13.6/8D /15. Erkki Raikamo NASTOLAN JA LAHDEN TURVEVARAT J A NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S. Osaraportti Päijät-Hämee n turvevarojen kokonaisselvityksest ä

13.6/8D /15 Erkki Raikamo NASTOLAN JA LAHDEN TURVEVARAT J A NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S Osaraportti Päijät-Hämee n turvevarojen kokonaisselvityksest ä Espoo 1980

- 1 - SISÄLLYSLUETTELO 1. JOHDANTO 2 2. TUTKIMUSMENETELMÄT 3 2.1 Maastotutkimukset 3 2.2 Näytteiden käsittely 4 2.3 Kartat ja profiilit 4 3. SOISTUNEISUUS JA TURVEKERROSTUMAT 7 3.1 Nastolan kunnan suot 7 3.1.1 Pinta-ala- ja tutkimustarkkuus - tiedot sekä soiden laskusuhteet 9 3.1.2 Suotyypit ja ojitustilanne 9 3.1.3 Turvelajit, turpeen maatuneisuu s ja pohjamaalajit 1 0 3.1.4 Turvekerrostumat ja liekoisuus 1 1 3.2 Landen suot. 1 2 3.3 Suokohtainen tarkastelu Nastolassa 1 3 3.4 Suokohtainen tarkastelu Landessa 4 3 4. SOIDEN KÄYTTÖMAHDOLLISUUDET 4 8 4.1 Soveltuvuus kasvuturpeeksi 4 9 4.2 Polttoturve 5 0 4.2.1 Edellytykset 5 0 4.2.2 Polttoturpeeksi soveltuvat suot 5 2 5. YHTEENVETO 5 6 KIRJALLISUUTTA 5 7 Tekijän osoite : Erkki Raikamo Geologinen tutkimuslaito s 02150 Espoo 15

- 2-1. JOHDANTO Nastolan ja Landen alueilla olevia soita tutkittiin geo - logisen tutkimuslaitoksen toimesta kesällä 1979. Aikaise m- min alueelta on tutkittu v. 1968 yksi suo Landesta ja yks i Nastolasta sekä v. 1974 neljä suota Nastolasta. Alueen turvetutkimukset liittyivät osana P ä i jät-hämeen seutukaavaliiton.alueella suoritettavaan turvevaroje n kokonaisinventointiin,, n kä.tehtiin kauppa- ja teollirsuustninisteriön. myöntämån määrärahan turvin,. Turveinvento:$ntien. tarkoituksena: on palvella, lähinnä turpeen teöllis ta. h7väksikäyttöå. Erityisesti on tarkas - teltu soiden soveltuvuutta poittoturvetuotantoon Tämän lisäkst selviävät kuitenkin myös turpeen ja soiden muut käyttömuodotr kuten kasvuturve setå:. soiden soveltuvuus, suojelutarkoituksii n Päi.j.ät:Hameen alueelta on aikaisemmin. - v 1472 - tehty alustava turvetraroja selvittelevät tutkimus. (Päij-at- Hänieer turvevarat jaa ni.tderr käyttää; koskeva yleisselvi.- tys.. P`-E :nz seutukaavalittta julkaisu 4[72t.- Kyseinen selvitys perustuu. pääpiirteissään vuoteen 1972 menness ä tutkittuihin soihin 1 joita on kaikkiaan 108 kpl eli 1/3. kaikista Päijät-Hämeen peruskartoissa esiintyvistä yl i 10 ha :n suuruisista soista (yhteensä 329 kpll, Tässä kokonaisselvityksessä on inventoitu kaikki ne suot, jotka ovat peruskartan (1 ; 20 00Q1 suokuvioitukse n mukaan vähintään 15 ha :n suuruisia.

- 7-3. SOISTUNEISUUS JA TURVEKERROSTUMA T 3.1 Nastolan kunnan suo t Nastolan kunnan alueella suoritetussa turvevarojen kokonaisinventoinnissa on tutkittu kaikki yli 15 ha :n suuruise t suot, jotka on peruskartalla varustettu suokuvioilla sek ä joitakin pienempiäkin. Täten tutkittuja soita on kunna n alueella yhteensä 22 kpl, joista kaksi (suot n :ot 1 ja 22 ) eivät ole ns. geologisia soita (turvepaksuus on vähemmä n kuin 0,3 m). Nastolan 20 :n suon pinta-alan mukainen luokittelu on seuraava : Yli 100 ha 1 kp l 51-10.0 ha 3 kp l 31-50 ha 4 kp l 21-30 ha 6 kp l 15-20 ha 2 kp l alle - 15 ha 4 kp l Tutkittujen soiden sijoittuminen on esitetty kuvassa 2.

- 8-1. Halmeilansu o 2. Mustalamminsuo 3. Soidinsuo 4. Pitkäsuo 5. Peltolansuo 6. Kurensuo S 7. Turransuo 8. Sammalsillansuo 9. Kurensuo N 10. Tulitussuo 11. Purusuo 12. Lummaspohjansuo 13. Lakeassuo 14. Sulenkosuo 15. Kinturinsuo 16. Isolamminsuo 17. Vakkorinkorpi 12. Lummaspohjansuo 13. Lakeassuo 14. Sulenkosu o 15. Kinturinsu o 16. Isolamminsuo 17. Vakkorinkorp i 18. Sydensuo 19. Isosuo 20. Kannistonsuo 21. Ukonsu o Kuva 2. Nastolassa ja Landessa tutkitut suot

- 9-3.1.1 Pinta-ala- ja tutkimustarkkuusteidot sek ä soiden laskusuhteet Nastolassa tutkittujen soiden yhteispinta-ala on 820 ha, josta yli 1 m :n syvyistä aluetta on 573 ha eli 70 % ja yl i 2 metrin 390 ha eli 48 %. Linjaverkostomenetelmällä tutkittuja soita on 3 ja lopu t on tutkittu hajapistemenetelmä1lä. Tutkimuslinjaa ori kai k- kiaan 8 520 m ja tutkimuspisteitä 181 kpl, joista 166 o n yli 1 m :n ja 121 yli 2 metrin syvyisiä. Tutkimuspistet i - heys on 2,2/10 ha. Nastolan suot sijoittuvat korkeustasojen 75-125 m mp y (metriä merenpinnan yläpuolella) väliin. Suot kuuluvat Kymi - joen vesistön alueeseen. 3.1.2 Suotyypit ja ojitustilanne Nastolan suot kuuluvat suoyhdistymätyyppiin "Sisä-Suome n keidassuot" ja edelleen osa-alueeseen "Järvi-Suomen keidas - suot" (Eurola 1962). Näille tunnusomaisena piirteenä o n se, että suon keskusta kohoaa vain loivasti tai ei lainkaa n laitaosia korkeammalle. Tällainen suon muoto on nähtäviss ä mm. Isosuon profiileissa (kuva 13). Keidassoiden tyypill i - set suurmuoto-osat - laide, reunaluisu ja keskusta - ovatkin yleensä erotettavissa vain kasvillisuuden perusteella. Suuri osa Nastolan soista on niin pienialaisia, että kerrostumat ovat usein lähes kauttaaltaan ravinnep i- toisten valuvesien saavutettavissa. Täten soissa luonta i - sesti tapahtuvaa ns. progressiivista kehitystä, jonka tu - loksena on tyypillinen, niukkaravinteinen keidassuo, e i pääse täydellisesti tapahtumaan. Erityyppiset rämeet ovat yleisimpinä suotyyppeinä. Soide n keskialueilla ne ovat yleensä karuja (pääasiassa rahka-, tupasvilla- ja isovarpuista rämettä) ja muuttuvat asteit - tain suon reunoille päin siirryttäessä ravinnerikkaammiksi

