GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 311 YLIKIIMINGISSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVE VARAT OSA VI The mires and Peat Reserves of Ylikiiminki, Central Finland. Part VI Espoo 1998
Pajunen, Hannu 1998. Ylikiimingissä tutkitut suot ja niiden turvevarat, osa VI. Geologian tutkimuskeskus, Turvetutkimusraportti 311, 43 sivua, 31 kuvaa, 2 taulukkoa, 3 liitettä. Ylikiimingin kunnan alueelta tutkittiin kenttätyökauden 1996 aikana 28 suota. Aineisto koottiin käyttäen tutkimuslinjastoa, jossa tutkimuspisteet sijaitsevat 50 metrin välein. Maastossa määritettiin pinnan korkeus, suotyyppi, turvelaji, turpeen maatuneisuus, liekoisuus ja pohjamaalaji. Laboratoriomäärityksiä varten otettiin 418 näytettä. Niistä määritettiin ph-arvo, vesipitoisuus, tiheys jatuhkapitoisuus. Lämpöarvo jarikkipitoisuus määritettiin 145 näytteestä. Tutkittujen soiden yhteenlaskettu pinta-ala on 2256 ha. Muuttumavaiheessa olevat rämeet muodostavat vallitsevan suotyyppiryhmän. Soiden keskisyvyys on 1,3 m ja turvemäärä 28,82 milj. suo-m 3. Turpeesta on rahkavaltaista 39 %, saravaltaista 56 % ja ruskosammalvaltaista 5 %. Keskimääräinen maatumisaste on 4,6. Turpeen keskimääräinen ph-arvo on 4,9, vesipitoisuus 90,0 %, tiheys 96 kg/m 3, tuhkapitoisuus 5,2 %, rikkipitoisuus 0,28 % ja lämpöarvo 20,6 MJ/kg. Tutkitusta suoalasta arvioitiin tuotantokelpoiseksi noin 30 %. Turvetuotantoon soveltuvia alueita on 27 suolla yhteensä 689 ha. Tuotantokelpoista turvetta on yhteensä 11,17 milj. suo-m 3. Siitä on ympäristöturvetta 1,56 milj. M3 ja energiaturvetta 9,61 milj. m3. Energiakäyttöön soveltuvat turvekerrokset sisältävät energiaa yhteensä 18,57 milj. GJ eli 5,16 milj. MWh. Asiasanat : suo, turve, energia, Ylikiiminki Geologian tutkimuskeskus PL 1237 70211 KUOPIO Sähköposti : hannu.pajunen@gsffi ISBN 951-690-714-8 ISSN 1235-9440
Pajunen, Hannu 1998. Ylikiimingissa tutkitut suot ja niiden turvevarat, osa VI - The mires and peat reserves of Ylikiiminki, Central Finland. Part VI. Geologian tutkimuskeskus, Turvetutkimusraportti -Geological Survey offinland, Report of Peat Investigation 311, 43 pages, 31 figures, 2 tables, 3 appendices. In the municipality of Ylikiiminki 28 mires were surveyed in 1996. The data was collected using survey grids with study sites at the intervals of 50 m. Elevation, site type, peat type, the decomposition degree of peat, snag content and the type of subsoil were determined and recorded in the field. Altogether 418 samples were taken to the laboratory. All of them were analysed for ph value, water content, dry bulk density and ash content. 145 samples were analysed for net calorific value and sulphur content. The mires cover altogether 2256 hectares. Pine bogs transformed by ditching are the most common cover types. The average depth of the peat deposit is 1.3 m and the peat quantity totals 28.82 million m3 in situ. The portion of Sphagnum predominant peat is 39%, Carex predominant peat 56% and Bryales predominant peat 5%. The average decomposition degree of peat is 4.6. ph value is 4.9, water content 90.0%, dry bulk density 96 kg/ m 3, ash content 5.2%, sulphur content 0.28% and net calorific value 20.6 MJ/kg on an average. About 30% of the surveyed area was considered suitable for peat production. Areas suitable for peat production were found in 27 mires covering an area of 689 ha. The quantity of useful peat is 11.17 million m 3 in situ. The quantity of horticultural peat totals 1.56 milj. M3 and that of fuel peat 9.61 million m3. The energy content of fuel peat is 18.57 million GJ or 5.16 million MWh as calculated for dry peat. Key words : mire, peat, energy, Ylikiiminki Geological Survey of Finland P.O. Box 1237 FIN-70211 KUOPIO FINLAND E-mail : hannu.pajunen@gsffi
SISÄLLYSLUETTELO JOHDANTO 7 TUTKIMUSMENETELMÄT 7 Kenttätutkimukset 7 Laboratoriomääritykset 11 ARVIOINTIPERUSTEET 11 TULOSTEN TARKASTELU 11 Suot ja niiden turvekerrokset 11 Soveltuvuus turvetuotantoon 13 TUTKITUT SUOT 15 1. Haapasuo 15 2. "Heinijärvensuo" 16 3. "Kalliojärvensuo" 17 4. "Kauppilansuo" 18 5. Kikiräme 19 6. Kirjosuo 20 7. Kormuksensuo 21 8. Kotisuo 22 9. Kutusuo 23 10. Lamposuo 24 11. "Latvalamminsuo" 25 12. Leiluvansuo 26 13. Marttilansuo 27 14. "Myllyojansuo" 28 15. "Mäntymaansuo 28 16. Naistensuo 30 17. Navettasuo 31 18. Niemensuo 32 19. Niemisuo (Niemikylä) 33 20. Niemisuo (Vesala) 34 21. Onkisuo 35 22. Palvalamminsuo 36 23. Peräsuo 37 24. Pesäsuo 38 25. "Runttilansuo" 39 26. "Sadinsuo" 40 27. Vihviläsuo 41 28. Vouvinsuo 42 KIRJALLISUUS 43 LIITTEET
Ylikiimingissä tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa VI JOHDANTO Ylikiimingin maaperän keskeiset elementit ovat turve ja moreeni. Soiden ja moreenimaiden vallitsemaan maisemaan tuovat vaihtelua harjut ja jokivarsien tulvakerrostumat. Loivat pinnanmuodot ovat mahdollistaneet laajojen suoalueiden muodostumisen kunnan itä- ja pohjoisosiin. Länsiosissa maasto on huomattavasti pienpiirteisempää ja suot vastaavasti pienempiä. Kahtakymmentä hehtaaria suurempien soiden pinta-alaksi on mitattu 39 080 ha (Lappalainen et al. 1980) eli noin 40 % kunnan maapinta-alasta. Tähän mennessä on tutkittu 147 suota, yhteensä 27 180 ha. Luettelo kaikista tähän mennessä tutkituista soista on liitteenä (liite 1). Tietoja osittain Ylikiimingin puolelle ulottuvista soista on myös naapurikuntien raporteissa. Ylikiimingistä on aiemmin ilmestynyt viisi turveraporttia (Häikiö ja Pajunen 1981, Varila 1982, Pajunen ja Varila 1984, Pajunen 1992 ja 1997). Tässä kuudennessa raportissa käsitellään kesällä 1996 tutkittuja soita. Tutkittujen soiden nimet ja sijainti ilmenevät kuvasta 1. Maastomäärityksiä ovat tehneet kirjoittajan ohella työnjohtaja Hannu Kinnunen ja kausiapulainen Riitta-Liisa Kallinen. Tässä raportissa julkaistaan lyhyt yhteenveto kunkin suon soveltuvuudesta turvetuotantoon. Arviot soiden käyttökelpoisuudesta perustuvat maasto- ja laboratoriotutkimuksiin. Kaikkea arvioinnin perustana olevaa aineistoa ei julkaista. Geologian tutkimuskeskuksesta voi tilata täydentävää materiaalia kuten suokarttoja, poikkileikkauskuvia, laboratoriotuloksia ja yksityiskohtaisia tutkimusselostuksia. Tiedot saa tarvittaessa tilakohtaisesti. Esimerkki suokartasta on kuvassa 2 ja poikkileikkauskuvasta kuvassa 3. TUTKIMUSMENETELMÄT Kenttätutkimukset Tutkittavalle suolle tehtiin linjaverkosto, jossa selkälinja kulkee pitkin suon hallitsevaa osaa ja poikkilinjat sitä vastaan kohtisuoraan 