HARTOLAN PURNUVUO- REN LIITO-ORAVA- JA KASVILLISUUSSELVITYS

Transkriptio

1 Purnuvuoren ranta-asemakaava selostus , liite 10 Vastaanottaja Ilmatar Oy Asiakirjatyyppi Liito-orava- ja kasvillisuusselvitys Päivämäärä Viite HARTOLAN PURNUVUO- REN LIITO-ORAVA- JA KASVILLISUUSSELVITYS

2 HARTOLAN PURNUVUOREN LIITO-ORAVA- JA KASVILLISUUSSELVITYS Päivämäärä Laatija Satu Laitinen ja Heli Lehvola Tarkastaja Tarja Ojala Viite Ramboll Niemenkatu LAHTI T F

3 SISÄLTÖ 1. JOHDANTO 1 2. LIITO-ORAVA Yleistä liito-oravista Aikaisemmat havainnot 2 3. MENETELMÄT 2 4. TULOKSET Liito-oravat Kasvillisuus ja luontotyypit 3 5. JOHTOPÄÄTÖKSET 8 LÄHTEET 9

4 1 1. JOHDANTO Purnuvuori sijaitsee Hartolan kunnassa, linnuntietä noin 20 kilometriä Hartolan taajamasta luoteeseen, Vuorenkylän länsipuolella. Purnuvuoren selvitysalue koostuu eri-ikäisistä talousmetsistä ja pelloista. Sillä on merkitystä myös virkistysalueena: Purnuvuoren itärinteessä on laskettelurinne, alueen itäosassa kulkee hiihtolatu ja mäen lakea kiertää luontopolku. Laskettelurinteen itäpuolella on asuntovaunualue ja Seppälän maatila. Metsät ovat pääosin nuorta tai keski-ikäistä sekametsää, jossa pääpuulaji vaihtelee männystä ja kuusesta lehtipuihin, sekä varttuneempaa kasvatuskuusikkoa. Tämä liito-orava- ja kasvillisuusselvitys on laadittu Ilmatar Oy:lle koskien Hartolan Purnuvuoren tuulivoimahanketta. Alueella ei aiemmin ole selvitetty liito-oravan esiintymistä tai tehty kasvillisuusselvitystä. Kuva 1-1 Suunnittelualueen sijainti. Kuva 1-2 Hankealue.

