SIPOON NEVAS GÅRDIN ASEMAKAAVA-ALUEEN LUONTOSELVITYS

SIPOON NEVAS GÅRDIN ASEMAKAAVA-ALUEEN LUONTOSELVITYS Ympäristösuunnittelu Enviro Oy 4.9.2013

SIPOON NEVAS GÅRDIN ASEMAKAAVA-ALUEEN LUONTOSELVITYS Sisällys 1 Johdanto... 2 2 Selvitysalue ja tietolähteet... 2 3 Menetelmät... 4 3.1 Pesimälinnustoselvitys... 4 3.2 Liito-oravaselvitys... 4 3.3 Lepakkoselvitys... 5 3.4 Kirjoverkkoperhosselvitys... 6 3.5 Kasvillisuuden ja luontokohteiden inventointi... 7 4 Selvitysalueen yleiskuvaus... 7 4.1 Kartanon lähiympäristö... 8 4.2 Nevaksenjoen laakso... 11 4.3 Itäosan metsäalue... 13 5 Pesimälinnusto... 15 5.1 huomionarvoiset lintulajit... 16 5.2 Linnuille tärkeät alueet... 16 6 Liito-orava... 17 7 Lepakot... 17 7.1 Lepakoille tärkeät alueet... 18 7.2 Johtopäätökset ja suositukset... 19 8 Kirjoverkkoperhonen... 20 8.1 Soveltuvat elinympäristöt... 20 8.2 Arvio kirjoverkkoperhosen esiintymisestä selvitysalueella... 23 8.3 Muiden huomionarvoisten perhoslajien elinympäristöt... 23 9 Arvokkaat luontokohteet ja kasvilajit... 23 10 Lähteet ja kirjallisuus... 25 Kansi: Kalliomaastoa kaava-alueen itäosasta. Pohjakartat ja ilmakuvat Maanmittauslaitos. Valokuvat Esa Lammi, paitsi kuvat 14 ja 15 Jari Kaitila. 1

1 JOHDANTO AIRIX Ympäristö Oy laatii maankäyttö- ja rakennuslain mukaista asemakaavaa Sipoon Nevas Gårdin alueelle. Asemakaava-alue sijaitsee Nevaksen golfkentän eteläpuolella. Alueella on mm. kartano ja ratsastustalli. Asemakaavan tavoitteena on kehittää aluetta maatilamatkailua sekä golfkentän ja ratsastuskeskuksen toimintaa tukevana loma- ja vapaa-ajan käytön alueena. AIRIX Ympäristö Oy tilasi maankäytön suunnittelua varten tarvittavan luontoselvityksen Ympäristösuunnittelu Enviro Oy:ltä. Selvitys tehtiin kevään ja kesän 2013 aikana. Toimeksiantoon kuului kasvillisuuden ja arvokkaiden luontokohteiden inventointi sekä lajistoselvityksinä liito-oravan, pesimälinnuston ja lepakoiden inventointi. Sipoon kunta tilasi lisätyönä selvityksen kirjoverkkoperhosen esiintymisestä. Tässä raportissa esitellään Nevas Gårdin asemakaava-alueen luonnonolot, arvokkaat luontokohteet sekä huomionarvoisten eläin- ja kasvilajien esiintymät. Selvitysraportin on koonnut biologi, FM Esa Lammi Ympäristösuunnittelu Enviro Oy:stä. 2 SELVITYSALUE JA TIETOLÄHTEET Nevas Gårdin asemakaava-alueen pinta-ala on noin 70 hehtaaria. Selvitysalueeseen kuuluvat Nevas Gårdin kartano lähiympäristöineen, Nevaksenjokea reunustavat pellot sekä Nevaksenjoen ja Spjutsundintien välinen metsäalue (kuva 1). Selvitysalueesta noin 5 hehtaaria on pihamaita, noin 10 hehtaaria peltoa ja laidunniittyä sekä noin 55 hehtaaria metsää. Luontoselvitys tehtiin koko alueelta asemakaavoituksen edellyttämällä tarkkuudella (ks. esim. Söderman 2003). Ennen maastotöitä alueen tiedossa olevat luontokohteet koottiin esiselvitykseen (Routasuo 2012), jonka aineistona käytettiin mm. Etelä-Sipoon luontokohdeselvitystä (Ympäristötutkimus Metsätähti 1991), Boin osayleiskaava-alueen luontoselvitystä (Ympäristösuunnittelu Enviro 2003), Sipoon yleiskaava-alueiden luontoselvitystä (Ympäristötutkimus Yrjölä 2006) sekä Nevaksen alueelta vuonna 2008 tehtyä luontoselvitystä (Faunatica 2008). Lisäksi tarkistettiin Uudenmaan ELYkeskuksen tiedot arvokkaista luontokohteista ja lajiesiintymistä. Esiselvityksessä ei ilmennyt tietoja luonnonsuojelulain mukaisista suojeltavista luontotyypeistä tai erityisesti suojeltavien lajien esiintymispaikoista. Kaava-alueen itäosasta lähellä Spjutsundintietä oli tiedossa kaksi kirjoverkkoperhosen esiintymispaikkaa. Kirjoverkkoperhonen on Suomessa rauhoitettu, EY:n luontodirektiivin liitteissä II ja IV(a) mainittu laji. Kaavaalueelta oli lisäksi tiedossa joitakin metsälain mukaisia monimuotoisuuden kannalta erityisen tärkeitä elinympäristöjä (karuja kallioalueita ja reheviä rinnelehtoja) sekä uhanalaisen keltamataran kasvupaikka. Lähtöaineistoista ei ilmennyt luontodirektiivin liitteen IV(a) lajeihin lukeutuvasta viitasammakosta tehtyjä havaintoja tai lajille soveliaita lisääntymispaikkoja. Kaava-alueen lähiympäristöstä on tiedossa yksi liito-oravan elinympäristö. Boin soiden Natura 2000 -alue ulottuu kaava-alueen itäpään kohdalla Spjutsundintien varteen. 2

Kuva 1. Nevas Gårdin selvitysalue (punainen rajaus) maastokartta- ja ilmakuvapohjalla. Asemakaavaluonnoksessa on mukana myös golfkentän eteläosassa sijaitseva metsäkuvio (keltainen katkoviiva ilmakuvassa), joka ei kuulunut luontoselvitysalueeseen. 3

