FCG Finnish Consulting Group Oy Hirvensalmen kunta LÄNSIOSAN RANTAOSAYLEISKAAVA Liito-oravaselvitys 24.6.2010
FCG Finnish Consulting Group Oy Liito-oravaselvitys I 24.6.2010 SISÄLLYSLUETTELO 1 Johdanto... 1 2 Menetelmät, epävarmuudet ja aikaisemmat havainnot... 1 2.1 Menetelmät ja epävarmuudet... 1 2.2 Aikaisemmat havainnot... 2 2.3 Käsitteet... 2 3 Liito-orava (Pteromys volans)... 2 3.1 Lajin biologiaa... 2 3.2 Tulokset... 3 3.3 Tallahden liito-oravametsä... 4 4 Viitasammakko (Rana arvalis)... 6 4.1 Lajin biologiaa... 6 4.2 Tallahti, Suontee... 7 4.3 Metäslahti, Vahvajärvi... 8 Lähteet...10 Liitteet Liitekartta Liito-orava- ja viitasammakkohavainnot
FCG Finnish Consulting Group Oy Liito-oravaselvitys 1 (11) HIRVENSALMEN KUNTA LÄNSIOSAN RANTAOSAYLEISKAAVA 1 Johdanto Tämä työ on Hirvensalmen länsiosan rantayleiskaavoitukseen liittyvä liitooravaselvitys. Rantayleiskaava-alueen rajaus ilmenee kuvasta 1. Liito-orava on EU:n luontodirektiivin liitteen IV(a) laji, jonka lisääntymis- ja levähdyspaikan hävittäminen ja heikentäminen on luonnonsuojelulaissa kielletty (LSL 49 ). Suomessa liito-orava on valtakunnallisesti uhanalainen, vaarantunut laji. Tavoitteena oli selvittää liito-oravan esiintyminen sellaisilla ranta-alueilla, jonne kaavassa osoitetaan uutta rakentamista. Työssä selvitettiin liito-oravan lisääntymis-, levähdys- ja ruokailualueet, papana-, pesä- ja kolopuut sekä yhteydet muille alueille. Työssä ei esitetä erillisiä suosituksia, sillä uudet liito-oravahavainnot on huomioitu suoraan rantayleiskaavaluonnoksessa 1. Liito-oravaselvityksen teki FM biologi Minna Eskelinen FCG Finnish Consulting Group Oy:n Kuopion toimistosta. Kuva 1. Rantayleiskaava-alueen sijainti. 2 Menetelmät, epävarmuudet ja aikaisemmat havainnot 2.1 Menetelmät ja epävarmuudet Maastokartoitukset suoritettiin 4.-6.5.2010. Ennen maastokäyntiä tarkastettavat kohteet, mahdolliset liito-oravan esiintymisalueet, valittiin olemassa olevien tietojen ja alueelta tehdyn luontoselvityksen 2 sekä ilma- ja satelliiitti- 1 Uuraisten rantayleiskaava. Kaavaehdotus 11.5.2009. 2 Kärkkäinen & Eskelinen 2008
FCG Finnish Consulting Group Oy Liito-oravaselvitys 2 (11) 2.2 Aikaisemmat havainnot 2.3 Käsitteet 3 Liito-orava (Pteromys volans) 3.1 Lajin biologiaa kuvien 3 perusteella. Inventointi kohdistettiin ainoastaan sellaisille alueille, jotka ovat liito-oravalle soveliaita ja joille on kaavassa osoitettu uutta rakentamista. Kohteiksi valittiin varttuneet ja vanhat kuusimetsät sekä järeää haapaa kasvavat lehtipuuvaltaiset metsät. Todennäköisiä liito-oravan elinalueita ovat puulajisuhteiltaan vaihtelevat, eri-ikäisrakenteiset varttuneet kuusikot, joissa kasvaa lehtipuita, etenkin haapaa. Tällaisia metsiä ovat etenkin kalliojyrkänteiden alusmetsät sekä puronvarsi- ja rantametsät. Liito-oravien elinympäristöiksi soveliailta metsäalueilta etsittiin liito-oravien papanoita mahdollisten pesimä-, oleskelu- ja ruokailupuiden juurilta (erityisesti kuusi ja haapa). Liito-oravan lepäily-, ruokailu- ja lisääntymispuun tunnistaminen tapahtuu papanoiden perusteella. Papanoiden tuoreus ja määrä arvioitiin silmämääräisesti. Papanapuun rinnankorkeusläpimitta mitattiin ja katsottiin, onko puussa koloja tai risupesiä. Lisäksi arvioitiin lajille soveltuvan metsäalueen laajuus. Liito-oravan elinalueet koostuvat lisääntymis-, ruokailu- ja liikkumisalueista. Lisääntymisalueiksi tulkittiin toisistaan selvästi erilliset alueet, joilla on reviiripuita. Papanat antavat ainoastaan tietoa lajin esiintymisestä alueella, joten niiden perusteella ei pysty määrittämään eläinten määrää tai niiden elinpiirien laajuutta. Lisääntymisalueet rajattiin pääosin puustollisten ominaisuuksien perusteella. Rantayleiskaava-alueelta tehdyn luontoselvityksen maastoinventoinneissa liito-oravasta ei tehty havaintoja eikä lajista ollut tietoja ympäristöhallinnon Eliölajit-tietojärjestelmässä 4. Vanha havaintotieto liito-oravasta oli Ison ja Pienen Metsälammen rantametsistä vuodelta 1993 5. Esiintymän tarkempi sijainti tai nykytila ei ole tiedossa. Puut, joiden alta löydettiin liito-oravan papanoita, on luokiteltu joko papanapuiksi tai reviiripuiksi. Papanapuiden alta on löydetty liito-oravan papanoita alle 50 kappaletta. Reviiripuiden alla papanoita on yli 50 kappaletta. Liito-oravan elinpiirit/elinalueet koostuvat lisääntymis-, ruokailu- ja liikkumisalueista. Liito-oravan lisääntymispaikka /-alue on alue, jolla naaras pystyy viettämään talven ja saamaan poikasia keväällä. Lisääntymispaikaksi on tulkittu toisistaan selvästi erilliset alueet, joilta on löydetty reviiripuita. Lisääntymispaikat on rajattu pääosin puustollisten ominaisuuksien perusteella. Pesäpaikka on liito-oravan kulloinkin käyttämä pesäpuu, joka voi olla kolopuu tai puu, jossa on risupesä. Jokaisella liitooravalla on vuoden aikana käytössä useita pesäpaikkoja. Liito-oravan luontaisia elinympäristöjä ovat varttuneet kuusivaltaiset sekametsät, joissa kasvaa järeitä haapoja sekä leppää ja koivua. Haapa on tärkeä pesä- ja ravintopuuna. Liito-oravametsissä on tyypillisesti eri-ikäistä 3 www.karttapaikka.fi; www.earth.google.com 4 Ympäristöhallinnon Eliölajit-tietojärjestelmä 2007. 5 Tikkanen O-P 1994
FCG Finnish Consulting Group Oy Liito-oravaselvitys 3 (11) 3.2 Tulokset puustoa ja useita eri latvuskerroksia. Elinalueet ovat usein kallioiden juurilla, rinteissä ja pienvesistöjen varsilla. Myös rauhalliset suuripuiset puistot ja puutarhat kelpaavat, mikäli kolopuita on tarjolla. Liito-oravat pystyvät käyttämään nuoria metsiä, siemenpuuasentoon hakattuja ja varttuneita taimikoita ruokailuun ja liikkumiseen kuusimetsiköstä toiseen. Liito-orava pesii useimmiten käpytikan tai muiden tikkojen tekemässä kolossa (useimmiten haavassa) sekä vanhoissa oravan tai rastaan tekemissä risupesissä kuusessa. Laji pesii myös linnunpöntössä ja rakennuksissakin. Vaihtopesiä on käytössä useita, yleensä 3-8 