5 2 2. LIITO-ORAVA 2.1 Yleistä liito-oravista Liito-orava (Pteromys volans) on taigalaji, joka elää Suomessa esiintymisalueensa länsireunalla. Elinympäristönään liito-orava suosii varttuneita kuusivaltaisia sekametsiä, joissa on riittävästi lehtipuita ravintokohteiksi ja kolopuita pesäpaikoiksi. Laji pystyy hyödyntämään myös nuorempia ja yksipuolisempia metsiköitä siirtymiseen ja ruokailuun. Tyypillinen liito-oravan asuttaman metsän puusto on vaihtelevanikäistä ja muodostaa useita latvuskerroksia. Joukossa on yleensä järeitä kuusia ja haapoja, ja usein elinpiirit ovat pienvesien varsilla. Aikuiset liito-oravat liikkuvat laajalla alueella. Naaraan elinpiiri on kooltaan yleensä 4 10 hehtaaria, koiraan keskimäärin noin 60 hehtaaria. Yhden koiraan elinpiirillä voi olla useita naaraiden elinpiirejä. Elinpiirillä on usein 1 3 ydinaluetta, jotka ovat metrin päässä toisistaan. Näillä ydinalueilla liito-oravat ruokailevat ja pääasiassa oleskelevat. Jokaisella liito-oravalla on eri puolilla elinpiiriä useita pesiä, joita ne säännöllisesti käyttävät. Pesät ovat yleensä tikkojen tekemissä koloissa (usein haavassa), osa pesistä on tavallisen oravan tekemiä risupesiä. Kaikki keväällä syntyneet nuoret naaraat ja suurin osa koiraista lähtee loppukesällä emonsa elinpiiriltä ja asettuu uusille alueille viimeistään syyskuussa. Vaelluksillaan uusille elinalueille nuoret liito-oravat suosivat kuusivaltaisia metsiä, mutta voivat käyttää siirtymiseen myös mm. varttuneita taimikoita. Laajoja puuttomia alueita, kuten peltoaukeita, liito-orava ei kykene ylittämään. Uudelle elinpiirille levittäytynyt liito-orava voi lisääntyä jo seuraavana keväänä. Liito-oravan biologiaan liittyvä huomionarvoinen erikoispiirre on se, että liito-oravien käyttämä alue voi olla väliaikaisesti tyhjä, mutta se voidaan asuttaa myöhemmin uudestaan. Liito-orava on luokiteltu Suomen eliölajiston viimeisimmässä uhanalaisluokituksessa (Rassi ym. 2010) vaarantuneeksi (VU). Liito-orava kuuluu luontodirektiivin liitteiden II ja IV(a) lajeihin. Luonnonsuojelulain 49 :ssä todetaan, että luontodirektiivin liitteessä IV(a) tarkoitettuihin eläinlajeihin kuuluvien yksilöiden lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on kielletty. Liito-oravan kohdalla lisääntymis- ja levähdyspaikaksi katsotaan alue, jota liito-orava käyttää oleskeluun ja jolla se pystyy lisääntymään. Tällaisella alueella on pesäpuita, niiden läheisyydessä sijaitsevia suojaa ja ravintoa tarjoavia puita sekä kulkuyhteys toisiin lisääntymispaikkoihin puustoyhteyden kautta. 2.2 Aikaisemmat havainnot Suomen ympäristökeskuksen Eliölajit-tietojärjestelmän mukaan (rekisteripoiminta ) hankealueelta ei ole tiedossa liito-oravien esiintymiä. Hankkeesta laaditussa ympäristöselvityksessä on todettu, että Purnuvuoren etelärinteessä on kuusivaltaisia alueita, jotka mahdollisesti voivat olla liito-oravalle soveliasta elinympäristöä. 3. MENETELMÄT Liito-oravien esiintymistä selvitettiin alueelle tehdyllä maastokäynnillä. Etukäteen arvioitiin ilmakuvien ja maastokarttojen perusteella alueella mahdollisesti sijaitsevia liito-oravalle soveltuvia elinympäristöjä. Soveltumatonta elinympäristöä olevat laajemmat alueet, kuten avohakkuut ja nuoret taimikot, jätettiin maastokäynnin yhteydessä vähemmälle huomiolle. Maastokäynnillä alueelta etsittiin liito-oravan suosimia varttuneita kuusimetsiä, joissa on sekapuuna lehtipuuta, erityisesti haapaa. Isoimpien kuusten, haapojen ja koivujen tyvet tarkastettiin liitooravan ulostepapanoiden löytämiseksi. Kaikki liito-oravakartoitukset perustuvat nykyään tähän menetelmään, koska yöeläimenä liito-orava on muutoin vaikeasti havaittava laji (Hanski 2006). Tarkkoja yksilömääriä ei tällä menetelmällä saada selville, mutta lajin esiintyminen kyseisellä metsäalueella voidaan varmistaa. Tuulivoimalaitosten ja huoltotieyhteyksien kasvillisuutta ja luontotyyppejä selvitettiin heinäkuun puolivälissä tehdyn maastokäynnin yhteydessä. Erityistä huomiota kiinnitettiin uhanalaisten ja huomionarvoisten lajien sekä uhanalaisten luontotyyppien esiintymiseen.

