Tämä on päätöksen verkkoversio, jossa on otettu huomioon henkilötietolain (523/1999) tavoitteet yksityisyyden suojasta siten, että päätöksestä on poistettu valittajien nimet. Y M P Ä R I S T Ö M I N I S T E R I Ö PÄÄTÖS N:o YM1/5222/2009 Annettu julkipanon jälkeen 22.6.2010 ASIA Uudenmaan 1. vaihemaakuntakaavan vahvistaminen VAHVISTETTAVAKSI SAATETTU PÄÄTÖS KAAVAN SISÄLTÖ LAUSUNNOT Puolustusministeriö Opetusministeriö Uudenmaan liiton maakuntavaltuuston päätös 17.12.2008 Uudenmaan 1. vaihemaakuntakaava käsittelee jätehuollon pitkän aikavälin aluetarpeet, kiviaineshuollon, moottoriurheilu- ja ampumarata-alueet, liikenteen varikot ja terminaalit sekä laajat yhtenäiset metsäalueet. Uudenmaan 1. vaihemaakuntakaavalla kumotaan 8.11.2006 vahvistetun Uudenmaan maakuntakaavan jätehuoltoa ja maakaasun siirtoputken yhteystarvetta koskevat merkinnät sekä energiahuollon aluetta ja seututietä koskevia merkintöjä. Uudenmaan 1. vaihemaakuntakaava täydentää 8.11.2006 vahvistettua maakuntakaavaa. Puolustusministeriö, opetusministeriö, maa- ja metsätalousministeriö, liikenne- ja viestintäministeriö ovat antaneet maakuntakaavasta lausunnon. Myös oikeusministeriölle, sisäasiainministeriölle, valtiovarainministeriölle, työ- ja elinkeinoministeriölle on varattu tilaisuus lausunnon antamiseen. Puolustusministeriöllä ei ole huomautettavaa kaavasta. Opetusministeriö yhtyy asiasta pyytämäänsä Museoviraston lausuntoon. Museovirasto on lausunut vaihekaavaehdotuksesta 25.3.2008 ja pitänyt kaavaselostuksessa esitettyä kaavan vaikutusten arviointia puutteellisena suhteessa kulttuuriympäristöön eli kiinteisiin muinaisjäännöksiin, rakennettuun kulttuuriympäristön sekä kulttuurimaisemaan. Arviointitekstejä on täydennetty vaihekaavan selostukseen, joka hyväksyttiin maakuntavaltuustossa joulukuussa 2008. Täydennyksiä on kuitenkin tehty ainoastaan kiviainesvarantoja ja maakaasun runkoputkea koskeviin arviointiteksteihin. Jätehuollon, moottori- ja am- PL 35, 00023 VALTIONEUVOSTO www.ymparisto.fi
pumaurheilun, metsätalousalueiden sekä liikenteen varikoiden ja terminaalien aluevarausten mahdollisia vaikutuksia kulttuuriympäristöön ei näin ollen selostuksessa tuoda esiin. Ehdotusvaiheen lausunnossaan Museovirasto totesi myös, että kaavaselostukseen tulee kirjata kulttuuriympäristöä koskevat tavoitteet kokonaisuutena ja siinä tulee todeta, että yksityiskohtaisemman maankäytön suunnittelun yhteydessä tulee arvioida toimenpiteiden vaikutus myös kulttuuriympäristön eri osa-alueisiin. Museoviraston lausuntoa koskeneessa vastineessaan Uudenmaan liitto on ilmoittanut, että kaavaselostusta täydennetään myös tämän vaatimuksen osalta. Luvattuja täydennyksiä ei kuitenkaan tältä osin ole tehty. Edellä esitetyin varauksin Museovirasto puoltaa Uudenmaan 1. vaihemaakuntakaavan hyväksymistä. Maa- ja metsätalousministeriö Maa- ja metsätalousministeriö esittää lausuntonaan Uudenmaan maakuntavaltuuston 17.12.2008 hyväksymästä Uudenmaan 1. vaihemaakuntakaavasta seuraavaa. Maa- ja metsätalousministeriön toimialan kannalta keskeiset kaavamerkinnät ja -määräykset liittyvät maa- ja metsätalousvaltaisiin alueisiin. Kaavassa on annettu pelkästään suunnittelumääräyksiä eikä niihin liity erillisiä suosituksia. Kaavaratkaisun oikeusvaikutusten arvioinnin kannalta tämä on kaavateknisesti hyvä menettely. MLY-merkintä ja siihen liittyvät kuvaus, suunnittelumääräys ja kaavaselostus sovittavat hyvin yhteen maa- ja metsätalouden elinkeinoihin sekä ekologisten arvojen säilymiseen liittyviä tavoitteita. MLY-alueella voi olla metsätalousalueiden ohella "maanviljelyä, haja-asutusluonteista rakentamista ja loma-asumista". Lisäksi kaavamääräyksen mukaan metsien hoitaminen ja käyttäminen perustuu metsälain säädöksiin. Suunnittelumääräyksen mukaan alueen suunnittelussa on turvattava metsätalouden ja muiden maaseutuelinkeinojen toiminta- ja kehittämisedellytykset. Kaavaselostuksen mukaan merkintä ei vaikuta perusrakennusoikeuteen, ja alueelle voi sijoittua mm. haja-asutusta, ja sillä voi harjoittaa maatalouden sivuelinkeinotoimintaa sekä paikallista maa-aineksen ottoa. Maa- ja metsätalousministeriö pitää suunnittelumääräyksestä tehtyä selventävää perustelua tarpeellisena ja hyvänä. Perustelu selventää kaavasta johtuvia käyttörajoituksia. Ilmastotavoitteista johtuen uusiutuvan energian käyttöä joudutaan lisäämään myös Uudellamaalla. MLY-alueilla tulee olla mahdollista harjoittaa maaseutuelinkeinona bioenergian tuotantoa eri muodoissaan. Maakunnan ekologinen verkosto on lisätty kaavaselostukseen. Kartan aluemerkintöjen merkitys maankäytön ohjauksessa erityisesti vahvistetun maakuntakaavan valkoisilla alueilla jää epäselväksi. Viheryhteystarve-merkinnän suunnittelumääräyksessä edellytetään mm, että viheryhteyden mitoituksessa on kiinnitettävä huomiota yhteyden merkitykseen ekologisen verkoston osana sekä seudullisten ja paikallisten virkistystarpeiden yhteensovittamiseen siten, että olemassa olevat virkistykseen varatut tai siihen soveltuvat rakentamattomat alueet varataan yksityiskohtaisemmassa kaavoituksessa mahdollisuuksien mukaan virkistyskäyttöön. Kaa- 2
