Putkilahden luonto- ja liitooravaselvitys

Transkriptio

1 2016 Putkilahden luonto- ja liitooravaselvitys Elina Lehtinen Jyväskylän kaupunki Kaupunkisuunnittelu ja maankäyttö

2 Sisällys 1 Johdanto Työmenetelmät Esiselvitys Maastotyöskentely Inventointitulokset Johtopäätökset Lähteet

3 1 Johdanto Tämä liito-oravaselvitys on laadittu Putkilahden kyläselvityksen pohjatiedoksi. Selvityksen tavoitteena on tunnistaa rakentamiseen esitettyjen alueiden merkittävimmät luontoarvot ja liito-oravalle soveltuvat alueet ja ohjeistaa niiden huomioon ottaminen kaavoituksessa. Liito-orava (Pteromys volans) kuuluu Euroopan unionin luontodirektiivin suojelemiin lajeihin (liite IV a), joiden lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on luonnonsuojelulain (49 ) mukaan kielletty. Selvitysalueen rajaus on esitetty kuvissa 1 ja 2. Selvitysalue sijaitsee Putkilahden kylällä Korpilahden Vespuolella. Selvitysalueen pinta-ala on noin 80 ha ja se koostuu 10 osa-alueesta. Luonto- ja liito-oravaselvitykset on kohdennettu niille alueille, jotka kyläselvityksen tavoitekartassa on osoitettu rakentamisen kannalta suotuisiksi alueiksi. Alueelle ei ole aiemmin laadittu luontoselvityksiä Jyväskylän kaupungin toimesta. 2

4 Kuva 1. Selvitysalue koostuu 10 osa-alueesta, ja se on merkitty opaskartalle sinisellä viivalla. 3

5 Kuva 2. Selvitysalueen rajaus ilmakuvalla. 4

6 2 Työmenetelmät 2.1 Esiselvitys Ennen maastokäyntiä selvitettiin aiemmat tiedot uhanalaisten lajien ja liito-oravan havainnoista alueelta (ELYkeskuksen paikkatietoaineisto) ja Keski-Suomen ELY-keskuksesta pyydettiin tiedot Putkilahden inventoiduista perinnebiotoopeista. 2.2 Maastotyöskentely Alueelle tehtiin maastokäynnit ja Huhtikuussa alueella keskityttiin etsimään liito-oravalle metsärakenteeltaan soveltuvat metsäalueet ja soveltuvilta alueilta tutkittiin isompien kuusten ja haapojen tyvet ja etsittiin koloja, onttoja puita ja liito-oravalle soveltuvia linnunpönttöjä. Rakennusten pihapiirejä ei tarkastettu alueelta tarkistettiin vanhat perinnebiotooppirajaukset ja etsittiin metsälain 10 :n tarkoittamat kohteet, uhanalaiset luontotyypit sekä METSO-arvoja sisältävät metsäalueet ja muut luonnon monimuotoisuuden kannalta mielenkiintoiset alueet. 3 Inventointitulokset Kuvio A on lehtomaisen kankaan talousmetsäkuusikko, joka on mahdollisesti osin istutettu pellolle tai entiselle laitumelle. Tien eteläpuolella puusto on nuorempaa ja pohjoispuolella varttuneempaa. Sekapuuna on muutamia koivuja, varttuvia haapoja ja vanhoja pihlajia. Alikasvosta on raivattu ja ensiharvennusta tehty. Alueelta ei tehty havaintoja liito-oravasta. Kuva 3. Talousmetsäkuusikkoa kuviolla A. 5

7 Kuvio B on harvahko, varttunut kuusivaltainen metsäsaareke, jossa on myös vanhoja maatilan ulkorakennuksia. Kenttäkerros on lehtomaista kangasta, lajeina mm. vadelmaa ja metsämansikkaa. Tien pohjoispuolen pihapiiriä ei tarkastettu liito-oravan esiintymisen suhteen. Alueelta ei tehty havaintoja liito-oravasta. Kuva 4. Kuvio B on metsäsaareke peltojen keskellä. Kuvio C on peltojen ja maantien väliin jäävä alue, jolla puustoa on niukasti. Lähinnä kuvio koostuu peltojen reunavyöhykkeistä. Kuvion pohjoispäässä on pienialainen haavikko, jossa kasvaa mm. kangaskortetta ja pikkutalvikkia. Pihapiiriä ei tarkistettu. Alueelta ei tehty havaintoja liito-oravasta. Kuva 5. Kuvion C pohjoispäässä on nuorta lehtipuustoa ja varttuvia haapoja. 6

