NEUROPSYKIATRINEN VALMENNUS JA TUKIMUODOT LAPSIPERHEILLE

NEUROPSYKIATRINEN VALMENNUS JA TUKIMUODOT LAPSIPERHEILLE Ammattikorkeakoulututkinnon opinnäytetyö Hämeenlinnan korkeakoulukeskus, sosionomikoulutus syksy, 2019 Mari Jokela

TIIVISTELMÄ Sosionomikoulutus Hämeenlinnan korkeakoulukeskus Tekijä Mari Jokela Vuosi 2019 Työn nimi Työn ohjaaja Neuropsykiatrinen valmennus ja tukimuodot lapsiperheille Päivi Veikkola TIIVISTELMÄ Opinnäytetyön tavoitteena oli luoda suunnitelma neuropsykiatrisen valmentajan antamista tukimuodoista ja jakaa tietoa neuropsykiatrisista häiriöistä sekä neuropsykiatrisesta valmennuksesta. Neuropsykiatristen diagnoosien lisäännyttyä viime vuosikymmenellä merkittävästi myös neuropsykiatristen valmentajien palvelujen tarve on lisääntynyt huomattavasti. Opinnäytetyö tehtiin tukemaan neuropsykiatristen valmentajien työtä Akaan kaupungin perhepalveluissa Pirkanmaalla. Työn tietoperustassa käsiteltiin neuropsykiatrisia häiriöitä sekä avattiin neuropsykiatrista valmennusta yleisesti. Tietoperustassa esiteltiin myös tukikeinoja, jotka voivat auttaa neuropsykiatristen häiriöiden kanssa eläviä lapsia ja perheitä käytännön arjessa. Opinnäytetyö toteutettiin toiminnallisena kehitystyönä. Kehitystyön tuotoksena luotiin suunnitelma Wordmuotoisena sekä myös Powerpoint-esitys, joiden perustana käytettiin opinnäytetyön tietoperustaa sekä kirjallisuuden, kaupunkien internet-sivustojen ja neuropsykiatrisen hankkeen kokemuksia hyväksi koetuista tukimuodoista. Toteutettu suunnitelma vastaa tilaajan odotuksia ja tilaaja aikoo hyödyntää opinnäytetyön tuottamia kirjallisia tuotoksia oman toiminnan kehittämisessä. Nämä tuotokset hyödyttävät neuropsykiatrisia valmentajia psykoedukaatiotyössä, joka on tärkeä osa neuropsykiatrista valmennusta. Erityisesti varhaisen tuen palveluissa tiedon jakaminen ja matalan kynnyksen palvelut ovat tärkeitä neuropsykiatristen häiriöiden kanssa eläville ja heidän lähipiirilleen. Myös neuropsykiatristen haasteiden kanssa työskenteleville ammattilaisille on tärkeää jakaa tietoa, sekä antaa tukea haastaviin tilanteisiin neuropsykiatrisen valmennuksen keinoin. Avainsanat neuropsykiatriset häiriöt, neuropsykiatrinen valmennus, tukimuodot Sivut 67 sivua, joista liitteitä 29 sivua

ABSTRACT Degree Programme in Social Services Hämeenlinna University Centre Author Mari Jokela Year 2019 Subject Supervisor Neuropsychiatric coaching and support to families with children Päivi Veikkola ABSTRACT The target of thesis was to create a plan of different forms of support offered by a neuropsychiatric coach and to provide information of neuropsychiatric dysfunctions and neuropsychiatric coaching. Neuropsychiatric diagnoses have increased significantly in the last decade and hence the need for neuropsychiatric coaching services has also increased considerably. The thesis was commissioned to support the work of neuropsychiatric coaches in family services of the city of Akaa in Pirkanmaa. The knowledge basis of the thesis deals with neuropsychiatric dysfunctions and introduces neuropsychiatric coaching in general. In addition, various forms of support, which could help children and families with neuropsychiatric dysfunctions in their practical everyday life are also presented. The thesis was realized as a practice-based development project, the results of which were the plan as a Word document and the PowerPoint presentation. The plan and the presentation were based on the knowledge basis of the thesis, literature, Internet websites of cities and well-received forms of support during the neuropsychiatric project. The implemented plan responds to the commissioner s expectations and they will make use of the written products of the thesis when developing their activities. The neuropsychiatric coaches will benefit from them in their psychoeducation work, which is an important part of neuropsychiatric coaching. Especially in early support services, sharing information and low-threshold services are important for people, who have neuropsychiatric dysfunctions, and their close ones. It is also important to provide information and support in challenging situations to professionals working with neuropsychiatric issues, by means of neuropsychiatric coaching. Keywords Pages neuropsychiatric dysfunctions, neuropsychiatric coaching, forms of support 67 pages including appendices 29 pages

SISÄLLYS 1 JOHDANTO... 1 2 NEUROPSYKIATRISET HÄIRIÖT JA NEUROPSYKIATRINEN VALMENNUS... 2 2.1 Neuropsykiatriset häiriöt... 3 2.1.1 ADHD... 4 2.1.2 Autismin kirjo... 5 2.1.3 Touretten oireyhtymä... 5 2.1.4 Sensorisen integraation häiriö ja oppimishäiriöt... 6 2.2 Neuropsykiatrisen valmennuksen ajatus... 7 2.3 Neuropsykiatrisen valmennuksen käytännöt... 9 2.4 Neuropsykiatrinen valmennus prosessina... 10 2.5 Neuropsykiatrisen valmentajan ammattieettiset periaatteet... 11 2.6 Neuropsykiatrinen valmennuksen haasteet... 12 3 ARJEN AUTTAVIA KEINOJA PIENILLÄ LAPSILLA... 13 3.1 Visuaalisen keinot nepsy piirteisten lasten ohjauksessa... 14 3.1.1 Kuvat... 14 3.1.2 Piirtäminen... 15 3.1.3 Timetimer ja muut visuaaliset kellot... 16 3.1.4 Käytöksen liikennevalot... 17 3.2 Motivointi... 17 3.3 Elämäntavat... 18 4 OPINNÄYTETYÖN TAVOITE, TAUSTA JA AIHEENVALINTA... 19 4.1 Lähtökohdat opinnäytetyölle... 20 4.2 Aiheen valinta ja rajaus... 21 5 KEHITTÄMISPROSESSIN KÄYTÄNNÖN TOTEUTUS... 22 5.1 Tavoitekysymykset... 23 5.2 Toiminnallisen toteutuksen suunnittelu sekä näiden valinnat ja perustelut... 23 5.3 Toiminnallisen kehittämistyön toteutus... 24 6 TIETOLÄHTEIDEN ANTI... 27 6.1 Neuropsykiatristen lasten ja nuorten kanssa työskentelevän perhetyöntekijän haastattelu... 27 6.2 OSMO-hanke... 28 6.3 Muiden kuntien palvelut... 30 6.4 Kirjallisuudesta nousseet asiat... 31 6.5 Arviointi ja tavoitteiden seuranta... 32 7 SUUNNITELMAN KUVAUS... 33 8 POHDINTA... 33 LÄHTEET... 37

Liitteet Liite 1 Liite 2 Nepsy valmennuksen suunnitelma, Akaan kaupunki Neuropsykiatrinen valmennus

1 1 JOHDANTO Neuropsykiatristen häiriöiden tunnistaminen on parantunut, joten mitä ilmeisimmin siitä syystä myös häiriöiden esiintymisluvut ovat kasvaneet huomattavasti viime vuosikymmenellä. Häiriöiden tunnistamisen paraneminen mahdollistaa tarpeen suunnata kuntoutusta kohdennetusti neuropsykiatrisista häiriöistä kärsiville, jotta he voivat pärjätä paremmin nykyyhteiskunnassa. Tämä aiheuttaa myös kunnille painetta kehittää palveluita ja lisätä ympäristön tietoisuutta neuropsykiatrisista häiriöistä sekä haasteista, jotka niihin liittyvät. Kun häiriöiden yleisyys on lisääntynyt, on myös mielenkiinto erityistä tukea tarvitseviin lapsiin ja nuoriin kasvanut merkittävästi. (Kaartinen, 2011) Lisääntyneiden neuropsykiatristen häiriöiden diagnosoimisen lisäksi myös lastensuojelulaki velvoittaa kuntia kehittämään ehkäiseviä tukimuotoja perheille. Opinnäytetyöni tavoite onkin luoda suunnitelma neuropsykiatrisen valmentajan tarjoamista tukimuodoista Akaan kaupungissa Pirkanmaalla. Koska kaupunkiin oltiin rekrytoimassa täysin uuteen toimenkuvaan neuropsykiatrisia valmentajia, suunnitelman luominen on hyvin ajankohtainen ja tarpeellinen. Opinnäytetyöni keskittyy alle kouluikäisten ja alakouluikäisten lasten perheille annettavaan tukeen ja siihen, kuinka neuropsykiatriset haasteet näyttäytyvät lapsilla ja lapsiperheissä. Opinnäytetyöni toteutan toiminnallisena kehitystyönä. Tämä ilmenee työssäni niin, että luon dokumentin neuropsykiatrisesta valmennuksesta ja siihen liittyvästä tietoperustasta sekä mahdollisista tukimuodoista, joita Akaan kaupungin neuropsykiatriset valmentajat voisivat työssään toteuttaa. Lisäksi tiivistän luodun dokumentin tiedot PowerPoint-esitykseen valmentajien toiveesta, jotta tiedot ovat paremmin hyödynnettävissä valmentajien työssä. Molemmat dokumentit löytyvät liitteistä. Opinnäytetyöni tietoperustassa esittelen neuropsykiatrisia häiriöitä yleisesti sekä kerron myös yksilöidysti eri häiriöiden tärkeimpiä erityispiirteitä, jotka voivat auttaa niiden tunnistamisessa. Lisäksi avaan tietoperustassa neuropsykiatrista valmennusta monista eri näkökulmista, niin valmennuksen ajatusta kuin myös valmennusta prosessina. Tietoperustassa käsittelen myös erilaisia tukikeinoja, jotka voivat auttaa lapsen sekä myös hänen perheensä elämää arjessa. Avaan opinnäytetyössäni ensin suunnitelmaani kehitysprosessin luomiseksi, ja sitten myös toteutuneita toimia sekä tiedon hankkimismenetelmiä, joiden avulla sain riittävästi tietoa luodakseni suunnitelman. Suunnitelmaan hyödynsin tietoa hankkeen loppudokumentista, kirjallisuudesta,

2 eri kuntien internet-sivustoilta sekä omasta neuropsykiatrisen valmentajan koulutuksestani. Käytän opinnäytetyössäni neuropsykiatrisesta ajoittain lyhennettä nepsy, joka on yleisesti käytetty lyhenne viitatessa neuropsykiatrisiin häiriöihin. Yleisesti käytetään usein myös lyhenteitä nepsy-lapsi ja nepsy-valmentaja. 2 NEUROPSYKIATRISET HÄIRIÖT JA NEUROPSYKIATRINEN VALMENNUS Neuropsykiatria on lääketieteen ala, joka sijoittuu neurologian ja psykiatrian välille. Neuropsykiatriset häiriöt ovat siis aivojen ja mielen välimaastossa; niissä on aivotoiminnan poikkeavuutta, johon liittyy psykiatrista oireilua. Oireilusta kärsivä hahmottaa maailmaa eri tavoin kuin muut ihmiset ja tästä syystä muut ihmiset kokevat oireilevan ihmisen käyttäytymisen ongelmalliseksi. Tämä puolestaan lisää usein oireilusta kärsivän psyykkistä oireilua. (Parikka, Halonen-Malliarakis & Puustjärvi, 2017, s. 10) Neuropsykiatriset häiriöt näkyvät monilla haasteina käyttäytymisessä ja tunnesäätelyssä sekä kommunikoinnissa. Nämä haasteet aiheuttavat usein ongelmia sosiaalisiin suhteisiin sekä perheen sisällä että kontaktissa muiden ihmisten kanssa. Lisäksi neuropsykiatrisen häiriöt aiheuttavat haasteita yleensä myös toiminnanohjaukseen. Toiminnanohjauksella tarkoitetaan taitoja, jotka liittyvät toimintojen suunnitelmallisuuteen, järkevään ajankäyttöön, kykyyn selvitä vaivattomasti arjen tilanteissa, joustavuuteen muutostilanteissa sekä toiminnan aloittamiseen ja lopettamiseen. (Parikka ym. 2017, ss. 10 17) Kuten Huotari, Niiranen-Linkama, Siltanen & Tamski (2008, s. 18) kirjoittavat, sen lisäksi, että neuropsykiatriset erityispiirteet hankaloittavat ihmisen elämää, ongelmia voi aiheuttaa myös ympäristö. Ympärillä elävien ihmisten tietämättömyys neuropsykiatristen erityispiirteiden vaikutuksesta käytökseen ja toimintaan voi aiheuttaa lisähaasteita neuropsykiatrisia erityispiirteitä omaavalle henkilölle. Siitä syystä neuropsykiatrisen valmennuksen kohde voikin olla joskus myös ympäristö. Yhteiskunta leimaa usein neuropsykiatrisista haasteista kärsivän laiskaksi, tyhmäksi ja kyvyttömäksi. Epäonnistumisen kokemukset, negatiivinen palaute ja leimaantuminen voivat aiheuttaa lapselle itsetunnon heikkenemistä ja pahimmillaan myöhemmin syrjäytymistä. Riittävän aikaisella ja voimakkaalla tuella sekä ympäristön valmentamisella voidaan tämä negatiivisuuden kehä katkaista. Neuropsykiatrinen valmennus on ohjauksellinen kuntoutusmuoto, joka on tarkoitettu yleensä neuropsykiatrisia erityisvaikeuksia omaaville henki-

3 löille. Valmennuksen tarkoitus on elämänhallinnan taitojen vahvistaminen, omien voimavarojen ja vahvuuksien hyödyntäminen sekä arjen sujumisen tukeminen eri toimintaympäristöissä. Myös kriisi- ja ristiriitatilanteisiin etsitään uusia käyttäytymismalleja valmennuksen keinoin. (Salmela, 2018, s. 7) 2.1 Neuropsykiatriset häiriöt Neuropsykiatriset häiriöt (muun muassa ADHD, Autismin kirjo, Tourette, sensorisen integraation häiriö ja oppimisvaikeudet) ovat häiriöitä, jotka saavat ihmisen käyttäytymään poikkeavasti aivojen levottomuuden vuoksi. Levottomuus johtuu kolmen aivojen välittäjäaineen erityksen poikkeavuudesta ja välittäjäaineiden hermosolujen välisen kulun reistailemisesta. Dopamiini säätelee tarkkaavaisuutta, serotoniini vaikuttaa mielialaan ja noradrenaliini säätelee vireystilaa. Nämä poikkeavuudet välittäjäaineiden toiminnassa johtuvat otsalohkon hermoratojen rakenteellisesta poikkeavuudesta, joka on syntynyt jo sikiökautena tai synnytyksen yhteydessä. (Juusola, 2012, ss.13 14) Edellä mainitut neuropsykiatriset erityispiirteet näkyvät lapsessa usein viiveenä puheen ja motoriikan kehityksessä, levottomuutena, syömisongelmina, unihäiriöinä sekä usein näkyy haasteita tunteiden säätelyssä ja kaverisuhteissa. Jokaisessa neuropsykiatrisessa häiriössä on omat erityispiirteensä, mutta samoja oireita voidaan todeta lisäoireina toisissa häiriöissä. Usein liitännäisoireena on toiminnanohjauksen haasteet, jotka näkyvät kyvyttömyytenä suunnitella ja toteuttaa erilaisia toimintoja, esimerkkeinä haasteet tarkkaavaisuudessa, työmuistissa, päättely- ja aloitekyvyssä sekä kyvyssä hillitä ja muuttaa toimintaa. (Parikka ym., 2017, ss. 11 12) Toisaalta (Kaartinen, 2011, ss. 10 11) kirjoittaa, että neuropsykiatrisen tiedon lisääntyminen ammattilaisten keskuudessa aiheuttaa ylidiagnosoinnin riskin. Vastaavia sosiaalisen vuorovaikutuksen ja käyttäytymisen säätelyn haasteita kuin neuropsykiatrisissa oireyhtymissä, voi aiheuttaa myös psykiatriset häiriöt sekä esimerkiksi kaltoinkohtelu, traumatisoituminen sekä lapsen ja vanhemman vaikeudet vuorovaikutuksessa. Tästä syystä diagnosointi vaatiikin laajaa kartoitusta lapsen historiasta ja elämäntilanteesta sekä ymmärrystä psykiatrisesta ja neurologisesta erotusdiagnostiikasta. Resurssien niukkuus kuitenkin uhkaa laadukkaan tutkimuksen ylläpitämistä ja hoidon toteutumista. Lapset tarvitsevat kuitenkin kokonaisvaltaista hoitoa, koska kasvuympäristöllä on iso vaikutus heidän oireisiinsa ja tulevaisuuteensa.