3 MENETELMÄT Toimeksiannon tavoitteena oli saada Nevas Gårdin asemakaavasuunnittelua ja kaavan vaikutusten arviointia varten riittävä kuva alueen luontoarvoista. Selvitys kohdennettiin erityisesti niihin alueella mahdollisesti esiintyviin luontokohteisiin ja eliölajeihin, joiden huomioon ottamiseen maankäytön suunnittelussa on lainsäädännön tuomat velvoitteet, tai joiden huomioon ottaminen on viranomaisohjeiden tai suositusten mukaista. Selvitykseen kuului viisi erillistä osiota: pesimälinnusto-, liito-orava-, lepakko- ja kirjoverkkoperhosselvitys sekä kasvillisuuden ja arvokkaiden luontokohteiden inventointi. 3.1 PESIMÄLINNUSTOSELVITYS Yleispiirteisen pesimälinnustoselvityksen tarkoituksena oli todentaa pesimälinnuston kannalta arvokkaimmat kohteet ja antaa tarvittaessa suosituksia maankäytön suunnittelua varten. Pesimälinnusto selvitettiin kolmeen laskentakierrokseen perustuvalla kartoituslaskennalla, kuitenkin siten, että runsaimpia metsälintujen määriä ei laskettu. Laskentapäivät olivat 6.5., 22.5. ja 17.6.2013. Jokaisella laskentakerralla koko alue kierrettiin kattavasti, mutta asuinrakennusten pihamailla ei käyty. Kauempaa havaitut piha-alueiden huomionarvoiset lajit merkittiin kuitenkin kartalle. Laskennat tehtiin varhain aamulla Helsingin yliopiston eläinmuseon kartoituslaskentaohjeita (Koskimies & Väisänen 1988) noudattaen. Laskentojen aikana kirjattiin muistiin kaikki havaitut lintulajit. Ns. huomionarvoisten lajien (uhanalaiset ja silmälläpidettävät lajit, lintudirektiivin liitteen I lajit, petolinnut, kanalinnut, tikat sekä lehtoja ja vanhoja metsiä suosivat lintulajit) havaintopaikat ja havainnon tyyppi (laulava koiras, pari jne.) merkittiin karttapohjalle. Laskentakierroksia oli tieteelliseen linnustonseurantaan kehitettyjen ohjeiden suositusta (6 10 laskentaa) vähemmän. Tämän vuoksi pelkästään viimeisessä laskennassa havaitut myöhään saapuvien muuttolintulajien yksilöt tulkittiin ohjeista poiketen reviirilinnuiksi. Paritulkinnoista jätettiin pois ylilentäneet linnut ja muut linnut, joiden ei oletettu pesivän alueella. Lintulaskennoista ja tulosten tulkinnasta vastasi biologi, LuK Pekka Routasuo (Ympäristösuunnittelu Enviro Oy). 3.2 LIITO-ORAVASELVITYS Liito-oravaselvityksen tarkoituksena oli paikallistaa EY:n luontodirektiivin liitteen IV(a) lajeihin kuuluvan liito-oravan elinalueet, pesäpuut ja kulkuyhteydet. Liito-oravan esiintyminen selvitettiin koko alueelta 6.5.2013. Liitooravalle soveliaat metsäkuviot inventoitiin Sierlan ym. (2004) ohjeita noudattaen. Liito-oravia on vaikea päästä näkemään, mutta lajin esiintyminen on varmistettavissa helposti tunnistettavien, puiden tyviltä löytyvien papanoiden perusteella. Liito-oravan jätöksiä etsittiin puustoltaan varttuneista metsäkuvioista kolopuiden, haapojen, suurten leppien ja raitojen sekä järeiden kuusten tyviltä. Lisäksi tarkistettiin nuoremman puuston ympäröimiä haapa- 4

ryhmiä ja peltojen reunoilla kasvavia haavikoita. Liito-oravaselvityksen teki biologi, LuK Pekka Routasuo (Ympäristösuunnittelu Enviro Oy). 3.3 LEPAKKOSELVITYS Lepakkoselvityksen tarkoituksena oli paikallistaa tärkeät lepakoiden ruokailualueet sekä mahdolliset lisääntymis- ja levähdyspaikat. Selvitys tehtiin reittikartoitusmenetelmällä. Kartoitusreitti noudatti pääosin teitä ja polkuja ja kattoi mahdollisimman hyvin lepakoille soveltuvat kohteet (kuva 2). Lepakoiden esiintymistä tutkittiin ultraäänidetektorin avulla kävellen yöaikaan kartoitusreittiä pitkin. Inventointikierros tehtiin kesä elokuussa 2013 neljä kertaa kahden kolmen viikon välein (25.6., 11.7., 31.7. ja 20.8.2013). Kartoitusyöt olivat sateettomia, melko tyyniä ja lämpimiä (> +10 C). Kartoituksessa käytetty ultraäänidetektori (Pettersson D240) muuttaa lepakoiden kaikuluotausäänet ihmiskorvin kuultaviksi. Osa äänistä nauhoitettiin digitaalisella tallentimella, ja lajit tunnistettiin joko maastossa tai jälkikäteen analysoimalla nauhoitettuja ääniä tietokoneella äänianalyysiohjelmalla (BatSound -ohjelmisto). Lajinmäärityksen varmentamiseksi lepakoista yritettiin saada myös näköhavainto. Lepakkolajia ei aina pysty määrittämään ääni- tai näköhavaintojen perusteella. Lähisukuiset lajit viiksisiippa ja isoviiksisiippa voidaan erottaa toisistaan ainoastaan anatomisten rakenteiden perusteella, joten nämä lajit käsitellään lajiparina nimellä viiksisiipat. Lepakoita ei pyydystetty kartoitustyön yhteydessä. Kuva 2. Lepakkokartoituksessa kuljetut reitit. Tähdellä on merkitty vuonna 2006 todettu lepakoiden päivälepopaikka. 5

Selvityksessä käytettiin myös automaattisia AnaBat SD2 -passiiviseurantadetektoreita (Titley Electronics), jotka tallentavat lepakoiden ultraäänet muistikortille. Ennen jokaisen kartoituskierroksen alkua maastoon vietiin kaksi tai kolme detektoria, joiden annettiin olla paikallaan kartoituskierroksen ajan. Passiiviseurantadetektoreita pidettiin kaikkiaan yhdeksässä eri paikassa maastokäyntien aikana. Suurin osa laitteista oli kaava-alueen itäosan metsässä, jossa yöllä jalkaisin liikkuminen oli hankalaa. Maanomistajan Jan Fredrikssonin kanssa tarkastettiin 31.7.2013 Nevas gårdin tilalla olevia rakennuksia etsien merkkejä lepakoiden piilopaikoista. Lepakoille tärkeiden alueiden arvo määriteltiin seuraavia periaatteita noudattaen: Luokka I: Lepakoiden lisääntymis- tai levähdyspaikka, jonka hävittäminen tai heikentäminen on kielletty luonnonsuojelulaissa. Poikkeamiseen tarvitaan alueellisen ELY-keskuksen myöntämä lupa. Luokka II: Tärkeä lepakoiden ruokailualue tai siirtymäreitti. Maankäytössä tulee huomioida alueen merkitys lepakoille; tärkeät arvot vaihtelevat alueittain. Alue, jota useampi lepakkolaji ja/tai useat yksilöt käyttää säännöllisesti. EUROBATS-sopimus velvoittaa alueiden huomioimiseen, mutta tästä ei ole säädetty laissa. Luokka III: Muu lepakoiden käyttämä alue. Maankäytössä on mahdollisuuksien mukaan huomioitava alueen merkitys lepakoille. Lepakoiden laji- ja/tai yksilömäärät ovat pienemmät kuin II-luokan alueilla. Lepakkoselvityksen teki biologi, FM Nina Hagner-Wahlsten (Tmi BatHouse). 3.4 KIRJOVERKKOPERHOSSELVITYS Perhosselvityksen tarkoituksena oli täydentää Faunatican (2008) tekemän luontoselvityksen perhostietoja. Ensisijaisena kohteena oli kesällä 2008 alueella havaittu kirjoverkkoperhonen (Euphydryas maturna). Luontodirektiivin liitteen IV(a) lajeihin kuuluvan kirjoverkkoperhosen esiintymistä kartoitettiin havainnoimalla aikuisia sekä arvioimalla lajin toukille soveltuvia elinympäristöjä. Lisäksi maastokäyntien yhteydessä arvioitiin elinympäristöjen soveltumista muille merkittäville (luontodirektiivin liitteiden lajit, erityisesti suojeltavat ja uhanalaiset lajit) perhoslajeille lukuun ottamatta Faunatican (2008) selvittämiä lajeja (apollo, kalliosinisiipi, valkoreunapussikoi). Maastokäyntien ajankohdat ja säätilat olivat seuraavat: - 25.6.2013 klo 9.00 16.00. Lämpötila +23 27 ºC, aurinkoista, heikohko tuuli. - 26.6.2013 klo 10.00 17.00. Lämpötila +26 31 ºC, aurinkoista ja lähes tyyntä. Molemmilla selvityskerroilla säätila oli erittäin hyvä aikuisten perhosten havainnointiin. Käynnit ajoittuivat kirjoverkkoperhosen lentoajan loppupuolelle, kuitenkin niin, että selvitys antoi oikean kuvan lajin esiintymisestä alueella. Kirjoverkkoperhosselvityksestä ja tämän raportin perhosia käsittelevästä osasta vastasi Jari Kaitila (Tmi Acleris). 6

