Riihimäen Korttionmäen lisäalueen luontoselvitykset 2010

Transkriptio

1 Riihimäen Korttionmäen lisäalueen luontoselvitykset 2010 Riihimäen kaupunki Kirsi Jokinen Sirkka-Liisa Helminen Jorma Vickholm Rauno Yrjölä Ympäristötutkimus Yrjölä Oy 2010

2 Sisällysluettelo 1. Johdanto Kasvillisuus- ja kasvistoselvitys Tavoitteet ja menetelmät Kasvillisuuden yleiskuvaus Arvokkaat luontokohteet ja uhanalaiset lajit Suositukset Liito-oravakartoitus Johdanto Liito-oravan biologia ja suojelu Aineisto ja menetelmät Tulokset Suositukset maankäytölle Korttionmäen lisäalueen linnut Menetelmä Tulokset Tulosten tarkastelu Suositukset...12 Kirjallisuus ja lähteet...13 Liite: putkilokasvilajisto

3 1. Johdanto Korttionmäen lisäalueella tehtiin kevään ja alkukesän 2010 aikana luontoselvityksiä alueen kaavoituksen tausta-aineistoksi. Selvitysalue sijaitsee Riihimäellä Parooninmäen kaupunginosassa (kuva 1-1.). Alue sijaitsee Metsurinkadun eteläpuolella nykyisen asutuksen tuntumassa. Selvitysalue on metsää, joka on nykyisen asemakaava mukaan lähivirkistysaluetta. Alue rajautuu metsään, kallioalueeseen, kaatopaikkaan sekä omakotitaloalueeseen. Alueen pinta-ala on noin 6 hehtaaria. Tutkimuksessa selvitettiin seuraavat luontoarvot: alueen luontotyypit (luonnonsuojelulain erityisesti suojeltavat luontotyypit, vesilain mukaiset suojeltavat kohteet ja metsälain arvokkaat elinympäristöt määritettiin) kasvillisuus linnusto liito-orava Tutkimuksen tuloksia on arvioitu Euroopan unionin luonto- ja lintudirektiivien perusteella, sekä Suomen luonnonsuojelulain, metsälain ja vesilain perusteella (Ympäristösäädökset 2004). Lajien uhanalaisuutta on Suomen lajien uhanalaisuusluokituksen mukaan (Rassi ym. 2001). Lintulajien harvalukuisuutta on arvioitu teoksen Muuttuva pesimälinnusto mukaan (Väisänen ym. 1998). Työn ovat tehneet Kirsi Jokinen (kasvillisuus ja luontotyypit), Sirkka-Liisa Helminen (liito-orava), Jorma Vickholm (linnut) sekä Rauno Yrjölä (linnut). Kuva 1-1. Selvitysalueen sijainti ja rajaus. 3

4 2.1 Tavoitteet ja menetelmät 2. Kasvillisuus- ja kasvistoselvitys Kirsi Jokinen Korttionmäen lisäalueen kasvillisuusselvityksen tavoitteena oli paikantaa luonnon monimuotoisuuden kannalta merkittävät luontotyypit sekä selvittää alueen kasvillisuuden yleispiirteet ja putkilokasvilajisto, mukaan lukien uhanalaisten, erityisesti suojeltavien ja Suomen kansainvälisten vastuulajien esiintymät. Alueelle tehtiin kasvillisuustyyppeihin perustuva kasvillisuuskuviointi. Selvityksen maastokäynnit tehtiin ja Maastokäyntien aikana pidettiin listaa havaituista putkilokasvilajeista. Lajien määritysapuna käytettiin Retkeilykasviota (Hämet-Ahti ym. 1998) sekä Suurta Pohjolan Kasviota (Mossberg & Stenberg 2006). Lista alueella havaituista putkilokasvilajeista on liitteessä 1. Nimistö noudattaa Retkeilykasviota (Hämet-Ahti ym. 1998). Kasvillisuuskuviot ja luonnon monimuotoisuuden kannalta merkittävät luontotyypit rajattiin kartalle maastossa. Kuvioiden rajaamisessa pyrittiin siihen, että yksittäisen kuvion kasvillisuus olisi mahdollisimman homogeenistä. Toisaalta kuvioiden minimialana pidettiin noin 10 aaria tulosten esittämisen selkeyden vuoksi. Rajattujen kuvioiden kasvillisuus luokiteltiin Toivosen ja Leivon (2001) oppaan mukaisesti. Kuviot luokiteltiin kolmannelle hierarkiatasolle (kasvillisuus- tai kasvupaikkatyyppiryhmä), jonka katsottiin olevan työn tarkkuuden kannalta riittävä. Metsälakikohteet arvioitiin Meriluodon ja Soinisen (1998) teoksen mukaan ja luonnonsuojelulain luontotyyppien arvioimisessa käytettiin Suomen ympäristökeskuksen ohjeita (Pääkkönen & Alanen 2000). Alueen kasvillisuuskuviot on esitetty kuvassa 2-2 ja kasvillisuustyypit on listattu taulukossa 2-1. Taulukko 2-1. Kasvillisuustyypit kuvioittain. Kasvillisuuden päätyyppi Kuvio Kasvillisuuden alatyyppi Tarkennus Metsäkasvillisuus 1 Havu- ja lehtipuukangas Lehtomainen havu- ja lehtipuukangas 2 Kuusikangas Tuore kuusikangas 3 Kuusikangas Lehtomainen kuusikangas 4 Lehtipuukangas Lehtomainen lehtipuukangas, hakkuu 4

