Liito-oravaselvityksen päivitys Pajarilan kaavarungon tarkistukseen

Transkriptio

1 LIITE 5 Liito-oravaselvityksen päivitys Pajarilan kaavarungon tarkistukseen Kimmo Saarinen, Juha Jantunen

2 Liito-oravaselvityksen päivitys Pajarilan kaavarungon tarkistukseen Kimmo Saarinen, Juha Jantunen SISÄLLYS 1. JOHDANTO LIITO-ORAVAN EKOLOGIA JA SUOJELUNÄKÖKOHDAT Elinympäristö ja elintavat Elinkierto ja esiintyminen Ravinto ja jätökset Suojelu ja lainsäädäntö LIITO-ORAVA PAJARILAN KAAVARUNGON ALUEELLA v Tutkimusalue Maastohavainnot JOHTOPÄÄTÖKSET JA TOIMENPIDE-EHDOTUKSET KIRJALLISUUS... 8 Etelä-Karjalan Allergia- ja Ympäristöinstituutti Joutseno huhtikuu 2008 Lääkäritie 15 ISSN Tiuruniemi ISBN all.env@inst.inet.fi 1

3 1. Johdanto Lappeenrannan kaupungin teknisen toimen kaavoitus tilasi maaliskuussa 2008 Etelä-Karjalan Allergia- ja Ympäristöinstituutilta liito-oravaselvityksen, jonka kohteena oli Pajarilan kaavarungon tarkistukseen liittyvä noin 350 hehtaarin alue (kuva 1). Valtatie 6:n eteläpuolella sijaitseva alue rajautuu lännessä Pajarilan voimajohtolinjaan, idässä Saimaan kanavaan ja etelässä Mustolan satamaan sekä sinne johtavaan teollisuusraiteeseen. Työn yhteydessä selvitettiin alueella aikaisemmin tehtyjen liito-oravahavaintojen nykytila sekä kartoitettiin muut lajille sopivat ja tärkeät elinympäristöt. Samalla voitiin täydentää aikaisempaa luontoselvitystä, joka kokosi keskeiset tiedot kartoitusalueen läpi ulottuvan Pajarilanväylän luonnonympäristöstä ja -maisemasta sekä näiden pohjalta laaditut suositukset maankäytölle (Vuorinen 2004). Luontokohteiden tietoja hyödynnettiin aikaisemman Pajarilanväylän liito-oravaselvityksen suunnittelussa ja toteutuksessa (Saarinen ym. 2005). Näiden lisäksi tässä työssä käytettiin hyväksi kesällä 2005 tehtyä selvitystä, jossa osoitettiin liitooravalle tärkeät kulkuyhteydet kaavoituksen kohteena olevan alueen läpi (Kautto & Ojala 2005). Liito-oravakartoituksen päivityksen ovat tehneet dosentti Kimmo Saarinen ja FT Juha Jantunen Etelä-Karjalan Allergia- ja Ympäristöinstituutista. Kuva 1. Liito-oravaselvityksen kohdealue valtatie kuuden eteläpuolella sekä alueelle suunnitellut kaavaratkaisut. 2

