GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. Maaperäosasto, raportti P 13.4/85/17 4

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto, raportti P 13.4/85/17 4 Pauli Hännine n PUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARA T Osa IV Kuopio 1985

Tekijän osoite : Geologian tutkimuskesku s PL 23 7 70101 KUOPIO 10

- 1 - SISÄLLYSLUETTEL O JOHDANTO 3 TUTKIMUSMENETELMÄT JA TULOSTEN ESITYS 3 Kenttätutkimukset 3 Laboratoriotutkimukset 5 Tutkimusaineiston käsittely 5 TUTKITUT SUOT 8 1. Hetesuo 8 2. Sumusuo 1 6 3. Vitikkosuo 2 5 4. Kylmänperänsuo 3 0 5. Navettasuo 3 7 6. Kärppäsuo 4 0 7. Joutensuo 4 7 8. Lampisuo 5 1 9. Kaartosuo 5 7 10. Siliäsuo 6 0 11. Nahkasuo-Halmesuo 6 4 12. Lehtosuo 6 8 13. Ämmänsuo 7 1 14. Rikkisuo 7 6 15. Latvansuo 8 1 16. Isosuo E 8 4 17. Palosuo 9 2 18. Risusuo 9 6 19. Isosuo W 10 3 TULOSTEN TARKASTELU 10 8 Tutkittu suoala ja suotyypit 10 8 Turvekerrostuma paksuus ja maatuneisuus 10 8 Turvelajijakauma ja liekoisuus 10 9 Laboratoriotulosten tarkastelu 10 9 Soveltuvuus turvetuotantoon 11 1 KIRJALLISUUTTA 11 3 LIITTEET

- 3 - JOHDANTO Geologian tutkimuskeskus on suorittanut turvetutkimuksi a Pudasjärven kunnan alueella vuosina 1974, 1978-1984. Tutkimukset liittyvät valtakunnan turvevarojen inventointiin. Vuosien 1974, 1978-1983 tutkimusten tulokset on julkaistu aiemmi n (P. Hänninen 1983 a, P. Hänninen 198.b, 3 P. Hänninen 1984). Tässä raportissa käsitellään v. 1984 tutkittuja soita. Kunnassa on luetteloitu kaikkiaan 947 yli 20 ha :n kokoist a suota, joiden yhteispinta-ala on 220 490 ha (Lappalainen, Häikiö, Heiskanen 1980). Vuonna 1984 tutkittiin yhteensä 19 suota yhteis - pinta-alaltaan 6 465 ha (kuva 1). Kaikkiaan vuoden 1984 loppuun mennessä on tutkittu yhteensä 118 suota yhteispinta-alaltaan 47 100 ha eli noin 21 % kunnan suoalasta. Tutkimukset jatkuvat edelleen. TUTKIMUSMENETELMÄT JA TULOSTEN ESITY S Kenttätutkimukse t Kenttätutkimuksissa on noudatettu Geologian tutkimuskeskuksen "Turvetutkimusten maasto-oppaass a " (Lappalainen, Sten, Häikiö 1978) kuvattuja menetelmiä. Suot on tutkittu käyttäe n linjatutkimusmenetelmää, jossa suon hallitsevan osan halki vede - tään selkälinja ja tälle poikkilinjoja 400 m :n välein. Varsinaisten tutkimuslinjojen väliin on tehty syvyystutkimuslinjoja, joilta on kairaamalla tutkittu turvekerroksen paksuus. Tutkimuslinjastot on vaaittu ja korkeudet on pyritty kiin - nittämään valtakunnalliseen kiintopisteverkkoon. Jokaisella tut - kimuspisteellä määritettiin suotyyppi, suon pinnan vetisyys (kui - va, normaali, vetinen, hyllyvä, rimpinen), mättäisyys (peitt ä vyys %) ja mättäiden korkeus sekä puustoisilla suotyypeillä puu - lajisuhteet, puuston tiheys- ja kehitysluokka ja mahdollise t hakkuut. Maatumattoman puuaineksen, ns. liekoisuuden selvittämiseksi pliktattiin turvekerrostuma tutkimuspisteiden ympärill ä kymmenen kertaa 2 m :n syvyyteen asti. Kairalla otetuista turve - näytteistä määritettiin turvelaji, maatuneisuus (H1-10), kosteu s ja kuituisuus. Tilavuustarkalla mäntäkairalla otettiin turve-

- 4 - Kuva 1. Vuonna 1984 tutkitut suo t 1. Hetesuo 7. Joutensuo 13. Ämmänsuo 2. Sumusuo 8. Lampisuo 14. Rikkisuo 3. Vitikkosuo 9. Kaartosuo 15. Latvansuo 4. Kylmänperänsuo 10. Siliäsuo 16. Isosuo E 5. Navettasuo 11. Nahkasuo- 17. Palosuo 6. Kärppäsuo Halmesuo 18. Risusuo 12. Lehtosuo 19. Isosuo W

- 5 - näytteitä laboratoriotutkimuksia varten. Näytteenottopistee t valittiin siten, että ne edustaisivat mahdollisimman hyvin kysei - sen suon turvekerrostumaa. Laboratoriotutkimukse t Laboratoriossa määritettiin turvenäytteistä ph suoraan märästä näytteestä, vesipitoisuus kuivaamalla turve 105 C :ssa vakio - painoon, tuhkapitoisuus hehkuttamalla kuiva näyte 815 ± 25 C :ss a ja turpeen lämpöarvo LECO AC-200 -kalorimetrillä (ASTM D 3286). Lisäksi määritettiin muutamilta soilta turpeen rikkipitoisuu s LECO -kalorimetrillä sekä tuhkansulamispiste Leitz Wetzlar -kuumennusmikroskoopilla (DIN 51731) (liite 1). Tutkimusaineiston käsittel y Jokaisesta suosta piirrettiin kartta, josta selviää suo n turvekerrostuman paksuus, keskimaatuneisuus ja heikosti maatuneen pintakerroksen paksuus. Lisäksi soista on laadittu peruskarttapohjalle tutkimuspisteiden sijaintia kuvaavat kartat. Soiden turvekerrostumia on havainnollistettu tutkimuslinjoista piir - retyillä turvelaji- ja maatuneisuusprofiileilla. Selitykset käy - tetyistä merkinnöistä ovat kuvassa 2. Turpeen käyttösuunnitelmien laatimisen kannalta välttämättömiä keskiarvoja on koottu taulukkoon (liite 2). Siinä oleva t turvekerrostumien keskisyvyydet ja turvemäärät laskettiin heikost i maatuneen pintakerroksen (H 1_4 ), paremmin maatuneen pohjakerrokse n (H5-10) ja koko turvekerrostuman osalta erikseen koko suon, (H1_10) yli metrin, yli 1,5 metrin ja yli kahden metrin syvyisille suo n osille. Keskisyvyydet ja turvemäärät on laskettu ns. vyöhykelaskutapaa käyttäen (Tuittila 1982). Turvelajijakaumat esitetään liitteessä 3. Siinä turvelaji t on jaettu rahka- ja saravaltaisiin. Rahkavaltaiset on jaettu rahka- ja saraturpeisiin. Tutkimuspisteiden suotyyppimääritysten perusteella laskettiin suotyyppien prosenttijakauma (liite 4). Linjaverkosta johtuu, että saaduissa prosenttiluvuissa soiden keskustojen suotyypit

- 7 - painottuvat reunaosien suotyyppejä enemmän. Kuitenkin saadu t keskiarvot kuvastavat sangen hyvin kunkin suon suotyyppien suhteita sekä antavat kuvan ojituksen laajuudesta. Liekojen eli lahoamattoman puun määrää on selvitetty laske - malla ns. Pavlov'in menetelmää soveltaen liekojen prosentuaaline n osuus turvekerrostumasta 0-1 m :n ja 1-2 m :n syvyysväleill ä soiden? 1 m :n ja? 2 m :n syvyisiltä alueilta. Liekojen määrä on luokiteltu seuraavasti : erittäin vähän (liekoisuus alle 1 %), vähän (liekoisuus 1-2 %), kohtalaisesti (liekoisuus 2-3 %), runsaasti (liekoisuus 3-4 %) ja erittäin runsaasti (liekoisuu s yli 4 %). Soista on kirjoitettu selostukset, joista selviää suon sijainti, ympäristön topografia ja suon koko, suotyyppien jakauma, puustoisuus ja ojitustilanne tutkimusajankohtana sekä kuivatusmah - dollisuus. Turvekerrostumaa koskevista keskiarvotiedoista käsitellään turpeen käytön kannalta merkityksellisimpiä. Pintakerrok - sella tarkoitetaan näissä selostuksissa suon pintaosan käsittävää, yleensä yhtenäistä turvekerrosta, jossa maatuneisuus on korkein - taan H 4. Pohjaosalla tarkoitetaan tämän alle jäävää kerrostuma n osaa. Se on tavallisesti kohtalaisesti (H 5_6 ) tai hyvin (H 7_10 ) maatunutta, mutta siinä voi esiintyä heikosti maatuneita kerrok - sia. Käytettyjen lyhenteiden ja luokitusten selitykset ova t kuvassa 2. Turvenäytteistä tehdyistä laboratoriomäärityksistä esitetään ph, tuhkapitoisuus (% :eina märkäpainosta), kuiva-ainemäär ä (kg/suo-m 3 ), kuivan turpeen tehollinen lämpöarvo ja rikkipitoisuus (% :eina kuiva-aineesta) sekä näiden keskiarvot. Keskiarvoj a laskettaessa on jätetty huomioimatta näytesarjan kaksi alint a näytettä. Yleensä tämä osa turvekerrostumaa jää myös tuotannoss a käyttämättä. Lopuksi on annettu arvio ko. suon turvekerrostuma n käyttökelpoisuudesta, siihen vaikuttavista tekijöistä, tuotanto - kelpoisesta alasta ja sen sisältämästä polttoturpeeksi kelpaa - vasta luonnontilaisesta turvemäärästä. Tuotantokelpoinen turve - määrä on laskettu vähentämällä suon pohjalle jäävä turvekerro s (0,4-0,6 m). Tuotantoon sopivaksi on otettu yleensä yli 1,5 m syvät alueet.

