Hämeenlinnan Mykkäsen ja Tertin asemakaava-alueiden liitooravaselvitys

Transkriptio

1 Hämeenlinnan Mykkäsen ja Tertin asemakaava-alueiden liitooravaselvitys vuonna 2011 Espoo 2011

2 Hämeenlinnan Mykkäsen ja Tertin asemakaava alueiden liito oravaselvitys Sisällysluettelo Tiivistelmä 2 1. Johdanto 3 2. Menetelmät 3 3. Tulokset Tertti Mykkänen 9 4. Johtopäätökset ja toimenpidesuositukset 13 Liite 1. Valokuvia esiintymistä 15 Liite 2. Liito-oravan elintavat 20 Kannen kuva: Liito-oravan pesäkolo järeässä haavassa Kuralankallion esiintymässä. Valokuvat Faunatica Oy (valokuvat ovat autenttisia ja otettu luonnonmukaisissa olosuhteissa) Karttakuvat Faunatica Oy Pohjakartat Maanmittauslaitos, lupa nro 857/MML/10 Kirjoittajat: Marko Nieminen, Marko Schrader ja Aapo Ahola

3 Hämeenlinnan Mykkäsen ja Tertin asemakaava alueiden liito oravaselvitys Tiivistelmä Vuonna 2011 tehtiin liito-oravaselvitys Hämeenlinnan Mykkäsen ja Tertin asemakaava-alueilla. Työssä paikallistettiin liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikat sekä liikkumisreitit. Selvityksen tilasi Hämeenlinnan kaupunki ja toteutti Faunatica Oy. Ennen maastotyötä tehtiin ilmakuvatarkastelu, jossa valittiin kartoitettavat metsäkuviot. Maastossa etsittiin liito-oravan papanoita mahdollisten oleskelu- ja ruokailupuiden ja -puuryhmien alta. Papanalöydöt ja kolopuut paikannettiin GPS:llä. Kartoille rajattiin liito-oravalle soveliaat alueet, lajin käytössä olevat lisääntymis- ja levähdyspaikat sekä arvioitiin tärkeät kulkuyhteydet. Molemmilla selvitysalueilla on vain vähän liito-oravalle soveltuvaa varttunutta kuusivaltaista metsää. Tertin alueelta löytyi yksi liito-oravaesiintymä sekä neljä lajille soveliasta asumatonta kuviota. Mykkäsen alueelta löytyi yksi liito-oravaesiintymä sekä viisi lajille soveliasta asumatonta kuviota. Mykkäsen esiintymä jatkuu selvitysalueen ulkopuolelle. Liito-oravaesiintymät ja kulkuyhteydet niille tulee luonnonsuojelulain mukaisesti säästää. Suosittelemme, että myös harvalukuiset tyhjät mutta liito-oravalle soveltuvat kuviot tulisi mahdollisuuksien mukaan säästää, jotta suotuisa suojelutaso pystytään ylläpitämään. Nuoret yksilöt tarvitsevat oman tyhjän elinpiirin, joten kaikki lajille soveltuvat metsät ovat lajin toimeentulolle potentiaalisesti olennaisia. Mykkäsen Kettukallion alueella on kaksi liito-oravalle hyvin soveltuvaa kuviota, joista toisella on todennäköisesti aiemmin elänyt liito-orava. Uusi selvitys alueen tässä osassa on suositeltavaa ennen mahdollisia rakennustoimenpiteitä.

