukerrokset. Syvyysmittauspisteillä määritettiin turvekerroksen paksuuden lisäksi suotyyppi ja pohjamaalaji. Kairauspisteet ja syvyysmittauspisteet vaaittiin ja vaaitukset kiinnitettiin valtakunnalliseen kiintopisteverkkoon. Laboratoriomäärityksiä varten otettiin tilavuustarkkoja näytteitä. Tutkimusmenetelmät on kuvattu yksityiskohtaisesti Geologian tutkimuskeskuksen oppaassa (Lappalainen ym. 1984).
8 I 1 0 10km I I I I GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimus ' 1. Järvenpäänsuo 2. Kalasuo 3. Kankisuo 4. Kokkosuo 5. Kypärinsuo 6. Käppyräsuo 7. Lamminsuo 8. Peurasuo 9. Pikku Peurasuo 10. Pyöriäsuo 11. Saarisuo 12. "Viljasensuo" Kuva 1. Utajärvellä vuonna 1993 tutkitut suot. Kunnan pohjoisosa kuuluu Kiiminkijoen ja eteläosa Oulujoen valuma-alueeseen. Valuma-alueiden raja on merkitty pisterasterilla. Fig. 1. Map showing the location of mires surveyed in the commune of Utajärvi in 1993.
9-450m 3/5 `, 214-700m t/13~-~ 5 3/19 1 5110 2/19i3 / 4~8 'i3 / /tifi 7119 7 -- 14~ - 51'16 ` 20 / 5/14 5 ~i -820m 4/16 42 16 2m 6/22 8 6/22 112 7/11.8 8 j117 2'0 45~1/ i 013 13 5/12 9 6 06 V 20 i - 31,10 1B i8 5 518 5/15 ~`~14 6fi/134~fi~ ~ 3115 ~ 3i1 /~ijib s/2b / A3200+ 570m_,,7~ ~ s s,.3 112 4.8 14 56 1 15m 51-717 / 2~ 3%1fi / 5.7 1-/ /14 51 7fi~~ - -119 51i- 1,1 3/16 49 3,15 2Ö -,114 - -710 / 1 47 55 51 ~ + `i 1 2m <1117 42 17-713 ~1-71 12 20 3127 5 2 /l5 v -/20 43-123 25 25 128 5,0 3/23 56 25 3/l9 52 26 0)26 5f 23 3126 56 8121 0 500m GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimus 1989 Kuva 2. Esimerkki turvekerroksen paksuutta osoittavasta suokartasta. Fig. 2. A map indicating the thickness of peat deposit.
III,11 10 M MPY MRRTUNEISUUS M MPY 91-91 90 _90 89 88-67 - 11~11~//%~I~I 11 pr \ r 11, 1011111 A I/1o i' ~j1~~mm III i Jim 111111 119,1,,,,, _89 88 67 86 _ 86 86 - IR 0/0 SUOTYYPIT.LIEKO-OSUMRT.TURVELRJIT JR POHJRMRRLRJIT M MPY 91-85 M MPY 91 90-90 89-89 88-88 87-87 88-86 86-86 -610m -400-200 A1200 ±0 +200 +400 +600 845m GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS TURVETUTKIMUKSET Kuva 3. Esimerkki poikkileikkauskuvasta. Ylemmästä kuvasta ilmenee turvekerroksen maatuneisuus ja alemmasta turvelajit ja pohjamaalajit. Merkit on selitetty liitteessä 3. Fig. 3. A cross-section indicating the decomposition degree ofpeat (above) and peat types (below).
1 1 Laboratoriomääritykset Laboratoriomäärityksiä varten otettiin 321 turvenäytettä. Niistä kaikista määritettiin ph, vesipitoisuus ja tuhkapitoisuus. Vesipitoisuus määritettiin kuivattamalla turve 105 C :ssa vakiopainoon. Tilavuustarkoista näytteistä laskettiin tiheys (kuiva-ainemäärä kiloina suokuutiota kohti). Kuivatuista turvenäytteistä määritettiin tuhkapitoisuus hehkuttamalla ne 815 ± 25 C :ssa. Lämpöarvo ja rikkipitoisuus määritettiin 101 näytteestä. Lämpöarvomääritykset tehtiin LECO AC-300 kalorimetrillä ja rikkipitoisuusmääritykset LECO SC-39 -rikkianalysaattorilla. ARVIOINTIPERUSTEET Tuotantokelpoisena alueena pidettiin yleensä yli 1,5 m syvää aluetta. Kapeat lahdekkeet, saarekkeiset alueet ja kymmentä hehtaaria pienemmät erilliset altaat rajattiin pois. Koska turvekerrosta ei voida käyttää mineraalimaata myöten, vähennettiin tuotantokelpoista turvemäärää laskettaessa keskisyvyydestä 0,5 m. Joillakin soilla jouduttiin vähentämään paksumpi kerros kuivatusvaikeuksien, pohjan epätasaisuuden tai turpeen ominaisuuksien takia. Energiaturpeeksi soveltuvan rahkavaltaisen turpeen maatuneisuuden tulee olla vähintään 5. Saravaltainen turve soveltuu energiaturpeeksi myös heikommin maatuneena. Jos heikosti maatuneen rahkavaltaisen pintakerroksen pak- suus on yli 0,6 m, on sitä pidetty energiaturvetuotantoa haittaavana tekijänä. Heikosti maatuneen pintakerroksen alla olevan energiaturpeen laatu ja määrä määräävät turvekerroksen käyttökelpoisuuden energiaturvetuotannossa. Mikäli heikosti maatuneen rahkavaltaisen pintakerroksen paksuus ylittää 0,6 m 10 ha :n alueella, on sitä suositeltu käytettäväksi ympäristöturpeena. Ympäristöturpeella ymmärretään tässä raportissa kaikkea heikosti maatunutta (H1-4) rahkavaltaista turvetta. Jos siihen sisältyy ensimmäisen luokan kasvuturvetta, on siitä mainittu erikseen. Kuivatusmahdollisuudet arvioitiin tavanomaisen painovoimalla tapahtuvan kuivatuksen perusteella. TULOSTEN TARKASTELU Suot ja niiden turvekerrokset Tutkituista soista 11 sijaitsee kunnan pohjoisosassa Kiiminkijoen valuma-alueella ja yksi suo Sanginkylässä Oulujoen valuma-alueella. Useimmat suot sijoittuvat pinta-alan puolesta kokoluokkaan 150-300 ha (taulukko 1). Suot sijaitsevat kunnan soistuneimmassa osassa, missä yksittäiset suot liittyvät mineraalimaan saarekkeiden välitse viereisiin soihin muodostaen laajan suoverkoston. Tutkitut suoaltaat sijaitsevat 100-130 m :n korkeudessa meren pinnasta. Ne ovat paljastuneet muinaisesta Itämerestä makeavetisen Ancylusjärvivaiheen aikana runsaat 8000 vuotta sitten. Soistuminen on alkanut edullisimmissa paikoissa heti merestä vapautumisen jälkeen. Myöhemmin suot ovat laajentuneet vesistöjen umpeenkasvun ja metsämaan soistumisen seurauksena.