8 1. Hetesuo (kl. 3523 04, x= 7283, y= 473) sijaitsee noi n 50 km Pudasjärven keskustasta luoteeseen. Suo rajoittuu luotees - sa Sumusuohon ja muualla moreenikankaisiin. Suon pohjoisosass a kulkee tie (kuvat 3 j a 4). Pinta-ala on 620 ha, josta yli metrin syvyistä aluetta o n 405 ha, yli 1,5 m :n 300 ha ja yli kahden metrin 170 ha. Tutki - muspisteitä on 5/10 ha ja syvyystutkimuspisteitä 1,6/10 ha. Suon pinta viettää kohti Sumuojaa ja vedet purkautuvat Sumuojan ja Siuruanjoen kautta Iijokeen. Suo on kuivattavissa. Vallitsevina suotyyppeinä ovat lyhytkortinen neva ja lyhyt - kortinen nevaräme. Suoalasta on ojitettu noin 20 %. Turvekerrostuman keskipaksuus on 1,5 m. Tästä on heikost i maatuneen pintaturpeen osuus 0,5 m ja hyvin maatuneen osuus 1,0m. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 2,0 m ja yli kahde n metrin 2,7 m. Suon pohja on melko tasainen ja yleisimpänä pohja - maalajina on hiekka. Turpeista on noin 60 % saravaltaisia ja 40 % rahkavaltaisia. Rahkasaraturpeita on yli puolet. Yleisimpänä lisätekijänä tavataan tupasvillaa (kuvat 5-10). Puunjäänteitä sisältävien turpeiden osuus on 4 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,8, heikosti maa - tuneen pinnan 3,1 ja hyvin maatuneen osan 5,6. Liekoja esiinty y erittäin vähän (0,2 %) 0-1 metrin syvyysvyöhykkeellä ja 1-2 metrin vyöhykkeellä liekoja ei tavattu. Turpeen tuhkapitoisuus ei suuresti vaihtele suon eri osiss a (taulukko 1). Tuhkapitoisuus on melko alhainen, keskiarvo 2,5 %. Turpeen vesipitoisuus on keskimäärin 91,1 % ja suokuution kuiva - ainepitoisuus 93 kg/ m 3. Kuivatilavuuspaino on pienin C-linjalt a otetuissa näytteissä. Tehollinen lämpöarvo on kohtalainen, keski - arvo 20,5 MJ/kg. Turpeen rikkipitoisuus on keskimäärin 0,12 %. 3 Turvetta on suossa kaikkiaan noin 9,4 milj. suo-m, jost a on heikosti maatunutta noin 3,0 milj. suo-m3 (32 %) ja hyvin maa - tunutta noin 6,4 milj. suo-m 3 (68 %). Hetesuossa on turvetuotantoon soveltuvaa yli 1,5 metri ä syvää aluetta 6 eri altaassa yhteensä noin 280 ha ja käyttökel - poista turvetta noin 5,0 milj. suo-m 3. Turve on pääosin heikost i ja kohtalaisesti maatunutta rahkasaraturvetta, joka soveltuu sek ä jyrsin- että palaturvetuotantoon. Lähes maatumaton (H 1_3 ) nahkainen pintakerros on ohut. A-linjaston alueella pintakerro s puuttuu lähes täysin.

- 16-2. Sumusuo (kl. 3523 01, x= 7284, y= 470) sijaitsee noi n 50 km Pudasjärven keskustasta luoteeseen. Suo rajoittuu pohjoisessa Isosuohon, kaakossa Hetesuohon ja muualla moreenikankaisiin. Suon eteläosassa kulkee tie (kuvat 11 ja 12). Pinta-ala on 930 ha, josta yli metrin syvyistä aluetta o n 520 ha, yli 1,5 m :n 440 ha ja yli kahden metrin 275 ha. Tutkimus - pisteitä on 4,2/10 ha ja syvyystutkimuksia 1,5/10 ha.

- 19 - Suon pinta viettää B-linjalla länteen ja muualla itään j a vedet purkautuvat B-linjalla Litojoen ja muualla Sumuojan sek ä Siuruanjoen kautta Iijokeen. Suo on kuivattavissa. Vallitsevina suotyyppeinä ovat lyhytkortinen neva ja rimpi - neva. Suo on D- ja E-linjastoja lukuunottamatta luonnontilainen. Turvekerrostuman keskipaksuus on 1,4 m. Tästä on heikost i maatuneen pintaturpeen osuus 0,4 m ja hyvin maatuneen osuus 1,0 m. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 2,0 m ja yli kahden met - rin 2,5 m. Suon pohja on allasalueilla tasainen ja yleisimpin ä pohjamaalajeina ovat hiekka ja moreeni. Turpeista on noin 66 % saravaltaisia ja 34 % rahkavaltaisia. Rahkaturpeita on yli puolet. Yleisimpänä lisätekijänä tavataan tupasvillaa (kuvat 13-18). Puunjäänteitä sisältävien turpeide n osuus on 1 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,9, heikosti maatuneen pinnan 2,4 ja hyvin maatuneen osan 5,8. Liekoja esiintyy erittäin vähän (0,2 %) 0-1 metrin syvyysvyöhykkeellä ja 1-2 metrin vyöhykkeellä liekoja ei tavattu. Turpeen tuhkapitoisuus ei suuresti vaihtele suon eri osissa (taulukko 2). Tuhkapitoisuus on melko alhainen, keskiarvo 2,0 %. Vesipitoisuus on keskimäärin 91,2 % ja suokuution kuiva-ainepitoi - suus 90 kg/m3. Tehollinen lämpöarvo on kohtalainen, keskiarv o 20,4 MJ/kg. Tehollinen lämpöarvo on alhaisin pisteeltä A 2200 + 700 otetuissa näytteissä. Turpeen rikkipitoisuus on keskimääri n 0,11 %. Turvetta on suossa kaikkiaan noin 13,3 milj. suo-m3, josta on heikosti maatunutta noin 3,7 milj. suo- m3 (28 %) ja hyvin maa - tunutta noin 9,6 milj. suo-m 3 (62 %). Sumusuossa on turvetuotantoon soveltuvaa aluetta useassa er i altaassa yhteensä noin 400 ha ja käyttökelpoista turvetta noi n 6,8 milj. suo-m 3. Turve on pääosin kohtalaisesti maatunutta rah - kasaraturvetta, joka soveltuu sekä jyrsin- että palaturvetuotan - toon. A-linjaston eteläpuoli on paikoin erittäin vetinen. Tämä näkyy myös laboratoriotuloksissa alhaisina kuivatilavuuspainoina. Lähes maatumaton (H 1_3 ) rahkainen pintakerros on ohut.

- 25-3. Vitikkosuo (kl. 3523 04, x= 7284, y= 472) sijaitsee noi n 50 km Pudasjärven keskustasta luoteeseen. Suo rajoittuu moreenikankaisiin. Suon eteläpuolella kulkee tie (kuvat 19 ja 20). Pinta-ala on 120 ha, josta yli metrin syvyistä aluetta o n 50 ha, yli 1,5 m :n 25 ha ja yli kahden metrin 10 ha. Tutkimus - pisteitä on 5,6/10 ha ja syvyystutkimuspisteitä 0,8/10 ha. Suon pinta viettää itään ja vedet purkautuvat Sumuojan j a Siuruanjoen kautta Iijokeen. Suo on kuivattavissa. Vallitsevina suotyyppeinä ovat isovarpuinen rämemuuttuma j a kangasrämemuuttuma. Suo on kauttaaltaan ojitettu. Turvekerrostuman keskipaksuus on 1,0 m. Tästä on heikost i maatuneen pintaturpeen osuus 0,2 m ja hyvin maatuneen osuus 0,8 m. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 1,6 m ja yli kahden met - rin 2,4 m. Suon pohja on epätasainen ja yleisimpinä pohjamaalajeina ovat moreeni ja hiekka. Turpeista on noin 81 % saravaltaisia ja 19 % rahkavaltaisia. Rahkasaraturpeita on lähes 80 %. Yleisimpänä lisätekijänä tavataan tupasvillaa (kuvat 21 ja 22). Puunjäänteitä sisältävie n turpeiden osuus on 10 %.

