HATTULAN KUNTA KETTUMÄEN ASEMAKAAVAN 2. LAAJENNUS LUONTOSELVITYS 21454YK

Koko: px

Aloita esitys sivulta:

Download "HATTULAN KUNTA KETTUMÄEN ASEMAKAAVAN 2. LAAJENNUS LUONTOSELVITYS 21454YK"

Jutta Hiltunen
8 vuotta sitten
Katselukertoja:

1 HATTULAN KUNTA KETTUMÄEN ASEMAKAAVAN 2. LAAJENNUS LUONTOSELVITYS 21454YK Air-Ix Ympäristö Oy Sanna Tolonen

2 Kettumäen asemakaavan 2. laajennus 2/6 SISÄLLYSLUETTELO 1 YLEISTÄ 3 2 MAISEMA 3 3 MAA- JA KALLIOPERÄ 3 4 KASVILLISUUS 4 5 ELÄIMISTÖ 5 6 SUOSITUKSET MAANKÄYTTÖÖN JA KAAVOITUKSEEN 6 LÄHTEET 6 LIITE Luontoselvityskartta

3 Kettumäen asemakaavan 2. laajennus 3/6 1 YLEISTÄ Tämä luontoselvitys on laadittu Hattulan kunnan Kettumäen alueen asemakaavan laajennustyötä varten. Luontoselvityksen tarkoituksena on selvittää alueen arvokkaat luontokohteet ja määritellä alueen maisematekijöitä. Luontoselvityksessä esitetään suosituksia kaavoituksen suunnittelun apuvälineiksi. Tavoitteena on turvata luonnon monimuotoisuuden säilyminen alueella ja edistää hyvän elinympäristön tavoitetta. Selvityksen on laatinut FM biologi Sanna Tolonen Air-ix ympäristö Oy:stä. Suunnittelualue sijaitsee Hattulan kunnassa. Alueen luonnon tilaa selvitettiin tapahtuneella maastokäynnillä. Alue kierrettiin ja kasvillisuusinventoinnin tulokset esitetään osa-alueittain oheisella liitekartalla. Myöhäisestä inventointiajankohdasta johtuen, lehtokasvillisuutta on voitu inventoida vain pääpiirteittäin. 2 MAISEMA Hattula kuuluu Hämeen viljely- ja järvimaa maisemamaakuntaan ja tarkemmin Keski-Hämeen viljely- ja järviseutuun. Alueen luonto on peltojen ja pienien metsäsaarekkeiden mosaiikkia. Vanajaveden laakso on arvioitu valtakunnallisesti arvokkaaksi maisema-alueeksi. Kettumäen asemakaavan laajennusalue on koilliseen laskeutuvaa metsäisen, osin asutetun metsäsaarekkeen rinnettä. Pohjoisessa, koillisessa ja idässä avautuvat hämäläiset, metsien kauniisti rajaamat peltomaisemat. Länsi ja etelä puolella, mäellä on uudehkoa asuntoaluetta. Suunnittelualueen rinne on pääosin loivasti koilliseen laskeutuvaa. Ainoastaan alueen keskiosa on nousee jyrkästi kohti mäen lakea, jota hallitsevat valtavat kivenlohkareet. Mäen lakiosa ja alueen pohjoisosan harvennettu metsä on väljää ja valoisaa. Muutoin aluetta hallitsee hämärä kuusikko. Suunnittelualueen pohjoisosaa lukuun ottamatta alueella on siellä täällä vaihtelevankokoisia kivenlohkareita, osa hyvinkin suuria. Lähinnä keskiosiltaan alue on myös niin pensoittunut, että sisäinen maisema on varsin umpeutunut ts. ryteikköinen. 3 MAA- JA KALLIOPERÄ Kettumäki on kaakko-luode suuntainen metsäsaareke, jonka maaperä on moreenia. Se on Vanajaveden laaksolle tyypillinen pienipiirteinen moreeniselänne, drumliini. Kettumäen kallioperä kuuluu Järvi-Suomen kiilleliuskealueeseen. Mäen päällä on lohkaremaisia kalliopaljastumia.

Tavoitteena on turvata luonnon monimuotoisuuden säilyminen alueella ja edistää hyvän elinympäristön tavoitetta. Selvityksen on laatinut FM biologi Sanna Tolonen Air-ix ympäristö Oy:stä.