12 Tutkittujen soiden keskisyvyys on 1,1 m, tuneen rahkavaltaisen pintakerroksen paksuus mikä on hieman pienempi kuin kaikkien Ou- on yli 1,5 m syvillä alueilla keskimäärin lunläänistä tutkittujen soiden keskisyvyys (Lap- 0,3 m. Aineiston syvin suo on Viljasensuo ja palainen ja Hänninen 1993). Yli 1,5 m syvien matalin Saarisuo. alueiden keskisyvyys on 2,1 m. Heikosti maa- Taulukko 1. Soiden pinta-ala, keskisyvyys, turvemäärä ja turpeen maatuneisuus. Table 1. Area, average thickness of peat layer, the quantity of peat and the average decomposition degree of peat. Suon nimi') Pintaala2) Keskisyvyys3) (m) Turvemäärä4) (milj. suo-m3) Keskimaat. ) ha Yht.' ) Ympäristöturve6> Energiaturve" Ympäristöturveb) Energiaturve') Yht.s) (H) Järvenpäänsuo 190 0,3 0,9 1,2 0,71 1,67 2,38 5,1 Kalasuo 200 0,2 1,0 1,2 0,26 2,07 2,33 4,7 Kankisuo 75 0,5 0,9 1,4 0,39 0,67 1,06 5,0 Kokkosuo 410 0,3 0,5 0,8 1,49 1,99 3,48 4,4 Kypärinsuo 165 0,2 1,1 1,3 0,40 1,80 2,20 5,2 Käppyräsuo 290 0,2 0,7 0,9 0,78 1,90 2,68 4,4 Lamminsuo 290 0,2 0,9 1,1 0,59 2,49 3,08 4,5 Peurasuo 155 0,1 0,9 1,0 0,19 1,41 1,60 5,1 Pikku Peurasuo 180 0,3 0,8 1,1 0,49 1,51 2,00 4,9 Pyöriäsuo 235 0,3 0,9 1,2 0,81 2,12 2,93 4,9 Saarisuo 240 0,3 0,3 0,6 0,71 0,79 1,50 4,0 "Viljasensuo" 260 0,1 1,4 1,5 0,34 3,56 3,90 4,8 Yhteensä/ Keskim. 2690 0,3 0,8 1,1 7,13 22,01 29,14 4,7 ') Mire, 2) Area, 3) Average thickness, 4) Peat quantity in situ, 5) Decomposition degree, 6) Horticultural peat,' ) Fuel peat, 8) Total Ympäristöturve - heikosti maatunut (H1-4) rahkavaltainn pintakerros Energiaturve - saraturve, ruskosammalturve ja hyvin maatunut (H5-10) rahkaturve Horticultural peat - slightly decomposed (H1-4) Sphagnum predominant surface layer Fuel peat - sedge peat, Bryales peat and well decomposed (H5-10) Sphagnum peat
13 Suoalasta on avosuota 27 %, rämettä 61 %, korpea 3 %, turvekangasta 7 % ja peltoa 2 %. Avosuot ovat enimmäkseen luonnontilaisia ja rämeet ojitettuja. Luonnontilaisten alueiden osuus on 41 % ja ojitettujen 59 %. Ojitettujen alueiden suotyypit ovat enimmäkseen muuttuma-asteella. Ojitetun alueen osuus vaihtelee soittain. Kankisuo on säilynyt lähes kokonaan luonnontilaisena, kun taas Viljasensuo on kokonaan ojitettu. Turpeesta on saravaltaista 59 %, rahkavaltaista 40 % ja ruskosammalvaltaista 1 %. Saravaltainen turve on selvästi vallitsevana (yli 70 %) Kalasuossa, Lamminsuossa, Peurasuossa ja Viljasensuossa ja rahkavaltainen turve Järvenpäänsuossa ja Kankisuossa. Tupasvillan jäänteiden osuus on suurin rahkaturvevaltaises- sa Kankisuossa ja puunjäänteiden osuus saraturvevaltaisessa Viljasensuossa. Turpeen keskimääräinen maatuneisuus on 4,7. Suokohtaiset keskiarvot vaihtelevat 4,0-5,2. Maatuneisuuserot voivat olla suuria sekä alueittain että kerroksittain. Maatuneisuuden vaihtelu on yleensä voimakkainta rahkavaltaisissaturvekerroksissa. Laboratoriomääritysten perusteella saatiin turpeen keskimääräisiksi ominaisuuksiksi : energiaturve kaikki näytteet - ph-aste 4,5 4,4 - vesipitoisuus 89,3 % 89,9 - tiheys 106,0 kg/m3 101,0 kg/m3 - tuhkapitoisuus 3,7 % 4,0 % - rikkipitoisuus 0,20 % 0,21 % - lämpöarvo 22,1 MJ/kg 21,7 MJ/kg Soveltuvuus turvetuotantoon Energiaturvetuotantoon soveltuvia alueita on 11 suolla (taulukko 2). Tuotantokelpoista aluetta on yhteensä 544 ha, mikä on noin 20 % tutkitusta suoalasta. Tuotantokelpoisten alueiden koko vaihtelee soittain 20-125 ha. Tutkittujen soiden tuotantokelpoisuutta rajoittavat ohut turvekerros, energiaturvetuotannon kannalta alhainen maatumisaste, korkea tuhkapitoisuus jokien tulva-alueella ja suoaltaan muoto kumpumoreenialueella. Useimmat tutkitut suot rajoittuvat vesistöihin, ja niiden turvekerrokset ulottuvat osittain vesistön vedenpinnan alapuolelle. Kuivatusmenetelmän valinta vaikuttaa merkittävästi vesistöihin ra- joittuvien turvekerrosten käyttökelpoisuuteen. Tämän raportin arviot perustuvat painovoimalla tapahtuvaan kuivatukseen. Pumppaamalla kuivattaessa tuotantokelpoiset alueet olisivat huomattavasti suurempia. Tuotantokelpoista turvetta on yhteensä 8,44 milj. suo-m3. Kyseisen turvemäärän energiasisältö on kuivana 18,3 milj. GJ eli 5,1 milj. MWh. Tuotantokelpoisesta alasta on Kiiminkijoen valuma-alueella 502 ha ja Oulujoen valuma-alueella 42 ha. Utajärvellä on tutkittu tähän mennessä yhteensä 56 092 ha eli noin 78 % yli 20 ha :n soiden pinta-alasta. Siitä on arvioitu tuotantokelpoiseksi 10 222 ha (18 %).
