LUONTOLAUSUNTO KUNGSGÅRDSSKOLANIN ASEMAKAAVAN MUUTOSTA VARTEN

Transkriptio

1 LUONTOLAUSUNTO KUNGSGÅRDSSKOLANIN ASEMAKAAVAN MUUTOSTA VARTEN Esa Lammi

2 1 JOHDANTO Kungsgårdsskolanin (Åminnen) asemakaavan muutoksessa tutkitaan ruotsinkielisen koulun ja päiväkodin uudisrakennusten sijoittamista Kurttilassa sijaitsevalle YO-tontille ja tontin mahdollista laajentamista koulun tarpeisiin. Selvitysalueen laajuus on 2,7 ha. Espoon kaupunkisuunnittelukeskus tilasi alueen asemakaavasuunnittelua varten ns. luontolausunnon, jonka tarkoituksena on keväisten maastokäyntien perusteella selvittää, tarvitaanko alueelle tarkempi luontoselvitys. Työhön kuului liitooravaselvitys ja myöhempi maastokatselmus, jossa arvioitiin alueen linnustollista merkitystä ja luontotyyppejä. Lausunnon on laatinut biologi, FM Esa Lammi. 2 SELVITYSALUE JA MENETELMÄT Selvitysalue sijaitsee Kurttilantien länsipuolella. Alueen pohjoispäässä on metsittyvää niittyä ja itäreunassa vanha maatalousrakennus. Muu alue on metsää (kuva 1). Alueen pohjoispuolella on asuinkäytössä oleva entinen tilakeskus, länsi- ja eteläpuolella on pientaloja. Selvitysalueen itäreuna rajautuu Kurttilantien varressa olevaan kevyenliikenteen reittiin. Selvitysalueella käytiin kevään aikana kolme kertaa kierrettiin koko alue ja liito-oravan jätöksiä etsittiin Sierlan ym. (2004) ohjeiden mukaisesti haapojen, kuusten ja isojen raitojen sekä kolopuiden tyviltä. Liito-oravan käyttämien puiden sijainti määritettiin GPS-paikantimella ja merkittiin kartalle. Liito-oravalle sopivat kolot sekä puulaji, puun läpimitta ja muut myöhempää paikallistamista helpottavat tiedot merkittiin muistiin. Myöhemmät käyntikerrat olivat 3. ja , jolloin havainnoitiin linnustoa sekä kevätkasvillisuutta ja luontotyyppejä. Molemmat käynnit tehtiin aamulla läheisen Vantinkulman alueen lintulaskennan jälkeen. 3 ALUEEN LUONNONOLOT 3.1 Kasvillisuus Selvitysalueen pohjoisin pää (kuvio 1 kuvassa 2) on entistä niittyä, jossa kasvaa mm. koiranputkea, seittitakiaista, vadelmaa, raitoja ja nuoria vaahteroita (kuva 3). Niittyalueen eteläpuolella (kuvio 2) on varttunutta, koivuvaltaista sekametsää, jonka pienpuustona on kuusta, pihlajaa ja kosteimmilla paikoilla tuomea. Haapaa kasvaa harvakseltaan siellä täällä Kuvion pohjoispää on kosteapohjaista, vanhojen ojien perusteella ehkä entistä niittyä. Sen kasvilajistoon kuuluvat mm. metsäkorte, hiirenporras, metsäalvejuuri, valkovuokko ja vuohenputki. Kuvion lounaisosa on harvennettua tuoreen kankaan sekametsää, jossa ylispuina on mäntyjä, koivuja ja muutama kuusi. Pienpuustona on pihlajavesaikkoa. Kuvion läpi kulkevan vanhan tiepohjan itäpuolella on varttuvaa koivikkoa. 1

3 Luontolausunto, Kungsgårds skola Kuva 1. Selvitysalue (punainen katkoviiva) kantakartta- ja ilmakuvapohjalla. Ilmakuva ja pohjakartta Espoon kaupunkimittausyksikkö. 2

