LEMI SYNTYMÄINEN. Syntymäniemen leirikeskuksen suunnittelualue. luontoinventointi. Jouko Sipari

Transkriptio

1 LEMI SYNTYMÄINEN Syntymäniemen leirikeskuksen suunnittelualue luontoinventointi Jouko Sipari

2 2 SISÄLLYSLUETTELO JOHDANTO TUTKIMUSMENETELMÄT... 3 TULOKSET OSA-ALUEITTAIN Leirikeskus ympäristöineen Leirikeskuksen länsipuoli Synnyinvuoren lakialue Synnyinvuoren pohjoisosa Syntymäniemen pohjoissivun korpinotkelma Pohjoisosan harjualue Hajuslahden veneranta ympäristöineen Hajuslahden itärannan kosteapohjainen lehto Hajuslahden kaakkoisranta YHTEENVETO LIITTEET Kansikuva: Hajuslahden itärantaa leirikeskuksen rantasaunlle päin (taustan niemessä) kuvattuna.

3 3 JOHDANTO Lemin Syntymäniemessä sijaitsevan leirikeskuksen suunnittelualueella (LIITTEET, Kartta 1.) tehtiin maankäyttö- ja rakennuslain mukainen luonto- ja maisemainventointi ranta-asemakaavaa varten kesä-heinäkuussa Työssä inventoitiin suunnittelualueen luonnonsuojelulain 29 mukaiset suojellut luontotyypit, metsälain 10 mukaiset erityisen tärkeät elinympäristöt, vesilain 15a ja 17a tarkoittamat pienvedet sekä muut arvokkaat kohteet. Suunnittelualueen eläin- ja kasvilajiston inventoinnissa arvioitiin uhanalaisten lajien (Luonnonsuojelulaki 46 ) ja erityistä suojelua tarvitsevien lajien (LSL 47 ) sekä luontodirektiivin liitteen IV(a) lajien esiintymisalueiksi sopivia kohteita. Lajistoa koskeva selvitystyö keskittyi kasvistoon ja linnustoon. Nisäkkäistä selvitettiin erityisesti mahdollista liito-oravan (Pteromys volans) esiintymistä sekä liito-oravalle soveltuvien elinympäristöjen esiintymistä suunnittelualueella. Muu lajisto ja muut mahdolliset luontoarvot, joilla voisi olla merkitystä alueen maankäyttöä suunniteltaessa, käytiin läpi kasvisto- ja linnustoselvityksien yhteydessä. Suunnittelualueen maaperä- ja vesiolosuhteita arvioitiin kunkin osa-alueen ekologiaa ja käytettävyyttä silmällä pitäen. TUTKIMUSMENETELMÄT Suunnittelualue jaettiin ekologisesti ja maankäytön suunnittelun kannalta mahdollisimman mielekkäisiin osa-alueisiin, jotka käytiin systemaattisesti läpi eri inventoinneissa. Suunnittelualueen kasvi- ja lintulajisto tutkittiin kartoittamalla suunnittelualue läpi systemaattisesti osa-alue kerrallaan. Kasvi- ja lintulajiston kartoituksen yhteydessä tutkittiin alueelta myös mahdolliset rauhoitettavat tai suojelua vaativat biotoopit sekä mahdolliset uhanalaisille lajeille soveltuvat elinympäristöt, merkittävät maisemakokonaisuudet sekä mahdolliset muut arvokkaat luontotekijät sekä arvioitiin alueen maaperä- ja vesiolosuhteita ekologiselta ja maankäytön suunnittelun kannalta. Kasvi- ja linnustoinventoinnissa seurattiin myös mahdollista liito-oravan esiintymistä alueella. Selvityksen tavoitteena oli löytää mahdolliset liito-oravalle soveltuvat elinympäristöt. Kyseessä ei siis ole liito-oravaselvitys, koska seuranta tehtiin kesä- ja heinäkuussa. Liito-orava -inventoinnissa käytiin systemaattisesti kartoittaen suunnittelualueen kaikki mahdolliset liito-oravalle soveltuvat elinympäristöt sekä kaikki suuret lehtipuut (rungon halkaisija rinnan korkeudelta 30cm tai suurempi) ja kookkaammat kuuset. Inventoinnissa seurattiin mahdollista lajin esiintymistä tai merkkejä esiintymisestä suunnittelualueella sekä rajattiin mahdolliset liito-oravalle soveliaat elinympäristöt suunnittelualueella. Linnuston systemaattiset reviirikartoitukset tehtiin kesäkuun alussa ja kesäkuun puolivälin jälkeen sekä heinäkuun alussa Kasvi-inventoinnit tehtiin heinäkuun alussa. Mahdollisia liito-oravia pyrittiin

