Tarvasjoen Tyllin itäosan asemakaava-alueen luontoarvojen. Suomen Luontotieto Oy. Valkohäntäkauris. Suomen Luontotieto Oy 20/2014 Jyrki Matikainen

Transkriptio

1 Tarvasjoen Tyllin itäosan asemakaava-alueen luontoarvojen perusselvitys 2014 Valkohäntäkauris Suomen Luontotieto Oy 20/2014 Jyrki Matikainen

2 Sisältö 1. Johdanto Aineisto ja menetelmät Tulokset Alueen yleiskuvaus Liito-oravaselvitys Johdanto Käytetty menetelmä Tulokset Lepakkoselvitys Aineisto ja menetelmät Tulokset Yhteenveto Lähteet ja kirjallisuus Liitteet

3 Suomen Luontotieto Oy 1. Johdanto Tarvasjoen kunta/oili Paavola tilasi kesällä 2014 Suomen Luontotieto Oy:ltä Tarvasjoen itäosassa sijaitsevan Tyllin alueen itäosaan suunnitellun asemakaava-alueen luontoarvojen perusselvityksen. Maankäyttö- ja rakennuslain vaatimukset täyttävää selvitystä käytetään alueen maankäytön suunnittelun tausta-aineistona. Tehtävän yhteyshenkilönä on Tarvasjoen kunnassa toiminut aluearkkitehti Seppo Pärnä ja Suomen Luontotieto Oy:ssä Jyrki Matikainen. 2. Aineisto ja menetelmät Suunnitellulta asemakaava-alueelta ja sen välittömästä lähiympäristöstä (karttaliite 1) selvitettiin Luonnonsuojelulain tarkoittamat suojeltavat luontotyypit (Luonnonsuojelulaki 1996/1096, 29 ), Metsälain tarkoittamat erityisen tärkeät elinympäristöt (1996/1093, 10 ) ja Vesilain suojelemat pienvesikohteet (Vesilaki 1961/264, 15a ja 17a ). Inventointi toteutettiin Luonnonsuojelulain luontotyyppien inventointiohjeen (Pääkkönen 2000) mukaisesti. Luontotyyppi- ja kasvillisuusselvitys tehtiin Alueen pesimälinnusto selvitettiin mahdollisen uhanalaisen tai vaateliaan pesimälajiston havaitsemiseksi. Selvityksessä alueelta etsittiin sovellettua kartoituslaskentamenetelmää käyttäen kansallisessa uhanalaisluokituksessa (Rassi ym. 2010) mainittuja lintulajeja sekä EU:n Lintudirektiivin liitteen I pesimälajeja. Linnustoselvitys tehtiin Osa alueella mahdollisesti pesineistä linnuista on jo tähän aikaan jättänyt alueen tai lopettanut laulukautensa. Alueelta tehtiin liito-oravaselvitys jätöshavainnointimenetelmällä ( ) sekä ja detektorihavainnointiin perustuva lepakkoselvitys Maastotöistä vastasi FM, biologi Jyrki Matikainen Suomen Luontotieto Oy:stä. Raportin taittoi Eija Rauhala (tmi Eija Rauhala). Selvityksessä käytetyn karttamateriaalin luovutti tilaaja käyttöömme. Ennen maastoinventointia selvitettiin onko alueelta olemassa aiemmin julkaistua luontotietoa. Kansallisessa uhanalaisrekisterissä ei ole tietoa suunnittelualueella esiintyvistä uhanalaisista putkilokasvilajeista, sammalista tai jäkälistä. Aluetta on saatettu inventoida laajempien selvitysten yhteydessä (mm. kallioalueselvitys). Alueella havaittiin palokärki 3