4 Kuva 2. Luonnonolojen kuvauksessa käytetty osa-aluejako. Selvitysalueen keskelle (kuvio 3) on kaivettu leveä oja, jota reunustaa kymmenen metrin levyinen puuton alue. Kuvion itäosassa on vanha maatalousrakennus pihapiireineen. Alueen lounaiskulmassa (kuvio 4) on loivapiirteinen kallioalue, jonka noin kymmenmetrinen puusto on mäntyvaltaista. Pienpuustona on pihlajaa ja vaahteraa. Kallion muu kasvillisuus on runsaan ulkoilukäytön kuluttamaa. Kasvilajeihin kuuluvat mm. kanerva, mustikka ja metsälauha, joiden runsaus osoittaa kallion niukkaravinteiseksi, vaateliaille kalliokasveille huonosti sopivaksi. Kallioalueen itärinteellä on entinen pihamaa (kuvio 5). Rakennukset on purettu, mutta pihakasveista on jäljellä mm. syreeniä, lupiinia, vuorikaunokkia, tylppälehtihierakkaa, idänsinilinjaa sekä viitapihlaja-angervoa, joka muodostaa laajoja pensaikkoja. Muu keväinen kasvillisuus koostuu lähinnä valkovuokosta ja vuohenputkesta. Puustossa on nuoria vaahteroita ja nuoria haapoja (kuva 5). Selvitysalueella ei todettu harvinaisia tai muita huomionarvoisia kasvilajeja. 3

5 Luontolausunto, Kungsgårds skola Kuva 3. Selvitysalueen pohjoispään umpeutuvaa niittyä. Kuva 4. Metsittynyttä entistä pihamaata alueen eteläpäässä. 4

6 3.2 Liito-orava Liito-oravan jätöksiä löytyi huhtikuussa 2016 kaikkiaan viiden haavan tyveltä alueen pohjoisosasta (kuva 6). Liito-oravan pesäpaikka on alueen läpi kulkevan tiepohjan vieressä, jossa kasvaa muutamia haapoja (kuva raportin kannessa). Niistä kahdessa (nrot 4 ja 5 kuvassa 6) on liito-oravalle sopivia käpytikan koloja. Molempien kolopuiden tyvillä näkyi liito-oravan papanoita, mutta niitä oli kaikilla käyntikerroilla runsaasti vain toisen kolohaavan (nro 4) tyvellä. Etelämpänä maatalousrakennuksen pihalla kasvaa järeä haapa (nro 6), jossa myös on liito-oravalle sopiva kolo. Sen luota jätöksiä ei yhdelläkään käyntikerralla löytynyt. Liito-oravalle hyvin sopiva metsäkuvio on pieni (n. 0,85 ha) ja se käsittää koivuvaltaisen, kosteapohjaisen sekametsäalueen ja harvennetun kuusta, mäntyä ja koivua kasvavan metsikön. Liito-oravalle sopivaa metsää (varttunutta, harvennettua kuusikkoa) on lisäksi pieni alue Kurttilantien itäpuolella, mutta sieltä jätöksiä ei löytynyt. Kuva 6. Liito-oravan käyttämiksi varmistuneet puut (nrot 1 5), rakennuksen pihamaalla kasvava kolohaapa (nro 6) sekä liito-oravalle hyvin sopiva metsäalue (keltainen varjostus). Nuolilla on osoitettu liito-oravalle parhaiten sopivat kulkuyhteydet lähimpien tiedossa olevien elinalueiden suuntaan. 5

