Nuorisotiloille toimintamalli koulupudokkuuden ennalta ehkäisemiseen

Nuorisotiloille toimintamalli koulupudokkuuden ennalta ehkäisemiseen Mannerheimin Lastensuojeluliitto REINFORCEMENT OF NON-FORMAL EDUCATION AND THE SOCIAL PARTICIPATION OF YOUTH IN YOUTH CENTRES -projekti YOUTH programme, action 5

SISÄLLYSLUETTELO 1 JOHDANTO...2 2 KOULUSTA PUTOAMINEN, KOULUTUKSELLINEN HUONO-OSAISUUS JA SYRJÄYTYMISEN RISKI...2 2.1 Koulusta putoamisen taustalla olevat mekanismit koulutuksellinen valikointi ja huonoosaisuuden mekanismit...2 2.2 Koulusta putoamisen prosessi...4 2.3 Syrjäytymisen ja marginalisaation uhka...5 3 KOULUPUDOKKUUDEN EHKÄISEMISEEN LIITTYVÄ TOIMINTA NUORISOTILOILLA.....6 4 TOIMINTAMALLIN PEDAGOGINEN VIITEKEHYS PEDAGOGINEN RAKKAUS JA SORRETTUJEN PEDAGOGIIKKA...6 5 NUOREN ITSETUNNON VAHVISTAMINEN OSANA KOULUPUDOKKUUDEN EHKÄISESMISTÄ...8 5.1 Minäkuva eli minäkäsitys millainen minä olen...8 5.2 Itsetunto miten suhtaudun itseeni...10 5.3 Miten voin nuoriso-ohjaajana vahvistaa nuoren itsetuntoa?...12 6 NUORISOTILOILLE TOIMINTAMALLI KOULUPUDOKKUUDEN ENNALTA EHKÄISEMISEEN...13 6.1 Toimintamallin toteutukseen valmistautuminen...14 6.2 Nuoren itsetunnon vahvistamiseen tähtäävät nuoriso-ohjaajan ohjaamat harjoitukset...16 6.3. Nuoren yksin tai parin kanssa ohjaama toiminta muille nuorille...23 6.4 Nuoriso-ohjaajien organisoimat illat vanhemmille...23 7 LOPUKSI...25 LÄHTEET...26 LIITTEET...29 1

1 JOHDANTO Tässä raportissa esitellään nuorisotiloille suunniteltu toimintamalli koulupudokkuuden ehkäisemiseen. Koulupudokkailla tarkoitetaan tässä raportissa nuoria, jotka eivät saa suoritettua peruskoulua loppuun sekä toisen asteen koulutuksen nivelvaiheessa putoavia. Tämä malli on suunniteltu ennalta ehkäiseväksi eli sen toivotaan tarjoavan apua jo hyvissä ajoin ennen kuin nuori on putoamassa koulusta tai koulutuksesta. Tämä tukimalli on kehitetty osana kreikkalaisen ARSIS-järjestön (Association for the Social Support of Youth) koordinoimaa EU-hanketta Reinforcement of non formal education and the social participation of youth in youth centres. Toimintamalli on syntynyt touko-kesäkuussa 2007 tehdyn selvityksen pohjalta, jossa tutkittiin nuorisotilojen epämuodollista kasvatusta ja koulupudokkuuden ehkäisemiseen liittyviä toimintoja. Tärkeää on kuitenkin huomata, että koulupudokkuus on ilmiönä hyvin monisyinen ja monitahoinen. Tämä malli on vain yksi lähestymistapa ja yksinään riittämätön osa koulupudokkuuden ennalta ehkäisyä, jossa tarvitaan monialaista yhteistyötä. Tämä malli ei ole suunniteltu peruskoulusta jo pudonneiden tai jo pitkään koulujärjestelmästä pois olleiden nuorten tilanteiden ratkaisemiseen. 2 KOULUSTA PUTOAMINEN, KOULUTUKSELLINEN HUONO-OSAISUUS JA SYRJÄYTYMISEN RISKI 2.1 Koulusta putoamisen taustalla olevat mekanismit koulutuksellinen valikointi ja huonoosaisuuden mekanismit Yksi koulutuksen tehtävistä on aina ollut yhteiskunnallisiin asemiin valikointi, joka on perustunut yhteiskunnallisiin valtasuhteisiin 1. Koulutusta on syytä tarkastella valikoitumisen näkökulmasta kahdesta suunnasta. Tärkeää on tarkastella ensinnäkin sitä, minkälaisista lähtökohdista ihmiset tulevat koulutukseen, ja toisaalta minkälaisiin yhteiskunnallisiin asemiin he päätyvät. Lisäksi huomioon tulee ottaa myös se, mitä ihmisille tapahtuu koulutuksessa. 2 Pystyykö esimerkiksi heikosta sosiaalisesta asemasta ja matalan koulutustason omaavasta perheestä tuleva nuori kasvattamaan perheeltään saamaa kulttuurista ja koulutuksellista pääomaa vai käykö niin, että nuori ei saa tukea koulutukselliseen kohoamiseen ja mahdollisesti jättäytyy pois toisen asteen koulutuksesta tai lopettaa peruskoulun kesken? Tutkijoiden mukaan koulutusjärjestelmässä lajitellaan oppilaita jatkuvasti hyviin ja kehityskelvottomiin esimerkiksi numeroiden, tutkintojen ja oppiarvojen avulla. Tällöin ensimmäisiä 1 Antikainen, Rinne ja Koski 2000; Kuula 2000; 7 9; Silvennoinen 2002 2 Silvennoinen 2002, 53 2

huonoiksi tai kehityskelvottomiksi leimautuvia ovat ne, jotka ovat tulleet kouluun heikoimmista lähtökohdista. 3 Lapset ja nuoret saavat alaluokilta lähtien mukautua siihen, että koulutukseen kuuluu yksilöiden välinen kilpailu, jatkuva arvioitavana oleminen sekä sarja toisiaan seuraavia vapaita valintoja. Näiden käytäntöjen muodostamaan todellisuuteen tottuminen saa asiat näyttämään siltä, että menetys ja marginalisoituminen johtuisivat yksilöiden omista ansioista tai henkilökohtaisista puutteista. 4 Oppilaat, jotka sijoittuvat arvosanajakauman heikkoon päähään, saavat jatkuvasti koulussa pärjäämisestään huonoa palautetta. Tämä vaikuttaa heidän käsitykseensä itsestään ja oppimiskyvystään. Lisäksi se myös muokkaa oppilaan käsitystä siitä, kuinka pitkälle kouluttautumista on järkevää jatkaa. 5 Etenkin ranskalaisen, mutta myös suomalaisen, kriittisen sosiologisen tutkimuksen mukaan koulujärjestelmässä on huono-osaisuutta uusintavia mekanismeja. Vaikka nämä mekanismit saattavat tuntua kärkeviltä tai liian yleistäviltä, kasvattajan on tarpeellista tiedostaa seuraavat tutkimuksessa esiin tulleet mekanismit. Ensinnäkin näiden tutkimusten mukaan koulussa kohdistetaan alempien sosiaaliluokkien lapsiin matalampia odotuksia kuin ylempien sosiaaliluokkien lapsiin. Toinen mekanismi liittyy siihen, että kun matalampien sosiaaliluokkien lapset saavuttavat jonkin verran menestystä, he ja heidän perheensä ovat taipuvaisia tekemään ns. vääriä tai huonoja valintoja koulutuksen suhteen. Kolmanneksi koulussa puhutaan koulunkäynnistä ja opiskelusta liian akateemisena matalampien sosiaaliluokkien lapsille ja nuorille sekä tuetaan heidän kohdallaan heidän perheestään perimiä tapojaan ja valintataipumuksiaan. Lisäksi alemmista sosiaaliluokista tulevat lapset ovat koulutusjärjestelmässä heikommassa asemassa kuin ylempien sosiaaliluokkien lapset, koska koulussa opiskeltavat asiat ja välitettävät tiedot, taidot ja asenteet vastaavat enemmänkin ylempien sosiaaliluokkien omaamia valmiuksia. 6 Se miten perheet suhtautuvat lapsen koulunkäyntiin ja sen tukemiseen riippuu heidän luokkasidonnaisesta arvosysteemistään, taloudellisesta, sosiaalisesta ja kulttuurisesta pääomastaan 7. Ne, jotka pystyvät perheidensä avulla hyötymään tiedosta, joka koskee koulutusta, pystyvät tekemään kannattavampia koulusijoituksia ja koulutusvalintoja 8. Työväestöön lukeutuvien perheiden on helpompi hyväksyä kuin keskiluokkaisten, että koulussa keskinkertaisiksi tai huonoiksi osoittautuneet lapset tyytyvät lyhyeen koulutusreittiin. Perheissä, joissa voimavarat on heikot, ajatellaan, ettei 3 Silvennoinen 2002, 57 4 Silvennoinen 2002, 200 5 Silvennoinen 2002, 58 59 6 Harker 1990, 834 837, 840; Bourdieu ja Passeron 2000; ks. myös Rinne ja Kivirauma 2003; Silvennoinen 2002 7 Bourdieu ja Passeron 2000 8 Bourdieu 1998, 37 3

