RUOTSALAISEN RANTAYLEISKAAVA

ASIKKALAN KUNTA RUOTSALAISEN RANTAYLEISKAAVA Kaavaselostus Luonnos 19.1.2016 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY 309-P26024

FCG Suunnittelu ja tekniikka Oy Kaavaselostus, luonnos I Hankkeen toteuttamista ohjaa ohjausryhmä. Ohjausryhmänä kaavassa toimii Asikkalan kunnan kaavoitusjaosto. Hankkeen konsulttina on FCG Suunnittelu ja tekniikka Oy (entinen Finnish Consulting Group Oy).

FCG Suunnittelu ja tekniikka Oy Kaavaselostus, luonnos II SISÄLLYSLUETTELO 1 TIIVISTELMÄ... 1 1.1 Tunnistetiedot... 1 1.2 Kaavan tarkoitus... 2 1.3 Suunnittelualue... 2 1.4 Tiivistelmä... 3 2 OSAYLEISKAAVAPROSESSIN VAIHEET... 4 2.1 Keskeisimmät päätökset Hallinto-oikeuden kumoamassa kaavaprosessissa... 4 2.2 Kaavatyön aloitusvaihe 14.12.2015-18.11.2015... 4 2.3 Kaavaluonnosvaihe 18.11.2015 - xx.xx.xxxx... 5 2.4 Kaavaehdotusvaihe xx.xx.xxxx - xx.xx.xxxx... 5 2.5 Kaavan hyväksyminen xx.xx.xxxx xx.xx.xxxx... 5 2.6 Osallistuminen ja vuorovaikutus... 5 3 LÄHTÖKOHDAT... 6 3.1 Selvitys suunnittelualueen oloista... 6 3.1.1 Yleiskuvaus... 6 3.1.2 Luonnonympäristö... 7 3.1.3 Maisema... 20 3.1.4 Rakennettu ympäristö... 21 3.1.5 Esihistoria... 22 3.1.6 Maanomistus... 26 3.1.7 Liikenne... 27 3.1.8 Väestö... 28 3.1.9 Palvelut ja työ... 30 3.1.10 Matkailu... 31 3.1.11 Virkistys... 31 3.2 Suunnittelutilanne... 32 3.2.1 Maakuntakaava... 32 3.2.2 Yleiskaavat... 37 3.2.3 Asemakaavat... 37 3.2.4 Rakennusjärjestys... 38 4 SUUNNITTELUN TAVOITTEET... 39 4.1 Kunnan asettamat tavoitteet... 39 4.2 Viranomaisten asettamat tavoitteet... 40 4.3 Prosessin aikana syntyneet tavoitteet... 40 5 YLEISKAAVARATKAISUN VAIHTOEHDOT JA NIIDEN VAIKUTUKSET... 41 5.1 Alueen määrittely... 41 5.1.1 Valmisteluaineiston kehittyminen... 41 5.1.2 Valmisteluvaiheen vaikutukset... 42 5.2 Yleiskaava... 45 5.2.1 Hallinto-oikeuden kumoaman kaava... 45 5.2.2 Luonnos... 45 5.2.3 Yleiskaavan kuvaus... 48 5.3 Mitoitus... 48 5.3.1 Mitoituksen tulokset... 52 5.4 Alueiden käyttötarkoitusta kuvaavat alue- ja kohdemerkinnät... 53 5.4.1 Alueiden käytön kehittämistavoitemerkinnät... 53 5.4.2 Osa-alueiden erityisominaisuuksia ilmaisevat merkinnät... 53

FCG Suunnittelu ja tekniikka Oy Kaavaselostus, luonnos III 5.4.3 Aluevarausmerkinnät... 54 5.4.4 Kohde- ja viivamerkinnät... 55 5.4.5 Ympäristömuutoksia kuvaavat merkinnät... 55 5.5 Yleiskaavamerkinnät ja määräykset... 56 5.6 Kaavaluonnoksen suhde tavoitteisiin ja suunnitelmiin... 62 5.6.1 Suhde yleiskaavan sisältövaatimuksiin... 62 5.6.2 Suhde valtakunnallisiin alueidenkäyttötavoitteisiin VAT... 63 5.6.3 Suhde maakuntakaavaan... 64 6 YLEISKAAVAN VAIKUTUKSET... 67 LIITTEET 6.1 Vaikutusten arvioinnin perusta... 67 6.2 Taloudelliset vaikutukset... 67 6.3 Sosiaaliset vaikutukset... 67 6.4 Vaikutukset luontoon ja ympäristöön... 68 6.5 Kulttuuriset vaikutukset... 68 6.6 Arvio hankkeen kokonaisvaikutuksista... 68 1. Osallistumis- ja arviointisuunnitelma 15.12.2015, tarkistettu 13.1.2016 2. Aloitusvaiheen viranomaisneuvottelun muistio 18.11.2015 3. a) Luontoselvitys (Jari Kärkkäinen, FCG Planeko Oy, 2008) b) Luontoselvityksen liitekartta 4. a) Maisemaselvitys (Maarit Suomenkorpi, FCG Suunnittelukeskus Oy, 2007) b) Maisemaselvityksen liitekartat 5. Asikkala Ruotsalaisen rantayleiskaava-alueen muinaisjäännösinventointi (Mikroliitti Oy, 2012) 6. Mitoitus (Kuisma Reinikainen ja Emmi Sihvonen, FCG Suunnittelu ja tekniikka Oy, 2015) a) Mitoitustaulukoiden selitys b) Mitoitustaulukot c) Mitoitusvyöhykkeet ja rantaviivan muunto LÄHTEET JA ERILLISET ASIAKIRJAT Päijät-Hämeen kiinteät muinaisjäännökset Päijät-Hämeen liitto, A169 2008, ISBN 978-951-637-163-7 Päijät-Hämeen rakennettu kulttuuriympäristö Päijät-Hämeen liitto, A159 2006, ISBN 951-637-138-8 Ahola Teija; Rakennusinventointi Asikkala, Hämeen ympäristökeskuksen moniste 108/2006. Tulonen Annu; Asikkalan kulttuuriympäristöohjelma, Ympäristöministeriö, Suomen Ympäristö 200/1998. Eteläisen Päijänteen rantaosayleiskaavan suunnitelma-aineisto, 1999-2002

FCG Suunnittelu ja tekniikka Oy Kaavaselostus, luonnos 1 (73) ASIKKALAN KUNTA RUOTSALAISEN RANTAYLEISKAAVA 1 TIIVISTELMÄ 1.1 Tunnistetiedot Selostus liittyy 13.1.2016 päivättyyn Ruotsalaisen alueen rantaosayleiskaavaan (luonnos). Laadittavan rantaosayleiskaavan tavoitteena on saattaa Ruotsalaisen rantarakentaminen suunnitelmallisen maankäytön piiriin. Hankkeella turvataan luonnonsuojelun, virkistyksen, matkailun ja loma-asumisen tarpeet. Kaavan laatimisesta vastaa FCG Suunnittelu ja tekniikka Oy (aiemmin FCG Planeko Oy ja FCG Finnish Consulting Group Oy). Kaavan vireille tulo: Kaavoituksen vireille tulosta ilmoitettiin kunnantalon ilmoitustaululla sekä kunnan internetsivuilla: www.asikkala.fi. Osallistumis- ja arviointisuunnitelma asetettiin nähtäville 15.12.2015 alkaen Luonnosvaiheen valmisteluaineisto nähtävillä (MRA 30 ):..-.. Kunnanhallitus päätti.. asettaa kaavaehdotuksen nähtäville Kaavaehdotus nähtävillä (MRL 65 ja MRA 19 ):..-.. Kunnanhallitus on hyväksynyt kaavan:.. Kunnanvaltuusto on hyväksynyt kaavan:..

FCG Suunnittelu ja tekniikka Oy Kaavaselostus, luonnos 2 (73) 1.2 Kaavan tarkoitus 1.3 Suunnittelualue Alueelle laaditaan maankäyttö- ja rakennuslain mukainen oikeusvaikutteinen osayleiskaava, jonka tavoitteena on alueen yhdyskuntarakenteen ja maankäytön yleispiirteinen ohjaaminen. Lisäksi yleiskaavassa todetaan olemassa olevat asemakaavat informaationa. Tavoitteena on laatia oikeusvaikutteinen yleiskaava, jota voidaan MRL 72 :n mukaan käyttää perusteena myönnettäessä rakennuslupia ranta-alueelle. Kaava helpottaa ja yksinkertaistaa rakennuslupien ja rakennusprojektien käsittelyä. Osayleiskaavan tarkoituksena on määrittää kiinteistö- ja maanomistajakohtainen rakennusoikeus sisältäen pysyvän asumisen tarpeet, lomaasumisen sekä matkailun- ja elinkeinojen alueet. Kaavoituksen yhteydessä arvioidaan kaavan ympäristövaikutukset maankäyttö- ja rakennuslain edellyttämällä tavalla. Rantaosayleiskaava sisältää Ruotsalaisen alueen ranta-alueet Asikkalan kunnan puolella. Suunnittelualue on kooltaan noin 75 km². Suunnittelussa käsitellään rantaaluetta ja vyöhykettä, joka on keskimäärin noin 200-300 metrin levyinen kaistale rannasta sisämaahan päin. Kaava on MRL:n 72 :n mukainen rantaosayleiskaava. Asikkalan alueella karttarantaviivaa on yhteensä noin 143 km, josta mitoittavaa eli ns. muunnettua rantaviivaa on noin 99 km. Kuva 1. Kaava-alueen sijaintikartta ja likimääräinen rajaus.