200 m :n välein. Tutkimusaineistoa koottiin kairauspisteiltä ja syvyysmittauspisteiltä. Kairauspisteet sijaitsevat selkälinjalla 100 m :n välein ja poikkilinjoilla 200 m :n välein. Kairauspisteiden muodostamaa verkostoa täydennettiin syvyysmittauspisteillä, niin että tutkimuspisteiden väliksi tuli enintään 50 m. Jokaisella kairauspisteellä määritettiin suotyyppi, suon pinnan vetisyys, mättäisyys ja mättäiden korkeus ; metsäisillä alueilla lisäksi puulaj isuhteet, tiheys- jakehitysluokka sekä mahdolliset hakkuut. Maatumattoman puuaineksen määrä eli lie- koisuus selvitettiin pliktaamalla turvekerros kairan varsilla kahden metrin syvyyteen saakka. Maastossa määritettiin turvekerroksen turvelaj i, maatuneisuus (H1-10), kosteus (B1-5) ja tupasvillan kuitujen suhteellinen osuus (F0-6) sekä pohjamaalaj i ja liejukerrokset. Syvyysm ittauspisteillä määritettiin turvekerroksen paksuuden lisäksi suotyyppi ja pohjamaalaji. Kairauspisteet ja syvyysmittauspisteet vaaittiin ja vaaitukset kiinnitettiin valtakunnalliseen kiintopisteverkkoon. Laboratoriomäärityksiä varten otettiin tilavuustarkkoja näytteitä. Tutkimusmenetelmät on kuvattu yksityiskohtaisesti Geologian tutkimuskeskuksen oppaassa (Lappalainen et al. 1984). 7
1. Haapasuo 11. Latvalamminsuo 20. Niemisuo 2. "Heinijärvensuo" 12. Leiluvansuo 21. Onkisuo 3. "Kalliojärvensuo" 13. Marttilan suo 22. Palvalamminsuo 4. "Kauppilansuo" 14. "Myllyojansuo" 23. Peräsuo 5. Kikiräme 15. "Mäntymaansuo" 24. Pesäsuo 6. Kirjosuo 16. Naistensuo 25. "Runttilansuo" 7. Kormuksensuo 17. Navettasuo 26. "Sadinsuo" 8. Kotisuo 18. Niemensuo 27. Vihviläsuo 9. Kutusuo 19. Niemisuo 28. Vouvinsuo 10. Lamposuo Kuva 1. Ylikiimingissä vuonna 1996 tutkittujen soiden sijainti. Fig. 1. Location of mires surveyed in the municipality of Ylikiiminki in 1996. 8
Ylikiimingissä tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa VI NAISTENSUO, Ylikiiminki, ki 3513 01 --; A1200+300m A1240m. 7~ r11`l9' 1 m -100m / 2/17 ~ 1,5m /2123 49 \ A 1000+120m (2m~s35 ~ A800+4 50m -- _ 013 ; 4.3 30 39 3m - 220m 4~2x5 ±s/1 15137 x 10/34 1.4 1 A600+440m 40,E 4. 3t 0 S e-n,1 LM 26~ 9 4.0 2~ 4.5-138 430 4.3 -/7 A400+150m 40 4.3-11 /23 //13- \ 1.0 4-19 ~/ 3i.68 31 \\ `0 m 48. A0+/.60m 20-200m ± ( 5.0 4.3~~ \ 523 7/27 -- 0 500m I i i i GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS TURVETUTKI1vMUKSET 1996 Kuva 2. Esimerkki turvekerroksen paksuutta osoittavasta suokartasta. Fig. 2. A map indicating thickness ofpeat deposit. 9
NAISTENSUO, Ylikiiminki, A-selkälinja m mpy Maatuneisuus. 80 m mpy 80 79-79 78-7B 77 77 76-76 75-75 74-74 73-73 72-72 71-71 Suotyypit, liekoisuus, turvelajit ja pohjamaalajit m mpy m mpy KROJ 80-0/0 _80 79 - -79 78 - _78 77-77 76 76 75 - -75 74-74 73 - -73 72 - _72 71 - _71 Al 240m 1000 800 600 400 200 AO Kuva 3. Esimerkki poikkileikkauskuvasta. Ylemmästä kuvasta ilmenee turvekerroksen maatuneisuus ja alemmasta turvelajit ja pohj amaalajit. Merkit on selitetty liitteessä 3. Fig. 3. A cross-section indicating decomposition degree ofpeat (above) and peat types (below). 1 0
Ylikiimingissä tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa VI Laboratoriomääritykset Laboratoriomäärityksiä varten otettiin 418 turvenäytettä. Niistä kaikista määritettiin ph-arvo, vesipitoisuus ja tuhkapitoisuus. Vesipitoisuus määritettiin kuivattamalla turve 105 C :ssa vakiopainoon. Tilavuustarkoista näytteistä laskettiin tiheys (kuiva-ainemäärä, kiloina suokuutiota kohti). Kuivatuista turvenäytteistä määritettiin tuhkapitoisuus hehkuttamalla ne 815 25 C :ssa. Lämpöarvo ja rikkipitoisuus määritettiin 145 näytteestä. Lämpöarvomääritykset tehtiin LECO AC-300 kalorimetrillä ja rikkipitoisuusmääritykset LECO SC-132 -analysaattorilla. ARVIOINTIPERUSTEET Tuotantokelpoisena pidettiin yleensä yli 1,5 m :n syvyistä aluetta. Jos turvekerros on hyvin tiivistynyt, voidaan tuotantokelpoinen alue ulottaa metrin syvyyskäyrälle saakka. Tällaisia alueita ovat yleensä pellot ja turvekankaat. Koska turvekerrosta ei voida käyttää mineraalimaata myöten, vähennettiin tuotantokelpoista turvemäärää laskettaessa keskisyvyydestä 0,5 m. Käytännössä suon pohjalle jäävän kerroksen paksuus vaihtelee pohjan kivisyyden, turpeen laadun ja suon jälkikäytön mukaan. Alueen koon käyttämistä arviointiperusteena on luovuttu. Tuotantomenetelmät ovat viime aikoina kehittyneet joustavammiksi, mikä mahdollistaa pienten altaiden käytön osana laajempaa tuotantokokonaisuutta. Turvetuotannon vesiensuojelujärjestelyihin liittyvä pintavalutuskenttien käyttö on yleistynyt viime vuosina. Kuivatusvesien johtaminen pintavalutuskentälle edellyttää usein pumppaamista. Se taas mahdollistaa turvetuotannon alueilla, joilla pohjavedenpintaa ei voida laskea ojittamalla ja joita aiemmin pidettiin tuotantoon soveltumattomina. Kuivatusvaikeudet liittyvät yleensä vesistöihin rajoittuviin turvekerrostumiin. Tuotantokel- poista aluetta arvioitaessa on vesistöjen ympärille jätetty 100 m leveä suojavyöhyke. Kuivatusmahdollisuudet ja pumppauksen tarve arvioitiin vaaitustulosten ja peruskartan korkeustietojen perusteella. Energiaturpeeksi soveltuvan rahkavaltaisen turpeen maatuneisuuden tulee olla vähintään 5. Saravaltainen turve soveltuu energiaturpeeksi myös heikommin maatuneena. Jos heikosti maatuneen rahkavaltaisen pintakerroksen paksuus on yli 0,6 m, on sitä pidetty energiaturvetuotantoa haittaavana tekijänä. Heikosti maatuneen pintakerroksen alla olevan energiaturpeen laatu ja määrä määräävät turvekerroksen käyttökelpoisuuden energiaturvetuotannossa. Mikäli heikosti maatuneen rahkavaltaisen pintakerroksen paksuus ylittää 0,6 m, on sitä suositeltu käytettäväksi ympäristöturpeena. Ympäristöturpeella ymmärretään tässä raportissa kaikkea heikosti maatunutta (H1-4) rahkavaltaista turvetta. Jos siihen sisältyy ensimmäisen luokan kasvuturvetta, on siitä mainittu erikseen. Kaikki tässä raportissa esitetyt turvemäärät ovat suokuutiometrejä. Tuotantokuutioina laskien turvemäärät ovat huomattavasti pienempiä. TULOSTEN TARKASTELU Suot ja niiden turvekerrokset Useimmat tutkitut suot sijaitsevat vajaan kymmenen kilometrin päässä kirkonkylästä sen pohjoispuolella. Maaston topografiasta johtuen suot ovat pieniä ja moreenisaarien rikkomia. Tutkittuja soita on 28 kpl. Niiden pinta-ala on yhteensä 2256 ha, joten keskimääräiseksi kooksi tulee noin 80 ha. Yli 100 ha :n soita on seitsemän ja alle 50 ha :n soita kaksitoista (taulukko 1). Yksittäisten soiden rajaus ja tutkimuspisteiden sijainti käyvät ilmi suoselostusten yhteydessä olevista kartoista. Suoaltaat sijaitsevat 65-85 m :n korkeudella merenpinnasta ja paljastuivat muinaisesta Itämerestä Litorinavaiheen aikana. Yli-Vuotossa sijaitseva Vähä-Vuotunki kuroutui Litorinamerestä noin 6500 vuotta sitten (Eronen 1974). Nyt tutkitut suoaltaat sijaitsevat Vähä-Vuotunkia alempana, 1 1
