Suomen Luontotieto Oy. NaaNtaliN KarjaluodoN-PirttiluodoN suunnittelualueen luontoarvojen Perusselvitys Suomen Luontotieto Oy 14/2011 Jyrki Oja

Transkriptio

1 NaaNtaliN KarjaluodoN-PirttiluodoN suunnittelualueen luontoarvojen Perusselvitys 2011 Jättipalsami on levinnyt Karjaluotoonkin Suomen Luontotieto Oy 14/2011 Jyrki Oja

2 Sisältö 1. Johdanto Aineisto ja menetelmät Tutkimusalue Tulokset Luontoarvoiltaan merkittävimmät kohteet Liito-oravaselvitys Johdanto Käytetyt menetelmät Tulokset Pesimälinnusto Alueella esiintyvät Lintudirektiivin... liitteen I pesimälajit Alueella pesivät /esiintyvät... kansallisessa uhanalaisluokituksessa... (Rassi ym 2010) mainitut lintulajit Yhteenveto Lähteet ja kirjallisuus Liitteet

3 1. Johdanto Naantalin kaupungin ympäristötoimi tilasi maaliskuussa 2011 Suomen Luontotieto Oy:ltä Naantalin Karjaluodon-Pirttiluodon suunnittelualueen luontoarvojen perusselvityksen päivityksen. Alueelta on tehty v asemakaavatasoinen luontoselvitys (Suomen Luontotieto Oy 16/2005). Maankäyttö- ja rakennuslain vaatimukset täyttävää selvitystä käytetään alueen maankäytön suunnittelussa tausta-aineistona. 2. Aineisto ja menetelmät Inventointialueelta selvitettiin Luonnonsuojelulain tarkoittamat suojeltavat luontotyypit (Luonnonsuojelulaki 1996/1096, 29 ), Metsälain tarkoittamat erityisen tärkeät elinympäristöt (1996/1093, 10 ) ja Vesilain suojelemat kohteet (Vesilaki 1961/264, 15a ja 17a ). Inventointi toteutettiin Luonnonsuojelulain luontotyyppien inventointiohjeen (Pääkkönen 2000) mukaisesti. Koko alueelta, talojen pihoja lukuun ottamatta etsittiin uhanalaisia putkilokasvilajeja, mutta lohkokohtaista kasvillisuusselvitystä ei nyt tehty. Maastoselvityksessä etsittiin uhanalaisten tai vaateliaiden putkilokasvien lisäksi uhanalaislajistoa myös muista eliöryhmistä (mm. kääpäsienet, puiden runkojen ja kallioseinämien epifyyttilajit). Alueelta tehtiin liito-oravaselvitys jätöshavainnointimenetelmää käyttäen Alueelta tehtiin pesimälinnustoselvitys sovellettua kartoituslaskentamenetelmää käyttäen (Koskimies 1998), kuitenkin siten, että inventointi koski vain Lintudirektiivin liitteen I pesimälajeja sekä kansallisessa uhanalaisluokituksessa (Rassi ym. 2010) mainittuja lajeja. Luontotyyppi- ja kasvillisuusselvitys tehtiin maastokäynneillä 24.5 ja Samassa yhteydessä alueen pesimälinnusto kartoitettiin. Alueelta haettiin lepakoille sopivia talvehtimisraunioita ja mahdollisia lepakoiden pesintään sopivia kohteita, mutta systemaattista lepakkoselvitystä ei alueelta tehty. Alueelle tehtiin vielä 8.8 maastokäynti loppusyksyn putkilokasvilajiston inventoimiseksi. Maastotöistä ja raportin kirjoittamisesta vastasi FM, biologi Jyrki Oja Suomen Luontotieto Oy:stä. Raportin taittoi Eija Rauhala (Tmi Eija Rauhala). Ennen maastoinventointia selvitettiin onko alueelta olemassa aiemmin julkaistua luontotietoa. Taustaselvityksen yhteydessä käytiin läpi Lounais-Suomen ympäristökeskuksen arkisto sekä Turun yliopiston kasvimuseon arkistotietoja uhanalaisen putkilokasvilajiston osalta. Alueelta on aiemmin tehty systemaattinen luontoselvitys (2005), ja myös koko Naantalia koskeneissa selvityksissä aluetta on inventoitu (mm. Lehtomaa 1998). Alueella on ollut uutta maankäyttöä v selvityksen jälkeen mm. läjitysten ja tien parantamisen vuoksi. 3. Tutkimusalue Inventointialue sijaitsee Naantalin kaupungin länsiosassa Kalevanlahden ja Luikkionlahden välisellä alueella. Inventointialue koostuu kahdesta, käytännössä yhteen kasvaneesta saaresta (Karjaluoto ja Pirttiluoto). Mantereen puolella sijaitseva Karjaluoto on osittain maantäytön seurauksena kasvanut kiinni mantereeseen. Kummankin saaren poikki kulkee Pirttiluodontie, josta haarautuu pihateitä. Alue on tiiviisti rakennettu ja suurin osa alueesta on eriasteisesti rakennettua pihaympäristöä. Karjaluodon eteläosassa sijaitsevan Kärpäsen saaren ja Karjaluodon välissä on laaja ruovikkoalue. Aiemmin alueella oli myös pieni merenrantaniitty, jolle nyttemmin on läjitetty maata. Alueen järviruokokasvustot ovat selkeästi kasvaneet edellisestä selvityksestä ja järviruoko on vallannut käytännössä kaikki matalat rakentamattomat rannat. Ruovikoita on kuitenkin myös niitetty kiinteistöjen ranta-alueiden edustoilta Kasvimaantieteellisesti alue kuuluu hemiboreaaliseen tammivyöhykkeeseen, jolle ovat tyypillisiä jalopuulehdot ja runsaslajiset keto- ja niittyalueet. Inventointialueella ei jalopuulehtoja kuitenkaan esiinny ja jalopuustoonkin kuuluu vain muutamia vaahteroita ja pienikokoisia tammia. Alueella ei ole merkittäviä ketokohteita. 3

