KUNNAT KOULUTUKSEN KEHITTÄJINÄ Tutkimus koulutoimen näkymisestä kuntien strategioissa ja pedagogisen osaamisen vaikutuksesta kuntien johtamiseen TIIVISTELMÄ TILANNEKATSAUS TOUKOKUU 2014
Aiemmin ilmestyneet Opetushallituksen tilannekatsaukset: Tieto- ja viestintätekniikka opetuskäytössä. Välineet, vaikuttavuus ja hyödyt. Tilannekatsaus toukokuu 2011. Muistiot 2011:2. Kielten tarjonta ja kielivalintojen perusteet perusopetuksessa. Tilannekatsaus joulukuu 2011. Muistiot 2011:3. Tekijöinä Teija Kangasvieri, Elisa Miettinen, Pirkko Kukkohovi ja Marita Härmälä. Aivot, oppimisen valmiudet ja koulunkäynti. Neuro- ja kognitiotieteellinen näkökulma. Tilannekatsaus tammikuu 2012. Muistiot 2012:1. Toimittaneet Teija Kujala, Christina M. Krause, Nina Sajaniemi, Maarit Silvén, Timo Jaakkola & Kari Nyyssölä. Koulutuksen järjestäminen kohti 2020-lukua. Kuntarakenteen, oppilaitosverkoston ja ohjauksen nykytilanne sekä kehitysnäkymät. Tilannekatsaus huhtikuu 2012. Muistiot 2012:2. Tekijöinä Riku Honkasalo & Kari Nyyssölä. Muuttuva oppilaitosjohtaminen. Tilannekatsaus toukokuu 2012. Muistiot 2012:3. Tekijöinä Jukka Alava, Leena Halttunen ja Mika Risku. Opetussuunnitelma opettajankoulutuksessa. Opetussuunnitelman käsittely opettajankoulutusten opetussuunnitelmissa. Tilannekatsaus kesäkuu 2012. Muistiot 2012:4. Tekijöinä Erja Vitikka, Jaanet Salminen & Tiina Annevirta Liikunta ja oppiminen. Tilannekatsaus lokakuu 2012. Muistiot 2012:5. Tekijöinä Heidi Syväoja, Marko Kantomaa, Kaarlo Laine, Timo Jaakkola, Kirsi Pyhältö ja Tuija Tammelin. Koulu nuorten näkemänä ja kokemana. Tutkimusinventaari: Nuorisotutkimukset nuorten koulukokemuksista. Tilannekatsaus marraskuu 2012. Muistiot 2012:6. Tekijänä Tomi Kiilakoski. Muuttuvat kunnat koulutuksen järjestäjinä. Nykytilanne ja avoin tulevaisuus. Tilannekatsaus tammikuu 2013. Muistiot 2013:1. Tekijänä Riku Honkasalo. Ammatillisen koulutuksen ja tutkintojärjestelmän kehittäminen. Tilannekatsaus maaliskuu 2013. Muistiot 2013:2. Tekijöinä Sakari Ahola ja Aino Anttila. Keskeisten oppilas- ja opiskelijahuoltopalveluiden saavutettavuus ja moniammatillinen yhteistyö. Tilannekatsaus toukokuu 2013. Muistiot 2013:3. Tekijöinä Heidi Peltonen & Riku Honkasalo. Osaaminen kestävällä perustalla. Suomen PISA-tulosten kehitys vuosina 2000 2009. Tilannekatsaus helmikuu 2014. Tekijänä Jouni Välijärvi.
