UPM OYJ liite Paltamon kunta Pitkäniemen rantaosayleiskaavan muutos luontoselvitys NYKYINEN KAAVATILANNE UPM Oyj:n rantaosayleiskaavan muutosselvittely koski kahta uutta aluetta: Pynnölänlahden länsirannalla sijaitseva alue (578-402-44-16), joka voimassa olevassa rantaosayleiskaavassa (Pöyry 2006) on merkitty M-1 alueeksi. Toinen alue sijaitsee edellisestä länsi-lounaaseen Mustaniemeen (578-402-44-16). Myös tämä alue on rantaosayleiskaavassa merkitty M-1 merkinnällä. Alueelle on tarkoitus siirtää Pitkänperän alueella saman maanomistajan kiinteistöllä oleva rakennuspaikka. Sitä koskeva luontoselvitys on tehty aiemmin. Kuva 1. -kuvio osoittaa osayleiskaavan muutosta koskevat tutkimusalueet. Voimassa olevassa rantaosayleiskaavassa alueet on merkitty M-1 merkinnällä (lähde: Pöyry Oyj 2006). Kaavan perusmerkintä tutkittavilla alueilla on M-1. Kaavamääräyksen mukaan alueen rakennusoikeus on siirretty muille alueille (RA ym). Vain maa- ja metsätalouteen liittyvä rakentaminen on sallittu. Pöyryn (2006) luontoselvityksen mukaan Mustaniemessä todettiin liito-oravan esiintyvän, vaikka niemialueella oli toteutettu laajasti hakkuita, etenkin sen sisäosissa. Pynnölänlahden länsirannalla Upm:n alueesta etelään Pöyryn luontoselvitys (2006) todetaan olevan potentiaalista liito-oravan esiintymisaluetta (ks. kuva seur. sivu; Pöyry Oyj, 2006).
Valtakunnallisia suojelu-alueita tai valtakunnallisin suojeluohjelmiin kuuluvia alueita muutosten kohteena olevat alueet eivät ole. Huomioitavien kasvi- tai eläinlajien esiintymiä ei tiedetä mainituilla alueilla olevan liito-oravaa lukuun ottamatta. Maanomistajan toimesta on asetettu täydelliseen toimenpidekieltoon säästöpuuryhminä osia seuraavista neljästä metsäkuvioista. Kokonaispinta-ala tarkasteltavalla alueella on 1,91 ha: nro 14 nro 15.3 nro 16 Rantaan ulottuva kasvupaikaltaan rehevä haavikko, jossa haapa valtapuu, sekapuuna kuusta ja hieskoivua. Paikoin myös harmaaleppää, 0,12 ha, josta rajoite 38,12 % kuviosta. Tuore kuusivaltainen kangas, jossa puusto on noin 95-130 vuotiasta sekapuustoa, kukin pääpuulaji noin 30 % osuudella ja haavan osuus noin 14 %. Rajoite koskee noin 15 % kuvion pinta-alasta. Rantahaavikkoa, jossa sekapuuna on myös harmaaleppää. Puuston ikä 75-125 vuotta. Kenttäkerros on rehevä. Haavan osuus lähes 40 % puustosta. Rajoite koskee noin 30 % kuvion pinta-alasta. nro 16.1 Lehtipuuvaltainen lehtomainen alue, jossa koivun ja haavan osuus puustosta on yli 50 %. Puusto on iältään 75-125 vuotiasta, kenttäkerros on lehtomaisen rehevää. Toimenpidekielto kattaa 97 % kuvion pinta-alasta. Kuvassa kolme on esitetty maanomistajan oman esityksen mukaiset toimenpidekieltoon kuuluvat luonto- ja maisemakohteet. Kuva 2. Vihreällä värillä on esitetty liito-oravan potentiaaliset esiintymisalueet ja harmaalla alueet, joilla liito-oravan esiintyminen on todettu. Mustaniemi on liito-oravan esiintymisaluetta ja Pynnölänlahden länsiranta suunnittelualueesta etelään potentiaalista esiintymisaluetta (lähde: Pöyry Oyj 2006 ).