4 Suomen Luontotieto Oy 3. Tulokset 3.1 Alueen yleiskuvaus Suunnittelualue jaettiin yhteensä 4 lohkoon metsän kasvuvaiheen ja metsätyypin perusteella. Kultakin lohkolta kuvattiin kasvillisuuden valtalajisto ja mahdollinen vaateliaampi lajisto sekä kohteen muut luontoarvot kuten lahopuun määrä. Koko alue on hoidettua talousmetsää. Lohko 1 Lohko käsittää valtatiehen rajautuvan viisi vuotta sitten hakatun ja nyt taimettuvan hakkuuaukean. Hakkuun jälkeen alueelle on istutettu mäntyä (Pinus sylvestris)ja nyt paikalla kasvaa parimetrinen mäntyä ja koivuja kasvava taimikko. Varttunutta puustoa tai lahopuuta ei alueella ole. Lohkon eteläreunalla havaittiin hernekerttupoikue. Lohko 2 Alueen keskiosassa on tasakasvuinen ja tasaikäinen harvennettu viljelymännikkö. Metsätyyppi alueella on puolukka- ja mustikkatyypin sekatyyppiä ja aluskasvillisuuden valtalajiston muodostavat mustikka (Vaccinium myrtillus), puolukka (Vaccinium vitis-idaea), kanerva (Calluna vulgaris) kangasmaitikka (Melampyrum pratense) ja metsälauha (Deschampsia flexuosa). Pensaskerrosta tai aluspuustoa ei alueella ole ja lohkon yleisilme on hyvin monotoninen. Myös lahopuut puuttuvat alueelta kokonaan. Lohkon alueella havaittiin valkohäntäkaurisnaaras kahden vasan kanssa. Lohko 3 Edellistä lohkoa kosteapohjaisempi taimikkoalue, joka on harvennettu. Puusto koostuu männyistä, raudus- ja hieskoivuista (Betula pendula ja B. pubescens) ja kuusista (Picea abies). Alueen keskiosa on monotonista viljelymännikköä 4

5 Suomen Luontotieto Oy Aluskasvillisuudessa näkyy vielä hakkuiden jälkeinen pioneerivaikutus mm. metsäkastikan (Calamagrostis arundinacea) sekä maitohorsman (Ebilobium angustifolium) runsautena. Varttuneempaa puustoa ei alueella ole ja lahopuuta on kohteella vain hakkuutähteiden muodossa. Aivan taimikon eteläreunassa havaittiin varoitteleva lehtokerttu ja suunnittelualueen ulkopuolella lohkon luoteisreunalla aikuinen palokärki ohilentävänä. Lohko 4 Asemakaava-alueen ainoa kuusivaltainen lohko, jossa puusto on hieman vanhempaa ja paikoin hyvin tiheää. Alueen poikki kulkee leveä oja. Aiemmin alueella lienee ollut korpinotkelma, joka on kuivunut ojituksen vuoksi. Aluskasvillisuus on niukkaa varjostuksen vuoksi ja lajistoon kuuluu mm. metsänalvejuuri (Dryopteris carthusiana), metsäimarre (Gymnocarpium dryopteris) ja oravanmarja. Lahopuuta on alueella muutaman pystyyn kuivuneen kuusen muodossa. Lohkon alueella lauloi rautiainen. 3.2 Liito-oravaselvitys Johdanto Liito-orava (Pteromys volans) kuuluu EU:n Luontodirektiivin liitteen IV lajeihin ja on siten erityisesti suojeltu laji koko EU:n alueella. Kansallisessa uhanalaisluokituksessa (Rassi ym. 2010) laji kuuluu luokkaan vaarantuneet (VU). Suomen liito-oravapopulaation kokoa on vaikea tarkasti selvittää, mutta seurantatutkimusten perusteella laji näyttää taantuneen viimeisen vuosikymmenen aikana jopa 30 %. Liito-oravan suojelustatus on vahva, sillä Luontodirektiivin 12 artiklan I kohta edellyttää, että lajin lisääntymis- tai levähdyspaikkoja ei hävitetä eikä heikennetä. Alueellinen ympäristökeskus voi kuitenkin myöntää poikkeusluvan, mikäli lajin suojelutaso säilyy suotuisana Käytetty menetelmä Alueella tehty liito-oravaselvitys toteutettiin jätöshavainnointimenetelmää käyttäen Inventoinnissa liito-oravan keltaisia jätöksiä haettiin lajin mahdollisten oleskelu- ja ruokailu- Alueen länsireuna on harvennettua taimikkoa 5