Johdanto Kunnat ovat paraikaa monien muutosten ja paineiden kohteena. Käynnissä on samaan aikaan valtiojohtoisia muutoksia, kuten esimerkiksi kuntarakenneuudistus ja sote-uudistus, sekä kuntalähtöisiä muutoksia, jotka liittyvät palveluverkon muuttamiseen, palveluprosessien kehittämiseen tai tuottavuuden ja taloudellisuuden lisäämiseen. Koulumaailma ei ole näistä muutoksista syrjässä, vaan siihen kohdistuu yhtä lailla muutospaineita. Tässä tutkimuksessa luodaan katsaus kuntiin koulutuksen kehittäjinä ja siihen, millaisella painoarvolla koulutus on esillä kuntien strategioissa ja kuinka laajaa on kuntien koulutoimen oma strategiatyö. Samalla selvitetään sitä, kuka vastaa kuntien opetustoimen kehittämisestä. Koulutoimen ja strategisen johtamisen yhteys voi olla monitahoinen. Tutkimuksessa tarkastellaan myös sitä, onko koulutoimi esillä palveluverkkona, kunnan palvelutarjoajana, johon kiinnitetään huomiota erityisesti kunnan elinvoimaisuuden näkökulmasta, nuorison tulevaisuuden rakentajana tai jonain muuna. Tutkimusaineistoa on kerätty kirjallisista lähteistä, kyselytutkimuksella ja haastatteluilla. Keskeisimmät kirjalliset lähteet ovat olleet verkosta saatavat kuntien strategiat, opetus-, sivistys- ja nuorisotoimen strategiat ja ohjelmat. Lisäksi 146:lle kunnan sivistystoimen johtajalle lähetettiin kysely, johon saatiin 53 vastausta. Kyselyn tuloksia on varmennettu riittävässä määrin puhelinhaastatteluilla. Näiden avulla on pyritty varmistamaan, että kyselytutkimuksen tulokset vastaavat mahdollisimman hyvin yleistettävää todellisuutta. Analyysissa kuntien strategiat jaoteltiin yleisiin, yksityiskohtaisiin sekä koulu-, sivistys- tai nuorisotoimen strategioihin. Seuraavassa tarkastellaan ensin strategioita yleisellä tasolla ja tämän jälkeen eri strategiatyyppejä kuntakoon mukaan. KUNNAT KOULUTUKSEN KEHITTÄJINÄ TIIVISTELMÄ 3
Kuntien strategiat ja koulutoimi yleisellä tasolla Kuntien strategisessa johtamisessa tarkastellaan koulutointa useilla eri tavoilla. Yhteisenä lähestymistapana kuntakoosta riippumatta on se, että koulutoimi nähdään keskeisenä tekijänä kasvatettaessa nuorista yhteiskunnan täysivaltaisia ja aktiivisia jäseniä. Tässä mielessä koulutuksen arvopohja on hyväksytty ja koulutuksen merkitys tunnustetaan laajasti. Tärkeänä pidetään opintojen suorittamista, siirtymistä jatkokoulutukseen tai työelämään ja syrjäytymisen vähenemistä. Koulutoimen merkitys nähdään myös siinä, että koulut tuovat elinvoimaa paikkakunnalle sekä suoraan että välillisesti. Tässä lähestymistapa vaihtelee kuntatyypeittäin. Pienemmissä kunnissa tarkastellaan erityisesti kouluverkkoa tai yksittäisiä kouluja lähipalveluna ja kylien tai kuntakeskusten palvelujen ja paikalliskulttuurin keskipisteenä. Suuremmissa kaupungeissa ja taajaan asutuissa kunnissa nähdään niin ikään koulut osana keskeistä palveluverkkoa, mutta mukaan tulee usein myös elinkeinopoliittinen ulottuvuus, joka huomioi koulut työnantajina ja opiskelijat kuluttajina. Kaupungeissa nähdään koulut myös seutukunnallisina vetovoimatekijöinä, joiden avulla koko seutu pystyy pärjäämään ja vahvistumaan. Koulutusta pidetään merkittävänä myös yritysten ja hallinnon toiminnan kannalta. Kriittisenä kunnan menestystekijänä nähdään elinkeinoelämän tarpeita vastaava koulutustarjonta ja hyvinvoivan työvoiman saatavuus sekä eri kuntien välinen verkostoituminen. Yleistason strategioissa koulutuksen merkitys tunnustetaan laajasti. Koulut nähdään kunnissa monella tavoin elinvoiman tuojina. 4 KUNNAT KOULUTUKSEN KEHITTÄJINÄ TIIVISTELMÄ