4 Hämeenlinnan Mykkäsen ja Tertin asemakaava alueiden liito oravaselvitys Johdanto Tässä raportissa esitellään tulokset vuoden 2011 Hämeenlinnan Mykkäsen ja Tertin asemakaavoitettavilla alueilla tehdyistä liito-oravaselvityksistä. Selvityksen päämääränä oli paikallistaa liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikat selvitysalueella ja sen välittömässä läheisyydessä sekä kartoittaa liikkumisreitit selvitysalueen sisällä ja sieltä lähiympäristöön. Liitoorava on luontodirektiivin liitteen IV(a) laji, joten sen lisääntymis- ja levähtämispaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on kiellettyä luonnonsuojelulain 49 :n perusteella. Liito-oravan elintavoista on tarkempi esittely liitteessä 2. Selvityksen tilasi Hämeenlinnan kaupunki ja toteutti Faunatica Oy. 2. Menetelmät Selvitykseen sisältyivät Mykkäsen n. 3,4 km 2 ja Tertin n. 5,1 km 2 alueet. Ennen maastokartoitusta suoritettiin selvitysalueiden ilmakuvatarkastelu, jossa analysoitiin tutkittavan alueen metsien rakennetta ja muodostettiin metsäkuviokartta. Kuvioiden rajat valittiin niin, että niiden sisältämät metsäalueet olivat rakenteeltaan mahdollisimman homogeenisia. Kartoitettaviksi valittiin metsäkuviot, joissa oli selvästi havaittavissa varttunutta yli 10 metristä puustoa (kuvat 1 & 2). Osa kuvioista kuuluu laajempiin metsäkokonaisuuksiin, toiset kuviot taas ovat pieniä asutusten, peltojen tai taimikoiden ympäröimiä metsälaikkuja. Ilmakuva-analyysin tulokset auttoivat kartoittajia maastotöissä. Maastokartoituksissa kuviokartan avulla kartoittaja näki, kuinka pitkälle sama metsätyyppi jatkuu. Näin hän pystyi tarkemmin suunnittelemaan kartoitusreittiä. Tarvittaessa tarkistettiin maastossa myös ilmakuvatarkastelun ulkopuolelle jääneet metsälaikut. Selvitysalue tarkistettiin maastokäynneillä 7., 11. ja Maastotyöt tekivät Tertin alueella Marko Schrader ja Mykkäsen alueella Aapo Ahola, Henna Makkonen, Marko Nieminen, Marko Schrader ja Pekka Sundell. Kartoitus ajoittui liito-oravan esiintymisselvitysten kannalta luotettavimpaan vuodenaikaan (ks. liite 2). Liito-oravan papanoita etsittiin mahdollisten oleskelu- ja ruokailupuiden ja -puuryhmien alta. Näitä ovat kaikki haavat, joiden läpimitta on yli 20 cm, sekä kuuset, joiden läpimitta on yli 30 cm. Haapojen ja kuusien lisäksi tarkistettiin myös isoimmat koivut. Puille, joiden alta löydettiin papanoita, määritettiin GPS-paikantimella koordinaatit (KKJ2) ja löytöpaikkojen sijainnit merkittiin kartalle. Koordinaattipisteiden tarkkuus on noin 3-6 m. Kun metsästä löydettiin liito-oravan jätöksiä, lähiympäristöstä etsittiin ruokailupuita ja mahdollisia pesäpuita. Löydettyjen papanoiden perusteella kartoille rajattiin liito-oravalle soveliaat alueet (eli todennäköiset reviirit tai reviirin osat) sekä lajin käytössä olevat lisääntymis- ja levähdyspaikat. Rajauksessa hyödynnettiin vanhoja kartoitustietoja. Kartoituksessa arvioitiin myös tärkeät kulkuyhteydet. Kartoille rajattiin myös alueet, jotka metsän rakenteen perusteella soveltuvat hyvin liito-oravan elinympäristöksi, mutta joista ei kartoituksen yhteydessä löytynyt merkkejä liitooravasta.

5 Hämeenlinnan Mykkäsen ja Tertin asemakaava alueiden liito oravaselvitys kartoitetut kuviot Kuva 1. Mykkäsen alueella kartoitetut kuviot.

6 Hämeenlinnan Mykkäsen ja Tertin asemakaava alueiden liito oravaselvitys kartoitetut kuviot Kuva 2. Tertin alueella kartoitetut kuviot.

7 Hämeenlinnan Mykkäsen ja Tertin asemakaava alueiden liito oravaselvitys Tulokset 3.1. Tertti Tertin alueen yleiskuvaus Selvitysalueella on vain vähän liito-oravalle soveltuvaa varttunutta kuusivaltaista metsää (kuva 4; esiintymän ja liito-oravalle soveltuvien kuvioiden alueilta on valokuvia liitteessä 1). Monet kuusikot ovat iältään vielä liian nuoria tai varttuneista metsiköistä ei löydy riittävästi haapoja ja muita lehtipuita pesä- ja ruokailupuiksi. Osa varttuneista laikuista on pinta-alaltaan liian pieniä muodostaakseen liito-oravalle soveltuvan elinympäristön. Menneenä talvena alueella on suoritettu laajoja hakkuita. Etenkin Hirsimäen asuinalueesta pohjoiseen on harvennettu ja avohakattu metsää. Metsää on harvennettu myös alueilla joissa liito-orava esiintyi aikaisemmin. Näiltä alueilta on poistettu runsaasti järeitä kuusia ja useita haapoja. Hakkuut ovat muuttaneet metsän rakennetta voimakkaasti ja tästä syystä on hyvin mahdollista, että alueet eivät kelpaa liito-oravan elinympäristöksi lähivuosina. Kuva 3. Kuralankallion liito-oravaesiintymä vuonna 2011.