4 4 havaitsemaan lintu- ja kasvi-inventointien yhteydessä. Liito-oravalle soveliaat elinympäristöt selvitettiin kasvi-inventointien yhteydessä kesä- ja heinäkuussa. Havainnot ja arviot kirjattiin systemaattisesti ylös havainnointipaikalla. Maastotöiden yhteydessä on kerätty eri osa-alueista myös kuva-aineisto, jota on käytetty hyväksi inventoinnin tulosten kokoamisessa sekä raportin laadinnassa. Raportissa on esitetty inventoinnin tulosten lisäksi tulosten perusteella tehdyt suositukset maankäytön suunnittelua varten osa-alueittain. TULOKSET OSA-ALUEITTAIN 1. Leirikeskus ympäristöineen (LIITTEET, Kartta 2.) Leirikeskuksen päärakennus pihapiireineen on rakennettu harjusorarinteeseen tehtyyn laajahkoon levennykseen (Kuva 1.). Päärakennuksen vierestä johtaa ruohottunut tieura alas rantaan, jossa on kaksi saunarakennusta, toinen tieuran varrella alarinteessä ja toinen niemessä Hajuslahden rannalla (Kuvat 2. ja 3.). Rinne, johon päärakennus on sijoitettu on mäntyvaltaista lehtomaista kangasta (OMT), jota on harvennettu ja mm. kuuset on poistettu. Lähempänä rantaa maaperä muuttuu alavaksi hietamaaksi. Järven laskun seurauksena rantaan on muodostunut laajahko kosteapohjainen vesijättömaa, joka on metsittynyt. Vesijättömaalla oli todettavissa korpilajistoa. Hajuslahti on rehevöitynyt ja hyvin ruskeavetinen eu-dystrofinen/eutrofinen vesi (Kansikuva ja Kuva 4.). Kuva 1. Leirikeskuksen päärakennus ja pihapiiriä ylärinteen puolelta kuvattuna. Kuva 2. Leirikeskuksen rantasauna Hajuslahden itärannalla. Osa-alueen kasvilajisto todettiin monipuoliseksi, mutta tavanomaiseksi. Kulttuurilajiston osuus kasvistossa todettiin suureksi. Osa-alueen lintulajisto todettiin tavanomaiseksi lehtomaisten kangasmetsien ja kulttuuribiotooppien lajistoksi (mustarastas, talitiainen, peippo, punarinta, lehtokerttu mm.). Rantasaunan rannassa todettiin sinisorsapoikue. Osa-alueen eteläosan vesijättömaalla todettiin liito-oravalle soveliasta elinympäristöä.