4 2.1.1 ADHD ADHD on tarkkaavuuden ja aktiivisuuden häiriö, jonka eri muodoissa ilmenee haasteita aktiivisuuden säätelyssä, impulssien hallinnassa ja keskittymiskyvyssä. ADHD jaetaan kolmeen eri muotoon. ADHD:n tunnetuimmassa muodossa esiintyy oireita kaikilla näillä osa-alueilla. Toinen muoto ilmenee yliaktiivis-impulsiivisessa käytöksessä, jossa ei ilmene juurikaan keskittymisvaikeuksia. Tämä ilmenee lapsilla usein ylivilkkautena ja fyysisenä rauhattomuutena sekä arvaamattomuutena ja vaikeutena hillitä omaa käytöstään. Kolmatta ja tarkkaamattomuuteen painottuvaa ADHD:n muotoa kutsutaan ADD:ksi. Tässä muodossa ei esiinny ylivilkkautta tai impulsiivisuutta, vaan se näkyy enemmänkin keskittymisvaikeutena ja häiriöherkkyytenä, mutta toisaalta taas jopa liian tiiviinä keskittymisenä itseä kiinnostaviin asioihin. (Puustjärvi, Voutilainen, Pihlakoski, 2018a, ss. 13 29). Lapsi unelmoi ja vaipuu omaan maailmaansa (Haapasalo-Pesu, 2018). Juusola (2012, ss. 29 32) kirjoittaa vastaavasti, että tyypillisiä ADHD:n piirteitä ovat impulsiivisuus, tarkkaamattomuus sekä yliaktiivisuus. Ihmisen on normaalia vaikeampaa aloittaa tehtäviä, pitää kiinni suunnitelmistaan, tehdä järkeviä valintoja arjessa sekä hahmottaa asioita. Ja päinvastoin kuin yleensä ajatellaan, ADHD-oireisella on aivojen aktivaatiotaso liian alhainen, jonka seurauksena ihminen tuntee rauhattomuutta ja yrittää muun muassa levottomalla liikehdinnällä nostaa omaa aktivaatiotaan ja parantaa siten olotilaansa. Jos ADHD-lapsi on todella innostunut jostain, voi hänen aktivaatiotasonsa olla jonkin aikaa riittävän korkealla keskittymistä vaativiin asioihin. Juusolan mukaan ADHD-oireisella myös lyhyt aikaisen muistin toiminta on poikkeavaa, joten lapsi saa usein moitteita unohtamisista. Kasvosokeus voi olla myös yksi ADHD:n oireista, kuten myös liiallinen voimankäyttö ja motorinen kankeus. Erilaiset häiriötekijät, kuten kiire ja väsymys voivat pahentaa oireita ADHD-oireisella. Ihmisillä on erilaisia ominaisuuksia normaalistikin esimerkiksi keskittymiskyvyn tai impulsiivisuuden suhteen, mutta ADHD:ssa oireet ovat pitkäaikaisia ja ne haittaavat selkeästi ihmisen toimintakykyä monin eri tavoin. Eri ikäisillä lapsilla ADHD voi ilmetä hyvin eri tavoin ja samallakin lapselle oireet voivat vaihdella eri ikäisenä. Toisaalta ADHD voidaan nähdä myös vahvuutena, sillä ADHD-oireisia pidetään usein energisinä, innokkaina, luovina ja idearikkaina. Olisikin tärkeää auttaa ADHD-oireista löytämään tapa tehdä vaikeuksista voimavaroja ja selviytymään myös tilanteista, joissa oireet aiheuttavat haittaa. (Puustjärvi ym., 2018a, ss. 13 32)

5 2.1.2 Autismin kirjo Autismin kirjo on neurobiologinen keskushermoston kehityshäiriö, johon kuuluvat autistinen oireyhtymä, Aspergerin oireyhtymä, Rettin oireyhtymä, disintegratiivinen kehityshäiriö ja laaja-alainen kehityshäiriö. Nämä aiheuttavat toimintaan hyvin vaihtelevia esteitä ja haasteita. Autisminkirjon häiriöt havaitaan usein vuorovaikutustaitojen haasteena lapsilla. Kommunikointi aiheuttaa usein haasteita, kuten myös käytös ja poikkeavat reaktiot. (Huotari ym., 2008, ss. 20 21) Aspergerin oireyhtymä on siis yksi autismin kirjoon kuuluva kehityshäiriö. Asperger-piirteisillä aistien antama tieto ja sen tulkinta on poikkeavaa. Myös toisten ihmisten näkökulman käsittäminen ja sen seurauksena sosiaaliset suhteet voivat olla haastavia. Asperger-oireisilla on usein joku kapea-alainen intensiivisen mielenkiinnon kohde, joka voi vaihdella kausittain. Tämä mielenkiinnon kohde voi viedä ihmisen kaiken huomion ja olla pääasiallinen puheenaihe huolimatta siitä, onko keskustelukumppani ollenkaan kiinnostunut aiheesta. Aspergerin oireyhtymää on kolmea erilaista tyyppiä; aktiiviset ja erikoiset ihmiset, passiiviset ja ystävälliset ihmiset sekä kolmantena eristäytyvät ihmiset. Aspergerin tyypillisiä piirteitä ovat puutteet sosiaalisissa taidoissa, kaavamaiset ja toistuvat tavat sekä motoriset vaikeudet. (Juusola, 2012, ss. 52 53) Aspergerin syndroomassa ja hyvätasoisessa autismissa katsotaan olevan kolmenlaisia piirteitä. Yksi piirteistä on vaikeudet sosiaalisessa vuorovaikutuksessa. Tämä voi ilmetä osaamattomuutena käyttäytyä sosiaalisissa tilanteissa sekä kyvyttömyytenä ymmärtää toisen tunteita tai näkökulmia. Toinen piirre on kommunikaatio-ongelmat, jotka voivat näkyä jatkuvana ja hyvin muodollisena puheena sekä keskustelun dominointina. Myös sanotun ymmärtäminen kirjaimellisesti on hyvin tyypillinen haaste kommunikaatiossa, eli he eivät ymmärrä puheen piilomerkitystä, kielikuvia tai sanontoja. Lisäksi puhe on erilaista; epätavallisesti rytmitettyä, monotonista, liian hiljaista tai kovaa. Kolmas tyypillinen piirre Aspergerin syndroomassa ja hyvätasoisessa autismissa on epätavalliset kiinnostuksen kohteet, jotka ovat hyvin intensiivisiä, lähes pakkomielteisiä. He tietävät mielenkiinnon kohteesta hyvin paljon tietoa ja yksityiskohtia, mutta silti yleistietämys aiheesta voi jäädä heikoksi. (Ozonoff, Dawson & McPartland, 2008, ss. 15 21) 2.1.3 Touretten oireyhtymä Lapsuudessa alkava Touretten oireyhtymä koostuu pitkäaikaisista tic-oireista. Touretten oireyhtymässä esiintyy monimuotoisia motorisia sekä äänellisiä tic-oireita. Myös sensoriset ja kognitiiviset tic-oireet sekä koprolalia

6 eli törkypuhe tai kopraksia eli rivo elehdintä voivat liittyä Touretten oireyhtymään. Kopro-ilmiöt alkavat usein vasta lähestyttäessä murrosikää, mutta muut tic-oireet sekä vauvana alkaneet unioireet sekä sitä seuraavat ylivilkkaus, tarkkaamattomuus ja raivokohtaukset alkavat jo pienellä lapsella. (Puustjärvi, Leppämäki, Pihlakoski & Vuotilainen, 2017, ss. 29 45) Touretten ominaispiirteitä on nykimisoireet, joita kutsutaan ticeiksi. Ne ovat tahdosta riippumattomia nopeita liikkeitä ja ääniä. Ticejä voivat olla esimerkiksi silmien räpyttely, nenän nyrpistely, rykiminen, pään nykiminen, hartioiden nostelu, naaman ilmeily, suhiseminen, kielen naksuttelu, hyminä sekä hengityksen pidättely ja jopa pakonomainen kiroilu. Monet Tourette-lapset ovat jollain osa-alueella poikkeuksellisen lahjakkaita. Touretten syndroomaan saattaa yhdistyä muita neuropsykiatrisia diagnooseja, mutta se voi ilmetä myös yksistään. (Juusola, 2012, ss. 69 70) Väsymys, ahdistus ja stressi voivat pahentaa tic-oireita, joiden vaikeus, tiheys ja voimakkuus vaihtelevat huomattavan paljon muutenkin jopa päivän sekä viikon aikana. On siis syytä kiinnittää huomiota kuormittaviin tekijöihin. Toisaalta aktiivinen ja tarkka keskittyminen voivat helpottaa oireilua. Tic-oireita voi usein pidätellä jonkin aikaa, mutta se on usein raskasta ja vaatii kovaa keskittymistä. Tic-oireet vähenevät suurimmalla osalla iän myötä, mutta lapsuuden oireilun perusteella ei voida ennustaa, mikä tilanne on aikuisena. (Leivonen, Sourander, Voutilainen & Leppämäki, 2015) 2.1.4 Sensorisen integraation häiriö ja oppimishäiriöt Sensorisen integraation häiriö voi olla yhteydessä ADHD:n tai Aspergerin kanssa, mutta se voi esiintyä myös yksinään. Sen vaikutukset käytökseen ja keskittymiskykyyn voivat olla samantyylisiä kuin ADHD:ssä, mutta se on todellisuudessa keskushermoston ja aivojen epäsymmetriassa olemista. Hermosto käsittelee aistimuksia yli- tai aliherkästi ja aivot eivät kykene hahmottamaan viestejä oikein. Tämä aiheuttaa sen, että ihmisen on vaikea tulkita aistituntemuksia oikein, jolloin esimerkiksi äänet ja kosketukset voidaan kokea kovempina ja hajut voimakkaampina kuin ne todellisuudessa ovatkaan. Kun tämän seurauksena monet arkiset toiminnot vaativat kohtuuttomasti energiaa, voi häiriö näkyä väsymyksenä, ärtyisyytenä ja keskittymiskyvyn heikkenemisenä. Toisaalta, jos ihminen alireagoi aistiärsykkeisiin, hän tarvitsee paljon enemmän aistiärsykkeitä normaalin aktiivisuustason saavuttaakseen. Elekielen ymmärtäminen voi olla haasteellista sekä ali- että yliherkälle, koska elekieli voi jäädä huomaamatta tai se voidaan kokea uhkaavana. (Juusola, 2012, ss. 65 67) Oppimisvaikeudet luetaan usein myös neuropsykiatrisiin erityishaasteisiin, ja niiden oletetaankin johtuvan keskushermoston toimintahäiriöstä. Ne ovat yleensä koko elämän pysyviä ominaisuuksia. Oppimisvaikeudet voivat

7 ilmetä moni eri tavoin, mutta tyypillisiä ovat merkittävät vaikeudet matematiikkaan, kirjoittamiseen, lukemiseen, kuuntelemiseen tai päättelyyn liittyvien taitojen hallinnassa. Kuten muissakin neuropsykiatrissa oireyhtymissä, myös oppimisvaikeuksien rinnalla voi esiintyä muita haittaavia tekijöitä. (Fletcher, Lyon, Fuchs & Barnes, 2009, ss. 35 36) 2.2 Neuropsykiatrisen valmennuksen ajatus Neuropsykiatrinen valmennus on ohjauksellinen kuntoutusmuoto, joka on tarkoitettu neuropsykiatrisia erityisvaikeuksia omaaville henkilöille. Valmennuksen tarkoitus on elämänhallinnan taitojen vahvistaminen, omien voimavarojen ja vahvuuksien hyödyntäminen sekä arjen sujumisen tukeminen eri toimintaympäristöissä. Myös kriisi- ja ristiriitatilanteisiin etsitään uusia käyttäytymismalleja valmennuksen keinoin. (Salmela, 2018, s. 7) Neuropsykiatrinen valmennus ei ole yksi tietty valmennusmenetelmä, vaan valmennuksessa voidaan käyttää hyvin laajasti apuna esimerkiksi ratkaisu- tai voimavarakeskeisiä työskentelymenetelmiä. Usein neuropsykiatrisesta valmennuksesta käytetään nimitystä ratkaisukeskeinen valmennus, koska valmennuksen tarkoitus ei ole keskittyä syihin tai ongelmiin, vaikka työskentelyn taustalla onkin täsmällinen ongelman määrittely. Sen sijaan valmennuksen tarkoitus on nimenomaan hakea ratkaisuja ja uudenlaisia toimintamalleja asiakkaan määrittämiin ongelmiin ja arkielämän haasteisiin. Tätä voidaan nimittää myös näkökulman vaihtamisen taidoksi, kun etsitään uudenlaisia toimintatapoja, joiden tarkoitus on helpottaa asiakkaan arjen toimintoja hänen omassa elämässään. Kuten Mattila (2011, ss. 21 22) toteaa, näkökulman vaihtamisen taito auttaa monilla elämän osaalueilla. Sitä tarvitaan dialogisessa keskustelussa, niin kuuntelemisen, ymmärtämisen kuin puhumisenkin osalta, ja lisäksi siitä on suuresti hyötyä luovuuden, huumorintajun sekä ongelman ratkaisunkin alueilla. Kyse on siitä, että ihmisellä on kyky nähdä asiat uudelta kantilta ja toisesta perspektiivistä. Kyseenalaistetaan siis jo vakiintuneet ja tutut käytännöt ja näkemykset, ja nähdään asia uudessa valossa. Ratkaisukeskeisessä valmennuksessa ajatellaan olevan kolme pääkohtaa: 1. Tee lisää sitä mikä toimii. 2. Luovu siitä mikä ei toimi. 3. Kokeile sen sijaan jotain muuta. Valmennuksen voimavarakeskeisyydellä puolestaan tarkoitetaan sitä, että hyödynnetään jo asiakkaalla olevia voimavaroja. Valmentajan tehtävä on löytää asiakkaan voimavaroja kyselemällä ja selvittämällä asiakkaan vahvuuksia ja mielenkiinnon kohteita. Löydettyjä voimavaroja voidaan hyödyntää valmennuksessa tuomalla voimavarat asiakkaan tietoisuuteen nostamalla niitä esille ja miettimällä, kuinka niitä hyödyntämällä voidaan helpottaa asiakkaan haasteita. Tamski & Huotari (2015, s. 5) kirjoittavat lisäksi, että valmennuksen tavoite on toimintakyvyn parantamiseksi poistaa

