LIITE 18
LIITE 18
LIITE 18
LIITE 18
LIITE 19 MUISTIO Kaupunkisuunnittelu ja kaavoitus 25.05.2009 VT 19, SEINÄJOEN ITÄISEN OHIKULKUTIEN ILMAJOEN JA SEINÄJOEN YLEISKAAVOJEN JA NURMON ERITASOLIITTYMÄN ASEMAKAAVAN VIRANOMAISNEUVOTTELU Aika 25.05.2009 klo 09.30 15.00 Paikka Seinäjoen kaupungintalo, kaupunginhallituksen huone Läsnä Jorma Ollila Etelä-Pohjanmaan liitto Matti Rantala Länsi-Suomen ympäristökeskus Pirkko-Liisa Patama Länsi-Suomen ympäristökeskus Sari Yli-Mannila Länsi-Suomen ympäristökeskus (- klo 11.00 Jouni Hongell Länsi-Suomen ympäristökeskus Veikko Niemelä TE-keskus Liisa-Maija Thompson Tiehallinto, Vaasan tiepiiri Eeva Kopposela Tiehallinto, Vaasan tiepiiri Seppo Pirttikoski Ilmajoen kunta (klo 11.00 saakka) Kaisa Sippola Ilmajoen kunta Tapio Mäntymaa Ilmajoen kunta Kari Maunula Seinäjoen kaupunki (klo 11.00 saakka) Jari Jokinen Seinäjoen kaupunki (klo 12.00 lähtien) Hilkka Jaakola Seinäjoen kaupunki Kari Havunen Seinäjoen kaupunki Pirjo Korhonen Seinäjoen kaupunki Raimo Syrjälä Seinäjoen kaupunki Martti Norja Seinäjoen kaupunki Jyrki Kuusinen Seinäjoen kaupunki Anne Koskela FCG Planeko Oy 1. Kokouksen avaus ja järjestäytyminen Matti Rantala toimii kokouksen puheenjohtajana ja muistion laatii Jyrki Kuusinen. Asialistalla ovat - Ilmajoen Seinäjoen itäisen ohikulkutien ympäristön oikeusvaikutteinen osayleiskaava, - Seinäjoen laajentumisalueiden ja itäväylän osayleiskaava, - Seinäjoen Roveksen osayleiskaava ja - Seinäjoen Nurmon ja Keski-Nurmon asemakaavan muutos ja laajennus. Työjärjestykseksi hyväksyttiin, että kaavat käsitellään erillisinä ja kaavan esittelyn jälkeen on viranomaisten puheenvuorot. Seinäjoen yleiskaavat päätettiin käsitellä yhdessä. 2. Seinäjoen itäisen ohikulkutien (vt 19) ympäristön oikeusvaikutteinen osayleiskaava, Ilmajoen kunta Kaisa Sippola esitteli Ilmajoen kunnan Seinäjoen itäisen ohikulkutien osayleiskaavaa. Ilmajoki, Nurmo ja Seinäjoki sekä tiehallinto ovat tehneet koko yleiskaava- ja tiesuunnitteluprosessin aikana tiivistä yhteistyötä. Ilmajoen itäisen ohikulkutien osayleiskaava käsittää jokialueen kuntarajaan saakka ja itäisen ohikulkutien varauksen Alaneentiehen saakka. Yleiskaavalla pyritään ohjamaan suoraan rakentamista MRL:n 44 :n mukaisesti. Alue on kyläaluetta ja rakentamispaine on vähäistä. Luonnon, maiseman ja kulttuuriympäristön kannalta merkittävät kohteet on otettu yleiskaa- 1
LIITE 19 MUISTIO Kaupunkisuunnittelu ja kaavoitus 25.05.2009 vassa huomioon. Samalla kun Itäinen ohikulkutie tuottaa merkittävästi rakenteita alueelle mm. siltoja, niin se myös joudutaan viemään kahden asuinrakennuksen kohdalta. Luonnosvaiheen jälkeen on päädytty tien yleissuunnittelussa osoittamaan Rengonharjun eritasoliittymä Alaneentien kohtaan. Yleiskaavaa on laajennettu ehdotusvaiheessa tälle alueelle. Yksi ulkopaikkakuntalainen maanomistaja on ilmoittanut, ettei ole ilmoitus nähtävilläolosta ole tavoittanut häntä, vaikka hän on ollut kunnan postituslistalla. Tälle maanomistajalle on luvattu muistutuksen tekemiseen lisäaikaa 05.06. saakka. Kaisa Sippola tiedusteli tiedottamismenettelyn oikeellisuutta. Kommentti Pirkko-Liisa Patama: Koska maanomistajille, joita ilmoitus yleiskaavan nähtävilläolosta ei tavoittanut, on annettu lisäaikaa muistutuksen tekemiseen, ei kaava ole lainvastainen. Jorma Ollila / Etelä-Pohjanmaan liitto Etelä-Pohjanmaan liitto on antanut kaikista kaavoista lausunnon ja esittää yhteisen kommentin yleiskaavoista. Maakuntakaavassa on osoitettu uutena tienä itäinen ohikulkutie, joka sijoittuu kaupunkikehittämisen alueelle. Liiton mukaan yleiskaavoissa esitetyt tielinjaukset ovat toimivia ja yleiskaavoja varten on tehty riittävät selvitykset. Veikko Niemelä / TE-keskus TE- keskuksen mukaan yleiskaava ratkaisu on hyvä. Luonnosvaiheessa kuntarajan läheisyyteen esitetyt eritasoliittymä vaihtoehdot olisivat huomattavasti enemmän metsäalueita kuin nyt esitetty vaihtoehto. Itäisen ohikulkutien pohjoispuoli tulee pidemmälle tulevaisuudessa olemaan kuitenkin rakentamisen piirissä ja eteläpuoli edelleen maatalousaluetta. Liisa-Maija Thompson / Tiehallinto, Vaasan tiepiiri Tiehallinto ei ole antanut vielä lausuntoa yleiskaavoista, mutta tulee antamaan viipymättä tämän viranomaisneuvottelun jälkeen. Yleiskaavasta tiehallinto esittää, että palvelujen alue (P- 2) esitettäisiin asemakaavoitettavaksi ja että se otettaisiin käyttöön vasta, kun tiejärjestelyt on tehty. Lisäksi tiehallinto toivoo, että eritasoliittymän yleismerkintä olisi hieman laajempi, jotta se kattaisi liittymäjärjestelyt. Melualueista tulisi olla merkintä laskentavuodesta. Tiehallinto ei tule osallistumaan melusuojausten kustannuksiin, mitä ei ole tien yleissuunnittelussa ja tiesuunnittelussa esitetty. Kommentit Kaisa Sippola: P-2 alue voidaan asemakaavoittaa, mutta sitä ei voida hyväksyä, että se otettaisiin käyttöön vasta, kun tiejärjestelyt on tehty. Alueelle on jo nyt toimivat yhteydet. Liikennemelualueet ja eritasoliittymän merkintä voidaan ottaa huomioon. Sari Yli-Mannila / Länsi-Suomen ympäristökeskus Ympäristökeskus on antanut lausunnon tulvakorkeuksista ja alimmista rakentamiskorkeuksista. Onko lausunto otettu huomioon yleiskaavassa? Rakennuspaikkoja on esitetty tulvaalueelle mm. Kyrkösjärven täyttökanavan varteen. Likimääräisen tulvaraja-merkinnän määräyksessä on edellytetty tulvakorkeuden tutkimista rakennusluvan yhteydessä. Kommentit Tapio Mäntymaa: Lausunto on otettu huomioon. Tulvaraja on merkitty likimääräisenä, koska sitä ei ole voitu tarkasti määrittää. Rakennusluvan yhteydessä määritetään rakentamiskorkeudet ja paikat tarkemmin. Kaisa Sippola: Alueen kaikki rakennuspaikat on käyty tutkimassa. Veikko Niemelä: Seinäjoki on 60-70-luvulla ruopattu ja eikä se ole kovin tulva-altis. Jouni Hongell / Länsi-Suomen ympäristökeskus Yleiskaavassa on otettu luontoasiat hyvin huomioon. Liito-oravien elinpiirit säilyvät. Alueelta tulee laatia lepakkoselvitys. Liito-oravien osalta on todettu, että nykyisistä tiukoista suojelu- 2
