1.1. Joukon Jordanin sisältö. Reaaliakselin kompaktin välin [t 0, t m ] jako on
|
|
- Arto Mäkinen
- 6 vuotta sitten
- Katselukertoja:
Transkriptio
1 1. Jordan-joukot Yksinkertaisuuden (ja havainnollisuuden vuoksi) seuraavassa tarkastellaan vain tason osajoukkoja, vaikka päättelyt voitaisiin helposti siirtää yleiseen n-ulotteiseen euklidiseen avaruuteen (n = 1 mukaan lukien). Tason osajoukko J on väli, jos se on reaaliakselin välien J 1 ja J 2 karteesinen tulo. Väli on siis koordinaattiakselien suuntainen suorakaide. Jatkossa reaaliakselin välien oletetaan olevan rajoitettuja. Välin J = J 1 J 2 pinta-ala on J := J 1 J 2, missä J j on reaaliakselin välin J j pituus Joukon Jordanin sisältö. Reaaliakselin kompaktin välin [t 0, t m ] jako on joukko P = {t 0, t 1, t 2,..., t m 1, t m }, missä t 0 < t 1 < t 2 < < t m 1 < t m. Jaon P määräämät osavälit ovat [t j 1, t j ], 1 j m. Välin [t 0, t m ] jaon P hienonnus on jako P, jolle P P. Hienommassa jaossa on siis aiempien jakopisteiden lisäksi mahdollisesti lisäjakopisteitä (eikä vain niin, että jakopisteiden lukumäärä kasvaa). Jos P = P {t }, missä t P, niin hienommassa jaossa P se osaväli [t j 1, t j ], jolle uusi jakopiste t kuuluu, jakautuu kahdeksi osaväliksi [t j 1, t ] ja [t, t j ]. Olkoon J = J 1 J 2 = [a, b] [c, d] kiinteä tason kompakti väli. Välin J jako on karteesinen tulo P := P 1 P 2, missä P 1 on välin J 1 jako ja P 2 vastaavasti välin J 2 jako. Kun P 1 = {x 0, x 1,..., x m 1, x m } ja P 2 = {y 0, y 1,..., y n 1, y n }, ovat jaon P määräämät osavälit välit I j,k := [x j 1, x j ] [y k 1, y k ], 1 j m, 1 k n. Jaon P hienonnus on välin J jako P, joka saadaan hienontamalla välin J 1 jakoa P 1 tai välin J 2 jakoa P 2 (tai molempia). Jos esimerkiksi jakoon P 1 lisätään jakopiste x, missä x j0 1 < x < x j0, välin J uuden jaon P jakopisteitä ovat aiempien lisäksi pisteet (x, y k ), 1 k n, ja osavälejä aiemmat osavälit I j,k, 1 j m, j j 0, 1 k n, ja välit [x j0 1, x ] [y k 1, y k ], 1 k n, [x, x j0 ] [y k 1, y k ], 1 k n. Joukon A J pinta-ala määritellään seuraavan ulkoa ja sisältä tapahtuvan suorakaideapproksimaation avulla: Olkoot P välin J jako ja I j,k, 1 j m, 1 k n, sen määräämät osavälit. Asetetaan 2 Edelleen asetetaan ja lopulta I := {(j, k) I j,k A } ja I := {(j, k) I j,k A}. c (A, P ) := (j,k) I I j,k ja c (A, P ) := (j,k) I I j,k, c (A) := inf{c (A, P ) P P} ja c (A) := inf{c (A, P ) P P}, missä P on välin J kaikkien jakojen kokoelma. Luku c (A) on joukon A Jordanin ulkosisältö ja c (A) vastaavasti joukon A Jordanin sisäsisältö. Jos c (A) = c (A), sanotaaan, että joukko A on Jordan-mitallinen ja yhteinen arvo c(a) := c (A) = c (A) on joukon A Jordanin sisältö. 1 Merkintää ei pidä sotkea esimerkiksi itseisarvoon, koska joukon itseisarvoa ei ole määritelty. Pinta-alalle voisi käyttää merkintää A(J) ja kolmiulotteisen avaruuden välin J = J 1 J 2 J 3 tilavuudelle V (J), mutta J on nykyisin yleisesti käytössä ja on dimensiosta riippumaton. 2 Huomaa: indeksijoukot I ja I riippuvat joukosta A ja valitusta jaosta P, joten niitä olisi korrektimpi merkitä I (A, P ) ja I (A, P ). 1
2 2 Joukon A peite ulkoa (tummat) ja tyhjennys sisältä (vaaleat). Jaon hienontuessa alueen ulkoa peittävä ala pienenee ja sisältä tyhjentävä ala kasvaa. Selityksiä. a) Välin J jaon P ja I j,k, 1 j m, 1 k n, määräämistä osaväleistä I j,k ne, joille (j, k) I, peittävät joukon A, t.s. A (j,k) I I j,k. Koska äärellisen monen suljetun välin yhdiste on suljettu, on A (j,k) I I j,k. Vastaavasti osaväleistä I j,k ne, joille (j, k) I, sisältyvät joukkoon A, t.s. (j,k) I I j,k A. Osaväleille I j,k, missä (j, k) I, on I j,k A =, t.s. ne sijaitsevat kokonaan joukon A ulkopuolella. Osaväleille I j,k, missä (j, k) I, on int I j,k int A. Näiden välien pisteet ovat siis joukon A sisäpisteitä mahdollisessti välien reunapisteitä lukuunottamatta. Siis välit I j,k, (j, k) I, tyhjentävät joukkoa A sisältäpäin. Osaväleille I j,k, joille (j, k) I ja (j, k) I, on I j,k A, mutta I j,k A. Tällöin I j,k A. b) Jos välin J jakoa P hienonnetaan ja uusi hienompi jako on P, osaväleihin I j,k, (j, k) I, sisältyvät uudet osavälit I j,k ovat edelleen sellaisia, että I j,k A. Toisaalta, osa osaväleihin I j,k, (j, k) I, sisältyvistä uusista osaväleistä I j,k voi olla sellaisia, että I j,k A, ja osalle voi olla I j,k A =. Jaon hienonnus voi
3 siis tuoda uusia joukkoon A sisältyviä osavälejä I j,k. Osa aiemmista osaväleistä I j,k, missä (j, k) I ja (j, k) I, taas voi jakautua osaväleihin I j,k, joista osa on joukon A peittämiseen tarpeettomia. Tästä seuraa c (A, P ) c (A, P ) ja c (A, P ) c (A, P ). Tästä epäyhtälöstä saadaan puolestaan: kun P ja Q ovat välin J mitkä tahansa kaksi jakoa, on c (A, Q) c (A, P ). Tämä epäyhtälö puolestaan takaa Jordanin sisä- ja ulkosisällön vertailtavuuden: jokaiselle joukolle A J on c (A) c (A) Jordanin sisällön ominaisuuksia. (i) Jos A on väli, on c (A) = c (A) = A. (ii) Ulkosisältö on monotoninen: c (A) c (B), kun A B. (iii) Ulkosisältö on äärellisesti subadditiivinen: c (A B) c (A) + c (B). (iv) Jordanin ulkosisältö ei ole additiivinen: voi olla c (A B) < c (A) + c (B), vaikka A B =. (v) c (A) = c (A). (vi) c ( A) = c (A) c (A), joten joukko A on Jordan-mitallinen, jos ja vain jos c ( A) = 0 (tai yhtäpitävästi m ( A) = 0; vrt. 1.4). Perusteluja. (i) Jätetään lukijan tehtäväksi. (ii) Olkoot P välin J jako ja I j,k, 1 j m, 1 k n, sen määräämät osavälit. Olkoon I = I (B, P ) joukkoa B vastaava kokoelma indeksejä (j, k), joille I j,k B (vrt. 1.1). Tällöin B (j,k) I I j,k, joten myös A (j,k) I I j,k. Tästä seuraa, että I (A, P ) I (B, P ), joten c (A, P ) c (B, P ) ja edelleen c (A) c (B). (iii) Olkoot I (A, P ) ja I (B, P ) joukkoja A ja B vastaavat indeksikokoelmat I. Jos I j,k (A B), on I j,k A tai I j,k B. Siis (j, k) I (A, P ) I (B, P ). Tämä tarkoittaa, että I (A B, P ) I (A, P ) I (B, P ). Suorakaiteiden yhteenlasketuille pinta-aloille saadaan Väitetty epäyhtälö seuraa tästä. c (A B, P ) c (A, P ) + c (B, P ). (iv) Esimerkiksi A := {(x, y) [0, 1] [0, 1] x Q, y Q} ja B := [0, 1] [0, 1] \ A. Tällöin A B = [0, 1] [0, 1], c (A) = c (B) = 1 = c ([0, 1] [0, 1]). (v) Monotonisuuden nojalla c (A) c (A). Käänteistä epäyhtälöä varten olkoon ε > 0. Tällöin on olemassa välin J jako siten, että c (A, P ) < c (A) + ε. Kun A (j,k) I I j,k, on myös A (j,k) I I j,k. Siis c (A, P ) c (A, P ), joten c (A) c (A, P ) c (A, P ) < c (A) + ε. (vi) Olkoon ε > 0 ja P välin J jako siten, että c (A) ε c (A, P ) ja c (A) + ε c (A, P ). Olkoot I j,k, 1 j m, 1 k n, jaon P määräämät osavälit.