FCG Suunnittelu ja tekniikka Oy Kaavaselostus, luonnos 3 (73) 1.4 Tiivistelmä Tehtävänä on laatia oikeusvaikutteinen, ranta-alueella suoraan rakentamista ohjaava osayleiskaava. Hankkeella turvataan luonnonsuojelun, virkistyksen, matkailun ja loma-asumisen tarpeet. Rantarakentamisen kohdalla rakentamismahdollisuudet on tutkittu maanomistajakohtaisesti ns. emätilaperiaatteen mukaisesti. Uudet rakennuspaikat on pyritty sijoittamaan maisemallisesti ja alueen erityispiirteiden kannalta edullisille paikoille. Kaavassa vakituisen asumisen rakennuspaikkoja on rantaalueella 108 kpl (AO:79, AM:29), joista uusia on 0 kpl. Loma-asuntojen kokonaismäärä alueella on 1005 kpl, joista uusia rakennuspaikkoja on 133 kpl. Tämän lisäksi kaavassa on 106 kpl ranta-asemakaavojen rakennuspaikkoja.

FCG Suunnittelu ja tekniikka Oy Kaavaselostus, luonnos 4 (73) 2 OSAYLEISKAAVAPROSESSIN VAIHEET Asikkalan kunnanvaltuusto on kokouksessaan 17.3.2008 12 päättänyt laadittavaksi Ruotsalaisen rantaosayleiskaavan. Itä-Suomen hallinto-oikeus kumosi Ruotsalaisen, Kymenvirran ja Rutalahden rantaosayleiskaavan hyväksymispäätöksen 12.11.2014 päätöksellä 14/5223/3. Kumoamiseen johtaneet valitukset koskivat mitoituksen tasapuolisuutta sekä vanhojen palstoitussuunnitelmien mukaisten tilojen tulkitsemista olemassa oleviksi rakennuspaikoiksi. Asikkalan kunnanhallitus päätti kokouksessaan 14.12.2015 340 käynnistää uudelleen Ruotsalaisen rantaosayleiskaavan laatimisen. Kaavoituksessa käytetään aiempaa kaavaprosessia vastaavia mutta ajantasaistettuja ja tarkennettuja tavoitteita ja mitoitusperusteita. 2.1 Keskeisimmät päätökset Hallinto-oikeuden kumoamassa kaavaprosessissa Osayleiskaavan lähtökohtia ja tavoitteita sekä osallistumis- ja arviointisuunnitelmaa (OAS) koskeva viranomaisneuvottelu pidettiin 7.11.2007. Viranomaisneuvottelussa viranomaiset asettivat kaavalle seuraavat keskeisimmät tavoitteet: Merenkulkulaitos korosti vesiliikennealueiden vaikutuksien ja niihin liittyvien turvallisuustekijöiden huomioimista. Museovirasto korosti valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden huomioimista sekä muinaismuistoja koskevaa arkeologisen selvityksen suorittamista. Kaavallisten tavoitteiden osalta pääpainona on ollut rantarakentamismahdollisuuksien tutkimisen lisäksi osoittaa riittävät aluevaraukset erilaisille toiminnoille. Rantojen osalta mitoitusperusteina on käytetty soveltuvin osin samoja periaatteita kuin Eteläisen Päijänteen rantaosayleiskaavassa. Osayleiskaavoitukseen liittyvät luonto- ja maaperäselvitys (biologi Jari Kärkkäinen, FCG Planeko Oy), maisemaselvitykset (maisema-arkkitehti Maarit Suomenkorpi, FCG Planeko Oy), emätilaselvitys ja mitoitustarkastelu (DI- Kuisma Reinikainen ja DI Emmi Sihvonen, FCG Planeko Oy) sekä muinaisjäännösinventointi (Hannu Putiainen, Mikroliitti Oy). 2.2 Kaavatyön aloitusvaihe 14.12.2015-18.11.2015 Kaavoituksen jatkamisesta pidettiin työneuvottelu Asikkalan kunnan, Hämeen ELY-keskuksen ja kaavaa laatineen konsultin välillä 10.2.2015. Kunnanhallitus päätti 18.5.2015 ja kunnanvaltuusto 8.6.2015 konsultin valinnasta ja lisämäärärahasta kaavoituksen jatkamiseksi loppuun. Kaava käynnistyi uudelleen syksyllä 2015 päivittämällä OAS ja laatimalla kaavaan tarvittavat muutokset. Viranomaisneuvottelu pidettiin 18.11.2015. asetti kaavan uudelleen vireille 14.12.2015.

FCG Suunnittelu ja tekniikka Oy Kaavaselostus, luonnos 5 (73) 2.3 Kaavaluonnosvaihe 18.11.2015 - xx.xx.xxxx Osayleiskaavan luonnos laadittiin saadun palautteen ja niiden aiheuttamien muutosten tekemisen jälkeen. Luonnos päätettiin asettaa nähtäville xx.xx.- x.xx.xxxx väliselle ajalle. TÄYDENTYY MYÖHEMMIN 2.4 Kaavaehdotusvaihe xx.xx.xxxx - xx.xx.xxxx TÄYDENTYY MYÖHEMMIN 2.5 Kaavan hyväksyminen xx.xx.xxxx xx.xx.xxxx TÄYDENTYY MYÖHEMMIN 2.6 Osallistuminen ja vuorovaikutus Osallisia ovat alueen maanomistajat ja kaikki ne, joiden asumiseen, työntekoon tai muihin oloihin kaava saattaa huomattavasti vaikuttaa sekä ne viranomaiset ja yhteisöt, joiden toimialaa suunnittelussa käsitellään. A Kaikki ne, joiden asumiseen, työntekoon tai muihin oloihin kaava vaikuttaa: kuntalaiset kaava-alueen ja siihen rajoittuvan maan omistajat kaava-alueen ja sen vaikutusalueen asukkaat kaava-alueen ja sen vaikutusalueen elinkeinonharjoittajat B Viranomaiset: Hämeen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus (liikenne) Päijät-Hämeen liitto Päijät-Hämeen maakuntamuseo Päijät-Hämeen pelastuslaitos Liikennevirasto (merenkulku) Heinolan kaupunki C Yhteisöt, joiden toimialaa suunnittelussa käsitellään: Metsänhoitoyhdistys Päijät-Häme Itä-Hämeen luonnonsuojelijayhdistys MTK Asikkala Asikkalan luonnonystävät Alueelliset metsästysseurat Vattenfall Verkko Oy DNA Osallisilla on oikeus ottaa osaa kaavan valmisteluun, arvioida sen vaikutuksia ja lausua kaavasta mielipiteensä.

FCG Suunnittelu ja tekniikka Oy Kaavaselostus, luonnos 6 (73) 3 LÄHTÖKOHDAT 3.1 Selvitys suunnittelualueen oloista 3.1.1 Yleiskuvaus sijaitsee Päijät-Hämeessä. Kuntakeskus on Vääksy, joka sijaitsee Vesijärven ja Päijänteen yhtymäkohdassa ja noin 25 km etäisyydellä Lahdesta. Kunnan pinta-ala on 756 km2, josta vesistön osuus on 192 km2. Rantaviivaa kunnan alueella on yhteensä 581 km. Alueen suurimpia järviä ovat Päijänne ja Vesijärvi. Kunnan asukasmäärä oli 8374 henkeä vuonna 2014. Alueen pääelinkeinot ovat palvelut, jalostus sekä maa- ja metsätalous. Kuva 2. Asikkalan seudullinen sijainti.