- 10 - (korpiräme, pallosararäme ja sararame). Reuna-alueill a vallitsevat yleisesti korvet (varsinainen sekä ruoho- j a heinäkorpi). Avosuotyypit ovat hyvin harvinaisia. Milte i kaikki suotyypit ovat ojituksen ansiosta joko ojikko- ta i muuttuma-asteella. Yleistä on myös se, että alkuperäise t suotyypit ovat jo täysin muuttuneina kangaskasvillisuutt a kasvaviksi turvekankaiksi. Valtaosa Nastolan soista on osittain tai kokonaan ojitet - tu. Ojitetuilla suoalueilla on nähtävissä usein eri-ikäi s - tä ojitustaj vanhaa ojitusta, jota on paikoin perattu j a syvennetty tai vanhojen ojien väleihin on useasti kaivett u tiheämpi ojaverkosto. Näin ollen lähes kaikki suotyypi t ovat joko ojikko- tai muuttuma-asteella. Yleistä on myö s se, että alkuperäiset suotyypit ovat jo täysin muuttunein a kangaskasvillisuutta kasvaviksi turvekankaiksi. 3.1.3 Turvelajit, turpeen maatuneisuus ja pohjamaalaji t Turvelajisuhteiltaan Nastolan soissa on rahkavaltais.a turpeita noin 50 %, saravaltaisia turpeita on 49 % ja rusko - sammalvaltaisia 1 %. Yllä olevat turvelajisuhteet kuvasta - vat samantyyppisesti soiden ei äärimmäisen karua kehityst ä kuin edempänä mainitu suotyyppijakautuma. Saravaltaisiss a turpeissa tavataan lisätekijöinä runsaimmin puunjäännöksi ä (19 %), j ärviruokoa (9 %) ja kortetta (5 %)_ sekä rahkava l - taisissa tupasvillaa (25 ja suoleväkköä 8 % (vrt. taulukko, liitteessä 2). Nastolan soiden turvekerroston keskimääräinen maatuneisuu s on 5, 9, josta heikosti maatuneen (I-1 1_4 ) osan on (H1-10) 3,2 ja paremmin maatuneen (H5-10) 6, 5. Useimmat tutkituista soista sijaitsevat kallioperän painan - teissa. Niiden pohjamaalajeina on yleisimmin hiekka, hiek - kamoreeni tai siltti. Allasmaisten soiden pohjalla on toi - sinaan savea (tai muita vettä läpäisemättömiä tai huonost i läpäiseviä maalajikerroksia), jonka päällä on liejukerros

- 1 1 - osoittamassa suon suntyneen vesistön umpeenkasvun seurauk - sena. Valtaosa Nastolan soista on kuitenkin syntynyt mine - raalimaan soistumisena metsäpalojen seurauksena. Metsäpaloja on saattanut suon kehityksen aikana olla useitakin. Näistä muistoina on nykyisin nähtävissä turvekerrostumiss a olevat hiilikerrokset. Monilla soilla ovat niiden kehityk - sen ajan vallinneet erilaiset puita kasvavat suotyypit, mistä osoituksena on edellä mainittu puunjäänteitä sisältä vien turpeiden kohtalaisen suuri kokonaisuus. 3.1.4 Turvekerrostuman ja liekoisuu s Nastolan soiden turvekerrostumien keskipaksuus on 2,8 met - riä. Tästä heikosti maatuneen turpeen osuus on 0,8 m j a paremmin maatuneen 2,0 m. Yli yhden metrin syvyisen aluee n keskisyvyys on 3,1 m ja yli 2 m :n 3,6 m. Suurin havaitt u turpeen paksuus on 6,1 m. Tutkituissa soissa on turvetta yhteensä noin 23 milj. m3, josta heikosti maatunutta on noin 27 % (6 milj. m3 ) ja pa - remmin maatunutta 73 % (16 milj. m3 ). Koko turvemääräst ä on yli yhden metrin syvyisellä alueella noin 78 % (18 milj. m3 ) ja yli kanden metrin 62 % (14 milj. m3 1. Soissa esiintyy liekoja 0-1 metrin syvyysvyöhykkeessä koh - talaisesti (2,0 %) ja 1-2 metrin syvyysvyöhykkeessä taa s hyvin vähän (0,7 %). Ky seiset prosenttiluvut tarkoittava t lahoamattoman puuaineksen osuutta a.o. syvyysvyöhykkee n sisältämästä turvemäärästä. Niinpä Nastolan soiden pinta - osassa on puuta yhteensä 160 000 i 3 ja pohjaosass a 40 000 m 3.

- 1 2-3.2 Landen suo t Landessa tutkittiin neljä suota. Ne ovat kooltaan 200, 13, 65 ja 36 ha. Tutkittujen soiden sijainti on esitett y kuvassa 2 (s. 8). Tutkittujen soiden yhteispinta-ala on 314 ha, josta 190 h a eli 60 % on yli 1 m :n syvyistä ja 165 ha eli 53 % on yl i 2 m :n syvyistä aluetta. Linjaverkostomenetelmällä tutkittiin Linnaistensuo ja muu t hajapistemenetelmällä. Tutkimuslinjaa on 4 700 m ja tutki - muspisteitä kaikkiaan 56 kpl, joista 47 on yli yhden j a 39 yli kanden metrin syvyisiä. Tutkimuspistetiheys o n 1,8/10 ha. Landen suot sijaitsevat korkeustasojen 96-105 m mpy välillä. Linnaistensuo ja Kujalansuo kuuluvat Porvoonjoen vesistö n alueeseen. Kymijäxvensuo ja Holonsuo laskevat puolestaa n Kymijokeen. Linnaistensuo sekä Kujalansuo kuuluvat "Rannikko-Suome n kermikeitaisiin" ja Kymijärvensuo sekä Holonsuo "Järvi - Suomen keidassoihin" kuten Nastolankin suot (ks. s. 9). Suotyypeistä ovat selvästi yleisimpinä erityyppiset rämeet. Ne ovat soiden keskialueilla karuja ja muuttuvat hiema n ravinnerikkaammiksi reunoille päin siirryttäessä. Avoimi a suotyyppejä tavataan Linnaistensuon keskialueella. Muu t paitsi Linnaistensuo ovat jonkin verran ojitettuja. Turvelajisuhteiltaan Landen soilla vallitsevat saravalta i - set turpeet 53 % :lla. Rahkavaltaisia on noin 47 Sara - valtaisissa turpeissa tavataan runsaimmin puunjäännöksi ä (22 %) ja järviruokoa (11 %I_ sekä rahkavaltaisissa tupa s - villaa (34 %) (vrt. taulukko, liitteessä 2). Landen soiden turvekerroston keskimääräinen maatuneisuu s on 5,6, josta heikosti maatuneen ( H 1-4 ) osuus on 3,5 ja

- 1 3 - paremmin maatuneen (H5_10) 5,9. Landen soiden turvekerrostumien keskipaksuus on 2,1 metriä, joista heikosti maatunutta turvetta on 0,8 m ja paremmi n maatunutta 1,3 m. Soissa on turvetta yhteensä noin 6,7 milj. m 3, josta hei - kosti maatunutta on 39 % (2,6 milj. m3 ) ja paremmin ma a- tunutta 61 % (4,1 milj. m3 ). Koko turvemäärästä yli yhde n metrin syvyisellä suon osalla on 75 % (5,0 milj. m3 ) j a yli kanden metrin 71 % (4,7 milj. m3 ). Soissa esiintyy liekoja molemmissa syvyysvyöhykkeissä erit - täin vähän (0,2 ja 0,1 %) Kyseiset prosetttiluvut tarkoi t- tavat lahoamattoman puuaineksen osuutta a.o. syvyysvyöhy k- keen turvemäärästä. Niinpä Landen soiden pintaosassa o n puuta 6 000 m3 ja pohjaosassa 2 000 m 3. 3.3 Suokohtainen tarkastelu Nastolass a Seuraavassa tarkastellaan jokaista suota erikseen. Turve - teollisuuden kannalta merkittävimmistä soista on ohess a suokartta sekä linjaverkostomenetelmällä tutkituista maa - tuneisuus- ja turvelajipr_ofiilit. Käytetty suonumeroint i noidattelee aikaisemmassa Päijät-Hämeen turvevaroja käs i - telleessä selvityksessä (P-H :n seutukaavaliitto, julkais u 4/72) käytettyä numerointia. Suokohtaista informaatiota, jota ei ole yksityiskohtaisest i tekstissä esitetty, on lisää taulukossa (mm. keskisyvyys - ja kuutiomäärätietoja) ja taulukossa (liitteet 1 ja 2). Viime mainitussa on eriteltynä turvelajien suhteelline n (= prosenttinen) jakautuminen eri lisätekijöiden osalt a suokohtaisesti esitettynä. Suokohtaisten selvitysten lopussa on arvio suon käyttökel - poisuudesta. Niiden soiden käyttökelpoisuutta, joiden turv e on ilmoitettu soveltuvan polttoturpeeksi, on tarkasteltu

