Kalmun alueen luontoselvitys

Kalmun alueen luontoselvitys Luonto- ja ympäristötutkimus Envibio Oy 28.11.2006

1 SISÄLLYS: 1. JOHDANTO... 2 2. ALUEEN YLEISKUVAUS... 2 3. LUONNONSUOJELULAIN MUKAISET KOHTEET... 2 4. METSÄLAIN ERITYISEN TÄRKEÄT ELINYMPÄRISTÖT... 3 4.1 Epranoja... 3 4.2 Puro Taka-Kalmuntien itäpuolella... 4 4.3 Lehtolan länsipuolen puro... 5 4.4 Saranevaräme Kalliolantien länsipuolella... 5 5. VESILAKIKOHTEET... 5 6. MUUT KOHTEET... 6 6.1 Hiirenkallio... 6 6.2 Tuulenkaatoalue Tuomolasta itään... 7 6.3 Kalliolantien länsipuolen luonnonmetsä... 7 6.4 Kassoskivet... 7 7. KANTA-HÄMEEN LUONNON MONIMUOTOISUUDEN TILAN SEURANTAOHJELMA HANKKEEN KOHTEET... 8 7.1 Kassoskivenmaa... 8 7.2 Mahlamäki ja Kutinhaka... 8 7. UHANALAISET, SILMÄLLÄPIDETTÄVÄT JA EU:N LUONTO- JA LINTUDIREKTIIVEIHIN SISÄLTYVÄT LAJIT... 8 7.1 Liito-oravaesiintymät... 9 7.1.1 Epranoja, itä... 9 7.1.2 Epranoja, länsi... 9 7.1.3 Tuomolan tilan lounaispuolen metsä... 10 7.1.4 Lehtola... 10 7.2 Lepakkojen päiväpiilot... 10 8. LINNUSTO... 11 9. OSA-ALUEET... 11 10. PINTAVEDET... 12 KIRJALLISUUS... 12 LIITE 1. Arvokkaat kohdetyypit... 14 LIITE 2. Selvitysalueet... 15 LIITE 3. Arvokkaat luontokohteet ja lajihavainnot... 16 LIITE 4. Liito-oravareviirit... 18 LIITE 5. Osa-alueet... 19 LIITE 6. Valuma-alueet... 20 Luonto- ja ympäristötutkimus Envibio Oy Naavankaari 8 a 3 21350 Ilmarinen

2 1. JOHDANTO Riihimäen kaupungin tekninen virasto tilasi Luonto- ja ympäristötutkimus Envibio Oy:ltä luontoselvityksen Kalmun osayleiskaava-alueelta (merkitty liitteeseen 2). Selvityksen laativat FM Turkka Korvenpää ja FM Terhi Korvenpää. Työn tarkoituksena oli kartoittaa alueen luontoarvoja, ja arvioida niiden vaikutusta maankäyttöön. Työtä tullaan käyttämään osayleiskaavan pohjaselvityksenä. Selvityksessä kartoitettiin mahdolliset luonnonsuojelulain (N:o 1096/1996) 29 :n suojelemat luontotyypit, vesilain (N:o 264/1961) 15a ja 17a :ien mukaiset kohteet sekä metsälain (N:o 1093/1996) 10 :n tarkoittamat erityisen tärkeät elinympäristöt (liite 1). Myös muut luonnonarvoiltaan merkittävät kohteet, kuten perinnebiotoopit ja lepakoiden talvehtimispaikat ja päiväpiilot, inventoitiin. Lakien mukaisten luontokohteiden lisäksi etsittiin EU:n luontodirektiiviin sisältyviä lajeja sekä uhanalaisten ja silmälläpidettävien eliölajien esiintymiä. Selvityksen maastotyöt tehtiin kesä-elokuussa 2006. Kaava-alueen linnustoa ei kartoitettu, sillä maastotyöt voitiin aloittaa lintukartoituksen kannalta myöhään. Lisäksi Riihimäeltä on tehty vuosina 1992-1993 arvokkaiden linnustoalueiden selvitys (Kanta-Hämeen lintutieteellinen yhdistys 1992-1993). Työssä merkittiin kuitenkin kartalle kaikki uhanalaisten, silmälläpidettävien, harvinaisten ja EU:n lintudirektiivin I-liitteeseen sisältyvien lintulajien reviirit. Selvitysalueelta erotettiin osa-alueita, joista esitetään lyhyt yleiskuvaus. Raportin liitteenä on karttoja (liitteet 3-6), joihin osa-alueet, liito-oravareviirit, arvokkaat luontokohteet, valuma-alueet ja huomionarvoiset lintu- ja kasvihavainnot on merkitty. 2. ALUEEN YLEISKUVAUS Valtaosa kaava-alueesta on metsämaata. Laajempia peltoja on koillisessa sekä kaava-alueen länsireunalla Hirvijärventien varrella. Tavallisin metsätyyppi on tuore kangas. Siellä täällä on myös lehtomaista kangasta sekä pienialaisia lehtoja lähinnä purojen varsilla. Epranojan varrella on monin paikoin kasvistoltaan edustavia kosteita lehtoja ja reheviä korpia. Maaston painanteisiin on paikoin muodostunut ohutturpeisia soistumia, joista eräät ovat melko reheviä. Monet soistuneet notkelmat ovat kuitenkin ojitusten vuoksi kuivuneet. Laajoja soita ei kaavaalueella ole. Erityisesti lännessä on runsaasti nuorta metsää ja hakkuuaukeita. Eniten varttunutta metsää on jäljellä Hiirenkallion itä- ja pohjoispuolella. Hiirenkallio on kaava-alueen ainoa merkittävän kokoinen kallio. Epranojan varrella Myllypakasta pohjoiseen on laidunta. Tätä kohdetta ei inventoitu tarkemmin, mutta sillä ei todennäköisesti kasva huomattavaa niittykasvillisuutta. Kyseessä ei ole niukkaravinteinen niitty vaan nurmilaidun. 3. LUONNONSUOJELULAIN MUKAISET KOHTEET Selvitysalueella ei ole luonnonsuojelulain luontotyyppejä.