3.5 KASVILLISUUDEN JA LUONTOKOHTEIDEN INVENTOINTI Alueen kasvillisuutta ja arvokkaita luontokohteita inventoitiin 23. 24.7.2013. Koko alue käytiin tuolloin kattavasti läpi lukuun ottamatta pihamaita ja peltoja, joilla ei ole jäljellä alkuperäisiä luonnonympäristöjä. Muilla alueen osilla selvitykseen kuuluivat biotooppikuvioiden mukainen osaaluejako ja mahdollisten arvokkaiden luontikohteiden tai muiden erityiskohteiden inventointi. Osa-alueilta kirjattiin muistiin luonnonolojen yleispiirteet, runsaimmat kasvilajit ja huomionarvoiset lajit. Tarkemmat inventoinnit keskitettiin luonnonoloiltaan edustavilta vaikuttaneille kohteille, joita olivat avokalliot, ketolaikut, lehdot, puustoltaan varttuneet metsät ja Nevaksenjoen (Nevas å) varsi. Inventointitietojen perusteella arvioitiin, täyttävätkö kohteet luonnonsuojelulain, vesilain tai metsälain mukaisten suojeltujen luontotyyppien tai elinympäristöjen kriteerit. Kasvillisuus- ja luontokohde-inventoinnista vastasi biologi, FM Esa Lammi (Ympäristösuunnittelu Enviro Oy). 4 SELVITYSALUEEN YLEISKUVAUS Selvitysalue jaettiin kolmeen osa-alueeseen, joiden kasvillisuutta ja luontotyyppejä kuvataan seuraavissa alaluvuissa. Kuva 3. Kuviojako: Nevaksen kartano lähiympäristöineen. 7

4.1 KARTANON LÄHIYMPÄRISTÖ Osa-alueeseen kuuluvat Nevaksen kartanon pihamaa, kartanon itäpuolinen jokivarsi, piha-alueen eteläpuoliselle niitylle viettävä metsärinne sekä pihamaan lounaispuolinen metsäselänne (kuva 3). Tilakeskuksen pihapiirissä (kuvio 1) on vanhoja maatalousrakennuksia ja ratsutalli. Kuvion pohjoispäässä on hevoshakana käytettävä niitty. Pihateiden varsilla on tavanomaista pientareiden kasvillisuutta. Hevostallin kohdalla pihatieliittymän vieressä on pieni, heinittynyt ketolaikku, jolla kasvaa mm. niukka esiintymä uhanalaista (luokka vaarantunut, VU; ks. Rassi ym. 2010) keltamataraa. Kartanon lounaispuolella on kumpareista kalliomaastoa (kuvio 2), joka rajautuu länsipuolella golfkenttään ja itäpuolella tiehen. Puusto on harvennettua, mäntyvaltaista ja melko nuorta (kuva 4). Kallioalueiden välissä on kuusivaltaisempia, mutta harvennettuja kuvioita ja golfkentän reunassa myös 5 10 metrin korkuista tiheää koivikkoa ja männikköä. Kallioiden lakialueet ovat harvapuustoisia, ja niiden kasvillisuus on niukkaravinteisille kallioille tyypillistä (mm. poronjäkälää, hirvenjäkälää, seinäsammalta, kangasmaitikkaa, puolukkaa, kanervaa ja metsälauhaa). Muualla vallitsee tuoreen kankaan kasvillisuus. Kallioharjanteiden väleissä on soistuneita, kasvilajistoltaan vaatimattomia ojitettuja notkelmia. Nevaksentien eteläpuolella on jyrkkärinteinen, noin 15 metriä korkea kallioalue (kuvio 3). Kallion lakialueet ovat niukkapuustoisia ja laajalti jäkäläpeitteisiä. Kasvillisuus on karuille kallioille tavanomaista. Hieman vaateliaammista lajeista tavataan tuoksusimaketta, mutta sekään ei ole runsas. Itärinteellä on vanhoja, jo metsittyneitä hiekanottopaikkoja. Kallion pohjoisjyrkänne on 3 5 metrin korkuinen. Jyrkänteen tyvellä tienvarren kuusikossa kasvaa mm. sinivuokkoa, valkovuokkoa, lehtonurmikkaa, ahomansikkaa ja sananjalkaa. Kallion muut rinteet ovat loivapiirteisempiä ja kuusivaltaisia. Sekapuustona on mäntyä, koivua ja tienvarressa myös nuorta haapaa. Rinteet ovat tuoretta ja lehtomaista kangasta. Kasvilajistoon kuuluvat mm. mustikka, käenkaali, valkovuokko ja metsäorvokki. Kallion pohjoispuolella tienvarressa on luonnonmuistomerkkinä suojeltu siirtolohkare. Kartanon pihamaan eteläpuolella on metsäinen, kapean peltoalueen reunaan viettävä rinne (kuvio 4), jonka puusto on pääosin nuorta. Varttuneempaa puustoa (kuusikkoa) on ainoastaan länsireunassa laidunkäytössä olevan pellon länsipuolella sekä kuvion itäpäässä, jonne on jätetty ylispuiksi varttuneita mäntyjä. Puusto on paikoin kuusivaltaista; paikoin on nuorta, tiheässä kasvavaa koivua ja mäntyä. Kenttäkerroksessa on tuoreen kankaan lajistoa ja alarinteellä lähellä peltoa lehtomaisen kankaan lajistoa, mm. käenkaalia, kieloa, valkovuokkoa ja nuokkuhelmikkää. 8

Kuva 4. Mäntysekametsää kartanon lounaispuolelta. Kuvion 4 keskiosassa on tallirakennuksen kulmalta alkava, pellonreunaan päätyvä kostea juotti, jonka kasvilajistoon kuuluvat mm. mesiangervo, lehtotähtimö, punakoiso, purolitukka ja koiranvehnä. Kuvion itärinne on niukkapuustoista kalliota, jolla kasvaa mm. kanervaa, kieloa, kangasmaitikkaa ja metsäkastikkaa. Kalliolla on myös pieni ketomainen laikku, jonka kasvistoon kuuluvat isomaksaruoho ja mäkitervakko. Kuvion peltoja käytetään hevoslaitumena. Laidunalue jatkui kesällä 2013 valtaojaan asti. Ojan eteläpuolen peltokaistale on heinittynyttä. Kartanon itäpuolella Nevaksentien ja Nevaksenjoen välissä on metsäinen kallioalue ja jokivarteen ulottuva niitty, jota on käytetty laitumena (kuvio 5). Kallion reunaa myötäilevän tien länsipuolella kuvioiden 1 ja 5 rajalla on heinittynyt, harvapuustoinen niitty- ja piennaralue, jossa kasvaa useassa kohdassa uhanalaista keltamataraa sekä silmälläpidettäviä (Rassi ym. 2010) ketoneilikkaa ja ahokissankäpälää. Muita lajeja ovat mm. ahopukinjuuri, sarjakeltano, kevättaskuruoho, särmäkuisma, päivänkakkara, ahdekaunokki ja hietakastikka. Tienvarsi on kasvillisuudeltaan asemakaava-alueen merkittävin perinneympäristö. Tien itäpuolella sijaitsevan kallion rinteet ovat kulttuurivaikutteista sekametsää. Puustossa on kuusta, mäntyä, koivua, pihlajaa sekä runsaasti nuoria vaahteroita, tammia ja muutama pensasmainen lehmus. Jalopuut ovat pihamailta levinneitä. Kenttäkerroksessa on mm. kieloa, käenkaalia, vuohenputkea, karhunputkea ja ahomansikkaa. Kallion laella kasvaa metsälauhaa, mustikkaa ja poronjäkäliä. Aukkoisen puuston muodostavat varttuneet männyt. Kallion itäpuolella on jokivarteen ulottuva laidun, joka on ollut käyttämättömänä muutamia vuosia. Laidunalue on umpeutumassa, ja se on suurimmaksi osaksi mesiangervon, karhunputken, karhunköynnöksen ja nurmi- 9

