Erkki Raikamo, Jouko Kokko ja Riitta Lappalaine n TEUVAN SUOT JA TURVEVAROJEN KAYTTÖMAHDOLLISUUDE T

Erkki Raikamo, Jouko Kokko ja Riitta Lappalaine n P 13.4/83/12 9 TEUVAN SUOT JA TURVEVAROJEN KAYTTÖMAHDOLLISUUDE T LOPPURAPORTTI TEUVAN TURVEVAROJEN KOKONAISINVENTOINNIST A Kuopio 1983

SISÄLLYSLUETTELO 1. JOHDANTO 4 2. TUTKIMUSMENETELMÄT 5 2.1 Maastotutkimukset 5 2.2 Näytteiden käsittely 6 2.3 Kartat ja profii1it 6 3. SOISTUNEISUUS JA TURVEKERROSTUMAT 9 3.1 Teuvan kunnan suot 9 3.1.1 Pinta-ala- ja tutkimustarkkuus - tiedot sekä soiden laskusuhteet 1 2 3.1.2 Suotyypit ja ojitustilanne 1 3 3.1.3 Turvelajitr turpeen maatuneisuus j a pohjamaalajit 1 4 3.1.4 Turvekerrostumat ja liekoisuus 1 4 3.2 Suokohtainen tarkastelu 1 5 4. SOIDEN KÄYTTÖMAHDOLLISUUDET 16 0 4.1 Soveltuvuus kasvuturpeeksi 16 1 4.2 Polttoturve 16 2 4.2.1 Edellytykset 16 2 4.2.2 Polttoturpeeksi soveltuvat suot 16 5 4.2.3 Yhdistelmä Teuvan polttoturvesoista 17 4 5. YHTEENVETO 17 7 KIRJALLISUUTTA 179

- 4-1. Johdanto Teuvan kunnan alueella suoritettiin vuonna 1982 turvevaro - jen kokonaisinventointi. Alueen turvetutkimukset liittyvät osa - na Etelä-Pohjanmaan turveprojektiin, mikä on pääosin toteutett u Kauppa- ja teollisuusministeriön Geologiselle tutkimuslaitoksel - le myöntämän määrärahan turvin. Projektin tavoitteena on ollut selvittää eräiden turpee n käyttösuunnitelmien laatimisen kannalta kiireisimpien Etelä-Poh - janmaan kuntien turvevarojen määrä ja käyttökelpoisuus. Erityi - sesti pyritään tuottamaan tietoa polttoturpeen tuotantoon sove - liaasta soista ja niiden energiasisällöistä. Tämän lisäksi sel - viävät ohessa myöskin turpeen ja soiden muut käyttömuodot, kute n kasvuturve sekä soiden soveltuvuus suojelutarkoituksiin. Vuonna 1982 suoritetussa turvevarojen kokonaisinventoinni s - sa tutkittiin kaikki ne suot, jotka ovat peruskartan (1 :20 000 ) suokuvioituksen mukaan vähintään 50 ha :n suuruisia sekä aina 2 0 ha :n suuruisiin asti, mikäli suokuvio on yhtenäinen. Lisäksi käy - tettävissä ovat olleet Geologisen tutkimuslaitoksen v. 1945 Teu - van kunnan alueella suorittamien turvetutkimusten tulokset.

- 5-2. TUTKIMUSMENETELMÄT 2.1 Maastotutkimukse t Maastotutkimuksissa noudatettiin Geologisen tutkimuslaitok - sen "Turvetutkimusten maasto-oppaan" (Lappalainen, Sten, Häiki ö 1979) menetelmiä. Näin ollen merkittävimmät suot tutkittiin lin - javerkostomenetelmällä ja pinta-alaltaan pienet suot hajapistein, jolloin pyrittiin pistetiheyteen 2-3 tutkimuspistettä/10 ha. Linjaverkosto laadittiin peruskartan (1 :20 000) avulla siten, että selkälinja kattaa suon hallitsevan osan. Sitä täydennettii n tarpeen mukaan kohtisuoraan olevilla poikkilinjoilla 400 metri n välein. Runkolinjastoa täydennettiin apulinjoilla, joilla lisät - tiin suon turvekerroston paksuudesta saatavaa tiedon määrää. Apulinjat ovat poikkilinjojen väleissä ja syvyydentähystyspisteet sekä apulinjoilla että runkolinjastolla ovat 50 m :n välein. Tutkimuslinjat vaa'ittiin ja korkeudet sidottiin valtakunnalli - seen kiintopisteverkkoon. Tutkimuspisteillä tehtiin suon nykyistä tilaa koskien seu - raavat määritykset : suotyyppi (luonnontilaisena ja/tai ojitukse n myötä muuttuneena), suon pinnan vetisyys 5-asteikolla (kuiva, normaali, vetinen, hyllyvä, rimpinen), mättäisyys (% :ina suon pinnasta) sekä mättäiden keskimääräinen korkeus (dm :inä), puus - ton puulajisuhteet (% :ina), puiden tiheysluokat ja mandollise t hakkuut. Kairauksen turvekerrostumista määritettiin desimetrin tark - kuudella pääturvelaji lisätekijöineen sekä niiden suhteellise t osuudet (6-asteikolla), turpeen maatuneisuus (10-asteikolla), kosteus (5-asteikolla) ja kuituisuus (6-asteikolla). Lisäks i huomioitiin suon pohjamaalaji. Turvelajit ja pohjamaalajit sek ä niiden symbolit on lueteltu kuvassa 1. Suossa olevan lahoamattoman puuaineksen osuus (=liekoisuus ) määritettiin siten, että tutkimuspisteen ympäristö pliktattii n kanden metrin syvyyteen kymmenessä eri kohdassa. Todetut lieko - osumat ilmoitetaan erikseen 0-1 metrin ja 1-2 metrin välisissä vyöhykkeissä kantopitoisuusprosentteina turvemäärästä. Prosenttiluvut on laskettu ns. Pavlovin menetelmää modifioiden. Kantopitoisuus on jaettu viiteen ryhmään seuraavasti : liekoj a esiintyy erittäin vähän (alle 1 %), vähän (1-2 %), kohtalai-

6 - sesti (2-3 %), runsaasti (3-4 %) ja erittäin runsaasti (yl i 4 %). Liekoisuutta ei ole määritetty ennen v. 1980 suoritetuiss a tutkimuksissa. Suon turvemäärä on laskettu ns. vyöhykelaskutapaa noudatta - en. Siinä on määritetty erikseen suon eri syvyysvyöhykkeide n (0,3-1 m, 1-1,5 m, 1,5-2 m, 2-3 m jne) pinta-alat j a keskisyvyydet. Näiden avulla laskettujen vyöhykkeiden sisältämä t turvekuutiot on summattu. 2.2 Näytteiden käsittely Soista, jotka kenttätutkimusten perusteella näyttivät sovel - tuvan polttoturvetuotantoon, otettiin näytteet laboratorioanaly y - sejä varten. Näytteenottopaikka valittiin siten, että se edusta i - si mandollisimman hyvin suon turpeiden keskimääräisiä arvoja. Näytteistä määritettiin laboratoriossa happamuus (ph-aste), vesipitoisuus (105 C :ssa kuivattuna), kuiva-aineen määrä tila - vuusyksikössä, tuhkapitoisuus (815 ± 25 C :ssa poltettuna), jois - takin näytteistä tuhkan sulamispiste sekä lämpöarvo (pommikalor i - metrillä). Viimemainittu on laskettu sekä tehollisena lämpöarvon a vedettömille turpeille että lämpöarvoina, jotka vastaavat turpee n 50 % :n käyttökosteutta jyrsinturpeelle ilmoitettuna ja 30 % palaturpeelle. 2.3 Kartat ja profiili t Tutkittaessa merkittävimmiksi osoittautuneista soista o n tulosten tulkintaa helpottamaan laadittu suokartat. Niistä ilme - nevät kairauspisteiden sijainnit. Niiden yläpuolella oleva luk u ilmoittaa pisteen keskimaatuneisuuden ja alapuolella olevan lu - vun osoittaja heikosti maatuneen pintakerroksen ja nimittäjä ko - ko turvekerroksen paksuuden dm :ssä. Karttoihin on piirretty myö s korkeuskäyrät ja turpeen paksuutta osoittavat syvyyskäyrät 1 m : n välein. Karttoihin katkoviivalla piirretty suon ja mineraalimaa n raja vastaa topografikartan rajaa ja yhtenäinen rajaviiva on ka i - rauksin todettu geologisen suon (turvetta yli 0,3 m) raja. Suo-