- 1 4 - erikseen kenttä- ja laboratorioanalyysien perusteella ka p- paleessa : "Polttoturpeeksi sovetluvat suot". 1. Halmeilansuo (x = 67564, y = 4362) sijaitsee noin 8 k m Nastolan kirkolta lounaaseen. Topografisesti suo sijaitse e savi- ja silttitasangolla. Suon pinnan korkeus on noi n 80 m mpy. Halmeilansuo on siltti- jasavipohjaista, heiko s - ti vettä läpäisevää soistuvaa aluetta, jonka turvekerro s on erittäin ohut, paikoin sitä ei ole lainkaan. Osa suost a on raivattu pelloksi. 2. Mustalamminsuo (x = 67668, y = 4385) sijaitsee noin 8 k m Nastolan kirkolta luoteeseen. Topografisesti suo sijaitse e moreenipeitteisten kalliomäkien välisessä painanteessa, Iso- ja Vähä-Mustalammin reunasoistumana. Suon pinnan kor - keus on noin 105 m mpy. Mustalamminsuon pinta-ala on 27 ha, josta yli yhden metri n syvyistä aluetta on 5 ha ja yli 2 m :n ei lainkaan. Hajatutk i - muspisteitä on 4 kpl, joista 2 kpl on yli 1 metrin syvyisiä, Tutkimuspistetiheys on 1,5/10 ha. Suon vedet laskevat Iso - Mustalammin ja Vähä-Mustalammin kautta Myllyojaan. Vallitse - vina suotyyppeinä ovat nevakorpi ja saraneva, jotka ova t luonnontilaisia. Mustalamminsuon turvekerrostumien keskipaksuus on 1,0 m. Tästä on heikosti maatuneen turpeen osuus 0,1 m ja paremmi n maatuneen osuus 0,9 m. Suurin havaittu turpeen paksuus o n 1,2 metriä. Suon pohjamaalaji on pääasiassa ohuen liejuke r - roksen peittämää savea. Mustalamminsuossa on saravaltaisia turpeita noin 95 % j a rahkavaltaisia on loput. Turpeen lisätekijöinä tavataa n saravaltaisissa runsaimmin järviruokoa ja kortetta. Puunjäännöksiä sisältävien turpeiden kokonaisosuus on 24 %. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,4, josta heikost i maatuneen osan 2,5 ja paremmin maatuneen osan 6,8.

- 15 - Liekoja on 0-1 metrin syvyysvyöhykkeessä erittäin vähä n (0-1 %) ja 1-2 metrin vyöhykkeessä ei lainkaan. Mustalamminsuossa on turvetta 0,263 milj. m3, josta heikost i maatunutta on 10 % (0,027 milj. m 3 ) ja paremmin maatunutta 90 % (0,236 milj. m3 ). Koko turvemäärästä yli yhden metri n syvy.isellä suon osalla on 20 % (0,055 milj, m3 ) ja yli 2 m : n ei lainkaan. Mustalamminsuo soveltuu parhaiten metsätalouden käyttöön. 3. Soidinsuo (x = 67680, y = 4382) sijaitsee noin 9 km Na s - tolan kirkolta luoteeseen. Topografisesti suo sijaitse e kallioiden välisessä painanteessa. Suon pinnan korkeus o n noin 120 m mpy. Soidinsuon pinta-ala on 47 ha, josta yli yhden metrin sy - vyistä aluetta on 35 ha ja yli 2 m :n 20 ha. Hajatutkimuspi s - teitä on 8 kpl, joista 5 kpl on yli 2 metrin syvyisiä. Tutkimuspistetiheys on 1,7/10 ha. Suo kallistuu etelään. Vedet laskevat Mustalamminsuon kautt a Myllyojaan. Vallitsevina suotyyppeinä ovat saraneva, kalvakkaneva ja lyhytkortinen neva, sekä reuna-alueilla korpi - räme. Suolla on vanha, harva ojitus. Soidinsuon turvekerrostumien keskipaksuus on 2,3 m. Tästä on heikosti maatuneen turpeen osuus 0,3 m ja paremmin maatuneen osuus 2 m. Yli 2 metrin syvyisen alueen keskisyvyys o n 2,9 m. Suurin havaittu turpeen paksuus on 3,9 m. Suon pohja - maalaji on pääasiassa silttiä ja savea. Soidinsuossa on saravaltaisia turpeita noin 84 % ja rahka - valtaisia on loput. Turpeen lisätekijöinä tavataan sarava l- taisissa runsaimmin suoleväkköä ja puunjäännöksiä. Puunjään - nöksiä sisältävien turpeiden kokonaisosuus on 26 %. Turve - kerrostuman keskimaatuneisuus on 6,2, josta heikosti maatu - neen osan 2,8 ja paremmin maatuneen osan 6,8.

- 1 6 - Liekoja on 0-1 metrin syvyysvyöhykkeessä erittäin vähän (0,4 %) ja 1-2 metrin vyöhykkeessä ei lainkaan. Soidinsuossa on turvetta 1,087 milj. m3, josta heikost i maatunutta on 14 % (0,153 milj. m3 1 ja paremmin maatunutt a 86 % (0,934 milj. m3 ). Koko turvemäärästä yli yhden metri n syvyisellä suon osalla on 74 % (0,805 milj. m3 ). ja yl i 2 m :n 53 % (0,580 milj. m3 ). Soidinsuo ei sovellu rikkonaisen kuvioituksensa ja lukuisten mineraalimaasaarekkeidensa vuoksi polttoturpeen tuottamiseen. 4. Pitkäsuo (x = 67688, y = 4348) sijaitsee noin 11 km Nasto - lan kirkolta luoteeseen. Topografisesti suo sijaitse e kallioperän painanteessa rajoittuen idässä harjualueeseen. Suon pinnan korkeus on noin 113 m mpy. Pitkäsuon pinta-ala on 17 ha, josta yli yhden metrin syvyis - tä aluetta on 15 ha ja yli 2 m :n 10 ha. Hajatutkimuspisteit ä on 4 kpl, jotka kaikki ovat yli 2 metrin syvyisiä. Tutkimuspistetiheys on 2,3/10 ha. Suo kallistuu pohjoiseen. Vedet laskevat Kivijärveen. Vallitsevina suotyyppeinä ovat saraneva ja sararäme, jotk a ovat pääasiassa luonnontilaisia. Suon pohjoisosassa tavataa n tupasvilla- ja isovarpuista rämettä. Pitkäsuon turvekerrostumien keskipaksuus on 5,7 m. Tästä o n heikosti maatuneen turpeen osuus 1,0 m ja paremmin maatuneen osuus 4,7 m. Suurin havaittu turpeen paksuus o n 6,1 m. Suon pohjamaalaji on pääasiassa hiekkaa. Pitkäsuossa on saravaltaisia turpeita noin 79 %. Rahkavaltaisia on 20 %, ja loput 1 % on ruskosammalvaltaisia. Turpeen lisätekijöinä tavataan saravaltaisissa runsaimmin puunjäännök - siä ja järviruokoa. Puunjäännöksiä sisältävien turpeiden koko - naisosuus on 43 %, Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,1, josta heikosti maatuneen osan 3,3 ja paremmin maatuneen osa n 6,7. Liekoja on molemmissa syvyysvyöhykkeissä erittäin vähä n (0,8 ja 0,1 %).

- 17 - Pitkäsuossa on turvetta 0,981 milj. m3, josta heikosti ma a- tunutta on 18 % (0,178 milj. m 3 ) ja paremmin maatunutta 82 % (0,803 milj. m 3 ). Koko turvemäärästä yli yhden metri n syvyisellä suon osalla on 89 % (0,870 milj. m3 ) ja yli 2 m : n 59 % (0,580 milj. m3 ). Pitkäsuo sijaitsee seutukaavaan varatun virkistysaluee n reunalla. Se soveltuu luonnontilaisuutensa ja sijaintins a ansiosta hyvin opetus- ja virkistyskäyttöön. 5. Peltolansuo (x = 67584, y = 4425) sijaitsee noin 2 km Na s - tolan kirkolta etelään. Topog,rafisesti suo sijaitsee Sal - pausselältä etelään viettävällä rinteellä. Suon pinnan ko r - keus on noin 100 m mpy. Peltosuon pinta-ala on 49 ha, josta yli yhden metrin syvyist ä aluetta on 20 ha ja yli 2 m :n 5 ha (kuva 3). Tutkimuslinjaa on 1 330 m ja tutkimuspisteitä 17 kpl, joist a 3 kpl on yli 2 metrin syvyisiä. Tutkimuspistetiheys o n 3,5/10 ha. Suo kallistuu loivasti etelään. Vedet laskevat Sepänjokeen. Vallitsevina suotyyppeinä ovat korpiräme ja varsinainen kor - pi, jotka ovat harvahkon ojituksen ansiosta ojikko- j a muuttuma-asteella. Peltolansuon turvekerrostumien keskipaksuus on 1,2 m, jok a on kokonaan paremmin maatunutta. Yli metrin syvyisen aluee n keskisyvyys on 1,4 m ja yli 2 metrin 2,1 m. Suurin havaitt u turpeen paksuus on 2,2 metriä. Suon pohjamaalaji on pää - asiassa hiekkaa (kuva 4). Peltolansuossa on saravaltaisia turpeita noin 95 % ja rahk a- valtaisia on loput. Turpeen lisätekijöinä tavataan sara - valtaisissa runsaimmin puunjäännöksiä, joita sisältävie n turpeiden kokonaisosuus on 53 %. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,4.