kannata ottaa riskiä ja jatkaa koulunkäyntiä korkeammalla tasolla. 9 Näin ollen matalan koulutustaustan omaavien perheiden lasten mahdollinen negatiivinen asenne koulua kohtaan johtaa muita nuoria todennäköisemmin koulun vähättelyyn sekä sen hyväksyntään, että he karsiutuvat pois menestyvistä. Oppilaat, jotka eivät usko pääsevänsä kovin pitkälle, eivät useinkaan koe koulumenestystä kovin tärkeäksi. Näin ollen koulun keskeyttäminen voidaan nähdä tavallaan rationaalisena valintana. 10 2.2 Koulusta putoamisen prosessi Koulun keskeyttämisessä voidaan erottaa monenlaisia yksilöön, perheeseen, kouluun ja lähiympäristöön liittyviä tekijöitä, jotka kaikki vaikuttavat koulun keskeyttämiseen 11. Komonen (1997;1999) on tutkinut koulun keskeyttäneitä nuoria. Koulun keskeyttäneiden nuorten kertomuksissa vallitsevaksi teemaksi nousi epäonnistumisen ja ajautumisen tunne. Putoamisen prosessissa onkin tutkimuksen mukaan kyse oppilaan ja koulun kulttuurin yhteentörmäyksestä, jossa nuori on määritelty poikkeavaksi. Tutkittuja nuoria määritti epäonnistujan leima. Näiden nuorten koulutaival oli alkanut mukavasti niin kuin muillakin oppilailla, mutta vuosien varrella koulunkäynti muuttui hankalaksi. Nuorten ongelmat olivat alkaneet vaikeuksina tietyissä oppiaineissa. Tästä seurasi opiskelun muuttuminen kiinnostamattomaksi ja huomion siirtyminen muiden asioiden tekemiseen. Tämä puolestaan johti yhteydenottoihin opettajan kanssa. Tutkitut nuoret kokivat, että heidät leimattiin ja että heitä syytettiin aina ensimmäiseksi. Ketjua vahvisti nuorten perheen kyvyttömyys tukea ja kannustaa koulunkäynnissä. Nämä nuoret tulivatkin alemmista yhteiskuntaluokista. 12 Koulun keskeyttäneitä tutkittaessa keskeisenä tekijänä on tunnistettu myös perheen tai tärkeän ihmisen menettäminen, josta seuraa sosiaalisen tuen ja positiivisen kontrollin menettäminen. 13 Konkreettisimpina näkyvinä syinä koulusta putoamiseen on havaittu poissaolojen kierre ja epäsosiaalinen käyttäytyminen, vanhempien tuen puuttuminen, oppimisvaikeudet ja terveydelliset syyt, etenkin mielenterveydelliset ongelmat, kuten yksinäisyys, turhautuminen, masennus, näköalattomuus ja pelot. 14 9 Silvennoinen 2002, 59 10 Silvennoinen 2002, 58 59 11 Komonen 1997; 1999; 2001; Kallunki ja Kangaskesti 1997; Inkala, Haavisto ja Tuuri 2000, 4; Lintinen 2005; Rajala 2004 12 Komonen 1997, 95; 1999; ks. myös Lintinen 2005 13 Takala 162, 166 14 Inkala, Haavisto ja Tuuri 2000 4

2.3 Syrjäytymisen ja marginalisaation uhka Syrjäytymisen käsite samaistetaan usein marginalisaatioon, alaluokkaisuuteen, köyhyyteen ja huono-osaisuuteen. Jos syrjäytymisen käsitettä halutaan eritellä tarkemmin, se voidaan ymmärtää huono-osaistumisen prosessiksi ja erottaa näin ollen marginalisoitumisesta, joka voidaan puolestaan ymmärtää valtavirran ulkopuolella olemisena, johon ei välttämättä liity huono-osaisuutta. 15 Joukko ihmisistä on aina jäänyt syrjään yhteiskunnasta sivistymättömyytensä, erilaisuutensa, käyttäytymisensä, arvosanojensa tai tietoisen syrjinnän tuloksena. Hyvin usein nämä ihmiset ovat jääneet syrjään koulutuksen osoittaessa heidän tarpeettomuutensa, kelvottomuutensa tai poikkeavuutensa suhteessa niin sanottuun normaalikansalaisuuteen. Rinteen ja Kivirauman (2003, 48) mukaan koulutus muodostaa keskeisen valikointimekanismin syrjäytymiseen, yhteiskunnalliseen huono-osaisuuteen ja ulossulkemiseen. 16 Puutteellinen koulutus heikentää ihmisen kaikkinaisia selviytymismahdollisuuksia kilpailuyhteiskunnassa. Työmarkkinoilla kouluttamattomien ja vähänkoulutettujen asema on koko ajan heikentynyt työelämän ammatilliseen koulutukseen liittämien vaatimusten jatkuvasti korottuessa ja koulutuksellisen inflaation edetessä. Peruskoulun jälkeen koulutusuransa päättävistä nuorista on tullut suuresti epäilyttävää stigmaa kantavaa joukkoa. Työmarkkinoilta syrjäytyminen näyttääkin olevan rajua erityisesti niiden nuorten kohdalla, jotka ovat syrjäytetty varhaisessa vaiheessa koulutusmarkkinoilta 17. Työttömyyden riski on kasvanut tällä vuosikymmenellä sitä mukaa, kun tietojen ja taitojen vähimmäisvaatimusten taso on työmarkkinoilla kasvanut ja samalla vaadittavan koulutustutkinnon minimitaso on kohonnut. 18 Todennäköisimmin työmarkkinoilla kaikista huonoimmassa asemassa ovat nuoret, jotka ovat keskeyttäneet peruskoulun, ovat olleet tarkkailuluokalla, ovat muuten päättäneet peruskoulunsa huonolla todistuksella, ja hakeutuvat peruskoulusta suoraan työmarkkinoille 19. On kuitenkin syytä huomata, että kaikkia koulutuksen keskeyttäneitä ei voida luokitella suoraan syrjäytyneiksi. Osalla koulutuksen keskeyttämisen syynä on putoaminen koulutusmarkkinoilta, kun taas toisilla on enemmänkin kyse koulutuksen pysäyttämisestä ja jossain vaiheessa vaihdosta toiseen koulutukseen 20. 15 Rinne ja Kivirauma 2003, 16; Järvinen ja Jahnukainen 2001, 126 16 Rinne ja Kivirauma 2003, 31,46,58 17 Rinne ja Kivirauma 2003, 60; ks. myös Kallunki ja Kangaskesti 1997, 73; Komonen 1997 18 Rinne ja Salmi 1999, 88 89 19 Silvennoinen 2002, 72 20 Komonen 1997; Komonen 1999; 2001, 10 14; Rinne ja Kivirauma 2003, 49 5