8 myös ihmisen sisäisiä esteitä, esimerkkinä rajoittavat ja vääristyneet uskomukset. Lisäksi Huotari ym. (2008, s. 10) sanovat, että toivon herättäminen on työskentelyn painopisteessä, ja toivoon keskittyminen avaa muutokselle tietä ja siten ohjaa valmennettavan kohti parempaa elämää. Ratkaisukeskeisen valmennuksen perusperiaatteisiin kuuluu hyvin tärkeitä elementtejä. Yksi tärkeimmistä on asiakaslähtöisyys. On asiakas sitten yksilö, perhe tai ryhmä, asiakas asettaa aina itse omat tavoitteensa sen sijaan, että asiantuntija määrittäisi tavoitteet ylhäältä päin. Toinen pääasia valmennuksessa on tavoitelähtöisyys ja tulevaisuussuuntautuneisuus. Painopiste on siis siinä, että kuinka asiakas voi saavuttaa asetetut tavoitteet. Yksi tärkeä painopiste valmennuksessa on voimavarakeskeisyydessä, jolloin etsitään ja hyödynnetään asiakkaan taitoja, kykyjä sekä olemassa olevaa osaamista tavoitteiden saavuttamisessa. Menneisyyttä tarkastellaan siis lähinnä voimavarana. Valmennuksessa on tärkeää kartoittaa tavoitteen suuntaan tapahtuvaa kehitystä ja tutkia sen vuoksi erityisesti aikoja, jolloin vaikeudet olivat paremmin hallinnassa tai jokin tavoite on toteutunut, vaikka edes osittain. Valmennus tukee asiakkaan vahvoja puolia, joten myönteisyys, luovuus ja leikillisyys ovat mukana valmennuksessa. Uusien näkökulmien syntymisen lisäksi testataan vuorovaikutussuhteessa erilaisia ideoita ja ratkaisuvaihtoehtoja. Ratkaisukeskeinen työtapa on salliva ja siihen voidaan yhdistää eri työmuodoista ajatuksia ja harjoitteita. Asiakkaan yhteistyöverkostot ovat tärkeitä ottaa mukaan työskentelyyn, ja tärkeä osa työskentelyä on myönteinen palaute kaikille osapuolille. Ratkaisukeskeinen työtapa on siis parhaimmillaan molemmin puoliseen vuorovaikutukseen perustuva yhteistyösuhde valmentajan ja asiakkaan välillä. Lähtökohtana on se, että asiakas on aina oman elämänsä paras asiantuntija. (Salmela, 2018, ss. 13 15) Neuropsykiatrisen valmennussuhteen aluksi yhteistyöhön ja kontaktin luomiseen täytyy kiinnittää erityistä huomiota. On tärkeää, että asiakas kokee tulleensa kuulluksi heti ensimmäisellä tapaamisella. Keskustelussa on hyvä varmistaa kysymällä, että valmentaja on ymmärtänyt oikein asiakkaan kertoman. Valmennuksessa tärkeintä on muistaa, että asiakkaalla on paras asiantuntijuus omasta elämästä. (Mannström-Mäkelä, 2008, ss. 43 55). Kun asiakkaana on lapsi, myös yhteistyö hänen perheensä kanssa on hyvin tärkeää, että vanhemmat sitoutuvat valmennukseen ja käyttämään sovittuja menetelmiä. Lapsi kykenee harvoihin menetelmiin täysin itsenäisesti. Vanhempien tukeminen on erityisen tärkeää, kun kyse on nepsy-piirteisten lasten auttamisesta. Mitä pienemmästä lapsesta on kyse, sitä enemmän vaaditaan vanhempien sitoutumista valmennuksen onnistumisessa. Myös lasta voidaan auttaa ja tukea valmennuksen keinoin, mutta usein vanhemmat päivähoitohenkilöstön kanssa ovat kuitenkin avainasemassa käytän-

9 nön toimissa auttamassa lasta erilaisin keinoin selviämään paremmin arjessa. Jos vanhemmilla ei ole riittävää ymmärrystä lapsen oireiden taustasta, voivat vanhemmat pitää lasta hankalana ja lapsen huonoa käytöstä tahallisena. Sen sijaan, kun lisätään vanhempien tietoutta nepsy-piirteistä, se voi lisätä heidän motivaatiotaan tukea lapsen erityispiirteitä ja auttaa heitä löytämään lapsen vahvuuksia menetelmien hyödyntämiseksi. Kuten Puustjärvi ym. (2018a, ss. 34 35) kirjoittavat, niin lapsi tarvitsee aikuisen apua hyvin laajasti ja paljon ongelmatilanteisiin. Lapsen tukeminen ja ohjaaminen vaatii voimavaroja ja osaamista lapsen läheisiltä, joten myös heidän huomioimisensa on otettava osaksi hoitoa. Nepsy-piirteisiä lapsia helpottavat usein tarkat rutiinit ja asioiden ennakointi. Kuvien käyttö on hyvin tyypillinen menetelmä, joka voi auttaa arjen eri tilanteissa lasta hahmottamaan, mitä tapahtuu tai mitä täytyy tehdä seuraavaksi. Esimerkiksi aamun toiminnot tai pukemisen järjestys kuvina muistuttaa lasta, mitä seuraavaksi täytyy tehdä. Myös erilaiset kellot ja muut visuaaliset apukeinot ovat usein isoksi avuksi lapsen arjessa. Usein nepsy-piirteisten lasten haasteena ovat siirtymätilanteet ja muutokset arjessa, jolloin asioiden ennakointi ja niistä lapselle kertominen ja muistuttaminen riittävän usein valmistaa lasta muutokseen. Neuropsykiatrinen valmennus luokitellaan sosiaaliseksi kuntoutukseksi, joka on kuntoutusmenetelmänä melko edullinen, usein hyvin terapeuttinen sekä valmennettavan elämänlaatua parantava ja myös ennaltaehkäisevä, jos valmennus aloitetaan oikea-aikaisesti. Neuropsykiatrisen valmennuksen ajatuksena on, että valmentaja pyrkii tekemään itsestään tarpeettoman auttamalla valmennettavaa löytämään hänen omat voimavaransa. Valmentaja auttaa valmennettavaa niin kauan, että valmennettava selviytyy itse haasteissaan. Valmentajan on tarkoitus ohjata valmennettavaa ja lapsen tapauksessa myös lapsen perhettä ja muuta lähipiiriä. Valmennus ei poista ongelmia kokonaan, mutta tarkoitus onkin oppia elämään niiden kanssa mahdollisimman hyvää elämää. (Huotari ym., 2008, ss. 8 9) 2.3 Neuropsykiatrisen valmennuksen käytännöt Neuropsykiatrinen valmentaja on terveys-, sosiaali-, opetus- tai kasvatusalan ammattilainen, joka on saanut neuropsykiatrisen valmentajan koulutuksen. Valmentajakoulutus on yleisesti 30 opintopisteen laajuinen ja sitä järjestävät sekä yksityinen sektori että monet kesäyliopistot. Valmentaja toimii asiakkaan tukena ja kannustajana sekä tulee asiakkaan mahdollisuutta etsiä ja omaksua voimavaroja, uusia keinoja ja toimintamalleja. Paras hyöty valmennuksesta saadaan usein, kun se yhdistetään usein muihin hoitomuotoihin, kuten lääkitys, kuntoutus ja terapia. (Tamski & Huotari, 2015, s. 7)

10 Neuropsykiatrinen valmennus on suunnitelmallista ja tavoitteellista, usein projektiluonteista, näkökulman vaihtamista. Valmennus on yleisesti yksilöllisesti räätälöityä tukea asiakkaalle ja vaihtelee paljon asiakkaan tarpeen mukaan, mutta lapsen ollessa kyseessä myös lapsen vanhempien ja perheen ottaminen mukaan valmennukseen on hyvin tärkeää. Valmennuksen on tärkeää olla riittävän laaja tavoitteisiin nähden. Usein valmennus kestää 3 24 kuukautta. Täytyy huomioida, että jo luottamuksellisen asiakassuhteen luominen nepsy-piirteisen ihmisen kanssa voi viedä paljon aikaa. Tapaamisia on hyvä olla riittävän usein, että asiakassuhde säilyy tiiviinä ja osatavoitteiden asettaminen ja seuranta ovat riittävällä tasolla. Valmennustapaamiset ovat usein 3090 minuutin mittaisia ja niitä on 1 2 kertaa viikossa riippuen valmennustavasta ja asiakkaan kyvystä osallistua valmennukseen. Tapaamisia voidaan järjestää valmentajan toimitiloissa, mutta usein toimivampaa ja hyödyllisempää voi olla tavata asiakkaan omassa ympäristössä tai muussa erikseen sovitussa paikassa. (Neuropsykiatriset valmentajat ry., n.d.) Valmennus on aina asiakaslähtöistä, asiakas ja lapsen kohdalla myös hänen perheensä asettavat tavoitteet, jotka hyödyttävät eniten asiakkaan elämää. Valmennus on hyvin konkreettista ohjausta ja arjen toimintojen ja perustaitojen harjoittelemista. Taitojen harjoittaminen ei keskity vain yksittäisiin toimintoihin, vaan taitojen hiomista harjoitellaan kokonaisvaltaisesti oikeassa ympäristössä. Tarvittaessa käytetään myös seurantaa, haastatteluja ja tukikeskusteluja asiakkaan eri yhteistyötahojen kanssa. Toiminnallisuus on isona osana valmennusta ja erityisen tärkeää on kannustus, myönteisyys ja onnistumisten esille nostaminen. Muutosta haetaan positiivisten asioiden kautta ja valmentajan tehtävä on nostaa esille pienetkin edistymiset jokaisella tapaamisella, kun tutkitaan osatavoitteiden saavuttamista. (Neuropsykiatriset valmentajat ry., n.d.) 2.4 Neuropsykiatrinen valmennus prosessina Neuropsykiatrinen valmennus lähtee usein käyntiin terveydenhuollon tai muun asiantuntijan suosituksesta. Valmennuksen ajatus on asiakkaan tai perheen tarve valmennukselle ja alkuun kartoitetaan lähtötilanne seuraamalla asiakkaan käyttäytymistä arjen erilaisissa tilanteissa sekä kuunnellaan ongelmia, joita asiakas tai perhe kokee olevan. Arviointikäynnillä yritetään löytää myös asiakkaan ja mahdollisesti perheen voimavarat ja vahvuudet. Asiakkaan muut tukitoimet ja -verkostot tulee käydä myös läpi, ettei tule päällekkäisiä toimintoja samaan aikaan. Ensimmäisellä käynnillä on myös tärkeää miettiä, voidaanko valmennuksen keinoin auttaa asiakasta ja perhettä, vai täytyisikö heidän ohjata jonkin toisen avun piiriin. (Salmela, 2018, s. 21; Tamski & Huotari, 2015, ss. 60 61)

11 Jos valmennuksen koetaan hyödyttävän asiakasta ja perhettä, asetetaan tavoitteet valmennukselle asiakkaan tarpeiden mukaan. Tavoitteet harkitaan siten, että ne on mahdollista saavuttaa valmennuksen aikana pienien osatavoitteiden avulla. Tavoitteiden asetanta on hyvin tärkeä vaihe, ettei aseteta liian haastavia tavoitteita, joita asiakas ei pysty saavuttamaan valmennuksen aikana, jolloin se asettaa asiakkaan alttiiksi pettymyksille ja epäonnistumisille. Neuropsykiatrisista haasteista kärsivillä on usein takana jo paljon epäonnistumisia ja negatiivista palautetta, joten valmennuksen tarkoitus on saada asiakkaalle onnistumisen kokemuksia eikä suinkaan lannistaa entisestään. (Salmela, 2018, s. 21; Tamski & Huotari, 2015, ss. 60 61) Jokaisella valmennuskerralla asetetaan pieniä osatavoitteita, joiden perusteella luodaan asiakkaalle kotiharjoitteita. Osatavoitteita seurataan ja arvioidaan jokaisella tapaamisella yhdessä asiakkaan kanssa. Jos osatavoitetta ei olekaan aina saavutettu, annetaan asiakkaalle kiitosta jo yrityksistä ja pienistäkin muutoksista. (Tamski & Huotari, 2015, ss. 60 61) Perusajatukseltaan neuropsykiatrisen valmennuksen täytyisi olla riittävän pitkä, suositellaan jopa vuoden mittaisia valmennussuhteita. Valmennus etenee usein hitaasti ja jo luottamussuhteen luomiseen neuropsykiatrisen asiakkaan kanssa voi mennä aikaa. Valmentajan on tarpeen olla yhteydessä muihin asiakkaan tukiverkostoihin ja tehdä yhteistyötä muiden ammattialojen edustajien kanssa mahdollisuuksien mukaan. Lasten kohdalla kyse voi olla esimerkiksi päivähoidon tai koulun henkilöstöstä. (Salmela, 2018, s. 21) Valmennussuhteen lopuksi suoritetaan asiakkaan kanssa loppuarviointi, kuinka valmennus on auttanut asiakasta arjen toiminnoissa. Valmentaja tekee myös asiakkaalle yhteenvedon valmennuksesta ja se voi sisältää suosituksia jatkotoimenpiteistä sekä muista asiakasta hyödyttävistä palveluista. (Salmela 2018, ss. 21-23; Tamski & Huotari, 2015, ss. 60 61) 2.5 Neuropsykiatrisen valmentajan ammattieettiset periaatteet Neuropsykiatrisen valmentajan on tärkeää tuntea ja noudattaa monia tärkeitä eettisiä periaatteita. Koska työskentely on herkkää ja asiakkaan elämään puuttuvaa, on tärkeää, että valmentaja kunnioittaa ihmisen itsemääräämisoikeutta ja ihmisen ainutkertaisuutta, sekä luottaa ihmisen omiin kykyihin ja voimavarojen hyödyntämiseen hyvinvointia lisäävinä tekijöinä. (Salmela, 2018, s. 16) Neuropsykiatrinen valmentaja tuntee vastuunsa asiakkaistaan, ympäristöstään sekä myös itsestään, ja pyrkii toiminnallaan edistämään ammatti-

12 ja tiedeyhteisönsä arvostusta. Valmentaja kunnioittaa myös muiden ammattiryhmien oikeutta heidän oivalluksiinsa ja luovaan työhönsä sekä heidän erityispätevyyttään, vastuitaan ja velvollisuuksiaan. (Salmela, 2018, s. 16) Valmentajan asiantuntijuus perustuu hänen omaan ja asiakkaan kokemusasiantuntijuuteen, tieteelliseen tietoon ja sen kriittiseen arviointiin. Tärkeää on myös ammatillisen osaamisen ylläpitäminen jatkuvalla itsensä kehittämisellä. Valmentajan on tärkeää tiedostaa omat vahvuutensa sekä heikkoutensa, sekä ymmärtää konsultoida tarvittaessa muita asiantuntijoita. (Salmela, 2018, s. 16) Neuropsykiatrinen valmentaja tukee yhteiskunnallista oikeudenmukaisuutta kaikkien ihmisryhmien kesken, sekä kunnioittaa ihmisten valinnanvapautta kaikkien asioiden suhteen. Hän on myös tietoinen olemassa olevasta vallasta ja sen vaikutusmahdollisuuksista sekä seurauksista. Valmentaja on kiinnostunut ihmisistä ja elämästä, sekä inhimillinen ja ennakkoluuloton. (Salmela, 2018, s. 16) 2.6 Neuropsykiatrinen valmennuksen haasteet Neuropsykiatrisen valmennuksen onnistumisessa on myös haasteensa. Haasteita voivat aiheuttaa valmentajan tekeminen ja olosuhteiden häiriöt, mutta myös valmennettavan ja hänen lähipiirinsä asenteet ja tilanteet. Asiakkaan ja hänen lähipiirinsä riitaisa ja kielteinen ilmapiiri voivat asettaa haasteita valmentajalle, että hän pystyy silti luomaan myönteisen ilmapiirin valmennukseen. Lasten kohdalla usein myös epäjohdonmukaisuus kasvatuksessa, vähäinen lämpimien tunteiden osoittaminen tai jopa väkivalta voivat hankaloittaa valmennuksen onnistumista ja tavoitteisiin pääsemistä. Edellä mainitun kaltaiset haasteet voivat johtua vanhempien psyykkisestä sairaudesta tai heidän omista neuropsykiatrisista haasteistaan. Myös lapsen keskittymisvaikeudet ja ylivilkkaus voivat lisätä lapsen ja vanhempien kielteistä vuorovaikutusta sekä vanhempien rasittuneisuutta. (Salmela, 2018, s. 23) Olosuhteista johtuvia haasteita voivat olla liian iso ryhmäkoko, fyysinen tai psyykkinen epämukavuus sekä liian vapaamuotoinen tilanne. Myös monimutkaiset ohjeet tai koko ryhmälle annetut samat ohjeet sekä toistuvat liian vaikeat tehtävät voivat hankaloittaa asiakkaan motivaatiota valmennukseen. Nämä haasteet ovat valmentajan huomioitavissa etukäteen tai valmennuksen aikana, joten valmentajan ammattitaidolla on suuri merkitys valmennuksen onnistumisessa. Valmentajan tekemiseen liittyviä haasteita ovat myös liian hidas palaute asiakkaalle, koska neuropsykiatrisista haasteista kärsivät tarvitsevat palautteen heti ja pienistä osasuorituksista.