- 26 - Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,3, heikost i maatuneen pinnan 3,4 ja hyvin maatuneen osan 5,8. Liekoj a esiintyy erittäin vähän (0,1 %) 0-1 metrin syvyysvyöhykkeell ä ja 1-2 metrin vyöhykkeellä liekoja ei tavattu. Turpeen tuhkapitoisuus on saraturpeille tyypillinen, keski - arvo 4,3 (taulukko 3) turpeen vesipitoisuus on keskimäärin 89,4 % ja suokuution kuiva-ainepitoisuus 105 kg/m 3. Tehollinen lämpö - arvo on melko korkea, keskiarvo 21,5 MJ/kg. Turpeen rikkipitoisuus on keskimäärin 0,17 %. Turvetta on suossa kaikkiaan noin 1,2 milj. suo-m 3, joista on heikosti maatunutta noin 0,2 milj. suo-m 3 (17 %) ja hyvin maatunutta noin 1,0 milj. suo-m 3 (83 %). Vitikkosuossa on turvetuotantoon soveltuvaa yli 1,5 metri ä syvää aluetta kahdessa eri altaassa yhteensä noin 20 ha ja käyttökelpoista turvetta noin 0, 3 milj. suo-m 3. Turve on pääsosin koh - talaisesti maatunutta rahkaturvetta, joka soveltuu sekä jyrsinettä palaturvetuotantoon. Lähes maatumaton (H1 3 rahkainen pintakerros on ohut. Tuotantokelpoinen alue on tiheään ojitettu j a puuston kasvu on alueella selvästi elpynyt. B-linjaston aluee n turvetuotantoon ottoa vaikeuttaa lisäksi jyrkkä vietto.

- 30-4. Kylmänperänsuo (kl. 3513 09, x= 7242, y= 486) sijaitse e noin 20 km Pudasjärven keskustasta lounaaseen. Suo rajoittuu poh - joisessa Takasuohon, etelässä Koivusuohon ja muualla moreenisaa - rekkeisiin. Suon läpi kulkee Oulu-Kuusamotie (kuvat 23 ja 24). Pinta-ala on 620 ha, josta yli metrin syvyistä aluetta o n 210 ha, yli 1,5 m :n 95 ha ja yli kahden metrin 20 ha. Tutkimus - pisteitä on 3,6/10 ha ja syvyystutkimuspisteitä 1,3/10 ha. Suon pinta viettää etelään ja vedet purkautuvat Lokaoja n ja Nuorittajoen kautta Kiiminkijokeen. Vallitsevina suotyyppeinä ovat rimpineva ja lyhytkortine n nevaräme. Rämeitä on noin 60 %. Suoalasta on ojitettu noin puolet. Turvekerrostuman keskipaksuus on 0,9 m. Tästä on heikost i maatuneen pintaturpeen osuus 0,3 m ja hyvin maatuneen osuus 0,6m. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 1,5 m ja yli kahden met - rin 2,1 m. Suon pohja on tasainen ja yleisimpänä pohjamaalajin a on hiekka. Turpeista on noin 84 % saravaltaisia ja 16 % rahkavaltaisia. Rahkasaraturpeita on yli 80 %. Yleisimpänä lisätekijänä tavataan varpua (kuvat 24-27). Puunjäänteitä sisältävien turpeiden osuu s on 1 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,0, heikosti maatuneen pinnan 3,8 ja hyvin maatuneen osan 5,5. Liekoja esiintyy erittäin vähän (0,2 %) 0-1 metrin syvyysvyöhykkeellä ja 1-2 metrin vyöhykkeellä liekoja ei tavattu. Turpeen tuhkapitoisuus on saraturpeille tyypillinen, keski - määrin 4,6 % (taulukko 4). Turpeen vesipitoisuus on keskimääri n 88,7 % ja suokuution kuiva-ainepitoisuus on 110 kg/m 3. Tehollinen lämpöarvo on melko korkea, keskiarvo 21,1 MJ/kg. Turpeen rik - kipitoisuus on keskimäärin 0,18 %. Turvetta on suossa kaikkiaan noin 5,6 milj. suo-m 3,josta o n heikosti maatunutta noin 1,8 milj. suo-m3 (32 %) ja hyvin maatunutta noin 3,8 milj. suo-m 3 (68 %). Kylmänperänsuossa on turvetuotantoon soveltuvaa aluett a useassa eri altaassa yhteensä noin 90 ha ja käyttökelpoista tur - vetta noin 1,1 milj. suo-m3. Turve on pääosin heikosti ja kohtalaisesti maatunutta rahkasaraturvetta, joka soveltuu hyvin jyrsin - turvetuotantoon ja välttävästi palaturvetuotantoon. Lähes maatu - maton (H 1_3 ) rahkainen pintakerros on erittäin ohut.

- 37-5. Navettasuo (kl. 3513 05, x= 7237, x= 474) sijaitsee noin 30 k m Pudasjärven keskustasta lounaaseen. Suo rajoittuu kaakossa j a etelässä harjuihin ja muualla rantakerrostumiin. Suon luoteis - puolella kulkee Oulu-Kuusamotie (kuvat 28 ja 29). Pinta-ala on 190 ha, josta yli metrin syvyistä aluetta o n 60 ha, yli 1,5 m :n 25 ha ja yli kahden metrin 10 ha. Tutkimuspisteitä on 4,3/10 ha ja syvyystutkimuspisteitä 1,2/10 ha. Suon pinta viettää luoteeseen ja vedet purkautuvat Levo-ojan ja Panumaojan kautta Iijokeen. Suo on kuivattavissa. Vallitsevana suotyyppinä on lyhytkortinen neva. Avosuoalueita on yli puolet. Suoalasta on ojitettu noin 30 %. Turvekerrostuman keskipaksuus on 0,8 m. Tästä on heikost i maatuneen pintaturpeen osuus 0,3 m ja hyvin maatuneen osuus 0,5m. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 1,4 m ja yli kahden met - rin 2,4 m. Suon pohja on tasainen ja yleisimpänä pohjamaalajin a on hiekka. Turpeista on noin 71 % rahkavaltaisia ja 29 % saravaltaisia. Sararahkaturpeita on noin puolet. Yleisimpänä lisätekijänä tava - taan tupasvillaa (kuva 30). Puunjäänteitä sisältävien turpeide n osuus on 1 Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,3, heikost i maatuneen pinnan 3,1 ja hyvin maatuneen osan 5,1. Liekoja ei tavattu. Liekoja esiintyy erittäin vähän (0,8 %) 0-1 metrin sy - vyysvyöhykkeellä ja 1-2 metrin vyöhykkeellä liekoja ei tavattu. Turpeen tuhkapitoisuus on melko korkea, keskimäärin 6,4 % (taulukko 5). Turpeen vesipitoisuus on keskimäärin 87,5 % j a suokuution kuiva-ainepitoisuus 112 kg/ m 3. Tehollinen lämpöarvo on melko korkea, keskimäärin 21,0 MJ/kg. Rikkipitoisuusmäärity k - siä tehtiin yksi. Rikkipitoisuus näytteessä on 0,17 %. Turvetta on suossa kaikkiaan noin 1,5 milj. suo-m 3, josta on heikosti maatunutta noin 0,6 milj. suo-m 3 (40 %) ja hyvin maatunutta noin 0,9 milj. suo-m 3 (60 %). Navettasuossa on turvetuotantoon soveltuvaa yhtenäistä yl i 1,5 metriä syvää aluetta noin 20 ha ja käyttökelpoista turvett a noin 0,3 milj. suo-m3. Turve on pääosin kohtalaisesti maatunutt a rahkasaraturvetta, joka soveltuu sekä jyrsin- että palaturvetuotantoon. Lähes maatumaton (H 1_3 ) rahkainen pintakerros on erittäin ohut.

