KLAUKKALANTIEN ASEMAKAAVAN MUUTOSALUEEN LUONTOSELVITYS Esa Lammi & Pekka Routasuo Ympäristösuunnittelu Enviro Oy 17.10.2013
KLAUKKALANTIEN ASEMAKAAVAN MUUTOSALUEEN LUONTOSELVITYS Sisällys 1. Johdanto... 2 2. Selvitysalue ja tietolähteet... 3 3. Menetelmät... 3 3.1 Liito-oravaselvitys... 3 3.2 Pesimälinnustoselvitys... 3 3.3 Kasvillisuuden ja luontotyyppien inventointi... 4 4. Selvitysalueen luonnonolot... 4 4.1 Kasvillisuus ja luontotyypit... 4 4.2 Liito-orava... 10 4.3 Linnusto... 10 5. Huomionarvoiset luontokohteet ja lajit... 11 6. Suositukset... 11 7. Lähdeviitteet... 13 Kansi: Tienvarsimaisema selvitysalueen pohjoispäästä. Valokuvat Esa Lammi. Ilmakuvat ja pohjakartat Maanmittauslaitos. 1
1. JOHDANTO Nurmijärven kunta on laatimassa asemakaavan muutosta Klaukkalantien ympäristöön. Suunnittelualue sijaitsee Klaukkalan keskustan pohjoispuolella. Sen etelärajana on Ropakkotie ja pohjoisrajana Järvihaantien. Kaava-alue kattaa tienvarren rakentamattomat alueet ja myös joitakin rakennettuja kortteleita (kuva 1). Nurmijärven kunta tilasi asemakaavatyössä tarvittavan luontoselvityksen Ympäristösuunnittelu Enviro Oy:ltä. Toimeksiantoon kuului liitooravaselvitys, yleispiirteinen pesimälinnustoselvitys sekä kasvillisuuden ja luontotyyppien inventointi. Tässä raportissa esitellään alueen luonnonolot ja selvitystyössä ilmenneet luontokohteet. Lisäksi annetaan yleisiä suosituksia maankäytön suunnittelun tueksi. Selvityksen ovat laatineet biologit, FM Esa Lammi ja LuK Pekka Routasuo Ympäristösuunnittelu Enviro Oy:stä. Kuva 1. Klaukkalantien asemakaava-alueen rajaus (punainen viiva). 2
2. SELVITYSALUE JA TIETOLÄHTEET 3. MENETELMÄT Klaukkalantien asemakaava-alueen pinta-ala on 21 hehtaaria. Kaavaalueessa on mukana tien varren lähiympäristöä noin 50 150 metrin leveydeltä. Alueen eteläpäässä on koulu, liikerakennuksia ja muutama asuinrakennus. Keskiosassa on kallioista metsämaastoa ja pohjoispäässä umpeenkasvavaa niittyä ja aukeaksi hakattua metsää. Alueen länsipuolella on Järvihaan teollisuus- ja varastoalue, itäpuolella pientalosutusta (kuva 2). Asemakaava-alueella ei ole aiemmin tehty kattavaa luontoselvitystä. Koko Nurmijärven kunnan käsittävässä luontotietokannassa ei mainita kohteita Klaukkalan asemakaava-alueelta. Luontotietokantaan on vuonna 2009 koottu tiedot arvokkaista luontokohteista ja uhanalaisten lajien esiintymisestä Nurmijärven kunnan teettämistä luontoselvityksistä, Uudenmaan ELYkeskuksesta sekä Suomen ympäristökeskuksesta. Lähin liito-oravan elinympäristö on todettu Alitilantien kaava-alueella, joka rajoittuu selvitysalueen eteläpäähän (Routasuo 2013). Alitilantien liitooravan on arveltu käyttävän Klaukkalantien asemakaava-alueen metsäkuviota kulkureittinään muille metsäalueille. Asemakaava-alueen itäpuolella noin 500 metrin päässä on toinen liito-oravan asuttama metsäkuvio (Routasuo 2013). Sen ja asemakaava-alueen välissä on tiiviisti rakennettu pientaloalue. Toimeksiannon tavoitteena oli saada suunnittelua varten riittävä kuva alueen luontoarvoista, erityisesti niistä eliölajeista ja luontotyypeistä, joiden