- 7 - kartoissa ja profiileissa käytettyjen symbolien selitys on ku - vassa 1. Kerrostumien rakennetta havainnollistetaan poikkileikkaus - profiilien avulla. Näistä maatuneisuutta kuvaavissa profiileiss a 10-asteikko on jaettu neljään eri luokkaan : heikosti maatunu t (H 1,0-3,9 ), jokseenkin maatunut (H4 0-4,9), kohtalaisest i (HSO0-5,9) ja hyvin maatunut turve (H6 0-10,0) Turvelaji - profiileissa on kairauspisteen yläpuolella esitetty suotyypp i (luonnontilaisena tai muuttuneena) ja liekoisuus (osoittajass a ovat 0-1 m :n syvyysvyöhykkeen osumat, ja nimittäjässä 1-2 m :n syvyysvyöhykkeen osumat). Kairauspisteen paikka on turvela - jiprofiilien pintaan merkitty pienellä pystyviivalla. Turvelajit ja pohjamaalajit on esitetty symbolein. Linjaverkoston suun - ta ja suon absoluuttiset korkeudet ovat profiilikehyksien ylä - reunoissa. Suokartoissa ja profiileissa käytetyt lyhentee t Suotyyppi : 1. Avosuot 2. Rämee t saraneva SN kangasräme KG R lyhytkortinen neva LKN sararäme S R rahkaneva RN korpiräme K R silmäkeneva SIN isovarpuinen räme I R kalvakkaneva KN tupasvillaräme TR rimpineva RIN keidasräme KER luhtaneva LUN pallosararäme PSR rahkaräme RR lyhytkortinen (neva ) räme LKNR 3. Korvet 4. Muuttuneet suotyypi t lettokorpi LK ojikot o j lehtokorpi LHK muuttumat mu ruoho- ja heinäkorpi RHK karhunsammalmuuttuma ksmu nevakorpi NK turvekankaat tk varsinainen korpi VK -ruohoturvekangas rhtk kangaskorpi KGK -mustikkaturvekangas mtk -puolukkaturvekangas ptk -varputurvekangas vat k -j äkäläturvekangas jät k Kytöheitto k h Pelto pe Turpeennostoalueet t a -palaturpeennostoalue pt a -jyrsinturpeennostoalue jta

- 8 - SUOKARTTA Kuva 1.. Käytetyt symbolit ja lyhenteet

- 9-3. SOISTUNEISUUS JA TURVEKERROSTUMA T 3.1 Teuvan kunnan suo t Teuva sijaitsee Etelä-Pohjanmaan suoalueella. Suota on alu - eella kaikkiaan noin 12 720 ha (kuva 2). Inventointikelvotont a (sisältäen rikkonaiset ja pienialaiset suokuviot) suoalaa on n. 2220 ha.geologisen tutkimuslaitoksen "vanhat",eli ennen v. 198 2 suoritetut tutkimukset kattavat noin 1 150 ha 3 :lta suolta. Kuva 2. Teuvan suot.

- 10 - Kuvan 3 indeksikartassa on esitetty kaikki Teuvan inventoin - tikelpoiset suot. Kuvaan on merkitty rastereilla ennen v. 1982 j a v. 1982 tutkitut suot. TEUVAN SUOT JA NIIDEN TUTKIMUSTILANNE

- 11 - T E U V A N S U O T ('liittyy kuvaan 3 ) 1. Isoneva 2. Sikakorvennev a 3. Sivinnev a 4. Pikku-Pen i 5. Iso -Pen i 6. Peninnev a 7. Saarennev a 8. Järvineva W 9. Latoneva S 10. Fulmosse n 11. Rapaneva 12. Tankinev a 13. Riita-Kiima 14. Kitu 15. Viitasaarenneva 16. Varisneva 17. Paskoonneva 18. Teerinev a 19. Valkianeva 20. Hietaharjunluht a 21. Sikaharjunrämäkk ä 22. Harjaisneva 23. Mönsänneva 24. Pilkoonneva 25. Tieronneva 26. Lutakkoneva N 27. Tarkankeidas 28. Penijärv i 29. Lutakkoneva S 30. Loukajanneva 31. Järvineva E 32. Mäntyneva 33. Plumpunneva 34. Parrannev a 35. Parrankeida s 36. Ukkoharjunneva 37. Tallimäenneva 38. Sydännev a 39. Lutakkoneva E 40. Lippineva 41. Paljaanvuorenneva 42. Hietaharjunneva 43. Kauniinharjunneva 44. Heikkurinkorp i 45. Heikkilänneva 46. Paatsanluomanneva 47. Korventaust a 48. Latoneva N 49. Sikaneva 50. Rahkaneva S 51. Krentaalinkeida s 52. Tervanev a 53. Korkianev a 54. Säärinev a 55. Sammalnev a 56. Kortesneva 57. Sunti 58. Vähä-Karka s 59. Profeetanneva 60. Tulineva 61. Pikku Tallisaarenneva 62. Hangasneva 63. Ritaneva 64. Kaivoneva 65. Kurpanneva 66. Metolaisnev a 67. Maankulmannev a 68. Peräsaarennev a 69. Äystönneva 70. Kitulanneva 71. Lammasnev a 72. Ruostetneva 73. Värrinneva 74. Rahkaneva N 75. Männistönmets ä 76. Marjaneva 77. Kontioneva 78. Äijänniemennev a 79. Reinikanneva

- 12 - Teuvan kunnan suoala, 12 720 ha, jakautuu kaikkiaan 73 7 suon osalle. Geologisen tutkimuslaitoksen toimesta tutkittii n kaikki ne suot, jotka ovat peruskartan suokuvioituksen mukaan vähintään 50 ha :n suuruisia sekä aina 20 ha :n suuruisiin asti, mikäli suokuvio on yhtenäinen. Lisäksi tässä yhteydessä jätettiin inventoimatta myös turvepohjaiset pellot. Näin ollen kunnassa tutkittiin kaikkiaan 79 suota, joiden kattama ala on noi n 10 500 ha. Näistä 77 :ää on käsitelty tutkimuksissa ja mittauksissa itsenäisinä soina ja kaksi on tutkittu jonkun toisen suo n yhteydessä. Tutkituista soista 3 kpl ei ole luettavissa ns. geo - logisiin soihin, toisin sanoen turvekerrostuma on matalampi kui n 0,3 m. Teuvalla tutkittujen soiden keskimääräinen koko on 136 ha. Teuvan kaikkien tutkittujen soiden ja geologisten soiden pinta - alojen mukainen luokittelu on esitetty taulukossa 1. Taulukko 1. Teuvalla tutkittujen soiden pinta-alan mukaine n luokittelu. Kokoluokat 0-20 21-50 51-100 101-200 201-300 301-500 yli 500 yhteens ä, lka ha 1km ha 1km ha 1km ha 1km ha 1km ha 1km ha 1km h a Geol. Biol. suo t suot 4 1 7 5 20 1 8 2 60 5 80 21-1475 - 15-2160 - 6-1455 - 6-2165 - 4-246 5-74 1040 0 3 10 0 Yhteensä 5 95 20 685 21 1475 15 2160 6 1455 6 2165 4 2465 77 10500 3.1.1 Pinta-ala- ja tutkimustarkkuustiedot sekä soide n laskusuhtee t Tutkittujen soiden yhteispinta-ala on 10 500 ha, josta yl i 1 m :n syvyistä aluetta on 5 830 ha eli 56 % ja yli 2 m :n 2 93 9 ha eli 28 %. Linjaverkostomenetelmällä tutkittuja soita on 51 kpl ja lo - put 28 kpl on tutkittu hajapistemenetelmällä. Tutkimuslinjaa o n kaikkiaan noin 210 km ja tutkimuspisteitä noin 2 539 kpl, joist a 2 276 kpl on yli 0,3 m :n, 1 703 kpl yli 1 m :n ja 916 kpl yli 2 metrin syvyisiä. Tutkimuspistetiheys on 2,4/10 ha ja turvekerros - tuman paksuushavaintoja on 7,0 pisteeltä/10 ha.