6 Suomen Luontotieto Oy puiden tyviltä ja oksien alta. Samalla alueelta haettiin mahdollisia pesä- ja päivälepokoloja. Alueelta tutkittiin kaikkien suurikokoisempien puiden tyvet liito-oravan jätösten löytämiseksi. Talvijätösten lisäksi inventointialueelta haettiin liito-oravan jättämiä virtsamerkkejä, jotka värjäävät erityisesti haapojen epifyyttisammaleet keltaisiksi ja tuoksuvat voimakkaasti läheltä nuuhkaistessa. Lisäksi alueelta etsittiin liito-oravan jättämiä syönnöksiä ja muita ruokailujälkiä. Lajin suosimien ruokailupuiden alta löytyy silmuja ja oksankärkiä ja kesäaikana myös pureskeltuja lehtiä, joita kertyy joskus runsaastikin puiden alle Tulokset Suunnittelualueelta ei löytynyt merkkejä liito-oravasta eikä alueella ole lajille lisääntymisympäristöksi soveltuvaa metsää. Alueen metsäkuviot ovat nuoria ja havupuuvaltaisia ja sekametsäkuviot puuttuvat suunnittelualueelta täysin. Alueella ei ole myöskään kolopuita Lepakkoselvitys Kaikki Suomessa esiintyvät lepakkolajit ovat EU:n Luontodirektiivin liitteen IV suojelemia lajeja eikä niiden lisääntymis- tai levähdyspaikkoja saa hävittää. Osa Suomen lepakkolajeista kuten pohjanlepakko ja vesisiippa ovat tavallisia lajeja, joita tavataan lähes kaikilta lajeille sopivilta ympäristötyypeiltä Aineisto ja menetelmät Suunnitellulla asemakaava-alueella esiintyviä lepakoita selvitettiin välisenä yönä. Selvityksessä koko alue kuljettiin läpi polkuja hyväksikäyttäen. Alueella tehty lepakkoselvitys toteutettiin näköhavainnoinnin sekä havainnoimalla lepakoiden käyttämiä kaikuluotausääniä ultraäänidetektoria käyttäen. Havainnoinnissa käytettiin Pettersson Elektronikin valmistamaa detektoria eli ultraääni-ilmaisinta, jolla lepakoiden korkeat kaikuluotausäänet muunnetaan korvin kuultaviksi. Valtatien reunalla on nuorta taimikkoa 6

7 Detektorihavainnointia tehtiin kahden tunnin ajan vaihtamalla koko ajan detektorin kuuluvuusaluetta (25-50 khz). Tunnistamattomia ääniä ei selvityksessä havaittu. Lämpötila havaintoaikana oli +14 astetta ja yö oli tyyni. Havainnointi aloitettiin noin puolen tunnin kuluttua auringonlaskusta. Alueelta ei ollut saatavilla julkaistua lepakkotietoa, mutta alueella on saatettu havainnoida lepakoita lepakkoharrastajien toimesta. Julkaistuja lepakkohavaintoja ei alueelta ole. Detektorihavainnoinnin lisäksi alueelta etsittiin lepakoiden talvehtimispaikoiksi sopivia louhikoita ja jyrkänteitä Tulokset Alueelta ei tehty ainoatakaan lepakkohavaintoa ja ympäristön perusteella alue ei optimaalista lepakoiden saalistusmaastoa. Rakennusten puuttuminen alueelta heikentää lepakoiden esiintymis todennäköisyyttä. Vaikka alueelta ei nyt lepakkohavaintoja tehty, saalistanevat lähialueen pohjanlepakot alueella ainakin satunnaisesti. Lepakoiden talvehtimispaikoiksi soveltuvia kohteita ei alueella ole. 4. Yhteenveto Nyt inventoidulla asemakaava-alueella ei ole Luonnonsuojelulain, Metsälain tai Vesilain mukaisia suojeltavia luontotyyppejä tai kohteita ja koko alue on hoidettua talousmetsää, jonka luontoarvot ovat vähäiset. Suunnittelualueella ei ole perinnemaisemia tai perinnebiotooppeja eikä vanhaan kulttuuriin sidoksissa olevaa kasvilajistoa. Alueelta ei löytynyt uhanalaista putkilokasvilajistoa ja ympäristön perusteella uhanalaisen putkilokasvilajiston esiintyminen on epätodennäköistä. Pienvesien puuttuminen estää viitasammakoiden sekä uhanalaisen sudenkorentolajiston esiintymisen alueella. Alueella rajalla havaittiin yksi Lintudirektiivin liitteen I lintulaji (palokärki), mutta suunnittelualueella laji ei pesinyt. Alueelle suunniteltu maankäyttö ei uhkaa merkittäviä luontoarvoja. 7