4 2. Liito-oravan ekologia ja suojelunäkökohdat Tekstin pohjana käytetyt lähdeteokset ja muut viitteet on koottu selvityksen loppuun Elinympäristö ja elintavat Liito-orava (Pteromys volans) suosii varttuneita kuusivaltaisia sekametsiä, mutta menestyy myös pellonreunojen haavikoissa ja kulttuuriympäristöissä, kuten vanhoissa puistoissa. Yleensä reviirit sijoittuvat rinnemetsiin ja metsänpainanteisiin. Elinpiirin kuuset antavat suojaa ja tarjoavat pesäpaikkoja, haavat, lepät ja koivut puolestaan pesäkoloja ja ravintoa. Liitooravan pesä sijaitsee useimmiten tikkojen suuriin haapoihin hakkaamissa koloissa. Pesä voi olla myös muissa puulajeissa sijaitsevissa koloissa, oravan risupesässä, linnunpöntössä tai rakennuksissa. Lisääntymiseen käytetyn pesäpaikan ohella liito-oravalla on yleensä käytössä useita vaihtuvia pesiä lepoon ja ravinnon varastointiin. Naaraalla on käytössä keskimäärin viisi (2-10) ja koiraalla kahdeksan (4-14) pesää. Häirintätilanteessa liito-orava saattaa siirtää poikaset turvaan toiseen pesään. Liito-oravametsikkö voi olla ajoittain asumaton. Pesä- ja ruokailualueiden välisessä liikkumisessa liito-orava suosii kuusimetsälaikkuja. Näiden puutteessa muutkin pesä- ja ruokailualueita yhdistävät puustoiset kaistaleet kelpaavat. Keskimääräisen yönaikaisen ravinnonhankintamatkan etäisyys pesältä on ollut koirailla 292 metriä (maksimi 2 km) ja naarailla 111 metriä (maksimi 900 m). Etu- ja takaraajat yhdistävän liitopoimun avulla se liitää puusta toiseen, jopa 70 metriä. Liito-oravat eivät mielellään ylitä liitomatkaa laajempia avoimia alueita Elinkierto ja esiintyminen Naaraat ovat koiraita reviiriuskollisempia ja niiden elinpiiri (keskiarvo 8 ha) on koiraita (keskiarvo 60 ha) suppeampi. Molempien sukupuolten toiminta keskittyy pienelle ydinalueelle (noin 10 % reviirin alasta), joka koostuu useimmiten leppä- ja haapakeskittymistä. Aikuiset koiraat käyttävät useita metsälaikkuja, kun taas aikuisille naaraille riittää yleensä yksi metsälaikku. Molemmilla sukupuolilla liikkuvuus on sidoksissa metsälaikun kokoon: mitä pienempi laikku, sitä todennäköisemmin käytössä on useampi metsälaikku. Kulkuyhteyspuiden puuttuminen ei välttämättä estä lajin liikkumista, mutta lisää todennäköisyyttä joutua saalistuksen uhriksi. Liito-oravan käyttämien puustoisten käytävien pituus on vaihdellut m ja leveys 5-40 m. Reviirijärjestelmä pakottaa syksyllä erityisesti nuoret naaraat omien elinpiirien hakuun. Syksyisten elinpiirin etsintämatkojen etäisyys syntymäpaikasta voi vaihdella sadoista metreistä jopa yhdeksään kilometriin. Liito-oravan kiima-aika on maalis-toukokuussa. Olosuhteista riippuen naaras tuottaa lisääntymiskauden aikana 1-2 poikuetta, joista ensimmäinen syntyy huhti-toukokuussa ja toinen kesä-heinäkuussa. Poikueessa on 1-5 jälkeläistä, jotka viettävät syntymäpesässä ensimmäiset 1,5-2,5 kuukautta. Nuorten yksilöiden asettuminen uudelle alueelle ajoittuu pääosin elo-syyskuuhun. Talvella liito-oravat viettävät suuren osan vuorokaudesta pesässä. Yksilöiden elinikä on 3-8 vuotta Ravinto ja jätökset Talvella liito-oravan pääravintoa ovat lepän ja koivun norkot ja silmut. Kevään edistyessä havupuiden silmut ja kukinnot täydentävät ruokavaliota. Kesällä ravinto koostuu pääasiassa lehtipuiden lehdistä, erityisesti haapa on suosittu kohde. Syksyllä ruokavalioon kuuluvat myös 3