13 Mitä pienempi lapsi, sitä nopeammin hän tarvitsee palautteen. Valmentajan täytyy huomioida myös monien asiakkaiden vaikeus pysyä paikallaan, joten usein on tärkeää tarjota asiakkaalle jotain oheistoimintaa keskustelujen ajaksi. (Salmela, 2019, s. 23) 3 ARJEN AUTTAVIA KEINOJA PIENILLÄ LAPSILLA Ihminen tarvitsee muita ihmisiä lähelleen. Vuorovaikutus toisten ihmisten kanssa on meille kaikille tärkeää, ja se liittyy olennaisena osana ihmiselämään. Aina lapsen kommunikointitaidot eivät kuitenkaan kehity odotusten mukaan. Kaikki eivät välttämättä saavuta riittäviä sosiaalisia taitoja, eivätkä syystä tai toisesta opi niitä lapsuuden ja nuoruuden aikana. Monille neuropsykiatrian häiriöille on tyypillistä puutteelliset kommunikaatio- ja vuorovaikutustaidot. Erityisesti kielihäiriöisillä ja autisminkirjon lapsilla on selviä vaikeuksia sosiaalisessa kanssakäymisessä sekä kommunikoinnissa. Usein myös tarkkaavaisuus- ja ylivilkkaushäiriöihin liittyvät keskittymisen ja huomion suuntaamisen pulmat vaikeuttavat vuorovaikutusta. Lasten on monesti vaikea kertoa ajatuksistaan ja tunteistaan. Heidän voi olla vaikeaa löytää oikeita sanoja ja pukea ajatuksia sanoiksi. Lapset turhautuvat hyvin nopeasti, jos he kokevat, etteivät tule kuulluiksi tai ymmärretyiksi. Tästä johtuen voi aiheutua liitännäisongelmia, kuten esimerkiksi käytöshäiriöt, heikentynyt itsetunto sekä ahdistuneisuus. Usein lapsen ongelmakäyttäytymisen taustalla voi olla siis pulmat vuorovaikutuksessa. Haasteellisen käyttäytymisen seurauksena lasta joudutaan kieltämään ja komentamaan usein. Jatkuvista ponnisteluista huolimatta lapsi voi kokea usein epäonnistumisia, ja niistä seuranneiden moitteiden kuuleminen alkaa syödä lapsen itsetuntoa. (Lehtisare, n.d., ss. 9 10) Usein siirtymätilanteisiin liittyvää lapsen jumittumista voidaan helpottaa kiinnittämällä lapsen huomio johonkin muuhun asiaan puhumalla tai erilaisilla aistikokemuksilla. Maku-, haju-, kuulo- ja tuntoaisteja aktivoimalla voidaan päästä eroon jumitilanteista. Aisteja aktivoivia asioita voivat olla esimerkiksi sokeri, suola, eteeriset öljyt, tiuku, kahvinpurut, höyhen, karhea pesusieni. Käsillä tekeminen voi auttaa lasta keskittymään tiettyyn asiaan, joka vaatii häneltä keskittymistä. Esimerkiksi pallon tai hernepussin koskettelu tai piirtäminen voi helpottaa pysymään paikoillaan, kun siihen on tarve. Erilaiset apukeinot voivat auttaa eri lapsia, joten valmentajalla on hyvä olla niin sanottu ensiapusalkku, johon hän on kerännyt erilaisia välineitä, joita voi kokeilla lapsen avuksi. Hyväksi koettuja välineitä voidaan ohjeistaa myös vanhempien ja muun lapsen lähipiirin käytettäväksi haastavissa tilanteissa. (Salmela, 2018, ss. 25 26)

14 3.1 Visuaalisen keinot nepsy piirteisten lasten ohjauksessa Visuaalisuus on läsnä elämässämme enemmän kuin huomaammekaan, ympäröivä maailmamme on täynnä kuvia. Kuvat auttavat meitä ymmärtämään, ja kuvien avulla voimme oppia uutta. Lisäksi kuvat auttavat jäsentämään maailmaa, ennakoimaan tulevia tapahtumia sekä osittamaan toimintaa. Kuvat usein selkeyttävät sekä rauhoittavat arkea ja niiden avulla voidaan myös ennaltaehkäistä ristiriitatilanteiden syntymistä. Visuaalisilla keinoilla voidaan tukea lapsen vuorovaikutustaitoja sekä itsetuntoa, ja ne antavat myös keinoja lapsen ongelmakäyttäytymiseen puuttumiseen. Visuaalisilla menetelmillä tarkoitetaan erilaisia visuaalisuuteen perustuvia materiaaleja, joita käytetään avuksi ohjaamaan lapsen toimintaa ja käyttäytymistä. Tällaisia materiaaleja ovat esimerkiksi erilaiset kuvat ja kortit, päiväjärjestykset sekä kellot. (Lehtisare, n.d., ss. 7 8) 3.1.1 Kuvat Kun lapsella on vaikeuksia kommunikoinnissa tai sosiaalisissa taidoissa, tai kun lapsen ja vanhemman välinen vuorovaikutus on jostain syystä vaikeaa, voidaan kommunikoinnin helpottamiseksi käyttää visuaalisia keinoja. Yksi visuaalinen keino ovat kuvat, jotka voivat helpottaa vuorovaikutusta toimimalla ajattelun, ilmaisun ja kommunikaation välineenä. Visuaalisuutta voidaan joskus jopa käyttää kommunikoinnin korvaavana keinona kuvataulujen ja -kansioiden avulla. Arjessa visualisuutta voidaan käyttää apuna muun muassa ympäristön, ajan, tilojen, toiminnan ja henkilöiden jäsentämisessä. Myös tunteita ja tarpeita voidaan ilmaista kuvin. Visuaalisten keinojen käyttö motivoi usein myös puheen tuottamista ja edistää sekä kielen että sosiaalisten taitojen kehitystä. Kuvat innostavat vuorovaikutukseen. Kuva on konkreettisempi ja usein selkeämpi kuin puhe. Puhe on usein häiriöherkkää: se muuttuu helposti toistettaessa, siihen lisätään sanoja, muutetaan äänenpainoja sekä kuvaillaan samaa asiaa eri käsittein. Lisäksi sana häviää saman tien, kun se on sanottu. Kuvat ovat pysyviä ja niihin voi aina palata ja syventyä niin pitkäksi aikaa kuin tarvitsee viestin ymmärtääkseen. (Lehtisare, n.d., ss. 11 12) Suuri osa visuaalisista kuvista on lapsen toimintaympäristöjen jäsentämistä. Kuvilla havainnollistetaan lapselle esimerkiksi tulevan päivän tapahtumia. Lapsi selviää helpommin arkipuuhistaan, kun hän tietää joka päivä mitä hänen pitää tehdä, milloin, missä ja kenen kanssa. Kun lapsi tietää, miten missäkin tilanteissa toimitaan, hänen on helpompi tuntea olonsa turvalliseksi. Havainnollistetun päiväjärjestyksen avulla vanhempien on mahdollista tehdä arjesta lapselle mahdollisimman ennakoitavaa. Asioiden toistuminen samanlaisina ja tietyssä järjestyksessä luo rutiineja, jotka helpottavat arjen sujuvuutta. Päiväjärjestyksen ansiosta voidaan myös välttyä

15 monilta riidoilta, kun asioista on sovittu etukäteen lapsen kanssa. (Lehtisare, n.d., ss. 13) Lapsen on helpompi suoriutua tehtävästä, kun se jaetaan pieniin osiin ja edetään askel kerrallaan. Kuvien käytössä ideana on valita yhdessä lapsen kanssa arkeen sopivia valmiita tätä tarkoitusta varten luotuja kuvia eri toiminnoista, jotka aiheuttavat lapselle haasteita, esimerkiksi vaikeus aamutoimien suorittamisessa. Kuvien avulla aamutoimet jaetaan osiin ja kuvat järjestetään siihen järjestykseen, jossa niitä on tarkoitus toteuttaa. Kuvilla voi jäsentää myös koko päivää ja pitempiäkin ajanjaksoja, ja niitä voi tarvittaessa vaihtaa ajan jakson edetessä. On tärkeää, että kuvat ovat näkyvällä paikalla lapsen ulottuvissa, jotta lapsi pystyy tarvittaessa palaamaan kuviin. Nämä tarkemmat toimintaohjeet tulee sijoittaa niiden tekemispaikalle, esimerkiksi käsienpesukuvat vessaan tai pukemiskuvat eteiseen. Lapsen kanssa on tarpeen tutustua ja harjoitella uutta järjestystä ja keskustella mikä toiminto on milloinkin käytössä. Jo tehdyn toiminnon kuvan voi tarvittaessa kääntää ympäri, jolloin lapsen on helppo seurata, mitkä toiminnot on jo tehnyt. Kuvallisen järjestyksen ansiosta lapsen omatoimisuus usein lisääntyy, kun lapsi pystyy itse näkemään ja ennakoimaan tapahtumia. Onnistumiset taas tekevät hyvää lapsen itsetunnolle. Lasta olisikin tärkeää aina muistaa kehua ja kannustaa yrittämisestä sekä onnistumisesta. (Lehtisare, n.d., ss. 14 16) 3.1.2 Piirtäminen Kuten aikaisemmin kerrottiin, lasten on usein helpompi hahmottaa asioita kuvista, joten myös piirtäminen on hyvä keino visualisoida asioita. Sen lisäksi piirtäminen usein myös rauhoittaa lasta. Sen avulla voidaan katkaista tilanne ja pysäyttää lapsi. Kun käytetään piirtämällä keskustelemista, lapsi keskittyy kokonaisvaltaisesti asiaan. Tilanteet etenevät sarjoina, joten lapsen on helpompi ymmärtää, kuinka tilanne etenee. Tällainen toimintatapa on lapsille usein luonteva, koska lapset lukevat ja piirtävät sarjakuvia muutoinkin. (Lehtisare, n.d., ss. 17 19) Sarjakuvien ideana on tilanteiden purkaminen. Siinä selvennetään lapselle, mitä tapahtui, mikä siihen johti, mitä siitä seurasi ja kuinka sen jälkeen tulee toimia. Tämä selventää lapselle syy-seuraussuhteita. Lapsen rauhoituttua riitatilanteita voidaan selventää hänelle juuri näin; mikä johti riitaan ja kuinka nyt tulisi toimia (esimerkiksi anteeksipyyntö). Tämä auttaa lasta myös käsittelemään sitä, kuinka mahdollisesti ensi kerralla vastaavassa tilanteessa tulisi toimia. Tämän avulla lapselle alkaa myös hahmottua selkeämmin mikä on sallittua ja mikä ei. Sarjakuvakeskustelut tulisi rakentaa ajallisesti mahdollisimman lähelle oikeaa tilannetta. Esimerkiksi riitatilanteen jälkeen olisi hyvä käydä tilanne läpi lapsen kanssa mahdollisimman

16 pian, kuitenkin lapsen vasta kokonaan rauhoituttua. Jokin tuleva tapahtuma, kuten esimerkiksi kylä- tai kauppareissu, olisi hyvä osittaa lapselle etukäteen. Piirros syntyy samalla, kun tilannetta käydään läpi. Joskus sarjakuvien piirtäminen on etukäteen suunniteltua, mutta joskus tarve piirrokselle voi tulla yllättäen. Tämän vuoksi olisi hyvä pitää aina käsillä piirustustarvikkeet esimerkiksi kotona tietyssä paikassa ja mukana vaikkapa taskussa tai laukussa. (Lehtisare, n.d., ss. 17 19) 3.1.3 Timetimer ja muut visuaaliset kellot Ajankulun hahmottaminen on usein vaikeaa lapsille. Tätä voi helpottaa Time timerilla tai muilla visuaalisilla kelloilla, esimerkiksi tiimalasilla tai munakellolla. Tärkeintä on kuitenkin, että lapsi voi nähdä ajan kulumisen, niin hänen on helpompi hahmottaa jäljellä oleva aika. Siirtymätilanteet ovat usein erityisesti nepsy-lapsille vaikeita, joten pukemista, syömistä tai uloslähtemistä voi helpottaa siten, että lapsi näkee itse, paljonko hänellä on vielä aikaa tiettyyn toimintoon. Lapsi ei useinkaan osaa hahmottaa kuinka pitkä aika on viisi tai kymmenen minuuttia. Esimerkiksi kiireisessä aamussa vanhempien hoputtaminen usein lisää tilanteen kaaoksellisuutta, eikä vanhempien puhe mene lapselle perille. Tällöin visuaaliset ajannäyttäjät voivat helpottaa aamulähtöjä. (Lehtisare, n.d., s. 25) Time Timer on tarkoitukseen suunniteltu visuaalinen kello, joka näyttää ajan kulumisen ja jäljellä olevan ajan punaisena. Vanhempi säätää kelloon ajan, joka lapsella on tiettyyn toimintoon. Lapsi näkee itse ajan, joten hän voi tahdittaa oman toimintansa jäljellä olevan ajan mukaan. Kello voi auttaa lasta myös suoriutumaan toiminnosta helpommin auttamalla lasta keskittymään paremmin. Kello tekee toiminnosta usein lapsen mielestä hauskan pelin, kun lapsi kilpailee aikaa vastaan. (Lehtisare, n.d., ss. 25 26) Kello voi helpottaa myös tiettyyn tekemisen rajoitettua aikaa ja vähentää lopettamista johtuvia riitoja. Esimerkiksi peliajan tai television katseluajan rajoittamisessa lapsi näkee koko ajan, paljonko aikaa on vielä jäljellä, joten lopettaminen on lapselle helpompaa, kun lopettamisaika on ennakoitavissa. (Lehtisare, n.d., s. 26) Visuaalisten kellojen käytössä täytyy kuitenkin muistaa realistisuus, kellon käytön aloittaminen ei nopeuta lapsen toimintoja heti merkittävästi. Lapselle täytyy antaa riittävästi aikaa suoriutua toiminnoista. Kun ne onnistuvat tietyssä ajassa, voidaan kokeilla pikkuhiljaa ajan lyhentämistä. Visuaalista kelloa käytetään alkuun vain yhteen toimintoon kerrallaan. Kun yksi toiminto on suoritettu, voidaan säätää aika seuraavaan toimintoon. Vähitellen toiminnot usein helpottuvat ja aika voidaan määrittää useampaan

17 toimintoon yhteisesti. Innostumisen säilymiseksi on kuitenkin tärkeää auttaa lasta onnistumaan. Lapsen itsetunto ja omatoimisuus lisääntyy onnistumisten kautta. (Lehtisare, n.d., ss. 26 27) 3.1.4 Käytöksen liikennevalot Käytöksen liikennevaloilla motivoidaan lasta oikeaan toimintaan antamalla välittömästi kiitosta ja toisaalta pystytään puuttumaan ongelmakäyttäytymiseen mahdollisimman aikaisessa vaiheessa. Liikennevaloissa vihreä väri tarkoittaa kiitosta oikeasta toiminnasta, keltaisen tarkoitus on herättää lapsi miettimään toimintaa ja pysähtymään. Punainen kertoo lapselle, että toiminnassa on korjattavaa ja tilanne täytyy selvittää. Liikennevalojen käyttömahdollisuudet ovat hyvin moninaiset, mutta ennen niiden käytön aloittamista täytyy käydä lapsen kanssa yhdessä läpi, mitä valot tarkoittavat ja mitä niistä seuraa. (Lehtisare, n.d., ss. 28 31) Liikennevalojen käytössä on tärkeää, ettei niitä käytetä vain negatiivisessa tarkoituksessa, vaan erityisen tärkeää on antaa niiden avulla paljon positiivista palautetta, niin lapsen innostus valojen käytössä säilyy. Kuten muissakin menetelmissä, on varsinkin alkuun tärkeää antaa paljon vihreää valoa, jotta menetelmästä tulee lapselle positiivinen keino ja näin ollen lapsi yrittää toimia jatkossakin vihreää valoa tavoitellen. Keltaisen valon avulla pyritään pysäyttämään lapsen ongelmakäyttäytyminen ennalta ehkäisevästi. Lapsi voi tällöin vielä valita paremman tavan toimia. Punaista väriä on tarkoitus käyttää mahdollisimman vähän ja sitä ennen täytyy aina varoittaa kahteen kertaan keltaisella valolla. Punaisen tarkoitus on pysäyttää ei-toivottu toiminta ja silloin asia täytyy käsitellä lapsen kanssa. Väkivaltatilanteissa punaista voidaan käyttää ilman varoituksia, mutta siitä täytyy keskustella etukäteen lapsen kanssa, että lapsi tietää, ettei väkivaltaista käytöstä hyväksytä missään määrin. Punaisen valon käytössä lapselle olisi hyvä määrittää etukäteen rauhoittumispaikka, jossa lapsi voi rauhoittua punaisen valon saatuaan ja jossa tilanne selvitetään. Rauhoittumispaikassa lapsi on etukäteen määritetyn ajan esimerkiksi kaksi minuuttia, ja siellä on hyvä olla jotain rauhoittavaa tekemistä. Lapsen on hyvä tietää, milloin aika alkaa ja miten aika kuluu, tässä voi auttaa esimerkiksi tiimalasi. Lapsen rauhoituttua käydään yhdessä läpi mikä toiminnassa oli väärää ja miksi. Käsittelyn jälkeen voi lapselle näyttää vihreää valoa kiitokseksi asian läpikäymisestä ja rauhoittumisesta. (Lehtisare, n.d., ss. 28 31) 3.2 Motivointi Menetelmien käyttöönotto vaatii vanhemmilta aktiivisuutta, ja usein myös vanhempia on hyvä motivoida menetelmien käyttöönottoon valmentajan toimesta. Kun vanhemmat ovat motivoituneita menetelmien käyttöön,

