Tärkein syy vähenemiseen on sopivien varttuneiden kuusisekametsien hakkuut ja sitä kautta sopivan metsän pinta-alan pieneneminen.

Transkriptio

1 Etelä-Karjalan luonnonsuojelupiirin muistutus koskien Ely -keskuksen raporttia maastokäynnistä liito-oravan lisääntymis-ja levähdyspaikan sijainnin ja sallitun metsänkäsitttelyn määrittämiseksi Tila: Lappeenrannan Hartikkalassa, Nuijamaa, RN:o 2:11 Liito-orava on luokiteltu Suomen eliölajiston viimeisimmässä uhanalaisluokituksessa vaarantuneeksi lajiksi (Rassi ym. 2001). Liito-oravan luokitus ei perustunut kannan kokoon, vaan kannan lähes 30 % taantumiseen. EU:n luontodirektiivin mukaan se kuuluu lajeihin (Liite IV a), joiden suojelutaso tulee säilyä suotuisana (Anon. 1992). Suomen luonnonsuojelulain (1096/1996) 49 :n mukaan luontodirektiivin liitteessä IV (a) tarkoitettuihin eläinlajeihin kuuluvien yksilöiden lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on kielletty. Tärkein syy vähenemiseen on sopivien varttuneiden kuusisekametsien hakkuut ja sitä kautta sopivan metsän pinta-alan pieneneminen. 1. Alue on ollut pitkään liito-oravan pesimä-, ruokailu ja levähdysaluetta. Alueelta on vuosien varrella tehty lukuisia (Vuorinen 2004, Saarinen ym. 2005, Saarinen & Jantunen 2008, Pöyry Environment 2009, Jantunen & Saarinen 2013) liito-oravaselvityksiä, jotka kaikki kiistattomasti osoittavat alueen olevan liito-oravan pesimis-, ruokailu- ja levähdysaluetta. Myös luonnonsuojelupiirin tekemä tarkistuskäynti 6.4 osoitti alueen olevan edelleen liito-oravan pesimä-, ruokailu- ja levähdysaluetta. 2. Kulkuyhteyksien säilyttäminen On muistettava, että uroksen reviiri on huomattavasti laajempi kuin naaraan reviiri, eli uroksen reviiri on h, ja jopa yli 100ha ja vastaavasti naaraan reviiri on n. 8ha luokkaa. On tärkeätä, että kulku yhteydet eri reviireiden välillä säilyvät. Aiemmin suoritetut avohakkuut ovat voimistaneet reunavaikutusta ja harventaneet metsää reunoilta ja nyt suunnitellut avohakkuukuviot (97,1 ja 97,2) katkaisisivat kulkuyhteydet niin pohjoiseen kuin eteläänkin ja liito-oravat jäisivät eristyksiin muista reviireistä, jonka seurauksenalisääntyminen estyisi ja laji häviäisi alueelta muutaman vuoden sisällä. 3. Tässä Pajarilan tapauksessa asiantuntijat ovat selkeästi sitä mieltä, että alueen metsän pirstoutuneisuus on jo nyt niin suurta, että aiotut hakkuut katkaisisivat tärkeät yhteydet muille liito-oravalle tärkeille alueille. Maa- ja metsätalousministeriö ja ympäristöministeriö ovat laatimassaan liito-oravarajauksia koskevassa ohjeessa (MMM & YM 2004) antaneet joitain esimerkkejä rajausten toteuttamisesta, mutta todenneet samalla, että lisääntymis- ja levähdyspaikan rajojen määrittäminen on tehtävä tapauskohtaisesti. Rajausalueen ulkopuolisen ympäristön voi olettaa vaikuttavan huomattavasti pienialaisen lisääntymis- ja levähdyspaikan käyttökelpoisuuteen liito-oravalle.