3 4. METSÄLAIN ERITYISEN TÄRKEÄT ELINYMPÄRISTÖT 4.1 Epranoja Epranoja on selvitysalueen luonnonarvoiltaan selvästi merkittävin kohde. Kormuntien eteläpuolella kaava-alueen pohjoisrajalla se virtaa varttuneen kuusimetsän keskellä. Uoma on säilynyt melkein täysin luonnontilaisena ja kivisenä, ja vesi on kirkasta. Rannalla on polku, joka lienee virkistyskalastajien tekemä. Puronvarsi on rehevää suurruoho-saniaislehtoa, jossa kasvavat mm. imikkä (Pulmonaria obscura), käenkaali (Oxalis acetosella), tesma (Milium effusum), ojakellukka (Geum rivale), lehtokorte (Equisetum pratense), purolitukka (Cardamine amara), rentukka (Caltha palustris), lehtotähtimö (Stellaria nemoreum), suokeltto (Crepis paludosa), kevätlinnunsilmä (Chrysosplenium alternifolium), hiirenporras (Athyrium filix-femina) ja kotkansiipi (Matteuccia struthiopteris). Pensaskerroksessa esiintyy esim. vadelmaa (Rubus idaeus), mustaherukkaa (Ribes nigrum), taikinamarjaa (Ribes alpinum), tuomea (Prunus padus), lehtokuusamaa (Lonicera xylosteum) ja näsiää (Daphne mezereum). Purokivillä kasvaa runsaasti sammalia, mm. isonäkinsammalta (Fontinalis antipyretica). Kauempana purosta metsä muuttuu tuoreeksi lehdoksi ja lehtomaiseksi kankaaksi. Ojan itäosan varrella havaittiin varttuneille ja varjoisille kuusimetsille tyypillinen päiväperhoslaji, täpläpapurikko (Pararge aegeria), joka ei ole aivan tavallinen. Puron varrella kasvaa jonkin verran harmaaleppää, ja metsässä on hieman kookkaita haapoja. Usean haavan tyveltä löydettiin liito-oravan papanoita. Reviiri kattaa koko metsikön, ja se jatkunee Kormuntien pohjoispuolelle. Epranojan eteläpuolella on kivistä ladottu kasa, joka soveltuu lepakoiden päiväpiiloksi. Edellä kuvatun metsän länsipuolella puro virtaa laidunmaan keskellä. Epranojan varrella on pieni varttunutta koivua kasvava hakamaa, mutta muuten kyseessä on nurmilaidun. Vanhan Kormuntien länsipuolella kasvaa tiheää varttunutta kuusimetsää. Uoma jatkuu melko luonnontilaisena keskiosan kaivetuille altaille asti. Puron varrella on rehevää lehtoa, jonka kenttäkerroksessa esiintyvät mm. koiranvehnä (Elymus caninus) ja keltaängelmä (Thalictrum flavum). Metsä on liito-oravalle sopivaa, ja alueelta onkin aiemmin löydetty sen reviiri. Tekoaltaista länteen purouoma on suoristettu, mutta alkuperäinen uoma erottuu edelleen maastossa. Tällä kohdalla puron varressa on vaihtelevalla leveydellä rehevää lehtokorpea. Sen lajistoon kuuluvat mm. lehtopähkämö (Stachys sylvatica) ja pitkäpääsara (Carex elongata). Aiemmin useasta kohdasta puron varrelta on tavattu myös korpinurmikka (Poa remota). Hirvijärventiestä itään Epranoja virtaa peltojen ja nuoren, tiheän lehtimetsän keskellä. Epranojassa elää harvinaisia purotaimenia (Salmo trutta). Todennäköisesti Herajoessa ja Vantaanjoessa elävät sukukypsät taimenet käyttävät Epranojaa lisääntymisalueenaan (Saura 2005), mikä korostaa puron arvoa entisestään. Geneettisten analyysien tulosten perusteella taimenkanta poikkeaa muista Suomenlahden rannikkojokien luonnonvaraisista kannoista ja on selvästi ollut jo pitkään eriytynyt. Kyseessä voi olla alkuperäinen taimenkanta (Saura 2005). Epranojalla on tehty kalataloudellisia kunnostustoimenpiteitä 2000 luvun alkupuolella. Epranojan luonnonarvot näyttävät säilyneen varsin hyvin, kun nykytilannetta verrataan 1990 luvun alkuvuosina tehtyyn selvitykseen (Luontotutkimus Enviro Oy 1991). Maankäyttösuositus: Epranojan varret tulee säilyttää rakentamattomina eikä puron varrella tule tehdä metsänhoitotöitä. Karttaan merkityt liito-oravareviirit tulee jättää kokonaisuudessaan kehittymään luonnontilaan. Vedenlaadun säilyminen hyvänä on tärkeää arvokkaalle purotaimenkannalle. Tämän vuoksi koko valuma-alueella on syytä kiinnittää erityistä huomiota pintavesien laatuun vaikuttavien haitallisten muutosten estämiseen.