kappaletta. Vuodessa syntyy 1-2 poikuetta. Ensimmäinen poikue syntyy huhti-toukokuun vaihteessa. Loppukesällä poikaset ovat jo emonsa näköisiä ja lähes samankokoisia. Toinen poikue syntyy kesäkuulla. Yleensä pesueessa on kaksi tai kolme poikasta, harvoin neljä tai vain yksi. Liito-orava elää noin 3-5 -vuotiaaksi. Aikuiset liito-oravat ovat paikkauskollisia ja elävät samassa metsässä vuosia. Aikuisen naaraan elinpiiri on kooltaan yleensä 4-10 ha, keskimäärin 8 ha. Naaras liikkuu säännöllisesti pesä- ja ruokailupaikkojen välillä ja voi oleskella suppealla alueella, jopa samassa pesäkolossa, useita vuosia. Koiraan elinpiiri on useita kymmeniä hehtaareja, keskimäärin noin 60 ha. Koiraat liikkuvat melko vapaasti naaraan valtaamalla alueella sekä eri naaraiden elinpiirien välillä. Syksyllä ja talvella nuoret liito-oravat etsivät itselleen uuden sopivan elinalueen, joka voi sijaita jopa useiden kilometrien päässä synnyinpaikasta. Liito-orava liikkuu liitämällä puista toiseen. Liidot ovat tavallisesti 40 metrin pituisia. Maassa se liikkuu kömpelösti ja yleensä vain muutamia metrejä, jos liito jää lyhyeksi. Pääravintona (noin 80 90 %) liito-oravalla ovat talvisin lepän ja koivun norkot, joita se kerää ja varastoi talveksi koloihin, pönttöihin ja isoille kuusen oksille. Norkkojen puutteessa se syö myös silmuja. Kesäisin ravintona ovat lepän ja haavan lehdet sekä kukat ja marjat. Sille kelpaavat myös koivun kypsyvät siemenet ja vihreät kuusenkävyt, männyn silmut ja kukinnot. Liito-orava on luontodirektiivin liitteen IV(a) laji, jonka lisääntymis- ja levähdyspaikan hävittäminen ja heikentäminen on luonnonsuojelulaissa kielletty (LSL 49.1 ) 6. Suomessa liito-orava on luokiteltu valtakunnallisesti uhanalaiseksi, vaarantuneeksi lajiksi (Rassi ym. 2001). Liitekartassa on esitetty kevään 2010 inventoinneissa tehtyjen liitohavaintojen sekä tiedossa olleiden aiempien havaintojen sijoittuminen Hirvensalmen länsiosan rantayleiskaava-alueella. Tarkempi elinalueen rajaus sekä reviiri- ja papanapuiden sijainnit ilmenevät karttaotteesta (kuva 3), joka on esitetty kohdakuvauksen yhteydessä. Rantayleiskaava-alueelta löydettiin keväällä 2010 ainoastaan yksi liito-oravan elinalue. Uusi rakentaminen sijoittuu pääosin mäntykankaille tai nuoriin metsiin. Useat liito-oravalle soveliaat alueet on jätetty rakentamisen ulkopuolelle muiden luontoarvojen perusteella. Näitä kohteita ei tarkistettu kevään inventoinneissa. 6 LSL:n (luonnonsuojelulaki 20.12.1996/1096) 49.1 :n mukaan EY:n luontodirektiivin liitteessä IV (a) (Neuvoston direktiivi 92/43/ETY luonnonvaraisten elinympäristöjen ja luonnonvaraisten eläinten ja kasvien suojelusta) tarkoitettuihin eläinlajeihin kuuluvien yksilöiden lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on kielletty. (24.6.2004/553). LsA:n (luonnonsuojeluasetus 14.2.1997/160) liitteessä 5 on lueteltu Suomessa luonnonvaraisena esiintyvät luontodirektiivin liitteen IV(a) lajit.