- 18 - Liekoja on 0-1 metrin syvyysvyöhykkeessä vähän (1,2 %) j a 1-2 metrin vyöhykkeessä erittäin vähän (0,1 å). Peltolansuossa on turvetta 0,614 milj. m 3, joka on kokonaan paremmin maatunutta. Koko turvemäärästä yli yhde n metrin syvyisellä suon osalla on 45 % 0,880 milj. m3 ) j a yli 2 m :n 17 % (0,105 milj. m 3 ). Peltolansuo soveltuu parhaiten maa- tai metsätalouden käyttöön.

- 19-6. Kurensuo S (x = 67589, y = 4490) sijaitsee noin 7 k m Nastolan kirkolta itään, Iitin ja Nastolan rajalla. Topografisesti suo sijaitsee Salpausselältä pohjoiseen viettävällä rinteellä. Suon pinnan korkeus on noin 81 m mpy. Kurensuon pinta-ala on 28 ha, josta yli yhden metrin syvyistä aluetta on 25 ha ja yli 2 m :n 20 ha (kuva 5). Hajatutkimuspisteitä on 4 kpl, jotka kaikki ovat yli 2 m : n syvyisiä. Tutkimuspistetiheys on 1,4/10 ha.

- 20 - Suo kallistuu pohjoiseen. Vedet laskevat Sylväjärveen. Vallitsevina suotyyppeinä ovat isovarpuinen räme ja rahkaräme, jotka ovat osaksi muuttuma-asteella vanhan, harva n ojituksen seurauksena. Kurensuon turvekerrostumien keskipaksuus on 3,2 m. Tästä o n heikosti maatuneen turpeen osuus 1,2 m ja paremmin maatuneen osuus 2,0 m. Suurin havaittu turpeen paksuus on 3,7 m. Suon pohjamaalaji on pääasiassa silttiä ja savea.

- 2 1 - Kurensuossa on saravaltaisia turpeita noin 49 %, Rahkava l - taisia on 40 % ja ruskosammalvaltaisia 11 %. Turpeen lisä - tekijöinä tavataan saravaltaisissa runsaimmin puunjäännök - siä, joita sisältävien turpeiden kokonaisosuus on 16 %. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,9, josta heikost i maatuneen osan 3,5 ja paremmin maatuneen osan 5,8. Liekoja ei ole 0-1 metrin syvyysvyöhykkeessä lainkaan, mut - ta 1-2 metrin vyöhykkeessä niitä tavataan kohtalaisest i (2,1 %). Kurensuo $ :ssa on turvetta 0,903 milj. m3, josta heikost i maatunutta on 39 % (0,350 milj. m3 1 ja paremmin maatunutt a 61 % (0,553 milj. m3 ). Koko turvemäärästä yli yhden metri n syvyisellä suon osalla on 88 % (0,800 milj. m3 ) ja yl i 2 m :n 71 % (0,640 milj. m 3 ). Osa Kurensuo S :n turpeesta soveltuu käytettäväksi poltto - turpeena. 7. Turransuo (x = 67604, y = 4445) sijaitsee noin 2 km Na s - tolan kirkolta itään. Topografisesti suo sijaitsee Salpau s - selältä pohjoiseen viettävän rinteen painanteessa. Suon pinnan korkeus on noin 100 m mpy. Turransuon pinta-ala on 52 ha, josta yli yhden metrin s y- vyistä aluetta on 40 ha ja yli 2 m :n 30 ha (kuva 6). Hajatutkimuspisteitä on 8 kpl, jotka kaikki ovat yli 2 m : n syvyisiä. Tutkimuspistetiheys on 1,5/10 ha. Suo kallistuu pohjoiseen. Vedet laskevat Iso-Kukkaseen. Vallitsevina suotyyppeinä ovat länsipuolella lyhytkortine n neva, saraneva ja tupasvillaräme, jotka ovat osaks i ojikko-, osaksi muuttuma-asteella. Itäosat ovat korpi- j a rämemuuttumia. Turransuon turvekerrostumien keskipaksuus on 3,0 m. Tästä on heikosti maatuneen turpeen osuus 0,8 m ja paremmin

- 22 - maatuneen osuus 2,2 m. Suurin havaittu turpeen paksuus o n 3,6 metriä. Suon pohjamaalaji on pääasiassa, savea. Turransuossa on saravaltaisia turpeita noin 66 % ja rahkavaltaisia on loput. Turpeen lisätekijöinä tavataan sara - valtaisissa runsaimmin puunjäännöksiä, joita sisältävie n turpeiden kokonaisosuus on 48 Turvekerrostuman keski-

- 2 3 - maatuneisuus on 6,0, josta heikosti maatuneen osan 3,3 j a paremmin maatuneen osan 7,0. Liekoja on 0-1 metrin syvyysvyöhykkeessä runsaasti (3,0 % ) ja 1-2 metrin vyöhykkeessä vähän (1,7 %). Turransuossa on turvetta 1,572 milj. In 3, josta heikosti maatunutta on 28 % (0,435 milj. m3 1 ja paremmin maatunutt a 72 % (1,137 milj. m3 ). Koko turvemäärästä yli yhden metri n syvyisellä suon osalla on 76 % (1,200 milj. m3 ) ja yl i 2 m :n 57 % (0,900 milj. m3 ). Osa Turransuon turpeesta soveltuu polttoturpeeksi. 8. Sammalsillansuo (x = 67602, y = 4474) sijaitsee noi n 5 km Nastolan kirkolta itään. Suo on Sylväjärven rantasois - tumaa. Suon pinnan korkeus on noin 75 m mpy. Suon on tutkit - tu v. 1968. Sammalsillansuon pinta-ala on 10 ha, josta yli yhden metri n syvyistä aluetta on 7 ha ja yli 2 m :n ei lainkaan. Haja - tutkimuspisteitä on 2 kpl. Vallitsevina suotyyppeinä ovat luhtaneva ja nevakorpi. Turvekerrosto on melko ohut. Sen alla on paksut liejuker - rokset. Sammalsillansuo soveltuu parhaiten maa- tai metsä - talouden käyttöön. 9. Kurensuo N (x = 7641, y = 4464) sijaitsee noin 6 km Nastolan kirkolta koilliseen. Topografisesti suo sijaitse e harjun reuna-alueella. Suon pinnan korkeus on noi n 87 m mpy. Kurensuon pinta-ala on 24 ha, josta yli yhden metrin sy - vyistä aluetta on 20 ha ja yli 2 m :n ei lainkaan. Hajatut - kimuspisteitä on 3 kpl. Tutkimuspistetiheys on 1,2/10 ha. Suo kallistuu pohjoiseen. Vedet laskevat Sylväjärveen

- 2 4 - Valtaosa suosta on raivattu pelloksi. Pohjoispäästä on nos - tettu palaturvetta. Nykyisin vallitsevin suotyyppi on ruo - hoturvekangas. Kurensuon turvekerrostumien keskipaksuus on 1,6 m, joka on kokonaan paremmin maatunutta. Suurin havaittu turpeen pak - suus on 1,7 metriä. Suon pohjamaalaji on pääasiassa savea. Kurensuossa on saravaltaisia turpeita noin 51 %. Ruskosam - malvaltaisia on 39 % ja rahkavaltaisia 10 %. Turpeen lisä - tekijöinä tavataan saravaltaisissa runsaimmin puunjäännök - siä, joita sisältävien turpeiden kokonaisosuus on 44 %. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,0. Liekoja ei ole lainkaan kummassakaan syvyysvyöhykkeessä. Kurensuo N :ssa on turvetta 0,376 milj. m3, joka on kokonaan paremmin maatunutta. Koko turvemäärästä yli yhden met - rin syvyisellä suon osalla on 85 % (0,320 milj. m3 ). Kurensuo N soveltuu parhaiten maa- tai metsätalouden käyt - töön. 10. Tulitussuo (x = 67663, y = 4449) sijaitsee noin 6 k m Nastolan kirkolta koilliseen. Topografisesti suo sijaitse e kanden järven välisessä maatuneessa notkelmassa. Suon pinnan korkeus on noin 87 m mpy. Tulitussuon pinta-ala on 27 ha, josta yli yhden metrin sy - vyistä aluetta on 20 ha ja yli 2 m :n 15 ha. Hajatutkimus - pisteitä on 4 kpl, joista 3 kpl on yli 2 metrin syvyisiä. Tutkimuspistetiheys on 1,5/10 ha. Suo kallistuu sekä pohjoisen että etelän suuntiin. Vede t laskevat Ruuhijärveen ja Salajärveen. Vallitsevana suotyyppinä on isovarpuinen räme. Pohjoisosas - sa on laaja-alaisesti nostettu palaturvetta.