4 Kuva 1. Epranojan itäosaa. Kuva 2. Epranojan varren laidunta. 4.2 Puro Taka-Kalmuntien itäpuolella Varttuneen metsän keskellä on säilynyt uomaltaan melko luonnontilainen puro. Sen varsi on rehevää suurruoholehtoa, jonka kasvistossa esiintyvät mm. purolitukka, mesiangervo (Filipendula ulmaria), rantamatara (Galium palustre), hiirenporras, rantaminttu (Mentha

5 arvensis), rönsyleinikki (Ranunculus repens), luhtavuohennokka (Scutellaria galericulata), ojakellukka ja rentukka. Mutkitteleva uoma on kapea. Kohteen eteläosassa se haarautuu useaksi rinnakkaiseksi noroksi. Sammallajisto on melko monipuolinen. Siihen kuuluvat mm. isonäkinsammal ja hetealvesammal (Chiloscyphus polyanthos). Puron varrella kasvaa esim. harmaaleppää ja vähän tervaleppää. Kauempana uomasta on harvennettua kuusimetsää. Kohteella on melko runsaasti hakkuutähteitä. Maankäyttösuositus: Puro täyttää metsälain mukaisen erityisen tärkeän elinympäristön määritelmän. Metsälain mukaisia kohteita ei saa muuttaa niin, että niiden ominaispiirteiden säilyminen vaarantuu. Tämän mukaisesti puron varrelle tulee jättää vähintään 50 metrin rakentamaton suojavyöhyke. Myöskin metsänhoitotöissä tulee tulevaisuudessa jättää puron varteen vähintään muutaman kymmenen metrin levyinen suojavyöhyke, eikä purouomaa tule perata. 4.3 Lehtolan länsipuolen puro Lehtolan talon länsipuolella virtaa uomaltaan melko luonnontilainen puro. Sen varrella on tuoretta lehtoa, jonka puusto koostuu kookkaista haavoista, kuusista ja koivuista. Kenttäkerroksessa esiintyvät mm. metsäalvejuuri (Dryopteris carthusiana), valkovuokko (Anemone nemorosa), lillukka (Rubus saxatilis), mesiangervo, mansikka (Fragaria vesca) ja nokkonen (Urtica dioica). Kohteella on liito-oravareviiri. Puron varrella havaittiin pyyn jätöksiä. Maankäyttösuositus: Puro täyttää metsälain mukaisen erityisen tärkeän elinympäristön määritelmän. Kohteella on myös liito-oravan reviiri. Metsälain mukaisia kohteita ei saa muuttaa niin, että niiden ominaispiirteiden säilyminen vaarantuu eikä liito-oravan reviirejä heikentää tai hävittää. Tämän mukaisesti puro lähiympäristöineen tulee jättää kehittymään luonnontilaan koko karttaan merkityltä alueelta. 4.4 Saranevaräme Kalliolantien länsipuolella Kalliolantien länsipuolella on ojittamaton pieni saranevaräme. Puusto muodostuu hieskoivusta, jonka lisäksi mättäillä kasvaa myös vähän mäntyä. Suon reunoilla on useita mäntykeloja ja koivupökkelöitä, joihin tikat ovat tehneet kolojaan. Saranevarämeen kenttäkerroksessa esiintyvät mm. jouhisara (Carex lasiocarpa), tupasvilla (Eriophorum vaginatum), luhtasara (Carex vesicaria), harmaasara (Carex canescens) ja jokapaikansara (Carex nigra). Maankäyttösuositus: Saranevaräme täyttää metsälain mukaisen erityisen tärkeän elinympäristön määritelmän. Metsälain mukaisia kohteita ei saa muuttaa niin, että niiden ominaispiirteiden säilyminen vaarantuu. Tämän mukaisesti suo ympäristöineen tulee jättää kehittymään luonnontilaan. Tärkeää on myös huomioida ympäröivän alueen maankäytön vaikutus vesitalouteen. 5. VESILAKIKOHTEET Selvitysalueella ei ole vesilaissa mainittuja suojeltavia pienvesiä.