FCG Suunnittelu ja tekniikka Oy Kaavaselostus, luonnos 7 (73) 3.1.2 Luonnonympäristö 3.1.2.1 Luontoselvitys 3.1.2.2 Luonnonympäristön yleiskuvaus Suunnittelualueen pinta-ala on noin 75 km2, josta vesistön osuus on noin 33 km2. Yleiskaava-alue rajautuu luoteessa Vähä-Pulkkilaan ja Kalkkisten kanavaan, pohjoisessa akselille Riihilahti-Kalkkinen-Suiva, idässä Asikkalan kunnanrajaan ja Urajärvi-Myllyoja yhdystiehen, etelässä Haapalahteen ja Paskurinpohjaan sekä siitä Ruotsalaisen vesialueen rantoja seuraten (Rutalahti-Keltalahti- Keltaniemi-Kotkaniemi) Kalkkisten kanavalle. Alueen suurin asutuskeskittymä on Kalkkisten kylä. Muuten asutus jakautuu tasaisesti pienemmille kyläalueille. Alueen pääelinkeinot ovat palvelut, jalostus sekä maa- ja metsätalous. Alueen tärkeimmät liikenneyhteydet ovat kunnan halki Vääksyn kautta kulkeva valtatie 24 Lahdesta Jämsään ja seututie 314 Vääksystä Sysmään. Kaava-alueen luonnonympäristön nykytila selvitettiin maastokäynnin, karttamateriaalin ja kirjallisuuden perusteella. Luontoselvityksen maastotyö tehtiin 4-8.6.2008 välisenä aikana. Maastossa liikuttiin veneellä rannan tuntumassa ja välillä rantautuen. Rantautuminen tapahtui kohteilla, jotka oli valittu lähtöaineiston perusteella tai jotka maastossa näyttivät tutkimisen arvoisilta. Pienemmät järvet ja lammet tutkittiin kävellen. Eläimistön osalta tiedot pohjautuvat olemassa olevaan aineistoon sekä maastokäynnin yhteydessä tehtyihin havaintoihin. Maastotyössä kartoitettiin kaava-alueen kasvillisuudeltaan ja linnustollisesti tärkeimmät alueet, harvinaiset ja uhanalaiset lajit sekä muodostettiin yleiskuva alueen kasvillisuudesta ja pesimälinnustosta. Linnustosta selvitettiin vesilinnusto (kuikka-, uikku-, sorsa- ja lokkilinnut). Maastotyössä kartoitettiin myös liito-oravalle sopivat metsiköt. Kasvillisuustyypit määritettiin Toivosen ja Leivon laatiman luokituksen mukaan. Suomen järviseudun suuret järvet olivat jääkauden jälkeisen ajan alussa osa silloista Itämeren vesiallasta, josta ne kuroutuivat erilleen maankohoamisen seurauksena. Yoldia-vaiheen aikana muodostunut korkein ranta on Asikkalan seudulla nykyisin noin 120 130 metriä mpy (Alalammi 1990). Ainoastaan korkeimmat mäet ovat vedenkoskemattomia (supra-akvaattinen) alueita, sillä ne jäivät ylimmän rannan yläpuolelle. Selvitysalue oli tällöin kokonaan veden alla. Ancylusjärven alkuvaiheessa noin 9000 vuotta sitten vedenpinta aluksi nousi, jolloin syntyivät ns. Ancylus-rajaan kuuluvat muinaisrannat. Ruotsalainen kuroutui Ancylusjärvestä itsenäiseksi järvialtaaksi noin 9 000 vuotta sitten ja järven itsenäinen kehitys alkoi. Päijänne kuroutui samoihin aikoihin. Tässä vaiheessa Päijänteen eteläosissa maan kohoaminen oli nopeaa ja aiheutti Päijänteen vesien virtauksen etelästä pohjoiseen. Päijänne, kuten myös Keiteleen ja Koliman vedet laskivat Kalajoen kautta Pohjanlahteen. Ajan myötä Kalajoen lasku-uoma madaltui kun maakohoaminen oli nopeampaa pohjoisessa Keski-Suomessa kuin etelässä. Vedenpinta Päijänteessä alkoi nousta, jonka seurauksena syntyi Muinais- Päijänteen suurjärvi. Sen vedenpinta oli huipussaan 8 500 6 900 vuotta sit-

FCG Suunnittelu ja tekniikka Oy Kaavaselostus, luonnos 8 (73) ten. Tällöin syntyi Muinais-Päijänteen korkein rantataso, joka löytyy selvitysalueelta tasolta noin 85 90 metriä mpy. Veden pinna nousun takia aiemmin itsenäistynyt Ruotsalainen liittyi Muinais-Päijänteen. Muinais-Päijänteen vedet mursivat 6 100 vuotta sitten Heinolanharjun, jolloin syntyi Jyrängönvirta. Vedet alkoivat virrata Konniveteen ja siitä Kymijokea pitkin Suomenlahteen. Suurjärven vedenpinta laski aluksi nopeasti, myöhemmin hitaasti. Ruotsalainen ja Päijänne saivat nykyisen muotonsa. Ruotsalaisen keskiveden pinta on nykyään tasolla 77,5 m mpy. Alueelle sijoittuu ekologisen verkoston maakunnallisen tason alueita (kuva 2). Ekologinen verkosto koostuu luonnon ydinalueista ja ekologisista käytävistä. Se edistää luonnon monimuotoisuutta, muodostaa eläinten merkittävän leviämis- ja levittäytymistien alueelta toiselle ja varmistaa elävän luonnon ekologisen toiminnan. 3.1.2.3 Kasvillisuus Kuva 3. Maakunnallinen (vihreä vinoviivoitus) ekologinen verkosto selvitys-alueella sekä ekologiset yhteydet (violetti viiva). Ruotsalaisen alueella kasvillisuus on vaihtelevaa ja paikoin rehevää. Alueelle sijoittuu reheviä lehtoja, mutta myös karuja mäntykankaita. Yleisimpiä ovat mustikkatyypin (MT) tuoreet kuusikankaat, havu-lehtipuukankaat sekä käenkaali-mustikkatyypin (OMT) lehtomaiset kuusikankaat. Alueen länsiosassa vallitsevat sekametsät ja itäosassa havumetsät (kuva). Mäntykankaat keskittyvät kalliomaille ja harjukankaille, missä kasvillisuus on pääasiassa puolukka- ja kanervatyypin (VT, CT) kangasta. Kallioselänteillä ja kallioisilla rannoilla vallitsevat kanervatyypin (CT) kuivat kankaat. Kallioiden lajisto ei juuri eroa ympäröivästä metsäkasvillisuudesta. Mäntyä, koivua ja katajaa kasvaa harvakseltaan. Kanerva, puolukka ja poronjäkälät muodostavat yhtenäisiä kasvustoja, niukemmin kasvaa mm. variksenmarjaa.

FCG Suunnittelu ja tekniikka Oy Kaavaselostus, luonnos 9 (73) Suurin osa arvokkaimmista lehdoista ja jalopuumetsiköistä sijoittuu Kymenvirran seudulle. Lehtokasvillisuus vaihtelee kuivista ja tuoreista lehdoista kosteisiin lehtoihin. Kuivat havu- ja lehtipuulehdot ovat puolukka-lillukkatyypin (VRT) sekä nuokkuhelmikkä-linnunhernetyypin (MeLaT) lehtoja. Tuoreet lehdot ovat suurelta osin kuusivaltaisia käenkaalioravanmarjatyypin (OMaT) lehtoja. Rehevimmistä lehtotyypeistä alueella esiintyy kosteita saniaislehtoja (FT) ja suurruoholehtoja (FiOT). Lehtojen pääpuulajeina vaihtelevat harmaaleppä, koivu ja kuusi. Alikasvoksena kasvaa pihlajaa, tuomea, lehmusta, tervaleppää, harmaaleppää ja haapaa. Pensaskerroksen muodostavat etenkin lehtipuiden taimet sekä kataja, punaherukka, taikinamarja ja lehtokuusama. Ruotsalaisen vesi- ja rantakasvillisuus on karulle vesistölle tyypillistä. Kasvilajisto on niukkaa ja rantojen kasvillisuus on yleisilmeiltään karua. Rehevintä vesi- ja rantakasvillisuus on kapeiden lahtien pohjukoissa. Tiheimmät ruovikot keskittyvät Kymijoen Riihilahden alueelle. Kuva 4. Selvitysalueen luontotyypit

