GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S. Maaperäosasto, raportti P 13,4/82/9 9. Jukka Häikiö, Jouko Saarelainen ja Pirjo Löytynoj a

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S Maaperäosasto, raportti P 13,4/82/9 9 Jukka Häikiö, Jouko Saarelainen ja Pirjo Löytynoj a SOTKAMON KUNNASSA INVENTOIDUT TURVEVARAT JA NIIDE N SOVELTUVUUS POLTTOTURVETUOTANTOO N Kuopio 1982

- 1 - SISÄLLYSLUETTEL O JOHDANTO 2 TUTKIMUSMENETELMÄT JA TULOSTEN ESITTÄMINEN 2 TUTKITUT SUOT 6 1. Heinineva 6 2. Pirttineva 1 2 3. Ruokosuo 1 6 4. Hevossuo 1 9 5. Salonsuo 2 3 6. Vehmassuo 2 7 7. Iso Tervasuo 2 9 8. Välisuo 3 3 9. Kurkisuo 3 8 10. Katajalamminsuo 4 3 11. Konnunsuo 4 6 12. Tikkasuo 4 9 13. Seppälänsuo 5 1 14. Laukkusuo 5 5 15. Mustasuo 5 9 16. Iso Varpusuo 6 1 17. Isosuo 6 5 18. Teerisuo 7 0 19. Nuolisuo 7 5 TULOSTEN TARKASTELUA 7 8 LIITE

- 2 - JOHDANTO Valtakunnan turvevarojen kokonaisinventointiin liittyvä n selvityksen yhteydessä Geologinen tutkimuslaitos tutki vuonn a 1980 Sotkamossa yhdeksän suoaluetta. Tutkimuksia jatkettii n edelleen vuonna 1981. Tällöin tutkittiin kymmenen suota. Selvitys tapahtui yhteistyössä Kainuun seutukaavaliiton j a Sotkamon kunnan kanssa. Seutukaavaliiton osalta tutkimus tapahtuu Kauppa- ja teollisuusministeriön myöntämän määräraha n turvin. Tutkimuksissa on selvitetty soiden käyttömandollisuuk - sia ja ertyisesti polttoturvetuotantoon soveltuvuutta. Tutkittujen soiden sijainti käy ilmi kuvasta 1. TUTKIMUSMENETELMÄT JA TULOSTEN ESITTÄMINE N Kenttätutkimukse t Suot tutkittiin linjatutkimusmenetelmällä. Tällöin suol - le vedettiin linjaverkosto siten, että selkälinja kulkee suon pituusakselin suuntaisesti ja poikkilinjat kohtisuorassa sel - kälinjaan nähden. Poikkilinjojen väli on yleensä 400 metriä, mutta maastosuhteista riippuen on käytetty muutakin välimat - kaa. Suot tutkittiin linjastojen alueelta sadan metrin välein. Lisäksi turvepaksuus mitattiin linjastoilta 50 metrin välein. Kuudella suolla pliktattiin syvyys tiheämmällä poikkilinjoituksella kompassisuuntaa käyttäen. Kultakin tutkimuspisteeltä määritettiin suotyyppi, suo n pinnan vetisyys, mättäiden korkeus ja peittävyys, liekoisuu s 0-1 ja 1-2 metrin syvyydessä, mandolliset hakkuut, puulajisuh - teet, puuston kehitysluokka ja tiheys. Turpeesta tutkittiin pääturvelaji ja lisätekijät, turpeen kosteus ja maatuneisuu s sekä kuituisuus. Puunjäänteiden määrän eli liekoisuuden määrittämiseks i kunkin tutkimuspisteen ympäristössä suoritettiin kymmene n pliktausta. Turvenäytteet maastotutkimuksissa otettiin Hiller - kairalla, laboratorionäytteet otettiin osittain tavallisella, osittain tilavuustarkalla mäntäkairalla. Näytteenottopisteet

- 3-1.Heinineva 11. Konnunsu o 2. Pirttineva 12. Tik kasu o 3. Ruokosuo 13.Seppälänsu o 4.Hevossuo 14.Laukkusu o 5. Salonsuo 15. Mustasu o 6. Vehmassuo 16. Iso Varpusu o 7. Iso Tervasuo 17. Isosu o 8. Välisuo 18. Teerisu o 9. Kurkisuo 19. Nuolisu o 10. Katajalamminsuo Kuva I. Sotkamossa tutkitut suot. vv. (980 - f ~ ^ 2

- 4 - valittiin siten, että ne mandollisimman hyvin edustavat kok o suon turvekerrostumaa. Laskusuhteiden selvittämiseksi suot vaaittiin ja vaaituk - set pyrittiin kiinnittämään valtakunnalliseen kiintopisteverk - koon. Laboratoriotutkimukse t Turvenäytteet tutkittiin Kuopiossa GTL :n Väli-Suomen alue - toimiston turvelaboratoriossa. Näytteistä on määritetty ph ja kuivaamalla vesipitoisuus. Tilavuustarkoista näytteist ä määritettiin kuivatilavuuspaino. Kuivatuista näytteistä o n määritetty polttamalla tuhkapitoisuus. Näytteistä on määritetty myös lämpöarvo Gallenkampin ballistisella pommikalorimetrillä. Tehollinen lämpöarvo on määritetty tästä laskennal - lisesti kuivalle turpeelle ja edelleen lämpöarvo kosteudess a 50 %. Tutkimusaineiston käsittel y Jokaisesta suosta piirrettiin kartta. Kartoissa on esitetty tutkimuslinjaston sijainti suolla, turpeen keskimaatu - neisuus, heikosti maatuneen pintakerroksen paksuus ja kok o kerroksen paksuus kullakin tutkimuspisteellä. Kartalla on esitetty myös turvepaksuutta kuvaavat käyrät. Kartoilta o n mitattu planimetrillä koko suon sekä yli yhden, yli puolen - toista ja yli kanden metrin paksuisen turvekerroksen pinta - alat. Selkälinjan ja tarvittaessa poikkilinjojen alueelta o n piirretty pitkittäisprofiilit. Toisessa on kuvattu turpee n maatuneisuus ja toisessa suotyypit, liekoisuus, turvelajit j a pohjamaalajit. Soista ja turvekerrostumista on laadittu yhteenvetotaulu - koita, jotka ovat raportin liitteenä. Taulukoissa on esitet - ty tietoja pinta-aloista, turvepaksuuksista, maatuneisuudesta ja turvemääristä. Arvot on määritetty koko suon osalta, yl i metrin, yli puolentoista ja yli kanden metrin syvyisiltä alu - eilta. Suotyyppien ja turvelajien jakaantumisesta on oma t taulukkonsa.

- 5 - Soista on laadittu selostukset. Tutkimusselostuksissa on selvitetty suon sijainti, tieyhteydet ja ympäristön topografia. Selostuksissa on kuvattu suotyyppien esiintymistä ja puusto n laatua. Samoin on kuvattu laskusuhteet, tutkimusajankohda n ojitustilanne ja selvitetty kuivatusmandollisuuksia. Keski - syvyys on esitetty koko suolle, yli metrin ja yli puolentoista metrin sekä yli kanden metrin syvyiselle alueelle sekä pin - taturpeen että koko turvekerroksen osalta. Pintaturpeell a tarkoitetaan maatumisastella H 1-4 olevaa turvetta, pohjaturpeen maatumisaste on yleensä H 5-10, joskin heikomminkin maatuneita linssejä saattaa esiintyä. Edelleen on selvitetty suon pohjan muoto ja maalajit, pää - turvelajien jakaantuminen, lisätekijät ja puuainesta sisältävän turpeen osuus. Suon stratigrafiaa on myös selvitetty lyhyesti tutkimusprofiilin perusteella. Keskimaatuneisuus on esitetty erikseen pintaturpeen, pohjaturpeen ja koko turveker - rostuman osalta. Puunjäänteiden määrä 1. liekoisuus on laskettu Pavlovi n menetelmää soveltaen. Liekoisuus on ilmoitettu erikseen 0-1 m ja 1-2 m syvyyksille liekoisuusprosentteina turvemäärästä. Liekoisuus on luokiteltu seuraavasti : pieni (alle 1 %), melk o pieni (1-2 %), keskimääräinen (2-3 %), suuri (3-4 %) ja erit - täin suuri (yli 4 %). Laboratoriomäärityksistä esitetään turpeen tuhkapitoisuu s prosentteina, ph-arvo, vesipitoisuus ja kuivatilavuuspaino prosentteina. Lisäksi esitetään kuivan turpeen ja 50 % käyttökosteudessa olevan turpeen teholliset lämpöarvot megajoulei - na kilogrammaa kohti (MJ/kg). Keskiarvoja laskettaessa o n tarvittaessa jätetty alin ja ylin näyte huomioimatta. Alimpaan näytteeseen saattaa vaikuttaa pohjan mineraalimaa j a ylin näyte on yleensä maatumatonta rahkaturvetta. Selostuksen lopussa on arvioitu suon turvekerrostuman käyt - tömandollisuuksia ja niihin mandollisesti vaikuttavia tekijöi - tä. Soista on lisäksi arvioitu tuotantokelpoinen suoala. Tuotantokelpoiseksi turvemääräksi on yleensä laskettu yl i 1,5 m syvän alueen turvemäärä. Kartoissa ja profiileissa esiintyvien merkkien selitykset ovat liitteessä 1.