2 Hartikkalan alue on pieni, laajemmat metsäyhteydet puuttuvat. Se vaatii erityisesti varovaisuusperiaatteen käyttöä. 4. Aiempi metsänkäsittely on pirstonut aluetta ja huolimatta liito-oravaselvityksistä ja tehdyistä rajauksista on metsänkäsittelyssä tuhottu heikennetty liito-oravan elinpiiriä. Metsänkäsittely Kettukallion ja Savelantien varressa ovat olleet liian voimallisia (avohakkuu), ja tuhonneet useita liito-oravan pesintä-, ruokailu- ja lepäilypuita (lakia on rikottu törkeästi, sillä liito-oravapuut ovat olleet hyvin tiedossa ennen hakkuita) sekä kaventaneet merkittävästi liito-oravan selviytymismahdollisuuksia alueella. Etelä-Karjalan Allergia- ja ympäristöinstituutti on tehnyt alueella liito-oravakartoituksia vuosina 2005, 2008 ja Näiden tuloksista piittaamatta liito-oravan lisääntymis- ja lepäilyalueilta on jo keskeisiä kohteita avohakattu. Liito-oravien lisääntymis- ja lepäämisalueiden hävittäminen on ympäristörikos. 5. Vaikka hakkuukuvioiden toimenpiteet suoritettaisiin, niin että alueelle jätettäisiin teidän esityksen mukaan kulku-urat säilyttäen ja jättöpuita jättäen, niin kyseiset kaistaleet kaatuisivat ensimmäisissä myrskyissä, koska alueen aiemmat avohakkuut ovat tehneet alueen niin avoimeksi, että tuulet pääsevät puhaltamaan avoimen alueen yli tehokkaasti. Kapeilla kuviolla olevat puut kaatuisivat varmasti ja näin menetettäisiin liito-oravan tarvitsemat liikkumiskäytävät. se johtaisi laissa mainitun hakkuun jälkeisen myrskylausekkeen toteutumiseen ja näin ollen lain rikkomiseen Luonnonsuojelulain tarkoittama liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikan hävittäminen tarkoittaa pesintään ja oleskeluun käytettävien puiden kaatamista. Hävittämiseen voidaan rinnastaa myös tilanne, jossa kaikki kulkuyhteydet lisääntymis- ja levähdyspaikkaan tuhotaan. Lisääntymis- ja levähdyspaikan heikentäminen tarkoittaa jonkin sellaisen toimenpiteen tekemistä, joka olennaisesti vaikeuttaa liito-oravan elämisen ja suojautumisen mahdollisuuksia kyseessä olevalla paikalla. Tällaista heikentämistä voi olla esimerkiksi, että uudistushakkuussa kulkuyhteydet ruokailupuihin katkaistaan. Vastaavanlainen tilanne voi syntyä, jos on todennäköistä, että hakkuun jälkeen myrsky kaataisi lisääntymisja levähdyspaikan puut, tai jos alueen kaikki liito-oravan ruokailupuut kaadetaan 6. Liito-oravan lisääntymispaikka on se alue, jolla naaras pystyy viettämään talven ja saamaan poikasia keväällä. Käsitteenä lisääntymispaikka eroaa merkittävästi käsitteistä pesäpuu tai pesäpaikka. Pesäpaikka on liito-oravan kulloinkin käyttämä pesäpuu, joka voi olla kolopuu tai puu jossa on risupesä Ei voida tarkastella yksittäistä puuta, vaan asiaan tulee tarkastella hieman laajemmin, eli mitä tarkoitetaan liito-oravan lisääntymispaikalla ja miten se laissa tulkitaan. Lisäksi juuri tietyn yksittäisen pesäpuun säilyminen yksilöiden käytössä ei ole populaation säilymisen kannalta yhtä olennaista, kuin sitä ympäröivän laajemman