6 3 4. TULOKSET 4.1 Liito-oravat Selvitysalueen metsät ovat pääosin liian nuoria soveltuakseen liito-oravan elinympäristöksi. Alueen etelä- ja itäosissa on myös varttuneempia kasvatuskuusikoita, mutta ne ovat liito-oravan elinympäristöksi liian yksipuolisia. Liito-oravan pesä- ja ravintopuina suosimia järeitä lehtipuita on alueella vain yksittäisiä runkoja siellä täällä. Selvityksen yhteydessä ei löytynyt merkkejä liitooravan esiintymisestä. 4.2 Kasvillisuus ja luontotyypit Tiealueet Tohtaantie (alkaen hiihtokeskukselta) Tohtaantien oikealla puolella kasvaa tien läheisyydessä olevalle jyrkänteelle saakka pääasiassa tuoreen kankaan (MT) varttunutta kuusikkoa. Kenttäkerroksen kasvillisuus koostuu metsäkortteesta, mustikasta, puolukasta, metsäalvejuuresta, korpikastikasta, kangasmaitikasta, metsäkastikasta, metsätähdestä, käenkaalista, metsämaitikasta, kevätpiiposta, oravanmarjasta, sananjalasta, lillukasta, nuokkuhelmikästä ja maitohorsmasta. Noin 100 metriä Tohtaantien ja Purnuvuoren rinteelle nousevan tien risteyksestä jyrkänteelle päin kasvaa valkolehdokkia. Pensaskerroksessa kasvaa vadelmaa ja pohjakerroksessa paikoitellen seinäsammalta, isokynsisammalta ja suikerosammalia. Jyrkänteeltä alkaen tuore kangas vaihettuu lehtomaisen kankaan kautta tuoreeksi lehdoksi (OMaT). Näillä alueilla kasvaa mm. käenkaali, oravanmarja, sudenmarja, sormisara, kevätpiippo, metsätähti, metsämaitikka, metsäkastikka, metsäalvejuuri, ahomansikka, hiirenporras, puna-ailakki, metsäkorte ja mustikka. Pensaskerrosta edustaa vadelma ja korpipaatsama. Pohjakerros on aukkoinen. Kuva 4-1 Tohtaantien oikean puolen tuoretta kangasta ja vasemman puolen lehtomaisen kankaan nuorta koivikkoa. Tohtaantien vasemmalla puolella kasvaa pääasiassa tuoreen kankaan (MT) varttunutta kuusikkoa, joka vaihettuu noin 400 metrin jälkeen lehtomaisen kankaan (OMT) nuoreksi rauduskoivumetsiköksi, jossa kasvaa sekapuuna harmaaleppää, mäntyä ja muutama järeä haapa. Koivikossa on kuusialikasvos. Pensaskerroksessa esiintyy vadelmaa, tuomea ja paatsamaa, ja kenttäkerroksen kasvillisuus koostuu mm. metsäalvejuuresta, metsäkastikasta, käenkaalista, oravanmarjasta, mustikasta, puolukasta, metsäkortteesta, hiirenportaasta, maitikoista, lillukasta ja nuokkuhelmikästä. Pohjakerros on aukkoinen. Purnuvuoren eteläpäädyn tienpohja Tienpohjan välittömässä lähiympäristössä kasvaa lähinnä nuorta puustoa, joka koostuu harmaalepästä, haavasta, koivuista ja pensasmaisista pajuista. Pensas- ja kenttäkerroksessa vallitsevat sananjalka, vadelma ja hiirenporras. Lisäksi kasvaa mm. maitikoita, kastikoita, nurmirölliä, nurmilauhaa, nurmitädykettä ja lillukkaa. Tienpohjan ympärillä kasvaa tuoreen lehdon (OMaT) varttunutta kuusikkoa, jossa lajistoon kuuluvat mm. hiirenporras, isoalvejuuri, metsäalvejuuri, met-