va-asiakirjoissa ei ole mainittu mitoituksen laajuudesta. Merkintää ympäröiville maa- ja metsätalousalueille voi muodostua tästä syystä käyttörajoituksia. Hiljaisia alueita ei ole esitetty kaavakartalla omana merkintänään, vaan asiaa on käsitelty kaavaselostuksessa. Selostuksessa todetaan hiljaisuuden olevan alueen ominaisuutena yleisesti epäselvä, ja hiljaisten alueiden oikeusvaikutusten todetaan olevan erityisen ongelmallisia ja vielä selkiintymättömiä. Hiljaisten alueiden selvityksen mukaan potentiaalisia alueita on alueilla, joiden kaavanmukainen maankäyttö tukee ja edistää hiljaisuusominaisuuksien säilymistä, kuten luonnonsuojelualueet. Uudenmaan liiton alue on maan tiheimmin asuttua aluetta. Ministeriö korostaa, että liikenteen ja muun maankäytön toimintojen ohjauksella ja vaikuttamalla mm. niiden teknisiin ratkaisuihin tulee yleistä melutasoa pyrkiä madaltamaan koko seudulla sen sijaan, että ryhdyttäisiin aikaansaamaan erillisiä hiljaisia alueita väestön tarpeisiin. Maa- ja metsätalousministeriö huomauttaa lisäksi, että kaavan vaikutuksia käsittelevässä osiossa olisi voitu kuvata laajemmin kaavan vaikutuksia maa- ja metsätalouden elinkeinoihin. Maa- ja metsätalousministeriö katsoo lopuksi, että edellä kuvatuista näkökohdista ja puutteista huolimatta maakuntakaavan vahvistamiselle ei ole laillista estettä. Liikenne- ja viestintäministeriö Uudenmaan tiepiiri on osallistunut 1. vaihemaakuntakaavan laadinnan aikana viranomaispalavereihin ja työneuvotteluihin. Tiepiiri on antanut 11.3.2008 Uudenmaan liitolle lausunnon edeltävästä vaihemaakuntakaavaehdotuksesta. Uudenmaan 1. vaihemaakuntakaava täydentää vahvistettua Uudenmaan maakuntakaavaa. Vaihemaakuntakaavan yhtenä keskeisenä periaatteena on keskittää ympäristöhäiriöitä aiheuttavia toimintoja ja edistää sellaista maankäyttöä, jossa näiden toimintojen ja muun maankäytön väliset konfliktit ovat mahdollisimman pienet. Vaihemaakuntakaavatyön yhteydessä on selvitetty ja kaavassa on käsitelty mm. seuraavia asiakokonaisuuksia: jätehuolto, kiviaineshuolto, moottoriurheilu- ja ampumaradat, laajat yhtenäiset metsäalueet ja joukkoliikenteen terminaalit sekä muutoksia, jotka kuntakaavoituksen tai muun suunnittelun kannalta ovat tärkeitä. Tällainen muutos on mm. Klaukkalan ohikulkutien merkinnän muuttaminen yleissuunnitelman tarkistustarpeen vuoksi ohjeelliseksi linjaukseksi. Tavaraliikenteen terminaalit ja muut logistiikkakysymykset on siirretty käsiteltäväksi seuraavalle kaavakierrokselle. Kaavakartasta ne onkin poistettu, mutta kaavaselostuksessa niitä on edelleen käsitelty. Liikenne- ja viestintäministeriö toivoo, että seuraavalla maakuntakaavoituskierroksella tavaraliikenteestä otetaan mukaan myös erikoiskuljetusasiat (reitistö yms.). Kaavassa on käsitelty toimintoja, jotka aiheuttavat paljon kuljetuksia (mm. jätehuolto, kiviainestuotanto). Tällaisten alueiden suunnittelumääräyksiin tulee lisätä maininta lisääntyvien kuljetusten aiheuttamien liikenteen turvallisuus- ja toimivuusvaikutusten selvittämisvelvollisuudesta. Kaavakarttaan on lisätty siirtoviemärin ohjeellinen linjaus Sammatin, Karjalohjan ja Lohjan kuntien alueelle mm. maantien 104 linjausta noudattaen. Siirtoviemärin suunnittelumääräyksiin tulee lisätä maininta, että linjaston tarkemmassa suunnittelussa tulee ottaa 3
huomioon, että linjastot tulee sijoittaa maanteiden suoja-alueiden (= 20 metriä ajoradan keskilinjasta) ulkopuolelle. 4 VALITUKSET Valittajat Valitusten sisältö Maakuntavaltuuston päätöksestä ovat valittaneet: 1. Henkilö A 2. Henkilö B 3. Henkilö C ja 4 asiakumppania 4. Henkilö D 5. Yhdistys E ja 10 asiakumppania 6. Yhdistys F 7. Yhdistys G 8. Yhdistys H 9. Henkilö I 10. Henkilö J 11. Yhdistys K 12. Henkilö L 13. Yhtiö M 14. Henkilö N ja 2 asiakumppania 15. Yhtiö O 16. Yhdistys P 17. Henkilöt Q ja R 1. Henkilö A Valittaja vaatii Nurmijärven kunnan Klaukkalan kylässä sijaitsevan tilan omistajana, että Uudenmaan 1. vaihemaakuntakaava on jätettävä vahvistamatta siltä osin, kuin maakuntavaltuusto on kumonnut vahvistetussa maakuntakaavassa olevan Klaukkalan ohikulkutien linjauksen ja korvannut sen ohjeellisella linjauksella. Valittaja katsoo, että vaihemaakuntakaava ei tältä osin täytä maankäyttö- ja rakennuslain 28 :ssä asetettuja vaatimuksia ja se on maankäyttö- ja rakennuslain 31 :n 3 momentin mukaisesti jätettävä vahvistamatta. Vaatimuksiaan valittaja perustelee muun muassa seuraavasti: Vahvistettuun maakuntakaavaan sisältyvä Klaukkalan ohikulkutien tielinjaus perustuu Tiehallinnon, Nurmijärven kunnan, Vantaan kaupungin ja muiden sidosryhmien tarkkaan ja perusteelliseen selvitykseen, jonka yhteydessä on tien liikenteelliset, ympäristölliset, taloudelliset, liikenneturvallisuuteen liittyvät ja muut seikat tulleet selvityksi. Vahvistettu tielinjaus täyttää kaikilta osin maankäyttö- ja rakennuslaissa asetetut vaatimukset. Vahvistettuun maakuntakaavaan sisältyvä Klaukkalan ohikulkutien tielinjaus perustuu Nurmijärven kunnanvaltuuston hyväksymään Klaukkalan kehityskuvaan ja on sen mukainen. Kansalaisyhteiskunnan näkökulmasta katsottuna tms. linjaus on myös se, jota selvästi kannatettiin eniten asiasta vuosina 2002 2005 käydyssä poikkeuksellisen laajassa kansalaiskeskustelussa.
Tiehallinnon nyt esittämään ja käytännössä ilmeisesti ainoana esillä pitämään eteläiseen vaihtoehtoon liittyen käytettävissä ei ole ollut hankkeen väitettyjä etuja esiintuovia selvityksiä, tutkimuksia tai vastaavaa aineistoa. Myöskään eteläisen vaihtoehdon todellisten kustannusten osalta ei ole käytettävissä vertailutietoja, jotka perustuisivat toteutettuun maaperätutkimukseen ja vastaaviin selvityksiin, eikä väitettä pienemmistä kustannuksista ole perusteltu. Maakuntakaavan tielinjauksen muuttaminen ohjeelliseksi linjaukseksi Tiehallinnon esittämillä perusteilla ei täytä maankäyttö- ja rakennuslain maakuntakaavalle asettamia täsmällisyyden ja riittävän tarkkuuden vaatimuksia. Eteläinen vaihtoehto todettiin ympäristön kannalta selkeästi haitallisemmiksi vuosien 2002 2005 selvityksissä, mm. Isosuon Natura 2000 -alueen kannalta. Ympäristötekijöiden osalta ei tänä aikana ole tapahtunut mitään muutosta, joten Tiehallinnon ja Nurmijärven kunnan omat perustelut ovat edelleen merkityksellisiä ympäristöhaittojen arvioinnissa. Maakuntakaavan tielinjauksen muuttaminen ohjeelliseksi linjaukseksi Tiehallinnon esittämillä perusteilla ei täytä maankäyttö- ja rakennuslain maakuntakaavalle asettamia kestävän kehityksen ja luonnonolosuhteiden huomioimisen vaatimuksia. Esimerkiksi kallioalueiden säästämiseen kiinnitettiin vuosien 2002 2005 selvityksissä huomiota, nyt esitelty eteläinen vaihtoehto on linjattu alueen