- 2 5 - Tulitussuon turvekerrostumien keskipaksuus on 1,8 m. Tästä on heikosti maatuneen turpeen osuus 1,0 m ja paremmin maatuneen osuus 0,8 m. Yli metrin syvyisen alueen kes - kisyvyys on 2,3 m. Suurin havaittu turpeen paksuus o n 2,7 metriä. Suon pohjamaalaji on pääasiassa paksun lieju - kerroksen peittämää savea. Tulitussuossa on rahkavaltaisia turpeita noin 53 % ja sara - valtaisia on 47 Turpeen lisätekijöinä tavataan rahkaval - taisissa runsaimmin suoleväkköä ja tupasvillaa ja sarava l - taisissa suoleväkköä. Puunjäännöksiä sisältäviä turpeit a ei ole lainkaan. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus o n 4,4, josta heikosti maatuneen osan 3,3 ja paremmin maatuneen osan 5,6. Liekoja ei ole lainkaan kummassakaan syvyysvyöhykkeessä. Tulitussuossa on turvetta 0,486 milj. m 3, josta hiekosti maatunutta on 54 % (0,263 milj. m3 ) ja paremmin maatunutt a 46 % (0,223 milj. m3 ). Koko turvemäärästä yli yhden metri n syvyisellä suon osalla on 95 % (0,460 milj. m3 ) ja yl i 2 m :n 71 % (0,345 milj. m3 ). Tulitussuo soveltuu parhaiten pehkuturpeen nostamiseen ta i metsänkasvatukseen. 11. Purusuo (x = 67568, y = 4539) sijaitsee noin 12 k m Nastolan kirkolta itäkaakkoon, litin ja Nastolan rajalla. Topografisesti suo sijaitsee Salpausselältä etelään vie t- tävän rinteen painanteessa. Suon pinnan korkeus on noi n 98 m mpy. Purusuon pinta-ala on 52 ha, josta yli yhden metrin sy - vyistä aluetta on 25 ha ja yli 2 m :n 3 ha. Hajatutkimus - pisteitä on 5 kpl, joista yksi on yli 2 metrin syvyinen. Tutkimuspistetiheys on 1/10 ha (kuva 7). Suo kallistuu etelään. Vedet laskevat Mustajokeen.

- 26 - Vallitseva suotyyppi on suon reuna-alueilla korpiräme, jok a on osaksi ojikko-, osaksi muuttuma-asteella. Suon keski - alue on pääasiassa vanhaa palaturpeennostoaluetta. Purusuon turvekerrostumien keskipaksuus on 1,6 m. Täst ä on heikosti maatuneen turpeen osuus 0,3 m ja paremmin maatuneen osuus 1,3 m. Suurin havaittu turpeen paksuus o n 2,0 metriä. Suon pohjamaalaji on pääasiassa silttiä. Purusuossa on saravaltaisia turpeita noin 59 Rahkaval - taisia on loput, 41 Turpeen lisätekijöinä tavataan sara - valtaisissa runsaimmin puunjäännöksiä, joita sisältävien

- 2 7 - turpeiden kokonaisosuus on 47 %. Turvekerrostuman keski - maatuneisuus on 6,2, josta heikosti maatuneen osan 3, 7 ja paremmin maatuneen osan 6,8. Liekoja on molemmissa syvyysvyöhykkeissä runsaasti (3,8 j a 3,1 %). Purusuossa on turvetta 0,863 milj. m3, josta heikosti maa - tunutta on 20 % (0,166 milj. m3 ) ja paremmin maatunutt a 80 % (0,697 milj. m 3 ). Koko turvemäärästä yli yhden metri n syvyisellä suon osalla on 46 % (0,400 milj. m3 ) ja yl i 2 m :n 7 % (0,060 milj. m3 ). Purusuo soveltuu parhaiten metsänkasvatukseen. 12. Lummaspohjansuo (x = 67653, y 45201 sijaitsee noi n 11 km Nastolan kirkolta koilliseen. Suo on Artjärven umpeen - kasvaneen landen soistumaa. Suon pinnan korkeus on noi n 75 m mpy. Lummaspohjansuon pinta-ala on 11 ha, josta yli yhden metri n syvyistä aluetta on 7 ha ja yli 2 m :n ei lainkaan. Hajatutkimuspsiteitä on 2 kpl. Hajatutkimuspsiteitä on 2 kpl. Tutkimuspistetiheys on 1,8/10 ha. Suo kallistuu itään. Vedet laskevat suoraan Arrajärveen. Vallitsevina suotyyppeinä ovat lehtokorpi ja nevakorpi, jotka ovat muuttuma-asteella. Suon länsireuna on raivatt u pelloksi. Suon turvekerrostot ovat kauttaaltaan matali a ja suo soveltuu näin ollen parhaiten maa- tai metsätalou - den käyttöön. 13. Lakeassuo (x = 67723, y = 4383) sijaitsee noin 13 k m Nastolan kirkolta luoteeseen. Topografisesti suo sijaitse e harjun reuna-alueella. Suon pinnan korkeus on noin 114 m mpy. Suo on tutkittu v. 1974. Lakeassuon pinta-ala on 44 ha, josta yli yhden metrin

- 28 - syvyistä aluetta on 35 ha ja yli 2 m :n 25 ha. Hajatutkimuspisteitä on 10 kpl, joista 8 kpl on yli 2 metrin syvyisiä. Tutkimuspistetiheys on 2,3/10 ha (kuva 8). Suo kallistuu länteen. Vedet laskevat Kivijärveen. Vallitsevana suotyyppinä on isovarpuinen räme, joka o n osittain muuttuma-asteella. Lakeassuon turvekerrostumien keskipaksuus on 2,6 m. Täst ä on heikosti maatuneen turpeen osuus 0,2 m ja paremmin maatuneen osuus 2,4 m. Suurin havaittu turpeen paksuus o n 3,7 metriä. Suon pohjamaalaji on pääasiassa hiekkaa.

- 29 - Lakeassuossa on saravaltaisia turpeita noin 60 % ja rahka - valtaisia loput. Turpeen lisätekijöinä tavataan saravalta i - sissa runsaimmin järviruokoa, tupasvillaa ja puunjäännöksiä. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,4, josta heikost i maatuneen osan 3,0 ja paremmin maatuneen osan 5,6. Liekoja ei ole tähystetty. Lakeassuossa on turvetta 1,144 milj. m3, josta heikosti maatunutta on 8 % (0,088 milj. m 3 ) ja paremmin maatunutt a 92 % (1,056 mij. m3 ). Koko turvemäärästä yli yhden metri n syvyisellä suon osalla on 80 % (0,910 milj. m3 ) ja yli 2 m : n 61 % (0,700 milj. m3 ). Lakeassuon turve soveltuu polttoturpeeksi. 14. Sulenkosuo (x = 6736, y = 4341) sijaitsee noin 16 k m Nastolan kirkolta luoteeseen. Topografisesti suo sijaitse e kalliopainanteessa. Suon pinnan korkeus on noin 123 m mpy. Sulenkosuon pinta-ala on 24 ha, josta yli yhden metrin sy - vyistä aluetta on 20 ha ja yli 2 m :n 15 ha. Hajatutkimuspi s - teitä on 6 kpl, joista 5 kpl on yli 2 metrin syvyisiä. Tutkimuspistetiheys on 2,5/10 a (kuva 9). Suo kallistuu kaakkoon. Vedet laskevat Nassarijärveen. Vallitsevina suotyyppeinä ovat tupasvillaräme ja lyhytkort i - nen neva, jotka ovat muuttuma-asteella tiheän ojituksen seu - rauksena. Sulenkosuon turvekerrostumien keskipaksuus on 3,3 m. Tästä on heikosti maatuneen turpeen osuus 0,5 m ja paremmin maa - tuneen osuus 2,8 m. Yli 2 metrin syvyisen alueen keskisyvyy s on 3,7 m. Suurin havaittu turpeen paksuus on 4,4 metriä. Suon pohjamaalaji on pääasiassa ohuen liejun peittämää savea. Sulenkosuossa on saravaltaisia turpeita noin 58 % ja rahka - valtaisia on loput, 42 %. Turpeen lisätekijöinä tavataan

- 30 - saravaltaisissa runsaimmin järviruokoa ja rahkavaltaisiss a tupasvillaa. Puunjäännöksiä sisältävien turpeiden kokonaisosuus on 28 Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,1, josta hiekosti maatuneen osan 3,3 ja paremmin maatunee n osan 6, 6. Liekoja on molemmissa syvyysvyöhykkeissä kohtalaisest i 0 Sulenkosuossa on turvetta 0,804 milj. m 3, josta heikost i maatunutta on 16 % (0,128 milj. m 3 ) ja paremmin maatunutta

- 31-84 % (0,676 milj. m 3 ). Koko turvemäärästä yli yhden metri n syvyisellä suon osalla on 82 % (0,660 milj. m 3 ) ja yl i 2 m :n 69 % (0,555 milj. m 3 ). Sulenkosuon turve soveltuu käytettäväksi polttoturpeena. 15. Kinturinsuo (x = 67743, y = 4370) sijaitsee noin 15 k m Nastolan kirkolta luoteeseen. Topografisesti suo sijaitse e harjun reuna-alueella. Suon pinnan korkeus on noin 103 mpy. m Kinturinsuon pinta-ala on 9 ha, josta yli yhden metrin sy - vyistä aluetta on 8 ha ja yli 2 m :n 5 ha (kuva 10). Hajatutkimuspisteitä on 4 kpl, joista 3 kpl on yli 2 metrin syvyisiä.