14 Taulukko 2. Käyttökelpoiset turvevarat. Table 2. Peat reserves suitable for peat production. Suon nimi» Pinta-alat) (ha) Turvemäär0 (milj. suo-m3) Energiamäärå (milj. GJ) Järvenpäänsuo 42 0,67 1,46 Kalasuo 50 0,75 1,47 Kankisuo 23 0,37 0,79 Kokkosuo 42 0,52 1,14 Kypärinsuo 35 0,56 1,31 Käppyräsuo 44 0,70 1,50 Lamminsuo 63 1,01 1,89 Peurasuo 20 0,28 0,63 Pikku Peurasuo 60 0,90 2,24 Pyöriäsuo 40 0,68 1,71 "Viljasensuo" 125 2,00 4,16 YhteensO 544 8,44 18,30» Mire, 2) Area, 3) Peat quantity in situ, 4) Energy content, 5) Total
15 TUTKITUT SUOT 1. Järvenpäänsuo Järvenpäänsuo (kl. 3424 07) sijaitsee noin 17 km kunnan keskustasta koilliseen. Suo rajoittuu idässä Puutturiin, etelässä Isosuohon ja lännessä Ylikiimingin Uusisuohon. Paikallistie ulottuu suon itäreunaan (kuva 4). Pinta on 101-109 m mpy. Vedet laskevat Sanginjokeen ; itäosasta Puutturin ja länsiosasta osittain Uusisuon ja osittain Pienen Karvasjärven kautta. Tutkimuspisteistä on 25 % avosuolla, 64 % rämeellä ja 11 % turvekankaalla. Suon keski- ja itäosassa vallitsevat karut luonnontilaiset nevat. Länsiosan ja reunamien rämeet ovat enimmäkseen muuttuma-asteella. Turpeesta on 79 % rahka-, 19 % sara- ja 2 % ruskosammalvaltaista. Puun jäännöksiä sisältävän turpeen osuus on 12 % ja tupasvillan jäännöksiä sisältävän 16 %. Yleisimmät turvelajit ovat sararahka- ja rahkaturve. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,1 ja energiaturpeeksi soveltuvan osan 6,0. Liekoja on erittäin vähän 0,2 %. Yleisin pohjamaalaji on moreeni. Hietaa on Puutturiin rajoittuvassa länsiosassa. Liejua tavattiin parilla pisteellä Puutturin rannasssa, mistä päätellen lammen muinainen rantaviiva on sijainnut runsaat 100 m nykyistä lännempänä. Järvenpäänsuossa on energiaturvetuotantoon soveltuvaa yli 1,5 m syvää aluetta noin 42 ha ja tuotantokelpoista turvetta noin 0,67 milj. m3. Kuivatusvaikeuksien takia jää osa yli 1,5 m syvästä alueesta tavanomaisen turvetuotannon ulkopuolelle. e lk /S sa,, r7rra ö -a - a- a-- Puuttuu L Z ~ änt~nleml _ o.tusniselkä: ^~ S A 105,6. 102 z 1\ i- Kuva 4. Tutkimuspisteiden sijainti Järvenpäänsuolla. Fig. 4. The location of survey sites in Järvenpäänsuo.
1 6 2. Kalasuo Kalasuo (kl. 3442 03) sijaitsee noin 46 km kunnan keskustasta koilliseen. Suo rajoittuu lännessä Marttisjärveen ja idässä Leväsuon suojelualueeseen. Metsäautotie ulottuu Tervavaaraan noin kilometrin päähän suon eteläreunasta (kuva 5). Pinta on 119-127 m mpy ja viettää kohti Kalaojaa. Vedet laskevat Kalaojan ja Leväojan kautta Marttisjärveen. Tutkimuspisteistä on 18 % avosuolla, 63 % rämeellä, 10 % korvessa ja 9 % turvekankaalla. Yleisimpiä suotyyppejä ovat ruohoinen ja varsinainen sararäme. Turpeesta on 17 % rahka-, 82 % sara- ja 1 % ruskosammalvaltaista. Puun jäännöksiä sisältävän turpeen osuus on 12 %. Muita lisä- tekijöitä on niukasti. Yleisin turvelaji on rahkasaraturve. Osa Leväsuon vesistä laskee Kalasuon kautta, mikä selittää saravaltaisen turpeen yleisyyden. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,7 ja energiaturpeeksi soveltuvan osan 4,9. Liekoja on erittäin vähän. Yleisimmät pohjamaalajit ovat hiekka ja hieta. Länsipäässä tavataan hiesua, jonka päällä on liejua paksuimmillaan jopa kahden metrin kerros. Kalasuossa on turvetuotantoon soveltuvaa aluetta noin 50 ha ja tuotantokelpoista turvetta noin 0,75 milj. m3. Kuivatusvaikeudet estävät tavanomaisen turvetuotannon osassa suota ja vaikeuttavat pohjaosan hyödyntämistä. Kuva 5. Tutkimuspisteiden sijainti Kalasuolla. Fig. 5. The location of survey sites in Kalasuo.
17 3. Kankisuo Kankisuo (kl. 3442 03) sijaitsee noin 44 km kunnan keskustasta koilliseen. Suo rajoittuu Tervavaaraan, Palkinkankaaseen ja Antin Saunamaahan ja on Tervavaaran pohjoispuolitse yhteydessä Pikku Peurasuohon ja Antin Saunamaan pohjoispuolitse Leväsuon suojelualueeseen. Metsäautotie ulottuu suon länsireunaan (kuva 6). Pinta on 127-131 m mpy ja viettää pohjoiseen. Vedet laskevat Pikku Peurasuon kautta Marttisjokeen. Suon kuivatusmahdollisuudet ovat hyvät.tutkimuspisteistä on 56 % avosuolla, 43 % rämeellä ja 1 % turvekankaalla. Suo on lähes kokonaan luonnontilainen. Yleisimmät suotyypit ovat lyhytkortinen neva ja lyhytkortinen nevaräme. Turpeesta on 73 % rahka- ja 27 % saravaltaista. Tupasvillan jäännöksiä sisältävän turpeen osuus on peräti 60 %. Muita lisätekijöitä on vähän. Yleisimmät turvelajit ovat tupasvillarahka- ja tupasvillasararahkaturve. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,0 ja energiaturpeeksi soveltuvan osan 6,5. Liekoja on erittäin vähän. Yleisimmät pohjamaalajit ovat hiekka, hieta ja hiesu. Hienoimpia lajitteita tavataan syvimmillä alueilla. Kankisuossa on turvetuotantoon soveltuvaa aluetta 23 ha ja tuotantokelpoista turvetta noin 0,37 milj. m3. Siitä 0,14 milj. m3 on lähinnä ympäristöturpeeksi soveltuvaa, heikosti maatunutta pintakerrosta ja loput energiaturvetta. Kuva 6. Tutkimuspisteiden sijainti Kankisuolla. Fig. 6. The location of survey sites in Kankisuo.
