Sonkajärven suot ja niiden soveltuvuus turvetuotantoo n Osa 1

TURVETUTKIMUSRAPORTT I REPORT OF PEAT ESIGATION 4 3 Jouko Saarelaine n Sonkajärven suot ja niiden soveltuvuus turvetuotantoo n Osa 1 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS GEOLOGICAL SURVEY OF FINLAND Kuopio 1984

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 143 Jouko Saarelainen SONKAJÄRVEN SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUUS TURVETUOTANTOO N OSA 1 Kuopio 1984

Toinen painos Tekijän osoite : Geologian tutkimuskesku s PL 1237 70211 KUOPI O Monistus : SAVON KOPIOKESKUS Kuopio 2002

SISÄLT Ö JOHDANTO 5 TUTKIMUSMENETELMÄT JA TULOSTEN ESITYS 5 Kenttätutkimukset 5 Laboratoriotutkimukset 6 Tulosten esitys 6 TUTKITUT SUOT 1 0 TULOSTEN TARKASTELUA 24 5 Suot, niiden sijainti ja suotyypit 24 5 Turvekerrostumien paksuus, turpeen määr ä ja maatuneisuus 24 7 Turvelajijakauma ja liekoisuus 24 7 Laboratoriotutkimusten tulokset 25 1 Soiden soveltuvuus turvetuotantoon 251

- 5 - JOHDANTO Geologian tutkimuskeskus on suorittanut Sonkajärven kunnan alueella turvetutkimuksia vuosina 1976 11 suolla ja 198 2 59 suolla. Tutkitun alueen kokonaispinta-ala on lähes yhdeksäntuhatta hehtaaria. Tutkimukset ovat keskittyneet pääasiass a kunnan pohjoisimpaan osaan,sukevan ympäristöön. Tähän raporttien on koottu näiden tutkimusten tulokset. Tutkimukset liittyvät Geologian tutkimuskeskuksen tehtäväksi annettuun valtakunnan turvevarojen kokonaisinventointiin. Inventoinnin tarkoituksen a on ensisijaisesti palvella turpeen teollista käyttöä. Tutkimuksissa on tämän perusteella selvitetty soiden käyttömandollisuuk - sia ja erityisesti soveltuvuutta polttoturvetuotantoon. Tutkimukset ovat jatkuneet Sonkajärven kunnan alueell a myös vuonna 1983. Näiden noin kuudentuhannen tutkitun suoheh - taarin osalta tutkimusraportti valmistuu myöhemmin. TUTKIMUSMENETELMÄT JA TULOSTEN ESITY S Kenttätutkimukse t Suot tutkittiin linjatutkimusmenetelmällä (Lappalainen, Sten ja Häikiö. Turvetutkimusten maasto-opas, Geologinen tutki - muslaitos, Opas no. 6, Espoo 1978). Linjaverkosto käsittä ä suon hallitsevan osan halki kulkevan selkälinjan ja sitä vastaa n kohtisuoraan vedetyt poikkilinjat. Poikkilinjojen väli o n yleensä 400 metriä, mutta maastosuhteiden mukaan väli voi vaih - della. Tutkimuspisteet sijaitsevat linjastolla 100 m :n välein. Lisäksi turvepaksuus mitattiin linjastoilta 50 m :n välein. Syvyystutkimuksia tehtiin myös poikkilinjojen välissä. Suon pinnan korkeuden ja kuivatusmandollisuuksien selvittämiseks i tutkimuslinjastot on vaaittu. Jokaisella tutkimuspisteellä on määritetty suotyyppi, suon pinnan vetisyys, mättäiden korkeus ja peittävyys, puulajisuhteet, mandolliset hakkuut, puuston kehitysluokka ja tiheys sekä maatumattoman puuaineksen eli liekojen määrä pliktaamalla 1 0 kertaa 2 m :n syvyyteen tutkimuspisteen ympäristössä. Turvelaji t lisätekijöineen sekä turpeen maatuneisuus ja kosteus määritettiin pinnasta pohjaan saakka.

- 6 - Maastotutkimusten turvenäytteet otettiin Hiller-kannukai - ralla ja laboratorionäytteet joko tilavuustarkalla tai tavallisella mäntäkairalla. Tutkitut suot on esitetty kuvassa 1. Laboratoriotutkimukse t Turvenäytteet laboratoriotutkimuksia varten otettiin si - ten, että ne edustaisivat mandollisimman hyvin suon turvekerrostumaa. Laboratorionäytteistä määritettiin GTL :n Väli-Suomen toimistolla happamuus (märästä näytteestä), vesipitoisuus prosentteina märkäpainosta (105 C :ssa kuivattuna), kuivatilavuuspaino 1. suokuution sisältämä kuiva-ainemäärä tilavuustarkoist a näytteistä, tuhkapitoisuus (prosentteina turpeen kuivapainost a 815 ± 25 C :ssa hehkutettuna) sekä lämpöarvo Leco AC-200 isotermisellä kalorimetrillä. Tehollinen lämpöarvo on määritett y edellisestä laskennallisesti kuivalle turpeelle ja edelleen lämpö - arvo turpeelle käyttökosteudessa. Tuhkapitoisuuksien keskiarvoja laskettaessa on yleensä jätetty alin ja ylin näyte huomioi - matta. Alin näyte edustaa kerrosta, joka jää tuotannossa ulko - puolelle ja ylin kunnostusvaiheessa tavallisesti poistettavaa hei - kosti maatunutta rahkaturvekerrosta. Tulosten esity s Jokaisesta suosta on piirretty suokartta, josta käy ilm i tutkimuslinjastojen ja -pisteiden sijainti, turpeiden keskimääräinen maatuneisuus sekä heikosti maatuneen pintakerroksen pak - suus ja turvekerroksen koko syvyys kullakin pisteellä. Lisäks i karttaan on piirretty turvekerrostuman paksuutta osoittavat käy - rät. Turvekerrostumien rakennetta on havainnollistettu sek ä turvelajeja että maatumisastetta esittävin poikkileikkauskuvin. Poikkileikkauksissa samoin kuin kartoissa käytettyjen merkkien ja lyhenteiden selitykset ovat kuvassa 2. Soita ja niiden turvekerrostumia koskevia numerotietoj a on kerätty taulukoihin, jotka ovat raportin lopussa. Taulukois - sa on esitetty tietoja pinta-aloista, turvepaksuuksista, maatu - neisuudesta ja turvemääristä sekä suotyyppien ja turvelajie n jakaantumisesta.

SONKAJARVELLA VUOSINA 1976 JA 1982 TUTKITUT SUOT. 1. HAARASUO 2. PETXJXSU O 3. AKONSU O 4. ISO AKONSUO 5. LYLYSU O 6. SAUNASUO 7. PYOREÅSUO-HETESUO 8. TETRISUO 9. LEHMISUO 10. PIRTTISU O 11. LEPPISUO-MYLLYSUO 12. OINASSUO 13. JXRVENPXXNSUO 14. KANKISUO 15. MARJOSUO 16. PERUSSUO 17. JYRKXNSUO 18. TEERISUO 19. KOTAHARJUN ALUSSU O 20. SORJOLANSU O 21. KANKISUO 22. VIIDANSU O 23. SUURISUO 24. AHOSUO 25. HONKASUo 26. VENXXNSU O 27. LAHNASUO 28. MUSTASUO-HEINXSUO 29. PIENI AKONSUO 30. SAARISUO-SILTASU O 31. ALASUO 32. ALUSSUO 33. SUURISUO 34. HANKASUO 35. SARVISUO 36. HETESUO 37. PILVISUO 38. NUOTIOSU O 39. KALLIOSU O 40. JXRVENPXXNSU O 41. RANTASUO 42. SILMXSUO 43. LUKKAROSUO 44. MXENPXXNSUO 45. SILTASUO 46. JUTKULANSUO 47. MXENALUSSUO 48. KAAKKURISUO 49. IKOLANSUO 50. " ORAVIJOENSUO " 51. PAPPILANSUO-PITKXS. 52. SALINSU O 53. HEINXSUO 54. " LUHANSUO " 55. "HETEPURONSUO " 56. SUURISUO 57. SUURISUO 58. HANHISUO 59. KIVISUO 60. RAPALAHDENSUO 61. JOKIRXME 62. JAUHOSUO 63. SUURISUO 64. MATILANSUO 65. TURVESUO 66. TEERISUO 67. PIHLAJASUO 68, RUOKOSUO 69. TAVISU O 70. KORTESUO

8 suokar TT a Kuva 2. Suokartoissa ja profiileissa käytetyt merkit ja lyhenteet.

