Tuomelan alueen ja Palomäen asemakaavaalueen luontotyyppiselvitys 2015

RAPORTTI 3.12.2015 Tuomelan alueen ja Palomäen asemakaavaalueen luontotyyppiselvitys 2015 Aapo Ahola Espoo 2015

1 Kannen kuva: Näkymä Tuomelan peltoalueen reunasta luontotyyppikuviolle B. (kuva: Aapo Ahola) Valokuvat: Karttakuvat: Pohjakartat ja ilmakuvat: Faunatica Oy Faunatica Oy Maanmittauslaitos Kirjoittaja: Aapo Ahola

2 Sisällysluettelo 1. JOHDANTO... 3 2. TULOKSET... 5 2.1. Tuomelan alue... 5 2.1. Palomäen asemakaava-alue... 10 2.3. Alueen soveltuvuus liito-oravalle... 12 3. JOHTOPÄÄTÖKSET JA SUOSITUKSET... 13 4. KIRJALLISUUS... 14 LIITE 1. Menetelmäkuvaus LIITE 2. Karttakuvat ilmakuvapohjalla

3 1. Johdanto Faunatica Oy toteutti syksyllä 2015 Tengbom Eriksson Architects Oy:n toimeksiannosta luontoselvityksen Kiteellä kahdella kaava-alueella (kuva 1): Tuomelan alueella (n. 60 ha) Palomäen asemakaava-alueella (n. 4 ha) Selvitysalueeseen eivät sisälly tiiviisti rakennetut tontit, piha-alueet yms. rakennetut alueet. Työ on ns. luontotyyppiselvitys, jossa inventoitiin alueelta luonnonsuojelulain ja vesilain mukaiset kohteet, metsälain erityisen tärkeät elinympäristöt sekä muut huomionarvoiset luontotyypit, elinympäristöt ja pistemäiset kohteet (isot puuyksilöt, geologiset erityiskohteet jne.). Ajankohta oli sen verran myöhäinen, että luontotyyppiselvityksen yhteydessä ei voitu tehdä varsinaista kasvillisuusselvitystä tai huomionarvoisten putkilokasvien inventointia. Lisäksi työn yhteydessä tehtiin liito-oravan esiselvitys, jossa arvioitiin varsinaisen liitooravaselvityksen tarve. Työn yhteydessä havainnoitiin kaikkien eliöryhmien huomionarvoista lajistoa ja erityisesti EU:n luontodirektiivissä erityisesti suojeltaville lajeille mahdollisesti soveltuvia elinympäristöjä. Maastotyöt toteutti FM (kasvibiologia) Aapo Ahola 4. 5.10.2015. Tarkempi menetelmäkuvaus on liitteessä 1. Tässä raportissa esitetään maastoselvityksen keskeiset tulokset sekä niiden perusteella tehdyt tulkinnat alueen arvokkaista luontotyyppikohteista ja suositukset niiden huomioimisesta maankäytössä.

4 Kuva 1. Selvitysalue ja sen ympäristössä olevat suojeluarvoja sisältävät alueet: luonnonsuojelualueet, suojeluohjelma-alueet ja pohjavesialueet.