18 4. Kokkosuo Kokkosuo (kl. 3424 12) sijaitsee noin 39 km kunnan keskustasta koilliseen. Tutkittu alue ulottuu pohjoisessa Timosuon tutkimusalueelle (Pajunen 1986) ja idässä Iso-Ruohoseen saakka (kuva 7). Suo sijaitsee kumpumoreenialueella ja on sen tähden melko hajanainen. Pinta on 116-124 m mpy ja viettää kohti suoaluetta rajoittavia vesistöjä. Vedet laskevat Kivijärveen ja sieltä edelleen Kivijoen kautta Kiiminkijokeen. Tutkimuspisteistä on 37 % avosuolla, 62 % rämeellä ja 1 % turvekankaalla. Suon hajanaisuus näkyy myös suotyyppien jakautumisessa. Eri suotyyppejä tavataan runsaasti, ja yhden suotyypin alueet ovat pieniä. Yleisimmät suotyypit ovat varsinainen sararämemuuttuma ja rimpineva. Suon enimmäkseen luonnontilainen. Turpeesta on 53 % rahka- ja 47 % saravaltaista. Saravaltaisen turpeen osuus lisääntyy syvyyden kasvaessa. Yli 1,5 m syvän alueen turvekerros on jo selvästi saravaltainen. Tupasvillan jäännöksiä sisältävän turpeen osuus on 21 %. Yleisimmät turvelajit ovat rahkasaraja sararahkaturve. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,4 ja energiaturpeeksi soveltuvan osan 5,7. Liekoja on erittäin vähän.
1 9 Yleisimmät pohjamaalajit ovat hiekka ja moreeni. Hiekka on huuhtoutunut moreenikumpareista rantavaiheen aikana. Liejua on Kokojokeen ja Iso Ruohoseen rajoittuvissa altaissa. Kokkosuossa on turvetuotantoon soveltuvaa aluetta yhteensä noin 42 ha ja tuotantokelpoista turvetta noin 0,52 milj. m3. Kuivatusvaikeudet estävät tavanomaisen turvetuotannon osassa suota ja pintakerroksen heikko maatuneisuus vaikeuttaa tuotantoa taas toisaalla. Lähinnä ympäristöturpeeksi soveltuvaa, heikosti maatunutta rahkavaltaista pintakerrosta on 12 ha:n alueella noin 0,07 milj. m3. 5. Kypärinsuo Kypärinsuo (kl. 3442 02) sijaitsee noin 38 km kunnan keskustasta koilliseen Hakojärven pohjoispuolella. Tutkittu alue käsittää Kypärinsuon lisäksi koillispuolella sijaitsevan Piimäsuon. Suo on moreenikumpujen takia muodoltaan hajanainen (kuva 8). Pinta on 116-119 m mpy ja viettää etelään kohti Hakojärveä (115,3 m mpy), jonne suon vedet laskevat. Tutkimuspisteistä on 15 % avosuolla, 82 % rämeellä ja 3 % turvekankaalla. Suon on ojitettu suurimmaksi osaksi. Yleisin suotyyppi on muuttuma-asteella oleva varsinainen sararäme. Piimäsuo on pääasiassa lyhytkortista nevarämettä. Turpeesta on 40 % rahka- ja 60 % saravaltaista. Puun jäännöksiä sisältävän turpeen osuus on 10 %, tupasvillan jäännöksiä sisältävän 11 %. Yleisin turvelaji on rahkasaraturve. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,2 ja energiaturpeeksi soveltuvan osan 5,7. Liekoja on vähän, 1,5 % metriä syvemmän alueen turvetilavuudesta. Yleisimmät pohjamaalajit ovat hiesu, hieta ja moreeni. Hienoja lajitteita on lähinnä syvänteissä, moreenia reunamilla. Kypärinsuon turve soveltuu ominaisuuksiensa puolesta energiakäyttöön. Tuotantokelpoista aluetta on noin 35 ha ja tuotantokelpoista turvetta noin 0,56 milj. m3. Kuivatusvaikeudet estävät tavanomaisen turvetuotannon osassa suota. 2z n a - ~._ 1=P imåsdo - =ti= ~. -- ~31 17 Ly -11 %_~ - _ -, 116'9- _=,. _.. 1ti:-i %,- rn A- Kuva 8. Tutkimuspisteiden sijainti Kypärinsuolla. Fig. 8. The location of survey sites in Kypärinsuo.
20 6. Käppyräsuo Käppyräsuo (kl. 3442 03) sijaitsee noin 41 km kunnan keskustasta koilliseen. Se on osa moreenisaarien rikkomaa laajaa suoaluetta (kuva 9). Pinta on 122-126 m mpy ja viettää lounaaseen. Vedet laskevat ojaverkostoa pitkin Hakojärveen. Tutkimuspisteistä on 34 % avosuolla, 64 % rämeellä ja 3 % turvekankaalla. Suosta on ojitettu runsas puolet. Suotyypit vaihtelevat karuista rämeistä lettoihin. Yleisimmät suotyypit ovat muuttumavaiheeseen ehtineet varsinainen sararäme ja isovarpuinen räme. Turpeesta on 41 % rahka-, 57 % sara- ja 2 % ruskosammalvaltaista. Puun jäännöksiä sisältävän turpeen osuus on 13 % ja tupasvillan jäännöksiä sisältävän 8 %. Yleisimmät turvelajit ovat rahkasara- ja sararahkaturve. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,4 ja energiaturpeeksi soveltuvan osan 5,3. Liekoja on erittäin vähän. Yleisimmät pohjamaalajit ovat hieta, hiekka ja moreeni. Käppyräsuossa on energiaturvetuotantoon soveltuvaa aluetta noin 44 ha. Tuotantokelpoista turvetta on noin 0,70 milj. m3, josta lähinnä ympäristöturpeeksi soveltuvaa, heikosti maatunutta rahkavaltaista pintakerrosta on noin 0,10 milj. m3 12 ha :n alueella. Kuva 9. Tutkimuspisteiden sijainti Käppyräsuolla. Fig. 9. The location of survey sites in Käppyräsuo.
21 7. Lamminsuo Lamminsuo (kl. 3442 03) sijaitsee noin 47 km kunnan keskustasta koilliseen. Suo rajoittuu pohjoisessa KÄlvÄsvaaraan ja idässä LevÄsuon suojelualueeseen (kuva 10). Pinta on 119-133 m mpy ja viettää kohti LevÄojaa. Vedet laskevat LevÄojan kautta MarttisjÄrveen. TutkimuspisteistÄ on 27 avosuolla, 49 % rämeellä, 14 % korvessa ja 10 % turvekankaalla. YleisimpiÄ suotyyppejä ovat muuttuma-asteella olevat sararämeet ja ruohoinen saraneva. Ruohoisia suotyyppejä on lähinnä LevÄojan tulva-alueella. Suosta on ojitettu runsas puolet. Turpeesta on 27 % rahka-, 72 % sara- ja 1 % ruskosammalvaltaista. Puun jäännäksiä sisältävän turpeen osuus on 10 % ja tupasvillan jäännäksiä sisältävän 5 %. YleisimmÄt turvelajit ovat rahkasara- ja saraturve. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,5 ja energiaturpeeksi soveltuvan osan 4,8. Liekoja on erittäin vähän. Yleisin pohjamaalaji on hiekka. Turve soveltuu ominaisuuksiensa puolesta hyvin energiakäyttään. Tuhkapitoisuuksissa ei ole havaittavissa LevÄojan tulvien vaikutusta. Suossa on energiaturvetuotantoon soveltuvaa yli 1,5 m syvää aluetta noin 63 ha ja tuotantokelpoista turvetta 1,01 milj. m3. Kuva 10. Tutkimuspisteiden sijainti Lamminsuolla. Fig. 10. The location of survey sites in Lamminsuo.