3 KOULUPUDOKKUUDEN EHKÄISEMISEEN LIITTYVÄ TOIMINTA NUORISOTILOILLA Touko-kesäkuussa 2007 tehtiin selvitys 21, jossa tutkittiin nuorisotilojen epämuodollista kasvatusta ja koulupudokkuuden ehkäisyä. Selvitykseen valittiin yhteensä kymmenen sellaista nuorisotilaa, joilla on jotain koulupudokkuuden ehkäisemiseen tai koulupudokkaiden tukemiseen liittyvää toimintaa. Selvityksessä oli mukana kaksi nuorisotilaa Helsingistä, Vantaalta ja Jyväskylästä sekä yksi nuorisotila Espoosta, Kauniaisista, Turusta ja Lahdesta. Tutkituilla nuorisotaloilla oli käytössä yhteensä seitsemän erilaista koulupudokkuuden ehkäisemiseen ja koulupudokkaiden tukemiseen liittyvää toimintamuotoa. Koulun kanssa yhteistyössä toteutettaviin tukitoimintoihin kuuluvat toimintaluokka, pajakoulutoiminta, Oma ura -projekti, tsemppileiri ja Potkuri -projekti. Nuorisotilojen kokonaan oman toiminnan muotoja ovat koulunkäyntiin ja opiskeluun liittyvä henkilökohtainen ohjaus, kohdennettu työ ja englannin kielen kerho maahanmuuttajille. Näissä toimintamuodoissa nuoriso-ohjaajat ovat käyttäneet monenlaisia menetelmiä ja apuvälineitä. Koulupudokkuutta on pyritty ehkäisemään ensinnäkin vaikuttamalla nuoren itsetuntoon ja luomalla nuorille onnistumisen kokemuksia. Nuorten itsetuntoa on pyritty kohottamaan esimerkiksi antamalla paljon positiivista palautetta, olemalla kiinnostuneita nuoren hyvinvoinnista ja käsittelemällä nuorten kanssa tunteita. Nuorten motivointi ja koulunkäynnin merkityksestä keskustelu ovat myös kuuluneet vahvasti koulupudokkuuden ehkäisemiseen. Peruskouluikäisten kohdalla tärkeitä keinoja ovat olleet myös koulutehtävien tekeminen yhdessä, kokeiden tekeminen ja kokeisiin valmistautuminen sekä työharjoittelujaksot kun taas toisen asteen nivelvaiheessa olevien nuorten kanssa tärkeitä välineitä ovat olleet sopivan opiskelupaikan etsiminen ja opiskelupaikan haussa tukemien ja ohjaaminen sekä työharjoittelut. Keskeisiin menetelmiin on myös kuulunut sekä ilmaisutaidon ja kädentaitojen hyödyntäminen sekä seikkailutoiminnalliset harjoitukset ja menetelmät. Yhteistyö vanhempien kanssa on myös koettu parissa nuorisotilassa hyvin tärkeäksi. 4 TOIMINTAMALLIN PEDAGOGINEN VIITEKEHYS PEDAGOGINEN RAKKAUS JA SORRETTUJEN PEDAGOGIIKKA Nykyään koululaitoksen ja kasvatusinstituutioiden piirissä painottuu paljon suoritusten mittaaminen, kilpailu ja kouluja halutaan jopa laittaa paremmuusjärjestykseen. Myös yksittäiset ihmiset ovat tottuneet määrittämään arvonsa välineellisten suoritusten kautta. 22 Tällaisen suorituskeskeisen tai markkinalähtöisen ajattelun sijaan tarvitaan pedagogista rakkautta. Skinnarin (2004, 29) mukaan 21 Hannus, S. 2007. Nuorisotilojen nonformaali kasvatus ja koulupudokkuuden ehkäiseminen. Selvitys tulee luettavaksi ARSIS-järjestön internetsivuille. 22 Skinnari 2004, 29 6

pedagoginen rakkaus on lähestymistapa, jossa korostuu jokaisen ihmisen arvokkuus ja korvaamattomuus riippumatta hänen suorituksistaan. Pedagogisessa rakkaudessa siirrytään pois ihmisen suoritusten korostamisesta ja pyritään kokonaisvaltaiseen inhimillisen kasvun tukemiseen. Kyse on kasvamaan saattamisesta, halusta pyrkiä ymmärtämään nuorta tämän tilanteessa, halusta kysyä kasvavan todellisia tarpeita ja tukea häntä löytämään itselleen merkityksellinen elämäntie. 23 Pedagoginen rakkaus on ennen kaikkea aitoa välittämistä, läsnä oloa ja nuoren tilanteessa myötäelämistä. Pedagoginen rakkaus edellyttää myös kasvattajalta kykyä tiedostaa omia tunteitaan ja käsitellä nuorten kanssa tunteita. 24 Freiren sorrettujen pedagogiikka perustuu haluun asettua tukemaan heikossa asemassa olevia ihmisiä. Sorrettujen pedagogiikan perustavana ideana voidaan pitää ajatusta oppimisprosessista, jonka kautta oppivan on mahdollista luoda myönteinen käsitys itsestään. 25 Kekkonen (1993) on nostanut Freiren sorrettujen pedagogiikasta esiin seuraavat periaatteet, jotka voi nähdä hyvinä lähtökohtina myös koulupudokkuuden ehkäisyssä. 1) Normaaliin koulujärjestelmään ja opetukseen sisältyy kilpailua, jossa alemmista sosiaaliluokista tulevat oppilaat ovat heikommassa asemassa kuin keskiluokista tulevat oppilaat. Näin ollen on todennäköistä, että he pärjäävät huonosti ja heidän (ennestään alhainen) itsetuntonsa laskee. 2) Kasvatuksen perussisältönä tulee aina olla opiskelijoiden yhteiskunnallisen tietoisuuden herättäminen ja heidän itsetuntonsa vahvistaminen. 3) Heikossa asemassa olevat nuoret on saatava uskomaan omiin vaikutusmahdollisuuksiinsa ja tuomaan oman äänensä esiin. 4) Oppimistapahtuman keskeinen asia on osanottajien välinen dialogi, joka harjaannuttaa toinen toistensa kuuntelemiseen ja luo lämpimän, jopa rakastavan luottamuksellisen ilmapiirin oppimiselle. 5) Tietoisuuteen herättävä vapauttava oppiminen tapahtuu kokemusten, elämysten, dialogin, päättelyn ja toiminnan kautta. Todellinen oppiminen vaatii toimintaa. 6) Hedelmällisen oppimisen ehtona on, että ennen opetuksen alkua ohjaajan on tutustuttava oppijoidensa elämänpiiriin, heidän taustaansa, puhetapaansa ja kulttuuriinsa. 26 23 Skinnari 2004, 29 30, 51 24 Mäki-Opas 1999, 107 108 25 Keskitalo-Foley 1996, 7 26 Kekkonen 1993, 175 7

5 NUOREN ITSETUNNON VAHVISTAMINEN OSANA KOULUPUDOKKUUDEN EHKÄISESMISTÄ Toimintamallin keskeinen ajatus on putoamisriskissä olevan nuoren itsetunnon vahvistaminen. Nuoren itsetuntoa pyritään vahvistamaan sekä nuoriso-ohjaajan ohjaamien harjoitusten avulla että nuoren itse tai parin kanssa muille nuorille ohjaaman toiminnan avulla, jossa hän pääsee toteuttamaan omia vahvuuksiaan. Sekä koulupudokkuuteen, koulutuksellisen huono-osaisuuden mekanismeihin että syrjäytymiseen ja marginalisaatioon liittyvät tutkimustulokset viittaavat siihen, että koulusta putoamisriskissä olevien nuorten itsetunto tarvitsee vahvistamista. Lisäksi nuorisotilojen nonformaalia kasvatusta ja koulupudokkuuden ehkäisyyn liittyviä toimintoja koskevassa selvityksessä tuli esille, että koulupudokkuutta on pyritty ehkäisemään pyrkimällä kohottamaan nuorten itsetuntoa. 5.1 Minäkuva eli minäkäsitys millainen minä olen Minäkuva eli minäkäsitys vaikuttaa itsetuntoon. Se on niiden käsitysten, asenteiden ja tuntemusten joukko, joka nuorella on ominaisuuksistaan, kyvyistään ja suhteestaan ympärillään oleviin ihmisiin ja yhteisöihin. Se voi olla hyvinkin muuttuva; miltei mikä tahansa kokemus voi vaikuttaa siihen. Ihmisen minäkäsityksenä voidaan pitää sitä tapaa, jolla hän määrittelee ja luokittelee itsensä. Nuorella on toki monta erilaista käsitystä itsestään, sukupuolestaan, kyvyistään, henkilökohtaisista piirteistään ja niin edelleen. Nämä käsitykset voivat myös liittyä toisiinsa. Itsestä muodostunut käsitys vaikuttaa siihen, millaista uutta tietoa nuori ottaa vastaan ja kuinka nopeasti hän on valmis niin tekemään. 27 Minäkäsityksen sävyyn vaikuttavat ihmissuhteemme ja käsityksemme itsestämme, ja ne heijastavat muiden käsityksiä meistä. Näin ollen nuori näkee itsensä sellaisena kuin muut hänet näkevät, mutta ei ketkä tahansa muut, vaan hän valitsee itselleen tärkeimpien ihmisten suhtautumistapoja ja mielipiteitä omikseen. Minäkäsityksen muotoutuminen alkaa jo hyvin varhain ja se muuttuu koko ihmisen elämän ajan, koska se on riippuvainen ihmissuhteista. 28 27 Helkama ym. 1999, 361-363; Jaarni 2004, 24-25, 39 28 Helkama ym. 1999, 361-363; Jaarni 2004, 24-25 8

