LIITE 2 Ympäristönsuunnittelu Oy Pirkanmaa Virolahden merenranta-alueiden osayleiskaavan muutokseen liittyvä luontoselvitys 2009 Petri Parkko 15.2.2010
Sisällys 1. Selvityksen taustoja...3 2. Tutkimusmenetelmät ja aineisto...3 3. Pyölinpohja...5 3.1. Kohteen yleiskuvaus...5 3.2. Päätelmät ja suositukset...5 4. Tervasaaren pohjoisosa...7 4.1. Kohteen yleiskuvaus...7 4.2. Päätelmät ja suositukset...8 5. Niemelä 1...9 5.1. Kohteen yleiskuvaus...9 5.2. Arvokas elinympäristö...10 5.3. Päätelmät ja suositukset...11 6. Niemelä 2...12 6.1. Kohteen yleiskuvaus...12 6.2. EU:n luontodirektiivin liitteen IV (a) nisäkäslajin elinalue...12 6.3. Arvokas elinympäristö...13 6.4. Päätelmät ja suositukset...15 7. Niemelä 3...16 7.1. Kohteen yleiskuvaus...16 7.2. Päätelmät ja suositukset...17 8. Kuolionkangas...17 8.1. Kohteen yleiskuvaus...17 8.2. Arvokkaat elinympäristöt...17 8.3. Päätelmät ja suositukset...17 9. Lähteet...23
3 1. Selvityksen taustoja Tämä luontoselvitys liittyy Virolahden merenranta-alueiden osayleiskaavan tarkastukseen ja ajantasaistamiseen. Kaavassa on tarpeita muuttaa rakennuspaikkojen sijaintia, laajuutta, käyttötarkoitusta ja muita kaavamerkintöjä. Voimassa oleva kaava on vahvistettu Kaakkois- Suomen ympäristökeskuksessa v. 2000. Kaavamuutosta laatii Ympäristönsuunnittelu Oy Pirkanmaa, jonka alikonsulttina Luontoselvitys Kotkansiipi teki työhön liittyvän luontoselvityksen. 2. Tutkimusmenetelmät ja aineisto Luontoselvitys tehtiin rakentamattomilla muutoskohteilla, joilla voi olla luontoarvoja heikentävää vaikutusta. Arto Remes Ympäristönsuunnittelu Oy:stä toimitti kartat kuudesta kohteesta, joilta oli syytä selvittää luontoarvoja. Luontoselvityksen maastotyöt tehtiin yhden maastotyöpäivän aikana 1.7.2009. Kohteet käveltiin kokonaan jalkaisin läpi. Pyölinpohjan kohteen hakkuuaukea arvioitiin reunalta kiikaroimalla. Tervasaari käytiin inventoimassa kanootilla. Kohteilla havainnoitiin uhanalaislajiston ja EU:n luontodirektiivin eliölajien esiintymiä sekä arvokkaita elinympäristöjä: luonnonsuojelulain, metsälain ja vesilain arvokkaita elinympäristöjä sekä muita arvokkaita elinympäristöjä. Maastotyöt ja raportoinnin teki luontokartoittaja Petri Parkko. Maastotöissä avusti luontokuvaaja Mika Honkalinna. Raportissa käytetty putkilokasvien nimistö perustuu Retkeilykasvioon (Hämet-Ahti ym. 1998). Metsälain arvokkaita elinympäristöjä on arvioitu Meriluodon & Soinisen (1998) mukaan. Luontotyyppien uhanalaisuus perustuu Suomen luontotyyppien uhanalaisuus -kirjaan (Schulman ym. 2008).
4 Kartta 1. Pyölinpohjan kohde on rajattu karttaan sinisellä.
5 3. Pyölinpohja (kartta 1) 3.1. Kohteen yleiskuvaus Pyölinpohjan kohde on mökkitien halkoma. Tien länsipuolella on taimikkoa. Itäpuolella on märkä lahdenpohjukka, jonka läpi virtaa kaivettu oja. Itäpuolen puustoa on hakattu. Alueella kasvaa tervaleppää, mäntyä sekä jokunen kuusi. Kenttäkerroksessa kasvaa hyvin runsaasti nurmilauhaa sekä paikoin korpikaislaa ja mesiangervoa. Pyölinpohjan kohteen läpi on kaivettu jossakin vaiheessa vesijohto tai muu vastaava linja, joka erottuu kasvillisuudessa selvästi. 3.2. Päätelmät ja suositukset Kohde on voimakkaasti ihmisen muokkaama, eikä sillä ole luonnontilaisia osia. Uhanalaislajiston tai direktiivilajien esiintymisen todennäköisyys on pieni. Luontoarvojen puolesta kohde sopii rakentamiseen.