- 32 - Suo kallistuu luoteeseen. Vedet laskevat Evattujärveen. Vallitsevina suotyyppeinä ovat isovarpuinen räme ja tupas - villaräme, jotka ovat lähes luonnontilaisia. Pohjoisosast a on nostettu turvetta. Kinturunsuon turvekerrostumien keskipaksuus on 2,4 m. Täs - tä on heikosti maatuneen turpeen osuus 0,5 m ja paremmi n maatuneen osuus 1,9 m. Yli 2 metrin syvyisen alueen keski - syvyys on 2,7 m. Suon pohjamaalaji on pääasiassa savea. Kinturinsuossa on rahkavaltaisia turpeita noin 75 % ja sara - valtaisia loput. Turpeen lisätekijöinä tavataan rahkavaltaisissa runsaimmin tupasvillaa. Puunjäännöksiä sisältävie n tuepeiden kokonaisosuus on 16 %. Turvekerrostuman keskima a - tuneisuus on 6,2, josta heikosti maatune-en osan 3,4 ja pa - remmin maatuneen osan 7,1. Liekoja on molemmissa syvyysvyöhykkeissä erittäin vähän (0,8 ja 0,6 %). Kinturinsuossa on turvetta 0,22 milj. m 3, josta heikost i maatunutta on 20 % (0,043 milj. m3 ). ja paremmin maatunutt a 80 % (0,169 milj. m3 ). Koko turvemäärästä yli yhden metri n syvyisellä suon osalla on 90 % (0,192 milj. m3 ) ja yl i 2 m :n 64 % (0,135 milj. m3 ). Kinturinsuon turve soveltuu käytettäväksi polttoturpeena. 16. Isolamminsuo (x = 67748, y = 4380) sijaitsee noin 15 km Nastolan kirkolta luoteeseen. Topografisesti suo s i - jaitsee kallioperän painanteessa. Suon pinnan korkeus o n noin 125 m mpy. Isolamminsuon pinta-ala on 17 ha, josta yli yhden metri n syvyistä aluetta on 15 ha ja yli 2 m :n 10 ha. Hajatutkimu s- pisteitä on 8 kpl, joista 6 kpl on yli 2 metrin syvyisiä. Tutkimuspsitetiheys on 4,7/10 ha.

- 33 - Suo kallistuu etelään. Vedet laskevat Kivijärveen. Vallitsevina suotyyppeinä ovat isovarpuinen räme ja tupas - villaräme, jotka ovat ojikko-asteella tiheän ojituksen seu - rauksena. Isolamminsuon turvekerrostumien keskipaksuus on 3,2 m. Tästä on heikosti maatuneen turpeen osuus 0,6 m ja paremmi n maatuneen osuus 2,6 m. Yli 2 metrin syvyisen alueen keski - syvyys on 3,6 metriä. Suon pohjamaalaji on pääasiassa silt - tiä ja paikoin savea. Näiden päällä on ohut liejukerros. Isolamminsuossa on saravaltaisia turpeita noin 70 % ja rah - kavaltaisia on loput. Turpeen lisätekijöinä tavataan sara - valtaisissa runsaimmin puunjäännöksiä ja järviruokoa. Puun - jäännöksiä sisältävien turpeiden kokonaisosuus on 35 %. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,4, josta heikost i maatuneen osan 3,0 ja paremmin maatuneen osan 7,2. Liekoja on molemmissa syvyysvyöhykkeissä runsaasti (3,7 %). Isolamminsuossa on turvetta 0,546 milj. m3, josta heikost i maatunutta on 18 % (0,100 milj. m3 ) ja paremmin maatunutt a 82 % (0,446 milj. m3 ). Koko turvemäärästä yli yhden metri n syvyisellä suon osalla on 88 % (0,480 milj. zn3 ) ja yl i 2 m :n 66 % (0,360 milj. m3 ). Isolamminsuon turve ei sovellu suon rikkonaisen kuvioitukse n takia poittoturpeeksi. 17. Vakkorinkorpi (x = 67751, y = 4398) sijaitsee noi n 15 km Nastolan kirkolta pohjoisluoteeseen. Topografisest i suo sijaitsee harjujen välisessä painanteessa. Suon pinnan korkeus on noin 100 m mpy. Vakkorinkorven pinta-ala on 10 ha, josta yli yhden metri n syvyistä aluetta on 8 ha ja yli 2 m :n 7 ha. Hajatutkimuspisteitä on 3 kpl, jotka kaikki ovat yli 2 metrin syvyisiä. Tutkimuspistetiheys on 3,0/10 ha (kuva 11).

- 34 - Suo kallistuu etelään. Vedet lasekvat Korvenojaan. Vallitsevina suotyyppeinä ovat varsinainen korpi ja korpi - räme. Suolla on vanha, harva ojitus, jota on perattu. Vakkorinkorven turvekerrostumien keskipaksuus on 3,3 m, jok a on kokonaan paremmin maatunutta. Suurin havaittu turpee n paksuus on 4,1 metriä. Suon pohjamaalaji on pääasiass a silttiä ja hiekkaa. Vakkorinkorvessa on saravlltaisia turpeita 60 Turpeen lisätekijöinä tavataan runsaimmin puunjäännöksia ja järvi - ruokoa. Puunjäännöksiä sisältävien turpeiden kokonaisosuu s on 80 Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,7. Liekoja on 0-1 metrin syvyysvyöhykkeessä runsaasti (3,7 % ) ja 1-2 metrin vyöhykkeessä erittäin vähän (0,8 å).

- 35 - Vakkorinkorvessa on turvetta 0,327 milj. m3, joka on kokonaan paremmin maatunutta. Koko turvemäärästä yli yhden metri n syvyisellä suon osalla on 80 % (0,264 milj. m3 ) ja yli 2 m : n 70 % (0,231 milj. m3 )_. Vakkorinkorven turve soveltuu polttoturpeeksi. 18. Sydensuo (x = 67755, y = 43921 sijaitsee noin 16 km Na s - tolan kirkolta pohjoisluoteeseen. Topografisesti suo sijai t- see kallioiden ja harjun välisessä painanteessa. Suon pinnan korkeus on noin 120 m mpy. Sydensuon pinta-ala on 23 ha, josta yli yhden metrin sy - vyistä aluetta on 15 ha ja yli 2 m :n 10 ha. Hajatutkimuspi s - teitä on 5 kpl, joista 3 kpl on yli 2 metrin syvyisiä. Tutkimuspistetiheys on 2,2/10 ha. Suo kallistuu itään. Vedet laskevat Korvenojaan. Vallitsevina suotyyppeinä ovat tupasvillaräme ja isovarpu i - nen räme sekä suon reuna-alueilla korpiräme. Suon keskell ä on lampi, jonka reunat on lyhytkortista nevaa. Suotyypi t ovat tiheän ojituksen seurauksena ojikko-asteella. Sydensuon turvekerrostumien keskipaksuus on 3,1 m. Tästä o n heikosti maatuneen osuus 2,4 m. Yli 2 metrin syvyisen aluee n keskisyvyys on 3,9 m. Suurin havaittu turpeen paksuus o n 4,8 metriä. Suon pohjamaalaji on pääasiassa silttiä j a hiekkaa. Sydensuossa on saravaltaisia tarpeita noin 67 % ja rahkava l- taisia on loput, 33 %. Turpeen lisätekijöinä tavataan sara - valtaisissa runsaimmin puunjäännöksiä, joita sisältävie n turpeiden kokonaisosuus on %. Turvekerrostuman keskima a - tuneisuus on 45 %. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus o n 5,9, josta heikosti maatuneen osan 3,6 ja paremmin maatuneen osan 6,6. Liekoja on 0-1 metrin syvyysvyöhykkeessä runsaasti (3,4 % ) ja 1-2 metrin vyöhykkeessä erittäin vähän (0,4 %).