- 9 - Soista on laadittu tutkimusselostukset, joista ilmenee mm. suon sijainti, tieyhteydet ja suon ympäristön topografia. Lisäksi on kuvattu suotyyppien esiintymistä ja puuston laatua. Samoin on kuvattu suon laskusuhteet, tutkimusajankohdan ojitus - tilanne ja selvitetty kuivatusmandollisuuksia. Keskisyvyys o n esitetty koko suolle, yli metrin ja yli puolentoista metrin se - kä yli kanden metrin syvyiselle alueelle sekä pintaturpee n (maatuneisuus H 1-4) että koko turvekerroksen osalta. Keskisyvyydet ja turvemäärät on laskettu käyttäen vyöhykelaskutapaa. Tällöin on metrin syvyysvälein laskettu vyöhykkeiden keskisyvyy - den ja pinta-alan perusteella turvemäärät ja nämä yhteenlaskemalla edelleen alueittaiset turvemäärät. Edelleen on selvitetty suon pohjan muotoa ja pohjamaalajeja. Tutkimusselostuksessa selvitetään lisäksi pääturvelajie n jakaantumista, lisätekijöitä ja puuainesta sisältävän turpeen osuus. Myös suon stratigrafia on selvitetty. Keskimaatuneisuu s on esitetty erikseen pintaturpeen, pohjaturpeen ja koko turve - kerroksen osalta. Pintaturpeella tarkoitetaan heikosti maatunutta turvett a (H 1-4). Pohjaturve on yleensä keskinkertaisesti (H 5-6) ta i hyvin (H 7-10) maatunutta, mutta heikosti maatuneen turpeen ker - roksia saattaa esiintyä seassa. Toisaalta heikosti maatunu t kerros saattaa puuttua pintaosasta kokonaan. Maatumattoman puuaineksen, liekojen, määrä on laskett u Pavlovin menetelmää soveltaen. Liekoisuus on ilmoitettu erikseen 0-1 m ja 1-2 m syvyyksille liekoisuusprosentteina tur - vemäärästä. Liekojen määrä on luokiteltu seuraavasti : erittäi n pieni (liekoisuus alle 1 %), pieni (liekoisuus 1-2 %), keskimääräinen (liekoisuus 2-3 %), suuri (liekoisuus 3-4 %) j a erittäin suuri (liekoisuus 4 %). Lopuksi on annettu arvio kyseisen suon turvekerrostuma n käyttömandollisuudestaja siihen vaikuttavista eri tekijöistä. Turvetuotantoon soveltuvista soista on esitetty arvio tuotanto - kelpoisesta alasta ja soveltuvan turpeen määrästä.

- 10 - TUTKITUT SUOT 1. Haarasuo (kl. 3342 11, x = 7086, y = 533) sijaitse e noin 12 km päässä Sukevalta itään Juhonmäen ja Rahonmäen väli - sellä alueella. Suon halki kulkee pohjois - eteläsuunnass a metsäautotie. Suo rajoittuu selännemäisiin moreenipeitteisii n mäkiin ja mäkien väliset soiset alueet yhtyvät muihin ympäris - tön soihin. Pinta-ala on 315 ha, josta yli metrin syvää aluetta o n 180 ha, yli 1,5 m syvää 135 ha ja yli 2 metriä syvää 93 ha. Avosuota on noin 100 ha (kuva 3). Keski- ja itäosa suosta on ojitettu. Pinta viettää koht i suon keskistä länsiosaa, jossa on aiemmin ollut lampi. Kuiva - tusmandollisuudet ovat hyvät. Suo on valtaosaltaan luonnontilainen. Luonteenomaisi a suotyyppejä ovat tupasvillaräme ja lyhytkortinen nevaräme. Muita yleisiä suotyyppejä ovat varsinainen saraneva, rimpinev a ja lyhytkortisen nevarämeen ja tupasvillarämeen ojikot. Rämei - tä suolla on noin 60 % ja nevoja 34 %. Neva-alueet sijaitseva t allasalueiden keskiosissa ja rämeet reunaosissa sekä altait a yhdistävissä salmekkeissa. Puusto on vallitsevasti harvaa tai - mi- tai riukuasteen männikköä. Keskisyvyys koko suolla on 1,6 m, yli 1 m syvällä alueell a 2,4 m ja yli 2 m syvällä alueella 3,3 m. Haarasuo muodostu u viidestä luode - kaakkosuuntaisesta altaasta. Suurin turvepak - suus, 8 m, havaittiin eteläisimmän Lamminsuon altaan eteläosas - ta. Pohjamaalajina koko suolla on pääasiassa moreeni. Suo n keskiosassa Joutenlammen alueella on noin 2 m liejua. Rahkavaltaisten turpeiden osuus on 55 % ja saravaltaiste n 44 %. Puunjäänteitä sisältäviä turpeita on 5 %. Yleisimmä t turvelajit ovat rahkasara- (24 %) ja sararahkaturve (23 %). A- selkälinjan alueella vallitsevina turvelajeina ovat sararah - katurve ja lyhytkortisen nevan alueella saraturve. B- ja C - selkälinjan alueella suon pintaosassa on tupasvillarahkaturve t - ta ja pohjaosassa sararahkaturvetta. D- linjan alueella turv e on vallitsevasti rahkasaraturvetta. (Kuvat 4,5 ja 6 ) Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,9, pintakerrokse n 3,1 ja pohjakerroksen 6,0. Heikosti maatuneen pintaturpeen

- 11 - keskipaksuus on 0,6 m ja hyvin maatuneen pohjaturpeen 1,0 m. Heikosti maatunut pintaturvekerros on paksuin D- selkälinja n alueella,jopa yli 4 m. Parhaiten maatuneita ovat turpeet B - ja C- selkälinjan alueella suon pohjaosissa (kuvat 4,5 ja 6). Liekojen määrä on 0-1 m :n syvyydessä pieni (1,9 %) j a 1-2 m :n syvyydessä erittäin pieni (0,4 %). Liekoja on eniten A- selkälinjan pohjois- ja eteläosassa ja B- selkälinja n alueella. Laboratorionäytteet on otettu suon pohjois-, itä- ja

- 13 - eteläosasta. Pienin tuhkapitoisuus on suon eteläosan näytteissä, keskimäärin 2,1 % ja suurin pohjoisosassa 5,5 %. Itäosan näytesarjan tuhkapitoisuus on keskimäärin 2,1 %. Happamuu s (ph) vaihtelee välillä 3,0-5,4 ja keskiarvo on 4,4. Turpee n vesipitoisuus on keskimäärin 91,1 %. Turpeet ovat kuivimpi a tutkitun alueen itäosissa. Kuivatilavuuspaino on keskimääri n 99 kg/m 3. Tehollinen lämpöarvo on kuivatulla turpella keski - määrin 20,9 MJ/kg ja 50 % :n kosteudelle laskettuna 9,2 % MJ/k g (taulukko 1). Haarasuossa on turvetta noin 5,12 milj. m 3, mistä on yl i metrin syvällä alueella noin 4,33 milj. m3, yli 1,5 m syväll ä alueella noin 3,82 milj. m 3 ja yli kanden metrin syvällä alueel - la noin 3,10 milj. m 3. Tien länsipuolella turpeet ovat saravaltaisia ja itäpuolella rahkavaltaisia. Suon saraturvealueet soveltuvat

- 14 - jyrsinturvetuotantoon. Eteläosan D- linjaston syvien altaiden pintaosien heikosti maatuneet rahkavaltaiset turpeet heikentävät kuitenkin polttoturvearvoa. Tien itäpuolella (B- j a C- linjasto) heikosti maatuneen turpeen alla on jyrsin- j a palaturpeeksi soveltuvaa hyvin maatunutta turvetta. Tuotantoon sopivalla 135 ha :n alueella on teollisesti käyttökelpoista turvetta 2,9 milj. suo-m3.