5 Kuva 2-1. Lehtomaista havu- ja lehtipuukangasta kuviolla Kasvillisuuden yleiskuvaus Koko selvitysalueella kasvaa metsää. Metsurinkadun ja kaatopaikalle menevän tien länsipuolelle rajautuu kuvio 1 (kuva 2-1), joka on kasvillisuudeltaan lehtomaista havu- ja lehtipuukangasta. Vallitsevat puulajit kuviolla ovat kuusi, koivut ja haapa. Kenttäkerroksessa kasvaa runsaasti mustikkaa ja sananjalkaa. Alueella esiintyviä tyypillisiä lehtomaisten metsien lajeja ovat mm. kevätlinnunherne, sinivuokko, sudenmarja ja valkolehdokki. Pensaskerroksessa kasvaa etenkin pihlajaa ja muitakin lehtipuiden taimia. Metsä on paikoin harvahkoa ja alueella on paljon vanhoja kantoja. Kuvio rajautuu läntiseltä reunaltaan lumos-alueeseen (luonnon monimuotoisuuden kannalta merkittävä alue). Lumos-kohde on paikallinen arvokohde ja toimii lähivirkistysalueena. Se on kasvillisuudeltaan pääosin kuivaa kangasmetsää (Liedenpohja-Ruuhijärvi 2005). Kuvio 2 peittää melko suuren osan selvitysalueesta. Kuvio on kasvillisuudeltaan tuoretta mustikkatyypin kuusikangasta. Metsä on ollut talousmetsäkäytössä, joten puut ovat tasaikäisiä, lahopuuta ei esiinny juuri lainkaan ja vanhoja kantoja on näkyvissä runsaasti. Kuusten joukossa kasvaa ainoastaan muutamia koivuja. Pensaskerroksessa kasvaa harvakseltaan pihlajaa ja koivuja. Kenttäkerroksen kasvillisuus on mustikkavaltainen. Lisäksi yleisiä lajeja ovat oravanmarja, metsämaitikka, metsäkastikka ja puolukka. Kuviolla on paikoin runsaasti isoja kiviä. 5