Nuorta ympäröivillä sosiaalisilla rakenteilla, kuten perheellä, etnisellä taustalla ja sosioekonomisella asemalla, on vaikutusta minäkuvan kehittymiseen, ja ne rakentavat nuoren itsearvostuksen perustan. Erilaisista kasvuympäristöistä ja -taustoista tulevat nuoret arvostavat itseään eri tavoin ja näkevät itsensä eri tavalla. Vaikka toiset ihmiset ovat tärkeitä minäkäsityksen kehitykselle, kokonaan he eivät sitä määrittele. Nuori toimii myös itsenäisesti ja minäkäsitys kehittyy tämän toiminnan tuloksena. Esimerkiksi harrastuksessa opittu tieto omasta lahjakkuudesta ja halukkuudesta käyttää aikaa harjoitteluun voi tulla osaksi minäkäsitystä. 29 Näkyvät ominaisuudet tulevat herkästi osaksi nuoren minäkäsitystä. Pituus, paino, kasvonpiirteet, ihonväri ja sukupuoli näkyvät väistämättä ulospäin, ja vuorovaikutus muiden kanssa opettaa näiden ominaisuuksien merkityksen kulttuurissamme. Varsinkin ympäristöstä poikkeavat ominaisuudet liitetään usein nuoren minäkäsitykseen. Jos nuori havaitsee eron itsensä ja muiden välillä, tietoisuus tästä poikkeavasta ominaisuudesta lisääntyy. 30 Tosiasiat, kuten ikä, paino ja pituus on helppo saada selville. Useimmat ominaisuutemme ovat kuitenkin sosiaalisia, eikä niihin ole olemassa mittareita. Toisiin vertaaminen on tärkein prosessi, jonka avulla ihmiset päättelevät ja oppivat tuntemaan, millaisia he todella ovat. Esimerkiksi luokassa tapahtuva vertailu vaikuttaa merkitsevästi lasten minäkäsitykseen. 31 Ihmisen tietoisuus omasta minäkäsityksestään vaihtelee. Esimerkiksi jotakin rutiinia toteuttaessaan ihminen todennäköisesti ei ole korostetun tietoinen itsestään ja toimistaan. Sen sijaan, kun nuori pitää esitelmää luokan edessä ja muut tuijottavat häntä, nuori on todennäköisesti hyvin tietoinen itsestään hän jännittää sitä, miltä hän mahtaa muiden silmissä näyttää ja miten hänen pitäisi käyttäytyä. Kun nuori tulee tietoiseksi itsestään, hän alkaa usein pohtia omaa riittävyyttään ja suorituksensa tasoa. Tällainen minätietoisuuden tila on usein epämiellyttävä, koska se herättää riittämättömyyden tunteita. 32 Minäkäsitys jaetaan 1) todelliseen minäkäsitykseen (millaisena nuori pitää itseään), 2) ihanneminäkäsitykseen (millainen nuori haluaisi olla) ja 3) normatiiviseen minäkäsitykseen (millaisena muut nuorta hänen mielestään pitävät tai mitä he häneltä odottavat). Jos ihanneminä on todellista minää paljon positiivisempi, saattaa seurauksena olla neuroottisia oireita, masennusta, syrjäänvetäytyvyyttä ja ahdistuneisuuden tunteita. Todellisen ja ihanneminän välisen eron kaventaminen voi parantaa ihmisen itsetuntoa. 33 29 Helkama ym. 1999, 361-363; Jaarni 2004, 24-25 30 Helkama ym. 1999, 365 31 Helkama ym. 1999, 370-371; Jaarni 30-31 32 Helkama ym. 1999, 366-367 33 Jaarni 2004, 30-31 9

5.2 Itsetunto miten suhtaudun itseeni Hyvä itsetunto tarkoittaa mahdollisimman totuudenmukaista kuvaa itsestä, realistista minäkuvaa ja itsensä tuntemista. Itsetunnolla tarkoitetaan ihmisen myönteistä tai kielteistä kokonaiskuvaa hänen omanarvontuntoaan. Terve itsetunto on kokemus, että on hyvä. Se on itsensä arvostamista, oman elämän näkemistä arvokkaana ja ainutlaatuisena, kykyä arvostaa muita ihmisiä, itsenäisyyttä oman elämän ratkaisuissa, riippumattomuutta muiden mielipiteistä sekä epäonnistumisten ja pettymysten sietämistä. Itsetunto vaikuttaa mielenterveyteen, hyvinvointiin ja vuorovaikutukseen toisten ihmisten kanssa. 34 Itsetunnon sävy on suhteellisen pysyvä. Toisin sanoen, toiset pitävät itsestään yleisesti ottaen enemmän kuin toiset. Pelkistetyimmillään minäkäsitys vastaa kysymykseen, millainen olen (koettuna tosiasiana), ja vastaavasti itsetunto vastaa kysymykseen, miten suhtaudun itseeni tai miten arvostan itseäni. Minäkäsitys ja itsetunto kehittyvät eri elämäntilanteissa saadusta palautteesta ja kokemuksista sekä omista pohdinnoista. Erityisesti nuorilla ulkonäkö tai koulumenestys saattavat vaikuttaa ratkaisevasti itsetuntoon. 35 Sosiaaliset rakenteet ja ryhmät vaikuttavat minäkuvaan ja itsetuntoon. Itsetunnon kehittymiseen vaikuttavat tunteet ja kokemukset kuulumisesta kaveri- ja ystäväpiiriin, luokkaan, kouluun, perheeseen ja laajemmin yhteiskuntaan. Vanhempien huomiolla ja mielenkiinnon osoittamisella on ratkaiseva merkitys lapsen ja nuoren itsetunnon kehittymisessä. Tunne, että on merkittävä ja huomionarvoinen itselle tärkeille ihmisille, on keskeistä positiivisen itsetunnon kehittymisessä. 36 Lapsi kohtaa jatkuvasti palautetilanteita, joissa testataan turvallisuudentunnetta, rajoja ja sitä, uskaltaako tai oppiiko hän haastamaan itsensä. Nämä vaikuttavat nuoren kokemukseen itsestään ja hänen itsetuntoonsa. Itsetunnon kehittymiseen vaikuttaa kolme seikkaa: 1) että tulemme toisten ihmisten huomioimiksi, 2) että toiset välittävät henkilökohtaisesta hyvinvoinnistamme ja 3) että koemme toisten ihmisten tarvitsevan meitä. 37 Käsitykset murrosikäisten itsetunnosta ovat ristiriitaisia. Yleinen käsitys on, että itsetunto on murrosiässä helposti haavoittuva ja itsevarmuudentunne ailahteleva. Nähdään, että murrosikäisen itsetunto vaihtelee jopa päivittäin. Kuitenkin suurempi osa tutkimuksista osoittaa, että itsetunto on murrosiässä odotettua pysyvämpi, eivätkä suuret vaihtelut ole mikään itsestään selvä asia. Itsetunto vakiintuu vähitellen jo varhaisina kouluvuosina. 38 34 Helkama ym. 1999, 369 35 Helkama ym. 1999, 369; Jaarni 2004, 30 36 Jaarni 2004, 24-25 37 Jaarni 2004, 25, 33 38 Keltikangas-Järvinen 2003, 33 10

