SUSJ. Savolaisen Osakunnan hännänkannattaja Perustettu vuonna 1946

Transkriptio

1 T 2/13 SUSJ T Savolaisen Osakunnan hännänkannaaja Peruseu vuonna 1946 T T

2 S i s ä l ö 3 Pääkirjoius: Why on Earh Did You Go o Tripoli? 4 Kuraaorj: Tarvisemme iloja ja ila meiä 5 Osakunaseikkailu Virossa: Makuselu rakenaa silaa 8 Millaisia isäniä ova ruosalaise? Toiminnansokijan erveise Linköpingisä 9 SOL Libanonissa: Maka kuorolaisen sanoin 12 Haasaelu: Tykinkuulia akapihalla Osmo Pekonen ja Savon hisorian lumo 14 Pakina: Ikuinen opiskelija muiselee 16 In memoriam: Osakunnan kunniajäsen, kuluurivaikuaja Kai Laiinen 18 Susj 50 vuoa sien: Vapauden pelkuri 19 Sennuhalliuslaisen palsa: Uusia opiskelija-asunoja SavOlaisille Paolaan! 20 HYY-kuulumise: Kerrankin kuohuu 21 Murremesarin älymassiinasa: Ossuuskunnan siännö, osa V 22 Osakunauuise SUSJ. Helsingin yliopison Savolaisen Osakunnan iedouslehi. Peruseu vuonna Julkaisija: Savolainen Osakuna, Mannerheiminie 5 A ylin krs., Helsinki. Pääoimiaja: Heini Arjava, heini.arjava@helsinki.fi, Kirjoiaja: Heini Arjava, Jaana Auvinen, Marja Halonen, Juha Karvonen, Jari Känninen, Jasmin Lava-Koiviso, Annamari Oiinen, Suvi Porin, Riikka Ruuh ja Mirja Saari. Kuvius: Oskari Wäänänen. Kuva: Jaana Auvinen, Annamari Oiinen, Silja Ojanen, SKS: kirjallisuusarkiso. Kannen kuva: Linda Manner. Kieliasun arkisus: Heini Arjava ja Hellevi Arjava. Taio: Oskari Wäänänen. Painos: 520 kpl. Painaus: Unigrafia Oy Jousenmerkiy painolaios. Susj-lehi ilmesyy 4 keraa vuodessa. Lehi saa HYY:n järjesölehiukea. 2

3 Why on Earh Did You Go o Tripoli? Jos joku ei ole vielä kuullu: SOL kävi Libanonissa. Viime päivien rakeiuuisen valossa emppu voi kuulosaa uhkarohkeala, mua SavOn kuoro välyi lähes kaikila ikävyyksilä ja saaoi keskiyä kuluurivaihoon ja kiehovien paikkojen ja hauskojen ihmisen näkemiseen. Vaikka se saaaa kuulosaa makaaberila, soa-alueella käyminen on myös aivan omalla avallaan kiehovaa. Turisina osin jouuu manaamaan siä, eä keino paikallisen auamiseen ova minimaalise. (SOL kylläkin saaoi anaa panoksensa ässäkin asiassa, mikäli eoria siiä, eä koko kuoron lompako yhjenänee pikäkynne oliva syyrialaispakolaisia, piävä paikkansa.) Mielesäni olisi naiivia väiää, eä yksiäinen urisi voisi mennä Libanoniin vailla huolen häivää samalla aseneella kuin Pariisiin. Sekä paikallise eä rauhanurvaaja oliva aidosi ihmeissään siiä, eä uskalauduimme konserirekelle Tripoliin. Toisaala koimaan Lähi-iä-hyseriakaan ei välämää vasaa odellisuua. Libanon ei vielä ole kaaoksen ilassa: se, eä kahakoiva ryhmiymä ekevä äsmäiskuja oisiaan vasaan, ei arkoia, eeivä kaikki muu voisi elellä kohuullisen rauhassa ja urisi hoidella omia asioiaan. SOL liikkui isona ryhmänä osaavien paikallisen suomalaisen isännöimänä, ja vierailuviikko oli rauhallinen. Ja vaikka Tripolin ieyissä koreleissa olisi ollu käynnissä isojakin levoomuuksia, meille ei välämää olisi käyny miään. Viikon reissu rauhaomaan Lähi-iään ei riiä anamaan kaavaa yleiskuvaa alueen ilaneesa, mua nyanssien ajua se voi uoda. Libanonissakin on oma suojaisa paraiisinsa: vuorenhuipu auereisine maisemineen. On houkuelevaa kuviella, eä noila rineilä paikallise ova esinee oma piilopirinsä samoin kuin savolaise mesisään. Seerimesän siimeksessä aisiva kommeneisa pääellen meidänkin savolaisemme olla enien koonaan! Pääoimiaja Libanonissa. P ä ä k i r j o i u s Vähäiikkaesa kessee oevoaa Heini PS. SOLlin kokemuksia ja muua makailua, s. 511, muiseluia s , uuisia s. 19, 20 ja 22. 3