huomioon ottamiseen maankäytön suunnittelussa on lainsäädännön tuomat velvoitteet, tai joiden huomioon ottaminen on maankäyttö- ja rakennuslain suositusten mukaista. Selvitys käsitti kolme inventointia: liito-oravaselvityksen, yleispiirteisen pesimälinnustoselvityksen sekä kasvillisuuden ja luontotyyppien inventoinnin. Nurmijärven lepakkoselvityksessä (Siivonen 2004) ei ilmennyt tien lähiympäristöstä lepakoille arvokkaita kohteita, joten tarkempi lepakkoselvitys ei ollut tarpeen. Ilmakuvatarkastelun ja muiden lähtötietojen perusteella kaava-alueella ei ole luontodirektiivin liitteen IV(a) lajeihin kuuluvalle viitasammakolle sopivia lisääntymis- ja levähdyspaikkoja tai luontodirektiivin liitteissä II ja IV(a) mainituille sudenkorentolajeille sopivia ympäristöjä. 3.1 LIITO-ORAVASELVITYS Selvitysalueen liito-oravalle sopivat metsäkuviot tarkistettiin 19.4.2013 etsimällä liito-oravan jätöksiä Sierlan ym. (2004) ohjeiden mukaisesti. Jätöksiä etsittiin erityisesti kookkaiden kuusten, haapojen ja muiden lehtipuiden tyviltä. Inventoinnista vastasi Pekka Routasuo. 3.2 PESIMÄLINNUSTOSELVITYS Pesimälinnustoselvityksen tavoitteena oli selvittää ns. huomionarvoisten lajien (ks. jäljempänä) ja pesivälle linnustolle tärkeiden kohteiden esiintyminen alueella. Selvityksessä sovellettiin lintujen reviirikäyttäytymiseen perustuvaa kartoituslaskentamenetelmää (Helsingin yliopiston Eläinmuseon seu- 3
rantaohje; Koskimies & Väisänen 1988), jossa alue kierrettiin huolellisesti läpi ja havaitut linnut merkittiin karttapohjalle. Laskennat tehtiin varhain aamulla ja aamupäivällä, jolloin pesimäpaikoillaan oleskelevat linnut ovat parhaiten havaittavissa (laulu yms.). Laskentapäivät olivat 20.5.2013 ja 18.6.2013. Laskennoissa kiinnitettiin erityistä huomiota seuraaviin huomionarvoisiin lintulajeihin: tikat lukuun ottamatta yleistä käpytikkaa petolinnut lintudirektiivin liitteen I lajit erityisesti suojeltavat ja muut uhanalaiset lajit silmälläpidettävät lajit alueellisesti uhanalaiset lajit Suomen erityisvastuulajit merkittävien elinympäristöjen, esim. lehtojen ja vanhojen metsien ilmentäjälajit. Yleisiä lintulajeja ei laskettu, sillä niiden esiintymisellä ei ole merkitystä alueen suunnittelun kannalta. Lintulaskennoista vastasi Pekka Routasuo. 3.3 KASVILLISUUDEN JA LUONTOTYYPPIEN INVENTOINTI Alueen kasvillisuutta ja luontotyyppejä selvitettiin 16.7.2013. Tuolloin koko alue kierrettiin lukuun ottamatta pihamaita ja katualueita, joilla ei ole jäljellä alkuperäistä luonnonympäristöä. Muilla alueilla kasvillisuus- ja luontotyyppiselvitykseen kuuluivat biotooppikuvioiden mukainen osa-aluejako ja mahdollisten erityiskohteiden inventointi. Osa-alueilta kirjattiin muistiin luonnonolojen yleiskuvaus, runsaimmat kasvilajit ja vähälukuiset lajit. Kasvillisuus- ja luontotyyppi-inventoinnista vastasi Esa Lammi. 4. SELVITYSALUEEN LUONNONOLOT Suunnittelualue jaettiin luontotyyppien ja maankäytön mukaan yhdeksään kuvioon (kuva 2), joiden luonnonoloja kuvataan seuraavassa alaluvussa. 4.1 KASVILLISUUS JA LUONTOTYYPIT Kuvio 1 Alueen eteläpää on kokonaan katualuetta ja pihamaita, joista osa on aidattuja. Puusto on lähinnä mäntyä ja koivua. 4