FCG Suunnittelu ja tekniikka Oy Kaavaselostus, luonnos 10 (73) 3.1.2.4 Eläimistö 3.1.2.5 Luontodirektiivilajit Alueen vesilinnustoon kuuluvat mm. kuikka, harmaalokki, selkälokki ja kalalokki sekä iso- ja tukkakoskelo, silkkiuikku, telkkä, härkälintu ja sinisorsa. Näkyvin lintu on kalalokki, joka pesii yleisesti rantakivillä ja luodoilla. Tihein kanta on Mullikkasaarilla, missä pesi 7-8 paria. Harmaa- ja selkälokin pesimäkanta selvitysalueella on vain muutaman parin suuruinen. Selkälokki pesii varmasti kahdella kohteella ja mahdollisesti kolmella kohteella. Harmaalokin esiintymät keskittyivät Hopeaselän ja Kymijoen ympäristöön. Kuikan pesimäkanta on 4-5 parin luokkaa. Laji pesii mm. Kipikat saariryhmän alueella, Korpinluodolla, Haapasaaren pohjoispuolella ja takaniemensaaressa. Hopeaselällä ruokailevat kuikat ovat yleinen näky, mm. Esan luodon ympäristössä, jossa tavattiin viisi yksilöä saalistamassa. Tukkakoskelo on selvästi yleisempi kuin isokoskelo. Tukkakoskelo pesii mm. Kalliosaarilla, Pässinsaaressa ja Lamperinsaarella. Rehevillä lahdilla viihtyvät yleisesti silkkiuikku, härkälintu, sinisorsa ja telkkä. Lisäksi paikoin esiintyy laulujoutsen, tavi ja tukkasotka. Riihilahden ja Mullikkasaaren alueelta tavattiin myös kanadanhanhi. Merkittävät linnustokohteet ovat suurelta osin selkävesilintujen pesimäpaikkoja tai reheviä lahti sekä vanhan metsän alueita. Arvokkaimmat linnustokohteet ovat Riihilahden ympäristö, Hopeaselän luodot, Kalkkistenkosken ympäristö, Matalanpohja, Vasikkasaaren rantametsä, Korpinluodot ja Kalliosaarten ympäristö. Kalkkistenkosken sulissa viihtyy talvella telkkä, koskelot, laulujoutsen ja koskikara. Usein alueelta on havaittu vierailevia merimetsoja. Matalalahti kerää muuttoaikana lepäileviä vesilintuja. Rantametsien yleisimmät linnut ovat peippo, pajulintu ja laulurastas. Useissa kohdin pesii myös sirittäjä ja käpytikka. Ruotsalaisessa tärkeimmät saaliskalat ovat ahven, hauki, muikku, särki ja siika. Järvessä elää lahna, nahkiainen ja rapu. Vesistön sulkeminen Vuolenkosken padolla estää vaelluskalojen, kuten siian ja taimenen pääsyn kutupaikoilleen. Taimenen kanta on Ruotsalaisessa istutusten varassa. Luontodirektiivin liitteen IV(a) lajien lisääntymis- ja levähdyspaikan hävittäminen ja heikentäminen on luonnonsuojelulaissa kielletty (LSL 49.1 ). Kaava-alueelta on tiedossa viisi liito-oravan elinympäristöä. Osa havaintotiedoista on jo vanhoja. Liito-oravasta on seuraavat tiedot: Suiva. Kohde on ollut ainakin asuttu 1996 1997 (Ympäristöhallinnon Eliölajit-tietojärjestelmä). Tölkänkalliot a. Pääosin melko luonnontilaista kuusivaltaista metsää, jossa kasvaa siellä täällä haapoja ja koivuja, rinteen alaosassa metsälehmuksia ja harmaaleppiä. Havainto on tehty 2003 (Ympäristöhallinnon Eliölajittietojärjestelmä). Tölkänkalliot b. Tilojen Jaakkola ja Ojala rajalinjalla. Havainto on tehty 2006 (Ympäristöhallinnon Eliölajit-tietojärjestelmä). Kotasaari. Kohde on ollut ainakin asuttu 1996 1997 (Ympäristöhallinnon Eliölajit-tietojärjestelmä).

FCG Suunnittelu ja tekniikka Oy Kaavaselostus, luonnos 11 (73) 3.1.2.6 Lintudirektiivilajit Lisäksi merkkejä liito-oravasta löydettiin Pitkälahden rantametsästä. Liitooravan papanoita (10 50 kpl) todettiin yhden järeän kuusen alta, mutta etsiskelystä huolimatta muiden puiden alta merkkejä ei lajista havaittu. Alue, josta liito-oravan papanoita löydettiin, on liito-oravalle tyypillinen. Metsä on luonnontilaisenkaltaista vanhaa kuusi-lehtisekametsää, missä puusto on erirakenteista ja lahopuuta on paikoin. Kuikka Kuikan tyypillisintä pesimäympäristöä ovat kirkasvetiset vesistöt. Laji viihtyy yhtä hyvin sisämaan laajoilla reittivesillä kuin pienemmillä järvilläkin. Merenrannikolla se pesii vain satunnaisesti. Kuikkakannan koko Suomessa on noin 8000 paria. Vahvin kanta on Etelä- ja Keski-Suomen runsasjärvisillä seuduilla. Kuikan pesimäkanta kaava-alueella on 4-5 parin luokkaa. Laji pesii mm. Kipikat saariryhmän alueella, Korpinluodolla, Haapasaaren pohjoispuolella ja takaniemensaaressa. Kalatiira Kalatiira on sisävesillä yleinen laji. Se suosii suurten selkävesien luotoja ja pikkusaarten rantakallioita, mutta pesii myös pienemmissä vesistöissä karuista metsäjärvistä reheviin lintujärviin. Kalatiira pesii vain muutamilla pienillä luodoilla ja saarilla: Vähä Heinsaari, Talassaari ja Paskaluoto. Laulujoutsen Laulujoutsen on nykyisin koko Suomen pesimälintu, joka kelpuuttaa syrjäisten suojärvien lisäksi elinpaikoikseen myös viljelyseutujen runsaskasviset lintujärvet ja suorantaiset metsäjärvet. Parhaiten laji viihtyy matalilla kortteikkorannoilla. Joutsen on pitkäikäinen lintu, joka alkaa pesiä vasta 4-6 vuotiaana. Noin 1/3 joutsenkannasta pesii vuosittain. Valtaosa pesimättömistä pareista on nuoria. Maastokartoituksessa tavattiin muutama yksilö, ja laji pesii todennäköisesti Talassaaren ympäristössä. Kalasääksi Sääksi eli kalasääski elää järvialueilla ja merenrannikolla. Saaristossa levinneisyys rajoittuu sisä- ja välisaaristoon. Laji pesii kaava-alueen lähistöllä (Luonnontieteellinen keskusmuseo 7.12.2008), ja käyttää Ruotsalaista ruokailualueena. Pyy Pyy suosii pesimäympäristönään kuusivaltaisia, koivua ja leppää kasvavia sekametsiä. Se suosii etenkin kosteita, suojaa tarjoavia tiheitä kuusisekametsiä ja korpia rannoilla, purojen varsilla, peltojen ja soiden laitamilla. Pyy on suhteellisen yleinen laji alueella. Asikkalan seudulla pyytiheys on 6,7 yksilöä/km². Teeri Lajin suosimia elinympäristöjä ovat metsän ja avomaaston valoisat reunavyöhykkeet soiden laiteilla, peltojen tuntumassa, hakkuuaukeilla ja saarissa. Talviravinnon teeri saa koivikoista. Viimeisen 30 vuoden aikana teerikanta on vähentynyt noin 70 %. Teeriä tavataan niukasti selvitysalueella. Asikkalan

FCG Suunnittelu ja tekniikka Oy Kaavaselostus, luonnos 12 (73) seudulla teeritiheys on 2,9 yksilöä/km². Lajille sopivaa elinympäristöä on kaava-alueella laajalti. Metso Metso viihtyy vanhoissa ja keski-ikäisissä kuusimetsissä, mäntykankailla, korvissa ja rämeillä. Laji tarvitsee sopivan ympäristön vuosikierron eri vaiheissa. Metsokannan heikkenemisen tärkein syy on vanhojen, laajojen metsäalueiden väheneminen ja pirstoutuminen. Selvitysalueella tavataan muutamia pareja. Asikkalan seudulla metsotiheys on 1,2 yksilöä/km².

FCG Suunnittelu ja tekniikka Oy Kaavaselostus, luonnos 13 (73) 3.1.2.7 Suojelukohteet, erityiset luontokohteet Ruotsalaisen rantaosayleiskaava-alueella Asikkalassa on luontoselvityksessä kuvattu 76 luontokohdetta tai -aluetta. Kohteet on jaoteltavissa luonnonsuojelualueisiin sekä kansainvälisesti, kansallisesti, maakunnallisesti ja paikallisesti arvokkaisiin kohteisiin. Luontoselvityksen perusteella kaavaan on merkitty kohteita seuraavalla tavalla:

FCG Suunnittelu ja tekniikka Oy Kaavaselostus, luonnos 14 (73) 3.1.2.8 Maa-ja kallioperä, pinnanmuodot Kaavassa kohteiden yhteyteen on merkitty indeksinumero, joka osoittaa luontoselvityksessä käytetyn kohdenumeron. Tarkempi kuvaus kohteista on luettavissa luontoselvityksestä, joka on kaavaselostuksen liitteenä. Aiemmassa kaavaprosessissa kaavaan lisättiin Metsähallituksen esityksestä SL/77 -alue. Alue on Metsähallituksen omistuksessa ja sille on tarkoitus perustaa luonnonsuojelualue. Suomen kallioperän suurvyöhykkeistä Asikkala kuuluu Etelä- ja Länsi-Suomen liuskevyöhykkeeseen. Kallioperä selvitysalueella on pääosin kiillegneissiä, amfiboliittia, graniittia sekä kvartsi- ja granodioriittia. Graniit-ti ja dioriitti ovat kasvualustana happamia kiviä, kun taas amfiboliitti antaa kasvillisuudelle ravinteikkaan kasvualustan. Amfiboliittisilla alueilla kasvillisuus on ympäristöään rehevämpää ja monimuotoisempaa. Amfiboliittia on Hevossaaressa, Ison Pirttisaaren ja Heponiemen ympäristössä sekä Rutalahden pohjukassa. Kymenvirran rantamien ja Ruotsalaisen pohjoisrannan kallioalusta koostuu kiillegneissistä ja kvartsi- ja granodioriitista. Graniittinen kiviaines keskittyy Koivuselän alueelle, Rutalahden länsi- ja itärannalle ja Hevossaaren länsirannalle. Ruotsalaisen maastolle on ominaista kallioperän ruhjeisuus ja voimakkaat murros- ja lohkolinjat. Muun muassa Sirkkalahti, Nyynäistenlahti, Rutalahti ja Kymenvirta sijoittuvat kallioperän murroslinjalle.