13 - Teuvan suot sijoittuvat korkeustasojen 35-155 m mpy (metriä merenpinnan yläpuolella) väliin. Kunnan länsiosan jokilaakso n suot sijaitsevat matalammalla, n. 35-65 m :n korkeudella ja koil - lisen (Norinkylän alueella) sekä kaakkoisen osan (Luovankylän mä - kialue) korkeimmalla, noin 115-155 m :n korkeudella. 3.1.2 Suotyypit ja ojitustilann e Teuvan suot kuuluvat suoyhdistymätyyppiin "Rannikko-Suome n kermikeitaat" ja edelleen osa-alueeseen "Satakunnan ja Etelä-Poh - janmaan kermikeitaat" (Eurola 1962). Näillä on seuraavia tunnus - omaisia piirteitä : suo on muodoltaan kilpimäinen, jolloin keskus - ta kohoaa selvästi reunoja korkeammalle. Suon erottaa ympäristö n mineraalimaista kapea osa, ns. laide, joka vaatii kivennäispitoi - sia vesiä. Soiden keskustassa ovat ns. kermit ja kuljut yleens ä samankeskeisiä. Erityyppiset rämeet ovat selvästi yleisimpinä suotyyppeinä. Niitä on tutkituista suotyypeistä yhteensä 70 %, josta määräst ä yli puolet (49 %) on ojituksen seurauksena muuttunut tai muuttu - massa. Soiden keskialueilla ne ovat yleensä karuja, pääasiass a rahka- (25 %), keidas- (13 %), tupasvilla- (11 %) ja isovarpuis - ta (7 %) rämettä. Suon reunoille päin siirryttäessä ne muuttuva t asteittain, sara- (6 %), kangas- (5 %) ja korpirämeiksi (4 %). Reuna-alueilla vallitsevat yleisesti, mutta pienialaisina korve t (varsinainen sekä ruoho- ja heinäko.rpi). Avosuotyyppejä esiinty y kaikkiaan 15 %, josta luonnontilaisina 8 %. Merkittävimpiä ovat lyhytkorsineva (5 %), rahkaneva (5 %) ja silmäkeneva (2 %). Huomattava osa Teuvan soista (69 %) on osittain tai kokonaa n ojitettu. Ojite_tuilla suoalueilla on nähtävissä usein eri-ikäist ä ojitusta ; vanhaa ojitusta, jota on paikoin perattu ja syvennett y tai vanhojen ojien väleihin on useasti kaivettu tiheämpi ojaver - kosto. Täten näillä alueilla suotyypit ovat joko ojikko- ta i muuttuma-asteella. Yleistä on myös se, että alkuperäiset suotyy - pit ovat jo täysin muuttuneita kangaskasvillisuutta kasvaviks i turvekankaiksi (7 %) (vrt. taulukko.9, liitteessä 1). Suotyyppi- ja ojituslaskelmat perustuvat tutkimuspistehavaintoihin.

-.14-3.1.3 Turvelajit, turpeen maatuneisuus ja pohjamaalaji t Turvelajisuhteiltaan Teuvan soilla vallisevat rahkavaltaiset turpeet, noin 77 % :lla. Saravaltaisten turpeiden osuus on 23 %. Yllä olevat turvelajisuhteet - niukkaravinteisten lajien vallitessa kuvastavat samantyyppisesti soiden karua kehitystä kuin edempänä mainittu suotyyppijakautuma. Yleisin turvelaji on puhdas rahkaturve (31 %). Lisätekijöin ä tavataan runsaimmin tupasvillaa (Er,13 %). Sararahkaturpeita (CS ) on yhteensä 23 % (vrt. taulukko 10, liitteessä 2). Saravaltaisi s - sa turpeissa tavataan lisätekijöinä runsaimmin puunjäännöksi ä (L, 7 %), kortetta (Eq, 5 %) ja varpujen jäännöksiä (N, 4 %). Rahkasaraturpeita (SC) on yhteensä 17 %. Puunjäännöksiä sisältävie n turpeiden kokonaisosuus on 18 %. Teuvan soiden turvekerroston keskimääräinen maatuneisuu s on 4,9, josta heikosti maatuneen (H 1_4 ) osuus on 3,6 j a (H1_10) paremmin maatuneen (H5-10) 5,9. Soiden topografinen sijainti vaihtelee siten, että valtaos a soista sijaitsee moreenipainanteissa, Teuvan länsi- ja kaakkois - osassa soita rajaavat kallioiset hiekkamäet ja moreenimaat. Joki - laaksossa soiden pohjalla tavataan hiesua ja savea. Allasmaiste n soiden pohjalla, hiesu- ja moreenipainanteissa tavataan toisi n paikoin turpeen alla liejua osoittamassa suon syntyneen vesistö n umpeenkasvun seurauksena. Valtaosa Teuvan soista on kuitenki n syntynyt mineraalimaan soistumisena, usein metsäpalojen seurauk - sena. Metsäpaloja on saattanut suon kehityksen aikana olla usei - takin. Näistä muistoina on nykyisin nähtävissä turvekerrostumis - sa olevat hiilikerrokset. Alavimmilla paikoilla on tapahtunu t myös veden alta vapautuneen mineraalimaan suoraa soistumista, mistä kertovat kortteen ja ruokojen jäänteet pohjakerrostumissa. 3.1.4 Turvekerrostumat ja liekoisuu s Teuvan soiden turvekerrostumien keskipaksuus on 1,7 metriä. Tästä heikosti maatuneen turpeen osuus on 0,9 m ja paremmin maa - tuneen 0,8 m. Yli yhden metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 2, 1 ja yli 2 m :n 2,8 m. Suurin havaittu turpeen paksuus on 5,8 m (Iso-Penissä).

- 15 - Tutkituissa soissa on turvetta yhteensä noin 146 milj.m3, josta heikosti maatunutta on 51 % (75 milj.m 3 ) ja paremmin maatunutta 49 % (71 milj. m3 ). Koko turvemäärästä on yli yhden metri n syvyisellä alueella noin 86 % (125 milj. m 3 ) ja yli kanden metri n 57 % (83 milj.m 3 ). Teuvan soissa esiintyy liekoja sekä 0-1 metrin syvyysvyö - hykkeessä (keskiarvo 1,1 %) että 1-2 metrin syvyysvyöhykkeess ä erittäin vähän (0,6 %). Kyseiset prosenttiluvut tarkoittavat la - hoamattoman puuaineksen osuutta a.o. syvyysvyöhykkeen sisältämäs - tä turvemäärästä. 3.2 Suokohtainen tarkastelu Seuraavassa tarkastellaan jokaista suota erikseen. Merkittä - vimmistä soista on ohessa suokartta sekä linjaverkostomenetelmä l - lä tutkituista maatuneisuus- ja turvelajiprofiilit. Käytetty suo - numerointi noudattelee systemaattisesti peruskarttanumerointi a kasvavassa järjestyksessä. Suokohtaista informaatiota, jota ei ole yksityiskohtaisest i tekstissä esitetty, on lisää taulukoissa 9 (suotyyppijakautumat), 10 (eriteltynä turvelajien suhteellinen eli prosenttinen jakautu - minen eri lisätekijöiden osalta suokohtaisesti esitettynä) ja 1 1 (mm. keskisyvyys- ja kuutiomäärätietoja). Suokohtaisten selvitysten lopussa on arvio suon käyttökel - poisuudesta. Niiden soiden käyttökelpoisuutta, joiden turve o n ilmoitettu soveltuvan polttoturpeeksi, on tarkasteltu eriksee n kenttä- ja laboratorioanalyysien perusteella kappaleessa : "Polt - toturpeeksi soveltuvat suot".

- 16-1. Isoneva (x= 69180, y= 5453) sijaitsee noin 14,5 km Teuva n kirkolta kaakkoon, Teuvan ja Karijoen rajalla. Topografisesti su o sijaitsee moreeniselänteiden ympäröimässä painanteessa. Idässä suo rajoittuu Takanevaa ja etelässä Rajanevaa. Suon pinnan korkeus o n 109-113 m mpy. Isonevan pinta-ala on 120 ha, josta Teuvan kunnan alueell a 80 ha. Yli yhden metrin syvyistä aluetta on 75 ha ja yli 2 m : n 45 ha. Tutkimuspistetiheys on 3,7/10 ha ja syvyystietoja on 10, 5 pisteeltä/10 ha(kuva 4). Suon pinta viettää etelään. Vedet laske - vat Kankalonjärveen, josta edelleen Karijokeen.

- 17 - Vallitsevina suotyyppeinä ovat lyhytkortinen neva, varsi - nainen saranevamuuttuma ja -ojikko sekä keidasräme ja varsinainen sararäme. Suon eteläosa ja reuna-alueet on ojitettu. Isonevan turvekerrostumien keskipaksuus on 1,8 m, jost a heikosti maatuneen turpeen osuus 1,2 m. Paremmin maatuneen turvekerroksen paksuus on 0,6 m. Yli metrin syvyisen alueen keski - syvyys on 2,2 m ja yli 2 metrin 2,5 m. Suurin havaittu turpee n paksuus on 3,4 metriä. Suon pohjamaalaji on hiekka ja moreeni. Isonevassa on saravaltaisia turpeita noin 60 % ja rahkavaltaisia 40 Turpeen lisätekijöinä tavataan saravaltaisissa runsaimmin kortteen, suoleväkön ja puunjäännöksiä ja rahkavaltaisissa tupasvillan ja puunjäännöksiä. Puunjäännöksiä sisältävien turpeiden kokonaisosuus on 17 % (kuva 5). Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,4, josta heikosti maatuneen pintakerroksen keskimaatuneisuus on 3,7 ja paremmin maatuneen pohjakerroksen 6,0. Liekoja on tavattu molemmissa syvyysvyöhykkeissä erittäin vähän.

