RANTASALMI KESKUSTAN ALUEEN YLEISKAAVAN YMPÄRISTÖARVIOINTI. Jouko Sipari

Transkriptio

1 RANTASALMI KESKUSTAN ALUEEN YLEISKAAVAN YMPÄRISTÖARVIOINTI Jouko Sipari

2 2 SISÄLLYSLUETTELO JOHDANTO.. 3 TUTKIMUSMENETELMÄT 3 YLEISKUVAUS... 4 OSA-ALUEET Pyyvilän pihapiiri Pyyvilä länsipuolen metsitetyt pellot 7 3. Pyyviläntien pohjoispuoli Pyyviläntien eteläpuoli Ihantalan peltoaukeat Vitikankorven alue Kinnulanmäki Jokikäytävä Jokivarren pohjoispuoli Kosulanlampi Joroistentien pohjoispuoli Sorsantien ja Rantatien ympäristö Keskustan rantapuisto Keskusta-alue Ruutanaharju Hepo-ojan alue Eteläosan metsämaat Eteläosan teollisuusalue Susimäentien itäpuoli Susimäentien pohjoispuoli.. 32 YHTEENVETO.. 33 LIITTEET Kansikuva: Ruutanaharjun luoteisosan mäntykangasta.

3 3 JOHDANTO Rantasalmen keskustan alueella (LIITTEET, Kartta 1.) tehtiin rakennus- ja maankäyttölain mukainen luonto- ja maisemainventointi huhti - marraskuussa Työssä inventoitiin suunnittelualueen luonnonsuojelulain 29 mukaiset suojellut luontotyypit, metsälain 10 mukaiset erityisen tärkeät elinympäristöt, vesilain 15a ja 17a tarkoittamat pienvedet sekä muut arvokkaat kohteet. Suunnittelualueen eläin- ja kasvilajiston inventoinnissa arvioitiin uhanalaisten lajien (Luonnonsuojelulaki 46 ) ja erityistä suojelua tarvitsevien lajien (LSL 47 ) sekä luontodirektiivin liitteen IV(a) lajien esiintymisalueiksi sopivia kohteita. Lajistoa koskeva selvitystyö keskittyi kasvistoon, linnustoon ja nisäkkäisiin. Nisäkkäistä selvitettiin erityisesti lepakoiden sekä mahdollista liito-oravan (Pteromys volans) esiintymistä suunnittelualueella. Muu lajisto ja muut mahdolliset luontoarvot, joilla voisi olla merkitystä alueen maankäyttöä suunniteltaessa, käytiin läpi kasvistoselvityksen yhteydessä. Suunnittelualueen maaperä- ja vesiolosuhteita arvioitiin kunkin alueen ekologiaa ja käytettävyyttä silmällä pitäen. TUTKIMUSMENETELMÄT Suunnittelualue jaettiin ekologisesti ja maankäytön kannalta mielekkäisiin osa-alueisiin (LIITTET, Kartta 1.), jotka käytiin läpi systemaattisesti kartoittaen alue alueelta. Inventointitulokset suosituksineen on esitetty raportissa osa-alueittain (osa-alueiden numerointi kartalla vastaa raportin osa-alueiden numerointia) sekä koko suunnittelualueesta Yhteenveto -osiossa. Lajisto tutkittiin kartoittamalla suunnittelualue systemaattisesti läpi useita kertoja. Lajiston lisäksi kartoituksen yhteydessä tutkittiin alueelta myös mahdolliset rauhoitettavat tai suojelua vaativat biotoopit sekä mahdolliset uhanalaisille lajeille soveltuvat elinympäristöt, merkittävät maisemakokonaisuudet sekä mahdolliset muut arvokkaat luontotekijät sekä arvioitiin alueen maaperä- ja vesiolosuhteita ekologiselta ja maankäytön suunnittelun kannalta. Liito-oravan mahdollista esiintymistä tai merkkejä esiintymisestä suunnittelualueella seurattiin aktiivisesti tarkastamalla suunnittelualueilla todetut kolopuut sekä tarkastamalla lajille mahdollisesti sopivat elinympäristöt maalis-huhtikuussa Lajin esiintymistä mahdollisesti lajille soveltuvassa elinympäristössä seurattiin jälkien, jätösten ja mahdollisesti lajista tehtävien havaintojen avulla sekä tarvittaessa potentiaalisia pesäkoloja tarkastamalla pesäkolojen tarkastamiseen soveltuvan kameran avulla. Lepakkoinventoinnissa seurattiin touko-elokuun välisenä aikana 2014 lepakoiden liikkumista, saalistusta ja mahdollisia poikasreviirejä lepakkodetektorien ja näköhavaintojen avulla. Lepakkoinventoinneissa käytettiin aktiiviseurantaa soveltuvaa laitetta, joilla voi tallentaa ääninäytteet tietokoneella tapahtuvaa analyysiä ja lajitunnistusta varten.

4 4 Lintuinventointi tehtiin ensimmäisen kerran toukokuun lopulla, seuraavan kerran kesäkuun alussa sekä kolme kertaa kesä-heinäkuun vaihteessa. Viimeinen linnustokartoitus suoritettiin heinäkuun toisella viikolla. Linnustokartoitukset tehtiin eri vuorokauden aikoina yö- ja päiväaktiivisten lajien havaitsemiseksi. Kasvi-inventoinnit tehtiin systemaattisesti kartoittaen suunnittelualueen kasvilajisto ja vallitsevat biotooppityypit koko suunnittelualueelta. Kartoituksen tavoitteena oli löytää mahdolliset uhanalaiset ja rauhoitetut lajit sekä mahdolliset suojeltavat luontotyypit. Havainnot ja arviot kirjattiin systemaattisesti ylös havainnointipaikalla. Maastotöiden yhteydessä on kerätty suunnittelualueesta myös kuva-aineisto, jota on käytetty hyväksi inventoinnin tulosten kokoamisessa sekä raportin laadinnassa. Raportissa on esitetty inventoinnin tulokset ja tulosten perusteella tehdyt suositukset maankäytön suunnittelua varten. Inventoinnissa on hyödynnetty myös harrastajapohjaista aineistoa (mm. Tiira- ja Hatikka- aineistoa) sekä UHEKS -aineistoa suunnittelualueelta. YLEISKUVAUS Suunnittelualue on kallioperältään loivasti kumpuilevaa, hietapitoisen sedimenttimaan lähes kauttaaltaan peittämää aluetta. Vain Kokkokankaan alue suunnittelualueen pohjoisrajalla on kallioperän profiililtaan muuta aluetta jyrkempi. Myös Ruutanaharju suppalampineen on jyrkkäprofiilinen. Ruutanaharju sijaitsee nykyisen keskustan länsipuolella. Keskusta sijaitsee Pieni Rautaveden perukassa, pääosa sen länsipuolella. Keskusta kiertää Pieni Rautaveden perukan ympäri ja on sijoittunut nauhamaisesti itä-länsi- ja pohjois-eteläsuuntaisten teiden varsille. Tästä johtuen Pieni Rautaveden rannat ja lahden lähiympäristö on tehokkaasti rakennettua aluetta. Kauempana Pieni Rautavedestä, suunnittelualueen eteläosassa on laajemmin metsämaata, joka on talousmetsää. Myös Pieni Rautaveden koillisrannat keskustan ulkopuolella ovat rakentamatonta metsätalousaluetta. Pieni Rautaveden ranta-alueet ovat hienojakoista sedimenttiä (hietaa ja hiesua). Alavimmat alueet ovat kosteapohjaisia, mutta kauempana rannasta sedimenttipitoinen maa nousee korkeammalle ja on kuivempaa. Sellaisilla kuivemmilla paikoilla, jotka ovat säilyneet rakentamiselta, oli todettavissa monipuolista kuivien ketojen ja niittyjen lajistoa. Maisemallisesti merkittäviä alueita suunnittelualueella ovat Ruutanaharjun alue sekä Kosulanlammesta Pieni Rautaveteen virtaava joki ympäristöineen.