4 Koska A (j,k) I I j,k, välit I j,k ovat suljettuja ja I on äärellinen, on A (j,k) I I j,k. Toisaalta, indeksejä (j, k) I vastaaville väleille on I j,k A, joten int I j,k int A ja edelleen (j,k) I int I j,k int A. Siis ( ) ( ) (1) A = A \ int A I j,k \ int I j,k. (j,k) I (j,k) I Tässä oikealla puolella jälkimmäisissä suluissa olevalle joukolle on int I j,k = I j,k = c (A, P ). (j,k) I (j,k) I Kaavan (1) oikean puolen erotusjoukossa ovat mukana välit I j,k, missä (j, k) I \ I, ja erotusjoukot I j,k \int I j,k, missä (j, k) I. Nämä erotusjoukot ovat kyseisten välien reunoja eli surkastuneiden välien yhdisteitä. Kaavan (1) oikean puolen erotusjoukon pinta-ala on siis I j,k int I j,k = c (A, P ) c (A, P ) c (A) c (A) + 2ε. (j,k) I (j,k) I Tästä, inkluusiosta (1) ja ulkosisällön monotonisuudesta saadaan c ( A) c (A) c (A) + 2ε, joten c ( A) c (A) c (A). Käänteistä epäyhtälöä varten olkoot P välin J jako ja I j,k, 1 j m, 1 k n, sen määräämät osavälit. Joukon A ulkosisällölle on c (A) c (A, P ) = I j,k = I j,k + I j,k (j,k) I (j,k) I \I (j,k) I I j,k + c (A, P ) I j,k + c (A). (j,k) I \I (j,k) I \I Osaväleille I j,k, joille (j, k) I ja (j, k) I, on I j,k A, mutta I j,k A, joten I j,k A. Jos välit I j,k olisivat avoimia, tämä tarkoittaisi, että välit I j,k, (j, k) I \ I, peittävät joukon A reunan 3. Jos J j,k ovat avoimia välejä, joille I j,k J j,k ja J j,k I j,k + ε/(m n), on A ja c (A) c (A) Kun jako on riittävän tiheä, on 4 c ( A) (j,k) I \I J j,k (j,k) I \I I j,k (j,k) I \I J j,k ε. Näistä seuraa, että c (A) c (A) c ( A) + ε. (j,k) I \I J j,k. 3 Muista: piste x on joukon A reunapiste, jos B(x; r) A ja B(x; r) A kaikille r > 0. Yhtäpitävästi x on joukon A reunapiste, jos J A ja J A kaikille avoimille väleille J, joille x J. 4 Tämä kohta kaipaisi tarkempaa perustelua; tarkemmin se, että joukon ulkosisällön määräämiseksi voitaisiin käyttää avoimia välejä. 4
5 1.3. Joukon ulko- ja sisäsisällön yhteys ylä- ja alaintegraaleihin. Olkoot J on kompakti väli ja f : J R rajoitettu funktio. Olkoot P välin J jako ja I j,k, 1 j m, 1 k n, sen määräämät osavälit. Asetetaan ja M j,k (f) := sup{f(x, y) (x, y) I j,k }, m j,k (f) := inf{f(x, y) (x, y) I j,k }, S(f, P ) := j,k M j,k (f) I j,k, S(f, P ) := j,k m j,k (f) I j,k. Luku S(f, P ) on funktion f jaon P määräämä Darboux n yläsumma. Vastaavasti S(f, P ) on funktion f jaon P määräämä Darboux n alasumma. 5 Jos P on välin J jaon P hienonnus, on S(f, P ) S(f, P ) ja S(f, P ) S(f, P ). Edelleen, kun P ja Q ovat mitkä tahansa kaksi välin J jakoa, on J S(f, Q) S(f, P ). Funktion f Riemannin ylä- ja alaintegraali välin J suhteen 6 määritellään kaavoilla f(x, y) d(x, y) := inf{s(f, P ) P P}, f(x, y) d(x, y) := sup{s(f, P ) P P}, Funktio f on Riemann-integroituva, jos f(x, y) d(x, y) = f(x, y) d(x, y), jolloin J J funktion f Riemannin integraali välin J suhteen on ylä- ja alaintegraalin yhteinen arvo, f(x, y) d(x, y) := f(x, y) d(x, y) = f(x, y) d(x, y). J J J Olkoot nyt J tason kompakti väli, A J, P välin J jako sekä I ja I indeksijoukot kuten kohdassa 1.1. Olkoon χ A : J R, χ A (x) := 1, jos x A, ja χ A (x) := 0, jos x A. Funktio χ A on joukon A karakteristinen funktio. Funktiolle χ A ja jakoa P vastaaville osaväleille I j,k on Siis joten M j,k (χ A ) = S(χ A, P ) = J { 0, jos (j, k) I, 1, jos (j, k) I, J ja m j,k (χ A ) = (j,k) I I j,k = c (A, P ) ja S(χ A, P ) = χ A (x, y) d(x, y) = c (A) ja J { 0, jos (j, k) I, 1, jos (j, k) I. (j,k) I I j,k = c (A, P ), χ A (x, y) d(x, y) = c (A). 5 Luentomonisteen [4] vastaavat merkinnät ovat U(f, P ) ja L(f, P ). Integraaleille vastaavasti = ylä- ja = ala-. 6 Oikeastaan pitäisi puhua Darboux n ylä- ja alaintegraalista ja Darboux-integroituvuudesta. Riemann käytti integraalinsa määrittelyyn Riemmannin summien nimellä tunnettuja summia R(f, T ) := j,k f(ξ j,k) I j,k, missä T := {(ξ j,k, I j,k ) ξ j,k I j,k, 1 j m, 1 k n} on jaon P määräämä merkitty jako (osaväli ja kultakin osaväliltä mielivaltaisesti valittu piste). 5
6 Joukon A karakteristinen funktio χ A on siis Riemann-integroituva välin J suhteen, jos ja vain jos joukko A on Jordan-mitallinen. Tämä seuraa edellä olleesta: joukko A on Jordan-mitallinen, jos ja vain jos c ( A) = 0. Jos käytetään Lebesguen ehtoa Riemann-integroituvuudelle, on: joukon A karakteristisen funktion χ A epäjatkuvuuspisteiden joukko on nollamittainen, jos ja vain jos reuna A on nollamittainen Yhteys Lebesguen mittaan. Olkoon K kaikkien tason avointen välien ja tyhjän joukon muodostama kokoelma. Tason osajoukon A Lebesguen ulkomitta m (A) määritellään asettamalla { m } (A) := inf I j I j K, j Z +, ja A I j j=1 Huomaa, että kun asetetaan := 0, on joukon A ulkomitan muodostamisessa mukana myös kaikki sellaiset äärellisen monen avoimen välin I j, 1 j k, kokoelmat, joille A k j=1 I j. Erona Jordanin ulkosisältöön on, että joukon A peittäminen sallitaan myös numeroituvasti äärettömillä peitteillä. Esimerkki 1.1. Mitä numeroituvasti äärettömien peitteiden salliminen sitten merkitsee? Tämä nähdään yksinkertaisella esimerkillä. Olkoon A := Q [0, 1]. 7 Jos I j, 1 j k, ovat välin [0, 1] jaon P määräämiä suljettuja välejä (kuten joukon Jordanin sisällön kohdalla tulee olla), ja j=1 I := {j I j A } ja I := {j I j A}, niin I = (jokaisella välillä I j on sisäpisteitä, mutta joukolla A niitä ei ole), I = {1,..., k} (jokaisella välillä I j on rationaalipisteitä) ja [0, 1] = A k j=1 I j = [0, 1]. Tästä seuraa, että c (A, P ) = 1, joten myös c (A) = 1. Toisaalta, joukko A on numeroituva, joten se voidaan esittää muodossa A = {r l l Z + } (missä siis r l ovat välin [0, 1] keskenään erisuuret rationaalipisteet). Jokaiselle l Z + olkoon I l avoin väli, jonka keskipiste on r l, ja jonka pituus on ε/2 l. Tällöin A l=1 I l ja l=1 I l = ε l=1 1/2l = ε. Siis m (A) ε oli ε > 0 kuinka pieni tahansa. Näin ollen m (A) = 0. Joukon Jordanin sisältö ja Lebesguen ulkomitta voivat siis poiketa toisistaan varsin paljon. Joukon Lebesguen ulkomitalla on seuraava säännöllisyysominaisuus: joukon ulkomittaa voidaan approksimoida ulkoapäin avointen joukkojen ulkomitan avulla m (A) = inf{m (U) U on avoin ja A U}. Tämä tulos on sikäli merkittävä, että avoimet joukot ovat monessa mielessä huomattavan yksikertaisia, ja niille Lebesguen ulkomitta voitaisiin määritellä hieman helpommin ymmärrettävällä tavalla ennen kuin siirrytään mielivaltaisten joukkojen tarkasteluun. Tästä päästään myös luontevasti joukon sisämittaan. Kun rajoitutaan kompaktin välin I osajoukkoihin, on A U I \ A I \ U. Kun U on avoin, on K := I \ U suljettu, joten kompaktin välin I osajoukkona se on kompakti. 7 Joukkojen pitäisi tässä yhteydessä olla tason osajoukkoja, ei reaaliakselin. Tähän päästäisiin vaihtamalla joukon A tilalle joukko (Q [0, 1]) [0, 1]. 6