22 8. Peurasuo Peurasuo (kl. 3442 03) sijaitsee noin 43 km kunnan keskustasta koilliseen. Suo rajoittuu lännessä Marttisjokeen ja idässä Tervavaaraan (kuva 11). Pinta on 116-126 m mpy ja viettää länteen kohti Marttisjokea. Vedet laskevat Marttisjoen kautta Iso-Ruohoseen. TutkimuspisteistÄ on 13 % avosuolla, 80 % rämeellä, 3 % korvessa ja 4 % turvekankaalla. Suo on ojitettu lähes kokonaan. Yleisin suotyyppi on varsinainen sararämemuuttuma. EtelÄosassa on pieni alue varsinaista saranevaa. Turpeesta on 15 % rahka- ja 85 % saraval- taista. Puun jäännäksiä sisältävän turpeen osuus on 15 %, tupasvillan jäännäksiä sisältävän 3 % ja varpuainesta sisältävän 5 %. YleisimmÄt turvelajit ovat sara- ja rahkasaraturve. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,1 ja energiaturpeeksi soveltuvan osan 5,4. Liekoja on erittäin vähän. YleisimmÄt pohjamaalajit ovat hiekka ja hieta. Peurasuossa on energiaturvetuotantoon soveltuvaa aluetta noin 20 haja tuotantokelpoista turvetta noin 0,28 milj. m3. Kuivatusvaikeudet ja korkeat tuhkapitoisuudet rajoittavat paikoin suon käyttää. Kuva 11. Tutkimuspisteiden sijainti Peurasuolla. Fig. 11. The location of survey sites in Peurasuo.
23 9. Pikku Peurasuo Pikku Peurasuo (kl. 3442 03) sijaitsee noin 44 km kunnan keskustasta koilliseen edellä kuvatun Peurasuon pohjoispuolella. Se on Peurasuon lisäksi yhteydessä Kankisuohon. MetsÄtie ulottuu Tervavaaraan suon itäpäähän. Pinta on 116-127 m mpy ja viettää länteen. Vedet laskevat Marttisjokeen. TutkimuspisteistÄ on 1 % avosuolla, 90 % rämeellä ja 9 % turvekankaalla. Suo on lähes kauttaaltaan ojitettu. YleisimmÄt suotyypit ovat muuttumaasteella olevat tupasvillaräme ja varsinainen sararäme. Turpeesta on 38 % rahka- ja 62 % saravaltaista. Puun jäännäksiä sisältävän turpeen osuus on 10 % ja tupasvillan jäännäksiä sisältävän 7 %. Yleisin turvelaji on rahkasaraturve. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,9 ja energiaturpeeksi soveltuvan osan 5,5. Liekoja on erittäin vähän. YleisimmÄt pohjamaalajit ovat hiekka ja hieta. Marttisjoen varressa tavataan liejua. Pikku Peurasuossa on energiaturvetuotantoon soveltuvaa aluetta noin 60 ha ja tuotantokelpoista turvetta noin 0,90 milj. m3. Tuotantokelpoiseen alueeseen on sisällytetty Kankisuon luoteeseen suuntautuva syvänne, joka jatkuu Pikku Peurasuon puolelle. Kuva 12. Tutkimuspisteiden sijainti Pikku Peurasuolla. Fig. 12. The location of survey sites in Pikku Peurasuo.
24 10. PyäriÄsuo PyäriÄsuo (kl. 3442 02) sijaitsee noin 37 km kunnan keskustasta koilliseen. Tutkittu alue käsittää myäs Kaakkurilammen ympäristässä olevan Kaakkurisuon. Suo jatkuu ilman selvää rajaa itään KypÄrinsuona. PyäriÄsuo sijaitsee kumpumoreenialueella. Moreenisaarien takia se on hajanainen (kuva 13). Pinta on 116-120 m mpy ja viettää lounaaseen kohti Kivijokea ja eteläosassa myäs kaakkoon kohti KypÄrinsuota. Vedet laskevat Kiiminkijokeen osittain Kivijoen ja osittain KypÄrinsuon kautta. TutkimuspisteistÄ on 52 % avosuolla, 43 % rämeellä, 4 % turvekankaalla ja 1 % pellolla. Suo on suurimmaksi osaksi luonnontilainen. YleisimmÄt suotyypit ovat rimpineva ja lyhytkortinen neva. Laajin rimpineva-alue on Kaakkurilammen ympäris- tässä. SelkÄlinjan alku- ja loppupäässä on lyhytkortista nevaa. Turpeesta on 38 % rahka-, 61 % sara- ja 1 % ruskosammalvaltaista. Rahkavaltaista turvetta on lähinnä ohutturpeisilla alueilla. LisÄtekijäitÄ on vähän. Puun jäännäksiä sisältävän turpeen osuus on 2 %, tupasvillan jäännäksiä sisältävän 6 % ja varpuainesta sisältävän 2 %. Yleisin turvelaji on rahkasaraturve. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,9 ja energiaturpeeksi soveltuvan osan 5,8. Liekoja on erittäin vähän. YleisimmÄt pohjamaalajit ovat moreeni, hieta ja hiekka. Moreenia on saarekkeiden reunamilla. SyvÄnteissÄ on moreenin päälle huuhtoutunut ohut kerros lajittunutta ainesta. Kuva 13. Tutkimuspisteiden sijainti PyäriÄsuolla. Fig. 13. The location of survey sites in PyäriÄsuo.
25 PyäriÄsuossa on energiaturvetuotantoon on keskisyvyydestä vähennetty 0,7 m. Tuotansoveltuvaa aluetta noin 40 ha ja tuotantokel- tomenetelmän ja kuivatustekniikan valinta poista turvetta noin 0,68 milj. m3. Arvio pe- vaikuttavat ratkaisevasti tuotantokelpoiseksi rustuu suon hajanaisuuden takia yli 2 m syvän katsottavan alueen kokoon. alueen pinta-alaan. Kuivatusvaikeuksien takia 11. Saarisuo Saarisuo (kl. 3442 03) sijaitsee noin 43 km Ruohoseen. TutkimuspisteistÄ on 29 % avokunnan keskustasta koilliseen. Se on osa laajaa suolla, 65 % rämeellä ja 5 % turvekankaalla. moreenisaarien rikkomaa suoaluetta (kuva 14). Suo on suurimmaksi osaksi ojitettu. Yleisin Pinta on 123-130 m mpy ja viettää län- suotyyppi on muuttuma-asteella oleva isovarteen. Vedet laskevat öyrisuon kautta VÄhÄ- puinen räme. Keskiosassa on rahkanevaa. Kuva 14. Tutkimuspisteiden sijainti Saarisuolla. Fig. 14. The location of survey sites in Saarisuo.