6 Kuviolla 3 kasvaa hieman rehevämpää, lehtomaista kuusikangasta. Pensaskerroksessa kasvaa noin 13 kpl, metsälehmuksia. Lehmukset ovat pienehköjä ja pensasmaisia; yksilöt koostuvat useista varsista. Lehmuksen lisäksi pensaskerroksessa kasvaa mm. pihlajaa, koivuja ja raitaa. Kenttäkerroksessa kasvaa yleisen mustikan ja muiden kuviolla 2 kasvavien lajien lisäksi harvinaisina myös mm. kevätlinnunhernettä ja valkolehdokkia. Kuuset ovat tasaikäisiä eikä kuviolla ole lahopuuta. Tukkitien talojen tuntumassa on vanha hakkuuaukio, kuvio 4. Kuviolla kasvaa nuorta lehtipuutaimikkoa hyvin tiheässä. Puulajeista yleisimmät ovat pihlaja ja koivut. Lehtipuiden joukossa kasvaa myös muutamia pieniä kuusentaimia. Vadelmaa kasvaa paikoin tiheässä. Kenttäkerroksen yleisiä lajeja ovat metsälauha, metsäkastikka ja muut heinät, saniaiset ja maitohorsma. Lajisto on hyvin tyypillistä hakkuuaukon lajistoa. Selvityksen tiukan aikataulun vuoksi maastotyöt tehtiin alkukesästä, jolloin esim. monien heinälajien havaitseminen ja tunnistaminen ei ollut mahdollista. Tämän vuoksi lajilista ei ole kattava. Yhteensä selvitysalueella havaittiin 66 putkilokasvilajia. Kuva 2-2. Ilmakuvaan on rajattu selvitysalueen kasvillisuuskuviot. Alueelta löydetyt metsälehmukset on merkitty kuvaan vihreillä palloilla. 6

7 2.3 Arvokkaat luontokohteet ja uhanalaiset lajit Selvitysalueelta ei löydetty vesilain mukaisia kohteita tai metsälain mukaisia erityisen arvokkaita kohteita. Myöskään uhanalaisia putkilokasvilajeja ei havaittu. Luontoarvoiltaan merkittävin on kaatopaikalle vievän tien varren tuntumassa kasvava metsälehmusesiintymä. Selvitysalueella lehmukset ovat pensasmaisia, korkeimmat noin 3 metriä korkeita. Lehmusesiintymä jatkuu kuitenkin myös selvitysalueen rajojen ulkopuolelle, jossa kasvaa myös useita lehmuksia, jotka ovat varsinaisia puita. Luontaisesti syntyneet, merkittäviltä osin jaloista lehtipuista koostuvat metsiköt ovat luonnonsuojelulaissa suojeltuja luontotyyppejä. Selvitysalueen lehmusesiintymä ei täytä luonnonsuojelulain kriteerejä, koska runkomaisia (läpimitta 1,3 metrin korkeudella vähintään 7 senttimetriä) ei kasva alueella vähintään 20 kappaletta hehtaarilla. Lehmukset eivät ole tarpeeksi kookkaita eikä niitä kasva alueella riittävän montaa. Kokonaisuutena, myös nyt selvitetyn alueen ulkopuoliset osat mukaan ottaen, on mahdollista, että alue on luonnonsuojelulaissa tarkoitettu merkittäviltä osilta jalopuista koostuva metsikkö. 2.4 Suositukset Mahdollisesti luonnonsuojelulain luontotyyppeihin kuuluva metsälehmusesiintymä tulisi säilyttää. Metsälehmuksen elinolosuhteiden turvaamiseksi esiintymän ympärille olisi hyvä jättää suojavyöhyke, mielellään noin metriä, jotta rakentaminen ei vaikuttaisi esim. kohteen kosteus- ja valo-olosuhteisiin. Muuten selvitysalue on kasvillisuudeltaan pääosin tavanomaista Etelä-Suomen talousmetsää eikä muiden kuvioiden osalta ole tarpeen antaa erityisiä suosituksia. 7