Itsetunnon kehittyminen ja vahvistuminen on syklimäinen prosessi. Turvallisuuden tunne, itsensä tiedostaminen ja liittyminen ovat välttämättömiä itsetunnon kehittymiselle. Kun nuoren minäkäsitys tulee tarkemmaksi ja vahvistuu, oma sisäinen palautejärjestelmä sekä tietoisuus omasta roolista ja asemasta selkiytyvät, itsetunto ei enää ole riippuvainen ulkoisista tekijöistä. Tämän jälkeen itsetunto määräytyy sisältäpäin ja nuori tiedostaa oman arvonsa ja saavutuksensa ilman ulkoista hyväksymistä. 39 Toisaalta myös aikuisen itsetunto voi vaihdella. Vaihtelu voi olla nopeita, lyhytkestoisia muutoksia tai hitaita, tietyllä aikavälillä tapahtuvia muutoksia. Elämäntilanteet vaikuttavat itsetuntoon positiivisesti tai negatiivisesti, ja ne ohjaavat ja sävyttävät itsetunnon kehittymistä. 40 Perusitsetunnolla tarkoitetaan kokonaisvaltaista itsensä hyväksymisen tunnetta ja perusvarmuutta siitä, että on toisten hyväksymä. Perusitsetunto on itsetunnon vakaa osa, ihmisen pohjimmainen käsitys omasta arvostaan. Tälle pohjalle rakennetaan itsetuntoa jatkossa. Myöhemmässä kehityksessä ratkaisevaa on se, millaisia tavoitteita itselle asettaa ja kuinka niitä pystyy toteuttamaan. Perusitsetunto on melko vakaa, vaikka hetkelliset vaihtelut voivat olla huomattaviakin. Perusitsetunto määrää, millaisia vaihtelut ovat. 41 Ihminen kohtaa elämässään suruja, murheita ja vastoinkäymisiä. Perusitsetunto vaikuttaa siihen, kuinka epäonnistumiset ja vaikeudet kohtaa ja millaiset asiat kokee epäonnistumisina. Myös niistä selviäminen muovaa itsetuntoa, usein sitä vahvistaen. Vahvan itsetunnon on osoitettu olevan yhteydessä elämän tyytyväisyyteen ja onnellisuuteen, heikon itsetunnon puolestaan masennukseen, ahdistuneisuuteen ja heikkoon sopeutumiskykyyn. Vahva itsetunto kertoo tunteesta, että on tarpeeksi hyvä. Ihminen kokee itsensä arvokkaaksi ilman, että etsisi kunnioitusta muilta tai kokisi itsensä paremmaksi kuin muut. Ihminen, jolla on vahva itsetunto, arvostaa itseään sellaisena kuin on. Heikko itsetunto kertoo oman minän torjunnasta, tyytymättömyydestä itseen, halveksunnasta ja itsensä arvostamisen puutteesta. Ihminen ei luota itseensä ja hän toivoisi olevansa persoonana toisenlainen. Itsetunto sijoittuu usein käytännössä näiden kahden äärimallin väliin. 42 Alhaisen itsetunnon omaavilla nuorilla on muita nuoria kielteisempiä asenteita koulunkäyntiin sekä heikompi koulumenestys, mikä johtuu heidän kyynisyydestään, vihamielisyydestään, pettyneisyydestään ja siitä, ettei yllä tavoitteisiinsa. Kyynisyys ja vihamielisyys ovat nuoren kompensaatiokeinoja saavuttaa ainakin hetkellisesti myönteinen kuva itsestä. Myös heidän sosiaalinen menestyksensä on heikkoa. Lisäksi ahdistuneisuus saattaa johtaa siihen, että he keskeyttävät 39 Jaarni 2004, 31-32 40 Jaarni 2004, 35; Keltikangas-Järvinen 2003, 30 41 Jaarni 2004, 33-34 42 Jaarni 2004, 34-35 11

opintonsa. Vastaavasti nuorilla, joilla on vahva itsetunto, on myönteisempi asenne koulunkäyntiin sekä vähemmän koulunkäyntiä häiritsevää käyttäytymistä. 43 Tyttöjen ja poikien itsetunnon kehittymiseen vaikuttavat erilaiset tekijät. Poikien itsetunnossa korostuvat länsimaiselle suorituskulttuurille tyypillisesti saavutukset, suoritukset ja pärjääminen. Tytöillä taas itsetunnon taustalla vaikuttavat enemmänkin ihmissuhteet, elämän sosiaalisuus ja tärkeät mieltymykset. Poikien itsetunnon vaihteluun vaikuttaa kielteisesti epäonnistuminen sukupuolelle tyypillisissä tehtävissä. Heillä itsetunto näyttää säilyvän ja vahvistuvan saavutusten kautta. Tytöillä vastaavasti vahvan itsetunnon yhteydessä korostuvat sosiaalinen yhteenkuuluvaisuus, vastuu ja ihmissuhteet. Tytöt, joilla on vahva itsetunto, tuntevat kuuluvansa erilaisiin sosiaalisiin ryhmiin ja tulevansa hyväksytyiksi niissä paremmin kuin heikkoitsetuntoisemmat tytöt. Tutkimusten mukaan tytöt viettävät enemmän aikaa ystäviensä kanssa kuin pojat. Naisten itsetunnon vahvuus aikuisiällä näyttää ainakin osittain riippuvan siitä, miten hän on nuorena onnistunut sosiaalisissa suhteissaan. 44 Terveeseen itsetuntoon liittyy positiivinen itsearvostus. Ihminen arvostaa itseään persoonana puutteineen ja vahvuuksineen. Nuoren on tehtävä nämä itselleen selväksi. On myös hyvä tiedostaa, että on olemassa mahdollisuus kehittyä ja toisaalta tunnustaa, että kaikkea ei voi osata eikä kaikkeen pystyä. 45 Ihminen, jolla on hyvä itsetunto, osaa ottaa myös toiset huomioon. Hän arvostaa itseään ja muita. 5.3 Miten voin nuoriso-ohjaajana vahvistaa nuoren itsetuntoa? Nuoruus on merkityksellistä oman minuuden luomisen aikaa. Sekä sisäinen että ulkoinen minuus joutuvat arvioinnin kohteeksi. Päiväkirjan kirjoittaminen ja omien tunteiden pohtiminen sen avulla kertovat tarpeesta hahmottaa omaa sisäistä maailmaa. Vanhempiin kohdistuva kritiikki ja oman itsenäisyyden kaipuu, toisaalta tarve keskustella omista arvoista, arvostuksista ja näkemyksistä, ovat osa oman maailmankatsomuksen luomista, oman elämän perustan ja tarkoituksen pohdintaa. Kriittinen suhtautuminen omaan kehoon ja ulkonäköön on kehon muutosten hahmottamista, uuden ulkonaisen minän asteittaista hyväksymistä. Minuus syntyy ja vahvistuu aina uudestaan ympäristön tuella ja siinä elettäessä. Nuoret tarvitsevat yhteisön ja kavereiden tukea omaa minuutta rakentaessaan. Luonteenpiirteet, vahvuudet ja heikkoudet, kyvyt, arvot ja odotukset kiinnostavat ja pohditut- 43 Jaarni 2004, 36 44 Jaarni 2004, 21-23, 42-43; Keltikangas-Järvinen 2003, 63, 67 45 Kalliopuska 1995, 90 12

tavat läpi elämän. Näillä kysymyksillä ja pohdinnoilla rakennetaan tietoisesti tai vähemmän tietoisesti omaa minuutta. 46 Muiden palautteella ja kehuilla on huomattava merkitys nuoren itsetunnolle. Kulttuurissamme ei ole sallittu toisten kehumista. Erityisesti fyysiseen minäkuvaan on helppoa vaikuttaa negatiivisesti, sillä nuori ei mahda mitään, jos hän on lyhyt tai vaikkapa huonoihoinen. Häpeämme edelleen kehossamme hyvin pieniä asioita, kuten finnejä, hiusten laatua, karvaisuutta tai kasvojen epäsymmetrisyyttä. Jos nuori kantaa häpeillen tällaisia ominaisuuksiaan, kuinka hän pystyy suoraselkäisenä kantamaan esimerkiksi vammaisuutta tai pitkäaikaissairautta. Häpeän tunnot ovat alemmuuden ja riittämättömyydentunteiden kaltaisia. 47 Itsensä tunteminen ja toisaalta palautteen antaminen ja toisten kehuminen ovat asioita, joita nuorisotilojen toiminnassa voidaan käsitellä. Nuoret voivat perehtyä erilaisten harjoitusten avulla oman persoonallisuuden ytimeen, minuuden ja itsetunnon käsitteisiin, ja heitä voidaan innostaa oman minuuden tutkimiseen ja tiedostamiseen. Itsetuntemus on omien tavoitteiden, motiivien ja itselle tunnusomaisten piirteiden tiedostamista ja ymmärtämistä. Itseään tuntevan on helppoa olla oma itsensä. Itsetuntemuksen peruskokemus vaikuttaa suhtautumiseemme muihin ihmisiin. Ihmissuhteemmekin kehittyvät, kun olemme valmiita kehittämään itsetuntemustamme. 48 Kehuja ja itsetunnon rakennusaineita ei voi antaa liikaa. Pojilla tuntuu erityisesti olevan riski tulla huomatuksi vain, jos jokin menee pieleen. Lapsen ja nuoren itsetuntoon voi kuitenkin vaikuttaa joka päivä, ja yhä uudestaan. Jo se, että lasta ja nuorta kuullaan ja hänen ajatuksiaan pidetään olennaisena, parantaa itsetuntoa. Hän ymmärtää, että hän ja hänen elämänsä on arvokas. Että hänestä välitetään. 49 6 NUORISOTILOILLE TOIMINTAMALLI KOULUPUDOKKUUDEN ENNALTA EHKÄISEMISEEN Toimintamalli rakentuu kolmesta osasta, jotka ovat: 1) Nuoren itsetunnon vahvistamiseen tähtäävät nuoriso-ohjaajan ohjaamat harjoitukset. 2) Nuoren yksin tai parin kanssa ohjaama toiminta muille nuorille. 3) Nuoriso-ohjaajien organisoimat illat vanhemmille. Toimintamallin ensimmäinen ja toinen osa tähtäävät siis nuoren itsetunnon vahvistamiseen. Toimintamalli painottuu ensimmäiseen osaan, nuoriso-ohjaajan ohjaamiin harjoituksiin. 46 Helenius ym. 1998, 24 47 Kalliopuska 1995, 92 48 Helenius ym. 1998, 23-24 49 Cacciatore 2004 13