5 5 Kuva 3. Maisema leirikeskuksen rantasaunalta Hajuslahdelle. Kuva 4. Hajuslahden eu-dystrofista itärantaa lahden perukkaan päin kuvattuna. Suositus. Osa-alueella ei todettu rauhoitettuja tai uhanalaisia kasvilajeja, uhanalaisia lintulajeja tai uhanalaisille lajeille (direktiivin IV(a) lajit) soveltuvia elinympäristöjä, muita luontoarvoja tai sellaisia luontotekijöitä, jotka olisi erityisesti huomioitava maankäytön suunnittelussa. 2. Leirikeskuksen länsipuoli (LIITTEET, Kartta 2.) Leirikeskuksen päärakennuksen länsipuolella Syntymäniemi laskee varsin jyrkkänä rinteenä länteen kohti Syntymäistä (Kuva 5.). Ennen Syntymäisen rantaa harjusorarinne vaihtuu alavaan hietamaahan, jossa on nähtävissä vanha rantaterassi (Kuva 7.). Vanhan rantaterassin jälkeen maaperä muuttuu kosteapohjaiseksi, osin soistuneeksi vesijättömaaksi, joka muodostaa osaalueella muutaman kymmenen metrin levyisen rantavyöhykkeen. Etelää kohti rinnemaa jyrkkenee ja suunnittelualue rajautuu etelässä Synnyinvuoren kalliojyrkänteisiin. Kalliojyrkänteen pohjoispää suunnittelualueen puolella on osin harjusoran peittämä (Kuva 8.). Osa-alueen puolelta Synnyinvuoren edustan rantasaunoille on vedetty tie kahden kallion välistä. Rinnemaan keski- ja alaosat ovat keskiravinteista kuivapohjaista lehtoa (OMaT, alarinteellä paikoin ORT) (Kuva 6.), ylärinteet lehtomaista kangasta (OMT) (Kuva 5.). Ylärinteen kallioalueilla todettiin mm. ahomataraa, metsäruusua ja kalliokieloa. Harjusoran peittämillä korkeimmilla kalliomäillä oli todettavissa pienialaisia kuivien ja karujen kankaiden saarekkeita (VT, ClT). Puusto todettiin keski-ikäiseksi, mäntyvaltaiseksi sekametsäksi. Sekapuuna oli pääasiassa hies- ja rauduskoivua. Rinnemaalla kolopuita ei todettu. Lähellä rantaa rinnemaa vaihettui vähitellen alavakasi hietamaaksi, josta noin puolet on järven laskun seurauksena syntynyttä vesijättömaata. Rantavyöhykkeen melko kookas puusto on pääasiassa koivuja, haapaa ja harmaa- sekä tervaleppää. Joukossa todettiin muutamia kolopuita. Rantavyöhykkeen kasvilajistossa oli todettavissa koville tyypillisiä lajeja. Nykyisen rantaterassin lajisto indikoi eu-dystrofisuutta. Osa-alueen kasvilajisto todettiin monipuoliseksi, mutta tavanomaiseksi kangasmetsien (ClT, VT), lehtomaisten kankaiden (OMT) ja keski- ja runsasravinteisten kuivien lehtojen (OMaT, ORT) lajistoksi sekä korpimaisten vesijättömaiden lajistoksi. Rantavyöhykkeen lajisto todettiin tavanomaiseksi. Vesijättömaan eteläosan lehtimetsä kolopuineen ja kookkaine kuusineen todettiin liito-oravalle soveliaaksi elinympäristöksi (Kuva 7.) (LIITTEET, Kartta 2.).

