SAVITAIPALE. Karhurinteen ranta-asemakaava. luontoselvitys. Jouko Sipari

Transkriptio

1 1 SAVITAIPALE Karhurinteen ranta-asemakaava luontoselvitys Jouko Sipari

2 2 SISÄLLYSLUETTELO 1. JOHDANTO TUTKIMUSMENETELMÄT ALUEEN KUVAUS OSA-ALUEET (INVENTOINNIN TULOKSET) Lauhaniemi Nurmipaununlahden tie Huikkanen Salmen itäranta Kiviorko Karhurinteen lomakylä Suunnittelualueen eteläosa JOHTOPÄÄTÖKSET LIITTEET Kansikuva: Ketoneilikoita Karhurinteen lomakylän jätepisteen luona tien varressa.

3 3 1. JOHDANTO Savitaipaleen kunnassa Karhurinteen lomakylän alueella (LIITTEET, Kartta 1.) tehtiin rakennus- ja maankäyttölain mukainen ympäristöarviointi elokuussa Työssä inventoitiin suunnittelualueen luonnonsuojelulain 29 mukaiset suojellut luontotyypit, metsälain 10 mukaiset erityisen tärkeät elinympäristöt, vesilain 15a ja 17a tarkoittamat pienvedet sekä muut arvokkaat kohteet. Suunnittelualueen eläin- ja kasvilajiston inventoinnissa arvioitiin uhanalaisten lajien (Luonnonsuojelulaki 46 ) ja erityistä suojelua tarvitsevien lajien (LSL 47 ) sekä luontodirektiivin liitteen IV(a) lajien esiintymisalueiksi sopivia kohteita. Lajistoa koskeva selvitystyö keskittyi kasvillisuuteen. Kasvistoselvitysten yhteydessä selvitettiin myös mahdollista liito-oravan (Pteromys volans) esiintymistä suunnittelualueella. Muut mahdolliset luontoarvot tai uhanalaisille lajeille soveltuvat elinympäristöt, joilla voisi olla merkitystä alueen maankäyttöä suunniteltaessa, käytiin myös läpi kasvistoselvityksen yhteydessä. 2. TUTKIMUSMENETELMÄT Inventointi keskittyi kasveihin, muuta lajistoa (lähinnä nisäkkäät ja linnut ja nisäkkäistä erityisesti liito-orava) seurattiin kasvillisuuskartoituksen yhteydessä. Kasvilajisto tutkittiin kartoittamalla alue systemaattisesti osa-alueittain rauhoitettujen ja uhanalaisten lajien toteamiseksi. Inventointi suoritettiin elokuussa Kasvikartoituksen yhteydessä tutkittiin alueelta myös mahdolliset rauhoitettavat tai suojelua vaativat biotoopit sekä mahdolliset uhanalaisille lajeille soveltuvat elinympäristöt, merkittävät maisemakokonaisuudet sekä mahdolliset muut arvokkaat luontotekijät sekä arvioitiin yleisesti alueen maaperä- ja vesiolosuhteita. Maaperä- ja valuma-aluehavainnot tehtiin kasvillisuuskartoituksen yhteydessä vertaamalla tehtyjä maastohavaintoja karttojen tietoihin. Suunnittelualue jaettiin ekologisesti ja maankäytön kannalta mielekkäisiin osa-alueisiin, joiden mukaan maastotyöt ja raportointi suunnittelualueelta on tehty. Maastossa tehtyjen muistiinpanojen ohella osa-alueet dokumentoitiin myös valokuvaamalla osa-alueet, osa-alueiden ekologiset ja lajistolliset tunnuspiirteet sekä mahdolliset merkittävät luontokohteet. 3. SUUNNITTELUALUEEN KUVAUS Suunnittelualue on muodostunut korkean kallioharjanteen päälle kasautuneesta hietapitoisesta harjuaineksesta, joka kulkee pohjois-eteläsuunnassa suunnittelualueen läpi. Kallioperästä ja harjusta johtuen korkeuserot harjunjakson ja lähiveden (mantereen ja Paimensaaren välinen salmi Kuolimossa) välillä ovat suuret ja maisema on jyrkkäprofiilinen. Erityisesti harjujakson länsisivu suunnittelualueen keskiosassa laskee jyrkästi mantereen ja Paimensaaren väliseen kapeaan salmeen. Itään päin mentäessä harju laskee vaihtelevasti kohti Partakoskelle johtavaa tietä, joka sivuaa suunnittelualueen itäreunaa. Harjujakson pohjoisosa muodostuu korkeista harjuainesmäistä, eteläosassa on enemmin avokallioita ja rinteet eteläosassa laskevat lähiveden rantaa kohti melko loivasti.