8 Kuvio D on laajahko, vajaan 8 hehtaarin kokoinen yhtenäinen metsäalue Kettuvuoren lounaispuolella. Alueella on varttunutta, noin 100-vuotiasta mäntyvaltaista kangasmetsää ja nuorempia kuusi- ja lehtipuuvaltaisia talousmetsäalueita, joista osaa on vastikään harvennettu. Metsäautotiehen rajautuen on noin 4 hehtaarin alue luonnontilaisen kaltaista OMT-tyypin kangasmetsää, jossa kasvaa järeitä kuusia ja kilpikaarnaisia vanhoja mäntyjä. Sekapuuna kasvaa vanhoja koivuja ja alikasvoksessa kuusta, mäntyä, haapaa ja pihlajaa. Alue on erittäin kivinen ja louhikkoinen. Kenttäkerroksen valtalajeja ovat mustikka, mansikka, sinivuokko, kielo, oravanmarja ja käenkaali. Paikoin on lehtolaikkuja: lajeina mm. lillukka, kevätlinnunherne, lehtotesma, mustakonnanmarja ja kosteammissa painanteissa myös velholehti. Lahopuustoa alueella on varsinkin pystypuina (keloja, pökkelöitä), mutta myös tuulenkaatoja maapuina. Pensaskerroksessa on paikoin katajaisia kohtia ja paikoin lehtopensaita, kuten näsiää. Katajan runsaus alueella saattaa kertoa aiemmasta laidunnushistoriasta, myös metsämansikkaa on runsaasti. Alue täyttää nykyisellään METSO-ohjelman monimuotoisuudelle merkittävän kangasmetsän kriteerit luokassa II, ja sillä on hyvä potentiaali kehittyä ajan mittaan arvokkaaksi vanhaksi metsäksi. Luontotyyppien uhanalaisluokituksessa keski-ikäiset, sekapuustoiset ( v.) lehtomaiset kankaat on luokiteltu koko maassa ja Etelä-Suomessa silmällä pidettäväksi (NT) luontotyypiksi. Alueelta ei tehty havaintoja liito-oravasta. Kuva 6. Mäntyvaltaisessa metsässä kasvaa sekapuuna vanhoja koivuja. 7

9 Kuva 7. Kilpikaarnainen mänty Kuva 8. Paikoin alueellakasvaa mustakonnanmarjaa. Kuva 9. Lahopuuta on sekä pysty- että maapuuna. 8

10 Kuvat 10 ja 11. Kuvion D METSO-ohjelman kriteerit täyttävä alue on esitetty kartoilla sinipunaisella viivalla. Kuvio E on varttunutta kuusivaltaista metsää, jossa on yksittäisiä vanhoja koivuja ja yksi haapa sekapuuna. Metsikkö on pohjaltaan mustikkatyypin kangasmetsää ja melko kivikkoinen. Alue on osa laajempaa, luvulla tehtyä Pohjolan laidunten perinnebiotooppirajausta, mutta tällä osa-alueella ei ole käytännössä enää lainkaan merkkejä aiemmasta laidunnushistoriasta ja valtaosa perinnebiotooppirajauksesta on nykyisin talousmetsää tai avohakkuualuetta. Alueelta ei tehty havaintoja liito-oravasta. 9

11 Kuva 12. Varttunutta kuusikkoa kuviolla E. Kuvio F on tien itäpuoliselta osin vuotiasta talousmetsäkuusikkoa, jossa kasvaa sekapuuna vähän koivua. Alue on melko kivinen ja varsinkin itäpäässä puron varressa on runsaasti lehtokasvillisuutta. Alueella kasvaa mm. mesiangervoa, hiirenporrasta, metsäkortetta, metsäalvejuurta, nokkosta, lehto-orvokkia, luhtamataraa, käenkaalia ja mustakonnanmarjaa. Pensaskerroksessa on musta- ja punaherukkaa, seljaa, lehtokuusamaa ja vaahteran taimia. Puron uoma on kivinen ja luonnontilainen, yksittäisiä puita on harvennettu paikoin. Puro on metsälain 10 :n tarkoittama kohde ja kuuluu luontotyyppien uhanalaisluokituksessa havumetsävyöhykkeen kangasmaiden latvapuroihin, joka on Etelä-Suomessa uhanalainen (vaarantunut, VU) luontotyyppi ja kokomaassa silmällä pidettävä (NT) luontotyyppi. Tien länsipuolella on pieneltä osin selvitysalueelle osuen koivuvaltainen hakamaa, joka kuuluu Pohjolan laidunten 1990-luvun perinnebiotooppirajaukseen. Hakamaan rakennepiirteet ja lajisto ovat hyvin säilyneet ja alikasvosta on raivattu ilmeisen säännöllisesti. Laidunnustilanteesta ei ole tämänhetkistä tietoa. Lehtipuuhaat ovat koko maassa ja Etelä-Suomessa äärimmäisen uhanalaisia luontotyyppejä (CR). Alueelta ei tehty havaintoja liito-oravasta. 10