8 5. Lähteet ja kirjallisuus Enemar, A. 1959: On the determination of size and composition of a passerine bird population season. A methodologigal study. Vår Fågelvärld suppl. 2: Finnlund, M; Havaintoja liito-oravan kiimaleikeistä. Siipipeili 6 (1): Hanski Ilpo K,1998: Home ranges and habitat use in the declining flying squirrel, Pteromys volans, in managed forests. Wildlife biology 4: Hanski Ilpo K, 2001: Liito-oravan biologia ja suojelu Suomessa s 13. Suomen ympäristö 459. Heikkinen, R., Husa, J Luonnon ja maisemansuojelun kannalta arvokkaat kallioalueet Turun ja Porin läänissä. Vesi - ja ympäristöhallituksen julkaisuja. Sarja A s. Hämet-Ahti, L., Suominen, J., Ulvinen, T., Uotila, P. 1998: Retkeilykasvio- Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo. Helsinki. Koskimies, P. & Väisänen, R.A. 1988: Linnustonseurannan havainnointiohjeet (2. painos). Helsingin yliopiston eläinmuseo, Helsinki. Meriluoto, M. & Soininen, T. (1998). Metsäluonnon arvokkaat elinympäristöt. Metsälehti Kustannus & Tapio. 192 s. Mossberg, B. & Stenberg, L. 2005:Suuri Pohjolan kasvio Pääkkönen, P. & Alanen, A. 2000: Luonnonsuojelulain luontotyyppien inventointiohje: Suomen ympäristökeskus, Helsinki 128 s. Rassi, P., Alanen, A., Kanerva, T. & Mannerkoski, I. (toim.) 2010: Suomen lajien uhanalaisuus Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus Ryttäri, T. & Kettunen, T. 1997: Uhanalaiset kasvimme. Suomen Ympäristökeskus. Kirjayhtymä Oy. Helsinki. Ryttäri,T, Kalliovirta. M, & Lampinen.R (toim). Suomen uhanalaiset kasvit. Tammi, Helsinki Saario, Tapio 1998: Varsinais-Suomen ja Satakunnan luontoselvitykset. Bibliografia. Lounais- Suomen ympäristökeskus. 96 s. Silkkilä, O. & Koskinen, A Lounais-Suomen kulttuurikasvistoa. - Serioffset Söderman, T. 2003: Luontoselvitykset ja luontovaikutusten arviointi kaavoituksessa, YVA -menettelyssä ja Natura arvioinnissa. Ympäristöopas 109. Suomen ympäristökeskus Valkama, Jari, Vepsäläinen, Ville & Lehikoinen, Aleksi 2011: Suomen III Lintuatlas. Luonnontieteellinen keskusmuseo ja ympäristöministeriö. ISBN Sähköinen versio. Ympäristöministeriö 2007a: Suomessa tavattavat lintudirektiivin I liitteen lajit. Ympäristöministeriö 2007b: Suomen kansainväliset vastuulajit. Ympäristöministeriö 2007c: Suomen kansainväliset vastuulajit, linnut. 8

9 6. Liitteet Karttaliite 1. Lohkokartta 9