puntarpään vallitsemaa korkeakasvuista ruoho- ja heinäniittyä (kuva 5). Paikoittain tavattavaa suomenhierakkaa kasvaa laidunalueella melko runsaasti. Ylärinteellä lähellä metsänreunaa on jäljellä matalaa niittykasvillisuutta, mm. niukka esiintymä uhanalaista keltamataraa. Ylärinteen muu kasvillisuus on kuiville rinneniityille tyypillistä. Nevaksenjoen uoma on 2 4 metrin levyinen ja se meanderoi kauniisti. Uomassa kasvaa ulpukkaa ja järvikortetta. Runsaimpina rantakasveina tavataan viiltosaraa, suovehkaa ja ojapalpakkoa. Jokivarressa on myös kiiltopajuja, hopeasalavia ja koivuja. Kuva 5. Umpeutuvaa laidunniittyä Nevaksen kartanon itäpuolella. Metsänreunassa kulkeva jokiuoma jää korkean niittykasvillisuuden suojiin. Joen itäpuolella on jyrkkärinteinen kalliometsäalue, jonka länsijyrkänne kohoaa kymmenisen metriä jokiuoman yläpuolelle (kuvio 6). Alue on pääosin varttuvaa kuusikkoa, mutta laella on myös nuorempaa kuusi mäntymetsää. Etelärinteellä on siirtolohkareita. Kuviolla vallitsee tavanomainen tuoreen kankaan kasvilajisto, mm. mustikka ja metsälauha. Koilliskulmassa on pienellä alueella hieman vaateliaampaa lajistoa, kuten käenkaalia ja jänönsalaattia. Kallion kasvillisuus on Nevaksen alueen muiden kallioiden tavoin vaatimatonta. Eteläpään tienvarressa ollut järeä kelo (Faunatica 2008) on kaatunut. 10

4.2 NEVAKSENJOEN LAAKSO Nevaksenjoki sijaitsee alavassa murroslaaksossa, jota reunustavat jyrkät, kallioiset rinteet (kuva 6). Näyttävimmät kallioalueet jäävät selvitysalueen eteläpuolelle. Jokilaakso on raivattu pelloksi (kuvio 7 kuvassa 7). Joki on kapea, enimmillään 2 3 metrin levyinen. Sen töyräillä kasvaa mm. mesiangervoa, koiranputkea, korpikastikkaa ja nurmipuntarpäätä. Vesirajan runsaimpia kasveja ovat viiltosara, järviruoko, ojapalpakko ja ratamosarpio. Vedessä kasvaa mm. ulpukkaa, leveäosmankäämiä ja terttualpia. Selvitysalueen etelärajalla jokivarressa on pajupensaikkoa, jonka kasvilajistoon kuuluu myös lehtopalsami. Jokivarren peltoja on käytetty laitumina, mutta kesällä 2013 ne olivat pohjoisinta päätä lukuun ottamatta korkeakasvuista, juolavehnän, timotein ja peltosaunion luonnehtimaa heinä- ja ruohoniittyä. Vanhoille laidunmaille tyypillisistä harvinaisista kasvilajeista löydettiin uhanalaista keltamataraa, jota kasvoi neliömetrin alalla tienpientareella peltoalueen pohjoispäässä. Kuva 6. Nevaksenjoki kapenee kartanon kaakkoispuolella valtaojamaiseksi uomaksi. Kuva on otettu jokivarren peltoalueen (kuvio 7) pohjoispäästä etelään. Jokilaakson itäpuolella on metsäinen kallioniemeke (kuvio 8), jonka länsirinteellä on sekä avokalliota että varttunutta kuusikkoa. Kuvion eteläpään kuusikko on tuoretta lehtoa, jonka kenttäkerroksessa vallitsevat käenkaali, valkovuokko, sinivuokko, kielo ja lehtotesma. Pensaskerroksessa on koiranheisiä. Lehtolaikun läpi kulkee sisemmäksi metsäalueelle johtava ajoura. 11

Kuva 7. Kuviojako: Nevaksenjoen laakso. Kuvion 8 keskiosa on puustoltaan varttuvaa, tuoreen lehtomaisen kankaan sekametsää. Länsi- ja pohjoisrinteellä on avokalliota ja matalaa, tiheää lehtipuustoa, mm. tuomia ja nuoria vaahteroita. Kuvion länsireunassa on ratsastusreitti, jonka vierestä on raivattu puustoa 5 10 metrin leveydeltä; metsänreuna on matalaa, tiheää lehtipuuvesaikkoa. Kalliolla on pieniä ketolaikkuja. Niiden ja pikkujyrkänteiden kasvilajistoon kuuluvat mm. isomaksaruoho, keltamo, haisukurjenpolvi, käenkaali, keto-orvokki, mäkitervakko ja nuokkuhelmikkä. Kuvion 8 avokalliot ovat kasvilajistoltaan selvitysalueen monipuolisimmat. Pellonlaiteelta kuvion länsireunasta on vuonna 2008 löydetty uhanalaista keltamataraa. Heinäkuussa 2013 kasvustoa ei todettu. Se on saattanut hävitä ratsastusreittiä levennettäessä. Joen länsipuolella on toinen, edellistä huomattavasti jyrkkärinteisempi ja korkeampi kallioniemeke (kuvio 9). Jyrkänteen pohjoispään ja länsirinteen tyvellä on pellonreunaan rajautuva kallionaluslehto, jonka kasvilajistoon kuuluvat mm. sinivuokko, valkovuokko, kielo, käenkaali, mustakonnanmarja ja taikinamarja. Puusto on raivattu pellonreunasta 5 10 metrin leveydeltä, ja huomattava osa kapeasta lehtokuviosta on tiheää, 2 3 metrin korkuista tuomi-koivupöheikköä. Pellonreunapuusto on raivattu myös kuviolle pohjoisesta työntyvän peltokielekkeen länsi- ja pohjoisreunasta. Kauempana pellonreunasta on kuusivaltaista lehtomaisen kankaan sekametsää. Kalliojyrkänne on enimmillään lähes kymmenen metrin korkuinen. Jyrkänne on niukkakasvinen ja sen lajisto on tyypillistä karuille kallioille, mm. mustikkaa, kallioimarretta ja metsälauhaa. Laella on melko vanhaa puoliavointa männikköä. Laki on laajalti jäkäläpeitteinen, myös kanervaa ja metsälauhaa on runsaasti. Kallion loiva itärinne on varttuvia kuusia, koivuja 12