LIITE 19 MUISTIO Kaupunkisuunnittelu ja kaavoitus 25.05.2009 määräyksistä huolimatta 70-80 % alueista on tuhoutunut. Ympäristöministeriö tulee tarkistamaan ohjeita. Pirkko-Liisa Patama / Länsi-Suomen ympäristökeskus Uudet valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet ovat tulleet voimaan 1.3.2009. Ne tulisi huomioida selostuksessa. Lisäksi tulisi huomioida vt 19:n seudulliset suunnitelmat, maakuntakaavan teollisuuden kehittämisalue, Seinäjoen seudun liikennejärjestelmäsuunnitelma (SE- SELI) ja YVA-viranomaisen lausunto. Luontoasioista tulvavaarakartat ja lepakot tulisi huomioida. Lentokenttä on maakunnallisesti tärkeä. Sen kehittäminen ja turvaaminen tulisi näkyä. Selostuksesta ei käy ilmi yleiskaavan suhde rakennusjärjestykseen. Yleiskaavaa on tarkoitus käyttää MRL 44 :n ja 72 :n mukaisesti rakennusluvan perusteena. Ympäristökeskuksen mukaan kyseisiä lainkohtia ei voisi käyttää alueen luonteen vuoksi. Alueelle tulee merkittävää rakentamista, alue rajautuu lentokentän asemakaavaan ja kuntarajan toisella puolella, Seinäjoella, alueet asemakaavoitetaan. Asuntoalueilla voisi käyttää Seinäjoen mallia. Onko kuntarajan maankäyttö otettu riittävästi huomioon? Lentokentän osalta tulisi melumerkinnät olla ympäristöluvan mukaisia. Onko lentokentän ja Honkakylän lentomeluselvitys tehty? Museoviraston kanta muinaismuistoihin ja kulttuuriympäristöön puuttuu. Maanomistajat alueelta ovat ottaneet yhteyttä ympäristökeskukseen. Risteysalueella voisi olla oma kaupallinen selvitys. Kommentit Kaisa Sippola: Yleiskaavaa varten on tehty huomattava määrä selvityksiä ja arvioitu vaikutuksia. Ei ole itsetarkoitus tehdä yleiskaavaraporteista liian paksuja, koska silloin niiden luettavuus kärsii ja eikä eroteta mistä on kysymys. Rengonkylä on kyläaluetta ja luonteeltaan erilaista aluetta kuin Seinäjoella. Alue on toisaalta myös vaihtoehto Seinäjoelle. Lentokenttäalue on aivan erilaista aluetta, lentotoimintaa ja yrityksiä. Siellä on tarkoituksenmukaista asemakaavoittaa. Lentokentän alueella ei ole menossa uutta meluselvitystä. Ympäristöluvan mukaiset meluasiat on selvitetty. Yleiskaavassa käytetty sellaisia melukäyriä, jotka ovat olleet selvitettävissä. Ilmajoki on ottanut tietoisen valinnan. Risteysalueelle ei ole tulossa päivittäistavarakauppaa vaan tilaa vievää kauppaa. Alue ei kilpaile Seinäjoen keskusten kanssa. Pirkko-Liisa Patama: Laissa on selvitysvelvoite, josta on olemassa KHO:n päätös. Kaikki selvitykset tulee olla mainittuna. Hilkka Jaakola / Seinäjoen kaupunki Yleiskaavojen osalta on ollut jo tiesuunnittelunkin takia paljon yhteistyötä sekä Ilmajoen ja Nurmon kunnan että tiehallinnon kanssa. Suunnittelun kuluessa esiin tulleita lisäselvityksiä on tehty yhteistyössä. Risteysvaihtoehdon valinta osaltaan vaikutti siihen, että Rengonkylällä ja sen kaavaratkaisulla on erilainen luonne Seinäjokeen verrattuna. Seinäjoella esitetään laajentumisalueita. Yleiskaavaa varten on tehty paljon selvityksiä ja selostuksessa pitäisi voida pelkästään viitata niihin. Kari Maunula / Seinäjoen kaupunki Seinäjoen itäinen ohikulkutie on valtakunnallisesti ja erityisesti maakunnallisesti tärkeä hanke, jota ei tulisi vaarantaa. Yleiskaavojen ja tien suunnittelu on ollut pitkä prosessi ja selvityksiä on tehty useita. Viranomaisten ei pitäisi enää pitkittää hanketta vaan edistää hankkeen eteenpäin menoa. Matti Rantala / Länsi-Suomen ympäristökeskus Mitkä ovat jatkotoimet? Tiehallinnon, museoviraston ja ympäristökeskuksen lausunnot puuttuvat. Jatkotoimet / Kaisa Sippola - Kaava on nähtävillä 25.05. saakka - P-2 merkinnässä huomioidaan asemakaavoitus, ei käyttökieltoa 3
LIITE 19 MUISTIO Kaupunkisuunnittelu ja kaavoitus 25.05.2009 - Vesiasiat, eritasoliittymän piirtotekninen asia ja liikennemeluasiat otetaan huomioon - Lepakot on selvitettävänä tiesuunnittelun yhteydessä - Kaavaa on tarkoitus viedä valtuustoon 29.06. Voi olla ettei siihen ole mahdollisuuksia. Heinä-elokuussa ei ole valtuustoa. Kommentti Jouni Hongell: Ympäristökeskus tutkii tarvitaanko lepakkoselvitys ja ilmoittaa siitä. Jos ympäristökeskus katsoo sitä tarvittavan, tulee se tehdä, jotta vältytään valitukselta. Ympäristökeskus valittaa kaavasta jos ei sitä ole tehty. Kts. Seinäjoen edustajien kommentti lepakkoselvityksestä Kohta 5. jatkotoimet 3. Eteläisen Seinäjoen ja Itäväylän (vt 19) osayleiskaava sekä Roveksen osayleiskaava Hilkka Jaakola esitteli yleisesti Seinäjoen osayleiskaavoja. Yleiskaavojen laadinnan tavoitteena on ollut mahdollistaa sekä laajentuminen että Seinäjoen itäinen ohikulkutie. Kaavat on aloitettu erillisinä Ilmajoella, Seinäjoella ja Nurmossa. Yhteistyötä on tehty kuntien kesken kiinteästi. Nurmon ja Seinäjoen liittyessä yhdeksi kunnaksi on Nurmon osayleiskaavasta tullut osa Seinäjoen yleiskaavoitusta. Seinäjoen osalta ei ole katsottu olevan tarkoituksenmukaista kaavoituksen loppuvaiheessa kaavoja yhdistää vaan pitää kaavat edelleen erillisinä. Kaavojen rajaus on siirretty kuntarajalta päärataan. Eteläisen Seinäjoen yleiskaava osoittaa alueita lähinnä asumisen laajentumiseen ja kaupalliselle toiminnalle. Roveksen osayleiskaavassa osoitetaan alueita teollisuudelle ja työpaikoille. Kaupunki on verohelpotuksen myötä pystynyt merkittävästi hankkimaan maata alueelta, mikä edesauttaa yleiskaavan jälkeistä asemakaavoitusta ja rakentamista alueella. Jyrki Kuusinen esitteli eteläisen Seinäjoen ja Roveksen yleiskaavojen sisältöä ja prosessia. Yleiskaavat olivat luonnoksena nähtävillä vuoden 2007 lopulla. Yleiskaavoituksen ajaksi alueelle on asetettu rakennus- ja toimenpidekielto. Itäisen ohikulkutien yvaan ja alustavaan yleissuunnitteluun perustuen luonnosvaiheessa oli vielä useampi linjausvaihtoehto Ilmajoen ja Seinäjoen puolella koskien Rengonharjun ja Routakallion eritasoliittymien sijaintia. Eteläisen Seinäjoen osayleiskaavan luonnosvaiheessa oli selvitetty katuverkkoa ja luontoasiat, joihin kaavaratkaisu pääosin perustui, mm. laajat viheralueet. Luonnosvaiheen jälkeen itäisen ohikulkutien ympäristövaikutusten arviointi on valmistunut kesäkuussa 2008 ja siitä on saatu ympäristöviranomaisen lausunto syksyllä 2008. Tiehallinto on tehnyt päätöksen valittavasta tielinjauksesta loppuvuodesta 2008. Tien yleissuunnittelu on aloitettu syksyllä 2008 ja se on valmistunut maaliskuussa 2009. Näiden vaiheiden jälkeen on vasta pystytty yleiskaavat valmistelemaan ehdotuksiksi. Eteläisen Seinäjoen osayleiskaavaehdotukseen on huomioitu tiehallinnon päätöksen mukaisesti, ettei Rengonharjun eritasoliittymä tule kuntarajan tuntumaa ja Routakallio kierretään eteläpuolitse. Luontoasioiden täsmennyksiä on tehty liito-oravan reviirin ja lisäselvityksiä viitasammakkojen osalta. Viitasammakkoja on Kyrkösjärven rannalla, Isosaaressa ja Routakalliolla. Ympäristökeskukselta on saatu lausunto tulvakorkeuksista ja alimmista rakentamiskorkeuksista, jotka vaikuttavat Soukanjoen asumisen määräyksiin. Katuverkkoa on täsmennetty Peräseinäjoentie itäpuolella johtuen viheralueiden tarkistuksista turvealueiden mukaan ja länsipuolella Eskoon maankäytön tarkistuksista. Eskoo kehittyy monipuolisesti asumisen, lähipalvelujen ja julkisen palvelujen osalta. Routakallion osalta tavoitellaan maa-ainestenoton päätyttyä alueelle monipuolista virkistys-, retkeily- ja matkailukäyttöä, mikä edellyttää yleissuunnittelua ennen asemakaavoitusta. Routakallion lähialueita ei voida ottaa asumiskäyttöön ennen kuin maa-ainestenotto on päättynyt. Eskoon risteysalueelle on varattu vähittäiskaupan suuryksiköille paikkaa kaupallisen selvityksen ja elinkeinotoimen lausunnon perusteella. Energiaselvityksen mukaisesti energiahuollolle on varattu alueet Eskoon eritasoliittymän eteläpuolelle Ämmälänkylän tien varteen ja vaihtoehtoinen paikka Routakallion eritasoliittymän eteläpuolelle. 4
