Eteläportin liito-oravaselvitys 2018

Transkriptio

1 Eteläportin liito-oravaselvitys 2018 Anni Mäkelä Jyväskylän kaupunki Kaupunkisuunnittelu ja maankäyttö

2 2 Sisällys 1. Johdanto Menetelmät Selvitysalue Maastotyöskentely Liito-oravan biologiaa Elintavat Liito-oravan suojelu Tulokset Luonnon yleiskuvaus Liito-oravahavainnot Arvokas luontokohde Uhanalaiset lajit Johtopäätökset Lähteet Liitteet... 9 Liite Liite Kaikki kuvat selvitysalueelta ovat selvittäjän ottamia.

3 3 1. Johdanto Tämä liito-oravaselvitys on laadittu Eteläportin asemakaavan pohjatiedoksi. Sen tarkoituksena on osoittaa liito-oravan mahdolliset elin- ja levähdys- sekä kulkuyhteyspaikat selvitysalueella ja ohjeistaa lajin huomioiminen kaavoituksessa. 2. Menetelmät 2.1 Selvitysalue Selvitysalue (12,6 ha) sijaitsee Eteläportin alueella Etelä-Keljossa, Moventas Gears Oy:n lähimaastossa. Selvitysalue on rajattu Kuvissa 1 ja 2 punaisella Kuva 1. Selvitysalue (12,6 ha) opaskartalla punaisella rajattuna. Kuva 2. Selvitysalue (12,6 ha) ilmakuvassa punaisella rajattuna.

4 4 2.2 Maastotyöskentely Maastotyöt alueella tehtiin 22.5 ja Kaikki alueen isoimpien puiden tyvet tarkastettiin liito-oravan jätösten varalta sekä mahdollisia pesäpaikkoja etsittiin. Havaittujen jätös- tai pesäpuiden tarkat sijainnit talletettiin GPS -tiedonkeruulaitteelle (Leica Zeno 20). 3. Liito-oravan biologiaa 3.1 Elintavat Yöaktiivinen liito-orava (Pteromys volans) suosii varttuneita kuusivaltaisia sekametsiä, joissa on riittävästi lehtipuita ravinnon lähteeksi (noin % puustosta) (esim. Rassi 2001). Se tulee toimeen myös nuoremmissa ja kaupungistuneimmissa metsissä, kunhan siellä on riittävästi pesäpaikkamahdollisuuksia ja ravintokohteita. Mikäli käytettävissä ei ole varttuneita kuusivaltaisia sekametsiä, liito-orava suosii peltojen reunametsiä, vesistöjen läheisiä rantametsiä ja pihapiirien puustoa. Sen pääravintopuut ovat haapa tai leppä, joista se lehtien lisäksi talviaikaan käyttää ravintonaan niiden tuottamia norkkoja. Myös koivun ja raidan lehdet kelpaavat sille ravinnoksi. Liito-oravanaaraat elävät toisistaan erillisillä, keskimäärin hieman yli 8 ha kokoisilla tai pienemmillä reviireillä. Koiraiden elinpiirit ovat keskimäärin 60 ha laajuisia. Liito-oravien reviirit sijaitsevat usein rinteissä sekä pienvesien tai kallioiden lähellä. Pesäpaikakseen liito-orava valitsee mielellään tikan tekemän kolon haavan rungolla, oravan tekemän risupesän tai tyhjän linnunpöntön. Liito-orava käyttää vuoden aikana noin 3 8 eri pesäpaikkaa. Liito-oravilla on kulloisellakin elinpiirillään useita pesäpuita. Siten lisääntymis- ja levähdyspaikkoja on Suomen metsissä arviolta satojatuhansia. Yksilöiden liikkuminen elinalueella keskittyy pienille ydinalueille, joiden yhteispinta-ala on noin 10 % koko elinpiiristä. Ydinalueita elinpiirillä on tavallisesti 1 3. Näille ydinalueille keskittyy liito-oravan ruokailu ja pääasiallinen oleskelu. 3.2 Liito-oravan suojelu Suomessa luonnonsuojelulain nojalla rauhoitettu liito-orava (NT=silmälläpidettävä) (Liukko ym. 2016) kuuluu EU:n luontodirektiivin liitteen IV (a) lajeihin, joiden suojelu on toteutettu luonnonsuojelulain 49.1 :ssä. Kyseisen lainkohdan mukaan liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on kielletty. Lisääntymis- ja levähdyspaikka käsittää pesäpuun lisäksi sen välittömässä läheisyydessä olevan puuston, jolla on merkitystä liito-oravalle ruokailun, ruoan varastoinnin ja suojan kannalta. Elinalueiden ydinalueet kuuluvat kokonaisuudessaan luonnonsuojelulain 49 tarkoittamiin lisääntymis- ja levähdyspaikkoihin. Myös liito-oravien kulkuyhteydet tulee säilyttää. Liito-oravan kohdalla sen suojeluperuste on kannan taantuminen. Noin 10 viimeisen vuoden aikana liito-orava kannan arvioidaan taantuneen noin 23 % (Hanski ym. 2006). Taantumisen tärkein syy on sille sopivien elinympäristöjen, eli varttuneiden kuusivaltaisten sekametsien hakkuut ja metsäpinta-alan väheneminen. EU:n luontodirektiivin ja LsL:n tavoitteena on säilyttää liito-oravan suotuinen suojelutaso, mikä takaa liito-oravan lisääntymismahdollisuudet alueella. Elinmahdollisuuksin turvaamisessa pesäpaikkojen ja ravintopuiden säilyttämisen lisäksi on lajille soveltuvien biotooppien sekä kulkureittien tunnistaminen ja suojelu tärkeää. Liito-oravalle tulee taata yhtenäinen elinverkosto, eivätkä populaatioiden eri yksilöiden elinpiirit saa olla eristyksissä toisistaan. Myös poikasille tulee taata pääsy uusille elinalueille.