7 Rajoitetun joukon A R 2 sisämitta m (A) määritellään asettamalla Yhtäpitävästi voitaisiin asettaa m (A) := sup{m (K) K on kompakti ja K A}. m (A) := I m (I \ A), kun I R 2 on kompakti väli, jolle A I. Lebesguen käyttämä määritelmä joukon A mitallisuudelle oli vastaava kuin Jordan joukoille: Rajoitettu joukko A on (Lebesgue-)mitallinen, jos m (A) = m (A). Lebesguen ulkomittaa ja joukkojen Lebesgue-mitallisuutta selvitellään tarkemmin Mitta- ja integraaliteorian kurssilla [5]. Seuraavaan on listattu joitakin Lebesguen ulkomitan perusominaisuuksia: (i) Jos A on väli, on m (A) = m (A) = A. (ii) Ulkomitta on monotoninen: m (A) m (B), kun A B. (iii) Ulkosisältö on subadditiivinen: m ( j=1 A j) j=1 m (A j ). Lebesguen ulkomittaa ja Jordanin ulkosisätöä voidaan jossain määrin verrata toisiinsa: (iv) Kun A on rajoitettu ja K A kompakti, on c (K) m (A). (v) m (A) c (A), kun A R on rajoitettu; (vi) m (K) = c (K), kun K on kompakti. (vii) Numeroivuva subadditiivisuus (kohta iii) ei päde Jordanin ulkosisällölle, t.s. voi olla c ( j=1 A j) > j=1 c (A j ) Riemann-integroituvuuden karakterisointi. Jatkuvat funktiot ovat (tunnetusti) Riemann-integroituvia, samoin tietysti porrasfunktiot 8, vaikka nillä voikin on olla epäjatkuvuuskohtia. Riemann-integroituvalla funktiolla voi olla äärettömän monta epäjatkuvuuskohtaa, mutta kuinka paljon? Tämän ongelman ratkaisi Riemann 1800-luvulla Jordanin sisällön avulla ja 1900-lukujen vaihteessa ratkaisu pystyttiin esittämään Lebesguen ulkomitan avulla yksinkertaisemmin. Olkoot J kompakti väli, T J epätyhjä osajoukko ja f : J R rajoitettu funktio. Funktion f oskillaatio joukossa T on ω f (T ) := sup{f(x, y ) f(x, y) (x, y), (x, y ) T } = sup f(t ) inf f(t ). Jos T T, on ω f (T ) ω f (T ). Kun (x, y) J ja δ > 0, olkoon Q((x, y); δ) := {(x, y ) J x x δ, y y δ}. Kun 0 < δ < δ, on Q((x, y); δ) Q((x, y); δ ), joten edellisen nojalla oskillaatioille vastaavissa joukoissa on ω f (Q((x, y); δ)) ω f (Q((x, y); δ )). Tästä seuraa, että inf{ω f (Q((x, y); δ)) δ > 0} = lim δ 0+ ω f(q((x, y); δ)) =: ω f (x, y). Luku ω f (x, y) on funktion f oskillaatio pisteessä (x, y). Funktion oskillaatio antaa kvantatiivisen mittarin funktion epäjatkuvuuden selvittämiseen, koska: funktio f on jatkuva pisteessä (x, y), jos ja vain jos ω f (x, y) = 0. (Todistus jää lukijan tehtäväksi.) Olkoon f : J R rajoitettu funktio. 8 Porrasfunktio on funktio f : J R niin, että välille J on jako P = {x 0, x 1,..., x n }, jolle funktiolla f on vakioarvo jokaisella avoimella osavälillä ]x j 1, x j [. 7
8 J: Riemann-integroituvuuden karakterisointi Jordanin ulkosisällön avulla. Jokaiselle ε > 0 olkoon J ε := {(x, y) J ω f (x, y) ε}. Tällöin f on Riemannintegroituva, jos ja vain jos joukon J ε Jordanin ulkosisältö on nolla kaikille ε > 0. Todistus: katso [1, 9 23/Thm 9 47 ja 10 ], [2, 7.26, 14.4] L: Riemann-integroituvuuden karakterisointi Lebesguen ulkomitan avulla. Asetetaan E f := {(x, y) J f on epäjatkuva pisteessä (x, y)}. Tällöin f on Riemann-integroituva, jos ja vain jos joukko E f on nollamittainen eli m (E f ) = 0. Todistus: katso [2, 7.26], [7, 11], [9, Thm 3.8] Huomaa: E f = {(x, y) J f on epäjatkuva pisteessä (x, y)} = {(x, y) J ω f (x, y) > 0} = {(x, y) J ω f (x, y) 1} k Joukot J ε = {(x, y) J ω f (x, y) ε}, ε > 0, voidaan osoittaa suljetuiksi, joten ne ovat kompakteja. Tällöin c (J ε ) = m (J ε ). Jos jokainen c (J ε ) = 0, ε > 0, on Lebesguen ulkomitan subadditiivisuuden nojalla ( ) m (E f ) = m J 1/k m (J 1/k ) = c (J 1/k ) = 0 k=1 k=1 Toisaalta, jos joukko E f on nollamittainen, pitää Lebesguen ulkomitan monotonisuuden nojalla jokaisen joukon J 1/k, k Z +, ulkomitan olla nolla. Kun ε > 0, valitaan k Z + siten, että 1 k ε. Tällöin J 1/k J ε, joten ulkomitan monotonisuuden nojalla m (J ε ) = 0. Koska joukot J ε ovat kompakteja, on c (J ε ) = m (J ε ) = 0. Siis ehdot jokaisen joukon J ε, ε > 0, Jordanin ulkosisältö on nolla ja joukko E f on nollamittainen ovat keskenään yhtäpitäviä. Väitteiden J ja L todistamisessa haasteellisinta on selvittää, miten epäjatkuvuutta kuvaavat joukot J ε ja epäjatkuvuuspisteiden joukko E f liittyvät funktion f Riemann-integroituvuuteen. Kun lasketaan jakoon P liittyvien Darboux n ala- ja yläsumman (ks. kohtaa 1.3) erotus, saadaan hieman tuntumaa joukkojen J ε ja E f merkitykseen: S(f, P ) S(f, P ) = j,k k=1 M j,k (f) I j,k j,k k=1 m j,k (f) I j,k 8 = j,k (M j,k (f) m j,k (f)) I j,k = j,k ω f (I j,k ) I j,k. Riemannin ehdon nojalla f on Riemann-integroituva välillä I, jos ja vain jos jokaiselle η > 0 on olemassa välin I jako P η siten, että S(f, P η ) S(f, P η ) < η. Kun erotuksen S(f, P η ) S(f, P η ) lauseketta tarkastellaan oskillaation avulla, voidaan heuristisesti päätellä seuraavaa: jotta f olisi Riemann-integroituva eivät molemmat, oskillaatio ω f (I j,k ) osavälillä I j,k ja osavälin pinta-ala I j,k, olla samanaikaisesti isoja. Kun jako on tiheä eli välien I j,k sivupituudet pieniä, on ω f (I j,k ) ω f (x), kun x on välin keskipiste. Siis ω f (x) voi olla iso vain joukossa, jonka pinta-ala on pieni.
