Sysmän Vähä Karhusaaren luontoselvitys

Transkriptio

1 LIITE Sysmän Vähä Karhusaaren luontoselvitys Petri Parkko

2 1. Taustoja Sysmän Vähä Karhusaaren pohjoisreunaan, tilalle 4:103 ollaan kaavoittamassa neljää mökkitonttia. Kaava-alueeseen otettiin keväällä 2016 mukaan myös tila 4:96. Molemmilta tiloilta ja niiden lähituntumasta tarvittiin tiedot merkittävistä ja kaavassa huomioitavista luontoarvoista. Kartta 1. Kaavoitettavat tilat ovat 4:96 ja 4: Menetelmät ja aineisto Luontokartoittaja (eat) Petri Parkko teki maastokäynnin saareen , jolloin selvitys koski tilaa 4:104. Vuonna 2016 kaavoitettava alue laajeni koskien myös saaren länsiosan tilaa 4:96, joka tutkittiin

3 Alueet kuljettiin maastossa jalkaisin läpi selvittäen arvokkaita elinympäristöjä (luonnonsuojelulain, vesilain ja soveltaen metsälain suojelemat kohteet, uhanalaiset luontotyypit sekä muut arvokkaat elinympäristöt) sekä uhanalaislajiston ja direktiivilajien esiintymiä ja niiden esiintymisen todennäköisyyttä. Maastokäynnillä havainnoitiin myös saaren ja sitä ympäröivän vesialueen linnustoa. Luonnonsuojelualueita ja rantojensuojeluohjelmaan kuuluvia alueita koskevat tiedot saatiin Ympäristöhallinnon OIVA-järjestelmästä. Tuula ja Janne Rantanen toimittivat alueen kaavakartan sekä Metsänhoitoyhdistyksen saaren pohjoisosaa koskevan kuviokartan. Lintujen uhanalaisuus raportissa on uusimman 2015 mietinnön (Tiainen ym. 2016) mukainen. Kartan 2 pohjakartta saatiin Maanmittauslaitoksen avoimesta Maastotietokannasta: 3. Alueen luonnon yleiskuvaus Vähä Karhusaari on karun ja kirkasvetisen selkäveden ympäröimä kivikkoinen saari, jonka rannoilla on hyvin niukasti kasvillisuutta: enimmäkseen harvaa vesiruovikkoa, suurin osa rannoista on täysin kasvittomia. Saaressa on ollut lampaita 1960-luvulla, mikä näkyy edelleen saaren kasvillisuudessa. Molemmilla tiloilla kasvaa metsälehmuksia ja ajourilla haavan taimia. Kenttäkerroksessa kasvaa kämmeköistä siellä täällä valkolehdokkeja (Platanthera bifolia), kesällä 2014 yksi kukkiva lehtoneidonvaippa (Epipactis helleborine) (kuva 1) sekä vähän yövilkkaa (Goodyera repens) (kuva 2). Rehevimmiltä paikoilta löytyy myös oravanmarjaa, ahomansikkaa, kieloa, metsävirnaa sekä vähän aitovirnaa. Maitohorsma kasvaa avoimilla paikoilla niukkana ja myös kanervaa esiintyy pienialaisesti. Tutkitut alueet ovat metsätyypiltään enimmäkseen mustikkatyypin kangasta, mutta monin paikoin esiintyy myös lehtomaista kangasta. Rannassa kasvaa paikoin vähän tervaleppää, nuorta koivua, mäntyä ja pajuja. Aivan saaren luoteiskulman rantametsän latvuskerroksessa kasvaa n. 30-vuotiasta koivua ja mäntyä mustikkatyypin kankaalla. Pensaskerroksessa on jonkin verran katajaa ja kenttäkerroksessa mustikkaa, puolukkaa ja vanamoa sekä harvakseltaan kangasmaitikkaa. Sammalet ovat metsäsammalia. 3

4 Kuva 1 (vas). Lehtoneidonvaipan kukkinut verso. Kuva 2 (oik). Yövilkka ilmentää metsän sammalpeitteen häiriötöntä jatkuvuutta Petri Parkko Luoteisosan pienen karukkokallion itäpuolella kasvillisuus muuttuu rehevämmäksi ja lehtomaiseksi: puustona kasvaa istutettua kuusta ja kenttäkerroksessa muun muassa paljon metsäkastikkaa, vuohenputkea, metsäkurjenpolvea sekä vähän sudenmarjaa ja valkolehdokkia. Ajourissa kasvaa vadelmaa ja paikoin sananjalkaa. Tilojen 4:96 ja 4:104 kulmassa on nuorta sekametsää, jonka puustona kasvaa mäntyä, kuusta, koivua ja haapaa. Kenttäkerroksessa kasvaa paljon metsäkastikkaa. 4