5 5 OSA-ALUEET 1. Pyyvilän pihapiiri (LIITTEET, Kartta 1.) Pyyvilän tilan pihapiiri rajautuu suunnittelualueen kaakkoisrajaan, peltoaukean reunaan. Paikallistie kulkee Pyyvilän tilan pihapiirin ja tilan vanhan navetan välistä. Tilan päärakennusta ympäröivät iäkkäät lehmukset ja vanhojen kuusien muodostama kuusiaita, jonka joukossa on myös koivua (Kuva 1.). Ranta-Pyyvilään johtavan tien molemmin puolin on runsaasti kookkaita lehtipuita sekä lehtikuusia (Kuva 2.). Erityisesti Pyyvilän tilan ja peltoaukean välillä sekä Pyyvilän tilan ja tien toisella puolella olevan navetan ympäristössä puusto on kookasta. Muutoin päärakennuksen ympärillä on metsitettyjä peltoja, joilla kasvaa nuorta ensiharvennettua puustoa. Pihapiiri todettiin kasvi-inventointien aikana varsin avoimeksi ja osin kasvittomaksi. Syynä on piha-alueen aktiivinen käyttö ja rakennustyöt pihapiirin alueella. Pihapiirin lounaisosassa kasvaa kookkaita lehmuksia, jotka antavat pihapiirille puistomaisen ilmeen (Kuva 3.). Kaakkois- ja koillissivua reunustaa hyvin vanha ja harvaksi muuttunut kuusiaita, jonka puut ovat kookkaita ja paksurunkoisia. Kuusien joukossa kasvaa myös hyvin kookkaita lehtipuita, joista osa todettiin kolopuiksi. Pyyvilän pihapiirin koillispuolelta kiertää paikallistie Ranta-Pyyvilään. Tien molemmin puolin sekä tien varren navetan ympäristössä kasvaa runsaasti kookasta lehtipuustoa (koivuja, tuomea ja harmaaleppää), joka muodostaa paikoin tiheikköä. Pihapiirin kaakkoispuolella peltojen ja pihapiirin välissä on ilmeisesti ollut aikanaan pienalainen linnlinnuaidun, jolla nykyisin kasvaa kookas lehtipuusto kenttäkerroksen muodostuessa lähinnä laitumille ja niityille tyypillisestä lajistosta. Kasvillisuus Pyyvilän tilan pihapiirin alueella ja sen lähiympäristössä todettiin hyvin monipuoliseksi. Lajisto painottui kulttuuribiotoopeille tyypilliseen lajistoon (niitty-, pelto- ja pihapiirien lajisto). Alkuperäislajisto erilaisten metsäbiotooppien kasvilajisto - oli niukemmin edustettuna. Kokonaisuudessaan pihapiirin ja sen lähiympäristön kasvilajisto todettiin kuitenkin tavanomaiseksi kulttuuribiotooppien ja lehtomaisten metsien (OMT, OMaT, ORT) lajistoksi. Linnustoinventoinnissa alueen linnusto osoittautui monipuoliseksi, mutta tyypilliseksi lehti- ja sekametsien sekä pihapiirien linnustoksi (lehtokerttu, mustapääkerttu, pajulintu, käpytikka, västäräkki, kirjosieppo, mustarastas, räkättirastas mm.). Uhanalaisia lintulajeja alueelta ei todettu. Lepakkoinventoinnissa Pyyvilän pihapiirissä todettiin muutamia pohjanlepakoita koko kesän ajan. Kesän kuluessa ja jonkin verran säästä riippuen lepakot voi todeta pihapiirissä, läheisen peltoalueen reunamilla tai lehtipuuston seassa pihapiirin lähiympäristössä. Myös Pyyvilän tilan lähialueen rantametsät todettiin aika ajoin saalistusalueeksi. Tilan pihapiiri on todennäköistä pohjanlepakon lisääntymisympäristöä. Liito-oravainventointi suoritettiin alueella ensimmäisen kerran maaliskuussa. Sen jälkeen alueella tehtiin useita tarkistuskäyntejä inventointiaikana. Alueella todettiin tuoreita merkkejä liito-oravasta myös kesäheinäkuussa (Kuva 4.). Tilan pihapiirissä elävän liito-oravan liikkuma-alue kiertää Pyyvilän tilan länsipuolen metsitettyjä peltoja. Reviiri kattaa pihapiirin, pihapiirin kaakkoispuolen iäkkään lehtimetsän, paikallistien varret luoteeseen (Kuva 2.) ja pihapiirin luoteispuolella olevan puronotkon kuusikon (Kuva 5.) aina rantaan asti. Rantavyöhykkeen puusto muodostaa ekologisen käytävän lajille (Kuva 6.) (LIITTEET, Kartta 2.).

6 6 Kuva 1. Pyyvilän tilan pihapiiriä ympäröi iäkkäiden kuusien muodostama aita. Kuva pihapiirin itäsivulta. Kuva 2. Pyyvilän tilalle johtavan tienvarren lehtikuusia ja koivuja. Kuvaussuunta länteen. Kuva 3. Pihapiirin etelärajan kookkaita metsälehmuksia. Päärakennus jää kuvassa oikealle. Kuva 4. Pihapiirin kuusiaidalla todettiin runsaasti liito-oravan jätöksiä. Kuvan jätökset itäsivulta. Kuva 5. Pyyvilän tilan länsipuolen pellot rajautuvat iäkkääseen puronvarsikuusikkoon (kuvassa), jossa todettiin liito-oravan jätöksiä useassa paikassa. Kuva 6. Pyyvilän tilan ja puronvarsikuusikon (Kuva 5.) välinen rantavyöhyke on liito-oravan käyttämää kulkureittiä paikallistien varren tavoin (Kuva 2.).

7 7 Suositus. Osa-alueella ei todettu rauhoitettuja tai uhanalaisia kasvilajeja eikä uhanalaisia lintulajeja, jotka olisi erityisesti huomioitava maankäytön suunnittelussa. Pyyvilän tilan pihapiiri on pohjanlepakoiden saalistus ja lisääntymisympäristöä. Osa-alueella todettiin liito-oravalle soveliasta elinympäristöä (LIITTEET, Kartta 2.). Alueella todettiin myös runsaasti merkkejä lajin vakituisesta oleskelusta alueella. Laji kuuluu direktiivin IV(a) lajeihin. Tästä johtuen Pyyvilän pihapiirin puusto ja sen lähiympäristön puusto todetulta liito-oravan elinalueelta (LIITTEET, Kartta 2.) tulisi jättää nykytilaansa. 2. Pyyvilän länsipuolen metsitetyt pellot (LIITTEET, Kartta 1.) Pyyvilän tilan luoteis- ja pohjoispuolen pellot on metsitetty viitisenkymmentä vuotta sitten. Pohjoispuolen pelloille on istutettu lehtikuusta (Kuva 2.) ja luoteispuolen pelloille koivua (Kuvat 7. ja 8.). Peltojen metsät on harvennettua ja kookasta yhden lajin puustoa ja kenttäkerroksen lajisto koostuu tyypillisestä viljelymaiden ja niittyjen laistosta. Niittylajiston joukossa oli paikoin todettavissa myös alkuperäislajistoa, joka hietaisen maaperän johdosta indikoi paikoin lehtomaisuutta (OMaT) ja loivilla kumpareilla oli todettavissa paikoin ketojen tyyppilajistoa. Kasvi-inventoinnissa ei todettu rauhoitettuja tai uhanalaisia kasvilajeja eikä rauhoitettavia biotooppityyppejä. Kokonaisuudessaan lajisto todettiin monipuoliseksi, mutta tavanomaiseksi. Lajisto painottui kulttuuribiotoopeille tyypilliseen lajistoon. Lintuinventoinnin tulokset osoittautuivat tavanomaiseksi: metsitetyiltä pelloilla todettu lajisto osoittautui tavanomaiseksi ja yksipuoliseksi johtuen tasaikäisestä puustosta ja pensaskerroksen puuttumisesta (peippo, pajulintu, punakylkirastas mm.). Uhanalaisia lajeja ei todettu. Lepakkoinventoinnissa ei todettu metsitettyjen peltojen alueelta lepakoita. Peltojen välisellä tielinjalla tehtiin muutamia yksittäisiä havaintoja saalistavasta pohjanlepakosta. Liito-orava-inventoinnissa todettiin liito-oravan käyttävän tienvarsipuita kulkuväylänä peltoaukean länsireunan puronnotkokuusikkoon, joka todettiin liito-oravan elinympäristöksi (LIITTEET, Kartta 2.). Kuva 7. Pyyvilän tilan metsitettyä peltoa tilan länsipuolella kesäkuussa. Kuva 8. Pyyvilän tilan länsipuolen istutettua peltoa maaliskuussa. Pensasto puuttuu metsästä täysin.