8 Hämeenlinnan Mykkäsen ja Tertin asemakaava alueiden liito oravaselvitys Kuva 4. Tertin asemakaava-alueen liito-oravaesiintymä, lajille soveliaat metsiköt ja kulkuyhteydet.

9 Hämeenlinnan Mykkäsen ja Tertin asemakaava alueiden liito oravaselvitys Taulukko 1. Kuralankallion esiintymän papana- ja pesäpuuhavainnot. Havaintopiste Puulaji Läpimitta (cm) Papanamäärä KKJ2 X KKJ2 Y Pesäpuu 1 haapa ei Kolon korkeus 2 kuusi ei 3 kuusi ei 4 kuusi ei 5 kuusi ei 6 kuusi ei 7 kuusi 60 yli ei 8 haapa 45 yli ei 9 kuusi ei 10 kuusi ei 11 kuusi ei 12 kuusi ei 13 leppä ei 14 haapa kyllä haapa kyllä 3 Kuralankallion esiintymä Kuralankallion liito-oravaesiintymä sijaitsee Kuralankallion ja hautausmaan välisellä alueella (kuva 3). Alueella kasvaa osittain harva kuusikko, jossa on runsaasti haapaa sekapuuna. Alueelta löytyi liito-oravanpapanoita useiden puiden alta (taulukko 1). Kaksi haapaa toimii pesäpuina. Liitooravalle soveltuva alue on noin 5,3 ha kokoinen. Elinpiirin arvioinnissa on huomioitu myös aiemmat havainnot alueelta (Heli Jutilan toimittama kartta liito-oravahavainnoista Tertin alueella, ). Liito-oravalle soveltuvat asumattomat kuviot 1. Sammonmäki Sammonmäen soveltuva alue on noin hehtaarin kokoinen (kuva 4). Alueen länsiosassa kasvaa runsaasti järeätä haapaa. Kuvion itäosa on varttunut kuusivaltainen metsä, jossa sekapuuna kasvaa runsaasti varttunutta koivua. Alue on pinta-alaltaan pieni ja läheisyydessä on vain vähän muuta varttunutta kuusivaltaista metsää. Pieni pinta-ala saattaa vaikuttaa siihen, että alue on asumaton. 2. Hevonpiertämä Alue on 2,6 ha kokoinen varttunut, osin jo järeä kuusivaltainen kasvatusmetsä (kuva 4). Sekapuuna alueella esiintyy runsaasti haapaa. Kolopuita ei havaittu alueella, mutta muuten alue soveltuu hyvin liito-oravalle. Lähimetsät ovat enimmäkseen vielä vähän liian nuoria. 3. Myllyoja Alue on 3,9 ha kokoinen (kuva 4). Metsä on pääasiassa kuusivaltainen. Alueen puusto on osittain voimakkaasti harvennettua ja paikoittain on myös pieniä aukkoja, joissa kasvaa taimikkoa. Alueelta löytyy sekä haapoja että runsaasti koivuja. Alueelta on aikaisemmin havaittu liito-oravia ja on

10 Hämeenlinnan Mykkäsen ja Tertin asemakaava alueiden liito oravaselvitys todennäköistä, että alue on vain väliaikaisesti tyhjä. Kuralankallion esiintymälle on matkaa noin kilometri, joten on mahdollista, että siellä syntynyt liito-orava siirtyy tälle alueelle. 4. Tiirinkoski Alue on 3,8 ha kokoinen varttunut kuusivaltainen metsä (kuva 4). Länsikulmasta löytyy useita järeitä haapoja. Alueella on myös kolohaapoja. Kuvion muissa osissa on vain vähän sekapuustoa. Kuvio on nuorten metsien ja peltojen ympäröimä, ja tämä eristäytyneisyys saattaa selittää miksi alue on asumaton. Muuten alue kuitenkin soveltuu hyvin liito-oravan elinympäristöksi Mykkänen Mykkäsen alueen yleiskuvaus Selvitysalueella on vain vähän liito-oravalle soveltuvaa varttunutta kuusivaltaista metsää (kuva 7; esiintymän ja liito-oravalle soveltuvien kuvioiden alueilta on valokuvia liitteessä 1). Alueella on laajoja hakkuita, taimikoita, vielä liian nuoria metsiä sekä männiköitä, jotka eivät sovellu liitooravalle. Myös monet kuusikot ovat iältään vielä liian nuoria ja useista varttuneista metsiköistä ei löydy juurikaan haapoja ja muita lehtipuita pesä- ja ruokailupuiksi. Kuva 5. Ristiniitun liito-oravaesiintymä vuonna 2011.