4 K u r a a o r j 4 Tarvisemme iloja ja ila meiä Pääkaupungin savolaisin paikka löyyy Vinnilä, kirjoii Yle Savo helmikuun alussa neisivuillaan. Toeamus piää varmasi paikkansa, sillä missäpä muualla siä savolainen unee isensä kooisammaksi kuin oisen savolaisen seurassa? Ja miä Savolainen osakuna olisi ilman Vinniä, sen hisoriaa? Useammalle nykyosakunalaiselle ulee varmasi ylläyksenä, eä salin kaluso on vuodela 1915, Rokokoo-huoneen kalusee vuodela Osakunnan hisoria on siis edelleen käsin koskeelavissa Vinnillä. Osakunailan arjoama edu eivä ole juurikaan muuunee 1910-luvula, jolloin osakuna muui Uudelle ylioppilasalolle. Edelleen arjolla ova lukuisa maakunnan lehde, yheydenpiovälinee koiseudulle ja yheinen ila, jossa voi avaa ysäviä, keiää kahvia ai lukea eniin. Todennäköisesi nykymuooinen kuoro- ja orkeserioimina ei olisi pienemmissä iloissa mahdollisa, eiväkä osakunnan lukuisa kerho, oimikunna ai hallino mahuisi kokousamaan ilman oimivia iloja yhä ahkerasi kuin ällä hekellä. Uskon vakaasi, eä kenenkään osakuna-akiivin savolaisuus ei ole ainakaan heikenyny Helsingissä opiskelun aikana siksi, eä on jaksanu kavua ahkerasi Uuden poraia ylös aina Vinnille saakka! Ylioppilaskunnan järjesöjen ilahaku on parhaillaan käynnissä, ja uloksia seuraavien kolmen vuoden ilajaosa odoeaan kesäkuussa. En usko, eä Savolaisella osakunnalla on häää omien ilojensa suheen, mua osakunailoisa käydään varmasi kiivasa keskuselua änäkin vuonna. Huhikuun lopussa julkisuueen ullu ieo musiikkikorporaaioiden harjoieluajan radikaalisa vähenämisesä Vanhalla ylioppilasalolla heräi myös osakunalaisen keskuudessa runsaasi keskuselua ja huola ylioppilaskunnan oamasa suunnasa. Vaikka korporaaio eivä suoranaisesi olekaan rinnaseavissa osakuniin, mielesäni niin osakunien kuin korporaaioidenkin suhde omaan hisoriaansa ja perineisiinsä on hyvin samankalainen. Toivoavasi ylioppilaskunakin anaa jakossa painoarvoa myös hisoriallisille ja kuluurisille arvoille, joia sekä osakunna eä korporaaio ylioppilaskunnassa edusava. Jaana Auvinen Linkki Yle Savon juuun: hp://yle.fi/uuise/paakaupungin_savol aisin_paikka_loyyy_vinnila/

5 Makuselu rakenaa silaa Teksi ja kuva: Annamari Oiinen Talakkuna 2012: Oleko kuullu jo runsaasi kehuja siiä, kuin- yeen ahdissa, ja lauanain lämminhenkinen ka hauska ova Vårbal-juhla Uppsalassa ai ja perineikäs sisarilaisuus, jossa saimme mien kivaa oli iloisen eesiläisen kanssa yh- jo rakkaaksi ulleen Indlan osakunanauha. eisillä kesäpäivillä, mua jäi sili koiin? EnOsakunnan iloissa ja sen juhlissa ei ä oleko nähny kv-vieraia isumassa erva- Indlan perineiden mukaisesi nauia lainhöyrylaivan kannella ai vuosijuhlapöydässä, kaan alkoholia, miä holiomiin opiskelijamua seuraavana maananaina huomasi, e- juhliin oumaon voi ensin vierasaa. Emme ä ei silikään ullu puhuua englania koko kuienkaan jäänee siä näisä riemukkaisa viikonloppuna muuamaa sanaa enempää? juhlisa kaipaamaan siä paisi indlalaisen Oleko saanu savo-iedous-sähköposilisal- ja heidän oisen ysävyysosakunansa, Lale kusun kv-siheerilä puoli-ilmaiselle ulko- vian Dzinran yöjen kanssa Taron yöelämaanreissulle ai avunpyynnön majoiusar- mässä ehi niiä juomiakin nauimaan. peesa, mua poisanu viesin ennen kun lui sen kokonaan? Mikäli vasasi kyllä kaikkiin kolmeen kysymykseen ai vain yheen, älä huoli, niin minäkin vasasin ainakin vielä pari kuukaua sien. Eräs osakunaysävä eki hienon eon rohkaisessaan minua ja emänä-emmiä lähemään maaliskuussa SavOn edusajina arolaisen ysävyysosakunamme Korporasioon Indlan Keväkommerssiin eli heidän 89. vuosijuhlaansa. Olimme makasa hei odella innosuneia, vaikka emme koskaan ollee edusanee osakunaamme edes helsinkiläisen osakunien juhlissa, saai sien ulkomailla! Reki alkoi perjanai-aamuna laivamakalla Tallinnaan ja bussikyydillä Taroon, joia siiviivä allekirjoianeen sekä makakumppanin hyvä (= huono) huumori. Hei perille pääsyämme huomasimme, kuinka kivoja Indlan yö ova, ja solahdimme huumorinajuiseen joukkoon erinomaisesi. Juhlahumuun kuului muun muassa perjanainen kusuvierasilaisuus, jossa jammasimme kahden eri osakunatanssin humua perjanai-illan juhlassa. laisisa koosuvan liveyh- Poliiikkaa ja palkokasveja 5

6 Yhä perheä Saimme moneen oeeseen ilaisuuden verailla omia ja arolaisia osakunaperineiä. Päällimmäisenä niisä jäivä mieleen osakunnan sisälle synyvä perhee. Liiyessään Indlaan uusi jäsen, rebane eli vuksi ai keu, valisee iselleen osakunaäidin. Äidin ehävänä on ukea uua jäsenä ja opeaa hänelle osakunaapoja ja -arinoia. Osakunaäidin lapse ova keskenään siskoja. Äidi ja sisko piävä yhä esimerkiksi Kommerssin sisarjuhlan jälkeen oamalla yh- Kiiora-niminen kansanmusiikkiyhye sai meidä jamiuksellaan osamaan myös CD-levynsä. 6 eiskuvia ja menemällä ulos syömään, mua merkiys ulouu myös paljon syvemmälle. Oman näkemykseni mukaan uo perinne juurruaa vukseja ainulaauisella avalla osakunnan perineisiin, sekä luo hauskaa me-henkeä kuienkaan väheksymää koko osakunnan laajuisen perheyheisön ärkeyä. Mieimme Emmin kanssa molemma, pysyisikö uoa perinneä sovelamaan myös meillä esimerkiksi anamalla uusille vukseille uoreia. Makamme Taroon oli paras pääös, jonka ein änä keväänä indlalaisen ysävällisyys ja vieraanvaraisuus, maailman paras ee ja arvokkaan kooisa osakunaila kusuva minua varmasi lahden uolle puolen vielä moneen keraan. Siellä käyyäni ( jälkiviisaus rocks!) en voi kuin ihmeellä siä, mien vähän kysynää makoille lännen ai eelän naapureihin nykyään (esimerkiksi kansainvälisyysoimikunnan oukokuussa järjesämälle Eesin reissulle) on meidän kiiviksiemme ja vuksiemme keskuudessa.