Kuntien taloudelliset ongelmat näkyvät kuntastrategioissa ja heijastuvat myös koulutoimeen. Toisaalta usein niitä ei ole suoraan kytketty toisiinsa, mutta joissain tapauksissa nähdään kouluverkon keskittäminen ja tarkoituksenmukainen rakenne mahdollisuutena turvata opetustoimen resursseja. Resurssien riittävyyteen pyritään siis kahta kautta, toisaalta vapauttamalla resursseja pienistä ja kalliimmista yksiköistä suurempiin ja yksikkökustannuksiltaan halvempiin ja toisaalta lisäämällä eri toimintojen välistä yhteistyötä ja yhteisiä resursseja. Kouluverkkoon kajoaminen on toisaalta aina poliittisesti hankalaa, ja siksi kunnat mielellään asettavat koulujen koolle tavoitekokoja tai minimikokoja. Resurssien riittävyys pyritään takaamaan yhtäältä vapauttamalla resursseja pienistä ja kalliimmista yksiköistä suurempiin ja toisaalta lisäämällä eri toimintojen välistä yhteistyötä. Kaupunkimaisten kuntien strategiat Suurien kaupunkien yksityiskohtaisissa kaupunkistrategioissa näkyy hallintokoneiston laajuus ja monialaisuus. Strategiat ovat viimeisteltyjä ja usein monipuolisia. Niissä tarkastellaan asioita laajasti ja otetaan huomioon erilaiset näkökulmat, kuten esimerkiksi yhteiskuntatakuu, elinikäinen oppiminen, taloudellisuus ja elinkeinopolitiikka. Lisäksi kaupungeissa ollaan erityisen huolissaan nuorten syrjäytyneisyyden kasvusta, ja siksi strategiaan onkin monesti kirjattu suoria tavoitteita ja toimenpiteitä. Tavoitteeksi otetaan myös monipuolisen palvelutarjonnan ja koulutoimen resurssien turvaaminen. Kun tarkastellaan kaupunkien niitä yksityiskohtaisia strategioita, joissa käsitellään koulua tai lapsia ja nuoria, voidaan havaita selvä muutos strategioiden kielessä ja asioiden käsittelytavassa. Pedagoginen osaaminen on näkyvissä selkeästi, ja tavoitteisto noudattaa ammattikuntien hyväksymiä näkökulmia ja lähtökohtia. Usein mainitaan myös ilman ehtoja se, että tunnistetut ongelmat korjataan. Kaupunkistrategiat ovat laajoja ja monipuolisia. Koulutointa käsittelevissä strategioissa välittyy pedagoginen asiantuntemus. KUNNAT KOULUTUKSEN KEHITTÄJINÄ TIIVISTELMÄ 5
Nuorten hyvinvointi nähdään kaupungeissa tärkeänä arvona. Sitä lähestytään kahdesta suunnasta. Toisaalta pyritään ennaltaehkäisevästi pitämään yllä oppilaiden ja opiskelijoiden hyvinvointia sekä tukemaan oppilaita, opiskelijoita ja heidän vanhempiaan oppimiseen ja opiskeluun liittyvissä kysymyksissä. Toisaalta nuorten hyvinvointia käsitellään syrjäytymisen ja huonoosaisuuden ehkäisynä. Erityisesti oppilashuoltotyö on mainittu keskeisenä tekijänä ongelmien ratkaisussa ja ennaltaehkäisyssä. Strategioita tarkasteltaessa näyttää siltä, että oppilashuoltoon ja erityisopetukseen panostaminen on laajasti hyväksytty ja kaupungit ovat valmiita panostamaan näihin toimiin merkittävästi. Nuorten hyvinvointi on korostuneesti esillä kaupunkistrategioissa. Ongelmiin pyritään puuttumaan erityisesti oppilashuollon avulla. Taajaan asuttujen kuntien strategiat Kaupunkien koon pienentyessä muuttuvat strategiat jossain määrin konkreettisemmiksi. Kaupungin koko vaikuttaa varsinkin siihen, kuinka merkittäväksi painotukseksi yhteistyö eri toimialojen välillä koetaan. Erityisesti varhaiskasvatuksen ja koulutoimen yhteistyön toivotaan tiivistyvän. Mukaan tulevat tässä kokoluokassa myös verkostoituminen muiden kuntien ja kolmannen sektorin kanssa. Uutena teemana strategian sisältöihin nousee