5 marjat, hedelmät, sienet ja siemenet. Joskus ravintoa täydentävät linnunmunat ja -poikaset sekä hyönteiset. Talven varalle kerättyjä lepän ja koivun norkkoja voi löytää muun muassa puunkoloista, puiden oksilta ja linnunpöntöistä. Liito-orava on lähes poikkeuksetta hämärä- ja yöaktiivinen, joten niitä näkee harvoin. Useimmiten liito-oravan läsnäolo paljastuu ulostepapanoista. Niiden hajoamisnopeus vaihtelee yhdestä kolmeen vuoteen. Riisinjyvän kokoiset papanat löytyvät usein pesä- tai ruokailupuun tyveltä (suuret kuuset ja haavat). Papanoita voi löytyä myös puiden oksilta, kalliojyrkänteiltä, linnunpönttöjen katolta tai rakennusten ullakoilta. Vuodenajasta ja ravinnon koostumuksesta riippuen papanoiden väri vaihtelee vaaleankeltaisesta tummanruskeaan tai mustaan. Norkkojen siitepöly värjää talvisen ja keväisen ulosteen usein kellertäväksi. Vastaavasti kesän lehtiravinnon käyttö tulee näkyviin tummina papanoina. Papanoiden ohella ruokailupuiden alta voi löytyä osittain syötyjä lehtiä Suojelu ja lainsäädäntö Suomen liito-oravakannan kooksi on arvioitu noin paria. Tuoreimmassa kansallisessa uhanalaisuustarkastelussa laji on luokiteltu vaarantuneeksi (VU), sillä kannan on arvioitu laskeneen yli 20 % viimeisen kymmenen vuoden aikana. Liito-oravaa uhkaavat erityisesti sopivien pesimäympäristöjen häviäminen metsien ikärakenteen ja puulajisuhteiden muuttumisen seurauksena, hakkuista johtuva metsikkökoon pieneneminen ja elinympäristöjen pirstoutuminen sekä vanhojen haapojen ja muiden kolopuiden puute. Liito-orava on Euroopan Unionin luontotyyppien sekä luonnonvaraisten eläimistön ja kasviston suojelusta annetun direktiivin (92/43ETY; luontodirektiivi) liitteissä (II ja IV) mainittu erityistä suojelua tarvitseva nisäkäslaji. Luontodirektiivin 12 artikla (kohta 1) edellyttää jäsenvaltioita toteuttamaan tarpeelliset toimenpiteet direktiivin liitteessä IV (a) olevia eläinlajeja koskevan tiukan suojelujärjestelmän käyttöönottamiseksi ja kiellettävä näiden lajien tahallinen pyydystäminen, tappaminen, tahallinen häiritseminen erityisesti niiden lisääntymis-, jälkeläistenhoito-, talvehtimis- ja muuttoaikana sekä kiellettävä näiden lajien lisääntymis- ja levähdyspaikkojen heikentäminen ja hävittäminen. Liito-orava on luonnonsuojelulain (LSL) 38 :n mukaan rauhoitettu. LSL (39 ) kieltää rauhoitettujen eläinlajeihin kuuluvien yksilöiden tahallinen tappaminen, pesien, munien ja yksilöiden ottaminen haltuun, siirtäminen tai muu tahallinen vahingoittaminen sekä tahallinen häiritseminen erityisesti eläinten lisääntymisaikana tai muutoin niiden elämänkierron kannalta tärkeillä paikoilla. LSL:n 49 :n mukaan luontodirektiivin liitteessä IV (a) tarkoitettujen eläinlajeihin kuuluvien yksilöiden lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on kielletty ( /553). Ministeriöiden ohjeessa (MMM, YM 2004) lisääntymispaikalla tarkoitetaan paikkaa, jossa liito-orava saa poikasia. Lisääntymis- ja levähdyspaikka käsittää pesäpuut ja paikalla olevat muut edellä mainittuihin tarkoituksiin käyttämät puut sekä muut niiden välittömässä läheisyydessä olevat suojaa ja ravintoa tarjoavat puut. Lisääntymis- ja levähdyspaikan hävittäminen tarkoittaa pesintään ja oleskeluun käytettävien puiden kaatamista. Hävittämiseen rinnastuu myös kaikkien kulkuyhteyksien tuhoaminen lisääntymis- ja levähdyspaikkaan. Lisääntymisja levähdyspaikan heikentäminen tarkoittaa toimenpiteen tekemistä, joka olennaisesti vaikeuttaa liito-oravan elämisen ja suojautumisen mahdollisuuksia kyseisellä paikalla, esimerkiksi kulkuyhteyksien katkaiseminen ruokailupuihin. 4