9 Kirjallisuutta [1] Tom M. Apostol: Mathematical analysis. A modern approach to advanced calculus, Addison Wesley, 1971; ensimmäinen laitos, alunperin [2] Tom M. Apostol: Mathematical Analysis, toinen laitos, viides painos, Addison Wesley, [3] Richard Courant ja Fritz John: Introduction to calculus and analysis, osa II/1, uusintapainos vuoden 1989 laitoksesta, Classics in Mathematics, Springer, [4] Petri Juutinen: Vektorifunktioiden analyysi 2A, luentomuistiinpanoja keväältä [5] Tero Kilpeläinen, Mitta- ja integraaliteoria , pdf-dokumentti osoitteessa terok/opetus/mitta/ (luettu tammikuussa 2016). [6] Serge Lang: Undergraduate analysis, toinen laitos, Undergraduate Texts in Mathematics, Springer, 1997 (korjattu neljäs painos 2005). Edelliset laitokset Analysis I, Addison-Wesley, 1968; Undergraduate analysis, Springer, [7] James R. Munkres, Analysis on manifolds, Advanced Book Classics, Westview Press, [8] I. P. Natanson, Theorie der Funktionen Einer Reellen Veränderlichen, Zweite ergänzte und überarbeitete Auflage, Akademie-Verlag, 1961; Theory of functions of a real variable, volume I, New York, Rederick Ungar, 1955; volume II, 1960; alunperin venäjänkielisenä 1949 (1. laitos) ja 1956 (2. laitos). [9] Michael Spivak: Calculus on manifolds. A modern approach to classical theorems of advanced calculus, Addison-Wesley, 1965; korjattu painos,
Jordanin sisältö ja Lebesguen ulkomitta
Jordanin sisältö ja Lebesguen ulkomitta Jennika Ojalehto Matematiikan pro gradu Jyväskylän yliopisto Matematiikan ja tilastotieteen laitos Kevät 2016 Tiivistelmä: Jennika Ojalehto, Jordanin sisältö ja
Lisätiedot1 Määrittelyjä ja aputuloksia
1 Määrittelyjä ja aputuloksia 1.1 Supremum ja infimum Aluksi kerrataan pienimmän ylärajan (supremum) ja suurimman alarajan (infimum) perusominaisuuksia ja esitetään muutamia myöhemmissä todistuksissa tarvittavia
Lisätiedot1 sup- ja inf-esimerkkejä
Alla olevat kohdat (erityisesti todistukset) ovat lähinnä oheislukemista reaaliluvuista, mutta joihinkin niistä palataan myöhemmin kurssilla. 1 sup- ja inf-esimerkkejä Nollakohdan olemassaolo. Kaikki tuntevat
Lisätiedotd ) m d (I n ) = 2 d n d. Koska tämä pätee kaikilla
MAT21007 Mitta ja integraali Harjoitus 2 viikko 25.3-29.3 2019) Palauta mieleen: monisteen luku 0; Topologia I) avaruuden d euklidinen etäisyys, avoimet kuulat ja joukot. Ohjausta laskuharjoitusten tekoon:
Lisätiedot1 sup- ja inf-esimerkkejä
Alla olevat kohdat (erityisesti todistukset) ovat lähinnä oheislukemista reaaliluvuista, mutta joihinkin niistä palataan myöhemmin kurssilla. 1 sup- ja inf-esimerkkejä Kaarenpituus. Olkoon r: [a, b] R
Lisätiedot4.3 Moniulotteinen Riemannin integraali
4.3 Moniulotteinen Riemannin integraali Tässä luvussa opitaan miten integroidaan usean muuttujan reaaliarvoista tai vektoriarvoista funktiota, millaisten joukkojen yli jatkuvaa funktiota voi integroida,
LisätiedotFunktiojonon tasainen suppeneminen
TAMPEREEN YLIOPISTO Pro gradu -tutkielma Taina Saari Funktiojonon tasainen suppeneminen Matematiikan ja tilastotieteen laitos Matematiikka Elokuu 2009 Tampereen yliopisto Matematiikan ja tilastotieteen
LisätiedotVektorilaskenta. Luennot / 54
Luennot 22.09.-27.09.2017 1 / 54 Välin mitta Alasumma 1 Alasumma 2 Yläsumma 1 Yläsumma 2 Tihennys 1 Tihennys 2 Integroituvuus Jatkuva 1 Jatkuva 2 Jatkuva 3 Jatkuva 4 Jatkuva 5 Jatkuva 6 2 / 54 Välin mitta
Lisätiedot1 Supremum ja infimum
Pekka Alestalo, 2018 Tämä moniste täydentää reaalilukuja ja jatkuvia reaalifunktioita koskevaa kalvosarjaa lähinnä perustelujen ja todistusten osalta. Suurin osa määritelmistä jms. on esitetty jo kalvoissa,
Lisätiedotpeitteestä voidaan valita äärellinen osapeite). Äärellisen monen nollajoukon yhdiste on nollajoukko.
Esimerkki 4.3.9. a) Piste on nollajoukko. Suoran rajoitetut osajoukot ovat avaruuden R m, m 2, nollajoukkoja. Samoin suorakaiteiden reunat koostuvat suoran kompakteista osajoukoista. b) Joukko = Q m [0,
LisätiedotOlkoot f : S R 3 pinnan S jatkuva vektorikenttä ja V U kompakti Jordanjoukko. Tällöin vektorikentän f pintaintegraali yli joukon T := ϕ(v ) S on
1. Differentiaalimuodon integraalista II 1.1. ektorikentän pintaintegraali. (Ks. [2, 2.1] ja [2, 2.2.2] Olkoot S R 3 sileä alkeispinta ja ϕ: U S sen parametriesitys. Pinnan suunnistukseksi valitaan seuraavassa
LisätiedotMäärätty integraali. Markus Helén. Mäntän lukio
Määrätty integraali Markus Helén Pinta-ala Monikulmio on tasokuvio, jota rajoittaa suljettu, itseään leikkaamaton murtoviiva. Monikulmio voidaan aina jakaa kolmioiksi. Alueen pinta-ala on näiden kolmioiden
LisätiedotKonvergenssilauseita
LUKU 4 Konvergenssilauseita Lause 4.1 (Monotonisen konvergenssin lause). Olkoon (f n ) kasvava jono Lebesgueintegroituvia funktioita. Asetetaan f(x) := f n (x). Jos f n
LisätiedotMatematiikan ja tilastotieteen laitos Reaalianalyysi I Harjoitus Malliratkaisut (Sauli Lindberg)
Matematiikan ja tilastotieteen laitos Reaalianalyysi I Harjoitus 4 9.4.-23.4.200 Malliratkaisut (Sauli Lindberg). Näytä, että Lusinin lauseessa voidaan luopua oletuksesta m(a)
LisätiedotAnalyysin peruslause
LUKU 10 Analyysin peruslause 10.1. Peruslause I Aiemmin Cantorin funktion ψ kohdalla todettiin, että analyysin peruslause II ei päde: [0,1] ψ (x) dm(x) < ψ(1) ψ(0). Kasvavalle funktiolle analyysin peruslauseesta
LisätiedotSarjat ja integraalit
Sarjat ja integraalit Peter Hästö 1. huhtikuuta 2015 Matemaattisten tieteiden laitos Eteneminen pvm luku v 11 2.1, 2.2 v 12 2.3, 2.4 v 13 3.0, 3.1 v 14 3.2 v 15 4 v 16 5.1 v 17 5.2 v 18 6.1 v 19 6.2 Peter
Lisätiedotf(x) sin k x dx, c k = 1
f ( n) n 3. Fourier n sarjoista I [1, 8.16, luku 11], [, luku 15], [3, luku IX, 8 9]. [5, luku I], [6, luku XII, 3], [7, luku 8], [8, luku 4], [9, luku 8] Trigonometrinen polynomi on muotoa a + ( ak cos
LisätiedotJoukot metrisissä avaruuksissa
TAMPEREEN YLIOPISTO Pro gradu -tutkielma Saara Lahtinen Joukot metrisissä avaruuksissa Informaatiotieteiden yksikkö Matematiikka Elokuu 2013 Sisältö 1 Johdanto 1 2 Metriset avaruudet 1 2.1 Tarvittavia
LisätiedotCantorin joukko LUKU 8
LUKU 8 Cantorin joukko 8.. Cantorin 3 -joukko Merkitään J = J 0, = [0, ]. Poistetaan välin J keskeltä avoin väli I,, jonka pituus on /3; siis I, = (, 2). Olkoot jäljelle jäävät suljetut välit J 3 3, ja
LisätiedotMerkitään vaiheessa s jäljellä olevien suljettujen välien yhdistettä
Sisältö. Cantorin 3 -joukko 2. Cantorin funktio 2 3. Rieszin ja Sz.-Nagyn funktio 4 4. Yleistetty Cantorin joukko 5 5. Vito Volterran esimerkki 6 6. Analyysin peruslauseesta 8 Kirjallisuutta 9. Cantorin
LisätiedotLUKU 6. Mitalliset funktiot
LUKU 6 Mitalliset funktiot Määritelmistä 3. ja 3.0 seuraa, että jokainen Lebesgue-integroituva funktio on porrasfunktiojonon raja-arvo melkein kaikkialla. Kuitenkin moni tuttu funktio ei ole Lebesgue-integroituva.