- 18 - Isonevassa on turvetta 1,93 milj. m3 (Teuvalla 1,13 milj. m3 ), josta heikosti maatunutta on 62 % (1,20 milj.m3 ) ja paremmin maatunutta 38 % (0,73 milj.m3 ). Koko turvemäärästä yli yhden metri n syvyisellä suon osalla on Teuvan kunnan alueella 87 % (0,9 8 milj.m 3 ) ja yli 2 m :n 59 % (0,67 milj.m3 ). Koko suon osalta vastaavat luvut ovat yli 1 m :n syvyisellä alueella 85 % (1,65 milj. m3 ) ja yli 2 m :n 62 % (1,20 milj.m3 ). Suo ei sovellu polttoturvetuotantoon paksun, heikosti maatuneen pintakerroksen takia. 2. Sikakorvenneva (x= 69190, y= 5424) sijaitsee noin 12,5 k m Teuvan kirkolta kaakkoon. Suo on tutkittu hajapistein. Topografi - sesti suota ympäröivät moreenimaat. Suon pinnan korkeus on 105-114 m mpy. Sikakorvennevan pinta-ala on kartan mukaan 20 ha. Syvyystie - toja on 3,0 pisteeltä/10 ha. Suon pinta viettää itään. Vedet las - kevat Karijokeen. Koko alue on ohutturpeista biologista suota (turvetta all e 30 cm), eikä sovellu näin ollen turvetuotantoon. 3. Sivinneva (x= 69198, y= 5402) sijaitsee noin 11 km Teuva n kirkolta etelään. Topografisesti suo sijaitsee moreenialueiden ra - jaamassa painanteessa, Suon pinnan korkeus on 85-94 m mpy. Sivinnevan pinta-ala on 30 ha. Tutkimuspistetiheys on 0,3 / 10 ha ja syvyystietoja on 1,0 pisteeltä/10 ha. Suon pinta viettää länteen. Vedet laskevat Peninluoman kautta Teuvanjokeen. Vallitsevina suotyyppeinä ovat isovarpuinen rämeojikko j a muuttuma. Valtaosaltaan alue on biologista suota. Sivinnev a ei sovellu turvetuotantoon mataluutensa takia. 4. Pikku-Peni (x= 69218, y= 5384) sijaitsee noin 9 km Teuvan kirkolta etelään. Suo on tutkittu hajapistein. Topografisesti su o sijaitsee loivapiirteisten moreeniselänteiden välissä. Länsiosas - taan suo on osin yhteydessä Iso-Peniin. Suon pinnan korkeus on 75-80 m mpy. Pikku-Penin pinta-ala on 55 ha. Tutkimuspistetiheys on 0,4 / 10 ha ja syvyystietoja on 0,9 pisteeltä/10 ha (kuva 6). Suon pinta viettää etelään, Vedet laskevat Peninluoman kautta Teuvanjokeen.

- 19 - Vallitsevina suotyyppeinä ovat puolukkaturvekangas ja isovarpuinen rämemuuttuma. Koko suolla on vanha ja tiheä ojitus. Pikku-Penin turvekerrostumien keskipaksuus on 0,7 m, jok a kokonaan edustaa paremmin maatunutta turvekerrosta. Suurin havaittu turpeen paksuus on 1,0 metriä. Suon pohjamaalaji on hiekkamoreenia. Pikku-Penin koko turvekerrosto on rahkavaltaista. Turpee n lisätekijöinä tavataan runsaimmin puun ja varvun jäänteitä. Puun - jäännöksiä sisältävien turpeiden kokonaisosuus on 77 Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,4, Liekoja on tavattu 0-1 metrin syvyysvyöhykkeessä erittäin runsaasti (7,3 %). Pikku-Penissä on turvetta 0,37 milj.m 3, josta heikosti maatunutta ei ole lainkaan ja paremmin maatunutta 0,37 milj.m 3 Suo ei sovellu turvetuotantoon mataluutensa vuoksi.

- 20-5. Iso-Peni (x= 69222, y= 5370) sijaitsee noin 8,5 km Teuva n kirkolta etelään. Topografisesti suo sijaitsee paikoin kallioiste n moreeniharjanteiden välisessä painanteessa. Suon pinnan korkeus o n 72-75 m mpy. Iso-Penin pinta-ala on 315 ha, josta yli yhden metrin syvyis - tä aluetta on 225 ha ja yli 2 m :n 175 ha. Tutkimuspistetiheys o n 3,0/10 ha ja syvyystietoja on 8,3 pisteeltä/10 ha (kuva 7). Suo n pinta viettää loivasti pohjoiseen. Vedet laskevat suon pohjois - osasta Varsanluoman kautta Teuvanjokeen ja eteläosasta Peninluoman kautta Teuvanjokeen. Vallitsevina suotyyppeinä ovat silmäkeneva ja keidasräme se - kä rahkaräme, koillisosassa lyhytkorsineva, -ojikko ja -muuttuma. Reunaojitusta lukuunottamatta suo on luonnontilainen. Iso-Penin turvekerrostumien keskipaksuus on 3,0 m, josta hei - kosti maatuneen turpeen osuus 2,1 m. Paremmin maatuneen turveke r- roksen paksuus on 0,9 m. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyy s on 3,2 m ja yli 2 metrin 3,7 m. Suurin havaittu turpeen paksuu s on 6,0 metriä. Suon pohjamaalaji on pääasiassa hiekkaa, hietaa j a hiesua, jota peittää suon keskiosassa ohuehko liejukerros. Iso-Penissä on rahkavaltaisia turpeita noin 87 % ja saraval - taisia 13 %. Turpeen lisätekijöinä tavataan rahkavaltaisissa run - saimmin tupasvillan, varvun ja puun jäänteitä ja saravaltaisiss a puunjäännöksiä. Puunjäännöksiä sisältävien turpeiden kokonaisosuus on 19 % (kuva 8). Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,2, josta heikosti maatuneen pintakerroksen keskimaatuneisuus on 3, 4 ja paremmin maatuneen pohjakerroksen 6,0. Liekoja on tavattu molemmissa syvyysvyöhykkeissä erittäin vähän (0,2 % ja 0,5 %). Iso-Penissä on turvetta 7,05 milj. m 3, josta heikosti maa - tunutta on 66 % (4,66 milj.m 3 ) ja paremmin maatunutta 34 % (2,39 milj. m 3 ). Koko turvemäärästä yli yhden metrin syvyisell ä suon osalla on 94 % (6,65 milj.m3 ) ja yli 2 m :n 84 % (5,9 4 milj.m 3 ),Iso-Peni soveltuu kasvuturvetuotantoon.

- 23-6. Peninneva (x= 69238, y= 5374) sijaitsee noin 7 km Teuva n kirkolta etelään. Suo on tutkittu hajapistein. Topografisest i suota ympäröivät moreenimaat. Suon pinnan korkeus on 66-7 0 m mpy. Peninnevan pinta-ala on 55 ha, josta yli yhden metrin syvyistä aluetta on 30 ha ja yli 2 m :n 5 ha. Tutkimuspistetihey s on,0,9/10 ha ja syvyystietoja on 1,8 pisteeltä/10 ha (kuva 7). Suon pinta viettää pohjoiseen. Vedet laskevat Varsanluoman kaut - ta Teuvanjokeen. Vallitsevina suotyyppeinä ovat varsinainen sararäme ja rah - karäme. Vanhan, tiheän ojituksen vaikutuksesta suotyypit ova t valtaosaltaan muuttuma-asteella. Osa suon keskiosasta on raivat - tu pelloksi. Länsiosasta on nostettu pieneltä alueelta turvepeh - kua. Peninnevan turvekerrostumien keskipaksuus on 1,6 m, jost a heikosti maatuneen turpeen osuus 0,9 m. Paremmin maatuneen tur - vekerroksen paksuus on 0,7 m. Yli metrin syvyisen alueen keski - syvyys on 1,6 m ja yli 2 metrin 2,5 m. Suurin havaittu turpee n paksuus on 2,9 metriä. Suon pohjamaalaji on hiekkaa. Peninnevassa on saravaltaisia turpeita noin 68 % ja rahka - valtaisia 32 %. Turpeen lisätekijöinä tavataan saravaltaisiss a runsaimmin varvun, suoleväkön ja kortteen jäänteitä ja rahkaval - taisissa varvun ja puunjå*nneasia..puunjäännöksiä sisältävien turpeiden kokonaisosuus on 12 %. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,5, josta heikosti maatuneen pintakerroksen keskimaatuneisuus on 3,9 ja paremmin maatuneen pohjakerroksen 5,4. Liekoja on molemmissa syvyysvyöhykkeissä erittäin vähän (0,4 % ja 0,6 %). Peninnevassa on turvetta 0,63 milj. m 3, josta heikosti maa - tunutta on 59 % (0,37 milj.m 3 ) ja paremmin maatunutta 41 % (0,26 milj. m 3 ). Koko turvemäärästä yli yhden metrin syvyisell ä suon osalla on 73 % (0,46 milj.m 3 ) ja yli 2 m :n 22 % (0,1 4 milj.m3 ). Peninneva ei sovellu turvetuotantoon. 7. Saarenneva (x= 69235, y= 5359) sijaitsee noin 7,5 k m Teuvan kirkolta etelään. Topografisesti suo sijaitsee paikoi n huuhtoutuneiden, kallioisten moreenimäkien rajaamassa painanteessa. Eteläosastaan suo on yhteydessä Iso-Peniin. Suon pinnan korkeus on 67-75 m mpy.