LIITE 19 MUISTIO Kaupunkisuunnittelu ja kaavoitus 25.05.2009 Roveksen osayleiskaavaa on luonnosvaiheen jälkeen laajennettu viranomaisten lausuntojen perusteella ohikulkutien itäpuolelle. Kuortaneentien varteen on soitettu kaupalliselle palveluille varauksia lähinnä tilaa vievälle kaupalle. Muuten alueet ovat varattu teollisuudelle, maaainestenottoon ja erityisalueeksi. Alueen luontoselvityksessä radan ja Kuortaneentien varresta on todettu liito-oravan reviirit. Muina muutoksina luonnokseen verrattuna pääradan varren maa-ainestenottoaluetta on laajennettu ja energiaselvityksen mukaisesti Haapamäen radan ja vanhan kuntarajan tuntumaan on varattu energiahuollolle alue sekä Haapamäen radan ja Matalamäen eritasoliittymästä Kivistöön osoitetun katuyhteyden väliselle alueelle on osoitettu logistiikkakeskus. Kommentit Raimo Syrjälä / Rakennusvalvonta: Ennen kuin yleiskaava on lainvoimainen alueen rakentamista ohjaa rakennusjärjestys. Pirjo Korhonen / ympäristöosasto: On hyvä, että yleiskaavassa on kiinnitetty huomiota Itäväylän melusuojaukseen. Routakalliolla toimii tällä hetkellä maa-ainestenotto ja alueen tulevaa toimintaa tulisi miettiä. Eteläpohjanmaan liiton puheenvuoro esitettiin Ilmajoen kaavan yhteydessä. Veikko Rintala / TE-keskus Itäistä ohikulkutietä on suunniteltu reilut 20 vuotta. Tie on erittäin tärkeä ja tarpeellinen koko seudulle. Nyt ei pitäisi enää tarttua pikku asioihin. Itäväylän linjaus Routakallion eteläpuolelta on ratkaisuna hyvä. TE-keskuksen näkemyksen mukaan ohikulkutien pohjoispuolella alueet tulevat pitkällä aikavälillä rakentumaan jatkossa Ilmajoen puolelle. Alue on soveliasta rakentamiseen. Ohikulkutien ja yleiskaavavarauksien eteläpuolella alueet tulevat pysymään metsätalousmaina jatkossakin. Liisa-Maija Thompson / Tiehallinto On hyvä, että EV-1 alueella on mahdollistettu tiejärjestelyjen toteuttaminen. 55 db:n ulkomelualueet olisi hyvä merkitä kaavaan. Melun ennustevuosi olisi hyvä myös näkyä. Kuortaneentien P-2 alueet tulisi ottaa käyttöön vasta tiejärjestelyjen jälkeen. T-1 ja LRTA alueet tulisi ottaa käyttöön vasta itäisen ohikulkutien rakentamisen jälkeen. Hulevesiä ei tulisi johtaa maanteiden kuivatusojiin. Tiehallinto pitää hyvänä, että Routakallion tulevaa käyttöä suunnitellaan yleissuunnittelun avulla ennen tarkempaa asemakaavoitusta. Mikäli kaupunki katsoo tarpeelliseksi tiehallinnon asiantuntemus on käytössä alueen yleissuunnitteluun ryhdyttäessä. Kommentti Kari Havunen: Onko maantie erillisenä katuverkosta hulevesien suhteen? Liisa-Maija Thompson: On olemassa hulevesiasetus. Tiehallinto tarkistaa asian ja toimittaa tiedon kaupungille. Jouni Hongell / Länsi-Suomen ympäristökeskus Luontoasiat on pääosin otettu hyvin huomioon. Ympäristökeskus ilmoittaa myöhemmin tarvitaanko lepakkoselvitys. Luontokohteiden 19 ja 20 välistä menevä katu saattaa huonontaa liito-oravan reviiriä ja kuivattaa aluetta. Asia täytyy tutkia ja ympäristökeskus ottaa tähän kantaa myöhemmin. Kts. Seinäjoen edustajien kommentti lepakkoselvityksestä Kohta 5. jatkotoimet Pirkko-Liisa Patama / Länsi-Suomen ympäristökeskus Vesistöasiat on otettu hyvin huomioon. Muinaismuistot ja kulttuuriympäristöasiat näyttäisivät olevan kunnossa. Niihin ottaa lopullisen kannan Museovirasto. Eteläisen Seinäjoen osalla olevan käytössä vanhat alueidenkäyttötavoitteet ja Roveksessa uudet. Seinäjoella ollaan laatimassa vesihuoltosuunnitelmaa. Selvityksistä kaupallinen selvitys näyttäisi olevan samansisältöinen kuin luonnosvaiheessa. Kauppa-Joupin ja Pohja kaupalliset alueet vaikuttavat alu- 5
LIITE 19 MUISTIO Kaupunkisuunnittelu ja kaavoitus 25.05.2009 een kehittymiseen. (Uudet VAT:t on huomioitu myös eteläisen Seinäjoen yleiskaavaselostuksessa, tarkistettu kokouksen jälkeen). AP-4 ja AP-6 -alueissa käytettyjä ehdollisuuksia ei voida käyttää. Tulisi olla rakennuskielto määräajaksi. Myöskään reservialueita ei tule käyttää (TEN/res). KM -alueiden osoittaminen Eskoon eritasoliittymän pohjoispuolelle on hyvä. M-1 alueelle mahdollistettu asuminen saattaa haitata teollisuuden laajentumista. Asumista tulisi rajata. Suojavyöhykeohjetta tulisi tarkistaa. Routakalliolle yleissuunnitelman laadintaa ei voida yleiskaavassa edellyttää. Kaavassa ei voida määrätä muuta kuin maankäytön suunnitelmia. Roveksen teollisuus tulisi mitoittaa. Miten suhtautuu koko Seinäjoen teollisuuteen? Teollisuuden ja eritysalueiden käyttötarkoituksen vaihtoehtoisuus ei ole mahdollista. Merkintää tulisi käyttää vain Routakallion merkinnän tapaisesti. Kaatopaikkaa on erityisalue eikä sitä voida ottaa mihinkään käyttöön. P-2 alueiden määräystä tulisi tarkistaa. Ei voida edellyttää ensisijaisesti tilaa vievälle kaupalle. Energiatuotannon paikat tulisi huomioida. Itäväylän tiesuunnittelussa tulisi huomioida läjitysalueet. Kommentit Hilkka Jaakola: Roveksen ohikulkutien itäpuolisen alueen ottaminen kaavaan mukaan johtui LSU:n ja tiehallinnon yleiskaavaluonnoksesta saaduista lausunnoista, joissa edellytettiin maankäytön huomioimista risteysalueen tuntumassa. Pirkko-Liisa Patama: Keskussairaalan liikenne vaikuttaa. Kari Havunen: Tie- ja katuverkkoselvityksessä on huomioitu. Liisa-Maija Thompson: Kaupalliselle alueelle tulee noin 150 000 kem 2. Onko huomioitu liikennemärissä. Martti Norja: On huomioitu, 150 000 kem 2 on liikaa. Alueelle tulee enintään kaksi hypermarkettia, noin 30 000 kem 2 ja lisäksi tilaa vievää. Hilkka Jaakola: Tarvitaanko P-2 alueiden aikarajoitusta, koska alueet rakentuvat asemakaavoituksen myötä? Kaavaa viedään kesäkuun valtuustoon. Ympäristökeskuksen lausunnot toivotaan mahdollisimman pian. 4. Seinäjoen Nurmon ja Keski-Nurmon asemakaavan muutos ja laajennus, Itäisen ohikulkutien Nurmon eritasoliittymä Martti norja esitteli Nurmon eritasoliittymän asemakaavan tie- ja maankäytön suunnitteluhistoriaa ja -prosessia. Aluetta on käsitelty suunnittelemissa aina 1960-luvulta lähtien. Eritasoliittymä ja siitä yhteys Kuortaneentielle oli Seinäjoen yleiskaavassa 1968. Luonnollisesti yleiskaava ei sitonut Nurmon puolta, mutta vuonna 1970 lääninhallituksen vahvistama asemakaava oli yleiskaavan mukainen. Alueella on voimassa vuonna 1977 vahvistettu asemakaava, johon lisättiin kevyen liikenteen alikulku Keski-Nurmontielle. Itäiselle ohikulkutietä koskettavia suunnitelmia on laadittu tien yleissuunnitelmat vuosina 1977, 1980 sekä 1990 ja yleiskaavat vuosina 1981, 1991 ja 2003. Suunnitelmissa risteysalue on nyt esitetyllä paikalla. Tien yleissuunnitelma esittää risteysalueelle korotettua kiertoliittymää, joka vaatii tilaa huomattavasti vähemmän kuin aiemmat silmukkavaihtoehdot. Voimassa olevan kaavan mukaan toteutettuna tiejärjestelyt uhkaisivat 8 asuinrakennusta pihapiireineen, kun nyt esitetyssä ratkaisussa joudutaan purkamaan vain 1 asumaton pihapiiri. Alueelta on tutkittu liikennevirrat. Liikennemäärät eivät lisäänny merkittävästi nykyisiin verrattuna. Päinvastoin kuin on epäilty liikenneturvattomuuden lisääntyvän, niin liikenneturvallisuus paranee. Alueella on todettu liitooravia ja niiden elinpiirit on huomioitu kaavassa ja annettu kaavamääräyksiä. Jyrki Kuusinen esitteli kaavamerkintöjä ja -määräyksiä. Luontoselvityksissä todetut liito-ravan elinpiirit on rajattu kartalle ja niiden säilymiseksi on annettu suojelumääräyksiä. Lisäksi tiealueella on pyritty huomiomaan liito-oravien liikkumismahdollisuudet tien yli kaavamääräyksin. Risteysalueelle jäävä Jaskarin kiinteistöä ei ole todettu asuinpaikkana voimassa olevassa asemakaavassa vaan se on puistoa. Nyt esitetyssä kaavaratkaisussa ei edelleenkään Jaska- 6