Nuoren itsetunnon vahvistamisen lisäksi toimintamallissa pyritään saamaan nuorten vanhemmat aktiivisemmin mukaan nuoren koulunkäynnin tukemiseen. Tutkimukset viittaavat siihen, että vanhempien asennoitumisella ja sillä, miten he tukevat lastensa koulunkäyntiä, on suuri merkitys. Lisäksi nuorisotilojen nonformaalia kasvatusta ja koulupudokkuuden ehkäisyyn liittyviä toimintoja koskevassa selvityksessä tuli esille, että koulupudokkuutta on pyritty ehkäisemään pyrkimällä keskustelemaan vanhempien kanssa koulunkäynnin merkityksestä ja nuoren tukemisen tärkeydestä. 6.1 Toimintamallin toteutukseen valmistautuminen Ennen mallissa esiteltyjen toimintojen toteuttamista nuoriso-ohjaajat kokoavat kasaan ryhmän alueen nuorista, joilla on koulusta putoamisriski tai vaikeuksia koulunkäynnissä. Malli on suunniteltu ennalta ehkäiseväksi, joten ryhmään kannattaa valita 6-luokkalaisia nuoria, jolloin ongelmat eivät ehdi kasvaa liian suuriksi. Tarpeen tullen ryhmään voidaan ottaa myös yläasteikäisiä. Nuorisoohjaajien kannattaa pohtia yhdessä alueen koulun/koulujen opettajien, koulukuraattorin, kouluterveydenhoitajan, koulupsykologin ja mahdollisesti sosiaalityöntekijän kanssa keitä nuoria ryhmään kannattaisi ottaa. Mallin ensimmäinen osio on tarkoitus toteuttaa leirillä. Leirillä tehdään nuorisoohjaajan vetämiä itsetunnon vahvistamiseen liittyviä harjoituksia. Harjoitusten tarkoituksena on auttaa nuoria parantamaan itsetuntemustaan ja sitä kautta vahvistaa heidän itsetuntoaan. Harjoitukset koostuvat neljästä osiosta, jotka on mahdollista tehdä noin tunnissa, mutta voivat kestää huomattavasti pidempään riippuen siitä, kuinka syvällisiä keskusteluja käydään. Kaikkia harjoituksia ei kannata tehdä samana päivänä, jotta nuorilla on aikaa prosessoida niitä. Harjoitusten lisäksi nuorisoohjaajat voivat miettiä leirille lisäksi muuta toimintaa esimerkiksi erilaista seikkailutoimintaa, liikuntaa, erilaisia kädentaitojen pajoja tai bänditoimintaa nuorten kiinnostuksen mukaan. Tärkeää olisi saada nuoret innostumaan ja toimimaan yhdessä. Lisäksi leirillä voidaan myös tehdä yhdessä koulutehtäviä tai harjoitella kokeita, etenkin jo s sen avulla arvellaan voitavan vaikuttaa nuorten motivaatioon tai auttaa tietyntyyppisissä vaikeuksissa. Harjoitusten onnistumisen edellytys on turvallinen ryhmä. Jos ryhmäläiset eivät tunne toisiaan entuudestaan kovin hyvin tai jos ryhmässä on jännitteitä, kannattaa käyttää alussa enemmän aikaa tutustumis- ja lämmittelyharjoituksiin. Ennen leirille lähtöä on hyvä järjestää nuorille yhteinen tutustumistilaisuus. Tutustumistilaisuudessa voidaan tehdä tutustumistehtäviä tai tutustua vapaamuotoisemmin. Seuraavaksi esitellään tehtäviä, joita tutustumisessa voidaan käyttää. 14

A. Kuka ja millainen minä olen? Tavoite: Tutustua muihin ryhmän jäseniin ja pohtia erilaisia tapoja määritellä itseä. Tarvikkeet: Kyniä ja paperia. Tutustumisharjoituksen aluksi osallistujat kirjaavat paperille viisi erilaista vastausta kysymykseen: Kuka minä olen? Tehtävä puretaan siten, että jokainen etsii itselleen parin ja kumpikin kertoo omat vastauksensa toiselle. Pari voi myös esitellä vastausten perusteella toisensa muulle ryhmälle. B. Nimiruno J Tavoite: Tutustua itseen ja muihin. Tarvikkeet: Kyniä ja paperia. Jokainen kirjoittaa oman nimensä paperin vasempaan laitaan ylhäältä alas ja kirjoittaa itseään kuvailevan sanan tai lauseen jokaisesta nimensä kirjaimesta lähtien. Kirjoittaa voi esimerkiksi perheenjäsenistä, harrastuksista, lemmikkieläimistä, luonteenpiirteistä ja siitä mistä pitää tai mistä ei pidä. Jos osallistujien on vaikea keksiä jotain sanottavaa itsestään, harjoitus voidaan tehdä myös pareittain. Myös ohjaaja voi auttaa ominaisuuksien, kykyjen ja saavutusten keksimisessä. Nuoren suorituksia ei kuitenkaan tule korostaa liikaa. C. Kenkäni kertoisivat Tavoite: Pohtia omaa persoonaa eri näkökulmista, vahvistaa itsetuntemusta ja harjoitella itsensä esittelyä. Tarvikkeet: Virikkeeksi voi ottaa kengän, avainnipun, penaalin sekä hatun. Osallistujat istuvat ringissä. Ohjaaja asettaa ringin keskelle ensimmäisen virikkeen eli kengän. Tarkoitus on miettiä, mitä kenkäni kertoisi minusta. Jokainen saa hetken aikaa pohtia, mitä omat kengät mahtaisivat kertoa; kertoisivatko ne matkoista maailman ääriin vai juoksuaskelista metsäpoluilla, hyvästä hoidosta vai mukavuudenhaluisesta omistajastaan? Tämän jälkeen kaikki kertovat vuorollaan omien kenkiensä tarinan. Kierrosta käydään satunnaisessa järjestyksessä. Seuraavan kierroksen virikkeenä on avainnippu. Mitä minun avainnippuni kertoisi minusta? Kertooko se, että omistaja on hukannut avaimet useasti? Mitä avaimenperä viestittää kantajastaan tai millaisia ovia avaimilla avautuu? Kuvailukierros käydään jälleen satunnaisessa järjestyksessä. Samaan tapaan käydään kaksi viimeistä kierrosta, virikkeinä penaali ja hattu. Penaalilla on varmasti paljon kerrottavaa; omistaja voi olla pedantti, jonka kynät ovat aina teräviä tai luova runoilija, jonka penaalista löytyy lukuisia riimejä. Hattu kätkee sisäänsä salaisuuksia, mutta myös kantajansa hiuspehkon; se on suojannut kesätuulilta tai lumisateelta. Harjoitus voidaan toteuttaa myös siten, että kaikki virikkeet asetetaan samaan aikaan ringin keskelle. Tällöin osallistuja voi itse valita, minkä avulla haluaa itsestään kertoa. O H A N N A Ryhmän keskinäisen tutustumisen lisäksi on tärkeää, että nuoriso-ohjaaja tapaa kutakin nuorta useita kertoja ennen leirille lähtöä. Tämä on erittäin tärkeää, jotta nuoriso-ohjaaja tietää kunnolla missä 15