- 6 - TUTKITUT SUOT 1. Heinineva (kl. 3433 02, x = 7113, y = 544) sijaitse e Sotkamon keskustasta noin 30 km :n ja Kajaanista noin 15 km : n etäisyydellä. Maantie sivuaa suota sadan metrin päästä. Heinineva rajoittuu joka puolelta matalahkoihin mäkiin. Suoalueella on useita pieniä kangassaarekkeita (kuva 2). Suon pinta - ala on 155 ha. Tästä on yli 1 m syvää aluetta 105 ha ja yli. 2 m syvää 45 ha. Suon keskiosat ovat nevoja ja laiteilla kiertää vaihtele - van levyinen rämevyöhyke. Valtaosa neva-alueesta on lyhyt - kortista nevaa, joka muuttuu paikoin kalvakkanevaksi. Suon luoteisreunaa kohti suotyyppi vaihettuu saranevaksi. Reuna - alueella on pieniä lettolaikkuja. Rämealue on enimmäksee n tupasvillarämettä. Ojitetuilla itä- ja lounaisreunoilla tyyp - pinä ovat tupasvillarämeojikko ja -muuttuma. Suon pinta viettää jyrkästi kohti lounasta, josta vede t laskevat Röteikköpuroa pitkin Runsikkojokeen. Suon pinnan korkeus vaihtelee 180-188 m mpy. Heinineva on ojitettu pie - nehköltä alueelta länsiosasta. Suon etelälaidalla virtaav a Röteikköpuro on ruopattu. Kuivatusmandollisuudet ovat hyvät. Turvekerrostuman keskisyvyys on koko suolla 2,3 m, yli 1 m syvällä alueella 2,6 m ja yli 2 m syvällä alueella 3,1 m. Suoallas on jyrkkäreunainen lukuunottamatta suon lounaisosaa. Suon pohjoisosassa pohja on epätasaisempi kuin loivapiirteisessä eteläosassa. Yleisin pohjamaalaji on kivimoreeni. Eteläosassa suota on silttiä. Turvelajeista ovat yleisimpiä saravaltaiset turpeet. Nii - den osuus on 45 %. Rahkavaltaisia turpeita on 53 %. Yksittäisistä turvelajeista yleisimpiä ovat BS-t (15 %) ja ErSC- t (17 %). Pohjoisosassa turpeet ova saravaltaisia, eteläosass a rahkavaltaisia (kuvat 3-5). Turpeen keskimaatuneisuus on koko turvekerroksen osalt a 5,2, heikosti maatuneen pintakerroksen (H 1-4) osalta 3,7 j a hyvin maatuneen pohjakerroksen (H 5-10) osalta 5,8. Turveker - rostuman keskiosat ovat paremmin maatuneita kuin pinta- j a pohjaosat. Heikosti maatuneen pinnan paksuus on suurin suo n pohjoisosassa (kuvat 3-5).

- 10 - Puunjäänteitä on syvyydessä 0-1 m 2,3 % ja syvyydessä 1-2 2,2 Liekoja on runsaimmin reunoilla ja saarekkeiden ympäristöissä. Laboratorionäytteet on otettu suon koillis- ja keskiosasta. Tuhkapitoisuudet ovat pieniä. Suon koillisosassa keskimääräinen tuhkapitoisuus on 2,8 % ja keskiosassa 3,8 Turpeen vesipitoisuus vaihtelee välillä 85,7-93,2 %, keskiarvon olless a 90,1 ph vaihtelee välillä 2,7-4,9 ja keskiarvo on 4,3. Suon keskiosassa turve on happamampaa kuin koillisosassa. Kuivan turpeen tehollinen lämpöarvo vaihtelee pintaturpee n 18,6 MJ/kg :sta, maatuneemman puuta sisältävän turpeen 26,5 m

- 11 - MJ/kg :een. Suon koillisosassa lämpöarvo on erittäin hyvä, keskimäärin 23,4 MJ/kg ja keskiosassa 21,4 MJ/kg. 50 % : n kosteudessa arvot vaihtelevat välillä 8,1-12,8 MJ/kg. Turvemäärä koko suossa on 3,57 milj. m 3, yli 1 m syväll ä alueella 2,74 milj. m 3 ja yli 2 m syvällä alueella 1,40 milj. m 3, Heinineva soveltuu jyrsinturvetuotantoon. Turvetuotanto a puoltavia seikkoja ovat : sijainti lähellä kulutuskeskuksia, hyvät tieyhteydet, kohtalainen turvepaksuus, pieni tuhkapitoisuus, korkeat lämpöarvot, hyvä kuivatusmandollisuus ja maatumaton rahkaturvekerros pinnassa on ohuehko. Kangassaarekkeiden ympäristössä tuotantoa vaikeuttaa suuri liekopuide n määrä.

- 12-2. Pirttineva (kl. 3433 02, x = 7112, y = 546) sijaitse e Sotkamon kunnan länsiosassa. Suolle on Sotkamon kirkonkylästä noin 25 km ja Kajaanista noin 20 km. Suo rajoittuu moreeni - peitteisiin mäkiin. Suoalue on niemekkeiden ja saarekkeide n rikkoma (kuva 6). Pirttinevan pinta-ala on noin 100 ha. Yl i metrin syvyistä aluetta on noin 70 ha ja yli 2 m :n aluett a 45 ha. Avosuota on 10 ha. Suo on reunaosiltaan ollut pitkään ojitettuna ja tämä o n vaikuttanut suotyyppeihin. Suon etelä- itäreunalla on leve ä tupasvillarämemuuttuma-vyöhyke. Länsilaidalla on turvekankai - ta. Suon keskiosassa on laajahko alue, jossa vaihtelevat rim - pinevan- ja lyhytkortisen nevan muuttumat. Tämän alueen pohjoispuolella on luonnontilaista tupasvillarämettä (TR). Suon keskiosan avosuoaluetta lukuunottamatta Pirttinev a on ojitettu. Länsi- ja kaakkoisosanojitus on vanhaa, pohjois - ja eteläosan aivan uutta. Suon vedet on johdettu pohjoisosas - ta länteen, eteläosasta osittain itään ja osittain lounaaseen. Pirttinevan keskisyvyys on 2,7 m, josta heikosti maatuneen pintaturpeen osuus on 0,5 m. Yli 1 m :n alueella keskisyvyy s on 2,8 m ja yli 2 m :n alueella 3,5 m. Suon pohja on epätasai - nen. Yleisin pohjamaalaji on moreeni. Pienellä alueella suo n keskiosassa on silttiä. Turvelajeista on 97 % rahkavaltaisia ja 2 % saravaltaisia. Lähes kolmasosa (30 %) turpeista on ErS-turvetta, noin 21 % on CS-turvetta ja 20 % S-turvetta. Turvelajit jakaantuva t suon eri osiin melko selväpiirteisesti siten, että pohjois - ja itäosassa turpeet ovat rahkaturvetta, etelä- ja länsiosass a pääasiallisesti sararahkaturvetta. Suon pohjois- ja itäosa n rahkaturve ulottuu pohjasta pintaan saakka (kuvat 7 ja 8). Turpeen keskimaatuneisuus on 6,0, heikosti maatuneen pinta - turpeen 3,1 ja hyvin maatuneen turpeen 6,6. Heikosti maatunu t pintakerros on paksuin suon keskiosissa. Laiteita kohti siir - ryttäessä se ohenee ja puuttuu paikoin kokonaan (kuvat 7 ja 8). Liekoja Pirttinevassa on kohtalaisesti. Runsaimmin lie - koja tavataan suon reunavyöhykkeessä ja pohjan kohoumien alueella. 0-1 m :n syvyydessä liekoisuus on 1,7 % ja 1-2 m :n sy - vyydessä 0,9 %. Pirttinevassa on turvetta noin 2,70 milj. m3. Yli metri n syvyisellä osalla turvetta on 1,96 milj. m 3 ja 2 m syvällä

- 15 - alueella 1,58 milj. m 3, Pirttineva soveltuu polttoturvesuoksi. Sopiva tuotanto - muoto on palaturvemenetelmä. Tuotantoa ajatellen on ongelmallisinta aluetta selkälinjan tienoo, jossa oleva paksuhk o heikosti maatunut pintakerros on joko osin poistettava ta i saatava sekoittumaan alla olevaan maatuneeseen turpeeseen. Tuotantoon sopivalla 1,5 m :n syvyisellä 55 hain alueella o n turvetta 1,7 milj. suo-m 3, josta saadaan tuotettua arviolt a 0,5 milj. m 3 palaturvetta.