18 täytyy saada markkinoitua menetelmät myös lapselle, tällöin on hauskuus tärkeää. Menetelmien käyttö vaatii usein myös luovuutta, että niistä saadaan lapsille hauskoja. (Lehtisare, n.d., s. 20) Yksi hyvä motivointikeino lapselle on palkkiojärjestelmä, jonka avulla voidaan innostaa lasta vähemmän mielenkiintoisiinkin tehtäviin tai harjoituksiin. Palkkiojärjestelmän idea on, että toivotulla toiminnalla lapsi voi kerryttää itselleen pieniä palkkioita. Kun pieniä palkkioita on ennalta sovittu määrä, saa lapsi jonkun isomman palkkion, joka voi olla vaikka joku kiva yhdessä tekeminen lapsen kanssa. Tärkeää palkkiojärjestelmässä on se, että lapsi voi osallistua tavoitteiden määrittämiseen ja palkkioiden keksimisiin, niin lapselle tulee tunne, että hänen ajatuksensa ovat tärkeitä ja niitä kuunnellaan. Tällöin sopimus on yhteinen ja lapsi voi pitää sitä reiluna. Sopimuksesta kannattaa tehdä visuaalisesti näyttävä ja pitää sitä näkyvällä paikalla, jotta se muistuttaa lasta sovitusta. Palkkiojärjestelmä voidaan toteuttaa monella eri tavalla, mutta tärkeää on, että lapsi näkee onnistumisensa. Kuten muissakin menetelmissä innostuksen luominen on tärkeää, joten alkuun voi palkita myös hyvästä yrityksestä, ettei lapsi lannistu, jos ei aina onnistukaan. Epäonnistumisiin suhtaudutaan neutraalisti ilman suurempaa huomiota, eikä lasta ikinä rangaista ottamalla pois jo kerättyjä palkintoja. (Lehtisare, n.d., ss. 20 24) 3.3 Elämäntavat Kuten Juusola (2012, ss. 15 16) kirjoittaa, voidaan elämäntavoilla vaikuttaa myös aivojen toimintaan. Ravinnon merkitys on noussut yhdeksi keinoksi helpottaa neuropsykiatrisia oireita. Tutkijat eivät ole löytäneen yksimielistä ruokavaliosuositusta, mutta nykyään tunnustetaan, että proteiinipitoinen ruokavalio voi helpottaa aivojen rauhoittumista, koska oikeanlainen ruokavalio saa aivot erittämään dopamiinia ja serotoniinia. Neuropsykiatrisista häiriöistä kärsivillä on usein kova himo nopeita hiilihydraatteja sisältäviin ruokiin, mutta niiden sijaan ruokavaliota pitäisi ohjata hitaampiin hiilihydraatteihin sekä erityisesti proteiinipitoisiin ruokiin. Toisaalta Puustjärvi, Voutilainen & Pihlakoski (2018b, ss. 73 74) kirjoittavat, että ruokavalion ja ravintolisien vaikutusta erityisesti ADHD-oireisten hoitoon on tutkittu, mutta mitään selkeää ruokavaliosuositusta ei ole niiden perusteella pystytty määrittämään. Sen sijaan säännölliset ruokailuajat monipuolisella ja terveellisellä ruokavaliolla ovat osa ADHD:n perushoitoa. Liikunnan positiivisesta vaikutuksesta neuropsykiatrisiin oireisiin on selkeää näyttöä tutkimusten mukaan erityisesti lapsilla ja nuorilla. Liikunnalla on todettu olevan vaikutusta dopamiinin, serotoniinin sekä mielihyvää antavan endorfiinin tuottamisessa. Keholle hyvää tekevä säännöllinen liikunta auttaa myös aivoja voimaan paremmin. Paras teho liikunnan hyödyistä saadaan, kun liikunta on kohtuullisen rasittavaa ja se toteutetaan

19 melko lyhyinä jaksoina. Lisäksi liikunnan täytyisi olla mieluisaa, jolloin motivaatio liikkumiseen pysyisi yllä. Liikunnan lisäksi myös instrumenttien soittaminen, leipominen ja piirtäminen harjoittavat aivojen toimintaa tehokkaasti. (Juusola, 2012 ss. 16 17; Puustjärvi ym., 2018b, s. 75) Kolmas neuropsykiatrisia oireita helpottava asia on Juusolan (2012, ss. 18 19) mukaan luonto. Luonnossa käveleminen ja jopa pelkkä oleskelu luonnossa lievittävät oireilua ja parantavat keskittymistä. Luonnossa liikkuminen voi lasten kanssa tarkoittaa metsäretkiä tai ohjatumpaa toimintaa luontoa havainnoiden. Lapsi on luonnostaan innostunut ja siksi luonnossa liikkuminen on lapselle samalla myös mielenkiintoinen tiedon hankkimiskeino. Näistä edellä mainituista johtuen neuropsykiatristen oireita helpottavia asioita eli ravintotietouden lisäämistä, liikuntaa ja luonnossa oleskelua kannattaa käyttää valmennuksen keinoina. Koska kyse on pienistä lapsista, jotka syövät vanhempiensa tarjoamaa ruokaa, kannattaa ravintotietoutta jakaa erityisesti vanhemmille, jotta he kiinnittävät erityistä huomiota lapsen ruokavalioon. Toisaalta lapselle hyvää tekevä ruokavalio sopii hyvin myös koko perheen ruokavalioksi. Liikuntaa, mahdollisesti jopa ryhmämuotoisena, voi järjestää jo pienillekin lapsille neuropsykiatrisen valmentajan toimesta, tai ohjata vanhempia viemään lapset erilaisten liikuntaharrastusten pariin. Yleisissä liikuntaharrasteryhmissä haasteeksi saattaa nousta joskus lapsen keskittymiskyvyn puute ja siksi kannattaakin ohjata vanhempia kertomaan valmentajille ja ohjaajille lapsen haasteista jo etukäteen, niin hekin osaavat varautua mahdollisiin haasteisiin. Toisaalta, jos harrasteryhmissä liikkuminen on lapselle vielä liian haasteellista, voidaan vanhempia ohjeistaa liikkumaan mahdollisimman paljon lapsen kanssa itsenäisesti. Myös luonnossa liikkumista kannattaa toteuttaa lapsen kanssa sekä neuropsykiatrisen valmentajan, että vanhempien toimesta. Luontoon lähteminen on Suomessa helppoa ja melko vaivaton keino auttaa lapsen oireita. 4 OPINNÄYTETYÖN TAVOITE, TAUSTA JA AIHEENVALINTA Opinnäytetyöni tavoite oli tuottaa suunnitelma neuropsykiatrisen valmentajan työstä sekä avata valmentajan työtä Akaan kaupungissa. Lähtökohtana oli Akaan kaupungin kahden rekrytoitavan neuropsykiatrisen valmentajan toimenkuvat sekä oma koulutukseni neuropsykiatriseksi valmentajaksi. Kuten johdannossa jo esitettiin, neuropsykiatristen oireyhtymien diagnosoiminen on parantunut ja sen myötä diagnoosit ovat lisääntyneet. Tämä on puolestaan lisännyt kuntien painetta tarjota palvelua ja tukea neuropsykiatristen oireiden kanssa eläville lapsille ja lapsiperheille. Myös

20 lainsäädäntö vaatii kuntia järjestämään varhaisen tuen palveluita lapsiperheille. 4.1 Lähtökohdat opinnäytetyölle Lastensuojelulaki vaatii, että kunnilla on velvollisuus järjestää ehkäisevää lastensuojelua, jolla turvataan lapsen elämää sekä tuetaan vanhemmuutta jo ennen lastensuojelun asiakkuutta. Lastensuojelun lisäksi kunta järjestää lasten ja nuorten hyvinvoinnin edistämiseksi ehkäisevää lastensuojelua silloin, kun lapsi tai perhe ei ole lastensuojelun asiakkaana. Ehkäisevällä lastensuojelulla edistetään ja turvataan lasten kasvua, kehitystä ja hyvinvointia sekä tuetaan vanhemmuutta. Ehkäisevää lastensuojelua on tuki ja erityinen tuki, jota annetaan esimerkiksi opetuksessa, nuorisotyössä, päivähoidossa, äitiys- ja lastenneuvolassa sekä muussa sosiaali- ja terveydenhuollossa. (Lastensuojelulaki 13.4.2007/417 3 a) Lisäksi lastensuojelulaki sanoo, että vanhempia täytyy tukea heidän kasvatustehtävässään ja palveluja täytyy tarjota riittävän varhain. Lasten ja perheiden kanssa toimivien viranomaisten on tuettava vanhempia ja huoltajia heidän kasvatustehtävässään ja pyrittävä tarjoamaan perheelle tarpeellista apua riittävän varhain sekä ohjattava lapsi ja perhe tarvittaessa lastensuojelun piiriin. Lastensuojelun on tuettava vanhempia, huoltajia ja muita lapsen hoidosta ja kasvatuksesta vastaavia henkilöitä lapsen kasvatuksessa ja huolenpidossa järjestämällä tarvittavia palveluja ja tukitoimia. (Lastensuojelulaki 13.4.2007/417 2) Ehkäisevän tuen tarjoamiseksi Akaan kaupungissa ei lapsella tarvitse olla neuropsykiatrista diagnoosia eikä luonnollisesti myöskään lastensuojelun asiakkuutta saadakseen neuropsykiatrisen valmentajan apua ja tukea. Usein diagnoosia ei edes anneta vielä kovin pienille lapsille, vaikka haasteet arjessa viittaavat hyvin voimakkaasti neuropsykiatrisiin oireisiin. Neuropsykiatrisen valmentajan tuki on siis tarkoitus olla hyvin matalan kynnyksen palvelua, jolla pyritään ennaltaehkäisemään isompia haasteita lapsen ja perheen elämässä. Toiveena on, että mahdollisimman varhainen tuki voi ennaltaehkäistä jatkossa tarvetta lastensuojeluun ja muihin erikoispalveluihin, jotka ovat yleisesti hyvin kalliita palveluita.

21 Neuropsykiatrisia erityispiirteitä arvellaan olevan jopa 10 20 prosentilla väestöstä. Lisäksi neuropsykiatristen piirteiden liitännäisoireina voi olla hahmottamishäiriöitä ja oppimisvaikeuksia. Nämä voivat aiheuttaa ongelmia sosiaalisissa suhteissa sekä hankaluuksia sitoutua koulutukseen tai työhön. Jos ongelmia ei havaita riittävän ajoissa ja tarjota tarvittavaa tukea ja apua, seurauksena voi pahimmillaan olla syrjäytyminen, joka voi alkaa jo lapsena. (Mäkisalo-Ropponen, 2015; Jäntti & Savinainen, 2018, s. 264) Kuten luvussa 2 on avattu, neuropsykiatriset häiriöt ovat kehityksellisiä keskushermoston häiriöitä, jotka ovat usein osittain perinnöllisiä. Häiriöiden vaikeusasteet vaihtelevat paljon eri lasten välillä, ja niitä esiintyy usein päällekkäin; samalla lapsella voi siis olla monia eri häiriöitä. Neuropsykiatriset häiriöt ovat olleet kasvussa viime vuosikymmeninä, mutta kasvun uskotaan johtuvan häiriöiden paremmasta tunnistamisesta tiedon lisääntyessä. Diagnostiikan lisääntyessä on lisääntynyt myös kuntien paine kehittää palveluita ja lisätä tietoisuutta neuropsykiatrisista häiriöistä sekä niihin liittyvistä haasteista lasten ja perheiden elämässä. (Kaartinen, 2011, s. 7) Edellä mainitut syyt ovat aiheuttaneet myös Akaan kaupungille tarpeen rekrytoida uusia työntekijöitä työskentelemään nimenomaan neuropsykiatrisia haasteita omaavien lasten ja heidän perheidensä kanssa. Ja kuten edellä mainittiin, neuropsykiatriset häiriöt ovat usein perinnöllisiä, joten monissa perheissä myös vanhemmilla on haasteita jollain elämän osa-alueella, joten ennaltaehkäisevä apu voi olla perheille hyvin tarpeellista erityisesti, kun perheessä on myös haastavasti käyttäytyvä lapsi tai lapsia oirehtivien vanhempien lisäksi. 4.2 Aiheen valinta ja rajaus Lisääntyneiden neuropsykiatristen haasteiden ja lain vaatimusten mukaan Akaan kaupunki on perustanut kaksi uutta neuropsykiatrisen valmentajan tointa, joista toinen työskentelee nimenomaan lapsiperheiden varhaisen tuen palveluiden alaisuudessa. Koska toimet olivat uusia, ei ollut vielä tarkkaa suunnitelmaa, mitä neuropsykiatrinen valmennus voisi Akaan kaupungissa olla. Siksi opinnäytetyöni aiheeksi nousi suunnitelma neuropsykiatrisen valmennuksen palvelumuodoista Akaan kaupungissa. Toki myös uusien työntekijöiden osaaminen, kokemus ja suuntautuminen vaikuttavat lopullisen toimenkuvan muodostumiseen, mutta kirjalliseen muotoon kirjoitettua suunnitelmaa voidaan sitten muokata tarpeen mukaan, kun työskentely lähtee kunnolla käyntiin. Lisäksi koin tarpeelliseksi avata opinnäytetyössäni neuropsykiatrisia erityisvaikeuksia sekä neuropsykiatrista valmennusta yleensäkin, jotta nepsy-työskentelyn tarve tulee näkyväksi.

22 Työelämän yhteistyökumppanikseni valikoitui Akaan kaupungin lapsiperhepalvelut, koska suoritin siellä erikoistavan harjoitteluni. Harjoittelukokemukseni ansiosta minulla oli melko hyvä ymmärrys Akaan lapsiperheiden palveluiden perhetyöntekijöiden tehtävistä sekä lastensuojelun että sosiaalihuoltolain mukaisten palveluiden osalta. Minulla on siis käsitys perhetyön haasteista Akaan kaupungissa ja uskon, että neuropsykiatriselle valmentajalle on todellinen tarve lapsiperheiden palvelujen parantamiseksi. Neuropsykiatrisen valmennuksen keinoja on käytetty toki kaikkien työntekijöiden toimesta aikaisemminkin perhetyössä ja yksi työntekijä onkin erikoistunut koulutuksensa ja kokemuksensa ansiosta erityisesti neuropsykiatrisista haasteista kamppailevien asiakkaiden kanssa työskentelyyn perhetyön keinoin, mutta varmasti myös aivan puhdasta neuropsykiatrista valmennusta ja tiedon jakamista tarvitaan enenevissä määrin. Tällöin valmentaja voi keskittyä pääsääntöisesti vain neuropsykiatrisiin haasteisiin, sekä jakaa tietoa ja vinkkejä perheille ja työntekijöille varsinaisen valmennustyön lisäksi. Tällaisen palvelukokonaisuuden suunnittelemisen koin melko haasteelliseksi, kun vaikka kirjallisuutta neuropsykiatrisista erityisvaikeuksista löytyy paljon ja myös päättötöitä on viime aikoina tehty neuropsykiatrisiin haasteisiin liittyen jonkin verran, tarjolla olevista ja hyviksi havaituista palvelumuodoista löytyi tietoa melko suppeasti. Lisäksi haasteita aiheuttaa, että täytyy ottaa huomioon pienen kaupungin käytössä olevat resurssit neuropsykiatristen palveluiden tarjoamiseen. Tästä syystä rajasinkin oman aiheeni nimenomaan lapsiperhepalveluiden tarjoamiin neuropsykiatrisen valmentajan palveluihin enkä huomioinut toisen rekrytoivan neuropsykiatrisen valmentajan palveluita, koska hän tulee työskentelemään opetustoimen alaisuudessa. Osittain nämä palvelut ovat varmasti päällekkäisiä ja samanmuotoisia, mutta koska ikäjakauma palveluissa tulee olemaan erilainen, myös palvelumuotojen tarve tulee varmasti olemaan osittain erilainen. Pienemmillä lapsilla ja heidän perheillään voi olettaa olevan erilaista tuen tarvetta kuin itsenäisemmillä nuorilla. 5 KEHITTÄMISPROSESSIN KÄYTÄNNÖN TOTEUTUS Opinnäytetyön tarkoitus on näyttää opiskelijan ammatillinen kehittyminen ja siksi siitä ei aina tarvitsekaan ensimmäisenä ilmetä tutkimuksellisuus, vaan se voi näyttäytyä hyötynä ja käytännöllisyytenä. Vaikka usein opinnäytetyöt ovat tutkimuksellisia, ne voivat olla myös muunlaisia, kuten esimerkiksi monenmoisia suunnittelutöitä. Niissäkin kuitenkin harjoitellaan tutkimukselliseen työskentelyyn liittyviä asioita. (Hakala, 1998, ss. 21 22)