8 8 Suositus. Alueella ei todettu rauhoitettuja tai uhanalaisia kasvilajeja eikä uhanalaisia lintulajeja, jotka olisi erityisesti huomioitava maankäytön suunnittelussa. Alueen läpi kulkevan paikallistien tienvarsipuusto on liito-oravan käyttämä kulkureitti (ekologinen käytävä) Pyyvilän tilan pihapiirin ja metsitettyjen peltojen luoteispuolella sijaitsevan puronnotkokuusikon välillä. Liito-orava on luontodirektiivin IV(a) lajeja, jonka vuoksi tienvarsipuusto tulisi jättää nykytilaansa. 3. Pyyviläntien pohjoispuoli (LIITTEET, Kartta 1.) Keskustan alueelta Pyyvilään ja Ranta-Pyyvilän johtavan Pyyviläntien pohjoispuolella metsämaat ovat loivarinteistä soraharjua ja kauempana pohjoisessa tasaisempaa kangasmaata. Maaperä osaalueella on hienojakoista harjusoraa ja kauempana pohjoisessa loivasti kumpuilevaa hietamaata (hietapitoista harjusoraa, paikoin pelkkää hietasedimenttiä). Osa-alue rajautuu pohjoisessa Asikkalantiehen ja sen varren peltoihin. Osa-alueen metsät ovat nuorta, paikoin ensiharvennusvaiheen talousmetsää. Pääpuulajina on mänty ja nuorissa taimikoissa sekapuuna hies- ja rauduskoivua (Kuva 9.). Lännessä lähempänä Kinnulanmäen taajamaa puusto todettiin keski-ikäiseksi mäntyvaltaiseksi metsäksi, jota oli paikoin avohakattu (Kuva 10.). Kuusta todettiin runsaampana alavampien alueiden kosteilla pohjilla sekä ojien ja ojitettujen purojen varsilla. Kenttäkerroksen lajiston perusteella pääosa osa-alueen metsämaasta on tuoretta kangasta (MT). Paikoin oli todettavissa myös lehtomaisuutta (OMT). Kasvi-inventoinnissa ei todettu rauhoitettuja tai uhanalaisia lajeja. Kokonaisuudessaan lajisto todettiin monipuoliseksi, mutta tavanomaiseksi kangasmetsien lajistoksi. Alueella risteilevien metsäkoneurien ja polkujen vuoksi alueella todettiin melko runsaasti myös kulttuuribiotooppien lajistoa. Kuva 9. Pyyviläntien pohjoispuoli suurimmaksi osaksi nuorta, ensiharvennusvaiheen metsää (MT). Kuva 10. Lähempänä taajamaa lännessä metsät ovat hieman iäkkäämpää mäntyvaltaista metsää (MT). Lintuinventointi osa-alueella suoritettiin muiden osa-alueiden tavoin kartoittamalla osa-alue useaan kertaan keväällä ja kesällä eri vuorokauden aikoina. Osa-alueen lajisto todettiin tavanomaiseksi tuoreiden ja lehtomaisten kankaiden sekä hakkuuaukeiden lajistoksi (mustarastas, sepelkyyhky, peippo, metsäkirvinen, pajulintu mm.). Uhanalaisia lajeja ei todettu.

9 9 Lepakkoinventoinnissa ei toettu osa-alueella vakituisesti liikkuvia lepakoita. Liito-oravainventoinnissa ei todettu lajia tai merkkejä lajista osa-alueella. Alueella ei todettu lajille soveliasta elinympäristöä. Suositus. Alueella ei todettu rauhoitettuja tai uhanalaisia kasvilajeja, uhanalaisia lintulajeja tai uhanalaisille lajeille (direktiivin IV(a) lajit) soveltuvia elinympäristöjä, muita luontoarvoja tai sellaisia luontotekijöitä, jotka olisi erityisesti huomioitava maankäytön suunnittelussa. 4. Pyyviläntien eteläpuoli (LIITTEET, Kartta 1.) Pyyviläntien eteläpuoli tiestä rantaan asti on hietaista harjusorarinnettä, joka on pääosin avohakattu kasvaen matalaa taimikkoa (Kuva 12.). Osa-alueen länsiosa on loivarinteisempi kasvaen keskiikäistä kuusivaltaista sekametsää. Lähempänä rantaa puusto muuttuu koivuvaltaiseksi (Kuva 11.). Rantavyöhykkeen puusto on lehtipuuvaltaista (koivuja, harmaa- ja tervaleppää). Kenttäkerroksen lajisto indikoi lähellä tietä tuoretta kangasta (MT) ja itäosassa erityisesti lähempänä rantaa lehtomaista kangasta (OMT). Ranta muodostuu hieta- ja hiekkapohjaisesta rantaterassista, jolla kasvaa leveähkö yhtenäinen järviruokovyöhyke. Rantavyöhykkeen lajisto indikoi dys-oligotrofista vettä, jossa on todettavissa selviä merkkejä rehevöitymisestä. Rantavyöhykkeen lajisto todettiin tavanomaiseksi. Kuva 11. Pyyviläntien eteläpuolella, osa-alueen itäosassa puusto on keski-ikäistä, paikoin hakattua. Kuva 12. Pyyviläntien eteläpuolella osa-alueen itäosa on kokonaan avohakattu tien ja rannan välistä. Kasvi-inventoinnissa ei todettu rauhoitettuja tai uhanalaisia lajeja. Kokonaisuudessaan lajisto todettiin monipuoliseksi, mutta tavanomaiseksi kangasmetsien lajistoksi ja dys-oligotrofisten vesien lajistoksi. Alueella kulkevien metsäkoneurien ja teiden vuoksi alueella todettiin melko runsaasti myös kulttuuribiotooppien lajistoa. Lintuinventointi osa-alueella suoritettiin kartoittamalla osa-alue useaan kertaan keväällä ja kesällä eri vuorokauden aikoina. Osa-alueen lajisto todettiin hakkuiden vuoksi varsin niukaksi ja tavanomaiseksi tuoreiden kangasmetsien ja hakkuuaukeiden lajistoksi (peippo, mustarastas,

10 10 metsäkirvinen, pajulintu mm.). Rantavyöhykkeessä todettiin mm. ruokokerttusen ja kirjosiepon reviirit sekä silkkiuikun pesimäreviiri. Uhanalaisia lajeja ei todettu. Lepakkoinventoinnissa todettiin muutamia kertoja saalistava pohjanlepakko hakkuuaukealla. Liito-oravainventoinnissa ei todettu lajia tai merkkejä lajista osa-alueella. Alueella ei todettu lajille soveliasta elinympäristöä. Suositus. Alueella ei todettu rauhoitettuja tai uhanalaisia kasvilajeja, uhanalaisia lintulajeja tai uhanalaisille lajeille (direktiivin IV(a) lajit) soveltuvia elinympäristöjä, muita luontoarvoja tai sellaisia luontotekijöitä, jotka olisi erityisesti huomioitava maankäytön suunnittelussa. 5. Ihantalan peltoaukeat (LIITTEET, Kartta 1.) Asikkalantien varren peltoaukeat Ihantalasta Kakkolaan kuuluvat suunnittelualueeseen. Suurin osa pelloista on viljeltyjä (Kuvat 13. ja 14.). Pieniä aloja viljelemättä jätettyjä peltoja on mm. Kakkolan eteläpuolella. Viljelemättä jätetyt pellot kasvavat pääasiassa heinää (nurmilauha, nurmirölli, koiranheinä mm.) ja ovat alkaneet jo puskettua (kiiltopaju, hieskoivu mm.). Osa-alueen itäpään pellot ovat pienempialaisia ja avo-ojilla (Kuva 15.). Peltojen väliset metsät ja metsäsaarekkeet on pääosin avohakattuja tuoreita kankaita (MT) (Kuva 16.). Osa metsäsaarekkeista kasvaa nuorta, korkeintaan ensiharvennusvaiheen taimikkoa. Puutarhojen ympärillä ja paikoin tien varsilla oli todettavissa hieman iäkkäämpää puustoa. Kasvi-inventoinnissa ei todettu rauhoitettuja tai uhanalaisia lajeja. Kokonaisuudessaan lajisto todettiin monipuoliseksi, mutta tavanomaiseksi kangasmetsien ja erilaisten kulttuuribiotooppien lajistoksi. Viljelymaiden ja pihapiirien vuoksi kulttuuribiotoopeille tyypillinen lajisto todettiin vallitsevaksi. Lintuinventointi osa-alueella suoritettiin kartoittamalla osa-alue useaan kertaan keväällä ja kesällä eri vuorokauden aikoina. Osa-alueen lintulajisto todettiin tavanomaiseksi kangasmetsien ja kulttuuriympäristöjen lajistoksi (peippo, metsäkirvinen, pajulintu, lehtokerttu, kirjosieppo, keltasirkku, sinitiainen, västäräkki, haarapääsky, pensastasku, varsi, harakka mm.). Uhanalaisia lajeja ei todettu. Lepakkoinventoinnissa ei todettu lepakoiden saalistus- tai lisääntymisreviirejä osa-alueella. Liito-oravainventoinnissa ei todettu lajia tai merkkejä lajista osa-alueella. Alueella ei todettu lajille soveliasta elinympäristöä. Suositus. Alueella ei todettu rauhoitettuja tai uhanalaisia kasvilajeja, uhanalaisia lintulajeja tai uhanalaisille lajeille (direktiivin IV(a) lajit) soveltuvia elinympäristöjä, muita luontoarvoja tai sellaisia luontotekijöitä, jotka olisi erityisesti huomioitava maankäytön suunnittelussa.