asioissa nuorella on vaikeuksia, hänen perhetilanteensa jne. Nuoriin tutustuminen on tärkeää myös siksi, että nuoriso-ohjaaja kykenee tukemaan nuoria, löytämään heidän vahvuuksiaan ja rohkaisemaan ja kannustamaan heitä aidosti. Toimintamallin toinen osuus, nuoren yksin tai parin kanssa ohjaama toiminta muille nuorille olisi mielekästä toteuttaa myös leirillä, jos se vaan on leirin puitteissa mahdollista. Tärkeää on kuitenkin, että nuori pääse itse tai parin kanssa toteuttamaan hänelle mielekästä ja hänen vahvuuksiaan tukevaa toimintaa. Mikäli tällaista toimintaa ei voida leirin puitteissa toteuttaa ympäristön, tilojen tai tarvikkeiden vuoksi kunnolla, on parempi sopia nuoren kanssa toiminnan järjestämisestä leirin jälkeen nuorisotilalla tai jossain muussa soveltuvassa paikassa. Myös vanhemmille järjestettävä tapahtuma voidaan järjestää leirin yhteyteen tai sen jälkeen nuorisotilassa. 6.2 Nuoren itsetunnon vahvistamiseen tähtäävät nuoriso-ohjaajan ohjaamat harjoitukset 50 OSIO 1. Osion tavoitteena on vahvistaa tunnetta omista voimavaroista. Elämän pelikortit Järjestä tila: Tuolit rinkiin. Tarvikkeet: Kortteja on neljää tyyppiä ja ne kopioidaan neljälle eriväriselle paperille ja leikataan irralleen. Kortteja voidaan monistaa useampia kappaleita, jotta joillekin oppilaille voi tulla myös sama ominaisuus. (liite 1) Harjoituksen tavoitteena on vahvistaa tunnetta omista voimavaroista. Kun itsestä pitää kertoa valmiiden korttien avulla, kertoo sellaisia asioita, joita ei itsestään muuten kertoisi tai tunnistaisi. Tässä harjoituksessa kerrotaan itsestä ääneen muille laaja-alaisesti. Harjoituksen aluksi jaetaan jokaiselle osallistujalle neljä korttia, joista jokainen on erivärinen. Osallistujat saavat vaihdella kortteja keskenään siten, että lopuksi jokaiselle jää käteen kortit, joiden ominaisuudet tai taidot hän kokee omikseen. Kortteja on neljänlaisia. 1. Lähiviikkojen päällimmäinen tunne 2. Sosiaaliset taidot 3. Psyykkiset ominaisuudet 4. Taidot 50 Nämä harjoitukset sekä itsetuntoa käsittelevä teoria ovat Mannerhein Lastensuojeluliiton materiaalista Terve minä. Tukioppilastoiminnan koulutusmateriaali itsetuntemuksesta. 16

Harjoitus puretaan siten, että jokainen kertoo itsestään korttien avulla. Jokainen kortti luetaan ääneen ja siitä kerrotaan, miten se näkyy omassa elämässä. Jos käteen jää kortti, joka ei tunnu omalta, mutta jota ei ole saanut vaihdetuksi, sen voi mainita. Jos kortteja on paljon, on aikaa ja ryhmä on sopivan kokoinen ja turvallisesti ryhmäytynyt, voidaan miettiä yhdessä jokaisesta ryhmäläisestä, mikä kortti tälle vielä sopisi. Harjoitusta voi myös jatkaa siten, että jokainen voi valita itselleen lisäksi yhden sellaisen kortin, jonka taidon tai ominaisuuden toivoisi vahvistuvan tai kehittyvän itselleen. Jos on aikaa, voi myös valita kortin jokaisesta osa-alueesta tai keksiä itse lisää ominaisuuksia ja taitoja. Tärkeää on huomata, että osa nuorista on saattanut kokea niin paljon epäonnistumisia, että heidän voi olla vaikea puhua positiiviseen sävyyn omista vahvuuksistaan tai ylipäätään löytää vahvuuksiaan. Tällöin on erittäin tärkeää, että nuoriso-ohjaaja auttaa heitä löytämään vahvuuksiaan ja kannustaa ja rohkaisee heitä. Jos nuoriso-ohjaajasta tuntuu siltä, että ryhmässä itsetunnoltaan heikko nuori vertailee itseään liikaa muihin, harjoitus voidaan toteuttaa myös kahdestaan nuoren ja nuoriso-ohjaajan kesken. Nuoriso-ohjaaja voi antaa nuoren itse valita korteista ne, jotka hän kokee omiksi vahvuuksikseen ja pyytää sen jälkeen nuorta kertomaan niistä. Jos nuoren on vaikea kertoa niistä, nuorisoohjaaja yrittää rohkaista ja tukea häntä. Lisäksi nuoriso-ohjaaja voi itse valita sellaisia kortteja, jotka hänen mielestään edustavat nuoren vahvuuksia ja kehua nuorta näiden asioiden suhteen. OSIO 2. Toisen osion tavoitteena on pohtia, mihin oma aika menee ja mihin haluaisi sen menevän. Osio avaa oman elämän pelikenttiä, niihin käytettyä aikaa ja omaa roolia niissä. Samalla syntyy kuva omasta verkostosta ja itselle tärkeistä ihmisistä. Tavoitteena on pohtia eri pelikentillä pärjäämistä ja viihtymistä sekä niihin liittyviä tunteita. Elämäni pelikentät Järjestä tila: Pöydät ja tuolit. Tarvikkeet: A3-kokoisia papereita, erivärisiä kyniä. Harjoituksen voi myös tehdä kirjoittamalla. Harjoituksen aluksi nuoriso-ohjaaja jakaa kaikille A3-kokoiset paperit ja pyytää osallistujia määrittelemään oman elämän pelikentät (esimerkiksi koulun eri kentät kuten välitunnit tai eri oppitunnit, vapaa-ajan kaveripiirin, harrastukset, kodin ja suvun, virtuaalimaailman ). Tämän jälkeen jokainen piirtää kentät ympyröinä sen mukaan, minkä verran valveillaoloajasta kukin niistä vie (15 minuuttia). Nuoriso-ohjaaja pyytää kaikkia pohtimaan omaa kenttäänsä ja kirjaamaan siihen: 17

Mikä on tehtäväsi kullakin kentällä? Millainen on tyypillinen roolisi kullakin kentällä? Keitä tärkeitä ihmisiä kentältä löytyy? Miten viihdyt kentällä? Mitä tunteita kentälle liittyy? Miten pärjäät kentällä? Kysymykset voi kirjata esimerkiksi fläpille tai kalvolle helpottamaan muistamista. Lopuksi nuorisoohjaaja pyytää pohtimaan (25 30 minuuttia) kenttiä suhteessa toisiinsa. Ovatko ne tasapainossa? Mitkä kentät koet tärkeimmiksi? Vietätkö eri kentillä sen verran aikaa, kuin haluaisit? Harjoitus puretaan ensin pareittain tai pienryhmissä ja lopuksi muutamin sanoin koko ryhmän kesken. Oma kenttä on hyvä laittaa talteen ja katsoa sitä kuukauden tai vaikkapa puolen vuoden päästä. Miltä kentät silloin näyttävät? OSIO 3. Kolmannen osion tavoitteena on rauhoittua pohtimaan omaa itseä ja itselle tärkeitä asioita. Osio antaa tietoa omista tunteista, tarpeista, vahvuuksista ja kehittämisenkohteista. Lisäksi osiossa keskustellaan, mistä itsetunto koostuu. Rakas minä Järjestä tila: Rauhallinen tila itsenäiseen työskentelyyn ja yhteiseen keskusteluun. Voit vähentää valoja ja käyttää mahdollisuuksien mukaan kynttilöitä. Harjoituksen voi myös tehdä lattialle levitetyillä patjoilla. Tarvikkeet: A-4 paperia, erivärisiä kyniä, melodista musiikkia, cd-soitin. Harjoituksen ensimmäisen osion aikana taustalla soi rauhallinen musiikki ja osallistujia pyydetään ottamaan mukava, rento asento ja annetaan musiikin viedä mennessään. Tämän jälkeen jokaiselle jaetaan A-4 paperi, johon hän piirtää oman kokovartalokuvansa (noin 6 minuuttia). Harjoitusta rauhoitutaan tekemään itsekseen, eikä harjoituksen aikana jutella. Työtä ei tarvitse näyttää. Se jää muistoksi itselle. Seuraavaksi ohjaaja pyytää merkitsemään kuvaan kohtia, missä erilaiset tunteet tuntuvat. Ne voidaan kirjoittaa ja värittää eri väreillä. Missä kohdassa sinussa tuntuu ilo, innostus, suru, pelko, onnellisuus, pettymys, yksinäisyys, rakkaus, jännitys, viha, rakkaus Jokainen voi lisätä 18