joten ne paljastuivat merestä kyseisen ajankohdan jälkeen. Soistuminen alkoi edullisimmissa paikoissa heti alueen vapauduttua merestä. Myöhemmin suot laajentuivat vesistöjen umpeenkasvun ja metsämaan soistumisen seurauksena. Tutkittujen soiden keskisyvyys on 1,3 m, mikä on hieman suurempi kuin kaikkien Oulunläänistä tutkittujen soiden keskisyvyys (Lappalainen ja Hänninen 1993). Suokohtaisetkeskisyvyydetvaihtelevat 0,7-3,0 m. Yli 1,5 m :n syvyisten alueiden keskisyvyys on 2,3 m. Heikosti maatuneen rahkavaltaisen pintakerroksen paksuus on yli 1,5 m :n syvyisillä alueilla keskimäärin 0,4 m. Aineiston matalimmat suot ovat Kirjosuo ja Mäntymaansuo ja syvimmät Vouvinsuo ja Leiluvansuo. Yli 1,5 m :n syvyisen alueen osuus on matalimmissa soissa alle 10 %, mutta syvimmissä yli 70 %. Suurin turvekerroksen paksuus, 6,0 m, mitattiin Vouvinsuossa. Taulukko 1. Soiden pinta-ala, keskisyvyys, turvemäärä ja tureen keskimääräinen maatuneisuus. Table 1. Area, average depth, quantity ofpeat and average composition degree ofpeat. Suon nimi'> Pintaalat) (ha) Keskisyvyys 3> ( m) Ympäris- Energia- Yht. 8 > töturve 6) turve 7) Turvemäärä4> ( milj. suo-m 3 ) Ympäris- Energia- Yht. 8> töturvee> turve 7) Maatuneisuus 5> (H) Haapasuo 35 0,3 0,8 1,1 0,13 0,27 0,40 4,5 Heinijärvensuo 55 0,6 1,0 1,6 0,30 0,57 0,87 4,5 Kalliojärvensuo 70 0,3 0,7 1,0 0,20 0,48 0,68 4,6 Kauppilansuo 36 0,3 1,0 1,3 0,08 0,37 0,45 4,8 Kikiräme 35 0,3 0,8 1,1 0,09 0,28 0,37 4,6 Kirjosuo 80 0,2 0,5 0,7 0,15 0,39 0,54 4,5 Kormuksensuo 150 0,4 1,0 1,4 0,74 1,43 2,17 4,4 Kotisuo 42 0,4 0,6 1,0 0,18 0,24 0,42 4,3 Kutusuo 110 0,4 0,8 1,2 0,36 0,93 1,29 4,7 Lamposuo 50 0,4 0,6 1,0 0,20 0,29 0,49 4,5 Latvalamminsuo 180 0,4 1,1 1,5 0,75 1,99 2,74 4,3 Leiluvansuo 38 0,2 2,0 2,2 0,07 0,77 0,84 4,8 Marttilansuo 390 0,2 1,1 1,3 0,61 4,34 4,95 4,7 Myllyojansuo 60 0,1 1,5 1,6 0,08 0,87 0,95 4,9 Mäntymaansuo 48 0,4 0,4 0,8 0,16 0,21 0,37 4,4 Naistensuo 70 0,3 1,6 1,9 0,20 1,11 1,31 4,4 Navettasuo 38 0,3 1,0 1,3 0,12 0,39 0,51 4,7 Nimensuo 35 0,4 1,4 1,8 0,14 0,48 0,62 4,7 Niemisuo 90 0,1 1,2 1,3 0,11 1,07 1,18 4,5 Niemisuo 65 0,2 0,9 1,1 0,13 0,56 0,69 5,3 Onkisuo 47 0,3 0,9 1,2 0,14 0,43 0,57 4,6 Palvalamminsuo 150 0,1 1,2 1,3 0,15 1,85 2,00 4,4 Peräsuo 34 0,1 1,3 1,4 0,01 0,45 0,46 4,6 Pesäsuo 26 0,1 1,0 1,1 0,04 0,26 0,30 4,4 Runttilansuo 130 0,2 0,7 0,9 0,23 0,88 1,11 5,2 Sadinsuo 110 0,1 1,0 1,1 0,19 1,06 1,25 4,8 Vihviläsuo 50 0,6 1,4 2,0 0,31 0,70 1,01 4,4 Vouvinsuo 32 1,2 1,8 3,0 0,37 0,58 0,95 4,3 Yhteensä 8>Z Keskim. 9> 2256 0,3 1,0 1,3 6,14 22,68 28,8 24,6 '> Mire, 2 > Area, 3> Average depth 4 > Peat quantity in situ, 5 > Decomposition degree, 6) Horticultural peat, 7 > Fuel peat, 8) Total, 9> Average Ympäristöturve - heikosti maatunut (H1-4) rahkavaltainen turve kerrostuman pintaosassa Energiaturve - saraturve, ruskosammalturve ja hyvin maatunut (H5-10) rahkaturve Horticultural peat - slightly decomposed (H1-4) Sphagnum predominant peat in surface part Fuel peat - sedge peat, Bryales peat and well decomposed (H5-10) Sphagnum peat 1 2
Ylikiimingissä tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa VI Suoalasta on avosuota 19 %, rämettä 52 %, korpea 3 %, turvekangasta 16 % ja peltoa 10 %. Avosoista vajaa puolet on luonnontilaista. Sen sijaan rämeistä vajaa kolmasosa on luonnontilaista, loput enimmäkseen muuttumaa. Luonnontilaisten alueiden osuus on 24 % ja ojitettujen 76 %. Ojitetun alueen osuus vaihtelee soittain. Heinolan metsätien läheisyydessä sijaitsevat Heinijärvensuo, Latvalamminsuo, Kauppilansuo ja Kalliojärvensuo ovat suurimmaksi osaksi luonnontilaisia. Lähes kokonaan oj itettuja ovat Myllyojansuo, Leiluvansuo, Niemikylän Niemisuo, Marttilansuo, Kikiräme, Kirjosuo ja Navettasuo. Turpeesta on rahkavaltaista 39 %, saravaltaista 56 % ja ruskosammalvaltaista 5 %. Rahkavaltainen turve on selvästi vallitsevana (yli 70 %) Mäntymaansuossa, Vouvinsuossa, Lamposuossa ja Haapasuossa. Saravaltaisen turpeen osuus ylittää 70 % Palvalamminsuossa, Pesäsuossa, Naistensuossa, NiemikylänNiemisuossa, Marttilansuossa ja Leiluvansuossa. Ruskosammalvaltaisen turpeen osuus on suurin Peräsuossa. Tupasvillan ja puun jäänteet ovat yleisimmät lisätekijät. Tupasvillan jäänteitä sisältävän turpeen osuus on noin 30 Kutusuossa ja Runttilansuossa. Puunjäänteitä sisältävä turve on taas yleistä Leiluvansuossa ja Navettasuossa. Turpeen keskimääräinen maatuneisuus on 4,6. Suokohtaiset keskiarvot vaihtelevat 4,2-5,3. Maatuneisuuserot voivat olla suuria sekä alueittain että kerroksittain. Maatuneisuuden vaihtelu on yleensä voimakkainta rahkavaltaisissa turvekerroksissa. Laboratoriomääritysten perusteella saatiin turpeen keskimääräisiksi ominaisuuksiksi : - ph-arvo 4,9 - vesipitoisuus 90,0 - tiheys 96 kg/m 3 - tuhkapitoisuus 5,2 % - rikkipitoisuus 0,28 - lämpöarvo 20,6 MJ/kg Keskimääräinen ph-arvo vaihtelee 3,8-5,8. Happamimpia soita ovat Mäntymaansuo, Kalliojärvensuo ja Kormuksensuo ja vähiten happamia Peräsuo ja Vouvinsuo. Turpeen keskimääräinen tiheys vaihtelee huomattavasti soittain. Keskiarvo ylittää 120 kg/m 3 kuudessa suossa, mutta jää alle 60 kg/m 3 kahdessa suossa. Korkeimmat tiheydet ovat ohutturpeisilla pelloilla ja niitä ympäröivillä turvekankailla. Suurimmilla soilla, joilla on useita näytteenottopisteitä, keskiarvot lähenevät koko aineiston keskimääräisiä arvoja. Tutkimusalueen kallioperä muodostuu suurimmaksi osaksi grauvakkaliuskeesta, jossa on välikerroksina mustaliusketta. Luoteisosaan ulottuu Kiimingin puolelle jatkuvavulkaanisten kivilajien alue (Kesola 1983, 1985, Honkamo 1984, 1992). Erityisesti mustaliuskeen esiintyminen alueella kohottaa turpeen rikkipitoisuuksia. Pitoisuudet vaihtelevat alueittain ja kerroksittain. Alhaisimmat pitoisuudet ovat ombrotrofisissa rahkavaltaisissa turvekerroksissa ja korkeimmat minerotrofisissa puuturvekerroksissa. Korkein rikkipitoisuus, 2,56 %, mitattiin Myllyojansuon LPrCS-turpeesta. Suokohtaiset keskiarvot vaihtelevat 0,13-0,80 %. Soveltuvuus turvetuotantoon Turvetuotantoon soveltuvaa aluetta on yhteensä 689 ha, mikä on noin 30 % tutkitusta suoalasta. Tuotantoon soveltuvan alueen