- 40-6. Kärppäsuo (kl. 3513 06, x= 7249, y= 476) sijaitsee noi n 25 km Pudasjärven keskustasta länteen. Suo rajoittuu eteläss ä ja lounaassa harjuihin, idässä Risusuohon ja muualla moreenikan - kaisiin. Suon eteläpuolella kulkee tie (kuvat 31 ja 32). Pinta-ala on 250 ha, josta yli metrin syvyistä aluetta o n 195 ha, yli 1,5 m :n 175 ha ja yli kanden metrin 155 ha. Tutkimuspisteitä on 4,5/10 ha ja syvyystutkimuspisteitä 2,4/10 ha. Suon pinta viettää lounaaseen ja vedet purkautuvat suo-ojie n kautta Iijokeen. Suo on kuivattavissa. Vallitsevina suotyyppeinä ovat ruohoinen saraneva ja lyhytkortinen nevaräme. Avosuota on noin puolet. Suoalasta on ojitettu noin 40 %. Turvekerrostuman keskipaksuus on 2,4 m. Tästä on heikost i maatuneen pintaturpeen osuus 1,8 m ja hyvin maatuneen osuus 0,6m. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 2,9 m ja yli kahde n metrin 3,3 m. Suon pohja on tasainen ja yleisimpänä pohjamaalajina on hiekka. Turpeista on 88 % saravaltaisia ja 12 % rahkavaltaisia. Saravaltaisista turpeista lähes kaikki on rahkasaraturvetta. Yleisimpinä lisätekijöinä tavataan kortetta, suoleväkköä ja var - pua (kuvat 33-35). Puunjäänteitä sisältävien turpeiden osuu s on 1 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,1, heikosti maatuneen pinnan 3,9 ja hyvin maatuneen osan 4,6. Liekoja ei tavattu.

- 41 - Turpeen tuhkapitoisuus on keskimäärin 4,4 % (taulukko 6). Turpeen vesipitoisuus on keskimäärin 89,3 % ja suokuution kuivaainepitoisuus 90 kg/m 3. Tehollinen lämpöarvo on kohtalainen, keskiarvo 19,8 MJ/kg. Turpeen rikkipitoisuus on keskimääri n 0,15 %. Turvetta on suossa kaikkiaan noin 5,9 milj. suo-m 3, josta on heikosti maatunutta noin 4,5 milj. suo-m 3 (76 %) ja hyvin maatunutta noin 1.4 milj. suo-m3 (24 %). Kärppäsuossa on turvetuotantoon soveltuvaa yli 1,5 metri ä syvää aluetta noin 170 ha ja käyttökelpoista turvetta noin 4, 3 milj. suo-m 3. Turve on pääosin heikosti maatunutta rahkasaraturvetta, joka soveltuu parhaiten jyrsinturvetuotantoon. Lähes maatumaton (H 1 3 ) rahkainen pintakerros on ohut.

- 47-7. Joutensuo (kl. 3514 04, x= 7252, x= 478) sijaitsee noi n 20 km Pudasjärven keskustasta länteen. Suo rajoittuu pohjoisess a ja koillisessa harjuun ja muualla moreenikumpareisiin. Suon eteläpuolella kulkee metsäautotie (kuvat 36 ja 37). Pinta-ala on 145 ha, josta yli metrin syvyistä aluetta o n 60 ha, yli 1,5 m :n 20 ha ja yli kahden metrin 6 ha. Tutkimuspisteitä on 4,3/10 ha ja syvyystutkimuspisteitä 1/10 ha. Suon pinta viettää kaakkoon ja vedet purkautuvat Iso Ahven - järveen. Suo on kuivattavissa. Vallitsevina suotyyppeinä ovat rimpineva ja pallosararäme. Suo on luonnontilainen. Turvekerrostuman keskipaksuus on 0,9 m. Tästä on heikost i maatuneen pintaturpeen osuus 0,5 m ja hyvin maatuneen osuus 0,4m. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 1,4 m ja yli kahden metrin 2,5 m. Suon pohja on melko tasainen ja yleisimpänä pohjamaalajina on hiekka. Turpeista on 86 % rahkavaltaisia ja 14 % saravaltaisia. Rahkavaltaisista turpeista lähes kaikki on sararahkaturpeita. - Yleisimpänä lisätekijänä tavataan tupasvillaa (kuva 38).

- 48 - Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,3, heikosti maatuneen pinnan 3,5 ja hyvin maatuneen osan 5,4. Liekoja ei tavat - tu. Turpeen tuhkapitoisuus on melko alhainen, keskiarvo 2,1 % (taulukko 7). Turpeen vesipitoisuus on keskimäärin 91,8 % ja suo - kuution kuiva-ainepitoisuus 82 kg/m 3. Tehollinen lämpöarvo o n melko korkea, keskiarvo 21,3 MJ/kg. Turpeen rikkipitoisuus o n keskimäärin 0,12 %. Turvetta on suossa kaikkiaan noin 1,3 milj. suo-m 3, josta on heikosti maatunutta noin 0,8 milj. suo-m 3 (62 %) ja hyvin maatunutta noin 0,5 milj. suo-m 3 (38 %). Joutensuossa on turvetuotantoon soveltuvaa yhtenäistä yl i 1,5 metriä syvää aluetta noin 15 ha ja käyttökelpoista turvett a noin 0,2 milj. suo-m 3. Turve on pääosin kohtalaisesti maatunutt a tupasvillasararahkaturvetta, joka soveltuu sekä jyrsin- että palaturvetuotantoon. Lähes maatumaton (H1 3 rahkainen pintakerro s on ohut. Suo on täysin luonnontilainen ja suon säilyttämine n luonnontilaisena on varteenotettava vaihtoehto.

- 51-8. Lampisuo (kl. 3513 06, x= 7250, y= 477) sijaitsee noi n 25 km Pudasjärven keskustasta länteen. Suo rajoittuu luoteess a Rattisuohon ja muualla moreenikankaisiin. Suon keskustasta o n matkaa suon eteläpuolella kulkevalle Yli-Iin tielle noin 3 km (kuvat 39 ja 40). Pinta-ala on 655 ha, josta yli metrin syvyistä aluetta o n 340 ha, yli 1,5 m :n 230 ja yli kahden metrin 130 ha. Tutkimus - pisteitä on 2,6/10 ha ja syvyystutkimuspisteitä 1,3/10 ha. Suon pinta on tasainen ja viettää etelässä lounaaseen j a pohjoisessa koilliseen ja vedet purkautuvat etelässä lijokee n ja pohjoisessa Ahmaojan ja Mertajoen kautta Siuruanjokeen. Suo on kuivattavissa. Vallitsevina suotyyppeinä ovat lyhytkortinen neva, lyhytkor - tinen nevaräme ja rimpineva. Avosuota on yli puolet. Suoalasta on ojitettu noin 30 %. Turvekerrostuman keskipaksuus on 1,2 m. Tästä on heikost i maatuneen pintaturpeen osuus 0,7 m ja hyvin maatuneen osuus 0,5 m. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 1,8 m ja yli kahden met - rin 2,4 m. Suon pohja on melko tasainen ja yleisimpänä pohjamaa - lajina on hiekka. Turpeista on noin 63 % saravaltaisia ja 37 % rahkavaltaisia. Rahkasaraturpeita on noin 60 %. Yleisimpinä lisätekijöinä tavataan suoleväkköä ja varpua (kuvat 41-43). Puunjäänteitä sisäl - tävien turpeiden osuus on 1 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,3, heikosti maatuneen pinnan 3,7 ja hyvin maatuneen osan 5,1. Liekoja esiintyy erittäin vähän (0,1 %) 0-1 metrin syvyysvyöhykkeellä ja 1-2 metrin vyöhykkeellä liekoja ei tavattu. Turpeen tuhkapitoisuus on keskimäärin 4,2 %(taulukko 8). Tuhkapitoisuus on suurin pisteeltä A 1300+300 otetuissa näytteiss ä Turpeen vesipitoisuus on keskimäärin 90,6 % ja suokuution kuivaainepitoisuus on 95 kg/ m 3. Kuiva-ainepitoisuus on pienin pisteel - tä A 2100-400 otetuissa näytteissä. Tehollinen lämpöarvo on kohtalainen, keskiarvo 20,5 MJ/kg. Turpeen rikkipitoisuus on keski - määrin 0,15 %. Turvetta on suossa kaikkiaan noin 8,1 milj. suo-m3, josta on heikosti maatunutta noin 4,9 milj. suo-m 3 (60 %) ja hyvin maatu - nutta noin 3,2 milj. suo-m 3 (40 %).

- 57 - Lampisuossa on turvetuotantoon soveltuvaa yli 1,5 metri ä syvää aluetta noin 210 ha ja käyttökelpoista turvetta noi n 3,4 milj. suo-m 3. Turve on pääosin heikosti ja kohtalaisest i maatunutta rahkasaraturvetta, joka soveltuu hyvin jyrsinturve - tuotantoon ja välttävästi palaturvetuotanotton. Lähes maatumaton (H I 3 )rahkainen pintakerros on ohut suon pohjoisosaa lukuunottamatta, jossa pintaturvetta on paikoin yli metrin. 9. Kaartosuo kl. 3514 04, x= 7253, y= 476) sijaitsee noi n 25 km Pudasjärven keskustasta länteen. Suo rajoittuu rantakerrostumiin. Suon eteläpuolella kulkevalle Yli-Iin tielle on suon keskustasta matkaa noin 5 km (kuvat 44 ja 45). Pinta-ala on 195 ha, josta yli metrin syvyistä aluetta o n 50 ha, yli 1,5 m :n 22 ha ja yli kahden metrin 8 ha. Tutkimuspisteitä on 2,7/10 ha ja syvyystutkimuspisteitä 1,6/10 ha. Suon pinta viettää pohjoiseen ja vedet purkautuvat Ahmajoe n ja Mertajoen kautta Siuruanjokeen. Suo on kuivattavissa. Vallitsevina suotyyppeinä ovat varsinainen saraneva ja varsi - nainen sararäme. Suo on luonnontilainen. Turvekerrostuman keskipaksuus on 0,8 m. Tästä on heikost i maatuneen pintaturpeen osuus 0,3 m ja hyvin maatuneen osuus 0,5 m.