Kuva 2. Klaukkalantien asemakaavan osa-alueet. 5
Kuvio 2 Ropakkotien pohjoispuolella on noin 1,8 hehtaarin laajuinen loivarinteinen kalliometsäalue. Puusto on varttuvaa ja mäntyvaltaista, sekapuuna kasvaa lähinnä koivuja ja pohjoisrinteessä myös kuusia ja haapoja. Kenttäkerroksessa on tavanomaista tuoreen kankaan lajistoa. Kallioisimmilla paikoilla vallitsee kanerva- ja puolukkatyypin kalliokasvillisuus, mm. kanerva, puolukka, ahosuolaheinä, kangasmaitikka ja metsälauha ovat runsaita (kuva 3). Hieman vaateliaammista lajeista kalliolla kasvaa isomaksaruohoa, mäkitervakkoa ja jäykkärölliä. Maasto on loivapiirteistä, eikä kalliojyrkänteitä ole. Kuvion pohjoisrinne on muuta metsäaluetta rehevämpää. Kenttäkerroksessa on lehtomaisen kankaan lajistoa, kuten käenkaalia ja valkovuokkoa. Kuvion pohjoisrajalla on kapea kaistale umpeenkasvavaa niittyä, jonka läpi kulkee kevyenliikenteen reitti. Tienvarren kasvillisuus oli niitetty, eikä huomionarvoisia kasvilajeja todettu. Klaukkalantien itäpuolella tonttien reunoilla on nuorta lehtipuustoa. Kuva 3. Kalliokasvillisuutta kuviolta 2. Kuvio 3 Alueen läpi länteen johtavan kevyenliikenteen reitin pohjoispuolella on teollisuuskiinteistö ja noin kahden hehtaarin laajuinen varttunutta puustoa kasvava metsäkuvio. Kuvion eteläpään läpi kulkee Alitilantie. Sen eteläpuolella on varttuvaa lehtomaisen kankaan sekametsää ja pieni kalliopaljastuma, jolla kasvaa mm. isomaksaruohoa, kalliokieloa ja mäkitervakkoa. Teollisuuskiinteistön länsi- ja pohjoispuolella on varttunutta kuusisekametsää. Puustossa on myös koivua ja kookkaita haapoja. Kenttäkerroksessa on tuoreen kankaan kasvillisuutta, mm. mustikkaa, kangasmaitikkaa, kieloa ja sanajalkaa. Metsäkuvion länsipäässä on entistä niittyä ja pieni 6
varttunutta lehtomaisen kankaan kuusikkoa kasvava kumpare. Entisellä niityllä on nuorta, 15 metrin korkuista koivikkoa. Maasto on kosteapohjaista. Kasvilajistoon kuuluvat mm. rönsyleinikki, valkovuokko, leskenlehti, jänönsalaatti ja metsäkorte. Kuvio 4 Selvitysalueen länsireuna on entistä peltoa, josta osa on metsittymässä, osa on joutomaana. Kuvion eteläosa on joutomaata. Alueen läpi johtavan kävelytien itäpuolella on hiljattain perustettu maavalli (kuva 4). Kasvillisuudessa on koivun taimia ja joutomaa-alueille tyypillistä, maa-aineksen mukana kulkeutuvaa lajistoa. Runsaita ovat mm. saunakukka, pelto-ohdake, hevonhierakka ja alsikeapila. Kuva 4. Kuvion 4 eteläosaa. Kuvion keskiosa on entistä niittyä tai peltoa, jossa kasvaa tiheää viiden metrin korkuista koivikkoa ja raitaa. Aluskasvillisuus on metsittyneille pelloille tyypillistä. Kuvion pohjoispää on niittämällä avoimena pidettyä heinäniittyä. Kuvio 5 Klaukkalantien ja Järvihaan teollisuusalueen välinen metsärinne, joka on hakattu paljaaksi muutama vuosi sitten. Hakkuun länsireunaan on jätetty vähän koivuja, mäntyjä ja kuusia, mutta muu rinne on heinittynyttä, koivuja pihlajavesaikkoa kasvavaa aukkoa. Aluskasvillisuus on hakkuiden jälkeen ryöhähtänyt, mm. metsäkastikkaa, tahmavillakkoa, peltovalvattia ja jänönsalaattia on runsaasti. Hakkuun pohjoisreunassa on puronotkelma, johon on jätetty nuorta harmaalepikkoa ja koivikkoa. Notkelmassa kasvaa lisäksi mm. mesiangervoa ja mustaherukkaa. Puro oli heinäkuussa 2013 kuivillaan. 7