LIITE 19 MUISTIO Kaupunkisuunnittelu ja kaavoitus 25.05.2009 rin kiinteistöä ole todettu soveliaaksi asuinpaikaksi. Alue on osoitettu suojaviheralueena. Alueella on mahdollistettu asuminen toteamalla, että nykyisiä rakennuksia voidaan peruskorjata. Rakennusten rakennusinventoinnissa todettu maakunnallinen arvo on huomioitu myös kaavamääräyksin. Jorma Ollila / Etelä-Pohjanmaan liitto Risteysalueen järjestelyt ovat seudullisesti erittäin tärkeät. Asemakaava tulee saada voimaan, jotta tiesuunnitelma saadaan vahvistettua. Veikko Niemelä / TE-keskus Nykyinen Nurmon risteys on vaarallinen. Tiejärjestelyt parantavat liikenneturvallisuutta. Vaikka tiejärjestelyjen alle jää peltoa, on peltojen menetykset vähäisiä. Pohjoisen ohikulkutien yhteydessä toteutettiin uusjakoa, joka voisi olla itäisen ohikulkutien osalla mahdollista. Liisa-Maija Thompson / Tiehallinto Vaasan tiepiiri Lausunnossa annetaan lopullinen kanta. Liito-oravat on otettu huomioon. Tiejärjestelyt ovat tien yleissuunnittelun mukaisia. miten kaavassa on huomioitu melusuojaus. Melualueet olis hyvä merkitä kaavaan. Kommentti Jyrki Kuusinen: Yleissuunnitelmassa on esitetty tien melusuojaukset joko melukaiteena tai maavallina. Esitetyt kohdat on huomioitu kaavassa melunsuojaustarpeena. Meluvallia tulee nykyisen valtatien varteen molemmin puolin tietä Jaskarin kiinteistön kohdalla, muualla melukaidetta. Jouni Hongell / Länsi-Suomen ympäristökeskus Lepakkoselvitys tarvitaan. Liito-orava ei viihdy alle 3 ha alueilla. Pirkko-Liisa Patama / Länsi-Suomen ympäristökeskus Rakennussuojelun osalta ottaa kantaa museovirasto. Onko suojaviheralue oikea merkintä alueelle? Mikä on s-3 merkinnän mukaisen alueen käyttötarkoitus? Mikä on VL-1 alueen suhde puistoon? Kaavasta on käyty MRL:n mukainen osallistumis- ja arviointisuunnitelmaneuvottelu. Riittääkö Keski-Nurmontien alikulku maatalousajoneuvoille? Kommentti Seinäjoen kaupungin edustajat: Jaskarin rakennusten alueen käyttötarkoituksesta on keskusteltu kaavoituksen ja rakennusvalvonnan kesken. Nykyinen kaava ei mahdollista asumista ja todettiin, ettei alue ole jatkossakaan sovelias käyttötarkoitukseltaan asumiseen liikenteen ympäröimänä. Alueella kuitenkin voitaisiin sallia asuminen nykyisissä rakennuksissa, joita voidaan peruskorjata. Uudisrakentaminen ei ole mahdollista. Rakennuksille ei osoitettu siten myöskään rakennusoikeutta, vaan viitataan vain nykyisiin rakennuksiin. Rakennusvalvonta saa kyllä selville nykyiset pinta-alat, jos haetaan rakennuslupaa. S-3 merkinnällä on otettu huomioon pihapiirin rakennusten maakunnallinen rakennushistoriallinen arvo. VL-1 alue on merkitty sen mukaan, mikä alue on metsäaluetta. Raimo Syrjälä: Rakennusvalvonta on antanut luonnosvaiheessa lausunnon, jossa on edellytetty jatkossa huomioimaan liikuntahallin pysäköinti. Liisa-Maija Thompson: Tiehallinto tarkistaa onko alikuluissa huomioitu maatalouskoneiden liikkuminen. Hilkka Jaakola: Asemakaava viedään kesäkuun valtuustoon 29.06. Lausunnot tarvitaan pikapuoliin. 5. Jatkotoimet ja aikataulu Jyrki Kuusinen tiedusteli vielä ympäristökeskuksen kantaa lepakkojen lisäselvityksen tarpeellisuuteen. Eteläisen Seinäjoen ja Ilmajoen osayleiskaavassa on selvitetty Eu:n direktiivilajit ja selvityksen mukaan lepakkoja on todettu Seinäjoelta Isosaaresta. 7
LIITE 19 MUISTIO Kaupunkisuunnittelu ja kaavoitus 25.05.2009 Kaavat ovat menossa 15.6 kaupunginhallitukseen ja 29.6. kaupunginvaltuustoon, joten Seinäjoen ja Ilmajoen edustajat kiirehtivät puuttuvia viranomaisten lausuntoja, joita tarvittaisiin pikapuoliin. Hyvä olisi jo ensi viikolla (1.6. alkava viikko). Myöskin kanta lisäselvityksiin tulisi saada pikaisesti. Kommentti Jouni Hongell: Ei osata sanoa vielä, tarvitaanko, mutta ympäristökeskus tarkistaa asian ja ilmoittaa siitä pikapuoliin kaupungille. 6. Kokouksen päättäminen Puheenjohtaja päätti kokouksen klo 15.15. Muistion kirjasi Jyrki Kuusinen Projektiarkkitehti Seinäjoen kaupunki 8
LIITE 20
LIITE 21 VASTINE 1 (4) 8.6.2009 7592/2009/30 Osmo Jaskarin kirjelmät 20.4.2009 ja 27.5.2009 Valtatie 19 Seinäjoen itäinen ohikulkutie, Yleissuunnitelma, 1 Suunnitelman taustat: Vaasan tiepiiri on laatinut yleissuunnitelman valtatien 19 parantamiseksi rakentamalla Seinäjoen itäinen ohikulkutie. Valtatiellä 19 on keskeinen merkitys koko Länsi-Suomen elinkeinoelämän kehittämisen kannalta, koska tie toimii tärkeimpänä maaliikenteen välittäjänä Pohjanmaalta Tampereen ja Helsingin seudulle. Valtatie kulkee nykyisin Seinäjoen kohdalla kaupunkialueen läpi katuverkon kautta. Nyt laadittu yleissuunnitelma on laadittu vuonna 2008 valmistuneen ympäristövaikutusten arviointiselostuksen, ympäristöviranomaisen siitä antaman lausunnon sekä tiepiirin tekemän vaihtoehdon valintaa koskevan päätöksen perusteella. 2 Hylätyt vaihtoehdot Läntinen ohikulkutie Seinäjoen seudun liikennejärjestelmäsuunnitelmaan (SeseIi) liittyvässä tie- ja katuverkkoselvityksessä vuodelta 2002, on tutkittu valtatien 19 sijoittamista joko Seinäjoen itäpuolelle tai länsipuolelle. Itäistä ja läntistä ohikulkutielinjausta on vertailtu liikenteellisten, taloudellisten, ympäristöllisten ja yhdyskuntarakenteellisten vaikutusten suhteen. Liikenteen kannalta itäinen vaihtoehto on läntistä vaihtoehtoa parempi siksi, että itäinen vaihtoehto vähentää liikennettä kaupungin katuverkolta läntistä enemmän ja on liikenneturvallisuuden kannalta parempi. Itäinen ohikulkutie välillä Rengonharju Kuortaneentie YVA:n aikana esitettiin, että valtatie 19 rakennettaisiin aluksi Rengonharjulta Kuortaneentielle (vt 18) saakka ja suunniteltaisiin myöhemmin vaihtoehtoisia linjauksia Kuortaneentien pohjoispuoleiselle osuudelle. Seudun liikennejärjestelmäsuunnitelmassa (Seseli) on tarkasteltu myös tätä ohikulkutievaihtoehtoa. Valtetie 19 voidaan rakentaa siten, että ensimmäisessä vaiheessa tie rakennettaisiin Kuortaneentielle eli valtatielle 18 saakka ja toisessa vaiheessa rakennettaisiin tästä pohjoiseen puuttuva yhteys Lapuan suuntaan. Tämä vaiheittain rakentaminen poistaisi Vaasan tiepiiri Korsholmanpuistikko 44 Puhelin Telefaksi Sähköposti www.tiehallinto.fi PL 93 0204 22 11 0204 22 7717 vaasan.tiepiiri@tiehallinto.fi 65101 VAASA etunimi.sukunimi@tiehallinto.fi