- 58 - Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 1,4 m ja yli kahden metrin 2,3 m. Suon pohja on tasainen ja yleisimpänä pohjamaalajin a on hiekka. Turpeista on noin 67 % saravaltaisia ja 33 % rahkavaltaisia. Rahkasaraturpeita on yli 60 %. Yleisimpänä lisätekijänä tavataa n kortetta (kuva 46). Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,9, heikosti maatuneen pinnan 3,3 ja hyvin maatuneen osan 5,9. Liekoja ei tavattu. Turpeen tuhkapitoisuus on keskimäärin 3,3 % (taulukko 9). Turpeen vesipitoisuus on alhainen, keskiarvo 88,3 % ja suokuutio n kuiva-ainepitoisuus on korkea, keskiarvo 120 kg/m 3, Teholline n lämpöarvo on korkea, keskiarvo 22,5 MJ/kg. Turvetta on suossa kaikkiaan noin 1,6 milj. suo-m 3, josta on heikosti maatunutta noin 0,6 milj. suo-m 3 (38 %) ja hyvin maatunutta noin 1,0 milj. suo-m 3 (62 %). Kaartosuossa on turvetuotantoon soveltuvaa aluetta noin 20 ha ja käyttökelpoista turvetta noin 0,3 milj. suo-m 3, Turve on kohtalaisesti ja hyvin maatunutta rahkasaraturvetta, joka soveltu u sekä jyrsin- että palaturvetuotantoon. Lähes maatumaton (H 1-3 ) rahkainen pintakerros on ohut.

- 60-10. Siliäsuo (kl. 3514 04, x= 7254, y= 475) sijaitsee noi n 25 km Pudasjärven keskustasta länteen. Suo rajoittuu harjuun j a rantakerrostumiin. Suon eteläpuolella kulkevalle Yli-Iiin tiell e on suon keskustasta matkaa noin 5 km (kuvat 47 ja 48). Pinta-ala on 290 ha, josta yli metrin syvyistä aluetta o n 40 ha, yli 1,5 m :n 10 ha ja yli kahden metrin 5 ha. Tutkimus - pisteitä on 2,1/10 ha ja syvyystutkimuspisteitä 0,5/10 ha. Suon pinta viettää pohjoiseen ja vedet purkautuvat Ahma - ojan ja Mertaojan kautta Siuruanjokeen. Suo on kuivattavissa. Vallitsevina suotyyppeinä ovat varsinainen saraneva ja var - sinainen sararäme. Avosuota on noin puolet. Suo on kokonaa n luonnontilainen. Turvekerrostuman keskipaksuus on 0,8 m. Tästä on heikost i maatuneen pintaturpeen osuus 0,3 m ja hyvin maatuneen osuus 0,5 m. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 1,4 m ja yli kahden met - rin 2,2 m. Suon pohja on tasainen ja yleisimpänä pohjamaalajin a on hiekka. Turpeista on noin 58 % saravaltaisia ja 42 % rahkavaltaisia. Rahkasaraturpeita on yli 50 %. Yleisimpänä lisätekijänä tavataa n varpua (kuva 4 9). Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,0, heikost i maatuneen pinnan 3,2 ja hyvin maatuneen osan 6,2. Liekoja ei tavattu.

- 61 - Turpeen tuhkapitoisuus on keskimäärin 3,6 % (taulukko 10). Turpeen vesipitoisuus on keskimäärin 90,3 % ja suokuution kuivaainepitoisuus on 99 kg/m3. Tehollinen lämpöarvo on melko korkea, keskiarvo 21,9 MJ/kg. Turvetta suossa on kaikkiaan noin 2,2 milj. suo-m 3, jost a on heikosti maatunutta noin 1,3 milj. suo-m 3 (59 %). Siliäsuossa on turvetuotantoon soveltuvaa yli 1,5 metri ä syvää aluetta noin 15 ha ja käyttökelpoista turvetta noin 0,2 milj. suo-m3, Turve on kohtalaisesti ja hyvin maatunutta rahkasaraturvetta, joka soveltuu sekä jyrsin- että palaturvetuotantoon. Lähe s maatumaton (H1 3 ~rahkainen pintakerros on ohut. Koska suo o n luonnontilainen, suhteellisen rehevä ja linnustoltaan rikas o n suon säilyttäminen luonnontilaisena varteenotettava vaihtoehto.

- 64-11. Nahkasuo-Halmesuo (kl. 3523 04, x= 7289, y= 473 ) sijaitsee noin 50 km Pudasjärven keskustasta luoteeseen. Suo rajoittuu pohjoisessa Sumuojanlatvasuohon ja muualla moreenikumpareisiin. Suon eteläpuolella kulkevalle tielle on suon keskustast a matkaa noin 2 km (kuvat 50 ja 51). Pinta-ala on 320 ha, josta yli metrin syvyistä aluetta o n 90 ha, yli 1,5 m :n 40 ha ja yli kahden metrin 20 ha. Tutkimus - pisteitä on 2,8 /10 ha ja syvyystutkimuspisteitä 1,3/10 ha. Suon pinta viettää pohjoiseen ja vedet purkautuvat Sumuojan - latvasuon ja Korpijoen kautta Siuruanjokeen. Vallisevina suotyyppeinä ovat lyhytkortinen neva ja rimpineva. Avosuota on noin 60 %. Suoalasta on ojitettu noin puolet. Turvekerrostuman keskipaksuus on 0,9 m. Tästä on heikost i maatuneen pintaturpeen osuus 0,3 m ja hyvin maatuneen osuus 0,6 m. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 1,6 m ja yli kahden met - rin 2,6 m. Suon pohja on melko tasainen ja yleisimpinä pohjamaalajeina ovat hiekka ja moreeni. Turpeista on noin 66 % rahkavaltaisia ja 34 % saravaltaisia. Yleisimpänä lisätekijänä tavataan tupasvillaa (kuva 53). Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,2, heikost i maatuneen pinnan 2.3 ja hyvin maatuneen osan 6,8. Liekoja esiintyy erittäin vähän (0,1 %) 0-1 metrin syvyysvyöhykkeellä ja 1-2 metrin vyöhykkeellä liekoja ei tavattu.

- 65 - Turpeen tuhkapitoisuus on alhainen, keskiarvo 1,9 % (tau - lukko 11). Turpeen vesipitoisuus on melko alhainen, keskiarv o 89,8 % ja suokuution kuiva-ainepitoisuus melko korkea, keskiarv o 105 kg/m 3, Tehollinen lämpöarvo on melko korkea, keskimääri n 21,2 MJ/kg. Turvetta on suossa kaikkiaan noin 2,9 milj. suo-m 3, josta on heikosti maatunutta noin 1,0 milj. suo-m 3 (34 %) ja hvyin maatunutta noin 1,9 milj. suo-m 3 (66 %). Nahkasuo-Halmesuossa on turvetuotantoon soveltuvaa yhtenäistä yli 1,5 metriä syvää aluetta noin 35 ha ja käyttökelpoista tur - vetta noin 0,6 milj. suo-m 3. Turve on pääosin kohtalaisesti j a hyvin maatunutta sararahkaturvetta, joka soveltuu sekä jyrsinettä palaturvetuotantoon. Lähes maatumaton (H1_3) rahkainen pintakerros on melko ohut.