7 3.3 Linnusto Liito-oravan elinalue on niin pieni, että se ei todennäköisesti yksinään riitä lajille. Lähin tiedossa oleva elinalue on Åminnen Uraalinrinteessä 350 metrin päässä (Espoon ympäristökeskus 2016). Alueiden välillä on liito-oravalle sopiva kulkuyhteys puustoisten pihamaiden kautta. Keväällä 2016 löytyi liito-oravan jätöksiä myös Vanttilasta noin 600 metrin päästä selvitysalueelta. Liito-oravan liikkuminen selvitysalueen kaakkoispuolisten metsälaikkujen kautta Vanttilaan on mahdollista, mutta liito-oravan olisi ylitettävä metrin levyinen Kauklahdenväylän puuton tiealue. Liito-oravan esiintyminen selvitysalueella on tarkistettu Espoon liito-oravien kokonaisselvityksen yhteydessä keväällä Tuolloin jätöksiä ei löydetty, vaikka inventoinnissa todettiin toinen liito-oravan keväällä 2016 käyttämistä kolopuista (Luontotieto Keiron 2015). Liito-orava on mahdollisesti vasta hiljattain asettunut selvitysalueelle. Alueelta tavattiin 3.5. ja kaikkiaan 11 lintulajia pesintään viittaavissa oloissa (laulava koiras tai pari). Lajit olivat käpytikka, mustapääkerttu, mustarastas, pajulintu, punakylkirastas, punarinta, rautiainen, sinitiainen, sirittäjä ja talitiainen. Lajit ovat tyypillisiä lehtimetsien ja sekametsien lintuja lukuun ottamatta mustapääkerttua ja sirittäjää, jotka ovat vähälukuisia lehtipuuvaltaisten lehtojen lajeja. Mustapääkerttu ja sirittäjä lauloivat molemmat kuvion 2 (kuva 2) pohjoisosassa. Alueelta ei tavattu uhanalaisia tai silmälläpidettäviä (Tiainen ym. 2016) lintulajeja. 4 JOHTOPÄÄTÖKSET JA SUOSITUKSET Selvitysalue on nuorehkoa ja paikoin harvennettua kulttuurivaikutteista metsää ja metsittyvää pihamaata. Alueella ei ole kohteita, jotka täyttäisivät luonnonsuojelulain 29 :n mukaisten suojeltujen luontotyyppien kriteerit. Alueella ei ole Suomessa uhanalaisia tai silmälläpidettäviä luontotyyppejä (Raunio ym. 2008) tai vesilain mukaan suojeltavia kohteita. Alueen linnusto koostuu kahden käyntikerran perusteella tavanomaisista metsälintulajeista. Vaateliaamman linnuston esiintyminen ei ole kohteen pienen pintaalan ja sijainninkaan vuoksi todennäköistä. Alueella ei todettu uhanalaisille kasvilajeille (Rassi ym. 2010) sopivia kasvupaikkoja. Selvitysalueen merkittävin laji on liito-orava. Alueella on myös liito-oravan pesäpuu. Selvitysalueella ei ole tarpeen tehdä täydentäviä luontoselvityksiä, mutta liito-oravan huomioon ottaminen jatkosuunnittelussa on tarpeen. Kuvaan 6 on rajattu keltaisella värillä alue, jonka säilyttäminen liito-oravan elinalueena on suotavaa. Alueelle ei tulisi osoittaa rakentamista eikä metsänhoitotoimia. 6

8 5 LÄHDEVIITTEET Espoon ympäristökeskus 2016: Espoon liito-oravatietokannat (havaintopisteet, liitooraan elinalueet). Tilanne maaliskuussa Luontotieto Keiron 2015: Espoon liito-oravien kokonaisselvitys ELKS, eteläisen Espoon keski- ja länsiosa. Tutkimusraportti Sierla, L., Lammi, E., Mannila, J. & Nironen, M. 2004: Direktiivilajien huomioon ottaminen suunnittelussa. Suomen Ympäristö 742. Ympäristöministeriö. 113 s. Rassi, P., Hyvärinen, E., Juslén, A. & Mannerkoski, I. (toim.) 2010: Suomen lajien uhanalaisuus Punainen kirja Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus, Helsinki. 685 s. Raunio, A., Schulman, A. & Kontula, T. (toim.) 2008: Suomen luontotyyppien uhanalaisuus Osa 2 luontotyppien kuvaukset. Suomen ympäristö 8:2008. Suomen ympäristökeskus, Helsinki. Tiainen, J., Mikkola-Roos, M., Below, A., Jukarainen, A., Lehikoinen, A., Lehtiniemi, T., Pessa, J., Rajasärkkä, A., Rintala, J., Sirkiä, P. & Valkama, J. 2016: Suomen lintujen uhanalaisuus Ympäristöministeriö ja Suomen ympäristökeskus, Helsinki. 49 s. 7