-16-3. Ruokosuo (k1. 3433 02, x = 7115, y = 544) sijaitse e noin 30 km :n etäisyydellä Sotkamosta ja matkaa Kajaaniin o n noin 15 km. Tie kulkee suon eteläreunan ohi. Suo rajoittu u vaaroihin ja moreenimäkiin (kuva 8). Pinta-ala on noin 90 ha. Yli metrin syvyistä aluetta on noin 60 ha, yli 1,5 m :n syvyis - tä 50 ha ja yli 2 m :n syvyistä 40 ha. Luonnontilaisia suotyyppejä ei esiinny. Lähes koko alu e on tai on ollut peltoa. Reunaosat ovat karuja turvekankaita. Keskiosassa on sararämemuuttumaa. Suo on ojitettu. Suon pinta on 184-189 m mpy ja viettä ä kaakkoon. Kuivatusmandollisuudet ovat hyvät. Turvekerrostuman keskisyvyys on 2,5 m, josta on heikosti maatuneen pinta - kerroksen osuus 1,5 m. Yli 1 m syvyisellä alueella on keski - syvyys 2,6 m ja yli 2 m :n alueella 2,8 m. Syvin kohta on keskellä suota. Pohjan maalajina on moreeni. Turpeista on 80 % sara- ja 18 % rahkavaltaisia. Suon keskiosassa on turvekerroksen puolivälin tienoilta pintaan saakka keskimäärin 1,5 m :n paksuinen kerros puhdasta saraturvetta. Reunoilla ja pohjalla vallitsevat rahkasaraturpeet, joissa o n yleisesti lisätekijänä varpua (kuva 9). Turpeen keskimaatuneisuus koko suolla on 4,3, heikosti maa - tuneessa pintakerroksessa 3,6 ja hyvin maatuneessa pohjakerrok - sessa 5,3. Hyvin maatuneet turpeet ovat ohuehkona kerroksen a suon pohjalla (kuva 9).

- 17 - Liekoisuus on 0-1 m :n syvyydessä 1,0 % ja 1-2 m :n syvyydessä 0,1 vain suon reuna-alueilla. Puunjäänteitä on siis vähän ja niitä on tavatt u Laboratorionäytesarjat on otettu suon keskeltä ja itäreunalta (taulukko 2). Keskimääräinen tuhkapitoisuus on suo n keskellä 3,9 % ja itäreunalla 4,7 Vesipitoisuus vaihtele e välillä 51,0-90,2 Kuivatuksen ansiosta keskimääräine n vesipitoisuus on vain 85,7 ph vaihtelee välillä 3,8-5,8 ja keskiarvo on 5,0. Turpeen kokonaismäärä on 2,25 milj. m 3, josta on yli 1 m

- 18 - syvällä alueella 1,56 milj. m 3 ja yli 2 m syvällä 1,12 milj. m 3, Ruokosuon turpeet ovat pääasiassa heikosti maatuneita saraturpeita, jotka sopivat parhaiten jyrsinpolttoturpeeksi. Tuotantoon sopivalla yli 1,5 m syvällä 50 hain suuruisella alueell a on turvetta 1,30 milj. suo-m 3.

- 19-4. Hevossuo (kl. 3433 09, x = 7125, y = 564) sijaitse e Naapurivaaran pohjoispuolella. Matkaa Sotkamon keskustaa n on noin 15 km ja Kajaaniin noin 30 km. Suo rajoittuu moreeni - peitteisiin mäkiin. Länsireunalla virtaa Pökkelöpuro (kuv a 10). Hevossuon pinta-ala on 160 ha, josta on yli metrin syvyistä aluetta noin 100 ha ja yli 2 m syvyistä noin 78 ha. Peltoala on noin 30 ha. Suotyypeistä yleisin on tupasvillarämemuuttuma, jonka osuu s on 50 %. Turvekankaita on 25 % ja karhunsammalmuuttumaa 15 %. Nevamuuttumia on noin 10 %. Luonnontilaisia suotyyppejä e i ole. Suon pinta on 163-174 m mpy ja viettää kohti luoteispää - tä, josta vedet laskevat Pökkelöpuroon. Kuivatusmandollisuudet ovat hyvät. Suon keskisyvyys on 3,3 m, josta heikosti maatuneen pintaturpeen osuus on 0,6 m. Yli metrin syvyisellä alueella keski - syvyys on 3,5 m ja yli 2 m :n syvyisellä 3,9 m. Suon syvin al - las on erittäin jyrkkäreunainen ja tasapohjainen. Suon pohja - maalajina on syvänteen alueella siltti ja muualla moreeni. Turpeista on rahkavaltaisia 54 % ja saravaltaisia 46 %. Turvelajeista yleisimmät ovat SC-t (17 %) ja ErS-t (14 %). Rahkavaltaiset turpeet vallitsevat suon luoteisosassa pinnasta pohjaan ja muualla turvekerroston pohjaosissa. Kaakkoispää n syvänteessä turpeet ovat suoleväkköä sisältäviä sararahkaturpeita (kuva 12). Turpeen keskimaatuneisuus on 5,4, heikosti maatuneen pintaturpeen 3,6 ja hyvin maatuneen pohjaturpeen 6,0. Heikosti maatunut pintakerros on paksuin suon kaakkoisosissa (kuva 12). Suon metsäisissä länsi- ja luoteisosissa on runsaasti lie - koja. Valtaosa puunjäänteistä sijaitsee pintaturpeessa (0-1 m), jossa liekoisuus on 1,5 %. Syvyydessä 1-2 m liekoisuus o n 0,8 %. Hevossuosta on otettu kaksi näytesarjaa (taulukko 3), toi - nen suon keskiosasta, toinen eteläosan peltoalueelta. Tuhka - pitoisuus on suon keskiosassa keskimäärin 3,9 % ja eteläosass a 3,3 %. Viimeksi mainitulla pisteellä on jätetty huomioimatt a erittäin tuhkainen pintakerros. Vesipitoisuus vaihtelee välillä 87,2-92,2 %. Keskiarvo on 90,1 %. ph vaihtelee välillä 3,3-5,3 ja keskiarvo on 4,3. Tehollinen lämpöarvo on

- 22 - keskellä suota keskimäärin 22,0 MJ/kg ja eteläosassa 20,9 MJ/kg. Käyttökosteudella (50 %) turpeen lämpöarvo on keskimäärin 9, 2 MJ/kg. Turvetta on noin 5,28 milj. m 3, josta on yli metrin syvyisellä alueella noin 3,50 milj. m 3 ja yli 2 m :n syvyisellä 3,1 2 milj. m 3, Hevossuossa on turvetuotantoon sopivaa yli 1,5 m syvää aluetta 95 ha, jossa on turvetta 3,33 milj. suo-m 3. Sopivin tuotantomuoto on jyrsinturvetuotanto, mutta rahkaisilla laideosil - la on paikoin edellytyksiä myös palaturvetuotannolle. Rauta - tie- ja maantieyhteydet kulutuskeskuksiin ovat hyvät ja kuljetusmatkat lyhyet. Tuotannon kannalta haitallisia tekijöit ä ovat suuri peltoala ja ainakin paikoin pelloille ajettu mineraalimaa, joka tekee n. 0,5 m paksun pintakerroksen polttoturvekäyttöön sopimattomaksi.

- 23-5. Salonsuo (kl. 3433 09, x = 7125, y = 571) sijaitse e noin 10 km Sotkamon kirkonkylästä pohjoiseen. Suon eteläreunaa sivuaa metsäautotie. Suo rajoittuu moreenipeitteisiin mäkiin. Itäreunalla virtaa Kotipuro. Länsipuolella on Kusianjoki (kuva 13). Pinta-ala on noin 70 ha, josta on yli 1 m : n syvyistä aluetta 42 ha ja yli 2 m :n syvyistä 5 ha. Avosuoala on noin 30 ha. Yleisimpiä suotyyppejä ovat neva- ja rämemuuttumat. Yksit - täisistä suotyypeistä yleisimpiä ovat rimpineva- (17 %), sara - räme- (13 %) ja tupasvillarämemuuttumat (13 %). Turvekankaiden osuus on 17 %. Avosuota on suon eteläosassa. Suon laideosat on ojitettu. Pinta on 155-156 m mpy j a viettää suon keskiosista molempiin päihin. Itäisintä osaa lu - kuun ottamatta ojitetun alueen vedet laskevat lännessä virtaa - vaan Kusianjokeen. Kuivatusmandollisuudet ovat hyvät. Keskisyvyys on 1,5 m, josta on heikosti maatuneen pinna n osuus 0,5 m. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 1,6 m ja yli 2 m :n alueen 2,2 m. Suon pohja on tasainen ja muodoltaan kaukalomainen. Reunat ovat jyrkät varsinkin eteläreunal - la. Pohjan maalajina koko suon alueella on moreeni. Turvelajeista on 67 % rahkavaltaisia ja 33 % saravaltaisia. Yleisimpiä turvelajeja ovat SC-t (31 %), ErS-t (30 %) ja L S (15 %). Suon länsiosassa pohjaturpeena on LCS-t, keskiosass a LS-t ja itäosassa NCS-t. Länsiosassa pohjaturpeen päällä o n noin 1,5 m paksu kerros SC-t. Suon keskiosassa on noin 2 m paksu kerros ErS-t. Pinnassa on paikoin puhdasta S-t. Suo n itäosan turve on CS-turvetta (kuva 14). Turpeen keskimaatuneisuus on Salonsuossa 5,4. Heikosti maatuneen pintaturpeen maatuneisuus on 3,2 ja hyvin maatunee n turpeen 6,6. Keski- ja itäosan turpeet ovat paremmin maatunei - ta kuin länsiosan turpeet (kuva 14). Liekoisuus on varsin suuri. Erityisen paljon puunjäänteitä on suon itäreunalta sen keskiosiin ulottuvalla alueella. Liekoisuus syvyydessä 0-1 m on 2,8 % ja syvyydessä 1-2 m 1,8 %. Suon syvimmällä alueella lieot puuttuvat. Salonsuosta on otettu näytteitä suon keskivaiheilta ja ete - läosasta (taulukko 4). Tuhkapitoisuus vaihtelee välillä 1,4-6,9 %. Keskiosan tuhkapitoisuus on keskimäärin 3,0 %, etelä - osan 2,7 %. Vesipitoisuus vaihtelee välillä 81,2-93,8 % ja