- 15-2. Petäjäsuo (kl.3342 08, x = 7085, y = 524) sijaitse e noin 3 km päässä Sukevalta itään. Jyrkälle menevä tie halkaisee suon länsi - itäsuunnassa. Suo rajoittuu länsipuolell a epäyhtenäisiin mataliin mäkiin ja Koirapuronsuohon. Itäpuolel - la on korkeita moreenipeitteisiä mäkiä. Suon luoteisosa o n saarekkeinen. Pinta-ala on 95 ha, josta yli metrin syvää aluetta o n 45 ha, yli 1,5 m syvää 27 ha ja yli kaksi metriä syvää 16 ha. Avosuota ja peltoa on yhteensä noin 8 ha. ( Kuva 7)

- 16 - Suo on ojitettu kauttaaltaan. Pohjoisosassa pinta viettä ä luoteeseen ja eteläosassa lounaaseen. Suo on helppo kuivatta a kokonaan. Suotyypeistä on rämeitä 84 % ja nevoja 6 %. Yleisin suo - tyyppi on tupasvillarämeen ojikko ja muita yleisenä esiintyvi ä tyyppejä ovat lyhytkortisen nevarämeen ja pallosararämeen oji - kot. Puusto on mäntyvaltaista. Kehitysluokaltaan se on yleensä taimiasteista ja suon eteläosassa riukuasteista. Keskisyvyys koko suolla on 1,2 m, yli 1 m syvällä alueell a 1,8 m ja yli 2 m syvällä alueella 2,8 m. Suo muodostuu yhdestä altaasta ja suurin havaittu turvepaksuus on 4,5m. Pohjamaana on vallitsevasti moreeni. Savea pohjamaana esiintyy suon eteläosassa. Valtaosa turpeista on rahkavaltaisia (81 %) ja loput sara - valtaisia (19 %). Yleisimmät turvelajit ovat tupasvillarahkaturve ja sararahkaturve. Puunjäänteitäsisältävää turvetta o n 5 %. Saraturve on vallitsevana suon keskiosassa ja sararahkaturve suon eteläosassa ja pohjoisosassa tupasvillarahkaturpee n alla (Kuvat 8 ja 9). Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,5, pintakerrokse n 3,6 ja pohjakerroksen 5,4. Heikosti maatuneen pintaturpeen kes - kipaksuus on 0,6 m. Maatuneisuus kasvaa tasaisesti kohti pohjaa. Parhaiten maatunutta turve on suon pohjoisosan pohjaosis - sa (kuvat 8 ja 9 ) Liekojen määrä on 0-1 m :n syvyydessä keskimääräine n (2,4 %) ja 1-2 m :n syvyydessä erittäin pieni (0,8 %). Enite n liekopuita on suon pohjoisosassa ja suon keskiosassa liekoj a ei juuri havaittu. Turvenäytteet on otettu suon pohjoisosasta tutkimuspisteel - tä A 100. Turpeen tuhkapitoisuus on varsin pieni, keskimääri n 2,9 %, ph on keskimäärin 4,5 ja on pinnasta pohjaan lähes sama n suuruinen. Vesipitoisuus vaihtelee välillä 88,7-93,3 % j a keskiarvo on 91,0 %. Kuivatilavuuspaino on pieni korkeahkon ve - sipitoisuuden takia, keskimäärin 77 kg/ m 3. Tehollinen lämpöarvo kuivalla turpeella on keskimäärin 20,1 MJ/kg ja 50 % :n käyttökosteudelle laskettuna 8.,8 MJ/kg (taulukko 2). Petäjäsuossa on turvetta noin 1,12 milj. m3, mistä on yl i metrin syvällä alueella noin 0,83 milj.m 3, yli 1,5 m syväll ä alueella noin 0,61 milj. m 3 ja yli kanden metrin syvällä alueella

- 18 - noin 0,43 milj.m 3. Petäjäsuo soveltuu huonosti polttoturvetuotantoon paksun, heikosti maatuneen rahkaisen pintakerroksen ja epäedullise n muodon takia. 3. Akonsuo (kl. 3342 08, x = 7083, y = 525) sijaitse e noin 5 km Sukevan itäpuolella Akonjoen ja Jyrkäntien välisell ä alueella. Maantielle on matkaa noin kilometri. Suo rajoittu u koillis- ja länsipuoleltaan mataliin moreenipeitteisiin mäkiin. Kaakkois- ja luoteispäässä maasto jatkuu soisena.

- 19 - Pinta-ala on 200 ha, josta yli metrin syvää aluetta o n 67 ha, yli 1,5 m syvää 45 ha ja yli kaksi metriä syvää 28 ha. Avosuota on noin 85 ha (kuva 10). Suon koillisosa on ojitettu kauttaaltaan. Pinta viettä ä loivasti kaakkoon. Suon turvealueet ovat helposti kuivattavis - sa. Suo on valtaosaltaan luonnontilainen. Rämeitä havainnoista on 54 %, nevoja 45 % ja korpia 1 %. Suon pohjoisosa on tupasvillarämettä ja sen ojikoita ja eteläosa luhtanevaa. Valtapuulajeina ovat koivu ja mänty. Kehitysluokaltaan puusto kuu - luu taimi- ja riukuasteelle ja on tiheydeltään keskinkertaista. Keskisyvyys koko suolla on 1,0 m, yli 1 m syvällä alueella 1,9 m ja yli 2 m syvällä alueella 2,7 m. Akonsuo muodostu u yhdestä luode - kaakkosuuntaisesta altaasta. Suon kaakkoisos a on liejupohjainen entinen järvi. Liejun paksuus on noin 2 m. Liejun alla on savipohja, joka jatkuu lähes suon luoteispäähä n saakka. Reunoilla on moreenipohja. Rahkavaltaisia turpeita on 66 % ja saravaltaisia 34 %. Puunjäänteitä sisältävää turvetta on 3 % kaikista turpeista. Vallitsevin turvelaji on rahkasaraturve. Saravaltainen turv e on luoteisosassa pinnan rahkaturpeen alla ja kaakkoisosass a ohuena pintakerroksena liejun päällä ( kuva 11).

- 20 - Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,8, pintakerrokse n 3,5 ja pohjakerroksen 5,5. Heikosti maatuneen pintaturpee n keskipaksuus on 0,3 m ja hyvin maatuneen pohjaturpeen 0,7 m. Maatuneisuus paranee tasaisesti pohjaa kohti. Parhaiten maatunutta on turve suon keskiosassa (kuva 11). Liekojen määrä on 0-1 m :n syvyydessä keskimääräine n (2,2 %) ja 1-2 m :n syvyydessä erittäin pieni (0,3 %). Lieko - ja on vain suon luoteisosan liejuttomalla alueella.

- 22 - Laboratorionäytteet on otettu suon luoteispäästä tutkimuspisteeltä A300. Turpeen tuhkapitoisuus on keskimäärin 5,5 % j a ph 5,2. Näytesarjan vesipitoisuus on keskimäärin 89,3 % ja kuivatilavuuspaino 91 kg/d. Tehollinen lämpöarvo kuivalla turpeella on 20,9 MJ/kg ja 50 % :n käyttökosteudessa 9,2 MJ/kg (tauluk - ko 3). Akonsuossa on turvetta noin 1,98 milj.m 3, mistä on yli metrin syvällä alueella noin 1,28 milj.m 3, yli 1,5 m syvällä alueella noin 1,03 milj.m 3 noin 0,76 milj.m 3. ja yli kanden metrin syvällä alueell a Suon luoteisosa soveltuu kohtalaisesti polttoturvetuotantoon. Suon kaakkoisosa on kuivatetun järven pohjaa. Jyrsinturvetuotantoon sopivalla 45 ha :n alueella suon luoteiosassa o n 0,8 milj. suo-m 3 käyttökelpoista turvetta. 4. Iso Akonsuo (kl. 3342 08, x = 7083, y = 522) on Sukevalla Lapinkylän itäpuolella. 5-tie on suon länsireunalla. Suo rajoittuu itä- ja eteläreunaltaan moreenimäkiin, länness ä savipeltoon ja pohjoisessa Akonjokeen. Kaakkoiskulmalla su o yhtyy Pieneen Akonsuohon.

- 23 - Pinta-ala on 45 ha, josta yli metrin syvää aluetta on 31 ha, yli 1,5 m syvää 20 ha ja yli kaksi metriä syvää 12 ha. Avosuota on 2 ha ja peltoa 3 ha (kuva 12). Suo on ojitettu kokonaan itäosan neva-aluetta lukuunotta - matta. Pinta viettää tasaisesti luoteeseen ja vedet laskevat Akonjokeen. Suo on helppo kuivattaa. Suo on vallitsevasti muuttumatyyppinen. Länsiosassa on

