Oppimisympäristöajattelu oppimisen tukena

Transkriptio

1

2 Oppimisympäristöajattelu oppimisen tukena kaisa vähähyyppä, opetusneuvos, opetushallitus Oppiminen on tapahtuma tai tapahtumasarja, jossa oppija saavuttaa uusia taitoja tai tietoja jostain aiheesta. Opittu asia voi olla tietoa tai erilaisia taitoja. Oleellista on kuitenkin se, että oppiminen ei ole sitoutunut mitenkään aikaan tai paikkaan. Opimme kaiken aikaa sekä osin huomaamatta että päämäärätietoisesti jälkimmäinen yleensä oppilaitoksissa. oppimisympäristö Lapsille ja nuorille koulu tai oppilaitos on konkreettisesti se paikka, jossa opitaan. Tästä ajatuksissa olevasta rajoitteesta huolimatta he oppivat paljon myös koulun ulkopuolella kotona, harrastuksissa, vierailuilla, internetissä. Oppimisympäristöjen kehittämisessä tavoitteena on koota lasten ja nuorten elämässä olevia toimijoita yhteistyöhön, muodostaa oppimista tukevia verkostoja. Koulun ulkopuolella opittua hyödynnetään koulussa ja sulautetaan osaksi opetussuunnitelmia tai oppimisympäristösuunnitelmia. Oppimisympäristöajattelu on käsitteenä vielä varsin nuori. Kasvatussosiologian piirissä ajattelua on käytetty 1990-luvulla, mutta internetin yleistymisen myötä käsite siirtyi ajautui nopeasti pelkästään virtuaalisten oppimisympäristöjen käyttöön. Oppimisympäristö on kuitenkin paljon muutakin kuin tietotekniikkaa. Itse asiassa käsitteelle on vaikea asettaa minkäänlaisia rajoja. Kaikkialla voi oppia, rajoittavana tekijänä on ennemminkin oppijan tai opettajan mielikuvitus. Oppimisympäristöselvityksessä kasvatustieteen tutkija Jyri Manninen (Helsingin Yliopisto, 2007) esittää viisi näkökulmaa oppimisympäristöille. Näkökulmat ovat laajoja ja osin päällekkäisiä toisilleen, mutta antavat varsin kattavan kuvan oppimisympäristöajattelulle. Mannisen mukaan oppimisympäristöt voidaan jakaa seuraaviin näkökulmiin: a) Paikallinen näkökulma Tällä tarkoitetaan koulujen ja oppilaitosten lähiympäristössä olevia mahdollisuuksia ja toimijoita: koteja, kulttuurilaitoksia, lähiluontoa, elinkeinoelämää, yhteisöjä ja järjestöjä. Eri toimijoiden yhteistyö auttaa oppimista tukevan verkoston luomisessa. Oppilaiden vierailut kulttuurilaitoksiin eivät saisi olla erillinen ylimääräinen retki, johon käytetty aika on pois varsinaisesta 39

3 opetuksesta, vaan luonnollinen osa koulun arkea ja opetussuunnitelmia. Vierailukäynneillä opitaan osa opetussuunnitelmassa olevista asioista ja opittua voidaan täydentää koulussa, mutta asioita ei tarvitse käsitellä uudelleen. b) Fyysinen näkökulma Perinteisesti koulurakennus ja koulunpiha ovat olleet varsinainen oppimisympäristö. Rakennus ja piha tulisi nähdä lisäksi opetusvälineenä, oppimateriaalina, jota voidaan hyödyntää eri oppiaineissa. Rakennus sisältää itsessään valtavan määrän tietoa, jota voidaan hyödyntää eri oppiaineissa avataan silmät huomaamamaan oma lähiympäristömme ja sen mahdollisuudet. Esimerkiksi rakennukset historia, arkkitehtuuri, koko ja tekniikka tarjoavat ehtymättömän opetuslähteen. Tilojen kalustusta voidaan myös hyödyntää joustavasti ja vaihtaa käsiteltävän aiheen ja menetelmän mukaan. Koulunpihan kehittäminen oppimisympäristöksi parkkipaikan sijaan tarjoaa valtavat mahdollisuudet opetukselle oppiaineesta riippumatta. Erilaisten älykkäiden ja monikäyttöisten leikkivälineiden tai vaikkapa pienen puutarhan avulla voidaan pihan opetus- ja oppimismahdollisuuksia vielä tehostaa. c) Tekninen näkökulma Tieto- ja viestintätekniikka ovat osa nykypäivää ja niin myös osa oppimisympäristöjä. Tietotekniikkaa ei tulisi nähdä erillisenä kokonaisuutena, vaan osana muita oppimisympäristöjä. Tietoverkot tarjoavat muun muassa mahdollisuuksia 40