6 6 Kuva 5. Synnyinvuoren pohjoispää on harjusoran peittämä jyrkkä harjurinne. Kuva 6. Rinteen alaosan kenttäkerroslajisto indilooi lehtomaisuutta (ORT). Kuva 7. Vanhalla rantaterassilla kasvaa kookkaita lehtipuita ja kuusia. Taustalla nykyinen ranta. Kuva 8. Osa-alueen etelärajan kalliojyrkänne on harjusoran peittämää mäntykangasta (VT, ClT). Rinteen alla pilvet heijastuvat vedestä. Suositus. Alueella ei todettu rauhoitettuja tai uhanalaisia kasvilajeja tai uhanalaisia lintulajeja, jotka olisi erityisesti huomioitava maankäytön suunnittelussa. Osa-alueen etelärajan korkeat harjusoran peittämät kalliot ovat Synnyinvuoren pohjoisreunaa ja maisemallisesti merkittäviä, jonka vuoksi ne tulisi jättää nykytilaansa. Kallioalueilla ja rinnemaalla metsätaloudelle ei ole estettä. Osa-alueen eteläosan vesijättömaan lehtimetsä todettiin liito-oravalle soveliaaksi elinympäristöksi, jonka vuoksi vesijättömaan lehtimetsä tulisi jättää nykytilaansa. 3. Synnyinvuoren lakialue (LIITTEET, Kartta 2.) Synnyinvuori on länsisivultaan korkeaa kalliojyrkännettä ja maisemallisesti hyvin merkittävä. Suunnittelualue kattaa osittain Synnyinvuoren lakialueen. Lakialue on koko alaltaan lehtomaista kangasta (OMT) (Kuvat 9. ja 10.). Puusto osa-alueella on keski-ikäistä harvennettua mäntymetsää, sekapuuna koivua. Synnyinvuoren laelle johtaa tie, joka päättyy kääntöpaikkaan. Kääntöpaikan lähistöllä on muutamia alueella sijainneen varuskunnan rakennusten betonisia perustoja, joiden sisällä kasvaa kookasta puustoa. Itse perustat ovat rapautuneet kasvaen heiniä ja sammalia.

7 7 Osa-alueen kasvi- ja lintulajisto todettiin tavanomaiseksi lehtomaisten kankaiden (OMT) lajistoksi. Aivan Synnyinvyoren laella todettiin leppälinnun reviiri. Liito-oravalle soveliasta elinympäristöä ei todettu. Suositus. Alueella ei todettu rauhoitettuja tai uhanalaisia kasvilajeja, uhanalaisia lintulajeja tai uhanalaisille lajeille (direktiivin IV(a) lajit) soveltuvia elinympäristöjä, muita luontoarvoja tai sellaisia luontotekijöitä, jotka olisi erityisesti huomioitava maankäytön suunnittelussa. Kuva 9. Tie Synnyinvuoren eteläosaan kulkee Synnyinvuoren lakialueen yli. Kuva 10. Synnyinvuoren lakialueen OMTkangasta. Heiniä todettiin runsaasti. 4. Synnyinvuoren pohjoisosa (LIITTEET, Kartta 2.) Synnyinvuoren pohjoisosa viettää aluksi loivasti kohti pohjoista, jyrkkenee sitten äkkiä ja laskee lopulta loivasti kohti Syntymäniemen pohjoispuolella sijaitsevaa korpinotkelmaa. Syntymäniemen pohjoisosa on harjusoran peittämää kalliolaakiota, joka on lehtomaista kangasta (OMT). Pohjoisrinteen kallioisella ja kumpareisella reunalla harjusorakerros on ohuempi ja metsätyyppi vaihtuu tuoreeksi kankaaksi (MT) (Kuvat 13. ja 14.). Kuitenkin reunan alueella harjusoran peittämä maaperä kumpuilee voimakkaasti, jonka vuoksi paikoin oli todettavissa reheviä metsälaikkuja, joilla todettiin mm. metsävirnaa ja lehtokuusamaa (OMaT). Vähän ennen korpinotkelmaa rinne loivenee hietapitoiseksi sedimenttimaaksi, jonka kenttäkerroksen lajisto indikoi lehtomaista kangasta (OMT). Puusto alueella on keski-ikäistä, harvennettua mäntymetsää. Sekapuuna oli todettavissa koivua ja paikallistien varsilla ja rakennusten kivijalkojen ympärillä myös raitaa ja hieman haapaa. Pohjoisrinteessä, lähellä korpinotkelmaa on avohakkuualue. Osa-alueen läpi kulkee Synnyinvuoren eteläosaan tie, jonka varrella on vanhan varuskunnan rakennusten betonisia perustuksia (Kuva 15.). Perustukset kasvavat kookasta puustoa ja ovat osin pitkälle rapautuneet. Entisten pihapiirien ja teiden ansiosta osa-alueella oli todettavissa runsaasti kulttuurilajistoa (Kuva 16.). Kokonaisuudessaan osa-alueen kasvi- ja lintulajisto todettiin monipuoliseksi, mutta tavanomaiseksi kangasmetsien lajistoksi. Alueella todettiin mm. kiertelevä töyhtötiaispoikue. Liito-oravalle soveltuvaa elinympäristöä alueelta ei todettu.