- 24 - peltoa ja pohjoisosassa kytöheittoja. Yleisimpiä suotyyppej ä ovat kuitenkin tupasvillarämeen ja isovarpuisen rämeen muuttumat. Rämeitä on yli puolet suotyypeistä. Koillisosassa on ne - va- ja nevakorpimuuttumia. Mänty ja koivu ovat hallitsevi a puulajeja. Kehitysluokaltaan puusto kuuluu harvennus- tai riu - kuasteen puustoon. Keskisyvyys koko suolla on 1,6 m, yli 1 m syvällä alueell a 2,0 m, ja yli 2 m syvällä alueella 2,9 m. Suurin havaittu tur - vepaksuus on 4,1 m. Pohjamaana on yleisimmin savi, eteläosass a on hiesua. Saravaltaisia turpeita on 67 % ja rahkavaltaisia 33 %. Puunjäänteitä sisältäviä turpeita on 18 % kaikista turpeista. Yleisimmät turvelajit ovat sararahkaturve, rahkasaraturve j a tupasvillasararahkaturve. Rahkavaltaisia turpeita on suon län - sipuolen pintaosassa ja saravaltaisia turpeita edellisen all a ja suon itäosassa vallitsevana kerrostumana (kuva 13). Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,1, pintakerrokse n 3,4 ja pohjakerroksen 5,8. Heikosti maatuneen pintaturpee n keskipaksuus on 0,6 m ja hyvin maatuneen pohjaturpeen 1,0 m. Maatuneisuus paranee tasaisesti pohjaa kohti (kuva 13). Liekojen määrä on 0-1 m :n syvyydessä pieni (1 %) j a 1-2 m :n syvyydessä erittäin pieni (0,7 %). Liekoja on lähinnä suon reuna-alueilla. Laboratorionäytteet on otettu suon länsiosasta. Turpeen tuhkapitoisuus on pieni varsinkin turvekerroksen yläosassa ; keskiarvo on 2,3 %. Turpeen ph kasvaa pohjaa kohti ja keskiar - vo on 3,9. Vesipitoisuus on keskimäärin 89,7 % ja kuivatilavuuspaino 86 kg/m 3. Tehollinen lämpöarvo kuivalla turpeella on keskimäärin 20,0 MJ/kg ja 50 % :n kosteudessa 8,7 MJ/kg (tauluk - ko 4). Iso Akonsuossa on turvetta noin 0,71 milj. m 3 mistä on yl i metrin syvällä alueella noin 0,61 milj.m 3, yli 1,5 m syväll ä alueella noin 0,48 milj. m3 ja yli kanden metrin syvällä alueell a noin 0,35 milj.m3. Turvelajinsa ja maatuneisuutensa puolesta polttoturvetuo - tantoon soveltuu vain suon itä- ja eteläosa. Tä11ä noin 5 hain alueella on noin 0,1 milj. suo- m3 käyttökelpoista turvetta.

- 26-5. Lylysuo (kl. 3342 08, x = 7088, y = 529) sijaitse e n. 10 km päässä Sukevalta itään Rapalandensuon itäpuolella. Maantielle on matkaa noin 1,5 km. Suo rajoittuu länsireunalt a Rapalahdensuohon, pohjoisosassa Lantonsuohon ja etelässä Lyly - Näätä- ja Pieneen Suomäkeen. Pinta-ala on 145 ha, josta yli metrin syvää aluetta o n 17 ha ja yli 1,5 m syvää 3 ha. Avosuota on noin 20 ha ja uutta peltoa noin 3 ha (kuva 14). Suo on ojitettu länsiosasta ja uuden pellon ympäristöstä. Pinta viettää länteen ja vedet laskevat Raudanjokeen. Suo on helppo kuivattaa. Rämeiden osuus on 65 % ja nevojen 22 % kaikista suotyypeistä. Luonnontilaisista suotyypeistä yleisin on varsinaine n sararäme. Suolla esiintyy yleisesti myös varsinaisen sararämeen, isovarpuisen rämeen ja rimpinevan ojikoita. Puusto o n valtaosaltaan harvaa riuku- ja osittain harvennusasteen männikköä. Keskisyvyys koko suolla on 0,8 m ja yli 1 m syvällä alueella 1,2 m. Suon länsiosassa on kaksi matalaa allasta ja keskiosassa yksi selvä allas, josta mitattu suurin turvepaksuus o n 2,3. Pohjamaana on vallitsevasti moreeni. Keskialueella o n hiekka- ja soraesiintymiä. Turpeista 86 % on saravaltaisia ja 14 % rahkavaltaisia.

- 28 - Yleisin turvelaji on rahkasaraturve (SC-t). Puunjäänteitä sisältäviä turpeita on 3 % kaikista turpeista. Suon itäosass a SC-turve on vallitseva turvelaji kauttaaltaan. Lounaisosass a on muutamin paikoin sararahkaturvelinssejä (kuvat 15 ja 16). Liekojen määrä on 0-1 m :n syvyydessä erittäin suur i (6,0 %) ja 1-2 m :n syvyydessä erittäin pieni (0,5 %). Maatumattomia puunjäänteitä esiintyy kaikissa suon osissa. Pisteellä B 6 + 100 suon itäosassa turpeen tuhkapitoisuu s on keskimäärin 4,5 % ja ph 4,7. Turpeen vesipitoisuus on

- 29 - korkea, keskimäärin 92,1 % ja tämän takia kuivatilavuuspain o ei ole kovin suuri, keskimäärin 75 kg/m '. Tehollinen lämpöarvo kuivalla turpeella on 21,4 MJ/kg ja 50 % :n käyttökosteudelle laskettuna 9,5 MJ/kg (taulukko 5). Lylysuossa on turvetta noin 1,15 milj.m 3, mistä on yl i metrin syvällä alueella noin 0,21 milj.m 3 ja yli 1,5 m alueell a noin 0,06 milj.m 3. Lylysuon itäosa soveltuu turvelajinsa puolesta polttoturpeen pientuotantoon,mutta hyödynnettävissä oleva turvemäärä o n kuitenkin pieni ja pintaosan liekoisuus erittäin suuri eikä suota näiden seikkojen takia kannattane ottaa turvetuotantoon.

- 30-6. Saunasuo (kl. 3342 08, x = 7089, y = 529) sijaitse e noin 12 km päässä Sukevalta koilliseen Raudanjoen eteläpuolella. Suo rajoittuu koillisreunaltaan Raudanjokeen ja muualt a mataliin hiekkamoreenimäkiin. Pinta-ala on 125 ha, josta yli metrin syvää aluetta on 6 0 ha, yli 1,5 m syvää 30 ha ja yli kaksi metriä syvää 5 ha. Lä - hes avointa suota on noin 12 ha (kuva 14). Suo on ojitettu pientä keskiosan aluetta lukuunottamatt a kauttaaltaan. Suo on varsin tasainen ja kuivattavissa Raudan - jokeen. Suo on vallitsevasti muuttumatyyppinen. Rämeiden osuus o n 76 % ja nevojen 7 %. Yleisin suotyyppi on isovarpuisen rämee n muuttuma. Puusto on harvaa tai keskinkertaisen tiheää männikköä. Keskisessä pohjoisosassa on myös koivu vallitsevana puulajina. Kehitysluokaltaan puusto kuuluu taimi- tai riukuasteelle. Keskisyvyys koko suolla on 1,1 m, yli 1 m syvällä alueell a 1,6 m ja yli 2 m syvällä alueella 3,8 m. Suo on kehittynyt selväpiirteiseen altaaseen. Suon eteläreuna on ohutturpeinen. Selkälinjan alueella yleisin pohjamaalaji on hiekka. Suon reuna-alueilla on moreenia. Raudanjoen ranta-alueella suon pohja - maana on joko savi tai hiesu. Saravaltaisia turpeita on 58 %, rahkavaltaisia 37 % j a ruskosammalvaltaisia 5 %. Puunjäänteitä sisältäviä turpeita o n 6 % kaikista turpeista. Syvimmän altaan alueella vallitsevana

- 31 - turvelajina on rahkasaraturve. Suon luoteisosassa pintakerroksena on tupasvillarahkaturve ja alla on sararahkaturvett a (kuva 17). Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,2, pintakerrokse n 3,3 ja pohjakerroksen 6,6. Heikosti maatuneen pintaturpee n keskipaksuus on 0,1 m ja hyvin maatuneen pohjaturpeen 1,0 m. Heikosti maatunut pintakerros on ohut. Tämän alla oleva kerros on huvin tai keskinkertaisesti maatunut. Saunasuossa on aivan pohjalla ohut keskinkertaisesti maatunut turvekerro s (kuva 17). Liekojen määrä on 0-1 m :n syvyydessä erittäin suur i (5,8 %) ja 1-2 m :n syvyydessä erittäin pieni (0,1 %). Lieko - ja on havaittu kaikissa suon osissa. Tutkimuspisteeltä A 700 otetussa näytesarjassa turpee n tuhkapitoisuus on keskimäärin 5,1 %, ph-arvo on keskimäärin 4,1. Turpeen vesipitoisuus on hyvin pieni, keskimäärin 84,7 % j a kuivatilavuuspaino korkea, 132 kg/m 3. Tehollinen lämpöarvo