3 elinpiirin säilyminen asuttuna tai lajille edelleen soveltuvana. Valtakunnallisen liitooravakannan koon arviointiin ja seurantaan kehitetyssä kartoitusmenetelmässä käytettiin keskimääräiseen naaraan elinpiirin kokoon perustuvia, 300 x 300 m eli 9 ha kokoisia tutkimusruutuja (Hanski 2006). Tämäkään mittakaava ei vielä ole riittävän suuri koiraiden keskimäärin noin 60 ha suuruisten elinpiirien sisällyttämiseen. Lisääntymis- ja levähdyspaikan voitaisiin tulkita tarkoittavan väljemmin lajin esiintymispaikkaa (esim. Tolvanen 1998, Liito-oravatyöryhmä 2002). Maa- ja metsätalousministeriön kokoon kutsuma liito-oravatyöryhmä on todennut, että lisääntymispaikan tulee olla sellainen, että liito-oravan lisääntyminen potentiaalisesti onnistuu tai ainakin se kokee paikan soveliaaksi lisääntymistoimien aloittamiselle (Liito-oravatyöryhmä 2002). Tämä edellyttäisi naaraan elinpiirin säilymistä kokonaisuutena tarkastellen elinkelpoisena, joskaan ei välttämättä muuttumattomana. Tämän tulkinnan mukaisen päätöksen ovat tehneet Hämeenlinnan hallinto-oikeus ja korkein hallinto-oikeus Forssan Konikallion liitooravametsän kohdalla todetessaan Hämeen ELY-keskuksen 0,8 ha suuruisen liitooravarajauksen liian suppeaksi (HHO /0455/2, KHO T 2840). Korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen seurauksena ELY keskus laajensi rajauksen 3,5 hehtaarin suuruiseksi (HAMELY/314/07.01/2010). Liito-oravayksilöllä on vuoden aikana käytössä useita pesäpaikkoja (Hanski ym. 2000b) EU-komission ympäristöasioiden pääosaston mukaan lisääntymis- tai levähdyspaikkojen heikentämis- ja hävittämiskiellon tarkoituksena on suojella lisääntymis- ja levähdyspaikkojen ekologista toiminnallisuutta (engl. ecological functionality). Kiellon tarkoitus on varmistaa, että lisääntymis- ja levähdyspaikat eivät tuhoudu tai vaurioidu ihmistoiminnan seurauksena, vaan voivat tarjota edelleen kaiken mitä kyseessä oleva eläinlaji tarvitsee voidakseen levätä ja lisääntyä onnistuneesti (Environment Directorate-General 2007). Käytännössä ELY-keskukset voivat noudattaa ns. varovaisuusperiaatetta sen suhteen, millä perusteilla paikan todetaan olevan lisääntymis- ja levähdyspaikka. Varovaisuusperiaatteen nojalla saatetaan tehdä rajaus myös tilapäisesti asumattomalle mutta lajille hyvin sopivalle paikalle ( Suomen ympäristö 33/2012). Liito-oravalle sopivalta lisääntymispaikalta vaaditaan myös, että se on yhteydessä muihin sopiviin lisääntymispaikkoihin latvusyhteyksien kautta, jotta paikka voidaan asuttaa uudelleen sen tyhjennyttyä. Jotta liito-oravakanta pysyisi vakaana, metsäalueella täytyy olla myös tyhjiä sopivan metsän laikkuja nuorille omaa elinpiiriä etsiville liito-oraville. Väliaikaisesti tyhjenevien, sopivan metsän laikkujen hakkuu vähentää tarjolla olevan metsän määrää. 7. Jotta alueen liito-oravien elinolosuhteet voitaisiin turvata, on aiemmin hakattujen alueiden puiden kasvettava riittävän korkeiksi (20m), jotta liito-orava selviytyisi alueella pitemmällä aikajänteellä. Eli nyt tulisi pidättäytyä kyseisten hakkuukuvioiden hakkuilta liki parikymmentä vuotta, jotta nuori puusto voisi varttua riittävästi turvaamaan liito-oravan selviytymisen.

4 Paras vaihtoehto on muodostaa alueesta suojelualue (METSO). Näin turvattaisiin alueen asukkaiden virkistysarvot, luonnon monimuotoisuusarvot ja näiden jatkuvuus. Voidaan sopia myös luonnonsuojelualueen perustamisesta alueelle tai alueen määräaikaisesta rauhoittamisesta. Jos korvauksesta ei ole mahdollista sopia, alueen omistaja voi panna korvaushakemuksen vireille asianomaiselle maanmittaustoimistolle tehtävällä hakemuksella. Jos korvaus tulee toimituksessa määrättäväksi, se voidaan lakiin nyt tehdyn muutoksen mukaan määrätä tietyin edellytyksin myös määräajaksi. Toimituskustannuksista vastaa pääsääntöisesti valtio (Lunastuslain 81 ). ESITYKSEMME ON, ETTÄ SUUNNITELTUJA HAKKUITA EI TULE TOTEUTTAA. Lappeenrannassa Juha Juuti Etelä-Karjalan luonnonsuojelupiirin puheenjohtaja Lähteet: Suomen ympäristö 33/2012, Liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikkarajausten vaikuttavuus lajin suojelukeinona Ilpo K. Hanski on tehnyt ministeriöiden toimeksiannosta kattavan selvityksen Suomen liito-oravakannasta

5 Maastokartta liito-oravahavainnoista

6 Ilmakuvakartta liito-oravahavainnoista