5 Kuva 3. Saaren pohjoisosan metsät ovat pääosin nuoria kasvatusmetsiä Petri Parkko Tilan itäosassa on mäntyvaltaista kasvatusmetsää, jonka pohjoispuolella rannan läheisyydessä puuston muodostavat nuoret männyt, koivut ja kuuset. Ylispuusto on hakattu pois. Alue on ravinteisuudeltaan paikoin puolukkatyypin, mutta enimmäkseen, etenkin rannan tuntumassa, mustikkatyypin kangasta. Variksenmarja kasvaa kenttäkerroksessa melko runsaana. Osa itäosan mäntyvaltaisesta kasvatusmetsästä on harventamatonta. Tilalla 4:104 on paikoin myös vähän varttuneempaa kuusivaltaista metsää. Tilalla 4:96 ei ole tehty pitkään aikaan metsänhoitotöitä ja puusto on paikoin melko järeää. Tilarajojen kulman läheisyydessä on tiheää kuusivaltaista varttunutta kasvatusmetsää lehtomaisella kankaalla, jonka puustona kasvaa noin 40-vuotiasta mäntyä, koivua ja nuorta haapaa sekä metsälehmuksia. Lahopuuta esiintyy kaikkialla niukasti. Karukkokallion kaakkoispuolella puusto on varttuneempaa: muutama suuri kuusi ja vanhoja mäntyjä. Kallion tuntumassa kasvaa myös yksi suuri raita, jonka läheisyydessä kenttäkerroksen kasvillisuus on rehevämpää: aitovirnaa, paljon oravanmarjaa, lillukkaa, metsäkastikkaa ja vähän valkolehdokkia. Kallioaluetta reunustava puusto on muuten mäntyvaltaista (myös koivua ja vähän kuusta) ja pensaskerroksessa kasvaa katajaa. 5

6 Kuva 4. Vähän varttuneempaa puustoa ja rehevämpää kenttäkerroksen kasvillisuutta kaavoitettavan alueen eteläosassa Petri Parkko Kallion eteläpuolella rannan läheisyydessä on varttunutta kasvatusmetsää: kuusta, mäntyä, koivua ja haapaa sekä alikasvoksena pihlajaa. Mustikkatyypin kankaalla kasvaa paljon marjovaa mustikkaa sekä vähän nuokkutalvikkia, riidenliekoa ja vanamoa. Lehtokasvia sudenmarjaa (Paris quadrifolia) löytyy niukkoina kasvustoina muutamasta paikasta. Saaressa on muutama suurempi muurahaiskeko. 4. Merkittävät luontoarvot Metsälehmuksen Tilia cordata kasvupaikat (kartta 2) Tilalla 4:104 kasvaa seitsemän runkomaista (rinnankorkeusläpimitta yli 7 cm) metsälehmusta (kohde 1, metsälehmusten kasvupaikka tähtimerkin alla), joista kuusi on todennäköisesti samaa kloonia. Suurin lehmuksista on läpimitaltaan noin 15 cm. Saaresta löytyi myös muutama lehmuksen taimi. Tilalta 4:96 löytyi yhteensä 14 runkomaista lehmusta (kohde 2, metsälehmusten kasvupaikat merkitty tähdillä), joista suurin osa on samaa kloonia. Paikalta on aikoinaan kaadettu lehmuksia. Naapuritilan puolella kasvaa lisäksi lähekkäin 3 suurta lehmusta (kohde 3). Runkomaisten lehmusten lisäksi saaressa kasvaa siellä täällä taimia. 6

7 Kuva 5. Suurin osa Vähä Karhusaaren metsälehmuksista on samaa kloonia Petri Parkko Lehtoneidonvaipan Epipactis helleborine kasvupaikka (kartta 2, kohde 4, kasvupaikka merkitty tähdellä) Lehtoneidonvaippa on luonnonsuojeluasetuksella rauhoitettu laji. Koordinaateista ETRS-TM35FIN :419417, aivan kaavoitettavan alueen kulmasta löytyi heinäkuun 2014 maastokäynnillä yksi fertiili yksilö (kuva 1). 7

8 Kartta 2. Vähä Karhusaaren luontokohteita: metsälehmuksen kasvupaikat 1 3, lehtoneidonvaipan kasvupaikka (4) ja karukkokallio (5). Karukkokallio (kartta 2, kohde 5) Tilalla 4:96 on pieni järveen viettävä jäkäläkallio, jolla kasvaa kitukasvuisia mäntyjä (kuva 6). Kalliolla kasvavat poronjäkäliköt ovat kulumattomia. Kenttäkerroksen kasvillisuus on niukkaa: paikoin kasvaa vähän puolukkaa. Kallioalueen perhoslajistoon kuuluu kangasperhonen (Callophrys rubi) (kuva 7). Karukkokallio on metsälain 10 suojeltuja kohteita. 8