7 4 sätähti, sudenmarja, oravanmarja, käenkaali, nokkonen, puna-ailakki, harakankello, metsäkastikka, karhunputki, ahomansikka, lillukka, metsäorvokki, korpiorvokki, metsäimarre, syyläjuuri, särmäkuisma, nurmitädyke, korpi-imarre ja mustikka. Pensaskerroksessa kasvaa vadelmaa, tuomea ja pientä pihlajaa sekä pohjakerroksessa hieman kynsisammalia, suikerosammalia ja seinäsammalta. Tienpohjan haarautuessa oikea puoli vaihettuu lehtomaisen kankaan kautta tuoreeksi kankaaksi. Kuva 4-2 Vasemmalla tienpohja ja oikealla tuore lehto tienpohjan ympäristön metsikössä. Purnuvuoren lakialuetta kiertävä tienpohja Tienpohjan kääntyessä jyrkästi kohti länttä kasvillisuus vaihettuu hyvin reheväksi ja nuori puusto sekä pensaikko polun ympärillä päättyvät. Tienpohjalla kasvaa mesiangervoa, sananjalkaa, hiirenporrasta, metsämaitikkaa, nurmitädykettä, ojakellukkaa, nokkosta, vadelmaa, korpikastikka, nurmilauhaa, lillukkaa, metsätähteä, oravanmarjaa, nuokkuhelmikkää, harakankelloa, metsäkurjenpolvea, niittyleinikkiä, poimulehteä, piharatamoa, kieloa, käenkaalia, aitovirnaa, särmäkuismaa, sudenmarjaa, maitohorsmaa, lehtohorsmaa, ahomansikkaa, niittyhumalaa, karhunputkea, koiranputkea ja tesmaa. Tienpohjan oikealla puolella kasvaa lehtomaisen kankaan (OMT) varttunutta kuusikkoa, jossa on seassa tuoreen lehdon (OMaT) laikkuja. Kasvillisuus on kuten tienpohjan alkupäässä, mutta mustikan osuus on suuri. Tienpohjan vasemmalla puolella jatkuu tuoreen lehdon varttunut kuusikko, jossa kasvillisuus on kuten tienpohjan alkupäässä. Kuva 4-3 Tienpohjan ja sen ympäristön rehevää kasvillisuutta. Noin 200 metriä ennen tienpohjan haarautumista tuore lehto vaihettuu lehtomaisen kankaan kautta tuoreeksi kankaaksi. Tienpohjan oikealla puolella lehtomainen kangas vaihettuu tuoreeksi kankaaksi. Vaihettumisen myötä mustikan osuus kasvaa ja lehtolajit häviävät. Tuoreen kankaan varttuneessa kuusikossa ja sitä seuraavassa kuusen, männyn ja rauduskoivun muodostamassa nuoressa kasvatusmetsikössä kasvaa mustikkaa, puolukkaa, metsäkastikkaa, rätvänää, sananjalkaa, oravanmarjaa, metsätähteä, kevätpiippoa, korpi-imarretta, lillukkaa ja kultapiiskua. Pienissä soistumissa kasvaa lisäksi maariankämmekkää ja suo-orvokkia.