maisemallisesti ja muutoin merkittävät kallioalueet pirstoen. Alueen asukkaiden ja maanomistajien oikeusturva edellyttää maakuntakaavalta riittävää pitkäjänteisyyttä ja luotettavuutta. Vuodesta 2005 lähtien suuri joukko Klaukkalan alueen asukkaista ovat järjestäneet asumisensa ja elämänsä lainvoimaisen maakuntakaavaan, Tiehallinnon ja kunnan vuosina 2002 2005 tekemiin perusteellisiin selvityksiin sekä Nurmijärven kunnanvaltuuston hyväksymään Klaukkalan kehityskuvaan ja sen perusteella esitettyihin maankäyttötavoitteisiin luottaen. Vahvistetussa maakuntakaavassa oleva tielinjaus antaa Tielaitokselle käytännössä riittävät mahdollisuudet tien toteuttamiseen liittyvään hienosäätöön. Ohjeellista linjausta esittäessään Tiehallinto, vaikka ohjeellinenkin linjaus noudattaa ns. pohjoista vaihtoehtoa, pyrkii toteuttamaan 14.1.2009 esitellyn eteläisen vaihtoehdon. Tämä eteläinen vaihtoehto on kuitenkin liikenteellisesti, maankäytöllisesti, ympäristön ja asutuksen sekä Klaukkalan kehityskuvan kannalta katsottuna kokonaan erilainen ja toinen tiesuunnitelma, joka kulkee Klaukkalan alueella paikoin jopa yli kaksi kilometriä etelämpänä kuin vahvistetun maakuntakaavan mukainen linjaus. Kyseessä ei voi olla vahvistetun maakuntakaavan mukaisen tielinjauksen "selvitys- ja yleissuunnitelman tarkistustyö", jollaisena Tielaitos sitä on esitellyt. Käytännössä kyseessä on kokonaan uudesta tielinjauksesta, joka on vahvistetun maakuntakaavan vastainen ja joka yritetään nyt enemmittä perusteluitta ajaa läpi maakuntakaavan tielinjausta muuttamalla. Tiehallinto ei ole julkaissut yleissuunnitelman laatimisen lopettamista koskevaa päätöstä vuodelta 2007 perusteluineen eikä ns. tarkistustyön aloittamista koskevaa päätöstä perusteluineen vuodelta 2008. Tilanne on myös hallintolain ja perustuslain vastainen. Aloitettu menettely on maankäyttö- ja rakennuslain sekä perustuslain mm. omaisuuden suojaa koskevien säännösten vastainen. Lisäksi valittaja katsoo, ettei Uudenmaan tiepiiri ole perustellut asiassa tekemiään päätöksiä eikä muutenkaan menetellyt hallintolain ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen edellyttämällä tavalla. Muun muassa edellä mainittuun viitaten valittaja vaatii, että Uudenmaan 1. vaihemaakuntakaava on jätettävä tässä vaiheessa vahvistamatta siltä osin kuin siinä on korvattu Klaukkalan ohikulkutien linjaus ohjeellisella linjauksella. 5
6 2. Henkilö B Valittaja vaatii, että ympäristöministeriö jättää vahvistamatta Uudenmaan 1. vaihemaakuntakaavasta "MLY"- ja "viheryhteyskäytävä"- merkinnän mukaiset aluevaraukset. Vaatimuksiaan valittaja perustelee muun muassa seuraavasti: Vaihemaakuntakaavaa sääntelee maankäyttö- ja rakennuslaki, jonka 25.4 :ssä määrätään seuraavaa: "Maakuntakaavassa esitettään alueiden käytön ja yhdyskuntarakenteen periaatteet ja osoitetaan maakunnan kehittämisen kannalta tarpeellisia alueita. Aluevarauksia osoitetaan vain siltä osin ja sillä tarkkuudella kuin alueiden käyttöä koskevien valtakunnallisten tai maakunnallisten tavoitteiden kannalta taikka useamman kuin yhden kunnan alueiden käytön yhteen sovittamiseksi on tarpeen." Valittaja katsoo, että maakuntakaavoitus on näin ollen korostuneesti yleispiirteistä alueiden käytön suunnittelua ja poikkeaa näin rakennuslain mukaisesta seutukaavoituksesta. Maakuntakaavassa ei näin ollen laillisesti voida määrätä aluevarauksista, ellei ensin osoiteta, että aluevaraukset ovat tarpeen valtakunnallisten tai maakunnallisten tavoitteiden kannalta. Valtioneuvoston päätöksessä valtakunnallisista alueidenkäyttötavoitteista 30.11.2000 ei ole määräyksiä MLY-alueista tai niiden toteuttamisesta, eikä MLY-merkinnän laillisuutta näin ollen voida perustaa valtakunnallisiin vaan ainoastaan maakunnallisiin tavoitteisiin. Kaavamerkinnän laillisuuden osalta on vielä syytä kiinnittää huomiota siihen, ettei kaavamerkintä MLY sisälly myöskään ympäristöministeriön 31.3.2000 antamaan asetukseen maankäyttö- ja rakennuslain mukaisissa kaavoissa käytettävistä merkinnöistä. Vaikka maakuntakaavaan sinänsä laillisesti voidaan sisällyttää myös muita kuin em. asetuksen mukaisia kaavamerkintöjä, tulee muiden kaavamerkintöjen käytölle asettaa poikkeuksellisen ankarat velvoitteet koskien kaavamääräysten täsmällistä sisältöä ja kaavamerkinnän käytön tarpeellisuutta. Valittaja katsoo, ettei maakuntakaavassa ole osoitettu, että kaavamerkinnöille MLY ja Viheryhteystarve olisi riittävät maakunnalliset tarpeet ja että kaavamääräykset eivät ole riittävän täsmällisiä. Maakuntakaavamerkinnöille ja aluevarauksille tulee osoittaa selkeä maakunnallinen tarve. Uudellamaalla on alueita, joihin kohdistuu merkittäviä maankäyttöön liittyviä paineita ja joiden osalta myös maakunnallisen maankäytön ohjauksen tarve on ilmeinen. Mutta Uudellamaalla on etenkin reuna-alueilla laajoja alueita, joihin ei kohdistu erityisiä maankäyttöön liittyviä paineita eikä näin ollen myöskään erityisiä maakunnallisia tarpeita maankäytön ohjaamiseen maakuntakaavoituksella. Kaavamerkinnällä ei näin ollen tältä osin lähtökohtaisesti ole ohjaavaa vaikutusta nykyiseen maankäyttöön eikä sillä näin ollen myöskään voi olla valtakunnallista tarvetta. Maakuntakaavan todellinen maankäyttöä ohjaava vaikutus ja näin ollen myös maakunnallinen tarve puuttuu myös liikenneväylien osalta. Kaiken kaikkiaan MLY- ja viheryhteystarpeet ovat pelkästään deskriptiivisiä: niillä osoitetaan nykyisiä metsätalousalueita, joihin ei kohdistu mitään erityisiä maankäytöllisiä paineita, kaavamerkinnät eivät käytännössä lainkaan ohjaa alueen nykyistä käyttöä eli metsätaloutta ja perusrakentamista, ja myös liikenneväylien käytännössä pirstottava vaikutus on vastoin julkituotuja tavoitteita taattu joko aluevarauksin tai jopa nimenomaisin kaavamerkinnöin, kuten em. k-merkintä osoittaa. Tällaiselle deskriptiiviselle kaavoittamiselle ei enää MRL:n, mukaisessa järjestelmässä ole sijaa.