5 2. Tulokset 2.1. Tuomelan alue Selvitysalueesta suurin osa on luontoarvoiltaan tavanomaista. Alueen teiden, polkujen, piennarten, peltojen ja pihapiirien luontoarvoissa ei havaittu tavallisuudesta poikkeavaa. Myöskään valtaosaan metsäalueesta ei sisälly huomionarvoisia luontotyyppikohteita. Metsät ovat kauttaaltaan intensiivisessä talouskäytössä, ja painanteisiin jäävät pienet kosteikot ovat pääosin vesioloiltaan selvästi muuttuneita vanhojen ojitusten ja kaivantojen vuoksi (poikkeuksena kuitenkin luontotyyppikuvio A). Alue kuuluu niin sanottuun Keski-Karjalan lehtokeskuksen alueeseen, ja yleisesti ottaen luontotyypeissä on runsaasti lehtoisia piirteitä. Luontoarvoiltaan erityisiä, yleistasoa rehevämpiä tai muuten luontoarvoiltaan huomionarvoisia lehtokuvioita ei kuitenkaan juuri löytynyt (poikkeuksena luontotyyppikuvio C). Erityisesti alueen pohjois- ja luoteiskolkassa on ravinteisia metsätyyppejä; tämä alue on tasaikäistä, puustoltaan n. 40-vuotiasta lehdon varhaista sukkessiovaihetta (alue on tätä ennen ollut viljelyskäytössä). Tällä alueella on mm. runsaasti käenkaalia (Oxalis acetosella) ja vuohenputkea (Aegopodium podagraria). Lisäksi luontotyyppikuvion A itä- ja kaakkoispuolella on keskiravinteista suota tai pikemmin soistumaa, joka lienee alun perin ollut ruohoista korpea, mutta tämä alue on ojitusten ja metsänkäsittelyn myötä muuttunut varsin epäluonnontilaiseksi. Kenttäkerroksessa runsaita ovat mm. käenkaali ja saniaiset metsäalvejuuri (Dryopteris carthusiana), hiirenporras (Athyrium filix-femina) ja korpi-imarre (Phegopteris connectilis). Tästä edelleen etelään päin kohti Metsäpellon tilaa oleva alue on selvitysalueen kaikkein rehevintä (lehtoisinta) osaa, mutta tämä alue on hyvin epäluonnontilaista, ekologisesti häiriintynyttä ja puustoltaan nuorta. Huomionarvoiset luontotyypit Luontoarvoiltaan tavanomaisten kuvioiden lisäksi alueella on kolme paikallisesti jossain määrin arvokasta, pienialaista kuviota. Lainsäädännössä mainittuja luontotyyppikohteita ovat luontotyyppikuviot A ja C, joita voidaan pitää metsälain 10 mukaisina erityisen tärkeinä elinympäristöinä. Metsälain mukaan tällaisia kohteita saa metsätaloudessa käsitellä vain niin, että niiden ominaispiirteet säilyvät. Paikallisesti luonnon monimuotoisuudelle arvokas kohde on lisäksi luontotyyppikuvio B, joka on pellon reunassa voimakkailta hakkuilta säästynyt, runsaasti vanhaa puustoa sisältävä lehtoinen metsäkaistale. Luontotyyppikuvioiden rajaukset käyvät ilmi kartasta (kuva 2 ja ilmakuva liitteessä 2). Paikallisesti arvokkaiden luontotyyppikuvioiden tiedot on esitetty jäljempänä tässä luvussa omina tietolaatikkoinaan.

6 Kuva 2. Huomionarvoiset luontotyyppikuviot ja pistemäiset kohteet Tuomelan selvitysalueella. Huomionarvoiset pistemäiset esiintymät Huomionarvoisiin kohteisiin lukeutuu muutamia erityisen kookkaita puuyksilöitä (yleisesti ottaen tämä tarkoittaa rinnankorkeusläpimitaltaan yli 60 cm paksuja havupuita ja yli 50 cm paksuja lehtipuita). Näiden pistemäisten kohteiden sijainnit ja muut tiedot käyvät ilmi kartasta (kuva 2) ja taulukosta 1. Alueen järein mänty (piste 1) on rauhoitettu luonnonsuojelulain nojalla, ja rauhoitettu puu näkyy myös peruskartalla. Alueella on useita esiintymiä haitallisia vieraslajeja jättipalsamia (Impatiens glandulifera) peltojen ja teiden reunamilla ja reunametsissä. Tämän erityisen haitallisen vieraslajin (Maa- ja metsätalousministeriö 2012) torjumiseen ja leviämisen ehkäisemiseen tulisi kiinnittää huomiota maankäytössä. Laji voi hyötyä rakentamisaikaisista muutoksista ja levittäytyä yhä tehokkaammin, ellei asiaan kiinnitetä huomiota.