6 3. Liito-orava Pajarilan kaavarungon alueella v Tutkimusalue Selvityksen kohteena olevalla alueella (n. 350 ha) on mittaa itä-länsisuunnassa noin 2,5 kilometriä. Lännessä valtatien ja teollisuusraiteen väli on noin 1,3 kilometriä, idässä Nuijamaantien ja Saimaan kanavan välissä puolestaan noin kaksi kilometriä ulottuen Mustolan satamaan asti. Rajauksen sisällä metsäistä elinympäristöä on noin puolet. Alueen metsät ovat kuitenkin peltojen, teiden ja haja-asutuksen myötä pirstoutuneet melko pienialaisiksi saarekkeiksi, jotka lisäksi ovat olleet voimakkaassa metsätalouskäytössä. Ylispuusto on monin paikoin poistettu kokonaan, jonka seurauksena laajoilla alueilla kasvaa nuorta lehtipuutaimikkoa. Käsitellyillä alueilla ympäristö on vaikeakulkuista ja maisemakuva usein epämääräinen. Uusia metsänhakkuita on tehty runsaasti edellisen vuonna 2005 tehdyn liito-oravakartoituksen jälkeen Maastohavainnot Kartoitukset tehtiin Liito-oravien etsintä keskittyi vuoden 2005 havaintopaikoille sekä muihin iäkkäämpää puustoa kasvaviin metsäkohteisiin. Näitä oli erityisesti Nuijamaantien liittymän lounaispuolella sekä Kettukallion että Mustolan nk. Mustolanmäen ympäristössä. Maastokäyntien aikana liito-oravalle soveltuvat alueet tutkittiin mahdollisimman tarkasti. Papanoiden löytämiseksi suurimpien haapojen, koivujen ja kuusten sekä kolo- ja lahopuiden tyvet tarkastettiin. Lisäksi kuusten latvustoissa sijaitsevat ja liito-oravien mahdollisesti käyttämät oravan pesät sekä tikankolot olivat seurannan kohteena. Liito-oravasta ei tehty suoria havaintoja, mutta lajin ulostepapanoita havaittiin kolmelta erilliseltä alueelta (kuva 2). Kaikki tutkitut metsäsaarekkeet on kuvattu seuraavassa lyhyesti (liito-oravakohteet lihavoituna). Papanapuiden GPS-koordinaatit on koottu taulukkoon 1. Kohde 1 (havaintopisteitä 6) Suurten kuusten tyveltä löytyi runsaasti liito-oravan papanoita, kuitenkin selvästi vähemmän kuin vuonna Esimerkiksi haavankäävän lahottama todennäköinen pesäpuu ei nyt ollut asuttu. Parhaimmillaan yhden puun alta laskettiin muutamia kymmeniä papanoita. Kaikkiaan havaintopuita oli kymmenkunta. Löydetyt papanat olivat melko tuoreita. Harvapuustoinen iäkäs sekametsä, joka jatkuu kapeana vyönä valtatien eteläpuolta länteen sekä pensaikkoalueen reunaa mukaillen etelään, täyttää hyvin liito-oravan vaatimukset. Metsänreunassa on runsaasti isoja haapoja ja nuoria harmaaleppiä. Sen sijaan mäen päällä asutuksen lähellä sijaitseva avara kuusimetsä ei liene kovin tärkeä liito-oravan elinympäristö. Alueen kaakkoiskulmaus, ts. voimalinjan itäpuolinen alue, on nuorta lehtipuuvaltaista pensaikkoa, joka sinänsä ei ole liito-oravalle tärkeä, mutta tarjoaa kenties ravintoa. Kohde 2 Avara ja puulajisuhteiltaan yksipuolinen harvennettu kuusikko ei liene kovin merkittävä liitooravalle. Alueella kasvaa joitakin isoja haapoja, mutta nämä on järjestelmällisesti kaulattu, joten liito-oravan kannalta elinympäristön laatu heikkenee entisestään. Kohde 3 Alue on pääasiassa nuorta lehtipuutaimikkoa, mutta länsipuolen pellonreunassa kasvaa harvakseltaan järeitä haapoja ja vanhempaa kuusimetsää. Metsikön pienen koon ja eristyneisyyden takia alueella tuskin on merkitystä liito-oravan liikkumisen kannalta tai levähdysalueena. 5