7 Terviksen maine Indlassa on sen sijaan vähinään yhä legendaarinen kuin meillä, ja vuosijuhlamme ilapukukoodeineen ja jakoineen ova myös haluuja vierailukoheia. Indlassa lähijöiä SavOn apahumiin olisikin jokaisella kerralla niin paljon, eä edusaja äyyy rakaisa arvalla ja suurin osa hakijoisa jää rannalle odoamaan seuraavaa vuoa. Makoja ja ysävällisiä savolaisia myös muisellaan lämmöllä, ja suhee ovakin pysynee lujina puolin ja oisin. Viikonlopun miainen kuluurivaiho voi kuulosaa vain pienelä kädenpurisuksela, mua samanapaisilla reissuilla ysävyyssopimuksemme on pysyny vahvana jo vuodesa 1938 lähien. Joa ilanne pysyisi samana, rohkaisenkin eiä samaan apaan kuin minua on useamman kerran rohkaisu: lähde ihmeessä kokeilemaan uua, oppimaan omasa sekä vieraisa osakunnisa, ja rakasumaan molempiin yhä enemmän. P.S. Ysävyyä osakunien välillä voi vahvisaa myös aivan naapurissamme. Annamari vieraili kämppis-vso:n vuosijuhlissa huhikuun puolella ja erään paikalla olleen juhlijan sana sopiva myös leipäeksiin: Vierailemalla muiden osakunien juhlissa huomaa, eä meissä ja perineissämme on odella paljon samaa, mua eläköön myös ne piene ero!. Kiios VSO huikeisa juhlisa! P.P.S. Kun seuraavan kerran näe ruosalaisen ai eesiläisen miehen ai naisen isumassa aulan sohvan kulmassa/laivan kannella ja miei misä voisi aloiaa puhumisen, ensimmäinen vinkkini on: isu viereen ja sano Hello. Toimii. Annamari Oiinen 7

8 Toiminnansokijan erveise Teksi: Riikka Ruuh 8 Linköpingisä Annamarin ja Emmin makakeromus Virosa julisi jo arpeeksi kansainvälisen oiminnan ilosanomaa. Niinpä kerronkin vain lyhyesi edususmakasani Linköpingin Naionsbalen apahumaan. Aloieaan perusasioisa: Linköping on monelle unemaomampi Ruosalainen kaupunki. Se sijaisee Tukholmasa parisaaa kilomeriä eelään, joen lenoliikeneen lisäksi jouuu uusumaan myös ruosalaiseen junaliikeneeseen. Ainakin Helsinkiin verrauna Linköping vaikui mukavala pikkukaupungila, jonka oppii helposi unemaan ja jossa välimaka eivä ole kovin suuria. Viikonloppu alkoi perjanai-illan pienellä lämminhenkisellä erveuloillallisella, jolla oli helppo uusua kaikkiin paikallaolijoihin. iin kaikkien ylläykseksi limusiineilla. Eriyiskohelu jakui edelleen, kun juhlapukuinen kansa pääsi jonon ohi opiskelijoiden oman alon suurbileisiin, joka oimiva myös meidän virallisena jakopaikkanamme. Kuen äälläkin on ouu, järjeseiin sunnunaina sillis. Ruosalaisen avan mukaan myös mone koona nukkumassa käynee sonnusauuiva ilapukuun ai frakkiin. Linköpingin Naionsbalenissa oli paljon samaa kuin meidän suurimmissa juhlissamme, mua erojakin löyyi. Linköpingin osakunnilla ei esimerkiksi ole juuri lainkaan omia iloja, joen omien jakojen järjesäminen on lähes mahdoona. Osakunna ova siellä myös paljon pienempiä, joen muuama akiivi jouuva ekemään paljon yöä. Kolmas suuri ero on paikallisen osakunien Viikonlopun pääapahuma oli vasa lauanai-ilana, mua ylsää ei ullu päivälläkään, sillä minulle ja muille vierailijoille oli järjesey ohjelmaa. Päivän aikana uusui hyvin linköpingiläisiin ja heidän kaupunkiinsa, ja ulipa päivän aikana opiua pari sanaa norjaakin. Illan pääjuhlaa vieeiin meidän vuosijuhliemme apaan ilapuvuissa ja frakeissa. Kolme ruokalajia, puhee, musiikkiesiykse, muu ohjelmanumero ja pääjuhlan pääävä anssi muodosiva illalle jo aika ouunlaisen kaavan. Kaikkea väriivä kuienkin linköpingiläisen oma ruosalaise ava ja perinee. Yksi illan kohokohdisa koii pääjuhlan jälkeen, kun siiryminen jakopaikalle eh- kansainvälisyys, sillä Linköpingissä mone ulkomaalaise opiskelijakin ova löyänee iensä osakuniin. Lauanai-illan jakoilla lauleiinkin eräälle synymäpäiväsankarille onnielulaulua ainakin seisemällä eri kielellä. Päällimmäisenä mieleen jäivä kaikki ne ihmise, joihin uusuin viikonlopun aikana. Pienissä juhlissa ehi ja uskalsi uusua kaikkiin paikalla olijoihin. Lähiessäni sain vielä ehäväkseni sanoa kaikille suomessa apaamilleni ihmisille erveisiä Linköpingisä. Aivan kirjaimellisesi en uoa käskyä viisi noudaaa, mua sanon eille kaikille Hälsningar! ja oivon eä ensi syksynä uskalaudue isekin edusamaan osakunaa ulkomaille.

