Ruunanpäänniemen pohjoisosa

Transkriptio

1 Ruunanpäänniemen pohjoisosa Osa-alue on kalliojyrkänteiden ja niiden välisten murroslaaksojen kirjomaa (Kuva 11.). Kallioalueiden päällä on vain ohut humuskerros, jossa kasvaa nuorta tai keski-ikäistä männikköä (MT). Jäkäläisiä kallioita oli todettavisssa hyvin vähän, vain rannan silokalliolla oli todettavissa laajemmin kalliomännikköä (ClT) (Kuva 12.). Notkelmissa oli todettavissa kuusimänty sekametsää (MT, paikoin OMT). Notkelmien maaperä todettiin kiviseksi hietamaaksi. Maisemallisesti merkittäväksi todettiin osa-alueen pohjoisreunan kalliojyrkänne, joka avautuu luoteeseen (LIITTEET, Kartta 2.). Osa-alueen kasvilajisto todettiin tavanomaiseksi kangasmetsien lajistoksi. Kallioiset rannat laskevat varsin jyrkästi. Rannat todettiin niukkakasvisiksi, lajisto indikoi dysoligotrofisuutta. Tiiteronlahden perukkaa kohti mentäessä rannat muuttuivat mutaisiksi ja mataliksi. Lahden perukassa on Tiiteronsuon ojitettu rantaluhta. Tiiteronlahden lajisto indikoi eu-dystrofisuutta. Lahden perukka kasvaa laajalti saroja ja koko lahden alueella oli todettavissa ulpukkaa (Kuva 13.). Tiiteronlahden perukan rannat, eivät sovellu erityisen hyvin rantarakentamiseen rehevyyden, mutaisuuden ja umpeenkasvun vuoksi. Osa-alueella on maisemallisesti merkittävä rantakallio, joka tulisi jättää nykytilaansa (LIITTEET, Kartta 2.). Kuva 11. Ruunanapännniemen pohjoisosia luonnehtivat lukuisat kalliojyrkänteet ja niiden väliset notkelmat. Kuva 12. Maisemallisesti merkittävä rantakallio Ruunanpäänniemen pohjoisosassa (LIITTEET, Kartta 2.). Kuva 13. Ruunanpäänniemen pohjoisrantaa Tiiteronlahteen päin kuvattuna. Kuva 14. Ruunanpäänniemen eteläosan mäntykangasta (MT, paikoin VT).

2 2 Suositus. Alueella ei todettu rauhoitettuja tai uhanalaisia kasvilajeja, jotka tulisi erityisesti ottaa huomioon alueen maankäyttöä suunniteltaessa. Osa-alueella on paikallismaiseman kannalta kaksi merkittävää kalliomuodostumaa, jotka tulisi jättää nykytilaansa (LIITTEET, Kartta 2.) Ruunanpäänniemen eteläosa Ruunanpäänniemen eteläosa ei ole profiililtaan niin vaihteleva kuin pohjoisosa (Kuva 14.). Aluetta luonnehtii kalliolaakio, jota peittää kivinen harjuaines. Eteläosassa kivinen hietamaa laskee melko loivasti Alanteeseen muodostaen pienialaisia niemekkeitä. Alueen rannat on rakennettu ja erityisesti eteläosan rantaviivaa on muokattu (alueella on pienteollisuusalue). Rantojaen kasvillisuus indikoi dys-oligotrofisuutta ja osa-alueen kaakkoiskulmassa eutrofisuutta (järviruokokasvustoa). Vesikasviljaisto todettiin tavanomaiseksi dys-oligotrofisten reittivesien lajistoksi. Osa-alueen metsät ovat lajistoltaan tavanomaista mäntykangasta (MT) (Kuva 14.). Metsät ovat nuoria tai korkeintaan keski-ikäisiä. Osa-alueelle on rakennettu omakotitaloja, joille johtavat tiet osa-alueen halki. Suositus. Alueella ei todettu rauhoitettuja tai uhanalaisia kasvilajeja, merkittäviä luontokohteita tai muita luonnonarvoja, jotka tulisi erityisesti ottaa huomioon alueen maankäyttöä suunniteltaessa 3.3. Vilkalahti Vilkalahden pohjoisranta on kallioista mäkialuetta, joka on kivisen harjuaineksen peittämää. Mäkialueen laki on avohakattu, jonka vuoksi osa lakialueesta oli aukkoa, osa kasvoi tiheää nuorta koivikkoa. Alarinteet lähempänä rantaa metsä on mäntyvaltaista, tuoretta kangasta. Notkelmat ja länsiosan alavammat alueet todettiin ohutturpeisiksi kuusi-mäntysekametsäksi. Kaikki alueen metsät ovat talousmetsiä. Rantavyöhykkeessä, suunnittelualueen keskiosassa, todettiin siirtolohkareiden ja kalliopaljastuman muodostama niemi Vilkalahden suunnittelualueen länsiosa Vilkalahden suunnittelualueen eteläosa on Alanteeseen loivasti viettävää kivistä harjusorarinnettä. Alueella on todettavissa muutamia pienialaisia ja osin jyrkkärinteisiä kalliomäkiä, jotka eivät pienen kokonsa vuoksi kuitenkaan hallitse maisemaa. Pohjoisesta kohti Alannetta virtaa alueen läpi ojitettu puro. Osa-alueen metsät ovat harvennettua kuusimetsää (MT), jossa on erityisesti puron lähettyvillä paikoin korpimaisia piirteitä (Kuva 15.). Metsien kasvilajisto todettiin tavanomaiseksi kangasmetsien lajistoksi (MT). Osa-alueen rantaviiva on lähes koko matkalta rakennettu, sillä rantaa pitkin on aikanaan vedetty paikallistie ja rantaa on raivattu kääntöpaikka (Kuva 16.). Ilmeisesti rannassa on ollut jäätien lähtöpaikka tai tukkilaani. Alueen vesikasvilajisto inidkoi dystrofisuutta, muuttuen itäänpäin mentäessä eu-dystrofisen veden lajistoksi (Kuva 17.). Vesikasvilajisto todettiin monipuoliseksi, mutta tavanomaiseksi.