7 Kuvion tunnus Arvotekijät Luontotyypit Kuvaus Pinta-ala Arvoluokka A Metsälain 10 mukainen erityisen tärkeä elinympäristö (vähäpuustoiset suot), muu arvokas elinympäristö (korvet) Varsinainen saraneva (VSN), valtakunnallisesti säilyvä (LC), Etelä-Suomessa vaarantunut (VU) luontotyyppi Mustikkakangaskorpi (MKgK), valtakunnallisesti vaarantunut (VU) luontotyyppi Pieni, keskeltä puuton nevalaikku vaihettuu ympäröiväksi korveksi, joka edelleen vaihettuu ympäröivään lehtomaiseen ja tuoreeseen kankaaseen. Kohde on säilynyt puustoltaan ja ominaispiirteiltään luonnontilaisen kaltaisena. Suon itäpäähän ulottuu pieni, vanha oja, mutta sen vaikutus on erittäin heikko, joten vesitalous on luonnontilaisen kaltainen. Nevaosa on keskeltä varsinaista saranevaa (VSN), joka vaihettuu puustoisen välimuodon kautta reunan korpeen. Saranevan valtalajeja ovat pullosara (Carex rostrata) ja luhtasara (C. vesicaria). Reunan korpi on päätyypiltään mustikkakangaskorpea (MKgK), jonka puusto on eri-ikäisrakenteista ja luonnontilaisen kaltaista mänty-kuusi-koivu-sekapuustoa. Pohjalla on korpirahkasammalta (Sphagnum girgensohnii) ja korpikarhunsammalta (Polytrichum commune), normaalin mustikkakorpi- ja kangasmetsälajiston ohella on paikoin ruohoisuutta ja mm. tähtisaraa (Carex echinata). 0,41 ha III (paikallisesti arvokas)

8 Kuvion tunnus Arvotekijät Luontotyypit Kuvaus Pinta-ala Arvoluokka B Luonnon monimuotoisuudelle arvokas alue (vanha metsä) Vanhat mäntyvaltaiset lehtomaiset kankaat, valtakunnallisesti vaarantunut (VU) luontotyyppi Peltoon rajautuva kuvio on huomionarvoinen etenkin huomattavan vanhan, järeän mänty- ja koivupuuston vuoksi. Kuviolla on useita rinnankorkeusläpimitaltaan 65 75 cm paksuja puita (pääosin mäntyä, mutta myös koivua), ja ylispuustona olevan männikön keskiläpimittakin on peräti n. 40 cm. Aluspuusto on monilajista: haapaa (Populus tremula), kuusta (Picea abies), tuomea (Prunus padus) ja pihlajaa (Sorbus aucuparia). Lahopuuta on jonkin verran: muutamia järeitä koivumaapuita sekä ränsistyneitä, jo lahoavia pystypuita. Pensaista tavataan koiranheittä (Viburnum opulus). Kenttäkerroksessa lajistoa ovat mustikka (Vaccinium myrtillus), puolukka (Vaccinium vitis-idaea), käenkaali, metsäalvejuuri, ahomansikka (Fragaria vesca) ja kultapiisku (Solidago virgaurea). 0,32 ha III (paikallisesti arvokas) Kuvion tunnus Arvotekijät Luontotyypit C Metsälain 10 mukainen erityisen tärkeä elinympäristö (rehevät lehtolaikut) Tuoreet keskiravinteiset lehdot, valtakunnallisesti vaarantunut (VU) luontotyyppi

9 Kuvaus Pinta-ala Arvoluokka Haapavaltainen keskiravinteinen lehto on alueen ainoa lehtokuvio, joka voidaan puustonsa rakenteen puolesta lukea luonnontilaisen kaltaiseksi metsälakikohteiden yhteydessä käytetyllä tavalla (ks. Meriluoto & Soininen 2002). Siten kuvion voi lukea metsälakikohteeksi. Puusto on lähes kauttaaltaan haapavaltaista. Haavat ovat jo iäkkäitä, mutteivät kuitenkaan vielä vanhoja, eikä niissä havaittu selviä koloja. Keskiravinteisen lehdon kasvillisuudessa esiintyvät mm. käenkaali, ojakellukka (Geum rivale), metsäalvejuuri, näsiä (Daphne mezereum), koiranheisi, nurmilauha (Deschampsia cespitosa), ahomansikka ja punaherukka (Ribes rubrum -ryhmä). Ympäristössä kuvion ulkopuolella on kulttuurivaikutuksesta kertovia viljelyjäänteitä ja -karkulaisia, mm. tarhaomenapuu (Malus domestica), humala (Humulus lupulus, istutusperäinen) ja jättipalsami (Impatiens glandulifera). 0,13 ha III (paikallisesti arvokas) Taulukko 1. Selvitysalueella havaitut huomionarvoiset pistemäiset kohteet. Piste Kohde Tyyppi 1 Esiintymä 1 Iso mänty PUU Rauhoitettu, merkitty peruskarttaan; puun läpimitta 93 cm 2 Iso mänty ja iso koivu PUU Läpimitat mänty 75 cm ja koivu 60 cm 3 Iso mänty PUU Läpimitta 75 cm; puun ympärillä romuläjä 4 Kaksi isoa lehtikuusta PUU Kaksi puuta 5 m etäisyydellä toisistaan; läpimitat n. 70 cm 1) PUU = iso puuyksilö; puuyksilöiden kohdalla on ilmoitettu puun läpimitta rinnan korkeudella (dbh)