FCG Finnish Consulting Group Oy Liito-oravaselvitys 4 (11) 3.3 Tallahden liito-oravametsä Pinta-ala: 1,4 ha Liito-oravan elinalue sijaitsee Suonteen Kotkatselän itärannalla, Tallahden pohjukassa. Lehtipuuvaltainen rantametsä on laidunvaikutteinen. Sitä rajaavat hylätyt pellot, metsitettyjen peltojen koivikot sekä loma-asutus. Varttuneen puuston vallitsevan latvuskerroksen muodostavat koivu, haapa, kuusi, terväleppä ja harmaaleppä, alikasvoksen harmaaleppä, haapa, kuusi ja koivu. Elinalueen itäosassa ja keskellä on tiheää kuusikkoa, jotka tarjoavat liitooravalle suojaa. Kolohaavat ovat pesäpuita. Hylättyjen peltojen välisessä koivikossa kasvaa nuorta koivua, haapaa ja harmaaleppää. Alueella on merkitystä liito-oravan ruokailualueena. Nuorempaa koivikkoa on myös Vasikkaniemessä, elinalueesta länteen. Alueelta todettiin kolme (3) reviiripuuta, joista osa on kolohaapoja, sekä kaksi (2) papanapuuta. Kaavaehdotuksessa kohteelle merkityt kolme rakennuspaikkaa on kaavaluonnoksessa sijoitettu muualle. Muita kohteen luontoarvoja ovat rantavyöhykkeen rantaluhdat, jotka vaihettuvat tervaleppäluhdista, pajuluhtiin ja avoimiin ruoho-saraluhtiin. Luhtaiset rannat ovat viitasammakon kutulahtea. Kuva 2. Tallahden elinaluetta ympäröivät hylätyt pellot. Taulukko 1. Tallahden liito-oravametsän reviiri- ja papanapuut. Läpimitta on puun rinnankorkeusläpimitta. Nro Puulaji Papanamäärä (kpl) Läpimitta (cm) x y Huom. 1 Haapa alle 10 40-45 3 475 583 6 847 238 2 Haapa 100-500 30-35 3 475 547 6 847 208 kuusikon reunassa 3 Kuusi alle 10 30-35 3 475 538 6 847 150 kivikkopenkereellä kolopuu kivikkopenkereellä 4 Haapa yli 500 40-45 3 475 534 6 847 150 5 Kuusi 50-100 25-30 3 475 600 6 847 280
FCG Finnish Consulting Group Oy Liito-oravaselvitys 5 (11) Kuva 3. Tallahden liito-oravametsän rajaus (vihreä rasteri), ruokailualue (sininen rasteri), reviiripuut (punainen neliö), papanapuut (sininen ympyrä). Kuva 4. Liito-oravan elinalue on lehtipuuvaltaista sekametsää. Kuvassa keskellä liito-oravan pesäpuu (puu nro 4).
FCG Finnish Consulting Group Oy Liito-oravaselvitys 6 (11) Kuva 5. Elinalueen keskellä oleva kuusikko tarjoaa liito-oravalle suojaa. 4 Viitasammakko (Rana arvalis) 4.1 Lajin biologiaa Viitasammakko elää kosteissa ympäristöissä. Laji suosii elinympäristöinään rantoja, tuoreita kangasmetsiä, soita, niittyjä ja puutarhoja. Kutupaikakseen ne tarvitsevat vesistöjä ja tulvarantoja. Keväällä viitasammakot oleilevat kutuvesissä sekä niiden lähettyvillä. Viitasammakko talvehtii vesien pohjissa horroksessa. Talvihorros alkaa Etelä- Suomessa syys-lokakuussa. Laji suosii talvehtimispaikkana suurempia lampia ja järviä. Keväällä horros päättyy huhti-toukokuussa, minkä jälkeen alkaa viitasammakon kutu. Kutuaikana sammakot kokoontuvat suurina joukkoina tulvivien järvien ja lampien reheväkasvuisille rannoille. Kutu on vilkkaimmillaan öisin. Kutumenot kestävät useita vuorokausia, ja niiden lopuksi naaras laskee 500-2000 munaa muutamana klönttinä, jotka painuvat pohjaan ja jäävät sinne (päinvastoin kuin tavallisen sammakon munat, jotka kohoavat pintaan). Sukukypsä viitasammakko on kolmantena tai neljäntenä kesänään. Se voi elää 8-10 vuotiaaksi. Suomessa viitasammakkoa tavataan lähes koko maassa. Pohjoisin havainto on Ivalosta. Pohjoisessa vitasammakko on eteläosia harvalukuisempi, Keski- Suomessa laji on todennäköisesti paikoin jopa sammakkoa runsaslukuisempi. Viitasammakko on luontodirektiivin liitteen IV(a) laji, jonka lisääntymis- ja levähdyspaikan hävittäminen ja heikentäminen on luonnonsuojelulaissa kielletty (LSL 49.1 ) 7. Laji on Suomessa rauhoitettu. Maastoinventoinnin yhteydessä löydettiin kaksi viitasammakon kutulahtea, jotka sijaitseva Tallahdessa Suonteen Kotkatselän itärannalla sekä Metäslahdessa Vahvajärven itärannalla. 7 LSL:n (luonnonsuojelulaki 20.12.1996/1096) 49.1 :n mukaan EY:n luontodirektiivin liitteessä IV (a) (Neuvoston direktiivi 92/43/ETY luonnonvaraisten elinympäristöjen ja luonnonvaraisten eläinten ja kasvien suojelusta) tarkoitettuihin eläinlajeihin kuuluvien yksilöiden lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on kielletty. (24.6.2004/553). LsA:n (luonnonsuojeluasetus 14.2.1997/160) liitteessä 5 on lueteltu Suomessa luonnonvaraisena esiintyvät luontodirektiivin liitteen IV(a) lajit.
FCG Finnish Consulting Group Oy Liito-oravaselvitys 7 (11) 4.2 Tallahti, Suontee Tallahden pohjukan ja Sanonniemen välinen alava, luhtainen ranta-alue on viitasammakon ja sammakon kutulahti. Kutevia yksilöitä todettiin noin 400 metrin matkalla. Alavat rannat ovat tervaleppä- ja pajuluhtaa sekä ruohosaraluhtaa, joissa tulva-aikaan on runsaasti vesilampareita. Luhtia reunustaa leveälti järviruokovyöhyke. Kaavaehdotuksessa kohteelle merkityt kolme rakennuspaikkaa on kaavaluonnoksessa sijoitettu muualle, joten rannat säilyvät luonnontilaisina ja niiden merkitys viitasammakon kutulahtena säilyy. Suomen luontotyyppien uhanalaisuusluokituksessa 8 tervaleppäluhdat on luokitettu vaarantuneeksi (VU) ja pajuluhdat silmälläpidettäväksi (NT) luontotyypiksi. Rantaluhdat ovat metsälain erityisen tärkeitä elinympäristöjä (MetsäL 10 ). Kuva 6. Viitasammakon kutulahti, Tallahti-Sanonniemi. 8 Raunio ym. 2008
FCG Finnish Consulting Group Oy Liito-oravaselvitys Minna Eskelinen 24.6.2010 4.3 8 (11) Kuva 7. vikoiksi. Tallahden tervaleppä- ja pajuluhdat vaihettuvat avoluhdiksi ja ruo- Kuva 8. Rantaluhdan tulvavesilammikot soveltuvat viitasammakon kutuun. Metäslahti, Vahvajärvi Vahvajärven itärannan Metäslahden pohjukka on viitasammakon ja sammakon kutulahti. Alavat rannat ovat matalaa ruovikkorantaa. Eniten kutevia sammakoita on luhtaisen koivikon edustalla, jonka vesirajassa on tulva-aikaan vesilammikoita. Rantojen pajukkoa on raivattu. Kaavan toteuttaminen ei muuta lahden luonnontilaa eikä siten heikennä sen merkitystä viitasammakon kutulahtena. Suomen luontotyyppien uhanalaisuusluokituksessa8 pajuluhdat on luokitettu silmälläpidettäväksi luontotyypiksi. Rantaluhdat ovat metsälain erityisen tärkeitä elinympäristöjä (MetsäL 10 ).