VASTINE 2 (4) LIITE 21 8.6.2009 7592/2009/30 jo alkuvaiheessa valtatieliikennettä Seinäjoen keskustan katuverkolta, mutta ongelma-alueeksi jäisi Kuortaneentie sekä nykyinen valtatie 19 osuudella Seinäjoki-Nurmo. Tämä välivaihe eli ohikulkutien liikenteen ohjaaminen Kuortaneentietä pitkin lisäisi liikennemääriä niillä tieosuuksilla, jotka jo ovat nykyisin erittäin vilkkaasti liikennöityjä. Näillä osuuksilla olisivat sekä liikenneturvallisuus että liikenteen sujuvuus ja meluhaitat ongelmallisempia verrattuna siihen, että valtatie tehdään kerralla valmiiksi koko välille Rengonkylästä Kertunlaakson ohitse Nurmon keskustan kohdalle. 3 Suunnitelman vaikutukset ihmisten elinoloihin ja viihtyvyyteen: Uusi tielinjaus heikentää Kertunlaakson reunan ja Hevoskorventien asukkaiden elinoloja ja viihtyvyyttä, kun luonnontilainen metsä vaihtuu liikennealueeksi ja meluvallien rajoittamaan maisemaan. Laskelmien mukaan tieliikenteen melu pysyy meluesteiden ansiosta ohjearvojen alapuolella, mutta muutos nykyiseen hiljaiseen tilanteeseen koetaan haitallisena. Uusi tie jakaa peltoja ja aiheuttaa maanviljelijöille kiertoreittejä tien taakse jääville pelloille, jonne on kuitenkin turvalliset kulkuyhteydet rakennettavien alikulkujen kautta. Nykytilaan verrattuna muut päästöt paitsi hiilidioksidi laskevat huomattavasti. Rikkidioksidin määrä kasvaa hieman. Päästöjen vähenemä johtuu ajoneuvotekniikan kehittymisestä. Kiinteistöihin ei tule kohdistumaan merkittävää päästökuormitusta. 4 Suunnitelman vaikutukset liito-oraviin: Kertunlaakson alueelta löytynyt liito-oravien lisääntymis- ja levähdysalue on kaksiosainen. Suunnitellun tielinjauksen välittömässä läheisyydessä on kapeahko pellonreunusmetsä, josta löytyi runsaasti merkkejä liito-oravan esiintymisestä ko. paikalla. Lemmonviidan tuoreessa ja osin lehtomaisessa kangasmetsässä on runsaasti liito-oravalle sopivia pesäpönttöjä. Ulostepapanat pesäpönttöjen katolla kertovat niiden olevan myös käytössä. Lemmonviidan reunoilla on isoja lehtipuita jotka toimivat liito-oravien ruokailualueena. Lemmenviidan elinpiiri lienee yhteydessä Onnelantien elinpiiriin Nurmon keskustassa olevien puustoisten omakotitonttien kautta. Liitooravan ulostepapanoita löytyi tutkimusalueelta useista kohdista. Kultakin löytöpaikalta löytyi 5-20 papanaa. 5 Suunnitelmassa esitetyt rakenneratkaisut Valtatie 19 rakennetaan Rengonkylän-Nurmon välille uuteen paikkaan Seinäjoen itäpuolelle. Uusi tie on noin 18,5 kilometriä pitkä. Päätie on poikkileikkaukseltaan keskikaiteellinen tie, jossa on määrävälein
VASTINE 3 (4) LIITE 21 8.6.2009 7592/2009/30 ohituskaistoja kumpaankin suuntaan. Nopeusrajoitus on 100 km/h. Routakallion-valtatien 18 välisellä osuudelle rakennetaan 2+2 - kaistainen poikkileikkaus, jotta ohitusolosuhteet tällä vilkkaimmalla osuudella voidaan turvata kumpaankin suuntaan. Hankkeeseen sisältyy viisi eritasoliittymää: Rengonharju, Eskoo, Matalamäki, Takamäki ja Nurmo. Routakallion kohdalla varaudutaan eritasoliittymän toteutukseen myöhemmässä vaiheessa. Päätien poikki rakennetaan lisäksi useita alikulkuja paikallisen autoliikenteen, kevyen liikenteen ja ulkoilun tarpeisiin. Uuden tien varrelle rakennetaan meluesteitä, jotka on mitoitettu siten, että 55 db:n melutasot alittuvat. Melusuojauksina käytetään meluvalleja, meluseinää ja melukaiteita sekä näiden yhdistelmiä. Tieympäristön muotoilulla ja istutuksilla tie pyritään sopeuttamaan ympäristöönsä ja tuomaan esille myös ympäristöstä mielenkiintoisia kohteita autoilijan nähtäville. 6 Esitetty linjausvaihtoehto ja kustannussäästöt Kirjelmissä esitetty uusi linjausvaihtoehto joka alkaisi nykyiseltä vt 19:sta noin 5,5 km etelään mt 701 (Alaasentien) liittymästä. Uusi linjaus kiertä Rengonharjun lentokentän itä puolelta. Linjaus noudattaisi mt 694 (Peräseinäjoentie) ja vt 18 välillä yleissuunnitelman linjausta. Vt 18 (Kuortaneentie) jälkeen linjaus suuntautuisi Atrian eritasoliittymään vt:lle 19. Tämä uusi linjaus on lähtöaineistona olevan kartan mukaan arvioituna noin 24 kilometriä pitkä. Tielinjalle tulisi rakentaa kaikki yleissuunnitelmassa esitetyt viisi eritasoliittymää. Rengonharjun päässä uutta tielinjaa tulisi arviolta noin 4,5 km. Tämän lisääntyneen tiepituuden rakentaminen 2+2 -kaistaisena tienä maksaisi arviolta noin 8-14 M. Seinäjoen itäisen ohikulkutien linjauksen muuttaminen yleissuunnitelmasta poiketen vt 18 (Kuortaneen tieltä) suoraan Atrian eritasoliittymään lyhentää käytännössä ajomatkaa noin 0,7 km. Tämä siitä syystä, että kyseisellä osuudella on rakennettua, pääasiassa maatalous, ympäristöä. Tämän "suoran" linjauksen rakennuskustannukset olisivat luokkaa noin 10-15 M. Tuo vajaan 5 km väli tulisi sisältämään Nurmonjoen ylittävän vesistösillan (2+2 -kaistainen), mt 6981 (Keski- Nurmontien) risteyssillan, mt 17467 (Huumontie) risteyssillan ja Atrian eritasoliittymä. Nykyinen Atrian eritasoliittymä on vain Atrian tehtaiden käytössä (ja Atrian aikoinaan kokonaisuudessaan maksama) ja siten se ei sovellu valtatien liikenteen eritasoliittymäksi. Uuden pidemmän tielinjauksen kustannusvaikutus olisi siten arviolta noin 18-29 M.
VASTINE 4 (4) LIITE 21 8.6.2009 7592/2009/30 Koko itäisen ohikulkutien rakentamiskustannukset olisivat siten arviolta noin 80-100 M. Vaasan tiepiiri katsoo, että yleissuunnitelmassa esitetyt ratkaisut kohtelevat maanomistajia niin tasapuolisesti kuin se on mahdollista ottaen huomioon liikenneturvallisuus ja rakennuskustannus näkökulmat. Investointipäällikkö Ari Perttu Projektipäällikkö Jari Mansikka-aho Mansikka-aho Jari
LIITE 22 VASTINE 1 (2) 8.6.2009 7592/2009/30 Nurmon MTK:n ja alueen viljelijöiden muistutus 8.6.2009 asemakaavan muutoksesta Valtatie 19 Seinäjoen itäinen ohikulkutie, Yleissuunnitelma, 1 Suunnitelman taustat: Vaasan tiepiiri on laatinut yleissuunnitelman valtatien 19 parantamiseksi rakentamalla Seinäjoen itäinen ohikulkutie. Valtatiellä 19 on keskeinen merkitys koko Länsi-Suomen elinkeinoelämän kehittämisen kannalta, koska tie toimii tärkeimpänä maaliikenteen välittäjänä Pohjanmaalta Tampereen ja Helsingin seudulle. Valtatie kulkee nykyisin Seinäjoen kohdalla kaupunkialueen läpi katuverkon kautta. Nyt laadittu yleissuunnitelma on laadittu vuonna 2008 valmistuneen ympäristövaikutusten arviointiselostuksen, ympäristöviranomaisen siitä antaman lausunnon sekä tiepiirin tekemän vaihtoehdon valintaa koskevan päätöksen perusteella. Yleissuunnittelun aikana on laadittu kiinteistövaikutusselvitys Maanmittauslaitoksen Seinäjoen toimiston toimesta. Työ on suoritettu pääasiassa karttatarkasteluna Maanmittauslaitoksen JAKO- paikkatietojärjestelmällä. Tarkastelussa on jouduttu selvittämään paitsi tilojen omistajat ja talouskeskuksien sijainnit myös viljelmien käytössä olevat vuokrapellot, koska niiden mukanaolo vastaa todellista kulkutarvetta ja vuokrasuhteet käytännössä ovat melko pitkäaikaisia. Maatalousliikenne on pyritty kokoamaan Nurmon Paukavuoren peltoalueella suunnitellun ohikulkutien alikulun kohdalle. Seinäjoen itäisellä ohikulkutiellä ja Nurmon eritasoliittymä - Atria välillä tullaan valtatiellä kieltämään hidasliikenne. Hidas maatalousliikenne tullaan ohjaamaan rinnakkaistiejärjestelyjen ja olemassa olevan alemman tieverkon kautta. 2 Keski-Nurmon tien ja Isokoskentien liittymäjärjestelyt Keski-Nurmon tien ja Isokoskentien alikulkusiltojen alikulkukorkeudet tulevat olemaan 4,6 metriä. Myös alikulkujen pituuskaltevuudet pyritään suunnittelemaan siten, ettei kohtuutonta haittaa raskaalle liikenteelle synny. Kiertoeritasoliittymä ja yleissuunnitelmassa esitetyt muut liittymäratkaisut tullaan mitoittamaan maantieliikenneasetuksen mukaisille ajoneuvoille (moduulirekka) ja siten ne eivät tule aiheuttamaan normaalia Vaasan tiepiiri Korsholmanpuistikko 44 Puhelin Telefaksi Sähköposti www.tiehallinto.fi PL 93 0204 22 11 0204 22 7717 vaasan.tiepiiri@tiehallinto.fi 65101 VAASA etunimi.sukunimi@tiehallinto.fi