3 3 Suositus. Alueella ei todettu rauhoitettuja tai uhanalaisia kasvilajeja, merkittäviä luontokohteita tai muita luonnonarvoja, jotka tulisi erityisesti ottaa huomioon alueen maankäyttöä suunniteltaessa Kuva 15. Vilkalahden länsiosan ojitettu puro. Kuva 16. Vilkalahden länsiosan rannassa kulkee vanha tie rantaviivaa pitkin. Kuva 17. Vilkalahden rantakavillisuus indikoi eu-dystrofisuutta, paikoin eutrofisuutta. Kuva 18. Vilkalahden itäosan kangasmetsää (MT). Kuva 19. Vilkalahden itäosan eu-dystrofista rantaa Kuva 20. Vilkalahden suunnittelualueen itäpää rajautuu matalaan salmeen.

4 Vilkalahden suunnittelualueen itäosa Vilkalahden suunnittelualueen itäosa on kallioinen ja kivisen harjuaineksen peittämä. osa-alueen länsirajalla on kallioinen niemi, joka on siirtolohkareiden peittämä. alueen metsät ovat mäntyvaltaista talousmetsää (MT), joka on mäen lakialueelta hakattu aukoksi. Rinteet on voimakkaasti harvennettua MT-männikköä (Kuva 18.). Kasvilajisto todettiin tavanomaiseksi kangasmetsien lajistoksi. Rantojen vesikasvillisuus indikoi eu-dystrofista vettä (Kuvat 19. ja 20.). Vesi lahdella todettiin hyvin ruskeaksi. Suunnittelualueen itärajalla on lahden kahteen osaan jakava matalikko (Kuva 20.). Rantojen lajisto ja vesikasvilajisto todettiin monipuoliseksi, mutta tavanaomaiseksi. Suositus. Alueella ei todettu rauhoitettuja tai uhanalaisia kasvilajeja, jotka tulisi erityisesti ottaa huomioon alueen maankäyttöä suunniteltaessa. Siirtolohkareiden peittämällä kallioniemellä on maisemallista merkitystä, jonka vuoksi se tulisi jättää nykytilaansa. (LIITTEET, Kartta 3.). 4. Yhteenveto Kuumienkivien asemakaava-alueella on kaksi liito-oravalle soveltuvaa pellonreunametsikköä sekä maisemallisesti merkittävä kalliokupoli, jotka tulisi jättää nykytilaansa (LIITTEET, Kartta 1.). Ruunanpäänniemen asemakaava-alueella on kaksi maisemallisesti merkittävää kalliojyrkännettä, jotka tulisi jättää nykytilaansa (LIITTEET, Kartta 2.) ja Vilkalahden asemakaava-alueella on maisemallisesti merkittävä siirtolohkareryhmä, joka tulisi jättää nykytilaansa (LIITTEET, Kartta 3.). Tampereella Jouko Sipari Jouko Sipari Tmi Katajikonkatu 1 F Tampere p jouko.sipari@saunalahti.fi

5 LIITTEET 5

6 6

7 7