- 68-12. Lehtosuo (kl. 3513 05, x= 7239, y= 476) sijaitsee noi n 30 km Pudasjärven keskustasta lounaaseen. Suo rajoittuu eteläss ä harjuun ja muualla rantakerrostumiin. Suon luoteispuolella kulke e Oulu-Kuusamo tie (kuvat 54 ja 55). Pinta-ala on 205 ha, josta yli metrin syvyistä aluetta o n 27 ha, yli 1,5 m :n 9 ha ja yli kahden metrin 3 ha. Tutkimuspis - teitä on 4,5/10 ha ja syvyystutkimuspisteitä 1,2/10 ha. Suon pinta viettää koilliseen ja vedet purkautuvat Kuusi - ojan kautta Iijokeen. Vallitsevina suotyyppeinä ovat rimpineva ja lyhytkortine n nevarämemuuttuma. Rämeitä on noin 60 %. Suoalasta on ojitettu noin 60 %. Turvekerrostuman keskipaksuus on 0,7 m. Tästä on heikost i maatuneen pintaturpeen osuus 0,3 m ja hyvin maatuneen osuus 0,4 m. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 1,4 m ja yli kahde n metrin 2,1 m. Suon pohja on tasainen ja yleisimpänä pohjamaalajina on hiekka. Turpeista on noin 64 % saravaltaisia ja 36 % rahkavaltaisia. Saravaltaiset turpeet on kaikki rahkasaraturpeita. Yleisimpänä lisätekijänä tavataan tupasvillaa (kuva 56). Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,8, heikost i maatuneen pinnan 3,9 ja hyvin maatuneen osan 5,5. Liekoja esiintyy erittäin vähän (0,2 %) 0-1 metrin syvyysvyöhykkeellä j a 1-2 metrin vyöhykkeellä liekoja ei tavattu. Turpeen tuhkapitoisuus on melko alhainen, keskimääri n 2,5 % (taulukko 12). Turpeen vesipitoisuus on keskimäärin 88,9 % ja suokuution kuiva-ainepitoisuus 110 kg/m 3. Tehollinen lämpö - arvo on korkea, keskimäärin 22,8 MJ/kg. Yhdestä turvenäytteest ä on tehty rikkianalyysi. Turpeen rikkipitoisuus on 0,18 %. Turvetta on suossa kaikkiaan noin 1,5 milj. suo-m3, josta on heikosti maatunutta noin 0,17 milj. suo-m 4 (47 %) ja hyvi n maatunutta noin 0,8 milj. suo-m 3 (53 %). Lehtosuossa ei ole teolliseen turvetuotantoon soveltuva a riittävän suurta yhtenäistä aluetta. Yli 1,5 metriä syvää aluett a on kahdessa eri altaassa yhteensä 9 ha ja käyttökelpoista turvett a 0,1 milj. suo-m3. Turve soveltuu isäntälinjan palaturvetuotantoon. Lähes maatumaton (H 1_3 ) rahkainen pintakerros on ohut,

- 71-13. Ämmänsuo (kl. 3532 02, x= 7269, y= 509) sijaitse e noin 50 km Pudasjärven keskustasta koilliseen. Suo rajoittu u etelässä Kalliosuohon ja Koivusuohon ja muualla moreenikankai - siin. Suon eteläosassa kulkee Pärjänsuontie (kuvat 57 ja 58). Pinta-ala on 325 ha, josta yli metrin syvyistä aluetta o n 190 ha, yli 1,5 m :n 125 ha ja yli kahden metrin 90 ha. Tutkimus - pisteitä on 4,7/10 ha ja syvyys.tutkimuspisteitä 1,5/10 ha. Suon pinta viettää etelään ja vedet purkautuvat Kivarinjoe n ja Pudasjärven kautta Iijokeen. Vallitsevina suotyyppeinä ovat lyhytkortinen neva ja rimpineva. Avosuota on noin puolet. Suoalasta on ojitettu 30 %. Turvekerrostuman keskipaksuus on 1,4 m. Tästä on heikost i maatuneen pintaturpeen osuus 0,7 m ja hyvin maatuneen osuus 0,7 m. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 1,9 m ja yli kahde n metrin 2,6 m. Suon pohja on tasainen ja yleisimpänä pohjamaalajina on hiekka. Turpeista on noin 68 % rahkavaltaisia ja 32 % saravaltaisia. Yleisimpänä lisätekijänä tavataan rahkaturpeissa tupasvillaa j a saraturpeissa varpua (kuvat 59-62). Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,5, heikost i maatuneen pinnan 3,3 ja hyvin maatuneen osan 5,6. Liekoja esiintyy erittäin vähän (0,1 %) 0-1 metrin syvyysvyöhykkeellä j a 1-2 metrin vyöhykkeellä liekoja ei tavattu. Turpeen tuhkapitoisuus on melko alhainen, keskimääri n 2,7 % (taulukko 13). Turpeen vesipitoisuus on keskimäärin 91,5 % ja suokuution kuiva-ainepitoisuus 86 kg/m 3, Tehollinen lämpöarvo

- 72 - on melko korkea, keskimäärin 21,0 MJ/kg. Turpeen rikkipitoisuu s on keskimäärin 0,12 %. Turvetta on suossa kaikkiaan noin 4,5 milj. suo-m 3, jost a on heikosti maatunutta noin 2,2 milj. suo-m 3 (49 %) ja hyvi n maatunutta noin 2,3 milj. suo-m 3 (51 %). Ä mmänsuossa on turvetuotantoon soveltuvaa yli 1,5 metri ä syvää aluetta noin 100 ha ja käyttökelpoista turvetta noi n 1,8 milj. suo-m 3. Turve on kohtalaisesti ja hyvin maatunutt a rahkasaraturvetta, joka soveltuu sekä jyrsin- että palaturvetuotantoon. Lähes maatumaton (H 1 3 ) rahkainen pintakerros on ohut muualla paitsi Ammänlammen ympärillä. Ämmänlammen ympäristö e i sovellu turvetuotantoon.

- 76-14. Rikkisuo (kl. 3513 09, x=7249, y= 486) sijaitsee noi n 20 km Pudasjärven keskusta länteen. Suo rajoittuu idässä harjuu n ja muualla Iijokeen ja Naisjärveen. Suon pohjoisosassa kulke e tie (kuvat 63 ja 64). Pinta-ala on 250 ha, josta yli metrin syvyistä aluetta o n 115 ha, yli 1,5 m :n 70 ha ja yli kahden metrin 25 ha. Tutkimus - pisteitä on 4,6/10 ha ja syvyystutkimuspisteitä 2,2/10 ha. Suon pinta viettää etelään ja vedet purkautuvat suo-ojie n kautta Naisjärveen. Vallitsevina suotyyppeinä ovat lyhytkortinen nevaräme j a varsinainen sararäme. Rämettä on yli 80 %. Suo on lähes kauttaaltaan ojitettu. Turvekerrostuman keskipaksuus on 1,1 m. Tästä on heikost i maatuneen pintaturpeen osuus 0,2 m ja hyvin maatuneen osuus 0,9 m.

- 77 - Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 1,6 m ja yli kahde n metrin 2,2 m. Suon pohja on melko tasainen ja yleisimpänä pohja - maalajina on hiekka. Turpeista on noin 83 % saravaltaisia ja 17 % rahkavaltaisia. Saravaltaisista turpeista kaikki on rahkasaraturpeita (kuvat 6 5 ja 66). Puunjäänteitä sisältävien turpeiden osuus on 24 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,5, heikost i maatuneen pinnan 3,4 ja hyvin maatuneen osan 5,9. Liekoja esiintyy runsaasti (2,3 %) 0-1 metrin syvyysvyöhykkeellä ja 1-2 metrin vyöhykkeellä erittäin vähän (0,1 %). Turpeen tuhkapitoisuus on pisteeltä A 1500 otetuissa näytteissä erittäin korkea, keskimäärin 12,1 % ja pisteeltä B 30 0 otetuissa näytteissä melko korkea, keskimäärin 6,0 % (taulukko 14). Turpeen vesipitoisuus on erittäin alhainen pisteeltä A 1500 otetuissa näytteissä keskimäärin 86,4 % ja pisteeltä B 300 otetuiss a näytteissä 89,0 %. Turpeen kuiva-ainepitoisuus on alhaisest a vesipitoisuudesta ja korkeasta tuhkapitoisuudesta johtuen korkea, pisteellä A 1500 keskimäärin 138 kg/m 3 ja pisteellä B 300 keski - määrin 103 kg/m3. Tehollinen lämpöarvo on pisteeltä A 1500 otetuissa näytteissä alhainen, keskimäärin 19,3 MJ/kg ja pisteelt ä B 300 otetuissa näytteissä melko korkea, keskimäärin 21,5 MJ/kg. Turpeen rikkipitoisuus on keskimäärin 0,16 %. Turvetta on suossa kaikkiaan noin 2,7 milj. suo-m3, josta on heikosti maatunutta noin 0,4 milj. suo-m 3 (15 %) ja hyvi n maatunutta noin 2,3 milj. suo-m 3 (85 %). Rikkisuossa on A-linjaston alueella erittäin korkeat tuhka - pitoisuudet sekä B-linjaston alueella melko korkeat. Turvelajien ja turpeen maatuneisuuden puolesta suo soveltuisi sekä jyrsinettä palaturvetuotantoon, mutta korkeista tuhkapitoisuuksista j a alhaisista lämpöarvoista johtuen ei A-linjaston aluetta voi suo - sitella turvetuotantoon. B-linjaston alueella on turvetuotantoo n soveltuvaa aluetta noin 15 ha ja käyttökelpoista turvetta noi n 0,2 milj. suo-m 3. Lähes maatumaton (H 1_3 ) rahkainen pintakerro s on B-linjaston alueella erittäin ohut. B-linjaston alue soveltu u sekä jyrsin- että palaturvetuotantoon.