- 36 - Sydensuossa on turvetta 0,703 milj. m3, josta heikosti ma a - tunutta on 22 % (0,156 milj. m3 ) ja paremmin maatunutt a 78 % (0,547 milj. m3 ). Koko turvemäärästä yli yhden metri n syvyisellä suon osalla on 66 % (0,465 milj. m3 ) ja yl i 2 m :n 54 % (0,380 milj. m3 ).. Sydensuo soveltuu parhaiten metsänkasvatukseen. 19. Isosuo (x = 67745, y = 4475) sijaitsee noin 15 km Na s - tolan kirkolta pohjoiskoilliseen. Topogafisesti suo sijai t- see Toiselta Salpausselälta etelään viettävällä rinteellä. Suon pinnan korkeus on noin 107 m mpy. Suo on tutkitt u v. 1974. Isosuon pinta-ala on 225 ha, josta yli yhden metrin syvyi s - tä aluetta on 180 ha ja yli 2 m :n 160 ha. Tutkimuslinjaa on 5 800 m ja tutkimuspisteitä 52 kpl, jotka kaikki ova t yli 2 m :n syvyisiä. Tutkimuspistetiheys on 2,3/10 ha (kuva 12). Suo kallistuu etelään. Vedet laskevat Lassinjokeen. Vallitsevina suotyyppeinä ovat tupasvilla- ja isovarpuine n räme. Suon keskialueella on keidasrämeen ja lyhytkortise n nevan kompleksi. Suo on miltei kokonaan ojitettu. Isosuon turvekerrostumien keskipaksuus on 3,8 m. Tästä o n heikosti maatuneen turpeen osuus 1,3 m ja paremmin maatu - neen osuus 2,5 m. Suurin havaittu turpeen paksuus o n 6,0 metriä. Suon pohja,maalaji on pääasiassa hiekkaa j a silttiä. Isosuossa on rahkavaltaisia turpeita noin 70 %. $aravaltai - sia on 30 %. Turpeen lisätekijöinä tavataan rahkavaltaisiss a runsaimmin tupasvillaa. Turvekerrostuman keskimaatuneisuu s on 5,4, josta heikosti maatuneen osan 2,8 ja paremmin maa - tuneen osan 6,8. Liekoja ei ole tähystetty.

- 39 - Isosuossa on turvetta 8,550 milj. i3, josta heikosti maatunutta on 34 % (2,925 milj. m3 ) ja paremmin maatunutt a 66 % (5,625 milj. m3 ). Koko turvemäärästä yli yhden metri n syvyisellä suon osalla on 80 % (6,840 milj. m3 ) ja yl i 2 m :n 75 % (6,400 milj. m3 ).. Isosuon turve soveltuu osaksi kasvuturpeena ja osaksi pol t - toturpeena käytettäväksi. 20. Kannistonsuo (x 67752, y = 4450) sijaitsee noin 15 k m Nastolan kirkolta pohjoiseen, Nastolan ja Heinolan rajalla. Topografisesti suo sijaitsee Toisen Salpauselän rinteellä. Suon pinnan korkeus on noin 110 m mpy. Suo on tutkitt u v. 1974. Kannistonsuon pinta-ala on 32 ha, josta yli 1 metrin syvyi s - tä aluetta on 15 ha ja yli 2 m :n 5 ha. Hajatutkimuspisteit ä on 18 kpl, joista 2 kpl on yli 2 metrin syvyisiä. Tutkimu s- pistetiheys on 5,6/10 ha. Suo kallistuu luoteeseen. Vedet laskevat Mustajokeen. Vallitsevana suotyyppinä on korpiräme, joka on tiheän oji - tuksen seurauksena osaksi ojikko-, osaksi muuttuma-asteella. Kannistonsuon turvekerrostumien keskipaksuus on 1,5 m. Tästä on heikosti maatuneen turpeen osuus o,2 m ja paremmi n maatuneen osuus 1,3 m. Yli metrin syvyisen alueen keski - syvyys on 1,7 m ja yli 2 metrin 2,1 m. Kannistonsuossa on rahkavaltaisia turpeita noin 60 % j a saravaltaisia on loput. Turpeen lisätekijöinä tavataan rah - kavaltaisissa runsaimmin tupasvillaa. Turvekerarostuman kes - kimaatuneisuus on 6,9, josta heikosti maatuneen osan 3, 1 ja paremmin maatuneen osan 7,6. Liekoja ei ole tähystetty. Kannistonsuossa on turvetta 0,480 milj. m3, josta hiekost i maatunutta on 13 % (0,064 milj. m3 ) ja paremmin maatunutt a 87 % (0,416 milj. m3 ). Koko turvemäärästä yli yhden metrin

- 40 - syvyisellä suon osalla on 53 % (0,255 milj. 2 m :n 22 % (0,105 milj. m3 i_. m3 ) ja yl i Kannistonsuo soveltuu parhaiten metsänkasvatukseen. 21. Ukonsuo (x = 67710, y = 4508) sijaitsee noin 13 km Na s - tolan kirkolta koilliseen. Topografisesti suo sijaitse e kallioperän painanteessa, Ukonlammen jatkeena. Suon pinnan korkeus on noin 87 m mpy. Suo on tutkittu v. 1974. Ukonsuon pinta-ala on 67 ha, josta yli yhden metrin syvyist ä aluetta on 60 ha ja yli 2 m :n 50 ha. Tutkimuslinjaa on 1 450 m ja tutkimuspisteitä 13 kpl, joista 12 kpl on yl i 2 metrin syvyisiä. Tutkimuspistetiheys on 1,9/10 ha (kuva 14). Suo kallistuu pohjoiseen. Vedet laskevat Vuohijärveen. Vallitsevina suotyyppeinä ovat rahka- ja isovarpuinen räme, jotka ovat osaksi ojikko-, osaksi muuttuma-asteella. Ukonsuon turvekerrostumien keskipaksuus on 3,8 m. Tästä on heikosti maatuneen turpeen osuus 1,5 m ja paremmin maatuneen osuus 2,3 m. Yli 2 metrin syvyisen alueen keskisyvyy s on 3,9 m. Suurin havaittu turpeen paksuus on 4,7 metriä. Suon pohjamaalaji on pääasiassa silttiä (kuva 15). Ukonsuossa on rahkavaltaisia turpeita noin 65 %. Saravaltai - sia on 35 %. Turpeen lisätekijöinä tavataan rahkavaltaisiss a runsaimmin tupasvillaa. Turvekerrostuman keskimaatuneisuu s on 5,3, josta heikosti maatuneen osan 2,8 ja paremmin maa - tuneen osan 6,8. Liekoja ei ole tähystetty. Ukonsuossa on turvetta 2,546 milj. m3, josta hiekosti maatunutta on 40 % (1,005 milj. m3 ) ja paremmin maatunutt a 60 % (1,541 milj. m3 ). Koko turvemäärästä yli yhden metri n syvyisellä suon osalla on 90 % (2,280 milj. m3 )_ ja yli 2 m : n 76 % (1,950 milj. m 3 )_.

- 42 - Ukonsuon turve soveltuu osaksi kasvu- ja osaksi polttoturpeeksi. 22. Selkojärvi (x = 67698, y = 4366) sijaitsee noin 11 k m Nastolan kirkolta luoteeseen. Suo on kuivattu järvi, joss a on melko paksut liejukerrostumat. Niiden päällä oleva turve - kerros on olemattoman paksu.

- 43-3.4 Suokohtainen tarkastelu Landess a 1. Linnaistensuo(x = 67596, y = 4328) sijaitsee noin 6 k m Landen keskustasta kaakkoon. Topografisesti suo sijaitse e Salpausselältä viettävällä rinteellä. Suon pinnan korkeu s on noin 96 m mpy. Suo on tutkittu v. 1968. Linnaistensuon pinta-ala on 200 ha, josta yli yhden metri n syvyistä aluetta on 160 ha ja yli 2 m :n 140 ha. Tutkimuslin - jaa on 4 700 m ja tutkimuspisteitä 44 kpl, joista 33 kp l on yli 2 metrin syvyisiä. Tutkimuspistetiheys on 2,2/10 h a (kuva 16). Suo kallistuu luoteeseen. Vedet laskevat Vartio-ojaan. Suo on kermikeidas, jolloin keskialueella vallitsevat kei - dasräme ja lyhytkortinen sekä silmäkeneva. Suo on lähes luon - nontilainen. Linnaistensuon turvekerrostumien keskipaksuus on 2,6 m. Tästä on heikosti maatuneen turpeen osuus 1,3 m ja paremmi n maatuneen osuus 1,3 m. Yli 2 metrin syvyisen alueen keski - syvyys on 2,9 m. Suurin havaittu turpeen paksuus on 4,4 m. Suon pohjamaalaji on pääasiassa moreenia ja savea. Jälkimmäisen päällä on ohut liejukerros (kuva 17). Linnaistensuossa on rahkavaltaisia turpeita noin 60 %. S a- ravaltaisia on loput, 40 %. Turpeen lisätekijöinä tavataa n rahkavaltaisissa runsaimmin tupasvillaa ja saravaltaisiss a järviruokoa. Puunjäännöksiä sisältävien turpeiden kokonais - osuus on 22 %. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,6, josta heikosti maatuneen osan 3,5 ja paremmin maatunee n osan 5,9. Liekoja ei ole tähystetty. Linnaistensuossa on turvetta 5,6 milj. m3, josta heikost i maatunutta on 50 % (1,3 milj. m3 ) ja paremmin maatunutt a 50 %. Koko turvemäärästä yli yhden metrin syvyisellä suo n osalla on 75 % (4,2 milj. m 3 ) ja yli 2 m :n 71 % (4,0 milj. m3 ).