8 5 Lakialueelle sijoittuvan tuulivoimalaitoksen tie Lakialueen tuulivoimalan tienpohja sijaitsee nuorta puustoa kasvavalla kuivahkolla kankaalla (VT), jossa on paikoitellen paljaita kallioalueita. Tiepohjalla kasvaa harvassa varttuneita mäntyjä ja alikasvoksena hies- ja rauduskoivua sekä haapaa ja pihlajaa. Alueella kasvaa myös katajaa. Kenttäkerroksen kasvillisuus koostuu kanervasta, puolukasta, mustikasta, metsälauhasta sekä paikoitellen kangasmaitikasta. Pohjakerroksessa vallitsevat poronjäkälät ja seinäsammal sekä paikoin kangaskynsisammal ja isohirvenjäkälä. Tiepohja päättyy varttuneeseen kuusikkoon, jossa luontotyyppi vaihettuu tuoreen kankaan kautta lehtomaiseksi kankaaksi. Kenttäkerroksen valtalajeja ovat oravanmarja, käenkaali ja mustikka. Kuva 4-4 Lakialueen tuulivoimalan tienpohjaa. Purnuvuoren pohjoispuolen tuulivoimalaitoksen tie Purnuvuoren lakialueen vieressä tiepohja jatkuu nuorina kuivahkon kankaan (VT) mäntyä ja koivuja kasvavina kasvatusmetsiköinä. Lakialueen juurella kasvaa lahopuuta sisältävä koivuvaltainen metsikkö. Kasvillisuus koostuu mm. kangasmaitikasta, puolukasta, mustikasta, metsälauhasta, kanervasta, rätvänästä ja sananjalasta. Noin 150 metrin etäisyydellä mänty- ja koivumetsiköt vaihettuvat nuoriin tuoreen kankaan, paikoin tiheisiinkin kuusimetsiköihin. Valtalajit ovat mustikka, sananjalka, metsämaitikka, rätvänä, puolukka, oravanmarja, metsäkastikka ja kangasmaitikka. Pienissä soistumissa kasvaa lisäksi hieman suo-orvokkia, korpikastikkaa ja jouhivihvilää. Pohjakerroksen lajistoon kuuluvat seinäsammal, metsäkerrossammal sekä korpikarhunsammal. Soistumissa kasvaa lähinnä korpirahkasammalta. Noin 150 metrin etäisyydellä tien oikealla puolella sijaitsee pienialainen vähäpuustoinen suo, jonka kasvillisuus koostuu lähinnä harmaa- ja jokapaikansarasta, suopursusta, puolukasta, mustikasta ja korpirahkasammalesta. Mättäillä kasvaa hieskoivua ja mäntyä. Kuva 4-5 Suunnittelualueen pohjoispuolen tuulivoimalan tienpohjaa.

9 6 Kuva 4-6 Vasemmalla lahopuuta sisältävä koivikko lakialueen juurella tiepohjan vasemmalla puolella. Oikealla kuvassa pieni suo tienpohjan lähellä. Tuulivoimaloiden paikat Suunnittelualueen eteläpuolen tuulivoimalan paikka Alueella kasvaa tuoreen lehdon (OMaT) varttunutta hakkuin hoidettua kuusikkoa. Pensaskerroksessa kasvaa punaherukkaa, vadelmaa, tuomea sekä pientä pihlajaa. Kenttäkerroksen kasvillisuus koostuu hiirenportaasta, metsätähdestä, oravanmarjasta, käenkaalista, metsäalvejuuresta, isoalvejuuresta, puna-ailakista, nokkosesta, sudenmarjasta, metsäkastikasta, karhunputkesta, ahomansikasta, lillukasta, korpi-imarteesta, metsäimarteesta, särmäkuismasta, korpiorvokista ja metsäorvokista. Lisäksi kasvaa hieman syyläjuurta, mustikkaa ja harakankelloa. Pohjakerros on lähes paljas. Kuva 4-7 Tuore lehto suunnitellun tuulivoimalaitoksen paikalla. Purnuvuoren lakialueen tuulivoimalan paikka Alueen pohjoisosat vaihtelevat kuivahkon (VT) ja kuivan kankaan (CT) välillä, mutta vaihettuvat alueen eteläosaa kohti tuoreeksi kankaaksi (MT). Alueella kasvaa harvassa varttuneita mäntyjä sekä lisäksi nuorta puustoa, johon kuuluvat hies- ja rauduskoivu, haapa sekä pihlaja. Varttunut kuusi yleistyy alueen eteläosissa. Katajaa kasvaa yleisesti aina kuusikon reunaan asti. Kasvillisuus koostuu sananjalasta, kanervasta, puolukasta, mustikasta, kielosta, kangas- ja metsämaitikasta, metsälauhasta ja metsäkastikasta. Pienissä soistumissa kasvaa lisäksi maariankämmekkää. Eteläosissa mustikan ja metsäkastikan osuus kasvaa ja lisäksi kasvaa mm. oravanmarjaa ja käenkaalia. Pohjakerroksessa kasvaa alueen pohjoisosissa yleisesti poronjäkäliä, mutta ne vähenevät etelään päin, missä pohjakerroksen valtalajeja ovat seinäsammal, metsäkerrossammal ja kynsisammalet.