5 5 4. Tulokset 4.1 Luonnon yleiskuvaus Selvitysalueen itäisin alue (Kuva 2, nro 1) on pääosin lehtomaista kangasta (Kuva 3). Aivan pohjoisin osa on hyvin pajukkoista ja maaperältään kosteampaa. Muun muassa maahumalaa ja suoorvokkeja kasvaa yksittäisinä runsaina kasvustoina. Keskiosat puolestaan ovat avoimempaa lehtipuuvaltaista aluetta. Tienvarrella on kuivassa kasvuympäristössä lehtipuuvaltaista sekametsää, kenttäkerroksessa on runsaasti heiniä. Eteläosissa on tuoreella kankaalla sekametsää. Länsireunalla on runsaasti louhittua kiveä. Keskimmäisellä alueella (Kuva 2, nro 2) kasvaa kuusivaltaista sekametsää, lähinnä alueen pohjoisja eteläreunoilla, sekä Eteläportintien varrella (Kuva 4). Muutoin alue on hyvin avointa ja heinikkoista. Alueen läpi virtaa läntisimmältä (Kuva 2, nro 3) alueelta tuleva noro jatkuen aina 9-tien yli Kaijanlampeen. Alueella on kolme pientä vesialuetta, joiden kautta noro kulkee (Kuva 2). Läntisimmällä alueella (Kuva 2, nro 3) on varttunutta kuusivaltaista tuoretta kangasmetsää. Keskiosissa virtaa noro ja sen välittömänä lähiympäristönä kosteaa saniaiskorpea. Selvitysalueen eteläreunalla on muuta maastoa korkeammalla oleva männikkö, johon etelämpänä tehty metsänkäsittely ( ) rajautuu (Kuva 5). Kuva 3. Itäisimmällä alueella (1) on lehtomaista kangasta, joka on paikoin hyvin avointa ja lehtipuuvaltaista. Kuva 4. Keskimmäisen alueen (2) eteläosien kaistaleella kasvaa havupuuvaltaista sekametsää.