osuus on aiempiin tutkimuksiin verrattuna varsin suuri. Se johtuu osittain siitä, ettei tuotantokelpoisen alueen koolle ole enää asetettu minimivaatimusta ja että turvekerrokset voidaan tarvittaessa kuivattaa myös pumppaamalla. Tuotantokelpoisia alueita on lähes kaikilla soilla. Niiden keskimääräinen koko on 26 ha. Laajin tuotantokelpoinen alue, 130 ha, on Marttilansuolla. Osa suosta on jo turveteollisuuden käytössä, joten raaka-ainevarojen puolestatuotannon laajentamiseen on hyvät mahdollisuudet. Kulkuyhteydet soille ovat yleensä hyvät. Tuotantokelpoisista soista kymmenen sijaitsee uuden Heinolan metsätien vaikutuspiirissä. Tuotantokelpoiset suot ovat Kiiminkijoen valuma-alueella. Suurin osa, 467 ha, tuotantokelpoisesta alasta kuuluu Rekikylän - Kirkkosaaren alueeseen. Palvaojan valuma-alueella on 68 ha, Jolosjoen valuma-alueella 65 ha, Nuorittan alueella 51 ha ja Juuvanjoen valuma-alueella 43 ha. Korkea tuhka- ja rikkipitoisuus ovat merkittävimmät tuotantokelpoisuutta rajoittavat tekijät. Korkea tuhkapitoisuus on ongelmana jokivarsien soilla. Keskimääräinen rikkipitoisuus ylittää Turveteollisuusliiton asettaman maksimiarvon 0,3 (Polttoturpeen laatuohje 1991) seitsemällä suolla. Rikkipitoisuus kasvaa yleensä syvyyden lisääntyessä, joten se rajoittaa lähinnä turvekerroksen pohjaosan käyttöä. Kuivatusvaikeudet ovat yleisiä vesistöihin rajoittuvissa soissa. Muutamat tuotanto- 1 3
kelpoisiksi arvioidut suot joudutaan kuivaamaan sisältö on kuivana 18,57 milj. GJ eli 5,16 milj. pumppaamalla. MWh. Muutamassa suossa energiaturvevarat ovat Tuotantokelpoista turvetta on yhteensä 11,17 ympäristöturpeeksi soveltuvan kerroksen alla. Niimilj. m3. Siitä on ympäristöturvetta 1,56 milj. m 3 ja den hyödyntäminen edellyttää, että kerrostuman energiaturvetta 9,61 milj. m 3 (taulukko 2). Ener- molemmille osille on taloudellista käyttöä. giaturpeeksi soveltuvien kerrostumien energia- Taulukko 2. Käyttökelpoiset turvevarat. Valuma-alueet Ekholmin (1993) mukaan. Table 2. Peat reserves suitable for peat production. Drainage basins according to Ekholm (1993). Suon nimi') Pinta-ala 2) Ympäristö- Energia- Energiaa 5) Valuma-aluO) turvetta 3) turvetta 4) Numero ja nimi ha milj. m 3 milj. m 3 milj. GJ Haapasuo 10 0,08 0,22 60.022 Rekikylän - Kirkkosaaren alue Heinijärvensuo 13 0,12 0,07 0,13 60.023 Juuvanjoen valuma-alue Kalliojärvensuo 12 0,17 0,34 60.022 Rekikylän - Kirkkosaaren alue Kauppilansuo 12 0,17 0,38 60.022 Rekikylän - Kirkkosaaren alue Kirjosuo 4 0,02 0,03 0,06* 60.022 Rekikylän - Kirkkosaaren alue Kormuksensuo 20 0,10 0,16 0,33 60.022 Rekikylän - Kirkkosaaren alue Kotisuo 7 0,13 0,22 60.061 Nuorittan alue Kutusuo 26 0,13 0,31 0,61 60.022 Rekikylän - Kirkkosaaren alue Lamposuo 7 0,06 0,04 0,08 60.013 Jolosjoen valuma-alue Latvalamminsuo 80 0,48 0,88 1,42 60.022 Rekikylän Kirkkosaaren alue Leiluvansuo 27 0,49 1,18 60.022 Rekikylän - Kirkkosaaren alue Marttilansuo 130 1,95 4,40 60.022 Rekikylän - Kirkkosaaren alue Myllyojansuo 24 0,46 0,96 60.013 Jolosjoen valuma-alue Mäntymaansuo 10 0,09 0,25 60.022 Rekikylän - Kirkkosaaren alue Naistensuo 17 0,07 0,27 0,42 60.061 Nuorittan alue Navettasuo 15 0,09 0,17 0,44 60.022 Rekikylän - Kirkkosaaren alue Niemensuo 20 0,36 0,84 60.022 Rekikylän - Kirkkosaaren alue Niemisuo 27 0,38 0,72 60.061 Nuorittan alue Niemisuo 13 0,20 0,42 60.022 Rekikylän - Kirkkosaaren alue Onkisuo 16 0,06 0,18 0,36* 60.023 Juuvanjoen valuma-alue Palvalamminsuo 55 0,94 0,58 60.024 Palvaojan valuma-alue Peräsuo 14 0,21 0,27 60.023 Juuvanjoen valuma-alue Pesäsuo 8 0,12 0,22 60.024 Palvaojan valuma-alue Runttilansuo 35 0,27 0,68 60.022 Rekikylän - Kirkkosaaren alue Sadinsuo 28 0,45 0,92 60.022 Rekikylän - Kirkkosaaren alue Vihviläsuo 34 0,10 0,58 0,57 60.013 Jolosjoen valuma-alue Vouvinsuo 25 0,33 0,45 0,55 60.022 Rekikylän - Kirkkosaaren alue Yhteensä' 689 1,56 9,61 18,57 1 ) Mire, 2) Area, 3) Quantity of horticultural peat in situ, 4) Quantity of fuel peat in situ, 5) Energy content, 6) Drainage basin, 7) Total '> laskettu keskimääräisen tiheyden ja lämpöarvon perusteella Calculated on the basis of average bulk density and calorific value 1 4
Ylikiimingissä tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa VI TUTKITUT SUOT 1. Haapasuo Haapasuo (kl. 3424 03) sijaitsee Kääriänpudaksen varrella noin 4 km kunnan keskustasta pohjoiseen. Suo rajoittuu pohjoisessa moreenisaariin ja Leiluvansuohon ja etelässä tulvakerrostumiin (kuva 4). Vesistöalueluokituksessa se kuuluu Rekikylän - Kirkkosaaren alueeseen (60.022). Kulkuyhteydet ovat hyvät. Suon pinta-ala on 35 ha. Siitä on yli metrin syvyistä 17 haja yli 1,5 m :n syvyistä 10 ha. Syvänteet jatkuvat Leiluvansuon puolelle. Pinta on 71-75 m mpy ja viettää etelään kohti Kääriänpudasta. Vedet laskevat Kääriänpudaksen kautta Kiiminkijokeen. Joen vedenpinnan vaihtelut vaikuttavat suon kuivatusmahdollisuuksiin. Turvekerros ulottuu ainakin ajoittain vedenpinnan alapuolelle, joten sen kuivattaminen pohjaan saakka edellyttää pumppaamista. Tutkimuspisteistä on 17 % rämeellä, 4 % korvessa, 50 % turvekankaalla ja 28 % pellolla. Yleisin suotyyppi on puolukkaturvekangas. Suo on kauttaaltaan vanhaa ojitusaluetta. Turpeesta on 71 % rahka- ja 29 % saravaltaista. Puun jäännöksiä sisältävän turpeen osuus on 3 %, tupasvillan jäännöksiä sisältävän 4 % ja varpuainesta sisältävän 4 %. Yleisimmät turvelajit ovat sararahka- ja rahkasaraturve. Edellisen osuus on noin 2/3 ja jälkimmäisen vajaa 1/3. Turpeen keskimääräinen maatuneisuus on 4,5. Liekoja on erittäin vähän. Yleisimmät pohjamaalajit ovat moreenija hiesu. Haapasuossa on energiaturvetuotantoon soveltuvaa aluetta noin 10 haja sillä tuotantokelpoistä" turvetta noin 0,08 milj. M3. Pohjaosan rikki- ja tuhkapitoisuudet ovat korkeita. Tuotantokelpoista turvemäärää laskettaessa on suon pohjalle arvioitu jäävän keskimäärin 1,0 m paksu kerros. Haapasuon allas jatkuu tässä raportissa jäljempänä kuvatun Leiluvansuon puolelle, joten niitä on syytä tarkastella yhtenä kokonaisuutena. n pohjakartta Maanmittauslaitos, lupa nro 43/MAR/97 Kuva 4. Tutkimuspisteiden sijainti Haapasuolla. Fig. 4. Location of survey sites in Haapasuo. 1 5