4 4. Tulokset Koko inventointialueelta ei tehty lohkokohtaista kasvillisuuden kuvausta. Luontoarvoiltaan merkittävimmiltä kohteilta tehtiin kasvillisuuden yleiskuvaus, jossa selvitettiin mm. kohteen luontotyyppi, putkilokasvillisuuden valtalajisto ja mahdolliset vaateliaammat lajit. Kohteiden muut luontoarvot kuten lahopuun tai kolopuiden määrä, luonnontilaisuus ym. käsiteltiin kohdekohtaisesti. Alueelta ei tehty systemaattista putkilokasvilajilistaa. 4.1 Luontoarvoiltaan merkittävimmät kohteet 1. Kultakarin länsipuolen tervaleppälehto Metsälain 10 :n mukainen erityisen arvokas elinympäristö Karjaluodon eteläistä rantaa reunustaa puna-ailakkityypin tervaleppälehto (Alnus glutinosa). Pensaskerros on kohteella hyvin kehittynyttä ja erittäin tiheää. Pensaskerroksen lajistoon kuuluu tuomi (Prunus padus), vadelma (Rubus idaeus), mustaherukka (Ribes nigrum) ja lehtipuiden taimia. Aluskasvillisuuden valtalajiston muodostavat mesiangervo (Filipendula ulmaria), punakoiso (Solanum dulcamara), kyläkellukka (Geum urbanum) ja ranta-alpi (Lysimachia vulgaris). Puna-ailakki on lehdon alueella jäämässä voimakkaampien kulttuurilajien jalkoihin. Alueelle on leviämässä myös jättipalsami (Impatiens glandulifera). 8.8 tehdyllä maastokäynnillä poistettiin pieni kasvusto inventoinnin lomassa. Lehdon saarenpuoleisella sisäreunalla kasvaa jonkin verran hiirenporrasta (Athyrium filixfemina). Lehdon reunoilla esiintyy paljon kulttuurilajistoa, mm. kyläkarhiainen (Carduus crispus) ja karhuköynnös (Calystegia sepium). Lehdon keskiosan valtalajistoon kuuluu nokkonen (Urtica dioica), joka muodostaa alueella laajan yhtenäisen kasvuston. Vaateliaampaa lajistoa lohkon alueella esiinny. Lohkon puusto on lähes puhdasta tervalepikkoa ja vain lehdon reunoilla kasvaa jonkin verran vaahteraa (Acer platanoides). Kohde on jonkin verran muuttunut vuoden 2005 selvitykseen verrattuna ja osa lehdon itäpäästä on osin jäänyt maantäyttöalueen alle. Kohteen pesimälinnustoon kuuluu lehtokerttu (1 pari), pensaskerttu (2 paria) ja punavarpunen (1 pari). Lehdon lahopuissa näkyi tikkojen ruokailujälkiä. Alueella on pienialainen tervaleppälehto 4