12 Kuva 13. Puro ja hakamaa sijaitsevat kuvion F vastakkaisilla reunoilla. 11

13 Kuva 14. Pohjolan tilan koivuvaltaista, edustavana säilynyttä hakamaata. Kuva 15. Puro on kivinen ja puronvarren kasvillisuus rehevää. 12

14 Kuvio G on mäntytaimikkoa ja varttuvaa, harvennettua mäntyvaltaista kasvatusmetsää. Alue ei sovellu liitooravan elinpiiriksi. Kuva 16. Nuorta talousmetsää kuviolla G. Kuvio H on varttuva mäntyvaltainen harvennettu kasvatusmetsä. Pohjoispäässä kuviolla kasvaa pellon laidassa kapealti lehtipuustoa: koivua ja haapaa. Alueelta ei tehty havaintoja liito-oravasta. Kuvio I koostuu kuusi- ja koivuvaltaisista kasvatusmetsistä ja hakkuuaukoista. Tien länsipuolella pellon laidassa on kapealti varttuneempaa, hakamaatyyppistä koivikkoa. Kuvion länsipään halki kulkeva uoma ei ole luonnontilainen puro, vaan kaivettu oja. Alueelta ei tehty havaintoja liito-oravasta eikä se sovellu liito-oravan elinpiiriksi. Kuva 17. Koivuvaltaista talousmetsää ja hakkuuaukkoa kuviolla I. 13

15 Kuvio J Laaja-alainen kuvio J kattaa alueita Vespuolentien molemmin puolin. Rumppumäen rinteet ovat pääosin mäntyvaltaisia varttuvia kasvatusmetsiä. Kuusivaltaisia, liito-oravalle potentiaalisia alueita on lähinnä tien itäpuolella ja kuvion pohjoispäässä. Kuusikot ovat hyvin hoidettuja talousmetsiä. Haapoja kasvaa runsaammin vain pohjoisimmassa osassa kuviota. Laho- ja kolopuita alueella ei esiinny juurikaan. Alueelta ei tehty havaintoja liito-oravasta. Pihapiirejä ei tarkistettu. Kuva 18. Kuvion J pohjoispäässä on varttuvaa kuusikkoa, jossa kasvaa sekapuuna haapaa. 4 Johtopäätökset Selvitysaluetta leimaavat varttuvat ja hoidetut talousmetsät. Lehtoisuutta esiintyy Putkilahden alueella monin paikoin ja maaperä on rehevää. Selvitysalueelta ei tehty havaintoja liito-oravan esiintymisestä eikä selvitysalueelta ole tiedossa aiempia havaintoja liito-oravasta. Putkilahden kylän ydinalueilla liito-oravaa ei ole tavattu aiemminkaan, vaan seutukunnan liito-oravahavainnot sijoittuvat kylää ympäröiviin laajempiin metsäalueisiin, mm. Vaarunvuorille. Tässä selvityksessä arvokkaiksi todettuja luontokohteita ovat kuviolla F metsälain 10 :n tarkoittama puronvarsi, joka on myös luontotyyppien uhanalaisarvioinnin mukaan vaarantunut (VU) luontotyyppi, ja koivuvaltaiseen hakamaan reuna (CR, äärimmäisen uhanalainen luontotyyppi) sekä METSO-ohjelmaan kelpaava lehtomaisen kankaan alue kuviolla D. Muiden selvitysalueeseen kuuluvien alueiden osalta sellaisia merkittäviä luontoarvoja, jotka tulisi ottaa kaavoituksessa huomioon, ei löytynyt. 14

16 Lähteet Kivelä, R Perinnemaisemien inventointilomake, Pohjolan tila. ELY-keskuksen arkisto. Raunio, A., Schulman, A. & Kontula, T. 2008: Suomen luontotyyppien uhanalaisuus. Suomen ympäristö 8/2008. Suomen ympäristökeskus. Syrjänen, K. et al. 2016: Monimuotoisuudelle arvokkaiden metsäympäristöjen tunnistaminen. METSOohjelman luonnontieteelliset valintaperusteet Ympäristöministeriön raportteja 17/2016. Ympäristöministeriö & Maa- ja metsätalousministeriö. 15