- 26 - keskiarvo on 88,8 Pohjan turve on pintaturvetta kuivempaa. ph vaihtelee 2,5-4,3 ja keskiarvo on 3,6. Koko suon turvemäärä on 1,05 milj. m 3, josta on 1 m syväll ä osalla 0,64 milj. m 3 ja yli 2 m syvällä 0,11 milj. m 3. Turvelajiensa puolesta Salonsuon pohjaosat sopivat palaturvetuotantoon, mutta heikosti maatuneen pinnan paksuus asettaa omat rajoituksensa. Suo sijaitsee lähellä kulutuspaikka a ja sen avosuoala on suurehko, mutta kannattavaa tuotanto a haittaavia tekijöitä ovat suon mataluus ja turpeen liekoisuus. Pintakerroksen osittaisen poistamisen jälkeen palaturvetuotanto on mandollista A 0 - A 900 välillä n. 15 ha :n alueella. Salonsuon turpeet ovat keski- ja itäosissa suota keskinkertaisesti ja hyvin maatuneita rahkaturpeita, jotka sopiva t hyvin palaturpeen raaka-aineeksi. Tuotannon kannalta haital - lisia tekijöitä ovat heikosti maatuneen pintakerroksen paksuus, runsas liekoisuus ja suhteellisen pieni turvepaksuus. Tuotantoon sopivalla n. 15 ha :n alueella on turvetta n. 0,25 milj. suo-m 3, josta saadaan arviolta 70 000 m 3 palaturvetta. Suon länsipään heikosti maatuneet saravaltaiset turpeet sopiva t vain jyrsinturvetuotantoon.

- 27-6. Vehmassuo (kl. 3433 09, x = 7129, y = 570) sijaitse e noin 20 km pohjoiseen Sotkamon kirkonkylästä. Suolle johta a kärryteitä. Pohjois-, itä- ja eteläpuolelta suo rajoittu u hiekkakankaisiin. Länsipuolella hiekkaiset saarekkeet erot - tavat Vehmassuon toisesta suoalueesta. Pinta-ala on noin 4 0 ha, josta on yli 1 m syvän alueen pinta-ala 15 ha ja yli 2 m : n alueen 8 ha. Peltoala on noin 17 ha (kuva 15). Suo on kokonaan ojitettu, joten luonnontilaisia suotyyppe - jä ei tavata. Yleisimmät suotyypit ovat isovarpuräme- (22 %), tupasvillaräme- (22 %) ja lyhytkortisen nevan muuttumat (33 %). Nevatyypit sijaitsevat suon luoteisosassa. Keskellä suota o n laaja peltoalue, jonka eteläosassa on viinimarjaviljelmä j a pohjoisosassa istutettu taimikko. Vedet virtaavat etelää n kohti Petäjäjokea. Vehmassuon keskisyvyys on 1,7 m. Pintakerroksen paksuu s on keskimäärin 0,5 m. Yli metrin syvyisellä alueella turve - kerroksen keskipaksuus on 2,2 m ja yli kanden metrin alueell a 2,8 m. Syvin alue sijaitsee suon pohjoispäässä. Pienellä alueel - la syvyys on täällä yli 4 m. Suoaltaan pohjois- ja itäreun a ovat jyrkkiä, eteläreuna sensijaan on loiva. Pohjamaalaji o n hiekka. Turvelajeista on 66 % saravaltaisia ja 34 % rahkavaltaisia. Yleisimmät turvelajit ovat C-t (31 %) ja SC-t (28 %). Enimmäkseen pääturvelajit esiintyvät puhtaina. Pohjaturvelajina on joko S-t tai CS-t. Suon syvänteen alueella tämän kerrokse n päällä on puhdasta SC-turvetta. Ylimpänä on keskimäärin 1, 5 m :n kerros C-turvetta. Eteläosassa CS-t ulottuu pohjasta pin - taan saakka. Turpeen keskimaatuneisuus on koko turvekerroksen osalt a 5,6, heikosti maatuneen pintaturpeen osalta 3,9 ja paremmin maatuneen turpeen osalta 6,5. Liekojen määrä Vehmassuossa on melko pieni. Syvyydess ä 0-1 m liekoisuus on 0,9 % ja syvyydessä 1-2 m 0,1 %. Liekoj a esiintyy suon pohjoisosassa ja enimmäkseen pintaturpeessa. Pisteeltä A 100 + 100 otetun näytesarjan tuhkapitoisuu s vaihtelee välillä 3,1-21,5 % keskiarvon ollessa 3,7 %. Keskiarvoa laskettaessa on jätetty huomioimatta erittäin tuh - kainen pintakerros. Turpeen ph on keskimäärin 4,6 ja vesipi - toisuus vaihtelee välillä 78,9-91,8 % (taulukko 5).

- 28 - Koko suon turvemäärä on noin 0,68 milj. m 3, mistä on yl i 1 m :n syvyisellä alueella 0,34 milj. m 3 ja yli 2 m :n alueell a 0,22 milj. m 3 Vehmassuon pohjoisosan syvänteen heikosti maatuneet saraturpeet sopivat vain jyrsinturpeeksi. Tuotantoon sopiva alu e (n. 8 ha) on kuitenkin liian pieni kannattavaan tuotantoon.

- 29-7. Iso Tervasuo (kl. 4411 04, x = 7129, y = 428) sijaitse e Sotkamon keskustasta noin 15 km pohjoiseen. Tie kulkee noi n 200 m :n etäisyydellä suosta. Pohjoispuoleltaan suo rajoittu u Kusianjokeen, itäreunalta Heinämäkeen ja eteläosistaan mata - lampiin moreenimäkiin (kuva 16). Pinta-ala on noin 120 ha, mistä on yli metrin syvyistä aluetta noin 50 ha ja yli 2 m : n syvyistä noin 24 ha. Avosuoala on noin 45 ha. Suon reuna-alueet on ojitettu. Keskustan luonnontilaine n avosuoalue on enimmäkseen lyhytkortista nevaa, mutta paikoi n tavataan pienialaisina myös rahka- ja rimpinevaa. Tupasvillaräme-ojikkoja ja -muuttumia esiintyy pääasiassa suon etelä - ja länsireunalla. Luonnontilaisten suotyyppien osuus on 60 %, avosuo-ojikkojen 12 %, rämeojikkojen 16 % ja rämemuuttumie n 12 %. Suon pinta on 165-169 m mpy ja viettää pääosin kohti Ku - sianjokea. Kuivatusmandollisuudet ovat hyvät. Kusianjoen tul - viessa vesi peittää suon pohjoisosia, mutta tulva ei ulot u suon keski- ja eteläosiin. Keskisyvyys on 1,6 m, josta pintaturpeen keskimääräine n paksuus on 0,4 m. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys o n 1,8 m ja yli 2 m syvän alueen 2,3 m. Syvin alue sijaitse e suon eteläosassa. Suon pohja kumpuilee loivasti. Suon pohjoisosan pohjan maalajina on siltti, eteläosan hiekka. Iso Tervasuon turpeet ovat rahkavaltaisia. Noin 82 % turpeista on tupasvillaa sisältävää rahka- tai sararahkaturvetta. Rahkasaraturpeen osuus on 8 %. Sara- ja saran sekaisi a turpeita on pohjaosissa ja itäpäässä (kuva 17). Turpeen keskimaatuneisuus on 5,5, heikosti maatuneen pinta - turpeen 1,7 ja hyvin maatuneen turpeen 6,8. Liekoisuus vaihtelee eri puolilla suota, eniten puunjään - teitä on suon lounais- ja länsireunalla. Suon länsi- ja itä - osassa valtaosa lieoista sijaitsee turvekerroksen pintaosassa, muualla niitä esiintyy sekä pinnassa että syvemmällä. 0-1 m : n syvyydessä liekoisuus on 2,6 % ja 1-2 m :n syvyydessä 1,1 %. Suon eteläosasta otettujen näytteiden tuhkapitoisuus o n varsin alhainen ; tuhkapitoisuus vaihtelee välillä 0,7-5,3 % ja keskiarvo on 1,6 %. ph on keskimäärin 3,6. Näytteide n vesipitoisuus vaihtelee välillä 81,5-95,9 %. Tehollinen

- 31 - lämpöarvo kuivalla turpeella vaihtelee välillä 16,1-24, 8 MJ/kg. Kuivatilavuuspainot ovat maatuneessa kerroksessa korkeat (taulukko 6). Turvetta on koko suossa n. 1,92 milj. m 3, josta on yli 1 m syvällä alueella 0,90 milj. m 3 ja yli 2 m syvällä alueell a 0,58 milj. m 3. Iso Tervasuo sopii palaturvetuotantoon. Suo on suhteellisen lähellä kulutuskeskusta ja sinne on hyvät kulkuyhteydet. Avosuoala on kohtalaisen suuri ja valtaosa turpeesta on hyvi n maatunutta. Suon käyttöönottoa vaikeuttaa kuitenkin se, ett ä suon pinnassa on paksuhko heikosti maatunut rahkakerros j a suon liekoisuus on kohtalaisen suuri. Tuotantoon sopivall a yli 1,5 m :n syvällä 40 ha :n alueella on turvetta 0,76 milj. suo-m 3, josta saadaan arviolta 0,22 milj. m 3 palaturvetta.