5 2. Avokallio paljastuma Metsälain 10 :n mukainen erityisen arvokas elinympäristö Avokallioalue, jolta oli aiemmin avoimet näkymät Naantalin kirkon suuntaan. Nyt kasvaneet tervalepät peittävät näkymät lähes kokonaan Avokalliolla on niukasti kallioketolajeja ja kohteella kasvaa ainoastaan ahosuolaheinä (Rumex acetosella) ja metsälauha (Deschampsia flexuosa). Kallion keskellä on erikoinen kuoppa, jossa kasvaa järviruokoa (Phragmites australis) ja jokapaikansaraa (Carex nigra). Lohkon reunamien ketolajistosta mainittakoon rohtotädyke (Veronica officinalis) ja kallioimarre (Polypodium vulgare). 3. Tervaleppälehto Metsälain 10 :n mukainen erityisen arvokas elinympäristö Lohko on umpeutunutta merenlahdenpohjukkaa, jonka keskiosassa on kapeahko tervaleppälehto. Tervalepän lisäksi lehdossa kasvaa erittäin kookkaita tuomia ja kymmenkunta hieman kookkaampaa vaahteraa. Aluskasvillisuus on varjostuksen vuoksi niukkaa. Lohkolla on paljon lahopuuta ja useita kolopuita. Aluskasvillisuuden lajisto on samantyyppistä kuin lohkon 1 alueella. Lehdon länsireuna on jäänyt maantäytön alle ja kohteen luontoarvot ovat heikentyneet. Alueella oli aiemmin neljäs arvokohde eli merenrantaniitty, jossa valtalajistoon kuului mm. maarianheinä. Kohde on jäänyt maantäytön alle ja loput entisen niityn alueesta ovat täysin ruovikoituneet. Merenrantaniitylle on tehty maanläjitystä 5

6 4.2 Liito-oravaselvitys Johdanto Liito-orava (Pteromys volans) kuuluu EU:n Luontodirektiivin liitteen IV lajeihin ja on siten erityisesti suojeltu laji koko EU:n alueella. Kansallisessa uhanalaisluokituksessa (Rassi ym.2010) laji kuuluu luokkaan vaarantuneet (VU). Suomen liito-oravapopulaation kokoa on vaikea tarkasti selvittää, mutta seurantatutkimusten perusteella laji näyttää taantuneen viimeisen vuosikymmenen aikana jopa 30 % (mm Hanski 1998) ). Liito-oravan suojelustatus on vahva, sillä Luontodirektiivin 12 artiklan I kohta edellyttää, että lajin lisääntymis- tai levähdyspaikkoja ei hävitetä eikä heikennetä. Alueellinen ympäristökeskus voi kuitenkin myöntää poikkeusluvan, mikäli lajin suojelutaso säilyy suotuisana Käytetyt menetelmät Liito-oravainventointi suoritettiin jätöshavainnointia käyttäen ja lisäksi asemakaava-alueelta etsittiin sopivia kolopuita, joissa liito-oravat pesivät ja joita ne käyttävät päivälepopaikkoinaan. Inventointi suoritettiin Liito-oravaesiintymien etsintä on helpointa ja samalla tarkinta kevättalvella, jolloin reviirillään oleskelevien liito-oravien jätökset kertyvät sulavan lumen pinnalle helposti havaittaviksi jätöskasoiksi. Keski- ja loppukesän umpeutuneen kasvillisuuden keskeltä jätösten löytyminen saattaa olla erittäin hankalaa. Lisäksi jätökset hajoavat kesällä varsin nopeasti ja liito-oravat liikkuvat talveen verrattuna laajemmalla alueella. Tutkimusalue kuljettiin systemaattisesti läpi jalkaisin ja kaikkien suurimpien puiden tyvet tarkastettiin jätösten löytämiseksi Tulokset Alueelta ei löytynyt merkkejä liito-oravan esiintymisestä ja alueen metsäkuvioiden rikkonaisuuden ja pienialaisuuden vuoksi liito-oravan esiintyminen on epätodennäköistä. Lisäksi alue on käytännössä saari, jonne liito-orava pääsisi vain tiheästi asutetun ja paikoin puuttoman ranta-alueen kautta. Lajille sopivia kolopuita suunnittelualueella on, samoin kuin ruokailupuitakin. Vaikka osa alueesta on liito-oravalle soveltuvaa elinympäristöä, ei nyt tehdyssä inventoinnissa, kuten ei aikaisemmissakaan, havaittu mitään merkkejä lajin mahdollisesta esiintymisestä alueella. Ranta-alpia kasvaa paikoitellen Karjaluodon rannoilla 6