Edellä mainitut merkinnät tulee poistaa maakuntakaavasta myös sen johdosta, että maakuntakaavamerkintöihin liittyvät suunnittelumääräykset ovat liian epätäsmälliset maakuntakaavamääräykset. Epäselväksi myös jää, kuinka suuri "perusrakentamisoikeus" em. alueilla on ja miten kaavamerkintä de facto rajoittaa rakentamista. Myös muutoin kaavamerkintään liittyvät taustaselvitykset ovat riittämättömät, samoin kytkentä ns. hiljaisiin alueisiin. Nämä "hiljaiset alueet" mainitaan perusteina MLY-merkinnälle, mutta MLY-aluevarauksen kaavamerkinnästä, merkinnän kuvauksesta ja suunnittelumääräyksestä kytkentä puuttuu kokonaan. Kaiken edellä esitetyn johdosta, ja koska nyt vireillä olevassa asiassa tiettävästi on kysymys täysin uudesta kaavamerkinnästä, tulee kaavamerkintä myös tällä perusteella jättää vahvistamatta ja vähintään palauttaa jatkettuun valmisteluun ja mahdolliseen toteutukseen myöhemmässä maakuntakaavoituksessa riittävien selvitysten ja riittävän selvän oikeusvaikutuksen selvittämisen ja osoittamisen jälkeen. 3. Henkilö C ja 4 asiakumppania Valitus koskee jätteen energiahyötykäytön sallimista Långmossebergenin alueella Vantaalla. Valittajat vaativat Långmossebergenin EJ/EN-kohdemerkinnän poistamista kaavasta. Vaatimuksiaan valittajat perustelevat muun muassa seuraavasti: Virkistys-, ulkoilu- ja mahdolliset suojelualueet EJ/EN-merkinnän salliman toiminnan sijoittaminen Långmossebergetiin ei sovellu alueelle, jossa ympäröivät alueet on pääsääntöisesti osoitettu virkistyskäyttöön (Ojanko) tai joille suunnitellaan laajoja luonnonsuojelualueita (Sipoonkorpi). Fazerilan pohjavesialue EJ/EN -kohdemerkinnän sallima toiminta synnyttää myös merkittävän uhkan EJ/ENalueen vaikutusalueelle sijoittuvalle I-luokan pohjavesialueelle (Fazerila). Pohjavesien suojelutarvetta ja niiden veden laadun korkeatasoisena säilyttämistä on korostettu kahdessa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviin, nimittäin direktiivissä 2006/118/EY koskien pohjaveden suojelua pilaantumiselta ja huononemiselta. sekä direktiivissä 2000/60/EY yhteisön vesipolitiikan puitteista. Valittajat katsovat, että nyt esitetyn kaavamerkinnän salliminen Långmossebergenin alueelle ei tue direktiiveissä asetettujen tavoitteiden toteuttamista ja EJ/EN -kohdemerkinnän salliminen on ristiriidassa näiden direktiivien kanssa ja esitetty kohdemerkintä Långmossebergenin osalta tulee hylätä. Merkintää ei voi valittajien mielestä myöskään perustella poikkeavalla tarpeella, kun alueellisesti on pystytty osoittamaan neljä muuta sijoituspaikkaa, jossa vastaavaa ristiriitaa pohjavesien suojelutarpeen osalta ei synny. Pohjavesialuetta ei siis ole Fazerilan pohjavesialueen osalta otettu riittävästi huomioon. Kaavan tavoite Långmossebergenin osalta ei toteudu tältä osin hyvin. Selostuksessa ei ole millään tavalla tuotu esille miten tavoitteen voidaan Långmossebergenissä katsoa tältä osin toteutuneen. Näin merkittävän jätehuoltotoiminnan mahdollistaminen merkittävän pohjavesialueen vaikutusalueelle ei valittajien mielestä palvele maakuntakaavalle asetettuja tavoitteita ja sen vuoksi valittajat katsovat, että EJ/EN-merkintä on Långmossebergenin osalta poistettava. Toissijaisesti valittajat vaativat, että Långmossebergenin osalta on asia palautettava Uudenmaanliittoon uudelleen valmisteltavaksi, jossa yhteydessä on selvitettävä perusteellisesti seikat, jotka mahdollistavat EJ/EN-merkinnän Längmossebergeniin, vaikka 7
merkintä on niin monilta osiltaan ristiriidassa maakuntakaavalle asetettujen tavoitteiden kanssa. Tarpeeton ja riskialtein vaihtoehto Långmossebergenin osalta kohdemerkintä tulee poistaa myös sen takia, ettei merkinnälle ole seudullista tai maakunnallista tarvetta, koska maakuntakaavassa on kyetty osoittamaan vastaavalle toiminnalle muitakin vaihtoehtoisia sijoituspaikkoja. Muut esitetyt alueet eivät rajaudu seudullisesti merkittäviin virkistysalueisiin eikä niiden vaikutusalueelle sijoitu huomattavaa I-luokan pohjavesialuetta. Kaavoitukselle ei tule luoda erillisiä, ympäristöstään täysin poikkeavia saarekkeita. Valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet Kohdemerkintä on valittajien mielestä ristiriidassa myös valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden kanssa, koska niiden mukaan nimenomaan pohjaveden pilaantumis- ja muuttumisriskejä aiheuttavat toiminnot ja laitokset on sijoitettava riittävän etäälle niistä pohjavesialueista, jotka ovat vedenhankinnan kannalta tärkeitä tai soveltuvat vedenhankintaan. Fazerilan pohjavesialue on tällainen alue. Nyt esitetty kohdemerkintä on eriävä voimassa olevan yleiskaavan suhteen. Valittajat katsovat, että jätteen energiahyötykäyttöä ei edelleenkään tule Långmossebergenissä sallia ja sen vuoksi vaativat ko. kohdemerkinnän poistamista alueelta. Tuhka Jätteenpoltosta syntyvän jätetuhkan pitkät kuljetusmatkat Långmossebergenistä Espoon Ämmässuolle eivät myöskään puolla EJ/EN-kohdemerkintää. Kaavoituksessa ei pitäisi luoda ratkaisuja, jotka edelleen lisäävät pääkaupunkiseudun liikennettä. Långmossebergen sijaitsee kauimpana Ämmässuosta niistä alueista, joille on esitetty nyt EJ/EN-kohdemerkintää. Alhainen ympäristömelun taso Långmossebergenin lähialueet ovat liikennemelun tasoltaan alle 45 db:n. Alueen melukuormitus on myös uusien tiukempien ympäristölupamääräysten vuoksi pienenemässä huomattavasti vaikka alueella on maa-ainesten ottolupa. Alhaisen melutason alueena Långmossebergenin läheisten ulkoilu- ja virkistysalueiden arvo korostuu. Näiden alueiden virkistyskäyttöarvoja ei tule alentaa sallimalla alueelle toimintaa, jonka EJ/EN-kohdemerkintä sallisi. 8 Lisäksi valittajat katsovat, että Långmossebergetiin esitetty EJ/EN-kohdemerkintä ei ole linjassa Uudenmaan 1. vaihemaakuntakaavan tavoitteiden kanssa ja että jätevoimalan piippu aiheuttaa riskin läheisen Malmin lentokentän toiminnan osalta. 4. Henkilö D Valittaja toteaa, että Uudenmaan liitto jätti täysin huomiotta perustellut ja aiheelliset vaatimukset, jotka yhdistys G yhdessä Kivikon alueen allekirjoittaneiden taloyhtiöiden kanssa 1. vaihemaakuntakaavasta muistutuksessaan esittivät. Jätevoimalan sijoituspaikan ratkettua Vantaan Långmossebergeniin perustetta Kivikon ET -alueen kaavamuutokselle ei ole. Tämän vuoksi valittaja edellyttää, että ympäristöministeriö poistaa Kivikon ET- alueen 1.