- 32 - kuivalla turpeella on keskimäärin 22,5 MJ/kg ja 50 % :n käyttökosteudelle laskettuna 10,0 MJ/kg (taulukko 6). Saunasuossa on turvetta noin 1,35 milj.m 3, mistä on yl i metrin syvällä alueella noin 0,96 milj.m 3, yli 1,5 m syväll ä alueella noin 0,60 milj.m 3 ja yli kanden metrin syvällä alueella noin 0,19 milj.m 3. Saunasuo soveltuu kohtalaisesti pienimuotoiseen polttoturpeen tuotantoon. Parhaiten palaturpeen nostoon soveltuvat suo n luoteisosan turpeet. Turpeen tuhkapitoisuus tulisi selvittä ä tarkemmin ennen mandollista turvetuotantoa. Pintaosan suur i liekopitoisuus lisää tuotantokustannuksia. Tuotantoon sopi - valla noin 30 ha :n alueella on 0,45 milj.m 3 suo-m 3 käyttökelpoista turvetta. 7. Pyöreäsuo Hetesuo (kl. 3342 08, x = 7081, y =529 ) sijaitsee noin 12 km päässä Sukevalta kaakkoon, Sukeva - Jyrkkä tien eteläpuolella. Suo rajoittuu selännemäisiin mäkiin. Eteläreunalla suo yhtyy Hanka- ja Nuotiosuohon ja luoteess a Viitalamminsuohon. Tutkitun alueen pinta-ala on 270 ha, josta on yli metri n syvää aluetta 170 ha, yli 1,5 m syvää 145 ha ja yli kaksi metriä syvää 101 ha. Avosuota on noin 90 ha (kuva 18). Suo on ojitettu keskiosien neva-aluetta lukuunottamatt a kokonaan.vallitseva pinnan viettosuunta on etelään, Pyöreäsuon

- 34 - pohjoispäässä kuitenkin luoteeseen. Vedet laskevat Kölkänpu - roon, jonka kautta suo on kuivattavissa. Noin puolet suosta on muuttumatyyppiä. Luonnontilaisi a alueita ovat keskiosien lyhytkortisen ja varsinaisen sara- j a rimpinevojen alueet. Yleisimpiä muuttuvia ovat tupasvillarä - meen ja isovarpuisen rämeen muuttumat. Suon reuna-alueilla o n myös korpia ja korpirämeitä. Kaikista suotyypeistä rämeitä o n 67 %, nevoja 25 % ja korpia 8 %. Puusto on valtaosaltaan kes - kitiheää männikköä. Korpialueilla on myös koivuja runsaasti. Kehitysluokaltaan puusto kuuluu yleensä harvennusasteelle. Keskisyvyys koko suolla on 1,8 m, yli 1 m syvällä alueel - la 2,4 m ja yli 2 m syvällä alueella 3,0 m. Pyöreäsuo - Hete - suo muodostuu kolmesta erillisestä altaasta. Syvin tutkimus - piste on 6,8 m Pyöreäsuolla. Yleisimmät havaitut pohjamaala - jit ovat hiesu ja savi. Pyöreäsuon ja Hetesuon välisell ä kannaksella sekä reunaosissa on yleisesti myös hiekkaa ja moreenia. Myös pienialaisia liejuesiintymiä on havaittu. Saravaltaisia turpeita on noin 63 % ja rahkavaltaisi a 37 %. Puunjäännöksiä sisältävien turpeiden osuus on 5,0 %. Yleisin turvelaji on rahkasaraturve. Suon pinnassa on yleen - sä vallitsevana rahkavaltainen turve. Hetesuon neva-alueill a saraturve ulottuu kuitenkin pintaan saakka. Rahkaturpeen all a on yleensä rahkasaraturvetta tai puhdas saraturve kuten Pyöreäsuolla. Pohjaturpeena on monin paikoin rahkavaltaine n turve (kuva 1 9). Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,5, pintakerrokse n 2,1 ja pohjakerroksen 6,0. Heikosti maatuneen pintaturpee n keskipaksuus on 0,3 m ja hyvin maatuneen pohjaturpeen 1,5 m. Pyöreäsuon ja Hetesuon neva-alueilla heikosti maatunut turve - kerros on varsin paksu, jopa 3 m. Muuten turve on ohuita pin - taturpeita lukuunottamatta keskinkertaisesti tai hyvin maatu - nutta (kuva 19). Liekojen määrä on 0-1 m :n syvyydessä keskimääräine n (2,4 %) ja 1-2 m :n syvyydessä erittäin pieni (0,4 %). Lie - koja on lähinnä suon reuna-alueilla ja Pyöreäsuon ja Hetesuo n välisellä kannaksella. Turvenäytteet on otettu syvimpien altaiden reuna-alueilt a suon pohjois- ja eteläosassa. Tuhkapitoisuus suon pohjois - osassa on 2,9 % ja eteläosassa 5,9 %, ph-arvo on keskimääri n 4,6.

- 36 - Turpeen vesipitoisuus on keskimäärin 91,9 % ja kuivatilavuuspaino vain 80 kg/m 3. Tehollinen lämpöarvo kuivall a turpeella on 21,2 MJ/kg ja 50 % :n käyttökosteudessa 9,4 MJ/k g (taulukko 7).

- 37 - Tutkitulla alueella on turvetta noin 4,76 milj.m,mistä on yli metrin syvällä alueella noin 4,13 milj.m 3, yli 1,5 m syvällä alueella noin 3,83 milj. m 3 ja yli kanden metrin syväl - lä alueella noin 3,07 milj.m3. Tutkittu alue soveltuu varsin hyvin polttoturvetuotantoon. Heikosti maatunut pintakerros on ohut lukuunottamatta suon pohjoisosaa, mutta turve on saravaltaista ja sopii jyrsintur - peeksi. Turvetuotantoon sopivalla noin 145 ha :n alueella on teollisesti käyttökelpoista turvetta noin 2,9 milj. suo-m 3. Ennen mandollisen turvetuotannon aloittamista olisi suon ete - läosassa turpeen tuhkapitoisuus selvitettävä tarkemmin. 8. Tetrisuo (kl. 3342 10, x = 7071, y = 532)sijaitse e noin 10 km :n päässä Sonkajärveltä koilliseen Kulvemäki - Oinasjärvi tien länsipuolella. Suo rajoittuu jyrkkäpiirtei - siin moreenipeitteisiin mäkiin. Mäkien välisten laaksoje n kautta suo on yhteydessä muihin ympäristön soihin. Pinta-ala on 165 ha, josta yli metrin syvää aluetta o n 101 ha, yli 1,5 m syvää 74 ha ja yli kaksi metriä syvää 60 ha. Avosuota on noin 45 ha (kuva 20). Suon pohjois- ja eteläosa on ojitettu. Pinta viettä ä lounaaseen kohti Kivipuroa, jonne vedet purkautuvat. Suo o n helppo kuivattaa. Yli puolet suosta on luonnontilaista. Rämeitä suolla on noin 80 % ja nevoja 17 % kaikista suotyypeistä. Yleisin suo - tyyppi on tupasvillaräme tai sen ojiköt ja muuttumat. Luonnontilaisella neva-alueella suotyyppejä ovat lyhytkortinen ja kal - vakkaneva. Puusto on suurimmaksi osaksi keskitiheää taimi- ta i riukuasteen männikköä. Keskisyvyys koko suolla on 1,7 m, yli 1 m syvällä alueella 2,4 m ja yli 2 m syvällä alueella 3,1 m. Suo on kehittynyt mäkien välisiin altaisiin, joista keskimmäinen on isoin. Suurin havaittu turvepaksuus on 6,4 m. Yleisin pohjamaalaji on moree - ni, mutta syvimmissä altaissa on havaittu myös hiesua ja pai - koin hiekkaa. Suossa on eniten rahkavaltaisia turpeita (60 %). Yksi t- täisistä turvelajeista yleisimmät ovat sararahka- ja rahkasa - raturpeet. Suon lounais-, länsi- ja koillispäässä ovat

- 38 - rahkavaltaiset turpeet vallitsevia. Suon keskisellä neva-alueella on saravaltaisia turpeita pinnan rahkaturpeen alla (kuv a 21).