11 Hämeenlinnan Mykkäsen ja Tertin asemakaava alueiden liito oravaselvitys Ristiniitun esiintymä Ristiniitun liito-oravaesiintymä sijaitsee selvitysalueen rajalla ja se jatkuu myös rajan ulkopuolelle (kuva 5). Esiintymän eteläosassa, vanhan pellon reunalla kasvaa runsaasti eri-ikäistä haapaa. Alueen koillisosassa kasvaa varttunutta kuusivaltaista metsää. Kuva 6. Kolohaavan sijainti Kettukalliolla.

12 Hämeenlinnan Mykkäsen ja Tertin asemakaava alueiden liito oravaselvitys Kuva 7. Mykkäsen asemakaava-alueen liito-oravaesiintymä, lajille soveliaat metsiköt ja kulkuyhteydet.

13 Hämeenlinnan Mykkäsen ja Tertin asemakaava alueiden liito oravaselvitys Taulukko 2. Ristiniitun esiintymän papanahavainnot. Havaintopiste Puulaji Läpimitta (cm) Papanamäärä Kolopuu KKJ2 X KKJ2 Y 16 haapa haapa haapa haapa haapa x haapa haapa haapa raita kuusi Kuviolta löytyi yksi liito-oravan pesäpuuna toimiva kolohaapa, jonka alla oli papanoita (kuva 5, taulukko 2). Alueelta löytyi liito-oravan papanoita myös useiden muiden puiden alta (taulukko 2). Myös selvitysalueen ulkopuolelta löytyi papanoita useiden puiden alta. Merkkejä liito-oravasta etsittiin noin 50 m päähän selvitysalueesta. Liito-oravan elinpiiri jatkuu kuitenkin siitä vielä eteenpäin ja todennäköisesti alueelta löytyy lisää pesäpuita. Liito-oravalle soveltuvat asumattomat kuviot 5. Joentausta Kuusivaltainen 4,2 ha kuvio (kuva 7), joka on varsinkin pohjoisosasta puustorakenteeltaan liitooravalle sopivaa elinympäristöä. Puron tuntumassa useampia erittäin järeitä, läpimitaltaan yli 60 cm kuusia. Sekapuuna koivua, mäntyä ja haapaa. Lehtipuustossakin vanhoja, järeitä yksilöitä, joiden läpimitat suurimmillaan yli 40 cm. Kolopuita alueella ei havaittu. Alue on metsänuudistustoimien myötä jäänyt hieman irralliseksi saarekkeeksi, vaikka ympäröivät nuoret metsät eivät varsinaisena leviämisesteenä enää olekaan. 6. Kettukallio läntinen Kettukallion länsipuolella on ojan varressa noin 0,7 ha kokoinen varttunut järeä koivu-, kuusi- ja haapavaltainen sekametsäkuvio (kuva 7). Kuviolla on järeitä haapoja, joista vanhimmassa on koloja. Kolohaavan juurelta löydettiin kartoituksessa muutama vanha, jo hajoamassa oleva papana, jotka todennäköisesti ovat liito-oravan (kuva 6). Kuitenkaan liito-oravan ei voi täysin varmasti sanoa käyttävän aluetta, sillä tuoreita papanoita ei löytynyt alueelta, ja on pieni mahdollisuus että löydetyt papanat kuuluvat muulle eläimelle. On myös mahdollista, että liito-orava on kuollut tai siirtynyt toiselle alueelle. Kuvio on kuitenkin hyvin todennäköisesti ollut joskus liito-oravan käytössä, joten uusi selvitys alueella on suositeltava ennen mahdollisia rakennustoimia. 7. Kettukallio itäinen Kettukallion koillisreunassa on järeytymässä oleva 2,6 ha kokoinen kuusivaltainen kuvio (kuva 7), joka on metsätyypeiltään tuoretta lehtomaista kangasta, paikoin myös lehtoa. Kuusten seassa kasvaa jonkin verran varttunutta mäntyä ja koivua, ja lisäksi kuviolla on kaksi järeää haavikkoa.