8 8 Suositus. Alueella ei todettu rauhoitettuja tai uhanalaisia kasvilajeja, uhanalaisia lintulajeja tai uhanalaisille lajeille (direktiivin IV(a) lajit) soveltuvia elinympäristöjä, muita luontoarvoja tai sellaisia luontotekijöitä, jotka olisi erityisesti huomioitava maankäytön suunnittelussa. Kuva 13. Syntymäniemen kalliolaakion pohjoisreunan alueen tuoretta kangasta (MT). Kuva 14. Syntymäniemen kalliolaakion jyrkkää pohjoisreunaa (MT). Kuva 15. Syntymäniemen kalliolaakion pohjoisreunalla todettiin useita perustuksia. Kuva 16. Osa-alueella lehtomaisen kankaan ja kulttuuribiotooppien sekoitus oli tyypillinen. 5. Syntymäniemen pohjoispuolen korpinotkelma (LIITTEET, Kartta 2.) Syntymäniemen pohjoispuolen korpinotkelma on muodostunut kallioperän murroslinjaan, johon kasautunut suuria kiviä ja paksu hietasedimentti. Suunnittelualueen kaakkoispuolella suoalue levenee ja suon kaakkoispäässä on pienialainen lampare. Koillisessa korpinotkelma rajautuu Synnyinvuoren eteläpäähän menevään paikallistiehen. Suunnittelualueella korpinotkelma on hakattu ja ojitettu (Kuva 18.). Notkelman kasvilajisto todettiin tavanomaiseksi kalliopainanteiden korpien lajistoksi. Korven eteläreunan hietaisessa rinteessä paikallistien pientareella (Kuvan 17. taustan kumpare, tien vasen laita) todettiin lehtoneidonvaippaa (Epipactis helleborine). Laji on vähälukuinen, mutta ei ole uhanalainen. Tien pientareella todettiin neljä fertiiliä ja neljä steriiliä yksilöä kahden metrin matkalla. Alueen lintulajisto todettiin tavanomaiseksi kangasmetsien lajistoksi eikä alueella todettu liito-oravalle soveliasta elinympäristöä

9 9 Kuva 17. Synnyinnimelle johtava tie kulkee korpinotkelman yli. Korpea näkyy vasemmalla. Kuva 18. Korpinotkelman kookas puusto on hakattu. Kuva leirikeskuksen tien suunnasta. Suositus. Alueella ei todettu rauhoitettuja tai uhanalaisia kasvilajeja, uhanalaisia lintulajeja tai uhanalaisille lajeille (direktiivin IV(a) lajit) soveltuvia elinympäristöjä, muita luontoarvoja tai sellaisia luontotekijöitä, jotka olisi erityisesti huomioitava maankäytön suunnittelussa. 6. Pohjoisosan harjualue (LIITTEET, Kartta 2.) Suunnittelualueen pohjoisosassa on matala hietapitoisen harjusoran muodostama harju, joka luoteessa levenee alavaksi hietasedimenttimaaksi. Harju on suunnittelualueen itäpuolella sijaitsevan harjualueen kapea luoteiskärki. Harjumuodostuman pohjoispuoli on alavaa hietasedimenttimaata, jolle on kehittynyt ohutturpeinen, kookasta mäntyä kasvava isovarpuräme. Tämän rämeen pohjoisosa on raivattu pelloksi ja suunnittelualue rajautuu pohjoisessa näihin peltoihin. Harju kohoaa ympäristöään selvästi korkeammaksi osa-alueen itäreunassa ja on maisemallisesti merkittävä (LIITTEET, Kartta 2.). Luoteessa harju on matala eikä erotu merkittävästi muusta maisemasta. Harjun korkea itäosa on mäntyvaltaista kuivaa ja karua kangasta (VT, paikoin ClT) (Kuva 19.). Harjun matala luoteisosa on tuoretta kangasta (MT) (Kuva 20.). Harjujakson pohjoispuolen isovarpuräme on osin ojitettu ja sen puustoa on harvennettu. Lähellä suunnittelualueen pohjoisreunaa räme vaihettuu kosteapohjaiseksi tuoreeksi kankaaksi (MT), jossa oli todettavissa jonkin verran rämeen lajistoa. Osa-alueen kasvilajisto todettiin tavanomaiseksi karujen (ClT), kuivien (VT) ja tuoreiden (MT) kankaiden sekä isovarpurämeiden lajistoksi. Osa-alueen harjujaksolta ei todettu kangasvuokkoa. Osa-alueen läpi kulkevien teiden ansiosta kulttuurilajiston määrä todettiin varsin suureksi. Osa-alueen lintulajisto todettiin tavanomaiseksi kangasmetsien lajistoksi. Liitooravalle soveltuvaa elinympäristöä alueelta ei todettu.