4 4 Suunnittelualueen länsiosat harjujakson alarinteillä ovat täysin muokattua kulttuurimaisemaa. Ylärinteen puolella kulkee etelä-pohjoissuunnassa kapea soratie suunnittelualueen läpi. Soratien itäpuolella harjujakso nousee varsin jyrkkänä, paikoin kallioisena kohti itää. Jyrkkä harjurinne ja harjun lakialueet sekä pääosin harjun itäsivu ovat intensiivisen metsätalouden aluetta. Metsät ovat lähinnä tuoretta ja kuivaa kangasta. Aivan harjun pohjois- ja eteläpäässä on metsittyneitä entisiä peltoja, jotka ovat hienojakoista sedimenttimaata. Harjujakson lakialueilla ja eräillä avokallioilla oli todettavissa jokseenkin hyvin säilyneitä alkuperäisbiotooppeja. Paikoin alkuperäisbiotooppien kasvilajisto indikoi ravinteisuutta. 4. OSA-ALUEET (INVENTOINNIN TULOKSET) 4.1. Lauhaniemi Suunnittelualue ulottuu pohjoisessa Lauhaniemen tyven korkealle harjumäelle, josta harju alkaa viettää kohti pohjoista Lauhaniemeen. Mäkialue on hietapitoisen harjusoran peittämä, mäen koilliskulmassa on pienialaisia kalliopaljastumia sekä loivarinteisiä, suppamaisia muodostumia. Mäen länsi- ja lounaisrinne viettävät jyrkästi Paimensaaren ja mantereen väliseen salmeen (Kuva 1.). Salmen poikki mäelle johtaa sähkölinja, joka kääntyy mäellä kohti kaakkoa. Mäen yli kulkee soratie kesäasunnoille ja se haarautuu useaksi mökkitieksi osa-alueen pohjoisrinteessä. Alueen puusto on mäntyvaltaista kangasmetsää, joka on hakattu aukoksi mäen lakialueella. Alarinteet todettiin MT-kankaiksi ja ylärinteet sekä lakialue VT-kankaaksi, paikoin CT- ja ClT - kankaaksi. Erityisesti sähkölinja alus, joka on pidetty raivaamalla jo pitkään aukeana, todettiin lajistoltaan edustavaksi ClT -kankaaksi (mm. kangasajuruohoa ja kangaskortetta) (Kuva 2.). Kangasajuruohon laaja kasvusto todettiin sähkölinjan alla (LIITTEET, Kartta 2., Kuva 3.). Laji on alueellisesti uhanalainen (LC -laji). Rantavyöhykkeen lajisto indikoi oligotrofisuutta. Vesikasvilajisto ja rantojen lajisto todettiin tavanomaiseksi (Kuva 4.). Suositukset. Osa-alueella ei todettu uhanalaisia lintulajeja, arvokkaita luontokohteita tai muita luonnonarvoja, jotka olisi erityisesti otettava huomioon alueen maankäyttöä suunniteltaessa. Osa-alueella ei todettu liito-oravaa eikä merkkejä liito-oravan oleskelusta alueella. Osa-alueella todettiin alueellisesti uhanalaista kangasajuruohoa (LC -laji) laajana kasvustona sähkölinjan alla (LIITTEET, Kartta 2.). Mikäli sähkölinja säilyy nykyisellä paikallaan, laji ei ole uhattuna. Laji hyötyy sähkölinjan aluksen raivaamisesta.