9 SOL Libanonissa: maka kuorolaisen sanoin "Mikä upea ja unohumaon maka: henkeäsalpaavan kaunis, vehreä ja kuluurihisoriallisesi arvokas Libanon avasi silmäni sekä Lähiidän ihmeille, arjelle eä myös ongelmille." "Oli vaikuavaa vierailla iäisen ja länisen kuluurin syny- ja kehiyssijoilla Bybloksessa ja Baalbekissa, joissa meillä oli molemmissa loisava ja innosava oppaa." 9

10 "Ihmisen ja makaa järjesävien ahojen ysävällisyys: unemaoma ihmise oivoiva kaikille "Welcome o Lebanon" - selkeäsi pyyeeömäsi ja iloissaan nähdessään reissaajia." "Oli vaikuavaa vierailla iäisen ja länisen kuluurin syny- ja kehiyssijoilla Bybloksessa ja Baalbekissa, joissa meillä oli molemmissa loisava ja innosava oppaa." "Seeripuumesä oli jumalainen: kuin valava saumesä! Lauloimme pikkuporukoissa "The Hills Are Alive" -kappalea ja juoksenelimme ympäriinsä kuin piene innosunee kana. Sielu odella lepäsi ja sai paljon hengeneväsä Suomessa odoavaa arkea varen." "Saidan vanhassakaupungissa sai aisia aioa arabiunnelmaa: ysävällisellä avalla ueliaia ihmisiä, ranskaa juuselevia reippaia lapsia ja shishaa polavia herrasmiehiä, joiden kanssa uskalsi isahaa hekeksi een ääreen nauimaan lekeäsä aamupäivän unnelmasa." 10

11 "Kukaan ei voinu välyä kuulemasa auojen ööäilyjä, joka vasaanoiva meidän hei lenokenän ulko-ovilla. Fayha-kuoron lisäksi se oli kuin "Libanonin kaupunkien musiikkia", ei vain yhä kaunisa." "Unifilin upseerien saunassa saunouamme kiikaroimme erassila Israeliin päin." "Viininjumala Bacchus oli kuorolle suosiollinen: saimme yhä emppelissä lauleua juomalaulua vasaan viinipullon mieheen eikä seuraavana päivänä kenelläkään ollu krapulaa." "UNIFIL -reki sai kuoron mimmien jala veeliksi: komeia rauhanurvaajia, joka "vasasiva urvallisuudesamme" ja uliva kuulemaan konseriamme! Jeeee!" "Mielenkiinoinen yksiyiskoha oli Lähi-idän ainoan crafbeerpanimon ("pienpanimo") "961 Beer" olue, joia oin myös koiin uliaisiksi." "Kuka olisi uskonu, eä savolainen sekakuoro pääyy Lähi-Idän miljoonakaupungin kirkon krypaan kokkareille poliiikkojen ja diplomaaien pariin. SOL on esimerkillinen apaus siiä, kuinka kansainvälinen verkosoiuminen ulee hoiaa!" "Vaikka Libanonin kuluuri, hisoria, ruoka, ilmaso, ihmise ja luono olivakin aivan huikeia, parasa oli sili seura, voi SOL!" Kommeni: Heli Rinskoi, Annamari Oiinen, Suvi Passi Korhonen, Maija Kansanen, Pauli Raiakari, Sumppu-isänä ja Laura Korhonen. Kuva: Marin Richer ja Aino Walari 11

12 Maakunasiheeri haasaelee: M a a k u n a s i h e e r i l ä 12 Tykinkuulia akapihalla Teksi: Jasmin Lava-Koiviso Osmo Pekonen ja Savon hisorian lumo Tuplaohori, neljän ranskalaisen iedeakaemian jäsen, runoilija: Osmo Pekonen on monipuolinen ja palkiu kirjailija ja kuluurivaikuaja ja unneu kiinnosuksesaan Savon hisoriaan. Hän on kooisin Mikkelisä mua vaikuaa nykyään enimmäkseen Jyväskylän yliopisossa ja on paisi filosofian ja yheiskunaieeiden ohori, myös maemaiikan sekä ieeenhisorian doseni. Savon hisorian innokas harrasaja ei ieenkään kieläyyny haasaelusa, vaan lupauui keromaan Sudelle suheesaan Savoon. Pekosen kiinnosus Savon hisoriaan lähi liikkeelle jo lapsuudesa. Hänen lapsuudenkoinsa Pieilänlahi on vanha rusholli, johon liiyy erikoislaauisia hisoriallisia muisoja. Päärakennus on vuodela 1785 ja usea muukin rakennukse 1700-luvula, Pekonen keroo. Rakennuskannan erikoisuus on ns. Kirkkoalli, joka on ehy Mikkelin vuonna 1776 pureun kirkon hirsisä. Lähellä on rauakauinen Tuukkalan kalmiso, jossa ehyjen arkeologisen kaivausen peruseella on rekonsruoiu Mikkelin seudun muinaispuku. Siihen kuuluvia muinaiskoruja ova mm. isäni ja seäni aikoinaan löyänee. Savolainen hisoria unuu olevan lähellä Pekosen sydänä, sillä oman yönsä ohella hän on harrasanu akiivisesi erilaisia Savon hisoriaan liiyviä asioia. Hän on järjesäny monia apahumia, joissa usein ise esiinyy epookkiasuissa, piäny esielmiä ja ollu oimiamassa erilaisia julkaisuja, kuen Eelä-Savon kuluurin vuosikirjaa Porrassalmi. Vaikka Pekonen ei olekaan varsinaisesi Savon hisorian ieeellinen ukija, hän on julkaissu joiakin arikkeleia liiyen Savon kusavilaiseen aikaan. Pekosa ei suoa kusuakaan kuluurivaikuajaksi: hän on oiminu akiivisesi esimerkiksi Eelä-Savon kuluurirahasossa, Eelä-Savon valuuskunnassa, Savon kielen seurassa ja Savon soilasperinneyhdisys Porrassalmi ry:ssä. Pekonen on myös ollu Suomen Tieokirjailija ry:n Eelä-Savon aluevasaava, miä kaua hän sai järjeseyä useia hisoriasa kerovia luenoilaisuuksia. Pekonen unnusauuu savolaisen kuluurin lisäksi myös ranskalaisen kuluurin innokkaaksi harrasajaksi, ja hän onkin asunu ja yöskennelly Ranskassa useia vuosia. Olen usein sanonu, eä savolaise ova Suomen ranskalaisia. Toisin sanoen kalakukko ja Gallian kukko ova sukulaislinuja! Savoon liiyvien yhdisysen lisäksi Pekonen oimii Kuopion suomalais-ranskalaisen yhdisyksen jäsenenä. Joskus hän on myös opasanu savolaisia kuluurivaluuskunia Ranskassa ja näin saanu esielyä oisilleen kaksi rakasa mielenkiinnon kohdeaan: savolaisen ja ranskalaisen kuluurin. Vuonna 1998 sain aikaan, eä ranskan kielessä mahdollisesi ensimmäisä keraa ruveiin käyämään Savosa ranskankielisä nimeä la Savonie, Pekonen iloisee. Pekosen suosikkiapahuma Savon hisoriassa on epäilemää Porrassalmen aiselu Kiinnosukseen on syynsä: aiselu käyiin hänen lapsuudenkoinsa läheisyydessä. Pekonen keroo, eä koialon lähimaasosa löyyy joskus vieläkin ykinkuulia. Porrassalmen aiselussa osaan haavoiunu upseeri von Döbeln kiehoo Pekosa eriyisesi, ja hän onkin ukinu kirjallisissa öissään von Döbelniä ja muia upseereia. Nämä upseerikohalo yhdisävä Suomea, Ruosia ja Ranskaa. Pekonen on Ruosissa oimivan Döbeln-seuran elinikäinen jäsen ja edelleen pahoillaan Savon prikaain lakkauamisesa!