FCG Finnish Consulting Group Oy Liito-oravaselvitys 9 (11) Kuva 9. Viitasammakon kutulahti, Metäslahti. Kuva 10. Metäslahti on matalaa ruovikkorantaa, jonka alavilla osilla on luhtaista koivikkoa. Rantapensastoa on raivattu.
FCG Finnish Consulting Group Oy Liito-oravaselvitys 10 (11) FCG Finnish Consulting Group Oy Hyväksynyt: Timo Leskinen aluetoimiston päällikkö, DI Laatinut: Minna Eskelinen biologi, FM Lähteet Below, A. (toim.). 2000: Suojelualueverkoston merkitys eräille nisäkäs- ja lintulajeille. Metsähallituksen luonnonsuojelujulkaisuja. Sarja A 121. Hanski, I. K. 2006: Liito-oravan Pteromys volans Suomen kannan koon arviointi. Loppuraportti. Luonnontieteellinen keskusmuseo. Hanski, I. K., Henttonen, H., Liukko, U-M., Meriluoto, M. & Mäkelä, A. 2001: Liito-oravan (Pteromys volans) biologia ja suojelu Suomessa. Suomen ympäristö 459. Ympäristöministeriö, Helsinki. Jokinen, A., Nygren, N., Haila, Y. & Schrader, M. 2007: Yhteiseloa liito-oravan kanssa. Liito-oravan suojelun ja kasvavan kaupunkiseudun maankäytön tarpeiden yhteensovittaminen. Suomen ympäristö 20. Pirkanmaan ympäristökeskus. Kärkkäinen, J. & Eskelinen, M. 2008: Hirvensalmen länsiosan rantayleiskaava. Luonto- ja maisemaselvitys. FCG Planeko Oy. Marttila, V., Heikkilä, H., Hellas, K., Liukko, U-M., Malmberg, O., Merisaari, H., Salminen, P. & Laanikari, J. 2002: Liito-oravatyöryhmän 2002 raportti. - Työryhmämuistio MMM 2002:21. Maa- ja metsätalousministeriö, Helsinki. Pöntinen, B. 2001: Liito-orava. Kirjapaino Stencca, Vaasa. Rassi, P., Alanen, A., Kanerva, T. & Mannerkoski, I. (toim.) 2001: Suomen lajien uhanalaisuus 2000. - Ympäristöministeriö, Helsinki, 432 s. Uhanalaisten lajien II seurantatyöryhmä.
FCG Finnish Consulting Group Oy Liito-oravaselvitys 11 (11) Raunio, A., Schulman, A. & Kontula, T. (toim.) 2008a: Suomen luontotyyppien uhanalaisuus Osa 1: Tulokset ja arvioinnin perusteet. Suomen ympäristö 8/2008. Suomen ympäristökeskus. Raunio, A., Schulman, A. & Kontula, T. (toim.) 2008b: Suomen luontotyyppien uhanalaisuus Osa 2: Luontotyyppien kuvaukset. Suomen ympäristö 8/2008. Suomen ympäristökeskus. Sierla, L., Lammi, E., Mannila, J. & Nironen, M. 2004: Direktiivilajien huomioon ottaminen suunnittelussa. Suomen ympäristö 742. Ympäristöministeriö, Helsinki. Söderman, T. 2003: Luontoselvitykset ja luontovaikutusten arviointi kaavoituksessa, YVA-menettelyssä ja Natura-arvioinnissa. Ympäristöopas 109. Suomen ympäristökeskus, Helsinki. Tikkanen, O-P. 1994: Hirvensalmen luonto ja arvokkaat luontokohteet. - Mikkelin seudun ympäristökeskus. Ympäristöministeriö. 2005: Liito-oravan huomioon ottaminen kaavoituksessa. Kirje YM/1/501/2005.