7 4.3 Pesimälinnusto Alueen pesimälinnusto selvitettiin yhteen käyntikertaan perustuvalla kartoituslaskentamenetelmällä (Koskimies 1988). Selvityksessä inventoitiin ainoastaan EU:n lintudirektiivin liitteen I lajit sekä kansallisessa uhanalaisluokituksessa mainitut lintulajit. Peruslinnustoa ei laskettu eikä linnuston tiheyttä arvioitu (linnuston tiheyden laskeminen vaatii vähintään 3 käyntikertaa ollakseen luotettava). Alueen valtalajisto koostuu havumetsien ja kulttuuriympäristön peruslajeista. Peippo, pajulintu, talitiainen, sinitiainen ja räkättirastas muodostavat alueen valtalajiston. Ruovikkoalueen valtalaji on ruokokerttunen. Suunnittelualueen alueen pihoilla on jonkin verran linnunpönttöjä ja rannoilla on muutamia telkänpönttöjä. Näiden lisäksi alueen lehdoissa on jonkin verran luonnonkoloja. Keväällä 2011 alueen arvokkain pesimälintu oli käenpiika, joka havaittiin Pirttiluodon alueella. Laji saattoi pesiä jossain alueen pihojen linnunpöntöissä. Alueen eteläreunan lehtoreunusten pensaikoissa pesii mm. satakieli (1 pari), lehtokerttu (2 paria) ja pensaskerttu (1 pari). Alueen eteläosan ruovikoissa on tiheä ruokokerttuspopulaatio ja alueella on myös rytikerttusreviireitä. Rantalinnuista nokikana pesi alueella. Mahdollisia alueella satunnaisesti pesiviä uhanalaisia tai vaateliaampia pesimälajeja ovat mm. pikkutikka, palokärki, harmaapäätikka, kultarinta, luhtakerttunen ja pöllöistä mm. sarvija lehtopöllö. Tämän kesän inventoinneissa näitä lajeja ei kuitenkaan havaittu Alueella esiintyvät Lintudirektiivin liitteen I pesimälajit Keväällä 2011 alueella ei havaittu Lintudirektiivin liitteen I lintulajeja Alueella pesivät /esiintyvät kansallisessa uhanalaisluokituksessa(rassi ym 2010) mainitut lintulajit Rantasipi (Actitis hypoleuca) 1 pari Karjaluodon ja Pirttiluodon välisellä täyttömaa-alueella havaittiin rantasipi, joka hyvin todennäköisesti myös pesii alueella. Kansallisessa uhanalaisluokituksessa laji luokitellaan silmälläpidettäväksi (NT) Käenpiika (Jynx torquila) 1 pari Pirttiluodon alueella havaittiin laulava käenpiika, joka tulkittiin alueella pesiväksi. Kansallisessa uhanalaisluokituksessa laji luokitellaan silmälläpidettäväksi (NT) Sirittäjä (Phylloscopus sibilatrix) 1 koiras Karjaluodon keskiosassa havaittiin laulava sirittäjä, joka kuitenkaan ei todennäköisesti pesinyt alueella. Kansallisessa uhanalaisluokituksessa laji luokitellaan silmälläpidettäväksi (NT) Käenpiika havaittiin suunnittelualueella 7