- 33-8. Välisuo (kl. 4411 04, x = 7108, y = 439) sijaitsee Sotkamo-Kuhmo tien eteläpuolella. Matkaa Sotkamoon on noin 2 0 km. Suon poikki kulkee meteäautotie. Suon luoteisreuna rajoittuu Jouhkimonvaaraan, koillis- ja itäpuolella moreenimäkiin. Suon eteläosa liittyy muihin suoalueisiin (kuva 19). Pinta-ala on noin 130 ha, josta on yli metrin syvyistä aluetta noin 60 ha ja yli 2 m :n syvyistä noin 30 ha. Avosuota o n noin 15 ha. Suo on kauttaaltaan ojitettu. Pohjoisosassa ja länsireunalla ojitus on tiheä, itä- ja eteläosassa harvempi. Yleisimpiä suotyyppejä ovat rämemuuttumat. Tupasvillarämemuuttuman osuus on 32 % ja sararämemuuttuman 18 Nevamuut - tumia on 32 Suon pohjoispäässä on lyhytkortisen nevan muuttumaa, suon keskivaiheilla tupasvillarämemuuttumaa, länsilaidalla ja eteläpäässä turvekankaita.

- 34 - Suon pinta on 178-185 m mpy ja viettää suhteellisen tasaisesti kohti etelää. Itä- länsisuunnassa suon keskusta o n reunoja alempana. Kuivatusmandollisuudet ovat hyvät. Turvekerrostuman keskipaksuus on 2,3 m, josta on heikost i maatuneen pintaturpeen osuus 0,5 m. Yli 1 m :n alueella keski - syvyys on noin 2,5 m ja yli 2 m :n alueella 2,9 m. Välisuo n syvin kohta on suoalueen pohjoispäässä keskellä suota. Suoallas on pohjoisosastaan varsin jyrkkäreunainen. Eteläosass a on laajalti ohuturpeista aluetta. Pohjan maalajina on koko suon alueella moreeni. Turpeista on 66 % rahkavaltaisia ja 34 % saravaltaisia. Yksittäisistä turvelajeista yleisimpiä ovat SC- (20 %), ErS - (15 %) ja LS-t (17 %). Pohjaturpeena lähes koko suon alueella on CS-t. Pohjaturpeissa on runsaasti mukana puuainesta. Pohjois- ja eteläpään CS-turve ulottuu pohjasta pintaan saakka (kuvat 20 ja 21). Keskimaatuneisuus on 5,6, heikosti maatuneen pintaturpee n 3,1 ja hyvin maatuneen 6,3. Heikoimmin maatuneita ovat pohjoispään turpeet (kuva 20).

-37 - Liekoisuus on erittäin pieni. Pintaosassa, 0-1 m :iin, puunjäänteitä on 0,4 % ja syvempänä 1-2 m :iin vain 0, 2 Kandelta pisteeltä otettujen näytteiden mukaan tuhkapitoisuus on välillä 1,8-7,0 % ja keskiarvo on 3,8 Näyt - teiden ph on keskimäärin 4,5. Vesipitoisuudet vaihtelevat vä - lillä 86,5-92,6 % ja keskiarvo on 90 Tehollinen lämpö - arvo kuivalla turpeella on välillä 18,7-26,1 MJ/kg ja keski - arvo on 21,8 MJ/kg (taulukko 7). Koko suon turvemäärä on noin 2,99 milj. m3, josta on hei - kosti maatunutta pintaturvetta 0,65 milj. m 3, Yli metrin sy-

-38 - vyisellä alueella turvetta on 1,50 milj. m 3 ja yli 2 m :n alueella 0,87 milj. m3. Suo sopii hyvin polttoturvetuotantoon. Sopivia tuotanto - muotoja ovat sekä jyrsin- että palaturvetuotanto. Suo sijait - see suhteellisen lähellä kulutuskeskusta ja tieyhteydet ova t hyvät. Tuotantokelpoinen alue (40 ha) on kohtalaisen suuri, samoin turvepaksuus. Turve on pintakerrosta lukuunottamatt a hyvin maatunutta, liekoisuus on erittäin pieni ja suo on peruskuivattu. Haitallisena tekijänä on suon pohjoispäässä suh - teellisen paksu heikosti maatunut pintakerros. Tuotantokelpoisen alueen 1,04 milj. suo-m3 :stä saadaan tuotettua noi n 0,36 milj. m 3 polttoturvetta. 9. Kurkisuo (kl. 4411 04, x = 7108, y = 440) sijaitse e noin 20 km Sotkamon keskustasta itään. Parinsadan metrin päässä suosta on autotie. Suon itäreuna rajoittuu harjumuodostumiin, etelä- ja länsiosat moreenimaihin (kuva 22). Pinta-al a on 215 ha, josta yli metrin syvyistä aluetta on noin 130 ha ja yli 2 m :n syvyistä aluetta 85 ha. Avosuoala on 75 ha. Yleisimpiä suotyyppejä ovat nevat ja nevamuuttumat, joiden osuus on 38 %. Loput ovat rämetyyppejä. Yksittäisistä suo - tyypeistä yleisimmät ovat lyhytkortinen- (31 %) ja rimpineva (22 %)sekä lyhytkortisen nevan muuttuma (19 %). Suon reunami a kiertää kapea rämeojikko- ja muuttumavyöhyke. Suon pohjois-, länsi- ja lounaisosan ojitetuilla alueilla suotyyppinä on ly - hytkortinen nevamuuttuma. Suon länsi- ja lounaisosassa on tiheä ojitus. Pohjois-, itä- ja kaakkoisreunalla on myös vähäistä ojitusta. Noin puo - let suoalasta, suon keski- ja itäosa, ovat ojittamattomia. Kurkisuon pinta viettää kohti suon luoteisnurkasta lähtevää Kurkipuroa. Suon pinnan korkeus on 173-178 m mpy. Kuivatusmandollisuudet ovat hyvät. Turvekerrostuman keskipaksuus on 2,4 m, josta pintaturpeen osuus on 0,5 m. Yli 1 m syvällä alueella keskisyvyys on 2,5 m ja yli 2 m syvällä alueella 2,7 m. Itäreunaltaan suoallas o n jyrkkä, länsi- ja eteläosassa on ohutturpeinen laide laajempi. Suon pohjamaaläj_ina ovat pääasiassa siltti ja hiekka. Saravaltaisia turpeita on 61 % ja rahkavaltaisia 39 %.

- 39 - Yleisimmät turvelajit ovat SC- (43 %), CS- (22 %) ja C-t (11 %). Sararahkaturve muodostaa jokseenkin yhtenäisen kerroksen suo n pohjalle. Suon reunaosissa se ulottuu pintaan saakka. Pohja - turpeen päällä on paksuhko kerros rahkasaraturvetta, joka suo n keskiosassa ulottuu pintaan (kuvat 23 ja 24). Turpeen keskimaatuneisuus on 5,4, pintaturpeen 3,7 ja hy - vin maatuneen turpeen 5,9. Heikosti maatuneen pintakerrokse n paksuus vaihtelee ja paikoin se puuttuu kokonaan (kuva 23 j a 24). Turvekerroksen liekoisuus on erittäin pieni. Liekoja o n tavattu suon länsireunalla ja yksinomaan pintaturpeessa (0-1 m), jossa liekoisuus on 0,9 %.