23 Koska kyseessä on toiminnallinen kehityksellinen opinnäytetyö, ei ollut tarpeen miettiä varsinaisia tutkimuskysymyksiä. Neuropsykiatrisen valmentajan työnkuvan suunnitelman tulisi kuitenkin vastata tiettyihin asioihin, että suunnitelman varsinainen tavoite tulisi toteutuneeksi. Lisäksi näiden kysymysten avulla pysyin suunnitelmassani oikeassa tavoitteessa. Tähän viittaa myös Anttila (2007, s. 22) sanoen, että ratkaisuja vaativiin kysymyksiin saadaan esille oikeat näkökulmat hyvin tehdyllä tiedontarpeen arvioinnilla. 5.1 Tavoitekysymykset Seuraavassa ne miettimäni kysymykset, joihin vastaamisen koin tärkeäksi opinnäytetyössäni. Kysymyksiin vastaaminen mahdollisti sellaisen suunnitelman luomisen, joka voi auttaa neuropsykiatrisia valmentajia heidän työssään sekä myös neuropsykiatristen häiriöiden kanssa elävien perheiden elämää. Minkälaisia neuropsykiatrisen valmentajan palveluita voidaan tarjota Akaan kaupungissa? Minkälaisella työskentelyllä voidaan helpottaa asiakasperheiden arjen sujuvuutta? Minkälaista tietoa asiakkaat tarvitsevat neuropsykiatrisista oireyhtymistä ja neuropsykiatrisesta valmennuksesta? Mitä keinoja voidaan käyttää neuropsykiatristen lasten arjen helpottamiseksi? 5.2 Toiminnallisen toteutuksen suunnittelu sekä näiden valinnat ja perustelut Neuropsykiatrisen valmentajan palvelupaketin luomisessa Akaan kaupungille minulla oli tarkoitus hyödyntää perhepalveluiden työntekijöiden ajatuksia tulevan neuropsykiatrisen valmentajan työstä. Käyttää nepsy-lasten ja -nuorten kanssa työskennelleen perhetyöntekijän sekä mahdollisesti myös perheneuvolan työntekijän haastatteluja hyödyksi nykyisin saatavilla olevien palveluiden ja kunnan tarjoamien mahdollisuuksien osalta. Toisena pääajatuksena oli hyödyntää laaja kirjallisuutta neuropsykiatrisista palvelumalleista. Lisäksi tarkoitus oli perehtyä erilaisiin valmennuksen menetelmiin, joista olisi hyötyä valmentajan työssä. Tähän avuksi ajattelin käyttää myös tehtyjä tutkimuksia ja päättötöitä, jotka voisivat hyödyttää kokemuksellisen tiedon käyttämistä suunnitelman teossa. Uskoin löytäväni erilaisia palvelumalleja ja menetelmiä, jotka on todettu toimiviksi

24 muualla ja toisaalta myös ei niin tehokkaiksi koettuja keinoja lasten ja perheiden tukemiseksi. Lisäksi oman ratkaisukeskeisen neuropsykiatrisen valmentajan koulutukseni ansiosta ajattelin, että minulla on aiheeseen liittyen omaakin osaamista, jota voisin hyödyntää suunnitelman tekemisessä. Koska tavoite oli tehdä suunnitelma neuropsykiatrisen valmentajan työstä uudelle työntekijälle, oli ajatuksena hyödyntää mahdollisimman paljon jo olemassa olevaa tietoa ja kokemusta, joiden on havaittu ja koettu auttavan lasten ja perheiden arkea. Valmennuksessahan on kyse nimenomaan tiedon ja eri näkökulmien etsimisestä arjen hyvin erilaisiin haasteisiin, joten asiakkaiden tavoitteet ja sitä myötä myös palvelut ovat osittain hyvin yksilöllisesti räätälöitäviä, mutta valmennuksen perusajatusta voidaan hyödyntää kaikkien asiakkaiden kanssa Tarkoituksenani oli siis tutustua tehtyihin tutkimuksiin, päättötöihin sekä mahdollisimman laajaan kirjallisuuteen sekä hyödyntää omaa jo olemassa olevaa osaamistani ja ymmärrystäni suunnitelman tekemisessä. Tukimuotojen lisäksi, minulla oli ajatuksena tutustua myös erilaisiin menetelmiin, jotka voisivat parantaa mahdollisimman monen lapsiasiakkaan ja hänen perheensä toimintakykyä arjen haasteissa. Tarkoituksena oli siis liittää suunnitelmaan myös jotain keinoja, jotka on yleisesti koettu hyödyllisiksi erityisesti lasten ja heidän perheidensä arjessa. Keräämäni aineiston pohjalta oli tarkoitus luoda alustava suunnitelma Akaan neuropsykiatrisesta valmennuksesta lapsille ja heidän perheilleen. Alustava suunnitelma oli tarkoitus luetuttaa opinnäytetyön tilaajilla, jonka jälkeen oli tarkoitus tehdä kommenttien perusteella haluttuja/tarvittavia muutoksia suunnitelmaani. Kuvaan suunnitelman tekemisen vaiheita seuraavassa alaluvussa 5.3, jotta suunnitelman tekemisen prosessista tulee lukijalle hyvä käsitys. 5.3 Toiminnallisen kehittämistyön toteutus Aloitinkin opinnäytetyön materiaalin keräämisen haastattelemalla perhetyöntekijää, joka on tehnyt töitä Akaassa nepsy-lasten ja -nuorten kanssa. Hänellä oli hyvin saman tyylisiä ajatuksia mahdollisista palveluista kuin itsellänikin alun perin. Haastattelu oli siis omaa uskoani vahvistava ja siltä pohjalta aloin suunnitelmaa miettimään. Ajatusten vahvistukseksi etsin kirjallisuudesta tietoa eri tukimuodoista, mutta vaikka kirjallisuuden anti tukimuotojen suhteen oli melko heikko, löysin elämäntapoihin liittyviä asi-

25 oita, jotka voivat helpottaa nepsy-oireilua. Näistä oireita helpottavista elämäntavoista on hyvin tärkeää tiedottaa perheille, että jokainen perhe voi kokeilla erilaisia keinoja oman lapsensa oireiden helpottamiseksi. Neuropsykiatrisista erityispiirteistä etsin tietoa hyvin erilaisista lähteistä, joista monia olenkin käyttänyt opinnäytetyöni lähdeviitteinä. Tietoa löytyi todella hyvin varsinkin kirjallisuudesta, ja kirjallisuuden antama tieto oli hyvin samankaltaista riippumatta kirjoittajasta. Tietoa löytyi paljon myös eri oireyhtymien yhdistysten nettisivustoilta sekä ADHD:n osalta myös Käypä hoito- suosituksesta. Vaikka suositus koskee vain ADHD:tä, monet asiat ovat hyödynnettävissä myös muihin nepsy-häiriöihin siinä rinnastettavien oireiden osalta. Neuropsykiatriseen valmennukseen liittyvistä asioista löysin tietoa oman koulukseni materiaaleista, kirjallisuudesta ja myös valmentajayhdistysten nettisivustoilta. Koin, että myös valmennukseen liittyviä asioita on hyvä avata suunnitelmassa, koska valmennus on tukimuoto, johon liittyvät tietyt säännöt ja käytännöt, sekä myös valmentajan toimintaan liittyvät eettiset asiat. Hyväksi havaituista tukimuodoista ja muista nepsy-aiheeseen liittyvistä asioista löytyi parhaiten tietoa Tampereen kaupungin hallinnoiman OSMOhankkeen pohjalta tehdystä raportista. Tätä kokemuspohjaista tietoa tukimuodoista käytinkin vahvana pohjana luodessani suunnitelmaa tukimuodoista. Lisäksi Tampereen kaupungin internet-sivuille on koottu hyvin paljon erilaista tietoa liittyen nepsyyn; muun muassa erilaisia menetelmiä, keinoja, yhteistyötahoja. Sivustot ovat koko maan laajuisesti ainutlaatuisen kattavat neuropsykiatrisiin erityispiirteisiin liittyen. Myös Tampereen kaupungin lähikuntien osallistuminen OSMOhankkeeseen näkyi monien lähikuntien nepsy-palvelujen osalta. Hankkeen pohjalta joissain kunnissa on koulutettu nepsy-valmentajia lastensuojeluun, päivähoitoon sekä kouluihin. Myös tukimuotoja on kehitetty hankkeen kokemusten pohjalta. Kävin läpi myös muiden lähes kahdenkymmenen kaupungin nettisivuja etsien tietoa tarjolla olevista neuropsykiatrisen valmentajan tukimuodoista. Vaikka palveluissa mainittiin erityislasten tuesta ja lapsiperheiden palveluista, löytyi todella vähän mitään neuropsykiatrisiin erityishaasteisiin liittyviä tukimuotoja. Niitä vähäisiä tietoja mitä löysin, olen hyödyntänyt suunnitelman tekemisessä. Etsin tukimuodoista myös tutkimuksia sekä lopputöitä, mutta niitäkään ei juuri löytynyt. Vaikka nepsy-aiheeseen liittyviä lopputöitä löytyi monia, ei

26 tukimuotoihin liittyviä tutkimuksia juurikaan löytynyt. Löytämäni tutkimukset ja lopputyöt koskivat useimmiten palvelupolkuja nepsy-häiriöisille eli niissä käsiteltiin lähinnä sitä, miten ja mistä apua saadaan, sekä palvelujen kehittämistä. Niissä ei kuitenkaan syvennytty käytännön tukimuotoihin. Erilaisista tukimuodoista etsin tietoa myös kolmannen sektorin toimijoiden nettisivustoilta sekä yksityisten yritysten sivuilta. Näiden anti oli lähes nolla, eli mitään tarkempaa tietoa valmennuksen sisällöstä ei löytynyt, vaikka palveluntarjoajia löytyi runsaasti. Hain tietoa internetsivustoilta ja hakupalveluista erilaisilla sanoilla, jotka kaikki liittyvät neuropsykiatriaan. Käytin hauissani sanoja neuropsykiatrinen, neuropsykiatrinen valmennus, neuropsykiatrinen valmentaja, nepsy, tukimuodot. Eri kuntien sivuilta etsin tietoja tukimuodoista sosiaalihuollon alaisuudesta sekä myös opetustoimen ja varhaiskasvatuksen alaisuudesta. Löytämieni tietojen pohjalta keräsin yhteen erilaisia tukimuotoja ja niistä harkitsin, mitä voidaan käyttää nepsy-lasten ja heidän perheidensä auttamiseksi. Lisäksi valintaan vaikutti Akaan kunnan resurssit, koska kovin massiivisia tukikeinoja ei pienehkössä kaupungissa ole mahdollisuutta toteuttaa. Tältä pohjalta loin dokumentin, jossa on ensin tietoa neuropsykiatrisista oireyhtymistä ja valmennuksesta. Seuraavaksi kerron ehdottamistani tukimuodoista ja viimeiseksi lapsille suunnatuista keinoista, jotka voivat auttaa lasta ja perhettä arjessa. Tehtyäni suunnitelman Word-tiedostomuotoon lähetin sen Akaan kaupungin lapsiperheiden palveluista vastaaville sosiaalityöntekijöille. He toimittivat tekemäni suunnitelman eteenpäin jo rekrytoiduille neuropsykiatrisille valmentajille ja pyysivät heiltä palautetta. Sovin valmentajien kanssa tapaamisen, jossa sain positiivista palautetta suunnitelmastani, vaikka valmentajilla ei ollut tietoa suunnitelman alkuperäisestä käyttötarkoituksesta. Heidän kauttaan sain suunnitelmasta positiivista palautetta myös varsinaiselta tilaajalta. Valmentajat toivoivat tekemäni Word-tiedoston lisäksi myös PowerPoint-esitystä, jota he voisivat hyödyntää paremmin työssään. Tämän tapaamisen pohjalta tein siis lisäksi PowerPoint-esityksen jo tekemäni Word-muotoisen dokumentin pohjalta. Lähetin myös tämän esityksen heille kommentoitavaksi.

27 6 TIETOLÄHTEIDEN ANTI Tutkimustietoa neuropsykiatrisen valmennuksen vaikuttavuudesta ei juurikaan löytynyt, mutta erilaisten kyselyiden ja hankkeiden kautta on tullut käsitys, että valmennus on asiakkaille ja heidän perheilleen hyvin tärkeä tukimuoto nimenomaan arjen haasteisiin asiakkaan omassa elinympäristössä. Näin todetaan myös raportissa, jossa todetaan, että vaikka neuropsykiatrisen valmennuksen vaikuttavuudesta on vain vähän tutkimustietoa, Kelan teettämän tutkimuksen mukaan haastateltujen lastenneurologian ja nuorisopsykiatrian ylilääkärien näkemys yleisesti on, että valmennuksesta on hyötyä erityisesti arkeen liittyvissä asioissa, kuten nuorilla itsenäistymisessä, asumisessa ja kodin ulkopuolella liikkumisessa. Yksi haastatelluista ylilääkäreistä toi esille, että valmennus on erityisen tuloksellista, jos asiakkaalla on vain neuropsykiatrinen diagnoosi ilman psykiatrista sairautta. Ylilääkärien mukaan myös perheet ovat toivoneet valmennuksen tapaista tukea. (Lämsä ym., 2017, s. 48) Neuropsykiatristen oireiden kanssa elävät tarvitsevat usein hyvin käytännönläheistä opastusta ja tukea arjen erilaisiin tilanteisiin, kaupassakäynnistä liikkumiseen ja kommunikointiin. Pienten lasten kanssa arjen haasteet ovat usein toiminnanohjauksessa erilaisissa tilanteissa. Lapsilla ja heidän perheillään onkin usein käytännön keinojen löytämisen lisäksi tarve tiedon lisäämiseen omaa lasta koskevasta neuropsykiatrisesta oireyhtymästä. Tätä asiaa korostaa myös Käypä hoito -suositus (ADHD 2019), jonka mukaan potilas- ja omaisneuvonnan eli psykoedukaation olisi hyvä sisältää keinoja arjen sujuvuuden lisäämiseen sekä oireiden hallintaa ja tietoa erilaisista hoitomuodoista. Lisäksi sen tulisi sisältää keskustelua yleistä hyvinvointia lisäävistä elintavoista, kuten ravitsemus, uni, päivärytmi ja liikunta. 6.1 Neuropsykiatristen lasten ja nuorten kanssa työskentelevän perhetyöntekijän haastattelu Opinnäytetyön aiheen selvittyä keskustelin perhetyöntekijän kanssa hänen mielipiteistään neuropsykiatrisen valmentajan mahdollisista palveluista. Hän on tehnyt perhetyön lisäksi töitä nepsy-haasteiden kanssa elävien lasten ja nuorten kanssa. Hänen ajatuksiaan tarvittavista palveluista löytyy myös myöhemmin esitettävässä palveluehdotuksissa. Esiin keskustelussa nousi materiaalilainaamo, josta saisi lainaksi nepsyhaasteisiin auttavia välineitä, kun osalla perhepalveluiden asiakkaista on taloudellisia tai toiminnallisia vaikeuksia, niin olisi hyvä, jos kunta voisi tarjota apua ja mahdollisuutta kokeilla erilaisia apuvälineitä ennen ostopäätöstä. Tämän olenkin ehdotuksessani jakanut kahteen eri osioon, joista toinen on nimellä materiaalipankki ja toinen lainaamo.