vaihemaakuntakaavasta tai vaihtoehtoisesti huomioi muut toissijaiset vaatimukset, jotka yhdistys G ja alueen eräät taloyhtiöt Uudenmaan liitolle esittivät. Valittaja katsoo, että perusteet joilla yhdistys G ja alueen taloyhtiöt vaativat Uudenmaan liittoa poistamaan Kivikon ET -alueen kaavamerkintämuutoksen 1. vaihemaakuntakaavasta ovat edelleen päteviä. Mikäli merkinnän poistaminen ympäristöministeriön toimesta ei tässä vaiheessa ole mahdollista, tulee ympäristöministeriön kumota Uudenmaan liiton 17.12.2008 tekemä päätös ja palauttaa kaava käsittelyyn. 5. Yhdistys E ja 10 asiakumppania Valittajat vaativat vaihemaakuntakaavan kumoamista ja asian palauttamista uudelleen käsiteltäväksi. Lisäksi valittajat vaativat, että vaihemaakuntakaavaan tehdään seuraavat muutokset: 1. Kaavaan merkityt maa-ainesten ottoalueita koskevat merkinnät poistetaan Hyvinkään kaupungin ja Mäntsälän kunnan Koskelankulman, Latostenmaan, Kivistönkulman sekä Lepokallion alueilta, 2. Kaukas-Keravanjärvi -alue ja Ridasjärven itäpuolinen alue merkitään MLY -alueiksi. 3. Hyvinkään kaupungin ja Mäntsälän kunnan hiljaiset alueet merkitään vaihemaakuntakaavaan sen mukaisina kuin ne on kartoitettu Hyvinkään meluselvityksessä ja Mäntsälän meluntorjuntaohjelmassa vuosille 2006 2010. Valittajat uudistavat asiassa aikaisemmin esittämänsä ja esittävät vaatimustensa perusteluina muun muassa seuraavaa: Maakuntavaltuuston päätöstä rasittavat useat virheet kansalaisten osallistumisoikeuksien turvaamisen osalta. Lisäksi vaihemaakuntakaava on EY-direktiivien, erityisesti ympäristömeludirektiivin ja luontodirektiivin vastainen. Laajat yhtenäiset metsäalueet ja ekologinen verkosto Kaavan perustelujen mukaan erityistä kaavallista yhteensovittamista on tehty suhteessa MLY-alueisiin. MLY-merkinnät on poistettu ilman laillisia perusteita kaavasta Kaukasten itäpuoliselta laajalta metsäalueelta sekä Hanko-Porvoontien pohjoispuolella sijaitsevalta puolikuun muotoiselta kiviainesvarausta koskevalta alueelta. Kaavaratkaisu osoittaa selvästi, että kysymyksessä ei ole ollut mikään tavoitteiden yhteensovittaminen vaan kaikki muut tavoitteet kaavoituksessa saavat väistyä kiviainestuotannon turvaamisen nimissä. Kaukasten itäpuolisen laajan metsäalueen osalta kysymys on maakunnallisestikin laajasta, yhtenäisestä ja ekologisen verkoston kannalta merkittävästä alueesta, joka liittyy kaavassa osoitettuun Ridasjärven - Hirvihaaran laajaan yhtenäiseen metsäalueeseen. Tällaisia yhtenäisiä laajoja metsäalueita on ainoastaan 13 koko Uudenmaan alueella. Valittajat viittaavat Uudenmaan liiton omassa julkaisussa Laajat yhtenäiset metsäalueet ekologisen verkoston osana Uudellamaalla (Uudenmaan liiton julkaisu E 87 2007) kuvattuun laajaan ja yhtenäiseen metsäalueeseen, Ridasjärven - Hirvihaaran metsäalueeseen (alue numero 10), joka on pyritty pirstomaan. Uudenmaan liiton hankkimassa professori Jan Niemelän ja filosofian tohtori Vesa Yli- Pelkosen antamassa asiantuntijalausunnossa (Uudenmaan liiton julkaisuja E 98 2008) on todettu, että koska MLY-alueiden yksityiskohtaiset rajoitusperusteet eivät ilmenneet vaihekaavasta, asiantuntijoiden on ollut vaikea arvioida, millaisia alueita on rajattu pois ja mi- 9
ten supistukset ovat mahdollisesti vaikuttaneet MLY-alueiden luonnonarvoihin. Tarkempi MLY-alueiden ekologisen merkityksen arviointi olisi myös edellyttänyt maastotöitä, mikä ei ole ollut mahdollista asiantuntijalausunnon antajille. Alueella ei ole suoritettu mitään maastotöitä. MLY-alueiden poistaminen on tapahtunut täysin mielivaltaisesti ja sattumanvaraisesti Kaukasten ja Kivistönkulman alueilla. Kaavaratkaisu osoittaa selvästi sen, että kaikki muut kaavoituksessa tavanomaisesti ja lain nojalla huomioon otettavat tavoitteet ovat joutuneet väistymään kiviainestuotannon turvaamisen nimissä. Vaihemaakuntakaava on myös 13.11.2008 muutettujen valtakunnallisten alueiden käyttötavoitteiden vastainen. Näiden 1.3 2009 voimaan tulleiden tavoitteiden kohdan 4.4 mukaan alueidenkäytöllä edistetään elollisen ja elottoman luonnon kannalta arvokkaiden ja herkkien alueiden monimuotoisuuden säilymistä. Erityistavoitteiden mukaisesti kiviainesten ottoon osoitettavien alueiden on perustettava arviointiin, jossa selvitetään alueiden luonto- ja maisema-arvot sekä toisaalta soveltuvuus vesi- ja kiviaineshuoltoon. Kaavan valmistelun yhteydessä ei ole tehty sellaisia selvityksiä alueen luonto- ja maisema-arvoista, että vaihemaakuntakaava täyttäisi valtakunnallisten alueiden käyttötavoitteiden mukaisia edellytyksiä tältä osin. Hiljaisten alueiden merkitseminen 1. vaihemaakuntakaavaan Hyvinkään kaupungin meluselvityksessä Kaukasten alue on kartoitettu hiljaiseksi alueeksi, jolla ihmisen aiheuttamat häiriöäänet jäävät alle 30 dba. Mäntsälän meluntorjuntaohjelmassa vuosille 2006 2010 on myös Mäntsälän puoleinen Kivistönkulman alue kartoitettu hiljaiseksi alueeksi, pääasiassa luonnonrauha-alueeksi, jolla ihmisen toiminnasta aiheutuvat äänet ovat satunnaisia ja vähäisiä, osin maaseutumaiseksi hiljaiseksi alueeksi. Tämä Kaukasten - Kivistönkulman hiljainen alue on kuntien yhteinen hiljainen alue, jonka säilymisen turvaaminen on kummankin kunnan vastuulla. Hyvinkään ja Mäntsälän meluntorjuntaohjelmat edellyttävätkin maankäyttömuotojen suunnittelua niin, että hiljaiset alueet säilyvät tuleville sukupolville. Nämä kahden kunnan tekemät kartoitukset ja suunnitelmat muodostuisivat täysin hyödyttömiksi, jos alueelle tulisi vaihemaakuntakaavaan ja sen perusteella laadittaviin yksityiskohtaisempiin kaavoihin kalliokiviainesten ottoon soveltuvaksi merkittäviä alueita. Tämä hiljainen alue jatkuu yhtenäisenä myös Tuusulan kunnan puolella Keravanjokikanjonin lehdon Natura-alueelle, mutta Tuusulan kunnan alueella ei vielä ole kartoitettu hiljaisia alueita. Suoritettujen meluselvitysten on määrä ohjata alueiden maankäytön suunnittelua sekä Hyvinkäällä että Mäntsälässä. Euroopan Unionin direktiivi ympäristömelun arvioinnista ja hallinnasta (ympäristömeludirektiivi, 2002/49/EY) edellyttää, että Suomi selvittää ja säilyttää hiljaisia alueita. Direktiivin kansalliset säännökset sisältyvät ympäristönsuojelulain muutokseen (469/2004) ja valtioneuvoston asetukseen Euroopan yhteisön edellyttämistä meluselvityksistä ja meluntorjunnan toimintasuunnitelmista (801/2004). Edellä mainitun ympäristönsuojelulain muutoksen mukaan meluselvitykset, jotka sisältävät myös hiljaiset alueet, on tehtävä suurimmissa kaupungeissa. Myös valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden kohdassa 4.4. on edellytetty hiljaisten alueiden huomioon ottamista kaavoituksessa. Valittajat viittaavat myös valtakunnallisia alueidenkäyttötavoitteita koskevan ympäristövaliokunnian lausuntoon (YmVL 11/2008 vp.). Siinä valiokunta on pitänyt alueidenkäyttötavoitteiden uudistamista tältä osin tärkeänä ja katsonut, että meluntorjunnan tulisi olla yksi keskeisistä huomioon otettavista näkökohdista. Tämä näkökohta on laittomasti täysin kaavassa sivuutettu. 10