13 Kuvassa Pekonen esiinyy Suomenlinnan Lumières-fesivaalilla 2011 Savon Prikaain komenajan Cur Bogislaus Ludvig Krisoffer von Sedingkin ( ) roolissa. 13

14 Pakina: Ikuinen opiskelija muiselee Soien jälkeisenä vuosikymmenenämaaseudun lapsi pääsi hyvin harvoin oppikouluun. Vaikka päää olisi ollu, niin rahaa ei. Vanhemma jouuiva maksamaan oppikoulun lukukausimaksu, kirja, koreerin,ruokailun, maka ja kaiken muun ilpehöörin. Yliopisossa ämä jakui kusannuksilaan oiseen poenssiin koroeuna. En ole kakera menneelle, sillä kokemuksesa iedän ny, eä opiskelu oli 1960-luvun omavasuuyliopisossa hauskempaa ja 2010-luvun all inclusive -yliopisossa helpompaa vaemieeouamieljpuola. Aloiin yliopiso-opiskelu vuonna 1964 ja lopein vuonna Välillä olin päkäöissä 40 vuoa. Pikän opiskelijaurani aikana minulla on ollu harvinainen ilaisuus seuraa opiskelijan näkökulmasa, mien paljon yliopiso-opiskelu on 45 vuoden aikana muuunu ja se on muuunu paljon. Ainoasaan opiskelijoiden päiheiden käyö on säilyny ennallaan. Ennen vedeiin vain viinaa, mua ny vedeään myös viivaa. Suurin muuos on ollu rahankäyössä. Vuonna 1964 opiskelunsa aloianeen maalaispojan raha oliva peräisin jyväjemmari-isän kärpäsläkänohuesa lompsasa, jokamiehen oikeudella naapurin mesän vihaisa sonnia pakoillen keräyisä ja orilla myydyisä marjoisa ja viljanpuinnin jälkeen läheisellä ieyömaalla lapioon nojailusa makseusa TVH:n 3 mk:n unipalkasa. Lisäksi ansaisin rahaa maalaiskirjeenkanajan uuraajana, missä virkaeuna sain lukea kesämökkiläisen Helsingin Sanoma ilmaiseksi. Opinolainoille saaoi köyhä ja lahjakas saada valion akauksen, mua laina pii maksaa akaisin 2 vuoden kuluua opinojen pääymisesä. Lainan saannille oli iuka ehdo. Jos isovanhemma omisiva PohjoisSavossa rupisen pikkuilan, missä oma vanhemma oliva piian ja rengin asemassa, opinolainaa ei herunu. Eleiin yheiskunnallisen murrosen aikaa. Tuoanovälinee kuen pello pii siirreämän yheiskunnan omisukseen, eikä maailan perijän eli gulakinpojalle herunu valion lainaakausa. Onneksi oli sukulaisia, joiden akaamana pankki myönsi lainan pikin hampain. Pankin mielesä riski oli suuri, mua sukulaisen yheenlaskeu mesäkiineisö rauhoiiva pankkiirin, joka oli ihmeelly, mien niin yhmä poika onnisui pääsemään ylioppilaaksi. Sukulaissuhee oliva silloin ärkeämmä 14 kuin nykyinen sosiaaliluukun nuurapää. Näillä eväillä aloiin yliopiso-opiskelun ja valmisuin niin nopeasi, eä professori ihmeeli, minne minulla on kiire. Kerroin, eä pankin opinolainojen akaisinmaksuun luvulla mone opiskelija oliva yheiskunnallisesi iedosavia ja ylimmän sosiaaliluokan vallankumousa puuhaileva nuoriso oli kaikkein iedosavina. Siihen kuuluva opiskelijaoveri ajoiva isän bemarilla ai mersulla yliopisolle saman makan, minkä minä kapialisiluokkaan kuulumisesani huolimaa kävelin, joa raikkalipun hina sääsyisi parempaan käyöön. Äidin pakeissa läheämien korppujen järsimisen lomassa pii joskus irroella ja osaa kävelemisellä sääseyillä rahoilla osakunnan baarisa pilsneriä. Bemarioveri veelivä siellä viskiä ja veisasiva vapaaa Venäjää. Yliopisokaupungeissa oli 1960-luvulla kova asunopula ja opiskelijan kukkarolle sopivia asunoja oli lähes mahdoon saada. Pari ensimmäisä vuoa asuin siivouskomeron kokoisessa kopissa leskeksi jääneen vanhan rikoskonsaapelin luona. Hän oli omiuinen, mua ysävällinen ja jueli mielellään enisesä yösään. Enemmän kuin rikosjuu minua kiinnosi juelun lomassa arjou