- 45 - Linnaistensuo on sisällytetty Päijät-Hämeen seutukaavaa n arvokkaana opetus- ja suojelukohteena. 2. Kujalansuo (x = 67618, y = 4317) sijaitsee noin 5 k m Landen keskustasta itään. Topografisesti suo sijaitsee Salpausselältä viettävällä rinteellä. Suon pinnan korkeus o n noin 105 m mpy. Kujalansuon pinta-ala on 13 ha, joka on kauttaaltaan all e yhden metrin syvyistä aluetta. Hajatutkimuspisteitä on 3 kpl.

- 46 - Suo on tyypiltään sointuvaa kangasta ja osaksi varsinaist a korpea. Se soveltuu näin ollen parhaiten metsänkasvatukseen. 3. Kymijärvensuo (x = 67625, y = 43431 sijaitsee noin 5 k m Landen keskustasta itään. Topografisesti suo on Kymijärve n rantasoistumaa. Kymijärvensuon pinta-ala on 65 ha, joka on kokonaan alle yhden metrin syvyistä aluetta. Suo on tyypeiltään rehevä ä lehtokorpea soveltuen näin ollen parhaiten metsänkasvatuk - seen. 4. Holonsuo (x = 67667, y = 4360) sijaitsee noin 8 km Lah - den keskustasta koilliseen. Topografisesti suo sijaitse e harjun painanteessa. Suon pinnan korkeus on noin 107 m mpy. Holonsuon pinta-ala on 36 ha, josta yli yhden metrin syvyist ä aluetta on 30 ha ja yli 2 m :n 25 ha. Hajatutkimuspisteit ä on 6 kpl, jotka kaikki ovat yli 2 metrin syvyisiä. Tutkimuspistetiheys on 1,7/10 ha (kuva 18). Suo kallistuu kaakkoon. Vedet laskevat Kärkijärveen. Vallitsevina suotyyppeinä ovat isovarpuinen räme, korpiräme ja sararäme. Suotyypit ovat ojikko- ja muuttuma-asteella. Holonsuon turvekerrostumien keskipaksuus on 2,7 m, joka on kokonaan paremmin maatunutta. Suurin havaittu turpeen pak - suus on 3,0 metriä. Suon pohjamaalaji on pääasiassa ohuehko n liejun piettämää savea. Holonsuossa on saravaltaisia turpeita noin 96 % ja rahkaval - taisia on loput. Turpeen lisätekijöinä tavataan saravaltaisissa runsaimmin puunjäännöksiä ja järviruokoa. Puunjään - nöksiä sisältävien turpeiden kokonaisosuus on 58 Turvekerrostuznan keskimaatuneisuus on 6,0. Liekoja on molemmissa syvyysvyöhykkeissä erittäin vähän (0,2 ja 0,1 %).

- 47 - Holonsuossa on turvetta 0,972 milj. m 3, joka on kokonaan paremmin maatunutta. Koko turvemäärästä yli yhden metri n syvyisellä suon osalla on 83 % (0,810 milj. m 3 ) ja yl i 2 m : n 69 % (0,675 milj. m 3 ) Holonsuon turve soveltuu polttoturpeeksi.

- 48-4. SOIDEN KÄYTTÖMAHDOLLISUUDE T Soiden hyödyntämismandollisuuksia on useita. Rehevimmät, matalaturpeiset suot lienevät Etelä-Suomessa nykyisin j o miltei kaikki raivattu viljelysmaaksi. Ravinteikas suo o n kuivattuna myös otollinen pohja metsänkasvatukselle. Nasto - lassa ja Landessa tutkituista soista on ohutturpeiset ta i korkean tuhkapitoisuuden omaavat suot sekä ne suot, joide n kuivattaminen on ongelmallista, ilmoitettu soveltuvan maa - tai metsätalouden käyttöön. Tällaisia soita on Nastola n 22 :sta tutkitusta suosta yhteensä 13 kpl. Lisäksi niide n soiden, joiden turve vain osittain soveltuu polttoturpeeksi, reuna-alueet ovat yleensä otollisimpia metsämaina. Turvetta on aikaisemmin käytetty yleisesti jo sinänsä maa n- parannusaineena. Toisaalta kun turvepehkua on käytetty kui - vikkeena karjasuojissa, on sitä kautta saatu valmiiksi lan - noitettua maanparannusainetta. Tänä päivänäkään ei liene syytä väheksyä varsinkaan turvepehkun merkitystä, sillä suu - ren vedenimemiskykynsä (imee ilmakuivana vähintään 12-ker - taisen painomääränsä vettä) ansiosta se on varsin käyttökel - poinen kuivikemateriaali karjankasvatusta harjoittaviss a talouksissa. Toisaalta myös on huomattava, että turvepehku n käytöllä voidaan pelastaa merkittävät määrät karjanlanna n typestä, joka nykyisin menee vielä suurelta osalta hukkaan. Nastolassa olevien useiden pienialaisten soiden turpeen pintakerroksista osa soveltuu parhaiten juuri turvepehkuks i tyydyttämään tilakohtaisia tarpeita. Joillakin soilla tämän - tapaisesta käytöstä ovat muistoina vanhat, umpeenkasvava t turpeennostohaudat. Nykyisin tunnetuimmat ja kansaltaloudellisesti merkittävimmät käyttömuodot turpeelle ovat kasvu- ja polttoturve. Turpeesta voidaan lisäksi valmistaa metallurgista koksia, aktiivihiiltä ja useita muita kemiallisia tuotteita. Soiden välittömien hyödyntämistapojen rinnalla on mainittav a niiden tärkeä merkitys luonnonsuojelullisesti arvokkaina

- 49 - luonnon säästiöinä. Nastolassa ja Landessa miltei kaikk i suot ovat enemmän tai vähemmän tehokkaasti ojitettuja. Luonnontilaisena suona on Linnaistensuo sisällytetty Päijät - Hämeen seutukaavan suojelualueisiin. Niin ikään suojelu - alueeksi soveltuisi Nastolan Pitkäsuo (n :0 4). Molemma t suot soveltuvat sijaintinsa ja luonnontilaisuutensa ansiost a erinomaisesti tutkimus-, opetus- ja virkistyskäyttöön. 4.1 Soveltuvuus kasvuturpeeks i Kasvuturpeella tarkoitetaan kasvualustaksi ja maanparannus - käyttöön soveltuvaa heikosti maatunutta rahkaturvetta. Paras laatu saadaan Sphagnum fuscum -turpeesta. Rahkaturpees - sa esiintyy kuitenkin usein lisätekijöitä - mm. tupasvillaa, suoleväkköä ja varpuja - jotka heikentävät sen kasvuturveominaisuuksia. Kastuturpeen teollisen tuotannon kannattavuutta silmällä - pitäen tulisi suossa olla vähintään 1 metrin paksuinen kerro s raaka-aineeksi kelpaavaa turvetta. Tuotantoon soveltuva n alueen tulisi olla riittävän suuri tuotantokenttien sijoittelua silmälläpitäen sekä mieluiten avosuota tai ainaki n mandollisimman vähäpuustoista. Nämä ehdot täyttäviä soita on Nastolan kunnassa kaksi, Isosuo ja Ukonsuo, mutta Landessa ei yhtään. Molempien soide n turvekerrostumista heikosti maatunut pintakerros soveltu u kasvuturpeeksi ja sen alapuolella oleva paremmin maatunu t kerros polttoturpeeksi. Kasvuturpeeksi soveltuvaa aluett a on Isosuon yli 2 m :n syvyisellä osalla noin 160 ha. Sen heikosti maatuneen kerroksen paksuus on 1,4 m, joten kasyu - turpeeksi soveltuvaa luonnontilaista turvetta tällä alueel - la on noin 2,2 milj. m3. Ukonsuolla vastaava alue on noi n 50 ha, ja sen kasvuturpeeksi soveltuva kerros noin 1,6 m paksu, joten kyseistä turvetta on noin 0,8 milj. m3. Matalampien soiden kasvuturpeen raaka-aine on kohtalaise n hyvää, tosin laatua heikentävän tupasvillan osuus on varsin - kin suon reuna-alueilla melko korkea.