Lintukankaan liito-oravaselvitys 2017 Anni Mäkelä Jyväskylän kaupunki Kaupunkisuunnittelu ja maankäyttö 21.9.2017
2 Sisällys 1. Johdanto... 3 1.1 Liito-oravan suojelu... 3 1.2 Liito-oravan biologiaa... 3 2. Selvitysalue ja menetelmät... 4 2.1 Esiselvitykset ja maastotyöskentely... 4 2.2 Luonnon yleiskuvaus... 4 3. Tulokset... 6 4. Lähteet... 6 5. Liitteet... 7
3 1. Johdanto 1.1 Liito-oravan suojelu Suomessa luonnonsuojelulain nojalla rauhoitettu liito-orava (Pteromys volans) kuuluu EU:n luontodirektiivin liitteen IV (a) lajeihin, joiden suojelu on toteutettu luonnonsuojelulain 49.1 :ssä. Kyseisen lainkohdan mukaan liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on kielletty. Lisääntymis- ja levähdyspaikka käsittää pesäpuun lisäksi sen välittömässä läheisyydessä olevan puuston, jolla on merkitystä liito-oravalle ruokailun, ruoan varastoinnin ja suojan kannalta. Myös liito-oravien kulkuyhteydet tulee säilyttää. Noin 10 viimeisen vuoden aikana liito-orava kannan arvioidaan taantuneen noin 23 %. Vähenemisen takia liito-orava on viimeisimmässä uhanalaisuusarvioinnissa (2015) arvioitu silmälläpidettäväksi (NT) lajiksi. EU:n luontodirektiivin ja LsL:n tavoitteena on säilyttää liito-oravan suotuinen suojelutaso, mikä takaa liito-oravan lisääntymismahdollisuudet alueella. 1.2 Liito-oravan biologiaa Yöaktiivinen liito-orava suosii varttuneita kuusivaltaisia sekametsiä, joissa on riittävästi norkkoja tuottavia lehtipuita ravinnoksi (noin 20 30 % puustosta). Liito-oravanaaraat elävät toisistaan erillisillä, keskimäärin hieman yli 8 ha kokoisilla reviireillä. Koiraiden elinpiirit ovat keskimäärin 60 ha laajuisia. Kaikilla liito-oravilla on elinpiirillään useita pesäpuita. Lisääntymis- ja levähdyspaikkoja on siten Suomen metsissä arviolta satojatuhansia. Yksilöiden liikkuminen kuusivaltaisella elinalueella keskittyy pienille ydinalueille, joiden yhteispinta-ala on noin 10 % koko elinpiiristä. Kuva 1. Liito-orava (Pteromys volans) / Risto Ruuska, Ikkuna Suomen luontoon.
4 2. Selvitysalue ja menetelmät 2.1 Esiselvitykset ja maastotyöskentely Tämä liito-oravaselvitys on laadittu Palokan Kirrissä sijaitsevan alueen asemakaavan pohjatiedoksi. Selvityksen tavoitteena on tunnistaa liito-oravalle soveltuvat alueet sekä ohjeistaa lajin huomioiminen kaavoituksessa. Selvitysalue (9,52 ha) sijaitsee Palokassa, Kirrin Lintukankaalla, Sivutien länsipuolella. Sakarinmäki on alueen pohjoispuolella ja Kangaslampi lounaassa (Kuva 2 ja 3). Alueelle on aiemmin vuonna 2015 tehty liito-oravaselvitys (hieman suppeampi alue kuin nykyinen selvitysalue), jolloin alueen eteläosista löytyi neljä jätöspuuta, joista yhdessä oli kolopesä. Myös tämän vuoden selvityksessä samoilta kohdin löytyi jätöspuita. Maastotyöt alueella tehtiin 23.8. ja 2017. Alueen isoimpien kuusten, koivujen, haapojen ja mäntyjen tyvet tarkastettiin liito-oravan jätösten varalta ja mahdollisia pesäpaikkoja pidettiin silmällä. Havaintojen keräämiseen käytettiin GPS -tiedonkeruulaitetta (Leica Zeno 20). Kuva 2. Selvitysalue opaskartalla. Kuva 3. Selvitysalue ilmakuvassa. 2.2 Luonnon yleiskuvaus Alueella vallitsee eri-ikäinen ja pääpuulajiltaan vaihteleva sekametsäpuusto. Osin alue on hakkuuaukeata ja monilta osin peltojen ympäröimä. Maasto on paikoitellen hyvinkin kosteaa. Koillisessa metsä on lehtipuuvaltaisempaa, nuoria kuusia on seassa siellä täällä (Kuva 4). Kenttäkerros koostuu ruohojen lisäksi heinistä, kangasmaitikasta, saniaisista, vadelmapensaista, puolukasta, mustikasta, metsätähdestä, lillukasta, kultapiiskusta ja metsämansikasta. Pohjoisosissa ulottuen itään ja länteen, on suurehko kantoinen hakkuuaukea-alue, jossa kasvaa kenttäkerroksen heinien ja maitohorsman lisäksi nuoria puuntaimia (Kuva 6). Alueen keskivaiheilla, itäreunalla, on kangaskorpea, jolla kasvaa monia suo- ja kangasmetsälajeja. Alueella kasvaa varttuneiden kuusten ja koivujen lisäksi nuoria pihlajia. Kenttäkerroksessa kasvaa puolukkaa ja mustikkaa sekä rahkasammalia ja karhunsammalta. Metsä muuttuu vähäpuustoisemmaksi puustoisen kaistaleen länsipuolella. Kangaskorven itäpuolella on oja, metsikön ja pellon välissä (kansikuva).