9 Kuva 6 (vas). Saaren luoteiskulman jäkäläkallioita. Kuva 7 (oik). Kangasperhonen on kuivien kankaiden vakiolajeja Petri Parkko 5. Päätelmät ja suositukset Luonnonsuojelualueet ja Natura 2000-alueet Saaressa tai sen läheisyydessä ei ole luonnonsuojelualueita tai Natura 2000-ohjelmaan kuuluvia alueita. Lähin yksityinen luonnonsuojelualue, Korpisten luonnonsuojelualue (YSA206002), sijaitsee mantereella noin 400 metrin etäisyydellä saaresta. Lähin rantojensuojeluohjelmaan kuuluva alue, Päijätsalo (RSO060050), sijaitsee noin 1,3 kilometriä kaakkoon. Vähä Karhusaaren pohjoisosan mahdollisella rakentamisella ei ole heikentävää vaikutusta luonnonsuojelualueisiin tai rantojensuojeluohjelmaan kuuluvaan alueeseen. Arvokkaat elinympäristöt Jalopuumetsä on luonnonsuojelulain suojelema kohde. Vaatimus lakikohteelta on vähintään 20 runkomaista (rinnankorkeusläpimitta yli 7 cm) lehmusta/ hehtaari. Molemmilta tiloilta löytyi yhteensä 21 nuorta runkolehmusta (kartta 2, kohteet 1 ja 2), mutta suuri osa niistä on samaa kloonia. Lisäksi naapurin puolella kasvaa 3 suurta lehmusta. Vaadittava runkoluku saattaisi siis täyttyä, mutta todennäköisesti kyseessä ei ole kuitenkaan lakikohde. Metsälehmukset on kuitenkin syytä jättää kasvamaan. 9

10 Tilalta 4:96 rajattiin yksi arvokas elinympäristö, karukkokallio (kartta 2, kohde 5). Kohde jätetään hakkuiden ja rakentamisen ulkopuolelle. Karukkokallio on metsälain 10 suojelemia kohteita. EU:n luontodirektiivin IV-liitteen lajit Saaressa on hyvin pieni IV-liitteen lajien esiintymisen todennäköisyys. Saari on liian eristynyt liitooravan Pteromys volans (VU) elinympäristöksi. Viitasammakolle Rana arvalis ja IV-liitteen sudenkorennoille saaren rannat ovat liian karuja. Saaressa kasvaa vähän kirjoverkkoperhosen Euphydryas maturna toukkien ravintokasvia kangasmaitikkaa, mutta saari on perhoselle liian eristynyt ja siellä on vähän aikuisten yksilöiden suosimia aurinkoisia ja suojaisia paikkoja. Saaren kaavoittamisella ei ole heikentävää vaikutusta IV-liitteen lajien lisääntymis- ja levähdyspaikkoihin. Uhanalaislajisto Saaressa tai ainakin lähisaarissa pesivät uhanalaisiksi (vaarantunut, VU) arvioidut töyhtötiainen (Lophophanes cristatus) ja hömötiainen (Poecile montanus). Lajeista tehtiin havaintoja 2014 maastotöissä. Saaren kaavoituksella ei ole merkittävää heikentävää vaikutusta lajeihin, mutta voimalliset hakkuut voivat hävittää ne saaresta. Linnusto Vähä Karhusaari ei ole linnustollisesti merkittävä. Lähialueella pesii kuikkia, joiden pesintään on jäämässä kaavassa rakentamatonta rantaviivaa. Iso Karhusaaren ruovikkoisimmassa osassa havaittiin pesivän oloinen haapana (Anas penelope) koiras. Laji on arvioitu uhanalaisuudeltaan vaarantuneeksi (VU). Saaren linnusto on tavallista suomalaista metsälinnustoa, johon kuuluvat ainakin pyy (Tetrastes bonasia), talitiainen, punarinta, pajulintu ja tiltaltti, hippiäinen sekä peippo. Myös uusimmassa uhanalaisuusarvioinnissa vaarantuneeksi (VU) arvioidut hömötiainen ja töyhtötiainen kuuluvat saaren pesimälinnustoon. Kaavoituksella ei ole merkittävää heikentävää vaikutusta linnustoon. Loppupäätelmä Alue sopii luontoarvojensa puolesta rakentamiseen. Lehtoneidonvaipan kasvupaikka jätetään rakentamisen ulkopuolelle. Kaikki metsälehmukset on syytä jättää kasvamaan. 10

11 6. Lähteet Tiainen, J., Mikkola-Roos, M., Below, A., Jukarainen, A., Lehikoinen, A., Lehtiniemi, T., Pessa, J., Rajasärkkä, A., Rintala, J., Sirkiä, P. & Valkama, J. 2016: Suomen lintujen uhanalaisuus Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus. 49 s. 11