4 Kettumäen asemakaavan 2. laajennus 4/6 4 KASVILLISUUS Hattula kuuluu eteläboreaaliseen kasvillisuusvyöhykkeeseen ja satakunnan eliömaakuntaan. Lisäksi se sijaitsee Etelä-Hämeen lehtokeskuksen alueella. Tälle alueelle tyypillisesti metsät ovat pääasiassa lehtomaisia kankaita tai lehtoja. Kettukallion suunnittelualueen rinteet on mosaiikkimaista lehtomaista kangasta. Mäen laella on luonnonsuojelulain 29 :n tarkoittama luontotyyppi, jalopuumetsä. Jalopuumetsä Mäen laella on luonnonsuojelulain 29 :n tarkoittama luontotyyppi, jalopuumetsä, jonka Hämeen ympäristökeskus on päätöksellään suojellut (2005). Alue on mäntyvaltaista sekametsää, jossa kasvaa lehmuksia ja myös haapaa ja pihlajaa. Pohjakasvillisuudessa yleisimpiä lajeja ovat käenkaali (Oxalis acetosella), oravanmarja (Maianthemum bifolia) ja mustikka (Vaccinium myrtillus). Lehtolajeja edustavat mm. mustakonnanmarja (Actaea spicata), lehto-arho (Moehringia trinervia) ja lehto-orvokki (Viola mirabilis). Mäen laella on laajalti suuria kivilohkareita. Tämä alue on luontoarvoiltaan suunnittelualueen merkittävin osa. Rinnemetsä Suunnittelualueen rinnemetsät ovat lehtomaisen kankaan ja lehtomaisen sekametsän pienipiirteistä mosaiikkia. Alueen itärinteellä, kallioisen jalopuumetsän alapuolella on pääasiassa lehtomaista sekametsää, mutta lehtomaista kangasta on myös tällä alueella. Rinnealueen muissa osissa on pääasiassa lehtomaista kangasta. Kartoituksen ja esitietojen perusteella voidaan todeta, että alueen lajisto on monimuotoista ja lehtolajeja esiintyy useita. Lehtomaisen kankaan pääpuulajina on kuusi (Picea abies). Sekapuuna joukossa on mm. koivua (Betula). Alueen eteläosan halki kulkeva entinen tie on vadelman vallassa. Lehtomaisella sekametsäalalla kuusen osuus jää pienemmäksi ja puustoon kuuluvat myös mm. pihlaja (Sorbus aucuparia), tuomi (Prunus padus), vaahtera (Acer platanoides). Kulttuurivaikutus on ilmeinen ja esimerkiksi vadelmaa (Rubus idaeus) ja terttuseljaa (Sambucus racemosa) on siellä täällä runsaasti ja metsä on ns. ryteikköinen. Pensaista esiintyy mm. taikinamarjaa (Ribes alpinum), lehtokuusamaa (Lonicera xylosteum), koiranheittä (Viburnum opulus), tammen (Quercus robur) ja saarnin (Fraxinus excelsior) taimia.

Kettukallion suunnittelualueen rinteet on mosaiikkimaista lehtomaista kangasta. Mäen laella on luonnonsuojelulain 29 :n tarkoittama luontotyyppi, jalopuumetsä.

5 Kettumäen asemakaavan 2. laajennus 5/6 Pohjakasvillisuudessa yleisimpiä lajeja koko alueella ovat käenkaali ja sinivuokko (Hepatica nobilis). Vaihtelevasti siellä täällä esiintyy mm. metsäorvokkia (Viola riviniana), puolukkaa (Vaccinium vitis-idaea), metsä- ja peltokortetta (Equisetum sylvaticum, E. arvense), mesiangervoa (Filipendula ulmaria), mustakonnanmarjaa, kultapiiskua (Solidago virgaurea), imikkää (Pulmonaria obscura), kevätpiippoa (Luzula pilosa), harakankelloa (Campanula patula), talvikkia (Pyrola sp.), vuohenputkea (Aegopodium podagraria), rohtotädykettä (Veronica officinalis) ja poimulehteä (Alchemilla sp.) sekä lohkareilla ja kivillä kallio-imarretta (Polypodium vulgare). Metsän pohjaa vallitsee kangasmetsän sammalet seinäsammal (Pleurozium schreberi) ja kerrossammal (Hylocomium splendens), mutta myös mets ä- liekosammal (Rhytidiatelphus triquetrus) esiintyy runsaana. Alueella on harvennettu puustoa ja oksia on maassa runsaasti. Myös kääpäisiä kantoja on siellä täällä. Kivikkoinen ja louhikkoinen alue kulkee rinteen alaosassa ja on laajempi alueen eteläosassa. Tällä alueella lohkareita on harvakseltaan siellä täällä, mutta paikoin lohkareet ovat hyvin kookkaita. Paikoin ne hankaloittavat liikkumista. Kettumäellä luontoarvoja on jalopuumetsän lisäksi myös sen alapuolisen rinteen lehtomaisen sekametsän alueella (lajiston monimuotoisuus). Jos tämä alue olisi luonnontilaisempi se voitaisiin tulkita metsälain mukaiseksi kohteeksi. Varmistamattoman suullisen tiedon mukaan alueella on vuosia sitten kasvanut uhanalainen ja rauhoitettu kylmänkukka (Anemone patens). 5 ELÄIMISTÖ Eläimistöstä ei tehty varsinaista erillisselvitystä. Maastokäynnillä havaittiin ainoastaan töyhtötiainen (Parus cristatus). Aikaisemmissa selvityksissä alueelta on havaittu viherpeippo (Carduelis chloris), käpytikka (Dendrocopos major), punarinta (Erithacus rubecula), peippo (Fringilla coelebs), sinitiainen (Parus Caeruleus) ja punakylkirastas (Turdus iliacus).