- 24 - Saarennevan pinta-ala on 115 ha, josta yli yhden metrin syvyistä aluetta on 90 ha ja yli 2 m :n 60 ha. Tutkimuspistetihey s on 4,3/10 ha ja syvyystietoja on 12,6 pisteeltä/10 ha (kuva 7). Suon pinta viettää pohjoiseen. Vedet laskevat koilliseen Korpi - luomaan, josta edelleen Varsanluoman kautta Teuvanjokeen. Vallitsevina suotyyppeinä ovat rahkaräme-, lyhytkorsinevasekä rahkanevaojikko ja reuna-alueilla turvekankaat. Koko suo o n ojitettu. Saarennevan turvekerrostumien keskipaksuus on 2,0 m, jost a heikosti maatuneen turpeen osuus 0,9 m. Paremmin maatuneen turve - kerroksen paksuus on 1,1 m. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 2,4 m ja yli 2 metrin 2,7 m. Suurin havaittu turpeen pak - suus on 3,9 metriä. Suon pohjamaalaji on pääosin hiekkaa, hieta a ja hiesua. Suon keskialueella esiintyy paikoin ohut liejukerros. Saarennevassa on rahkavaltaisia turpeita noin 88 % ja sara - valtaisia 12 %, Turpeen lisätekijöinä tavataan rahkavaltaisiss a runsaimmin tupasvillan, varvun ja puun jäänteitä ja saravaltaisissa varvun jäänteitä. Puunjäännöksiä sisältävien turpeiden kokonaisosuus on 19 % (kuva 9). Turvekerrostuman keskimaatuneisuu s on 4,8, josta heikosti maatuneen pintakerroksen keskimaatuneisuu s on 3,7 ja paremmin maatuneen pohjakerroksen 5,8. Liekoja esiinty y molemmissa syvyysvyöhykkeissä vähän (1,4 % ja 1,0 %).

- 25 - Saarennevassa on turvetta 2,19 milj. m 3, josta heikosti maa - tunutta on 46 % (1,01 milj. m3 ) ja paremmin maatunutta 54 % (1,1 8 milj.m 3 ). Koko turvemäärästä yli yhden metrin syvyisellä suo n osalla on 93 % (2,03 milj. m3 ) ja yli 2 m :n 71 % (1,56 milj. m3 ). Saarenneva ei sovellu turvetuotantoon. 8. Järvineva W (x= 69252, y= 5345) sijaitsee noin 6,5 k m Teuvan kirkolta lounaaseen. Topografisesti suo rajoittuu pohjoisosastaan hiekkakankaaseen, muualla sitä ympäröivät kallioi - set moreenimäet. Suon pinnan korkeus on 60 '- 66 m mpy. Järvineva W :n pinta-ala on 120 ha, josta yli yhden metri n syvyistä aluetta on 55 ha ja yli 2 m :n 20 ha. Tutkimuspistetihe - ys on 5,3/10 ha ja syvyystietoja on 8,8 pisteeltä/10 ha (kuva 10). Suon pinta viettää loivasti koilliseen. Vedet laskevat pohjois - osasta Murronluoman kautta Teuvanjokeen. Vallitsevana suotyyppinä on rahkaräme. Pohjoisosassa um - peenkasvaneen Komsinjärven alue on ruohoista saranevaa, joho n rajoittuvat varsinainen sararäme- ja ruohoinen sararämealue. Vanhan ojituksen vaikutuksesta suotyypit ovat paikoin ojikko-, muuttuma- ja turvekangasasteella. Järvineva W :n turvekerrostumien keskipaksuus on 1,5 m, jos - ta heikosti maatuneen turpeen osuus on 0,6 m. Paremmin maatunee n turvekerroksen paksuus on 0,9 m. Yli metrin syvyisen alueen kes - kisyvyys on 2,0 m ja yli 2 metrin 2,6 m. Suurin havaittu turpee n paksuus on 3,5 metriä. Suon pohjamaalaji on pääosin hiekkaa, hie - sua ja hietaa, keskiosassa savea. Alueella esiintyy vaihteleva n paksuinen (0,2-1,2 m) liejukerros. Järvineva W :ssä on rahkavaltaisia turpeita noin 79 % ja saravaltaisia 21 Turpeen lisätekijöinä tavataan rahkavaltaisiss a runsaimmin puun, varvun ja tupasvillan jäänteitä ja saravaltaisis - sa kortteen jäänteitä. Puunjäännöksiä sisältävien turpeiden koko - naisosuus on 31 % (kuva 11). Turvekerrostuman keskimaatuneisuu s on 5,1, josta heikosti maatuneen pintakerroksen keskimaatuneisuu s on 3,5 ja paremmin maatuneen pohjakerroksen 6,3. Liekoja on tavattu molemmissa syvyysvyöhykkeissä erittäin vähän. Järvineva W :ssä on turvetta 1,42 milj. m3, josta heikost i maatunutta on 38 % (0,54 milj. m3 ) ja paremmin maatunutta 62 % (0,88 milj. m3 ). Koko turvemäärästä yli yhden metrin syvyisellä

- 26 - suon osalla on 73 % (1,03 milj.m 3 ) ja yli 2 m :n 39 % (0,5 5 milj.m 3 ). Järvineva W soveltuu keskiosastaan (24 ha) poltto - turvetuotantoon.

- 28-9. Latoneva S (x= 69232, y= 5325) sijaitsee noin 9 km Teuvan kirkolta lounaaseen. Topografisesti suo sijaitsee kallioiste n moreenipeitteisten mäkien välisessä painanteessa. Suon pinnan korkeus on 65-70 m mpy. Latoneva S :n pinta-ala on 70 ha, josta yli yhden metrin syvyistä aluetta on 35 ha ja yli 2 m :n ei lainkaan. Tutkimuspistetiheys on 4,9/10 ha ja syvyystietoja on 12,9 pisteeltä/10 ha (kuva 12). Vedet laskevat pohjoisosasta Vetelänluoman kautta Teuvanjokeen ja eteläosasta Päkinluoman kautta Peninluomaan, jost a edelleen Teuvanjokeen.

- 29 - Vallitsevina suotyyppeinä ovat rahkaneva, rahkaräme sek ä isovarpuinen räme. Suon pohjoisosassa ja reuna-alueilla on vanhaa ojitusta, eteläosassa uutta ojitusta. Latoneva S :n turvekerrostumien keskipaksuus on 1,2 m, jost a heikosti maatuneen turpeen osuus 0,7 m. Paremmin maatuneen turve - kerroksen paksuus on 0,5 m. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 1,4 m. Suurin havaittu turpeen paksuus on 2,6 metriä. Suon pohjamaalaji on hiekkaa, reunoilla moreenia. Latoneva S :ssä on rahkavaltaisia turpeita noin 99 % ja saravaltaisia on 1%. Turpeen lisätekijöinä tavataan rahkavaltaisis - sa runsaimmin tupasvillan ja puunjäännöksiä. Puunjäännöksiä sisältävien turpeiden kokonaisosuus on 18 % (kuva 13). Turvekerros - tuman keskimaatuneisuus on 4,3, josta heikosti maatuneen pinta - kerroksen keskimaatuneisuus on 3,2 ja paremmin maatuneen pohja - kerroksen 6,1. Liekoja on 0-1 metrin syvyysvyöhykkeessä kohtalaisesti (2,2 %) ja 1-2 metrin vyöhykkeessä vähän (1,0 %). Latoneva S :ssä on turvetta 0,76 milj.m 3,josta heikosti maa - tunutta on 53 % (0,40 milj, m 3 ) ja paremmin maatunutta 47 % (0,3 6 milj.m 3 ). Koko turvemäärästä yli yhden metrin syvyisellä suon osalla on 76 % (0,58 milj.m 3 ). Latoneva S ei sovellu turvetuotantoon.

- 30-10. Fulmossen (x= 69233, y= 5311) sijaitsee noin 10,5 km Teuvan kirkolta lounaaseen. Topografisesti suo rajoittuu moreeniselänteisiin. Suon pinnan korkeus on 52-62 m mpy. Fulmossenin pinta-ala on 125 ha, josta Teuvan puolella o n 65 ha. Yli yhden metrin syvyistä aluetta on 55 ha (Teuvalla 30 ha ) ja yli 2 m :n 30 ha (Teuvalla 20 ha). Tutkimuspistetiheys on 4,3 / 10 ha ja syvyystietoja on 10,6 pisteeltä/10 ha (kuva 14). Suo n pinta viettää pohjoiseen. Vedet laskevat Teuvanjokeen.