6 6. MUUT KOHTEET 6.1 Hiirenkallio Hiirenkallion laki kohoaa yli 140 metriin merenpinnasta. Laella on harvaa kalliomännikköä, avokalliota ja pieniä kallioketolaikkuja. Kasvillisuudessa näkyy selvää kulttuurivaikutusta. Ketolaikuilla kasvavat mm. rohtotädyke (Veronica officinalis), keto-orvokki (Viola tricolor), heinätähtimö (Stellaria graminea), niittynurmikka (Poa pratensis) ja aho-orvokki (Viola canina). Tavallisempia kalliokasveja edustavat metsälauha (Deschampsia flexuosa) ja ahosuolaheinä (Rumex acetosella). Lievästä ravinteisuudesta kertovat puolestaan kivikkoalvejuuri (Dryopteris filix-mas) ja haurasloikko (Cystopteris fragilis). Hiirenkallion merkittävin putkilokasvilaji on kuitenkin nurmilaukka (Allium oleraceum). Tämä rautakauden asutukseen usein liittyvä muinaistulokas on melko harvinainen. Hiirenkalliolla sillä on ollut jo pitkään esiintymä. Vuonna 2006 esiintymän koko oli muutamia kymmeniä versoja. Hiirenkallion laella on sijainnut kolmiomittaustorni, jonka lahoavat jäänteet ovat edelleen näkyvissä. Kallion laki on jonkin verran kulunut, ja siellä on mm. poltettu nuotiota. Hiirenkallion itäreunalla on matala, vain muutaman metrin korkuinen jyrkänne. Jyrkänteen alla kasvaa varttunutta metsää, joten pienilmasto on varjoisa ja kostea. Tämän vuoksi jyrkänteellä kasvaa runsas sammalpeite. Maankäyttösuositus: Hiirenkallio on kasvistoltaan paikallisesti arvokas kohde. Sen merkitystä korostaa kallioiden harvinaisuus lähialueilla. Kalliojyrkänne on liian matala täyttääkseen metsälain mukaisen kohteen määritelmän, mutta suotuisan pienilmastonsa vuoksi se tarjoaa kasvupaikan runsaalle sammalistolle. Hiirenkalliolla on myös merkitystä virkistyskäytön kannalta. Kallio lähimetsineen tulisi jättää rakentamatta eikä metsänhakkuita tulisi ulottaa aivan sen reunalle asti. Kuva 3. Hiirenkallion laki.

7 6.2 Tuulenkaatoalue Tuomolasta itään Tuuli on kaatanut runsaasti tukkikuusia Tuomolasta itään sijaitsevalla mäellä. Osa rungoista on katkennut. Maastoon on puiden kaatuessa muodostunut runsaasti juuripaakkuja. Tuulenkaatoalue muodostaa arvokkaan lahopuukeskittymän, jossa on runsaasti nykyisen metsissä harvinaisia järeitä maapuita. Maankäyttösuositus: Tuulen kaatamat rungot olisi hyvä jättää lahoamaan metsään. Niistä ei aiheutune merkittävää hyönteistuhoriskiä ympäröivään metsään, mutta rungot tarjoavat elinympäristöä metsänhoidon vuoksi taantuneille lahopuueliöille. Kuva 4. Tuulenkaatoja Tuomolan itäpuolella. 6.3 Kalliolantien länsipuolen luonnonmetsä Kalliolantien länsipuolella on pitkään hoitamatta kehittynyt metsäkuvio. Puusto ei ole kovin iäkästä, mutta se on erirakenteista ja varsin tiheää. Myös lahopuuta on ehtinyt syntyä. Metsässä on tiheä alikasvoskuusikko ja hieman ylispuumäntyjä. Maankäyttösuositus: Kauan ilman metsänhoitoa kehittynyt kuvio olisi hyvä jättää edelleen kehittymään luonnontilaisena. 6.4 Kassoskivet Takalantien koillispuolella varttuneessa metsässä on kaksi erittäin kookasta siirtolohkaretta.