Kuva 3. Maanomistajan asettamat käyttärajoitukset luonto- ja maisemakohteille Mustaniemen kaavamuutosalueella (lähde: UPM Oyj, kuviokirjaja käyttörajoitukset 4.5 2016). LUONTOSELVITYS Rantaosayleiskaavan muutoskohteiden tarkistus suoritettiin maastossa 20.6.2016. Ensin inventoitiin pohjoisempi Pynnölänlahden alue. Metsäkasvillisuus etäämpänä rannasta on tuoretta kuusikangasta, mutta rannan läheisyydessä kuusen sekaan ilmaantuu runsaasti lehtipuuta; koivua, raitaa, haapaa ja harmaaleppää sekä aivan rannassa myös pajuja kuten kiiltolehtipajua. Rannan tuntumassa esiintyy myös viinimarjaa (sp.), mesiangervoa, purtojuurtoa, orvokkia, käenkaalta, lillukkaa, karhunputkea ja metsäkurjenpolvea, mikä muodostaa paikoin kenttäkerroksen valtalajin. Alue on ainakin osin vanhaa asuinkenttää. Kenttäkerros on rannan tuntumassa lehtomaisen rehevää kangasta, osin jopa lehtoa. Maapuita ja pystykeloa on runsaasti rannan suuntaisena kapeana vyöhykkeenä. Etäämpänä rannasta puusto on mäntyvaltaista, tasaikäisempää varttunutta (noin 50-vuotiasta) tuoretta kangasta. Lehtipuuston osuus on vähäisempää kuin rannassa. Lehtipuuston osuus noin 10-15 % kokonaispuustosta. Alueen pohjoispuolella olevan mökin läheisyydessä noin 20 30 m rannasta on muutamia kuusia, joista löydettiin 2-3 papanaa kolmen kuusen juurelta. Samoin suunnittelualueen etelärajan ojan läheisyydessä on muutamia kuusia, joissa on 2-3 kuusen juurella yksittäisiä papanoita. Mustaniemen kiinteistöllä on metsäkasvillisuus tuoretta varttunutta sekakangasta, jossa puuston ikähaarukka on noin 80-120 vuotta. Puulajien runsaussuhteet (kuusi n. 20 %, mänty 20-28 %, koivu n. 30-40 % ja haapa 6-14 %). Puuston latvuskerroksia on useita ja puusto eri-ikäistä. Koivu, haapa sekä raita
runsastuvat rantaa kohden. Kenttäkerroksessa on lillukkaa, metsäkurjenpolvea, mustikkaa, metsäkortetta, sananjalkaa, metsäalvejuurta, käenkaalta, kultapiiskua, karhunputkea, viinimarjaa, aitovirnaa, metsätähteä, oravanmarjaa ja metsälauhaa. Maapuita ja pystypökkelöitä on verraten runsaasti. Metsäkurjenpolvi ja lillukka ovat paikoin valtalajeja. Niemen kärjessä on maapuita ja lajisto on edellä kuvatun kaltainen. Paikoin niemialue on lehtipuuvaltainen. Edellä mainitun lajien ohella niemen etelärannalla, rantatörmässä oli lisäksi kieloa. Etäämpänä rannasta on kuusi-koivu-haapa sekapuustoa, jossa pystykeloja ja maapuita melko runsaasti. Kasvillisuus jatkuu samanlaisena aina pienen lahden pohjukkaan asti, jossa rantaa reunustaa sara-kortteinen vyöhyke. Pohjukan eteläpuolella suunnittelualueen rajalle asti ovat kenttäkerroksessa mustikka, lillukka, käenkaali ja oravanmarja vallitsevia. Tuore lehtomainen kangas on vallitseva metsätyyppi, mutta aivan alueen eteläosassa siirryttäessä kohti kiinteistön etelärajaa kasvillisuus on enemmän tuoreen kankaan kaltainen. Myös tällä alueella on puusto useampi latvuksista, mutta monimuotoisuus on hieman vaatimattomampaa kuin pohjoisempana kiinteistöä. Mustaniemen alueelta ei maastossa 2016 löydetty liito-oravan papanoita, mutta Pöyry Oyj:n (2006) selvityksessä niitä löydettiin ja koko Mustaniemen aluetta pidettiin ao. raportissa potentiaalisena liitooravan esiintymisalueena; vain soistuneimmat alueet pois lukien (ks. kuva 2 edellä). Palokärjen ja muiden tikkojen syönnösjälkiä löydettiin kesällä 2016 runsaasti. Kuva 4. Kasvillisuustyypit rantaosayleiskaavan muutosalueilla. Vanhat lehtomaiset kankaat ja lehdot ovat Pohjois-Suomessa vaarantuneita luontotyyppejä. Alueilla on runsaasti 75-125 vuotiasta lehtipuustoa. paikoin lehtipuusto muodostaa yli 50 % puustosta. Kuvat 5ab. Pynnölänlahden ranta-aluetta. Rakennus ei kuulu Upm:n alueeseen