28 Keskusteluissa nousi esiin myös hyvin tarpeelliset infoillat, joissa kerrottaisiin erilaisista neuropsykiatrisista oireyhtymistä ja niihin liittyvistä taustoista ja oireista sekä haasteista, joita ne voivat lapsen ja sitä kautta koko perheen arkeen aiheuttaa. Myös vanhempien vertaisryhmien tarpeellisuus nousi esiin perhetyöntekijän keskustelussa. Haastavasti käyttäytyvän lapsen vanhemmat voivat kokea epäonnistuneensa vanhempina, joten vertaistuki voisi vahvistaa vanhemmuutta ja ymmärrystä, että perheet eivät ole yksin haasteidensa kanssa. Keskustelussa nousi esille myös tiedottamisen tärkeys. Olisi hyvä jakaa vanhemmille internet-linkkejä, joista vanhemmat voivat etsiä tietoa ja erilaisia menetelmiä lapsen arjen helpottamiseksi. Näihin keskustelussa nousseisiin ajatuksiin löysin tukea myös valtakunnallisesta hankkeesta, josta kerron myöhemmin, joten näitä ajatuksia olen käyttänyt luodessani ehdotuksia eri tukimuodoista lapsiperheille. 6.2 OSMO-hanke Tampereen kaupungin hallinnoiman OSMO-hankkeen (2013) loppuraportista löytyy monia erilaisia tukimuotoja neuropsykiatristen erityisvaikeuksien kanssa eläville lapsiperheille. OSMO (osaamisverkostosta monimuotoinen tuki lasten ja nuorten kehitysympäristöihin) oli Väli-Suomen lasten, nuorten ja lapsiperheiden kehittämishanke KASPERI II:n osahanke, joka puolestaan oli osa Sosiaali- ja Terveysministeriön valtakunnallista Kasteohjelmaa. OSMO-hankkeen tavoitteena oli monisektoraalisen palvelukokonaisuuden ja verkostoyhteistyön kehittäminen ja mallintaminen erilaisen tuen tarpeessa oleville lapsille, nuorille ja heidän perheilleen. Tähän kuului myös edellä mainitun kohderyhmän kanssa työskentelevien ammattilaisten työtapojen, osaamisen ja yhteistyökäytänteiden kehittäminen ja mallintaminen sekä monitoimijaisen osaamisverkoston sektorirajojen ylittävän yhteistyön kehittäminen tukien monimuotoisesti ja tavoitteellisesti lasta, nuorta ja hänen perhettään oikea-aikaisesti eri vaiheissa ja erilaisissa kehitysympäristöissä. (OSMO-hanke, 2013, s. 3) OSMO-hankkeen pohjalta saatiin hyviä kokemuksia monista tukimuodoista perheille ja toisaalta myös kunnan työntekijöille, jotka kohtaavat työssään neuropsykiatrisia erityispiirteitä omaavien lasten ja heidän perheidensä kanssa. Seuraavassa kerrotaan OSMO-hankkeessa hyviksi koetuista tukimuodoista.

29 Puhelinkonsultaatio on matalan kynnyksen tukimuoto, joka mahdollistaa keskustelun nepsy-valmentajan kanssa, jos asiakkaalla tai työntekijällä on kysymyksiä tai huolta nepsyyn liittyen. Puhelinkonsultaation kautta voidaan antaa myös palveluohjausta muihin palveluihin, jos siihen nähdään puhelinkeskustelun perusteella tarvetta. Puhelinkonsultaation voi rajoittaa tiettyihin ennalta määritettyihin aikoihin, jolloin nepsy-valmentaja olisi tavoitettavissa apua tarvitseville. (OSMO-hanke, 2013, s. 28) Lasten kanssa työskentelevät ammattilaista voivat pyytää konsultaatiota liittyen yksittäiseen lapseen tai lapsiryhmään. Nepsy-valmentajan konsultaatio voi olla kertaluontoinen tai muutaman käynnin sarja. Konsultaation ajatus on tiedon jakaminen ja ohjaaminen. Myös lasten vanhemmilla on mahdollisuus saada konsultaatiota nepsy-valmentajalta. Konsultaatiossa on tarkoitus hakea yhdessä uusia näkökulmia ja ratkaisuja haastavaksi koettuun tilanteeseen ja sen tavoite on lapsen hyvinvoinnin paraneminen sekä työntekijöiden ja vanhempien tukeminen. (OSMO-hanke, 2013, s. 28) Nepsy-kahviloiden idea on tiedon lisääminen neuropsykiatristen haasteiden kanssa painiville vanhemmille ja työntekijöille. Kahvila mahdollistaa myös yhteiset keskustelut nepsyyn liittyen sekä vanhempien, että työntekijöiden kesken. Keskustelut voivat selkiyttää lapsen tai perheen tilannetta ja sieltä voi saada uusi keinoja haastaviin tilanteisiin. Myös omien hyvien kokemusten jakaminen muille samojen asioiden kanssa eläville voi voimaannuttaa perheitä ja työntekijöitä. Myös vertaisuuden kokeminen voi antaa toivoa perheille. Kahvilassa voi myös kehitellä yhdessä uusia hyviä käytäntöjä. Nepsy-kahvila toteutetaan dialogisesti eli kuunteleminen, puhuminen ja oivaltaminen ovat pääosassa. Nepsy-valmentaja voi toimia kahvilan puheenjohtajana. Keskustelut hyvä myös kirjata näkyväksi, että ne konkretisoituvat ja jäävät työkaluiksi osallistujille. Kirjaaminen myös helpottaa osallistumista ja kokonaisuuden hahmottamista. (OSMO-hanke, 2013, s. 28) Materiaalipankin idea on mahdollistaa perheille ja myös työntekijöille matalan kynnyksen palvelua jakamalla tietoa, ohjausta ja erilaisia visuaalisia materiaaleja. Materiaalipankkiin voi tehdä valmiiksi erilaisia visuaalisia materiaaleja, joita voidaan jakaa perheille. Tarvittaessa nepsy-valmentaja voi myös tehdä itse yksilöllisiä materiaaleja, jotka voivat helpottaa lapsen ja perheen toimintaa arjessa. (OSMO-hanke, 2013, s. 31) Lainaamon ajatus on lainata perheille kotiin koekäyttöön maksuttomasti tai pientä korvausta tai panttia vastaan erilaisia tuki- ja kuntoutusvälineitä. Monet välineet ovat hinnakkaita, joten perheiden olisi hyvä saada kokemusta välineen antamasta hyödystä lapselle ennen hankintapäätöstä. (OSMO-hanke, 2013, s. 31)

30 Nepsy-valmennusta annetaan pääsääntöisesti lapsen omassa toimintaympäristössä lapsen ja hänen vanhempiensa kanssa sovittujen tavoitteiden mukaisesti. Tavoitteet jaetaan pienempiin osatavoitteisiin, joiden toteutumista seurataan jokaisella valmennuskerralla ja edistyminen kirjataan. Valmennus kestää yleensä 5 15 tapaamiskertaa muutaman kuukauden aikana. Valmennusta voi pyytää lapsen kanssa työskentelevät työntekijät tai lapsen vanhemmat, mutta vanhempien sitoutumista valmennukseen vaaditaan, kun kyseessä on pieni lapsi. Osa valmennuksesta on tiedon lisäämistä vanhemmille. (OSMO-hanke, 2013, s. 33). Valmennuksen prosessia on avattu aiemmin luvussa 2.6. 6.3 Muiden kuntien palvelut Tampereen lisäksi myös esimerkiksi Lempäälän kunnan nepsy-palvelut ovat saman OSMO-hankkeen johdannaisia. Olen päässyt tutustumaan Lempäälän nepsy-työryhmän toimintaan harjoitteluni aikana. Erityisen vaikutuksen teki ryhmätoiminta nepsy-nuorille. Kyse oli autisminkirjoon kuuluville nuorille järjestetty ryhmä, joka tapasi kymmenen kertaa. Ryhmässä järjestettiin erilaisia aktiviteetteja, joissa nuoret tutustuivat keskenään ja pitivät yhteyttä myös järjestettyjen ryhmätapaamisten jälkeen. Vastaavaa ryhmätoimintaa voisi järjestää myös eri neuropsykiatristen haasteiden kanssa eläville lapsille tai koko perheille, jos lapset ovat kovin pieniä. Ryhmässä osallistujat saavat vertaisuuden kokemuksen ja voivat jakaa arjen haasteita ja hyväksi koettuja tapoja helpottaa nepsy-lapsen ja hänen perheensä arkea. Lempäälässä on hankittu materiaalisalkkuja nepsy-työntekijöille. Salkuissa on pientä välineistöä, joka voi auttaa asiakasta keskittymään nepsy-työskentelyyn. Salkkuja voivat käyttää nepsy-valmentajat, mutta niitä voisi olla myös perhetyön työntekijöiden käyttöön, koska monilla perhepalveluiden asiakasperheistä on jonkinlaisia nepsy-haasteita. Varsinaiseen nepsy-valmennukseen on luotu Lempäälässä erilaisia palvelupaketteja, joista valitaan sopiva palvelutarpeen arvioinnin tai ensimmäisessä tapaamisessa sovittujen tavoitteiden mukaan. Peruspaketit ovat 5 10 tapaamista, 10 15 tapaamista tai 10 15 ryhmävalmennustapaamista. Kaikkiin paketteihin kuuluu lopuksi arviointitapaaminen, jossa arvioidaan valmennuksen tavoitteiden saavuttaminen ja tehdään kirjallinen raportti. Arviointitapaamisessa mietitään myös tulevaisuuden palvelujen tarvetta ja annetaan ohjeistusta jatkoa ajatellen. (Lempäälä, n.d.) Lempäälässä on toiminnassa nepsy-ryhmä, joka hoitaa puhelinpäivystystä, josta saa apua ja jonka kautta voi hakea valmennukseen. Uutena toimin-

31 tana käynnistyy nepsy-kioski. (Lempäälä, n.d.). Lempäälässä nepsy valmentajat antavat monialaista konsultaatiota päiväkoteihin ja tarvittaessa myös kouluihin. Kunnassa on mietitty myös perheliikuntaryhmiä nepsy perheille. Valkeakoskella kuten Lempäälässäkin on alkanut uusi palvelu nimellä Nepsy-kioski. Kioski on avoinna kerran kuukaudessa kahden tunnin ajan ja sinne voi tulla aikaa varaamatta. Kioskista voivat hakea apua ja tukea perheet, joilla on haasteita arjen sujuvuudessa tai huolta lapsen nepsy-oireista tai epävarmuutta, onko kyse nepsy-oireista. Kioskista saa myös tukimateriaalia, kirjallisuutta sekä ohjausta erilaisiin tukimuotoihin, joilla voidaan helpottaa perheen arkea. (Valkeakoski, 2019) Jyväskylässä on perustettu vertaisryhmiä, jotka on koostettu vanhemmista, joilla on nepsy-oireisia lapsia. Ryhmän kokoontuvat 1 2 kertaa vuodessa ja niillä on yhteensä 6 tapaamista. Vertaisryhmän tavoitteena on auttaa vanhempia ymmärtämään ja ohjaamaan haastavasti käyttäytyvää lasta, vahvistaa myönteistä vuorovaikutusta lapsen kanssa ja löytää keinoja tukea lapsen sosiaalisia- ja tunnetaitoja sekä jakaa kokemuksia vanhempien kesken. (Jyväskylä, n.d.) 6.4 Kirjallisuudesta nousseet asiat Juusolan (2012, ss. 29 31) mukaan neuropsykiatrisia oireita voidaan helpottaa monin eri tavoin. ADHD voi aiheuttaa haasteita lyhytkestoiseen muistiin ja tämä näkyy usein siten, että ohjeet ja tiedot eivät tallennu muistiin, vaan ne haihtuvat muistista nopeasti, joka aiheuttaa unohtamista. Lasta moititaan usein näistä unohduksista ja jatkuvat moitteet saavat lapsen tuntemaan itsensä kelvottomaksi. Muistia voi kuitenkin harjoittaa ja erilaiset muistamistekniikat ja apuvälineet voivat auttaa myös lasta hänen arjessaan, ja siten parantaa myös lapsen itsetuntoa pitemmällä aikavälillä. Lisäksi ADHD näkyy monilla lapsilla myös kömpelyytenä ja liiallisena voimankäyttönä muita lapsia kohtaan. Huono motoriikka voi aiheuttaa myös haasteita käden taitoihin ja kirjoittamiseen. Motoriikkaa parannetaan liikkumalla ja harjoittelemalla ja siitä syystä onkin erityisen tärkeää saattaa lapsi liikuntaharrastuksen pariin. Alkuun lapsesta voi tuntua haastavalta löytää oikea ja mukavalta tuntuva laji. Eri lajien kokeileminen ja uuden lajin aloittaminen vaatii paljon kärsivällisyyttä, mutta neuropsykiatrinen valmentaja voi olla tässä vahvasti tukena. Aspergerin oireyhtymä sen sijaan aiheuttaa usein haasteita lapsen sosiaalisiin suhteisiin, koska heidän on vaikeaa ymmärtää muiden ihmisten sanatonta viestintää. Tästä syystä sosiaalisten taitojen opettelu voi olla hyvin hyödyllistä lapselle. Pienemmälle lapselle voi olla parasta opettelu kahden kesken valmentajan kanssa, mutta isommalla lapsella voi toimia hyvin

32 myös ryhmämuotoinen toiminta, jossa harjoitellaan, miten saadaan ystäviä, miten katsotaan silmiin tai kätellään, sekä miten ilmeitä käytetään ja mitä ne merkitsevät. Asperger-lapsen kanssa kannattaa hyödyntää lapsen omia kiinnostuksen kohteita ja opettaa asioita niiden kautta. Tällöin lapsi on kiinnostunut aiheesta ja ymmärtäminen voi lisääntyä. (Juusola, 2012, ss. 54 55) Mäkelä & Sajaniemi (2013, ss. 37 39) kirjoittavat, että lasten kehitys ja oppiminen on mahdollista vain suhteessa muihin. Vaikka turvallinen suhde aikuisiin on tärkeää lapsen kehitykselle, vertaisuuden kokeminen tarjoaa lapsille toisenlaisen kokemuksen ja mahdollisuuden harjoitella yhteistoiminnan taitoja, joiden avulla kehittyvät myös sosiaalisen taidot. 6.5 Arviointi ja tavoitteiden seuranta Neuropsykiatrisen valmennuksen tärkeä osa on palaute, jonka tarkoitus on innostaa ja herättää toivoa. Tästä syystä onnistumisiin ja edistymiseen keskittyvä palaute on ensiarvoisen tärkeää jatkuvasti valmennuksen aikana. Vaikka tavoitteet eivät aina täyty, se on mahdollisuus nähdä muutoksen tarve ja ohjata toiminta oikeaan suuntaan. (Tamski & Huotari, 2015, ss. 75 76) Valmennuksen aikana annetun palautteen lisäksi annetaan työskentelyn päättyessä aina myös loppuarviointi, kuinka valmennus on auttanut asiakkaan arjessa. Arvioinnissa peilataan alussa määritettyjä tavoitteita saavutettuun tilaan ja voidaan antaa myös suosituksia jatkotoimenpiteistä, jotka voivat helpottaa asiakkaan tilannetta. Kuten aiemmin on todettu, valmennuksen alussa määritellään tavoitteet ja niiden saavuttamista arvioidaan valmennuksen aikana. Tässä voidaan käyttää apuna esimerkiksi GAS-menetelmää tai ICF-luokittelua. (ADHD: Käypä hoito -suositus 2019) GAS-menetelmä on kansainvälinen työkalu, jota Kela on tuonut mukaan kuntoutuksen onnistumisen arviointiin. GAS-menetelmän käyttäminen kuitenkin vaatii koulutusta ja harjoittelua, joten aivan yksinkertaista sen oikeanlainen käyttäminen ei ole. (Sukula & Vainiemi, n.d.) ICF-luokittelu sen sijaan kuvaa ihmisen toimintakykyä. Sen avulla voidaan luoda yksilöllinen sekä laaja-alainen näkemys ihmisen toimintakyvystä ja myös seurata toimintakyvyssä tapahtuvia muutoksia. Myös ICF-luokittelun käyttö vaatii osaamista käytön periaatteista, mutta sitä voi opiskella myös itseopiskeluna verkkotyökalun avulla. (THL, 2016)

33 7 SUUNNITELMAN KUVAUS Tuotin neuropsykiatrisen valmentajan mahdollisista palveluista kirjallisessa muodossa olevan suunnitelman, joka auttaa sekä työntekijöitä, että perheitä saamaan tietoa tarjolla olevista neuropsykiatrisen valmentajan palveluista. Suunnitelma on Word-dokumentti. Tekemäni suunnitelman sisällysluettelo: NEUROPSYKIATRISTEN OIREYHTYMIEN VIIDAKOSSA ADHD Autismin kirjo Touretten oireyhtymä Sensorisen integraation häiriö NEUROPSYKIATRISEN VALMENNUKSEN AJATUS NEUROPSYKIATRISEN VALMENNUKSEN KÄYTÄNNÖT NEUROPSYKIATRINEN VALMENNUS PROSESSINA NEUROPSYKIATRISEN VALMENTAJAN AMMATTIEETTISET PERIAATTEET EHDOTUKSIA NEPSY VALMENTAJAN TARJOAMISTA TUKIMUODOISTA TUKIKEINOT PIENILLÄ LAPSILLA Visuaaliset keinot nepsy piirteisten lasten oh jauksessa Motivointi Elämäntavat LINKKEJÄ NEPSYTIETOUTEEN MATERIAALIIN KÄYTETYT LÄHTEET Word-dokumentin pohjalta on tehty myös PowerPoint-esitys. Molemmat dokumentit löytyvät liitteistä. 8 POHDINTA Opinnäytetyöni tavoitteena oli löytää neuropsykiatrisen valmentajan tarjoamia tukimuotoja neuropsykiatristen erityispiirteiden kanssa eläville lapsille sekä heidän perheilleen. Löysin OSMO-hankkeessa hyväksi koettuja tukimuotoja, joita kannattaa testata Akaan kaupungissa. Myös todella matalan kynnyksen palveluita, esimerkiksi puhelinkonsultaatiota ja nepsykioskia kannattaa mielestäni kokeilla, jos ne helpottaisivat nepsy-lasten perheiden kynnystä pyytää apua mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Mielestäni tärkeää on nimenomaan se, ettei nepsy-valmentajan palveluita