- 31 - Vallitsevina suotyyppeinä ovat keidasräme, rahkaneva ja rahkaräme. Suon pohjoisosa on ohutturpeista kangasrämettä. Suon keskiosa on luonnontilaista, muualla suotyypit ovat ojituksen vaikutuksesta ojikko- ja muuttuma-asteella. Fulmossenin turvekerrostumien keskipaksuus on 1,5 m, jost a heikosti maatuneen turpeen osuus on 1,0 m. Paremmin maatuneen turvekerroksen paksuus on 0,5 m. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 2,1 m ja yli 2 metrin 2,7 m. Suurin havaittu turpeen paksuus on 4,2 metriä. Suon pohjamaalaji on hiekkaa ja hiekkamoreenia. Fulmossenissa on rahkavaltaisia turpeita noin 99 % ja sara - valtaisia 1 Turpeen lisätekijöinä tavataan rahkavaltaisiss a runsaimmin tupasvillan ja puunjäännöksiä. Puunjäännöksiä sisältävien turpeiden kokonaisosuus on 12 % (kuva 15). Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,2, josta heikosti maatuneen pinta - kerroksen keskimaatuneisuus on 3,4 ja paremmin maatuneen pohja - kerroksen 5,8. Liekoja on molemmissa syvyysvyöhykkeissä erittäi n vähän (0,7 % ja 0,9 %).

- 32 - Fulmossenissa on turvetta 1,55 milj. m 3 ( Teuvalla 0,8 7 milj. m 3 ), josta heikosti maatunutta on 63 % (0,97 milj. m 3 ) j a paremmin maatunutta 37 % (0,58 milj. m3 ). Koko turvemäärästä yl i yhden metrin syvyisellä suon osalla on Teuvan kunnan alueella 84 % (0,73 milj. m3 ) ja yli 2 m :n 66 % (0,57 milj. m3 ). Koko suo n osalta vastaavat luvut ovat yli 1 m :n syvyisellä alueella 80 % (1,24 milj. m3 ) ja yli 2 m :n alueella 56 % (0,87 milj.m3 ). Ful - mossen ei sovellu turvetuotantoon heikon turvelaatunsa vuoksi. 11. Rapaneva (x= 69252, y= 5325) sijaitsee noin 8 km Teuva n kirkolta luonaaseen. Suo on tutkittu hajapistein. Topografisest i suo sijaitsee Teuvan jokilaakson loivapiirteisellä lievealueell a rajoittuen etelä- ja itäosastaan paikoin kallioisiin moreenimai - hin. Pohjoispuolella suota ympäröivät pääosin turvepellot. Suo muodostuu 2 :sta erillisestä landekkeesta. Suon pinnan korkeus o n 42,5-59 m mpy. Rapanevan pinta-ala on 90 ha, josta yli yhden metrin syvyis - tä aluetta on 35 ha ja yli 2 m :n ei lainkaan. Tutkimuspistetihey s on 0,3/10 ha ja syvyystietoja on 1,7 pisteeltä/10 ha (kuva 16). Suon pinta viettää luoteeseen. Vedet laskevat ojia pitkin Vete - länluomaan, josta edelleen Teuvanjokeen. Vallitsevina suotyyppeinä ovat rahkarämeojikko, isovarpuinen rämeojikka ja -muuttuma. Koillislandeke on pääosin entist ä turpeennostoaluetta, luoteislandeke on rahkarämettä, jota ympäröivät turvepellot. Eteläosa suosta on paikoin raivattu pelloksi. Koko suoalue on luoteislandekkeen keskustaa lukuunottamatta oji - tettu Suolta nostetaan sekä turvepehkua että palaturvetta. Rapanevan turvekerrostumien keskipaksuus on 1,5 m, jost a heikosti maatuneen turpeen osuus on 0,8 m. Paremmin maatunee n turvekerroksen paksuus on 0,7 m. Yli metrin syvyisen alueen kes - kisyvyys on 1,5 m. Suurin havaittu turpeen paksuus on 2,0 metriä. Suon pohjamaalaji on hiekkaa ja hiekkamoreenia. Rapanevassa on saravaltaisia turpeita noin 67 % ja rahka - valtaisia 33 %. Turpeen lisätekijöinä tavataan saravaltaisiss a runsaimmin puun ja järviruuon jäänteitä ja rahkavaltaisissa tu - pasvillan jäänteitä. Puunjäännöksiä sisältävien turpeiden koko - naisosuus on 23 %. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,1, josta heikosti maatuneen pintakerroksen keskimaatuneisuus on

- 33-3,5 ja paremmin maatuneen pohjakerroksen 6,9, Liekoja ei ol e 0-1 metrin syvyysvyöhykkeessä lainkaan ja 1-2 metrin vyöhykkeessä erittäin vähän (0,8 %). Rapanevassa on turvetta 0,99 milj.m 3, josta heikosti maatu - nutta on 45 % (0,45 milj.m 3 ) ja paremmin maatunutta 55 % (0,5 4 milj.m 3 ). Koko turvemäärästä yli yhden metrin syvyisellä suon osalla on 56 % (0,55 milj.m 3 ). Rapaneva ei sovellu turvetuotantoon.

- 34-12. Tankineva (x= 69303, y= 5306) sijaitsee noin 8 km Teuva n kirkolta länteen. Topografisesti suo sijaitsee moreeniselänteide n välisessä painanteessa. Suon pinnan korkeus on 57-61 m mpy. Tankinevan pinta-ala on 85 ha, josta yli yhden metrin syvyistä aluetta on 65 ha ja yli 2 m :n 50 ha. Tutkimuspistetihey s on 4,1/10 ha ja syvyystietoja on 14,8 pisteeltä/10 ha (kuva 17). Suon pinta viettää loivasti kaakkoon. Vedet laskevat ojia myöte n Teuvanjokeen. Vallitsevana suotyyppinä on suon keskiosissa keidasräme-silmäkeneva-kompleksi, reuna-alueilla isovarpuinen räme, rahkaräm e sekä tupasvillaräme. Ojituksen vaikutuksesta suotyypit ovat reunaosissa ojikko- ja muuttuma-asteella.

- 35 - Tankinevan turvekerrostumien keskipaksuus on 2,8 m, jost a heikosti maatuneen turpeen osuus on 2,1 m. Paremmin maatunee n turvekerroksen paksuus on 0,7 m. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 3,0 m ja yli 2 metrin 3,5 m. Suurin havaittu turpee n paksuus on 4,9 metriä. Suon pohjamaalaji on moreenia. Tankinevassa on rahkavaltaisia turpeita noin 93 % ja sara - valtaisia 7 Turpeen lisätekijöinä tavataan rahkavaltaisiss a runsaimmin tupasvillan ja puunjäännöksiä ja saravaltaisissa puun - jäännöksiä. Puunjäännöksiä sisältävien turpeiden kokonaisosuus o n 17 % (kuva 18). Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,0, jost a heikosti maatuneen pintakerroksen keskimaatuneisuus on 3,2 j a paremmin maatuneen pohjakerroksen 6,4. Liekoja on molemmissa syvyysvyöhykkeissä erittäin vähän (0,1 % ja 0,4 %). Tankinevassa on turvetta 1,82 milj.m 3, josta heikosti maatunutta on 78 % (1,42 milj.m 3 ) ja paremmin maatunutta 22 % (0,40 milj.m3 ). Koko turvemaarästä yli yhden metrin syvyisell ä suon osalla on 96 % (1,75 milj.m 3 ) ja yli 2 m :n 82 % (1,5 0 milj.m 3 ). Tankineva soveltuu kasvuturvetuotantoon.

- 36-13. Riita-Kiima (x= 69315, y= 5338) sijaitsee noin 4,5 k m Teuvan kirkolta länteen. Topografisesti suo sijaitsee moreenimaiden painanteessa. Suon pinnan korkeus on 62-64 m mpy. Riita-Kiiman pinta-ala on 45 ha, josta yli yhden metrin syvyistä aluetta on 30 ha ja yli 2 m :n 20 ha. Tutkimuspistetihey s on 5,8/10 ha ja syvyystietoja on 17,3 pisteeltä/10 ha (kuva 19). Suon pinta viettää loivasti kaakkoon. Vedet laskevat Kärppiönojan kautta Teuvanjokeen. Vallitsevina suotyyppeinä ovat tupasvillaräme, isovarpuine n räme ja korpiräme. Ojituksen vaikutuksesta suotyypit ovat pääosi n ojikko- ja muuttuma-asteella. Riita-Kiiman turvekerrostumien keskipaksuus on 1,8 m, jost a heikosti maatuneen turpeen osuus 0,7 m. Paremmin maatuneen turve - kerroksen paksuus on 1,1 m. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 2,2 m ja yli 2 metrin 2,5 m. Suurin havaittu turpeen paksuus on 3,4 metriä. Suon pohjamaalaji on hiekkaa ja moreenia.