Liito-orava (Pteromys volans L.) on uhanalaisten eläinten ja kasvien seurantatoimikunnan mietinnössä (2016) määritelty uhanalaisluokitukseltaan silmällä pidettäväksi lajiksi. Liito-oravan uhanlaisluokitusta on siis lievennetty. Suomen liityttyä EU:n merkittiin liito-orava unionin elinympäristödirektiivin II liitteeseen ensisijaisesti suojeltavaksi lajiksi, jonka ylläpito edellyttää erityisten suojelualueiden osoittamista ja jonka lisääntymis- ja muiden elinalueiden hävittäminen on kielletty (Neuvoston direktiivi 92/43/ETY). Suomi lienee Baltian maiden ohella ainoita EU:n jäsenvaltioita, joiden alueella laji esiintyy. Tästä syystä liito-orava on ns. erityisvastuulaji Suomelle. Luonnonsuojelulain 49 tarkoittamat liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikat muodostavat käytännössä pesäpuut (kolopuut, risupesäpuut, pöntöt), muut liito-oravan käyttämät puut (joiden tyveltä löytyy papanoita) sekä niitä ympäröivät tarpeelliset metsän osat. Lisääntymis- ja levähdyspaikat ovat siten aluemaisia ja määrittelevät sen alueen, jonka liito-orava tarvitsee lisääntyäkseen ja säilyäkseen rajatulla metsäkuviolla pitkällä aikavälillä (Hanski 2003). Liito-orava on hieman oravaa pienempi, läpi vuoden harmaaturkkinen ja hyvin yöelämään sopeutunut koloissa pesivä jyrsijä. Se pesii kernaasti myös lintupöntöissä ja vaikka ullakolla. Yöelämän ja äänettömyyden takia lajista on vaikea tehdä havaintoja ja se saattaakin elää alueella jopa vuosikausia kenenkään tietämättä. Liito-oravan etu- ja takaraajoja yhdistää ihopoimu, jonka avulla eläin kykenee liitämään kymmeniä metrejä puusta toiseen. Pisimmät mitatut liitomatkat ovat olleet 60-70 m, tavallisimmin noin 40 m. Liito-oravan levinneisyysalue ulottuu Suomesta ja Baltian maista halki Siperian taigan aina Sahalinille ja Japaniin asti yhtenäisenä vyöhykkeenä. Laji ei siis esiinny Pohjanlahden länsipuolella ja sitä voidaan hyvin pitää siperialaiseen faunatyyppiin kuuluvana. Levinneisyydeltään lajia voidaan pitää alueellisesti yhtenäisenä, joskin ilmeisesti ainakin paikoin melko harvalukuisena esiintyvänä lajina. Levinneisyyskuvan perusteella lajin säilyminen ei ole kovinkaan uhattuna, ei ainakaan globaalisti, sillä esiintymisalue on laaja ja kanta runsas (globaalikanta luokiteltu elinvoimaiseksi, LC). Arviot Suomen liitooravakannasta vaihtelevat runsaasti eri tutkimuksissa. On todennäköistä, että esiintymisessä esiintyy syklistä vaihtelua etenkin esiintymisalueen pohjoisosissa. Suurimmat yksilömäärä arviot Suomessa ovat olleet noin 140 000-150 000 naarasta ja yhtä monta urosta. Suomessa liito-oravan esiintyminen on laikuttaista ja epätasaisesti jakaantunutta. Mutta on ilmeistä tutkimusten perusteella, että lajin yksilömäärät ovat kuitenkin huomattavasti aiemmin luultua isompia. Liito-oravan esiintyminen tunnetaan kuitenkin aika huonosti. Erityisesti esiintymisalueensa pohjoisosissa laji kuitenkin lienee harvinaistunut jossain määrin ja pääsyynä voidaan pitää tehokasta metsähoitoa, joka tehokkaasti poistaa pystypökkelöt ja lahopuut sekä vanhan lehtipuuston. Baltiassa laji on yleinen. Liitooravan tilannetta ei Suomessa voi pitää mitenkään toivottomana, sillä