11 11 Kuva 13. Ihantalan peltoaukean länsiosa kesäkuussa. Kuva 14. Ihantalan peltoaukeaa huhtikuussa. Kuva 15. Ihantalan peltoaukean itäosaa huhtikuussa. Kuva 16. Peltoaukeiden välinen metsäkaistale Asikkalantien pohjoispuolella on avohakattu. 6. Vitikankorven alue (LIITTEET, Kartta 1.) Kinnulanmäen, Vitikankorven ja Metsäpellon alue on loivasti kumpuilevaa kangasta, hietapitoista sedimenttiä, jonka kosteapohjaisiin painanteisiin on muodostunut isovarpurämettä (mm. Vitikankorpi) tai kosteapohjaisia paksusammalkuusikoita. Suunnittelualueen pohjoisreunan painanteisiin on raivattu pienialaisia peltoja. Osa pienistä pelloista on hylätty ja niillä oli todettavissa pitkälle edennyttä puskettumista. Metsät osa-alueella ovat pääosin keski-ikäistä mäntyä kasvavia tuoreita kankaita (MT), kumpuilevan hietamaan kumpareilla oli todettavissa myös kuivaa kangasta (VT). Osa-alueella on suoritettu laajoja avohakkuita, mm. Metsäpellon ja Tienhaaran välinen alue on pääosin avohakattu (Kuva 17.). Tienhaaran länsipuolella kangasmetsä (VT, MT) on avohakattu (Kuva 19.). Kauempana lännessä suunnittelualueen rajalla todettiin kookasta mäntymetsää (MT, paikoin VT). Ojitetun Vitikankorven puusto on kookasta mäntyä ja Tienhaaran ja Metsäpellon välinen alue on keski-ikäistä, mäntyvaltaista tuoretta kangasta (MT). Vitikankorven ympäristössä oli todettavissa myös kuusivaltaista tuoretta kangasta (MT). Metsäpellon tilan ympäristö on nuorta, ensiharvennusvaiheen

12 12 mänty- ja koivutaimikkoa (Kuva 18.) sekä alavimmilla alueilla puustoltaan vaihtelevan ikäistä kuusivaltaista tuoretta kangasta (MT). Ikimetsiä osa-alueella ei todettu. Metsäpelto on istutettu koivulle (Kuva 20.). Kuva 17. Laajalti avohakattua tuoretta kangasta Metsäpellon länsipuolella Tienhaaraan kuvattuna. Kuva 18. Metsäpellon ympäristössä oli todettavissa paljon ensiharvennusvaiheen metsää (MT). Kuva 19. Tienhaaran länsipuoli on avohakattu muutamia vuosia aiemmin (MT- ja VT-kangasta) Kuva 20. Metsäpelto on poistunut viljelystä ja istutettu koivulle. Kasvi-inventoinnissa ei todettu rauhoitettuja tai uhanalaisia lajeja osa-alueella. Kokonaisuudessaan lajisto todettiin monipuoliseksi, mutta tavanomaiseksi kuivien (VT) ja tuoreiden (MT) kankaiden, isovarpurämeiden ja kulttuuribiotooppien lajistoksi. Viljelymaiden, tiestön ja pihapiirien vuoksi kulttuuribiotoopeille tyypillistä lajistoa todettiin osa-alueella runsaasti. Lintuinventointi osa-alueella suoritettiin kartoittamalla osa-alue useaan kertaan keväällä ja kesällä eri vuorokauden aikoina. Osa-alueen lintulajisto todettiin tavanomaiseksi kangasmetsien ja kulttuuriympäristöjen lajistoksi (peippo, punarinta, viherpeippo, pajulintu, lehtokerttu, kirjosieppo, västäräkki, sepelkyyhky, mustarastas, laulurastas, räkättirastas, varis ja harakka mm.). Uhanalaisia lajeja ei todettu. Lepakkoinventoinnissa ei todettu lepakoiden saalistus- tai lisääntymisreviirejä osa-alueella. Liito-oravainventoinnissa ei todettu lajia tai merkkejä lajista osa-alueella. Alueella ei todettu lajille soveliasta elinympäristöä.

13 13 Suositus. Alueella ei todettu rauhoitettuja tai uhanalaisia kasvilajeja, uhanalaisia lintulajeja tai uhanalaisille lajeille (direktiivin IV(a) lajit) soveltuvia elinympäristöjä, muita luontoarvoja tai sellaisia luontotekijöitä, jotka olisi erityisesti huomioitava maankäytön suunnittelussa. 7. Kinnulanmäki (LIITTEET, Kartta 1.) Kinnulanmäen osa-alue Pieni Rautaveden pohjoisrannalla rajautuu lännessä jokivarteen ja Tiemassaarentiehen sekä idässä Ihantalan peltoaukeaan. Alue on pääosin rakennettua pientaloaluetta. Itäosassa Pieni Rautaveden rannalla on laajahko puisto, jonka takana rinteessä on pienkerrostaloalue. Asikkalantie ja Rauanvedentie jakavat osa-aluetta itä-länsisuunnassa eri osiin. Rauanvedentie kiertää rinteeseen rakennetun pientaloalueen kautta. Rakennettujen alueiden väliin on jäänyt pienialaisia metsiköitä, joiden kenttäkerroksen lajisto indikoi lehtoa (ylärinteet OMaT- ja ORT-lehtoa, alarinteet paikoin AegT-lehtoa) (Kuva 22.). Osaalueen länsiosassa, mäkialueen päällä oli todettavissa myös tuoretta ja kuivaa kangasta, mutta kenttäkerroksen lajistossa oli todettavissa runsaasti muutoksia myös näillä biotooppityypeillä. Paahteisilla pihoilla, mm. pienkerrostaloalueella, oli paikoin todettavissa kuivan kedon tyyppilajeja. Rantatasanteen hieta- ja hiesumaat laajalti rakennettuja (puisto), mutta rakentamattomilla alueilla oli todettavissa mm. AthT-lehtoa. Metsät osa-alueen lakialueilla todettiin pääosin mäntyvaltaisiksi ja rinn la ja rantavyöhykkeessä lehtimetsiksi (hies- ja rauduskoivu, haapa, raita ja paikoin myös tuomi). Rakentamatta jääneiden metsäsaarekkeiden puusto todettiin kookkaaksi. Alarinteillä ja rantavyöhykkeessä todettiin myös kolopuita. Kaikilla metsäsaarekkeilla todettiin runsaasti tulokaslajeja, mm. varjoliljaa ja jaloangervoja. Luonnontilaisia biotooppeja osa-alueella ei todettu. Pieni Rautaveden vesi on hyvin ruskeaa ja näkösyvyys on vain hieman yli metrin. Rantavyöhykkeen kasvillisuus indikoi eutrofisuutta. Rantaa kiertää leveähkö järviruokovyöhyke ja kelluslehtisissä oli todettavissa ulpukan lisäksi mm. uistinvitaa ja vesitatarta. Lietteiset rannat ovat pitkälle sarojen, siniheinän, järviruo on ja pajujen peittämää. Rantavyöhykkeen vähittäinen umpeutuminen on ilmeistä. Kasvi-inventoinnissa lajisto todettiin monipuoliseksi, erityisesti lehtolajisto oli edustava. Myös tiestön ja pihapiirien vuoksi kulttuuribiotoopeille tyypillistä lajistoa todettiin runsaasti. Rantavyöhykkeestä venerannan lähettyviltä todettiin mykerösaraa (VU-laji), joka on osittain jäänyt muun kasvillisuuden peittoon. Aiempiin tietojen perusteella (UHEKS) laji on vähentynyt selvästi rantavyöhykkeessä joen molemmin puolin. Syynä lienee umpeenkasvu. Mahdollisesti puistosta tulevat ravinnevalumat ovat rehevöittäneet rantavyöhykettä, jonka vuoksi korkeampi lajisto valtaa alaa mm. mykerösaran kustannuksella. Lintuinventointi osa-alueella suoritettiin kartoittamalla osa-alue useaan kertaan keväällä ja kesällä eri vuorokauden aikoina. Osa-alueen lintulajisto todettiin tavanomaiseksi lehtimetsien ja kulttuuriympäristöjen lajistoksi (peippo, pajulintu, lehtokerttu, kirjosieppo, västäräkki, sepelkyyhky, mustarastas, punakylkirastas, naakka ja harakka mm.). Puistoalueen itäpäässä lehtonotkelman aukossa sähkölinjan alla todettiin kaksi viitakerttusen reviiriä ja järviruokovyöhykkeessä useita ruokokerttusen reviirejä. Uhanalaisia lajeja ei todettu.

