Raportti Kinnulan Hautakankaan tuulivoima-alueen pöllöselvitys 2015

Transkriptio

1 Raportti Kinnulan Hautakankaan tuulivoima-alueen pöllöselvitys 2015 Espoo 2015

2 1 Kannen kuva: Valokuvat: Karttakuvat: Pohjakartat ja ilmakuvat: Kirjoittaja: Toimittaja: Kiitokset: Matti Sissonen Faunatica Oy Faunatica Oy Maanmittauslaitos Matti Sissonen Elina Manninen Kalle Sivill (Winda Power Oy)

3 2 Sisällysluettelo Tiivistelmä Johdanto Tulokset Johtopäätökset ja toimenpidesuositukset Kirjallisuus... 8 Liite 1. Menetelmäkuvaukset... 9 Liite 2. Selvityksssä havaittujen pöllölajien esittelyt... 10

4 3 Tiivistelmä Kinnulan Hautakankaalle suunnitellulla tuulivoima-alueella tehtiin pöllöselvitys kahdella maastokäynnillä ja Työn tilasi Winda Power Oy ja toteutti Faunatica Oy. Hankealueella tavattiin helmipöllö ja viirupöllö. Lähdekorvenkankaalla tien luoteispuolella olevaa voimalaa nro 9 olisi suositeltavaa siirtää keskemmäksi hakkuuaukkoa, mikäli sen tieltä joudutaan raivaamaan pohjoispuolista metsää.

5 4 1. Johdanto Kinnulan Hautakankaalle (kuva 1) suunnitellulla tuulivoima-alueella tehtiin pöllöselvitys kahdella maastokäynnillä ja Työn tilasi Winda Power Oy ja toteutti Faunatica Oy. Tavoitteena oli selvittää, sijoittuvatko suunnitellut voimalat pöllöjen reviireille. Selvityksen perusteella annetaan suosituksia voimaloiden sijoittelusta niin, etteivät ne uhkaa pöllöjen elinoloja. Selvityksessä käytetyt menetelmät on kuvattu liitteessä 1. Kuva 1. Selvitysalueen sijainti.

6 5 2. Tulokset Hankealueelta tavattiin helmipöllö (silmälläpidettävä [NT], lintudirektiivin I liitteen laji, Suomen vastuulaji) ja viirupöllö (lintudirektiivin I liitteen laji) Helmipöllö Helmipöllöjä havaittiin tässä selvityksessä hankealueelta ainakin kolmella reviirillä, mahdollisesti neljälläkin (kuva 2). Kahdella käyntikerralla ei kuitenkaan pystytty ehdottomasti varmistamaan neljättä reviiriä. Lisäksi hankealueen ulkopuolella lounaan suunnalla oli yksi helmipöllöreviiri. Helmipöllöä voidaan pitää yhtenä vanhojen metsien indikaattorilajeista Viirupöllö Lajista tuli varsinaisten pöllökuunteluiden aikana kaksi äänihavaintoa soidintavasta yksilöstä hankealueen pohjoisosista. Lisäksi kanalintukartoituksen (Faunatica 2015) yhteydessä saman reviirin lintu huhuili aamulla yhden sarjan ja myöhemmin se näyttäytyi pohjoisimman voimalapaikan pohjoispuolella hakkuuaukon reunassa todennäköisellä saalistusreissullaan. Havaintojen perusteella hankealueen pohjoisosissa on selvästi viirupöllön reviiri (kuva 2). Pesäpaikkaa ei tässä selvityksessä kuitenkaan havaittu.

7 6 Kuva 2. Selvityksen pöllöhavainnot. Ympyrät eivät kuvaa reviiriä, vaan ääntelevän pöllön havaittua tai arvioitua sijaintia maastossa. Voimalat on numeroitu 1 9.

8 7 3. Johtopäätökset ja toimenpidesuositukset Tuulivoiman haitalliset vaikutukset pöllöille liittyvät enimmäkseen elinympäristöjen ja pesimämetsien tuhoutumiseen sekä pirstoutumiseen. Voimaloiden sijoittamisessa on otettava huomioon tällaiset vanhojen metsien lahopuuta sisältävät alueet, koska pöllöjen ohella niissä esiintyy usein muutakin arvokasta vanhojen metsien lajistoa. Voimalat tulisi mahdollisuuksien mukaan sijoittaa valmiille hakkuuaukeille tai nuoriin (mänty)metsiin ja lähelle jo olemassa olevia tielinjoja. Pöllöjen törmäysriski voimaloihin on vähäinen johtuen yleensä alhaisesta lentokorkeudesta. Lähdekorvenkankaalla tien luoteispuolella olevaa voimalaa nro 9 olisi kuitenkin suositeltavaa siirtää keskemmäksi hakkuuaukkoa, mikäli sen tieltä joudutaan raivaamaan pohjoispuolista metsää. Muista voimaloista tuskin on pöllöille haittaa.