15 desä ja koheliaisuudesa nimielivä minuakin pojaksi. Sisejä oli ensimmäisen lukukauden aikana arjolla niin paljon, eä jos olisin osallisunu edes puoleen niisä, olisin jouluun mennessä ollu kypsä vieroushoioon ai maksanvaihoon eikä uua maksaa olisi seisemänkymppiselle enää myönney. Nykyinen opiskeluni oli ollu niin hauskaa, eä suoriin ukinnon, johon oli varau aikaa neljä vuoa, alle kahdessa vuodessa. Naispuolinen pääproffa ihmeeli,miksi Juhalla on kiireempi kuin noilla nuoremmilla.vasasin, eä kiireä pukkaa, koska minulla on elinvuosia huomaavasi vähemmän kuin heillä ja opiavaa on vielä paljon. Piäisi aas löyää jokin sopiva iedekuna. Taidan pyrkiä eologiseen, koska savolaisausaisena olen hyvä valehelija. kahvi ja pulla, mikä korvasi ilapalan. Esiväkonsaapelin ilakahviarjoilun aikana opin Juha Tuupovaaran uijoaja Karvonen, LK, unemaan 1950-luvun Kurvin konna nimelä- LL, LKT, MMK, MMM, UM, VM ja ieämään paika, misä olisi saanu siä ja vielä muuakin. Opiskelijoilla oli omia ruokaloiakin, joissa oli arjolla veisä nakkikeioa, veisiä nakkeja, veisiä kuoriperunoia, veisä perunamuusia ja laihaa läskisoosia. Annoksen hina vaiheli markan molemmin puolin. Niiä annoseli iskinsä akaa hymyön pimu, jonka huulipuna ja ripsiväri oliva ollee joskus oikeassa paikassa. Nimiimme hänä Swee babyksi ja hän nimii meiä porvarien kakaroiksi. Ainakin ruoka-annosen suheen baby oli pihari ja hänen kuppilasaan poisuimme vain puoliain raviuina. Hankiuani neljänkymmenen vuoden aikana opiskelurahoja pääin aloiaa uude opinno maaalous- ja mesäieeelliseen iedekunnassa. Huomasin, eä joain oli apahunu kuluneina vuosikymmeninä. Opinojen rahoiamiseksi ei olisi arvinnu pokkuroida lähisukulaisia eikä pankinjohajaa. Asunoasia oli rakaisu mallikkaasi ja jokainen halukas sai syksyllä asunosääiön asunnon. Ruokalassa arjoiin parilla eurolla useia ravisevia ruokalajeja erilaisin sovelluuksin. Silmiinpisävin piirre oli, eä opiskelijoisa 80 % oli naisia eli asa-arvo oli oeuunu. Minua 20 vuoa nuoremma naisproffa oliva huolesuneia miesopiskelijoiden vähyy- 15

16 In memoriam: Kai Laiinen Kai Laiinen, koimaisen kirjallisuuden emeriusprofessori ja Savolaisen Osakunnan kunniajäsen, menehyi maaliskuun 11. päivänä pikälliseen sairaueen. Hän oli synyny Suonenjoella ja oli sien kuollessaan 88-vuoias. Kai Laiisen elämän alkuaival sijoiui Vaajaniemen koululle Iisveden rannalle, jossa hänen molemma vanhempansa oimiva kansakoulunopeajina. Keskikoulun hän kävi Suonenjoella ja lukion Kuopion yheiskoulussa. Muiselmissaan Pikä vede ja maailmanranna (2004) Laiinen keroo eläväsi saamisaan uusisa vaikueisa Kuopiossa, niin overeisaan kuin harrasuksisaan. Näihin kuuluiva muun muassa sinfoniakonseri ja sodan aikana kielley anssi, mua jo kaupunkilaiselämä sinänsä ja irauuminen kodisa oliva merkiyksellisiä. Jakosoa uli kuienkin hallisemaan lukioaikaa. Kesiin kuului yövelvollisuus, ja vuoden 1943 alkupuolella Laiisen ikäluokka kusuiin asepalvelukseen. Kouluus kuienkin loppui lyhyeen, sillä Kai Laiisella odeiin kesällä keuhkouberkuloosi. Tilanne oli kehiyä kriiiseksi, mua alkusyksysä alkoi paraneminen. Sairaalajaksoa jakui siiä huolimaa heinäkuulle 1944 asi. Tänä aikana hän saaoi paneuua opinoihinsa, suorii kesken jäänee lukiokurssi ja kirjoii ylioppilaaksi vuoden lopulla. Savolaiseen Osakunaan Kai Laiinen kirjoiauui syksyllä Hän liiyi hei osakunnan kirjallisuuskerhoon, joka oimi eriäin vireäsi vuosina Siä johi Helvi Juvonen ja siihen kuului myös Aila Meriluoo, molemma nousevia lyyrikoia. Kerhon kokoonumisia varen hankiiin kirjallisuua ja keskuseliin uusisa eoksisa. Koska kirjallisuuskerhoon kuului runoilijoia, seuraiin eriyisesi runoua, varsinkin Aaro Hel- 16 laakoskea ja P. Musapäää, mua myös esimerkiksi Jarno Pennasa ja Arvo Turiaisa. Keskuseluissa noseiin esiin ajankohaisia aiheia ja käsieliin eosen saamia arvoseluja. Lisäksi uudenlaise rohkea eaeriesiykse puhuiva 40-lukulaisia. Laiinen osallisui muuenkin akiivisesi sekä osakunnan eä koko ylioppilaskunnan kuluurioiminaan. Hän oli mukana järjesämässä erilaisia kuluuriilaisuuksia ja kuluurikilpailuja ja pii ise kirjallisuusaiheisia esielmiä oman ja muidenkin osakunien aideilloissa. Hän puhui painokkaasi kuluurin merkiyksesä sodanjälkeisen Suomen jälleenrakenamisessa. Muiselmissaan Laiinen luonnehii 40-luvun kuluurielämää kuplivaksi ja jännieiseksi, aiderajoja yliäväksi yheiseksi verkoksi, joka anoi virikkeiä uudenlaiseen nousuun aieen eri aloilla. Mukana oliva niin filosofia, kirjallisuus, musiikki kuin kuvaaiee sekä myös arkkiehuuri ja design. Laiinen oli akiivinen oimija ässä aielijoiden keskiymässä. Kai Laiinen suorii filosofian kandidaain ukinnon eli nykyisen maiserin ukinnon vuonna Hänen pääaineensa oli eseiikka ja nykyiskansain kirjallisuus, nykyinen yleinen kirjallisuusiede, ja sivuaineena aidehisoria, josa hän myös suorii laudaur-arvosanan. Jo ennen ukinnon suoriamisa hän oli julkaissu useia kirjallisuusieeellisiä esseiä, ja syyskuussa 1950 häne oli kiinniey Helsingin Sanomien kirjallisuusarvoselijaksi. Tää ehävää hän hoii seisemän vuoa, minkä jälkeen hän siiryi Parnasson pääoimiajaksi ja oimiussiheeriksi vuonna Helsingin Sanomissa Laiinen oli arvoseu kriiikko, ja Parnasso oli Laiisen aikana korkeaasoinen kirjallisuuslehi. Kirjoiamassaan Parnasson 60-vuoishisoriassa (2011) Mai Suurpää oeaa, e-