4 vierailukäynteihin valmistautumiseen ja toisaalta vierailujen annin kokoamiseen. Lähes kaikilla kulttuurilaitoksilla on hyvät verkkosivut ja usein myös materiaalia tutustuttavaksi ennen vierailua. Uudet virtuaaliympäristöt luovat uusia ennen kokemattomia ulottuvuuksia myös opetukseen, vaikka ne vielä tällä hetkellä ovat enemmän viihdemaailman käytössä. Mobiililaitteiden hyödyntäminen opetuksessa on vasta alussa, mutta ensimmäiset kokemukset ovat kannustavia. Niitä voi hyödyntää paikannuksessa, niiden avulla saa tietoa tai voi vastailla kysymyksiin. 41

5 d) Sosiaalinen näkökulma Oppiminen tapahtuu useimmiten sosiaalisessa verkostossa. Sosiaaliseen oppimisympäristöön vaikuttavat kaikki opiskelutilanteessa olevat ihmiset ja heidän välillään tapahtuva vuorovaikutus. Pyrkimys on saavuttaa yhtäaikainen innostus oppimiseen ja sitä kautta luova ilmapiiri tukemaan oppijan ajattelua. Sosiaalisen oppimisympäristön kehittäminen liittyy vahvasti opetusmenetelmien kehittämiseen miten opitaan oppimaan. e) Didaktis-pedagoginen näkökulma Tämän näkökulman täytyy olla osana kaikkia muita edellä mainittuja, koska ilman huolellista didaktista suunnittelua ja pedagogista osaamista mikään oppimisympäristö ei tue oppimista riittävästi. mitä uutta oppimisympäristöjen kehittäminen tuo koulun arkeen? Kaikkea edellä mainittua yhteistyötä ja toimintaa on käytetty opetuksessa ennenkin. On tehty retkiä museoon tai luontoon, käytetty tietotekniikkaa, opittu yhdessä ja yhteistoiminnallisesti. Uutta on se, että kaikki tämä toiminta sidotaan jatkossa tiiviisti osaksi koulun normaalia toimintaa. Retket kirjastoon tai museoon eivät jatkossa ole erillisiä, irrallisia osia oppimista, vaan niiden avulla opitaan osa opetussuunnitelmiin liittyvistä asioista. Koulut ja oppilaitokset sidotaan samalla tiiviimmin osaksi muuta yhteiskuntaa. Oman paikkakunnan kulttuurilaitokset tulevat samalla tutuiksi ja niiden mahdollisuudet aukeavat kaikille. Lähes kaikkien museoiden anti on paljon laajempaa kuin museon toimiala kertoo. Kulttuurihistorialliset museot tarjoavat mahdollisuuksia lähes kaikkiin oppiaineisiin. Perinteisen museokäynnin, oppilastehtävien ja opastuksen rinnalle voitaisiin kehittää esimerkiksi draaman käyttöä, toiminnallisuutta, poikkitieteellistä lähestymistapaa, näyttelynlukutaitoa osana mediakasvatusta ja niin edespäin. Oppimisympäristöajattelun saaminen kiinteäksi osaksi koulujen ja oppilaitosten toimintaa merkitsee yhteistyön tiivistämistä koulujen ja kulttuurilaitosten välille. Kulttuurilaitosten henkilökunta tarvitsee lisää tietoa opetussuunnitelmista, opetusmenetelmistä sekä koulun toiminnasta ylipäätään ja opettajat puolestaan enemmän tietoa kulttuurilaitosten mahdollisuuksista. Yhteistyö kuitenkin kannattaa yhdessä olemme enemmän kuin yksin. kuvat: hannu ylilehto 42

6