- 37 - Riita-Kiimassa on rahkavaltaisia turpeita noin 80 % ja sara - valtaisia 20 Turpeen lisätekijöinä tavataan rahkavaltaisiss a runsaimmin tupasvillan, puun ja varvun jäänteitä ja saravaltaisissa puunjäännöksiä(kuva 20). Puunjäännöksiä sisältävien turpeide n kokonaisosuus on 34 Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,3, josta heikosti maatuneen pintakerroksen keskimaatuneisuus on 3, 8 ja paremmin maatuneen pohjakerroksen 6,2. Liekoja on molemmiss a syvyysvyöhykkeissä erittäin vähän (0,9 % ja 0,3 %). Riita-Kiimassa on turvetta 0,73 milj.m 3, josta heikosti maa - tunutta on 38 % (0,28 milj.m 3 ) ja paremmin maatunutta 62 % (0,4 5 milj.m 3 ). Koko turvemäärästä yli yhden metrin syvyisellä suo n osalla on 89 % (0,65 milj.m 3 ) ja yli 2 m :n 64 % (0,47 milj.m 3 ). Riita-Kiima soveltuu polttoturvetuotantoon.

- 38-14. Kitu (x= 69341, y= 5311) sijaitsee noin 8 km Teuvan kirkolta luoteeseen. Suo on tutkittu hajapistein. Topografisesti suo - ta ympäröivät moreenimaat. Suon pinnan korkeus on 62-80 m mpy. Kidun pinta-ala on 45 ha, josta yli yhden metrin syvyist ä aluetta on 5 ha ja yli 2 m :n ei lainkaan. Tutkimuspistetiheys o n 0,9/10 ha ja syvyystietoja on 3,1 pisteeltä/10 ha (kuva 21). Suo n pinta viettää itään. Vedet laskevat ojia pitkin Rääsynluomaan, josta edelleen Teuvanjokeen. Vallitsevina suotyyppeinä ovat tupasvillaräme, korpiräme se - kä varsinainen korpi. Vanhan ojituksen vaikutuksesta suotyypi t ovat ojikko- ja muuttuma-asteella. Kidun turvekerrostumien keskipaksuus on 0,8 rt, josta heikosti maatuneen turpeen osuus on 0,1 m. Paremmin maatuneen turvekerroksen paksuus on 0,7 m. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyy s on 1,1 m. Suurin havaittu turpeen paksuus on 1,1 metriä. Suon pohjamaalaji on hiekka ja hiekkamoreeni. Kidussa on rahkavaltaisia turpeita noin 100 Turpeen lisä - tekijöinä tavataan runsaimmin puun ja tupasvillan jäänteitä. Puunjäännöksiä sisältävien turpeiden kokonaisosuus on 49 Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,0, josta heikosti maatuneen

- 39 - pintakerroksen keskimaatuneisuus on 3,5 ja paremmin maatunee n pohjakerroksen 6,5. Liekoja on 0-1 metrin syvyysvyöhykkeess ä kohtalaisesti (2,4 %). Kidussa on turvetta 0,32 milj. m3, josta heikosti maatunutt a on 19 % (0,06 milj. m3 ) ja paremmin maatunutta 81 % (0,26 milj. m3 ). Koko turvemäärästä yli yhden metrin syvyisellä suon osalla on 19 % (0,06 milj. m3 ). Kitu ei sovellu turvetuotantoon mataluutensa ta - kia. 15. Viitasaarenneva (x= 69369, y= 5316) sijaitsee noin 9, 5 km Teuvan kirkolta luoteeseen, Teuvan ja Närpiön rajalla. Topografisesti suo rajoittuu koillisosastaan hiekkakankaaseen muuall a moreenimaihin. Suo muodostuu 2 :sta erillisestä altaasta. Suon pin - nan korkeus on 72,5-85 m mpy. Viitasaarennevan pinta-ala on 413 ha, josta Teuvan puolell a on 245 ha. Yli yhden metrin syvyistä aluetta on 270 ha (Teuvall a 165 ha) ja yli 2 m :n 160 ha (Teuvalla 95 ha). Tutkimuspistetihey s on 3,6/10 ha ja syvyystietoja on 8,0 pisteeltä/10 ha (kuva 22). Suon pinta viettää etelään. Vedet laskevat suon pohjoisosasta Pil - koonluoman kautta Pienijokeen, josta Närpiönjokeen. Eteläosasta vedet laskevat Rääsynluoman kautta Teuvanjokeen. Vallitsevina suotyyppeinä ovat pohjoisosassa keidasräme j a rahkaräme, eteläosassa lyhytkortinen neva, rahkaneva sekä rahkaräme. Kaakkoisosaan on raivattu pienehkö palaturvetuotantokenttä. Suon reuna-alueet on ojitettu. Keskiosassa kulkee suon poikki mi - neraalimaa-alue jakaen suon pohjois- ja eteläpuoliseen altaaseen. Viitasaarennevan turvekerrostumien keskipaksuus on 1,6 m,jo s - ta heikosti maatuneen turpeen osuus 1,1 m. Paremmin maatuneen tur - vekerroksen paksuus on 0,5 m.. Yli metrin syvyisen alueen keskisy - vyys on 2,2 m ja yli 2 metrin 2,7 m. Suurin havaittu turpeen pak - suus on 4,2 metriä. Suon pohjamaalaji on hiekkaa ja moreenia. Viitasaarennevassa on rahkavaltaisia turpeita noin 84 % j a saravaltaisia 16 %. Turpeen lisätekijöinä tavataan rahkavaltaisissa runsaimmin tupasvillan ja puunjäännöksiä ja saravaltaisiss a puunjäännöksiä. Puunjäännöksiä sisältävien turpeiden kokonaisosuu s 14 % (kuva 23). Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,2, jost a heikosti maatuneen pintakerroksen keskimaatuneisuus on 3,5 ja pa - remmin maatuneen pohjakerroksen 5,8. Liekoja on molemmissa syvyys - vyöhykkeissä erittäin vähän (0,1 % ja 0,4 %).

- 42 - Viitasaarennevassa on turvetta 6,55 milj. m3 (Teuvalla 3,9 2 milj. m 3 ), josta heikosti maatunutta on 70 % (4,59 milj. m3 ) ja pa - remmin maatunutta 30 % (1,96 milj. m 3 ). Koko turvemäärästä yli yh - den metrin syvyisellä suon osalla on Teuvan kunnan alueella 90 % (3,53 milj. m3 ) ja yli 2 m :n 64 % (2,52 milj. m 3 ). Koko suon osalt a vastaavat luvut ovat yli 1 m :n syvyisellä alueella 88 % (5,7 8 milj. m3 ) ja yli 2 m :n alueella 64 % (4,22 milj. m3 ). Viitasaaren - neva ei sovellu turvetuotantoon heikon turvelaatunsa vuoksi. 16. Varisneva (x= 69374, y=5342) sijaitsee noin 8 km Teuva n kirkolta luoteeseen. Suo on tutkittu hajapistein. Topografisest i suo sijaitsee moreeniharjanteiden painanteessa, länsipuoleltaa n se rajoittuu Haapikankaaseen. Suon pinnan korkeus on 70-83 m mpy. Varisnevan pinta-ala on 315 ha, josta yli yhden metrin syvyistä aluetta on 215 ha ja yli 2 m :n 130 ha. Tutkimuspistetiheys on 0,2/10 ha ja syvyystietoja on 1,0 pisteeltä/10 ha (kuva 24). Suon pinta viettää loivasti etelään. Vedet laskevat eteläosast a Koivistonluoman kautta Rääsynluomaan, josta edelleen Teuvanjokeen. Pohjoisosasta vedet laskevat Ruostetluoman kautta Penijokeen, josta edelleen Teuvanjokeen. Vallitsevina suotyyppeinä ovat pohjoisosassa keidasräme, rahkaräme, -ojikko ja -muuttuma sekä lyhytkortinen neva, etelä - osassa lyhytkortinen neva ja paikoin varsinainen saraneva. Reuna-alueilla ovat vallitsevina tupasvillarämeojikko ja -muuttum a sekä rahkarämeojikko ja -muuttuma. Varisnevan turvekerrostumien keskipaksuus on 3,2 m, jost a heikosti maatuneen turpeen osuus on 1,9 m. Paremmin maatunee n turvekerroksen paksuus on 1,3 m. Suurin havaittu turpeen paksuu s on 5,0 metriä. Suon pohjamaalaji on hiekka ja hieta. Varisnevassa on rahkavaltaisia turpeita noin 87 % ja saravaltaisia 13 %. Turpeen lisätekijöinä tavataan rahkavaltaisiss a runsaimmin tupasvillan ja varvun jäänteitä. Puunjäännöksiä sisäl - tävien turpeiden kokonaisosuus on 8 %. Turvekerrostuman keskimaa - tuneisuus on 4,5, josta heikosti maatuneen pintakerroksen keski - maatuneisuus on 3,3 ja paremmin maatuneen pohjakerroksen 6,2. Liekoja ei tavattu 0-1 metrin syvyysvyöhykkeessä ollenkaan j a 1-2 metrin vyöhykkeessä erittäin vähän (0,5 %).