10 2.1. Palomäen asemakaava-alue Selvitysalue on taajama-alueen lomaan jäävä, virkistyskäytössä oleva metsäinen mäki, jonka puustoa on hoidettu ns. kaupunkimetsänä, vanhoja puuyksilöitä säästäen. Niinpä alue on yleisesti ottaen puustoltaan melko iäkästä, monin paikoin ylispuusto on jo ylittänyt taloudellisen uudistusiän. Metsän puustorakenne ja muut ominaispiirteet ovat kuitenkin hyvin talousmetsämäiset, eikä esim. lahopuuta käytännössä ole. Luontotyypiltään alue on enimmäkseen lehtomaista kangasta. Alueella on yksi paikallisesti arvokas, ympäristöstään erottuva lehtolaikku, joka on kuvattu alla tarkemmin (luontotyyppikuvio D). Luontotyyppikuvion rajaus käy ilmi kartasta (kuva 3). Huomionarvoiset pistemäiset esiintymät Alueella ei havaittu kartoituksen kohteena olleita erityisiä pistemäisiä luontokohteita. Asemakaava-alueen eteläosassa vesitornin länsipuolella metsä on iäkästä ja siinä on useita rinnankorkeusläpimitaltaan 55 60 cm olevia mäntyjä, mutta mikään puista ei kuitenkaan ole niin huomattavan järeä, että niitä olisi erityisinä puuyksilöinä tarpeen varjella. Kuvion tunnus Arvotekijät Luontotyypit Kuvaus Pinta-ala Arvoluokka D Muu arvokas elinympäristö (keskiravinteinen tuore ja kostea lehto) Tuoreet keskiravinteiset lehdot, valtakunnallisesti vaarantunut (VU) luontotyyppi Kosteat keskiravinteiset lehdot, valtakunnallisesti silmälläpidettävä (NT) luontotyyppi Lehtojuotti alkaa ylhäällä läheltä mäen harjalla kulkevaa tietä, ja kuvio levenee alaspäin kohti alhaalla kulkevaa Laatokantietä. Tyypiltään kuvio on keskiravinteista lehtoa, jonka keskiosa on kosteaa, suursaniaisvaltaista. Kuviolla on havaittavissa tihkupintaisuutta, jota kuvastaa mm. huopaohdakkeen (Cirsium helenioides) runsaus. Puusto on lajistoltaan monipuolista: mäntyä, kuusta, pihlajaa, harmaaleppää, hieskoivua ja raitaa. Pensaista tavataan korpipaatsamaa (Rhamnus frangula). Pienpuustoa on jonkin verran raivattu, mutta puuston rakenteessa on kuitenkin luonnollista monipuolisuutta. Ominaispiirteiltään lehto ei kuitenkaan ole luonnontilaisen kaltainen eikä siten metsälain erityisen tärkeä elinympäristö. Sananjalka (Pteridium aquilinum) on jonkin verran vallannut alaa kenttäkerroksessa. Muita lajeja ovat mm. hiirenporras (Athyrium filix-femina), karhunputki (Angelica sylvestris), käenkaali (Oxalis acetosella), nurmilauha (Deschampsia cespitosa), ahomansikka (Fragaria vesca), hoikkanurmikka (Poa angustifolia) ja isomyyränsammal (Atrichum undulatum). 0,15 ha III (paikallisesti arvokas)