9 8 4. Kirjallisuus BirdLife Suomi 2013: Lintudirektiivin liitteen I Suomessa säännöllisesti tavattavat lajit. [ viitattu BirdLife Suomi 2015: Tuulivoimaloiden rakentamisen ja käytön vaikutuksista lintuihin Suomessa. internet-sivut: [ viitattu Faunatica Oy 2015: Kinnulan Hautakankaan tuulivoima-alueen metsäkanalintujen soidinpaikkaselvitys Raportti. Koskimies, P. & Väisänen, R. A. 1988: Linnustonseurannan havainnointiohjeet. 2. painos. Helsingin yliopiston eläinmuseo, Helsinki. Koskimies, P. & Väisänen, R. A. 1991: Monitoring Bird Populations, A Manual of Methods Applied in Finland. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Helsingin yliopisto, Helsinki. Luonnonsuojeluasetus 1997/2005: annettu luonnonsuojeluasetus (160/1997) ja sen annettu muutos (913/2005) [ Luonnonsuojelulaki 1996: annettu luonnonsuojelulaki (1096/1996) [ ja luonnonsuojelulain perustelut (HE 79/1996) [ Rassi, P., Hyvärinen, E., Juslén, A. & Mannerkoski, I. (toim.) 2010: Suomen lajien uhanalaisuus Punainen kirja Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus, Helsinki. Söderman, T. 2003: Luontoselvitykset ja luontovaikutusten arviointi kaavoituksessa, YVA-menettelyssä ja Natura-arvioinnissa. Ympäristöopas 109, Suomen ympäristökeskus., Helsinki. Valkama, J., Vepsäläinen, V. & Lehikoinen, A. 2011: Suomen III Lintuatlas. Luonnontieteellinen keskusmuseo ja ympäristöministeriö. internet-sivut: [ viitattu Väisänen, R. A., Lammi, E. & Koskimies, P. 1998: Muuttuva pesimälinnusto. Otava, Helsinki. Ympäristöministeriö 2015: Suomen kansainväliset vastuulajit, linnut. Internet-sivut, [ viitattu

10 9 Liite 1. Menetelmäkuvaukset Pöllöjä selvitettiin hankealueella kahdella erillisellä käynnillä, molemmilla n. 2 h kerrallaan klo 23:48 02:03 ja klo 03:01 05:00. Pöllöjä kuunneltiin hankealueella melko tasaisesti kahdeksalla eri kuuntelupisteellä. Sää oli molemmilla kuuntelukerroilla erinomainen pöllöjen kuunteluun: tyyntä, pakkasta -6-7,5 C. Yksittäisessä kuuntelupisteessä kuunneltiin 4 10 minuutin pituinen aika. Kuulluista pöllöistä kirjattiin: kellonaika suunta, mistä ääni kuului arvio pöllön etäisyydestä kuuntelupaikkaan. Pöllöistä tuli täydentäviä havaintoja myös kanalintujen soidinpaikkaselvitysten aikana (Faunatica 2015).

11 10 Liite 2. Selvityksssä havaittujen pöllölajien esittelyt Tekstit: Pertti Koskimies ja Valkama ym. (2011) Helmipöllö (Aegolius funereus) Silmälläpidettävä (NT), Lintudirektiivin liitteen I laji, Suomen vastuulaji Helmipöllö pesii koko maassa tunturialueita lukuun ottamatta. Laji suosii suurehkoja ja iäkkäitä kuusivaltaisia metsiä. Pesäpaikaksi se tarvitsee vanhan palokärjenkolon tai telkäntai pöllönpöntön. Helmipöllö käyttää ravinnokseen pikkunisäkkäitä, joten sen runsaus ja esiintymisalueet ovat yhteydessä myyrätilanteeseen. Nuoret linnut ja naaraat voivat vaeltaa parempia ruoka-apajia etsiessään jopa satoja kilometrejä. Helmipöllö on taantunut viimeksi kuluneen 30 vuoden aikana. Lajin levinneisyys on selvästi supistunut Etelä-Suomessa ja Pohjois-Pohjanmaalla. Pesimäkanta on myyrätilanteesta riippuen paria. Viirupöllö (Strix uralensis) Lintudirektiivin liitteen I laji Pääosa viirupöllöistämme pesii Oulu Joensuu-linjan lounaispuolella. Viirupöllö suosii syrjäseutujen iäkkäitä kuusi- ja koivuvaltaisia havu- ja sekametsiä hakkuuaukeiden, metsäpeltojen ja rantojen tuntumassa. Laji pesii tilavassa pöntössä, puunkolossa tai katkenneen kelon päällä, toisinaan isojen haukkojen vanhoissa risupesissä. Lajin pääasiallista ravintoa ovat jyrsijät ja pesintä on hyvin riippuvainen myyräkannoista. Myös linnut kuuluvat viirupöllön saaliseläimiin. Pesällään viirupöllö usein puolustaa poikasiaan raivokkaasti ja käy rohkeasti myös ihmisen kimppuun. Viirupöllön pesimäkanta on hiljalleen runsastunut ja nykyiseksi parimääräksi arvioidaan Lajin kanta arvioidaan elinvoimaiseksi varsinkin sisämaassa, rannikolla sitä pesii vähemmän.

12 Lansantie 3 D Espoo Marko Nieminen Dosentti, toimitusjohtaja p marko.nieminen@faunatica.fi Kari Nupponen FM, projektipäällikkö p kari.nupponen@faunatica.fi Aapo Ahola FM, tutkimussuunnittelija p aapo.ahola@faunatica.fi Elina Manninen FM, tutkimussuunnittelija p elina.manninen@faunatica.fi