LisätiedotEsimerkki 1.1. Kahdeksikkopolku α: u (sin u, sin 2u) on helppo todeta injektioksi
. Pinnoista.. Pinnan määritelmästä. Monisteen [] määritelmän 4.. mukainen pinta S on sama olio, jollaista abstraktimmassa differentiaaligeometriassa kutsutaan avaruuden R n alimonistoksi (tarkemmin upotetuksi
LisätiedotLebesguen mitta ja integraali
Lebesguen mitta ja integraali Olkoon m Lebesguen mitta R n :ssä. R 1 :ssä vastaa pituutta, R 2 :ssa pinta-alaa, R 3 :ssa tilavuutta. Mitallinen joukko E R n = joukko jolla on järkevästi määrätty mitta
LisätiedotTäydellisyysaksiooman kertaus
Täydellisyysaksiooman kertaus Luku M R on joukon A R yläraja, jos a M kaikille a A. Luku M R on joukon A R alaraja, jos a M kaikille a A. A on ylhäältä (vast. alhaalta) rajoitettu, jos sillä on jokin yläraja
LisätiedotVille Suomala MITTA JA INTEGRAALI
Ville Suomala MITT J INTEGRLI Luentomoniste syksy 2018 1 Johdanto Lukijalle Nämä muistiinpanot muodostavat rungon Oulun yliopistossa luennoitavalle kurssille Mitta ja integraali. Luentomuistiinpanot ovat
LisätiedotMITTA- JA INTEGRAALITEORIA 2015
MITT- J INTEGRLITEORI 2015 HELI TUOMINEN Sisältö Johdantoa 2 Mitta 2 Integraali 2 nalyysin peruslause 2 Riemann-integraalista 2 1. Valmistelua, kertausta ja merkintöjä 4 Infimum ja supremum 4 Laajennettu
LisätiedotFunktiot. funktioita f : A R. Yleensä funktion määrittelyjoukko M f = A on jokin väli, muttei aina.
Funktiot Tässä luvussa käsitellään reaaliakselin osajoukoissa määriteltyjä funktioita f : A R. Yleensä funktion määrittelyjoukko M f = A on jokin väli, muttei aina. Avoin väli: ]a, b[ tai ]a, [ tai ],
LisätiedotReaaliluvut. tapauksessa metrisen avaruuden täydellisyyden kohdalla. 1 fi.wikipedia.org/wiki/reaaliluku 1 / 13
Reaaliluvut Reaalilukujen joukko R. Täsmällinen konstruointi palautuu rationaalilukuihin, jossa eri mahdollisuuksia: - Dedekindin leikkaukset - rationaaliset Cauchy-jonot - desimaaliapproksimaatiot. Reaalilukujen
LisätiedotDerivaatasta ja derivoituvuudesta
Derivaatasta ja derivoituvuudesta Piia Lehtola Matematiikan pro gradu Jyväskylän yliopisto Matematiikan ja tilastotieteen laitos Syksy 2018 Tiivistelmä: Piia Lehtola, Derivaatasta ja derivoituvuudesta,
LisätiedotTiheyspistelauseita. Petteri Salovaara. Pro Gradu tutkielma
Tiheyspistelauseita Petteri Salovaara Pro Gradu tutkielma Jyväskylän yliopisto Matematiikan ja tilastotieteen laitos Kesä 2006 1 2 Sisältö 1. LUKU: Esitietoja 3 2. LUKU: Mittojen derivointia ja tiheyspistelause
LisätiedotMitta- ja integraaliteoria (osat 1 ja 2) Juha Lehrbäck
Mitta- ja integraaliteoria (osat 1 ja 2) Juha Lehrbäck Jyväskylän yliopisto Matematiikan ja tilastotieteen laitos syksy 2018 lkusananen Tämä luentomoniste perustuu Jyväskylän yliopistossa syksyinä 2017
LisätiedotIV. TASAINEN SUPPENEMINEN. f(x) = lim. jokaista ε > 0 ja x A kohti n ε,x N s.e. n n
IV. TASAINEN SUPPENEMINEN IV.. Funktiojonon tasainen suppeneminen Olkoon A R joukko ja f n : A R funktio, n =, 2, 3,..., jolloin jokaisella x A muodostuu lukujono f x, f 2 x,.... Jos tämä jono suppenee
LisätiedotU missä U A := {U R n : U avoin ja U A}; intuitiivisesti suurin avoin joukko, joka sisältyy A:han. Määritellään A:n sulkeuma A := F F A
Mitta a integraali Kesä 2 4. tehtävät Malliratkaisut (LS). Olkoon a i R i =, 2,... ono. Sanotaan, että i a i = os kaikille M R on olemassa i, olle kaikille i i pätee a i M. Sanotaan, että i a i = os i
LisätiedotVektorilaskenta Luennot / 42. Vektorilaskenta Napakoordinaatit
Luennot 19.09.-21.09. 1 / 42 Määritelmä (1/3) Määritelmä (2/3) Määritelmä (3/3) 2 / 42 Määritelmä (1/3) Määritelmä (1/3) Määritelmä (2/3) Määritelmä (3/3) Tason pisteen P sijainti voidaan karteesisten
LisätiedotJohdatus matemaattiseen päättelyyn
Johdatus matemaattiseen päättelyyn Maarit Järvenpää Oulun yliopisto Matemaattisten tieteiden laitos Syyslukukausi 2015 1 Merkintöjä 2 Todistamisesta 2 3 Joukko-oppia Tässä luvussa tarkastellaan joukko-opin
LisätiedotReaalianalyysin perusteita
Reaalianalyysin perusteita Heikki Orelma 16. marraskuuta 2008 Sisältö 1 Johdanto 3 2 Mitallisuus 3 3 Yksinkertaiset funktiot 6 4 Mitat ja integrointi 7 5 Kompleksisten funktioiden integrointi 10 6 Nolla-mittaisten
LisätiedotMS-A010{3,4} (ELEC*) Differentiaali- ja integraalilaskenta 1 Luento 3: Jatkuvuus
MS-A010{3,4} (ELEC*) Differentiaali- ja integraalilaskenta 1 Luento 3: Jatkuvuus Pekka Alestalo, Jarmo Malinen Aalto-yliopisto, Matematiikan ja systeemianalyysin laitos 19.9.2016 Pekka Alestalo, Jarmo
Lisätiedotr 1 Kuva 1. Cantorin joukon ensimmäiset sukupolvet. Merkitään vaiheessa s jäljellä olevien suljettujen välien yhdistettä s=1
Sisältö. Cantorin 3 -joukko 2. Cantorin funktio 2 3. Rieszin ja Sz.-Nagyn funktio 5 4. Yleistetty Cantorin joukko 6 5. Vito Volterran esimerkki 7 6. Analyysin peruslauseesta 9 Kirjallisuutta. Cantorin
Lisätiedot1. Integrointi n-ulotteisessa avaruudessa
1 Laaja matematiikka 5 Kevät 2010 1. Integrointi n-ulotteisessa avaruudessa Taso-integraali 2 Yleistetään määrätyn integraalin käsite ensin tasoon, sitten 3 n kolmiulotteiseen avaruuteen ja lopuksi yleiseen
LisätiedotLuentoesimerkki: Riemannin integraali
Luentoesimerkki: Riemannin integraali Heikki Apiola, "New perpectives "-esitykseen lievästi muokattu Kurssi: Informaatioverkostot, keväällä Tässä (4..) käytetään "worksheet-modea", uudempaa "document mode"
Lisätiedot2. Todista Lause 1.2 : Jos I on ylinumeroituva indeksijoukko ja a i > 0kaikillai 2 I, niin P i2i a i = 1.