Jo valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden uudistamista koskevan ehdotukseen liittyvässä ympäristöselvityksessä on nimenomaisesti painotettu hiljaisten alueiden suojelun merkitystä ja hiljaisten alueiden merkitsemistä maakuntakaavoihin. Ympäristöselostuksessa on todettu, että hiljaisten alueiden säilymistä voidaan edistää merkitsemällä hiljaiset alueet kaavaan omalla merkinnällä tai suunnittelumerkityksellä. Valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden mukaan alueiden käytön suunnittelussa on jo niiden vuonna 2000 hyväksytyssä muodossa ollut otettava huomioon ekologisesti tai virkistyskäytön kannalta merkittävät ja yhtenäiset luonnonalueet siten, ettei näitä aluekokonaisuuksia pirstota tarpeettomasti. Ilman erityisiä perusteita ei hyviä ja laajoja metsätalousalueita tule pirstoa muulla maankäytöllä. Vastoin nimenomaisia Uudenmaan liiton kannanottoja vaihemaakuntakaavan ratkaisulla tuhottaisiin yhtenäinen hiljainen alue, yksi viimeisistä hiljaisuuden keitaista pohjoisella Uudellamaalla. Maa-ainesten ottoalueiden arviointi Kaukasten kylän ja Kivistönkulman ympäristöön suunnitellut ottoalueet eivät sijaitse pääkaupunkiseudun läheisyydessä eikä etenkään Kaukasten itäpuolinen ottoalue sijaitse hyvien liikenneyhteyksien varrella. Massiivisesta rekkaliikenteestä aiheutuisi kohtuuton rasitus alueen tiestölle ja turvallisuusriski asukkaille. Kaavassa ei ole otettu huomioon lainkaan sitä, miten liikennejärjestelyt ylipäätänsä olisivat järjestettävissä turvallisesti Kaukasten kylän kohdalla. Laajoilla kalliokiviainesten ottoalueilla ei voi menestyä minkäänlainen ekologinen verkosto. Ottoalueet rikkovat laajat yhtenäiset metsäalueet siten, että etenkin suurten villieläinten luonnolliset vaellusreitit katkeavat ja alueet joutuvat erilleen toisistaan. Valittajat korostavat erityisesti niiden yhteyksien tärkeyttä, joita Kaukasten itäpuoliselta metsämantereelta on Keravanjokikanjonin Natura 2000 -alueelle. Kaukasten ja Kivistönkulman alueella elää liito-oravia, saukkoja, useita lepakkolajeja ja monia muita, Etelä-Suomen alueella harvinaisia eläinlajeja, joiden liikkumisen ja lisääntymisen kannalta ekologiset yhteyskäytävät katkeavat, mikäli vaihemaakuntakaava vahvistetaan hyväksytyssä muodossaan. Ekologisten yhteyksien kannalta haittoja voitaisiin ehkäistä luomalla pienempiä kiviainesten ottoalueita sellaisille alueille Uudellamaalla, joissa ei ole vastaavanlaisia Natura 2000- alueita. Kaavaa varten, tarkoitushakuisesti, laaditussa Natura 2000 -selvityksessa ei ole otettu lainkaan huomioon vaikutuksia Keravanjokikanjonin lehtoalueelle ja siihen liittyville uusille luonnonsuojelualueille. Koska kaavan virheellisenä lähtökohtana on ollut sitoutuminen yksipuoliseen kiviainestuottajien etujen turvaamiseen, ei ekologisten verkostojen merkitystä ole voitu ottaa huomioon. Kaukasten itäpuolisen alueen kiviaines on arvioitu heikkolaatuiseksi niin sanotussa POSKI -projektin kiviainesvarojen luokituksessa. Tämä tukee vahvasti sitä, että tätä aluetta ei tule uhrata kiviainestuotantoon, vaan alue on säilytettävä vaihemaakuntakaavassa laajana yhtenäisenä metsäalueena ja se on merkittävä kaavaan hiljaiseksi alueeksi. Mäntsälän meluselvityksessä Kaukasten itäpuolelle merkitty maa-ainestenottoon soveltuvaksi merkitty alue on luokiteltu luonnonrauha-alueeksi. Vaihekaavaan kiviainesmerkintä olisi täydellisessä ristiriidassa kuntien hiljaisten alueiden säilytystavoitteiden kanssa. Kiviainesten oton pitäisi täyttää todelliset kestävän kehityksen periaatteet. Kiviainesten käyttötarpeita pitäisi saada vähenemään kaikilla mahdollisilla keinoilla. Samaten kierrätystä pitäisi pystyä lisäämään. Nämä tavoitteet eivät tule toteutumaan, jos kiviaineksia osoitetaan käyttäjille yli tarpeen. 11
Kaukasten alueen lepakkoja koskeva selvitys on valmistunut marraskuussa 2007. Selvityksen mukaan lepakkoja esiintyy erittäin runsaasti Kaukasten alueella. Myös Kivistönkulman asukkaat ovat todenneet käytyjen keskustelujen yhteydessä, että Kivistönkulman alueella sijaitsevien tilojen ilmatilassa Kivistönkulmalle merkityn kalliokiviainesalueen välittömässä läheisyydessä on havaittu lepakkoja, joiden pesimisen ja levähdyspaikkojen häiritseminen on kiellettyä luonnonsuojelulain ja Euroopan Yhteisöjen luontodirektiivin perusteella. Gasum Oy:n maakaasuputkihankkeeseen liittyvän 30.11.2007 päivätyn ympäristöselvityksen yhteydessä on todettu, että liito-oravia esiintyy Keravanjokilaaksossa Kivistöntien eteläpuolella. Kaukasten itäpuolinen kalliokiviainesvaranto ja lähialueen asukkaat Kaavaa valmisteltaessa on ilmeisesti käytetty hyväksi vanhentuneita kiinteistökarttoja ja tonttikarttoja, koska esimerkiksi Mäntsälän kunnan Kivistönkulman alueella on viimeisten vuosien aikana rakennettu lukuisia uudisrakennuksia, joista lähimmät, kahden valittajan omistamat asuinrakennukset, sijaitsevat noin 200 300 metrin etäisyydellä kaavaan merkitystä Kaukasten kylän itäpuolella sijaitsevasta kiviainesten ottoalueesta. Kiviainesvarausten merkitseminen mihinkään kaavaan näin lähelle asutusta on selvästi paitsi vaihemaakuntakaavan laadinnassa omaksutuksi ilmoitettujen periaatteiden vastaista, myös pohjavesien ja kiviainesten yhteensovittamista koskeneessa POSKI-projektissa omaksuttujen perusratkaisujen vastaista. Projektissa 500 metriä lähempänä asutusta sijaitsevia alueita ei ole pidetty sopivina kiviainesten ottamiseen. Koskelankulman ja Lepokallion alueet Kaavassa on myös sivuutettu se tosiseikka, että Hyvinkään kaupungin Koskelankulman ja Lepokallion alueille merkittyjen kiviainesvaroja koskevien alueiden välittömässä läheisyydessä tai näillä alueilla sijaitsee omakotitaloja. Kaupungin tekemien rakennuslupapäätösten perusteella voidaan myös ennakoida, että niille myönnetään useita omakotitalojen rakennuslupia. Tältäkin osin kaava perustuu joko puutteellisiin tietoihin alueen asutuksesta, puutteellisiin karttoihin tai piittaamattomuuteen tosiasiallisesta tilanteesta. Valittajat toteavat, että vaihemaakuntakaavan valmistelussa ei ole otettu millään tavoin huomioon aikaisempia Hyvinkään Kaukasten ja Mäntsälän kunnan Kivistönkulmalla sijaitsevia harjusoran ottoalueita. Kaukasten alueelta on kaivettu soraa useiden vuosikymmenten ajan ja alueen soravarojen kaivamisen tuloksena ovat syntyneet yli sadan hehtaarin suuruiset soranottoalueet Kaukasten kylän lähialueella. Tällä aikaisemmalla maa-ainestenotolla on jo tuhottu Kaukasten kylän kannalta tärkeä virkistysalue kylän länsipuolella. Kaukasten alueen asukkaat ovat jo toteutuneen soravarojen kaivamisen vuoksi kärsimään kohtuuttoman raskaasti siitä, että pääkaupunkiseudun kehittämisessä on tarvittu valtavia määriä maa-aineksia. Vaihemaakuntakaavaan merkittyjä kiviainesten ottoalueita ei voida hyväksyä miltään osin paikkakuntalaisten elinolosuhteiden monin eri tavoin heikentymättä. Alueella jäljellä olevat metsä- ja lähivirkistysalueet on turvattava myös tuleville polville. Louhosalueiden alle jäävien metsätalousalueiden moninaiskäytön estymisen lisäksi estyisi myös alueen muun kehittämisen, koska uudisrakentaminen estyisi vielä laajemmilla alueilla. Alueelta on jo kaivettu ja kuljetettu aivan riittävästi maa-aineksia pääkaupunkiseudulle. Kaukasten ja Kivistönkulman alueen asukkailla on oikeus perustuslain 20 :n mukaiseen terveelliseen ympäristöön ja omaisuuden suojaan. Ei voi olla oikein, että alueiden asukkaiden asumisviihtyvyys uhrataan kiviainesten ottamisen vuoksi. Myöskään ei ole oikein, että asukkaille aiheutuu muita haitallisia vaikutuksia sen vuoksi, jotta pääkaupunkiseudulla 12