- 42 - Suon eteläosasta otettujen näytteiden tuhkapitoisuus vaihtelee välillä 3,3-7,9 % ja keskiarvo on 4,5 Turvenäytteiden ph on keskimäärin 4,3. Vesipitoisuudet vaihtelevat välil - lä 83,8-92,3 % ja keskiarvo on 89,8 Pisteeltä A 200+10 0 otetun näytesarjan teholliset lämpöarvo vaihtelevat välill ä 20,3-26,8 MJ/kg ja keskiarvo on 23,1 MJ/kg (taulukko 8). Koko suon turvemäärä on noin 5,28 milj. m 3, mistä on yl i 1 m :n syvyisellä alueella 3,25 milj. m 3 ja yli 2 m :n alueell a 2,43 milj. m 3. Kurkisuo on hyvä polttoturvesuo. Pinta-ala on suuri j a turvekerrostuma kohtalaisen paksu, liekoisuus on pieni ja kuivatusmandollisuudet ovat hyvät. Heikosti maatunut pinta o n pääasiassa saraturvetta. Turpeet soveltuvat parhaiten jyrsinturvetuotantoon. Tuotantokelpoisella 100 ha :n alalla on tur - vetta 2,6 milj. suo-m 3, josta saadaan arviolta 0,8 milj. m 3 jyrsinturvetta.

- 43-10. Katajalamminsuo (kl. 4411 05, x = 7117, y = 436) muo - dostaa Nuolisuon kanssa yhtenäisen suoalueen. Suo sijaitse e noin 16 km Sotkamon keskusta itään. Kulkuyhteydet. ovat hyvä t sekä Sotkamoon että Kajaaniin. Kajaani-Kuhmo-maantie sivua a suoaluetta sen pohjoispuolelta. Suo rajoittuu mataliin hiekkaharjanteisiin lukuunottamatta lounaisreunaa, missä kohoaa Nuolivaara (kuva 25). Suon pinta-ala on noin 130 ha, mistä yli metrin syvyist ä on noin 70 ha, yli 1,5 m :n syvyistä noin 40 ha ja yli 2 m : n syvyistä noin 20 ha. Avosuota on ainoastaan Katajalampie n ympärillä noin 4 ha. Peltoa on noin 6 ha. Luonnontilaisten suotyyppien osuus on vähäinen (9 %). Vetisimmät alueet suon eteläpäässä ovat lyhytkortista- ja rim - pinevaa. Valtaosan suon keskiosasta on saranevamuuttumaa, jota hallitsee mäntytaimikko. Suon reunaosat ovat tupasvilla - ja isovarpuisen rämeen ojikkoa ja aivan reunamilla kangasrämettä ja -korpea. Yleisimmät suotyypit ovat SNmu ja IRoj, joiden kummankin osuus on kolmasosa tyypeistä. Metsät ova t riuku- tai harvennusvaiheessa. Tiheysluokka vaihtelee keskitiheästä tiheään. Noin puolet suoalasta on ojitettu. Ojitus keskittyy suo - alueen pohjoisosaan. Kuivatusmandollisuudet Keskimmäisen Ka - tajalammen aluetta lukuunottamatta ovat hyvät. Suo viettä ä sekä lännestä että idästä kohti Katajapuroa, jota myöten ve - det virtaavat etelään. Suon keskisyvyys on 1,4 m ja yli metrin syvyisen aluee n 1,6 m. Suon pohja on loivasti kumpuileva. Pohjamaalaji o n pääasiassa hiesua ja hienoa hietaa. Paikoin esiintyy hiekka a ja suon reunamilla moreenia. Katajalampien alueella on paks u kerros liejua. Katajalamminsuossa on rahkavaltaisia turpeita noin 56 % ja saravaltaisia noin 44 %. Yleisimmät turvelajit ovat puh - das CS-t ja puhdas SC-t, joiden kummankin osuus on noin neljäs - osa. Puunjäännöksiä sisältäviä turpeita on 16 %. Turvelajie n suhteen kerrostuma on selväpiirteinen. Pintaosat ovat SC-turvetta ja pohjaosat yleensä CS-turvetta (kuva 26). Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,0, pintakerrokse n 3,1 ja pohjakerroksen 5,9. Heikosti maatunut pintakerros on paksuimmillaan lampien ympäristössä (kuva 26).

- 46 - Liekoisuus on 0-1 m syvyydellä suuri (3,3 %) ja 1-2 m sy - vyydellä pieni (0,3 %). Pintaliekoja esiintyy kaikkialla lam - pien ympäristöä lukuunottamatta. Syvemmällä olevat puunjäänteet keskittyvät suon pohjoispäähän. Katajalamminsuossa on turvetta noin 1,82 milj. m 3, josta on yli 1 m syvällä alueella 1,12 milj. m 3, yli 1,5 m syväll ä 0,76 milj. m3 ja yli 2 m syvällä 0,54 milj. m3. Suo soveltuu turvelaatunsa puolesta lähinnä jyrsinturvetuotantoon, eteläosa mandollisesti myös palaturvetuotantoon. Pintaturpeen suuri liekoisuus ja pieni tuotantokelpoinen pinta - ala ovat rajoittavina tekijöinä. Yli 1,5 m syvällä 40 hai n alueella on turvetta 0,76 milj. suo-m 3, josta saadaan arviolta 0,23 milj. m 3 jyrsinturvetta. Yhdessä Nuolisuon kanss a yli 1,5 m syvää aluetta on noin 80 ha. 11. Konnunsuo (kl. 4412 04, 07, x = 7134, y = 493) sijait - see noin 30 km Sotkamon kirkonkylältä koilliseen Sotkamon j a Kuhmon rajalla. Suo rajoittuu pohjois- ja eteläpuolelta vaaroihin. Suon itäreunalla on matalahkoja moreenimäkiä. Kulku - yhteydet suolle ovat hyvät, sillä suon eteläreunalta metsäautotielle on matkaa alle 200 m. Suon pinta-ala on n. 40 ha. Yli metrin syvyistä aluetta on n. 30 ha, yli 1,5 m :n syvyist ä aluetta n. 20 ha ja yli 2 m :n syvyistä aluetta 15 ha. Avosuota on n. 25 ha (kuva 27). Suurin osa suosta on luonnontilassa. Luonnontilaisen alueen suotyyppejä ovat sara- ja tupasvillaräme sekä lyhytkortinen- ja rimpineva. Suon eteläosa on ojitettua ja kaakkois - osassa on pieni peltoalue. Ojitetun suon suotyyppejä ova t rimpineva- ja isovarpuisen rämeen ojikot. Suon keskiosan puus - to on harvaa ja kitukasvuista männikköä. Eteläosassa puusto n kasvu on ojituksen jälkeen hieman elpynyt. Suon kuivattamine n edellyttää Konnunlåmmen kuivattamista. Suon vedet laskeva t kolmeen suuntaan. Kuivatusmandollisuudet ovat hyvät. Suon keskisyvyys on 1,8 m ja yli metrin syvyisen aluee n 2,0 m. Suolla on kaksi yli kanden metrin syvyistä allasta. Molemmissa altaissa on pieni lampi. Suon pohjan maalaji o n kauttaaltaan moreeni. Konnunsuossa on rahkavaltaisia turpeita noin 41 % ja sara - valtaisia noin 59 %. Rahkaturpeista yleisimpiä ovat CS-turve

- 47 - (12 %) ja ErCS-turve (15 %). Saraturve on valtaosaltaan rahkasaraturvetta (43 %). Puuta sisältäviä rahkaturpeita on 3 Rahkasaraturpeet ovat suon pohjaosassa. Koillisosan matalalla alueella sararahkaturve ulottuu pohjaan saakka (kuva 28). Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,1, pintaturpeen 3,1 ja pohjaturpeen 5,9. Heikosti maatuneen pintakerrokse n keskisyvyys on 0,6 m ja paremmin maatuneen pohjakerroksen keskisyvyys on 1,2 m (kuva 27). Liekoisuus on 0-1 m :n syvyydessä 1,8 % ja 1-2 m :n syvyydessä 1,0 % eli melko pieni. Puunjäänteitä on suhteellise n tasaisesti koko suon alueella. Suon eteläosasta otetussa näytesarjassa turpeen tuhkapitoisuus vaihtelee välillä 1,3-3,0 % ja keskiarvo on 2, 1 ph-arvot ovat välillä 3,5-5,4. Näytteiden vesipitoisuu s on keskimäärin 92,6 Suuren vesipitoisuuden takia kuivatilavuuspaino on keskimäärin vain 72 kg/m 3, Tehollinen lämpöarvo kuivatulla turpeella on välillä 21,7-25,4 MJ/kg ja 50 %

-48 - kosteudessa 9,6-11,5 MJ/kg (taulukko 9). Kokonaisturvemäärä on noin 0,72 milj. m 3, mistä on yl i metrin syvyisellä alueella noin 0,60 milj. m 3 ja yli kande n metrin syvyisellä alueella noin 0,44 milj. m 3. Konnunsuon turpeiden tuhkapitoisuus on pieni ja lämpö - arvo on korkea. Turpeet ovat lähinnä jyrsinturpeeksi soveltuvia. Heikosti maatuneen pintakerroksen paksuus ja pien i tuotantoala ovat haittaavia tekijöitä. Tuotantoon sopivall a n. 20 ha :n alalla on turvetta 0,48 milj. suo-m 3, josta saadaan arviolta 0,14 milj. m 3 jyrsinturvetta.