Harjoitus 1, 11.9.2015 1. Näytä, että joukossax on äärettömän monta alkiota jos ja vain jos on joukko X, 6= X, jokaonyhtämahtavakuinx. 2. Todista Lause 1.2 : Jos I on ylinumeroituva indeksijoukko ja a
LisätiedotFunktion raja-arvo ja jatkuvuus Reaali- ja kompleksifunktiot
3. Funktion raja-arvo ja jatkuvuus 3.1. Reaali- ja kompleksifunktiot 43. Olkoon f monotoninen ja rajoitettu välillä ]a,b[. Todista, että raja-arvot lim + f (x) ja lim x b f (x) ovat olemassa. Todista myös,
LisätiedotVastauksia. Topologia Syksy 2010 Harjoitus 1
Topologia Syksy 2010 Harjoitus 1 (1) Olkoon X joukko ja (T j ) j J perhe X:n topologioita. Osoita, että T = {T j : j J} on X:n topologia. (2) Todista: Välit [a, b) muodostavat R 1 :n erään topologian kannan.
Lisätiedot8. Avoimen kuvauksen lause
116 FUNKTIONAALIANALYYSIN PERUSKURSSI 8. Avoimen kuvauksen lause Palautamme aluksi mieleen Topologian kursseilta ehkä tutut perusasiat yleisestä avoimen kuvauksen käsitteestä. Määrittelemme ensin avoimen
LisätiedotVille Suomala MITTA JA INTEGRAALI
Ville Suomala MITT J INTEGRLI Luentotiivistelmä kevät 2017 1 Johdanto bstraktin mittateorian voidaan katsoa syntyneen vuoden 1900 tienoilla, kun Henry Lebesgue esitteli uuden integrointiteorian. Mitta-
LisätiedotLUKU 3. Ulkoinen derivaatta. dx i 1. dx i 2. ω i1,i 2,...,i k
LUKU 3 Ulkoinen derivaatta Olkoot A R n alue k n ja ω jatkuvasti derivoituva k-muoto alueessa A Muoto ω voidaan esittää summana ω = ω i1 i 2 i k dx i 1 dx i 2 1 i 1
LisätiedotMITTA- JA INTEGRAALITEORIA. Tero Kilpeläinen
MITT- J INTEGRLITEORI Tero Kilpeläinen 2003-04 Teksti sisältää muistiinpanoja vuosina 2003-04 pidetystä kurssista. Tämän paketin tarkoitus on tukea omien muistiinpanojen tekoa, ei korvata niitä. Matematiikkaa
LisätiedotVille Suomala INTEGRAALI
Ville Suomala INTEGRAALI Luentotiivistelmä kevät 2018 Aluksi Tämä on kurssin Integraali alustava luentomoniste/tiivistelmä. Klassisessa mielessä integroinnilla tarkoitetaan usein funktion kuvaajan alapuolelle
LisätiedotMATEMATIIKAN JA TILASTOTIETEEN LAITOS
f ( n JYVÄSKYLÄN YLIOPISTO MATEMATIIKAN JA TILASTOTIETEEN LAITOS n Harjoitusten 8 ratkaisut Topologiset vektoriavaruudet 2010 8.1. Olkoon P n = {f : K K p on enintään asteen n 1 polynomi} varustettuna
LisätiedotMitta ja integraali 1
Mitta ja integraali 1 Ilkka Holopainen 2 March 22, 2004 1 Perustuvat pääosin luentomonisteisiin Tylli: Mitta ja integraali (2000 ja Väisälä: Diff. Int. III (1985 2 Ilmoita painovirheistä esim. sähköpostitse
Lisätiedotreaalifunktioiden ominaisuutta, joiden perusteleminen on muita perustuloksia hankalampaa. Kalvoja täydentää erillinen moniste,
Reaaliluvuista Pekka Alestalo Matematiikan ja systeemianalyysin laitos Aalto-yliopiston perustieteiden korkeakoulu Nämä kalvot sisältävät tiivistelmän reaaliluvuista ja niihin liittyvistä käsitteistä.
LisätiedotLuku 2. Jatkuvien funktioiden ominaisuuksia.
1 MAT-1343 Laaja matematiikka 3 TTY 21 Risto Silvennoinen Luku 2. Jatkuvien funktioiden ominaisuuksia. Jatkossa väli I tarkoittaa jotakin seuraavista reaalilukuväleistä: ( ab, ) = { x a< x< b} = { x a
Lisätiedotx j x k Tällöin L j (x k ) = 0, kun k j, ja L j (x j ) = 1. Alkuperäiselle interpolaatio-ongelmalle saadaan nyt ratkaisu
2 Interpolointi Olkoon annettuna n+1 eri pistettä x 0, x 1, x n R ja n+1 lukua y 0, y 1,, y n Interpoloinnissa etsitään funktiota P, joka annetuissa pisteissä x 0,, x n saa annetut arvot y 0,, y n, (21)
LisätiedotVille Suomala MITTA- JA INTEGROINTITEORIAA
Ville Suomala MITT- J INTEGROINTITEORI Luentotiivistelmä kevät 2015 Sisältö 1 Johdanto 1 2 Lebesguen ulkomitta 2 2.1 Merkintöjä............................... 2 2.2 Ulkomitta L..............................
LisätiedotSinin jatkuvuus. Lemma. Seuraus. Seuraus. Kaikilla x, y R, sin x sin y x y. Sini on jatkuva funktio.
Sinin jatkuvuus Lemma Kaikilla x, y R, sin x sin y x y. Seuraus Sini on jatkuva funktio. Seuraus Kosini, tangentti ja kotangentti ovat jatkuvia funktioita. Pekka Salmi FUNK 19. syyskuuta 2016 22 / 53 Yhdistetyn
LisätiedotKOMPLEKSIANALYYSI I KURSSI SYKSY 2012
KOMPLEKSIANALYYSI I KURSSI SYKSY 2012 RITVA HURRI-SYRJÄNEN 2. Kompleksitason topologiaa Kompleksianalyysi on kompleksiarvoisten kompleksimuuttujien funktioiden teoriaa. Tällä kurssilla käsittelemme vain
LisätiedotJYVÄSKYLÄN YLIOPISTO. 5. Olkoon f : [0, 1] R kasvava. Osoita, että joukko. {x [0, 1] f ei ole jatkuva pisteessä x} on numeroituva. [Vihje: Lause 1.2.
Harjoitukset 1 16.9.25 1. Merkitään Z + = {x Z x > }. Osoita, että f : Z + Z + Z +, f(x, y) = 2 x 1 (2y 1), on bijektio. Piirrä kuva. Perinteisempi kuvaus Z + Z + Z + on (x, y) (x + y 1)(x + y)/2 (x 1).
LisätiedotAnalyysi 1. Harjoituksia lukuihin 1 3 / Syksy Osoita täsmällisesti perustellen, että joukko A = x 4 ei ole ylhäältä rajoitettu.