11

12 Kuva 3. Huomionarvoiset luontotyyppikuviot Palomäen selvitysalueella. 2.3. Alueen soveltuvuus liito-oravalle Kartoituksessa käytiin läpi alueiden metsäkuviot arvioiden niiden sopivuus liito-oravalle (luokat 1 4, ks. liite 1). Luokan 1 metsäkuvio on liito-oravalle erittäin hyvin soveltuva ja luokan 4 metsäkuvio ei sovellu edes liito-oravan liikkumisympäristöksi. Alueiden metsäkuvioissa on vain niukasti liito-oravalle hyvin soveltuvia kuvioita. Kolopuita ja ruokailupuiksi hyvin soveltuvia iäkkäitä haapoja on hyvin niukasti, ja kuusivaltaista iäkästä metsää tuskin lainkaan. Alueilla on vain yksi pieni kuvio (Tuomelan pohjoisosan luontotyyppikuvio C), jolla voisi olla jonkinlaista erityistä merkitystä liitooravalle. Tämän eristyneen kuvion haavoissa ei kuitenkaan havaittu koloja, eikä ympäristössä ole liito-oravan suosimaa kuusivaltaista iäkästä metsää. Kaiken kaikkiaan selvitysalueilla ei mitä todennäköisimmin ole merkitystä liito-oravan elinpiirin ydinalueina, eikä alueilta ole tarpeen selvittää liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikkoja.

13 3. Johtopäätökset ja suositukset Suosittelemme, että kummallakin asemakaava-alueella paikallisesti arvokkaat luontotyyppikohteet (kuviot A D) sekä huomionarvoiset isot puuyksilöt Tuomelan alueella (pisteet 1 4) säilytetään maankäytön suunnittelussa, jos se on suinkin mahdollista. Kohteiden luonnontilaisuutta tulee tukea jättämällä niiden ympärille jonkin verran suojavyöhykettä, ja kohteiden vesitalous tulee säilyttää ennallaan. Alueella ei esiselvityksen perusteella mitä todennäköisimmin ole erityistä merkitystä liitooravan elinympäristönä, joten varsinaisen liito-oravaselvityksen tekeminen ei ole tarpeen.

14 4. Kirjallisuus BirdLife Suomi 2013: Lintudirektiivin liitteen I Suomessa säännöllisesti tavattavat lajit. [http://www.birdlife.fi/suojelu/lainsaadanto/lintudirektiivi-lajit.shtml] viitattu 28.8.2014. Hämet-Ahti, L., Suominen, J., Ulvinen, T. ja Uotila, P. (toim.) 1998: Retkeilykasvio. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki. 4. täysin uudistettu painos. Luonnonsuojeluasetus 1997/2005: 14.2.1997 annettu luonnonsuojeluasetus (160/1997) ja sen 17.11.2005 annettu muutos (913/2005) [http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/1997/19970160; http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2005/20050913]. Luonnonsuojelulaki 1996: 20.12.2006 annettu luonnonsuojelulaki (1096/1996) [http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/1996/19961096] ja luonnonsuojelulain perustelut (HE 79/1996) [http://www.finlex.fi/fi/esitykset/he/1996/19960079]. Maa- ja metsätalousministeriö 2012: Kansallinen vieraslajistrategia. Maa- ja metsätalousministeriö, Helsinki. Metsälaki 1996: 12.12.1996 annettu metsälaki (1093/1996), [http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1996/19961093], laki metsälain muuttamisesta 1085/2013 20.12.2013 [http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2013/20131085] ja metsälain perustelut (HE 63/1996) [http://www.finlex.fi/fi/esitykset/he/1996/19960063]. Meriluoto, M. ja Soininen, T. 2002: Metsäluonnon arvokkaat elinympäristöt. Metsälehti Kustannus, Helsinki. 2. painos. Ohtonen, A., Lyytikäinen, V., Vuori, K.-M., Wahlgren, A. & Lahtinen, J. 2005: Pienvesien suojelu metsätaloudessa. Suomen ympäristö 727, Pohjois-Karjalan ympäristökeskus, Joensuu. Pääkkönen, P. & Alanen, A. 2000. Luonnonsuojelulain luontotyyppien inventointiohje. Suomen ympäristökeskuksen moniste 188. Suomen ympäristökeskus, Helsinki. Rassi, P., Alanen, A., Kanerva, T. ja Mannerkoski, I. (toim.) 2001: Suomen lajien uhanalaisuus 2000. Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus, Helsinki. Rassi, P., Hyvärinen, E., Juslén, A. ja Mannerkoski, I. (toim.) 2010: Suomen lajien uhanalaisuus Punainen kirja 2010. Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus, Helsinki. Raunio A., Schulman A. ja Kontula T. (toim.) 2008: Suomen luontotyyppien uhanalaisuus Osa 2. Suomen ympäristökeskus, Helsinki. Solonen, T., Lehikoinen, A. & Lammi, E. (toim.) 2010. Uudenmaan linnusto Helsingin Seudun Lintutieteellinen Yhdistys Tringa, Helsinki. Söderman, T. 2003: Luontoselvitykset ja luontovaikutusten arviointi kaavoituksessa, YVA-menettelyssä ja Natura-arvioinnissa. Ympäristöopas 109, Suomen ympäristökeskus., Helsinki. Vesilaki 2011: 27.5.2011 annettu vesilaki (587/2011) [http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2011/20110587]. Ympäristöhallinto 2014a: Tiedot suojeluohjelma-alueista, Natura-alueista, yksityismaiden ja valtion maiden luonnonsuojelualueista, arvokkaista kallioalueista ja pohjavesialueista OIVA-tietopalvelussa. Sähköinen ladattava paikkatietoaineisto. [http://www.ymparisto.fi/oiva; tiedot haettu 30.4.2015]