kuten edellä jo viitattiin, vasta viime vuosina on opittu etsimään oikeanlaisia merkkejä lajin esiintymisestä. On selvää, että liito-oravan uhanalaisuusstatuksesta johtuen sen tunnettujen esiintymien merkitys kannan säilymiselle tulee selvittää ja ihmistoiminnan mahdolliset vaikutukset näillä esiintymillä tai niiden lähialueilla arvioida aina riittävän tarkasti. Hynysen (2010) väitöskirja osoitti, että hakkuutoiminnankin läheisyydessä olevien ja täysin rauhallisten alueiden liito-oravien menestyksessä ei havaittu olevan eroja. Hynysen (2010) mukaan toimenpidealueiden väliin jätetyillä suojavyöhykkeillä on suuri merkitys liitooravan viihtymiselle. Liito-oravan pääbiotooppina voidaan pitää vanhaa sekametsää. Se on ns. vanhan metsän laji, joka tarkoittaa liito-oravan kohdalla ennen kaikkea sitä, että elinympäristövaatimukset koostuvat kokoelmasta sellaisia metsän rakenteellisia ominaisuuksia, jotka todennäköisemmin esiintyvät samalla paikalla nimenomaan luontaisen sukkessio- eli kehityskierron läpikäyneessä metsässä. Jossain määrin uudet viimeaikaiset yksilömäärän arviot antavat kyllä aiheen olettaa, että laji tulee kyllä toimeen myös selvissä kasvatusmetsissä. Metsä voi olla vanhaa iältään, mutta metsikön sisärakenne ilmeisesti ratkaisee liito-oravan viihtymisen. Puuston iällä ei siis sinällään ole merkitystä. Liito-oravaa tavataan menestyksellisesti pesimästä esimerkiksi
varttuneen kasvatusmetsän ikäisistä pihoista ja puutarhoista. Se ei siis sinällään karta ihmistä, jos sopivaa metsärakennetta on tarjolla. Kuopion kaupungin alueella tehdyssä tutkimuksessa (ref. Heikkinen 2014) havaittiin, että liito-oravaa tavataan kaupunkialueella varsin pienissäkin metsälaikuissa ja laji liikkuu yllättävän suoraviivaisesti metsälaikkujen välillä. Tämä tarkoittaa sitä, että liito-orava voi käyttää puustoltaan heikkoa aluetta siirtymiseen toiselle alueelle vaikka puustoltaan parempaa kiertoyhteyttä olisi saatavilla. Tämä ilmeisesti selittää myös sen, että esim. Kajaanin taajamametsissä ja jopa kaupunkialueilla liituria tavataan siellä tällä. On huomattava, että liito-orava esiintyy luonnonmetsissäkin laikuttaisesti eikä mitenkään kata laajoja alueita. Luonnonmetsästä liito-oravalle sopivimmat laikut ovat löytyneet paitsi vähitellen puu kerrallaan uudistuneista ja metsäpaloista usean sadan vuoden ajan säästyneistä ikikuusikoista, myös alueilta, joilla metsäpalovaiheen jälkeisen lehtipuuvaiheen koivut, haavat ja lepät ovat reilun sadan vuoden iässä alkaneet rapistua ja tiivis kuusikko on alkanut syntyä lehtipuuston alle. Etenkin Mustaniemen alueella tämän tyyppistä metsää on löydettävissä. Liito-oravan pesäkolo on usein käpytikan tai muiden tikkojen tekemässä kolossa, useimmiten haavassa sekä vanhoissa oravan tai rastaiden risupesässä tiheässä kuusessa. Maassa laji on erittäin avuton ja helppo saalis lukuisille eri pedoille. Tästä syystä liito-orava karttaa tarkasti joutumasta avomaalle ja tämän vuoksi melko kapeatkin puuttomat väylät (leveimmät tie- ja voimalinjat, hakkuualueet, joet, vesistöt, laajat pelto- ja pihapiirit ja yhtenäiset rakennetut alueet) voivat käytännössä olla tehokkaita leviämisesteitä. Laajemmin tarkasteltuna juuri maankäytön muutoksilla, siis puiden poistamisella niin, että liito puusta toiseen ei onnistu, on tärkeä merkitys elinkykyisen liitooravapopulaatioiden säilymisessä ja häviämisessä. Ongelma ei ole niinkään