6 Kartta 2. Tervasaaren pohjoisosan kohde on rajattu karttaan sinisellä.
7 4. Tervasaaren pohjoisosa (kartta 2) 4.1. Kohteen yleiskuvaus Suuri osa kohteesta on silokalliota, jonka päällä on suuria kivenlohkareita (kuva 1). Kallion syvennyksessä kasvaa merikaislaa, ruokohelpiä, vahamaksaruohoa ja keltamaksaruohoa, pujoa, ranta-alpia sekä vähän meriputkea Angelica archangelica ssp. litoralis. Sekä itä- että länsipuolella kasvaa kapea järviruokokasvusto. Rannan ja ruovikon välissä on kapea, mutta kasvillisuudeltaan yllättävän monipuolinen rantaniittykaistale (kuva 2). Puustona niityn reunassa kasvaa hieman tervaleppää. Kenttäkerroksesta löytyy mm. nyylähaarikkoa Sagina nodosa (kuva 3), purtojuurta, ruoholaukkaa, rantahirvenjuurta Inula salicina (raportin kansikuva), ranta-alpia, rantakukkaa, keltamaitetta, pikkurantamataraa, mesiangervoa, hieman meriratamoa Plantago maritima ja rantatädykettä, rantarentukkaa, kissankelloa, rantavehnää ja merisuolaketta. Kuva 1. Tervasaaren pohjoisosan kallioita Petri Parkko
8 Kohteen rantakallion kaakkoispuolelle jäävä metsä on ravinteisuudeltaan mustikkatyypin kangasta, jonka latvuskerroksen muodostavat vanhat männyt. Alikasvoksena kasvaa kuusta sekä vähän kotipihlajaa ja koivua. Kohteella ja sen tuntumassa nähtiin sudenkorennoista kymmeniä merisinikorentoja Orthetrum cancellatum sekä useita ruskohukankorentoja Libellula quadrimaculata ja hoikkatytönkorentoja Ischnura elegans. Kuva 2. Tervasaaren pohjoisosan ruovikko ja kapea rantaniittykaistale Petri Parkko 4.2. Päätelmät ja suositukset Kohteella ei havaittu uhanalaislajiston eikä EU:n luontodirektiivin eliölajien esiintymiä ja niiden esiintymisen todennäköisyys on pieni. Kohde sopii luontoarvojensa puolesta rantarakentamiseen.
9 Kuva 3. Kukkiva nyylähaarikko Tervasaaren pohjoisosan rantaniittykaistaleella Petri Parkko 5. Niemelä 1 (kartta 3, kohde 1) 5.1. Kohteen yleiskuvaus Kohde sijaitsee Ravijoenlahden itäreunassa Takaniemen pohjoispuolella. Kohde on suurelta osin ainakin paikallisesti arvokasta perinnebiotooppia hakamaata (ks. 5.2. Arvokas elinympäristö), jolla on pitkä laidunnushistoria. Kohde rajautuu länsiosaltaan merenrannan laidunnettuun matalakasvuiseen niittyyn, jossa kasvaa yksittäisiä pensaita kuten orjanruusua. Vedessä kasvaa sinikaislan Schoenoplectus tabernaemontani kasvustoja. Rantavyöhykkeen eteläosassa kasvaa mm. meriluikkaa ja hentosuolaketta.
10 Kuva 4. Niemelän perinnebiotoopin avointa osaa Petri Parkko 5.2. Arvokas elinympäristö Niemelän sekapuuhaka 1 (kartta 3, kohde 1) Hakamaan puuston muodostavat koivut, männyt, muutamat haavat ja kuuset. Pensaskerroksessa kasvaa katajaa ja kotipihlajaa. Monilajisessa kenttäkerroksessa kasvaa avoimilla paikoilla mm. päivänkakkaraa, ahopukinjuurta, niittyhumalaa, kevätleinikkiä, nurmitähkiötä, sananjalkaa, huopakeltanoita, metsälauhaa, niittynurmikkaa, kangasmaitikkaa, puna-apilaa, hiirenvirnaa, rohtotädykettä, syysmaitiaista, koiranheinää, niittysuolaheinää, jänönsaraa ja siankärsämöä. Metsäisen alueen kenttäkerroksessa kasvaa mm. heinätähtimöä, hieman keltamaitetta, kevättähtimöä, tuoksusimaketta, lampaannataa, nurmilauhaa, oravanmarjaa, ahomansikkaa, valko- ja puna-apilaa, puna-ailakkia, niittyleinikkiä, koiranputkea, nurmitädykettä, isoahoorvokkia, harakankelloa, aitovirnaa sekä runsaasti metsämaitikkaa ja käenkaalia. Pellon ja hakamaan rajalla kasvaa piikkiohdaketta Cirsium vulgare.