10 10 Kuva 19. Pohjoisosan harjua alueen itärajalla. Tällä harjun osalla on maisemallista merkitystä Kuva 20. Pohjoisosan harjujakso mataloituu luoteessa alavaksi soistuneeksi hietamaaksi. Suositus. Alueella ei todettu rauhoitettuja tai uhanalaisia kasvilajeja, uhanalaisia lintulajeja tai uhanalaisille lajeille (direktiivin IV(a) lajit) soveltuvia elinympäristöjä, jotka olisi erityisesti huomioitava maankäytön suunnittelussa. Osa-alueella olevan harjun itäpää on maisemallisesti merkittävä ja tulisi jättää nykytilaansa. Metsänhoitotoimille harjulla ei ole rajoitetta. 7. Hajuslahden veneranta ympäristöineen (LIITTEET, Kartta 2.) Hajuslahden perukassa, suunnittelualueen pohjoisosassa on yleinen veneranta ja veneenlaskupaikka (kansikuva otettu veneenlaskupaikalta). Osa-alue rajautuu paikallistien ja Hajuslahden väliin. Alue on alavaa, kosteapohjaista ja tulvaherkkää aluetta. Maaperä on hienojakoista hiekkaa ja hietasedimenttiä. Kenttäkerrosta hallitsevat heinäkasvit ja puusto on harvennettua koivikkoa, sekapuuna haapaa ja mäntyä (Kuva 22.). Rantavyöhykkeessä on yhtenäinen lehtipuuvyöhyke (koivuja, harmaa- ja tervaleppää), jonka puustossa todettiin myös kolopuita. Rantavyöhykkeen puusto voi toimia ekologisena käytävänä esim. liito-oravalle. Lajia tai merkkejä lajin oleskelusta alueella ei kuitenkaan todettu. Leveää rantaterassia kiertää taaja järviruokovyöhyke (Kuva 21.) ja kelluslehtisissä todettiin runsaasti ulpukkaa ja uistinvitaa. Vesikasvilajisto indikoi eu-dystrofista vettä. Vesi Hajuslahdella on hyvin ruskeaa (kansikuva). Kuva 21. Hajuslahden itärantaa venerannasta kuvattuna. Kuvaussuunta kaakkoon päin. Kuva 22. Venerannan itäpuolen tulvaherkkää rantametsää. Taustalla Hajuslahti.