FCG Suunnittelu ja tekniikka Oy Kaavaselostus, luonnos 15 (73) Maaperän vallitsevina elementteinä ovat kalliomaat (kartalla: punainen) ja moreeni (vaalean ruskea). Myös silttimaita ja savikkoja (sininen) on runsaasti. Ne sijoittuvat kalliopainanteisiin. Harjusora- ja hiekkamaat (vihreä) keskittyvät Kalkkisten seudulle ja Hyrtiälänkankaalle sekä Saarikonharjulle. Kalkkisten kautta menee Hartolan suuntaan pitkä pitkittäisharjunharju, joka alkaa Vääksystä. Myös Saarikonharju on pitkittäis-harju. Hyrtiälänkangas kuuluu valtakunnalliseen harjujensuojeluohjelmaan. 3.1.2.9 Vesiolosuhteet Kuva 5. Ruotsalaisen alueen maaperäkartta Asikkalan kunnan alueella. Maa- ja kallioperän ominaisuuksia kuvaava merkintä kaavassa on ge- 76, jolla on merkitty Pirttikärjen luola. Pintavesi Selvitysalue sijoittuu valtaosin Ruotsalaisen valuma-alueelle (14.141), jonka pinta-ala on 27 210 hehtaaria. Ruotsalainen kuuluu Kymijoen vesistöön (14.1). Pieni osa kaava-alueesta kuuluu Hanjoen valuma-alueeseen (14.143), joka sijoittuu Levälahden ja Hevoshaankallion alueelle sekä Rumpinojan (14.146) ja Pyhäjoen valuma-alueeseen (14.145). Päijänteen vedet virtaavat Kalkkisten kautta Ruotsalaiseen ja jatkavat sieltä Konniveteen ja edelleen Kymijokeen. Ruotsalaisen lisäksi kaava-alueeseen kuuluvat Syväjärvi, Sorvanen, Syväjärvi, Taivatlampi, Lahnalammi, Paskolammi ja Sorvastenlampi. Ruotsalaisen veden pintaa on laskettu 0,9 metriä tulvahaittojen vähentämiseksi vuosina 1830 31. Päijänteen ja Ruotsalaisen yhdistävä Kalkkisten kanava avattiin vuonna 1878. Ruotsalainen on myös säännöstelty vesistö. Säännöstely aloitettiin Vuolenkosken voimalaitospadolla vuonna 1959, jolloin Ruotsalaisen vedenpintaa nostettiin 0,64 m. Säännöstely on sidoksissa Päijänteen säännöstelyyn.

FCG Suunnittelu ja tekniikka Oy Kaavaselostus, luonnos 16 (73) Kuva 6. Kaava-alueen valuma-alueet Järven pinta-ala on säännöstelyluvan ylärajalla 80,7 km 2 ja tilavuus on 0,86 km 3. Rantaviivaa järvellä on 337 km. Ruotsalainen on syvä järvi. Sen keskisyvyys on 11 m ja syvin kohta on 55 m. Ruotsalaisen vesi on vähäravinteista ja kirkasta. Veden laatu on käyttökelpoisuusluokituksessa luokiteltu erinomaiseksi. Alueella ei ole pistekuormituslähteitä ja maatalouden vaikutus veden laatuun on vähäinen. Valuma-alueen kokonaispinta-alasta peltoa on 10 20 %.

FCG Suunnittelu ja tekniikka Oy Kaavaselostus, luonnos 17 (73) Pohjavesi HERTTA -tietokannan mukaan suunnittelualueelle sijoittuu osittain tai rajautuu kolme vedenhankintaan soveltuvaa pohjavesialuetta. Kuva 7. Särkijärven pohjavesialue. Nimi Särkijärvi Numero 0401625 Alueluokka II Vedenhankintaan soveltuva pohjavesialue Kokonaispinta-ala 1,78 km2 Muodostumisalueen pinta-ala 0,82 km2 Imeytymiskerroin 0,4 Arvio muodostuvan pohjaveden määrästä 500 m3/d Ei ole riskialue, ei pilaantuneita maa-alueita, ei vedenottamoita. Hydrogeologinen kuvaus: Pitkittäisharju, jonka aines on hiekkaa ja soraa kerroksittain. Karkein aines on Lavaharjun selänteessä ja muodostuman eteläkärjessä, missä rantaviiva on vettä läpäisevä. Alueella saattaa esiintyä pohjaveden virtausta estäviä kalliokynnyksiä. Kokonaisantoisuudeltaan hyvä pohjavesi-alue.

FCG Suunnittelu ja tekniikka Oy Kaavaselostus, luonnos 18 (73) Kuva 8. Hyrtiälänkankaan pohjavesialue. Nimi Hyrtiälänkangas Numero 0401626 Alueluokka II Vedenhankintaan soveltuva pohjavesialue Kokonaispinta-ala 9,69 km2 Muodostumisalueen pinta-ala 7,54 km2 Imeytymiskerroin 0,5 Arvio muodostuvan pohjaveden määrästä 6000 m3/d Ei ole riskialue, ei pilaantuneita maa-alueita, ei vedenottamoita. Hydrogeologinen kuvaus: II Salpausselkään kuuluva, laaja-alainen delta ja syöttöharju, jota rantavoimat ovat huuhtoneet. Harjun aines on hiekkaa ja soraista hiekkaa. Deltan pohjoisosat on soraista hiekkaa ja hiekkaista soraa, jonkin verran myös kivistä soraa, eteläosat on enimmäkseen soraista hiekkaa. Deltan pohjoisreunalla on pinnalla paikoin moreenimainen kerros. Monin pakoin pohjaveden pinnan yläpuolella on kalliokynnyksiä, jotka pirstovat alueen erillisiin pohjavesialtaisiin. Harjun ja deltan kontaktialue on parasta vedenottoaluetta. Kallioperän ruhjelinjat leikkaavat aluetta pohjois-eteläsuunnassa. Kokonaisantoisuudeltaan erinomainen pohjavesialue.

FCG Suunnittelu ja tekniikka Oy Kaavaselostus, luonnos 19 (73) Kuva 9. Saarikonharjun pohjavesialue. Nimi Saarikonharju Numero 0401627 Alueluokka II Vedenhankintaan soveltuva pohjavesialue Kokonaispinta-ala 2,32 km2 Muodostumisalueen pinta-ala 1,61 km2 Imeytymiskerroin 0,3 Arvio muodostuvan pohjaveden määrästä 790 m3/d Ei ole riskialue, ei pilaantuneita maa-alueita, ei vedenottamoita. Hydrogeologinen kuvaus: Pitkittäisharju, jonka länsireunalla pinnalla on useita metrejä moreenimaista ainesta. Itäreunalta moreenimainen aines puuttuu tai sitä on hyvin ohuesti. Pääosin aines on soravaltaista, karkein aines on Särkisyrjän suppa-alueella, missä pohjavesi purkautuu pohjoiseen Kymijokeen. Kallio on paikoin pohjaveden pinnan yläpuolella. Kokonaisantoisuudeltaan hyvä pohjavesialue. Pohjavesialueet on merkitty kaavassa pv-merkinnällä. Hyrtiälänkankaan alueella on toteutettu vedenottamo Urajärven eteläpuolelle. Rutalahden eteläpuolelle, Ruotsalaisen rantayleiskaavan alueelle sijoittuvan vedenottamon suunnittelu on kesken. Koska sijainti ei ole vielä varmistunut, ei sitä ole voitu huomioida rantayleiskaavakartassa.