taajaan asuttujen kuntien palvelualttius. Se nähdään asiakaslähtöisyytenä kaikessa toiminnassa, nopeutena ja joustavuutena sekä sisäisen asiakkuuden toteutumisena. Taajaan asutuissa kunnissa kuntien koulutoimen ja nuorisotoimen strategiat ottavat huomioon pedagogiset tavoitteet korostamalla erityisesti elinikäistä oppimista ja polkua varhaiskasvatuksesta kouluun ja edelleen toiselle asteelle. Koulutuksessa halutaan tuoda esiin yhtenäiskoulu-periaate, jolla Taajamakunnissa tavoitellaan usein yhteistyötä toimialojen välillä sekä verkottumista muiden kuntien ja kolmannen sektorin kanssa. Myös palvelualttius nousee esille. 6 KUNNAT KOULUTUKSEN KEHITTÄJINÄ TIIVISTELMÄ
tarkoitetaan 0 9 luokkien kouluja ja jonka perusteella myös oppimisrajoitteiset oppilaat ovat mukana koulutyössä muiden kanssa. Tärkeänä painopistealueena nähdään myös koulutusjärjestelmän laatu ja kurssitarjonnan monipuolisuuden ylläpito tai laajentaminen. Tätä tavoitetta pyritään ylläpitämään ja kehittämään verkostoitumalla toisten kuntien ja koulujen kanssa. Taajaan asuttujen kuntien kouluja koskevissa strategioissa taloudellisuus huomioidaan selvästi, mutta yleisviesti on, että koulutukseen satsataan kouluilla todennettujen tarpeiden mukaisesti. Yleishenki valmiudesta satsata kouluihin on selkeästi suurempi kuin kaupunkimaisissa kunnissa. Kuitenkin erityisesti kouluverkkoa ollaan valmiita tarkastelemaan yhtenä koulutoimen resursseja kuluttavana, mutta toisaalta mahdollisena vapauttavana tekijänä. Näyttää siltä, että erityisesti lukio-opetuksella on haasteita taajaan asutuissa kunnissa saada riittävästi oppilaita, ja strategioiden painotukset ovat toisaalta oman kunnan lukion houkuttelevuuden säilyttämisessä ja valinnaisten oppiaineiden tuottamisessa. Tässä verkostoituminen ja uuden opetusteknologian hyödyntäminen näyttäytyvät mahdollisuuksina lukiotarjonnan säilyttämiseksi. Yhtenäiskouluperiaate, laatu ja kurssitarjonta korostuvat taajamakuntien koulutoimen strategioissa. Taajamakunnissa valmius panostaa kouluihin on suurempaa kuin kaupunkimaisissa kunnissa. Maaseutumaisten kuntien strategiat Maaseutumaisten kuntien yleisstrategioissa nostetaan kilpailutekijöiksi ja vahvuusalueiksi pienille kunnille luontevasti kuuluvia hyviä asioita, kuten asuinalueiden rauhallisuus, viihtyisyys, turvallisuus sekä opetuksen osalta pienet ryhmäkoot ja koulut. Opetuksen laatu, opetustilat ja ympäristön turvallisuus koetaan tärkeiksi ja myös oppimista helpottaviksi tekijöiksi. Taloudellisissa asioissa maaseutumaiset kunnat korostavat kunnan toimialojen välistä yhteistyötä, kuntien välistä yhteistyötä sekä kouluverkon merkitystä, jota halutaan kehittää ottamalla huomioon taloudellinen ja peda- KUNNAT KOULUTUKSEN KEHITTÄJINÄ TIIVISTELMÄ 7
goginen kestävyys. Strategioissa mainitaan konkreettisia tavoitteita koulujen ja kouluverkon kehittämiseksi. Saatetaan mainita esimerkiksi koulujen määriä, joita kunnassa halutaan tulevaisuudessakin ylläpitää. Yksityiskohtaisissa, koulutointa koskevissa strategioissa käsitellään pedagogisia ja koulun arvoihin liittyviä valintoja sekä opetuksen aihepiirivalintoja. Maaseutumaisten kuntien strategioissa korostuvat kilpailutekijöinä rauhallisuus, viihtyisyys ja opetuksessa pienet koulut ja ryhmäkoot. Pedagogisen osaamisen vaikutus kuntien johtamiseen Valtaosa kyselyyn vastanneista sivistystoimen johtajista katsoo, että kouluasioita viedään kunnassa eteenpäin varsin hyvin ja yhteisymmärryksessä. Koulutoimi ei