6 6 Kuva 5. Läntisimmällä alueella (3) metsänkäsittelyä on tehty selvitysalueen eteläpuolella kunnan rajalle, eli noroalueen eteläpuolella olevan männikön reunaan, asti. 4.2 Liito-oravahavainnot Alueelta ei tehty havaintoja EU:n luontodirektiivillä tiukasti suojellusta ja Suomen luonnonsuojelulailla rauhoitetusta liito-oravasta. 4.3 Arvokas luontokohde Liito-oravaselvityksen yhteydessä alueelta havaittiin arvokas luontokohde läntisimmän alueen pohjoisosista (Kuva 2, nro 3), jolla on vesilain (VL 2:11 ) mukainen luonnontilainen/luonnontilaisen kaltainen pienvesi noro, sekä sen välittömänä lähiympäristönä rehevä ja monilajinen saniaiskorpi, joka on uhanalainen suoluontotyyppi (Raunio ym. 2008) ja metsälain (ML 10 ) tarkoittama erityisen arvokas elinympäristö. Noroalue kuuluu kokonaisuudessaan LUO-NET verkkoon eli luontoarvoalueet yhdistävään viheralueverkkoon. Noron luonnontilaisuutta ilmentävät noron mutkittelu (Kuva 6), vedessä oleva puuaines, lukuisat isot kivet (Kuva 7), kohtalaisen runsas kasvilajisto sekä rantavyöhykkeen rakenteellinen ja lajistollinen monimuotoisuus (Kuva 8) sekä virtausnopeuden vaihtelu; norossa on eri tahdilla virtaavia osia, eli sekä koski - että suvantokohtia. Saniaiskorven ominaisuuksiin vaikuttavat veden läheisyys sekä puu- ja pensaskerroksesta johtuvat kasvuolosuhteet ja noron lähiympäristössä vallitseva kylmempi ja kosteampi pienilmasto. Noron ääreltä ja saniaiskorvesta tavattiin runsaina rentukka, hiirenporras, metsäalvejuuri, korpi- ja metsäimarre sekä mesiangervo. Pensaskerroksessa kasvaa mm. tuomi, vadelma ja kataja sekä kenttäkerroksessa käenkaali, suden- ja oravanmarja, metsätähti, lehto- ja suo-orvokki, ojakellukka ja kultapiisku. Luonnolle arvokasta lahopuuta saniaiskorvessa on jonkin verran. Useiden tihkupintojen ja noron ääreltä tavattiin suosammalia, kuten korpirahkasammalia ja okarahkasammalia sekä kilpilehvä- ja metsälehväsammalia. Lisäksi havaittiin muun muassa keuhkosammalta ja luhtakuirisammalta sekä noron upoksissa olevien kivien pinnalta runsaasti isonäkinsammalta. Suo-orvokki, okarahkasammal ja luhtakuirisammal ilmentävät alueen luhtaisuutta.

7 7 4.4 Uhanalaiset lajit Alueelta on aiemmat havainnot hirvenkellosta (2007, Campanula cervicaria), joka on uhanalaisuusluokitukseltaan vaarantunut (VU) ja keltanokitkeröstä (2013, Picris hieracioides), joka on elinvoimainen (LC), mutta Keski-Suomen maakunnassa uhanalainen ja arvokas kulttuurin seuralaiskasvi. Selvityksen yhteydessä havaittiin kevättähtimö (Stellaria holostea, Kuva 9) lehtomaiselta kankaalta (Kuva 6), joka on myös elinvoimainen (LC), mutta Keski-Suomen maakunnassa uhanalainen. Havainnot on esitetty Liitteessä 1 ja 2. Kuva 6. Noro mutkittelee luonnonmukaisesti ( ). Kuva 7. Norossa on isoja kiviä, joiden pinnoilla virtaavissa kohdissa kasvaa runsaasti isonäkinsammalta ( ). Kuva 8. Saniaiset kuten hiirenporras, metsäalvejuuri, sekä metsä- ja korpi-imarre ovat noroa ympäröivässä saniaiskorvessa runsaina ( ). Kuva 9. Alueelta havaittiin kevättähtimö (Stellaria holostea), joka on Keski-Suomen maakunnassa uhanalainen laji (Liite 1) ( ).