8 Maankäyttösuositus: Kohde olisi hyvä rauhoittaa luonnonmuistomerkkinä. 7. KANTA-HÄMEEN LUONNON MONIMUOTOISUUDEN TILAN SEURANTAOHJELMA HANKKEEN KOHTEET Alla mainittujen kohteiden lisäksi myös Epranoja kuuluu luonnon monimuotoisuuden seurantaohjelma -hankkeen kohteisiin. 7.1 Kassoskivenmaa Kanta-Hämeen luonnon monimuotoisuuden tilan seurantaohjelma hankkeessa (LUMOS) mainitaan Kalliolantien länsipuolella sijaitseva Kassoskivenmaa. Tässä selvityksessä mainituista kohteista kyseisen rajauksen sisällä ovat saranevaräme Kalliolantien länsipuolella, tuulenkaatoalue Tuomolasta itään, Kalliolantien länsipuolen luonnonmetsä ja Kassoskivet. Edellä mainittujen kohteiden lisäksi rajaukseen sisältyy eri kehitysluokkien talousmetsiä, muutama kallio ja useita pieniä soita. Näistä eteläisin on hiljattain ojitettu. Maankäyttösuositus: Karttaan merkityn rajauksen sisäpuolella oleva alue tulisi jättää rakentamatta. Tällöin voidaan turvata soiden vesitalouden säilyminen mahdollisimman muuttumattomana ja edistää arvokkaiden metsäkuvioiden säilymistä. 7.2 Mahlamäki ja Kutinhaka Kyseessä on kaksi lähekkäistä peltojen ympäröimää kumpuilevaa metsäsaareketta. Mahlamäki on melko rehevä haapaa kasvava metsäsaareke. Sen ja Kutinhaan välissä sijaitsee pieni, myös haapaa kasvava, metsäsaareke. Kutinhaka on vaihtelevaa metsää. Maankäyttösuositus: Kohteella ei ole kovin merkittäviä luonnonarvoja, mutta sitä käytetään läheisen koulun opetuskohteena. Tämän vuoksi Mahlamäki ja Kutinhaka olisi hyvä jättää rakentamatta. 7. UHANALAISET, SILMÄLLÄPIDETTÄVÄT JA EU:N LUONTO- JA LINTUDIREKTIIVEIHIN SISÄLTYVÄT LAJIT Kaava-alueelta ei ole liito-oravaa lukuun ottamatta tallennettu havaintoja Suomen ympäristökeskuksen ylläpitämään uhanalaisten eliölajien esiintymärekisteriin (HERTTA). Näistä esiintymistä kaikki rekisterissä olemassa oleviksi merkityt ovat mukana Riihimäen liitooravainventoinnissa (Honkala 2004). Tämän lisäksi tässä selvityksessä löydettiin yksi uusi, raportissa mainitsematon, reviiri. Kaikki liito-oravareviirit käsitellään tarkemmin kappaleessa 7.1. Uhanalaisia, silmälläpidettäviä, EU:n lintudirektiivin I liitteeseen sisältyviä ja harvinaisia lintuja koskevat havainnot käsitellään muun linnuston yhteydessä. Kaava-alueella havaittiin useita lepakoiden talvehtimispaikoiksi tai päiväpiiloiksi sopivia kohteita. Niitä käsitellään tarkemmin kappaleessa 7.2. Hiivolan peltoaukean pohjoislaidalla ladolle vievän kärrytien

9 varrella kasvaa silmälläpidettävää kelta-apilaa (Trifolium aureum) seuranaan harvinaista jänönapilaa (Trifolium arvense). Näitä esiintymiä ei kuitenkaan havaittu tämän selvityksen maastotöissä, mikä johtunee hyvin kuivasta loppukesästä. 7.1 Liito-oravaesiintymät Liito-orava on EU:n luontodirektiivin liitteessä IV(a) mainittu eläinlaji, jonka lisääntymis- ja levähdyspaikkojen heikentäminen ja hävittäminen on kielletty. Siten alla esitellyt liitooravareviirit tulee jättää rakentamatta eikä niillä saa tehdä muitakaan toimenpiteitä, jotka heikentävät liito-oravan elinmahdollisuuksia. Tällaisia ovat esim. metsänhakkuut. Liito-oravalle on tyypillistä, että kaikki sopivat elinympäristöt eivät ole jatkuvasti asuttuina. Tämän vuoksi myös tilapäisesti tyhjiä, mutta lajille sopivia metsiä, tulisi maankäytössä säästää. Mikäli näin ei tehdä, vähenee liito-oravalle sopivien metsien pinta-ala, mikä voi jopa äärimmillään lopulta aiheuttaa lajin paikallisen häviämisen. Liito-oravien täytyy myös pystyä liikkumaan sopivalta elinympäristölaikuilta toiselle. Laji ei kuitenkaan mielellään ylitä avoimia alueita, koska saalistusriski kasvaa niillä huomattavasti. Tämän vuoksi maankäytössä on syytä jättää ainakin kaikilta asutuilta reviireiltä riittävä metsäyhteys muihin liito-oravalle sopiviin metsiköihin. Näiden metsien täytyy olla puuston korkeudeltaan vähintään 10 m (Hanski 2006). Tässä työssä liito-oravan esiintymistä selvitettiin etsimällä kookkaiden haapojen ja kuusten tyviltä eläinten papanoita sekä virtsaamisjälkiä. Tämä on vakiintunut liito-oravan kartoitusmenetelmä. Reviiriksi rajattiin niiden puiden, joiden alta merkkejä löydettiin (nk. havaintopuu), väliset alueet, mikäli ne olivat liito-oravalle sopivaa varttunutta metsää. Liitooravan ei ole tutkimuksissa havaittu lisääntyvän alle 4 hehtaarin laajuisissa metsälaikuissa, joten reviirin säilyminen heikentymättömänä vaatii melko laajan alueen säästämistä. Tämän vuoksi reviiriksi on tässä työssä rajattu myös vähän havaintopuiden muodostaman alueen viereistä metsää, mikäli se on lajille sopivaa. Eläimet käyttävät varmasti koko niille sopivaa metsälaikkua, vaikka merkkejä niiden esiintymisestä ei kaikkialla tiettynä hetkenä olisikaan. 7.1.1 Epranoja, itä Kormuntien eteläpuolella tienviereisessä varttuneessa lehtomaisessa metsässä Epranojan varrella on asuttu liito-oravan reviiri. Metsä on varjoista kuusimetsää. Kuviolla on jonkin verran kookkaita haapoja sekä puronvarrella harmaaleppää. Metsä soveltuu erittäin hyvin liito-oravan elinympäristöksi. Muutaman haavan tyveltä eri puolilta reviiriksi merkittyä aluetta löydettiin tuoreita liito-oravan papanoita, mutta pesäpuuta ei kyetty paikallistamaan. Runsaimmin liitooravan ruokailupuiksi soveltuvia harmaaleppiä kasvaa metsän länsireunalla. Reviiri jatkunee tien pohjoispuolelle, missä on samanlaista metsää. Muualla se rajautuu peltoihin. Maankäyttösuositus: Koko reviiriksi merkitty alue tulee rajata liito-oravan reviiriksi. 7.1.2 Epranoja, länsi Vuonna 2004 tehdyssä liito-oravainventoinnissa mainitaan liito-oravareviiri Epranojan varrelta Hiirenkalliosta pohjoiseen. Reviiri sijaitsi puron eteläpuolisen hakkuuaukon vieressä. Metsässä kasvaa tällä kohtaa harmaaleppää, kuusta, haapaa ja koivua. Muutaman varttuneen haavan tyveltä löydettiin tuolloin runsaasti liito-oravan papanoita. Tämän selvityksen maastotöissä ei