5 5 Kuva 1. Mäkialueelta sähkölinja kulkee länteen kapean salmen yli Paimensaareen. Kuva 2. Mäkialue erityisesti sähkölinjan alta todettiin CT- ja ClT -kankaaksi. Kuva 3. Sähkölinjan alta todettiin laajahko kangasajuruohoesiintymä (LC-laji). Kuva 4. Mäkialueen ranta on pääosin oligotrofista hieta- ja hiekkapohjaista rantaa Nurmipaununlahden tie Suunnittelualueen koillisreunasta johtaa sorapintainen paikallistie Nurmipaununlahdelle. Lahden rannalla on sekä asuntoja että kesähuviloita. Tien koillispuoli on entistä peltoa, joka kasvaa nuorta koivikkoa (Kuva 5.). Tien lounaispuoli on laaja rinnealue, joka on pääosin hakkuuaukeaa (Kuva 6.). Tie päättyy Nurmipaununlahdella pihapiireihin. Tien lounaispuolella ja Nurmipaunulahden ympäristössä on aiemmin kasvanut MT-kuusikkoa ja lounaispuolen rinteen lakialueella kookasta MT-männikköä. Lajisto alueella todettiin monipuoliseksi runsaan kulttuurilajiston vuoksi, mutta alueen hakkaamatta jääneissä tienvarsimetsissä, hakkuaukealla tai peltojen koivikoissa ei todettu rauhoitettuja tai uhanalaisia kasveja. Suunnittelualueen ulkopuolella, huvilalle johtavan tien ympäristössä todettiin runsaasti valkopiippoa, joka on ilmeisesti levinnyt paikalle nurmensiemenen mukana.

6 6 Kuva 5. Nurmipaununlahdelle johtavan tien koillissivua tieltä kuvattuna. Kuva 6. Nurmipaununlahden lounaissivun mäenrinnettä tieltä kuvattuna. Suositukset. Osa-alueella ei todettu rauhoitettuja tai uhanalaisia kasvilajeja, uhanalaisia lintulajeja, arvokkaita luontokohteita tai muita luonnonarvoja, jotka olisi erityisesti otettava huomioon alueen maankäyttöä suunniteltaessa. Osa-alueella ei todettu liito-oravaa eikä merkkejä liito-oravan oleskelusta alueella Hiukkanen Suunnittelualueella, Hiukkasen tilan länsipuolella, on korkea harjumäki, joka on osa Lauhaniemen harjujaksoa. Mäki on jyrkkärinteinen ja maaperältään hietapitoista harjusoraa (Kuva 7.). Mäki on mäntyvaltaista ja kenttäkerroksen lajistoltaan varsin monipuolista keski-ikäistä metsää. Lakialueet todettiin VT-kankaaksi, lounaispuolen rinnealueet lähinnä VRT- lehdoksi sekä alarinne lähellä länsipuolelta kulkevaa paikallistietä OMaT-lehdoksi. Kenttäkerroksen lajistolle oli kuitenkin luonteenomaista heinien runsaus (Kuva 8.). Mm. nuokkuhelmikkää todettiin varsin yleisesti lampaannadan ja metsäkastikan joukossa. Mäen lounaisrinteessä, rinteen yläosassa, todettiin mm. kalliokieloa, paimenmataraa, hiirenvirnaa, ahomansikkaa, mäkikuismaa, lehtoneidonvaippaa ja mustakonnanmarjaa. Lakialueella todettiin mm. sarja- ja keltatalvikkia. Lehtoneidonvaippa on vähälukuinen, mutta ei alueellisesti uhanalainen Etelä-Karjalassa (Kuva 8.). Suositukset. Osa-alueella ei todettu rauhoitettuja tai uhanalaisia kasvilajeja tai uhanalaisia lintulajeja, jotka olisi erityisesti otettava huomioon alueen maankäyttöä suunniteltaessa. Osa-alueella ei todettu liito-oravaa eikä merkkejä liito-oravan oleskelusta alueella. Jyrkkärinteinen harjumäki on maisemallisesti merkittävä ja sen lounaisrinteen kasvilajistossa on runsaasti lajeja, jotka ovat poikkeuksellisen vaativia kasvupaikan suhteen. Alue tulisi jättää nykytilaansa (LIITTEET, Kartta 2.).