näyttäisi olevan suuren poliittisen riitelyn kohteena, koska noin puolet vastanneista oli sitä mieltä, että kouluasioista sovitaan valtakoalitioiden vaihtuessa tapauskohtaisesti. Kyselyn avoimissa vastauksissa koettiin, että koulutointa kohdellaan pääsääntöisesti aivan hyvin tai ainakin samankaltaisesti muiden toimintojen kanssa. Noin puolet avoimiin kysymyksiin vastanneista ilmaisi olevansa tyytyväinen toimialansa kohteluun kunnan strategisessa johtamisessa. Toisaalta aivan yksiselitteiseksi ei koettu sitäkään, onko ylipäätään toivottavaa, että koulutoimi esiintyy strategioissa näkyvästi. Vastaajat toivoivat pystyvänsä pitämään oman toimialansa kunnanvaltuuston toteuttaman strategisen ohjauksen ulkopuolella. Koulutoimen huomioiminen kunnan strategisessa johtamisessa koetaan olevan varsin perinteistä ja keskittyvän koulujen asioihin suhteellisen yleisellä tasolla. Huomiota kiinnitetään koulurakennuksiin ja varsinkin uhan alla oleviin pieniin lukioihin. Toisaalta koulutoimi yhtenä suurena toimialana saa eteensä Sivistystoimenjohtajat ovat melko tyytyväisiä koulutoimen kohteluun päätöksenteossa mutta eivät välttämättä koe tarpeellisena koulutoimen näkyvää asemaa srategioissa. 8 KUNNAT KOULUTUKSEN KEHITTÄJINÄ TIIVISTELMÄ
säästötavoitteita siinä missä sosiaali- ja terveystoimikin. Strategisessa johtamisessa koulutoimen ja muiden toimialojen välinen yhteistyö sekä koulutuksen ja sen tarjonnan merkitys kuntien elinvoimalle jäävät toistaiseksi vähälle. Tämä koetaan ajoittain arvostuksen puutteena sekä koulua että opettajien professiota kohtaan. Vastaajien mukaan pedagogiset asiantuntijat pääsevät ääneen ja heitä kuunnellaan yleensä tehtäessä koulutoimeen liittyviä päätöksiä. Myös kunnan ulkopuolisia asiantuntijoita, kuten Kuntaliittoa, opetus- ja kulttuuriministeriötä ja Opetushallitusta kuunnellaan tarvittaessa. Toisaalta kunnan johtamiseen ja elämään paikallisena yhteisönä kuuluvat myös erilaiset painotukset ja intressit. Joissain kunnissa valtuustoihin on valikoitunut poikkeuksellisen paljon jonkin harrastus- tai intressiryhmän henkilöitä, mikä voi vaikuttaa kunnan poliittiseen ilmapiiriin ja siellä käytävään keskusteluun. Joissain tapauksissa tämä näkyy myös resursoinnissa. Yleisesti ottaen pedagogiset asiantuntijat saavat äänensä kuuluviin koulutoimeen liittyvässä päätöksenteossa. KUNNAT KOULUTUKSEN KEHITTÄJINÄ TIIVISTELMÄ 9
Johtopäätökset ja pohdinta Edellä kuvattujen tarkastelujen perusteella voidaan arvioida, että vaikka monesti koulutoimi ei saa palstamillimetreillä mitattuna ansaitsemaansa huomiota kuntien strategioissa, sillä on merkittävä asema kuntien strategisessa johtamisessa. Koulu- ja sivistystoimen johtajat pääsevät vaikuttamaan kuntien strategioihin ja omiin resursseihinsa varsin hyvin. He ovat myös melko yksituumaisen tyytyväisiä vaikuttamismahdollisuuksiinsa ja koulujen näkyvyyteen strategisessa johtamisessa kuntakoosta riippumatta. Selkeästi näkyy myös, että koulujen johtaminen halutaan pitää profession omissa käsissä eikä koulutointa toivotakaan näkyvän tämän enempää kuntien strategioissa ja suunnitelmissa. Valtion normiohjaus saa koulutoimen sisällä melko suurta kannatusta, ja sen koetaan olevan yksi tekijä koulutoimen resurssien turvaamisessa. Paikallinen politiikka ei näin pääse liikaa vaikuttamaan koulutoimen asioihin. Luonnollisesti näkökulma on lähes päinvastainen, mikäli asiaa arvioidaan kuntien johtamisen näkökulmasta. Tavoite koulumaailman itsenäisyydestä on