VASTINE 2 (2) LIITE 22 8.6.2009 7592/2009/30 enempää haittaa raskaalle liikenteelle. Myöskään eritasoliittymän ramppien pituuskaltevuudet eivät valtateiden mitoitusohjeiden mukaisesti ole merkittäviä esteitä. Pituuskaltevuudet rampeissa ja alikuluissa on 3-5 %. Vaasan tiepiiri katsoo, että yleissuunnitelmassa esitetyt ratkaisut kohtelevat maanomistajia niin tasapuolisesti kuin se on mahdollista ottaen huomioon liikenneturvallisuus ja rakennuskustannus näkökulmat. Projektipäällikkö Jari Mansikka-aho Mansikka-aho Jari
Vt 19 Seinäjoen itäinen ohikulkutie Liito-oravaselvitys Tiehallinto 2009 1
Vt 19 Seinäjoen itäinen ohikulkutie välillä Rengonkylä-Nurmo; liito-oravaselvitys 1. Yleistä Liito-oravaa (Pteromys volans) koskevat Euroopan yhteisön luontodirektiivin lajisuojelun erityissäännökset. Nämä säädökset on pantu täytäntöön luonnonsuojelulain 49 :ssa, jonka mukaan luontodirektiivin liitteessä IV (a) tarkoitettuihin eläinlajeihin kuuluvien yksilöiden lisääntymis- ja levähdyspaikkojen heikentäminen on kiellettyä (Söderman 2003). Maa- ja metsätalousministeriö ja Ympäristöministeriö (2004) ovat määritelleet liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikan seuraavasti: Luonnonsuojelulain tarkoittamalla liito-oravan lisääntymispaikalla liito-orava saa poikasia. Levähdyspaikassa liito-orava viettää päivänsä. Lisääntymis- ja levähdyspaikka käsittää pesäpuut ja paikalla olevat muut sen edellä mainittuihin tarkoituksiin käyttämät puut. Lisääntymis- ja levähdyspaikan käsitteeseen luetaan myös niiden välittömässä läheisyydessä olevat suojaa ja ravintoa tarjoavat puut. Lisäksi maa- ja metsätalousministeriön liito-oravatyöryhmän raportti (Marttila ym. 2002) on aiemmin määritellyt lajin lisääntymis- ja levähdyspaikan seuraavasti: Lisääntymis- ja levähdyspaikka on kolo tai muu pesä, johon liito-orava tekee poikaset, viettää päivisin tai talvisaikana öisinkin aikaansa. Lisääntymis- ja levähdyspaikka voi olla puun kolossa, risupesässä, pöntössä tai jopa rakennuksessa. Lisääntymis- tai levähdyspaikka on usein kuusivaltaisen sekametsän paikka, jossa on ruokailupuita ja kolopuita. Tällaisten puiden juurelta löytyy usein ulostepapanoita. Lisääntymispaikan tulee olla sellainen, että liito-oravan lisääntyminen potentiaalisesti onnistuu tai ainakin se kokee paikan soveliaaksi lisääntymisen aloittamiselle. Lisääntymis- ja levähdyspaikka edellyttää siten suojapuita ja ruokailupaikkoja. Tämän luontoselvityksen tarkoituksena oli selvittää, onko suunnitellun uuden tielinjan (Vt 19 Seinäjoen itäinen ohikulkutie) vaikutusalueella liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikkoja so. ne osattaisiin huomioida tielinjausta suunniteltaessa. Työn tilaajana oli projektipäällikkö Jari Mansikka-aho (Tiehallinto/Vaasan tiepiiri). 2
2. Liito-oravan biologia Liito-orava elää kuusivaltaisissa metsissä, mutta tarvitsee elinpiirilleen lehtipuita (haapa, koivu, leppä) sekä kolopuita. Se käyttää ravintonaan kesällä pääasiassa lehtipuiden lehtiä ja syksyllä ja talvella havupuiden silmuja ja lehtipuiden norkkoja. Suosituin kolopuu on haapa, mutta pesä voi olla myös vanhassa oravan risupesässä, pesäpöntössä tai rakennuksessa. (Hanski ym. 2000, Hanski ym. 2001) Kuva 1. Liito-oravan pesäkolo Urosten elinpiirit ovat kooltaan keskimäärin noin 60 hehtaaria ja naaraiden noin 8 hehtaaria. (Hanski ym. 2000). Yhden uroksen elinpiirillä voi asustaa useita naaraita, jotka elävät keskenään erillisillä elinpiireillä. Naaraiden lisääntymiseensä tarvitsemien kuusimetsien on oltava yli neljän hehtaarin suuruisia ja koiraiden on pystyttävä liikkumaan niiden välillä. (Sierla ym. 2004) Liito-oravat eivät käytä koko elinpiiriään tasaisesti, vaan suosivat tiettyjä metsän osia, niin kutsuttuja elinpiirin ydinalueita. Ydinalueiden yhteenlaskettu osuus on noin 10 prosenttia koko elinpiirin pinta-alasta (Hanski ym. 2000). Liito-orava on yöeläin, joka lepäilee päivällä puunkolossa tai risupesässä. Liito-oravia ei siis yleensä näe päivällä. Useimmiten ainoa merkki liito-oravasta on suurten kuusten, haapojen tai kolopuiden alla, puiden rungon rakosissa tai oksilla olevat ulosteet. Ulosteet ovat riisinjyvän kokoisia keltaisia tai kellanruskeita papanoita (Sierla ym. 2004). (Kuva 2.) 3
Kuva 2. Liito-oravan ulostepapanoita. 3. Tutkimusmenetelmät ja toteutus Tämän liito-oravaselvityksen teki huhtikuussa 2009 FM Hannu Tuomisto. Liito-oravan lisääntymisja levähdyspaikkojen löytämiseksi tutkittiin karttoihin 1 ja 2 rajatulta alueelta kaikki sellaiset metsä-alueet, jotka olivat maastokäyntien perusteella lajin potentiaalisia esiintymisalueita. Näiltä kohteilta etsittiin liito-oravan ulostepapanoita ja muita merkkejä lajin mahdollisesta esiintymisestä ko. paikoilla. Havaintojen perusteella rajattiin kartalle ne alueet jotka olivat löydösten perusteella tulkittavissa liito-oravan lisääntymis- ja levähdysalueiksi. Kartta 1. /Kartta 2. Tutkimusalue = keltainen rajaus Alueella liito-oravan lisääntymis- ja/tai levähdysalue = punainen neliö Punainen rajaus viittaa tarkempiin karttoihin. 4
Kartta 1 Kartta 9 Kartta 8 Kartta 5 Kartta 7 Kartta 6 Kartta 3 Kartta 4 5
Kartat 14 ja 15 Kartta 2 Kartta 13 Kartta 12 Kartta 11 Kartta 10 6
4. Tulokset Maastotutkimusten perusteella liito-oravan lisääntymis- ja levähdysalueeksi tulkittavat metsät on rajattu karttoihin 2-15 keltaisella rajalinjalla. Yksittäiset papanalöydöt on merkitty keltaisilla palloilla. 4.1 RENGONKYLÄ Ilmajoen Rengonkylän alueelta löytyi runsaasti merkkejä liito-oravan lisääntymis- ja levähdysalueista (Kartta 3.). Elinpiirien ydinalueet ovat pääosin joen länsirannalla Rengonkylän asutusta reunustavissa vanhoissa kuusimetsissä. Kuusikkojen ja alueen peltojen reunoilla on runsaasti lehtipuustoa, joten liito-oravalle soveltuvia ruokailupaikkoja on runsaasti. Myös lajille sopivia pesäkoloja ja risupesiä on runsaasti. Kyrkösjärven tekoaltaaseen johtavan täyttökanavan länsipuolella oleva elinpiiri lienee yhteydessä muihin Rengonkylän elinpiireihin. Joen itärannalta tehdyt havainnot viittaavat alueen toimivan lähinnä ruokailumaastona, sillä lajille sopivia pesäkoloja ei löytynyt. Metsät ovat siellä suurelta osin harvennettuja talousmetsiä. On mahdollista, että liito-oravat kuitenkin käyttävät pesäpaikkanaan alueen rakennuksia. Kuva 3. Joen itärannalla oleva mäenkumpare, jossa on harvennushakattua tuoretta kangasmetsää. Liito-oravan ulostepapanoita oli muutamien kuusten tyvillä. 7