14 14 Lepakkoinventoinnissa ei todettu lepakoiden lisääntymisreviirejä osa-alueella. Ajoittain todettiin saalistavia pohjanlepakoita Kosulanlammen laskuojan varrella sekä pienkerrostaloalueen ympäristössä ja Kokkokankaan alarinteessä. Liito-oravainventoinnissa ei todettu lajia tai merkkejä lajista osa-alueella. Alueella lajille soveliasta elinympäristöä, jota ei ole rakennettu, oli todettavissa puistoalueen itäpään lehtonotkossa, mutta liito-oravainventoinnissa lajia tai merkkejä lajin oleskelusta lehtonotkossa ei todettu. Suositus. Alueella ei todettu uhanalaisia lintulajeja, jotka olisi erityisesti huomioitava maankäytön suunnittelussa. Puistoalueen rantavyöhykkeessä todettiin mykerösaraa, joka on VU-laji. Rantavyöhyke tulisi jättää nykytilaansa. Rantavyöhyke ja puistoalueen itäpään lehtonotko ovat liitooravalle (direktiivin IV(a) laji) soveliasta elinympäristöä. Liito-oravaa alueella ei kuitenkaan todettu. Kuva 21. Kinnulanmäen lakialue on osin raivattu pelloksi ja osin pientaloaluetta. Kuvaussuunta itään. Kuva 22. Rauanvedentien varren pienialainen lehto, jossa todettiin mm. varjoliljaa. Kuva 23. Rauanvedentien pienkerrostaloalueen pihoilla oli todettavissa monipuolinen ketolajisto. Kuva 24. Osa-alueen metsiin on levinnyt runsaasti puutarhojen ruohovartisia ja pensaita (kuvassa).

15 15 8. Jokikäytävä (LIITTEET, Kartta 1.) Kosulanlampi ja Pieni Rautavesi ovat samassa tasossa, jonka vuoksi virtaus joessa on heikko. Kosulanlammen ja Pieni Rautaveden välinen joki meanderoi hienojakoisessa sedimentissä rakennetun alueen läpi kohti Pieni Rautavettä. Virtaus joessa on hidasta, vesi hyvin ruskeaa ja joenvarsilajisto indikoi eu-dystrofisuutta/eutrofisuutta. Jokivarsi on pääosin rakennettua tai muokattua ympäristöä (kuva 25.). Alajuoksun länsirannalla on harvennettua puistomaista lehtimetsää (Kuvat ), jonka kenttäkerroksessa todettiin runsaasti kulttuuribiotooppien lajistoa sekä istutuskarkulaisia vaativien lehtolajien (esim. lehtokuusama, kotkansiipi) ohella. Yläjuoksulla, maantiesillan länsipuolella kapea metsävyöhyke (ORT, AthT) ulottuu joen rantaan asti (Kuva 29). Yläjuoksulla on myös laajempia saraikkovyöhykkeitä pitkin jokivartta (Kuva 30). Kasvi-inventoinnissa käytiin läpi sekä joenvarren rantametsiä että itse jokivarren rantojen ja joen lajistoa. Joen kasvilajisto todettiin monipuoliseksi eu-dystrofisten ja eutrofisten vesien lajistoksi.. Jokivarren rantametsien kasvilajisto (n.10m levyinen vyöhyke) todettiin monipuoliseksi lehtometsien lajistoksi (OMaT, paikoin ORT ja AthT), jonka seassa on runsaasti myös kulttuurilajistoa. Asikkalantien sillan eteläpuolella, joen länsirannalla todettiin ilmeisesti alkuperäisenä rantalehdonlajina mm. kotkansiipeä (Kuva 28.). Itse rantalehto ei ole enää luonnontilainen, vaan harvennettua ja rakenteeltaan puistomaista. Sillan pohjoispuolella oleva kotkansiipiesiintymä (Kuva 27) on biotoopilla, joka ei ole luonnontilainen (mahdollisesti entistä joutomaata). Lintuinventointi osa-alueella suoritettiin kartoittamalla osa-alue useaan kertaan keväällä ja kesällä eri vuorokauden aikoina. Osa-alueen lintulajisto todettiin tavanomaiseksi lehtimetsien ja kulttuuriympäristöjen lajistoksi (peippo, pajulintu, lehtokerttu, kirjosieppo, ruokokerttunen, västäräkki, satakieli, mustarastas, punakylkirastas, sinisorsa mm.). Uhanalaisia lajeja ei todettu. Lepakkoinventoinnissa jokivarret osoittautuivat merkittäväksi lepakoiden ruokailualueeksi. Maantiesillan kahden puolen korvayököt saalistivat säännöllisesti pitkin jokivartta. Yläjuoksulla ja Kosulanlammen rannoilla todettiin kaksi pohjanlepakon reviiriä ja alajuoksulla, lähellä siltaa todettiin pohjanlepakon reviiri, joka ulottui Kokkokankaan edustan asuinalueelle. Jokiväylä ja jokivarren rantametsät ovat merkittävä saalistusympäristö pohjanlepakoille ja korvayököille.. Liito-oravainventoinnissa ei todettu lajia tai merkkejä lajista osa-alueella. Alueella lajille soveliasta elinympäristöä, jota ei ole rakennettu, oli todettavissa rantavyöhykkeessä jokivarren länsiosassa, lähellä Kosulanlampea. Jokivarsi voi olla ekologinen käytävä lajille. Suositus. Alueella ei todettu uhanalaisia lintulajeja, jotka olisi erityisesti huomioitava maankäytön suunnittelussa. Jokivarsi voisi olla liito-oravalle soveliasta elinympäristöä Kosulanlammelta Tiemassaarentien sillalle asti, mutta lajia tai merkkejä lajin oleskelusta alueella ei kuitenkaan todettu. Jokiväylä todettiin merkittäväksi korvayökköjen ja pohjanlepakoiden saalistusympäristöksi, jonka vuoksi joki ja jokivarret (5-10m leveydeltä) tulisi jättää nykytilaansa. Jokivarsi ei ole luonnontilainen, mutta se on maisemallisesti hyvin merkittävä, jonka vuoksi se tulisi jättää nykytilaansa.