- 40 - Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,8, pintakerrokse n 3,7 ja pohjakerroksen 5,5. Heikosti maatuneen pintaturpee n keskipaksuus on 0,7 m ja hyvin maatuneen pohjaturpeen 1,0 m. Heikosti maatunut pintakerros on paksu, jopa 3 m, suon avoimel - la neva-alueella. Pohjakerros on yleensä keskinkertaisest i maatunutta (kuva 21). Liekojen määrä on 0-1 m :n syyvyydessä pieni (1,4 %) j a 1-2 m :n syvyydessä erittäin pieni (0,5 %). Liekoja on vähiten suon keskisellä neva-alueella. Laboratorionäytteet on otettu avosuoalueen koillisosast a tutkimuspisteeltä A 900. Turpeen tuhkapitoisuus on keskimäärin 3,2 % ja ph-arvo 4,1. Vesipitoisuus vaihtelee välill ä 90,1-93,1 % ja keskiarvo on 91,5 %. Korkeahkon vesipitoisuu - 3 den takia kuivatilavuuspaino on keskimäärin vain 78 kg/m. Turpeen tehollinen lämpöarvö kuivalla turpeella on keskimääri n 21,6 MJ/kg ja 50 % :n kosteudessa 9,6 MJ/kg (taulukko 8). Tetrisuossa on turvetta noin 2,79 milj.m 3, mistä on yl i metrin syvällä alueella noin 2,41 milj.m 3, yli 1,5 m syväll ä alueella noin 2,11 milj.m 3 ja yli kanden metrin syvällä alueel - la noin 1,87 milj. m 3. Suo soveltuu kohtalaisesti polttoturvetuotantoon. Pinta - osan heikosti maatunut rahkaturvekerros on ennen käyttöönottoa

- 41 - poistettava. Tämän alla oleva saravaltainen turve soveltu u jyrsinturpeeksi. Tuotantoon sopivalla noin 65 ha :n alueella on 1,3 milj. suo-m3 käyttökelpoista turvetta. 9. Lehmisuo (kl. 3342 05, x = 7087, y = 518) on noin 3 k m päässä Sukevalta luoteeseen Sukevanjärven länsipuolella. Tie - yhteydet suolle ovat hyvät. Suo rajoittuu mataliin moreenimäkiin ja eteläosassa hiesupeltoihin. Pinta-ala on 75 ha, josta yli metrin syvää aluetta on 15 ha, yli 1,5 m syvää 9 ha ja yli kaksi metriä syvää vain 1 ha (kuv a 22). Suo on ojitettu kokonaan. Pinta viettää vallitsevast i pohjoiseen. Vedet laskevat pohjoispäästä Sukevanjärveen. Suo on helppo kuivattaa perusteellisesti. Suo on lähes kokonaan muuttumatyyppinen ja peltoa on noi n kolmasosa pinta-alasta. Pohjoisosassa yleisin suotyyppi on isovarpuisen rämeen muuttuma, eteläosa on kangasrämemuuttumaa. Mänty on suoalueella yleisin puulaji, mutta suolla kasvaa myö s kuusia ja koivuja. Puusto on keskitiheää ja kehitysluokaltaan yleensä harvennusasteella. Keskisyvyys koko suolla on 0,7 m, yli 1 m syvällä alueella 1,5 m ja yli 2 m syvällä alueella2,5 m. Kokonaisuutena su o on varsin matala ja keskiosan peltoalueella on selvä allas, jos - ta havaittu suurin turvepaksuus on 2,5 m. Pohjamaana on hie - susavi tai hieta yleisin. Reuna-alueilla ja suon eteläosass a on hiekkamoreeneita. Turpeista 57 % on rahkavaltaisia ja 43 % saravaltaisia. Yleisimmät turvelajit ovat sararahka- ja rahkasaraturpeet. Puunjäänteitä sisältäviä turpeita on yhteensä 12 % kaikist a turpeista. Suon peltoalueilla vallitsevina turvelajeina ovatsaravaltaiset turpeet. Suon pohjaosassa on tasainen kerros sararahkaturvetta (kuva 23). Suon syvimmällä alueella, yli 2 m, turve on puunjäänteitä sisältävää ruskosammalrahkaturvetta. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,4, pintakerrokse n 3,1 ja pohjakerroksen 6,1. Heikosti maatuneen pintaturpee n iceskipaksuus on 0,2 m ja hyvin maatuneen pohjaturpeen 0,6 m. Heikosti maatunut pintakerros on ohut ja maatuneisuus parane e tasaisesti kohti pohjaa (kuva 23).

- 43 - Liekojen määrä on 0-1 m :n syvyydessä suuri (3,2 %) j a 1-2 m :n syvyydessä erittäin pieni (0,4 %). Liekoja on tasai - sesti kaikilla suon syvillä osilla. Laboratorionäytteet on otettu tutkimuspisteeltä A 500 suo n keskiosasta. Turpeen tuhkapitoisuus on keskimäärin 3,7 % ja ph 4,2. Turpeen vesipitoisuus ei ole kovin suuri (ka 86,6 %) j a tämän takia kuivatilavuuspaino on varsin suuri, keskimääri n 119 kg/m 3. Tehollinen lämpöarvo on pintaosaa lukuunottamatta hyvä, keskimäärin 22,3 MJ/kg ja 50 % :n käyttökosteudessa 9, 9 MJ/kg (taulukko 9). Lehmisuossa on turvetta noin 0,56 milj.m 3, mistä on yl i metrin syvällä alueella noin 0,22 milj.m 3, yli 1,5 m syväll ä alueella noin 0,15 milj.m 3 ja yli kanden metrin syvällä alueella noin 0,03 milj.m 3. Suon keskiosa soveltuu hyvin polttoturpeen pientuotantoon

- 44 - palaturvemenetelmällä. Tuotantoon sopivalla 9 hain alueell a on teollisesti käyttökelpoista turvetta noin 0,11 milj. suo-m3. 10. Pirttisuo (kl. 3342 10, x = 7077, y = 534) sijaitse e noin 20 km Sonkajärveltä koilliseen Jyrkkä - Sonkakoski tie n pohjoispuolella. Suon pohjoispäässä on Sukevalle vievä tie. Suo rajoittuu selännemäisiin luode-kaakkosuuntaisiin moreeni - mäkiin. Pinta-ala on 145 ha, josta yli metrin syvää aluetta o n 65 ha, yli 1,5 m syvää 30 ha ja yli kaksi metriä syvää 12 ha. Avosuota on noin 55 ha (kuva 24). Suon kaakkoisosa on ojitettu. Suolle on tehty myös reuna - ojitus. Pinta viettää kaakkoon. Vedet laskevat keskelt ä länteen Pitkänjärveen tai kaakkoon Haapajärveen. Suo on kuivattavissa. Noin puolet suosta on luonnontilassa. Rämeitä on 54 % j a nevoja 46 % kaikista suotyypeistä. Suon eteläpäässä vallitse e lyhytkortinenneva ja rimpinevan muuttuma. Pohjoisosassa yleisin suotyyppi on tupasvillarämeen ojikko ja muuttuma. Suo n puusto on valtaosaltaan harvaa taimi- tai riukuasteista männik - köä. Keskisyvyys koko suolla on 1,0 m, yli 1 m syvällä alueell a 1,4 m ja yli 2 m syvällä alueella 2,1 m. Suo on pitkänomaine n ja siinä on kaksi erillistä allasta. Pohjamaana on Iähes kok o suolla moreeni tai hiekkamoreeni. Suon keskiosissa on myö s hiekkapohjaisia alueita.

- 46 - Turpeista 61 % on rahkavaltaisia ja 39 % saravaltaisia. Yksittäisistä turvelajeista yleisimpiä ovat rahkasaraturv e (35 %), sararahkaturve (21 %) ja tupasvillarahkaturve (15 %). Suon luoteispäässä vallitsevana turvelajina pinnan rahkaturpeen alla on sararahkaturve. Suon keskiosissa ja kaakkoispäässä o n rahkasaraturve yleisin (kuva 25). Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,8, pintakerrokse n 3,1 ja pohjakerroksen 5,5. Heikosti maatuneen pintaturpee n keskipaksuus on 0,3 m ja hyvin maatuneen pohjaturpeen 0,7 m. Valtaosa turpeesta on keskinkertaisesti maatunutta. Suon luo - teisosassa maatuneisuus paranee tasaisesti kohti pohjaa. Kaak - koispäässä heikosti maatunut kerros on varsin paksu (kuva 25). Liekojen määrä on 0-1 m :n syvyydessä pieni (1,2 %) j a 1-2 m :n syvyydessä erittäin pieni (0,1 %). Maatumattomi a puunjäänteitä on havaittu lähinnä vain suon luoteispäässä. Näytteet laboratoriotutkimuksia varten on otettu suon ete - lä- ja pohjoisosasta. Turpeen tuhkapitoisuus eteläosassa o n keskimäärin 2,7 % ja pohjoisosassa 4,1 %. Turpeen happamuus on keskimäärin 4,5. Vesipitoisuus on keskimäärin 91,1 % ja kuiva - tilavuuspaino melko pieni (83 kg/m 3 ) korkean vesipitoisuude n takia. Tehollinen lämpöarvo on kuivalla turpeella 21,2 MJ/k g ja 9,4 MJ/kg 50 % :n kosteudessa (taulukko 10). Pirttisuossa on turvetta noin 1,45 milj. m 3, mistä on yl i 1 m syvällä alueella noin 0,93 milj.m3, yli 1,5 m syvällä 0,5 4 milj.m 3 ja yli 2 m syvällä 0,25 milj.m3. Pirttisuon turpeet ovat valtaosaltaan keskinkertaisest i maatuneita rahkasara- tai sararahkaturpeita. Tuhkapitoisuus e i ole kovin korkea ja lämpöarvo on keskinkertainen. Kuivatilavuuspaino on keskimääräistä pienempi. Turve soveltuu sekä jyrsin- että palaturpeeksi. Tuotantoon sopivalla 30 ha :n alueell a on käyttökelpoista turvetta 0,4 milj. suo-m 3. 11. Leppisuo - Myllysuo (kl. 3342 08, x = 7085, y = 529 ) sijaitsee noin 9 km Sukevalta itään Rahonmäen tien eteläpuolel - la. Suo rajoittuu loivapiirteiseen drumliinimaastoon ja reuna - maalajina on moreeni. Myös Leppi- ja Myllysuon välissä o n drumliiniselänne. Eteläreunalta suo yhtyy Lukkarosuohon. Pinta-ala on 110 ha, josta yli metrin syvää aluetta on 2 9 ha, yli 1,5 m syvää 12 ha ja yli kaksi metriä syvää 2 ha.