ja haapoja kasvavaa sekametsää. Kenttäkerroksessa on lehtomaisen kankaan kasvillisuutta. Kalliojyrkänteen eteläpuolella on pellon perukasta lähtevä kaakkoon viettävä noro, jossa on vettä ilmeisesti vain keväisin. Noron ympäristö on varttuvaa, haapavaltaista metsää, jonka kasvilajistoon kuuluvat mm. valkovuokko, kielo, vuohenputki, käenkaali, mustakonnanmarja ja tesma. Pensaskerroksessa on tuomea ja vaahteroita. Noronvarsi lienee entistä pihamaata tai niittyä. 4.3 ITÄOSAN METSÄALUE Koko asemakaava-alueen itäosa jokilaaksosta Spjutsundintielle on loivapiirteistä, kallioista metsämaastoa, joka on tehokkaassa talouskäytössä. Alue on suurimmaksi osaksi nuorta, mäntyvaltaista metsää. Useimmat kallioiden väliset suojuotit on ojitettu. Puusto on laajoilla alueilla 10 15 metrin mittaista. Varttunutta puustoa on lähinnä Spjutsundintien varressa, paikoin alueen länsireunassa sekä laajimmilla kallioilla. Metsäalueen etelä- ja keskiosa (kuvio 10 kuvassa 8) on loivasti kumpuilevaa maastoa, josta suurin osa on varttuvaa, mäntyvaltaista puustoa. Kuusivaltaisempia aloja on lähinnä kallioiden välisissä soistumissa ja kuvion läpi johtavan metsäautotien pohjoispuolella. Suurin osa alueesta on 30 40-vuotiasta metsää, jonka puusto on 10 15 metrin korkuista. Puusto on paikoin tiheää, paikoin harvennettua. Laaja alue eteläpään männiköstä on harvennettu vuosi sitten. Kenttäkerros koostuu kuivahkon ja tuoreen kankaan lajistosta. Mäntyvaltaisilla aloilla kasvaa mm. puolukkaa, kangasmaitikka ja metsälauhaa, kuusivaltaisilla aloilla yleisimmin mustikkaa, kangasmaitikkaa ja metsäkastikkaa. Alueella ei todettu lehtokasvillisuutta, ja myös kallioiden välisten korpipainteiden lajisto oli niukkaravinteisille soistumille tyypillistä. Lähes kaikki korpikuviot on ojitettu ja niihin on hakkuun ja ojituksen jälkeen noussut nuori, tiheä koivuvaltainen puusto. Kallioiden avoimet laet tuovat vaihtelua muutoin yksipuoliseen metsäalueeseen. Niiden puustoa on säästetty hakkuissa. Kallioiden kasvillisuudessa vallitsevat puolukka, metsälauha, kangasmaikka, kanerva sekä poronjäkälät ja isohirvenjäkälä. Ravinteisuudesta kertova kasvilajisto puuttuu kokonaan. Metsäalueen keskellä on laajahko ala tiheää, nuorta, alle kymmenmetristä istutusmännikköä (kuvio 11). 13

Kuva 8. Kuviojako: Itäosan metsäalue. Metsäalueen länsireunassa golfkentälle johtavan tien eteläpuolella on muusta ympäristöstä erottuva korpi, jota reunustaa varttunut, mutta harvennettu lehtomaisen kankaan kuusikko (kuvio 12). Korven läpi on kaivettu aikanaan oja, mutta suon ominaispiirteet ovat säilyneet. Suurin osa suosta on metsäkortekorpea. Runsaimpia kasveja metsäkortteen lisäksi ovat kurjenjalka, suo-orvokki, rantamatara ja metsäalvejuuri. Suon eteläpäässä kasvaa erittäin järeä kuusi (ympärysmitta rinnankorkeudelta n. 280 cm). Alueen pohjoisreunassa on asuinrakennusten pihoihin rajoittuva kuvio, jonka puusto on pääosin hakattu (kuvio 13). Kuviolla kasvaa nuorta mäntyä ja koivua. Metsäautotien varrella on maa-ainesten kaatopaikka, johon on kulkeutunut mm. nokkosta, pelto-ohdaketta, kyläkarhiaista, keltamoa ja pujoa. Tien varressa kasvaa maa-aineksen mukana paikalle päätynyttä rehuvuohenhernettä. Lähellä Spjutsundintietä sijaitseva kostea notkelma (kuvio 14) on tiheästi ojitettu korpi, jonka järeä kuusikko (kannot jäljellä) on hakattu noin 20 vuotta sitten kokonaan paljaaksi. Metsäautotien varressa on jäljellä joitakin tervaleppiä, mutta muutoin kuvio on tiheää, nuorta hieskoivikkoa, jonka alla kasvaa harvakseltaan kuusia. Kenttäkerroksessa on mm. käenkaalia, suoorvokkia, oravanmarjaa, metsäkortetta ja lehtotesmaa. Spjutsundintietä reunustaa hyväkasvuinen tuoreen kankaan kuusikko, joka muuttuu kaakkoon päin kallioiseksi männiköksi (kuvio 15). Tienvarren kuusikko on valoisaa ja kenttäkerroksessa on erittäin runsaasti kangasmaitikkaa. Kauempana tiestä sijaitsevien männikkökumpareiden puusto on 40 50 vuoden ikäistä ja 18 metrin korkuista (kuva 9). Kenttäkerroksessa on tuoreen kankaan ja kuivahkon kankaan lajistoa, kuten mustikkaa, puolukkaa, 14

metsätähteä, vanamoa ja metsälauhaa. Kangasmaitikkaa ja metsämaitikkaa on runsaasti laajoilla alueilla. Kuva 9. Kumpuilevaa männikköä kuviolla 15. 5 PESIMÄLINNUSTO Selvitysalueella tehtiin pesintään viittaavia havaintoja 45 lintulajista (taulukko 1). Linnusto on metsälintuvaltainen. Runsaimpia lajeja olivat Etelä- Suomessa yleiset metsälinnut peippo, pajulintu, mustarastas, räkättirastas, punarinta, kirjosieppo ja talitiainen. Vähälukuisiin metsälintuihin kuuluivat idänuunilintu, kulorastas, käki, metso, tiltaltti ja pyy, jotka suosivat varttuneita havumetsäalueita. Nevas Gårdin kartanon ympäristön ja muiden rakennettujen alueiden linnustoon kuuluivat yleisten metsälintujen lisäksi mm. harakka, kottarainen, naakka, varpunen ja västäräkki. Nevaksenjoen uomasta tavattiin isokoskelo, rantasipi ja telkkä. Jokivarren ja pelto-ojien pensaikoissa esiintyivät mm. pensaskerttu ja vähälukuinen viitasirkkalintu. 15

Taulukko 1. Nevas Gårdin asemakaava-alueen lintulaskennoissa v. 2013 havaitut ja pesimälinnustoon kuuluviksi tulkitut lajit. 6.5. 25.5. 17.6. haarapääsky harakka harmaasieppo hernekerttu hippiäinen idänuunilintu isokoskelo keltasirkku kirjosieppo korppi kottarainen kulorastas kuusitiainen käki käpytikka laulurastas lehtokerttu leppälintu metso metsäkirvinen mustarastas naakka pajulintu 6.5. 25.5. 17.6. palokärki peippo pensaskerttu punakylkirastas punarinta pyy rantasipi rautiainen räkättirastas satakieli sepelkyyhky sinitiainen sirittäjä talitiainen telkkä tiltaltti töyhtötiainen varis varpunen vihervarpunen viitasirkkalintu västäräkki 5.1 HUOMIONARVOISET LINTULAJIT Selvitysalueella ei havaittu valtakunnallisesti uhanalaisia lintulajeja. Alueellisesti uhanalaisista (RT) lajeista tavattiin metso (ks. jäljempänä). Silmälläpidettävistä (NT) lajeista tavattiin isokoskelo ja rantasipi Nevaksenjoen uomasta. Isokoskelo saattoi olla muuttoaikainen levähtäjä, mutta rantasipejä ilmeisesti pesi uoman varrella kaksi paria; toinen selvitysalueen pohjoispäässä ja toinen eteläpäässä (kuva 10). Silmälläpidettävän sirittäjän reviirejä todettiin kolme kappaletta harvennetuissa, mänty koivu-sekametsissä. EY:n lintudirektiivin liitteen I lajeista havaittiin metso, palokärki ja pyy. Metsosta tehtiin kaksi havaintoa itäosan kalliometsämaastossa ja yksi havainto Storängarnan länsipuolella (kuva 10). Havainnot koskivat yksinäisiä lintuja. Metson soidinpaikkoja ei todettu; soidinpaikat saattavat sijaita selvitysalueen eteläpuolella, jossa on laaja alue metsolle hyvin sopivaa kallioista metsämaastoa. 16