16 16 Kuva 25. Asikkalantien sillalta yleiskuva pohjoiseen. Taustalla pohjanlepakoiden saalistusympäristöä. Kuva 26. Tiemassaarentieltä Pieni Rautavedelle (kuvassa) harvapuustoinen jokivarsi ei muodosta merkittävää ekologista käytävää liito-oravalle. Kuva 27. Asikkalantien sillan pohjoispuolen niemen kotkansiipiesiintymä tieltä päin kuvattuna. Kuva 28. Asikkalantien sillan eteläpuolen puistoa, jossa mahdollisesti alkuperäinen kotkasiipiesiintymä. Kuva 29. Jokiväylää Tiemassaarentien länsipuolella. (kuvassa) todettiin korvayökköjen saalistusreviiri Kuva 30. Jokivarren saraikkoa Kosulanlammen itäpäästä. alueella todettiin mm. pohjanlepakoita.

17 17 9. Jokivarren pohjoispuoli (LIITTEET, Kartta 1.) Jokivarren pohjoispuoli Tiemassaarentien itä- ja länsipuolella on hienojakoista sedimenttialuetta, joka viettää loivasti etelään. Osa alueesta on raivattu pelloksi, maantien itäpuolen pellot tien ja pientaloalueen välissä ovat metsittyneet (koivua, haapaa, tuomea) (Kuva 32.). Lähellä Kosulanlammen rantaa osa-alueen kuusivaltaiset metsät ovat lehtomaista kangasta (OMT) ja lähempänä jokivartta kuusivaltaista lehtoa (OMaT). Metsät ovat iäkkäitä ja puusto kookasta, ikimetsää alueella ei kuitenkaan todettu. Kasvi-inventoinnissa lajisto todettiin monipuoliseksi lehtomaisten kankaiden (OMT) ja niukkaravinteisten lehtojen (OMaT) lajistoksi sekä kulttuuribiotooppien lajistoksi. Viljelyalueilta metsiin on karannut myös kulttuuribiotoopeille tyypillistä lajistoa. Rauhoitettuja tai uhanalaisia lajeja ei todettu. Lintuinventointi osa-alueella suoritettiin kartoittamalla osa-alue useaan kertaan keväällä ja kesällä eri vuorokauden aikoina. Osa-alueen lintulajisto todettiin tavanomaiseksi kangasmetsien ja kulttuuriympäristöjen lajistoksi (peippo, pajulintu, lehtokerttu, västäräkki, mustarastas, haarapääsky, satakieli, punarinta ja varsi mm.). Uhanalaisia lajeja ei todettu. Lepakkoinventoinnissa todettiin osa-alueella pohjanlepakkoa satunnaisesti. Kyseessä ovat olleet jokivarren yksilöt, jotka ovat poikenneet hieman kauemmas jokilinjalta. Liito-oravainventoinnissa ei todettu lajia tai merkkejä lajista osa-alueella. Vaikka osa-alueella todettiin kookasta kuusikkoa, vanhojen lehtipuiden puute alueella rajoittanee lajin esiintymistä alueella. Kuva 31. Tiemassaarentie joelle päin kuvattuna. Pelto jää kuvan oikealle puolelle. Kuva 32. Tiemassaarentien itäpuolen metsittynyttä peltomaata, jossa todettiin mm. satakieli. Suositus. Alueella ei todettu rauhoitettuja tai uhanalaisia kasvilajeja, uhanalaisia lintulajeja tai uhanalaisille lajeille (direktiivin IV(a) lajit) soveltuvia elinympäristöjä, muita luontoarvoja tai sellaisia luontotekijöitä, jotka olisi erityisesti huomioitava maankäytön suunnittelussa.

18 Kosulanlampi (LIITTEET, Kartta 1.) Kosulanlampi on voimakkaasti rehevöitynyt eutrofinen ja rannoiltaan hitaasti maatuva vesi (Kuva 36.), joka on valtakunnallisesti merkittävä lintuvesi. Kosulanlampi on useiden uhanalaisten lintulajien ruokailu- ja pesimäympäristö (mm. naurulokki, luhtahuitti, heinätavi, lapasorsa ja törmäpääsky). Myös lammen kasvillisuus on monipuolinen ja sieltä on todettu useita uhanalaisia lajeja (esim. mykerösara, hapsiluikka ja tylppälehtivita). Suunnittelualueen osalta Kosulanlampi on luonnonsuojelualuetta. Vesi Kosulanlammessa on hyvin ruskeaa ja näkösyvyys pieni (n. 1m). Suunnittelualueella rantoja kiertää leveä, yhtenäinen järviruokovyöhyke (Kuvat 34. ja 35.). Lähempänä joen lähtöaluetta ilmaversoisvyöhyke koostuu pääosin saroista (lähinnä jouhi- ja pullosaraa) (Kuva 33.). Ulpukka ja uistinvita, vesitatar ja siimapalpakko muodostivat laajan kelluslehtisten vyöhykkeen avovedessä. Rantavyöhykkeen vesijättöalue on kosteapohjaista saraniittyä, paikoin nuorta koivua ja pajukkoa kasvavaa tulvametsää (Kuva 36.). Kasvi-inventoinnissa rantavyöhykkeen ja avoimen veden lajisto todettiin monipuoliseksi, mutta kuitenkin tavanomaiseksi eutrofisten ja eu-dystrofisten vesien lajistoksi. Vesijättöalue rakennetun ympäristön ja rannan välissä on lajistoltaan tyypillistä kosteapohjaista saraniittyä, paikoin nuorta lajistoltaan tavanomaista tulvametsää (harmaa- ja tervaleppää, koivuja sekä kiiltopajua ja halavaa). Osa tulvametsistä on harvennettu. Puutarhoista ja pelloilta rantavyöhykkeeseen on levinnyt jonkin verran myös kulttuuribiotoopeille tyypillistä lajistoa. Rauhoitettuja tai uhanalaisia lajeja ei todettu. Lintuinventointi osa-alueella suoritettiin kartoittamalla osa-alue useaan kertaan keväällä ja kesällä eri vuorokauden aikoina. Osa-alueen rantavyöhykkeen lintulajisto todettiin monipuoliseksi kulttuuribiotooppien ja rantametsien lajistoksi (kirjosieppo, pajulintu, lehtokerttu, ruokokerttunen, sini- ja talitiainen mm.). Järvellä kävi ruokailemassa säännöllisesti mm. haara-, törmä- ja tervapääskyjä. Törmäpääsky on VU-laji. Vesilinnuista suunnittelualueella todettiin mm. taveja, sinisorsia, telkkiä, isokoskeloita. Ilmaversoisvyöhykkeellä, suunnittelualueen rajalla, todettiin useiden ruokokerttusreviirien lisäksi mm. pesivä ruskosuohaukkapari sekä kaksi luhtahuitin reviiriä (NT-laji). Suunnittelualueen ulkopuolella todettiin mm. naurulokkeja ja kaulushaikara. Ko. lajit ovat hyvien lintuvesien indikaattoreita. Lepakkoinventoinnissa todettiin kaksi pohjanlepakon saalistusreviiriä lintutornin lähettyvillä. Toinen reviireistä sijaitsi jokisuulla. Liito-oravainventoinnissa ei todettu lajia tai merkkejä lajista osa-alueella eikä lajille soveliaita elinympäristöjä. Suositus. Alueella ei todettu rauhoitettuja tai uhanalaisia kasvilajeja tai uhanalaisille lajeille (direktiivin IV(a) lajit) soveltuvia elinympäristöjä, jotka olisi erityisesti huomioitava maankäytön suunnittelussa. Kosulanlammen rantavyöhykkeen ilmaversoisvyöhykkeessä todettiin kaksi luhtahuitin reviiriä (NT-laji) ja kaksi pohjanlepakon saalistusreviiriä. Kosulanlampi on suojelualuetta. Em. syistä osa-alue tulisi jättää nykytilaansa.