8 8 5. Johtopäätökset Selvitysalueelta ei tehty havaintoja EU:n luontodirektiivillä tiukasti suojellusta ja Suomen luonnonsuojelulailla rauhoitetusta liito-oravasta. Alueella oli muutamia liito-oravalle soveltuvia metsänkohtia, mutta todennäköisesti alueen rikkonaisuus ja liito-oravalle soveltuvien metsäalueiden pienikokoisuus rajoittavat lajin elinmahdollisuuksia alueella. Liito-oravan näkökulmasta selvitysalueen maankäytölle ei siten ole esteitä. Liito-oravaselvityksen yhteydessä läntisimmältä alueelta (Kuva 2, nro 3) havaittiin arvokas luontokohde, jolla on vesilain (VL 2:11 ) mukainen pienvesi, noro, sekä metsälain (ML 10 ) tarkoittama erityisen arvokas elinympäristö, saniaiskorpi (noron välittömässä lähiympäristössä). Noron ja saniaiskorven luonnontilan vaarantaminen on kielletty. Saniaiskorpi kuuluu metsälakikohteisiin noron välittömänä lähiympäristönä sekä saniaiskorpena. Saniaiskorvet (lehtokorven alatyyppi) on luokiteltu uhanalaiseksi suoluontotyypiksi (VU = vaarantunut) valtakunnallisessa luontotyyppien uhanalaisuusarvioinnissa (Raunio ym. 2008). Lisäksi noroalue ja alue nro. 2 lähes kokonaan kuuluvat LUO-NET verkkoon eli luontoarvoalueet yhdistävään viheralueverkkoon, joka tulee säilyttää rakenteeltaan katkeamattomana ja mahdollisimman leveänä luontoarvoiltaan monimuotoisen alueverkkona. Noroalueen ja sen lähiympäristön eteläpuolinen, muuta maastoa korkeammalla oleva männikkö (johon metsänkäsittelykin on rajautunut) tulisi jatkossakin säilyttää, koska sillä on varjostava merkitys noroalueen luonnolle. Valo-olosuhteiden muutos saattaisi vaikuttaa alueen lajistoon ja pienilmastoon. Lisäksi Liitteessä 1 ja 2 näkyvät kaksi keltaista pistettä ovat UHEX-rekisterin (ELY-keskus) aikaisempia havaintoja uhanalaisista lajeista (hirvenkello, VU=vaarantunut ja keltanokitkerö LC=elinvoimainen) alueella. Molemmat havainnot ovat tien läheltä, joten tienvarsipuustoa tulisi säästää riittävästi (n. 15 m). Tämän selvityksen yhteydessä havaittiin lisäksi kevättähtimö (LC) lehtomaiselta kankaalta (Liite 1 ja 2, vihreä piste, ei koordinaatteja), joka yhdessä keltanokitkerön kanssa kuuluu Keski-Suomen maakunnan uhanalaisiin lajeihin ja jonka esiintyminen (avoimella lehtipuuvaltaisella metsäosuudella) tulisi huomioida maankäyttöä suunnitellessa. 6. Lähteet Hanski, I.K. ym. 2006: Liito-oravan (Pteromys volans) Suomen kannan koon arviointi. Loppuraportti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Helsingin yliopisto. Liukko, U-M., Henttonen, H., Hanski, I. K., Kauhala, K., Kojola, I., Kyheröinen, E-M. & Pitkänen, J. 2016: Suomen nisäkkäiden uhanalaisuus 2015 The 2015 Red List of Finnish Mammal Species. Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus. Rassi, P Ympäristöministeriö. Liito-oravan (Pteromys volans) biologia ja suojelu Suomessa. Helsinki. Raunio, A., Schulman, A. & Kontula, T. (toim./eds.) Suomen luontotyyppien uhanalaisuus Osa 2. Suomen ympäristö 8/2008.

9 9 7. Liitteet Liite 1 Liite 1. Ilmakuva. Liito-oravaa ei alueelta havaittu. Punaisella on merkitty selvitysalue, turkoosilla LUO-NET alueet (katso selitys ylempää) ja vihreärajaisella metsäkuviolla on merkitty säästettävä männikkö noron (sininen viiva) ja sen lähiympäristön eteläpuolella. Metsälle selvitysalueen eteläisimmästä kärjestä alkaen aina männikkökumpuun asti on tehty avohakkuukäsittely (ei ajantasaista ilmakuvaa). Alueelta on lisäksi kaksi ELY-keskuksen tekemää uhanalaishavaintoa (keltaiset pisteet). Ylempi hirvenkellosta (VU) ja alempi keltanokitkeröstä (LC). Alueen ulkopuolella oleva havainto on purolouhekkaasta, joka on uhanalainen vesiperhonen. Vihreä piste on tämän selvityksen yhteydessä havaittu kevättähtimö, joka on K-S:n maakunnassa uhanalainen.

10 10 Liite 2 Liite 2. Maastokartta. Liito-oravaa ei alueelta havaittu. Punaisella on merkitty selvitysalue, turkoosilla LUO-NET alueet (katso selitys ylempää) ja vihreärajaisella metsäkuviolla on merkitty säästettävä männikkö noron (sininen viiva) ja sen lähiympäristön eteläpuolella. Tumman sinisellä näkyvät lähialueiden purot/norot ja turkoosilla vesialueet. Metsälle selvitysalueen eteläisimmästä kärjestä alkaen aina männikkökumpuun asti on tehty avohakkuukäsittely (ei ajantasaista ilmakuvaa). Alueelta on lisäksi kaksi ELY-keskuksen tekemää uhanalaishavaintoa (keltaiset pisteet). Ylempi hirvenkellosta (VU) ja alempi keltanokitkeröstä (LC). Alueen ulkopuolella oleva havainto on purolouhekkaasta, joka on uhanalainen vesiperhonen. Vihreä piste on tämän selvityksen yhteydessä havaittu kevättähtimö, joka on K-S:n maakunnassa uhanalainen.