- 81-15. Latvansuo (kl. 3532 05, x= 7270, y= 511) sijaitse e noin 50 km Pudasjärven keskustasta koilliseen. Suo rajoittuu pohjoisessa Pärjänsuohon, etelässä Koivusuohon, lännessä Ämmänsuohon ja muualla moreenikumpareisiin. Suon pohjoispuolella kul - kee Pärjänsuontie (kuvat 67 ja 68). Pinta-ala on 145 ha, josta yli metrin syvyistä aluetta o n 75 ha, yli 1,5 m :n 50 ha ja yli kahden metrin 35 ha. Tutkimus - pisteitä on 3,9/10 ha ja syvyystutkimuspisteitä 1,8/10 ha. Suon pinta viettää koilliseen ja vedet purkautuvat suo - ojien, Kivarijoen ja Pudasjärven kautta Iijokeen. Vallitsevina suotyyppeinä ovat rimpineva ja lyhytkortine n neva. Tutkimuspisteistä neljännes sijaitsi pellolla. Suo on lähes kauttaaltaan ojitettu. Turvekerrostuman keskipaksuus on 1,3 m. Tästä on heikost i maatuneen pintaturpeen psuus 0,5 m ja hyvin maatuneen osuus 0,8 m. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 1,9 m ja yli kahden met - rin 2,6 m. Suon pohja on tasainen ja yleisimpänä pohjamaalajin a on hiekka. Turpeista on noin 95 % saravaltaisia ja 5 % rahkavaltaisia. Rahkasaraturpeiden osuus on yli 90 %. Yleisimpinä lisätekijöin ä tavataan kortetta ja varpua (kuva 69). Puunjäänteitä sisältävie n turpeiden osuus on 2 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,6, heikost i maatuneen pinnan 3,8 ja hyvin maatuneen osan 5,1. Liekoja ei tavattu. Turpeen tuhkapitoisuus on korkea, keskimäärin 7,9 % (tauluk - ko 15). Turpeen vesipitoisuus on melko alhainen, keskimääri n 88,0 % ja kuiva-ainepitoisuus melko korkea, keskimäärin 116 kg/ m 3. Korkeasta tuhkapitoisuudesta johtuen turpeen lämpöarvo on melk o alhainen, keskimäärin 19,7 MJ/kg. Turpeen rikkipitoisuus on kes - kimääräinen 0,14 %. Turvetta on suossa kaikkiaan noin 1,8 milj. suo-m 3, josta on heikosti maatunutta noin 0,7 milj. suo-m 3 (39 %) ja hyvin maa - tunutta noin 1,1 milj. suo-m 3 (61 %). Latvansuossa on turvetuotantoon soveltuvaa yli 1,5 metri ä syvää aluetta noin 50 ha ja käyttökelpoista turvetta noin 0,9 milj. suo-m 3. Turve on pääosin heikosti ja kohtalaisesti maatunutt a rahkasaraturvetta, joka soveltuu parhaiten jyrsinturvetuotantoon. Lähes maatumaton (H 1_3 ) rahkainen pintakerros on erittäin ohut. Korkeista tuhkapitoisuuksista johtuen on ennen mahdollista turvetuo - tantoa selvitettävä yksityiskohtaisesti turpeen tuhkapitoisuus suo n eri osissa.

- 84-16. Isosuo E (kl. 3532 03, x= 7270, y= 502) sijaitsee noi n 30 km Pudasjärven keskustasta pohjoiseen. Suo rajoittuu pohjoisessa Haarasuohon ja muualla harjuihin. Suon länsipuolella kulkevalle tielle on suon keskustasta matkaa noin 2 km (kuvat 70 ja71). Pinta-ala on 560 ha, josta yli metrin syvyistä aluetta o n 375 ha, yli 1,5 m :n 300 ha ja yli kahden metrin 190 ha. Tutkimus - pisteitä on 3,5/10 ha ja syvyystutkimuspisteitä 1,7/10 ha. Suon pinta viettää pohjoiseen ja vedet purkautuvat Ruoste - ojan ja Livojoen kautta Iijokeen. Turvekerrostuman keskipaksuus on 1,6 m. Tästä on heikost i maatuneen pintaturpeen osuus 0,6 m ja hyvin maatuneen osuus 1,0m. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 2,1 m ja yli kahden met - rin 2,7 m. Suon pohja on melko tasainen ja yleisimpänä pohjamaa - lajina on hiekka. Turpeista on noin 75 % saravaltaisia ja 25 % rahkavaltaisia. Rahkasaraturpeita on yli puolet. Yleisimpinä lisätekijöinä tavataan kortetta, suoleväkköä ja varpua (kuvat 72-75). Puunjäänteitä sisältävien turpeiden osuus on 3 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,8, heikost i maatuneen pinnan 3,5 ja hyvin maatuneen osan 5,6. Liekoja esiin - tyy erittäin vähän (0,1 %) 0-1 metrin syvyysvyöhykkeellä j a 1-2 metrin vyöhykkeellä liekoja ei tavattu. Turpeen tuhkapitoisuus on keskimäärin 3,3 % (taulukko 16). Tuhkapitoisuus on pienin pisteeltä A 1800-400 otetuissa näytteissä. Turpeen vesipitoisuus on keskimäärin 91,7 % ja suokuution kuiva-ainepitoisuus on 84 kg/ m 3. Turpeen tehollinen lämpöarvo o n melko korkea, keskimäärin 21,3 MJ/kg. Turpeen rikkipitoisuus o n keskimäärin 0,12 %. Turvetta on suossa kaikkiaan noin 9,0 milj. suo-m 3, josta o n heikosti maatunutta noin 3,3 milj. suo-m 3 (37 %) ja hyvin maatu - nutta noin 5,7 milj. suo-m 3 (63 %). Isosuo E :ssä on turvetuotantoon soveltuvaa yli 1,5 metriä syvää aluetta useassa eri altaassa yhteensä noin 280 ha ja käyttö - kelpoista turvetta noin 4,8 milj. suo-m 3. Turve on pääosin hei - kosti ja kohtalaisesti maatunutta rahkasaraturvetta. A- ja C - linjaston alueet soveltuvat sekä jyrsin- että palaturvetuotantoo n ja B-linjaston alue soveltuu parhaiten jyrsinturvetuotantoon. Lähes maatumaton (H 1_3 ) rahkainen pintakerros on A-linjaston ete - läosaa lukuunottamatta ohut.

- 92-17. Palosuo (kl. 3523 07, x= 7280, y= 488) sijaitsee noi n 40 km Pudasjärven keskustasta pohjoiseen. Suo rajoittuu harjui - hin. Suon länsipuolella kulkee tie (kuvat 76 ja 77). Pinta-ala on 160 ha, josta yli metrin syvyistä aluetta o n 110 ha, yli 1,5 m :n 95 ha ja yli kahden metrin 80 ha. Tutkimus - pisteitä on 3,4/10 ha ja syvyystutkimuspisteitä 1,8/10 ha. Suon pinta viettää pohjoiseen ja vedet purkautuvat Mustaoja n ja Siuruanjoen kautta Iijokeen. Vallitsevina suotyyppeinä ovat rimpineva ja lyhytkortine n nevaräme. Suoalasta on ojitettu 20 %. Turvekerrostuman keskipaksuus on 2,3 m. Tästä on heikost i maatuneen pintaturpeen osuus 1,1 m ja hyvin maatuneen osuus 1,2 m. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 3,0 m ja yli kahden met - rin 3,6 m. Suon pohja on melko tasainen ja yleisimpänä pohjamaa - lajina on hiekka. Turpeista on noin 52 % saravaltaisia ja 48 % rahkavaltaisia. Saravaltaisista turpeista kaikki on rahkasaraturpeita. Puhtait a rahkaturpeita on noin 10 %. Yleisimpinä lisätekijöinä tavataa n suoleväkköä, raatetta ja varpua (kuva 78). Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,5, heikost i maatuneen pinnan 3,6 ja hyvin maatuneen osan 5,3. Liekoja esiin - tyy erittäin vähän (0,1 %) 0-1 metrin syvyysvyöhykkeellä j a 1-2 metrin vyöhykkeellä liekoja ei tavattu. Turpeen tuhkapitoisuus on alhainen, keskimäärin 2,1 % (taulukko 17). Turpeen vesipitoisuus on korkea, keskimääri n 95,5 % ja suokuution kuiva-ainepitoisuus erittäin alhainen, keski - määrin 47 kg/m 3. Turpeen lämpöarvo on kohtalainen, keskimääri n 20,8 MJ/kg. Turpeen rikkipitoisuus on keskimäärin 0,14 %. Turvetta on suossa kaikkiaan noin 3,6 milj. suo-m3, josta o n heikosti maatunutta noin 1,7 milj. suo-m3 (47 %) ja hyvin maatu - nutta noin 1,9 milj. suo-m 3 (53 %). Palosuo on erittäin vetinen ja pääosin turve on heikost i maatunutta rahkaturvetta, joka ei sovellu polttoturvetuotantoon. Polttoturvetuotantoon soveltuu ainoastaan pisteen A 600 luoteis - puolella oleva alue, jonka pinta-ala on noin 15 ha ja alueen käyttökelpoisen turpeen määrä noin 0,3 milj. suo-m3. Tällä alueell a turve on heikosti ja kohtalaisesti maatunutta rahkasaraturvetta, joka soveltuu hyvin jyrsinturvetuotantoon ja välttävästi palatur - vetuotantoon. Tuotantokelpoisella alueella on melko ohut maatuma - ton (H 1_3 ) rahkainen pintakerros.