Kartta 3 K. 19ja 20 Kuva3 Kuvat 4ja5 Kuvat 6ja7 Kuva 8 K 17ja18 Kuva 16 Kuva 9 Kuva 15 Kuva 10 Kuva 14 Kuva 13 Kuva 12 8
Kuva 4. Pieni metsäsaareke jossa on suuria haapoja ja maisemallisesti merkittävä kuusi. Kuva 5. Haapojen tyvillä oli ulostepapanoita. 9
Kuva 6. Pellonreunusmetsikkö jossa on liito-oravien käyttämiä ruokailupuita. Kuva 7. Papanoita kuusen tyvellä 10
. Kuva 8. Pellon reunassa olevien kuusten tyvillä oli liito-oravan papanoita. Kuva 9. Rengon sillan pohjoispuolella on kuusiryhmä. Kuusten tyvillä oli runsaasti ulostepapanoita. 11
Kuva 10. Rengon sillan eteläpuolella on liito-oravan elinpiiriä. Kuva 11. Liito-orava on virtsannut kuusenrungolle. 12
Kuva 12. Liito-oravan käyttämä risupesä. Kuva 13. Haaparyhmän tyvillä oli papanoita. 13
Kuva 14. Vanhaa tuoretta kangasmetsää, jossa puiden tyvillä oli liito-oravan papanoita Kuva 15. Haapoja joissa liito-oravat ruokailevat. 14
oli muutamien puiden tyvillä ulostepapanoita. Kuva 16. Harvennettua vanhaa kuusikkoa, jossa Kuva 17. Ruokailupuita pihapiirissä. 15
Kuva 18. Asuttujen talojen pihapiirien rajaamasta sekapuustoisesta metsikössä löytyi vanha kuusi, jota liito-orava käyttää reviiripuunaan. Puun tyvellä on ulostepapanoita ja rungolla virtsajälkiä. 16
Kuva 19. Liito-oravien käyttämä metsäsaareke. Kuva 20. Vanhoja talvipapanoita. 17
4.2 RUISSAARI Kuva 12 Kartta 4 Kuvat 21 ja 22 Rengonkylän eteläpuolella on vanhoja jokivarsikuusikoita, joissa elää liito-oravia (Kartta 4.) Ruissaaressa ja sen pohjoispuolella olevissa muissa saarissa on runsaasti liito-oravalle sopivia pesäpaikkoja; mm. pesäpönttöjä. 18
Kuva 21. Ruissaaren komeita haapoja Kuva 22. Liito-oravat asuttavat jokivarren rantakuusikkoja. Runsas lehtipuusto takaa riittävän ravinnon. 19
4.3 ISOSAARI JA HOIKKASAARI Kartta 5 Kuva 23 Kuva 24 Kuva 25 Pääosin Seinäjoen kaupungin omistuksessa olevassa Isosaaressa ja sen itäpuolisessa Hoikkasaaressa on melko luonnontilaista tuoretta kangasmetsää. Saarten rannoilla on liito-oravien tarvitsemia ruokailupuita ja kolohaapoja. Saarissa on myös runsaasti liito-oravalle laitettuja pesäpönttöjä. Liito-oravat käyttävät kulkureittinään joen itärannalle metsänhakkuissa jätettyä kapeaa metsäkaistaletta (vrt. kuva 24). 20
Kuva 23. Seinäjoki virtaa Isosaaren ja Hoikkasaaren välistä. Kuva 24. Järeiden kuusten luonnehtima jokivarsimetsikkö toimii liito-oravien kulkureittinä. Kapean metsävyöhykkeen itäpuolella on liito-oraville kelpaamattomia nuoria männiköitä ja hakkuita. 21
Kuva 25. Liito-oravan asuttama järeäpuustoinen saari Isosaaren elinpiirin eteläosassa. 22
4.4 TÄHTITORNINTIE Rengonkylästä itään lähtevän Tähtitornintien varressa on järeäpuustoinen korpi. Liito-oravat ovat useina vuosina pesineet sinne asennetuissa pesäpöntöissä (Tuomisto, julkaisematon). Nyt tehdyn inventoinnin yhteydessä kuusten tyviltä löytyi runsaasti ulostepapanoita. Kartta 6 Kuva 26 Kuva 26. Vanhoja talvipapanoita. 23
4.5 SIKAKANGAS Sikakankaan louhoksen itäpuolella on järeäpuustoinen sekametsä, jossa on runsaasti suuria haapoja ja kolopuita. Liito-oravat käyttävät pesäpaikkanaan myös paikalla olevia pesäpönttöjä. Kartta 7 Kuva 27 Kuva 27.Kolohaapoja 24
4.6 ESKOO Eskoon palvelukeskuksen kupeessa on järeäpuustoinen tuore kangasmetsä jossa on liito-oravan lisääntymis- ja levähdysalue. Paikalla on runsaasti lajille sopivia pesäpönttöjä. Kartta 8 K. 28 ja 29 25
Kuva 28. Papanoita pesäpöntön katolla. Kuva 29. Eskoon palvelukeskukseen rajoittuvassa metsikössä on vanhaa puustoa. 26
4.7 ROUTAKALLIO JA LUOMANMUTKA Routakallion louhosalueen eteläpuolella olevassa tuoreessa kangasmetsässä (kuva 30) elää monipuolinen lajisto ns. vanhan metsän indikaattorilajeja; liito-orava, varpuspöllö, palokärki ja puukiipijä. Liito-oravat pesivät metsän kolopuissa ja pesäpöntöissä. Luomamutkan jokivarsimetsä on lajistoltaan ja maisemakuvaltaan Seinäjoen arvokkaimpia luontokohteita (kuvat 31 ja 32). Luomanmutkan ja Routakallion metsän välissä on puustoltaan nuorta kuivaa kangasmetsää ja rämettä, mutta on mahdollista että elinpiirit ovat yhteydessä toisiinsa. Kuvat 31 ja 32 Kartta 9 Kuva 30 27
Kuva 30. Routakallion vanhaa metsää 28
Kuva 31. Keväinen Pajuluoma virtaa Luomanmutkan liito-oravareviiriä halkoen. Kuva 32. Luomanmutkassa olevat järeät haavat ovat liito-oravien käyttämiä ravintopuita. 29
4.8 SYRJÄMÄKI Syrjämäen luoteispuolella olevissa pellonreunusmetsissä oleva liito-oravan elinpiiri on heikentynyt hiljattain tehdyissä metsänhakkuissa (kuva 33). Liito-oravan aikaisemmin käyttämästä vanhasta kuusikosta löytyi inventoinnissa vain muutamia ulostepapanoita. Hakatun alueen eteläpuolella olevassa kuusikossa liito-oravat edelleen elävät (kuva 34). Muutamia ulostepapanoita löytyi myös läheisestä pellonreunusmetsästä järeiden haapojen tyviltä (kuva 35). Kuva 33 Kuva 34 Kuva 35 Kartta 10 30
Kuva 33. Liito-oravan elinpiiri on heikentynyt metsänhakkuissa. Kuva 34. Vanhassa tuoreessa kangasmetsässä olevan kuusen tyveltä löytyi papanoita. 31
Kuva 35. Ruokailupuita. 32
4.9 MATALAMÄKI Matalamäen radanvarsimetsässä on maisemallisesti komea jättiläiskuusi (kuva 38). Sen tyveltä löytyi runsaasti liito-oravan ulostepapanoita. Kuusen ja junaradan välissä oleva metsä on avohakattu, mutta liito-oravalle tärkeät järeät haavat on hakkuissa säilytetty (kuva 37). Jättikuusen lounaispuolella on kuusivaltainen notkelma jossa kasvaa haapoja. Myös niiden tyviltä aivan ratavarresta löytyi papanoita. Elinpiirin itäisemmän osan (kuva 36) erottaa varsinaisesta Matalamäestä nuori männikkö. Kuvat 37 ja 38 Kuva 36 Kartta 11 33
Kuva 36. Matalamäen pellonreunuskuusikkoa. Kuva 37. Ruokailu- ja kolohaapoja. 34
Kuva 38. Matalamäen jättikuusi on liito-oravan elinpiirin tärkeä reviiripuu. 4.10 KUORTANEENTIE Seinäjoki-Kuortane tien varressa on metsälohko vanhaa kuusivaltaista tuoretta kangasmetsää. Liitoorava käyttää metsää elinpiirinään. Järeiden kuusten (kuva 39) seassa kasvaa isoja kolohaapoja. 35
Kuva 39 Kartta 12 Kuva 39. Kuortaneentien elinpiiriä. 36
4.11 KERTUNLAAKSO Kertunlaakson alueelta löytynyt liito-oravien lisääntymis- ja levähdysalue on kaksiosainen. Suunnitellun tielinjauksen välittömässä läheisyydessä on kapeahko pellonreunusmetsä, josta löytyi runsaasti merkkejä liito-oravan esiintymisestä ko. paikalla (kuvat 40-43). Valtapuusto tällä paikalla koostuu järeistä vanhoista kuusista (kuva 40). Pellonreunassa on ruokailupuina käytettyjä lehtipuita (kuva 42). Inventoinnin yhteydessä pellonreunasta löytyi myös risupesä joka todennäköisesti on myös liito-oravien käytössä (kuva 43). Lähellä Keski-Nurmontietä on metsäalue joka on puustoltaan myös vanhaa kuusikkoa (kuva 44). Kuusten ja järeiden haapojen tyviltä löytyi runsaasti ulostepapanoita (kuva 45). Lisäksi papanoita löytyi kahdesta paikasta em. alueiden välistä. Kuva 40. Kertunlaakson liito-oravan elinpiiriä 37