34 liitetä millään tavoin lastensuojelukontekstiin, koska se voi olla joillekin perheille pelottava asia ja nostaa siten kynnystä hakea apua. Toisena tavoitteenani oli miettiä tietoa, joka voi helpottaa perheitä heidän arjessaan nepsy-lapsen kanssa. Tätä varten keräsin opinnäytetyöni tietopohjaan mielestäni oleellista tietoa eri nepsy-haasteista sekä myös nepsyvalmennuksen ideasta. Toivoakseni tämä tiivistetty tieto voi auttaa valmentajien työtä tiedon jakamisessa perheille, joilla ei ole aikaisempaa tietoa nepsy-haasteista ja oireista. Lisäksi halusin kerätä opinnäytetyöhöni erilaisia keinoja, joilla voidaan helpottaa lapsen ja perheen arkea käytännössä. Varhaiskasvatuksen henkilöstö varmasti hyödyntää kyseisiä keinoja, mutta valmennuksen myötä voidaan antaa keinoja myös vanhempien käyttöön kotiin. Opinnäytetyöprosessini koin ajoittain hiukan haasteelliseksi. Alkuvaiheen aiheen määrittelyn epäselvyyden vuoksi työn aloittaminen venyi hiukan. Toisena haasteena koin puutteen tutkimuksista ja kuntien tarjoamista palveluista. Minulla oli ajatuksena käyttää toiminnallisen opinnäytetyöni pohjana tutkimustietoa neuropsykiatrisen valmentajan työtavoista lapsiperheille. Tällaista tutkimustietoa en kuitenkaan löytänyt, vaikka neuropsykiatrista haasteista löytyikin tietoa. Tästä syystä opinnäytetyöni pohjautuukin aika pitkälle OSMO-hankkeessa hyväksi havaituista tukimuodoista, sekä kirjallisuudesta löytyneistä ajatuksista sekä oman valmentajan koulutukseni sekä perhetyöntekijän ajatuksiin lapsia ja perheitä auttavista keinoista. Kuten edellä olen kertonut, myös muiden kuntien palveluista löytyi tosi huonosti tietoa, mikä yllätti minut. OSMO-hankkeen kautta Tampereen lähikuntien tukimuodoista löytyi tietoa, mutta muuten tieto neuropsykiatrisen valmennuksen sekä muiden mahdollisten tukimuotojen mahdollisuudesta jäi todella vähäiseksi. Kuten edellä kirjoitin, koin jonkinlaista tuskaa löytämäni aineiston vähäisyydestä koskien nimenomaan tukimuotoja, mutta hiukan helpotti Kariston ja Seppälän (2004, s. 20) kommentti, jonka mukaan tutkimusaineistossa on aina heikkouksia, täydellistä aineistoa ei ole. Heidän mukaansa tällöin on tärkeää pohtia aineistoa, eikä salata sen heikkoutta. Löytämäni aineiston vähäisyydestä huolimatta koen toisaalta oman neuropsykiatrisen valmentajan opintojeni pohjalta, että löytämäni mahdolliset tukimuodot ovat melko kattavia matalan kynnyksen palveluita lapsiperheiden auttamiseksi, kun ottaa huomioon myös käytettävissä olevat resurssit. Tärkeintä matalan kynnyksen palveluissa onkin jakaa tietoa ja tukea vanhempia ja työntekijöitä, kun herää huoli lapsen käyttäytymisestä. Vanhemmat kaipaavat usein tukea ja oman epäilyksensä vahvistamista, usein jopa kuuntelu voi helpottaa vanhempien tilannetta ja lisätä jaksamista haastavasti käyttäytyvän lapsen kanssa. Tällöin tiedon saaminen, tukikeinojen

35 neuvominen sekä myös mahdollinen ohjaus tutkimuksiin tai jatkohoitoon on tärkeintä apua vanhemmille. Myös varsinainen nepsy-valmennus auttaa perheitä, kun tilanne on vanhemmille kuormittava ja apua tarvitaan lapsen arjen helpottamiseksi. Valmennuksen ei tarvitse aina olla kovin iso projekti, vaan pienten lasten kanssa pienetkin keinot, esimerkiksi kuvien käyttö arjen strukturoimiseksi, voivat helpottaa perheen arkea merkittävästi. Lisäksi varhainen tuki ja avun oikea-aikaisuus voivat tukea lapsen elämää myös jatkoa ajatellen hyvin paljon, kun lapsen itsetuntoa vahvistetaan onnistumisten kautta, ja annetaan keinoja selviytyä arjen haasteista helpommin. Tällöin estetään negatiivisen palautteen saamista ja siten myös lapsen itsetunnon heikkenemistä, joka voi myöhemmin pahimmillaan johtaa jopa syrjäytymiseen. Tukikeinona otin esiin myös palkitsemisen, mutta sen merkitystä ei voi korostaa liikaa. Lapsen on tärkeää saada positiivista palautetta toiminnastaan, sillä se kannattelee usein toimimaan myös jatkossa paremmin. Tämän olen huomannut myös omassa työssäni kiireellisesti sijoitettujen lasten osastolla lastensuojelulaitoksessa. Lapsille on hyvin tärkeää saada seinälleen yksilöllisesti tehty kannustustähti hyvästä toiminnasta. Palkitseminen täytyy olla lasten kohdalla oikea-aikaista ja jo pienistäkin onnistumisista tapahtuvaa. Opinnäytetyöni keskittyi neuropsykiatristen oireyhtymien haasteisiin, mutta täytyy muistaa, että niihin kuuluu myös paljon positiivisia piirteitä. Esimerkiksi ADHD-ihmiset voivat olla hyvin luovia ja energisiä. Aspergerihmiset taas ovat usein älykkäitä ja tietävät omista erityismielenkiinnon kohteistaan todella paljon. Nämä positiiviset asiat jäävät usein haasteiden varjoon, ja siksi juuri neuropsykiatrinen valmennus pyrkiikin tuomaan ihmisen omaan tietoisuuteen erityisesti näitä jokaisen omia vahvuuksia, joita ihminen voi hyödyntää elämässään. Ehkä tässä työssänikin olisin voinut tuoda näitä jokaiselle oireyhtymälle tyypillisiä vahvuuksia esille. Olen mielestäni toteuttanut opinnäytetyöni eettisesti ja hyviä tieteellisiä käytäntöjä noudattaen. Tämä näkyy työssäni niin, että olen käyttänyt asianmukaisia ja luotettavia lähteitä, sekä toiminut rehellisesti opinnäytetyöprosessissani. Olen myös pyrkinyt kuvaamaan prosessia selkeästi ja johdonmukaisesti. Olen lisäksi tehnyt opinnäytetyöni sosiaalialan eettisiä arvoja miettien ja niitä noudattaen. Mielestäni opinnäytetyöni aiheen valinta on eettisesti hyvä, koska sosiaalialalla tavoitteena on ihmisten auttaminen ja kärsimyksen vähentäminen. Työssäni on nimenomaan tarkoitus jakaa tietoa, joka voi auttaa lapsiperheitä, sekä myös tukea lapsen kasvua ja itsetunnon kehittymistä, ja sitä kautta ehkäistä muita haittoja ja jopa mahdollista syrjäytymistä lapsen kasvaessa. Myös neuropsykiatriset valmentajat korostavat eettisiä työtapoja työssään vahvistaen ihmisen itsemäärää-

36 misoikeutta ja tuoden tietoisuuteen asiakkaan omat vahvuudet. Myös tiedon jakaminen ympäristölle tämän erityisryhmän osalta on yksi tärkeä osa neuropsykiatrisen valmentajan työtä ja tämä on myös tärkeä osa sosiaalialan etiikkaa. Koin opinnäytetyöprosessini opettavaisena ja onnistuin mielestäni löytämään oikeita tekijöitä neuropsykiatrisen valmentajan työhön. On kuitenkin tärkeää huomioida, että neuropsykiatrinen valmennus ja muut tukimuodot ovat epäilemättä jatkuvassa prosessissa muokkautuen valmentajan kokemuksen ja asiakkaiden tarpeiden mukaan ajan mittaan.

37 LÄHTEET ADHD: Käypä hoito -suositus (2019). Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin, Suomen Lastenneurologinen yhdistys ry:n, Suomen Nuorisopsykiatrisen yhdistyksen ja Suomen Lastenpsykiatriyhdistyksen asettama työryhmä. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim. Haettu 28.8.2019 osoitteesta https://www.kaypahoito.fi/hoi50061#readmore Anttila, P. (2007). Realistinen evaluaatio ja tuloksellinen kehitystyö. Hamina: AKATIIMI Oy. Fletcher, J., Lyon, G., Fuchs, L. & Barnes, M. (2009). Oppimisvaikeudet Tunnistamisesta interventioon. UNIpress Suomi. Kääntänyt Heidi Seppänen. Haapasalo-Pesu, K-M. (2018). ADD tarkkaamattomuus nuorella. Haettu 18.5.2019 osoitteesta https://adhdtutuksi.fi/add-tarkkaavuushairio-nuorella/ Hakala, J.T. (1998). Opinnäyte luovasti. Kehittämis- ja tutkimustyön opas. Helsinki: Gaudeamus. Huotari, A., Niiranen-Linkama, P., Siltanen, P. & Tamski E-L. (2008). Neuropsykiatrinen valmennus valmentajan käsikirja. Mikkeli: Mikkelin ammattikorkeakoulu. Juusola, M. (2012). Levottomat aivot. ADHD ja Asperger vahvuuksina. Helsinki: Otava. Jyväskylä. (n.d.). Perheneuvolan ryhmät. Haettu 9.9.2019 osoitteesta https://www.jyvaskyla.fi/sosiaali-ja-terveyspalvelut/lasten-nuorten-japerheiden-palvelut/perheneuvola/perheneuvolan-ryhmat Jäntti, E. & Savinainen, R. (2018). Nepsyt Erityistä elämää. Hämeenlinna: Karisto Oy. Kaartinen, M. (2011). Neuropsykiatriset häiriöt. Julkaisussa O., Kaljunen (toim.) Nepsy-käsikirja, Tampereen kaupunki. Haettu 15.5.2019 osoitteesta https://docplayer.fi/670334-outi-kaljunen-toim-nepsy-kasikirjatampereen-kaupunki-tietotuotanto-ja-laadunarviointi.html#show_full_text Karisto, A. & Seppälä, U. (2004). Maukas gradu, valmistusvihjeitä tutkielman tekijöille. Tampere: Vastapaino.

38 Lastensuojelulaki 13.4.2007/417. Haettu 21.10.2019 osoitteesta http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2007/20070417 Lehtisare, S. (n.d.). Toimiva arki visuaalisin keinoin. Tampereen kaupunki. Haettu 16.5.2019 osoitteesta https://www.tampere.fi/liitteet/t/6c7iuinoe/toimiva_arki_visuaalisin_keinoin.pdf Leivonen, J., Sourander, A. Voutilainen A. & Leppämäki S. (2015). Touretten oireyhtymä monimuotoinen sairaus, yksilöllinen hoidon tarve. Duodecim, 131(11):1058-64. Haettu 30.8.2019 osoitteesta https://www.duodecimlehti.fi/lehti/2015/11/duo12283 Lempäälä. (n.d.). Nepsytyö. Haettu 11.8.2019 osoitteesta https://www.lempaala.fi/sosiaali-ja-terveys/perhe-ja-sosiaalipalvelut/lapsiperheiden-palvelut/perhetyo-tomera/ Lämsä, R., Santalahti, P., Haravuori, H., Huurre, T., Tuulio-Henriksson, A. & Marttunen, M. (2015). Neuropsykiatrisesti oireilevien nuorten hoito- ja kuntoutuspolut Suomessa. Kelan työpapereita 78/2015. Helsinki. Haettu 26.8.2019 osoitteesta https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/156274/tyopapereita78.pdf?sequence=1 Mannström-Mäkelä, L. & Saukkola, K. (2008). Voimaannuttavan ohjaamisen käsikirja. Helsinki: Gaudeamus Oy. Mattila, A. S. (2011). Näkökulman vaihtamisen taito. Helsinki: WSOY Mäkelä, J. & Sajaniemi, N. (2013). Vertaissuhteet muovaavat lapsen aivoja. Teoksessa J. Reivinen & L. Vähäkylä (toim.) Ketä kiinnostaa? Lasten ja nuorten hyvinvointi ja syrjäytyminen. Helsinki: Gaudeamus. 37 49. Mäkisalo-Ropponen, M. (2015). Tiedätkö, mikä on nepsy? Blogijulkaisu 3.2.2015. Haettu 15.5.2019 osoitteesta http://www.merjamakisalo.fi/?p=353 Neuropsykiatriset valmentajat ry. (n.d.). Haettu 7.8.2019 osoitteesta https://www.neuropsykiatrisetvalmentajat.fi/pulsepro_252/data/files/nepsy_esite_6s_a4_12_2015_v5_ilman_rasteja.pdf OSMO-hanke (2013). Loppuraportti Osaamisverkostosta monimuotoinen tuki lasten ja nuorten kehitysympäristöihin 2011 2013. Toim. Koponen, K. Haettu 2.5.2019 osoitteesta https://www.tampere.fi/liitteet/o/6khgbatfa/osmohankkeen_loppuraportti.pdf

39 Ozonoff, S., Dawson, G. & McPartland, J. (2008). Aspergerin syndrooma ja hyvätasoinen autismi opas vanhemmille. UNIpress Suomi. Kääntänyt Kirsi Kankaansivu. Parikka, J., Halonen-Malliarakis, N. & Puustjärvi, A. (2017). Vaikeudesta voimaksi. Neuropsykiatriset häiriöt ja niiden huomioiminen koulussa. Helsinki: Oy Finn Lectura Ab. Puustjärvi, A., Leppämäki, S., Pihlakoski, L. & Voutilainen, A. (2017). Ticoireet ja Touretten oireyhtymä. Teoksessa S. Leppämäki & T. Savikuja (toim.) Touretten oireyhtymä. Jyväskylä: PS-kustannus. Puustjärvi, A., Voutilainen, A. & Pihlakoski, L. (2018a). Mitä on adhd? Julkaisussa K. Berggren & J. Hämäläinen (toim.) ADHD-käsikirja. Jyväskylä: PS-kustannus. Puustjärvi, A., Voutilainen, A. & Pihlakoski, L. (2018b). Lapsen adhd. Julkaisussa K. Berggren & J. Hämäläinen (toim.) ADHD-käsikirja. Jyväskylä: PS-kustannus. Salmela, J. (2018). Alfan niksinurkka polkuja neuropsykiatriseen valmennukseen. Sukula, S. & Vainiemi, K. (n.d.). GAS menetelmä Käsikirja, versio 4. Kela. Haettu 28.8.2019 osoitteesta https://www.kela.fi/documents/10180/0/gas+-käsikirja/07692e5a-c6d0-48f0-97a1-0737c4add7f8 Tamski, E-L. & Huotari, A. (2015). Tammenterhon tarinoita, neuropsykiatrisen valmentajan työkirja. THL. (2016). ICF-luokitus. Terveyden- ja hyvinvoinninlaitos. Päivitetty 27.9.2016. Haettu 28.8.2019 osoitteesta https://thl.fi/fi/web/toimintakyky/icf-luokitus/ Valkeakoski. (2018). Haettu 10.9.2019 osoitteesta http://www.valkeakoski.fi/portal/suomi/perhe-_ja_sosiaalipalvelut/uutiset/?bid=14549&area=2623

40 NEPSY-VALMENNUKSEN SUUNNITELMA, Akaan kaupunki Liite 1

41

42

43

44

45

46

47

48

49

50

51

52

53

54

55

56

57

58

59

60 NEUROPSYKIATRINEN VALMENNUS Liite 2

61

62

63

64

65

66

67

68

69