8 5. Yhteenveto Suunnittelualueella ei esiinny Luonnonsuojelulain 29 mukaisia suojeltavia luontotyyppejä. Alueella on kaksi pienialaista tervaleppälehtoa (kohteet 1 ja 3), jotka täyttävät Metsälain 10 vaatimukset erityisen tärkeistä elinympäristöistä (lehdot). Myös alueen pienet puuttomat kuivat avokalliolaikut ovat Metsälakikohteita (mm. kohde 2) ja ne on jätettävä metsänkäsittelytoimien ulkopuolelle. Aiemmin alueella esiintynyt maarianheinäniitty on hävinnyt. Alueella ei esiinny Vesilain tarkoittamia suojeltavia pienvesiä kuten lähteitä tai puroja. Suunnittelualueella ei ole perinnemaisemakohteita eikä perinnebiotooppeja. Alueen kasvilajistoon ei kuulu vanhaan asutukseen viittaavia arkeofyyttejä eli muinaistulokkaita, vaikka niitä esiintyy runsaasti lähiseudulla. Suot puuttuvat alueelta kokonaan eikä alueen puusto ole poikkeuksellisen vanhaa. Suurin osa alueesta on ihmisen voimakkaasti muokkaamaa pihaympäristöä, jossa kasvilajistossa näkyy voimakas kulttuurivaikutus. Alueen tervaleppälehdoissa on jonkin verran lahopuuta ja kolopuita, mutta muuten alueen metsiä on hoidettu ja niistä on kerätty lahopuuta polttopuiksi. Alueen rannat ovat pääosin rakennettuja ja rantoja on muokattu virkistyskäyttöön sopiviksi. Alueen eteläreunassa on laajahko ruovikkoalue, jolla on jonkin verran merkitystä vesilintujen pesimäalueena. Alueella ei havaittu pesivinä EU:n Lintudirektiivin liitteen I lajeja. Lähivesien luodoilla pesii kalatiiroja (mahdollisesti myös lapintiiroja), jotka kuuluvat Lintudirektiivin liitteen I lajeihin. Alueen putkilokasvilajisto on melko runsas, mutta lajistoon ei kuulu uhanalaisia lajeja. Lähisaarissa esiintyvää suippoliuskaorapihlajaa ei inventointialueelta löytynyt, kuten ei myöskään iharuusua, joka Naantalissa on melko yleinen. Suunnittelualueella ei ole asuttuja liito-oravan elinpiirejä ja liito-oravan esiintyminen alueella on kohteen sijainnin perusteella hyvin epätodennäköistä. Alueella ei havaittu viitasammakoita, mutta laille sopivia kutupaikkoja on alueella runsaasti. Luontodirektiivin liitteen IV lajeihin kuuluvia lepakoita esiintyy varmasti alueella, mutta lepakoiden mahdollisia pesimäyhdyskuntia tai talvehtimispaikkoja ei inventoinnissa löydetty ja merkittävien talvehtimispaikkojen esiintyminen alueella on epätodennäköistä sopivien louhikoiden puuttumisen vuoksi. Alueella on tehty viime vuosina ympäristön kannalta haitallisia läjityksiä, jotka myös rikkovat alueen maisemakuvaa. Alueen viimeinen alkuperäinen rantaniittylaikku on myös jäänyt läjityksen ja uuden tielinjan alle. 8

9 6. Lähteet ja kirjallisuus Heikkinen, R., Husa, J Luonnon ja maisemansuojelun kannalta arvokkaat kallioalueet Turun ja Porin läänissä. Vesi - ja ympäristöhallituksen julkaisuja. Sarja A s. Hämet-Ahti, L., Suominen, J., Ulvinen, T., Uotila, P. 1998: Retkeilykasvio- Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo. Helsinki. Koskimies, P. & Väisänen, R.A. 1988: Linnustonseurannan havainnointiohjeet (2. painos). Helsingin yliopiston eläinmuseo, Helsinki. Laine, Rauno 1999: Naantalin Karjaluodon-Pirttiluodon linnustoselvitys. Osuustyö Aura Lehtomaa, Leena 1998: Luonnonsuojelu-, Metsä- ja Vesilakien mukaiset arvokkaat elinympäristöt Naantalissa. Luonto- ja maisematutkimus Lehtomaa. Lehtomaa, Leena 2000:Varsinais-Suomen perinnemaisemat. Lounais-Suomen ympäristökeskus. 429 s. Matikainen, Jyrki & Oja,Satu 2005: Naantalin Karjaluodon-Pirttiluodon asemakaava-alueen luontoselvitys. Suomen Luontotieto Oy 16/2005 Meriluoto, M. & Soininen, T. (1998). Metsäluonnon arvokkaat elinympäristöt. Metsälehti Kustannus & Tapio. 192 s. Mossberg, B. & Stenberg, L. 2005:Suuri Pohjolan kasvio Pääkkönen, P. & Alanen, A. 2000: Luonnonsuojelulain luontotyyppien inventointiohje: Suomen ympäristökeskus, Helsinki 128 s. Rassi, P., Hyvärinen, E., Juslén, A. & Mannerkoski, I. (toim./eds.) 2010: Suomen lajien uhanalaisuus Punainen kirja Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus, Helsinki. 685 s. Rautiainen, V-P. & Laine, U. 1989: Varsinais-Suomen uhanalaiset kasvit. 111 s. Varsinais-Suomen seutukaavaliitto, Turku. Ryttäri, T. & Kettunen, T. 1997: Uhanalaiset kasvimme. Suomen Ympäristökeskus. Kirjayhtymä Oy. Helsinki. Saario, Tapio 1998: Varsinais-Suomen ja Satakunnan luontoselvitykset. Bibliografia. Lounais-Suomen ympäristökeskus. 96 s. Silkkilä, O. & Koskinen, A Lounais-Suomen kulttuurikasvistoa. - Serioffset 9

10 7. Liitteet Karttaliite 10