FCG Suunnittelu ja tekniikka Oy Kaavaselostus, luonnos 20 (73) 3.1.3 Maisema 3.1.3.1 Maisemaselvitys 3.1.3.2 Maisemakuva Kaava-alueelle on laadittu vuosien 2007 ja 2008 aikana yleiskaavoitusta palveleva maisemaselvitys ja se on laadittu maankäyttö- ja rakennuslain yleiskaavalle asettamien vaatimusten (MRL 39, 1999/132) mukaisella tarkkuudella. Laaditun maisemaselvityksen tavoitteena on tuoda esille hankealueen merkittävät ja arvokkaat maisema-alueet sekä maisemallisesti merkittävät kohteet ja alueet, joilla maisema tulee ottaa huomioon alueen suunnittelussa. Maisemallisesti merkittävät kohteet on esitetty kartalla. Maisemaselvityksen lähtöaineistona on käytetty valtakunnallisia, maakunnallisia ja paikallisia selvityksiä, alueen karttoja, ilmakuvia sekä alueelta otettuja valokuvia. Lähtöaineiston tueksi hankealueelle on tehty maastokäyntejä. Hankealueen laajuudesta johtuen luonnonmaisemallisesti merkittävimmät kohteet on pääosin poimittu ilmakuva- ja valokuva-aineiston pohjalta, karttatarkasteluja sekä olemassa olevaa tietoa hyväksi käyttäen. Arvioinnin laadinta on hyvin haasteellista, koska maisemiin ja kulttuuriympäristöihin sisältyy erilaisia intressejä ja arvoasetelmia, jotka vaikuttavat ihmisten mielipiteisiin. Maisema- ja kulttuurivaikutusten arvioinnissa ei ole käytössä yksiselitteisesti mitattavia määrällisiä muuttujia. Tässä arvioinnissa on pyritty arvioimaan vain maankäytön mahdollisesti aiheuttamia konkreettisia vaikutuksia, jotka aiheuttavat silmin havaittavaa muutosta maisemakuvassa tai kulttuuriympäristössä vaikutusten arvioinnin pitämiseksi mahdollisimman objektiivisena. Kaavan maisemalliset vaikutukset on arvioitu ottamalla huomioon alueen maisemalliset erityispiirteet, arvokkaat maisema-alueet ja kulttuurihistoriallisesti merkittävät kohteet. Lisäksi on arvioitu alueen maisemallista sietokykyä uuteen rakentamiseen nähden. Jäätiköitymisen viimevaiheet ovat olleet merkittävässä asemassa alueen maiseman muodostumisessa. Jäätikön sulamisvesien mukana kulkeutunut kiviaines kasaantui muodostaen seudun merkittävät vedenjakajat, Salpausselät ja Heinolanharjun. Maisemaa ovat muovanneet merkittävästi alueen länsipuolella sijaitsevan Päijänteen historian vaiheet. Sen vedet laskivat Pohjanlahteen, kunnes maankohoaminen Pohjanlahdella pakotti vesistön muuttamaan laskusuuntaansa. Noin 7000 vuotta sitten oli vedenpinta Ruotsalaisen itärannalla liki kymmenen metriä nykyistä korkeammalla. Vesimassa puhkaisi lasku-uomansa Heinolanharjun läpi, jolloin muodostui Jyrängönvirta. Alue on maakunnallisessa maisemaselvityksessä jaettu kahteen osaan. Läntisin osa, Kalkkisten alue, kuuluu Etelä-Päijänteen viljelyseutuun, jota luonnehtivat asutus ja pellot. Aluetta rytmittävät kumpuilevat viljely-maisemat ja metsäiset selänteet sekä Päijänteen vesistömaisemat. Salpausselästä erkanevat harjut antavat alueelle oman leimansa. Valtaosa alueesta kuuluu kuitenkin vesistöiseen Heinolan järviseutuun. Metsäiset moreeniselänteet vuorottelevat vesistöjen kanssa. Kylät ovat olleet pieniä. Taajaman ulkopuolella rantoja hallitsee viime vuosikymmeninä muodostunut loma-asutus. Pellot ovat pienialaisia ja niitä on vähän. Valtaosa alueen pelloista sijaitsee laaksoalueilla.

FCG Suunnittelu ja tekniikka Oy Kaavaselostus, luonnos 21 (73) Vesistöt ovat muodostuneet kallioperän ruhjelinjoihin, jolloin aukeavat näkymät ovat valtaosaltaan pitkiä ja kapeita. Keskellä Ruotsalaisen järveä avautuu laajempia näkymiä. Rannat kasvavat valtaosaltaan puustoa aina rantaviivaan asti ja maisema on hyvin suljettua. Paikoin erottuvat voimakkaasti kallioiset ja paljaat rannat sekä siellä täällä aukeavat yksittäiset ja pienpiirteiset pelto-alueet maatiloineen. Alueelle muodostuneina maamerkkeinä toimivat mm. majakat ja sillat. 3.1.3.3 Kulttuurimaisema ja arvokkaat maisema-alueet 3.1.4 Rakennettu ympäristö Seuraavassa on lista alueella sijaitsevista arvokkaista kohteista ja alueista. Tarkempi kuvaus löytyy erillisestä maisema-arvojen yhteenveto-raportista. Aiemmissa inventoinneissa valtakunnallisesti arvokkaaksi kulttuuriympäristöksi luokiteltu Kalkkisten kylä ja Kymenvirran kulttuurimaisema ei enää RKY 2009:n mukaan ole valtakunnallisesti arvokas. Maakunnallisesti arvokkaat rakennetut ympäristöt sk Kalkkisen kylän kulttuurimaisema (Sisältyy maakunnallisesti arvokkaaseen kulttuuriympäristöön) Kalkkisten koski ja kanava sk/3 Tiedot perustuvat Päijät-Hämeen maakuntakaavaan sekä sen selvityksiin. Maakunnallisesti arvokkaat kulttuuriympäristöt ma-2 Kalkkisten kylän ja Kymenvirran kulttuurimaisema ma-2/1 Kalkkisen kylän kulttuurimaisema ma-2/4 Kalkkisten koski ja kanava ma-2/5 Kymenvirran maisema-alue ma-2/6 Särkisyrjän maisema-alue ma-2/7 Tiedot perustuvat Päijät-Hämeen maakuntakaavaan sekä sen selvityksiin. Perinnemaisemat MY Kalkkisten kyläniitty (sisältyy valtakunnallisesti arvokkaaseen kulttuurimaisemaan) Riihelän niityt MY/ 42 Riihilahden niityt MY/42 Tiedot ovat Asikkalan kunnan internet-sivuilta, jossa ne on mainittu maakunnallisesti arvokkaina. Asikkala on ollut asuttu varhain. Kivikautisia asuinpaikkoja on löytynyt useita ja Kalkkisten kosken Kotasaaresta on tehty kivi-, pronssi- sekä rautakautisia löytöjä. Alueella on myös Linnamäki joka on ilmeisesti kuulunut Etelä- Hämettä viikinkiajalla kiertäneeseen linnavuorijärjestelmään. 1400-luvulla Asikkalasta tuli yksi kolmesta Päijät-Hämeen hallintopitäjästä. Omana pitäjänään Asikkala on mainittu ensi kerran 1445. Asikkalan kirkonkylä muodostui 1600-luvulla rakennetun kirkon ympärille Asikkalanselän länsirannalle. Asikkalan pitäjän keskukseksi on kuitenkin muodostunut Vääksy Asikkalalle tunnusomaista ovat pitkät harjut, suuret selät ja kapeat lahdet. Vesistöjen runsaus on vaikuttanut asutuksen muodostumiseen, minkä vuoksi