Osa-alueen luoteiskulmassa on tiheänä metsikkönä koivua ja raitaa. Osa-alueen halki kulkee kevyenliikenteen reitti. Järvihaantien varressa on maisemapuina kolme varttunutta mäntyä. Kuvio 6 Järvihaantien pohjoispuolella on pientaloasutusta, jonka kapea puustokaistale erottaa Klaukkalantiestä. Tien länsipuolella on myös autiotalo. Sen villiytyneellä, umpeenkasvavalla pihalla on laaja esiintymä haitallisiin tulokaskasveihin lukeutuvaa jättipalsamia. Kasvi ei toistaiseksi ole levinnyt lähiympäristöön. Kuvio 7 Tien itäpuolella sijaitseva Luhtajokeen viettävä rinneniitty. Paikalla on aikanaan ollut asuinrakennus. Niityn pohjoisreunassa on vanha puurivi ja myös niityn keski- ja eteläosassa on myös vanhaa pihapuustoa, mm. muutama istutettu kynäjalava. Niityn kasvilajisto on suurruohovaltaista. Runsaisiin lajeihin lukeutuvat huopaohdake, pelto-ohdake, maitohorsma, mesiangervo ja nurmipuntarpää. Niityn keskiosassa ojan varrella kasvaa myös pieni esiintymää hieman harvinaisempaa karvahorsmaa. Kuva 5. Heleänvihreää mäkilehtolustekasvustoa puronvarsilehdossa kuviolla 8. Kuvio 8 Osa-alueen pohjoispäässä niityn eteläpuolella on pieni puronotko, jonka ympäristössä on lehtipuustoa ja varttunutta kuusilehtoa. Lähellä Luhtajokea notkelman yli kulkee ajoura (ja ehkä maahan kaivettu putkilinja). Sen ja Klaukkalantien välinen puronotkelma ympäröivine puustoineen on paikallisesti arvokas luontokohde (ks. luku 5). Paikalla kasvaa mm. mäkilehtolus- 8
tetta (kuva 5). Heiniin lukeutuvaa mäkilehtolustetta on löydetty Nurmijärveltä vain muutamasta paikasta. Puronotkelman eteläpuolella rivitalojen ja Klaukkalantien välissä on kapea metsäkaistale, jonka keskellä on ajoura. Rivitalojen vierestä on poistettu kuusia, tien varteen niitä on jätetty. Maasto on kosteapohjaista, pensaikkoista ja maapohja on työkoneiden rikkomaa. Kasvilajistoon kuuluvat mm. korpikaisla, karhunköynnös, pihoilta levinnyt jättipalsami sekä amerikanhorsma. Kuvio 9 Klaukkalantien ja Kirkkotien välissä on kallioinen, rakentamattomana säilynyt mäki, jonka pinta-ala on 1,5 hehtaaria. Mäki on loivapiirteinen. Sen rinteillä on varttunutta, kuusivaltaista tuoreen ja lehtomaisen kankaan sekametsää. Kasvilajistoon kuuluvat mm. mustikka, valkovuokko, sinivuokko, jänönsalaatti ja nuokkuhelmikkä. Kallion laella on varttunutta männikköä. Avokalliota on niukasti. Kasvilajistossa vallitsevat puolukka, kanerva, metsäkastikka ja metsälauha. Pensaskerroksessa on pihlajaa, koivua ja muutama kataja. Kallion yli johtavan polun varressa kasvaa neliömetrin laajuinen esiintymä silmälläpidettävää ahokissankäpälää (kuva 6). Metsäalueen eteläpäässä on pieni tienvarsikallio, jossa on oleskeltu runsaasti. Kasvillisuus on kulunutta, ja heinäkuussa 2013 se oli myös kuivunutta. Lajisto oli samankaltaista kuin suunnittelualueen muillakin kalliokohteilla, mm. isomaksaruohoa, mäkitervakkoa, rohtotädykettä, kalliokieloa ja lampaannataa. Kalliolla kasvoi myös todennäköisesti tien varresta levinnyttä jäykkänataa. Kuva 6. Ahokissankäpälän kasvupaikka Klaukkalantien ja Kirkkotien välisen kallion laella. 9