7 7 Kuva 7. Hiukkasen länsipuolen jyrkkärinteistä harjumäkeä. Kuva 8. Lehtoneidonvaippaa todettiin mäen lounaisrinteessä useassa eri kohdassa Salmen itäranta Hiukkasen länsipuolen harjumäen rinteessä kulkee pohjois-etelä-suuntainen soratie, joka kulkee koko suunnittelualueen läpi. Soratien länsipuolella rinne laskee varsin jyrkästi rantaan asti. Lännessä rantaa vastapäätä kapean salmen takana on Paimensaari. Ranta muodostuu hietapohjaisesta n. 5m leveästä rantaterassista, jonka jälkeen vesi syvenee nopeasti. Rantaviivan pohjoisosaa voi vesikasvilajiston perustella luonnehtia dys-oligotrofiseksi vedeksi. Etelää kohti mentäessä vesikasvilajisto indikoi dystrofisuutta (Kuva 9). Soratien ja rannan välinen rinnemetsä todettiin puustoltaan keski-ikäiseksi mäntymetsäksi (MT) (Kuva 10.), joka etelää kohti muuttui mäntyvaltaiseksi sekametsäksi (OMT). Metsien lajisto todettiin tavanomaiseksi. Kuva 9. Salmen itärantaa etelään kuvattuna. Taustalla Karhurinteen lomakylän rakennuksia. Kuva 10. Hiukkasen harjumäen länsipuoli, alarinteen pohjoisosaa soratieltä kuvattuna. Suositukset. Osa-alueella ei todettu rauhoitettuja tai uhanalaisia kasvilajeja, uhanalaisia lintulajeja, arvokkaita luontokohteita tai muita luonnonarvoja, jotka olisi erityisesti otettava huomioon alueen maankäyttöä suunniteltaessa. Osa-alueella ei todettu liito-oravaa eikä merkkejä liito-oravan oleskelusta alueella.

8 Kiviorko Savitaipaleelta Partakoskelle johtava tie sivuaa suunnittelualuetta Kiviorkossa. Partakoskentien ja suunnittelualueella pohjois-etelä -suunnassa kulkevan soratien väliin jää kapea kaistale harjualuetta, joka Kiviorkon kohdalla laajenee harjusoran osittain peittämäksi kalliolaakioksi. Tämä kapea alue on voimakkaasti ihmistoiminnan muokkaamaa. Alueen metsät on aikanaan hakattu kasvavat nuorta sekametsää, Kiviorkon kallioinen mäkialue on keski-ikäistä kuusikkoa (MT). Osaalueen läpi kulkee sähkölinja ja soratie (Kuva 11.) ja osa-alueella on varsin paljon joutomaita ja pihapiirejä. alueen kasvilajisto todettiin monipuoliseksi, mutta tavanomaiseksi. Kulttuuribiotooppien lajistoa on levinnyt runsaasti erilaisille alkuperäisbiotoopeille. Kiviorkon kallioisen mäkialueen länsireunassa, sähkölinjan vieressä on maisemallisesti merkittävä kalliokupoli, jolla todettiin monipuolinen kalliokasvilajisto (mm. ukontulikukka, kalliokohokki, karvakiviyrtti, isomaksaruoho, ruotsinpitkäpalko ja kivikkoalvejuuri). Kiviorkon kallioisen mäkialueen lounaisrinteessä, aivan soratien vieressä, on kalliopaljastuma (Kuva 12.), jolla todettiin edustavaa kalliokasvillisuutta (mm. ketoneilikka, kelta-apila, kevätaskuruoho, viherjäsenruoho, keltamaksaruoho ja mäkitervakko), mutta joka on jäämässä kalliolle levinneiden joutomaan lajien jalkoihin (pujo, koiranheinä, nokkonen, vuohenputki mm.). Ketoneilikka on levinnyt tien vartta pitkin pohjoiseen Karhurinteen jätepisteen alueelle. Kallion alkuperäislajiston säilyttämiseksi kalliolta pitäisi poistaa multaa ja hakata puuntaimia pois. Suositukset. Osa-alueella ei todettu rauhoitettuja tai uhanalaisia kasvilajeja tai uhanalaisia lintulajeja, jotka olisi erityisesti otettava huomioon alueen maankäyttöä suunniteltaessa. Osaalueella ei todettu liito-oravaa eikä merkkejä liito-oravan oleskelusta alueella. Kiviorkon kallioisen mäkialueen länsisivulla on maisemallisesti merkittävä kalliokupoli, jolla todettiin monipuolinen kalliokasvilajisto (LIITTEET, Kartta 2., Kuva 12.). Kalliokupoli tulisi jättää nykytilaansa. Kiviorkon kallioisen mäkialueen lounaisrinteessä todettiin edustavaa kalliokasvillisuutta aivan Karhurinteen lomakylään johtavan soratien reunassa. Kallioalue tulisi jättää nykytilaansa ja poistaa kalliolle levinnyttä pihapiirien ja joutomaiden lajistoa sekä irtomaata. (LIITTEET, Kartta 2., Kuva 14.).