FCG Suunnittelu ja tekniikka Oy Kaavaselostus, luonnos 22 (73) 3.1.5 Esihistoria kylät sijaitsevat hajallaan ja verraten etäällä toisistaan. Suunnittelualueella oleva ja kahden vesistön liittymäkohtaan jäävä Kalkkisten kyläalue on hyvä esimerkki tämäntyyppisestä asutuksesta. Kalkkisten kanava, joka yhdisti Päijänteen laivaväylät Ruotsalaiseen, valmistui 1878. Samoihin aikoihin rakennettiin myös Vesijärven Päijänteeseen yhdistävä Vääksyn kanava. Kalkkisten kanava rakennettiin etupäässä uittoja sekä Päijänteen veden korkeuden säännöstelyä varten, mutta sen myötä Lahden ja Heinolan välinen laivaliikenne helpottui ja seudulle syntyi huvila-asutusta. Myös Vääksyn kanava antoi uusia mahdollisuuksia laivaliikenteelle ja huvila-asutuksen syntymiselle. 1900-luvun alkuvuosikymmeninä Päijät-Hämeeseen rakennettiin useita kesähuviloita. Vääksystä ja Pulkkilanharjusta muodostui keskuksia ja 1930-luvulla pitäjässä oli satoja huviloita. Määrä on moninkertaistunut 1950-luvulta lähtien. Maatalousvaltainen Asikkala on ollut tunnettu perunan ja pellavan viljelystä sekä karjataloudesta. Myös alueella oleva vähäinen teollisuus on ollut keskittynyt maataloustuotteiden jalostamiseen. Pitäjässä on toiminut esim. mylly ja meijereitä. Sotien päätyttyä jälleenrakentaminen on antanut seudulle oman leimansa. Päijät-Hämeessä oli noin 102 000 siirtolaista, joille järjestettiin asutustiloja eri puolilta maakuntaa. Tiedot muinaisjäännöksistä perustuvat kaava-alueelle laadittuun muinaisjäännösinventointiin (Mikroliitti Oy 2012). Kaavaluonnoksessa ja kaavaehdotuksessa tiedot muinaisjäännöksistä perustuivat museovirastolta saatuun paikkatieto-aineistoon sekä Päijät-Hämeen maakuntamuseon tutkimuksiin. Alueelta tunnettiin ennestään neljä esihistoriallista asuinpaikkaa, kaksi kalliomaalausta ja muinaisjäännökseksi katsottu kiviaita sekä torpan jäänteet. Näiden lisäksi Mikroliitin inventoinnissa (2012) löydettiin yksi kivikautinen asuinpaikka, muutama hiilimiilu ja yksi röykkiö. Lisäksi havaittiin jäännöksiä joita ei katsottu muinaisjäännöksiksi: raivausröykkiöitä 8 aluetta (useissa monia röykkiöitä) ja pari suhteellisen nuorta rakennuksen pohjaa, sekä yksi käytöstä poistunut tilan rajamerkki. Asikkalan kunnan alueella yleiskaava-alueella on 13 muinaisjäännös-kohdetta. Suositus muinaisjäännöksille on SM kohdemerkintä. Salmenranta (sm 014 alue) Historiallisen ajan asuinpaikka, torppa. II rauhoitusluokka. Muinaisjäännösrekisterin tietojen mukaan torpan paikka sekä ainakin kolme kaskirauniota sijaitsevat etelään kohti Ruotsalaisen Hopeaselkää viettävällä rinteellä Kalkkisten kylässä. Torpan nurkkakivet ovat näkyvissä. Inventointi 2012: Tarkastuksen yhteydessä alueelta löydettiin 14 raivausröykkiötä. Osa niistä on huolellisesti ladottuja, halkaisijaltaan parimetrisiä ja korkeudeltaan puolimetrisiä. Lisäksi alueella on kivien päälle, viereen ja väliin kasattuja röykkiöitä. Rakennuksen nurkkakiviä ei etsiskelyistä huolimatta havaittu. Muutoin kohde oli ennallaan. Rajaus nyt tehtyjen havaintojen perusteella. Murto (sm 016 kohde)

FCG Suunnittelu ja tekniikka Oy Kaavaselostus, luonnos 23 (73) Kivikautinen asuinpaikka. II rauhoitusluokka. Asuinpaikka sijaitsee pellolla, noin 240 metrin päässä Murronlahdesta. Muinaisjäännösrekisterin tietojen mukaan asuinpaikka sijaitsee pellon korkeimmalla kohdalla, josta on vuonna 1971 löydetty kuusi kvartsi-iskosta. Vuoden 2012 inventoinnin mukaan kohde on ennallaan, ei uusia havaintoja. Peltoalue oli hyvässä pinta-poimintakunnossa, mutta esim. kvartsi-iskoksia ei löytynyt. Sen sijaan rikkonaista luontaista kvartsia oli näkyvissä varsin runsaasti. Herää kysymys onko paikalla kivikautinen asuinpaikka? Rajausta ei voi esittää koska tietoa ei ole tarpeeksi ja paikka on muutenkin epäselvä. Torniemi (sm 017 kohde) kivikautinen asuinpaikka. II rauhoitusluokka. Muinaisjäännösrekisterin mukaan kohde sijaitsee lähellä Päijänteeseen työntyvän Torniemen kärkeä, umpeen kasvavalla pellolla. Löydöt KM19282 - löytölajista ei tietoa. Inventointi (2012): Oletettavasti ennallaan - vanha pelto, metsää, ei uusia havaintoja. Koekuoppia ei tehty. Paikan rajaus puhdas arvio topografian mukaan. Ylä-Hokkala (sm 018 alue) Kivikautinen asuinpaikka. II rauhoitusluokka. Kohde sijaitsee hiekkarinteessä molemmin puolin Kymi-joenrantaan vievää tietä. Muinaisjäännösrekisterin tietojen mukaan alueella on ollut 1970-luvulla pelto, josta on löydetty litteä liuskekiviesine ja yksi kvartsi-iskos. Noin 30 cm kyntökerroksen alla havaittiin hiiltä ja värjäytynyttä maata. Vuoden 2012 inventointi: Vanhaa peltoa ja metsää. Paikka vaikuttaa olevan ennallaan. Ei uusia havaintoja. Rajaus muinaisjäännösrekisterin mukaan. Iisakkila (sm 021 alue) Kivikautinen asuinpaikka. II rauhoitusluokka. Asuinpaikka sijaitsee Kymijoen itärannalla, länteen viettävällä rinteellä, Kalkkisten kylältä keskustaan vievän tien länsi-lounaispuolisella pellolla. Muinaisjäännösrekisterin mukaan Iisakkilan pellosta löytynyt 1920-luvulla poikkiteräinen kivikirves, jonka tarkkaa löytöpaikkaa ei tiedetä. Asuinpaikkalöydöt on kerätty pellon pinnalta tielinjan tarkastuksessa 1998. Koekaivauksessa keväällä 1999 pellolta löytyi myös rautakautisia asuinpaikkalöytöjä. Oikaistavan tielinjan alle jäävä osa on tutkittu 1999. Kymijokeen paikalta on parisataa metriä. Inventointi 2012: ei uusia havaintoja. Paikka ennallaan. Rajaus muinaisjäännös-rekisterin mukaisesti

FCG Suunnittelu ja tekniikka Oy Kaavaselostus, luonnos 24 (73) Kärsävuori (sm 58 kohde) Kivikautinen asuinpaikka. II rauhoitusluokka. Kohde sijaitsee Rutalahden länsirannan tuntumassa mäntykankaalla, muinaisen rantaterassin päällä, kahden törmän välissä. Inventoinnin (2012) mukaan terassi on suhteellisen kapea, leveydeltään 5-7 m, ja alapuolisen törmän korkeus on noin 5 m. Maaperä on lajittunutta hienoa hiekkaa. Löydöt, 7 kappaletta kvartsi-iskoksia, tulivat kolmesta vierekkäisestä koekuopasta. Muista paikalle kaivetuista koekuopista (kaikkiaan kuoppia 21 kpl) ei tullut löytöjä. Maastohavaintojen perusteella suhteellisen pienialainen mutta hyvin säilynyt asuinpaikka. Rajaus koekuoppahavaintojen ja topografian perusteella. Kärsävuori 2 (sm 59 kohde) Historiallinen, valmistus: hiilimiilu. II rauhoitusluokka. Paikka sijaitsee Asikkalan kirkosta 20,8 km itään. Inventoinnin (2012) mukaan Hiilimiilu 3x2x0,8 m, muodoltaan soikea. Kairanäytteessä nokea ja hiiltä sekä pu-nertavaa hiekkaa mutta ei huuhtoutumiskerrosta. Kohde sijaitsee Rutalahden län-sirannan tuntumassa mäntykankaalla, lähellä törmän reunaa. Maaperä hiekkaa. Liivanniemi S (sm 60 kohde) Historiallinen, valmistus: hiilimiilu. II rauhoitusluokka. Paikka sijaitsee Asikkalan kirkosta 20,8 km itään. Inventoinnin (2012) mukaan hiilimiilu 3x2x0,8 m, muodoltaan soikea. Kairanäytteessä nokea ja hiiltä mutta ei huuhtoutumiskerrosta. Kohde sijaitsee Rutalahden länsirannan tuntumassa kuusta ja mäntyä kasvavalla kankaalla. Maaperä soraa. Rantalanniemi (sm 61 kohde) Ajoittamaton, tunnistamaton: röykkiö. II rahoitusluokka. Paikka sijaitsee Asikkalan kirkosta 20,1 km itään. Inventoinnin (2012) mukaan Kiviröykkiö 2,5x2x0,3 m. Röykkiö on luontaisessa kivikossa ja on varsin matala, joten sen ihmistekoisuutta on pidettävä epävarmana. Saattaa olla luontainen mutta kuitenkin voisi olla pieni lapinraunio tyyppinen röykkiökin. Paikka sijaitsee Hopeaselän pohjoisrannan lähellä, Marjoniemestä lounaaseen. Alue on kivistä ja kallioista, mäntyvaltaista moreenimaastoa. Nuijalanvuori (sm 62 -kohde) Historiallinen, valmistus: hiilimiilu. II rauhoitusluokka. Paikka sijaitsee Asikkalan kirkosta 12,2 km koilliseen. Hiilimiilu, soikeahko, koko 2,5x2 m ja syvyys 0,6 m. Kairanäytteessä hiiltä ja nokea mutta ei huuhtoutumiskerrosta. Paikka on mäntyä ja kuusta kasvavalla kankaalla, maaperä hiekkaa. Sijaitsee Kalkkisten kylätaajamasta lounaaseen, Kymi-joen etelärannan tuntumassa.