7 Kohde 4 (havaintopisteitä 2) Liito-oravan papanoita havaittiin kahdella alueella, joista yksittäinen löytö Savelantien päästä vanhan kuusikon ja voimakkaasti harvennetun metsikön reunavyöhykkeen tuntumasta oli lähellä vuoden 2005 havaintopaikkaa. Osa aikaisemmista havaintopuista (haavat) oli kuitenkin kaadettu läheisen Kettukallion avohakkuun yhteydessä. Pajarilantien ja Tarviketien risteyksen tuntumasta ei enää havaittu merkkejä liito-oravista. Mäen päällä olevaa kuusivaltaista metsää on harvennettu voimakkaasti eikä se nykyisellään vastaa kovin hyvin liito-oravan vaatimuksia. Sen sijaan Kettukallion lounaispuolelta löytyi uusi havaintopaikka. Hakkuilta säästetyn puuvyöhykkeen keskeltä löytyi vanhan koivun juurelta satamäärin tuoreita papanoita. Kettukallion eteläpuoleiset alueet aina teollisuusraiteeseen asti ovat voimakkaiden hakkuiden jäljiltä lähinnä nuorta lehtipuutaimikkoa. Kohde 5 Luukkaanpeltojen pohjoispuolella sijaitseva metsäsaareke sisältää vain muutamia kookkaita ylispuita ja on tuskin merkityksellinen kohde liito-oraville. Kohde 6 Mustolan lehdon alueella on tehty vastikään laajoja avohakkuita ja myös säästyneitä metsiä on harvennettu. Läntisen kanavatien ja Saimaan kanavan välissä kasvaa joitakin järeitä kuusia ja harmaaleppiä, mutta vanhalle pellonpohjalle syntyneestä metsiköstä ei löydetty merkkejä liito-oravista. Nykyisellään alueen merkitys liito-oravan levähdys- tai elinpiirinä lienee vähäinen. Kohde 7 (havaintopisteitä 3) Mustolanmäen koillispuolen rinteeltä ja sen alta löytyi liito-oravan papanakasoja kolmen järeän kuusen alta. Alueen metsiä on kuitenkin harvennettu voimakkaasti, joten sopivaa elinympäristöä liito-oravalle on varsin niukasti erityisesti rinteillä ja niiden alapuolella, myös Nuijamaantien puolella. Taulukko 1. Liito-oravan papanalöydöt Pajarilan kaavarungon alueelta huhtikuussa Kohde 1 (pisteet 1-6), kohde 4 (pisteet 7-8), kohde 7 (pisteet 9-11). piste E-koordinaatti N-koordinaatti lukumäärä sijainti n. 10 kuusi kuusi kuusi kuusi kuusi haapa kuusi n. 200 koivu n. 10 kuusi n. 10 kuusi n. 10 kuusi 6

8 Kuva 2. Liito-oravahavainnot vuonna Punaiset tähdet osoittavat kuusia, haapoja tai koivuja, joiden juurelta havaittiin liito-oravan ulostepapanoita. Avoimilla tähdillä on merkitty havainnot liito-oravista vuonna Liito-oravalle sopivan näköiset metsiköt on esitetty vihreällä pohjavärillä. Sinisellä rajatut metsikköalueet (kohteet 1-7) on kuvattu tarkemmin tekstissä. 4. Johtopäätökset ja toimenpide-ehdotukset Pajarilan kaavarungon alueelta löytyi merkkejä liito-oravan pysyvästä läsnäolosta. Liitooravan asuttamaksi on tulkittu metsä, josta on löytynyt tuoreita ulostepapanoita. Kartoituksen aikana papanoita löytyi kolmelta eri alueelta, joista yhdellä (kohde 1) oli todennäköinen reviirin ydinalue kartoitushetkellä. Samalta paikalta löytyi liito-oravan reviiri myös vuonna Näiden havaintojen perusteella kohteen 1 vihreällä alueella (kuva 2), joka kattaa papanahavainnot vuosina 2005 ja 2008, ei metsänraivaus- tai muilla toimenpiteillä tulisi muuttaa puuston rakennetta ja samalla heikentää liito-oravan elinmahdollisuuksia. Erityisen tärkeää olisi säilyttää metsän itäreunalla kasvavat suuret haavat ja mahdollisuuksien mukaan myös nuorempaa harmaalepikkoa, joka tarjoaa liito-oraville ravintoa. Kaavaluonnoksessa (kuva 1) esitettyä tielinjausta olisi syytä siirtää etelään liito-oravareviirin kohdalla. Papanoiden lukumäärä ja laatu osoittavat, että myös Mustolanmäen aluetta (kohde 7) liitooravat ovat käyttäneet ainakin ruokailu- ja/ tai läpikulkuun (levähdyspaikka). Alueelta ei tulisi kaataa yhtään järeää kuusta tai muuta vanhempaa puustoa, sillä metsikkö on jo nykyisellään pieni ja pirstoutunut. Kaavaluonnoksessa (kuva 1) liito-oravalle soveliaimman näköiset alueet on osoitettu lähivirkistysalueeksi. 7