19 19 Kuva 33. Pohjanlepakoiden saalistusympäristöä Kosulanlammen laskuojan suulla. Kuva lintutornilta. Kuva 34. Kosulanlammen rehevöitynyttä etelärantaa suunnittelualueella. Kuva lintutornilta. Kuva 35. Kosulanlammen puskettunutta pohjoisrantaa lintutornin luona. Kuva lintutornilta. Kuva 36. Etelärannan harvennettua, tulvaherkkää ja osin maatunutta rantametsää. 11. Joroistentien pohjoispuoli (LIITTEET, Kartta 1.) Joroistentien ja Kosulanlammen välinen alue on pääosin alavaa viljelymaata. Pappilan alueen lehtomainen kumpare erottuu muuten alavasta maisemasta. Kumpare jatkuu loivana rinteenä kaakkoon ja ulottuu Tiemassaarentiehen asti. Joroistentien varret (Kiuruntie ja Tiirantie) ovat nykyisin pientaloaluetta. Viljeltyä peltoaluetta on pääosin vain Tornionniementien risteyksen ympäristössä. Osa-alueen itäosassa pellot asuntoalueen ja Kosulanlammen välillä ovat alkaneet puskettua. Pappilan alue on sedimenttimaan peittämä kalliomäki, jota joki kiertää pohjoispuolelta. Pappilantie johtaa Pappilan mäelle alavan kosteapohjaisen notkelman kautta. Pappilan alueella on vielä todettavissa alkuperäisbiotooppeja (mäki ORT-lehtoa, notkelma ja alarinteet AthT-lehtoa). Mäelle on aikanaan istutettu paljon lehmuksia, jotka ovat nyt kookkaita ja osin jo sisältä lahonneita. Kasvilajisto Pappilan mäellä todettiin monipuoliseksi ja edustavaksi kulttuuribiotooppien ja ravinteisten lehtojen lajistoksi. Uhanalaisia lajeja ei todettu. Pappilan mäen pohjoisrannan metsissä todettiin sekapuuna runsaasti kuusta. Puusto mäkialueella on iäkästä. Pappilan mäen eteläsivulla on

20 20 parkkipaikka, josta lähtee pitkospuut lintutornille. Pitkospuiden vierellä on rivi iäkkäitä lehmuksia, joissa todettiin runsaasti pesäkoloja. Koloilla todettiin pesivänä 5-6 naakkaparia. Muu osa alueesta on lähinnä peltoa ja osa-alueen itäosassa pientaloaluetta pihapiireineen.. Joillain vanhoilla pihapiireillä todettiin muutamia kertoja pohjanlepakko hyönteisjahdissa. Kuva 37. Iäkkäämpää rantametsää Pappilan luona. Kuvan pitkospuiden vieressä kukkii puistolemmikki. Kuva 38. Pappilan vanhoja lehmuksia pitkospuiden varrella. Puissa pesi naakkakolonnia. Kuva 39. Osa-alueen itäpään peltoja. Taustalla pientaloaluetta Joroistentien varrella. Kuva 40. Oikealla Joroistentie, vasemmalle jää Kosulanlampi. Kuvaussuunta keskustaan päin.

21 21 Kuva 41. Kosulanlammen etelärantaa. Taustalla Kuva 42. Joroistentie rajaa osa-aluetta etelässä. Tie näkyy Tornioniementie, kuvaussuunta pohjoiseen. edustaa tyypillistä keskusta-alueen katumaisemaa. Kasvi-inventoinnissa lajisto todettiin monipuoliseksi lehtojen (OMaT, ORT, AthT) ja erilaisten kulttuuribiotooppien (Pellot, niityt, pihapiirit, tielinjat mm.) lajistoksi. Kulttuuribiotooppien lajisto todettiin osa-alueella vallitsevaksi. Kosteimmilla paikoilla todettiin tavanomaisia kosteikkolajeja kuten rentukkaa, suo-orvokkia tai luhtatähtimöä. Lehtolajistosta mainittakoon sudenmarja, näsiä, lehtokuusama sekä kielo hyvin runsaana. Rauhoitettuja tai uhanalaisia lajeja ei todettu. Lintuinventointi osa-alueella suoritettiin kartoittamalla osa-alue useaan kertaan keväällä ja kesällä eri vuorokauden aikoina. Osa-alueen lintulajisto todettiin tavanomaiseksi rantametsien ja kulttuuriympäristöjen lajistoksi (peippo, pajulintu, lehtokerttu, mustarastas, punakylkirastas, räkättirastas, leppälintu, haarapääsky, kirjosieppo, sinitiainen mm.). Pappilan ympäristön vanhoissa lehmuksissa todettiin viiden naakkaparin pesinnät. Uhanalaisia lajeja ei todettu. Lepakkoinventoinnissa osa-alueella ei todettu lepakoidenvakituisia saalistus- tai lisääntymisreviirejä. Kosulanlammen rantavyöhykkeessä saalistavat pohjanlepakot poikkesivat ajoittain vanhan Pappilan pihapiiriin sekä loppukesästä satunnaisemmin pientaloalueelle. Liito-oravainventoinnissa ei todettu lajia tai merkkejä lajista osa-alueella. Pappilan pihapiiri on osa-alueen ainoa lajille soveltuva elinympäristö alueella kookkaiden lehtipuittensa ansiosta (mm. vanhoja haapoja parkkipaikan ympäristössä), mutta lajia tai merkkejä lajin oleskelusta ei todettu.. Suositus. Alueella ei todettu rauhoitettuja tai uhanalaisia kasvilajeja, uhanalaisia lintulajeja tai muita luontoarvoja tai sellaisia luontotekijöitä, jotka olisi erityisesti huomioitava maankäytön suunnittelussa. Vanhan Pappilan pihapiiri soveltuu liito-oravan elinympäristöksi (laji on direktiivin IV(a) tarkoittama laji). Merkkejä lajin oleskelusta alueella ei kuitenkaan todettu. Pihapiirillä ja pappilan rakennuksilla voi olla myös kulttuurihistoriallista merkitystä. Em. syistä vanhan pappilan pihapiirin metsänhoidossa tulisi noudattaa varovaista linjaa ja välttää laajempia hakkuita puuston nykyrakenteen ja maisemallisen ilmeen säilyttämiseksi. 12. Sorsantien ja Rantatien ympäristö (LIITTEET, Kartta 1.) Sorsantien pientaloalue sijaitsee joen ja Asikkalantien välissä, valtatie 464:n itäpuolella. Alue on loivasti kumpuilevaa hienojakoista sedimenttimaata, jota pohjoispuolelta rajaa Kosulanlammesta tuleva joki. Osa-alue on täyteen rakennettu ja osa-alueen reunametsissä oli todettavissa voimakas kulttuuribiotoopeille tyypillisten lajien invaasio (istutuskarkulaiset). Rantatien pientaloalue on Asikkalantien ja valtatie 464:n kaakkoiskulmassa, teiden ja rantapuiston välissä. Alue on Sorsatien tavoin tiiviisti rakennettu ja luontotyypit ovat tavanomaisia pihapiirien tyyppejä. Rantatien varren pihapiireissä oli todettavissa Sorsantien aluetta enemmin puskettuneisuutta varsinkin puiston puoleisella sivulla, jonka ansiosta alueella todettiin linnustoselvityksen yhteydessä mm. viitakerttusen ja satakielen reviirit. Kasvi-inventoinnissa Sorsatien ja Rantatien alueen lajisto todettiin monipuoliseksi kulttuuribiotooppien lajistoksi. Todetut muutamat alkuperäislajit indikoivat runsasravinteista lehtoa (ORT tai AthT). Rauhoitettuja tai uhanalaisia lajeja ei todettu kummallakaan alueella.