- 44 - Varisnevassa on turvetta 5,54 milj.m 3, josta heikosti maatunutta on 55 % (3,02 milj.m 3 ) ja paremmin maatunutta 45 % (2,5 2 milj.m 3 ). Koko turvemäärästä yli yhden metrin syvyisellä suon osalla on 91 % (5,03 milj.m 3 ) ja yli 2 m :n 69 % (3,80 milj.m 3 ). Varisnevan aarnialue on rauhoitettu metsähallituksen päätöksell ä (Valtakunnallinen soiden suojelun perusohjelma, Maa- ja metsäta - lousministeriö, 1981). 17. Paskoonneva (x= 69366, y= 5357) sijaitsee noin 6,5 k m Teuvan kirkolta luoteeseen. Suo on tutkittu hajapistein. Topografisesti suo sijaitsee hiekka- ja soramaiden painanteessa rajoittuen itäosastaan Paskoonharjuun. Suon pinnan korkeus on 98,5-100 m mpy. Paskoonnevan pinta-ala on 25 ha, josta yli yhden metrin syvyistä aluetta on 10 ha ja yli 2 m :n 5 ha. Tutkimuspistetiheys o n 2,0/10 ha (kuva 25). Suon pinta viettää loivasti etelään. Vede t laskevat Koivistonluomaan, josta Rääsynluoman kautta Teuvanjokeen.

- 45 - Vallitsevana suotyyppinä ovat rahkaräme ja reuna-alueill a tupasvillaräme. Vanhan ojituksen vaikutuksesta suotyypit ova t muuttuma-asteella. Suolta on joskus nostettu turvetta, mist ä ovat merkkinä vanhat turvehaudat suon keskiosassa. Paskoonnevan turvekerrostumien keskipaksuus on 1,9 m, jos - ta heikosti maatuneen turpeen osuus on 0,9 m. Paremmin maatunee n turvekerroksen paksuus on 1,0 m. Yli metrin syvyisen alueen kes - kisyvyys on 1,9 m ja yli 2 metrin 2,6 m. Suurin havaittu turpee n paksuus on 3,1 metriä. Suon pohjamaalaji on hiekka, jota peittä ä paikoin ohut liejukerros. Paskoonnevassa on rahkavaltaisia turpeita noin 100 %. Turpeen lisätekijöinä tavataan runsaimmin tupasvillan jäänteitä. Puunjäännöksiä sisältävien turpeiden kokonaisosuus on 4 %. Tur vekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,6, josta heikosti maatunee n pintakerroksen keskimaatuneisuus on 3,5 ja paremmin maatunee n pohjakerroksen 5,7. Liekoja ei tavattu 0-1 metrin syvyysvyöhyk - keessä lainkaan ja 1-2 metrin vyöhykkeessä erittäin vähän (0,7%). Paskoonnevassa on turvetta 0,29 milj. m3, josta heikosti maa - tunutta on 48 % (0,14 milj. m3 ) ja paremmin maatunutta 52 % (0,1 5 milj.m 3 ). Koko turvemäärästä yli yhden metrin syvyisellä suo n osalla on 66 % (0,19 milj. m3 ) ja yli 2 m :n 45 % (0,13 milj. m3 ). Paskoonneva ei sovellu turvetuotantoon heikon turvelaatunsa vuok - si. 18. Teerineva (x= 69381, y= 5380) sijaitsee noin 7,5 km Teu - van kirkolta pohjoiseen. Topografisesti suo sijaitsee loivie n hiekka- ja moreenimaiden painanteessa. Suon pinnan korkeus o n 80-89 m mpy. Teerinevan pinta-ala on 190 ha, josta yli yhden metrin sy - vyistä aluetta on 150 ha ja yli 2 m :n 75 ha. Tutkimuspistetihey s on 3,8/10 ha ja syvyystietoja on 11,9 pisteeltä/10 ha (kuva 26). Suon pinta viettää etelään. Vedet laskevat Teeriluoman kautt a Teuvanjokeen., Vallitsevina suotyyppeinä ovat keidasräme-silmäkeneva-kompleksi, paikoin rahkaneva. Suon länsiosassa ovat tupasvillaräme j a isovarpuinen räme vallitsevina, itäosassa turvekankaat. Suon reu - nat ja itäosa on ojitettu. Teerinevan turvekerrostumien keskipaksuus on 1,8 m, jost a heikosti maatuneen turpeen osuus on 1,3 m. Paremmin maatuneen

- 46 - turvekerroksen paksuus on 0,5 m. Yli metrin syvyisen alueen keski - syvyys on 2,0 m ja yli 2 metrin 2,6 m. Suurin havaittu turpeen paksuus on 4,0 metriä. Suon pohjamaalaji on hiekkaa ja moreenia. Keskiosassa esiintyy ohut (noin 10cm) liejukerros. Teerinevassa on rahkavaltaisia turpeita noin 98 % ja saravaltaisia 2 Turpeen lisätekijöinä tavataan rahkavaltaisissa runsaimmin tupasvillan, puun ja varvun jäänteitä. Puunjäännöksiä sisältävien turpeiden kokonaisosuus on 16 % (kuva 27). Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,1, josta heikosti maatuneen pintaker - roksen keskimaatuneisuus on 3,2 ja paremmin maatuneen pohjakerrok - sen 6,7. Liekoja on molemmissa syvyysvyöhykkeissä erittäin vähän (0,6 % ja 0,9 %).

- 48 - Teerinevassa on turvetta 3,22 milj. m3, josta heikosti maatu - nutta on 71 % (2,29 milj.m 3 ) ja paremmin maatunutta 29 % (0,9 3 milj.m3 ). Koko turvemäärästä yli yhden metrin syvyisellä suo n osalla on 93 % (2,98 milj. m 3 ) ja yli 2 m :n 59 % (1,90 milj. m 3 ). Teerineva ei sovellu polttoturvetuotantoon, koska hyvin maatunu t pohjakerros on liian ohut. Kasvuturvetuotantoon suo ei sovell u turpeen laatua heikentävien tupasvillan, varvun ja cuspidata-tur - peen vuoksi. 19,20. Valkianeva-Hietaharjunluhta (x= 69389, y= 5366) si - jaitsee noin 9 km Teuvan kirkolta pohjoiseen. Topografisesti su o rajoittuu eteläosastaan hiekkakankaaseen, muualla moreenimaihin. Suon pinnan korkeus on 83-90 m mpy. Suokompleksin pinta-ala on 250 ha, josta yli yhden metri n syvyistä aluetta on 180 ha ja yli 2 m :n 60 ha. Tutkimuspistetihe - ys on 4,1/10 ha ja syvyystietoja on 12,8 pisteeltä/10 ha (kuv a 28). Suon pinta viettää pohjoiseen. Vedet laskevat Mönsänluoma n kautta Pienijokeen, josta Närpiönjokeen. Vallitsevina suotyyppeinä ovat suon pohjoisosassa varsinai - nen sararämemuuttuma ja kytöheitto, keski- ja eteläosassa kalvak - kaneva-, lyhytkortinen neva- sekä rahkarämemuuttuma. Koko suoalu - eella on vanha ojitus. Keskiosan kytöheittoalueilla on mäntytai - mikkoa. Suon eteläosasta nostetaan palaturvetta, lisäksi uusi a tuotantokenttiä on raivattu suon pohjois- ja kaakkoisosaan. Alueen turvekerrostumien keskipaksuus on 1,4 m, josta heikos - ti maatuneen turpeen osuus on 0,8 m. Paremmin maatuneen turveker - ro.ksen paksuus on 0,6 m. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys o n 1,8 m ja yli 2 metrin 2,2 m. Suurin havaittu turpeen paksuus o n 3,0 metriä. Suon pohjamaalaji on hiekkaa, hietaa ja moreenia. Suon keskiosassa esiintyy paikoin ohuehko (5-10 cm) liejukerros. Suoalueella on rahkavaltaisia turpeita noin 72 % ja saraval - taisia 28 %. Turpeen lisätekijöinä tavataan rahkavaltaisissa run - saimmin varvun, puun, tupasvillan ja suoleväkön jäänteitä ja sara - valtaisissa puunjäännöksiä. Puunjäännöksiä sisältävien turpeide n kokonaisosuus on 27 % (kuvat 29 ja 30). Turvekerrostuman keskimaa - tuneisuus on 4,8, josta heikosti maatuneen pintakerroksen keski - maatuneisuus on 3,9 ja paremmin maatuneen pohjakerroksen 5,8. Lie - koja on molemmissa syvyysvyöhykkeissä erittäin vähän (0,1 % j a 0,3 %).