- 96-18. Risusuo (kl. 3513 06, x= 7249, y= 474) sijaitsee noi n 25 km Pudasjärven keskustasta länteen. Suo rajoittuu idäss ä Kärppäsuohon ja muualla harjuihin. Suon eteläosassa kulkee ti e (kuvat 79 ja 80). Pinta-ala on 255 ha, josta yli metrin syvyistä aluetta o n 85 ha, yli 1,5 m :n 75 ha ja yli kanden metrin 55 ha. Tutkimuspisteitä on 4,3/10 ha ja syvyystutkimuspisteitä 1,1/10 ha. Suon pinta viettää etelään ja vedet purkautuvat Risuoja n kautta Iijokeen. Vallitsevina suotyyppeinä ovat ruohoinen sararäme ja varsi - nainen sararäme. Rämeitä on yli 80 %. Suo on lähes luonnontitainen. Turvekerrostuman keskipaksuus on 1,2 m. Tästä on heikost i maatuneen pintaturpeen osuus 0,8 m ja hyvin maatuneen osuus 0,4m. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 2,4 m ja yli kahde n metrin 2,9 m. Suon pohja on tasainen ja yleisimpänä pohjamaala - jina on hiekka. Turpeista on noin 78 % saravaltaisia ja 22 % rahkavaltaisia. Rahkasaraturpeita on yli 70 %. Yleisimpinä lisätekijöinä tavataa n suoleväkköä ja kortetta (kuvat 81-83). Puunjäänteitä sisältä - vien turpeiden osuus on 2 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,2, heikost i maatuneen pinnan 3,8 ja hyvin maatuneen osan 5,0. Liekoja esiin - tyy vähän (1,4 %) 0-1 metrin syvyysvyöhykkeellä ja 1-2 metri n vyöhykkeellä liekoja ei tavattu. Turpeen tuhkapitoisuus on saraturpeille tyypillinen, keski - määrin 4,8 %. Turpeen vesipitoisuus on keskimäärin 91,3 % j a suokuution kuiva-ainepitoisuus 87 kg/ m 3. Turpeen tehollinen läm - pöarvo on kohtalainen, keskimäärin 20,2 MJ/kg. Turpeen rikki - pitoisuus on keskimäärin 0,14 %. Turvetta on suossa kaikkiaan noin 3,0 milj. suo-m3, josta on heikosti maatunutta noin 2,0 milj. suo-m 3 (67 %) ja hyvin maa - tunutta noin 1,0 milj. suo-m 3 (33 %). Risusuossa on polttoturvetuotantoon soveltuvaa aluetta kah - dessa eri altaassa yhteensä noin 70 ha ja käyttökelpoista turvett a noin 1,5 milj. suo-m 3. Turve on pääosin heikosti maatunutta rah - kasaraturvetta, joka soveltuu parhaiten jyrsinturvetuotantoon. Lähes maatumaton (H 1_3 ) rahkainen pintakerros on erittäin ohut.

- 103-19. Isosuo W (kl. 3514 07, x= 7251, y= 481) sijaitsee noi n 20 km Pudasjärven keskustasta länteen. Suo rajoittuu eteläss ä harjuun ja muualla Pieni Ahvenjärveen ja Nahkiaisojaan (kuvat 8 4 ja 85). Pinta-ala on 230 ha, josta yli metrin syvyistä aluetta o n 160 ha, yli 1,5 m :n 95 ha ja yli kahden metrin 55 ha. Tutkimuspisteitä on 4,0/10 ha ja syvyystutkimuspisteitä 2,3/10 ha. Suon pinta viettää itää ja vedet purkautuvat Nahkiaisoja n kautta Iijokeen. Vallitsevina suotyyppeinä ovat lyhytkortinen neva ja lyhyt - kortinen nevaräme. Suoalasta on ojitettu noin puolet. Turvekerrostuman keskipaksuus on 1,4 m. Tästä on heikost i maatuneen pintaturpeen osuus 0,4 m ja hyvin maatuneen osuus 1,0 m. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 1,7 m ja yli kahden met - rin 2,4 m. Suon pohja on tasainen ja yleisimpänä pohjamaalajin a on hiekka. Turpeista on noin 58 % saravaltaisia ja 42 % rahkavaltaisia. Rahkasaraturpeita on yli puolet. Puhtaita rahkaturpeita on noi n 20 %. Yleisimpinä lisätekijöinä tavataan varpua, kortetta j a tupasvillaa (kuvat 86-89). Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,9, heikost i maatuneen pinnan 3,2 ja hyvin maatuneen osan 5,5. Liekoja esiintyy erittäin vähän (0,2 %) 0-1 metrin syvyysvyöhykkeellä j a 1-2 metrin vyöhykkeellä liekoja ei tavattu. Turpeen tuhkapitoisuus on melko alhainen, keskimäärin 2,4 % (taulukko 19). Turpeen vesipitoisuus on keskimäärin 91,9 % j a suokuution kuiva-ainepitoisuus 87 kg/ m3. Tehollinen lämpöarv o on kohtalainen, keskimäärin 20,3 MJ/kg. Turpeen rikkipitoisuu s on keskimäärin 0,09 %. Turvetta on suossa kaikkiaan noin 3,2 milj. suo-m3, jost a on heikosti maatunutta noin 2,3 milj. suo-m3 (72 %). Isosuo W :ssä on turvetuotantoon soveltuvaa yli 1,5 metri ä syvää aluetta kahdessa eri altaassa yhteensä noin 80 ha ja käyt - tökelpoista turvetta noin 1,3 milj. suo-m 3. Turve on pääosin kohtalaisesti ja hyvin maatunutta rahkasaraturvetta, joka sovel - tuu sekä jyrsin- että palaturvetuotantoon. Lähes maatumato n ( H 1-3 ) rahkainen pintakerros on A-linjaston alueella melko ohu t ja B-linjaston alueella ohut.

- 108 - TULOSTEN TARKASTELU Tutkittu suoala ja suotyypi t Tutkittujen soiden yhteenlaskettu pinta-ala on 6 465 ha, josta yli 1 m :n syvyistä aluetta 3 157 ha eli 48,8 %, yli 1, 5 m :n 2 201 ha eli 34,0 % ja yli 2 m :n 1 342 ha eli 20,8 % (lii - te 2). Tutkituista 19 suoalueesta o n 100-250 ha 10 kp l 251-500 ha 4 kp l > 500 ha 5 kp l yht.19 kp l Tutkimuslinjaa on yhteensä 201,9 km ja kairauspisteit ä 2 489 kpl. Keskimääräinen tutkimuspistetiheys on 3,9 pistettä / 10 ha ja syvyystutkimustiheys 1,5 pistettä/10 ha. Kairauspisteillä määritetyistä suotyypeistä 64 % on luon - nontilaisia, 24 % ojikkoa, 23 % muuttumia ja 5 % turvekankaita, peltoja tai kytöheittoja (liite 4). Soiden luonnontilaisuusaste on siis melko korkea. Ojitusta on eniten soiden reunaalueilla ja pienemmillä soilla. Suotyypeistä rämeet ovat ylei - simpiä ; osuus on 55 % määrityksistä. Pudasjärven alueen suo t kuuluvat Pohjanmaan aapasuoyhdistelmätyyppiin. Turvekerrostuman paksuus ja maatuneisuu s Alueen suot ovat suhteellisen matalia. Turvekerrostumie n keskipaksuus on 1,24 m (liite 2). Tästä on heikosti maatuneen pintakerroksen osuus 0,54 m ja hyvin maatuneen pohjakerrokse n osuus 0,70 m. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 1,85 m, yli puolentoista metrin 2,19 m ja yli kahden metrin 2,55 m. Pienin keskisyvyys on Lehtosuossa (0,71 m) ja suurin Kärppäsuoss a (2,38 m). Heikosti maatuneen pintakerroksen paksuus vaihtele e suuresti eri soiden ja myös soiden eri osien välillä. Turvekerrostumien keskimaatuneisuuksien vaihteluväli o n 4,1-5,5 ja keskiarvo 4,7 (liite 2). Parhaiten maatunut turve - kerros on Rikkisuossa ja heikoimmin maatunut Kärppäsuossa.