26 Turpeesta on 68 % rahka-, 31 % sara- ja 1 % ruskosammalvaltaista. Puun jäännäksiä sisältävän turpeen osuus on 12 % ja tupasvillan jäännäksiä sisältävän 22 %. Rahkaturve on yleisin turvelaji. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,0 ja energiaturpeeksi soveltuvan osan 5,6. Liekoja on erittäin vähän. YleisimmÄt pohjamaalajit ovat hiekka ja moreeni. Saarisuo ei sovellu turvetuotantoon. Yli 1,5 m syvää aluetta on vain 7 ha. Energiaturvetuotantoa haittaa lisäksi suhteellisen paksu (0,6 m), heikosti maatunut pintakerros. 12. "Viljasensuo" Viljasensuo (kl. 3442 02) sijaitsee SÄrkijÄrvellÄ noin 41 km kunnan keskustasta koilliseen. Tutkittu alue käsittää KaihlasperÄn ja Kurimon teiden välisen suoalueen (kuva 15). Pinta on 119-125 m mpy ja viettää lahdissa kohti keskustaa ja keskiosassa lounaaseen. Vedet laskevat SÄrkijoen kautta HakojÄrveen. TutkimuspisteistÄ on 10 % avosuolla, 46 % rämeellä, 2 % korvessa, 20 % turvekankaalla ja 23 % pellolla. Suo on kokonaan ojitettu. Varsinainen sararämemuuttuma on peltojen ja turvekankaiden ohella yleisimpiä suotyyppejä. Kuva 15. Tutkimuspisteiden sijainti "Viljasensuolla". Fig. 15. The location of survey sites in "Viljasensuo ".
27 Turpeesta on 20 % rahka- ja 80 % saravaltaista. Puun jäännäksiä sisältävän turpeen osuus on 23 % ja varpuainesta sisältävän 4 %. Yleisin turvelaji on rahkasaraturve. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,9 ja energiaturpeeksi soveltuvan osan 5,1. Liekoja on erittäin vähän. YleisimmÄt pohjamaalajit ovat hieta, hiesu ja hiekka. EtelÄ- ja keskiosassa on liejua paksuimmillaan runsaat 3 m. Energiaturvetuotantoon soveltuvaa yli 1,5 m syvää aluetta on 125 ha ja tuotantokelpoista turvetta noin 2,00 milj. m3. Pohjaosan kuivatusvaikeuksien takia on tuotantokelpoistaturvemäärää laskettaessa vähennetty keskisyvyydestä 0,7 m.
28 KIRJALLISUUS Lappalainen E., HÄikiä J. ja Heiskanen P. 1980. Oulun läänin suoinventointi. YhdistelmÄ pintaalamittausten tuloksista. Geologinen tutkimuslaitos, maaperäosasto, raportti P13.6/80/24. Suomen turvevarat. Geologian tutkimuskeskus, tutkimusra- Lappalainen E. ja HÄnninen P. 1993. portti 117. Lappalainen E., Sten C-G. ja HÄikiä J. 1984. Turvetutkimusten maasto-opas. Geologian tutkimuskeskus, opas n :o 12, Espoo. Pajunen, H., 1986. UtajÄrvellÄ tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa I. Geologian tutkimuskeskus. Turvetutkimusraportti 182, 135 s. Pajunen, H., 1986. UtajÄrvellÄ tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa II. Geologian tutkimuskeskus. Turvetutkimusraportti 189, 98 s. Pajunen, H., 1987. UtajÄrvellÄ tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa III. Geologian tutkimuskeskus. Turvetutkimusraportti 206, 83 s. Pajunen, H., 1989. UtajÄrvellÄ tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa IV. Geologian tutkimuskeskus. Turvetutkimusraportti 229, 137 s. Pajunen, H., 1990. UtajÄrvellÄ tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa V. Geologian tutkimuskeskus. Turvetutkimusraportti 241, 141 s. Pajunen, H., 1993. UtajÄrvellÄ tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa VI. Geologian tutkimuskeskus. Turvetutkimusraportti 269, 27 s. Pajunen, H. ja Sutinen H., 1994. UtajÄrvellÄ tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa VII. Geologian tutkimuskeskus. Turvetutkimusraportti 282, 30 s. Pajunen, H. ja Sutinen H., 1995. UtajÄrvellÄ tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa VIII. Geologian tutkimuskeskus. Turvetutkimusraportti 285, 44 s.
Liite 1 (1) UTAJöRVELLö TUTKITUT SUOT Suo Karttalehti Turveraportti n :o Ahteensuo 3442 01 229 Ahvensuo 3424 12 182 AlaperÄnsuo 3423 03 206 Aronsuo 3424 12 182 Haasiansuo 3442 02 241 Hangansuo, LÄhteensuo 3513 07 182 Heiluvasuo 3424 01 241 Heinisuo 3424 12 182 HeinÄsuo 3442 02 241 HeinÄsuo 3423 09 285 Heposuo 3423 09 206 Herransuo 3442 02 229 Hetesuo 3442 03 282 Hillasuo 3424 09 182 Hirvisuo 3423 06 269 Hoikansuo 3423 08 285 Honkasuo 3424 04 282 Iso Joutensuo 3442 01 269 Iso Pyyhesuo 3423 12 229 Isosuo 3442 02 229 Isosuo 3423 05 241 Iso SÄrkisuo 3424 12 182 ItÄsuo 3442 05 269 Jussinsuo 3423 12 285 Jokimutkansuo 3423 09 182 Joutensuo 3424 11 269 JÄrvenpÄÄnsuo 3424 07 282 JÄrvenpÄÄnsuo 3424 07 290 Kaakkurisuo 3442 03 182 Kalasuo 3442 03 290 Kankisuo 3442 03 290 Kapustasuo 3424 11 189 Kapustasuo 3423 11 189