14 Hämeenlinnan Mykkäsen ja Tertin asemakaava alueiden liito oravaselvitys Iäkkäitä haapoja on vain vähän, eikä kolopuita löytynyt. Alue soveltuu kuitenkin hyvin liito-oravan elinpiirin osaksi. 8. Mykkänen Mykkäsen kuvio on noin 4,9 ha kokoinen (kuva 7). Alue on vanhaa kuusivaltaista metsää, jossa melko runsaasti vanhoja koivuja ja itäosassa myös haapoja. Kaakkoispuolella on iäkkäämpiä kuusimetsiä, länsi-, pohjois- ja eteläpuolella harvennettua männikköä. Kuvion itäpuolella on pellon ympärillä melko runsaasti harmaaleppää ja haapaa. Ristiniitun esiintymälle on matkaa noin 200 m, joten on mahdollista, että liito-oravat siirtyvät tälle alueelle. 9. Vahvo Kuvio on 1,1 ha kokoinen varttunut kuusivaltainen metsä (kuva 7). Itäosissa kasvaa runsaasti järeitä haapoja ja kohtalaisesti koivuja. Ainakin yhdessä haavassa on kolo. Kuvion muissa osissa on melko vähän sekapuustoa. Kuviolta on hyvät kulkuyhteydet useaan suuntaan, myös melko kapean pellon toisella puolella olevaan Ristiniitun esiintymään. Kuvio soveltuu erittäin hyvin liito-oravan elinympäristöksi. 4. Johtopäätökset ja toimenpidesuositukset Liito-oravan esiintymät (lisääntymis- ja levähdyspaikat) tulee luonnonsuojelulain mukaisesti säästää. Myös kulkuyhteydet tulee säilyttää, sillä niiden katkaiseminen heikentää esiintymää. Mykkäsen Ristiniitun alueella oleva esiintymä on vain osa liito-oravan elinpiiriä. Alueelta löytyy yksi lisääntymis- ja levähdyspaikka vanhan pellon reunalta. Pellon reunalla olevat haavat ovat pesäpuun lisäksi tärkeä osa liito-oravan elinpiiriä, joten suosittelemme, että alueen haavat ja järeät kuuset säästetään. Myös esiintymän länsipuolella pellon vastareunalla on liito-oravalle hyvin soveltuva metsälaikku, jossa on myös yksi kolohaapa. Tämä laikku ja kulkuyhteydet sinne tulisi säästää, samoin liikkumismahdollisuudet pohjoiseen ja itään (ks. siniset nuolet kuvissa 5 & 7). Tertin Kuralankallion liito-oravaesiintymän välittömässä läheisyydessä ei ole muuta liito-oravalle soveltuvaa metsää. Lähimmät liito-oravalle hyvin soveltuvat metsäalueet ovat Myllyojan varrella ja ilmakuvatarkastelun perusteella Ahvenistolla. Koska lähimetsät ovat joko mäntyvaltaisia tai liian nuoria, on tärkeää, että Kuralankallion esiintymän metsäpinta-ala pysyy tulevaisuudessa nykyisen kokoisena. Järeitä haapoja ja kuusia ei tule kaataa ja pesäpuiden läheisyydessä metsä tulee jättää täysin käsittelyjen ulkopuolelle. Kuralankallion esiintymän elinvoimaisuuden kannalta on myös tärkeää, että kulkuyhteydet itään ja länteen säilyvät (ks. siniset nuolet kuvissa 3 & 4). Kulkuyhteyksien tulisi olla mieluiten kuusivaltaisia ja puuston pääasiassa yli 10 m korkeaa. Kulkuyhteyksien suunnittelussa tulee huomioida myös tuuliolosuhteet, sillä liian kapeissa kulkuyhteyksissä on vaarana, että puut kaatuvat myrskyissä. Harvalukuiset tyhjät mutta liito-oravalle soveltuvat kuviot tulisi mahdollisuuksien mukaan säästää, jotta suotuisa suojelutaso pystytään ylläpitämään. Molempien selvitysalueiden metsät ovat suurilta osin voimakkaiden hakkuiden ansiosta liito-oravalle sopimattomia. Nuoret yksilöt tarvitsevat kuitenkin oman tyhjän elinpiirin, joten kaikki lajille soveltuvat metsät ovat lajin toimeentulolle