Kuva 10. Silmälläpidettävien (siniset merkit), lintudirektiivin liitteen I lajien (ruskeat) ja muiden huomionarvoisten lintulajien (vihreät) havaintopaikat kesän 2013 lintulaskennoissa. Metso on myös alueellisesti uhanalainen (RT) laji Uudellamaalla. Palokärki havaittiin Nevaksen kartanon eteläpuolella ja kasvillisuusselvityksen yhteydessä myöhemmin kesällä asemakaava-alueen itäosassa. Palokärjen reviiri on laaja. Linnun mahdollinen pesäpaikka jäi epäselväksi. Lintulaskennoissa havaittiin pyypoikue Storängarnan länsipuolella. Lisäksi itäosan metsäalueelta löytyi pyyn jätöksiä useasta paikasta. Heinäkuussa pyy havaittiin korpinotkelmassa Storängsbergetin pohjoispuolella. Asemakaava-alueen itäosan metsäalueella saattaa elää useita pyypareja. Vuonna 2008 kaava-alueella oli myös pikkulepinkäisen ja kehrääjän reviiri (Faunatica 2008). Kumpaakaan näistä lintudirektiivin liitteessä I mainituista lajeista ei tavattu kesällä 2013. 5.2 LINNUILLE TÄRKEÄT ALUEET Huomionarvoisista lintulajeista tehdyt havainnot jakautuivat eri puolille selvitysaluetta. Alueelta ei ilmennyt pesimälinnustolle erityisen tärkeitä kohteita. Linnustollisesti monipuolisin alue on kartanon ympäristö laidunmaineen ja jokivarsineen. Vanhojen puiden, puistomaisten pihamaiden, pensaikkoisen jokivarren ja laidunalueiden säilyminen takaa monipuolisen lintulajiston. Myös selvitysalueen itäosan kallioinen metsäalue on merkittävä monille linnuille. Sen lajistoon kuuluivat mm. metso, pyy, käki ja kulorastas. 16

6 LIITO-ORAVA Nevas Gårdin asemakaava-alueelta ei löydetty merkkejä liito-oravan esiintymisestä. Huomattava osa alueesta on liito-oravalle huonosti sopivaa nuorta metsää tai kalliomaastoa. Selvitysalueen läheltä on tiedossa yksi liito-oravan elinympäristö, joka sijaitsee Nevaksen golfkentän itäpuolella (Routasuo 2012). Liito-oravaa ei tavattu myöskään keväällä 2008 Nevas Gårdin alueelta (Faunatica 2008). 7 LEPAKOT Selvitysalueella havaittiin kolme lepakkolajia, jotka olivat pohjanlepakko, viiksi- tai isoviiksisiippa (tulkittu yhdeksi lajiksi) sekä isolepakko. Lepakoista tehtiin kartoituskierrosten aikana noin 60 havaintoa. Tarkkaa yksilömäärää ei tiedetä, sillä sama lepakkoyksilö saattoi tulla havaituksi eri puolilla aluetta. Kaksi kolmasosaa havainnoista koski viiksi- tai isoviiksisiippoja ja kolmannes pohjanlepakoita. Suomessa yleisenä esiintyvää pohjanlepakkoa (Eptesicus nilssonii) tavattiin harvalukuisena koko alueella (kuva 11). Saalistavia yksilöitä liikkui Nevas gårdin pihapiirissä sekä puuttomien kallioalueiden päällä metsäalueilla. Pohjanlepakko viihtyy puoliavoimessa ympäristössä, myös rakennetussa ympäristössä ja jopa hakkuualueilla. Viiksi- ja isoviiksisiippa (Myotis brandtii ja M. mystacinus) suosivat pimeitä metsäalueita. Viiksi-/isoviiksisiippoja liikkui erityisesti Nevas gårdin lähimetsissä ja parin piharakennuksen ympärillä. Myös kartanon itäpuolisen jokilaakson kuusikkoinen rantametsä oli viiksisiippojen saalistusaluetta. Isolepakko (Nyctalus noctula) on Suomessa harvinainen laji, jota tavataan lähinnä rannikkoseuduilla lajin muuttoaikaan keväällä ja syksyllä. Isolepakot lentävät usein korkealla vapaassa ilmatilassa. Isolepakosta saatiin yksi passiiviseurantalaitteen rekisteröimä havainto aamuyöllä 31.7.2013. Havaittu yksilö oli todennäköisesti vain ohilentävä, joten isolepakkoa ole tarpeen ottaa huomioon alueen suunnittelussa. Rakennuksien tarkistuksessa ei tavattu yhtään selvää lepakoiden piilopaikkaa. Suurin osa rakennuksista on liian avoimia ollakseen lepakoille sopivia ja osassa oli koko ullakkotila otettu asuinkäyttöön. Yhdestä Nevas gårdin ulkorakennuksesta löytyi yksittäinen lepakon uloste, joten lepakko oli joskus käynyt rakennuksessa. Rakennus ei kuitenkaan ole luonnonsuojelulain tarkoittama lepakoiden lisääntymis- tai levähdyspaikka. Kartanon piha-alueella on vuonna 2006 todettu viiksi- tai isoviiksisiippojen käyttämä rakennus (Siivonen & Wermundsen 2006), mutta lähdeaineistosta ei selviä mikä rakennus oli kyseessä. 17

Kuva 11. Selvitysalueen lepakkohavainnot. Pisteet osoittavat havainnon paikkaa, yksilöitä saattoi olla useita pisteen kohdalla ja toisaalta osa pisteistä voi koskea samoja yksilöitä. 7.1 LEPAKOILLE TÄRKEÄT ALUEET Selvityksessä ei ilmennyt lepakoiden lisääntymis- ja levähdyspaikkoja. Tärkeitä ruokailualueita (arvoluokan II kohteita, ks. alaluku 3.3) selvitysalueelta todettiin kolme (kuva 12): Alue 1. Kaksi ulkorakennusta ja niiden välinen alue. Rakennusten ympärillä saalisti säännöllisesti muutamia viiksi-/isoviiksisiippoja. Alue 2. Nevaksenjoen laakson suojainen itäranta. Rantametsikössä saalisti muutamia viiksi-/isoviiksisiippoja. Alue 3. Kartanon pihamaan lounaispuolisen metsäalueen itäreuna. Metsikössä saalisti muutamia viiksi-/isoviiksisiippoja ja yksittäisiä pohjanlepakoita. Ulkopuolelle jäävä alue on joko liian avointa tai liian tiheää metsää siipoille. Muihin lepakoiden käyttämiin alueisiin (arvoluokan III kohteet) kuului selvitysalueen länsipään osittain harvennettu metsä, jossa saalisti muutama siippa (kuva 12). 18

Kuva 12. Lepakoille tärkeät alueet (numerot 1 4) Nevas Gårdin asemakaava-alueella. 7.2 JOHTOPÄÄTÖKSET JA SUOSITUKSET Kartoituksessa käytetyt menetelmät antavat luotettavan kuvan asemakaavaalueen lepakkolajistosta, lepakoiden runsauksista sekä tärkeistä saalistusalueista. Vaikka kaikkia siippoja ei pystytty lajilleen määrittämään, tarkkuus on ollut tarkoituksenmukainen kartoituksen tavoitteiden saavuttamiseksi. Lepakkohavainnot painottuivat Nevas Gårdin ympäristöön. Selvitysalueen itäinen metsäalue on suurelta osin voimakkaasti harvennettua metsää tai erittäin tiheää nuorta metsää. Kumpikaan luontotyyppi ei ole lepakoille erityisen sopivaa. Lepakoille paremmin sopivat metsälaikut ovat pieniä, eikä niissä esiintynyt lepakoita ympäröiviä alueita enemmän. Itäosan metsäalueen kehittäminen esimerkiksi asuinalueeksi ei merkittävästi heikennä lepakoiden suotuisaa suojelutasoa, koska lepakoita esiintyi vain vähän ja ympärillä on laajalti muita metsäalueita. Luokkaan II kuuluvat alueet Alue 1. Alueen (rajaus kuvassa 12) käyttö päiväsaikaan tai liikenne eivät heikennä alueen merkitystä lepakoille. Edellytykset alueen säilymiseksi lepakoille tärkeänä ovat: - rakennukset ja niiden lähellä olevat puut säilytetään, - aluetta ei valaista kesäaikaan (15.5. 31.8.). Alue 2. Alueen arvo lepakoille muodostuu suojaisesta rantametsiköstä. Alueen arvo säilyy, jos: 19