8 3.1 Johdanto 3. Liito-oravakartoitus Sirkka-Liisa Helminen Korttionmäen lisäalueen liito-oravaselvitys tehtiin huhtikuun lopussa. Kevättalvi on parasta aikaa liitooravan jätöksien löytämiseen, kun lumet ovat sulaneet ja kasvillisuus ei vielä ehdi peittää niitä (Hanski ym 2001, Sierla ym ja Söderman 2003). Maastokäynti suoritettiin Tavoitteena oli kartoittaa liito-oravalle sopivat metsäalueet ja hahmottaa mahdollisten esiintymien välisiä viheryhteystarpeita. Raportti sisältää liito-oravakartoituksen tulokset, esiintymien kuvaukset ja suositukset maankäytön suunnitteluun. 3.2 Liito-oravan biologia ja suojelu Liito-orava (Pteromys volans) on tavallista oravaa pienempi ja väritykseltään hopeanharmaa. Etu- ja takajalkojen välissä olevien liitopoimujen avulla se pystyy liitämään jopa kymmeniä metrejä. Suurisilmäistä yöliikkujaa harvemmin tapaa päiväsaikaan, joten liito-orava saattaa asustaa lähimetsässä muiden tietämättä. Usein ainoana merkkinä liito-oravan asuttamasta metsiköstä ovat suurten kuusien ja haapojen juurilla olevat keltaiset riisinjyvän kokoiset ulostepapanat (Hanski ym.2001). Liito-oravan elinympäristöä ovat useimmiten varttuneet kuusivaltaiset metsät, joista löytyy myös ravintopuiksi haapaa, lepää tai koivua. Kesällä liito-oravat syövät lehtipuiden lehtiä ja syksyllä sekä talvella havupuiden silmuja ja lehtipuiden norkkoja (Hanski ym. 2001). Liito-orava valitsee pesäkseen useimmiten käpytikan hylkäämän kolohaavan, mutta ne voivat pesiä myös kuusen oksistoon rakennetuissa risupesissä. Keväällä liito-orava synnyttää poikasensa pesään, josta ne lähtevät loppukesästä etsimään omia lisääntymisalueitaan. Naaraat liikkuvat yleensä vain pesimäpaikkaa ympäröivässä lähimetsässä, uroksilla on laajempi reviiri (Hanski ym. 2001). Uhanalaisluokituksessa liito-orava luokitellaan vaarantuneeksi lajiksi. Liito-orava sisältyy Euroopan unionin luontodirektiivin liitteen IVa lajeihin, joiden lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on luonnonsuojelulain 49 mukaisesti kielletty. 3.3 Aineisto ja menetelmät Liito-oravalle soveltuvien metsiköiden arviointi tehtiin nk. asiantuntija-arviona, jossa metsikön soveltuvuuden arviointi perustui kartoittajan kokemukseen liito-oravametsistä. Liito-oravalle soveltuvat parhaiten keski-ikäiset tai sitä vanhemmat kuusikot, joiden lähellä on haapoja ruokailupuiksi, tai keski-ikäiset tai sitä vanhemmat kuusi-haapa-sekametsät. Erityisesti iäkkäämmät kuusi-haapasekametsiköt, jossa on järeitä (>25cm 8

9 halkaisijaltaan) haapoja tikankoloineen, ovat liito-oravan suosimia alueita. Puuston pitää olla riittävän tiheää, jotta liito-orava pääsee nopeasti puusta toiseen kuusten suojaan petoja pakoon. Harvennettu metsä ei kelpaa. 3.4 Tulokset Korttionmäen lisäalueella kasvoi muutamia haapoja ja suuria kuusia sekä mäntyjä. Luoteisosan metsää oli harvennettu. Alueen paksuimmat, liito-oravan kolopuiksi sopivat haavat kasvoivat harvennetulla alueella. Alueelta ei löytynyt jälkiä liito-oravasta. Liito-oravan levittäytyminen on mahdollista, mikäli niitä esiintyy lähialueella. Kuva 4-1. Alueella kasvaa muutama melko paksu haapa. 3.5 Suositukset maankäytölle Liito-orava kuuluu EU:n luontodirektiivin liitteen IV(a) lajeihin, jonka mukaan niiden levähdys- ja lisääntymispaikkojen heikentäminen on kielletty. Koska alueelta ei löytynyt jälkiä liito-oravasta, ei tällä perusteella tarvita rajoituksia maankäytössä. 9