15 Ympäristöministeriö 2013a: Alueellisesti uhanalaisista lajeista. Internet-sivut, [http://www.ymparisto.fi/fi- FI/Luonto/Lajit/Uhanalaiset_lajit/Suomen_lajien_punainen_lista_2010/Alueellisesti_uhanalaisista_lajeist a], viitattu 17.9.2015. Ympäristöministeriö 2013b: Luonto- ja lintudirektiivin lajit. Internet-sivut, [http://www.ymparisto.fi/fi- FI/Luonto/Lajit/Luonto_ja_lintudirektiivien_lajit], viitattu 17.9.2015. Ympäristöministeriö 2013c: Rauhoitetut lajit. Internet-sivut, [http://www.ymparisto.fi/fi- FI/Luonto/Lajit/Rauhoitetut_lajit], viitattu 17.9.2015. Ympäristöministeriö 2013d: Kansainväliset vastuulajit. Internet-sivut, [http://www.ymparisto.fi/fi- FI/Luonto/Lajit/Uhanalaiset_lajit/Kansainvaliset_vastuulajit], viitattu 17.9.2015.

16 Liite 1. Menetelmäkuvaus Esityöt Tämän selvityksen lähtötietoina olivat seuraavat aineistot: Kartta-aineistot ja ilmakuvat Ympäristöhallinon Hertta-tietokannan tiedot uhanalaisista ja muista huomionarvoisista lajeista sekä Luonnontieteellisen keskusmuseon Kastikkatietokanta, joista ei löytynyt selvitysaluetta koskevia tietoja. Tiedot luonnonsuojelualueista Tiedot suojeluohjelma-alueista: soidensuojeluohjelma lintuvesiensuojeluohjelma harjujensuojeluohjelma lehtojensuojeluohjelma rantojensuojeluohjelma vanhojen metsien suojeluohjelma Natura 2000 -verkosto Tietoja on käytetty sekä 1) maastotöiden tukena että 2) raportointivaiheessa yksittäisten luontokohteiden luontoarvojen arvioinnissa, luontoarvoihin kohdistuvien mahdollisten vaikutusten arvioinnissa ja kohderajauksissa. Luontotyyppi- ja kasvillisuusselvitys Työn tavoitteena oli paikantaa seuraavat kohteet: Luonnonsuojelulain mukaiset luontotyypit (Luonnonsuojelulaki 1996, Luonnonsuojeluasetus 1997/2005, Pääkkönen & Alanen 2000) Metsälain mukaiset erityisen tärkeät elinympäristöt (Metsäasetus 1996, Metsälaki 1996, Laki metsälain muuttamisesta 2013, Meriluoto & Soininen 2002) Vesilain mukaiset suojeltavat kohteet (Ohtonen ym. 2005, Vesilaki 2011) Muut huomionarvoiset luontotyypit, erityiset luontoarvot ja luonnon monimuotoisuuden kannalta tärkeät alueet (esim. runsaasti lahopuuta sisältävät kohteet), muilla tavoilla arvokkaat luontokohteet (mm. Raunio ym. 2008) sekä muuten huomioitavat luontoalueet (esim. kulutukselle herkät alueet) Lisäksi työssä arvioitiin alueen elinympäristöjen merkitystä asemakaavoituksen kannalta luontodirektiivin lajeille, joita alueella voisi esiintyä, erityisesti liito-oravalle (ks. alempana). Myös alueen elinympäristöjen potentiaalia muulle huomionarvoiselle lajistolle tarkasteltiin. Työssä noudatettiin soveltuvin osin mm. teosten Pääkkönen & Alanen (2000), Meriluoto & Soininen (2002) ja Söderman (2003) ohjeistuksia ja määrittelyjä huomioitavista luontoarvoista.