arvense), mesiangervoa (Filipendula ulmaria), mustakonnanmarjaa, kultapiiskua (Solidago virgaurea), imikkää (Pulmonaria obscura), kevätpiippoa (Luzula pilosa), harakankelloa (Campanula patula),

6 Kettumäen asemakaavan 2. laajennus 6/6 6 SUOSITUKSET MAANKÄYTTÖÖN JA KAAVOITUKSEEN Selvitysalueelta ei ole metsä-, vesi- tai luonnonsuojelulainmukaisia kohteita. Selvitysalueen luontoarvoiltaan merkittävimmät osat ovat mäen laen suojeltu luontotyyppi, jalopuumetsä ja sen alapuolinen lehtomainen sekametsäalue. Jalopuumetsäksi rajatulle alueelle ei voi suunnitella rakentamista, mutta myös sen alapuolinen alue kannattaisi luonnon kannalta jättää rakentamatta. Tällä alueella on merkitystä luonnon monimuotoisuudelle kulttuurivaikutuksesta huolimatta. Tällä alueella olisi hyvä ohjata liikkuminen polulle. Luonnon monimuotoisuus arvoja tarkasteltaessa ja koko alueen lehtomaisuuden huomioon ottaen, rakentaminen olisi hyvä ohjata alueen länsi- ja itäosiin ja toteuttaa mahdollisimman tiiviisti. Kivikkoinen ja lohkareinen alue on joiltain osin vaikeakulkuista ja voi olla paikoin vaikeaa rakentaa. Air-Ix Ympäristö Oy Tampereella Sanna Tolonen Biologi, FM LÄHTEET Arvokkaat maisema-alueet. Maisema-aluetyöryhmän mietintö II. Mietintö 66/1992. Ympäristöministeriö. Hämeenlinnan seudun kansanterveystyön kuntayhtymän ympäristöosasto Hattulan Kettumäen luontokartoitus. Mikkola, M. 2002: Vanajaveden laakson maisemaselvitys. Hämeen ympäristökeskuksen moniste 20. Hattulan kunta, Hämeenlinnan kaupunki, Hämeen liitto, Hämeen ympäristökeskus. Hämeenlinna. Mikkola, M., Jutila, H., Putkonen, L. & Seppälä, S.-L. 2001: Vanajaveden laakson maisema, esihistoria, rakennettu kulttuuriympäristö ja luonto. Alueelliset ympäristöjulkaisut Hämeen ympäristökeskus. Hämeenlinna. Mossberg, B. & Stenberg, L. 2005: Suuri pohjolan kasvio. Tammi. Helsinki. Söderman, T. 2003: Luontoselvitykset ja luontovaikutusten arviointi kaavoituksessa, YVA -menettelyssä ja Natura -arvioinnissa. Ympäristöopas 109. Suomen ympäristökeskus.

Jalopuumetsäksi rajatulle alueelle ei voi suunnitella rakentamista, mutta myös sen alapuolinen alue kannattaisi luonnon kannalta jättää rakentamatta.

Samankaltaiset tiedostot

Soltorpin luonnonsuojelualueen luontoselvitys

YMPÄRISTÖKESKUS Soltorpin luonnonsuojelualueen luontoselvitys 2010 VANTAAN KAUPUNKI Vantaan kaupunki Maankäyttö ja ympäristö Ympäristökeskus Pakkalankuja 5, 01500 Vantaa Tekijä: Jarmo Honkanen 3 Sisällysluettelo