2. "Heinijärvensuo" Heinijärvensuo (kl. 3511 10) sijaitsee noin 9 km kunnan keskustasta luoteeseen. Tutkittu alue käsittää Heinijärvenselän, Kiteenahon ja Mustanlamminkankaan rajoittaman suoalueen (kuva 5). Suoalue on moreenisaarien ja lampien takia varsin hajanainen. Kulkuyhteydet ovat hyvät uuden metsätien ansiosta. Suon pinta-ala on noin 55 ha. Siitä on yli metrin syvyistä 36 haja yli 1,5 m :n syvyistä 26 ha. Pinta on 68-70 m mpy ja viettää pohjoiseen. Suo kuuluu Juuvanjoen valuma-alueeseen (60.023). Vedet laskevat Juuvanjoen kautta Kiiminkijokeen. Suon kaakkoisosassa on Heinijärvi, jonka kautta virtaavat Onkisuon ja Peräsuon vedet. Lisäksi suolla on kaksi laskujoetonta lampea; Kiteenlampi ja Pikku Heinijärvi. Vesistöt vaikeuttavat itäosan kuivattamista. Länsiosan turvekerroksen kuivattaminen pohjaan saakka edellyttää pumppaamista. Tutkimuspisteistä on 40 % avosuolla, 55 % rämeellä, 3 % korvessa ja 2 % turvekankaalla. Suotyypit ovat hyvin vaihtelevia. Eri rämetyyppejä on kartoitettu kymmenen ja avosuotyyppejä seitsemän. Yleisimmät rämetyypit ovat tupasvillaräme ja varsinainen sararäme ja yleisimmät avosuotyypit lyhytkortinen neva ja varsinainen saraneva. Suo on suurimmaksi osaksi luonnontilainen. Turpeesta on 51 % rahka-, 40 % sara- ja 9 ruskosammalvaltaista. Rahkavaltainen turve on vallitsevana pintaosassa ja saravaltainen pohjaosassa. Puun jäännöksiä sisältävän turpeen osuus on 15 %, tupasvillan jäännöksiä sisältävän 11 % ja varpuainesta sisältävän 3 %. Yleisimmätturvelajit ovat sararahka- ja rahkasaraturve. Turpeen keskimääräinen maatuneisuus on 4,5. Liekoja on erittäin vähän. Yleisin pohjamaalaji on moreeni. Heinijärvensuon länsiosassa on turvetuotantoon soveltuvaa aluetta noin 13 ha. Tuotannon alkuvaiheessa saadaan ympäristöturvetta (ErCS) noin 0,12 milj. M3 ja sen jälkeen energiaturvetta noin 0,07 milj. m 3. Korkeat rikkipitoisuudet estävät pohjaosan puupitoisen turpeen energiakäytön. A. A n A pohjakartta Maanmittauslaitos, lupa nro 43/MAR/97 Kuva 5. Tutkimuspisteiden sijainti Heinijärvensuolla. Fig. 5. Location of survey sites in Heinijärvensuo. 1 6
Ylikiimingissä tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa VI 3. "Kalliojärvensuo" Kalliojärvesuo (kl. 3511 10) sijaitsee noin 7 km kunnan keskustasta luoteeseen. Suolla ei ole nimeä peruskartalla. Tutkittu alue käsittää Ahonalusjärven, Kalliojärven ja Pikku Kalliojärven etelä- ja länsipuolella olevan suoalueen (kuva 6). Suo rajoittuu vesistöjen ohella moreenimaastoon. Vesistöalueluokituksessa se kuuluu Rekikylän - Kirkkosaaren alueeseen (60.022). Kulkuyhteydet ovat hyvät. Suon pinta-ala on noin 70 ha. Siitä on yli metrin syvyistä 30 haja yli 1,5 m :n syvyistä 13 ha. Pinta on 70-72 m mpy ja viettää itään. Vedet laskevat Kauppilanjärven ja Kutujärven kautta Kääriänpudakseen. Turvekerroksen kuivattaminen edellyttää pumppaamista. Tutkimuspisteistä on 47 % avosuolla ja 53 rämeellä. Suo on enimmäkseen luonnontilainen. Yleisimmät suotyypit ovat lyhytkortinen neva, ruohoinen saraneva, ruohoinen sararäme ja lyhytkortinen nevaräme. Lyhytkortista nevaa ja nevarä- mettä on lähinnä eteläosassa ja ruohoista saranevaa ja sararämettä pohjoisosassa. Turpeesta on 42 % rahka-, 55 % sara- ja 5 ruskosammalvaltaista. Saravaltainen turve on vallitsevana pohjoisosassa ja rahkavaltainen eteläosassa. Puun jäännöksiä sisältävän turpeen osuus on 5 %, tupasvillan jäännöksiä sisältävän 16 % ja varpuainesta sisältävän 1 %. Yleisimmätturvelajit ovat rahkasara- ja sararahkaturve. Turpeen keskimääräinen maatuneisuus on 4,6. Liekoja on erittäin vähän. Yleisimmät pohjamaalajit ovat moreeni ja hiesu. Kalliojärvensuossa on turvetuotantoon soveltuvaa yli 1,5 m :n syvyistä aluetta noin 12 ha. Tuotantokelpoista energiaturvetta on noin 0,17 milj. m 3. Laboratoriotutkimuksia varten otetut näytteet ovat rahkaturvevaltaisesta eteläosasta. Tarkan suotutkimuksen yhteydessä on syytä selvittää pohjoisosan saravaltaisen turpeen rikkipitoisuus. f Kuva 6. Tutkimuspisteiden sijainti Kalliojärvensuolla. Fig. 6. Location of survey sites in Kalliojärvensuo. 1 7
4. "Kauppilansuo" Kauppilansuo (kl. 3422 12) sijaitsee noin 6 km kunnan keskustasta luoteeseen. Tutkittu alue käsittää Kauppilanjärven luoteispuolella olevan suoalueen (kuva 7). Sillä ei ole nimeä peruskartalla. Suo rajoittuu Kauppilanjärven ohella moreenimaastoon. Vesistöalueluokituksessa se kuuluu Rekikylän - Kirkkosaaren alueeseen (60.022). Kulkuyhteydet ovat hyvät. Suon pinta-ala on noin 36 ha. Siitä on yli metrin syvyistä aluetta 25 haja yli 1,5 m :n syvyistä 14 ha. Pinta on 69-71 m mpy ja viettää kohti Kauppilanjärveä. Latvalammista Kauppilanjärveen laskeva Saukko-oja virtaa suon itäosan halki. Suon vedet laskevat Kauppilanjärven ja Kutujärven kautta Kääriänpudakseen. Turvekerroksen kuivattaminen edellyttää pumppaamista. Tutkimuspisteistä on 42 % avosuolla, 51 % rämeellä ja 7 % korvessa. Länsiosassa on lyhytkortista nevaa ja itäosassa vesien virtailun takia ravin- teikkaampaa ruohoista saranevaa. Suo on suurimmaksi osaksi luonnontilainen. Turpeesta on 48 % rahka-, 39 % sara- ja 13 ruskosammalvaltaista. Rahkavaltaista turvetta on lähinnä länsiosassa ja saravaltaista itä- ja pohjoisosassa. Puun jäännöksiä sisältävän turpeen osuus on 7 %, tupasvillan jäännöksiä sisältävän 11 % ja varpuainesta sisältävän 1 %. Yleisimmät turvelajit ovat ruskosammalsara- ja sararahkaturve. Turpeen keskimääräinen maatuneisuus on 4,8. Liekoja on erittäin vähän. Liejua on Kauppilanjärveen rajoittuvassa osassa, rannan tuntumassa lähes 2 m paksu kerros. Yleisin pohjamaalaji on moreeni. Kauppilansuossa on turvetuotantoon soveltuvaa yli 1,5 m :n syvyistä aluetta noin 12 ha ja sillä tuotantokelpoista energiaturvetta noin 0,17 milj. m 3. Laskelmissa on huomioitu Kauppilanjärven rannalle jäävä noin 100 m leveä suojavyöhyke. t,*-h hrt. -- pohjakartta Maanmittauslaitos, lupa nro 43/MAR/97 Kuva 7. Tutkimuspisteiden sijainti Kauppilansuolla. Fig. 7. Location of survey sites in Kauppilansuo. 1 8
Ylikiimingissä tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa VI 5. Kikiräme Kikiräme (kl. 3424 03) sijaitsee Kiiminkijoen varressa noin 5 km kunnan keskustasta pohjoiseen. Suo rajoittuu lännessä Säävälänkankaaseen ja idässä Kiiminkijoen tulvakerrostumiin (kuva 8). Vesistöalueluokituksessa se kuuluu Rekikylän - Kirkkosaaren alueeseen (60.022). Kulkuyhteydet ovat hyvät. Suon pinta-ala on noin 35 ha. Siitä on yli metrin syvyistä 22 haja yli 1,5 m :n syvyistä 6 ha. Pinta on 74-77 m mpy ja viettää itään kohti Kiiminkijokea. Tulvat voivat vaikeuttaa turvekerroksen kuivattamista. Tutkimuspisteistä on 4 % avosuolla, 34 % rämeellä, 2 % korvessa, 54 % turvekankaalla ja 6 pellolla. Suo on kauttaaltaan ojitettu. Yleisimmät suotyypit ovat puolukkaturvekangas, mustikkaturvekangas ja korpiräme. Turpeesta on 34 % rahka- ja 66 % saravaltaista. Puun jäännöksiä sisältävän turpeen osuus on 17 %, tupasvillan jäännöksiä sisältävän 2 % ja varpuainesta sisältävän 10 %. Yleisimmät turvelajit ovat rahkasara- ja sararahkaturve. Turpeen keskimääräinen maatuneisuus on 4,6. Liekoja on vähän, 1,8 %. Liejua on suon pohjoisosassa. Yleisimmät pohjamaalajit ovat hiesu ja hieta. Kikiräme ei sovellu turvetuotantoon. Kiiminkijoen tulvat ovat kuljettaneet suolle mineraaliainesta, mikä kohottaa turpeen tuhkapitoisuuden energiakäyttöä ajatellen liian korkeaksi. pohjakartta Maanmittauslaitos, lupa nro 43/MAR/97 Kuva 8. Tutkimuspisteiden sijainti Kikirämeellä. Fig. 8. Location of survey sites in Kikiräme. 1 9