17 Maastotyön ja raportoinnin teki FM (kasvibiologia) Aapo Ahola. Maastokartoitus tehtiin 4. 5.10.2015. Kartoituksessa selvitysalue kierrettiin jalan kattavasti läpi kasvillisuutta ja elinympäristöjä havainnoiden. Pihapiirit ja muut vastaavat rakennetut tai selvästi hoidetut alueet eivät pääsääntöisesti sisältyneet kartoitukseen. Yllä lueteltujen kohteiden sijainnit rajattiin maastossa tarkasti kartalle. Paikannuksessa käytettiin apuna tarkkuus-gps-laitetta (Trimble GeoXH 6000). GPS-mittauksille tehtiin jälkikorjaus, jonka jälkeen päästiin yleensä 1,0 m tarkkuuteen ja korkean, peittävän puuston alueillakin yleensä 0,7 2,0 m tarkkuuteen. Kunkin luontotyyppikuvion kasvillisuus ja kasvilajisto, puuston rakennepiirteet, lahopuusto sekä muut ominaispiirteet kirjattiin kattavasti maastolomakkeelle. Kasvilajit määritettiin paikan päällä. Kohteet valokuvattiin. Maastotyön aikana havainnoitiin kaikkien eliöryhmien huomionarvoista lajistoa, joista tehdyt havainnot kirjattiin, paikannettiin tarvittaessa GPS-laitteella ja merkittiin kartalle. Ajankohta oli tyydyttävä luontotyyppikartoituksen tekemiseen, sillä kasvillisuuden pääpiirteet ja kohtalaisen iso osa putkilokasvilajistosta olivat vielä hyvin näkyvissä. Sää kartoitusaikana oli hyvä. Paikkatiedon ja kartta-aineiston käsittely tehtiin Esri ArcGis 10.2 -ohjelmistolla; rajauksien tekemisessä ja tulkinnoissa apuna käytettiin tarvittaessa myös ilmakuvatarkastelua (pohjakartat ja ilmakuvat: Maanmittauslaitos). Huomionarvoisista luontotyyppikuvioista laadittiin tekstimuotoinen kuvaus, jossa kerrotaan, mikäli kyseessä on jonkin lain määritelmien mukainen kuvio, sekä raportoidaan luontoarvoihin vaikuttavista tekijöistä, ominaispiirteistä ja kasvilajistosta. Luontotyyppikuviot luokiteltiin arvoluokkiin niiden luonnonsuojelullisen arvon perusteella: Luokka I (huomattavan arvokas): Alueellisesti huomattavan merkittävä tai jopa valtakunnallisesti merkittävä kohde. Harvinaista lajistoa ja/tai luontotyyppejä. Luontoarvot eivät merkittävästi heikentyneet. Luokka II (arvokas): Alueellisesti merkittävä tai paikallisesti huomattavan merkittävä kohde. Luontoarvot eivät merkittävästi heikentyneet. Luokka III (kohtalaisen arvokas): Joitakin (tai joskus runsaastikin) paikallisesti merkittäviä luontoarvoja, luontoarvot korkeintaan hieman heikentyneet. Myös alueellisesti merkittäviä luontoarvoja voi olla, mutta tällöin luonnontila on selvästi heikentynyt. Luokka IV (ei merkittävä): Vain niukasti luontoarvoja; kohde ei juuri erotu edukseen ympäröivästä alueesta. Luonnontila selvästi heikentynyt. Luokka III on jaettu alaluokkiin III-, III ja III+ kohteen merkittävyyden perusteella. Luokan IV kohteita ei tavallisesti esitellä raportissa, eikä niiden perusteella esitetä suosituksia maankäytölle.