22 22 Lintuinventointi osa-alueella suoritettiin kartoittamalla osa-alue useaan kertaan keväällä ja kesällä eri vuorokauden aikoina. Osa-alueen lintulajisto todettiin tavanomaiseksi pihapiirien ja rantametsien lajistoksi (peippo, pajulintu, lehtokerttu, viherpeippo, mustarastas, varis, kirjosieppo, hernekerttu mm.). Vaativampia lajeja todettiin erityisesti Rantatien puoleisella pientaloalueella, jossa todettiin mm. satakielen ja viitakerttusen reviirit. Uhanalaisia lajeja ei todettu. Lepakkoinventoinnissa jokivarressa ja rannoilla loppukesästä saalistavat pohjanlepakot poikkesivat joskus myös pihapiireihin, mutta vakituisia saalistus- tai lisääntymisreviirejä kummallakaan pientaloalueella ei todettu. Liito-oravainventoinnissa Sorsatien tai Rantatie pientaloalueilla ei todettu lajia tai merkkejä lajista eikä lajille soveltuvaa elinympäristöä. Suositus. Alueella ei todettu rauhoitettuja tai uhanalaisia kasvilajeja, uhanalaisia lintulajeja tai uhanalaisille lajeille (direktiivin IV(a) lajit) soveltuvia elinympäristöjä, muita luontoarvoja tai sellaisia luontotekijöitä, jotka olisi erityisesti huomioitava maankäytön suunnittelussa. 13. Keskustan rantapuisto (LIITTEET, Kartta 1.) Laaja puistovyöhyke kiertää Pieni Rautaveden rantoja Pieni Rautaveden perukasta aina Hotellin rantaan asti. Puisto rajautuu läpikulkutiehen (valtatie 464), jonka toisella puolella on liikekeskus ja muu osa keskustaa. Puistoalueen pohjoispäässä on pieni pelto, joka maisemallisesti ja sijainniltaan on osa puistoaluetta. Osa-alueen maaperä on hietapitoista sedimenttimaata, joka rannassa vaihettuu hiesuksi. Puiston läpi on vedetty avo-ojia Pieni Rautaveden rantaan. Koko alue peltoa ja kapeaa rantavyöhykettä lukuun ottamatta on puistonurmikkoa istutuksineen. Puusto alueella on harvaa erityisesti puiston pohjoisosat - eikä pensaita juuri ole. Jatkuvan hoidon ja lannoituksen vaikutus näkyy alueen lajistossa mm. Pieni Rautaveden rannoilla rehevöitymisenä: rantavedessä todettiin mm. ratamosarpiota, ristilimaskaa ja myrkkykeisoa. Lähellä valtatietä, jossa maaperä on kuivempaa, oli todettavissa siellä täällä myös kuivien niittyjen ja ketojen tyyppilajistoa. Alempana rannassa maaperä on kosteaa ja lähellä rantaa on kapea tulvavyöhyke, jossa todettiin pääasiassa saroja (esim. viilto-, pullo-, luhta- ja jouhisara) sekä kosteilla mailla viihtyviä heiniä (mm. ruokohelpi, rantanurmikka ja siniheinä). Merkittävä osa ranta-alueesta on rakennettua tai muokattua rantaa (pienvenesatama, uimaranta mm.). Hotellin ja luontokeskuksen edustan ruoppaamattomalla rantaterassilla oli todettavissa leveä, matalarantainen saraikkovyöhyke, jonka ulkoreunassa kasvoi järviruokoa. Koska rantaviivaa ei juuri ole ruopattu tai rakennettu, siellä oli todettavissa monipuolinen ja osin vaateliaskin kasvilajisto (mm. mykerösara ja villapääluikka). Alueella on myös säilytetty pienialainen kuiva niitty edustavine niittylajeineen. Alue on todennäköisesti ollut aiemmin laidunmaana. Entinen laidunniitty monipuolisine lajistoineen säilyy nykytilassaan, jos sitä niitetään säännöllisesti ja kerätään niittojätteet pois. Luonnontilaisia biotooppeja osa-alueella ei todettu. Kulttuuribiotoopeille tyypillinen lajisto todettiin vallitsevaksi. Kelluslehtisten vyöhyke oli paikoin muutamien kymmenien metrien levyinen koostuen mm.

23 23 ulpukoista, uistinvidasta, vesitattaresta ja siimapalpakosta. Vesi rannoilla todettiin hyvin ruskeaksi ja hienojakoisen sedimentin samentamaksi (ilmeisesti veneliikenteen vuoksi). Kuva 43. Keskustan puistoalueen pohjoispäässä on viljelyssä oleva pelto. Kuvattu rannan puolelta. Kuva 44. Puiston rantaa pohjoiseen päin kuvattuna. Kuva 45. Puiston keskiosien harvapuustoista osaa. Kuva 46. Etelään päin mentäessä puuston osuus puistossa kasvaa. Kuva 47. Säilytettyä niittyä lähellä luontokeskusta. Taustalla Pieni Rautavesi. Kuva 48. Niityn lajistoon kuuluu mm. kuvan sinilatva. Kasvi-inventoinnissa puistovyöhykkeen lajisto todettiin monipuoliseksi kulttuuribiotooppien ja viljelymaiden lajistoksi. Istutettujen lajien lajikirjo ei ollut erityisen suuri puistoalueen pinta-alaan

24 24 nähden ja lajisto koostui tavanomaisesta puistojen ja puutarhojen lajistosta. Lajistoltaan monipuolisimmaksi osoittautui säilytetty laidunniitty, jossa todettiin hyvin monipuolinen ja vaatelias niittylajisto. Myös luonnontilaan jätetty rantavyöhyke on selvästi alueen muita luontotyyppejä monipuolisempi. Rantavyöhykkeestä on todettavissa mm. mykerösara (VU-laji). Lintuinventointi osa-alueella suoritettiin kartoittamalla osa-alue useaan kertaan keväällä ja kesällä eri vuorokauden aikoina. Osa-alueen lintulajisto todettiin tavanomaiseksi pihapiirien ja rantojen lajistoksi (peippo, pajulintu, västäräkki, varis, kirjosieppo mm.). Puistoaluetta käyttivät ruokailuun mm. terva- ja haarapääskyt, kala- ja harmaalokit sekä naakat. Uhanalaisia lajeja ei todettu. Lepakkoinventoinnissa ei todettu alueella lepakoita kuin satunnaisesti. Alue on hyvin avoin ja rantavedet ovat kesäisin jatkuvassa käytössä, jonka vuoksi lepakot eivät välttämättä keskity erityisesti alueelle. Liito-oravainventoinnissa Valtatie 464:n ja Pieni Rautaveden välisellä puistoalueella ei todettu lajia tai merkkejä lajista eikä lajille soveltuvaa elinympäristöä. Suositus. Alueella ei todettu uhanalaisia lintulajeja tai uhanalaisille lajeille (direktiivin IV(a) lajit) soveltuvia elinympäristöjä, jotka olisi erityisesti huomioitava maankäytön suunnittelussa. Luontokeskuksen lähellä olevaa niittyä tulisi niittää säännöllisesti ja kerätä niittojätteet pois alueen nykytilan säilyttämiseksi. Hotellin ja luontokeskuksen edustan rantavyöhyke tulisi säilyttää nykytilassaan rantavyöhykkeen lajiston, mm. mykerösaran (VU-laji) säilyttämiseksi (LIITTEET, Kartta 2.). 14. Keskusta-alue (LIITTEET, Kartta 1.) Keskusta-alue käsittää taajama-alueen ohitustien länsipuolella. Osa-alueen rajautuu pohjoisessa Joroistentiehen, etelässä Hirventiehen ja lännessä hautausmaahan. Osa-alue käsittää Kylätien alueen siihen liittyvine katuineen. Alue on tiiviisti rakennettu ja Kylätien ja ohitustien väliselle alueella on muodostunut myös liikekeskusalue. Maaperältään alue on ollut hietapitoista sedimenttimaata, joka taajan rakentamisen vuoksi on muokkautunut voimakkaasti. aluetta on päällystetty ja maaperän ravinteisuus on kasvanut. Osa-alue käsittää puutarhoja ja pihapiirejä, julkisten rakennusten ja liikerakennusten pihapiirejä, puistoja, urheilukenttiä sekä joitakin joutomaa-alueita ja pieniä metsiköitä. Vain pienissä metsiköissä oli nähtävissä vielä alkuperäisbiotooppien lajistoa. Osa-alue on aiemmin ilmeisesti ollut laajalti kuivaa tai karua kangasta (VT, CT, ClT). Osa-alueen eteläpään notkelmassa on todettavissa lehtomaisuutta (AthT). Täysin luonnontilaisia biotooppeja alueelta ei kuitenkaan todettu. Ihmistoiminta on lisännyt osa-alueen ravinteisuutta merkittävästi, jonka vuoksi alueen kasvilajisto indikoi monin paikoin korkeaa typpipitoisuutta. Paikoin on kuitenkin säilynyt niukkaravinteisten maiden lajistoa varsin paljon, kuten ketotyräruoho koulukeskuksen luona olevassa puistossa ja urheilukentällä. Kasvi-inventoinnissa keskustan osa-alueen lajisto todettiin monipuoliseksi kulttuuribiotooppien (mm. puistot, pihapiirit, joutomaat, urheilukentät, peltomaa) lajistoksi (Kuvat ). Todetut alkuperäislajit indikoivat pääosin kuivia ja karuja kankaita (VT, CT, ClT) ja osa-alueen eteläpäässä runsasravinteista lehtoa (AthT). Luonnontilaisia alkuperäisbiotooppeja ei kuitenkaan todettu. Osa-