- 48 - Avosuota on noin 12 ha (kuva 26). Suo on ojitettu kokonaan eteläosan neva-aluetta lukuunottamatta. Suon molemmat haarat viettävät kaakkoon, Myllysuo n eteläosa lounaaseen. Vedet laskevat etelänurkasta länteen Joutenpuroon. Suo on helppo kuivattaa perusteellisesti. Yleisimmät suotyypit ovat tupasvillarämeen, varsinaise n sararämeen ja isovarpuisen rämeen muuttumat. Leppisuon etelä - päässä on pieni VSN-alue, muuten suo on lähes kokonaan muuttumatyyppinen. Suon reuna-alueilla on korpirämeitä. Hieman yl i puolet puustosta on mäntyä. Korpirämeen alueilla kuusi ja koi - vu ovat myös yleisiä. Mäntypuusto on vallitsevasti harvennusasteella ja kuuset osittain tukkipuuasteella. Keskisyvyys koko suolla on 0,8 m, yli 1 m syvällä alueella 1,4 m ja yli 2 m syvällä alueella 2,5 m. Suoalue muodostu u useasta pienestä altaasta, joista eteläisin Leppisuon alueell a oleva on suurin. Pohjamaana on lähes kauttaaltaan moreeni.

- 50 - Rahkavaltaisia turpeita on 67 % ja saravaltaisia 33 %. Yksittäisistä turvelajeista yleisimpiä ovat CS- (26 %) ja SC - turpeet (18 %). Leppisuon altaan alueella vallitsevana turve - lajina on rahkasaraturve (SC-t). Myllysuon alueella turpeide n kerrosjärjestys on vaihtelevampi ja yleisin turvelaji on CS - turve (kuvat 27 ja 28). Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,2, pintakerrokse n 3,6 ja pohjakerroksen 6,6. Heikosti maatuneen pintaturpee n keskipaksuus on 0,1 m ja hyvin maatuneen pohjaturpeen 0,7 m. Maatuneisuus paranee tasaisesti kohti pohjaa (kuvat 27 ja 28). Liekojen määrä on 0-1 m :n syvyydessä erittäin suur i (5,3 %)! ja 1-2 m :n syvyydessä erittäin pieni (0,5 %). Pinta - liekoja on havaittu kaikista osista suota. Laboratorionäytteet on otettu tutkitun alueen länsiosast a pisteeltä B 700. Turpeen tuhkapitoisuus on keskimäärin 7,0 % ja ph-arvo 5,2. Turpeen vesipitoisuus on keskimäärin 89,3 % j a kuivatilavuuspaino 89 kg/m 3. Tehollinen lämpöarvo kuivall a turpeella on 20,0 MJ/kg ja 50 % :n käyttökosteudessa 8,8 MJ/k g (taulukko 11). Tutkitulla alueella on turvetta noin 0,82 milj. m3, mistä on yli metrin syvällä alueella noin 0,39 milj. m3, yli 1,5 m sy - valla alueella noin 0,22 milj. m 3 ja yli kanden metrin syväll ä alueella noin 0,05 milj.m 3. Tutkitulla alueella on kaksi erillistä pientä allasta j a turve on valtaosaltaan keskinkertaisesti maatunutta sararahkaturvetta. Turpeen tuhkapitoisuus on korkea ja lämpöarvo pieni. Myös hyödynnettävä turvemäärä on vähäinen, vain 0,14 milj. suo - m 3, Joten suota ei kannata ottaa tuotantoon. 12. Oinassuo (kl. 3342 11, x = 7081, y = 535) sijaitse e noin 6 km Jyrkältä luoteeseen. Matkaa Sonkajärvelle on noi n 25 km. Suo rajoittuuitäosassa pieniin moreenimäkiin ja länness ä pitkänomaisiin mataliin mäkiin. Kaakkoispäässä on metsäautotie. Pinta-ala on 175 ha, josta yli metrin syvää aluetta on 7 0 ha, yli 1,5 m syvää 40 ha ja yli kaksi metriä syvää 30 ha. Avosuota on noin 15 ha (kuva 29). Ojittamattomia alueita on suon pohjoispäässä ja aivan suo n keskiosassa, muualta suo on ojitettu kokonaan. Pinta viettä ä kaakkoon ja suon halki virtaa Yöpuro, johon vedet laskevat

- 53 - suolta. Suo on kuivattavissa. Suo on vallitsevasti ojikkotyyppinen. Rämeiden osuus o n 96 % ja karhunsammalmuuttumaa on 4 %. Yleisimmät yksittäise t suotyypit ovat tupasvilla- ja isovarpuisen rämeen ojikot. Män - ty on vallitseva puulaji, mutta suolla kasvaa myös koivuj a (23 %). Puusto on keskitiheää ja kehitysluokaltaan taimi- ta i riukuasteista. Keskisyvyys koko suolla on 1,2 m, yli 1 m syvällä alueell a 2,0 m ja yli 2 m syvällä alueella 3,1. Oinassuon eteläreunall a on luode-kaakko suuntainen kapea ja syvä allas, josta havaitt u suurin turvepaksuus on 4,9 m. Suon koillisreuna Yöpuron pohjoispuolella on varsin matala. Pohjamaalaji koko suon alueell a on vallitsevasti moreeni. Turpeet ovat suurimmaksi osaksi saraturpeita (64 %). Yleisimmät yksittäiset turvelajit ovat rahkasaraturve (31 %) ja ErS - turve (14 %). Puunjäänteitä sisältäviä turpeita on vain 0,6 %. Turpeiden kerrosjärjestys on varsin selväpiirteinen ; tupasvillarahkaturve on pintakerroksena ja sen alla on pohjaan saakk a ulottuva sara- tai rahkasaraturve (kuva 30). Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,1, pintakerrokse n 2,8 ja pohjakerroksen 5,5. Heikosti maatuneen pintaturpeen kes - kipaksuus on 0,2 m ja hyvin maatuneen pohjaturpeen 1,0 m. Hei - kosti maatunut pintakerros on ohut ja alla oleva turve on yleensä keskinkertaisesti maatunutta (kuva 30).

- 56 - Liekojen määrä on 0-1 m :n syvyydessä erittäin suuri (5,0% ) ja 1-2 m :n syvyydessä erittäin pieni (0,1 %). Liekoja on ha - vaittu pintaturpeessa kautta koko suon. Turvenäytteet on otettu suon luoteis- ja kaakkoisosast a tutkimuspisteiltä A 900 ja A 2400 + 100. Turpeen tuhkapitoisuus on varsin pieni, keskimäärin 2,5 %. ph-arvo kasvaa kohti pohjaa molemmissa pisteissä ja keskiarv o on 4,0. Vesipitoisuus on keskimäärin 88,7 % ja kuivatilavuuspaino suon kaakkoisosassa 113 kg/m 3 ja luoteisosassa 93 kg/m 3 Tehollinen lämpöarvo luoteisosassa on hieman parempi kuin kaakkoisosassa. Kuivalla turpeella se on keskimäärin 21,4 MJ/kg j a 50 % :n kosteudessa 9,5 MJ/kg (taulukko 12).