9 Kettukallion pohjoispuoliset alueet (kohde 4) on jo laajalti avohakattu, mutta säästynyt kuusivaltainen metsä Savelantien päässä liittyy puustoyhteyden ansiosta hyvin uuteen löytöön aivan rajausalueen länsireunalla. Suuri määrä liito-oravan papanoita kolopuun tyvellä on tulkittu merkiksi puussa olevasta pesästä. Tämä ehto täyttyy Kettukallion länsipuolen vanhaan koivuun, jonka lähiympäristön puilta ei kuitenkaan löytynyt papanoita. On siis mahdollista, että liito-oravalle merkittäviä puita on kaadettu edellisen talven aikana hakkukuiden yhteydessä. Havainnon perusteella on vaikea arvioida, auttaako puustoinen kulkuyhteys teollisuusraiteelta pohjoiseen liito-oravan liikkumista. Joka tapauksessa hakkuilta säästyneistä metsistä ei pitäisi poistaa enää järeää puustoa. Kaavaluonnoksessa (kuva 1) Kettukallion ympäristöön on kuitenkin suunniteltu useita teitä, jotka puustoista käytävää katkoessaan heikentävät merkittävästi liito-oravan elinmahdollisuuksia alueella. Muut kartoituksen yhteydessä tutkitut metsäsaarekkeet ovat pääsääntöisesti nuoria ja siinä määrin käsiteltyjä talousmetsiä, ettei niillä ole suurta merkitystä liito-oravan läpikulku- tai levähdysalueina. 5. Kirjallisuus Hanski IK. 1998: Home ranges and habitat use in the declining flying squirrel Pteromys volans in managed forests. Wildl Biol 4: Hanski IK, Henttonen H, Liukko UM, Meriluoto M, Mäkelä A. 2001: Liito-oravan (Pteromys volans) biologia ja suojelu Suomessa. Suomen ympäristö 459, Luonto ja luonnonvarat. Ympäristöministeriö. 130 s. Hanski,IK, Stevens PC, Ihalempiä P, Selonen V. 2000: Home-range size, movements, and nest-site use in the Siberian flying squirrel, Pteromys volans. J Mammal 81(3): Lahti S. (toim.) 1997: Suomen ja Pohjolan nisäkkäät. WSOY, Porvoo. Luonnonsuojelulaki /1096. Kaakkois-Suomen metsäkeskus 2004: Liito-oravan elinympäristöjen turvaaminen, suositus s. Kautto M, Ojala T. 2005: Lappeenrannan kaupunki. Valtatie 6 parantaminen välillä Mattila-Muukko. Kanavamuseon alue ja Mustolan lehto sekä liito-oravan kulkuyhteyksien turvaaminen. Insinööritoimisto Paavo Ristola Oy, Hollola. 6 s. Koivisto I. (toim.) 1991: Suomen eläimet - nisäkkäät. Weilin+Göös, Espoo. MMM ja YM 2004: Liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikkojen määrittäminen ja turvaaminen metsien käytössä, ohje s. Metsätalouden kehittämiskeskus Tapio 2004: Liito-orava ja metsänkäsittely. 8 s. Neuvoston direktiivi 92/43/ETY: luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta (luontodirektiivi). Rassi P, Alanen A, Kanerva T, Mannerkoski I. (toim.) 2001: Suomen lajien uhanalaisuus Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus, Helsinki. Reunanen P. 2001: Landscape responses of Siberian flying squirrel (Pteromys volans) in northern Finland: The effect of scale on habitat patterns and species incidence. Department of Biology, University of Oulu. Väitöskirjatyö. 45 s. Saarinen K, Jantunen J, Valtonen A, Consiglio M. 2005: Pajarilan kaavarunkoalueeseen kuuluvan Pajarilanväylän liito-oravaselvitys. Etelä-Karjalan Allergia- ja Ympäristöinstituutti, Joutseno. 11 s. 8

10 Selonen V. 2002: Spacing behaviour of the Siberian flying squirrel - effects of landscape structure. Department of Ecology and Systematics, Division of Population Biology, University of Helsinki. Väitöstyö. 23 s. Selonen V, Hanski IK. 2003: Movements of the flying squirrel Pteromys volans in corridors and matrix habitat. Ecography 26: Selonen V, Hanski IK. 2004: Young flying squirrels (Pteromys volans) dispersing in fragmented forests. Behav Ecol 15: Selonen V, Hanski K, Stevens PC. 2001: Space use in the Siberian flying squirrel, Pteromys volans, in fragmented forests. Ecography 24: Siivonen L, Sulkava S. 1999: Pohjolan nisäkkäät. Otavan Kirjapaino Oy, Keuruu. Sulkava P, Sulkava R. 1993: Liito-oravan ravinnosta ja ruokailutavoista KeskiSuomessa. Luonnon Tutkija 3: Työryhmämuistio, MMM 2002:21. Liito-oravatyöryhmän 2002 raportti, Helsinki. 19 s. Vuorinen K. 2004: Luontoselvitys. Lappeenrannan kaupunki, Pajarilan kaavarunko. Maa ja Vesi Oy, Turku. 23 s. 9