6. Kirjosuo Kirjosuo (kl. 3424 03) sijaitsee Niemikylässä noin 5 km kunnan keskustasta koilliseen. Suo rajoittuu pääosin moreenimaastoon, lännessä myös Kiiminkijoen tulvakerrostumiin. Suo on monien moreenisaarien takia varsin hajanainen (kuva 9). Vesistöalueluokituksessa se kuuluu Rekikylän - Kirkkosaaren alueeseen (60.022). Kulkuyhteydet ovat hyvät. Suon pinta-ala on noin 80 ha. Siitä on yli metrin syvyistä 11 ha ja yli 1,5 m :n syvyistä 5 ha. Pinta on 74-79 m mpy ja viettää länteen kohti Kiiminkijokea. Vedet laskevat Kiiminkijokeen. Suon kuivatusmahdollisuudet ovat tulva-aluetta lukuunottamatta hyvät. Tutkimuspisteistä on 4 % avosuolla, 46 % rämeellä, 4 % korvessa ja 46 % turvekankaalla. Yleisimpiä turvekankaita ovat puolukkaturvekangas ja mustikkaturvekangas. Yleisimmät rämeet ovat muuttumavaiheen varsinainen sararäme ja tupasvillaräme. Suo on kauttaaltaan ojitettu. Turpeesta on 56 % rahka-, 39 % sara- ja 5 ruskosammalvaltaista. Puun jäännöksiä sisältävän turpeen osuus on 11 %, tupasvillan jäännöksiä sisältävän 8 % ja varpuainesta sisältävän 3 %. Yleisimmät turvelajit ovat sararahka- ja rahkasaraturve. Turpeen keskimääräinen maatuneisuus on 4,5. Liekoja on vähän, 1,5 %. Yleisimmät pohjamaalajit ovat hieta ja moreeni. Kirjosuossa on turvetuotantoon soveltuvaa yli 1,5 m :n syvyistä aluetta noin 4 haja sillä ympäristöturvetta noin 0,02 milj. m 3 ja energiaturvetta noin 0,03 milj. m 3. Kiiminkijoen tulva-alueella oleva syvänne ei sovellu energiaturvetuotantoon korkean tuhkapitoisuuden takia. Laboratoriotutkimuksia varten otetut näytteet ovat tulva-alueen syvänteestä. Tuotantokelpoisen turpeen energiasisältö laskettiin keskimääräisen tiheyden ja lämpöarvon perusteella. a A vouvila ' t ir1ä..nk - A? nn IS nytä's s. 1, i Q n 1 iu Kä pohjakartta Maanmittauslaitos, lupa nro Kuva 9. Tutkimuspisteiden sijainti Kirjosuolla. Fig. 9. Location of survey sites in Kirjosuo. 2 0
YlikiimingissÄ tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa VI 7. Kormuksensuo Kormuksensuo (kl. 3424 03) sijaitsee KÄÄriÄnsaaressa noin 3 km kunnan keskustasta koilliseen. Suo rajoittuu idässä ja etelässä Kiiminkijoen tulvakerrostumiin, muualla moreenimaastoon (kuva 10). Suon keskellä on noin 7 ha :n laajuinen TälpÄnlampi. Vesistäalueluokituksessa suo kuuluu RekikylÄn - Kirkkosaaren alueeseen (60.022). Kulkuyhteydet ovat hyvät. Suon pinta-ala on noin 150 ha. SiitÄ on yli metrin syvyistä 53 ha ja yli 1,5 m :n syvyistä 25 ha. Pinta on 72-76 m mpy ja viettää kaakkoon. Vedet laskevat Kiiminkijokeen. Keskiosan turvekerroksen kuivattaminen edellyttää pumppaamista. TutkimuspisteistÄ on 8 % avosuolla, 61 % rämeellä, 20 % turvekankaalla ja 11 % pellolla. Suo on suurimmaksi osaksi ojitettu. TälpÄnlammen luoteispuolella on luonnontilaista lyhytkortista nevaa. Yleisin suotyyppi on tupasvillarämemuuttuma. Turpeesta on 59 % rahka-, 40 % sara- ja 1 ruskosammalvaltaista. Luoteisosan turvekerros on enimmäkseen rahkavaltainen. Keskiosassa pintaosa on rahkavaltainen ja pohjaosa saravaltainen. Puun jäännäksiä sisältävän turpeen osuus on 1 %, tupasvillan jäännäksiä sisältävän 19 % ja varpuainesta sisältävän 11 %. YleisimmÄt turvelajit ovat sararahka- ja rahkasaraturve. Turpeen keskimääräinen maatuneisuus on 4,2. Liekoja on erittäin vähän. Liejua on TälpÄnlammen ympäristässä. YleisimmÄt pohjamaalajit ovat moreeni ja hieta. Kormuksensuossa on turvetuotantoon soveltuvaa yli 1,5 m :n syvyistä aluetta noin 20 ha. Tuotantokelpoista ympäristäturvetta on noin 0,10 milj. m3ja energiaturvetta noin 0,16 milj. m 3. YmpÄristäturvetta saadaan tuotannon alkuvaiheessa TälpÄnlammen luoteispuolelta. Tuotantokelpoista alaa arvioitaessa on lammen ympärille rajattu 100 m :n suojavyähyke. Rosa-a -..1 =15`~i=AF 1= -n=s-. ' -r=~. "-~8'1 ö - 'A. S...._ -_y.. id ~~~j ~~ 1 ffil pohjakartta Maanmittauslaitos, lupa nro 43/MAR/97 Kuva 10. Tutkimuspisteiden sijainti Kormuksensuolla. Fig. 10. Location of survey sites in Kormuksensuo. 21
8. Kotisuo Kotisuo (kl. 3513 01) sijaitsee noin 7 km kunnan keskustasta koilliseen. Suo rajoittuu moreenikankaisiin. Vesistäalueluokittelussa se kuuluu Nuorittan alueeseen (60.061). Suon luoteisosassa on noin 4 ha:n laajuinen umpeenkasvava KorottimenjÄrvi (kuva 11). Kulkuyhteydet ovat hyvät. Suon pinta-ala on noin 42 ha. SiitÄ on yli metrin syvyistä 12 haja yli 1,5 m :n syvyistä 7 ha. Pinta on 78-83 m mpy ja viettää luoteeseen. Vedet laskevat Korottimenojan kautta Kiiminkijokeen. Kuivatusmahdollisuudet ovat hyvät. TutkimuspisteistÄ on 26 % avosuolla, 28 rämeellä, 4 % korvessa, 26 % turvekankaalla ja 16 %pellolla. Ruohoista saranevaa on luoteisosassa järven ympäristässä, puolukkaturvekangasta keskiosan pellon ympärillä jatupasvillarämemuuttumaa kaakkoisosassa. Turpeesta on 59 % rahka- ja 41 % saravaltaista. Rahkavaltaista turvetta on lähinnä kaakkoisosassa ja muualla pintakerroksena. Puun jäännäksiä sisältävän turpeen osuus on 4 %, tupasvillan jäännäksiä sisältävän 13 % ja varpuainesta sisältävän 9 %. YleisimmÄt turvelajit ovat sararahka- ja rahkasaraturve. Turpeen keskimääräinen maatuneisuus on 4,3. Liekoja on erittäin vähän. KorottimenjÄrven ympäristässä on runsaasti liejua. YleisimmÄt pohjamaalajit ovat hiekka, hiesu ja moreeni. Kotisuossa on energiaturvetuotantoon soveltuvaa yli 1,5 m :n syvyistä aluetta noin 7 haja sillä tuotantokelpoista turvetta noin 0,13 milj. M 3. Kuva 11. Tutkimuspisteiden sijainti Kotisuolla. Fig. 11. Location of survey sites in Kotisuo. 2 2