ihmistoiminta yleensä vaan puuston poisto (ks. edellä). Esiintymisalueiden välillä tulee olla levittäytymiseen ja liikkumiseen sopivia metsäyhteyksiä aivan kuten yksittäinenkin eläin tarvitsee elinpiirinsä sisällä latvusyhteyksiä pesänsä ja ruokailu- ja suojapaikkojen välillä. Liito-oravan elinpiiriin kuuluu myös useita vaihtopesiä, jopa 8 kappaletta. Aikuiset liito-oravat ovat paikkauskollisia ja elävät yleensä samassa metsässä. Aikuisen naaraan elinpiiri on yleensä 4-10 ha, mutta voinee olla kyllä huomattavasti pienempikin ainakin urbaanialueilla. Koiraan elinpiiri on huomattavasti laajempi, keskimäärin noin 60 ha. Mikään peto ei ole liito-oravaan erikoistunut, mutta suuret pöllölajit sekä näätä ja kanahaukka sitä ainakin saalistavat. Asutuksen läheisyydessä myös kissat verottavat jossain määrin liito-oravia. Ihminen ei suoranaisesti uhkaa liito-oravia; päinvastoin: lintupöntöt ja varsinaiset liito-oravapöntöt auttavat lajia säilymään. Ihmisten rakennukset voivat myös tarjota pesäpaikkoja. Ravinnossaan liito-orava on täysin riippuvainen lehtipuista, mutta todennäköisesti ravintovalikoima vaihtelee aika lailla. Talvella pääasialliset ravintokasvit ovat koivu ja leppä. Niistä liito-orava syö norkkoja, joita se kokoaa varastoksi kuusen oksille. Keväällä laji käyttää yhä enenevässä määrin havupuun silmuja, myös männyn silmuja. Kesäravinto koostuu pääasiassa lehtipuiden (leppä, haapa) lehdistä ja koivun siemenistä sekä marjoista ja pähkinöistä etenkin Baltian alueella. Ravinnon lähde voi myös näkyä papanoiden värissä. Molemmilla tarkasteluilla alueilla tämän tapaista puustoa ja ravintoa löytyy. Lajin elinympäristövaatimuksista puhuttaessa on syytä erottaa toisistaan vaatimukset, jotka koskevat: elinympäristön rakenteellisia vaatimuksia sopivan elinympäristön pinta-alan vähimmäisvaatimuksia Tyypillinen liito-oravan elinympäristö poikkeaa tutkimusten mukaan suhteellisen paljon keskiverto talousmetsästä. Tärkeä havaittu ero on se, että puuston keskikuutiomäärä on suurempi. Tämä ei johdu suuremmasta runkojen määrästä vaan siitä, että suuria puita on havaittu olevan enemmän liito-oravan
asuttamissa ympäristöissä. Erikoistuneen ravinnonkäytön vuoksi liito-oravan elinpiirillä on tavallisesti runsaasti isoja lehtipuuyksilöitä ja erityisesti ottaen huomioon kookkaiden haapojen varsin vähäisen määrän Suomessa, niiden runsaus on liito-oravan asuinpaikoilla silmiinpistävä. Lajin elinpaikat sijaitsevat suhteellisen rehevillä asuinpaikoilla eli ne ovat sinällään keskimääräistä lehtipuu- ja kuusivaltaisempia ja muutenkin: puuston laji-, koko- ja ikäjakauma on yleensä monipuolisempi kuin muilla alueilla. Lisäksi on eduksi, mikäli elinpiiriltä löytyy pieniä aarin tai kahden laajuisia puuttomia aukkoja muuten tiheäpuustoisen metsän sisältä. Tutkimusten mukaan Etelä- ja Keski-Suomessa talousmetsämaisemassa liito-oravan ydinelinpiirin koko on keskimäärin 0,5 ha. Tällä alueella eläin viettää suurimman osan ajastaan. Näitä ydinelinpiirejä voi olla kuitenkin useita ja ne sijaitsevat hajallaan koko sen liikkumisalueella. Liikkumisalueen kooksi on määritelty noin 6,5 ha. Ydinelinpiiri erottuu muusta liikkumisalueesta ennen kaikkea lehtipuustoisuutensa ja latvuskerroksen tiheyden perusteella. Kuvat 6ab. Kasvillisuus on lehtomaista kangasta rannan tuntumassa. Maapuita ja pökkelöitä on runsaasti. Kuva 7. Pynnölänlahden kiinteistön etelärajana toimiva oja.