15 Hämeenlinnan Mykkäsen ja Tertin asemakaava alueiden liito oravaselvitys potentiaalisesti olennaisia. Mykkäsen Kettukallion alueella on kaksi liito-oravalle hyvin soveltuvaa kuviota, joista toisella on todennäköisesti aiemmin elänyt liito-orava. Uusi selvitys alueen tässä osassa on suositeltavaa ennen mahdollisia rakennustoimenpiteitä. Liikkuessaan yhdestä sopivasta elinympäristöstä toiseen, liito-oravat käyttävät myös nuoria metsiä ja taimikoita. Laji pystyy ylittämään jopa siemenpuuhakkuita, jos puut ovat riittävän lähellä toisiaan. Puuttomat hakkuut, nuoret taimikot ja avoimet alueet ovat liito-oravalle käyttökelvottomia. Nuorilla liito-oravilla ei siten ole ongelmia liikkua pitkiäkin matkoja myös pirstoutuneessa maastossa. Levittäytyessään nuoret liito-oravat suosivat kuusivaltaisia metsiä, mutta ne ylittävät myös avoimia alueita, jos se on liitämällä mahdollista. Ylitettyjen aukkojen leveys on yleensä m. Nuoret liito-oravat ovat ylittäneet yli sadankin metrin levyisiä alueita, jos alueella on ollut harva puusto. Alueen kaavoituksessa liito-oravan kulkuyhteydet voi sijoittaa melko vapaasti, joten karttoihin merkityt reitit (ks. vihreät katkoviivat kuvissa 4 & 7) ovat suuntaa-antava ehdotus soveltuvista kulkuyhteyksistä. Pääasia on, että kulkuyhteys koostuu pääosin yli 10 metrisestä puustosta ja ylitettävät aukot eivät ole 30 m leveämpiä.

16 Hämeenlinnan Mykkäsen ja Tertin asemakaava alueiden liito oravaselvitys Liite 1. Valokuvia esiintymistä ja soveltuvista metsistä. Kuva 1.1. Kuralankallion liito-oravaesiintymä etelästä katsottuna (kuvan etualalla oleva taimikko ei ole osa esiintymää). Kuva 1.2. Isoja määriä liito-oravan papanoita kolohaavan juurella Kuralankalliolla.

17 Hämeenlinnan Mykkäsen ja Tertin asemakaava alueiden liito oravaselvitys Kuva 1.3. Kuralankallion esiintymän järeät kuuset ja haavat sekä alla kasvava taimikko. Kuva 1.4. Ristiniitun esiintymän koillisosassa olevaa varttunutta kuusivaltaista metsää. Kuva 1.5. Sammonmäen haavikkoa. Kuva 1.6. Hevonpiertämän kuusivaltaista metsää.

18 Hämeenlinnan Mykkäsen ja Tertin asemakaava alueiden liito oravaselvitys Kuva 1.7. Sammonmäen kuusivaltaista itäosaa. Kuva 1.8. Myllyojan alueen keskiosaa, jossa on harvakseltaan järeitä kuusia.

19 Hämeenlinnan Mykkäsen ja Tertin asemakaava alueiden liito oravaselvitys Kuva 1.9. Tiirinkosken liito-oravalle soveltuvaa metsää. Kuvassa näkyy alueen koillisosaa, jossa on vain vähän sekapuustoa. Kuva Mykkäsen liito-oravalle soveltuvaa metsää.

20 Hämeenlinnan Mykkäsen ja Tertin asemakaava alueiden liito oravaselvitys Kuva Mykkäsen Kettukallion läntisen kuvion liito-oravalle soveltuvaa metsää. Kuva Ristiniitun liito-oravaesiintymällä on runsaasti eri-ikäistä haapaa sekä muuta ravinnoksi sopivaa lehtipuuta (etualalla harmaaleppää).