kaksiteräinen miekka. Ammattikunta pystyy kyllä turvaamaan asemansa ja tämänhetkiset resurssinsa, mutta paikallisista olosuhteista tai maailman muuttumisesta kumpuavat tarpeet eivät näy lisäresursseina muuta kuin normien säätelemissä puitteissa. Maailman muuttuminen näkyy esimerkiksi digitaalisuuden ja tiedon määrällisenä kasvuna, lasten suurempana määränä tai erityisopetusta tarvitsevien normaalista poikkeavana suhteena. Tämä voi olla myös eräs syy siihen, että koulutoimessa ei hyödynnetä tietotekniikkaa kovinkaan laajasti. Tietotekniikan ja uusien opetusmenetelmien laajempi hyödyntäminen oli strategioissa tavoitteena vain niissä tapauksissa, joissa verkko-opetuksella pyritään turvaamaan paikkakunnan lukion säilyminen. Koulumaailma näyttäytyy strategioissa omana saarekkeena: koulun johtaminen halutaan pitää omana professiona. 10 KUNNAT KOULUTUKSEN KEHITTÄJINÄ TIIVISTELMÄ
Kuntien ja sivistys- tai koulutoimen strategioissa koulumaailma näyttäytyy useimmiten omana saarekkeenaan. Merkittävää roolia ja avautumista laajemmin yhteiskuntaan ei tavoitella yleisesti, ja siitä on mainintoja vain harvoissa strategiadokumenteissa. Koulu näyttäytyy strategioiden ja kyselyn perusteella koululaisten ja opettajien työpaikkana, jossa tietoa siirrellään teollisuusyhteiskunnan logiikoin, tunti ja opetuspaketti kerrallaan, varsin perinteisin opetusmenetelmin. Tässä mielessä voi ajatella, että erilaiset poliittiset ja strategiset tavoitteet eivät siirry koulujen sisälle kovinkaan hyvin. Tavoitetasolla ja tulevaisuuspohdinnoissa tavoitellaan aivan toisista lähtökohdista toimivaa yhteiskuntaa, miten todellisuus näyttäytyy tämänkin tutkimuksen valossa. Opetuksen kehittäminen on myös varsin vähän tavoiteltu asia. Jos asiasta on strategioissa mainintoja, ne ovat professiolähtöisiä eli korostavat kouluverkon rakennetta, opetuksen puitteita tai sisältöpainotuksia. Täydentävissä haastatteluissa arvioitiin, että koulun toimintaa koskevat kehittämisehdotukset, esimerkiksi lukuvuoden suunnitelmat, lähtevät myös opettajien intresseistä elää omaa elämäänsä. Koulun toimintaa koskevat kehittämisehdotukset kumpuavat siis inhimillisistä toiveista, eivätkä välttämättä synny pedagogisin perustein tai asiakaslähtöisesti. Asiakaslähtöisyyttä, esimerkiksi oppimiskokemusta tai opetuksen vaikuttavuutta, ei käsitellä kehittämisen yhteydessä juurikaan. Sen sijaan korostuvat koulun ja profession näkökulmasta luontevat toimintamuodot, kuten oppilashuoltotyö ja erityisopetus. Strategioissa kiinnitetään vähän huomiota opetuksen kehittämiseen. KUNNAT KOULUTUKSEN KEHITTÄJINÄ TIIVISTELMÄ 11
Tämä tiivistelmä perustuu Opetushallituksen julkaisuun: Kunnat koulutuksen kehittäjinä. Tutkimus koulutoimen näkymisestä kuntien strategioissa ja pedagogisen osaamisen vaikutuksesta kuntien johtamiseen. Tilannekatsaus toukokuu 2014. Muistiot 2014:2. Tekijöinä Pasi-Heikki Rannisto ja Anni Liski. Opetushallitus julkaisee tilannekatsauksia ajankohtaisista koulutuspoliittisista teemoista. Tilannekatsaukset ovat luonteeltaan tiiviitä kirjallisuuskatsauksia, joihin on koottu aihepiiriin liittyvä tutkimus-, tilasto- ja indikaattoritietoa. Tilannekatsausten tavoitteena on vahvistaa tietoperustaisuutta koulutuksen seurannassa, kehittämisessä ja päätöksenteossa. www.oph.fi/tilannekatsaukset Opetushallitus PL 380 00531 Helsinki 029 533 1000 www.oph.fi Informaatioaineistot 2014:4 I Kuvat: Ari Korkala, Hanna Anttila, Mikko Lehtimäki I Taitto ja paino: Kopijyvä Oy