17 Kuva: Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kirjallisuusarkiso ä mone Laiisen aikana julkaisu eksi ova muodosunee Suomen kirjallisuuden peruskaanoniksi. Jääessään Parnasson vuonna 1965 Kai Laiinen ryhyi kirjoiamaan Suomen kirjallisuuden hisoriaa ulkominiseriön ilauksesa. Suomen kirjallisuus ilmesyi vuonna 1967 ja laajenneuna koko Suomen kirjallisuushisoriana vuonna Työ on alansa peruseos ja kaaa sekä suomen- eä ruosinkielisen kirjallisuuemme. Jo ennen kirjallisuushisoriansa kirjoiamisa Laiinen oli aloianu Suomen kirjallisuuden anologian pääoimiajana, ja hänen oman käsiyksensä mukaan nämä kaksi ehävää loiva pohjan sille, eä häne pyydeiin kurssinpiäjäksi Helsingin yliopison koimaisen kirjallisuuden laiokselle vuonna Väiöskirjayö Aino Kallaksesa oli käynnisyny jo 50-luvulla, mua ny se sai uua vauhia. Kai Laiinen väieli ohoriksi syyskuussa 1973, ja vuoden 1975 alussa häne nimieiin koimaisen kirjallisuuden apulaisprofessoriksi. Oppiaineen varsinainen professori hänesä uli Sien hän ehi hoiaa professuuria vain muuaman vuoden ennen eläkkeelle siirymisään 1989, mua yheensä yliopisouraa kesi 20 vuoa. Mone eurivin kirjailijamme ova hänen oppilaiaan. Kai Laiisella oli runsaasi kirjallisuusalaan liiyviä luoamusehäviä. Hän edusi Suomea kansainvälisillä forumeilla, muun muassa PEN-klubissa ja Saksan Gruppe 47 kokouksessa sekä Books Abroad/Neusad palkinolauakunnassa, joka valisee maailman oiseksi suurimman kirjallisuuspalkinnon saajan. Hän oli myös mukana, kun Suomen ja Neuvosoliion kirjailijaliiojen keskinäise seminaari aloieiin vuonna Suomalais-virolaisen suheiden edisäjänä Laiisella oli keskeinen asema: hän oli Tuglas-seuran perusajajäsen ja oimi seuran johokunnan puheenjohajana vuosina Monipuolisesi kieliaioisena hän oli useaan oeeseen Mukkulan kirjailijakokousen aiavana puheenjohajana, eräänlaisena maamme kirjallisuusdiplomaaina. Kai Laiinen kuului Suomen Kirjailijaliion johokunaan, ja hän oimi valion eri kirjallisuuselimissä sekä monien yksiyisen kuluurisääiöiden luoamusehävissä, muun muassa Eero Hämäläisen rahason hoiokunnan puheenjohajana Suomen kuluurirahasossa. Laiisella oli myös lukuisia ehäviä pohjoismaisen kuluuriyheisyön puieissa. Hän oli perusamassa Suomen Kirjallisuuden Tiedouskeskusa, ja hän oimi pikään Suomen kirjallisuuden englanninkielisen iedouslehden Books from Finland pääoimiajana. Ansiokkaasa oiminnasaan Kai Laiinen kusuiin monien järjesöjen kunniajäseneksi. Näiä oliva muun muassa Tuglas-seura, Svenska lieraursällskape i Finland sekä Finlands svenska förfaareförening. Savolaisen Osakunnan kunniajäseneksi häne kusuiin vuonna Muisamme Kai Laiisa suomalaisen kuluurin keskeisenä vaikuajana ja edisäjänä. Mirja Saari Savolaisen Osakunnan inspehori