YlikiimingissÄ tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa VI 9. Kutusuo Kutusuo (kl. 3422 12) sijaitsee noin 5 km kunnan keskustasta luoteeseen. Tutkittu alue rajoittuu lännessä KauppilanjÄrveenja KutujÄrveen, etelässä KÄÄriÄnpudaksen tulvavalleihin ja muualla moreenimaastoon (kuva 12). Vesistäalueluokituksessa se kuuluu RekikylÄn - Kirkkosaaren alueeseen (60.022). Kulkuyhteydet ovat hyvät. Suon pinta-ala on noin 110 ha. SiitÄ on yli metrin syvyistä 47 haja yli 1,5 m :n syvyistä 34 ha. Pinta on 67-71 m mpy ja viettää länteen kohti suota rajoittavia vesistäjä. Vedet laskevat Kutuojan kautta KÄÄriÄnpudakseen. Turvekerroksen kuivattaminen edellyttää pumppaamista. TutkimuspisteistÄ on 11 % avosuolla, 77 rämeellä, 1 % korvessa, 9 % turvekankaalla ja 2 pellolla. Puolet suosta on luonnontilaista, toinen puoli lähinnä rämemuuttumia. Luonnontilainen alue sijaitsee suon keskiosassa. Yleisin suotyyppi on tupasvillaräme. Turpeesta on 60 % rahka-, 39 % sara- ja 1 ruskosammalvaltaista. Rahkavaltaista turvetta on lähinnä suon koillisreunalla ja heikosti maatuneena pintakerroksena. Puun jäännäksiä sisältävän turpeen osuus on 7 %, tupasvillan jäännäksiä sisältävän 34 % ja varpuainesta sisältävän 13 %. YleisimmÄt turvelajit ovat rahkasara-, rahka- ja sararahkaturve. Kunkin osuus on noin 30 %. Turpeen keskimääräinen maatuneisuus on 4,7. Liekoja on erittäin vähän. Liejua on vesistäihin rajoittuvissa syvänteissä. YleisimmÄt pohjamaalajit ovat moreenija hiesu. Kutusuossa on turvetuotantoon soveltuvaa yli 1,5 m :n syvyistä aluetta noin 26 haja sillä energiaturvetta noin 0,31 milj. m 3. Tuotannon alkuvaiheessa saadaan ympäristäturvetta noin 0,13 milj. m 3. Tuotantokelpoista aluetta arvioitaessa on vesistäjen rannoille jätetty 100 m leveä suojavyähyke. pohjakartta ö Maanmittauslaitos, lupa r Kuva 12. Tutkimuspisteiden sijainti Kutusuolla. Fig. 12. Location of survey sites in Kutusuo. 23
10. Lamposuo Lamposuo (kl. 3513 01) sijaitsee JoloskylÄssÄ noin 11 km kunnan keskustasta pohjoiseen. Tutkittu alue käsittää varsinaisen Lamposuon lisäksi Jolosmaan, JolosjÄrven ja Kotikummunahon rajaaman suoalueen (kuva 13). Kulkuyhteydet ovat hyvät. Tutkitun alueen pinta-ala on noin 50 ha. SiitÄ on yli metrin syvyistä 19 haja yli 1,5 m :n syvyistä 9 ha. MetriÄ syvempi alue muodostuu kolmesta erillisestä altaasta. Pinta on 73-81 m mpy ja viettää pohjoiseen kohti JolosjÄrveÄ. Vedet laskevat ojaverkostoa pitkin JolosjÄrveen ja sieltä edelleen Kiiminkijokeen. Suo kuuluu Jolosjoen valuma-alueeseen (60.013). EtelÄosan altaan turvekerros voidaan kuivattaa oj ittamalla. Muiden altaiden kuivattaminen edellyttää pumppaamista. TutkimuspisteistÄ on 17 % avosuolla, 45 % rämeellä, 2 % korvessa, 31 % turvekankaalla ja 6 % pellolla. Suo on suurimmaksi osaksi ojitettu. Yleisin suotyyppi on puolukkaturvekangas. Turpeesta on 73 % rahka- ja 27 % saravaltaista. Turvekerros on enimmäkseen rahkavaltainen eteläosassa. Pohjoisosassa pintaosa koostuu rahkavaltaisesta ja pohjaosa saravaltaisesta turpeesta. Puun jäännäksiä sisältävän turpeen osuus on 4 %, tupasvillan jäännäksiä sisältävän 16 % ja varpuainesta sisältävän 4 %. YleisimmÄt turvelajit ovat sararahka- ja rahkaturve. Turpeen keskimääräinen maatuneisuus on 4,5. Liekoja on erittäin vähän. Liejua on pohjoisosan syvänteessä. YleisimmÄt pohjamaalajit ovat moreeni ja hiekka. Lamposuossa on turvetuotantoon soveltuvaa yli 1,5 m :n syvyistä aluetta noin 7 haja sillä ympäristäturvetta noin 0,06 milj. m 3 ja energiaturvetta noin 0,04 milj. m 3. Tuotantokelpoisesta alueesta on pohjoisosan syvänteessä noin 4 haja eteläosan syvänteessä noin 3 ha. uusiniemi d I - "' rr 4 -t ~`~Loukko ' Hautaka'7fgsa? A, \. A ' - A' -. pohjakartta ö Maanmittauslaitos, lupa nro Kuva 13. Tutkimuspisteiden sijainti Lamposuolla. Fig. 13. Location of survey sites in Lamposuo. 2 4
Ylikiimingissa tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa VI 11. "Latvalamminsuo" kevat KauppilanjÄrven ja KutujÄrven kautta Kiiminkijokeen. Turvekerroksen kuivattaminen pohjaan saakka edellyttää pumppaamista. TutkimuspisteistÄ on 35 % avosuolla, 60 rämeellä, 4 % korvessa ja 1 % turvekankaalla. Suo on enimmäkseen luonnontilainen (70 % havainnoista). Suotyypit vaihtelevat niukkaravinteisista rahkarämeistä runsasravinteisiin lettoihin. Karuimpia suotyyppejä on eteläosan vedenjakajalla ja rehevimpiä vesien virtausreiteillä. Yleisin suotyyppi on lyhytkortinen nevaräme, jota tavataan eri puolilla tutkimusaluetta. Latvalamminsuo (kl. 3511 10) sijaitsee noin 6 km kunnan keskustasta luoteeseen. Tutkittu alue käsittää Kauppilanmaan ja Lautalehdon välisen alueen, Latvalammen ympäristän ja sen pohjoispuoliset suoalueet Hoikkalammen eteläpään tasalle saakka (kuva 14). Suo rajoittuu kaikkialla moreenimaastoon. Vesistäalueluokituksessa se kuuluu RekikylÄn - Kirkkosaaren alueeseen (60.022). Kulkuyhteydet ovat hyvät. Suon länsireunaan ulottuu uusi metsätie. Tutkitun alueen pinta-ala on noin 180 ha. SiitÄ on yli metrin syvyistä 120 haja yli 1,5 m :n syvyistä 90 ha. Pinta on 69-72 m mpy ja viettää kohti Latvalampea, eteläisimmässä osassa etelään. Vedet lasn pohjakartta ö Maanmittauslaitos, lupa nro 43/MAR/97 Kuva 14. Tutkimuspisteiden sijainti Latvalamminsuolla. Fig. 14. Location of survey sites in Latvalamminsuo. 2 5
Turpeesta on 50 % rahka-, 40 % sara- ja 10 ruskosammalvaltaista. Rahkavaltaista turvetta on lähinnä reunamilla ja kerrostuman pintaosissa. Puun jäännäksiä sisältävän turpeen osuus on 8 %, tupasvillan jäännäksiä sisältävän 17 % ja varpuainesta sisältävän 8 %. YleisimmÄt turvelajit ovat sararahka- ja ruskosammalsaraturve. Turpeen keskimääräinen maatuneisuus on 4,3. Liekoja on erittäin vähän. YhtenÄinen liejukerros ulottuu Latvalammelta kilometrin verran kaakkoon. Liejua on paksuimmillaan 1,5 m. Nykyiset Latvalampi ja Housulampi ovat jäänteitä aiemmasta huomattavasti laajemmasta järvestä. Yleisin pohjamaalaji on moreeni. Latvalamminsuossa on turvetuotantoon soveltuvaa yli 1,5 m :n syvyistä aluetta noin 80 ha. YmpÄristäturvetta saadaan noin 0,48 milj. m3 ja energiaturvetta noin 0,88 milj. m 3. YmpÄristäturpeeksi soveltuva kerros on paikoin runsaan metrin paksuinen, paikoin se taas puuttuu kokonaan. KÄyttäkelpoistaturvemÄÄrÄÄ arvioitaessa on Latvalammen ympärille jätetty 100 m leveä suojavyähyke. 