10 4.1 Menetelmä 4. Korttionmäen lisäalueen linnut Jorma Vickholm ja Rauno Yrjölä Alueen pesimälinnusto kartoitettiin touko-kesäkuussa kolmen kierroksen kartoituslaskennalla, jossa keskityttiin tiettyjen direktiivi- ja uhanalaislajien etsintään. Muidenkin lajien havainnot merkittiin kuitenkin ylös. Kolme laskentakierrosta kattaa pesimäajan ja on ympäristöhallinnon ohjeiden mukainen suositus (Söderman 2003). Tutkimusalue on pinta-alaltaan pieni, noin 4,8 hehtaaria. Kaikki kartoituslaskennat teki Jorma Vickholm, Rauno Yrjölä koosti raportin. Laskentapäivät on esitetty taulukossa 4-1. Taulukko 5-1. Linnustokartoituksen maastopäivät Korttionmäen lisäalueella vuonna Laskentapäivä Kelloaika Reviirit tulkittiin niin, että yksi reviiriin viittaava havainto jollakin laskentakerralla riitti reviirin tulkintaan. Reviiriin viittasi laulava, varoitteleva tai poikasille ruokaa kantava aikuinen lintu, tai pesä tai poikaset, jotka niin pieniä, että ovat todennäköisesti syntyneet alueella. 4.2 Tulokset Yhteensä tutkimusalueelle tulkittiin 15 lajin reviirit, reviirien kokonaismäärä oli 19. Ainoa laskennoissa alueella havaittu lintudirektiivin I liitteen tai Suomen uhanalaisuusluokituksen laji oli käki, jonka reviiri sijoittui Korttionmäen korkeimmalle alueelle (kuva 4-1). 10

11 Taulukko 4-2. Korttionmäen lisäalueen pesimälinnusto kesällä NT = near threatened, silmällä pidettävä. Laji Reviirejä Lisätietoja Lajit, joilla ei reviiriä tai reviiri lähialueella Käki 1 NT Metsäkirvinen Käpytikka 1 Kirjosieppo Punarinta 1 Vihervarpunen Punakylkirastas 2 Punatulkku Laulurastas 1 Räkättirastas 1 Lehtokerttu 1 Pajulintu 1 Hippiäinen 2 Harmaasieppo 1 Kuusitiainen 1 Talitiainen 1 Sinitiainen 1 Peippo 3 Keltasirkku 1 Reviirejä alueella yhteensä Tulosten tarkastelu Alue on pieni, ja havaittu lajisto oli tyypillistä Etelä-Suomen metsälajistoa. Ainoa huomionarvoinen laji oli käki, joka suosii soidinpaikkoinaan korkeita kallioisia mäkiä. Laji ei viihdy aivan tiiviisti rakennetun asutuksen keskellä. Käellä on laaja reviiri: sama yksilö voi kiertää useiden mäkien alueella kukkumassa. Olennaista on myös se, että alueelta löytyy isäntälajeja, joiden pesään käki munii oman munansa. Etelä-Suomen käkikanta on taantunut hieman viimeisten vuosikymmenien aikana ja eräänä syynä on pidetty käen tärkeän isäntälajin, leppälinnun, kannan taantumista (Väisänen ym. 1998). 11

12 Kuva 4-1. Käen esiintymispaikka on merkitty kuvaan sinisellä pallolla. Mäen säilyttäminen rakentamattomana mahdollistaisi käen säilymisen alueella. 4.4 Suositukset Linnuston perusteella ei ole tarpeen antaa tiukkoja suosituksia kaavoitukselle. Korttionmäen lisäalueen ylimmän osan säilyttäminen rakentamattomana mahdollistaa käen säilymisen alueella (kuva 4-1). Tosin samankaltaista aluetta on laajemmin nyt tutkitun alueen itäpuolella, sekä hieman kauempana Vahteristossa. Käen kannalta olennaista onkin, miten elinympäristö muuttuu laajemmalla alueella. 12