21 Hämeenlinnan Mykkäsen ja Tertin asemakaava alueiden liito oravaselvitys Liite 2. Liito-oravan elintavat. Liito-orava (Pteromys volans) on havumetsävyöhykkeen varttuneissa sekametsissä esiintyvä pieni yöaktiivinen nisäkäs. Suomen ulkopuolella laji on levittäytynyt halki Siperian aina Japaniin asti (Ognev 1966). Euroopan Unionissa liito-oravaa esiintyy Suomen lisäksi vielä pieniä määriä Virossa ja yksittäin Latviassa (Mäkelä 1996b, Timm & Kiristaja 2002). Suomessa on noin liito-oravanaarasta, keskimäärin 0,9 naarasta neliökilometriä metsämaata kohti (Hanski 2006). Suomen liito-oravakannan on arvioitu taantuneen viimeisimpien vuosikymmenien aikana (Rassi ym. 2001, Hanski 2006). Liito-orava suosii varttuneita kuusikoita, jotka tarjoavat järeitä kuusia ja kolohaapoja suoja- ja pesäpaikoiksi sekä lehtipuita kuten koivuja, haapoja ja leppiä ruokailupuiksi (Hanski 1998). Ruokailupuustoa tarjoavat myös lehtipuutaimikot, peltojen ja hakkuuaukeiden reunat sekä järven- ja merenrantalepikot. Liikkuessaan yhdestä sopivasta elinympäristöstä toiseen liito-oravat käyttävät myös nuoria metsiä ja taimikoita. Laji pystyy ylittämään jopa siemenpuuhakkuita, jos puut ovat riittävän lähellä toisiaan. Ne kuitenkin välttävät mäntymetsiä ja puustoisia rämeitä. Puuttomat hakkuut, nuoret taimikot ja avoimet alueet ovat liito-oravalle käyttökelvottomia (Hanski ym. 2001). Liito-orava pystyy ylittämään m leveitä aukkoja, vaikkakin nuoret liito-oravat ovat ylittäneet jopa yli sadan metrin levyisiä alueita, jos alueella on ollut harva puusto (Desrochers ym. 2003). Jokaisella liito-oravalla on useita pesiä, joita ne säännöllisesti käyttävät. Liito-orava käyttää lisääntymiseen ja lepäämiseen useita eri pesiä elinpiirillään, keskimäärin neljää eri pesää kesä-syyskauden aikana (vaihteluväli 1-10 pesää). Pesäkolo on yleensä käpytikan haapaan hakkaama, joskus myös luonnonkolo esimerkiksi koivussa (Hanski ym. 2000b). Kolojen lisäksi liito-orava voi käyttää pesänään oravan kuuseen rakentamaa risupesää tai linnunpönttöä, joskus myös asuinrakennuksen osaa, jos sopiva on tarjolla (Hanski ym. 2000a). Kartoituksissa havaitaan pesäpuina lähes ainoastaan kolopuita, sillä liito-oravan käyttämiä risupesiä on kartoituksissa lähes mahdotonta todentaa. Lisäksi vain talvella käytettyjä pesäpuita löydetään, koska vain niiden puiden alta pystytään normaalisti havaitsemaan papanoita (kevään ja kesän aikana käyttämien pesäpuiden alta ei juurikaan löydy papanoita). Tästä syystä kartoittaja joutuu arvioimaan, mitkä puut ovat todennäköisesti liito-oravan käytössä. Kesällä liito-orava käyttää ravinnokseen pääasiassa lehtipuiden lehtiä, erityisesti haapaa ja leppää. Syksyn ja talven tullen lehdet korvautuvat lepän ja koivun norkoilla sekä havupuiden kukinnoilla ja vuosikasvaimilla (Mäkelä 1996a, Hanski 1998). Talveksi liito-oravat varastoivat lehtipuiden norkkoja useimmiten ravintolähteen lähistöllä kasvavien kuusten oksille (Sulkava & Sulkava 1993). Liito-oravaurosten ja -naaraiden elinpiireissä on suuri kokoero. Urosten keskimääräinen reviirikoko on 60 ha ja naaraiden 8 ha (Hanski ym. 2000a) sisältäen useita pesä- ja ruokailupaikkoja tarjoavia metsiköitä, joita sopimattomammat mutta liikkumisen sallivat elinympäristötyypit voivat pirstoa. Liito-oravanaaraan ei ole radiopantatutkimuksissa havaittu lisääntyvän alle 4 ha kokoisissa, eristyneissä, nuorten metsien, taimikoiden tai avoalueiden ympäröimissä metsälaikuissa (Hanski 2006). Elinpiirillä on todettu olevan ydinalue, johon liito-oravan oleskelu ja liikkuminen keskittyy. Ydinalueella ravintoa tarjoavien lehtipuiden tiheys on usein suuri (Hanski 1998). Toinen tärkeä tekijä on kolopuiden, erityisesti vanhojen haapojen, esiintyminen. Ravinto- ja pesäresurssit ovat tärkeitä erityisesti naaraille, joiden elinpiirit ovat pienempiä kuin urosten ja selkeästi erillään toisistaan. Urokset sen sijaan liikkuvat laajoilla alueilla erityisesti keväällä kiima-aikana, eivätkä puolusta reviirejä (Hanski ym. 2000a). Naaraiden elinpiirit ovat yleensä erillään toisistaan, mutta urosten elinpiirit voivat sijaita laajalti päällekkäin samalla alueella. Yhden uroksen elinpiirin sisällä voi olla useamman naaraan elinpiiri (Hanski ym. 2001). Koska yöaktiivista liito-oravaa on vaikea havaita, niin kellertävät ulostepapanakasat kolohaavan tai järeän kuusen juurella ovat yleensä ainoa merkki lajin esiintymisestä alueella. Keltaisia papanoita muodostuu ainoastaan talvella, koska talviravintona käytetyt norkot sisältävät runsaasti siitepölyä. Keväällä maalis-