Analyysi Harjoituksia lukuihin 3 / Syksy 204. Osoita täsmällisesti perustellen, että joukko { 2x A = x ]4, [. x 4 ei ole ylhäältä rajoitettu. 2. Anna jokin ylä- ja alaraja joukoille { x( x) A = x ], [,
LisätiedotStokesin lause LUKU 5
LUU 5 Stokesin lause 5.1. Integrointi monistolla Olkoot W R k alue, W kompakti Jordan-joukko ja ω jatkuva k-muoto alueessa W, ω f dx 1 dx k. Asetetaan ω : f, t.s. f dx 1 dx k : f(x dx f(x 1,, x k dx 1
LisätiedotReaalifunktion epäjatkuvuus
Reaalifunktion epäjatkuvuus Misa Muotio Matematiikan pro gradu Jyväskylän yliopisto Matematiikan ja tilastotieteen laitos Kevät 2013 Tiivistelmä: Misa Muotio, Reaalifunktion epäjatkuvuus (engl. Discontinuity
LisätiedotRatkaisuehdotus 2. kurssikoe
Ratkaisuehdotus 2. kurssikoe 4.2.202 Huomioitavaa: - Tässä ratkaisuehdotuksessa olen pyrkinyt mainitsemaan lauseen, johon kulloinenkin päätelmä vetoaa. Näin opiskelijan on helpompi jäljittää teoreettinen
LisätiedotMatematiikan tukikurssi
Matematiikan tukikurssi Kurssikerta 2 Lisää osamurtoja Tutkitaan jälleen rationaalifunktion P(x)/Q(x) integrointia. Aiemmin käsittelimme tapauksen, jossa nimittäjä voidaan esittää muodossa Q(x) = a(x x
LisätiedotInversio-ongelmien laskennallinen peruskurssi Luento 7
Inversio-ongelmien laskennallinen peruskurssi Luento 7 Kevät 2012 1 Tilastolliset inversio-ongelmat Tilastollinen ionversio perustuu seuraaviin periaatteisiin: 1. Kaikki mallissa olevat muuttujat mallinnetaan
Lisätiedot7. Tasaisen rajoituksen periaate
18 FUNKTIONAALIANALYYSIN PERUSKURSSI 7. Tasaisen rajoituksen periaate Täydellisyydestä puristetaan maksimaalinen hyöty seuraavan Bairen lauseen avulla. Bairen lause on keskeinen todistettaessa kahta funktionaalianalyysin
LisätiedotDIFFERENTIAALI- JA INTEGRAALILASKENTA I.1. Ritva Hurri-Syrjänen/Syksy 1999/Luennot 6. FUNKTION JATKUVUUS
DIFFERENTIAALI- JA INTEGRAALILASKENTA I.1 Ritva Hurri-Syrjänen/Syksy 1999/Luennot 6. FUNKTION JATKUVUUS Huomautus. Analyysin yksi keskeisimmistä käsitteistä on jatkuvuus! Olkoon A R mielivaltainen joukko
LisätiedotRatkaisuehdotus 2. kurssikokeeseen
Ratkaisuehdotus 2. kurssikokeeseen 4.2.202 (ratkaisuehdotus päivitetty 23.0.207) Huomioitavaa: - Tässä ratkaisuehdotuksessa olen pyrkinyt mainitsemaan lauseen, johon kulloinenkin päätelmä vetoaa. Näin
LisätiedotIlkka Mellin Todennäköisyyslaskenta. Osa 2: Satunnaismuuttujat ja todennäköisyysjakaumat. Kertymäfunktio. TKK (c) Ilkka Mellin (2007) 1
Ilkka Mellin Todennäköisyyslaskenta Osa 2: Satunnaismuuttujat ja todennäköisyysjakaumat Kertymäfunktio TKK (c) Ilkka Mellin (2007) 1 Kertymäfunktio >> Kertymäfunktio: Määritelmä Diskreettien jakaumien
LisätiedotMitta- ja integraaliteoria 2 Harjoitus 1, Olkoon f : A! [0, 1] mitallinen ja m(a) < 1. Näytä, että josonp>1javakio M<1, joille
Harjoitus 1, 30.10.2015 1. Olkoon f : A! [0, 1] mitallinen ja ma) < 1. Näytä, että josonp>1javakio Mt} apple M 2. Olkoon f 2 L 1 A). Näytä, että 2 kaikilla
Lisätiedot5. Integrointi n-ulotteisessa avaruudessa
71 5. Integrointi n-ulotteisessa avaruudessa Taso-integraali 2 Yleistetään edellä esitetty määrätyn integraalin käsite ensin tasoon, 3 n sitten kolmiulotteiseen avaruuteen ja lopuksi yleiseen :ään. Kaikissa
LisätiedotPerusidea: Jaetaan väli [a, b] osaväleihin ja muodostetaan osavälejä vastaavat suorakulmiot/palkit, joiden korkeus funktion arvot kyseisellä välillä.
Lähtötilanne Lähtötilanne Tavoite: Määritellään funktion f : [a, b] R integraali siten, että integraalin arvo yhtyy funktion f kuvaajan ja x-akselin väliin jäävän alueen pinta-alaan. Perusidea: Jaetaan
LisätiedotYleistettyjen jonojen käyttö topologiassa
Yleistettyjen jonojen käyttö topologiassa Antti Karvinen Matematiikan pro gradu Jyväskylän yliopisto Matematiikan ja tilastotieteen laitos Kesä 2016 Tiivistelmä: Antti Karvinen, Yleistettyjen jonojen
LisätiedotOletetaan sitten, että γ(i) = η(j). Koska γ ja η ovat Jordan-polku, ne ovat jatkuvia injektiivisiä kuvauksia kompaktilta joukolta, ja määrittävät
HY / Matematiikan ja tilastotieteen laitos Vektorianalyysi II, syksy 18 Harjoitus 6 Ratkaisuehdotukset Tehtävä 1. Osoita, että sileille Jordan-poluille on voimassa : I R n ja : J R n (I) = (J) jos ja vain
LisätiedotCantorin joukon suoristuvuus tasossa
Cantorin joukon suoristuvuus tasossa LuK-tutkielma Miika Savolainen 2380207 Matemaattisten tieteiden laitos Oulun yliopisto Syksy 2016 Sisältö Johdanto 2 1 Cantorin joukon esittely 2 2 Suoristuvuus ja
Lisätiedotr > y x z x = z y + y x z y + y x = r y x + y x = r
HY / Matematiikan ja tilastotieteen laitos Vektorianalyysi I, syksy 018 Harjoitus Ratkaisuehdotukset Tehtävä 1. Osoita, että avoin kuula on avoin joukko ja suljettu kuula on suljettu joukko. Ratkaisu.
LisätiedotTähän kirjoitelmaan on poimittu joitakin kurssiin Integraalilaskenta 2 liittyviä, kurssin luentomonistetta [2] täydentäviä asioita.
Tähän kirjoitelmaan on poimittu joitakin kurssiin ntegraalilaskenta 2 liittyviä, kurssin luentomonistetta [2] täydentäviä asioita. 1. Differentiaalimuodon integraalista 1.1. Differentiaalien laskusääntöjä.
Lisätiedotsaadaan kvanttorien järjestystä vaihtamalla ehto Tarkoittaako tämä ehto mitään järkevää ja jos, niin mitä?
ANALYYSI A, HARJOITUSTEHTÄVIÄ, KEVÄT 208 4 Funktion raja-arvo 4 Määritelmä Funktion raja-arvon määritelmän ehdosta ε > 0: δ > 0: fx) A < ε aina, kun 0 < x a < δ, saadaan kvanttorien järjestystä vaihtamalla
Lisätiedot5 Funktion jatkuvuus ANALYYSI A, HARJOITUSTEHTÄVIÄ, KEVÄT Määritelmä ja perustuloksia. 1. Tarkastellaan väitettä
ANALYYSI A, HARJOITUSTEHTÄVIÄ, KEVÄT 2019 5 Funktion jatkuvuus 5.1 Määritelmä ja perustuloksia 1. Tarkastellaan väitettä a > 0: b > 0: c > 0: d U c (a): f(d) / U b (f(a)), missä a, b, c, d R. Mitä funktion
Lisätiedoton Abelin ryhmä kertolaskun suhteen. Tämän joukon alkioiden lukumäärää merkitään
5. Primitiivinen alkio 5.1. Täydennystä lukuteoriaan. Olkoon n Z, n 2. Palautettakoon mieleen, että kokonaislukujen jäännösluokkarenkaan kääntyvien alkioiden muodostama osajoukko Z n := {x Z n x on kääntyvä}
LisätiedotDERIVAATTAFUNKTION OMINAISUUKSIA. Annika Katariina Harja
DERIVAATTAFUNKTION OMINAISUUKSIA Annika Katariina Harja Matematiikan pro gradu Matematiikan ja tilastotieteen laitos Jyväskylän yliopisto Kesä 2013 Tiivistelmä: Harja, A. 2013. Derivaattafunktion ominaisuuksia,
LisätiedotMITTA JA INTEGRAALI TUOMAS HYTÖNEN
MITTA JA INTEGRAALI TUOMAS HYTÖNEN 1. Johdanto: Riemann vs. Lebesgue Useimmat integroimisteoriat perustuvat siihen, että on jokin joukko helppoja funktioita, jotka ilman muuta osataan integroida, ts. on
LisätiedotRatkaisu: (i) Joukko A X on avoin jos kaikilla x A on olemassa r > 0 siten että B(x, r) A. Joukko B X on suljettu jos komplementti B c on avoin.