säästettäisiin kalliokiviainesten hankintahinnassa. Uudenmaan maakunnan sisällä ei voi olla alueita, jotka toimivat pelkästään maa-ainesreservinä. Maakunnan alueita on myös kaavoituksessa kohdeltava yhdenvertaisuusperiaatteen mukaisesti tasapuolisesti. Kaava ei täytä myöskään tätä perustuslain vaatimusta. 6. Yhdistys F Valittaja vaatii ensisijaisesti, että Uudenmaan maakuntavaltuuston tekemä päätös Uudenmaan 1. vaihemaakuntakaavan hyväksymisestä tulee lainvastaisena kumota ja kaava tulee palauttaa uudelleen käsiteltäväksi. Toissijaisesti valittaja vaatii, että Finntrask - Porkkalan metsäalue merkitään kaavakartalle MLY-merkinnällä sekä Meiko - Lappträsk - Volsin että Nuuksion metsäalueiden ympäri merkitään riittävät suojavyöhykkeet joko MLY-alueina tai viheralueina. Vaatimuksiaan valittaja perustelee muun muassa seuraavasti: Uudenmaan 1. vaihemaakuntakaava ei täytä maankäyttö- ja rakennuslain 28 :n tarkoittamia maakuntakaavan sisältövaatimuksia. Tämän lain pykälän mukaan kaavaa laadittaessa tulee erityisesti kiinnittää huomiota mm. maakunnan tarkoituksenmukaiseen alue- ja yhdyskuntarakenteeseen, alueiden käytön ekologiseen kestävyyteen, sekä maiseman, luonnonarvojen ja kulttuuriperinnön vaalimiseen. Maakuntakaavaa laadittaessa on otettava huomioon valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet. Vaihekaavatyön kuluessa on kuitenkin laajojen, yhtenäisten ja ekologisesti tärkeiden metsäalueiden (MLY -alueet) määrä vähennetty ja supistettu. Vaihemaakuntakaavaa varten laadittiin selvitys: Laajat yhtenäiset metsäalueet ekologisen verkoston osana Uudellamaalla. Julkaisussa todetaan mm.: "Luonnon monimuotoisuutta edistetään ja metsäluonnon hyvinvointia ylläpidetään säilyttämällä laajoja metsäalueita ja estämällä niiden pirstoutuminen muun maankäytön vuoksi". Finnträsk - Porkkalan metsäalue tulee merkitä kaavakartalle MLY- merkinnällä Pitkänomainen laaja Finnträsk - Porkkalan alue (noin 7000 ha) on pienpiirteistä rannikkoaluetta, jossa esiintyy reheviä lehtoja, luonnontilaisia soita ja soistunutta metsää, kosteikkoja, sekä luonnontilaisia vanhojen metsien alueita. Alueella esiintyy monipuolinen ja runsas riistalajisto sekä linnusto. Finnträsk - Porkkalan metsäalue on luonnonvaraisten eläinlajien kannalta merkittävä rannikkoseudun elinalue. Finnträsk - Porkkalan metsäalueella esiintyy useita EU:n direktiivilajeja kuten palokärki, harmaapäätikka, kirjokerttu, pikkusieppo, kehrääjä, pyy, teeri sekä metso. Ekologinen verkosto toimii vain jos laajat yhtenäiset metsäalueet ovat viheryhteysmerkinnällä yhteydessä toisiinsa. Maakuntakaavassa on kolme viheryhteysmerkintää Porkkalasta Kirkkonummen taajama-alueen läpi. Porkkalassa on tärkeitä hirvieläinten kesälaidunalueita, joilta eläimiä kulkee ekologisia käytäviä pitkin Meikon ja Nuuksion kautta Kytäjän metsiin asti. On epäjohdonmukaista, että alueelta on merkitty viheryhteystarpeita, mutta itse alue on vailla MLY-merkintää. Alueella sijaitsee kaksi Natura 2000 aluetta: Finnträskin vanhat metsät (154 ha), sekä Medvastö - Stormossenin alue (821 ha). Lisaksi alueella on useita luonnonsuojelu- ja virkistysalueita. Alue on myös kulttuurihistoriallisesti merkittävä ja saaristoineen erittäin arvokas luontokokonaisuus. Helsingin yliopiston ekologian ja evoluutiobiologian laitoksen lausunnossa (Niemelä, Yli-Pelkonen 2008) korostetaan Finnträsk - Porkkalan metsäalueen arvoa merkittävänä luontokokonaisuutena ja sen säästämistä tuleville sukupolville. 13
14 Sekä Meiko - Lappträsk - Volsin että Nuuksion metsäalueiden ympäri tulisi merkitä riittävät suojavyöhykkeet joko MLY -alueina tai viheralueina. Helsingin yliopiston lausunnossa todetaan, että laajojen yhtenäisten metsäalueiden rajausperusteet ovat epäselvät. Kirkkonummen kunnan julkaisemassa tulevan rakentamisen visiossa, taaja-asutus lähestyy uhkaavasti Meikon metsäalueen itärajaa Vaipojärven itäpuolisen suojellun metsän tuntumassa. Nuuksion metsäalueen kohdalla on nähtävissä samankaltainen kehitys. Näistä syistä riittävät suojavyöhykkeet ovat tärkeitä laajojen yhtenäisten metsäalueiden reunamilla. 7. Yhdistys G Valittaja toteaa, että Uudenmaan liitto jätti täysin huomiotta perustellut ja aiheelliset vaatimukset jotka yhdistys G yhdessä Kivikon alueen allekirjoittaneiden taloyhtiöiden kanssa 1. vaihemaakuntakaavasta muistutuksessaan esittivät. Jätevoimalan sijoituspaikan ratkettua Vantaan Långmossebergeniin perustetta Kivikon ET- alueen kaavamuutokselle ei ole. Tämän vuoksi valittaja edellyttää, että ympäristöministeriö poistaa Kivikon ET alueen 1. vaihemaakuntakaavasta tai vaihtoehtoisesti huomioi muut toissijaiset vaatimukset jotka yhdistys G ja alueen eräät taloyhtiöt Uudenmaan liitolle esittivät. Valittaja katsoo, että perusteet joilla yhdistys G ja alueen taloyhtiöt vaativat Uudenmaanliittoa poistamaan Kivikon ET -alueen kaavamerkintämuutoksen 1. vaihemaakuntakaavasta ovat edelleen päteviä. Mikäli merkinnän poistaminen ympäristöministeriön toimesta ei tässä vaiheessa ole mahdollista, tulee ympäristöministeriön kumota Uudenmaan liiton 17.12.2008 tekemä päätös ja palauttaa kaava käsittelyyn. 8. Yhdistys H Valittaja vaatii, että ympäristöministeriö kumoaa kaavamerkinnän Vantaan Långmossebergenin osalta ja poistaa EJ/EN kaavamerkinnän maakuntakaavasta ja että ympäristöministeriö ratkaisee asian uudelleen ja muuttaa Långmossebergenin alueen merkinnän maakuntakaavassa liike- ja toimistorakennusten alueeksi. Valittaja toteaa, että maakuntakaavan EJ/EN merkintä on Vantaan kaupunginvaltuuston vuonna 1992 tekemän lainvoimaisen päätöksen vastainen. Lisäksi valittaja toteaa, että tieteellisesti täysin sitova näyttö jätteenpolttolaitosten keskeisestä osuudesta dioksiinisaasteiden synnyttäjänä on esitetty jo 1990 Yhdysvalloissa. Lähialueiden asukkailta on salattu dioksiinien ( hirmumyrkkyjen ) vaikutukset elinympäristöön, alueen asukkaisiin ja leikkiviin lapsiin pihoilla ja lastentarhoissa. Dioksiinit aiheuttavat sikiövaurioita, rinta- ja eturauhassyöpää, lisääntymiskyvyn heikkenemistä ja hormonaalisia häiriöitä. Valittaja katsoo, että EJ/EN merkinnän mukaisella polttolaitoksella ei voi olla korkea piippu lentoliikenteen vuoksi ja piipun yläosa onkin Hakunilan tornitalojen ylimpien kerrosten tasolla. Jätteenpolttolaitoksen saastehöyryt tulevat suoraan ikkunasta sisään. Lisäksi valittaja katsoo, että jos maakuntakaavassa olevaa EJ/EN merkintää ei muuteta, niin alueelle mahdollisesti rakennettava jätteenpolttolaitos johtaa siihen, että suomenkielinen väestönosa muuttaa alueelta pois. Tilalle jää vain ulkomailta tullut väestönosa ja alue slummiutuu. Tällä on ennalta arvaamattoman suuret yhteiskunnalliset vaikutukset. Uusi kehityskäytävä muodostuu Vuosaaren sataman ja Vantaan Aviapoliksen välille ja EJ/EN merkintä maakuntakaavassa on täysin soveltumaton tähän toimintaympäristöön. Li-