11 Kuva 5. Niemelän perinnebiotoopin merenrantaan rajautuva osa Petri Parkko 5.3. Päätelmät ja suositukset Arvokas perinnebiotooppi sekapuuhaka on ollut pitkään laidunnuksessa ja laidunnus jatkuu edelleen. Kohteelle on mahdollisuus hakea maatalouden ympäristötuen erityistukea. Kaikki ketojen, kosteiden niittyjen, lehtoniittyjen ja hakamaiden eri luontotyypit ovat Suomen luontotyyppien uhanalaisuusarvioinnissa luokiteltu äärimmäisen uhanalaisiksi, CR (Schulman ym. 2008). Kohteen arvoa heikentää kuolleen puun vähäisyys, mutta se on joka tapauksessa säästämisen arvoinen. Perinnebiotoopit eivät kuitenkaan säily ilman hoitoa, joten kohteen tulisi pysyä edelleen laidunnettuna. Kohteen avoimilla paikoilla on suuri noidanlukkojen esiintymisen todennäköisyys. Rakentamista on syytä ohjata muualle. Mikäli kohteelle aiotaan rakentaa, tulisi sillä tehdä perusteellinen kasvillisuusselvitys.
12 6. Niemelä 2 (kartta 3, kohde 2) 6.1. Kohteen yleiskuvaus Kohde sijaitsee Ravijoenlahden itäreunassa Takaniemen eteläpuolella. Suurin osa kuviosta on ainakin paikallisesti arvokasta perinnebiotooppia hakamaata, jonka laidunnus jatkuu edelleen. Kohteen läpi kulkee korkeampi puustoinen harjanne. Kohteen eläimistöön kuuluu luontodirektiivin liitteen IV (a) nisäkäslaji liito-orava Pteromys volans. Kuva 6. Liito-oravan ulostepapanoita Niemelässä 1.7.2009 Petri Parkko 6.2. EU:n luontodirektiivin liitteen IV(a) nisäkäslajin elinalue Niemelän liito-oravareviiri (kartta 3, kohde 2) Kohteelta löytyi koordinaateista KKJ 6710463:3532900 liito-oravan ulostepapanoita kuusen alta. Kuusessa on oravan vanha risupesä, joten se voidaan tulkita luonnonsuojelulain suojaamaksi lisääntymis- ja levähdyspaikaksi. Kohteella on myös liito-oravan pesintään
13 sopiva kolohaapa koordinaateissa KKJ 6710450:3532928 sekä lajin pesintään ja suojapaikaksi sopiva linnunpönttö. Kuva 7. Niemelän hakamaan liito-oravahabitaattia 1.7.2009 Petri Parkko 6.3. Arvokas elinympäristö Niemelän hakamaa 2 (kartta 3, kohde 2) Hakamaa on korkealla kivikkoisella harjanteella ja sen ympäristössä. Sen puusto on kuusta, mäntyä sekä vähän koivua ja haapaa. Hakamaa on luontodirektiivin liitteen IV (a) nisäkäslajin liito-oravan elinaluetta (Ks. 6.2. EU:n luontodirektiivin liitteen IV (a) nisäkäslajin elinalue: Niemelän liito-oravareviiri). Pensaskerroksessa kasvaa hieman katajaa. Kenttäkerroksesta löytyy metsäkastikkaa, sananjalkaa, ahomansikkaa, kevättähtimöä, metsälauhaa, käenkaalia ja oravanmarjaa sekä hieman nokkosta. Kohteen mielenkiintoisin putkilokasvilaji on Kymenlaakson sisämaassa harvinainen nuokkukohokki Silene nutans (kuva 8).