5 Itäreunalla, kangaskorvelta etelään päin mentäessä on kuusivaltaista kangasmetsää. Seassa koivun lisäksi on myös leppää ja runsaasti haapaa, niin nuorempaa kuin varttuneempaakin. Metsä on osittain vaikeakulkuista ja risukkoista, osittain avointa. Alueen eteläkärjessä on risukkoista, mutta avointa sekametsää, jossa on paljon varttuneita kuusia ja toisaalta nuoria lehtipuita. Aluetta ympäröivät pellot. Kyseinen eteläosien kangasmetsä muuttuu länteen päin mentäessä tiheäksi nuoreksi kuusimetsäksi, jossa nuoria, riukumaisia lehtipuita on vain muutamia seassa. Sammalpeite on yhtenäinen, kenttäkerros puolestaan hyvin vähälajinen ja harva. Pidemmälle pohjoisosiin mentäessä kenttäkerroksessa mustikan, oravanmarjan, metsäimarteen, kultapiiskun, käenkaalin sekä ruohojen ja heinien määrä lisääntyy. Alueen eteläreunalla metsä on tasaisemmin puulajeista koostuvaa kangasmetsää, joka on paikoin tiheää, paikoin avoimempaa. Myös mänty kuusen lisäksi on monin paikoin pääpuulajina (Kuva 5). Kuva 4. Koillisosissa on lehtipuuvaltaisempaa ja melko avointa ruohoista kangasmetsää. Kuva 5. Lännessä on useita mäntyvaltaisia sekametsäkohtia. Kuva 6. Pohjoisosissa on iso aukea alue.
6 3. Tulokset Selvitysalueelta havaittiin liito-oravan elinalue, joka keskittyy alueen keskivaiheilla pellon viereiselle alueelle, selvitysalueen itä- ja kaakkoisreunalle (Kuvat 7 ja 8 ja Liitteet 1 ja 2). Näiltä osin aluetta havaittiin 6 jätöskuusta, joista yhdessä oli risupesä. Pesiä saattaa olla tuuheiden, suojaisten latvustojen seassa useampia. Kaiken kaikkiaan alueelta havaittiin 14 jätöskuusta ja yksi pesäpuu. Jätösmäärät kuusten tyvillä olivat pääasiassa yksittäisiä. Parilla puulla jätösmäärä oli yli 10 ja yhdellä yli sata kappaletta papanoita. Papanoiden koko vaihteli n. 2-5 mm välillä, mikä viittaisi siihen, että alueella on sekä nuorempia, että vanhempia yksilöitä. Kaikilla alueilla, joilta liito-oravan jätöshavaintoja tehtiin, on suojaisia, varttuneita kuusia, joiden seassa on lehtipuuta liito-oravan ravinnon lähteeksi. Liitooravalla saattaa olla tältä alueelta yhteys 1,2 km pohjoisempana sijaitsevaan Kirrin alueeseen, jossa liito-oravalla vuoden 2017 selvityksessä todettiin myös olevan pesäalue. Liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikkojen heikentäminen ja hävittäminen on lailla kielletty. Myös liito-oravalle tärkeät kulkuyhteyspuut tulee säästää. Kuva 7. Kangaskorpialueella tehtiin havaintoja liito-oravasta. Kuva 8. Jätöskuusi itäreunalla. 4. Lähteet Suomen luonnonsuojeluliitto. Lajit. Liito-orava. Suomen luonnonsuojeluliitto. Metsien käsittely liito-orava-alueella. 2015. Maa- ja metsätalousministeriö. Liito-oravan huomioon ottaminen metsänkäytön yhteydessä, Neuvontamateriaali. 2016. Ympäristöministeriö. Kirje: Liito-oravan huomioon ottaminen kaavoituksessa. 2005 ja päivitys 2017. Ympäristöministeriö. Liito-oravan (Pteromys volans) biologia ja suojelu Suomessa. Helsinki 2001.
7 5. Liitteet Liite 1. Liito-oravahavainnot, 100m.
Liite 2. Liito-oravahavainnot, 50m. 8