18 Liito-oravan esiselvitys Maastotyönä arvioitiin kunkin metsäkuvion soveltuvuus liito-oravalle. Havaintojen perusteella kuviot jaettiin neljään luokkaan: Luokka 1 (Soveltuu erittäin hyvin liito-oravalle): Metsikkö täyttää liito-oravan kannalta kaikki vaatimukset. Metsäkuviot ovat yleensä varttuneita kuusivaltaisia sekametsiä, joissa sekapuina on haapaa ja koivua. Alueella on kolopuita tai muita liito-oravalle sopivia pesäpaikkoja. Metsätaloudessa nämä metsiköt luokitellaan uudistuskypsiksi. Metsäkuvio voi kuulla luokkaan 4 vaikka havaintoja liito-oravasta ei tehty. Luokka 2 (Soveltuu liito-oravalle): Metsä on puustoltaan pääasiassa liito-oravalle soveltuva, mutta usein iältään vielä nuori. Sopivat kolopuut puuttuvat tai mahdollisten ruokapuiden osuus on pieni. Esimerkiksi varttuneet kasvatusmetsät kuuluvat tähän luokkaan. Luokka 3 (Liikkumisympäristö): Puuston korkeus on yli 10 m. Metsän rakenne on sellainen, että se ei sovellu liito-oravan lisääntymispaikaksi. Puusto voi olla vielä liian nuorta tai puulajit ovat liito-oravalle sopimattomia. Luokkaan kuuluvat nuoret kasvatusmetsät, nuoret ja varttuneet puhtaat männiköt sekä kuusimetsät, joista ei löydy liito-oravalle sopivia kolo- tai ruokailupuita. Luokka 4 (Sopimaton liito-oravalle): Puuton, liito-oravalle täysin sopimaton alue. Eläin ei pysty liikkumaan alueella. Tähän luokkaan kuuluvat avohakkuut, nuoret alle 10-metriset taimikot, vesistöt, pellot ja rakennettu maa. Luokkien 1 3 kuvioista merkittiin muistiin pääpuulaji, muut puulajit, pääpuulajin keskimääräinen halkaisija rinnan korkeudelta ja muiden puulajien keskimääräinen halkaisija rinnan korkeudelta (dbh) (ks. liite 3). Keskimääräisen rinnankorkeusläpimitan arvioinnissa keskityttiin ylimmän latvuskerroksen muodostavaan ns. valtapuustoon. Läpimitat ovat suuntaa-antavia apuvälineitä myöhempää tulkintaa varten.

19 Liite 2. Karttakuvat ilmakuvapohjalla Kuva 2.1. Huomionarvoiset luontotyyppikuviot ja pistemäiset kohteet Tuomelan selvitysalueella.

20 Kuva 2.1. Huomionarvoiset luontotyyppikuviot ja pistemäiset kohteet Palomäen selvitysalueella.

Lansantie 3 D 02610 Espoo http://www.faunatica.fi/ Marko Nieminen Dosentti, toimitusjohtaja p. 0400 628 328 marko.nieminen@faunatica.fi Kari Nupponen FM, projektipäällikkö p. 0400 333 688 kari.nupponen@faunatica.fi Aapo Ahola FM, tutkimussuunnittelija p. 050 562 2751 aapo.ahola@faunatica.fi Elina Manninen FM, tutkimussuunnittelija p. 050 538 4777 elina.manninen@faunatica.fi