FCG Suunnittelu ja tekniikka Oy Kaavaselostus, luonnos 25 (73) Väinönkallio (sm 335 kohde) Kivikautinen kalliomaalaus. I rauhoitusluokka. Kalliomaalauskallio on Ruotsalaisen lounaisosassa sijaitsevan Rutalahden länsirannalla. Muinaisjäännösrekisterin tietojen mukaan kallion keskellä on jo kauas vaaleampana näkyvä kohta. Maalaukset sijoittuvat tälle vaaleammalle, kaakkoon suuntautuvalla ja hiukan sisäänpäin viistolle kohdalle. Kallion pinta on tältä kohdin suurelta osin vaurioitunut ja uloin kerros hilseillyt tai rapautunut pois. Valumavesien myötä kalliosta on myös uuttunut kalsiittia, joka näkyy seinämässä vaaleina valumajuovina. Aikoinaan tässä kalliomaalauksessa on ollut useita kuvioita. Nyt siitä on selvästi hahmotettavissa venekuvio, jossa on ainakin seitsemän miehistöviivaa sekä pieni eläinkuvioksi tulkittavissa oleva kokonaan punavärillä täytetty kuvio. Nämä ylimmät maalauskuviot sijoittuvat kalliossa olevan pystysuoran halkeaman vasemmalle puolelle ja seinämän yläosassa olevan vaakasuoran halkeaman ylä-puolelle. Näiden alapuolella on katkelmallisia kuvioita, joista ei heti hahmotu mitään selviä kuvioita ja jotka ovat osittain kalliopinnan rapautumisen johdosta tuhoutuneita. Alimpana maalauksessa erottuu heikosti täyteinen hirvikuvio, joka sijaitsee maalauskentän vasemmassa laidassa, harmahtavalla kalliopinnalla loivassa (positiivisessa) seinämässä pienen lipan alla. Kohde esiintyy myös nimellä Leveälahti. Inventointi 2012: Paikka ennallaan. Huonpohjanvuori (sm 370 kohde) Kivikautinen kalliomaalaus. I rauhoitusluokka. Kohde sijaitsee Ruotsalaisen länsiosassa sijaitsevan Huonpohja-nimisen lahdensuulla, sen pohjoisrannalla kohoavan jyrkkäpiirteisen Huonpohjanvuoren suoraan järveen laskevassa seinämässä. Muinaisjäännösrekisterin tietojen mukaan maalauskallion vieressä, sen länsipuolella, on kesämökki, johon kuuluva laituri on kallion juurella. Rannalla on useita muitakin kesämökkejä. Kallio on paikoittain rosoinen ja siinä on sekä harmaita, punertavia että vaaleita pintoja. Kallio laskeutuu järveen portaittain kolmessa vaiheessa, joista alin muodostaa maalauksen edustalle kapeahkon, kaltevan ja pääosin varsin hankalakulkuisen terassin. Kallio on melko suurelta osin jäkälän peitossa. Havaitut maalauskohdat ovat enimmäkseen jäkälästä vapaissa kohdissa. Maalauskohtia on useita. Alueella havaittiin kaksi mahdollista eläinkuviota ja punaista väriä, venekuvio, miehistöviivoja, tikku-ukkoja ja mahdollisesti käärme. Osa maalauksista on voitu tehdä maalauksen edustalla kulkevan terassin päällä seisoen. Ainakin ylimmät maalauskohdat (alue 2) on mahdollista ajoittaa rannansiirtymiseen perustuen. Inventointoi 2012: Paikka ennallaan.

FCG Suunnittelu ja tekniikka Oy Kaavaselostus, luonnos 26 (73) 3.1.6 Maanomistus Suunnittelualueen merkittävin maanomistajataho on yksityiset maanomistajat, joiden omistuksessa on lähes 98 % suunnittelualueesta. Seuraavaksi suurimmat maanomistajat ovat valtio, yhdistykset ja yhteisöt. Asikkalan kunnan omistama maa-alue on varsin pieni. Maanomistajatilanne suunnittelualueella on esitetty alla olevassa kuvassa. Kuva 10. Suunnittelualueen maanomistajatilanne.

FCG Suunnittelu ja tekniikka Oy Kaavaselostus, luonnos 27 (73) 3.1.7 Liikenne Alueen pääliikenneväylät ovat Asikkalan läpi kulkeva valtatie 24 Lahdesta Jämsään, seututie 314 Vääksystä Sysmään ja seututie 313 Vääksystä Vierumäelle. Alueella on useita yhdystie -luokkaisia teitä, kuten Kopsuo - Nuoramoinen (3132), Kalkkinen - Vähä-Pukkila (3134), Kalkkisten kanavan tie (14153) ja Onalintie (15015). Kuva havainnollistaa alueen päätieverkoston. Kuva 11. Alueen päätieverkosto. Lähin matkustajaliikenteen lentoasema on Helsinki-Vantaa. Lähin lentokenttä on Lahti-Vesivehmaa, joka on Kohtalaisen vilkas suuren kiitotien lentopaikka. Kenttää käyttää mm. Heinolan Ilmailukerho, joka harjoittaa kentällä moottorilentotoimintaa. Kentällä harjoitetaan myös purjelentoa, ultrakevytlentämistä, varjoliitoa sekä jonkin verran nousuvarjotoimintaa kentän keskialueella. Kentällä on varsin suuri asfaltoitu seisonta-alue, johon mahtuu pysäköimään enemmänkin koneita Lähimmälle säännöllisesti toimivalle rautatieasemalle, Lahteen, on yhteys Vääksystä keskimäärin 10 kertaa päivässä. Säännöllisiä linja-autoliikenteen yhteyksiä Lahteen (suurin osa Helsinkiin asti) ja Jyväskylään on Asikkalasta arkisin keskimäärin puolen tunnin välein ja viikonloppuisin noin 10 kertaa vuorokaudessa. Useat vuoroista ajavat Vääksyn lisäksi myös Asikkalan kirkonkylän kautta. Tämän lisäksi Vääksyn alueella toimii palvelulinja.

FCG Suunnittelu ja tekniikka Oy Kaavaselostus, luonnos 28 (73) 3.1.8 Väestö Asikkalan kunnan väkiluku oli vuoden 2014 lopulla 8374 henkeä. Väestömäärä on laskenut kunnassa hitaasti 1990 luvulta lähtien. Asikkalan asukasluku oli vähentynyt kaikkiaan 4,6 % vuodesta 1995 vuoteen 2014. Vuonna 2012 eläkkeellä olevien henkilöiden osuus Asikkalan väestöstä oli 32,4 % (Tilastokeskus 2015). Tulevaisuudessa väestön ikärakenne tulee Asikkalassa edelleen vanhenemaan. Lasten osuus kunnan väestöstä on hieman pienempi kuin koko maassa keskimäärin. Seuraavassa taulukossa on esitetty Asikkalan kunnan ja Päijät-Hämeen maakunnan väestömäärän kehitys vuodesta 1995 vuoteen 2014. Taulukko 1. Asikkalan kunnan ja Päijät-Hämeen maakunnan asukasluku vuosina 1995-2014 (Tilastokeskus 2015). Asukasluku 31.12.2014 Muutos 1995-2014 1995 2000 2005 2010 2014 % Asikkala 8782 8644 8560 8552 8374-408 -4,6 % Päijät-Hämeen maakunta 198286 197378 198975 201772 202009-3723 -1,9 % Tilastokeskuksen väestöennusteen mukaan Asikkalan väestö tulee laskemaan seuraavien vuosikymmenten aikana. Ennusteen mukaan vuonna 2040 kunnan väestö on vähentynyt 4,9 % vuoden 2016 tasosta. Asikkalan asukasluku olisi tuolloin noin 7888. Ennusteen mukaan Päijät-Hämeen maakunnan asukasluvun muutos on kuitenkin hyvin pieni. Taulukko 2. Asikkalan kunnan ja Päijät-Hämeen maakunnan väestöennuste vuoteen 2040 (Tilastokeskus 2015). Väestöennuste Muutos 2016-2040 2016 2020 2025 2030 2035 2040 % Asikkala 8294 8200 8128 8051 7970 7888-406 -4,9 % Päijät-Hämeen maakunta 202039 202527 203157 203483 203274 202677-638 -0,3 % Asuminen Vuoden 2014 lopussa Asikkalassa oli yhteensä 4025 asuntokuntaa. Vuokraasunnossa asuvien asuntokuntien osuus oli vuoden 2013 lopussa Asikkalassa 17,4 %. Rivi- ja pientaloissa asuvien asuntokuntien osuus asuntokunnista vuoden 2013 lopussa oli puolestaan 78,2 % (Tilastokeskus 2015).