Matematiikan ja tilastotieteen laitos Topologia I 1. kurssikoe 26.2.2013 Malliratkaisut ja tehtävien tarkastamiset Tehtävät 1 ja 2 Henrik Wirzenius Tehtävät 3 ja 4 Teemu Saksala Jos sinulla on kysyttävää
LisätiedotInjektio (1/3) Funktio f on injektio, joss. f (x 1 ) = f (x 2 ) x 1 = x 2 x 1, x 2 D(f )
Injektio (1/3) Määritelmä Funktio f on injektio, joss f (x 1 ) = f (x 2 ) x 1 = x 2 x 1, x 2 D(f ) Seurauksia: Jatkuva injektio on siis aina joko aidosti kasvava tai aidosti vähenevä Injektiolla on enintään
LisätiedotFUNKTIONAALIANALYYSIN PERUSKURSSI 1. 0. Johdanto
FUNKTIONAALIANALYYSIN PERUSKURSSI 1. Johdanto Funktionaalianalyysissa tutkitaan muun muassa ääretönulotteisten vektoriavaruuksien, ja erityisesti täydellisten normiavaruuksien eli Banach avaruuksien ominaisuuksia.
LisätiedotMitta ja Integraali. Anssi Mirka 1. 1 Ilmoita painovirheistä esim. sähköpostitse osoitteeseen
Mitta ja Integraali Anssi Mirka 1 1 Ilmoita painovirheistä esim. sähköpostitse osoitteeseen anssi.mirka@helsinki.fi 2 Mitta ja integraali Contents 0 Taustatietojen kertausta ja täydennystä 7 0.1 Käytännön
Lisätiedoty x1 σ t 1 = c y x 1 σ t 1 = y x 2 σ t 2 y x 2 x 1 y = σ(t 2 t 1 ) x 2 x 1 y t 2 t 1
1. Tarkastellaan funktiota missä σ C ja y (y 1,..., y n ) R n. u : R n R C, u(x, t) e i(y x σt), (a) Miksi funktiota u(x, t) voidaan kutsua tasoaalloksi, jonka aaltorintama on kohtisuorassa vektorin y
LisätiedotTehtäväsarja I Tehtävät 1-5 perustuvat monisteen kappaleisiin ja tehtävä 6 kappaleeseen 2.8.
HY, MTO / Matemaattisten tieteiden kandiohjelma Todennäköisyyslaskenta IIa, syksy 8 Harjoitus Ratkaisuehdotuksia Tehtäväsarja I Tehtävät -5 perustuvat monisteen kappaleisiin..7 ja tehtävä 6 kappaleeseen.8..
LisätiedotTopologia Syksy 2010 Harjoitus 9
Topologia Syksy 2010 Harjoitus 9 (1) Avaruuden X osajoukko A on G δ -joukko, jos se on numeroituva leikkaus avoimista joukoista ja F σ -joukko, jos se on numeroituva yhdiste suljetuista joukoista. Osoita,
Lisätiedot5 Funktion jatkuvuus ANALYYSI A, HARJOITUSTEHTÄVIÄ, KEVÄT Määritelmä ja perustuloksia
ANALYYSI A, HARJOITUSTEHTÄVIÄ, KEVÄT 2018 5 Funktion jatkuvuus 5.1 Määritelmä ja perustuloksia 1. Tarkastellaan väitettä a > 0: b > 0: c > 0: d U c (a): f(d) / U b (f(a)), missä a, b, c, d R. Mitä funktion
LisätiedotMS-C1540 Euklidiset avaruudet
MS-C1540 Euklidiset avaruudet MS-C1540 Euklidiset avaruudet III-periodi, kevät 2016 Pekka Alestalo Matematiikan ja systeemianalyysin laitos Aalto-yliopiston perustieteiden korkeakoulu 1 / 30 Euklidiset
LisätiedotPoistumislause Kandidaatintutkielma
Poistumislause Kandidaatintutkielma Mikko Nikkilä 013618832 26. helmikuuta 2011 Sisältö 1 Johdanto................................... 2 2 Olemassaolon ja yksikäsitteisyyden historiaa............ 3 3 Esitietoja..................................
LisätiedotMS-C1350 Osittaisdifferentiaaliyhtälöt Harjoitukset 5, syksy Mallivastaukset
MS-C350 Osittaisdifferentiaaliyhtälöt Haroitukset 5, syksy 207. Oletetaan, että a > 0 a funktio u on yhtälön u a u = 0 ratkaisu. a Osoita, että funktio vx, t = u x, t toteuttaa yhtälön a v = 0. b Osoita,
Lisätiedote int) dt = 1 ( 2π 1 ) (0 ein0 ein2π
Matematiikan ja tilastotieteen laitos Funktionaalianalyysin peruskurssi Kevät 9) Harjoitus 7 Ratkaisuja Jussi Martin). E Hilbert avaruus L [, π]) ja gt) := t, t [, π]. Määrää funktion g Fourier kertoimet
LisätiedotSeuraava topologisluonteinen lause on nk. Bairen lause tai Bairen kategorialause, n=1
FUNKTIONAALIANALYYSIN PERUSKURSSI 115 7. Tasaisen rajoituksen periaate Täydellisyydestä puristetaan maksimaalinen hyöty seuraavan Bairen lauseen avulla. Bairen lause on keskeinen todistettaessa kahta funktionaalianalyysin
LisätiedotJohdatus todennäköisyyslaskentaan Kertymäfunktio. TKK (c) Ilkka Mellin (2005) 1
Johdatus todennäköisyyslaskentaan Kertymäfunktio TKK (c) Ilkka Mellin (2005) 1 Kertymäfunktio Kertymäfunktio: Määritelmä Diskreettien jakaumien kertymäfunktiot Jatkuvien jakaumien kertymäfunktiot TKK (c)
Lisätiedot1.4 Funktion jatkuvuus
1.4 Funktion jatkuvuus Kun arkikielessä puhutaan jonkin asian jatkuvuudesta, mielletään asiassa olevan jonkinlaista yhtäjaksoisuutta, katkeamattomuutta. Tässä ei kuitenkaan käsitellä työasioita eikä ihmissuhteita,
LisätiedotTopologia Syksy 2010 Harjoitus 11
Topologia Syksy 2010 Harjoitus 11 (1) Tarkastellaan tason (a, )-topologiaa. (Tässä topologiassa A R 2 on avoin jos ja vain jos A =, A = R 2 tai A = {(x, y) R 2 x > a ja y > b} joillekin a, b R.) Jokaiselle
Lisätiedotpuolitasossa R 2 x e x2 /(4t). 4πt
8. Lämmönjohtumisyhtälö II 8.1. Lämpöydin. Tarkastellaan lämmönjohtumisyhtälöä reaaliakselilla, t.s. pyritään ratkaisemaan alkuarvotehtävä u (8.1) t u 2 u puolitasossa R 2 x 2 + R (, ), u(x, ) f(x) kaikille
Lisätiedot5 Riemann-integraali ANALYYSI B, HARJOITUSTEHTÄVIÄ, KEVÄT Ala- ja yläintegraali
ANALYYSI B, HARJOITUSTEHTÄVIÄ, KEVÄT 9 5 Riemnn-integrli 5. Al- j yläintegrli Voit olett tunnetuksi ll esitetyt supremumin j infimumin ominisuudet (joukot A j B ovt rjoitettuj sekä epätyhjiä j λ R). Jos
LisätiedotSelvästi. F (a) F (y) < r x d aina, kun a y < δ. Kolmioepäyhtälön nojalla x F (y) x F (a) + F (a) F (y) < d + r x d = r x
Seuraavaksi tarkastellaan C 1 -sileiden pintojen eräitä ominaisuuksia. Lemma 2.7.1. Olkoon S R m sellainen C 1 -sileä pinta, että S on C 1 -funktion F : R m R eräs tasa-arvojoukko. Tällöin S on avaruuden
LisätiedotVektorianalyysi I MAT Luennoitsija: Ritva Hurri-Syrjänen Luentoajat: ti: 14:15-16:00, to: 12:15-14:00 Helsingin yliopisto 21.
Vektorianalyysi I MAT21003 Luennoitsija: Ritva Hurri-Syrjänen Luentoajat: ti: 14:15-16:00, to: 12:15-14:00 Helsingin yliopisto 21. syyskuuta 2017 1 Sisältö 1 Euklidinen avaruus 3 1.1 Euklidinen avaruus
Lisätiedot