säksi Lounais-Sipoon siirryttyä Helsingin kaupungille kymmeniä tuhansia uusia asukkaita tulee saastevaikutuksen alaisiksi, kun rakennettavaksi aiottu alue tulee metron vaikutuspiiriin. Långmossebergen on sopiva kaavoitettavaksi liike- ja asuntotarkoituksiin. EJ/EN merkintä on erittäin vakava riski pohjavesialueelle ja lähialueen elintarvikealan työpaikkojen säilymiselle. Dioksiinilahteen sijainnilla elintarvikeyritysten pohjavesiottamolla on laajoja kansainvälisiä vaikutuksia Suomen elintarviketeollisuudelle. 9. Henkilö I Valitus koskee Eestinkalliolle tehtyä kaavamerkintää vaihtoehtoisesta jätevedenpuhdistamon sijoituspaikasta. Valittaja katsoo, että merkintä on poistettava kaavasta. Valittaja toteaa, että Espoon jätevedenpuhdistamon ympäristövaikutusten arviointiselostuksessa Eestinkallio todettiin erittäin huonoksi jätevedenpuhdistamon sijoituspaikaksi. Eestinkalliota pidetään YVA-selostuksessa paljon huonompana sijoituspaikkana kuin useat sellaiset vaihtoehtoiset sijoituspaikat, joihin vaihemaakuntakaavassa ei ole tehty merkintää jätevedenpuhdistamon sijoituspaikasta. Jos jätevedenpuhdistamo sijoitettaisiin Eestinkallioon, sillä olisi YVA-selostuksen mukaan erityisen haitallisia vaikutuksia asumisviihtyvyyteen, virkistäytymiseen ja lasten, nuorten, ikääntyneiden ja muiden erityisryhmien elinoloihin. Lisäksi Eestinkalliossa alueen julkinen kuva heikkenisi voimakkaammin kuin eräillä muilla alueilla ja melu- ja tarinahaitat olisivat suuremmat kuin millään muulla alueella. Eestinkallio on myös tiheämmin asuttu kuin mikään muu ehdolla olevista alueista. Valittaja katsoo, että vaihemaakuntakaavaehdotuksen perusteluissa (Uudenmaan maakuntahallitus 17.12.2007) Uudenmaan liitto perusteli Eestinkallion jätevesimerkintää näin: "Puhdistamo on kuitenkin pienialainen rakennuskohde joten suora asukasvaikutus kohdistuu asuinpaikan tai maanomistuksen kautta suhteellisen pieneen väestöryhmään." Valittaja toteaa huomauttaneensa kaavaehdotuksen johdosta antamissa kommenteissa, että väite on valhetta ja että perustelu onkin nyt muutettu kuulumaan näin: "Vaikutus kohdistuu suuriin asukasmääriin, sillä toimintoja osoitetaan myös asuntoalueiden keskelle tai välittömään läheisyyteen." Valittaja katsoo, että kun kaavan perustelu muuttui merkitykseltään täysin päinvastaiseksi, myös itse kaavamerkintöihin olisi pitänyt tehdä vastaavat muutokset. Eestinkalliossa vaikutusten kohteena olevan väestön määrä on suurempi kuin millään muulla ehdolla olevalla alueella, joten Eestinkallion kaavamerkintä olisi pitänyt poistaa. Valittaja katsoo, että Eestinkallion jätevesimerkintä perustui valheelliseen väitteeseen. Vaikka valhe siivottiin perustelutekstistä pois, valheen seurauksena tehty kaavamerkintä jätettiin muuttamatta. Valittaja esittää, että ympäristöministeriö kaavoituksesta vastaavana ylimpänä viranomaisena selvittää, onko Uudenmaan liitto rikkonut virkavelvollisuutta a) perustellessaan Eestinkallion kaavamerkintää valheellisesti ja b) jättämällä merkinnän poistamatta vaikka sen perustelu ilmeni valheeksi. 15 10. Henkilö J Valittaja vaatii Lohjan Kirkniemessä sijaitsevaa merkintää EJ/EN poistettavaksi. Valittaja katsoo, että kyseessä oleva merkintä on haitallinen ja turha. Vaatimuksiaan valittaja perustelee muun muassa seuraavasti: Merkintä on haitallinen seudun elinkeinojen kehittämisen kannalta. Jätteenpolttolaitoshan on, kaikesta päinvastaisesta vakuuttelusta huolimatta, vakava haitta esimerkiksi luonnonar-
voja ja seudullisia virkistysarvoja hyödyntävälle elinkeinotoiminnalle. Merkintä pitää mahdolliset toimijat / investoijat epävarmuudessa ja näin jarruttaa tehokkaasti tulevaisuuden työpaikkojen luomista raskaasta teollisuudesta vapautuvalle seudulle. Tässä mielessä Kirkniemeen, Etelä-Suomen suurimman järven rannalle sijoittuva jätteenpolttolaitos on kaikelle sen suuntaiselle toiminalle todellinen uhka. YTV on päättänyt sijoittaa pääkaupunkiseudun jätteenpolttolaitoksen Vantaalle, eikä tarvetta toiselle, näin lähellä sijaitsevalle laitokselle ole. Rakenteilla tai suunnitteilla on lisäksi Riihimäki II:n, Hämeenkyrön, Orikedon ja Mustasaaren polttolaitokset jo toimivien Riihimäki I:n ja Kotkan jätteenpolttolaitosten lisäksi. EU:n jätehuollon puitedirektiivi velvoittaa jätteen tehokkaampaan kierrättämiseen, jota myös Suomi on lupautunut noudattamaan. 11. Yhdistys K Valittaja vaatii yhdyskuntajätteenpolton mahdollistavan EJ/EN merkinnän poistamista Uudenmaan 1. vaihemaakuntakaavasta Lohjan Jönsbölen kaupunginosan korttelista 381, jonka omistaja on Sappi Finland Oy:n. Vaatimuksiaan valittaja perustelee muun muassa seuraavasti: Lohjan Jönsbölen kaupunginosan Sappi Finland Oy:n tehdasalueelle sijoitettu EJ/EN alue oli lähtökohtaisesti kyseisen teollisuuslaitoksen ajama hanke, jossa se tavoitteli taloudellista etua yhdyskuntajätteiden polttamisesta. Hankkeen perusteluina esitettiin ajatus siitä että yhteiskunta tulisi hyötymään synergiasta, jossa osa jätehuollosta tulisi hoidettua jätteenpolttolaitoksen sijoittamisesta teollisuuslaitoksen yhteyteen. Mangsin voima kuitenkin vetäytyi pääkaupunkiseudun YTV:n jätevoimalahankkeesta käydystä tarjouskilpailusta ja kyseiseen tarkoitukseen suunniteltu kaavamerkintä tuli tarpeettomaksi. EU on hyväksynyt lokakuussa 2008 jätehuollon puitedirektiivin. Uudellamaalla on jo Ekokemin jätteenpolttolaitos toiminnassa ja toinen suunnitteilla. YTV on rakentamassa jättilaitosta Vantaalle. Vaihemaakuntakaavan Lohjan Kirkniemeen merkitty EJ/EN merkintä tulee poistaa tarpeettomana. 12. Henkilö L Valittaja pyytää, että ympäristöministeriö jättää vahvistamatta: 1) Uudenmaan 1. vaihemaakuntakaavan kartan siltä osin, kun se koskee MLY-rajauksia osa-alueilla Vihtijärven ympäristö ja Tammelan ylänköalueen eteläosa ja 2) karttaan liittyvän vihkosen "Merkinnät ja määräykset" merkintöjen "viheryhteystarve", "MLY" ja "kiviainesvarannot" kohdilla esitetyt merkintöjen kuvaukset. Vaatimuksiaan valittaja perustelee muun muassa seuraavasti: MLY- rajaukset Vaihekaavoituksen lähtökohdan muodostaa Uudenmaan liiton teettämä ekologinen selvitys, jonka valmistelussa on jo kuultu ympäristö-, maatalous- ja metsätalousalan edustajia. Selvitysraportti osoittaa, että luonnon ydinalueita on linjan Olkkala - Haimoo - Vihdin Kylänpää ja maakunnan pohjoisrajan välisellä alueella runsaahkosti. Näiden kautta kulkevat ekologiset yhteydet Nuuksion alueelta (suojelualue) Moksin kautta kohti Vihtijärveä ja Tammelan ylänköalueen eteläosan MLY-alueita. Ekologisen selvityksen mukaisia MLY- 16