Kuvat 8ab. Mustaniemen haavikoita. Paikoin vanhaa lehtipuustoa on yli 50 % puustosta. Liito-oravan elinpiirillä on useita koloja, pönttöjä tai muita pesäpaikkoja. Mieluiten laji valitsee luonnonkoloista käpytikan kolojen kokoiset, koska niihin eivät sen vihollisista näätä tai isoimmat lajit enää mahdu. Näin ollen voidaan sanoa, että tikkojen ja liito-oravan esiintymisellä on yhteys etenkin jos luonnonkoloja eli keloja on vähän. Liito-oravat eivät voi todennäköisesti juurikaan valita koloja kovin tarkkaan vaan käyttävät lähes kaikenlaisia omalta elinpiiriltään löytyviä koloja. On myös huomattava, että tikat (pohjantikkaa ehkä lukuun ottamatta) tekevät kolojaan mieluiten juuri haapaan. Vaikka siis liito-orava suosii luonnonkoloja, tavataan sitä pesimässä pihojen kottaraispöntöissä ja metsien pöntöissä (esim. varpuspöllön) ja joskus se käyttää oravanpesiä ja jopa ullakoita ja välikattoja. Lisäksi voidaan todeta, että vaikka liito-oravan optimaalisen elinympäristön vaatimukset tunnetaan ja joita on edellä kuvattu, on havaittu alueittaista vaihtelua; sille saattaa kelvata tavallisen oloinen kuusivaltainen talousmetsäkin, kunhan siellä kasvaa joitakin pesä- tai ruokailupuuksi sopivan suuria lehtipuita. On ilmeistä, että siellä missä viirupöllöjä on runsaasti, vain kaikkein laadukkaimmat asuinalueet tulevat kysymykseen. Toisaalta taas alueilla, joilla pöllöistä ei ole haittaa, kelpaa liito-oravalle vaatimattomampikin alue. Liito-oravan levinneisyysrajan pohjoisreuna kulkee osapuilleen Oulu-Kuusamo linjalla. Kainuun ja Pohjois- Pohjanmaan itäosien liito-oravatiheys on arvioiden mukaan 0,2 naarasta / km2 metsämaata. Kannan koon arviointi on vaikeaa, mutta ilmeisesti Kajaanin alueella on jonkinlainen liito - oravatihentymä, koska alueella on runsaasti kuusivaltaista tuoretta kangasta. Lisäksi taajama-alueen läheisyydessä on säilynyt tehometsätaloudelta vanhaakin kuusikkoa. Ihmistoiminnan vaikutus liito-oravien elinpiiriin on tutkimusten mukaan vaihdellut runsaasti. Liito-oravia esiintyy luonnonmetsistä talousmetsiin ja aina taajamien lähipuistoihin ja taajamametsiin asti. Lyhyesti voidaan sanoa, että se ei karta asutusta tai tiestöä eikä välttämättä häiriinny pienimuotoisista metsähoitotoimistakaan, mikäli elinympäristön oleelliset piirteet ovat edustavasti läsnä ja säilyvät kelvollisina ihmisen aiheuttamasta ympäristömuutoksesta huolimatta. Tämä tarkoittaa sitä, että esimerkiksi ranta-alueilla väljä rakentaminen on hyvin mahdollista, jos samalla huolehditaan edellä kuvattujen elinympäristöön liittyvien rakenteellisten ominaisuuksien säilymisestä. Erityistä huomiota tulee kiinnittää puuston ja pensaskerroksen käsittelyyn ja siihen, että kulkureitit säilyvät ja näillä puiden latvayhteys säilyy. Tunnetaan esimerkiksi tapaus, jossa liito-orava pesi pöntössä pihapiirin koivussa, ja josta ainoa yhteys metsäalueelle kulki kapeaa koivukujannetta pitkin