22 Hämeenlinnan Mykkäsen ja Tertin asemakaava alueiden liito oravaselvitys toukokuussa lumen sulettua puiden tyviltä kellertävät papanat ovat parhaiten havaittavissa. Myöhemmin kesällä liito-oravan ravinnon muuttuessa papanat muuttuvat rusehtaviksi ja vaikeammin havaittaviksi ja hajoavat maastossa nopeammin, kun taas talvella papanat helposti hautautuvat lumeen. Kesäpapanoita on maastossa lähes mahdotonta havaita. Papanat antavat ainoastaan tietoa lajin esiintymisestä alueella, niiden perusteella ei pysty määrittämään eläinten määrää tai niiden elinpiirien laajuutta. Lisäksi liito-oravat liikkuvat talvisin huomattavasti suppeammalla alueella kuin kesällä, joten kartoituksissa havaittavat talvipapanat paljastavat vain osan yksilöiden käyttämistä alueista. Lähteet Desrochers, A., Hanski, I. K. & Selonen, V. 2003: Siberian flying squirrel responses to high- and lowcontrast forest edges. Landscape Ecology 18: Hanski, I. K. 1998: Home ranges and habitat use in the declining flying squirrel, Pteromys volans. Wildlife Biology 4: Hanski, I. K. 2006: Liito-oravan Pteromys volans Suomen kannan koon arviointi Loppuraportti. Ympäristöministeriö, Helsinki. Hanski, I. K., Stevens, P. C., Ihalempiä, P. & Selonen, V. 2000a: Home-range size, movements, and nest-site use in the Siberian flying squirrel, Pteromys volans. Journal of Mammalogy 81: Hanski, I. K., Mönkkönen, M., Reunanen, P. & Stevens, P. 2000b: Ecology of the Eurasian Flying Squirrel (Pteromys volans) in Finland. Kirjassa: Goldingay, R. & Schebe, J. (toim.), Biology of Gliding Mammals. Filander Verlag, Fürth. Hanski, I. K., Henttonen, H., Liukko, U.-M., Meriluoto, M. & Mäkelä, A. 2001: Liito-oravan (Pteromys volans) biologia ja suojelu Suomessa. Suomen Ympäristö 459, Ympäristöministeriö. Mäkelä, A. 1996a: Liito-oravan (Pteromys volans L.) ravintokohteet eri vuodenaikoina ulosteanalyysin perusteella. Liito-orava Suomessa. WWF:n Suomen Rahaston Raportteja Nro 8, Helsinki. Mäkelä, A. 1996b: Liito-oravan (Pteromys volans L.) lisääntymisbiologiasta. Liito-orava Suomessa. WWF:n Suomen Rahaston Raportteja Nro 8, Helsinki. Ognev, S. I. 1966: Mammals of the USSR and Adjacent Countries. Vol. IV Rodents. Israel Program for Scientific Translations, Jerusalem. Rassi, P., Alanen, A., Kanerva, T. & Mannerkoski, I. (toim.) 2001: Suomen lajien uhanalaisuus Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus, Helsinki. Sulkava, P. & Sulkava, R. 1993: Liito-oravan ravinnosta ja ruokailutavoista Keski-Suomessa. Luonnon tutkija 97: Timm, U. & Kiristaja, P. 2002: The Siberian flying squirrel (Pteromys volans L.) in Estonia. Acta Zoologica Lituanica 12:

23 Lansantie 3 D Espoo Pekka Robert Sundell Toimitusjohtaja p pekka.sundell@faunatica.fi Marko Nieminen Dosentti, tutkimussuunnittelija p marko.nieminen@faunatica.fi Kari Nupponen FM, projektipäällikkö p kari.nupponen@faunatica.fi