- metsikköä hoidetaan niin, että puuston tarjoama varjoisuus ja suojaisuus säilyvät, - tiealuetta jokiuoman kohdalla ei valaista kesäaikaan (15.5. 31.8.). Alue 3. Alueen arvo lepakoille johtuu väljähköstä, sopivasti aukkoisesta metsän rakenteesta. Siipat saalistivat mm. metsäkoneen tekemässä käytävässä muuten tiheässä metsässä. Alueen arvo lepakoille säilyy, jos - metsikköä hoidetaan niin, että puuston tarjoama varjoisuus ja suojaisuus säilyvät, - nuorta metsää ja vesakkoa harvennetaan ajoittain, jolloin lepakoiden saalistusmahdollisuudet paranevat. Luokkaan III kuuluva alue Alueen arvo lepakoille säilyy parhaiten, jos metsikkö säilyy väljähkönä. Virkistyskäyttö ei heikennä alueen arvoa lepakoille. Alueelle voidaan rakentaa polkuja, joita ei kuitenkaan tulisi valaista kesäaikaan (15.5. 31.8.). 8 KIRJOVERKKOPERHONEN Aikuisia kirjoverkkoperhosia havaittiin selvitysalueella kuusi yksilöä: kolme koirasta ja kolme naarasta. Huomionarvoista on, että ainoastaan yksi koiras tavattiin lajin elinympäristöksi aiemmin (Faunatica 2008) rajatulta alueelta selvitysalueen itäosasta. Muut koiraat sekä yksi naaraista löytyivät myös selvitysalueen itäosasta (kuva 13). Havaitut yksilöt olivat kaikki metsätien tai metsäpolun tai pienen metsäaukion reunoilla kuusivaltaisissa kohdissa, joissa kasvoi runsaasti metsämaitikkaa. Näiden itäosan yksilöiden lisäksi havaittiin yksi naaras Nevaksen jokivarren reunassa kasvavan koiranheisipensaan lehdillä istumassa (kuva 13). 8.1 SOVELTUVAT ELINYMPÄRISTÖT Faunatica (2008) on rajannut kirjoverkkoperhosen potentiaalisiksi elinympäristöiksi neljä kuviota, joiden rajausperusteena käytettiin kangasmaitikan (Melampyrum pratense) esiintymiä. Sen sijaan metsämaitikkaa (Melampyrum sylvaticum) kasvavia paikkoja ei tuolloin rajattu kirjoverkkoperhosen elinympäristöiksi. Uusien ravintokasvihavaintojen perusteella myös jälkimmäiset ovat lajin potentiaalisia elinympäristöjä. Kesän 2013 inventoinnin perusteella selvitysalueen itäosasta on syytä rajata Faunatican (2008) raportin kuvioiden 3 ja 4 lisäksi myös metsämaitikkaa runsaasti kasvavia harvapuustoisia kuvioita kirjoverkkoperhosen elinalueiksi. Näitä on neljä ja aiemmin rajattuja kangasmaitikkaa kasvavia kuvioita samoin neljä, joten kirjoverkkoperhoselle hyvin soveliaita metsäkuvioita on yhteensä kahdeksan (kuva 13). 20

Kuva 13. Kirjoverkkoperhosesta vuonna 2013 tehdyt havainnot (tähdet) ja lajille soveliaaksi arvioidut elinympäristöt (vihreät rasterit). Kuvioilla 1 4 kasvaa runsaasti kangasmaitikkaa ja kuvioilla 5 8 runsaasti metsämaitikkaa. Numeroimattomalla yhdeksännellä alueella kasvaa koiranheittä. Alueen länsiosasta aiemmin rajattuihin (Faunatica 2008) kangasmaitikkaa kasvaviin kuvioihin (numerot 1 ja 2) sekä itäosasta rajattuihin kuvioihin (numerot 3 ja 4) ei ole tarvetta esittää suuria muutoksia tai lisäyksiä. Metsämaitikkavaltaisista kuvioista kuvio 5 sijaitsee alueella kulkevan metsäautotien pohjoispuolella osin avohakatussa ja osin valoisassa kuusivaltaisessa kohdassa (kuva 14). Metsämaitikkaa on paikoin tiheänä ja yhtenäisenä kasvustona vähintäänkin satoja yksilöitä. Kuviolla havaittiin yksi kirjoverkkoperhoskoiras aivan tien reunasta. Kuvio 6 sijaitsee kuviota 5 vastapäätä metsäautotien eteläpuolella valoisassa, harvassa kuusikossa ja on tätä selvästi laajempi. Metsämaitikka muodostaa laajalti tiheitä ja yhtenäisiä kasvustoja. Kuviolla kasvaa useampia tuhansia metsämaitikoita. Kuvion alueella havaittiin yksi naaras harvassa kuusikossa. Kuvio 7 sijaitsee samalta metsäautotieltä etelään suuntautuvan haaran idänpuoleisella reunalla. Myös tällä kuviolla kasvaa vähintäänkin satoja metsämaitikoita. Paikalla havaittiin yksi kirjoverkkoperhoskoiras tien reunalla. Kuvio 8 sijaitsee metsäautotien varrella tien molemmin puolin; pääosa alueesta on tien eteläpuolella. Tien lounaispuolen kuusikossa polun reunassa havaittiin yksi ilmeisesti munintapuuhissa ollut naaras. Havaintopaikan metsä (kuva 15) oli kirjoverkkoperhoselle yllättävänkin sulkeutunut. Ainoa selvitysalueen länsiosassa havaittu aikuisyksilö (naaras) tavattiin Nevaksenjoen laakson reunasta Kvarnbergetin kallioalueen tyveltä paikasta 21

jossa kasvaa yksinäinen koiranheisi. Koiranheisiä kasvaa enemmänkin heti kaava-alueen ulkopuolella Kvarnbergetin ja Storängsbergetin rinteellä. Myös koiranheisi on kirjoverkkoperhosen toukan ravintokasvi, joten on hyvin todennäköistä, että kyseisellä alueella elää kirjoverkkoperhosen osapopulaatio, vaikka kumpaakaan maitikkalajia siellä ei näyttäisikään esiintyvän. Kuvat 14 ja 15. Kirjoverkkoperhosen elinympäristöä kuviolta 5 (ylempi kuva) ja kuviolta 8. Molemmissa paikoissa kasvaa runsaasti metsämaitikkaa. 22