-49-12. Tikkasuo (kl. 3433 05, x = 7115, y = 556) sijaitse e noin 15 km Sotkamon kirkolta länteen. Kulkuyhteydet ovat hy - vät. Metsäautotie sivuaa luoteisreunaa ja Kajaani- Sotkamo - maantie on noin 2,5 km :n päässä suosta. Tikkasuo rajoittu u kaikilta reunoiltaan mataliin moreenipeitteisiin mäkiin. Suon pinta-ala on noin 40 ha. Yli 1 m syvää aluetta on 20 h a ja yli 1,5 m syvää 5 ha. Avosuoala on noin 6 ha (kuva 29). Keskiosan suotyyppi on rimpinevamuuttuma. Länsiosass a vallitsevat isovarpuinen- ja tupasvillarämeojikko. Eteläos a on luonnontilassa, suotyyppejä ovat sararäme ja rimpineva. Luonnontilaisten tyyppien osuus on 20 %, ojikkojen ja muuttumien 80 Laaja-alaisin suotyyppi on RiNmu, jonka osuus er i tyypeistä on lähes puolet. Suon reunamien puusto on riukuasteella. Valtaosa puustosta on kuitenkin vajaatuottoista. Suon pinta laskee hyvin loivasti sekä länteen että itää n ja eteläreuna on pohjoisreunaa alempana. Vedet laskevat suo n itäpuolella oleviin metsäojiin. Suon keskisyvyys on 1,1 m ja yli 1 m syvällä alueella 1,4 m. Suon pohja on tasainen. Pohjamaalajina on suon keskiosass a hiesu, muualla useimmiten moreeni.

- 51 - Tikkasuon turve on rahkavaltaista. Turvekerrostuman pintaosassa vallitsevat ErS-t ja ErCS-t, syvemmällä lisätekijöi - tä ei esiinny ja turve on CS-t. Suon länsipään pintaturpeessa on mukana varpua. Turvekerrostuman rakenne on hyvin selke ä (kuva 30). Turpeen keskimaatuneisuus on 4,9, pintaturpeen 3,2 ja poh - jaturpeen 5,7. Maatuneisuus kasvaa tasaisesti pohjaa koht i (kuva 30). Liekoja tavataan suon kaikissa osissa. Liekoisuus on kes - kimääräinen (2,0-2,4 %). Tikkasuossa on turvetta noin 0,44 milj. m3, josta on yl i 1 m syvällä osalla 0,28 milj. m 3 ja yli 1,5 m syvällä osall a 0,09 milj. m3. Tikkasuon turpeet sopivat hyvin palaturpeen raaka-aineek - si. Peruskuivatuksen ansiosta turvekerrostuma on painunutta, joten tuotantokelpoisena voidaan pitää yli metrin syvyistä n. 20 ha :n suuruista aluetta. Alkuvaiheessa tuotantoa haittaa keskiosien paksuhko maatumaton pintakerros. Suosta saadaan arviolta 90 000 m 3 palaturvetta. 13. Seppälänsuo (kl. 4411 07, x = 7105, y = 440) sijaitsee noin 25 km Sotkamon kirkolta kaakkoon. Tieyhteydet ovat hyvät. Suoalue on matalahkojen moreenipeitteisten mäkien reu - nustama. Suon itäpää rajoittuu osittain Kuorelampeen. Suon pinta-ala on noin 70 ha, mistä yli 1 m syvää on noin 10 ha, yli 1,5 m syvää noin 6 ha ja yli 2 m syvää noin 3 ha (kuva 31). Vallitsevana suotyyppinä on sararämemuuttuma. Sen osuu s on lähes 80 % suotyypeistä. SRmu-alueiden keskellä on pieni - alaisena saranevamuuttumia. Suon itäosassa on pallosararämet - tä osittain luonnontilaisena, osittain muuttumana. Lähes ko - ko suoalue on keskitiheän harvennusasteella olevan taimiko n peittämä. Koko suoalue on ojitettu. Itäpään ohutturpeisella alueella ojitus on hyvin harvaa. Kuivatusmandollisuudet ovat hy - vät. Suo viettää jyrkästi kaakkoon. Vedet laskevat A-linjaston alueelta suon itäpään halki virtaavaan Kuorepuroon. B - linjaston alueella vedet virtaavat länsipäästä ojia myöte n etelään Räätäjärveen ja itäpäässä Kuorepuroon.

- 52 - Suon keskisyvyys on 1,3 m ja yli metrin syvyisellä alueel - la 1,7 m. Suon pohja on tasaisesti kaakkoon viettävä. Pohjamaalaji on pääasiassa moreenia, syvimmillä alueilla on kuiten - kin hietaa. Seppälänsuon turpeet ovat saravaltaisia. Yleisimpiä ova t SC- (40 %), LSC- ja EqSC-turpeet. Puunjäännöksiä sisältävä n turpeen osuus on 17 Kerrostuman rakenne on hyvin selväpiirteinen (kuvat 32 ja 33 ) Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,7, pintaturpee n 3,8 ja pohjaturpeen 6,1. Heikosti maatuneen pintaturpeen keski-

-54 - paksuus on vain 0,2 m ja hyvin maatuneen pohjaturpeen 1,1 m (kuvat 32 ja 33). Liekoisuus on 0-1 m syvyydessä keskimääräinen (2,5 %) j a 1-2 m syvyydessä melko pieni (1,0 %). Puunjäänteitä on eniten suon länsipäässä. Tutkimuspisteistä A 100 ja B 200 otettujen näytteiden keskimääräinen tuhkapitoisuus on 4,6 Näytteiden ph-arvo vaihtelee välillä 4,2-5,2. Vesipitoisuus on suon eteläisessä altaassa alhainen (86,2-89,5 %), kun taas luonnontilaisempi pohjoinen allas on vetisempi (89,8-92,2 %) (taulukk o 10).

- 55 - Seppälänsuossa on turvetta 0,91 milj. m 3, mistä yli metri n syvyisellä alueella on 0,18 milj. m 3 ja yli 2 metrin syvyisellä 0,08 milj. m 3, Seppälänsuon saravaltaiset turpeet sopivat lähinnä vai n jyrsinturpeeksi. Tuotantoon sopivan pinta-alan (yhteensä 6 ha ) pienuuden takia tuotanto ei kuitenkaan ole kannattavaa. 14. Laukkusuo (kl. 3434 07, x = 7135, y = 564) sijaitse e noin 35 km Sotkamon kirkolta pohjoiseen. Lähin maantie kulke e noin 800 m :n etäisyydellä suosta. Suo sijaitsee kallioperä n kohoumien välisessä painanteessa. Lounaisreunalla on moreenikumpareita. Suon pinta-ala on noin 30 ha, mistä yli metri n syvyistä aluetta on noin 12 ha, yli 1,5 m syvyistä noin 11 ha ha yli 2 m syvyistä noin 8 ha. Avosuota on noin 10 ha (kuva ) 34). Vallitsevina suotyyppeinä itäosan luonnontilaisella alueella ovat sara- ja lyhytkortinen neva. Länsiosan ohutturpeisella alueella on pienialaisina useita rämetyyppejä osittai n luonnontilaisia, osittain ojikkoina. Lounaisosassa vallitse - vana suotyyppinä on lyhytkortisen nevan muuttuma. Luonnontilaisten tyyppien osuus on 55 %, ojikkojen ja muuttumien 4 5 Suon reunamilla kasvaa paikoin keskitiheää riukuasteen metsikköä, paikoin tiheää harvennusvaiheen metsikköä.

- 56 - Noin kolmasosa suoalasta on ojitettu. Pohjoisreunalla o n vanha oja, lounaisosassa on vanhaa ja uutta ojitusta. Su o viettää länteen ja vedet laskevat länsipäästä Laukkupuroon. Kuivatusmandollisuudet ovat kohtalaisen hyvät. Suon keskisyvyys on 3,2 m ja yli metrin syvyisen aluee n 3,4 m. Suon itäosassa on syvä allas. Länsipää suosta on ma - tala ja saarekkeiden rikkoma. Pohjamaalajina on syvimmäll ä alueella pääasiallisesti hiekka, muualla moreeni. Rahkavaltaisten turpeiden osuus on 21 % ja saravaltaiste n 79 Yleisimmät turvelajit ovat SC- ja CS-t. Lisätekijöitä on vähän. Turvelajien suhteen kerrostuma on selväpiirteinen.