Suo Karttalehti Turveraportti n:o Karjosuo 3423 01 269 Karjosuo 3423 06 285 Kettusuo 3442 02 241 Kiiskisuo 3424 12 182 Kirkisuo 3424 07 269 Kiviharjunsuo 3423 06 241 Kivisuo 3424 04 182 Kivisuo 3423 12 182 Koirasuo 3442 03 229 Kokkosuo 3442 01 282 Kokkosuo 3424 12 290 KorteperÄnsuo 3423 08 206 Kortesuo 3424 10 189 Kotisuo 3423 05 285 Kumpusuo 3423 09 189 KypÄrinsuo 3442 02 290 KÄppyrÄsuo 3442 03 290 Laitamaansuo 3423 09 285 Lamminsuo 3442 03 290 Latvasuo 3442 01 229 Latvasuo 3424 10 282 Lehmisuo 3423 05 285 Leikonsuo 3423 08 229 Leilisuo 3423 04 269 Leipisuo 3424 11 189 Lohisuo 3423 04 269 Loirassuo 3423 09 285 Luomasenalus 3423 04 241 Luomassuo 3423 04 241 Makkarasuo 3442 03 189 Mantilansuo 3424 11 241 Marjosuo 3423 05 285 Marjosuo 3424 09 189 Morakummunsuo 3424 11 241 Mustakorpi 3424 12 229 Liite 1 (2)
Suo Karttalehti Turveraportti n:o MÄntyvaaranrÄme 3423 06 285 Naamansuo 3423 06 285 Naamansuo 3423 08 206 Neuvostensuo 3423 06 189 Nihtisuo 3424 11 241 Niittysuo 3424 09 182 Nimetänsuo 3424 09 189 Olkonsuo 3423 12 285 Pahkasuo 3424 10 269 Pahkasuo 3442 04 282 Pajakansuo 3442 04 229 Pajusalmensuo 3424 04 269 Palkinsuo 3442 03 229 PerÄsuo 3442 03 182 Peurasuo 3424 10 269 Peurasuo 3424 04 269 Peurasuo 3442 03 290 Pieni Pyyhesuo 3423 12 229 Pieni Saukkosuo 3442 01 241 Piilisuo 3442 05 229 Piirovansuo 3423 06 285 Piippusuo, Valkiasuo 3513 07 182 Pikku Peurasuo 3442 30 290 Pikku SÄrkisuo 3424 12 182 Pilkkasuo 3423 12 206 PirilÄnsuo 3423 08 285 Pohjasuo 3424 10 282 Polvensuo 3423 06 285 Purhonsuo 3423 06 285 Puronsuo 3442 02 241 PyäriÄsuo 3442 02 290 Pärskiänsuo 3424 07 269 PäylyÄnsuo 3424 09 182 Rahkasuo 3423 09 229 Rahkasuo 3424 10 241 Liite 1 (3)
Suo Karttalehti Turveraportti n :o Rantasuo 3442 02 241 Rantasuo 3423 06 269 Rantinsuo 3423 09 285 "Risusuo" 3423 05 285 Rongonsuo 3423 04 269 Ruostesuo 3423 05 285 Ruostesuo 3424 10 241 RuunarÄme 3423 05 241 Rytisuo 3442 01 229 Saarisuo 3442 03 290 Sarvisuo 3423 09 182 Saukkosuo 3442 04 229 Siiransuo 3424 09 182 Siltasalmensuo 3424 09 182 Suininsuo 3424 09 182 SÄippÄsuo 3423 09 285 SÄynÄjÄnpÄÄnsuo 3442 01 189 SÄÄskisuo 3442 04 189 Taskunsuo 3424 04 282 Timosuo 3424 12 182 Tironsuo 3442 02 269 Tunturisuo 3423 05 282 TuuranrÄme 3423 06 285 Vaarantaustasuo 3424 10 241 Vaaransuo 3423 09 285 Vaarnikkasuo 3424 07 182 "Veitsisuo" 3424 11 269 Viidansuo 3424 08 206 "Viljasensuo" 3442 02 290 Virtasuo 3442 06 189 VÄrkkisuo 3423 11 285 Ylisuo 3424 04 269 Ayrisuo 3442 03 189 Liite 1 (4)
POLTTOTURPEEN LAATUOHJE 1991 LIITE 2 (1) JYRSINPOLTTOTURPEEN LAATULUOKAT, OMINAISUUKSIEN RAJA-ARVOT Kohta ominaisuus Raja-arvon Raja-arvot Toteamisapa kohdistuminen - kattavuus ja Yksikkä Ilmoitustarkkuus Laatuluokittain laajuus j6 J8 110 l. KOSTEUS Toimituseri SAAPUMIS- -vähintäin p% 0,1 40,0 40,0 40,0 A, l/vrk TILASSA bnintiin p-% 0,1 60,0 56,0 50,0 A, 1/vrk Yksit~ kuorma -vähintäin p-% 0,1 38,0 38,0 38,0 C -onintiin p-% 0,1 65,0 63,0 60,0 2. TEHOLLINEN Toimitusori, LXMP ARVO SAAPUMIS- TILASSA vähintään MJ/kg 0,1 6,0 8,0 10,0 A, Ihak 3. ENERGIA- Toimituseri, TIHEYS SAAPUMIS- TILASSA vähintäin MWh/nt' 0,01 0,50 0,70 0,80 A, Ihnk 4. TEHOLLINEN Kuukausieri, LÖMP ARVO KUIVA- AINEESSA vähintäin MJ/kg 0,01 18,00 18,00 19,00 B, Ilvrk 5. TUHKA- Kuukausieri PITOISUUS KUIVA- AINEESSA enintään Toimituseri ja kuultataleni yhdeltä toimituspaikalta imäin p% 0,1 10,0 10,0 10,0 B, 1/kk p% 0,1 15,0 15,0 15,0 C 6. TUHKAN Kuukausieri, SULAMIS- puolipallopiste KöYTTÖYTYM. vähintäin 'C 10 +1120 +1120 ellei etukäteen toisin ole ilmoitettu +1120 C 7. RIKKI- Kuukausleri, PITOISUUS enintään p-% 0,01 0,30 0,30 0,30 B, 1/kk KUIVA- AINEESSA ellei etukäteen toisin ole ilmoitettu I 8. SUURET Kuorma, KAPPALEET silmäkooltaan p-% 0,2 1,0 1,0 0,5 C 200x200 mm tiryritilille jiivä osuus enintään YksittÄisen kappaleen suurin sallittu ulottuvuus ja tilavuus m 0,1 1,0 1,0 1,0 C m' 0,2 0,2 0,2 C ellei etukäteen toisin ole sovittu 9. KARKEA Toimituseri, AINES 200x200 mm tiryritilin läpiisevi, mutta 40x40 mm soilallejäävi osuus enintään p4 1 6 6 6 C ellei etukäteen toisin ole sovittu 10. IRTOTIHEYS Kuoma, - -vähintään kg/m' 10 200 220 240 C -enintään kg/m' 10 450 450 450 Raja-arvot Kattavuus Ominaisuuden arvon katsotaan olevan ilmoitotun arvon mukainen, mikäli et poikkeaa raja-arvosta enintään puolet ilmoitustarkkutdrsta epiedulliseen suuntaan. A. Koko turvemäärän kattava säännällinen ominaisuuden määritys turpeen arvon miärittimistä varten. B. Koko turvemäärin kattava säännällinen ominaisuuden määritys, ei ole suoraan sidottu turpeen arvoon. C. Ominaisuus rnääriatäin satunnaisesti tai tarpeen vaatiessa. Taajuus Ilmoitettu Laajuus on v±himmäisaajuus, jolla ominaisuus määritetään.