omia tärkeitä tunteitaan. Ohjaaja luettelee tunteet yksi kerrallaan ja oppilaat merkitsevät tunteet kuvaansa. Seuraavaksi paperit käännetään ja paperin toiselle puolelle jatketaan seuraavia lauseita: Nämä asiat minä osaan Nämä asiat haluaisin oppia Näitä asioissa itsessäni arvostan Nämä asiat minua pelottavat Näistä minä unelmoin Lopuksi pyydetään kirjoittamaan itselle motto, runo tai aforismi. Keskustellaan joko koko ryhmässä, pienryhmissä tai pareittain, ryhmän koosta riippuen, miltä tuntui tehdä tehtävää. Osallistujat saavat halutessaan kertoa omasta työstään muille. Harjoitus puretaan keskustelemalla yhdessä, mistä itsetunto koostuu. Nuoriso-ohjaaja voi kertoa lyhyesti, että itsetunto kertoo 1) tiedostaako ihminen itsensä ja 2) tunteeko hän itsensä sekä 3) arvostaako hän itseään. Itsetunnosta ja itsetuntemuksesta voi kertoa käymällä läpi luvuissa 5.1 ja 5.2 olevia asioita. Nuoriso-ohjaaja voi piirtää fläpille kuvan vauvan vippamukista ja kertoa, että itsetunnon perusta on suhteellisen pysyvä. Toisin sanoen toiset pitävät itsestään yleisesti ottaen enemmän kuin toiset. Itsetunto kehittyy eri elämäntilanteissa saadusta palautteesta ja kokemuksista. Toisella itsetunto on sidottu ulkonäköön ja toisella koulumenestykseen. Vauvan vippamukia pitää pystyssä sen pohja. Jos lapsen käsi tönäisee sitä, se ei kaadu, vaan palaa heilahdellen takaisin vakaaksi. Myös itsetunto voi vaihdella ja heilahdella. Vaihtelu voi olla nopeita, lyhytkestoisia muutoksia tai hitaita, tietyllä aikavälillä tapahtuvia muutoksia. Perusitsetunto on kuitenkin vakaa. On tärkeää, että nuoriso-ohjaaja tuo esille, että vaikka nuoren perusitsetunto olisikin heikko, nuoruus on kuitenkin uusi mahdollisuus vahvistaa sitä. Kun minäkäsitys tarkentuu ja vahvistuu sekä tietoisuus omasta roolista ja asemasta selkiytyvät, itsetunto ei enää ole riippuvainen ulkoisista tekijöistä. Tämän jälkeen itsetunto määräytyy sisältäpäin ja nuori tiedostaa oman arvonsa ja saavutuksensa ilman ulkoista hyväksymistä. Terveeseen itsetuntoon liittyy positiivinen itsearvostus. Ihminen arvostaa itseään persoonana vikoineen ja hyveineen. Nuoren on tehtävä itselleen selväksi, mitkä ovat hänen vahvoja puoliaan. On myös 19

hyvä tiedostaa, että on olemassa mahdollisuus kehittyä ja toisaalta tunnustaa, että kaikkea ei voi osata eikä kaikkeen pystyä. Tämän jälkeen käydään läpi Joharin ikkuna. Keskustellaan, mikä ikkunan osioista on tärkein ja miten aluetta voisi suurentaa. Tärkein osio on Avoin alue, joka laajenee, kun vuorovaikutus saadaan tasapainoon. Myönteisissä ihmissuhteissa avoin alueemme laajenee ja sokea ja salattu alue pienenevät. Itsetuntemuksen ja -luottamuksen avulla ajatusten ja tunteiden ilmaiseminen helpottuu ja yhteistyökykymme paranee, koska meidän on helpompi olla oma itsemme eri tilanteissa. Ihmisessä on valmiina kaikkia näitä osa-alueita. Ei ole tarkoitus häivyttää muita kolmeakaan osa-aluetta. 1) Avoin alue - Itselle ja muille (ainakin yhdelle toiselle ihmiselle )tuttu minä, jonka läheiset tuntevat; tapamme toimia, ajatella ja suhtautua 3) Salattu alue - Itselle tuttu alue, muilta salattu; asioita, toiveita ja tunteita, joita emme halua ilmaista muille, esimerkiksi jännitys, pelko 2) Sokea alue - Emme havaitse tätä, mutta toiset näkevät sen, esimerkiksi jatkuva äänessä oleminen yms. 4) Tiedostamaton alue - Emme itse tunne tätä aluetta eivätkä toisetkaan 1) Avoin alue Avoin alue on itsellemme ja muille, vähintään yhdelle toiselle ihmiselle, tuttu alue, jonka haluamme toisten tuntevan ja jonka he myös tuntevat. Se kuvaa tapaamme ajatella, toimia ja suhtautua asioihin. Mitä suurempi tämä alue on, sitä helpommin voimme ilmaista itseämme ja sitä helpompaa kanssakäymisemme on. Alueen koko vaihtelee eri tilanteissa: tuttujen seurassa olemme avoimempia kuin vieraitten. 2) Sokea alue Sokea alue kuvaa käyttäytymistämme, tunteitamme ja suhtautumistapojamme, joita emme itse havaitse tai halua nähdä, mutta jotka toiset näkevät. Voimme toisten mielestä käyttäytyä mustasukkai- 20

sesti, kateellisesti, toisia keskeyttäen, mutta emme itse sitä huomaa. Jos joku ihminen antaa meille rakentavaa palautetta, opimme tuntemaan itseämme ja näkemään vaikutuksemme toisiin uudelta kannalta. Sokea alueemme pienenee palautteen perusteella, ja avoin vastaavasti laajenee. 3) Salattu alue Salatulla alueella on asioita, joita emme halua kertoa kenellekään. Yleensä emme rohkene paljastaa muille kielteisinä pitämiämme tunteita, kuten pelkoa, suuttumusta, surua tai jännitystä. Mikäli salaamme paljon ajatuksiamme ja tunteitamme, se sitoo voimia ja käyttäytyminen muuttuu epäaidoksi. Salattuja asioita saa olla, mutta tärkeää on, että niiden määrä on oikeassa suhteessa avoimeen käyttäytymiseen. 4) Tiedostamaton alue Tiedostamattomalla alueella on asioita, joita emme itse eivätkä toisetkaan tunne. Joskus meidän on vaikea ymmärtää itseämme ja käyttäytymistämme. Itsetuntemusharjoitusten avulla ja uusissa tilanteissa saamme lisää tietoa itsestämme ja voimme oppia ymmärtämään tiedostamatonta aluettamme. Loppukoontiin kannattaa varata aikaa noin 10 15 minuuttia. OSIO 4. Neljännen osion tavoitteena on pohtia erilaisia tunteita ja sitä, mikä niitä aiheuttaa. Osiossa pohditaan myös omia tunteiden käsittelytapoja. Tunteet tiivistyvät Järjestä tila: Tilaa liikkua Tarvikkeet: - Harjoituksen tavoitteena on virittäytyä pohtimaan erilaisia tunteita. Ryhmä jaetaan kahteen osaan. Molemmat ryhmät asettuvat riviin toisiaan vastapäätä niin, että väliin jää tyhjää tilaa. Ohjaaja huutaa yksi kerrallaan erilaisia tunteita. Ensin jokainen miettii pienen hetken tilannetta, jossa on ollut kyseisen tunteen vallassa. Tämän jälkeen ryhmät liikkuvat hitaasti riveissä toisiaan kohti. Mitä lähemmäs ryhmät tulevat, sitä voimakkaammaksi annettu tunne kasvaa. Kun ollaan lähekkäin, lähdetään kulkemaan takaisinpäin ja samalla tunne laimenee. Harjoitus tehdään sanattomasti ja toisia koskettamatta. Tunteet: Viha Rakkaus 21