9 9 Kuva 11. Osa-aluetta Kiviorkosta pohjoiseen kuvattuna. Kuva 12. Osa-alue Kiviorkon kalliokupolilta etelään kuvattuna. Edustalla soratie, joka kulkee suunnittelualueen läpi. Kuva 13. Kiviorkon kallioista mäkialuetta ja sen MT-kuusikkoa. Kuva 14. Karhurinteeseen johtavan tienvarren kalliolla todettiin edustava kalliokasvillisuus Karhurinteen lomakylä Lomakylän alue on perusteellisesti muokattua kulttuuriympäristöä: pihapiirejä, tiealueita, nurmikoita jne. (Kuvat 15. ja 16.). Luonnontilaisia elinympäristöjä osa-alueella ei ole. Alueen kasvilajisto todettiin monipuoliseksi, mutta tavanomaiseksi. Kulttuuribiotooppien lajisto todettiin vallitsevaksi. Osa-alueen rannat ovat vapaa-ajan käytössä eivätkä ole luonnontilaisia. Ranta- ja vesikasvilajisto todettiin monipuoliseksi, mutta tavanomaiseksi. Suositukset. Osa-alueella ei todettu rauhoitettuja tai uhanalaisia kasvilajeja, uhanalaisia lintulajeja, arvokkaita luontokohteita tai muita luonnonarvoja, jotka olisi erityisesti otettava huomioon alueen maankäyttöä suunniteltaessa. Osa-alueella ei todettu liito-oravaa eikä merkkejä liito-oravan oleskelusta alueella.

10 10 Kuva 15. Kuvassa Karhunrinteen lomakylälle tyypillistä maisemaa. Kuva 16. Lomakylän eteläosa on väljemmin rakennettua aluetta Suunnittelualueen eteläosa Eteläosa suunnittelualueesta on entistä peltoa ja pihapiiriä. Ylempänä rinteessä on entinen pihapiiri, jossa on yhä jäljellä pihapiirin puustoa ja rakennuksen kivijalka. Alue on lähinnä niittyä. oravat ja pähkinähakki ovat ilmeisesti levittäneet alueelle sembran siemeniä, jonka vuoksi siellä täällä oli todettavissa sembroja (Kuva 17.). Alueella todettiin myös nuoria pihtoja. Alavammat alueet ovat entistä peltoa, joka kasvaa nykyisin nuorta koivikkoa (Kuva 18.). Osaalueen kasvilajisto todettiin monipuoliseksi, mutta tavanomaiseksi. Kulttuuribiotooppien lajisto todettiin vallitsevaksi. Kuva 17. Pihapiirin alue on lähinnä niittyä. Pihapiirissä kasvoi useita sembroja. Kuva 16. Alavat alueet ovat olleet peltoa, jolla kasvaa nykyisin nuorta koivikkoa. Suositukset. Osa-alueella ei todettu rauhoitettuja tai uhanalaisia kasvilajeja, uhanalaisia lintulajeja, arvokkaita luontokohteita tai muita luonnonarvoja, jotka olisi erityisesti otettava huomioon alueen maankäyttöä suunniteltaessa. Osa-alueella ei todettu liito-oravaa eikä merkkejä liito-oravan oleskelusta alueella.

11 11 5. JOHTOPÄÄTÖKSET Suunnittelualue on maisemallisesti merkittävä Kiviorkon kohdalta, suunnittelualueen keskiosista, suurten korkeuserojen vuoksi. Erityisesti Kiviorkon kohdalla oleva korkea harjumäki on maisemallisesti merkittävä. Mäen lounaisrinteen kasvilajisto indikoi myös keskiravinteista lehtoa, vaikkakaan alue ei ole luonnontilainen vaan intensiivisen metsätalouden aluetta (LIITTEET, Kartta 2.). Harjujaksolla on myös kaksi lajistollisesti merkittävää avokalliota, joista pohjoisempi on myös maisemallisesti merkittävä. Kumpikin kallioalue on rehevöitymisen vuoksi puskettumassa. Erityisesti eteläinen kallioalue on peittymässä maa-aineksen alle (LIITTEET, Kartta 2.). Suunnittelualueen pohjoisosassa, sähkölinjan alla todettiin laaja kangasajuruohoesiintymä. Suunnittelualueella ei todettu rauhoitettuja tai uhanalaisia kasvilajeja eikä liito-oravaa tai merkkejä liito-oravan oleskelusta alueella. Alueella ei myöskään todettu liito-oravalle soveltuvia luonnonbiotooppeja. Tampereella Jouko Sipari biologi FM Jouko Sipari tmi Katajikonkatu 1 F Tampere p jouko.sipari@saunalahti.fi

12 LIITTEET 12

13 13