Kartta 13 Kuva 41 Kuva 42 Kuva 43 Kuva 40 K 44 ja 45 38
Kuva 41. Kertunlaakson pellonreunusmetsä suunnitellulta tielinjalta kaakkoon. Kuva 42. Liito-oravan ruokailuhaapoja 39
Kuva 43. Risupesä haavan ja kuusen välissä. Kuva 44. Keski-Nurmontien elinpiiriä. 40
Kuva 45. Runsaasti eri-ikäisiä papanoita järeän haavan tyvellä. 4.12 LEMMONVIITA/LEMMENVIITA JA ONNELANTIE/JASKARIN PIHAPIIRI Lemmonviidan tuoreessa ja osin lehtomaisessa kangasmetsässä (kuva 46) on runsaasti liito-oravalle sopivia pesäpönttöjä (kuva 47). Ulostepapanat pesäpönttöjen katolla kertovat niiden olevan myös käytössä. Lemmonviidan reunoilla on isoja lehtipuita jotka toimivat liito-oravien ruokailualueena. Lehtipuustoa on myös muutamina pieninä laikkuina vanhan kuusikon keskellä. Lemmenviidan elinpiiri lienee yhteydessä Onnelantien elinpiiriin (kartta 15) Nurmon keskustassa olevien puustoisten omakotitonttien kautta. 41
Vrt. kartta 15 Kuva 46 Kuva 47 Kartta 14 42
Kuva 46. Lemmonviidan kuusikkoa Kuva 47. Papanoita pöntön katolla 43
Onnelantien elinpiiri on puustoltaan vanhaa tuoretta kangasmetsää, jota luonnehtivat järeät ylispuumännyt ja kuuset. Vanhimmat puut ovat n. 150 vuotta vanhoja. Metsää ympäröivien peltojen ja pihapiirien reunoilla on runsaasti lehtipuustoa; mm. haapaa, harmaaleppää, raitaa ja koivuja. Omakotialueiden, peltojen ja teiden rajaama metsäalue on pinta-alaltaan noin kuusi hehtaaria. Metsässä on kuvattu suuri osa luontokuvaaja Benjam Pöntisen kirjassa Liito-oravan metsä julkaistuista kuvista (Pöntinen 1996). Liito-oravan ulostepapanoita löytyi tutkimusalueelta useista kohdista. Kultakin löytöpaikalta löytyi 5-20 papanaa. Löytöpaikat on merkitty karttakuvaan 15. Kartta 15 K 48 j a 49 Kuva 50 Kuva 54 Kuva 51 K 52 ja 53 Kuva 57 K 55 ja 56 44
Kuva 48. Jaskarin pihapiiri Kuva 49. Jaskarin pihapiiriä reunustavaa vanhaa kuusikkoa 45
Kuva 50. Puustoltaan vanhaa tuoretta kangasmetsää pihapiirin ympärillä Kuva 51. Raitoja papanakuusien vieressä 46
Kuva 52. Liito-oravan ulostepapanoita Jaskarin ulkorakennuksen länsipuolella Kuva 53. Kuvan 51 papanoiden löytöpaikka. 47
Kuva 54. Runsas lehtipuusto; tässä haapoja. Kuva 55. Liito-oravan papana aidalla Onnelantien päässä 48
Kuva 56. Onnelantiellä on runsaasti pesäpönttöjä. Kuva 57. Liito-oravan reviiripuu. 49
KIRJALLISUUS Hanski, I.K., Ihalempiä, P., Selonen, V., Stevens, P.C. 2000: Home range size, movements, and nest-site use in the Siberian flying squirrel, Pteromys volans. Journal of mammalogy, 81:798-809. Hanski, I.K., Henttunen, H., Liukko, U.-M., Meriluoto, M. ja Mäkelä, A, 2001: Liito-oravan (Pteromys volans) biologia ja suojelu Suomessa. Suomen ympäristö 459, Ympäristöministeriö 130 s. Maa- ja metsätalousministeriö ja Ympäristöministeriö 2004: Liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikkojen määrittäminen ja turvaaminen metsien käytössä. Ohje MMM Dnro 3713/430/2003, YM Dnro Ym4/501/2003. 7s. Marttila, V., Hellas, K., Heikkilä, H., Laanikari, J., Liukko, U.-M., Malmberg, J., Merisaari, K. ja Salminen, P. 2002: Liito-oravatyöryhmän 2002 raportti. Työryhmämuistio MMM 2002:21. Maa- ja metsätalousministeriö 19s. Pöntinen, B. 1996: Liito-oravan metsä. Suomen luonnonsuojelun Tuki Oy 112 s. Sierla, L., Lammi, E., Mannila, J., Nironen, M. 2004: Direktiivilajien huomioon ottaminen suunnittelussa. Suomen ympäristö 742, Ympäristöministeriö 114s. Söderman, T. 2003: Luontoselvitykset ja luontovaikutusten arviointi kaavoituksessa, YVAmenettelyssä ja Natura-arvioinnissa. Ympäristöopas 109, Suomen ympäristökeskus 196s. 50
LIITE 24 LEPAKKOSELVITYS NURMON ERITASOLIITTYMÄ SEINÄJOEN KAUPUNKI 2009
LIITE 24 1. Yleistä Seinäjoen kaupungin (51.) Nurmon ja (56.) Keski-Nurmon kaupunginosien kortteliin 1057(osa) sekä maatalous-, virkistys-, katu- ja liikennealueisiin suunnitellaan asemakaavamuutosta. Sen tavoitteena on mahdollistaa valtatien 19 Seinäjoen Itäisen ohikulkutien Nurmon eritasoliittymän toteuttaminen tiejärjestelyineen Valkiavuorentien, Länsitien, Vt 19 ja Keski-Nurmontien risteysympäristössä. Tämän luontoselvityksen tarkoituksena oli selvittää, esiintyykö ko. alueella lepakoita (Chiroptera). Kaikki Suomessa tavattavat lepakkolajit ovat luonnonsuojelulain 38 :n (Luonnonsuojelulaki 1096/1996) mukaan rahoitettuja. Lepakot kuuluvat myös EU:n luontodirektiivin (92/43/EEC) liitteessä IV (a) lueteltuihin lajeihin. Luonnonsuojelulain 49 :n mukaan lepakoiden lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on kiellettyä. Inventoinnin tuloksia on tarkoitus käyttää em. risteyshanketta suunniteltaessa. Työn tilaajana oli Seinäjoen kaupungin kaupunkisuunnittelu ja kaavoitusyksikkö; projektiarkkitehti Jyrki Kuusinen. Inventointityön teki FM Hannu Tuomisto. 2. Inventointi Lepakot ovat hyönteissyöjiä, jotka saalistavat yöllä ja nukkuvat päivällä. Ne suunnistavat pimeässä lähettämiensä korkeiden ultraäänien kaikujen avulla. Lepakot tuottavat ääntä jatkuvasti liikkuessaan ja hahmottavat siten ympäristöään. Eri lajien saalistustavat ovat erilaisia. Myös ultraäänten voimakkuus ja taajuus sekä ääntelytapa vaihtelevat lajeittain. Lepakoita inventoitaessa käytetään lepakkodetektoria, joka muuntaa lepakoiden äänet ihmiskorvin kuultavaksi (Sierla L., Lammi, E., Mannila, J. & Nironen, M. 2004: Direktiivilajien huomioon ottaminen suunnittelussa. Suomen ympäristö 742. Ympäristöministeriö, Helsinki.) Selvityksen edellyttämät maastotyöt tein kesäkuussa 2009. Tein tutkimusalueelle kolme inventointikäyntiä ja lepakoiden havainnoinnissa käytin apuna Pettersson Elektronik AB:n lepakkodetektoria D 200 (Kuva 1). Inventointiajankohta oli klo 23.00-02.00. Kullakin tutkimuskerralla ulkoilman lämpötila oli yli + 12 C-astetta. Kuva 1. Lepakkodetektori.
LIITE 24 3. Tutkimusalue ja tulokset Tutkitun alueen rajaus on esitetty kartassa 1. Lepakkoja esiintyi kahdella erillisellä alueella. Lepakkokohteet A ja B on merkitty karttaan 1. A B Kartta 1. Tutkimusalue (punainen rajaus) ja lepakkokohteet (sininen rajaus).
LIITE 24 3.1 Alue A Ns. Jaskarin talon pihapiirissä on runsaasti vanhoja rakennuksia, joita lepakot todennäköisimmin käyttävät lisääntymis- ja /tai levähdyspaikkoinaan (Kuvat 2 ja 3). Talon pihapiirissä ja sen lähiympäristössä liikkui kullakin tutkimuskerralla 3-5 pohjanlepakkoa (Eptesicus nilssoni). Lepakot suosivat saalistuspaikkoinaan Onnelantien päässä olevia avoimia omakotitalojen pihapiirejä ja jalkapallokenttää, sekä puuston suojaamaa peltolahdelmaa (Kartta 2.) Nyt havaittujen saalistusalueiden lisäksi lepakot todennäköisesti liikkuvat paljon laajemmallakin alueella, sillä pohjanlepakoiden on havaittu lentävän pitkiäkin matkoja ruokailemaan (Sierla L. et.al. 2004). Kartta 2. Pohjanlepakoiden suosimat saalistusalueet.
LIITE 24 Kuva 2. Jaskarin ulkorakennuksia. Kuva 3. Jaskarin pihapiiriä.