POLTTOTURPEEN LAATUOHJE 1991 LIITE 2 (2) PALATURPEEN LAATULUOKAT, OMINAISUUKSIEN RAJA-ARVOT Kohta Raja-arvon kohdistuminen Yksikkä ilmoitustarkkuus Raja-arvot Laatuluokittain Toteamistapa - kattavuus ja laajuus P9 pii P13 P15 ) 1. KOSTEUS SAAPUMIS- TILASSA Toimituser± -v±hint±±n enint±±n p-% p-% 0,1 0,1 35,0 53,0 30,0 47,0 27,0 ") 40,0 20,0 ") 33,0 A, 1/vrk A, 1/vrk 2. TEHOLLINEN LöMP ARVO SAAPUMIS- TILASSA "') 3. ENERGIA- TIHEYS SAAPUMIS- TILASSA "') 4. TEHOLLINEN LöMP ARVO KUIVA- AINEESSA Toimituser±, vihintiin Mi/kg 0,1 9,0 11,0 13,0 15,0 A, 1/vrk Tolmituseri, vihintiin MWh/m' 0,01 1,00 1.15 1,30 1,50 A, 1Arck Kuukausieri, v±hintiin Ml/kg 0,01 18,00 19,00 1900 20,00 B, 1/vrk 5. TUHKA- PITOISUUS KUIVA- AINEESSA Kuukausieri enintun Toimituser± ja kuulausieri yldelti toimituspaikalta enint±±n p-% p-% 0,1 0,1 10,0 15,0 10,0 15,0 8,0 12,0 6,0 8,0 B, l/kk C 6. TUHKAN SULAMIS- KöYTTöYTYM. Kuukausien, puolipallopiste vihintiin 'C 10 +1120 +1120 +1120 +1120 C ellei etukiteen toisin ole ilmoitettu 7. RIKKI- PITOISUUS KUIVA- AINEESSA Kuukausierii, enint±in p-% 0,01 0,30 0,30 I 0,30 ellei etukiteen toisin ole ilmoitettu ( 0,30 B, 1/kk 8. SUURET KAPPALEET Kuoroa, suurin ulottuvuus eninli±n mm 10 300 300 300 200 C osuus enintiin p-% 0,1 1,0 1,0 1,0 1,0 ellei etukiteen toisin ole sovittu 9. PALAKOKO Keskimiiriiset mitat -halkaisija mm 10 20...80 ellei etukiteen toisin c -pituus mm 10 80...210 ole sovittu 10. HIENOAINEKSEN OSUUS Kuorma, silmikooltaan 20x20 mm verk koseulan lipiisev± osuus eninl±±n p-% 1 20 15 5 "") tai 10 5 -) C ellei etukäteen toisin ole ilmoitettu ll. IRTOTIHEYS Kuorma -vihint±in kg/nr' 10 280 280 300 300 C -enint±in kg/nt' 10 550 550 520 500 HUOMAUTUKSET: Pienkiyttdluokka, jonka osalta toteam'tstapa (-kattavaa ja taajuus) sovitaan tapauskohtaisesti. Erityisrajoitus kohdassa 5.2 Sovitaan toimitussopimuksessa kiytetiinkb MI/kg vai MWh/m', ei molempia samanaikaisesti. Lisihuomautus : Ml/kg- ja M~- arvoja ei ole tisti syystä synkronoitu keskeniin. "") Seulottu kuor ausvaiheessa. Raja-arvot Ominaisuuden arvon katsotaan olevan ilmoitetun arvon mukainen, mikili se poikkeaa raja-arvosta enint±±n puolet ilmoitustarkkuudesta epiedullieeen suuntaan. Kattavuus A. Koko turvemiirin kattava s±±ntwllinen ominaisuuden miiritya turpeen arvon muritlimisti varten. B. Koko turventiirin kattava s±innällinen ominaisuuden miiritys ei ole suoraan sidottu turpeen arvoon. C. Ominaisuus miiritet±±n satunnaisesti tai tarpeen vaatiessa. Taajuus Ilmoitettu laajuus on vilummiistaajuus, jolla ominaisuus miiritetiin.
LIITE 3 SUOKARTTA Suon ja mineraalimaan raja JNL Lohkare 0 Pelto 5.1 7/23 KeskimÄÄrÄinen maatuneisuus Heikosti maatuneen (H1-4) rahkavaltaisen pintakerroksen/ koko turvekerrostumen paksuus dm JÄrvi tai lampi - Oja ja veden virtaussuunta Puro tai joki Turvekerrostuman paksuus Suon syvyyskdyrät dm - Tie PROFIILIT Turvelajit Pohjamaalajit Turpeen maatuneisuus : Rahko ( Sphagnum ) keadetritus- KdLj AA~ lieju H 1 3 II I I1 Sara ( Carex ( C Hienodetrituslieju HdLj H 4 w w Ruskosammal 1 Bryales ) B Sararahka ( Carex- Sphagnum ) CS 1M/ JÄrvimuta xxx xx Sovilieju JaMu SaLj H 5-6 H 7-10 Rahkasara ( Sphagnum-Carex 1 SC + + Liejusavi Lj Sa Ruskosammal-(Brya1es-Carex ) sara BC k== Savi Sa Muita symboleja : F Tupasvilla ( Eriophorum ) Er Hiesu Hs AAA Hiilikerros 6 6 Tupaslulkka ( Trichophorum ) Tr Hieta Ht ss Saostuma u u u (1 SiniheinÄ ( Molinia ) Ml Hiekka Hk r r r r 1 1 1, 1 11 SuolevÄkkä ( Scheuchzeria ) Sh Korte ( Equisetum ) Eq A A Sora Moreeni Sr Liekoisuus : Mr 3/2 Lieko-osumatsyvyydessÄ 0 - lm / 1-2m F S i JÄrviruoko ( Phragmites ) Pr Kallio Ka Raate ( Menyanthes ) Mn Lohkareita Lo Varpuaines ( Nanolignidi 1 N n n n A Puuaines ( Lignidi 1 L Luonnontilaiset suotyypit : Avosuot RÄ m eet Korvet VL Varsinainen letto LR Lettordm e V 1-K Varsinainen lettokorpi RIL Rimpiletto RHSR RuohoinensararÄme KOLK Koivulettokorpi VSN Varsinainen saraneva VSR Varsinainen sararame LHK Lehtokorpi RHSN Ruohoinen saraneva LKNR Lyhytkorsinevarame RHK Ruoho-ja heinakorpi R I N Rimpineva TR Tupasvillarome KGK Kangaskorpi KN Kalvakkaneva PSR Pallosararame VK Varsinainen korpi LKN Lyhytkortinen neva KGR KangasrÄme NK Nevakorpi SIN SilmÄkenevo IR Isovarpuinen räme RAK RÄÄseikko RN Rahkaneva RR RahkarÄme LUN Luhtaneva KER KeidasrÄme KR KorpirÄme Muuttuneet suotyypit : 0.1 ojikko KSMU Karhunsammalmuuttuma KH Kytäheitto MU muuttuma RHTK Ruohoturvekangas PE Pelto TK turvekangas MTK Mustikkaturvekangas TA Turpeennostoalue PTK Puolukkaturvekangas PTA Palaturpeen nostoolue VATK Varputurvekangas JTA Jyrsinturpeen nostoalue JATK JÄkÄlÄkanervaturvekangas Suotyyppi-ja liekoisuuskortta IRMU Suotyyppi 1230 Lieko-osumat (kpl) syvyysvaleilla 0-0,5, 0,5-1,0, 1,0-1,5 ja 1,5-2,Om Suon syvyyskayru