10 7 Kuva 4-8 Lakialueen tuulivoimalan sananjalkametsikköä. Suunnittelualueen pohjoispuolen tuulivoimalan paikka Tuulivoimalan paikka sijaitsee tuoreen kankaan (MT) nuoressa kuusikossa. Pensaskerroksessa kasvaa pientä pihlajaa sekä aukkopaikoilla hieman vadelmaa. Alueen valtalajit ovat mustikka, metsäkastikka, puolukka, sananjalka ja oravanmarja. Lisäksi kasvaa kangasmaitikkaa, kevätpiippoa, metsälauhaa, nuokkutalvikkia, kieloa, lillukkaa ja hieman kanervaa. Pohjakerroksessa vallitsevat seinäsammal, metsäkerrossammal ja korpikarhunsammal. Kuva 4-9 Suunnittelualueen tuoreen kankaan nuorta kuusikkoa.

11 8 5. JOHTOPÄÄTÖKSET Suunnittelualueelta ei löytynyt liito-oravien jätöksiä, eikä alueella siten ole luonnonsuojelulain 49 :n tarkoittamia liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikkoja. Suunnittelualueella on kuitenkin muutamia metsiköitä, jotka puustorakenteensa perusteella ovat liito-oraville soveliaita elinympäristöjä. Nämä säilyvät hankkeen toteuttamisesta huolimatta nykyisenkaltaisina, sillä alueelle rakennettaviksi suunnitellut tuulivoimalaitokset ja huoltotiet eivät sijoitu näiden metsiköiden alueille. Alueen kasvillisuus koostuu yleisistä kangasmetsien lajeista, eikä hankealueella tavattu uhanalaisten kasvilajien tai luontotyyppien esiintymiä, eikä myöskään metsälain, vesilain tai luonnonsuojelulain tarkoittamia arvokkaita elinympäristöjä. Lahdessa 30. päivänä heinäkuuta 2012 RAMBOLL FINLAND OY Tarja Ojala FM, biologi Heli Lehvola FM, biologi

12 9 LÄHTEET Gumbölebergetin (Raasepori) tuulivoimahanke Ympäristöselvitys Ilmatar Raasepori Oy. Ramboll Filand Oy. Hanski I.K., Henttonen H., Liukko U-M., Meriluoto M & Mäkelä A. 2001: Liito-oravan (Pteromys volans) biologia ja suojelu Suomessa. Suomen Ympäristö s. Hanski I. 2006: Liito-oravan Pteromys volans Suomen kannan koon arviointi. Loppuraportti. Helsingin yliopisto. 35 s. Maa- ja metsätalousministeriö & Ympäristöministeriö 2004: Liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikkojen määrittäminen ja turvaaminen metsien käytössä. MMM Dnro 3713/430/2003, YM Dnro YM4/501/ s. Rassi P., Hyvärinen E., Juslén A. & Mannerkoski I (toim.) 2010: Suomen lajien uhanalaisuus Punainen kirja Ympäristöministeriö ja Suomen Ympäristökeskus. Helsinki. 685 s. Sierla L., Lammi, E., Mannila, J. & Nironen, M. 2004: Direktiivilajien huomioon ottaminen suunnittelussa. Ympäristöministeriö. Suomen ympäristö s. Suomen ympäristökeskus, Eliölajit-tietojärjestelmä. Rekisteripoiminta Söderman, T. 2003: Luontoselvitykset ja luontovaikutusten arviointi kaavoituksessa, YVA-menettelyssä ja Natura-arvioinnissa. Suomen Ympäristökeskus. Ympäristöopas s. Valtion ympäristöhallinnon verkkopalvelu ( Viitattu