Kuvat 9ab. Lehtipuuvaltaiset lehtomaiset kankaat esiintyvät runsaana Mustaniemen alueella. Maapuita ja pystykeloja esiintyy aina suunnittelualueen eteläosaan asti. Kuvat 10ab. Kasvillisuutta niemialueen eteläosasta. Tuoreet lehtipuuvaltaiset tai sekapuustoiset vanhaa puuta kasvavat lehtomaiset kankaat tai lehdot ovat Pohjois-Suomessa silmällä pidettäviä luontotyyppejä, joiden uhanalaisuuden syynä on erityisesti metsätalous, rantarakentaminen ja niiden ottaminen jo ammoin maanviljelykseen. Vähitellen maanviljelyksen loppuessa, rehevät lehtomaiset laikut ovat vähitellen valloittamassa vanhoja alueitaan. Rakentamisalueiden vertailu Oulujärven Pitkänperän lounaisrannalle on alkuperäisessä rantaosayleiskaavassa sijoitettu rakennuspaikka pieneltä osin luontoselvityksen perusteella rajoitetulle (Pöyry Oyj 2006) sl, ma, lin alueelle, joka yleiskaavan kaavaselostuksen mukaan on osa-aluetta, jolla on erityisiä suojeluarvoja eläimistön, kasvillisuuden, maiseman ja linnuston kannalta. Rantaosayleiskaavan muutostyön yhteydessä tarkasteltiin (2015) rakennusoikeuden siirtämismahdollisuutta tutkittiin ensin alkuperäiseltä rantaosayleiskaavan osoittamasta paikasta kaakkoon pysyen samalla Pitkänperän alueella. Uusi rakennuspaikka sijaitsi rantaan johtavan polun ympäristössä. Polun päässä rannassa on veneiden säilytyspaikka. Perusmerkintä on tälläkin alueella M-1 ja mainittu sl, ma, lin rajaus ulottuu myös tälle alueelle rannassa jopa hieman laajempana kuin osayleiskaavan RA/1 - alueella.
Kesällä 2016 tutkittiin edellä esitettyä kahta sijoitusvaihtoehtoa rakennuspaikoille: Pynnölänlahdelle ja Mustaniemeen. Edellä kuvatun luontoselvityksen ja aikaisempien alueita koskevan luontotiedon perusteella Pynnölänlahden alue olisi soveliaampi vaihtoehto näistä. Pitkänperänlahden rakennuspaikkavaihtoehtoihin nähden Pynnölänlahdelle sijoittamista voidaan pitää myös parempana vaihtoehtona, koska Pitkänperän alueella on laajemmin ekologista merkitystä ja lähellä olevia suojelualueita. Kapea lahdenpohjukka jäisi rakennuspaikan siirron jälkeen laajasti rakentamisen ulkopuolelle. Pynnölänlahden alueella on jo olemassa olevaa loma- ja pysyvää asumista huomattavasti lahden ympärillä. Myös Pynnölänlahdella on luonnonympäristöön liittyviä arvoja etenkin rannan läheisellä lehtomaisella vyöhykkeellä on todennettuja havaintoja liito-oravista. Voidaan kuitenkin arvioida, että yksi rakennuspaikka, riittävän etäällä rantavyöhykkeestä, turvaa liitto-oravan rannan suuntaisen kulkuvyöhykkeen. Rakennuspaikan puuston käsittelyyn on annettava määräykset. Papanoiden lukumäärän perusteella rannan osa on kulku- ja siirtymävyöhykettä, mutta ei varsinaista pesintäaluetta. Mustaniemi on myös todennäköisesti liito-oravan pesimä- ja levähdysaluetta ja lisäksi niemialueen vanha lehtipuuvaltainen puusto muodostaa tuoreen lehtomaisen tai lehdon luontotyyppikokonaisuuden, jossa on liito-oravalle suotuisan elinympäristön rakennetta ja ominaisuuksia. Mainitut luontotyypit ovat Pohjois- Suomessa silmälläpidettäviä. Vuoden 2016 tutkimuksissa ei kuitenkaan liito-oravan papanoita tai pesäkoloja havaittu. Edellä olevan perusteella Pynnölänlahden alue vaikuttaa soveliaimmalta rakennuspaikan sijoittamispaikaksi kaikista näistä kolmesta vaihtoehdosta. Sauvossa 26. helmikuuta 2017 Jari Hietaranta EKOTONI KY Y tunnus 1016290-0 Vitikkalantie 4, 21570 SAUVO 0400-479740 jari.hietaranta@pp.inet.fi