18 Susj 50 vuoa sien Peni Hallikainen, pääkirjoius Susj 4/ Heini Arjava

19 UUSIA OPISKELIJA-ASUNTOJA PATOLAAN! Savolaisen ylioppilaiden sääiö oli mukana rakenamassa opiskelija-asunoja Raualamminielle ja Ani Korpin ielle 1970-luvulla. Siiä lähien nuo soluasunno, yksiö ja kaksio ova oiminee savolaisopiskelijoiden koeina uudella paikkakunnalla. Asunoja on vuosien saaossa remonoiu ja huonejärjeselyiä ehy uusiksi, mua rakennukse ova yhä samalla paikallaan ja huoneiso pääpiireiään kuen ennenkin. Tällä vuosiuhannella virieliin uua asunolahankea usean ausaahon kesken. Se jäi kuienkin uinumaan muuamaksi vuodeksi, kunnes pari vuoa sien rakennusprojekin huolellinen suunnielu lähi käyniin. Mukana hankkeessa on hämäläisiä, karjalaisia, pohjalaisia, kymäläisiä ja savolaisia, ja arkoius on rakenaa uusia, laadukkaia ja yheisöllisiä opiskelija-asunoja pääkaupunkiseudulle asumaan muuaville opiskelijoille. Uusi opiskelija-asunola valmisuu Paolaan Maapadonielle. Jokerilinjalla pääsee käeväsi alon vieresä Viikin ja Oaniemen kampuksille, Oulunkylän juna-asema on lähellä kuen myös Oulunkylän palvelu. Jos maanieeellisesi verraaan vanhoihin asunoloihin Raualamminiellä ja Ani Korpin iellä, jäävä Paolan asunno hieman kauemmaksi Helsingin keskusasa. Rakennusurakka eenee vauhdilla. Ra- Teksi: Marja Halonen kennusyö aloieiin syksyllä ja huhikuussa juhliiin alon nousemisa harjakorkeueensa. Ensimmäise asukkaa oivoavasi pääsevä muuamaan asunoihin aikaaulussaan loppuvuodesa Savolaisen ylioppilaiden sääiölle ulee rakennuksesa kuusi asunoa: neljä pienä yksiöä ja kaksi kaksioa. Asunojen pinaala vaiheleva 24 neliömerisä 48 neliömeriin. Savolaisen asunno sijaiseva kaikki kolmannessa kerroksessa. Pääsin uusumaan pikaisesi vielä rakennusvaiheessa olevaan aloon. Asunno ova ainakin omaan silmääni valoisan unuisia. Huoneissa on iso laiasa lähes kaoon ulouva ikkuna. Laiapina-ala on käyey ihan järkeväsi hyödyksi ja uskoisin uusien asukkaiden viihyvän hyvin upouusissa kodeissaan. Koska rakennusprojeki on vielä kesken, kaikkia yksiyiskohia kuen vaikkapa vuokria en voi vielä kommenoida. Asunno ova kuienkin opiskelijoille arkoieuja joen vuokra uleva olemaan opiskelijaysävällisiä. Kannaaa seurailla asunola-asiamiehen ilmoiuksia osakunnan neisivuilla savolainen.osakuna.fi/asunno, joille ulee ajankohaisa lisäieoa asunoihin hakemisesa ja asumisen yksiyiskohdisa syksyn aikana. S e n i o r i h a l l i u s l a i s e n p a l s a 19

20 H Y Y k u u l u m i s e 20 Teksi: Suvi Porin Kerrankin kuohuu Savolaisen Osakunnan varsinainen edusaja Ani Kekäläinen on ällä hekellä vaihdossa kaukana Chilessä, joen ällä keraa HYY-kuulumisia keroo valmisumiseensa asi varaedaaorina oimiva Suvi Porin. Lähdin melkoisen misään ieämäömänä mukaan HYY-poliiikkaan. Aiempina opiskeluvuosinani pidin aihepiiriä valieavan usein ylsänä ja pikäveeisenä, mua noin puoli vuoa kesäny kaueni on ollu äynnä joko valakunnallisesi ai vähinäänkin jokaiselle opiskelijalle näkyviä eemoja, kuen hisoriallinen HYALin (yliopison ainejärjesöjen) jääminen opposiioon. Tää kirjoiaessani uuisissa ova puolesaan eriyisen näkyväsi esillä Vanhalla ylioppilasalolla harjoieleva musiikkikorporaaio. En voi enää väiää, eä opiskelijapoliiikka olisi ylsää! Enä jos sinua, avallisa osakunalaisa opiskelijaa, ei kiinnosakaan se, kuka on opposiiossa ai kekä laulava ja mien usein Vanhalla ylioppilasalolla? Miä hyöyä ai iloa HYY-poliiikasa voi olla avalliselle riviopiskelijalle? Tämän kevään yksi näkyvimpiä empauksia oli järjesey opiskelijoiden suurmielenosoius, johon osallisui Facebook-apahuman peruseella yli 5500 opiskelijaa. Mielenosoiuksen niin sanouna osikkona oli Näpi iri opinouesa. Opinoukeen ehdoeiin kevään miaan jälleen muuoksia, joka olisiva oeuuessaan aiheuanee runsaasi harmaia hiuksia opiskelijoille. Oli ehdoeu esimerkiksi mallia, jossa kaikki opinoukikuukaude piäisi käyää asan viidessä vuodessa ja ämän jälkeen opiskelija saisi pelkäsään lai- naa. Opinoukea suunnieliin myös nykyisä lainapainoeisemmaksi. Muiakin muuoksia ehdoeiin, vaikka edellisen kerran opinoukeen ehiin muuoksia pari vuoa sien, vuonna Niidenkään vaikuuksia esimerkiksi opiskelijoiden valmisumisnopeueen ei vielä ole ehdiy arvioida. Loppuuloksena äsä kaikesa oli aidosi ilahduava pääös, jonka mukaan opinouki ullaan siomaan indeksiin elokuussa Tällä hekellä opinouki on ainoa sosiaalieuus, joa ei ole sidou indeksiin. Esimerkkinä: Minun kuuena opiskeluvuoenani se on noussu kerran, 18 eurolla. Vaikka käyän oukokuussa viimeisen opinoukikuukaueni, on aidosi mukavaa ajaella, eä uleva opiskelija saava senään lopula ukensa indeksiin sidouna! Edusajiso on kokoonunu kaueni aikana neljä keraa ja ny on kesän hiljaiselon aika näin edaaorin näkökulmasa. Täsä huolimaa jokaisa osakunalaisa koskevaa ärkeää HYY-poliiikkaa apahuu loppukevään ja kesän aikana: on nimiäin jälleen ilajaon aika. Kesäkuussa kuullaan alusavia pääöksiä uudesa ilajaosa vuosille Toivon mukaan seuraavassa HYY-palsassa ämän ilajaon uloksia ei arvise hirveäsi pohdiskella.