10 havaittu merkkejä liito-oravasta, mutta maastotyöt voitiin tehdä vasta keskikesällä. Tällöin liitooravan havaitseminen on usein hankalaa, sillä papanat hajoavat nopeasti. Reviiri on todennäköisesti edelleen asuttu, koska metsä on säilynyt lajille varsin sopivana. Varttunutta puustoa on reviirin kohdalla vain kapea kaistale puron varrella, mutta idempänä sijaitsee laaja varttunut kuusimetsä. Se ulottuu aina Hiirenkalliolle ja Vanhalle Kormuntielle asti. Koko tämä alue soveltuu liito-oravan elinympäristöksi. Maankäyttösuositus: Vuoden 2004 liito-oravainventoinnissa reviiriksi merkityn alueen säästäminen ei riitä turvaamaan liito-oravan säilymistä, vaan esiintymä tulee rajata huomattavasti laajemmaksi. Tämän vuoksi raportin liitekarttaan on merkitty myös koko liitooravalle sopiva metsä. Mikäli tämän metsän maankäyttöä aiotaan muuttaa, tulee liito-oravan esiintyminen selvittää tarkemmin keväällä. 7.1.3 Tuomolan tilan lounaispuolen metsä Tuomolan tilan lounaispuolella sijaitsevassa varttuneessa sekametsässä on asuttu liito-oravan reviiri. Metsässä kasvaa isojen kuusten ohella koivua ja runsaasti kookkaita haapoja. Tämän selvityksen maastotöissä löydettiin useiden haapojen tyviltä liito-oravan papanoita. Merkkejä lajin esiintymisestä havaittiin siten ilmeisesti enemmän kuin vuonna 2004. Sopiva metsä kattaa jonkin verran laajemman alueen kuin vuoden 2004 raporttiin merkitty reviiri. Tämän vuoksi tässä selvityksessä reviiri on rajattu kauemmas itään ja pohjoiseen. Etelässä se rajoittuu hakkuuaukkoon ja lännessä sekä koillisessa peltoon. Itään ja pohjoiseen on olemassa metsäyhteys. Maankäyttösuositus: Varsinaisen reviirin ohella tulee säilyttää myös nykyiset metsäyhteydet reviiriltä itään ja pohjoiseen. 7.1.4 Lehtola Lehtolan tilan länsipuolella sijaitsee varttuneessa sekametsässä vuonna 2004 reviiriksi merkitty liito-oravaesiintymä. Metsässä kasvaa isojen kuusten ohella haapaa ja koivua. Metsä soveltuu erittäin hyvin liito-oravan elinympäristöksi. Tästä huolimatta tässä selvityksessä ei havaittu lainkaan merkkejä liito-oravan esiintymisestä. Myöskin vuonna 2004 niitä havaittiin vain yhden haavan tyveltä. Kyseessä voi olla liito-oravan levähdysalue eikä kenties pysyvä reviiri, kuten vuoden 2004 raportissakin todetaan. Maankäyttösuositus: Kyseessä voi olla liito-oravan reviiri, joten karttaan merkitty alue tulisi jättää kehittymään luonnontilaan. 7.2 Lepakkojen päiväpiilot Kaava-alueelta löydettiin muutamia lepakkojen päiväpiiloiksi soveltuvia kohteita. Takalan autiotalon koillispuolella on kiviaitoja, joiden kolot soveltuvat lepakoille. Myös tilan monet rakennukset käyvät niiden lepopaikoiksi. Epranojan itäosan liito-oravareviirillä on kivistä koottu kasa. Siinä on runsaasti suojaisia onkaloita. Metsäpellon tilan koillispuolella sijaitsee autio ulkorakennus, joka on niin ikään lepakoille soveltuva piilo. Ulkorakennuksia ei kuitenkaan tässä