4.2 LIITO-ORAVA 4.3 LINNUSTO Suunnittelualueessa on mukana myös pieni kuvion Kirkkotien itäpuolelta. Alue on umpeutuvaa niittyä, jossa on puretun talon rauniot ja purkujätettä. Kasvillisuus on tyypillistä suurruohoniittyjen lajistoa, kuten maitohorsmaa, karhunputkea, mesiangervoa ja nurmipuntarpäätä. Niityn reunaosissa on nuorta lehtipuustoa. Suunnittelualueelta ei ole löydetty merkkejä liito-oravan esiintymisestä. Alitilantien kaava-alueella (Routasuo 2013) on liito-oravan asuttama metsä, josta ei kuitenkaan vuonna 2013 löytynyt merkkejä liito-oravasta. Alitilantien kaava-alue on lähes kauttaaltaan asutuksen ja peltojen ympäröimä. Ainoa liito-oravalle mahdollinen kulkusuunta on pohjoiseen Klaukkalantien selvitysalueen kautta. Liito-oravat voivat ylittää Ropakkotien Alitilantien itäpuolella, koska tien molemmin puolin on puustoa, joka mahdollistaa liito-oravien liitämisen tien yli. Ropakkotien pohjoispuolisen metsäalueen kautta on myös yhteys Klaukkalantien yli itään. Klaukkalantie ei muodosta kulkuestettä liitooravalle, sillä puuttoman tiekäytävän leveys on noin 30 metriä ja tien molemmilla reunoilla on varttunutta puustoa. Mahdollisia Klaukkalantien ylityspaikkoja on osa-alueilla 2 ja 3/9 (kuva 2). Asemakaava-alueen itäpuolella noin 500 metrin päässä on toinen liitooravan asuttama metsäkuvio (Routasuo 2013). Sen ja asemakaava-alueen välissä on tiiviisti rakennettu pientaloalue, jossa on kuitenkin riittävästi puustoa liito-oravan liikkumista varten. Suunnittelualueen pesimälinnusto osoittautui tavanomaiseksi metsäalueiden ja rakennettujen alueiden linnustoksi. Lintulaskennoissa havaittiin kaikkiaan 22 lintulajia: harakka harmaasieppo keltasirkku kirjosieppo kuusitiainen laulurastas lehtokerttu leppälintu mustarastas naakka pajulintu palokärki peippo pikkuvarpunen punarinta räkättirastas sepelkyyhky sinitiainen talitiainen varpunen viherpeippo västäräkki Tienvarren metsälaikut ovat pieniä, eivätkä ne sovellu esimerkiksi petolintujen tai kanalintujen pesimäpaikoiksi. Huomionarvoisista lajeista tavattiin ainoastaan palokärki, joka havaittiin molemmissa laskennoissa. Palokärki on lintudirektiivin liitteessä I mainittu laji. Palokärki liikkuu pesimäaikana melko laajalla alueella. Laskennoista tavattu yksilö todennäköisesti pesi selvitysalueen ulkopuolella. 10
5. HUOMIONARVOISET LUONTOKOHTEET JA LAJIT Suunnittelualue on tavanomaista metsämaastoa ja entistä viljelymaata. Kallioperä on graniittia ja granodioriittia (kallioperäkartta, www.paikkatietoikkuna.fi), jotka ovat happamia kivilajeja, eivätkä tarjoa hyvää kasvualustaa vaateliaille kalliokasveille. Selvitysalueella tai sen lähistöllä ei ole Natura 2000 -alueita, valtakunnallisten luonnonsuojeluohjelmien kohteita, luonnonsuojelualueita, suojeltuja luontotyyppejä tai luonnonmuistomerkkejä. Maastoselvityksissä