11 11 Osa-alueen kasvilajisto todettiin monipuoliseksi, mutta tavanomaiseksi rantametsien ja eudystrofisten vesien lajistoksi. Osa-alueen lintulajisto todettiin tavanomaiseksi rantametsien lajistoksi. Alueella todettiin mm. lehtokerttuja ja rantavyöhykkeessä ruokokokerttusta. Liitooravaa tai merkkejä liito-oravan oleskelusta alueella ei todettu. Suositus. Alueella ei todettu rauhoitettuja tai uhanalaisia kasvilajeja, uhanalaisia lintulajeja tai uhanalaisille lajeille (direktiivin IV(a) lajit) soveltuvia elinympäristöjä, muita luontoarvoja tai sellaisia luontotekijöitä, jotka olisi erityisesti huomioitava maankäytön suunnittelussa. Rantavyöhykkeen n. 5m leveä suojapuusto tulisi jättää nykytilaansa maisemallisista syistä sekä ekologisena käytävänä. 8. Hajuslahden itärannan kosteapohjainen lehto (LIITTEET, Kartta 2.) Hajuslahden itärannan kosteapohjainen lehto (AthT) on muodostunut järvenlaskun jälkeiselle vesijätölle. Lähellä rantaa kiertää aiempi rantavalli, joka on muuta maaperää hieman korkeammalla ja kuivempaa (Kuva 23.). Maaperä osa-alueella on hienojakoista hiekkaa ja hietaa. Puusto alueella on harvennettua kookasta koivua ja haapaa, sekapuuna hieman kuusta ja mäntyä. Kenttäkerrosta hallitsee alavimmilla paikoilla hiirenporras (Kuva 24.). Kuivemmilla paikoilla todettiin metsäkastikka runsaimmaksi lajiksi. Kenttäkerroksessa on runsaasti myös kulttuuribiotooppien lajistoa mm. metsäkoneiden ajourissa. Osa-alueen matalat ja leveät hietapohjaiset rantaterassit kasvavat taajaan järviruokoa (esim. kansikuva). Ulompana lahdella todettiin runsaana mm. ulpukka ja uistinvita. Hajuslahden vesi on hyvin ruskeaa ja rehevöityminen lahdella on edennyt varsin pitkälle. Vesikasvilajisto indikoi eu-dystrofisuutta. Osa-alueen kasvi- ja lintulajisto todettiin tavanomaiseksi rantametsien ja kosteapohjaisten lehtojen lajistoksi. Vaativia lehtolajeja ei todettu. Harvennettu puusto todettiin paikoin kookkaaksi ja joukossa todettiin myös kolopuita. Liito-oravaa alueella ei todettu, mutta osaalueen lähellä rantaa oleva kookasta haapaa ja koivua sekä tervaleppää kasvava alue todettiin liito-oravalle soveltuvaksi elinympäristöksi (LIITTEET, Kartta 2.). Hajuslahden vesikasvilajisto todettiin tavanomaiseksi eu-dystrofisten vesien lajistoksi. Kuva 23. Hajuslahden itärannan rantavyöhyke kaakosta kuvattuna. Taustalla Hajuslahti. Kuva 24. Hajuslahden itärannan harvennettua rantalehtoa (AthT) etelästä kuvattuna.