13 Kirjallisuus ja lähteet Ekroos, A. & Majamaa, V Maankäyttö- ja rakennuslaki. Edita. 964 s. Hanski, I., Henttonen, H, Liukko, U-M., Meriluoto, M. & Mäkelä, A. 2001: Liito-oravan (Pteromys volans) biologia ja suojelu Suomessa. Suomen ympäristö 459. Ympäristöministeriö. Hämet-Ahti, L., Suominen, J., Ulvinen, T. & Uotila, P. (toim.). 1998: Retkeilykasvio. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Yliopistopaino, Helsinki. Liedenpohja-Ruuhijärvi, M Kanta-Hämeen luonnon monimuotoisuuden tilan seurantaohjelma Loppuraportti Hämeen ympäristökeskuksen moniste 102/2005. Meriluoto, M. & Soininen, T. 1998: Metsäluonnon arvokkaat elinympäristöt. Metsälehti Kustannus, Helsinki. Mossberg, B. & Stenberg, L. 2006: Suuri Pohjolan Kasvio. Kustannusosakeyhtiö Tammi, Helsinki. Pääkkönen, P. & Alanen, A Luonnonsuojelulain luontotyyppien inventointiohje. Suomen ympäristökeskus, Helsinki. Rassi, P., Alanen, A., Kanerva, T. & Mannerkoski, I. (toim.) 2001: Suomen lajien uhanalaisuus Ympäristöministeriö ja Suomen ympäristökeskus, Helsinki. Sierla, L., Lammi, E., Mannila, J. & Nironen, M. 2004: Direktiivilajien huomioon ottaminen suunnittelussa. Suomen Ympäristö 742. Ympäristöministeriö. Söderman, T. 2003: Luontoselvitykset ja luontovaikutusten arviointi kaavoituksessa, YVA-menettelyssä ja Natura-arvioinnissa. Ympäristöopas 109. Suomen ympäristökeskus. Toivonen, H. & Leivo, A. 2001: Kasvillisuuskartoituksessa käytettävä kasvillisuus- ja kasvupaikkaluokitus. Kokeiluversio. Metsähallituksen luonnonsuojelujulkaisuja. Sarja A 14. Ympäristösäädökset. Lakikokoelma Edita. 13

14 Liite: putkilokasvilajisto Yleisyys: I= harvalukuinen, II= jokseenkin yleinen ja III= hyvin yleinen. Tieteellinen nimi Suomenkielinen nimi Yleisyys Achillea millefolium Siankärsämö I Aegopodium podagraria Vuohenputki II Alnus incana Harmaaleppä II Anemone nemorosa Valkovuokko II Angelica sylvestris Karhunputki I Antriscus sylvestris Koiranputki II Artemisia vulgaris Pujo I Athyrium filix-femina Hiirenporras II Betula pendula Rauduskoivu III Betula pubescens Hieskoivu II Calamagrostis arundinacea Metsäkastikka III Carex digitata Sormisara I Convallaria majalis Kielo II Deschampsia cespitosa Nurmilauha II Deschampsia flexuosa Metsälauha III Dryopteris carthusiana Metsäalvejuuri III Epilobium angustifolium Maitohorsma II Equisetum sylvaticum Metsäkorte II Fragaria vesca Ahomansikka II Galium album Paimenmatara I Gymnocarpium dryopteris Metsäimarre II Hepatica nobilis Sinivuokko II Lathyrus pratensis Niittynätkelmä I Lathyrus vernus Kevätlinnunherne I Linnaea borealis Vanamo II Lupinus polyphyllus Komealupiini I Luzula pilosa Kevätpiippo II Maianthemum bifolium Oravanmarja III Melampyrum pratense Kangasmaitikka III Melampyrum sylvaticum Metsämaitikka III Melica nutans Nuokkuhelmikkä II Oxalis acetosella Käenkaali III Paris quadrifolia Sudenmarja I Phleum pratense Timotei II Picea abies Kuusi III Pinus sylvestris Mänty II Plantago major Piharatamo I Platanthera bifolia Valkolehdokki I Poa pratensis Niittynurmikka II Polypodium vulgare Kallioimarre I Populus tremula Haapa III Prunus padus Tuomi II Pteridium aquilinum Sananjalka III Ranunculus acris Niittyleinikki II Rubus idaeus Vadelma II Rubus saxatilis Lillukka II Rumex longifolius Hevonhierakka I 14

15 Salix caprea Raita II Salix phylicifolia Kiiltopaju II Solidago virgaurea Kultapiisku II Sorbus aucuparia Pihlaja III Stellaria graminea Heinätähtimö I Tanacetum vulgare Pietaryrtti I Taraxacum sec. vulgare Voikukka I Tilia cordata Metsälehmus II Trientalis europaea Metsätähti III Trifolium pratense Puna-apila I Trifolium repens Valkoapila I Tussilago farfara Leskenlehti I Urtica dioica Nokkonen II Vaccinium myrtillus Mustikka III Vaccinium vitis-idaea Puolukka III Veronica officinalis Rohtotädyke I Vicia cracca Hiirenvirna I Vicia sepium Aitovirna I Viola riviniana Metsäorvokki II Yhteensä 66 lajia. 15