ei todettu kohteita, jotka täyttäisivät luonnonsuojelulain 29 :n mukaisten suojeltujen luontotyyppien tunnusmerkit tai olisivat vesilain 2. luvun 11 :n mukaisia suojeltavia pienvesiä. Alueella ei ole uhanalaisia (Raunio ym. 2008) luontotyyppejä. Alueelta löydettiin yksi silmälläpidettävä kasvilaji (Rassi ym. 2010), ahokissankäpälä, jota kasvaa pieni esiintymä Klaukkalantien ja Kirkkotien välisellä kalliometsäalueella. Merkkejä liito-oravan esiintymisestä ei todettu. Luhtajokeen laskevan puron ympäristössä on lehtokasvillisuutta ja varttunutta puustoa. Kohde rajattiin paikallisesti arvokkaaksi luontokohteeksi. Luhtajoen sivupuro Pienen metsikön ympäröimä puronotkelma Järvihaantien liittymän kaakkoispuolella Klaukkalantien ja Luhtajoen välissä (kuva 7). Klaukkalantien alitse rummun läpi tuleva purouoma on tien itäpuolella noin metrin levyinen. Uoma oli heinäkuussa 2013 miltei kuiva. Uomaa on aikanaan kaiveltu ja siihen kulkeutunut veden mukana soraa ja hiekkaa. Puronotkelman pohjoispuolella on varttuvaa lehtipuustoa ja eteläpuolella varttunutta kuusivaltaista sekametsää. Sekapuuna on muutamia isoja haapoja ja myös lahopuuta on jonkin verran. Uoman pohjoispuolella on kahden aarin laajuinen kasvusto Uudellamaalla harvinaista mäkilehtolustetta. Eteläpuolella on tuoreen lehdon lajistoa, kuten valkovuokkoa, käenkaalia, metsäorvokkia, jänönsalaattia, näsiää ja lehtokuusamaa. Luhtajoen rantaan ulottuvan metsäkuvion katkaisee puron ylittävä ajoura. Arvokkaaksi rajatun alueen pinta-ala on 0,4 hehtaaria. 6. SUOSITUKSET Alueen suunnittelussa olisi otettava huomioon, että liito-oravalle sopivat puustoiset kulkuyhteydet etelästä pohjoiseen säilyvät Klaukkalantie länsipuolella. Klaukkalantien ylityksen turvaamiseksi olisi tien molemmin puolin osa-alueilla 2 ja 3/9 säästettävä riittävästi puustoa. Selvitysalueen muita metsäkuvioista poikkeava Luhtajoen sivupuro on paikallisesti merkittävä luontokohde, jonka säilyttäminen on suotavaa. Luhtajoen sivupuro on osa Luhtajoen ja Valkjärven välistä viherkäytävää. Sen toimivuus eläinten kulkureittinä voisi parantua, jos Järvihaantien eteläpuolisen puronotkelman annetaan metsittyä ja Järvihaantien ja Yrittäjäntien välinen alue säilytetään metsäisenä. 11
Kuva 7. Luhtajoen sivupuro (vihreä rajaus). Kuva 8. Metsää Luhtajoen sivupuron eteläpuolelta. 12
7. LÄHDEVIITTEET Rassi, P., Hyvärinen, E., Juslén, A. & Mannerkoski, I. (toim.) 2010: Suomen lajien uhanalaisuus Punainen kirja 2010. Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus, Helsinki. 685 s. Raunio, A., Schulman, A. & Kontula, T. (toim.) 2008: Suomen luontotyyppien uhanalaisuus Osa 2 luontotyppien kuvaukset. Suomen ympäristö 8:2008. Suomen ympäristökeskus, Helsinki. Routasuo, P. 2013: Klaukkalan Alitilantien kaava-alueen luontoselvitykset. Julkaisematon raportti 24.4.2013. Ympäristösuunnittelu Enviro Oy. Sierla, L., Lammi, E., Mannila, J. & Nironen, M. 2004: Direktiivilajien huomioon ottaminen suunnittelussa. Suomen ympäristö 742:1 113. Siivonen, Y. 2004: Nurmijärven lepakkoselvitys 2004. Nurmijärven kunta ja Batcon Group. 25 s. 13