12. Leiluvansuo Leiluvansuo (kl. 3424 03) sijaitsee noin 4 km kunnan keskustasta pohjoiseen. Suo rajoittuu moreenimaastoon ja on yhteydessä eteläpuolella olevaan Haapasuohon (kuva 15). Vesistäalueluokituksessa se kuuluu RekikylÄn - Kirkkosaaren alueeseen (60.022). Kulkuyhteydet ovat melko hyvät. Maantielle on matkaa noin kilometri. Suon pinta-ala on noin 38 ha. SiitÄ on yli metrin syvyistä 31 haja yli 1,5 m :n syvyistä 27 ha. Pinta on 74-76 m mpy ja viettää etelään. Vedet laskevat Kiiminkijokeen. Turvekerroksen kuivattaminen pohjaan saakka voi edellyttää pumppaamista. Kuivatusmahdollisuuksien tarkempi selvittäminen edellyttää lasku-uoman vaaitsemista. TutkimuspisteistÄ on 2 % avosuolla, 59 % rämeellä, 3 % korvessa, 19 % turvekankaalla ja 17 pellolla. Muuttumavaiheen ruohoinen sararäme ja varsinainen sararäme ovat yleisimpiä suotyyppejä. KorpirÄmettÄ on reunamilla ja hylättyä peltoa itäosassa. Suo on kauttaaltaan ojitettu. Turpeesta on 10 % rahka-, 73 % sara- ja 17 ruskosammalvaltaista. Ruskosammalvaltaista turvetta on kerrostuman pohjaosassa ja saravaltaista keski- ja pintaosassa. Puun jäännäksiä sisältävän turpeen osuus on 31 %, tupasvillan jäännäksiä sisältävän 3 % ja varpuainesta sisältävän 6 %. YleisimmÄt turvelajit ovat ruskosammalsara- ja rahkasaraturve. Turpeen keskimääräinen maatuneisuus on 4,8. Liekoja on erittäin vähän. YleisimmÄt pohjamaalajit ovat hiesu ja moreeni. Moreenia on suon reunamilla. 'Leiluvansuossa on energiaturvetuotantoon soveltuvaa yli 1,5 m :n syvyistä aluetta 27 haja sillä tuotantokelpoista turvetta noin 0,49 milj. m 3. Pohjaosan rikkipitoisuudet ovat energiakäyttää ajatellen liian korkeita. Tuotantokelpoista turvemäärää laskettaessa on suon pohjalle arvioitu jäävän keskimäärin 1,0 m paksu turvekerros. Kuva 15. Tutkimuspisteiden sijainti Leiluvansuolla. Fig. 15. Location of survey sites in Leiluvansuo. 26
YlikiimingissÄ tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa VI 13. Marttilansuo Marttilansuo (kl. 3424 03) sijaitsee välittämästi kunnan keskustan eteläpuolella (kuva 16). Vesistäalueluokituksessa suo kuuluu RekikylÄn - Kirkkosaaren alueeseen (60.022). Suo on lähes kokonaan maa- ja metsätalouden ja turveteollisuuden käytässä. Tutkimukset eivät kata jo turvetuotannossa olevia alueita. Kulkuyhteydet ovat hyvät. Tutkitun alueen pinta-ala on noin 390 ha. SiitÄ on yli metrin syvyistä 244 ja yli 1,5 m :n syvyistä 130 ha. Pinta on 69-76 m mpy ja viettää pohjoiseen. Vedet laskevat kirkonkylän kohdalla Kiiminkijokeen. Kuivatusmahdollisuudet ovat hyvät. TutkimuspisteistÄ on 16 % avosuolla, 30 % rämeellä, 1 % korvessa, 21 % turvekankaalla ja 31 pellolla. Suo on lähes kauttaaltaan ojitettu. Vanhat ojitusalueet kuten muuttumat, turvekankaat ja pellot käsittävät yli 90 % suoalasta. SararÄme- ja rimpinevamuuttuma ovat yleisimpiä muuttumavaiheen suotyyppejä. Kuva 16. Tutkimuspisteiden sijainti Marttilansuolla. Fig. 1 6. Location of survey sites in Marttilansuo. 27
Turpeesta on 23 % rahka-, 76 % sara- ja 1 ruskosammalvaltaista. Heikosti maatunut rahkavaltainen pintakerros on yleensä ohut tai se puuttuu kokonaan. Se on kuitenkin poikkeuksellisen paksu, lähes 2 m, pienellä alueella Korkia-ahon lounaispuolella. Puun jäännäksiä sisältävän turpeen osuus on 8 %, tupasvillan jäännäksiä sisältävän 6 % ja varpuainesta sisältävän 10 %. Rahkasaraturve on yleisin turvelaji. Sen osuus on noin 60 %. Sararahkaturvetta on viidesosa. Turpeen keskimääräinen maatuneisuus on 4,7. Liekoja on erittäin vähän. MÄÄtÄnsaaren kaakkoispuolella on vajaan metrin paksuinen liejukerros ja Laita-ahon pohjoispuolella ohuempi, vajaan puolen metrin kerros. YleisimmÄt pohjamaalajit ovat moreeni, hiesu ja hiekka. Marttilansuossa on turvetuotantoon soveltuvaa yli 1,5 m :n syvyistä aluetta noin 130 haja sillä tuotantokelpoista energiaturvetta noin 1,95 milj. m 3. Turvevarat tarjoavat hyvät edellytykset tuotannon laajentamiseen. Tiestä on valmiina, turvekerros on vanhojen ojitusten takia tiivistynyt ja suoaltaat ovat melko tasapohjaisia. Rikkipitoisuudet ovat lähellä pohjaa korkeita, mikä on syytä huomioida tuotannon loppuvaiheessa. 14. "Myllyojansuo" Myllyojansuo (kl. 3511 10) sijaitsee Myllyojan varressa noin 8 km kunnan keskustasta pohjoiseen. Suolla ei ole nimeä peruskartoilla. Suo rajoittuu etelässä HuumonjÄrven rannalla olevaan kapeaan harjuselänteeseen, muualla moreenimaastoon. Kaakossa suo ulottuu JoloskylÄntielle (kuva 17). Kulkuyhteydet ovat hyvät. Suon pinta-ala on noin 60 ha. SiitÄ on yli metrin syvyistä 31 haja yli 1,5 m :n syvyistä 24 ha Pinta on 69-75 m mpy ja viettää luoteeseen. Suo kuuluu Jolosjoen valuma-alueeseen (60.013). Vedet laskevat Haaraojan ja Jolosjoen kautta Kiiminkijokeen. Suon syvimpien osien kuivattaminen voi edellyttää pumppaamista. TutkimuspisteistÄ on 21 % rämeellä, 2 % korvessa, 60 % turvekankaalla ja 17 % pellolla. Suo on kauttaaltaan vanhaa oj itusaluetta. YleisimmÄt suotyypit ovat ruohoturvekangas ja puolukkaturvekangas. Ruohoturvekangasta on lähinnä luoteis- osassa ja puolukkaturvekangasta kaakkoisosassa ja reunamilla. Turpeesta on 32 % rahka-, 51 % sara- ja 17 ruskosammalvaltaista. Puun jäännäksiä sisältävän turpeen osuus on 24 %, tupasvillan jäännäksiä sisältävän 3 % ja varpuainesta sisältävän 6 %. YleisimmÄt turvelajit ovat sararahka- ja ruskosammalsaraturve. Turpeen keskimääräinen maatuneisuus on 4,9. Liekoja on erittäin vähän. Liejua on suon kaakkoisosassa. YleisimmÄt pohjamaalajit ovat hiekka, moreeni ja hiesu. Myllyojansuossa on energiaturvetuotantoon soveltuvaa yli 1,5 m :n syvyistä aluetta noin 24 haja sillä tuotantokelpoista turvetta noin 0,46 milj. M 3. Pohjaosan rikkipitoisuudet ovat korkeita. Tuotantokelpoista turvemäärää laskettaessa on suon pohjalle arvioitu jäävän keskimäärin 1,0 m :n turvekerros. Tarkan suotutkimuksen yhteydessä on syytä selvittää runsasrikkisen alueen laajuus. 15. "MÄntymaansuo" MÄntymaansuo (kl. 3422 12) sijaitsee Vesalan kylän pohjoispuolella noin 6 km kunnan keskustasta länteen. Suolla ei ole nimeä peruskartalla. Suo rajoittuu moreenimaastoon (kuva 18). Vesistäalueluokituksessa se kuuluu RekikylÄn - Kirkkosaaren alueeseen (60.022). Kulkuyhteydet ovat hyvät. Suon pinta-ala on noin 48 ha. SiitÄ on yli metrin syvyistä 11 haja yli 1,5 m :n syvyistä 4 ha. Pinta on 57-68 m mpy ja viettää etelään. Vedet laskevat Kiiminkijokeen. Kuivatusmahdollisuudet ovat hyvät. TutkimuspisteistÄ on 15 % avosuolla, 79 % rämeellä, 2 % turvekankaalla ja 5 % pellolla. Suo on suurimmaksi osaksi ojitettu. YleisimmÄt suotyypit ovat lyhytkortinen nevarämemuuttuma ja tupasvillarämemuuttuma. Turpeesta on 96 % rahka- ja 4 % saravaltaista. Tupasvillan jäännäksiä sisältävän turpeen osuus on 25 %. YleisimmÄt turvelajit ovat sararahka- ja rahkaturve. Turpeen keskimääräinen maatuneisuus on 4,4. Liekoja on keskimääräisesti, 2,2 %. Runsaimmin niitä esiintyy 0,6-1,0 m syvyysvälillä. Yleisin pohjamaalaji on moreeni. 2 8