8.2 ARVIO KIRJOVERKKOPERHOSEN ESIINTYMISESTÄ SELVITYSALUEELLA Ainakin selvitysalueen itäosassa elää kirjoverkkoperhosen populaatio. Esiintymä ei ole erityisen runsas, sillä niin Faunatican (2008) kuin kesän 2013 selvityksessäkin havaintomäärät jäivät alhaisiksi. Toisaalta tämä on varsin tyypillinen ja usein todettu piirre kirjoverkkoperhospopulaatioille (Selonen 1997). Varsinkin kuviot 3 7 (kuva 13) näyttäisivät kaikki olevan suhteellisen laajoja ja hyvälaatuisia kirjoverkkoperhosen elinympäristöjä. Selvitysalueen länsiosan tilanne on epäselvä, sillä yhtään lajin yksilöä ei löydetty kesällä 2008 tai tämän selvityksen yhteydessä lajin potentiaalisilta elinympäristölaikuilta. Varsinkin kuvio 2 vaikuttaa kuitenkin hyvälaatuiselta lajin elinympäristöltä. Kirjoverkkoperhonen on ns. metapopulaatiolaji, jolle on tyypillistä se, että lajin esiintymispaikat vaihtelevat vuodesta toiseen. Kirjoverkkoperhonen saattaa jonakin toisena vuonna hyvinkin esiintyä myös kuviolla 2, eikä täysin voida sulkea pois sitäkään, että niukkana esiintynyt osapopulaatio olisi jäänyt selvityksissä huomaamatta. Myös selvitysalueen länsiosan elinympäristölaikut on hyvä määritellä lajin esiintymispaikoiksi. Täsmällisemmän arvion tekoa hankaloittaa se, että kirjoverkkoperhosen esiintymisestä selvitysalueen lähialueilla ei tunneta riittävästi. Pintapuolisen tarkastelun perusteella lajille soveliasta elinympäristöä on ainakin Spjutsundintien reunamilla ja läheisillä kallioilla. Todennäköisesti kirjoverkkoperhosen esiintymä jatkuu selvitysalueen pohjois- ja itäpuolisille alueille. 8.3 MUIDEN HUOMIONARVOISTEN PERHOSLAJIEN ELINYMPÄRISTÖT Selvitysalueella ei havaittu kirjoverkkoperhosen lisäksi muita EY:n luontodirektiivin liitteessä IV(a) mainittuja perhoslajeja eikä erityisesti suojeltavia tai uhanalaisia perhoslajeja. Selvitysalueella ei arvioitu olevan niiden kannalta erityisen merkittäviä elinympäristöjä. Välittömästi selvitysalueen ulkopuolella Kvarnbergin ja Storängsbergetin lounaisrinteellä on sen sijaan luonnonsuojeluasetuksella erityisesti suojeltavaksi säädetyn toukokuusamahitukoin (Perittia obscurepunctella) potentiaalinen elinympäristö. Rinne on varsin paahteinen ja ravintokasvia (lehtokuusama) kasvaa kohtalaisen paljon. Alue on lajin tunnetun levinneisyysalueen sisällä; toukokuusamahitukoita on viime vuosinakin tavattu mm. Vantaalta ja Porvoosta. 9 ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET JA KASVILAJIT Nevas Gårdin asemakaava-alueella tai sen välittömässä läheisyydessä ei ole Natura 2000 -alueita, valtakunnallisten luonnonsuojeluohjelmien kohteita, luonnonsuojelualueita tai suojeltuja luontotyyppejä. Luontoselvityksessä ei todettu kohteita, jotka täyttäisivät luonnonsuojelulain mukaisten suojeltujen luontotyyppien kriteerit tai vesilain mukaisten suojeltujen pienvesien kriteerit. Alueella todettiin neljä kohdetta, jotka täyttävät metsälain mukaisten monimuotoisuuden kannalta erityisen tärkeiden elinympäristöjen kriteerit (kuva 16). Kohteet ovat puuntuotannollisesti vähätuottoisia kallioalueita 23

(kansikuva) ja jyrkänteiden alusmetsiä. Niistä pohjoisimmalla kasvaa jalopuita, mutta puusto ei ole alkuperäistä. Lehtokasvillisuutta on Nevaksenjoen laakson itärinteen alaosassa kuvioiden 7 ja 8 peltoihin rajoittuvissa reunoissa. Reunapuusto on hakattu joitakin vuosia sitten, eikä kapeaa, nyttemmin tiheään pensoittunutta lehtoreunusta ole tarkoituksenmukaista rajata metsälain 10 :n mukaisena rehevänä lehtolaikkuna. Selvitysalueelta tavattiin yksi vaarantunut (keltamatara) ja kaksi silmälläpidettävää kasvilajia (ahokissankäpälä ja ketoneilikka). Lajit ovat viime vuosikymmeninä nopeasti vähentyneitä ketojen ja matalakasvuisten niittyjen kasveja. Ahokissankäpälä kasvaa myös kuivahkoissa kangasmetsissä. Huomionarvoisten kasvilajien havaintopaikat keskittyivät tienpientareille ja tienvarsikedoille Nevaksen kartanon ympäristöön. Selvin keskittymä on Nevaksentien ja hevoslaitumen välissä sijaitseva niitty- ja ketoalue (kuva 17), joka tulisi säilyttää. Ketokasvillisuutta olisi mahdollista elvyttää niittämällä ja raivaamalla pensaita tai liittämällä alue osaksi länsipuolista hevoslaidunta. Kuva 16. Kallioalueet, jotka täyttävät metsälain 10 :n mukaisen erityisen tärkeän elinympäristön kriteerit. 24

Kuva 17. Huomionarvoisten kasvilajien löytöpaikat kesällä 2013. Keltainen piste = keltamatara, punainen piste = ketoneilikka, harmaa piste = ahokissankäpälä. Vihreällä viivalla on rajattu tienvarren keto- ja niittyalue, johon em. kasvilajien esiintymät keskittyvät. 10 LÄHTEET JA KIRJALLISUUS Faunatica Oy 2008: Sipoon Nevaksen kaava-alueen luontoselvitykset vuonna 2008. Julkaisematon selvitys. Koskimies, P. & Väisänen, R. A: 1988: Maalintujen kartoituslaskentaohjeet. Teoksessa: Koskimies, P. & Väisänen, R. A. (toim.): Linnustonseurannan havainnointiohjeet. 2. painos. Helsingin yliopiston eläinmuseo, Helsinki, ss. 58 70. Rassi, P., Hyvärinen, E., Juslén, A. & Mannerkoski, I. (toim.) 2010: Suomen lajien uhanalaisuus. Punainen kirja 2010. Ympäristöministeriö ja Suomen ympäristökeskus, Helsinki. 685 s. Raunio, A., Schulman, A. & Kontula, T. (toim.) 2008a: Suomen luontotyyppien uhanalaisuus Osa 1. Tulokset ja arvioinnin perusteet. Suomen ympäristö 8/2008:1 264. Raunio, A., Schulman, A. & Kontula, T. (toim.) 2008b: Suomen luontotyyppien uhanalaisuus Osa 2. Luontotyyppien kuvaukset. Suomen ympäristö 8/2008:1 572. Routasuo, P. 2012: Sipoon Nevas Gårdin asemakaava-alueen luontokohteet. Ympäristösuunnittelu Enviro Oy. Selonen, V. 1997: Kirjoverkkoperhosen (Euphydryas maturna) ja ratamoverkkoperhosen (Mellicta athalea) populaatiorakenne ja habitaattivalinta. Baptria 22:137 144. Sierla, L., Lammi, E., Mannila, J. & Nironen, M. 2004: Direktiivilajien huomioon ottaminen suunnittelussa. Suomen ympäristö 742:1 113. 25

Siivonen, Y. & Wermundsen, T. 2006: Sipoon lepakkokartoitus 2006. Julkaisematon selvitys. Söderman, T. 2003: Luontoselvitykset ja luontovaikutusten arviointi kaavoituksessa, YVA-menettelyssä ja Natura-arvioinnissa. Ympäristöopas 109:1 196 Ympäristösuunnittelu Enviro Oy 2003: Boin osayleiskaavan luontoselvitys. Julkaisematon selvitys, Sipoon kunta. Ympäristötutkimus Oy Metsätähti 1991: Etelä-Sipoon ja Hindsbyn luontokohdeselvitys. Sipoon kunta, ympäristönsuojelulautakunta. Julkaisu 1:1991. Ympäristötutkimus Yrjölä Oy 2006: Sipoon yleiskaava-alueiden luontoselvitykset. Julkaisematon selvitys, Sipoon kunta. 26