- 58 - Pinnassa on paikoin paksuhko kerros heikosti maatunutta CS-tur - vetta. Muuten turve on varpua sisältävää SC-turvetta (kuva 35). Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,0, pintaturpeen 3,3 ja pohjaturpeen 6,0. Heikosti maatuneen pintaturpeen keskipaksuus on 1,2 m ja hyvin maatuneen pohjaturpeen 2,0 m. Liekoisuus on sekä 0-1 m :n että 1-2 m :n syvyydessä pien i (0,5 ja 0,2 %). Puunjäänteet sijaitsevat suon reunamilla. Laboratorionäytteet on otettu suon länsiosasta tutkimuspisteeltä A 300. Turpeen tuhkapitoisuus on 3,5-7,0 % j a keskiarvo on 4,5 ph-arvot vaihtelevat välillä 4,2-5, 4 ja vesipitoisuus välillä 90,0-92,9 Kuivatilavuuspain o on suuren vesipitoisuuden takia suhteellisen pieni, 73-8 2 kg/m 3, Tehollisten lämpöarvojen vaihteluväli on kuivalla turpeella 20,0-23,3 MJ/kg ja 50 % kosteudessa 8,8-10,4 MJ/k g (taulukko 11). Laukkusuossa on turvetta noin 0,96 milj. m 3, yli 1,5 m sy - vällä osalla noin 0,40 milj. m 3 ja yli 2 m syvällä noin 0,3 8 milj. m 3, Laukkusuon yli 1,5 m syvällä alueella on polttoturpeeks i sopivaa hyvin maatunutta turvetta 0,25 milj. suo-m 3. Heikosti maatuneen pintakerroksen paksuuden (1,4 m) ja pienen pinta - alan vuoksi suota ei kuitenkaan kannata ottaa polttoturvetuotantoon.

- 59-15. Mustasuo (kl. 3434 07, x = 7136, y = 564) sijaitse e noin 35 km Sotkamon kirkonkylästä pohjoiseen ja matkaa Kajaa - niin on n. 40 km. Lähimmälle tielle suolta on matkaa n. 2 km. Suon pinta-ala on n. 70 ha. Yli metrin syvyistä aluetta on n. 45 ha, yli 1,5 m :n syvyistä aluetta n. 20 ha ja yli 2 m syvää n. 10 ha. Avosuoala on n. 20 ha. Suo rajoittuu moreenimäkiin (kuva 34). Vallitsevina suotyyppeinä suon luonnontilaisessa keskiosas - sa ovat rimpi- ja lyhytkortiset nevat. Suon reunaosat ja pohjoisosa ovat ojitettuja. Koko suoalasta on ojikkona noin puolet. Reunaosien suotyyppejä ovat isovarpuinen- ja tupasvillarämeojikko. Pohjoisosa suosta on tupasvillarämeojikkoa. Puusto, jota on vain suon reunaosissa, on mäntyvaltaista ja kasva - vaa. Kehitysasteeltaan se on taimikko- ja riukuasteista, osit - tain jopa harvennuskelpoista. Suon kuivatusmandollisuudet ovat hyvät, esim. kaakkoiskulmalta Kamustenpurolle lasku on yli 10 m. Suon keskisyvyys on 1,8 m ja yli metrin syvyisen aluee n 1,9 m. Suolla on kaksi yli kanden metrin syvyistä aluetta. Suon syvemmässä altaassa on liejukerrostuma, joka on paksuim - millaan metrin vahvuinen. Suon pohjan maalaji on pääasiass a moreeni. Kaakkoiskulmalla on hiekkaisia alueita ja syvimmä n altaan pohjalla hiesua. Mustasuossa on rahkavaltaisia turpeita n. 44 % ja saravaltaisia n. 56 %. Saravaltaisista turpeista yleisin on rahkasara - turve (SC-t), jota on 44 % kaikista turpeista. Rahkaturpeist a yleisimpiä ovat ErCS ja CS, joita on 32 %. Puuta sisältävää turvetta on 4,4 %. Sararahkaturpeet ovat pintakerroksena läp i suon ja yleisin turvelaji, rahkasaraturve on paksuna kerrostumana pohjalla. Länsiosassa vallitsevana turvelajina on sararahkaturve (kuva 36). Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,6, pintakerrokse n 3,3 ja pohjakerroksen 6,1. Heikosti maatuneen pintakerroksen keskipaksuus on 0,3 m. Hyvin maatuneen pohjakerroksen keski - paksuus on 1,5 m (kuva 36). Liekoisuus on 0,1 m :n syvyydessä suuri (3,3 %) ja 1-2 m : n syvyydessä melko pieni (1,5 %). Puunjäännökset sijaitseva t pääasiallisesti suon länsiosassa alle 2 m :n syvyisellä alueella. Näytesarja on otettu suon eteläosasta tutkimuspisteest ä A 300. Tuhkapitoisuus on varsin alhainen ; keskimäärin 1,9 %.

- 61 - ph-arvo on keskimäärin 4,0. Vesipitoisuus vaihtelee välill ä 81,3-93,5 Tehollinen lämpöarvo kuivalla turpeella o n 20,0-24,0 MJ/kg ja 50 % kosteudessa 8,7-10,8 MJ/kg (tau - lukko 12). Suossa on turvetta noin 1,26 milj. m 3, mistä on yli metri n syvyisellä alueella noin 0,86 milj. m 3 ja yli kanden metri n syvyisellä alueella noin 0,25 milj. m 3, Mustasuossa on kandessa altaassa polttoturvetuotantoo n sopivaa aluetta yhteensä 20 ha. Turpeet ovat keskinkertaisesti ja hyvin maatuneita rahkasara- ja sararahkaturpeita, jotk a soveltuvat sekä jyrsin- että palaturvetuotantoon. Suon keski - osien paksuhko pintakerros haittaa aluksi tuotantoa. Tuotanto - alueen 0,48 milj. suo-m 3 :stä saadaan polttoturvetta n. 0,1 4 milj. m 3, 16. Iso Varpusuo (kl. 4322 09, x = 7092, y = 445) on saarekkeiden rikkoma suo. Se sijaitsee noin 40 km Sotkamon kirkolta kaakkoon. Kulkuyhteydet ovat kohtalaiset. Maantie o n noin neljän kilometrin päässä suosta ja metsäautotie tule e varpulan taloon lähes keskelle suota. Suon eteläpuolella kulkee toinen metsäautotie. Pohjoisessa suo rajoittuu harjuihi n ja moreeniselänteisiin. Länsipuolella on vaaroja. Etelä- j a itäpuolella on hiekkamoreenisia drumliineja, joita on saarekkeina myös suoalueella. Suon itäreunalla virtaa Kärnänjoki.

- 62 - Iso Varpusuon pinta-ala on noin 210 ha, mistä yli 1 m syvä ä aluetta on noin 130 ha, yli 1,5 m syvää noin 100 ha ja yli 2 m syvää noin 80 ha. Avosuo esiintyy useana erillisenä laikkuna, yhteispinta-ala on noin 40 ha (kuva 37). Vallitsevina suotyyppeinä ovat erilaiset ojikot ja muuttu - mat. Muuttumien osuus on 44 %, ojikkojen 30 %. Suon keski - osan yleisin tyyppi on lyhytkortisen nevan muuttuma, eteläosa n rimpinevamuuttuma. Luonnontilaista suota esiintyy ainoastaa n suon luoteis- ja pohjoisosassa, missä lyhytkortinen neva j a sararäme ovat vallitsevina tyyppeinä. Reuna-alueiden yleisi n tyyppi on isovarpuinen rämeojikko. Puuston kehitysluokka vaih - telee riukuasteisesta harvennusmetsikköasteelle. Yleensä puus - to on keskitiheää, paikoin kuitenkin tiheää. Suo on ojitettu kokonaan lukuunottamatta pieniä alueit a luoteis- ja pohjoisosassa. Suo viettää erittäin jyrkästi itää n ja koilliseen. Vedet laskevat pohjoisosasta koilliseen Murto - jokeen, eteläosasta itään Kärnänjokeen, joka pohjoisempan a liittyy Murtojokeen. Kuivatusmandollisuudet ovat hyvät. Suon keskisyvyys on 2,5 m, yli 1 m syvällä alueella 2,9 m ja yli 2 m syvällä 3,3 m. Suon pohja on hyvin epätasainen. Suon keskiosassa on luode-kaakko suuntainen syvänne. Pinnan - alaisia hiekkasaarekkeita esiintyy paikoin. Pohjamaalajin a on yleensä hiekka. Suon keskiosassa on karkeaa hietaa ja etelä - osassa reuna-alueilla moreenia. Iso Varpusuon turpeet ovat voittopuolisesti saravaltaisia. Saravaltaisten turpeiden osuus on 91 % ja rahkavaltaisten 9 %. Puunjäänteitä sisältävien turpeiden kokonaisosuus on 15 %. Yleisin turvelaji on SC-t, jonka osuus on lähes puolet kaikista turvelajeista. Turvekerrostuman rakenne on jokseenkin selväpiirteinen. Suon pintaa peittää laajoilla alueilla hyvin ohu t CS-turvekerros. Muutoin turvelajina on SC-t (kuva 38). Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,3, pintaturpee n 3,7 ja pohjaturpeen 5,7. Pintaturpeen keskipaksuus on 0,5 m ja pohjaturpeen 2,0 m (kuva 38 ) Liekoisuus on 0-1 m syvyydessä suuri (3,6 %), mutta 1-2 m syvyydessä melko pieni (1,2 %). Suon keskiosassa on laajahk o alue, jossa liekoja ei esiinny lainkaan. Pintaliekoja tavataan runsaimmin suon reunaosissa ja Hanhisaaren ympäristössä. Syvemmällä olevat puunjäänteet ovat jakaantuneet tasaisemmin.