11 selvityksessä tutkittu tarkemmin. Korventien eteläpuolella on kellarin raunioita, joita lepakot voivat käyttää. Edellä mainitut kohteet tulisi mahdollisuuksien mukaan säästää. 8. LINNUSTO Kaava-alueen linnustoa ei tässä työssä selvitetty yksityiskohtaisesti, sillä maastotyöt voitiin aloittaa linnustokartoituksen kannalta myöhään. Lisäksi Riihimäeltä on julkaistu arvokkaiden linnustoalueiden selvitys (Kanta-Hämeen lintutieteellinen yhdistys 1992-1993). Kaikki maastotöiden yhteydessä havaitut uhanalaisten, silmälläpidettävien, harvinaisten ja EU:n lintudirektiivin I liitteeseen sisältyvien lajien reviirit merkittiin kuitenkin muistiin. Kaavaalueen linnusto koostuu enimmäkseen yleisistä metsä- ja peltolinnuista. Vaarantuneen tiltaltin (Phylloscopus collybita) reviiri havaittiin Hiirenkallion itäpuolen varttuneessa kuusimetsässä. Hiirenkallion itäpuolella havaittiin EU:n lintudirektiivin I liitteeseen kuuluva pyy (Bonasa bonasia), jolla oli poikue. Epranojan itäosan viereisillä pelloilla ruokaili melko runsaasti silmälläpidettäviä kottaraisia (Sturnus vulgaris). Kalliolantien länsipuolella kukkui silmälläpidettävä käki (Cuculus canorus). Epranojan varrella oli mustapääkertun (Sylvia atricapilla) reviiri. Kaava-alueella ei ole maankäyttöön vaikuttavia linnustokohteita. Tiltaltin ja pyyn reviirit säästyvät, kun liito-oravalle sopiva metsä jätetään rakentamatta. 9. OSA-ALUEET 1. Kormuntie Vanha Kormuntie Alue koostuu pääasiassa pelloista ja maatilojen talouskeskuksista. Kormuntien eteläpuolella virtaa Epranoja laitumien ja rehevän varttuneen kuusimetsän keskellä. Idempänä Kormuntien eteläpuolella on varttunutta lehtomaista kuusimetsää, jossa kasvaa melko runsaasti kookkaita haapoja. Tämä kuvio soveltuisi liito-oravan elinympäristöksi, mutta lajia ei tiettävästi ole havaittu siellä. Lehtolan länsipuolella virtaa leveä oja, jonka varrella on liito-oravan reviiri. Metsä on tällä kohdalla rehevää. 2. Hirvijärventien eteläpuoli Alue on valtaosin peltoa. Epranojan pohjoispuolella on asutusta ja nuoria lehtimetsiä. 3. Kalliolantien itäpuoli Alueen metsät ovat pääosin taimikoita tai hakkuita. Kormuntien vieressä on urheilukenttä ja asutusta. Varttunutta metsää on vain niukasti. Aivan alueen eteläreuna ulottuu laajan peltoaukean reunaan asti. 4. Hiivolan pellot Alue muodostuu pelloista ja maatilojen talouskeskuksista. Peltojen keskellä on pieniä metsäkuvioita. Mahlamäen pohjoispuolella olevan valtaojan varrella kasvaa tiheää lehtimetsää.