- 57 - Oinassuossa on turvetta noin 2,04 milj.m 3, mistä on yl i metrin syvällä alueella noin 1,43 milj.m 3, yli 1,5 m syväll ä alueella noin 1,10 milj. m3 ja yli kanden metrin syvällä alueel - la noin 0,94 milj.m 3. Oinassuossa on turvetuotantoon sopivaa aluetta noin 40 ha, jossa on käyttökelpoista turvetta noin 0,9 milj. suo-m 3. Lisäk - si Oinassuon ja Honkasuon välisellä alueella on pitkänomainen allas, joka ainakin syvyytensä puolesta sopii turvetuotantoon. Oinassuon turpeet sopivat parhaiten jyrsinturvetuotantoon. Rahkapitoiset saraturpeet soveltuvat myös palaturvetuotantoon. Pintaosan suuri liekomäärä lisää tuotantokustannuksia. 13. Järvenpäänsuo (kl. 3342 05, x = 7089, y = 518) sijaitsee noin 5 km päässä Sukevalta Sukevanjärven pohjoispäässä. Kulkuyhteydet suolle ovat hyvät. Maantie on suon länsireunalla. Itäreunaltaan suo rajoittuu savihiesupeitteiseen moreenimäkeen. Pinta-ala on 25 ha, josta yli metrin syvää aluetta o n 8 ha, yli 1,5 m syvää 5 ha ja yli kaksi metriä syvää 2,5 ha. Peltoa on 1,5 ha (kuva 31). Suo on lähes kokonaan ojitettu. Pinta viettää länteen j a suo purkaa vetensä Talasjokeen ja Sukevanjärveen. Suo on hel p- po kuivattaa kokonaan. Vallitsevina suotyyppeinä ovat tupasvillarämeen ja isovar - puisen rämeen ojikot. Suotyypit ovat jo lähes muuttumatyyppejä. Ainoastaan suon pohjoisosa on luonnontilaista tupasvillarämettä. Keskisyvyys koko suolla on 0,9 m, yli 1 m syvällä alueella 1,8 m ja yli 2 m syvällä alueella 2,3 m. Suon pohja on varsi n tasainen ja yleisimpänä pohjamaalajina on savihiesu. Turpeista on 86 % rahkavaltaisia ja 14 % saravaltaisia. Yleisin turvelaji on sararahkaturve. Puunjäänteitä sisältävä ä turvetta on noin 7 % kaikista turpeista. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,0, heikost i maatuneen pinnan 3,1 ja hyvin maatuneen pohjaosan 6,5. Liekojen määrä on o - 1 m :n syvyydessä erittäin suur i (5,9 %) ja 1-2 m :n syvyydessä pieni (1 %). Liekoja on kaikissa osissa suota. Laboratorionäytesarja on otettu suon keskeltä sen syvim - mältä alueelta. Turpeen tuhkapitoisuus on korkea vaihdellen

- 58 - välillä 13,3-27,9 % ja keskiarvo on 16,9 %. ph-arvo on keskimäärin 5,2. Vesipitoisuus on pieni, keskimäärin 85,1 %. Tehöllinen lämpöarvo kuivalla turpeella on vain 18,1 MJ/kg j a 50 % :n kosteudessa 7,9 MJ/kg (taulukko 13). Järvenpäänsuossa on turvetta noin 0,22 milj.m 3, yli metrin syvällä alueella noin 0,10 milj.m 3 metrin syvällä alueella noin 0,06 milj.m 3. mistä o n ja yli kande n Polttoturvetuotantoon soveltuvan alueen koko on vain 5 ha, turpeen tuhkapitoisuus korkea ja lämpöarvo alhainen, joten su o ei ole kelvollinen tuotantosuoksi.

- 59-14. Kankisuo (kl. 3342 10, x = 7075, y = 534) sijaitse e noin 19 km Sonkajärveltä koilliseen Jyrkkä - Sonkakoski tie n pohjoispuolella. Kulkuyhteydet suolle ovat hyvät. Suo rajoittuu länsi-, pohjois- ja itäreunaltaan drumliineihin ja eteläreunaltaan Ulmalanmäkeen. Pinta-ala on 40 ha, josta yli metrin syvää aluetta on 1 0 ha, yli 1,5 m syvää 4 ha ja yli kaksi metriä syvää 2 ha (kuva 32). Suo on ojitettu kokonaan noin 50 m :n välein. Pinta viettää itäkoilliseen ja vedet laskevat Pitkänpuroa pitkin Päsmäriin. Suo on helppo kuivattaa perusteellisesti. Suo on lähes kauttaaltaan muuttumatyyppinen. Rämeide n osuus on 82 % ja korpien 13 % kaikista suotyypeistä. Yleisi n yksittäinen suotyyppi on isovarpuisen rämeen muuttuma. Vallitsevat puulajit ovat mänty (71 %) ja koivu (22 %). Puusto on keskitiheää ja kehitysluokaltaan taimi- tai riukuasteista. Keskisyvyys koko suolla on 0,9 m, yli 1 m syvällä alueell a 1,6 m ja yli 2 m syvällä alueella 3,0 m. Suolla on kaksi pien - tä allasta ja suurin havaittu turvepaksuus on 3,3 m. Yleisi n pohjamaalaji on moreeni. Turpeista 80 % on rahkavaltaisia ja 20 % saravaltaisia. Yleisin turvelaji on sararahkaturve, jota on 66 % kaikist a turpeista. Puunjäänteitä sisältävää turvetta on 2 %. Suon syvimmillä alueilla turve on saravaltaista ja muualla

- 60 - kauttaaltaan rahkavaltaista. (kuva 33). Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,5, pintakerrokse n 3,9 ja pohjakerroksen 5,8. Heikosti maatuneen pintaturpee n keskipaksuus on 0,1 m ja hyvin maatuneen pohjaturpeen 0,8 m. Maatuneisuus paranee tasaisesti kohti pohjaa, joskin kaakkois - päässä turve on lähes kauttaaltaan keskinkertaisesti maatunutta (kuva 33). Liekojen määrä on 0-1 m :n syvyydessä suuri (3,4 %) j a 1-2 m :n syvyydessä erittäin pieni (0,6 %). Liekoja on havaittu eniten suon luoteisosassa. Laboratorionäytteet on otettu tutkimuspisteeltä A 300. Turpeen tuhkapitoisuus on keskimäärin 2,4 % ja happamuus o n 4,3. Näytteiden vesipitoisuus on 90,3 % ja kuivatilavuuspain o 86 kg/m 3. Tehollinen lämpöarvo kuivalla turpeella on keskimäärin 22,3 MJ/kg ja 50 % :n kosteudelle laskettuna 9,9 MJ/kg (tau - lukko 14).

- 61 - Kankisuossa on turvetta noin 0,35 milj.m 3, mistä on yl i metrin syvällä alueella noin 0,16 milj.m 3, yli 1,5 m syväll ä alueella noin 0,09 milj.m 3 ja yli kanden metrin syvällä alueella noin 0,06 milj.m 3. Suo on ohutturpeinen ja hyödynnettävissä oleva turvemäär ä on pieni, joten suota ei kannata ottaa turvetuotantoon.

- 62-15. Marjosuo (kl. 3342 06, x = 7091, y = 518) sijaitse e noin 6 km kilometrin päässä Sukevalta pohjoiseen. 5-tie kulke e suon läpi. Suota ympäröivät osin moreenipeitteiset kallio - mäet. Pinta-ala on 45 ha,josta yli metrin syvää aluetta on 2 ha. Avosuota on 3 ha (kuva 34). Suo on ojitettu kokonaan. Pinta viettää vallitsevast i etelään. Vedet laskevat ojituksen mukaisesti Kaakkurisuolle. Suo on helposti kuivattavissa. Marjosuo on muuttuma- ja ojikkotyyppinen. Yleisimpiä ova t tupasvilla- ja isovarpuisen rämeen muuttumat ja tupasvillarämeen ojikot. Puusto on valtaosaltaan keskitiheää männikköä. Kehitysluokka vaihtelee taimiasteisesta harvennusasteiseen. Keskisyvyys koko suolla on 0,6 m ja yli 1 m syvällä alueella 1,2 m. Suon pohjamaana reunoja lukuunottamatta on hiekka. Turve on lähes kokonaan rahkavaltaista (98 %). Yleisimmät turvelajit ovat sararahka- (35 %), tupasvillarahka- (21 %) j a puinen sararahkaturve (21 %). Pintaosassa turve on tupasvillarahkaturvetta ja pohjaosassa vallitsevasti sararahkaturvett a (kuva 35). Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,2, pintakerrokse n 2,8 ja pohjakerroksen 6,9. Heikosti maatuneen pintaturpeen

- 63 - keskipaksuus on 0,1 m ja hyvin maatuneen pohjaturpeen o,5 m. Heikosti maatunut pintakerros on ohut ja hyvin maatunut pohja - kerros kattaa koko suoalueen (kuva 35). Liekojen määrä on 0-1 m :n syvyydessä pieni (1,8 %) j a 1-2 m :n syvyydessä ei liekoja ole havaittu. Marjosuossa on turvetta noin 0,28 milj.m 3, josta yli metrin syvällä alueella on noin 0,02 milj.m 3. Suo ei sovellu pienen pinta-alan ja vähäisen turvemäärä n takia polttoturvetuotantoon. 16. Perussuo (kl. 3342 09, x = 7092, y = 526) sijaitse e Sukevan keskusvankilan koillispuolella. Matkaa Sukevan kyläll e on noin 8 km. Kulkuyhteydet suolle ovat hyvät matalaan moreenimaastoon.. Suo rajoittu u Pinta-ala on 95 ha, josta yli metrin syvää aluetta on 2 ha.