14 Kartta 3. Niemelän kohteet 1, 2 ja 3 on rajattu karttaan sinisellä.
15 Pienessä niemenkärjessä esiintyy pienialainen rantaniitty, jolla kasvaa runsaasti rantahernesaraa Carex viridula var. viridula sekä mm. kissankelloa, rantatädykettä, meriratamoa, nyylähaarikkoa, purtojuurta ja merisuolaketta. Kuva 8. Nuokkukohokin kukinto Virolahden Niemelässä 1.7.2009 Petri Parkko 6.4. Päätelmät ja suositukset Pitkään laidunnuksessa olleen sekapuuhaan laidunnus jatkuu edelleen. Kohde on ainakin paikallisesti arvokas perinnebiotooppi, joka tulisi tarkistaa Kaakkois-Suomen ympäristökeskuksen toimesta. Kohteelle on mahdollisuus hakea maatalouden ympäristötuen erityistukea. Kaikki ketojen, kosteiden niittyjen, lehtoniittyjen ja hakamaiden eri luontotyypit ovat Suomen luontotyyppien uhanalaisuusarvioinnissa luokiteltu äärimmäisen uhanalaisiksi, CR (Schulman ym. 2008). Kohde on joka tapauksessa säästämisen arvoinen, mutta ei kuitenkaan säily ilman hoitoa. Liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on luonnonsuojelulailla kielletty, joten puiden kaatamista (erityisesti suurempien kuusien ja
16 haapojen) tulee välttää. Kohteelta on oltava puustoinen yhteys rantoja pitkin muihin lajille sopiviin metsiin. Kohde sopii luontoarvojen puolesta huonosti rakentamiseen. Mikäli kohteelle ohjataan rakentamista, tulee luontoarvot huomioida. Kohteella tulee tehdä ennen mahdollista rakentamista liito-oravaselvitys, jolla selvitetään sen hetkinen liito-oravatilanne. Kuva 9. Niemelän hakamaa ulottuu pieneen niemenkärkeen Petri Parkko 7. Niemelä 3 (kartta 3, kohde 3) 7.1. Kohteen yleiskuvaus Kohde sijaitsee Ravijoenlahden itäreunassa Piiniemen eteläpuolella. Alueesta suurin osa on mäntyvaltaista kasvatusmetsää. Rannan tuntumassa kasvaa tervaleppää ja koivua kapeana vyöhykkeenä. Rantavedessä on kapeita järviruokokasvustoja.
17 7.2. Päätelmät ja suositukset Mäntyvaltaisissa kasvatusmetsissä uhanalaislajiston ja direktiivilajien esiintymisen todennäköisyys on hyvin pieni. Alueella ei havaittu sellaisia luontoarvoja, joilla olisi vaikutusta rakentamiseen tai hakkuisiin. 8. Kuolionkangas (kartta 4) 8.1. Kohteen yleiskuvaus Kohde sijaitsee Kuolionkankaan eteläpuolelle Hurppuun johtavan tien varrella. Kohteen metsät ovat tavanomaisia talousmetsiä. Kallioalueiden ympäristössä männyt ovat vanhoja. Alueella tavattiin 1.7.2009 vanhoja metsiä indikoiva töyhtötiainen Parus cristatus. 8.2. Arvokkaat elinympäristöt Jäkäläkalliot (kartta 4, vihreät rajaukset) Kohteen jäkäliköt ovat ehyitä, paikoin kasvaa kanervaa. Kallioiden reunoilla kasvava puusto on vanhaa kitukasvuista mäntyä. 8.3. Päätelmät ja suositukset Kohteelta ei löytynyt uhanalaislajiston eikä direktiivilajien esiintymiä. Niiden esiintymisen todennäköisyys kohteella on pieni. Alue sopii luontoarvojen puolesta rakentamiseen. Ehjät poronjäkäliköt jätetään mahdollisuuksien mukaan rakentamisen ulkopuolelle.
18 Kartta 4. Kuolionkankaan kohde on rajattu karttaan sinisellä ja jäkäläkallioalueet vihreällä.
19 9. Lähteet Hämet-Ahti, L., Suominen, J., Ulvinen T, ja Uotila, P. (toim.) 1998: Retkeilykasvio. 4. painos. 656 s. Luonnontieteellinen keskusmuseo. Kasvimuseo. Helsinki. Meriluoto, M. ja Soininen, T. 1998: Metsäluonnon arvokkaat elinympäristöt. 192 s. Metsälehti Kustannus Tapio. Helsinki. Schulman, A., Alanen, A., Hæggström, Huhta, A.-P., Jantunen, J., Kekäläinen, H., Lehtomaa, L., Pykälä, J. & Vainio, M. 2008. Perinnebiotoopit. Julk.: Raunio, A., Schulman, A. & Kontula, T. (toim.). Suomen luontotyyppien uhanalaisuus Osa 2: Luontotyyppien kuvaukset. Suomen ympäristökeskus, Helsinki. Suomen ympäristö 8/2008. S. 456.