12 5. Hiirenkallion länsipuoli Alue koostuu tuoreen kankaan metsistä. Ne ovat miltei poikkeuksetta enintään muutaman kymmenen vuoden ikäisiä. Metsäpellon talon länsipuolella on peltoa. Varttunutta metsää on erittäin vähän. 6. Hiirenkallion lähialueet Alueen korkein kohta, Hiirenkallion laki, sijaitsee noin 140 mmpy. Kallion laella on kulttuurivaikutteista niittykasvillisuutta ja harvaa mäntymetsää. Muutoin alue koostuu valtaosin varttuneesta tuoreen ja lehtomaisen kankaan kuusimetsästä. Eteläreunalla on asutusta ja umpeutuvaa niittyä. 7. Metsäpelto-Tuomola Alueen itäosassa on asutusta ja entistä peltoa. Sillä kasvaa rehevää niittykasvillisuutta sekä vähän pensaita. Metsäpellon eteläpuolella on varttunutta tuoreen kankaan kuusimetsää ja hakkuuta. Tuomolan pohjoispuolella on peltoa. 8. Kalliolantien länsipuoli Alueella on eri-ikäisiä tuoreen kankaan metsiä. Maaston notkelmiin on kehittynyt useita soistumia. 9. Tuomolan eteläpuoli Alueen metsät ovat enimmäkseen tuoretta kangasta. Varttunutta metsää on vain niukasti Tuomolasta länteen. Tuomolan länsipuolella on vähän peltoa. 10. PINTAVEDET Kaava-alueella ei ole järviä eikä lampia. Eteläosassa on kuitenkin yksi kaivettu kasteluallas. Miltei jokainen noro ja puro on kaivettu ojaksi. Ainoastaan Epranoja on säilynyt uomaltaan pääosin luonnontilaisena. Sen vesi on kirkasta ja ilmeisen puhdasta, koska purossa elää purotaimenia. Keskivaiheille on kuitenkin tehty altaita. Kaava-alueella ei ole säilynyt edes hieman luonnontilaisia lähteitä. KIRJALLISUUS Hanski, I. (2006). Liito-oravan Pteromys volans Suomen kannan koon arviointi loppuraportti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Helsinki, 35 s. Honkala, J. (2004). Riihimäen liito-oravainventointi 2004. Riihimäen kaupungin ympäristönsuojeluyksikkö. 12 s. + liitteet. Kanerva, T. & Mannerkoski, I. (toim.) (2001). Suomen lajien uhanalaisuus 2000. Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus, Helsinki, 432 s.

Kanta-Hämeen lintutieteellinen yhdistys (1992-1993). Linnustoselvitys Riihimäen merkittävimmiltä linnustoalueilta. Luontotutkimus Enviro Oy (1991). Riihimäen luontokohteet kasvillisuuskartoitus vv 1990-1991. Riihimäen kaupungin ympäristönsuojelulautakunta. Julkaisu 1/91. 63 s. + liitteet. Meriluoto, M. & Soininen, T. (1998). Metsäluonnon arvokkaat elinympäristöt. Metsälehti Kustannus & Tapio. 192 s. Neuvoston direktiivi 92/43/ETY luontotyyppien ja luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta A: 21.05.1992. Neuvoston direktiivi 79/409/ETY luonnonvaraisten lintujen suojelusta A:02.04.1979. Pääkkönen, P. & Alanen, A. (2000). Luonnonsuojelulain luontotyyppien inventointiohje. Suomen ympäristökeskuksen monisteita 188. Suomen ympäristökeskus. 128 s. Riihimäen kaupungin ympäristölautakunta (2006). Kanta-Hämeen luonnon monimuotoisuuden tilan seurantaohjelma hanke (LUMOS) 2004-2005. Hämeen ympäristökeskuksen inventointitiedot Riihimäen kohteista. Saura, A. (2005). Vantaanjoen latvaosan kalasto- ja ravustoselvitys vuonna 2004. Kala- ja riistaraportteja nro 350. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos, Helsinki. 12 s. + 2 liitettä. 13

14 LIITE 1. Arvokkaat kohdetyypit Metsälain mukaiset erityisen tärkeät elinympäristöt: 1) Lähteiden, purojen ja pysyvien vedenjuoksu-uoman muodostavien norojen sekä pienten lampien välittömät lähiympäristöt 2) Ruoho- ja heinäkorvet, saniaiskorvet sekä lehtokorvet ja Lapin läänin eteläpuolella sijaitsevat letot 3) Rehevät lehtolaikut 4) Pienet kangasmetsäsaarekkeet ojittamattomilla soilla 5) Rotkot ja kurut 6) Jyrkänteet ja niiden välittömät alusmetsät 7) Karukkokankaita puuntuotannollisesti vähätuottoisemmat hietikot, kalliot, kivikot, louhikot, vähäpuustoiset suot ja rantaluhdat Luonnonsuojelulain mukaiset suojeltavat luontotyypit: 1) Jalopuumetsiköt 2) Pähkinäpensaslehdot 3) Tervaleppäkorvet 4) Hiekkarannat 5) Merenrantaniityt 6) Hiekkadyynit 7) Katajakedot 8) Lehdesniityt 9) Avointa maisemaa hallitsevat suuret puut tai puuryhmät Vesilain mukaiset suojeltavat pienvesityypit: 1) Enintään kymmenen hehtaarin suuruiset fladat ja kluuvijärvet sekä muualla kuin Lapin läänissä enintään 1 ha:n suuruiset lammet ja järvet 2) Luonnontilaiset lähteet 3) Muualla kuin Lapin läänissä sijaitseva luonnontilainen uoma, jota ei katsota vesistöksi

15 LIITE 2. Selvitysalue (rajattu punaisella)

16 LIITE 3. Arvokkaat luontokohteet ja lajihavainnot

17 LIITE 3. Arvokkaat luontokohteet ja lajihavainnot

18 LIITE 4. Liito-oravareviirit (Epranojan eteläpuolelle on merkitty lajille sopiva metsä)

19 LIITE 5. Osa-alueet

20 LIITE 6. Valuma-alueet