12 12 Suositus. Alueella ei todettu rauhoitettuja tai uhanalaisia kasvilajeja eikä uhanalaisia lintulajeja, jotka olisi erityisesti huomioitava maankäytön suunnittelussa. Rantavyöhykkeen n. 5m leveä suojapuusto tulisi jättää nykytilaansa maisemallisista syistä sekä ekologisena käytävänä ja kosteapohjaisen lehdon harvennettu kookas lehtipuusto lahden itärannalla tulisi jättää nykytilaansa liito-oravalle soveltuvana elinympäristönä (LIITTEET, Kartta2.). 9. Hajuslahden kaakkoisranta (LIITTEET, Kartta 2.) Hajuslahden kaakkoisranta nousee lahden perukan kosteapohjaisesta lehdosta loivasti kohti etelää (Kuva 25.). Kaakkoa kohti lähellä leirikeskukselle johtavaa tietä rinne jyrkkenee ja maaperä vaihtuu hietamaasta harjusoraksi (Kuva 26.). Osa-alueen alarinteet ovat puustoltaan harvennettua lehtomaista kangasta (OMT) ja ylärinteet tuoretta kangasta (MT). Alarinne on ollut kuuisvaltainen, mutta aluetta on hakattu ja pääasiassa lehtipuita on jätetty jäljelle. Ylärinteet ovat mäntyvaltaisia. Rantavyöhykettä kiertää muun Hajuslahden rantavyöhykkeen tavoin taaja järviruokokasvusto, jonka ulkopuolella on runsaasti ulpukkaa ja uistinvitaa. Alueen kasvi- ja lintulajisto todettiin monipuoliskesi, mutta tavanomaiseksi. Vesikasvilajisto todettiin tavanomaiseksi eu-dystrofisten vesien lajistoksi. Liito-oravaa alueella ei todettu eikä alueella todettu liito-oravalle soveltuvaa elinympäristöä. Rantavyöhykkeen suojapuusto voi toimia ekologisena käytävänä. Kuva 25. Hajuslahden itärannan alarinnettä Hajuslahdelle päin kuvattuna. Kuva 26. Hajuslahden kaakkoisrannan ylärinnettä lahden suulle päin kuvattuna. Suositus. Alueella ei todettu rauhoitettuja tai uhanalaisia kasvilajeja, uhanalaisia lintulajeja tai uhanalaisille lajeille (direktiivin IV(a) lajit) soveltuvia elinympäristöjä. Rantavyöhykkeeseen jätetty n. 5m leveä suojapuusto on maisemallinen tekijä ja toimii ekologisena käytävänä, jonka vuoksi se tulisi jättää nykytilaansa.

13 13 YHTEENVETO Suunnittelualue muodostuu Syntymäniemen harjusoran peittämästä kalliolaakiosta ja sitä ympäröivästä sedimenttialueesta kalliolaakion länsi- ja pohjoispuolella. Suurin osa sedimenttialueesta on ollut ennen järvenlaskua matalaa rantaa, nykyisin vesijättömaata. Lisäksi suunnittelualueen pohjoisosassa on kappale matalaa harjujaksoa. Hietapitoisen sedimentin ja hietapitoisen harjusoran ansiosta suunnittelualueen metsien kenttäkerroslajisto indikoi monin paikoin lehtoa tai lehtomaisuutta (OMaT, AthT, OMT). Maaperän ravinteikkuudesta ja kulttuurivaikutuksesta johtuen suunnittelualueen kasvilajisto todettiin monipuoliseksi, mutta kuitenkin tavanomaiseksi. Lintulajisto alueella todettiin niin ikään tavanomaiseksi. Rantavyöhykkeessä Synnyinvuoren juurella suunnittelualueen etelärajalla sekä Hajuslahden itärannalla todettiin kookasta lehtipuustoa, joiden joukossa todettiin myös kolopuita. Rantavyöhyke suunnittelualueen etelärajalla ja Hajuslahden itärannalla todettiin liito-oravalle soveliaaksi elinympäristöksi, jonka vuoksi rantavyöhyke näiltä osin tulisi jättää nykytilaansa (LIITTEET, Kartta 2.). Synnyinvuoren kalliojyrkänteen pohjoispää ulottuu suunnittelualueen etelärajalle. Kalliojyrkänne on maisemallisesti merkittävä, jonka vuoksi kalliojyrkänne ja sen suunnittelualueelle ulottuva harjusoran peittämä pohjoispää tulisi jättää nykytilaansa. Syntymäniemen lakialueen varuskuntarakennusten kivijalat voivat olla muinaismuistolain tarkoittama kohde, jonka vuoksi niiden mahdollinen säilyttäminen tulisi arvioida erikseen. Tampereella Jouko Sipari Jouko Sipari tmi Katajikonkatu 1 F Tampere jouko.sipari@saunalahti.fi p

14 LIITTEET 14

15 15